1 Opinto-ohjauksen jaoksen muistio Valtakunnallinen opettajakoulutuksen ja kasvatustieteiden tutkintojen kehittämisprojekti Opinto-ohjauksen jaokseen ovat kuuluneet: Marjatta Vanhalakka-Ruoho pj Joensuun yliopisto Marjatta Lairio Jyväskylän yliopisto Sauli Puukari Jyväskylän yliopisto Päivi-Katriina Juutilainen Joensuun yliopisto Anne Ahlbom Åbo Akademi Pia Autio Åbo Akademi Markus Väyrynen Joensuun yliopisto/spol Milja Piironen Joensuun yliopisto/spol I Oppilaan- ja opinto-ohjauksen koulutuksen kehittämishaasteita Lapset, nuoret ja aikuiset ovat läpi elämänkulkunsa oman oppimisen ohjaamisen ja arvioinnin sekä elämänkulun valintojen ja suunnittelun kysymysten äärellä. Erityisesti eri nivelvaiheissa ja päättövaiheissa lapset ja nuoret ovat tekemässä tulevaisuuteensa vaikuttavia valintoja, suunnitelmia ja päätöksiä. Ihmisten elämänkulku jälkiteollisessa yhteiskunnassa on sisältää paljon epäjatkuvuutta, muutostilanteita sekä ennakoimattomuutta. Sekä yksilöt että yhteisöt joutuvat ja pääsevät määrittämään toistuvasti uudelleen identiteettiään ja toimintakulttuuriaan, pohtimaan sitä, mikä on kussakin tilanteessa ja vaiheessa toimivaa, hyödyllistä, hyvää ja arvokasta. Elämänkulun aika ajoin tapahtuva uudelleen muotoaminen saa tukensa keskinäisestä riippuvuudesta ja ihmisten vastavuoroisista vaikutussuhteista. Ohjauksen tavoitteena on tukea niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin toimijuutta ja toimintakykyisyyttä muuntuvissa oppimis- ja toimintaympäristöissä. Yksilön toimintakyky voidaan määrittää valmiudeksi toimia luovasti, kehittävästi ja vastuullisesti omassa elämänkulussa ja vuorovaikutusjärjestelmissä, joille ovat ominaisia ainutlaatuisuus, kompleksisuus ja moniselitteisyys, muutokset, epävarmuus, arvo-ongelmat sekä henkilökohtainen vastuunotto. Toimintakykyisyydessä on pohjimmiltaan kyse siitä, että ihmiset rakentavat mieltä ja merkitystä elämässään, heillä on taitoa luoda, tunnistaa, tavoitella ja saavuttaa intentioitaan ja suunnitelmiaan ja heillä on voimavaroja toimia.
2 Ohjauksen perustehtävää tarkastellaan nykyisin usein hallinnollisesta näkökulmasta ja ohjaus kytketään vahvasti oppilaitosten tuloksellisuuteen, koulutuksen tehokkuuteen ja opiskelijoiden läpivirtauksen edistämiseen. Ohjauksen ydinasiantuntijuuden näkökulmasta arvioituna nämä kuulostavat pikemminkin ohjastamiselta kuin ohjaukselta. Ohjaus on aikaa, huomiota ja kunnioitusta ja sen tehtävänä on antaa yksilölle tilaisuus tutkia, keksiä ja selkiyttää tapoja elää voimavaraisemmin ja hyvinvoivemmin (ks. esim. Spangar 2000). Kouluissa ja oppilaitoksissa opiskelun ohjausta voidaan jäsentää holistisesti kolmen alueen kautta: Kolme ohjauksen osa-aluetta ovat oppimisen ohjaus, koulutuksellisen ja ammatillisen suuntautumisen ohjaus sekä henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen ja elämäntilanteen tukeminen (psykososiaalinen tuki). Oppilaan- ja opinto-ohjaus on kaikille tarkoitettu palvelujärjestelmä, joka tukee yksilöiden toimintakykyisyyttä heidän asettaessaan päämääriä ja tavoitteita, rakentaessaan keinoja ja strategioita näiden päämäärien tavoittamiseksi ja kehitellessään voimavaroja tavoitteiden ja päämäärien toteuttamiseksi. Oppimisen