MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS KASVINVILJELYLAITOKSEN TIEDOTE N:o 3 JAAKKO MUKULA JA OLLI RANTANEN: SYYS VEHNÄN VILJELY SUOMESSA 95-975 TIKKURILA 976
Jaakko Mukula ja i Rantanen: SyysVehnän viljely Suomessa 95-975
Esillä oleva tutkimusselostus liittyy viljelykasvien sadon määrän ja laadun riskialttiuttakoskevaan tutkimukseen ja käsittelee syysvehnän viljelyn yleisyyttä ja levinneisyyttä satotason kehitystä ja vaihtelua sekä sadon määrään kohdistu- via riskitekijöitä Sadon laatu ja raha-arvo sekä näihin pe- rustuvat suopitukset tullaan esittämään erillisinä tutkimusslosteina 34976
Sisältö Viljelyn levinneisyys ja osuus peltoalasta Sivu Lajikkeet 2 Talvivauriot 3 Kasvukauden aikaiset riskitekijät ODOnGe 4 Keskisadot satotason kehitys ja satevaihtelut 5 Tilannetakkastelua ja päätelmiä 8 Iähdeluettelo 9 Kuva Syysvohnän viljelyala ja kokonaissato 95-975 Kuva 2 Syysvehnän viljelyn alueellinen jakaantuminen 95 959 ja 969 Kuva 3 Savialueiden alueellinen jakaantuminen 2 Kuva 4 Maaston korkeussuhteet syysvehnän tärkeimifflljä viljelyalueella 3 Kuva 5 Tärkeimpien syysvehnälajikkeiden viljelyn yleisyys prosentteina syysvehnää viljelevistä tiloista 97C-975 4 Kuva 6 Vakka-syysvehnän talvivauriot savi- ja hietamaalla Hankkijan Anttilassa 953-972 Kuva 7 Syysvehnän viljelyalan jatalvituhojen välinen vuorosuhde 7 Kuva 8 Kylvöajan vaikutus syysvehnän talvehtimiseen ja satoon 8 Kuvat q-8 Syysvdhnän satotason kehitys- ja satovaihtelut vuosina 95-975 eri Maatalouskeskusten alueilla ja koko maassa keskimäärin 9 Kuvat 9-2Syysvehnän satotason poikkeamat (±%) trendikäyrästä eri maatalouskeskusten alueilla vuosina 95-975 29 Kuva 22Syysvehnän keskisadon hajonta ja tietyn satotason saavuttamisen todennäköisyys 32
Taulukko Taulukko 2 Taulukko 3 Taulukko 4 Taulukko 5 Tärkeimpien syysvehnälajikkeiden osuus syysvehnän viljelyalasta Tärkeimpien syysvehnälajikkeiden talvituhot kasvuaika lako-% ja Vakkaan verrattuna koeascmien ja kekokeissa vuosina 963-97 prosenttinen suhteelliset jyväsato (kg/ha laitosten laji- Kvintotseenikäsittelyn vaikutus syysvehnän tal yehtimiseen ja jyväsatoon Pohjois-Savon koeasemaila 969-97 Syysvchnälajikkeiden talvenkestävyys Tikkurilassa 967-974 Rikotun syysvehnäalan osuus-% eri maanviljelysseurojen alueella vuosina 96-973_ Sivu 33 33 34 34 35
Viljelyn levinneisyys ja osuu å peltoalasta Syysvehnän viljelyala on maassamme ollut vaatimaton muihin korsiviljoihin verrattuna Tämä johtuu siitä että syysvehnä menestyy vain tietyillä alueilla ja tietyillä maalajeilla Lisäksi syysvehnän heikot leivontaominaisuudet rajoittavat sadon käyttömahdollisuuksia leipäviljanahärkein syysvehnän viljelyä rajoittanut tekijä on ollut heikko talvenkestävyys Vasta 95-luvun jälkipuoliskolla saatiin käyttöön Etelä-Suomen oloissa hyvin taive» kestäviä lajikkeita ja tämän seurauksena syysvehnän viljelyala alkoi lisääntyä Kylvötöitä vaikeuttaneet sateiset syksyt keskeyttivät tämän kehityksen 96-luvun alussa kunnes vihdoin 964 alkaen viljelyala kääntyi voimakkaaseen nousuun ja saavutti maksiminsa 8 ha vuonna 969 (kuva I) Tämän jälkeen on syysvehnänviljelyala supistunut lähinnä ylituotannosta johtuneiden menekkivaikeuksien vuoksi noin 5 ha:n tasolle () Toinen syysvehnän viljelyä rajoittava tekijä on maalaji Kasvi menestyy tyydyttävästi vain savimailla ja on muutoinkin suhteellisen vaatelias lannoituksen ja maan happamuuteen nähden Syysvehnälle sopivia savimaita on pääasiallisesti Etelä- ja Lounais-Suomessa ja sen vuoksi kasvin viljely onkin rajoittunut lähinnä tälle alueelle (kuvat 2 ja 3) Yleisintä syysvehnän viljely on