Koulutuspolitiikka työryhmä (oppilaitosnäkemys) YHTEENVETO Toimeksianto: MYR koulutusjaosto, laajennettu sihteeristö 13.6.2012 Työryhmän tapaamiset ja työskentely Paikka: Turun ammatti-instituutti: Kellonsoittajan koulutalo, Turku Aika: 17.9.2012 klo 9.00-11.00 Prosessikirjoittaminen yhdessä ensimmäisen tapaamisen muistion pohjalta 18.9.-4.10.2012 Paikka: Raision ammattiopisto / Raseko: Eeronkuja 3, Raisio Aika: 5.10.2012 klo 10.30-12.00 Kommentointi yhteenvetoon 8.10.-10.10.2012 Kutsutut: Julian Lindberg, Turun yliopisto, Marja Jantti, Bovallius-opisto, Saara Lampelo, Turun ammattikorkeakoulu, Tapani Rantala, Turun Kristillinen opisto, Matti Mäkelä, Turun kaupunki pj Maria Taipale, Raision seudun koulutuskuntayhtymä NUORTEN YHTEISKUNTATAKUUN TOIMENPITEET JA VASTUUTAHOT VARSINAIS-SUOMESSA KOULUTUSPOLITIIKKA/OPM Otsikot (päätoiminnot) a. Yksilölliset toimenpiteet syrjäytymisen ehkäisemiseksi b. Ohjaus- ja tukitoimet koulutuspolun varrella c. Koulutuksen järjestäjien rakenteelliset toimenpiteet a. Yksilölliset toimenpiteet syrjäytymisen ehkäisemiseksi Etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajatoiminta Vastuutaho KUNNAT - ammatillisten oppilaitosten ja työpajojen yhteistyön toimivuus varmistettava - sopimukset olemassa - esim. Turun uusi metallipaja voi toimia myös työllistämisen väylänä - fokus suunnataan keskeyttämisten vähentämiseen ja ohjauksen kehittämiseen ammatillisessa koulutuksessa - koulutuksellisen kuntoutuksen tarve on tärkeää tunnistaa ja järjestää siihen mahdollisuuksia
Tuettu oppisopimustoiminta Vastuutaho KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄT/työnantajat - osaamisen kehittymisen arviointiin apua ja resursseja - kehittämisyhtiöiden ja etsivän nuorisotyön yhteistyö => nuori ja työpaikka kohtaamaan toisensa - työhönvalmentajien tukea kaikille sitä tarvitseville nuorille; resurssoitava osana nuorten ohjausta ja etsivä nuorisotyötä - TE-toimiston urapalvelut ja työnantajapalvelut turvattava Varsinais-Suomessa Nivelvaiheiden toimenpiteet Vastuutaho KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄT - valmistavan ja valmentavan koulutuksen kehittämine, mm. maahanmuuttajat erityisryhmänä siirtymiset eri koulutuksen tasoille, myös korkeakoulukelpoisuus ja heidän jatkotason kieliopintonsa - valmistavan ja valmentavan koulutuksen vaikuttavuuden arviointi - oppimiseen ja opiskeluun liittyvän psykologisen osaamisen varmistaminen (kattaa kaikki ohjaus- ja neuvontaketjun toimijat, opinto-ohjaajat ja sihteerit, ohjaavat opettajat jne.) - elinikäisen oppimisen tukeminen ja mahdollistaminen (virhevalintojen korjaus, alan vaihdon mahdollisuus, osaamisen kehittäminen ja täydentäminen, erikoistumismahdollisuuksien lisääminen tutkintojen sisällä ja erikoistumisopinnot tutkinnon jälkeen) Nuorten aikuisten osaamisohjelma Vastuutaho ETSIVÄ NUORISOTYÖ/NEUVOJAT - tunnistettava todellinen ongelma työllistymisessä/opiskelun puutteessa ja kohdennettava tukitoimet tämän mukaisesti sekä varattava riittävästi aikaa tähän työhön b. Ohjaus- ja tukitoimet koulutuspolun varrella Uraohjauksen vahvistaminen Vastuutaho KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄT, NEUVOJAT - oppimaan oppimisen taitojen parantaminen kaikilla oppijoilla - neuvontaa ja ohjausta jo opintoihin hakeutumisvaiheessa riittävästi - yliopisto-opintoihin kiinnittyvää uraohjausta kehitettävä (opiskelu- ja urasuunnittelun nivoutuminen) ja korkeakouluopiskelijoiden