LUUNTIHEYSMITTAUS.

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "LUUNTIHEYSMITTAUS. www.pkssk.fi"

Maija-Leena Seppälä
9 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 1 (5) LUUNTIHEYSMITTAUS Hakusanat/synnyymit: fysilgia, steprsi, luukat, DEXA, DXA, luuntiheys, murtuma, lnkkamurtuma, T-scre, Z-scre, murtumariski, seulnta, D-vitamiini. 1. YLEISTÄ Osteprsi eli luukat vi jhtua mnista sairauksista ja riskitekijöistä ja niiden yhteisvaikutuksesta. Osteprsi jhtaa luunmurtumiin ja pituuden lyhentymiseen ja sitä kautta myös sisäelinten timintahäiriöihin kuten esimerkiksi hengitystilavuuden laskuun. Ikä n kaikkein merkittävin riskitekijä steprsille. Mitä iäkkäämmällä ptilaalla luuntiheysmittauksen indikaatit täyttyvät sitä tärkeämpää n mittaaminen ja sen perusteella alitettu hit. Sumessa phjisena maana steprsin yleisenä riskitekijänä n D-vitamiinin puute. Luuntiheysmittauksen avulla vidaan ennustaa murtumariskiä. Yleisimmät steprttiset murtumat vat nikamien luhistumamurtumat, lnkkamurtumat ja rannemurtumat. Yli 45-vutiallle nikaman luhistuma, ranne-, lkaluu- tai lantimurtumaptilaille tulisi aina tehdä luuntiheysmittaus js vammamekanismin perustella n pienikin epäily steprsin haurastuttamasta luuststa. Kun steprsi jhtuu sairaudesta tai sairauden hidsta niin mittauksia tehdään kaiken ikäisille ptilaille. Näissä tapauksissa n yleensä hyvä mitata tiheyden perustas hita alitettaessa tai sairauden diagnsinnin jälkeen ja kntrllida tilanne tarvittaessa esim. vuden kuluttua. Luuntiheysmittauksella mitataan luun mineraalipitisuutta. Mittauksessa käytetään kaksienergistä röntgenlaittetta (DEXA =Dual-energy X-ray absrptimetry). Mittapaikkja vat lanneranka, reisiluun yläsat ja jskus myös kyynärvarret. Luuntiheyden mittaaminen n käynnistynyt maassamme laajemmin vuden 1997 jälkeen ja sinä aika lnkkamurtumien määrä n laskenut ikävakiituna alle puleen. Hit ja ennaltaehkäisy näyttävät siis tehavan. Tehtävää kuitenkin riittää, sillä lnkkamurtumien jälkeinen kulleisuus seuraavan pulen vuden aikana n suurempi kuin esimerkiksi sydäninfarktin jälkeinen kulleisuus. Lnkkamurtumien sairaanhitkulut vat myös suuremmat kuin sydäninfarktien.

Osteprsi jhtaa luunmurtumiin ja pituuden lyhentymiseen ja sitä kautta myös sisäelinten timintahäiriöihin kuten esimerkiksi hengitystilavuuden laskuun.

2 2 (5) 2. KÄYTTÖAIHEET Sairaudet ja hidt luuntiheysmittauksen indikaatiina: Vähäisen trauman aiheuttama luunmurtuma Nivelreuma Lisäkilpirauhasen liikatiminta (hyperparatyreidismi) Pitkäaikainen krtiksteridihit Imeytymishäiriöt (keliakia, hutsuliresektin jälkitilat, maharesektit, gastrektmia) Tulehdukselliset sulistsairaudet (Clitis ulcersa ja Crhnin tauti) Anrexia nervsa Krniset munuaissairaudet Krninen hyperkalsiuria Ostemalasia Hypgnadismi Kilpirauhassyöpä Elinsiirrn jälkitila Cushingin ireyhtymä happsalpaajalääkityksen pitkäaikaiskäyttö tai epilepsialääkkeet vat esimerkkejä relatiivisista indikaatiista Premenpausaalisten naisten erityisindikaatit: kirurginen menpaussi amenrrea (yli 6 kk) hyperprlaktinemia GnRH:n ja LHRH:n agnistien käyttö. Seulntaindikaatit riskitekijöiden perusteella: Ikä yli 65v. naisilla ja yli 70v. miehillä: yksi seuraavista riskitekijöistä Pstmenpausaalisilla naisilla ja yli 60v. miehillä: 2 seuraavista riskitekijästä Runsaat riskitekijät iästä riippumatta: 3 seuraavista riskitekijästä steprsia äidillä tai sisaruksilla laihuus (pain alle 57kg ja BMI alle 19) tupakinti vähäinen kalkin saanti ravinnssa jku relatiivinen indikaati esim. steprsille mahdllisesti altistava sairaus tai lääkitys käytössä anamneesissa pienienerginen murtuma pitkäaikainen vudelep D-vitamiinin puute (25(OH)D matala) tai tumma ih luun heikkuden merkkejä röntgenkuvassa tai kantaluunmittauksella saatu luuntiheysarvn T-scre -1.2 SD.

