Alkhli ja aivt Matti Hillbm Vaikka ihminen n j vusituhansien ajan humaltunut jumalla alkhlia, tiedämme yllättävän vähän siitä, mitä alkhli itse asiassa aiheuttaa aivissa. Sekä satunnaisen että jatkuvan alkhlin käytön aiheuttamat haitat keskushermstlle vat vielä sangen hunsti tunnettuja. Vaikeutena n usein se, ettei humata alkhlin myötävaikuttavan sairauden syntyyn sillin, kun se ei sitä suraan itse aiheuta. Yleisesti tiedetään alkhlin aiheuttavan maksakirrsia mutta harvemmin sitä, että sairastuminen ja kulevuus tähän tautiin n vain pieni sa niistä terveydellisistä haitista, jtka vidaan nykyisin perustellusti liittää alkhlin käyttöön. Tupakinnin khdalla tilanne n aivan sama. Tupakan pltt kyllä yleisesti tunnustetaan merkittäväksi terveydelliseksi riskiksi. Sen usktaan aiheuttavan keuhkjen laajentumaa ja keuhksyöpää. Kuitenkin suurin haitta tupakinnista liittyy verenkiertelimistön tauteihin. Verrattaessa alkhlia runsaasti käyttävää väestöä raittiiseen väestöön havaitaan, että alkhlia käyttävät kulevat keskimäärin 8-12 vutta nurempina kuin raittiit (ks. Brdy & Mills l9?b). Kulinsyinä n mnia eri tauteja, mutta suurin tappaja näyttävät levan sydän- ja verisunisairaudet, jiden suus n 30-50 %. Mnet alkhlin suurkuluttajat kulevat tsin alkhlimyrkytykseen, maksakirrsiin ja muihin jupttelun suranaisiin seurauksün, mutta vielä suurempi jukk sairastuu ja kulee sellaisiin tauteihin, jita alkhli ei suranaisesti aiheuta, mutta jiden puhkeamiseen se ehkä riskitekijänä vaikuttaa. Tässä artikkelissa esittelen katsauksenmaisesti niitä aivsairauksia, jissa alkhlin käyttöä n pidettävä riskitekijänä, sekä alkhlin keskushermstvaikutuksia yleensä. Kerrn myös eri sairauksien yleisyydestä maassamme ja niistä mekanismeista, jilla alkhli mahdllisesti vaikuttaa taudin kehittymiseen. SATUNNAISEN KAYTÖN HAITAT Sekä nautituista alkhlimääristä että yksilöllisistä erista riippuen alkhli jk stimuli tai lamaa aivjen timintaa. Vaikutuksia vidaan havaita kaikilla keskushermstn rganisaatin tasilla. Mielentila yleensä muuttuu vapautuneemmaksi ja estttmammaksi j muutaman ryypyn jälkeen, mutta humalan syvetessä uneliaisuus ja kntrllimatn käytös lisääntyvät. Hrjahtelu aiheutuu alkhlin vaikutuksista niihin hermratihin ja elimiin, jtka säätelevät tasapaina, sammaltelu taas jhtuu puheen tutta ja kielen mtriikkaa säätelevien ratjen häiriöistä. Patlginen humala Patlgista humalaa käsitteleviä tutkimuksia n vähän, eikä tistaiseksi tiedetä, kuinka merkittävä suus alkhlilla n tällaisen ireyhtymän aiheuttajana (Hllender 1979). Kuitenkin patlginen humala vidaan määritellä satunnaisesti nautitun vähäisen alkhlimäärän laukaisemaksi himeneväksi aivjen timinnan häiriöksi, jlle n minaista realiteettita- 112
