Lapin Malmi 2 VÄLIRAPORTTI AUERMAVAARA N KULTATUTKIMUKSISTA. Sivu. Sisältö Johdanto 3

Lapin Malmi 2 VÄLIRAPORTTI AUERMAVAARA N KULTATUTKIMUKSISTA Sisältö Johdanto 3 Sivu Tutkimukset 1986 4 Yleistä 4 Kivilajeista 4 Kivilajien kemismistä 5 Kivilajien fysikaalisist a ominaisuuksista 6 Tutkimukset 1987 6 Alueen kultamalmimahdollisuuksista 7 Taulukot 1-5 9-1 3 Kuvat 1-6 Liitteet 1-7

Lapin Malmi 3 O Inkinen/RIV 26.4.198 8 VÄLIRAPORTTI AUERMAVAARAN KULTATUTKIMUKSISTA Johdanto Auermavaara sijaitsee Sallan kunnassa karttalehtie n 4713 06 ja 4714 04 alueella (liite 1). Kohteen tutkimukset saivat alkunsa Lapin Malmi n vuosina 1983-1985 Tuntsan ympäristössä tekemist ä scheeliittitutkimuksista. Tällöin todettiin, ett ä Auermavaaran ja sen ympäristön raskasmineraaleihi n liittyy paikoitellen myös huomattavaa kultapitoi - suutta (liitteet 2 ja 3). Kullan alkuperän selvittämiseksi tehtiin kulta-ana - lyysit myös alueen kartoitusnäytteistä. Tulokse t osoittivat, että useisiin alueen kivilajeihi n liittyy heikkoja kultapitoisuuksia, mutta todell a merkittäviä pitoisuuksia saatiin Auermavaaran granaattikivistä (taulukko 1), sivu 9. Ennen em. tutkimuksia oli matalalentomittauste n anomaliatarkistuksissa tehty Cobra-näytteenotto a Auermanvaarankuusikon ultramafiitilla v. 1982. Tältä alueelta oli myös GTK :n kultahavaint o vuodelta 1983.

Lapin Malmi 4 Tutkimukset 198 6 Yleistä Tuntsan scheeliittitutkimusten loppumisen myöt ä olivat myös Itä-Lapin kultatutkimukset vaarass a keskeytyä. Syksyllä 1986 voitiin kuitenkin lähettä ä kesäapulaiset P. Virransalo ja P. Peltonen selvittämään kultapitoisten granaattikivien esiintymistapaa Auermavaaralla. Detaljikartoituksen ja näytteenoton kohdealueeks i valittiin geokemian linjan 1501 ympärist ö (liite 2), koska siihen liittyi kultahavaintoj a sekä raskasmineraalinäytteistä että granaattiki - vistä. Myös alueen paljastumaolosuhteet oliva t edulliset näytteenotolle, joka tehtiin geologika i ralla ja vasaralla. Kaikkiaan alueelta otettii n 50 kpl näytteitä (9486-1014 - 1065) ja kartoitus tehtiin mittakaavaan 1 : 1000. Kivilajeista Suoritettu kartoitus (liite 4) osoitti, että aikai - semmin kiillegneissiksi kartoitetussa kallioperäss ä esiintyy selvää kivilajivaihtelua. Kartoitusaluee n itäreunassa paljastumat ovat migmatiittista sarvivälkegneissiä, jossa sarvivälkegneissi muodostaa, paleosomin ja kvartsi-maasälpäkivi runsaan neosomi n (-1014). Länteenpäin mentäessä sarvivälkegneissi vaihettu u raitaiseksi kvartsi-maasälpäliuskeeksi (kuva 1), jossa kvartsin ja plagioklaasin lisäksi esiinty y vähän kloriittia ja biotiittia (-1017) sekä paikoi n epidoottirikkaita raitoja (-1024). Kvartsi-maasälpäliuskeen keskeltä (kuva 2) löytyy myös vahvasti poimuuntunut kloriitti-tremoliittiliuskepaljastuma (-1018), joka muistuttaa Kuskoiva n ultramafiitteja. Kvartsi-maasälpäliuskeen länsireu - nalta tavataan omituista kartalla konglomeraatiks i nimettyä kivilajia (-1019). Kysymys lienee kuiten - kin ruhjeisesta myloniitti-vyöhykkeestä (kuva 3), josta merkkejä näkyy myös ympäristön muissa kivi - lajeissa (esim. -1021). ja kvartsi-maasälpä- (havainnot 1030-37 merkity mat edustavat tyyppiä, jossa kiilleliuskeraida t paljastu t Kartalla kiiileliuskeeksi gneissiksi vuorottelevat karkearakeisen kvartsi-maasälpä-liu s - keen (mand. pegmatiittia) kanssa. Kiilleliuskeess a esiintyy vähän granaatteja ja kvartsi-maasälpä - osueissa paikoin turmaliinia. Granaattikiveä tavataan 1-5 metrin paksuisena katkeilevana välikerroksena kiilleliuskeessa. Mikroskooppitutkimukset osoittavat, että kysymyksess ä on granaattipyrokseenikarsi, jossa päämineraaleina, granaatin lisäksi ovat hypersteeni ja kvartsi sek ä aksessoreina biotiitti ja kloriitti (kuvat 4 ja 5).