Varsinais-Suomessa ja Uudenmaan läntisellä rannikkoalueella joilla 'sen osuus pelto- alasta on yli % Näillä kahdella alueella syysvehnän viljely on suhteellisen vakiintunutta Pääosa viljelyalan lisäyksestä 96-luvulla sijoittui tämän alueen ulkopuolelle Satakuntaan ja Uudellemaalle sekä Anjalan ja Elimäen pitäjiin Kymenlaaksossa Myös maaston viettävyys ja korkeussuhteet vaikuttavat syysvehnän menestymiseen Kasvi on arka jääpoltteelle ja vesivaurioille ja tästä syystä viljely on hakeutunut viettäville maille (kuva 4) Syysvehnän viljelyala on ollut kääntäen verrannollinen kevätvehnän viljelyalan ts kevätvehnän viljelyä on osittain korvattu syysvehnäri viljelyllä ja päinvastoin Tämä joustamisen mahdollisuus on merkittävä etu silloin kun jomman kumman viljelyalaa joudutaan syystä 'tai toisesta rajoittamaan Toisaalta syysvehnän osuutta vehnän kokonaituotannosta ei voida paljon lisätä ellei sadon leivontaominai-
suuksia samalla saada parannetuksi Maatalouskeskusten Liiton alueellisen tuotantosuunnitelman mukaan pidetäänkin taḻ koituksenmukaisena rajoittaa syysvehnän viljelyala lähimmän viiden vuoden - aikana (976-98; 67 ha:iin (9) Syysvehnän kokonaissato oli vuonna 95 vain hiukan yli 2 milj kg Suurin kokonaissato- 24 milj kg saatiin vuonna 969Viime vuosina syysvehnän tuotanto on 'vaihdellut 25-5 milj kg (kuva ) 2 Lajikkeet SYysvehnälajikkeiden satoisuudessa ja viljelyvarmuudessa on erojaọ jotka johtuvat mm lajikkeiden erilaisesta alttiudesta talvivaurioille ja kasvukauden aikaisille riskitekijöille sekä lajikkeiden luontaisesta ominaissatoisuudesta Yleensä vain kotimaassa viljellyt lajikkeet ovat oloissamme riittävän talvenkestäviä Yleisimmin viljelty lajike tutkimuskauden alkuvaiheessa 95-luvulla oli Varma jolle oli ominaista heikko talvenkestävyys Sen ohella viljeltiin jonkin verran Olympiaa joka oli heikkosatoinen ja herkästi lakoutuva mutta laadultaan erinomainen Kotimainen lajike Vakka alkoi 95-luvun jälkipuoliskolla syrjäyt- tää edellä mainitut lajikkeet Se osoittautui aikaisemmin viljeltyjä lajikkeita satoisammaksi ja talvenkestävämmäksi sekä laadultaan hyväksi ja myös aikaisin tuleentuvaksia Tämän lajikkeen heikkoutena ovat tähkäidäntäherkkyys ja lakoutumisalttius Vakkaa satoisamiji ja talvenkestävämpi lajike Linna tuli yleiseen viljelyyn 96-luvun jälkipuollskolla Suunnilleen samoihin aikoihin saatiin viljelyyn Elo joka viljelyominaisuuksiltaan muistuttaa Linnaa mutta menestyy jälkimmäistä paremmin hieta- ja hibsumailla Kumpikin tuleentuvat suhteellisen myöhään ja ovat laadultaan heikkoja etenkin Linna Uusin lajike Nisu saatiin yleiseen viljelyyn 97-luvulla Nisu on Vakkaa lujakortisempi tähkäidäntää kestävämpi ja satoisampi mutta Vakkaa hiukan myöhäisempi Lajikevalinta on tutkimuskauden aikana selvästi johtanut viljelyvarmimpien'(talvenkestävimpien) ja samalla leivontaominaisuuksiltaan parhaiden lajikkeiden yleistymiseen (taulukot ja 2 kuva 5) - Lajikkeiden väliset satoisuuserot ovat suhteellisen vähäisiä ja kaikkien Suomessa viljeltyjen syysvehnälajikkeiden satoisuus ylittää merkittävästi muiden viljalajien satoisuuden