ja opiskelun ohjaus opiskeluprosessi yksilölliset opiskelusuunnitelmat ohjaus ja tuki valintatilanteissa opiskelumenetelmät ja strategiat vahvuudet ja kehittämiskohteet Koulutuksellisen ja ammatillisen suuntautumisen ohjaus tiedonhankintataidot työelämätuntemus koulutus- ja ammattisuunnitelmat opiskelu ja työskentely ulkomailla ammatillinen kasvu Psykososiaalinen tuki oppilaan elämäntilanne ja historia oppilaan itsetuntemus ja itsetunto elämäntaidot Seuraavassa opintojen ohjauksen haasteita tarkastellaan erityisesti oppilaitosten ja opettajan työn näkökulmasta. Opetustyössä korostuvat oppimiseen ohjaaminen, vastuunotto omasta työskentelystä ja itsearviointi (ks. Luukkainen 2000,83-85). Oppimisen ohjaus liittyy
3 tietoisuuteen itsestä oppijana, tietoisuuteen erilaisten oppimistilanteiden ja -tehtävien vaatimuksista sekä omien oppimistyylien ja strategioiden tuntemukseen sekä tietoiseen käsitykseen itsestä oppijana. Näin prosessien yhteys opiskelun ja oppimisen motivaatioon on oppimisen ohjauksessa keskeinen. Tämä pitää sisällään myös myönteiseen asenteen opiskeluun tulevassakin elämässä, itseohjautuvuuden opinnoissa sekä valmiuden hankkia tietoa ja opiskella myös tietoverkkojen kautta. Koulutukseen ja ammatilliseen suuntautumisen ohjaukselle haasteita asettavat oppimisen ja koulutuksen joustavuutta lisänneet uudistukset. Valinnaisuus, luokattomuus ja jaksotus sekä opiskeluaikojen vaihtelu merkitsevät opiskelun yksilöitymistä. Opiskelijan päätösvaltaa omien opintojensa suunnittelussa on lisätty. Henkilökohtaiset opiskelu ja oppimissuunnitelmat ovat yleistymässä kaikille kouluasteille. Monet koulutusjärjestelmän muutokset mm. ammatillisen koulutuksen sisältöja rakennemuutokset, ylioppilastutkinnon hajauttaminen ja korkeakoulujärjestelmän muutokset ovat lisänneet valintoihin ja suunnitelmiin liittyvää tiedontarvetta. Myös kodit tarvitsevat entistä enemmän tietoa oppimisesta ja koulutusmahdollisuuksista (Numminen & al. 2002, 39-42). Myös lasten ja nuorten elämäntilanne on muutoksessa. Lasten ja nuorten ja heidän perheittensä elämänkulussa on aikaisempaa enemmän muutoksia ja siirtymiä: asemista ja ammateista toiseen, perhetilanteesta toiseen. Useissa tapauksissa oppimisen esteet ovat oppilaan sosiaaliseen kenttään liittyviä, eivät vain tiedollisia. Opettajat joutuvat luokkahuoneissa kohtaamaan oppilaan kokonaisuutena ja ongelmatilanteissa muutoksen saavuttaminen on vaikeaa, jos ei tunneta sitä todellisuutta, jossa lapsi elää (Luukkanen 2000, 88-89). Sosiaalisesti laajentunut opettajan työnkuva merkitsee opettajan kokonaisvaltaista vastuuta oppilaasta. Psykososiaalinen tuki on keskeinen osa opettajan kasvattajana toimimista. Opettajakoulutuksen arviointiraportissa (Jussila & Saari 1999, ks. myös Mikkola 2003) yhtenä keskeisenä opettajakoulutuksen kehittämisalueena todetaan oppilaanohjaukseen ja opinto-ohjaukseen liittyvät valmiudet sekä oppilaan ja hänen huoltajansa kohtaamisen taito ja vuorovaikutusvalmiudet. Opinto-ohjauksen arviointiraportissa (Numminen & al., 2002, 27-28) todetaan, ettei ohjaus kaikkien opettajien tehtävänä toteudu. Arvioinnissa tarkasteltiin koko oppilaitosyhteisön ohjauksellisuutta muun muassa selvittämällä, oliko oppilaitoksessa ohjaussuunnitelmaa, missä määrin kaikki opettajat omissa oppiaineissaan ohjasivat opiskelua tai kantoivat vastuuta oppilaiden tukemisesta. Rehtorit ja opinto-ohjaajat arvioivat oppilaitoksen ohjauksellisuuden korkeintaan keskinkertaiseksi. Perusopetuksen