Lapin Malmi 5 Kivilajien kemismist ä Granaattikiven ulkopuolisissa, etenkin länsipuoli - sissa liuskeissa (gneisseissä) esiintyy myös run - saasti granaatteja biotiitin, kvartsin ja plagiok - laasin kanssa. Näitä kiviä on kutsuttu granaattikiilleliuskeiksi (po. -gneisseiksi), kuva 6. Alueen kivilajeille on tyypillistä korkea metamor - foosiaste. Kivilajien yleinen kulku on NNE - SSW, mikä lienee useamman liuskeisuuden kompositio. Lisäksi kivilajeissa on näkyvissä useita poimu- ym. rakenteita, jotka viittaavat monivaiheiseen defor - maatioon, mikä on tyypillistä arkeeisille liuskejaksoille (vrt. kuva 1). Edellä kuvatut kivilajit eroavat toisistaan selväs - ti myös kemismiltään. Taulukossa 2. ovat kvartsimaasälpäliuskeen, kiilleliuskeen, granaattikiillegneissin, granaattipyrokseenikarren, kvartsijuone n ja kloriitti-tremoliittiliuskeen analyysitulokset. Huomattavaa on, että näytteissä, joissa on merkkej ä kullasta (-1037), -1061, -1057) esiintyy myös granaatteja. Niinikään näyttäisi Fe-pitoisuus korreloivan Au-pitoisuuden kanssa. Merkillepantavaa o n myös, että Au-pitoisuus ei kohoa kvartsijuoninäytteessä. Jo tulosten alustavassa tarkastelussa kävi kuiten - kin ilmi, että vaikka granaattikiillegneisseiss ä oli runsaastikin granaatteja, ei niissä Au-pitoi - suus noussut samassa määrin. Tästä syystä tehtii n granaattitutkimus granaattikivestä (-1057) j a granaattikiillegneisseistä (-1061 ja -1065 ) (rap. 073/0 Inkinen, granaatti/pms/1987). Kuten taulukosta 3. ilmenee, on granaatti yleens ä almandiinivaltainen. Kultapitoisen granaattipyrok - seenikarren (-1057) granaatti sisältää kuitenki n runsaat 9 mooli-% grossularipäätejäsentä, kun taa s granaattikiillegneissien granaatti on pääasiass a almandiinin ja pyroopin seos. Jotta pystyttäisiin tarkastelemaan todellisi a korrelaatioita, laadittiin Auermavaaran analysoidusta 27 näytteestä korrelaatiomatriisi. Taulukkoo n 4. on kerätty materiaalista saatuja merkittävimpi ä korrelaatioita. Tuloksista huomataan, että kullalla on erittäin merkittävä korrelaatio W :n kanssa : Tällä, sinäns ä mielenkiintoisella havainnolla ei kuitenkaan ol e I tilastollista merkitystä, koska W-pitoisuus o n q l kaikissa muissa näytteissä paitsi -1057 :ssa, jossa W = 0,005 % ja Au 2,60 ppm. 14. 1I