3 Talvivauriot Vaikka syysvehnä tuleentuu aikaisemmin kuin kevätvehnä on sen viljelyn pohjoisraja sekä Euroopassa että Amerikassa etelämpänä kuin kevätvehnän (7) Tämä johtuu syysvehnän suhteellisen heikosta taivenkestävyydestä Tärkeimmät talvivaurioita syysvehnässä aiheuttaneet tekijät ovat seuraavat: ) pakkanen jäävauriot (jääpolte ja rouste) vesivauriot 4) talvituhosienet Pakkasvaurioita saattaa aiheutua pitkäaikaisen ankaran pakkaskauden jatkuessa silloin kun lumipeite'on hyvin ohut tai puuttuu kokonaan Lumipeite- ja keskilämpötilastojen perusteella on kuitenkin pääteltävissä että Suomessa pakkanen suhteellisen harvoin muodostaa merkittävän riskitekijän syysvehnälle muualla kuin Pohjanlahden rannikkoalueella (3 4 226) Jääpolte- ja vesivaurioita syntyy yleisesti tasaisilla mailla'silloin kun talven kuluessa esiintyy huomattavaa lämpö- ja pakkaskausien vaihtelua Näille riskitekijöille syysvehnäon merkittävästi arempi kuin esim syysruisja nurmiheinät Tästä syystä syysvehnän viljely on yleisimmin hakeutu=t viettäville raillo joilla talvituhot ovat selvästi vähäisempiä kuin alavilla Mailla (kuva 4) Roustevauribita syntyy yleisimmin keveillä mailla ja silloin kun varhaisen lumensulamisen jälkeisenä kautena keväällä esiintyy yöpakkasia Tiettyinä vuosina tämä tekijä on aiheuttanut merkittäviä vaurioita erityisesti hiesu- ja hietamailla Myös talvituhosienien aiheuttamia vaurioita esiintyy eniten kevyillä mailla (kuva 6) Erityisesti Itä-Suomessa jossa lumi tulee uoein routaantumattomaan maahan ovat olosuhteet talvituhosienien kehitykselle otolliset TalvitUhosienten torjuntakokeet osoittavat että lumihomeen (Pusa- rium nivale) aiheuttamat tuhot voidaan torjua käsittelemällä oraskasvustot kvintotseenilla (taulukko 3) Näin menetellen voitaisiin syysvehnän viljelyalue Itä-Suomessa ulottaa nykyistä pohjoisemmaksi mikäli tämä muista syistä osoittautuisi tarkoituksenmukaiseksi (2)
Lajikkeiden talvenkestävyydessä on merkittäviä eroja Yleisimmin viljeltyjä ovat kotimaiset lajikkeet joista Linna ja Elo ovat talvenkestävimmät (taulukko 2)-' Sadon heikko laatu asettaa kuitenkin rajoitukset niiden käytölle myllyvehnäksi Vakka talvehtii tyydyttävästi sekä savi- että hietamailla Nisu vain savimailla Ulkomaisten lajikkeiden talvenkestävyys on niin heikko ettei niitä voida suositella yleiseen viljelyyn Tämä näkyy paitsi koeasemien lajikekokeiden tuloksista myös Finska Hushållningssällskapin satotilastoista niinä vuosina jolloin tällä alueella on yritetty viljellä ruotsalaisia lajikkeita (kuva 9/vuodet 952 ja 96) Maalajinkin vaikutus syysvehnän talvenkestävyyteen näkyy paitsi koeasemien tuloksista myös alueellisibta talvituhotilastoista (kuva 3 taulukko 5) Syysvehnän viljelyalan ja talvituhojen välillä vallitsee selvä positiivinen korrelaatio (kuva 7) Tämä viittaa siihen että viljelyä on sopivien savimaiden puuttuessa laajennettu kevyille maille Myös kylvöaj alla on huomattava vaikutus syysvehnän talvenkestävyyteen ja virheellisesti ajoitettu kylvö muodostaakin merkittävän riskitekijän (kuva 8) MUokkaus- ja kylvötöille sopimattomat säät pakottavat usein siirtämään kylvöajan epäedullisen myöhäiseen_ajankohtaan tai estävät kylvötöiden suorittamisen kokonaan (7 23) 4 Kasvukauden aikaiset riskitekijät LISÄYS 4b Kylvösiemenen mukana leviävät nokitaudit eivät nykyisin muodosta merkittävää riskitekijää syysvehnän viljelyile Lentonoki (Ustil- - lago tritici) voidaan torjua karboksiinipeittauksella (Vitavax) ja haisunoki (Tilletia caries) muilla peittausaineilla Useimmat peittausaineet tehoavat samalla hiukan myös talvituhosieniin ja niillä saadaan keskimäärin % (5-2 -%) sadonlisäystä Noin 9 % syysvehnän kylvösiemenestä peitataan (4) Muista syysvehnän kasvitaudeista viljahärmä (Erysiphe graminis) saattaa nykyisin typpilannoituksen lisäännyttyä aiheuttaa 5- %:n satotappioita samoin tyvitaudit ( Cercosporella herpotrichioides ja Ophiobolus graminis) yksipuolisen viljanviljelyn yleistyessä (2)