jun kataminen, harhat, sekavuus, pitkä uni jälkeenpäin ja muistamattmuus. TiIa häviää yleensä muutamassa tunnissa eikä riipu nautitun alkhlin määrästä tai laadusta. Alkhlimyrkgtgs Alkhlimyrkytys n yleisin myrkytys maassamme. Alkhlin käytössä Sumi sijittuu tällä hetkellä Phjismaista tiselle sijalle Tanskan jälkeen, mutta tilastitu kuleminen alkhlimyrkytykseen n Sumessa mnin verrin yleisempää kuin muissa Phjismaissa (Piklainen 1979). Raju humala jhtaa erittäin harvin syvään tajuttmuuteen, jka yksinmaan viinasta jhtuvana kestää yleensä vain muutaman tunnin. Sitä paitsi tämä tila paremminkin muistuttaa syvää uneliaisuutta kuin tajuttmuutta, sillä riittävillä ärsykkeillä saadaan myrkytyksen uhri jk heräämään tai selvästi trjumaan häiritsijä. Syvempi tajuttmuus viittaa lähes pikkeuksetta muuhun sairauteen. Yleisiä vat esimerkiksi lääkeainemyrkytykset ja kallaivvammat kallnsisäisine verenvutineen. Krapula Vaikka krapula n ehkä yleisin ja ainakin selvimmin tiedstettu akuutin alkhlin käytön keskushermstllisista haitista, sitä n tutkittu systemaattisesti sangen vähän. Krapulalla tarkitetaan tavallista rajumman, mutta alle vurkauden mittaisen jupttelun jälkeisenä päivänä ilmeneviä lieviä vieritusireita. Näitä vat väsymys, masentuneisuus, päänsärky, pahinvinti, ksentelu, kalpeus, jan, hikilu, vapina ja hermstuneisuus. Krapulan, kuten vaikeammankin alkhlivieritustilan, kehittyminen liittyy lennaisesti humalaan. Vidaan pelkistetysti sana, että mitä syvempi n humala, sitä pahempi n krapula seuraavana päivänä humalan haihduttua. Aineenvaihdunnallisia ja hrmnaalisiakin pikkeavuuksia n vitu tdeta elimistössä krapulan aikana, mutta tistaiseksi ei le näillä havainnilla kyetty selittämään krapulan ireita, jista valtasa näyttää liittyvän alkhlin keskushermstvaikutuksiin (Ylikahri 1977). Tdella tehkas krapulan hit n vielä keksimättä. Aiuuammat Humalatilan kliiniseen merkitykseen lukkaantuneen ptilaan diagnsin, hidn ja ennusteen kannalta n vasta aivan viime vusina paneuduttu perusteellisemmin. Ptilaan humalatilaa n päivystyspliklinikilla llut tapana pitää ikeuslääkepillisena ngelmana. Tapaturma-asemien tilastt vat kuitenkin sittaneet, että js tajuttmuutta pidetään alkhlimyrkytyksestä jhtuvana, kallaivvammjen diagnsinti ja hit usein ratkaisevasti viivästyvät. Sitä paitsi alkhlia runsaasti käyttäneen leikkausta tarvitsevan ptilaan hitn liittyy jukk erityisngelmia. Näitä vat ptilaan yhteistimintakyvyn puute hidn aikana, päivystysleikkausta usein seuraava vaikea alkhlivieritusireist, nukutusvaikeudet, aliravitsemuksesta jhtuva hidastunut paraneminen sekä alkhlisteilla yleisten muiden sairauksien aiheuttamat haitat. Humalatila n useiden tutkimusten mukaan yleinen löydös päivystyspliklinikan aivvammaptilailla. Eräässä irlantilaisessa aineistssa veressä tdettiin alkhlia 42 %:lla, ja meillä R. Hnkanen ja T. Visuri (1976) löysivät alkhlia 47 % :lla tapaturma-aseman aivvammapti- Iaista. Humalatila lisää selvästi aivvammjen määrää. Humalassa saadut vammat vivat myös lla pahempia kuin muut. J useassa labratrissa n eläinkkein tdettu, että alkhli lisää keintekisesti aiheutetun aivvamman kka. Päähän khdistuneen iskun aiheuttama aivturvtus n pahempi, js uhri n humalassa. Ilmiön mekanismia ei tistaiseksi tarkin tunneta. Alkhli tunkeutuu hermslujen kalvrakenteisiin, ja sen tiedetään myös lisäävän veriaivnesteen 113