4 oppilaat ja myös rehtorit pitivät muiden opettajien antamaa ohjausta riittämättömänä. Käytännön kouluelämässä monet opettajat luonnostaan antavat oppilaille ja opiskelijoille tukea ja ohjausta oppitunneillaan ja oppimisen ohjaaminen on lähtökohtaisesti opettajan kompetensseja. Arvioinnin tulosten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että opinto-ohjausta yleisesti ja erityisesti opintojen ja opiskelutaitojen ohjausta ei ole riittävän selvästi määritelty oppilaitosten työnjaossa kaikkien opettajien tehtäväksi. Tulevien perusasteen opetussuunnitelman perusteiden (2003) mukaan oppilaanohjauksen tehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja kehitystä siten, että oppilas kykenee edistämään opiskeluvalmiuksiaan ja sosiaalista kypsymistään sekä kehittämään elämänsuunnittelun kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Ohjauksen tuella oppilas tekee omiin kykyihinsä ja kiinnostuksiinsa perustuvia opiskelua, koulutusta, arkielämää ja elämänuraa koskevia ratkaisuja. Oppilaanohjauksen tarkoituksena on edistää koulutyön tuloksellisuutta, lisätä hyvinvointia koulussa sekä ehkäistä syrjäytymistä. Sen avulla edistetään myös koulutuksellista, etnistä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Oppilaan turvallista siirtymistä opintopolun nivelvaiheissa tulee tukea oppilaanohjaajien ja toisen asteen oppilaitosten ohjauksesta vastaavien opinto-ohjaajien sekä opettajien välisellä yhteistyöllä, joka ylittää oppilaitosten ja kouluasteiden väliset rajat. Oppilaan- ja opinto-ohjauksen tavoitteina pidetään, että oppilas oppii yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, oppii kehittämään opiskelutaitojaan ja oman toiminnan arviointitaitojaan, oppii etsimään tietoja ja hankkimaan taitoja opiskelua, tulevaisuutta sekä elämää koskevia suunnitelmia ja valintoja varten käyttäen myös tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia sekä oppii kehittämään päätöksentekotaitojaan sekä toteuttamaan ja arvioimaan tulevaisuudensuunnitelmiaan. On huomattava, että oppilaanohjaus ulottuu myös vuosiluokille 1-2 ja 3-6. Oppilaanohjausta toteutetaan vuosiluokkien 1 2 aikana eri oppiaineiden opetuksen ja koulun muun toiminnan yhteydessä. Vuosiluokkien 3 6 aikana ohjaukseen voidaan edellisen lisäksi myös varata oppitunteja opetussuunnitelmassa päätettävällä tavalla. Lisäksi oppilaan tulee saada henkilökohtaista ohjausta opiskelunsa ja valintojensa tukemiseksi sekä erilaisissa arkielämän kysymyksissä. Opinto-ohjaajan työ eri muotoineen eli henkilökohtainen ohjaus, ryhmäohjaus, luokka-ohjaus sekä työelämään tutustuminen on työtä ohjauksen ydinalueilla. Ohjaus oppilaitoksessa on myös aikaisempaa vahvemmin yhteistyötä. Niinpä edellä mainituissa perusteissa (2003) korostetaan oppilaan- ja opinto-ohjausta oppilaan ja opiskelijan opintopolun tukena ja opettajien yhteistyönä. Ohjaustoiminnan tulee jatkua yhtenäisesti koko perusopetuksen ajan. Jatkuvuus taataan siten,