Talvenaikana tuhoutuneita tai pahoin vaurioituneita kasvustoja jouduttiin vuosien 96-973 välisenä aikana merkittävässä määrin rikkomaan keskimäärin joka kolmas vuosi Rikotun alan osuus kohosi yli 2 %:n keskimäärin joka neljäs vuosi Alueellisesti riketun alan osuus jakaantui vuosittain seuraavasti (taulukko 5): 963 Tutkimusalueen länsiosissa (alavimmilia'alueilia) kylvetystä: syys- vehnäaiasta rikottiin keväällä 3-4 % Edellisen syksyn sateisuudesta johtunut kylvöjen viivästyminen ja peltojen liika märkyys lienee 'pääasiallisin syy oraiden heikkoon talvehtimiseon Syyssateiden vuoksi kylvöt Jäivät monin paikoin suorittamatta ja tämän seurauksena myös kylvetty ala supistui 5 ha:iin 964 Satakunnan maatalouskeskuksen alueella syysvehnäalasta rikottiin 36 % Tälläkin kertaa rikotut alueet keskittyivät alaville maille joten talvivaurioiden syinä olivat todennäköisesti peltojen liikamärkyys sekä jääpeite- ja vesivauriot 966 Useimpien maatalouskeskusten alueilla rikottiin syysvehnäaiasta 25-35 % Erityisesti alavien maiden ja kevyiden maiden- alueilla oraat olivat heikosti talvehtineita Lumihome ja rouste olivat tuhojen aiheuttajia Kymenlaaksossa ja Pirkabmaalla oraat selviytyivät parhaiten 967 Uudellamaalla ja Hmeessä rikottiin syysvehnäaiasta 2-35 % Todennäköisenä_sy ä oli jääpeite 968 Hämeessä ja Itä-Hämeessä syysvehnäaiasta rikottiin noin 2 % 969 Kasvustoja rikottiin 4-25 % muilla alueilla paitsi lounaassa ja :kaakossa Syynä olivat lumihome- ja jääpoltetuhot 97 'jääpeite- ja vesivahinkojen vuoksi jouduttiin syysvohnäkasvustoja jälleen rikkomaan melko yleisesti erityisesti Itä-Hämeen alueella (33 %) 97 Alavien maiden alueilla (Uusimaa Satakunta Häme) rikottiin syysvehnäkasvustoista 5-2 % 973 Kevyiden maidon alueilla Hämeessä ja Itä-Hämeessä syysvehnäalasta rikottiin 3-7 %
Tuhoeläimistä vain kahukärpänen (Oscinis frit) saattaa merkittävästi alentaa syysvehnän satoa ja tämäkin vain liian aikaisin kylvettäessä ;Rikkakasvit muodostavat merkittävän riskitekijän syysvehnän vilje- ylle erityisesti silloin kun oraat ovat huonon talvehtimisen vuoksi harventuneita ja heikkokuntoisia Normaalisti rikkakasvien aiheuttama satotappio on vain 5- % mutta huonosti talvehtineissa kasvustoissa se voi kohota 3-7 %:iin silloin kun pellossa esiintyy saunakukkaa (Tripleurospermum maritimm) (3) Rikkakasvien aihbuttamat satotappiot voidaan torjua käyttämällä tarkoitukseen so veltuvia torjunta-aineita Noin 8 % syysvehnäalasta ruiskutetaan nykyisin torjunta-aineilla Kasvukauden aikaisista säätekijöistä kuivuus ei ole syysvehnänviljelyssä yleensä niin vakava riskitekijä kuin kevätviljojen viljelyssä Myöhästyneen kylvön vuoksi syysvehnän juuristo saattaa kui- tenkin jäädä niin heikoksi että kasvustot kärsivät kevään ja alkukesän kuivuudesta (7) Liiallinen kosteus puolestaan on lähinnä sadon laatua alentava riskitekijä Hyvin runsaat sateet saattavat lisäksi painaa kasvustot niin lakoon ja liettää pellon pinnan siinä määrin ettei satoa saada täysimääräisenä korjatuksi Runsas typpilannoitus lisää satotappioita edistämällä lakoutumistu Tämä vaara on osittain torjuttan/ vissa käyttämällä lakoutumista ehkäiseviä kasvusääteitä (klormek- vatti)(2): Myös lajikkeiden korrenlujuudessa on merkittäviä eroja Kasvukauden aikaisia hallantuhoja ei syysvehnässä yleensä esiinny - Tämä johtuu siitä että syysvehnä ehtii tavallisesti tuleentua ennen syyshalloja Lämpösummasta riippuen tuleentuminen ajoittuu joko elokuun alkupuoliskolle tai elokuun jälkipuoliskolle vain poikkeuksellisesti (962) syyskuulle Nykyisin viljteltyjen lajikkeiden kasvuajat poikkeavat toisistaan 5- päivää (taulukko 2) 5 Keskisadot satotason kehitys ja satovaihtelut Korjatun syysvehnäalan satotason kehitys ja satovaihtelut vuona 95-75 eri maatalouskeskusten alueilla ja koko maassa keskimäärin' selviävät oheisista _kuvista 9-8 VUosivaihtelu on niissä esitetty murtoviivalla ja satotason kehitys toisen asteen regressiokäyrällä jota seuraavassa nimitämme trendikäyräksi Rikotun vehnäalan osuutta ei näissä laskelmissa ole otettu huomioon (vrt kuva 4 ja taulukko 5)