läpäisevyyttä. Mahdllisesti juuri hermslujen kalvrakenteiden haavittuvuus lisääntyy humalan aikana, mutta myös keskushermstn aineenvaihdunnan ja verenkierrn häirüntyminen vi lla merkityksellistä. A iu u er e nki ert h äir i ö t Askettäin n julkaistu muutamia tutkimuksia, jiden mukaan runsas alkhlin käyttö saattaisi lisätä riskiä sairastua aivinfarktiin eli aivveritulppaan. Aivveritulppa jhtaa aivkudksen paikalliseen tuhn ja usein pysyvään työkyvyttömyyteen. Se n yleisin vakavista aivverenkierthäiriöistä ja sairastuvuus sühen lisääntyy iän myötä. Muita herkemmin sairastuvat henkilöt, jilla n verenpainetauti, skeritauti, jkin sydänvika, migreeni tai liian runsaasti punasluja veressään. Tunnettuja riskitekijöitä vat myös tupakinti ja ehkäisypillereiden käyttö. Satunnaisen tai jatkuvan humalan merkitys aivveritulppariskin lisääjänä n vielä varmistamatta. Helsingin ylipistllisen keskussairaalan alle 40-vutiaiden aivveritulppaptilaiden juksta löydettiin sangen mnta sellaista, jtka livat sairastuneet välittömästi rajun humalan päätteeksi (kuvi 1). Nimenmaan satunnainen raju alkhlin käyttö saattaa lisätä riskiä sairastua aivveritulppaan varsinkin nuremmissa ikälukissa, jissa tauti muuten n harvinainen. Kun verrattiin aivveritulpan ilmaantumisen viikkjakaumaa alkhlin käytön viikkjakaumaan, vitiin havaita sairastuneita lleen eniten sunnuntaisin, kun taas humalatilat keskittyvät perjantaihin ja lauantaihin. Alkhlin käytön jälkeen sairastuneilla ireet havaittiin yleensä krapulapäivänä, mutta n mahdllista, että ptilas li sairastunut j humalan aikana. Saattaa lla, että tutkimuksen retrspektiivisestä lunteesta jhtuen sassa tapauksia sairastumisen yhteys alkhlin käyttöön jäi tteamatta. Tästä hulimatta vitiin laskea, että riski sairastua aivveritulppaan rajun satunnaisen alkhlin käytön yhteydessä li tt4 Kutsi L AIIe 40-vutiaiden aivinfarktiptilaiden ikä- ja sukupulijakaumat Meilahden sairaalan aineistssa 1968-197? 20 t0 0 6 c ikä 16-19 20-29 30-39 O a E [l[l ;älittti*asti humalatilan päätteeksi ilmaantunut sairastasamaa lukkaa kuin verenpainetaudin tai ehkäisypillereiden käytön aiheuttama riski (Hillbm & Kaste 1978). Verenkierrn vilkkaudella, veren hyytymisherkkyydellä ja verisunien seinämämuutksilla usktaan levan merkitystä aivveritulpan kehittymisessä. Humalatilan aikana aivverenkierrn n vitu tdeta hidastuvan. Tämä ehkä jhtuu siitä, että alkhli lisää veren visksiteettiä. J neljännesvusisata sitten havaittiin Sumessa, että punaslut tarttuvat tisiinsa sillin, kun veressä n alkhlia (Frsander & Sumalainen 1955), ja tämä havaint n myöhemmin vahvistettu muualla. Myös verisunien seinämäslujen ja verihiutaleiden minaisuudet vivat muuttua alkhlin tunkeutuessa niiden slukalvihin. JATKUVAN KAYTÖN HAITAT Usein kysytään, vahingittaak jatkuva alkhlin nauttiminen aivjen timintaa pysyvästi. Aiheuttaak alkhlin käyttö esimerkiksi tylsistymistä? Tunnetaan jukk aivsairauksia, jtka vat yleisiä alkhlisteilla, mutta jita alkhli ei le aiheuttanut. Kyseessä vi lla esimerkiksi jkin peritty rakenteellinen minaisuus, jka aiheuttaa sairauden, kun alkhlia runsaasti käyttävä myös syö puutteellisesti. Tisaalta alkhlin siedn li- a d (