5 että kaikki ohjaustyöhön osallistuvat opettajat toimivat yhteistyössä oppilaan opintopolun aikana ja opiskelun nivelvaiheissa. Kaikkien opettajien tehtävänä on ohjata oppilasta oppiaineiden opiskelussa sekä auttaa häntä kehittämään oppimaan oppimisen taitojaan ja oppimisen valmiuksiaan sekä ennaltaehkäistä opintoihin liittyvien ongelmien syntymistä. Jokaisen opettajan tehtävänä on oppilaiden persoonallisen kasvun, kehityksen ja osallisuuden tukeminen. Oppilaalla ja hänen huoltajallaan on oltava mahdollisuus saada tietoa perusopetuksen työtavoista, valintamahdollisuuksista ja niiden merkityksestä oppilaan oppimiselle ja tulevaisuudelle. Oppilaalle ja hänen huoltajalleen tulee selvittää ohjauksen järjestämiseen, opiskeluun, oppilashuoltoon ja tukipalveluihin liittyvät koulukohtaiset asiat. Huoltajalle tulee järjestää tilaisuuksia neuvotella oppilaan opiskeluun ja valintoihin liittyvistä kysymyksistä opettajan, oppilaanohjaajan, oppilaan ja huoltajan yhteisissä tapaamisissa. Koulussa toteutettavan ohjauksen tulee ennaltaehkäisevän toiminnan lisäksi tukea erityisesti niitä oppilaita, joilla on opiskeluun liittyviä vaikeuksia tai jotka ovat vaarassa jäädä koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle perusopetuksen jälkeen. Ohjaustoiminnan periaatteet ja työnjako eri toimijoiden kesken on määriteltävä opetussuunnitelmassa. Opetussuunnitelmaan tulee sisältyä kuvaus, miten yhteistyötä paikallisen työ- ja elinkeinoelämän kanssa toteutetaan koko koulun toiminnan tasolla. Eri oppiaineiden opetukseen tulee sisällyttää kokonaisuuksia, jotka liittävät opiskeltavan aineen antamat tiedot ja taidot työelämän vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin. Myös uusissa lukion opetussuunnitelmien perusteissa (2003) korostetaan ohjauksen kokonaisvaltaisuutta ja ohjausta yhteistyönä. Lukion opetussuunnitelman perusteiden pykälän 7 & mukaan ohjaustoiminta muodostaa lukion toiminnassa kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on tukea opiskelijaa lukio-opintojen eri vaiheissa sekä kehittää hänen valmiuksiaan tehdä koulutusta ja elämänuraa koskevia valintoja ja ratkaisuja. Ohjauksen tehtävänä on myös edistää koulutuksellista, etnistä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa ja opiskelijoiden hyvinvointia sekä ehkäistä syrjäytymistä. Opiskelijoiden yhteisöllisyyttä tulee kehittää ja pitää yllä koko lukio-opintojen ajan. Opiskelijoiden opiskelun ja hyvinvoinnin seuraamisesta ja tukemisesta tulee huolehtia yhteistyössä kotien kanssa. Kaikkien koulun opettaja- ja ohjaushenkilöstöön kuuluvien tulee osallistua lukion ohjaustoimintaan. Opettajien tehtävänä on ohjata opiskelijaa oppiaineiden opiskelussa sekä auttaa häntä kehittämään oppimaan oppimisen taitojaan ja oppimisen valmiuksiaan. Opiskelijaa tulee ohjata suunnittelemaan oma opintoohjelmansa ja seuraamaan sen toteutumista. Opiskelijan tulee saada ohjausta opiskelun tueksi ja valintojen tekemiseksi siten, että hän pystyy suunnittelemaan lukio-opintojensa sisällön ja rakenteen. Opetussuunnitelmaan on laadittava ohjauksen järjestämisestä kuvaus, jossa määritellään ohjaukseen osallistuvien tehtävät ja työnjako.