-6- Tulokset osoittavat että koko maan keskimääräinen syysvehnän hehtaarisato on 25 vuoden kuluessa kohonnut 76 kg:sta 294 kg:aan ja vuotuinen satotason nousu on ollut keskimäärin 27 % (47 kg/ha) Selvästi muita korkeammalle 34 kg:aan/ha on satotase kohonnut Kymenlaaksossa jossa myös satotason vuotuinen nousu on ollut suhteellisen suuri erityisesti tutkimuskauden jälkipuoliskolla Alhaisimmaksi on satotaso jaanyt Itä-Hämeen (272 kg/ha) ja Pirkanmaan (282 kg/ha) maatalouskeskusten alueilla Muiden maatalouskeskusten - Uusimaa Nylands Svenska Varsinais-Suomi Finska Hushållnings Satakunta ja Häme alueilla keskisato on kohonnut 338 kg:aan/ha tasolle Satotason vuotuinen nousu-'% on ollut suurin (33 ) ja pienin Itä-Hämeessä (22 %) Tutkimuskauden aikana korjatun syysvehnäalan keskisato on neljänä vuotena (957 962 966 ja 974) jäänyt niin paljon trendikäyrän osoittamaa satotasoa alhaisemmaksi että perustellusti voidaan puhua satotappioista tai osittaisesta kadosta Näiden lisäksi on joinakin vuosina esiintynyt alueellisesti rajoittuneita satovahinkoja seuraavasti: 95 Finska Hushållningåsällskapin alueella esiintyi 22 %:n kato Sen todennäköisenä syynä olivat talvivauriot jotka johtuivat oloihimme sopimattomien ruotsalaisten lajikkeiden viljelystä 955 Uudellamaalla esiintyi 2 %:n ja Itä-Hämeessä 26 %:n kato Osittaisena alkusyynä oli kylvöjen myöhästyminen ja aikainen talven tulo Pääasiallisen tuhon kuitenkin aiheutti pitkän ja runsaslumisen talven aikana esiintynyt lumihome 956 Tutkimuskauden ankarimmat lumihometuhot osuivat tälle vuodelle Lumipeite tuli varhain routaantumattomaan maahan ja säilyi pitkään Syysvehnän viljelyalueen itä- ja pohjoisosissa - siis lumisimmilla seuduilla - satotappiöt olivat 4-45 % ja keskiosissa noin 2 % 957 Jääpoltteen ja uulamisveden aiheuttamia talvituhoja (5-23 %)esiintyi yleisesti koko maassa lukuundttamatta Kymenlaakson Hämeen ja Pirkanmaan maatalouskeskuwten alueita
96 -Merkittäviä talvituhoja (23 %) esiintyi-lounaassa Piflka HUshållningssällskapin alueella TUhen aiheuttajana olivat jääpolte ja vesi» jota ilmaantui Lounais-Suomen- pelloille joulukuulla sattuneen lämpökauden aikana maan ollessa samanaikaisesti vahvassa roudassa Oloihimme sopimattoman ruotsalaisen Odin-lajikkeen viljely' osaltaan myötävaikutti näiden tuhojen 3uUruuteen 962 Ainoat varsinaisen kasvukauden epäedullisista lämpö oloista johtuvat satotappiot osuivat tälle vuodelle Keskilämpötilat olivat koko kas- vukauden ajan epätavallisen alhaisia ja lämpö summa tuleentumiseen riittämätön Satotappiot olivat suurimmat syysvehnän viljelyalueen koillisosassa (33 %) ja pienimmät lounaisimmalla rannikkoalueella ( %) 963 Syyssateet myöhästyttivät kylvötöitä ja tämän seurauksena oraat jäivät heikkokuntoisiksi Kymenlaaksossa heikosti talvehtineita kasvustoja ei rikottu kuten muualla maassa tehtiin Harventuneiden kasvustojen antama keskisato jäi Kymenlaaksossa 23 5 trendisatoa _heikommaksi 966 Erittäin ankaria talvituhoja esiintyi yleisesti koko maassa Rikkomatta jätetyn syysvehnäalan (korjatun alan) keskisatoa nämä tuhot 'alensivat 27-4 % Tuhojen aiheuttajana olivat lumihome ja keväällä esiintynyt rouste Tuhot olivat suurimpia syysvehnän viljelyalueen eteläosassa 974 Jääpolte ja vesivahinkoja esiintyi yleisesti etenkin lounaassa säksi kasvukauden epäedullisista sadeoloista aiheutui satotappioita