sääntyminen ja vaikeat vibritusireet merkitsevät pitempiaikaista keskushermstn timinnan häiriötä ja antavat aiheen epäillä, että pysyvääkin vaurita vi kehittyä. Vaikka pieni määrä alkhlin aineenvaihduntaan sallistuvaa alkhlidehydrgenaasientsyymiä nkin löytynyt aivista, etyylialkhlin ei le havaittu palavan hermkudksessa. Sen sijaan aivjen aineenvaihdunta hidastuu humalan aikana, mikä jhtuu ilmeisesti alkh- Iin hetkellisistä vaikutuksista hermslujen slukalvn. Eläinkkeissa tdetut pitempiaikaisen alkhlialtistuksen jälkeiset muutkset aivjen valkuaisainepitisuudessa ja -synteesissä sekä hermslujen slukalvjen rakenteessa viittaavat siihen, että mahdllisesti alkhli sinänsä vi aiheuttaa pysyviäkin rakenteellisia muutksia hermkudksessa. Tisaalta sluviljelmissä hermsluja ei le kyetty vahingittamaan sellaisilla alkhlipitisuuksilla, jtka vastaavat vahvaa humalatilaa, jskin asetaldehydillä, etyylialkhlin ensimmäisellä aineenvaihduntatutteella, muutksia n saatu aikaan. Yksittäisiä havaintja n tehty erityyppisten hermslujen vauriista alkhlialtistuksen jäikeen. Eräässä tutkimuksessa rtan pikasilla esimerkiksi havaittiin alkhlin merkittävästi hidastaneen pikkuaivjen kehittymistä. Tutkimuksessa vaikeutbna n usein puutteellisen ravinnn ja alkhlin vaikutusten erttaminen tisistaan (ks. Tabakff & al. 1979). Siet ja rüppuuuus Alkhlin siedn lisääntymistä eli tleranssia ei ehkä vida pitää alkhlin käytön haittana ellei haitaksi lasketa sitä, että yksilö päihtyäkseen tarvitsee yhä enemmän alkhlia. Tleranssin ilmaantuminen kuitenkin merkitsee hermkudksen timinnan mukautumista alkh- Iin läsnäln ja näin llen mahdllisesti myös sitä, että hermsluissa n j tapahtunut rakenteellisiakin muutksia. Tleranssin häviäminen vähitellen alkhlin käytön lpettamisen jälkeen viitannee näiden muutsten palautuvuuteen. Psyykkisellä riippuvuudella ymmärretään lääketieteessä jnkin aineen paknmaista käyttöä. Psyykkistä riippuvuutta vi esiintyä sillinkin, kun aineen käytön Ipettaminen ei jhda fyysisün vieritusireisiin. On ilmeistä, että pitkähkö syvä humalatila aiheuttaa keskeytyessään kaikille jnkinasteisia fyysisen riippuvuuden ireita. Sen sijaan ei tistaiseksi tiedetä, kenen khdalla, millin ja mistä syystä psyykkinen riippuvuus alkhlin käyttöön vi syntyä. Varmasti alkhlia ainakin tarvitaan, mutta vidaan perustellusti kysyä, tarvitaank myös jtain muuta? Edinburghin ylipistn psykiatrian prfessri R. E. Kendell tteaa, että näyttö alkhlismista sairautena n vähäistä ja jpa kyseenalaista. Hänen mielestään riippuvuus alkhliin kehittyy periaatteessa samalla tavalla kuin riippuvuus heriiniin ja alkhlismin hit n llut kallista ja tulksetnta (Kendell 1979). Vat ke at uier itusir e et Fyysinen riippuvuus ilmenee vieritusireina. J vunna 1813 T. Suttn kuvasi Iääketieteellisessä kirjallisuudessa jupphulluusireet sangen tarkasti, mutta vasta nin 150 vutta myöhemmin varmistui käsitys, jnka mukaan vieritusireet jhtuvat nimenmaan humalan keskeytymisestä eikä esimerkiksi aliravitsemuksesta. Kymmenen viime vuden aikana vieritusireist n kyetty aiheuttamaan myös ke-eläimille, ja näissä tutkimuksissa n paljastunut, että ireet jhtuvat nimenmaan alkhlien eikä niistä mudstuvien aldehydien keskushermstvaikutuksista. Samalla n myös selvinnyt, että j muutaman vurkauden mittainen syvä humalatila vi aiheuttaa jpa kuristuksia; ei siis välttämättä tarvita kuukausien mittaista jupttelua. Tavallisia vieritusireita vat hikilu, vapina, levttmuus, unettmuus, yksittäiset tai muutaman tunnin sisällä sattuneet perättäiset tajuttmuus- ja kuristuskhtaukset, harhat, sekavuus, ripuli ja 115