Lapin Malmi 6 Raudan merkittävä korrelaatio kullan kanssa tuke e sitä tosiasiaa, että granaattikivet ovat verrate n rautarikkaita ja kultapitoisia. K 20 :n melkei n merkitsevä negatiivinen korrelaatio Au :n kanssa o n selvitettävissä sillä, että ympäristön kivilajeiss a on runsaammin K-pitoisia mineraaleja (kiille, maasälpä) kuin granaattikivissä. Sama asia näkyy myös pylväsdiagrammeista (liite 5), jossa granaattikivien Fe-, S-. K20- ja Au-pitoisuutta verrataan ympäristön kivilajeihin. Huomattavaa on, että granaattikivissä esiinty y heikkoa S-pitoisuutta (Fe- ja Cu-kiisuja), joskaan se ei korreloi suoraan Au :n kanssa. Kivilajien fysikaalisista ominaisuuksist a Auermavaaran kivilajinäytteistä tehdyt ominaisvakiomääritykset on esitetty taulukossa 5. Kuten tuloksista ilmenee erottuvat granaattikivet ympäristöstään parhaiten korkeamman tiheytensä perusteella. Muut ominaisuudet sen sijaan eivät erot u yhtä selvästi. Geofysiikan mittausmenetelmist ä granaattikivien etsimiseen tulisi lähinnä kysymy k - seen painovoimamittaus, mutta myös magneettista j a VLF-R-mittausta voisi kokeilla. Tutkimukset 1987 Kesällä 1987 lähetettiin kesäapulaiset J. Vuokko j a T. Saloniemi tutkimaan granaattikivien levinneisyyttä Auermavaaralla sekä ottamaan niist ä näytteitä kulta-analyyseja varten. Tutkimukset osoittivat, että Auermavaaran pohjoine n lähialue sekä luoteisosa ovat huonosti paljastune i - ta ja sieltä löytyi vain muutama kvartsi-maasälpä - gneissipaljastuma, mutta ei granaattikiviä. Auermavaaran itä- ja kaakkoisreuna sen sijaan ova t vähäpeitteisiä lohkarerikkaita alueita ja sielt ä löydettiinkin runsaasti uusia granaattikivilohk a- reita sekä paljastumat P 118 ja P 136 {liite 6). Myöhemmät tutkimukset osoittivat kuitenkin, ett ä sekä paljastumat, että suurin osa granaattipito i - sista lohkareista edusti vain heikosti kulta-an o - maalista granaattikiillegneissityyppiä.

Lapin Malmi 7 Alueen kultamalmimandollisuuksist a Analysoidusta 27 granaattikivestä vain yksi (L 130 ) edusti oikeaa kultapitoista tyyppiä, joskin Au-pi - toisuuden heikkoa nousua tavattiin oheisiss a lohkareissa (kartalla keltaisella) : L 126 Au 0,15 ppm L 128 Au 0,13 ppm L 130 Au 10,5 ppm L 135 Au 0,32 ppm Auermavaaran granaattikivet vastaavat kemismiltää n rautamuodostumien kiviä (taulukot 1-2). Moniin arkeeisiin rautamuodostumiin liittyy myö s kultamalmiaiheita. Esimerkiksi Zimbabwe' n arkeeisessa Gwanda'n vihreäkivivyöhykkeessä olev a rautamuodostuma on isäntäkivenä monill e kultaesiintymille. Oheiseen SiO 2 + FeO / MgO + CaO + Al2O3 diagrammiin Gwandan kultapitoisten rautamuodostumien joukkoon on sijoitettu Auermavaaran kultapitoiset granaattikivinäyttee t -7009 ja -7011. Kuten huomataan, ne sijoittuva t keskelle Vubachikwe'n rautamuodostuman kenttää. (Rudolf Saager et al., 1987, Geochemistry an d Mineralogy of Banded Iron-Formation-Hosted Gold Mineralization in the Gwanda Greenstone Belt, Zimbabwe : Econ.Geol., v. 82 pp 2017-2032).