Runsaiden sateiden johdosta kasvustot lakoontuiva:t ja :pellot ilottyivät niin ettei satoa saatu talteen täysimääräisenä Suurimmat satovahingot olivat syysvehnän viljelyalueen pohjoisosassa 6 Tilannetarkastelua ja päätelmiä Syysvehnä on oloissamme satoisin viljalaji mutta sen viljely On rajoittunut maan etelä- ja lounaisosiin ja käsittää yhteensä vain noin 5 ha Tärkeimpänä viljelyä yleisesti rajoittavana tekijänä on ollut syysvehnän heikko talvenkestävyys Entistä talvenkestävämpien lajikkeiden jalostaminen sekä talvituhosienien torjuntamenetji - mien kehittäminen ovat tehneet mahdolliseksi laajentaa syysvehnän viljelyaluetta Tällöin on kuitenkin viljelyä rajoittavaksi tekijäksi muodostunut sadon heikosta laadusta ja vehnän ylituotannosta johtuvat menekkivaikeudet Mikäli syysvehnän viljelyä nykyisessä laajuudessaan katsotaan tarkoituksenmukaiseksi jatkaa tai vielä laajentaaon viljelyn alueellisen jakautumisen suhteen todettava erilaiset sadonsaannin riskitekijät huomioon ottaen seuraavaa: Talvivaurioiden vuoksi on merkittävä osa kylvetystä syysvehnäalaåta jouduttu rikkomaan keskimäärin joka kolmas vuosi ja rikotun alan osuus on kohonnut yli 2 %:n keskimäärin joka neljäs - vuosi Jääpolte ja vesivauriot ovat yleisesti alentaneet korjatun syysvehnäalan hehtaarisatojae 7 Lumihometuhot ovat merkittävästi alentaneet korjatun syysvehnäalan hehtaarisateja kaksi kertaa 25 vuoden kuluessa Uudellamaalla ja Itä-Hämeessä kuitenkin kolme kertaa Nämä tuhot ovat olleet pienimpiä Lounais-Suomen ja Kymenlaakson savialueilla Kasvukauden epäedulliset lämpöolot ovat vain kerran 25 vuodessa olleet syynä merkittäviin satotappioihin ja tappiot ovat tällöin olleet suurimmat syysvehnän viljelyalueen koillisosassa Kasvukauden epäedulliset sadeolot ovat myös kerran 25 vuodessa aiheuttaneet merkittäviä satotappioita ja nämä vahingot ovat/ suurimmat syysvehnän viljelyalueen pohjoisosassa /olleet Kaikki riskitekijät huomioon ottaen tulee syysvehnän viljelyn varmimmaksi alueeksi Varsinais-Suomi Satakunnan kaakkoisosa ja Lounais-Häme Suhteellisen varman viljelyn alue työntyy täältä kapeana kielekkeenä pohjoisen Uudenmaan halki keskiseen Kymenlaaksoon (ku\/aa2)
Keskisatojen nousutrendin mukaan arvostellen syysvehnän silositeltavimmiksi viljelyalueiksi tulisivat/s Kymenlaakso Huomioon ottaen syysvehnän korkean satotason ja sen suhteellisen hyvän poudankestävyyden keväällä kylvettyihin viljelykasveihin verrattuna ei sen viljelyalueen rajoittamiata etenkään poudanaroilla Lounais-Suomen Uudenmaan ja Kymenlaakson alueilla voida pitää suositeltavana 7 Lähdeluettelo Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen koetuloksia 953-972 Hänninen P & Jamalainen EA 968 Syysviljojen talvehtiminen Koski-Suomessa Ann AEric Fenn 7: 94-28 Ilmatieteen laitoksen kuukausikatsaukset 973-975 Jamalainen EA 962 Syysviljojen peittauskokeet Suomessa Ann Agric Fenn : 759 Kasvinviljelylaitoksen koetuloksia 967-974 Kurki M 972 Suomen eltojen viljavuudesta II 82 s Helsinki - (7) Köylijärvi J 975 Syysviljojen lannoitus kylvö ja lajik- -keet Lounais-Suomen koeaseman Tiedote N:o 3-29: (8) Leipdviljaotanta '?"67-975 Valtion Viljavarasto "(9) 2aatalouden alueelliset tuotantusuunniteimat 97-75 ja 976-8 Maatal)uskeskustwl Liitto Ma::talcuden vuosita2tot 9-q73 Yaataloustilastolliset kuuksikatsaukset 974-75 - Yleiset maatalouslaskennat 95 959 js 969 (Myös julkasematonta prirääria:!nistoa) Marjonen H 975 Syysviljojen talvehtimisesta paikalliskokeide-q valossa D: Iralliskoetoimiston tiedote N:o : Mukula J 4 7 UndersOkninEar med tillväxthemmande med - ot (COC) NjF-Kongressen 27-3 juni 957 Förtryck av föredrae Seksjon II s -9 Pirttilä H 958 Saupakukka ja sen torjunta 9 s Zasvinviljelytieteen laud- turtyd Pojjj 959 Syysvehnän talvenkestvyydestä inamme Maatal ja Koetoim 3 98-9 Pohj3is-Savon koeaseman tuloksia 969-97