kuume. Oireita tulee siis keskushermstn kaikilta tasilta ja myös autnmisesta hermststa. Aivkurella tapahtuva havaintjen analysinti vi lla yhtä hyvin häiriintynyt kuin aivrungssa sijaitseva tajunnan säätelykin. Osa ireista vi ilmaantua j sillin, kun alkhlia vielä n hieman veressä, varsinkin js pitkään suurena pysynyt alkhlipitisuus laskee npeasti hermkudksessa. Vieritusireet häviävät yleensä viikn sisällä alkhlin käytön lpettamisesta. Usein ensimmäisenä hälyttävänä ireena n tajuttmuus- ja kuristuskhtaus eli epileptinen khtaus, jka tu ptilaan sairaalaan. Alkhlivierituskuristukset ilmaantuvat useimmiten 24 tunnin sisällä viimeisestä ryypystä. Js khtaukset tulevat yli kahden vurkauden kuluttua, n aina epäiltävä muuta syytä niiden aiheuttajaksi. Tisaalta niiden ilmaantuminen heti alkhlin käytön päätteeksi ei suinkaan merkitse sitä, että kyseessä n ainastaan vieritustilasta jhtuva khtaus. Js se n tullut alle kahden vurkauden mittaisen jupttelun päätteeksi, sen aiheuttajaksi useimmiten paljastuu aivvamma, jkin muu aivsairaus tai perinnöllinen taipumus. Vierituskuristuksen saanut lisi heti timitettava sairaalaan, sillä siellä vidaan ptilaan seurannan ja hidn lisäksi surittaa tarvittavat lisätutkimukset. Meilahden sairaalan päivystyspliklinikalle tutün vuden sisällä tajuttmuusja kuristuskhtauksen saanut ptilas G6b kertaa. Selvä alkhlivieritustila vitiin havaita 21 %:lla näistä tapauksista, ja peräti 43 "/":lla khtaus li tullut välittömästi "juhlimisen" jälkeen. Kaikissa tapauksissa alkhli li prvsinut khtauksen, mutta muukin altistava tekijä vitiin siis tdeta nin jka tisella. Alkhlin käytöstä riippumattmat khtaukset jakautuivat tasaisesti kaikille viiknpäiville, mutta varsinaiset vierituskuristukset kasaantuivat maanantaiksi (kuvi 2). Js vierituskhtaus li tullut vasta yli kahden vurkauden kuluttua viimeisestä ryypystä, li syynä useimmiten jkin keskushermsta Ia- Kutsi 2. Alkhlivierituskuristusten, alkhlin prvsimien epileptisten khtausten ja alkhlin käyttöön liittymättömien epileptisten khtausten jakaumat viiknpäivien mukaan q 6 x 40 ke t Pe la su ma alkhlivierituskuristukset - - - - - alkhlin prvsimat epileptiset khtaukset........ alkhlin käyttäön liittymättömät epileptiset khtaukset maavan lääkeaineen samanaikainen väärinkäyttö. Kun alkhlivieritustilasta kärsivä ei enää kykene tunnistamaan linpaikkaansa tai ihmisiä ympärillään ja näkee tai kuulee harhja, n sairaalahit tarpeen. Nykyisin tunnetaan j lukuisia lääkkeitä, jilla tilaa vidaan tehkkaasti lievittää. Ehkä juuri tästä syystä kulevuus vaikeisiin vieritusireisiin n nykyisin mnin verrin vähäisempää kuin vielä muutama vusikymmen sitten. Diagnstinen tait ja