6 Opiskelijan tulee saada tieto siitä, miten hän voi saada tukea ohjaustoimintaan osallistuvilta henkilöiltä ja mitkä ovat näiden tehtävät ohjauksen kokonaisuudessa. Opetussuunnitelmasta on käytävä ilmi, miten ohjauksellinen yhteistyö muiden oppilaitosten kanssa on järjestetty. Samoin siinä tulee määritellä yhteistoiminnan puitteet eri asiantuntijoiden ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. II Oppilaan- ja opinto-ohjauksen opinnot opettajakoulutuksen osana: ehdotuksia Oppilaan- ja opinto-ohjauksen opintoja voi opettajakoulutuksessa olla 1) ammatillisen kasvun ja HOPSin prosessimaisessa toteutuksessa 2) opettajan pedagogisten opintojen osana 3) muiden opintojen osana 4) osalle opiskelijoista tarjolla sivuaineena ohjauksen erilliset opinnot ( 60 op) tai valinnaisena ohjauksen perusopinnot (25 op) 1) ammatillisen kasvun tukemisen ja HOPSin prosessimaisessa toteutuksessa Läpi opintojen kulkevassa henkilökohtaisen opiskeluohjelman prosessissa ja ammatillisen kasvun reflektoinnissa opiskelijat saisivat omakohtaisen kokemuksen oppimisen ohjaamisesta ja psykososiaalisesta tuesta. Toteutus olisi tutor-opettajien pienryhmäohjausta. Hops-prosessi ja ammatillisen kasvun ryhmät 2) opettajan pedagogisten opintojen osana Opettajan pedagogissa opinnoissa voisi olla opintojakso, jossa esiteltäisiin oppilaan- ja opinto- ohjauksen perustaa ja jäsentymistä oppilaitoksen yhteisenä tehtävänä. Tärkeää olisi, että opintojakso sisältäisi luentojen lisäksi moniammatillisia työmuotoja eli eri alojen opiskelijat toimisivat ryhmätehtävissä yhdessä. Opinto-ohjaus oppilaitoksen yhteisenä tehtävänä Ohjauskeskustelun metodiikan opiskelua voisi palvella kehityskeskusteluun perehdyttävä opintojakso. Myös vanhemmat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita ohjauksessa ja yksi muoto koulun ja kodin yhteistyössä ovat kehityskeskustelut (ks. Vuorinen 2000). Kehityskeskustelussa oppilaan oppimisen etenemistä arvioidaan yhdessä sekä pohditaan tavoitteita. Se on vuoropuhelua opiskelijan, vanhempien, opettajan/opinto-ohjaajan välillä. Kehityskeskusteluissa
7 annetaan ja saadaan tietoa oppilaan kehityksestä ja koulumenestyksestä, esitetään omia näkemyksiä ja kuunnellaan toista. Keskustelussa käsitellään opiskelutuloksia, opiskelutaitoja, koulutyön muita puolia ja sosiaalista muuta elämää. Oppilas/opiskelija on keskipisteessä ja pääpaino on hänen oppimisessaan ja tulevaisuudessaan. Keskustelussa kukin osapuoli on oman alueensa asiantuntija; nuori oman oppimisensa ja elämäntilanteensa, isä ja äiti vanhemmuuden, opettaja opettamisen, opinto-ohjaaja ohjauksen asiantuntija. Kehittämiskeskustelu ohjauskeskusteluna Opettajan pedagogisissa opinnoissa oppimisen ohjaamiseen liittyvää teoreettista että soveltavaa ainesta olisi tietoisesti nostettava esille. Oppimisen ohjaaminen voisi olla yksi teema jossakin harjoittelussa/tutkimuspraktikumissa ja yhden oppilaan ohjauksesta voisi laatia pienen tapaustutkimuksen. Tapaustutkimuksia oppimisen ohjaamisesta Opettajan pedagogisissa opinnoissa oppimisvaikeuksiin liittyvää teoreettista että soveltavaa ainesta olisi lisättävä. Oppimisvaikeudet voisivat olla yksi teema jossakin harjoittelussa/tutkimuspraktikumissa ja opiskelijaryhmä voisi toimia ko. tehtävien parissa moniammatillisesti. Moniammatillisia ryhmätehtäviä