-- Sade- lumi- ja ilmastohavainnot Suomen Meteor Vuosik 95-972 Sillanpää M 97 A study of the responce of wheat to fertilizers FAO Soils Bull 2: -3 Rome Suomen Kartasto 96 Talvitie H & Konsala J 97 Syysvehnälajikkeet savi- ja hietamaalla Tikkurilassa Kehittyvä Maatalous 97: 5: -9 Talvitie H & Marjanen H 972 Syysvehnä Koetoim ja IWt 29: 27 28 Toiviainen M 969 Förekomsten av stråbasjukdomar i Finland Nord Jordbrforskn 52: 247-248 Valle 958 962 ja 966 Sääolot ja niiden vaikutus kasvin tuotantoon946-57 958-6 ja 962-66 Maatal ja Koetoim 2: 8-36 6: 38-5 2: 29-39 Yllö L 969 Syysrukiin ja syysvehnän kylvöaikakokeet Kasvinviljelylaitoksella 958 (927)-967 Ann Agric Fenn 8: 83-92
:Syysvehnän viljelyala ja kokonaissa 95-975 ALA ha kg 24 22 2 8 6 4 9-8p 7-6 5 4 2 8 6 4 '$L 2 3-2 - 95 96 97 976 KUVA
SYYSVLFINA 95 Syysvehnän-v-iljelyn alueellinen jakautuminen 95 96 ja 969 SYYSVEHNÄ 96 SYYSVEHNÄ 97 I % "i''-j' % 25 i 53 : % > (s I s I ': 'I f - --/ ; / / / / / 3 t f > ' y ' / / ' - f / / _ / j'! 3 I - - / X / < / } (-7 L " '9 7/ - ;- / / -/ / / - -- /-// - 2 - -7- ;7/;/ - >//! /-/ -; { -/; - - - / /x»--- - ( >-- - / : / LIN :i ; / /': ' "' "'/x "' '\ :/ ) ' ; >:u '''''c \ " " - /: -' ' +-4- "" ^s KUVA 2 r $
- 3 - Savimaiden esiintyminen peltojen muokkauskerroksessa (a) s SAVIALUEET >6% 4-6 2-4% KUVA 3 Maaston korkeussuhteet syȳsvehnän tärkeitnmällä viljelyalueella (8) SYYSVEHNÄ RIKOTTU ALA % N A 959 974 LAKEUS fry 5 I m _ KANKARE m Ml K!MAA 2 5 rn izzi k < ; -7/ '7- -/ / // - / // ' ": 47"-r-- / /--A-' f -;%f/;/ /// 7 / '// / / \ 7- -r ` i cy' 3\ ''" 'S:Z: r ''''7 " /; / / _ ' ' 4 "'" / /// 7"" ir< 4;'; <7 > : ): " I r) / 6' KUVA 4
co LI tf) 3 \ s- ()>/r \ )7 9( i - / < - - - <- t r_ <- te-) /\ N» P -- -- -- I? I / ( JYVS - ri- Z r -7- - t
I - 5 - _ P- ) SYYSVEHN ÄN LA J KE KOE SAVELLA da HEDALLA 953-72 ( ) AN TTI LA //HANKK IJA " et - - ~ - - )-\ - - ----- _ --- J------ 2------ 4- ------- ( (4)3 le ftrem "ftrftry erftaftefturroa ftftien ea LO
I -- > - --F I T / --
- 7 - RIKO-FUN ALAN R PPU VUUS K Y LVÖAL A S TA
- 8 54 b / / r do? % ICylvöaj ankohdan vaikutus syysvhnän sa to on A NISU VARSINAIS - SUOMI (-'69-7) - y: -: 45788+6596X-8 X 2 _ 46 42 38 34 I i i r \ NISU TIKKURILA (969-7 ''' li y -95+ 285X- 38X 2 \ 3 26 VA R kl A E L VA R - -- U M ('-36 I 22 \ 8 4 \-----\ \ \ \ A V f 4! " V "I V ":"' r: Pr ; t 8-4_ L i) k - & 4 T k KA n E I Y2 _ u«y l _ 4 e f ; :'": * C"-' C: "' `' U" 'k N% _ I «-> N I) ----'''J I ihl '' ' ' kii : 35n_ 7 z:z 7 N - 3 8" KUVA 8 I 2 2! 3 a 9n (4 sz
9 ') t ( fr) K) N C'; / 4 ( et)
) SYYSVEHNÄN SATOTASON KEHI I TYS 95-75! N YL A ND S SVEN SKA (2)! t - NOUSU- % 25 % HAJONTA = 37 kg Y =9673-227 X +2 6X 2 ( _ (') C3') ( re) rr) -k--) : ( (\ I 7 zz I < -
- OD ") \ C I 2 - - I z xo?-f x2z-992= k - b JO9 VINO P VH Ä)8 3=%-nsno N f T r- I ISYYSVEHN ÄN SA TO TASON KEHI TYS 95-75 VARSINAIS-SUOMI (3 ) >--- \ Vt: -- ) - [ +- ) ( ) - I i " V " " I k-:j --T--------L-4 _r _ _ ' C\J
- 22 - o-) NOUSU-%=29% Le) -) ( ) o \ 4
_ [ i SYYSVEHNÄN SATOTA SON K EHI TYS 95-75 N ' I SA TAKUNTA (5) L k - % _ L 2 NOUSU-% = 35 % a~ HAJONTA= 34 kg Y=623-73X+ 24 X 2 t j 4" " - wm) 4 k: \! i' A\"" 74) te) cj LC) ) onwa F:2;
C OD 24-2»54-46X+32 X I I Lo N- 7 (3) - SYYSVEHN ÄN SATQ TASON K EHI TYS 95-7 PI RKA NM A A (6) fst idolit - '"' _ i O C4 Cs OC) I - I i : 2 - -\\ Lf) LO ) t