valmius yleissairaalittemme päivystyspliklinikilla n myös parantunut. Alkhlisteilla yleiset haimatulehdus, aivkalvntulehdus, keuhkkuume, kallnsisäiset verenvudt ja aivvammat tdetaan ja hidetaan npeammin kuin ennen. Aiu rappeuma j a henkinen tglsistgminen Vaikka tistaiseksi ei le varmasti vitu sittaa, että alkhlin käyttö sinänsä jhtaisi ihmisellä aivkudskatn ja tylsistymiseen, n myönnettävä, että alkhlin suurkuluttajilla näitä mlempia kyl- Iä esiintyy (ks. Parsns 1977). On jpa väitetty, että alkhlia runsaasti käyttäneillä tavattaisiin aivkudskata useammin kuin maksakirrsia. Alkhlin käy- ti 116
tön syy-yhteyttä aivrappeumaan n vaikea sittaa, sillä useat alkhlisteilla yleiset muut sairaudet, kuten esimerkiksi aivvammat, ravitsemushäiriöt ja maksataudit, vivat myös aiheuttaa sitä. Aivkudskat vidaan tdeta ruumiinavauksessa, mutta myös elinaikana ilmakallkuvauksen tai aivjen tietknekartituksen avulla. Ne ruumiinavausaineistt, jiden perusteella n väitetty alkhlin sinänsä aiheuttavan aivkudskata, vat lleet valikituja. Ne vat myös käsittäneet vanhempia ikälukkia, jilla muutenkin j esiintyy eri syistä jhtuvaa aivrappeumaa ja jilla usein n takanaan j pitkä jumishistria. Kliiniset aineisttkin vat yleensä lleet suppeita ja valikituja, ja niistä n useimmiten puuttunut riittävä ja spiva kntrlliryhmä. Vaikka aivrappeumaa n löydetty sellaisiltakin alkhlisteilta, jilla esimerkiksi ei le maksavikaa, ei selkeästi le vitu sittaa, että aivkudskat lisi syntynyt alkhlin käytön aikana ja että se lisi pysyvää tai peräti pahenisi jupttelun jatkuessa. Aivjen tietknekartitus, jka sveltuu hyvin seurantatutkimuksiin, ratkaissee kuitenkin tämän ngelman lähitulevaisuudessa. Vaikeutena alkhlin käyttöön liittyvien aivsairauksien kliinisessä tutkimisessa n lunnllisesti llut spivien menetelmien puuttuminen. Aivjen aineenvaihdunnan mittaaminen n hankalaa ja aivista ei vida ttaa kepalaa yhtä helpsti ja turvallisesti kuin maksasta. Näin nkin llut pakk tyytyä neurfysilgisiin ja -psyklgisiin menetelmiin. Muutksia aivsähkötiminnassa (EEG) n vitu tdeta hieman enemmän alkhlisteilla kuin samanikäisillä verrkeilla. Aivrappeumaa tai henkistä tylsistymistä ei kuitenkaan tällä tutkimuksella vida tdeta. Runsaaseen alkhlin käyttöön liittyvä älyllisten timintjen heikkeneminen ei aina le helpsti havaittavissa. Isaivrappeumaan liitetyssä alkhlistien tylsistymisessä ei le vitu tdeta kaikkien älyllisten timintjen heikentyneen. Esimerkiksi alkhlistien älykkyyssamäärä n yleensä nrmaali. Sen sijaan aivvammjen sittamiseen kehitettyjen herkkien neurpsyklgisten testien avulla n alkhlisteiltakin löydetty älyllisen timintakyvyn puutteita, jtka visivat viitata siihen, että alkhli sinänsä lisi vinut vauriittaa aivja. Alkhlistien testaus n kuitenkin suritettava riittävän pitkän raittiin kauden jälkeen, js aitaan lla varmja älyllisten timintjen tasn laskun pysyvyydestä. Pitkä jumishistria ja lyhyt raitis kausi lisäävät puutsten löytymistdennäköisyyttä. Alkhlistin hita suunniteltaessa n muistettava, että mitä enemmän älyllisten timintjen heikentymistä n vitu tdeta, sitä hunmmin alkhlisti