työssäoppimisen ohjauksen kehittäminen työelämäorientaatiota lisää jo tutkintojen sisälle (hops) - oppilaan ohjaajien, opinto-ohjaajien ja opintoneuvojien sekä ura- ja ammatinvalinnan ohjaajien toiminnan nivominen kiinteämmin toisiinsa (nykyisessä mallissa opiskeluun kiinnittyvä ohjaus ja uraohjaus liian kaukana toisistaan, toisistaan irrallisia toiminta-alueita) - Lukiokoulutuksen sisältyvän uraohjauksen kehittäminen, vaihtoehtojen tarjoaminen lukiolaisille myös ammatillisesta koulutuksesta korkeakoulujen rinnalla - zuumaus erityistä tukea tarvitsevan henkilön uraohjaukseen; malli puuttuu - Työelämään siirtymistä tukevat toimet, esim. työhönvalmennus Yrittäjyyttä edistävät toimet Vastuutaho KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄT, NEUVOJAT - Koulutuksen järjestäjien ja opettajien aktiivinen osallistuminen käynnistyvään yrittäjyyskasvatusstrategiatyöhön
- oppilaitosten työelämäyhteistyön parantaminen edelleen mm. Laakeri-hankkeen tavoitteiden mukaisesti - yritysasiamiehet ja kehittämis-/elinkeinoyhtiöt mukaan koulutusalan verkostoihin - koulutusorganisaatioiden johto ja asiantuntijat mukaan elinkeinoelämän verkostoihin => kiinni ideoihin ja välittäjänä toimimista opiskelijoiden ja yritysten välille (yrityskaupat, jatkajat) c. Koulutuksen järjestäjien rakenteelliset toimenpiteet Vastuutaho KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄT - yhteistyö ja verkostoituminen tuki- ja ohjauspalveluissa, - opettajien työnkierto, työssäoppimista ohjaavien opettajien työelämävierailut sekä työpaikkaohjaajien oppilaitosvierailut (=laaja-alainen ymmärrys toinen toisistaan kasvaa ja lisääntyy) - opiskelijoiden mahdollisuus valita opintoja (= liikkuvuus) eri oppilaitosten tarjonnasta (voisi mm. laajentaa valikoimaa, laajentaa mahdollisuuksia erikoistua ja suorittaa opintoja) - yleisesti osaamisen kehittäminen ja yhteistyö: opiskelumuotojen kehittäminen, opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamisen kehittäminen, teknologia, tiedotus, viestintä, eri toimijaryhmien välinen vuorovaikutus Ammatillisen koulutuksen lisääminen Vastuutaho KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄT, OKM - aloituspaikkojen kohdentaminen siten, ettei paikkoja jää täyttämättä - lisää aloituspaikkoja Varsinais-Suomeen - pienopetusryhmien lisääminen Vapaa sivistystyö Vastuutaho KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄT - vapaan sivistystyön toimijat (kansanopistot, kansalais- ja työväenopistot, opintokeskukset, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset) pystyvät nopeasti vastaamaan koulutustarpeisiin, mikäli riittävät resurssit ovat käytössä - maahanmuuttajien kieli- ja kulttuuriopinnot mahdollistavat kouluttautumisen ja työllistymisen. Tärkeää on saada resursseja maahanmuuttajien jatkotason kieliopintoihin. Kotoutumiskoulutuksen kieliopinnot eivät riitä suomenkielisen perusopetuksen suorittamiseen tai valmistaviin koulutuksiin varsinkaan heikon koulutaustan omaavien maahanmuuttajanuorten kohdalla. - vapaan sivistystyön pitkäkestoisia linjoja on mahdollista kehittää ja käyttää koulutustakuun toteuttamiseen. Tällöin niillä tulee olla selkeä asema suhteessa kymppiluokkaan ja ammattistarttiin. - kansanopistoilla on sisäoppilaitoksina vahva pedagoginen osaaminen nuorten oppimisvalmiuksia, elämänhallintaa ja osallisuutta kehittävästä koulutuksesta TYÖRYHMÄN ESITTÄMIEN TOIMENPITEIDEN TAUSTAA Mistä koulutustakuun kohdalla on kysymys? Koulutustakuun liittyvä keskustelu ei usein ole riittävän kokonaisvaltaista. Toimenpiteenä ei riitä, että saadaan nuoret koulutukseen, myös opintojen keskeyttäminen pitäisi saada kuriin, ja on pyrittävä