Lapin Malmi 8 Jos Auermavaaran granaattikivet edustava t rautamuodostumaa, on todennäköistä, että niillä o n huomattavasti suurempi levinneisyys mitä aikaisem - missa kartoituksissa on todettu. Toisaalta Auerma - vaaran granaattikivihorisontissa Au-keskipitoisuu s on vain 0,69 ppm, mikä ei sinänsä vielä ole malmia. Auermavaaran kultahavaintopaikkojen tuntumast a löytyy myös ultramafiitteja. Kuten tiedetään, liittyy arkeeisiin karbonatisoituneihin komatiit - teihin ja peridotiitteihin (listwaeniitteihin ) usein kultaesiintymiä. Alueen ultramafiiti t näyttävät sijaitsevan jonomaisesti poikki suprak - rustisten kivilajien yleisen kulu n mahdollisia heikkous- ja siirrosvyöhykkeitä noudattaen. Vastaavista liikuntovyöhykkeistä ovat merkkein ä myös kivilajeissa esiintyvät breksiat j a myloniitit. Oma osuutensa kultapitoisuuden nousuun (j a scheeliittipitoisuuksiin) saattaa olla myö s kivilajien vahvalla graniittiutumisella j a migmatiittiutumisella. Tähän ilmiöön saattava t liittyä alueen verraten runsaat kvartsi-turmaliin i - juonet. Liitteessä 7 on aeromagneettisen matalalentokarta n pohjalla olevalle kuullolle esitetty yksinkertais - tettu näkemys alueen geologiasta. Kartan SE-reunassa (karttalehdellä 09) on voimakkaast i graniittiutunut alue. Sen NW-puolella on arkeeine n vihreäkivivyöhyke, joka koostuu sedimenttogeeni - sistä kivistä (kiilleliuskeet ja rautamuodostuma ) sekä emäksisistä ja happamista vulkaniiteist a (amfiboliitit ja kvartsi-maasälpäliuskeet). Ultraemäksiset kivet näkyvät magneettisell a kartalla selvinä anomalioina ja ne näyttävä t liittyvän mahdollisia heikkousvyöhykkeit ä indikoiviin lineamentteihin (näkyy paremmi n harmaasävykartalla). Karttaan (liite 7) on myös merkitty Auermavaaran, Auermavaarankuusikon ja Kuskoivan tutkimuskohteide n paikat. Huolimatta keskinäisistä erilaisuuksistaa n liittyy niihin muuttuneita ultraemäksisiä kiviä, breksia- ja myloniittirakenteita sekä vahva a graniittiutumista. Selvitettäväksi jää, ovatko näm ä merkit rautamuodostuma mukaanlukien alueen kultamalmeja kontrolloivia tekijöitä. Mahdollisuude t malmin löytymiseen ovat mielestäni hyvät. Tänä kesänä tutkimuksia alueella tehdään vain vähä n (maastotarkistukset + geokemia).

Lapin Malmi 9 0Inkinen/RIV 26.4.198 8 TAULUKKO 1 SALLA, AUERMAVAARA Näyte nro 7009 701 1 SIO2 58,00 % 54,19 % AL203 8,41 9,2 4 MGO 3,06 3,0 1 CAO 3,14 2,9 3 NA2O 0,020 0,00 0 K20 0,005 0,02 2 P 0,059 ppm 0, 1 7 2 pprr S 0,021 0,09 1 FE 18,51 18,7 4 TI 0,223 0,23 1 V 0,008 0,01 0 CR 0,023 0,02 4 MN 0,098 0,10 7 CU 0,002 0,00 5 NI 0,002 0,00 3 ZN 0,010 0,00 8 ZR 0,006 0,00 6 BA 0,004 0,00 4 SR 0,001 0,00 1 AU 16,30P 5,OO P SUM 99,84 % 98,67 %