ro - 25 - «MENO rt) HAJONTA 3 kg SATOTASON - : ')
jr--- ~*""* (% «'" ' '''''''' '7: ' «'' ""`" Ḥ- ' ' _ NO USU- %= 23% HAJONTA = 45 kg ' _ Y=7687-443g +3X 2 - - SYYSVEHNÄN SATOTASON KEHI TYS i95o75 7-Ä-H Ä ME ( 8) ' - -- ' ' - ' _ -- -"I ) N i t I f4) _ < C\ cj _ --:: -:'4-: ) I! ' ) 5-)
- 27'- Le) ) Cr) CO CO :<[ ui I f) ) - Cr) Cr) r-- 4444444444444 (s) C ( K) N eki C i (n o
- 26 - Cr) o %(') (r) - 3 () (»
Syysvehnän satotason poikkeamat eri maatalouskeskusten alueilla 95 (- yo) trendikäyrästä vuosina 95-975 +2 +9 +9 +5 + 9 +3 +2 953 +6 - +5 +7 + jr6 +4 954 % 956 957 + 44 // //7/v / -- oi :/:/N_ A /-:':-;)";:t ' / 958 959 VTMA + I +2 Jfla +39 6 '/ o - +6 Ii / "4* t '-t "---'-
- 3 96 96 +2 + +7 964 965 + +7 ( +8 7 +4 +4 + 966 >4-ir 7/2- +9 \ 2 +24\ 4-4-6 " 4:- 9 ``» "*"'" 968 KUVA 2 +3 +9 \ +4 +24 +8 ---
97 97 /2 + 3 972 973 +6 ±2 +2 y 974 975 / vx / / 4:7- -- :;/'= V/- v- // KUVA 2
- 32 - Syysvehnän keskisadon hajonta ja tietyn satotason saavuttamisen todennäköisyys KESKSADON HAJONTA TODENITAK--% 28 kgiha ----- x '5 - -7---/- ( 34 :::- -- 345ti---::-z_---- ) -:- :':' --- ----2 i 2 SOI"' 7 k \ ::::-- --::' :::::// / / I ------_ --- - - - -- - - - - - _ - - - 65 68 7 6 84 TODENNÄK-% 3 kglija TODENNA(:-P/ 32 kg/ ha 6 6 5 75 2 3 4 /(- / KUVA SATO LAADUL TA A N T E N TA % N A KOKSADOSTA (96I- 75)/ N 82 9 82 ---- --- \---- / -- : ---- 85:7-----"--86 --2:-`"' " \ / \ - -- r ----"-- ' \ ;:-;: - --- / --- i c-) 535 morr TEETTO M-A N 5 v-- HAjC3N T ( k ) ( I ) / ; ) / J \ N
-33- Taulukko Tärkeimpien syysvehnälajikkeiden prosenttinen osuus syysvehnien viljelyalasta Lajike 95 955 96 965 97 Varma 642 568 276 88 6 Olympia 29 2 3 Jarl 32 Virtus 87 Odin - 8 - - Vakka - 44 275 43 542 Antti: - - 242 39 Linna - - - 6 Elo 3 86 Nisu - - 79 Jyvä - - - - 7 Taulukko 2 Tärkeimpien syysvehnälajikkeiden suhteelliset talvituhot kasvuaika lako-% ja jyväsato (kg/ha) Vakkaan verrattuna koeasemienr ja laitosten laji- ' kekokeissa vuosina 963-97 G2) talveht laonkesto k- aika pv sato Vakka Linna 3 6 8 Nisu 99 3 5 6 Elo 2 3 4 4 Jyvä 99 3 4 2 Vakka -7 99 Norre 97 9 97 Starke 89 3 93 5
- 34 - Taulukko 3 Kvintotseenikäsittelyn vaikutus' syysvehnän talvehtimiseen ja jyvästoon Pohjois-Savon koeasemalla 969-97 (5) Lajike Talvehtimis-% käsittele- käsitelty Jyväsato kg/ha käsittele- käsimätön telty Vakka 47 78 528 622 Elo 48 63 484 68 Linna 5 82 576 658 Taulukko 4 Syysvehnälajikkeiden talvenkestävyys Tikkurilassa 967-974 (9)(5) Lajike Vakka Elo Linna Nisu Jyvä Talvehtimis-% savimaalla hietamaalla 9; 86 94 88 93 88 9 8 89 83
CM N 9 CM I- r- C\JI /4C--c II - /4 - I- I i N c c LO N -- --- r- r- rn rn vuosina 96-973 UI T-- N Lo I co CrN - N co ics -t V-- T- - V- V- N N c rn rn k C- N r- / 4 I rn -'zi- IX \ r'l c CO a--- -- d CM -- N CO CO C\J N c ' rrl T- C/4 -'' CO 6> C tn /4 c (-) /4 zt- rn 5 r rfl N rf") cr) - cr) In /4 V) rf") n co vjcr) C;C;:- le) ry") / 4 rn Cn CO N o /4 I I II V- le kd 9 a o Ce3 E- Finska Hush c-3 cd --> cd o d M cd W i "I'D ä :d d -r :c3 4>
="-M? V ir::3 ` je : :t_ \47 ';`- _- 'Ai"a _ ;q -7 t o "43 j - tcry r- ' '':: :g ':!4' it - 4 ; ' -_:i-_ a i-4 J-' -I' r ' :> " -": t Y?I '- L '' ;I - :_-:7-- -- ;::t ' : -!' ::- ' :' ':k7(- ; :":"i'' - hk T - 4 SY J '- ; ':';' J- 4 or '*rp;? f _ f fl ' ;VIc I' 3! n-' 2' 4 f '-r-' ' V"-r tr'' r _ 4itT svs"'' * -Jt':>yr '";- er ' ix_ : '''' s - _ 4' ry;_i :_k cr - - e -- '5z- '2' '''^ 4'' -- t4 " ) c "5 ''' r' -3?-- i '4 < >V - :" f ;4-7 ' 4; No? I t "r # rtr ' il4*!:7 t dt '4^' ' i' if "-k7( 'L 4 4 r V' I '47 k - ) xl 7 Q3k -Es ;4 d'7 b - 4rj 4i-_-Na zi: rw 7 Ii:"si? -- ''' ' xr f' '