vaikuttamaan koulutusvalintojen oikeellisuuteen jne. Joskus voisi riittää työllistymisedellytysten täyttymiseen myös tutkinnon osan suorittaminen. Kaikille oppilaitosympäristö ja luokkamuotoinen opetus ei ole sopiva oppimisympäristö, joten vaihtoehtoja tarvitaan. Koulutuksen läpäisyasteen nostamiseen tarvitaan opettaja- ja ohjausresursseja, osaamisen johtamista ja uusia toimintamalleja sekä oikeanlaista kohdentamista. Toisen asteen yhteishakua ja korkeakoulujen opiskelijavalintoja ollaan uudistamassa, jonka jälkeen osa ongelmista saattaa poistua. Toisaalta samanaikaisesti ollaan rajaamassa tutkinto-oikeuksia, jolloin on vaara, että tämä johtaa välivuosien määrän kasvuun, mikäli samanaikaisesti ei kehitetä mahdollisuuksia opintoalojen vaihtoon oppilaitosten sisällä ja välillä, liikkuvuuteen, opintojen täydentämiseen ja erikoistumiseen sekä ns. erillisvalintoja jo tutkintoja suorittaneille alan vaihtajille. YLEISLINJAUKSIA 1. On panostettava ennalta ehkäisevään toimintaan Syrjäytymisvaarassa olevien ja ns. erilaisten oppijoiden kohderyhmä on ameebamainen muuttuvine tuen tarpeineen. Olemusta on vaikea saa mahtumaan yhteiskunnan strukturoituihin sektoripalveluihin. Kun nämä kaksi kuviota yhdistää tulos voi näyttää tältä: palvelut Miten nämä kaksi kuviota saataisiin osumaan paremmin toistensa tarpeisiin? Voisivatko lokeroituneet palvelujärjestelmät myös levittää seiniään ja olla joustavampia? Osin näin tapahtuukin. Nuorisotakuu lähtee ajatuksesta, että nuorten tulisi itse olla aktiivisia tekijöitä, jolloin taustaksi tulisi saada enemmän tietoa nuorten arjesta ja heidän omista arvoistaan, asenteistaan ja tulevaisuutta koskevista ajatuksistaan, jotta päästäisiin pintaa syvemmälle ja tarvittavat toimenpiteet olisi mahdollista kohdistaa oikein (vrt. edellä oleva ameebakuvaus). Näyttää esimerkiksi siltä, että monella nuorella ei ole kykyä tai tahtoa aktiivisuuteen. Esimerkkinä tästä vaikkapa nuoren uppoutuminen nettimaailmaan, joka saattaa koukuttaa nuoren kokonaan kotiin. Osalle nuorista tämä voi todella olla vaikkapa seurausta siitä, että nuori on yksinäinen (esim. Niina Junttila on tutkinut ja kirjoittanut tästä paljon ja mm. MLL:n sivuilta löytyy tästä seuraavaa: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/nuori_on_yksinainen/ ) eikä hänellä ole riittävää tukea lähipiirissään. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että nuoren aktiviteetit suuntautuvat aktiiviseen tekemiseen verkkoyhteisössä, ja hänen yhteiskunnallinen aktiivisuutensa ja sosiaaliset suhteensa ovat laajat ja kansainväliset. Jälkimmäisessä tilanteessa on pikemminkin kyse siitä, miten tuo jo olemassa oleva aktiivisuus, siinä syntyvä osaaminen ja verkostot saataisiin linkitettyä rakentavasti nuoren formaaliin opintopolkuun ja osaksi tulevaisuuden aktiivista kansalaisuutta. Joka tapauksessa nk. syrjäytymiseen tai syrjäyttämiseen puuttuminen edellyttävät aivan erilaisia lähestymistapoja ja ehkäpä jopa tämän ryhmän tehtäväkentän tarkempaa rajaamista? Joka tapauksessa tarvitaan toimenpiteitä monille eri syistä syrjäytyneille nuorille, myös masentuneille sekä heille, jotka on