yleensä kykenee kntrllimaan iumistaan. Alkhlin suurkuluttajille n minaista hun yleiskunt ja ravitsemustila. Tästä hulimatta heillä esiintyy melk harvin puutteellisesta ravinnsta jhtuvia aivsairauksia (ks. Victr & Banker 1978). Niktiinihapn ja tryptfaanin puute vi jhtaa isaivrappeumaan. Tiamiinin puute taas vi aiheuttaa vaikean, mutta kapea-alaisen tylsistymisen, jlle n minaista mieleenpainamiskyvyn häviäminen. Viimeksi mainittuun tautiin sairastuvat mahdllisesti herkimmin ne henkilöt, jilla n siihen myös perinnöllistä taipumusta. LOPPUSANAT Katsauksessani len pyrkinyt selvittämään, että riski sairastua mniin vakaviinkin aivsairauksiin lisääntyy sekä satunnaisen että jatkuvan alkhlin käytön seurauksena. Alkhliin liittyviä keskushermsthaittja judutaan esimerkiksi HYKS:n neurlgian pliklinikalla päivittäin phtimaan usean ptilaan khdalla. Useimmiten alkhli n vain välillisesti vaikuttanut sairauden syntyyn ja ireet vat himeneviä. Tästä hulimatta ptilas vi lla määräaikaisesti työkyvytön, ja harmittavan usein judutaan tteamaan pysyväkin työkyvyttömyys alkhlin käyttöön liittyneen vamman tai sairauden takia. 117
KIRJALLISUUS Brdy, J. A. & Mills, G. S.: On cnsidering alchl as a risk factr in specific diseases. Amer. J. Epidemil. 107: 462-466, 1978 Frsander, O.& Sumalainen, H.: Alchl intake and erythrcyte aggregatin. Quart. J. Stud. Alc. 16: 614-618, 1955 Hillbm, M. & Kaste, M.: Des ethanl intxicatin prmte brain infarctin in yung adults? Lancet 2: 1181-1183, 1978 Hllender, M. C.: Pathlgical intxicatin is there such an - entity? J. Clin. Psychiat. 40: 424-426, 1979 Hnkanen, R.& Visuri, T.: Bld alchl levels in a series f injured patients with special reference t accident and type f injury. Ann. Chir. Gynaecl. Fenn. 65: 287-294, 1976 Kendell. R. E.: Alchlism: a medical r a plitical prblem? Brit. Med. J. 1: 367-371, 1979 Parsns, O.: Neurpsychlgical deficits in alchlics: facts and fancies. Alchlism 1: 5l-56, 1977 Piklainen, K.: Alkhlimyrkytyskulemat Phjismaissa II. Alkhliplitiikka 44: 131-136, 1979 Suttn, T.: Facts n delirium tremens, n peritnitis, and n sme ther inflammatry affectins, and n the gent. Thmas Underwd, Lndn 1813, pp. t-77 Tabakff,8., Nble, E. P. & Warren, K. R.: Alchl, nutritin, and the brain. In: \[urtman, R. J. & Wurtman, J. J. (eds.): Nutritin and the brain. Raven Press, New Yrk 4: 159-213, 1979 Victr, M. & Banker, B. Q.: Alchl and dementia. In: Katzman, R., Terry, R. D. & Bick, K. L. (eds.): Alzheimer's disease: Senile dementia and related disrders. Raven Press, New Yrk 7: 149-169, 1978 Ylikahri, R.: Krapula. Teksessa: Erikssn, K. & Frsander, O. (tim.): Alkhlifysilgia. Oy Alk Ab, Helsinki 1977, s. 92-96. Englßh summary Matti Hillbm: Alkhli ja ait (Alchl and the brain) This article reviews the activity f alchl in the brain. The epidemilgical aspects f brain diseases frequently encuntered amng alchl abusers are presented. The article pints ut that als adlescents and yung adults and nt nly lder agegrups are subject t the increased risk f brain damage frm ccasinal alchl intxicatin. Alkhliplitükka Vl. 45 : 1 1 2-1 1 8, 1 980 118