Imeytymishäiriöt (keliakia, hutsuliresektin jälkitilat, maharesektit, gastrektmia) Tulehdukselliset sulistsairaudet (Clitis ulcersa ja Crhnin tauti) Anrexia nervsa Krniset munuaissairaudet Krninen

3 3 (5) 3. VASTA-AIHEET 4. LÄHETE Raskaus Varjaine- tai gammakuvaus jka n tehty alle 5 vurkautta aiemmin Ptilaan pain yli 159kg. 5. AJANVARAUS Tutkimukseen tarvitaan lähete sairaalasta, terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriltä. Lähettäjä arvii ptilaan mahdlliset tutkimuksen vasta-aiheet. Lähetteessä tulee näkyä: keinnivelet luunmurtumat tutkimuksen tarkitus / kysymyksen asettelu Lähettävän yksikön lääkäri tekee tutkimuspyynnön sähköiseen sairauskertmukseen KIL -lehdelle. Yksityisen sektrin lähetteet lähetetään kliinisen fysilgian ja neurfysilgian yksikköön. Tutkimuspyyntö tulee lla KFI -yksikössä viimeistään tutkimusta edeltävänä päivänä. Ajanvaraus tehdään sähköisesti. Terveyskeskus ja yksityisen sektrin ptilaiden ajat annetaan lähetteiden perusteella. Tutkimus ei le päivystystutkimus. Murtumaptilaiden luuntiheysmittaukset pyritään järjestämään ptilaan sairaalahitjakslle tai plikliinisen kntrllin yhteyteen niin ettei ptilaan hitjaks pitene eikä tarvita ylimääräisiä tutkimuskäyntejä. Js murtumaptilas ei tule kntrlliin sairaalaan, niin hänelle tulee järjestää mittaukset avhitpaikasta. Ajan antava yksikkö lähettää ptilaalle tutkimukseen liittyvän kirjallisen ptilashjeen. 6. TUTKIMUKSEN KULKU Tutkimus kestää nin puli tuntia. Luuntiheysmittauslaitteella kuvataan lanneranka, reisiluiden yläsa ja tarvittaessa kyynärvarsi. Lannerankamittauksessa jätetään murtuneet ja sittain luhistuneet nikamat tulstusalueen ulkpulelle. Js lannerangassa n vaikea virheasent ja/tai hyvin runsaasti kulumamuutksia tai luhistumia mitataan luuntiheyttä lisäksi kyynärvarresta. Luustn tiheysmittaus analysidaan ja mittauksen kuvatulsteet, numeeriset tulsteet ja tulkset suhteessa viitearvihin sekä tulsten trendit liitetään sairauskertmukseen. Kliinisen fysilgian lääkäri antaa tutkimuksesta lausunnn. Tutkimusvastaus lähetetään tutkimuksen pyytäneeseen yksikköön, jsta ptilas saa vastauksen. Tutkimusvastauksen minimi timitusaika n 2 tuntia ja nrmaali timitusaika 4 vrk. Anns: Keskimääräinen säteilyanns n matala eli nin 146µGy vartaln alueen mittauksessa.

Lähetteessä tulee näkyä: keinnivelet luunmurtumat tutkimuksen tarkitus / kysymyksen asettelu Lähettävän yksikön lääkäri tekee tutkimuspyynnön sähköiseen sairauskertmukseen KIL -lehdelle.