haettava kotoa tai joilla on mielenterveysongelmia. Kaiken kaikkiaan aikuisilla pitäisi olla aikaa avata lukkoja, kuulla ja kuunnella. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää erityisryhmiin. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisilla nuorilla syrjäytymisvaara perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa on 2-kertainen ja toisella asteella keskeyttämisvaara 1,5-kertainen valtaväestön nuoriin nähden. Myös korkeakouluopintoihin etenee maahanmuuttajista vain murto-osa, ja syitäkin tähän on jo tiedossa esim. kielitaito, pohjakoulutuksen heikkous, valintamenettelyt, opinto-ohjaus alemmilla kouluasteilla, jossa ehkä asetetaan tavoitetaso jne. Maahanmuuttajanuorten kielen osaaminen tulisi taata riittävällä kielikoulutuksella. Erityisessä syrjäytymisvaarassa ovat nuoret, joiden ongelmana ovat laajat oppimisvaikeudet ja neuropsykososiaaliset erityisvaikeudet, joista mainittakoon autismin kirjo sekä eriasteiset kehitysvammat ja -viivästymät. Osalle näistä nuorista perinteisen ammatillisen perustutkinnon suorittaminen edes mukautettuna on liian haastavaa. Tämän vuoksi osatutkintojen suorittamismuotoja ja -tapoja tulisi kehittää niin, että niiden järjestäminen olisi oppilaitosten kannalta mielekästä. Tällä hetkellähän osatutkinnon voi suorittaa vain opinnot keskeyttämällä, keino joka vaikuttaa negatiivisesti sekä oppilaitoksen valtionavun määrään että tuloksellisuusrahoitukseen. Erityisesti viimeksi mainitulle joukolle sopivia ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkoja on aivan liian vähän. Työnjakoa ja seurantamenetelmiä kehittämällä voitaisiin tunnistaa syrjäytymisuhka mahdollisimman varhain ja puuttua ongelmatilanteisiin yksilöllisen ohjaustarpeen tunnistamiseksi ja tarpeellisten toimenpiteiden tekemiseksi. Varhaisen puuttumisen menetelmällä toimien varsinaisia psykologipalveluja ei ehkä tarvittaisi niin paljon, tosin niitäkin on ilmiselvästi lisättävä. Varhaisen puuttumisen malli ei välttämättä suoraan toimi oppilaitoskontekstissa. Varhainen puuttuminen on varmaan tälläkin hetkellä periaatteessa käytettävissä, esim. jo neuvolassa ja päiväkodissa nähdään syrjäytymisalttius, ja siihen pyritään puuttumaan perheitä tukemalla, mutta silti osa putoaa tukiverkon läpi. Olisi hyvä tutkia, löytyykö varhaisen puuttumisen mallia, joka voisi toimia ns. hyvänä käytäntönä ja mallina oppilaitoksille. Opiskelijadynamiikan lukutaitoa tarvitaan ja tukijan roolissa toimimisen malleja. 2. Välittämistä ja arvojen esillä pitämistä Työryhmä on yksimielinen siitä, että on välittämisen kulttuurin aika. Aikuisilla tulee olla aikaa nuorelle kohdata ja kuunnella. Arvot on pidettävä esillä ja tehtävä näkyväksi ja niiden tulisi ohjata oppilaitoksen toimintaa. Opettaja voi auttaa opiskelijaa, jos hänellä on aikaa auttaa nuorta erilaisissa elämäntilanteissa. Työelämässä olevilla aikuisilla tai opettajilla olisi oltava työhön aikaa, mikä voi joskus edellyttää koko toiminta- ja työkulttuurin uusiksi pistämistä. Välittäminen tarkoittaa yhdessä elämistä ja yhdessä oppimista. Koko työyhteisö ja kaikki aikuiset työntekijät ovat kasvattajia. Kaikki ovat mukana kasvattamassa nuoria. Nuoret tarvitsevat onnistumisen kokemuksia, usein epäonnistuminen vie syrjäytymään ja tätä pitää aktiivisesti estää. Pystymmekö yhteisöllisyyteen - olemme itse ja lapsemme myös länsimaisen yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä korostavan ideologian kasvatteja. Esim. yksinasuvien määrä kasvaa koko ajan. Emme osaa helposti pyytää ja ottaa apua vastaan. Taloudellinen tulos nähdään usein liian lyhyellä aikajänteellä huomioimatta kaikkia mahdollisia pitemmän aikavälin säästöjä. Riittävä tuki- ja ohjaustoiminta voidaan kuitenkin myös nähdä panoksena, joka parantaa oppilaitoksen mahdollisuuksia tuottaa taloudellista tulosta. Tämän vuoksi tulisikin entistä enemmän kiinnittää huomiota sen näkyväksi tekemiseen, että syrjäytymisen ehkäisy on yhteiskunnan kannalta