Lapin Malmi OInkinen/RIV 26.4.1988 TAULUKKO 2 SALLA, AUERMAVAAR A Näyte nro 1021 1037 1061 1057 1034 101 8 FE 3,67 5,85 10,35 20,41 0,206 5,7 0 NI 0,007 0,011 0,005 0,002 0,001 0,08 8 CU 0,005 0,009 0,004 0,003 0,001 0,00 1 ZN 0,008 0,008 0,002 0,007 0,000 0,01 0 NA20 4,05 3,30 1,54 0,000 0,023 0,18 3 MGO 3,27 4,47 2,28 3,05 0,160 17,3 1 AL203 15,45 18,74 10,91 7,97 0,467 9,2 5 SIO2 63,18 55,70 67,01 54,94 95,69 52,0 5 P 0,045 0,025 0,108 0,251 0,007 0,01 8 S 0,030 0,013 0,081 0,129 0,009 0,01 1 K20 1,13 2,96 1,27 0,027 0,041 0,83 5 CAO 5,12 2,24 1,36 2,99 0,166 6,9 3 BA 0,021 0,038 0,023 0,004 0,002 0,01 5 SR 0,012 0,015 0,005 0,001 0,001 0,00 2 ZR 0,013 0,014 0,005 0,006 0,001 0,00 4 SUM % 98,19 96,90 100,05 99,37 96,91 95,5 6 TI 0,251 0,460 0,168 0,228 0,004 0,15 4 V 0,011 0,020 0,008 0,011 0,001 0,01 1 CR 0,024 0,034 0,020 0,025 0,021 0,15 8 MN 0,063 0,081 0,156 0,091 0,005 0,12 9 W 0,000 0,000 0,000 0,005 0,000 0,00 0 CO 0,003 0,003 0,001 0,001 0,000 0,00 6 AU <0,02P 0,03P 0,12P 2,60P <0,02P <0,02P 1021 Kvartsi-maasälpäliusk e 1037 Kiilleliusk e 1061 Granaattikiillegneiss i 1057 Granaattipyrokseenikars i 1034 Kvartsijuon i 1018 Kloriitti-tremoliittiliusk e

LapinMalmi 1 1 0Inkinen/RIV 26.4.1988 TAULUKKO 3 M23430 M23431 M2343 2 SIO2 35,52 36,50 37,1 3 TIO2 0,01 0,00 0,0 2 Cr203 0,03 0,05 0,0 1 Al203 19,84 20,47 20,7 6 Fe203 0,84 0,02 0,0 0 FeO 37,69 38,16 35,4 4 MnO 0,25 0,71 1,2 4 MgO 0,93 3,28 3,8 3 CaO 4,23 1,52 1,9 0 Na20 0,01 0,03 0,0 2 K2O 0,01 0,00 0,0 1 Summa 99,35 % 100,74 % 100,36 % PÄÄTEJÄSENE T (mooli -% ) ALMANDINE 84,02 81,77 77,1 3 PYROPE 3,62 12,52 14,8 6 SPESSARTINE 0,56 1,55 2,7 4 GROSSULAR 9,23 3,95 5,2 1 ANDRADITE 2,49 0,06 0,0 4 UVAROVITE 0,08 0,16 0,02 M23430 Näyte 9486-1057, GRAPY- karsi, päämin : GRA, HY, KV, aksess.min : BT, KL O M23431 Näyte 9486-1061, päämin : KV, BT, GRA aksess.min : PL, KLO, SE R M23432 Näyte 9486-1065, GRAKGN, päämin. PL, BT, GRA, KV aksess.min : KLO, SER, O P Raportista 073/0 Inkinen, granaatti/pms/1987.

LapinMalmi 1 2 0 Inkinen/RIV 26.4.198 8 TAULUKKO 4 SALLA, AUERMAVAAR A K o r r e l a a t i o i t a Au W 0,618 Fe 0,466 K 2 0 0,37 9 Cu S 0,765 Fe 0,412 Zn 0,39 9 Ni Cr 0,977 MgO 0,972 Co 0,78 2 Zn SiO 2 0,766 V 0,739 Co 0,69 7 Ti V 0,910 Zn 0,648 SiO 2 0,57 7 Sr Na 2 0 0,888 Zr 0,803 Al 2 0 3 0,78 6 Al 2 0 3 Na 20 0,849 Sr 0,786 K 2 0 0,73 3 K 20 Ba 0,835 Al 2 0 5 0,733 Na 2 0 0,42 3 CaO Ni 0,596 Co 0,591 MgO 0,586 Cr 0,561

Lapin Malmi 1 3 0 Inkinen/RIV 26.4.198 8 TAULUKKO 5 SALLA, AUERMAVAARA, kl 4714 0 4 Kivi - lajit Kpl p(g/cm3 ) k(10-5 ) p(nm) FE(% ) KVMSL 2 2,63-2,67 0-149 36 000 1-2 KLOL 1 2,89 0 19 000 3 KLL 1 2,68 0 210 000 3 KLGRAK 1 3,29 198 350 000 4 GRAK 2 3,38-3,46 142-300 57 000-330 000 2-4 GRAKL 1 2,93 208 20 000 2