4 7. TULKINTA JA VIITEARVOT 4 (5) Tutkittavan luuntiheysarva verrataan terveiden 20 vutiaiden keskimääräiseen luuntiheyteen, jta kutsutaan luuntiheyden huippuarvksi. Yksikkönä käytetään T-scre arva, jka kert kuinka paljn arv pikkeaa keskimääräisestä samankkisten ja samaa sukupulta levien luuntiheyden huippuarvsta. T-scren yksikkönä n keskipikkeama eli standardideviaati (SD). Luuntiheys n nrmaali kun T-scre n suurempi kuin -1.0 Ostepeniassa T-scre n -1.0 ja -2.5 välillä Ostepeniaa santaan merkittäväksi js T-scre n alle Osteprsissa T-scre n pienempi kuin Iänmukaista viitearva (Z-scre) käytetään murtumariskin arviimisessa. Iän lisäksi tämän laskennassa humiidaan myös tutkittavan pain. Osteprsin hidn alittamiselle ei vi asettaa mitään yksiselitteistä luuntiheyden raja-arva, vaan hita suunniteltaessa n tärkeää ttaa humin ptilaan kknaistilanne. Hidssa kannattaa edetä seuraavassa järjestyksessä: 1. Onk D-vitamiinin saanti riittävää ja tulisik mitata 25(OH)D -pitisuutta? 2. Onk liikunta riittävää ja vik luusta kurmittavaa liikuntaa lisätä? 3. Onk ravitsemus riittävän mnipulista? 4. Onk aihetta lisätä kalsiuminsaantia? 5. Tarvitaank muita hitja? Sekä steprsi- että stepeniaptilailta tulisi entistä enemmän pyrkiä määrittämään 25(OH)D-vitamiinitasja. Optimaalinen 25(OH)D -tas luustn kannalta n vähintään 75 nml/l. Tämä tas tulisi ylläpitää läpi vuden. Js D-vitamiinitas n matala, tulisi alittaa riittävä substituuti ja kntrllida tas pulen vuden kuluttua. Oireettmien tai vähäireisten ptilaiden khdalla vidaan tällöin menetellä niin että luuntiheys kntrllidaan tilanteesta riippuen 1-2 vuden kuluttua, jllin vidaan arviida varsinaisten steprsilääkkeiden tarve. Osteprsiptilaan ikä, sukupuli, muut sairaudet, käytetyt lääkkeet jne. vaikuttavat hidn alittamiskynnykseen ja hitmudn valintaan. Luuntiheysarvn lisäksi n syytä arviida murtumariskiä Z-scrella. Pääsääntö n että yhden SD:n lasku lisää ptilaan murtumariskiä kertimella 2,5 tutkittavan muista sairauksista, lihaskrdinaatista ja harrastuksista yms. jhtuvaan perusriskiin nähden. Kun karkea murtumariskiarvi yhdistetään luuntiheystasn, vidaan esimerkiksi arviida että ireettman alle 60-vutiaan steprsi tulisi hitaa aktiivisesti kun Z- scre n < -2 SD. Js ikää n vutta niin rajana n Z-scre < -1 SD ja js ikää n yli 70-vutiailla niin Z-scre tasksi riittää < -0,5 SD. Käytännössä tätä arvita tulee tarkentaa ptilaan tilanteen mukaisesti. Js nämä Z-scre kriteerit eivät steprsissa täyty vi harkita D-vitamiinin saannin ptimintia ja liikunnan lisäämistä ja mnipulisen ravinnn ja kalsiumin saannin varmistamista ja kntrllimittausta esim. vuden kuluttua.

T-scren yksikkönä n keskipikkeama eli standardideviaati (SD). Luuntiheys n nrmaali kun T-scre n suurempi kuin -1.0 Ostepeniassa T-scre n -1.0 ja -2.

5 5 (5) Sekundaarisessa steprsissa riittää usein pelkkä perustaudin hit ja D-vitamiinin saannin varmistaminen. Varsinaisia steprsilääkkeitä käytettäessä n syytä varmistaa hidn teh luuntiheysmittauksella n. vuden kuluttua hidn alituksesta. Ostepeniassa annetaan elämäntapahjeita (liikunnan lisääminen, tupakinnin lpettaminen ja D-vitamiinin riittävän saannin varmistaminen jne) ja susitellaan yleensä kntrllimittausta 2-3 vuden kuluttua. Jissain tilanteissa myös merkittävässä stepeniassa, varsinainen hit vi lla aiheellinen esim. ireiden tai hyvin matalan Z-scren takia. Tistaiseksi susitellaan samjen arvjen käyttöä luukadn diagnstiikassa sekä miehille että naisille, vaikka WHO:n luukadn kriteerit perustuvat vain naisilla tehtyihin tutkimuksiin.

Ostepeniassa annetaan elämäntapahjeita (liikunnan lisääminen, tupakinnin lpettaminen ja D-vitamiinin riittävän saannin varmistaminen jne) ja susitellaan yleensä kntrllimittausta 2-3

Samankaltaiset tiedostot

NK6QA Luuntiheysmittaus

MENETELMÄOHJE 1 (5) NK6QA Luuntiheysmittaus 1. YLEISTÄ Osteoporoosi eli luukato voi johtua monista sairauksista ja riskitekijöistä ja niiden yhteisvaikutuksesta. Osteoporoosi johtaa luunmurtumiin, pituuden