taloudellisesti äärimmäisen mielekästä toimintaa. Ohjausta lisäämällä voidaan ehkäistä opintojen keskeyttämistä ja lisätä opintojen läpäisyä, joka taas vaikuttaa oppilaitoksen rahoitukseen. 3. Oikeaa markkinointia, tiedotusta ja viestintää eri koulutusaloista Työryhmä kiinnittää huomiota myös koulutuksen sisältöjen, koulutuksen muotojen ja koulutusohjelmien markkinointiin. Markkinoinnissa luodaan joskus mielikuvia hauskuudesta ja draivista, ja kuitenkin opiskelu vaatii myös työtä ja ponnistelua. Markkinoinnin tulee olla houkuttelevaa, mutta myös luoda realistinen kuva tulevan työn sisällöistä ja olosuhteista sekä opintojen vaatimuksista. Niin ammattikorkeakoulun ja yliopiston kuin ammatillisen ja lukiokoulutuksenkin osalta mielikuvat saattavat poiketa todellisista arjen tilanteista suuntaan tai toiseen. Tärkeää on tuoda esiin myös koulutuksen arvo sinänsä. Koulutukseen kannattaa hakeutua, vaikka ei olisi vielä täysin varma urastaan. 4. Opintojen etenemisen mahdollistaminen, opintojen järjestelyt ja rakenteiden joustavuus Koulutuksen järjestäjien tulee karsia turhaa byrokratiaa ja turhia, opintojen etenemistä hankaloittavia rakenteita sekä lisätä opintoja järjestävien yksiköiden, koulutusohjelmien ja oppilaitosten yhteistyötä, jotta opiskelijalla olisi mahdollisuus suorittaa opintonsa mielekkäässä aikataulussa ja laajentaa omia jatkokoulutusmahdollisuuksia esimerkiksi suorittamalla ammatillisia opintokokonaisuuksia lukio-opiskelun rinnalla. Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa fiksut nuoret turhautuvat, jos eivät voi edetä riittävän nopeasti opinnoissaan tai joissakin oppilaitoksissa on lukujärjestysteknisistä päällekkäisyyksistä johtuen mahdotonta valita joitakin kiinnostavia opintoja omaan ohjelmaan. Tarvitaan siis entistä enemmän joustoa ja uutta ajattelua opintojen suorittamismahdollisuuksiin (tenttiakvaariot, näytöt, yhteissuunnittelun ja liikkuvuuden lisääminen jne.) ja opiskelumuotoihin sekä mahdollisuuksia siirtyä korkeakoulun sisällä ja korkeakoulujen välillä erilaisista syistä. Edellä olevaan opintojärjestelyjen joustavoittamiseen (mm. teknologian käyttöön) liittyy myös korkeakouluopiskelijoiden läsnäolopakon välttämättömyys ja sen tarpeen arviointi. Korkeakouluopiskelijoista hyvin suuri osa käy työssä opintojen aikana, ja monet selvitykset ovat osoittaneet, että työssäkäyntiä ei yleisesti voi syyttää opintojen viivästymisestä, usein syyt ovat monitahoisemmat. Todellisuudessa työssä käyminen opintojen aikana voi jopa edistää opiskelijan työllistymistä opintojen päättymisen jälkeen. Onkin syytä miettiä sitä, onko oppilaitosten näkökulmasta mielekkäämpää opetuksen ja opiskelun suunnittelua se, että työssä käyminen otetaan huomioon tosiasiana vai se, että sitä vastaan kamppaillaan esim. läsnäolopakolla? Erilaisissa nivelvaiheissa tarjolla olevien valmentavien ja valmistavien koulutusten tarjontaa ja sisältöjä on kehitettävä siten, että ne helpottavat yksilön mahdollisuuksia päästä ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannan kautta kokonaisuuksia voidaan edelleen parantaa. Koulutuksen työelämäyhteyksien parantaminen on välttämätöntä kaikilla aloilla ja kaikissa oppilaitoksissa, erityisesti lukioissa. Lisäksi monille nuorille olisi parempi, että heille oppilaitosympäristön sijaan tarjottaisiin muita mahdollisuuksia kouluttautua. Esimerkiksi mestari-kisälli-kulttuuri puuttuu Suomesta - työpaikoilla voisi kiinnittää huomiota eläkkeelle jäävien ja uusien nuorten työparityöskentelyyn. Myös työpajat tarjoavat monelle nuorelle hyvän oppimisympäristön, jossa heitä osataan oikealla tavalla tukea ja opinnot etenevät. Työpaikalla tapahtuvasta koulutuksestakin on vielä otettavissa paljon tehoja irti esimerkiksi
laajennetun työssäoppimisen keinoin. Myös oppisopimuskoulutus ilman työsopimusta voisi lisätä työnantajien kiinnostusta asiaa kohtaan. Asioista tulisi keskustella läpinäkyvästi ja rakenteet avaten: Miksi tarvitaan tiettyjä toimenpiteitä! Mitä vaikutuksia on pohjoismaisen elintason ja tasa-arvon ylläpitämisellä? Miten suomalainen yritysrakenne ja nuorten oppisopimuskoulutuksen määrän lisääminen kohtaavat toisensa (vrt. nuorelle pitää maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa). Ovatko Saksassa yleiset nuorten oppisopimustyömarkkinat meillä mahdollinen asia, jos ei niin miksi. Tärkeää olisi myös selkeästi tuoda esiin eri koulutusjärjestelmien erot. Keskustelussa, jossa Suomeen toivotaan saksalaistyyppistä oppisopimuskoulutusta, ei ole kovin paljon mieltä. Miten yritykset voisivat saada riittävästi palveluja TE-toimistojen yrityspalveluista ja nuoret urapalveluista vrt. ministeriön rahoitus ja organisaatiouudistus? Olemassa olevista verkostoista voisi myös olla enemmän hyötyä, jos niiden rakentumiseen ja koordinointiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. 5. Yksilön velvollisuudet ja tarve tehdä työtä Osa nuorista saa opinnoissaan paljon erityistä tukea, ja silti heistä osa keskeyttää opintonsa mikään ei siis näytä heidän kohdallaan riittävän. Yleisesti puhutaan y-sukupolvesta, joka ei ole kiinnostunut koulusta tai työelämästä ja joiden arvojen yleisviritys on ei uraputkea, ei kilpailuyhteiskuntaa. Työryhmä haluaa kiinnittää huomiota siihen, minkälaista viestiä nuorille välitetään. Välitämmekö yhteiskunnasta ainoastaan kovia arvoja (kilpailu, menestyminen, tehokkuus) välittämisen ja yksilön merkityksen sijaan. Tähän liittyen työryhmä katsoo, että yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi kiinnitettävä huomiota yksilöiden osallisuuteen ja osallistumiseen ja jokaisen yhteiskunnan jäsenen merkityksellisyyteen. Keskustelussa työn merkityksestä pitäisi korostaa yksilön vastuuta työtä tekemällä huolehtia omasta toimeentulostaan, mutta myös tämän lisäksi sitä, että jokaisen on tärkeää osallistua yhteisen hyvän ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Erityisen tärkeää olisi tukea perheitä ja opettajia ja antaa kodeille ja oppilaitoksille eväitä yhteiskunnan merkitystä, yksilön elämänhallinnan saavuttamista sekä kouluttautumisen ja työllistymisen yhteyttä koskevaan kehitykseen. Myös oppilaitosten toimintaedellytyksiin, työilmapiirin kehittämiseen ja johtamiseen on panostettava. Oppilaitosten työntekijöiden edellytetään olevan motivoituneita ohjaamaan, välittämään samanaikaisesti kuin erilaiset tehostamistoimenpiteet ja säästöt vähentävät käytössä olevia resursseja ja henkilöstöä, ja vievät työstä mielekkyyden.