oppimisvaikeuksien hoidosta Eri aineiden didaktiikassa opiskelutaitojen teoriaa ja käytäntöä olisi hyvä tietoisesti tuoda esille. Opiskelutaidot eri aineissa Eri oppiaineiden didaktiikassa ja harjoittelussa voisi tutkia, kuinka työelämään ja ammatteihin suuntautuminen integroituisi oppiaineiden opetukseen. Työelämät ja ammatit eri oppiaineiden opetuksessa Opettajakoulutuksessa on ohjauksen näkökulmasta tärkeää, että opiskelija saa hyvän tiedollisen perustan lasten ja nuorten psykososiaalisesta kehityksestä ja sen sosiaalipsykologisista, sosiaalisista ja yhteiskunnallisista ehdoista. Erilaisten perhetilanteiden ja lasten ja nuorten erilaistuvien toimintaympäristöjen tuntemus on tärkeää. 3) muiden opintojen osana Kasvatustieteen tai aikuiskasvatustieteen opiskelijoille ohjauksen perusteita esittelevä luento voisi olla kytkettynä elämänkulun teemaan. Elämänkulku ja ohjaus
8 4) sivuaineena ohjauksen erilliset opinnot 60 op) tai valinnaisena ohjauksen perusopinnot (25 op) III Opinto-ohjaajien koulutuksen kehittämisnäkymiä Opinto-ohjauksen koulutuksen kehittämisnäkymiä Jyväskylän yliopistossa Ohjauksen koulutuksen kehittämisnäkymiä Jyväskylän yliopistossa Vuoden 2002 syksystä alkaen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen opinto-ohjaajakoulutusyksikkö on tarjonnut kaksi eri koulutusväylää opinto ohjaajakelpoisuuden hankkimiseksi. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille suunnatun monimuotokoulutuksen (35 ov) rinnalle on kehitetty muuntokoulutus, jossa opinto-ohjaajien monimuoto-opinnot ja pedagogiset opinnot sisältyvät ohjaukseen suuntautuvaan kasvatustieteen maisteritutkintoon. Muuntokoulutus on tarkoitettu niille, jotka ovat suorittaneet vähintään 60 opintoviikon laajuiset yliopisto-opinnot sisältäen cum laude -tasoiset opinnot jossakin kasvatustieteellisessä oppiaineessa. Monimuoto- ja muuntokoulutukselle yhteiset tavoitteet voidaan ryhmitellä kolmeen ulottuvuuteen, jotka liittyvät ohjaajan persoonallisuuteen, kognitiivisiin prosesseihin ja ammatillisiin toimintavalmiuksiin. Lisäksi koulutuksessa tullaan painottamaan aiempaa vahvemmin ohjauksen yhteisöllistä ulottuvuutta. * Persoonallisuuteen liittyvissä tavoitteissa korostetaan opintoohjaajan persoonallisuutta, käsitystä omasta minästä ja sen merkityksestä. Tärkeää on, että opinto-ohjaaja kykenee tavoitteelliseen vuorovaikutukseen sekä reflektiiviseen oman työn ja työyhteisön kehittämiseen. * Kognitiivisiin prosesseihin liittyvät tavoitteet painottavat ohjaustyön kaksitasoista suhdetta tietoon: opinto-ohjaaja on osaltaan vastuussa oppijan oppimisprosessista ja tiedonkäsityksen
9 syvenemisestä, toisaalta hänen on jatkuvasti prosessoitava omaa oppimistaan sekä tiedonhankinta- ja käsittelytaitojaan. * Ammatilliset toimintavalmiudet liittyvät ohjauskäytänteiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Oppilaitoksen sisäisen yhteissuunnittelun rinnalla korostuvat taidot suunnitella ja toimia verkostomaisissa koulutusrakenteissa alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Työskentely kytkeytyy seuraaviin teemoihin, joiden kautta perehdytään opinto ohjaajan ammattiin sekä ohjauksen perustehtävään ja toimintaympäristöihin: * Aikakauden tulkinta ja opinto-ohjaajuus professiona * Ohjaus ja oppiminen elämänkaaren eri vaiheissa * Ohjaus eri konteksteissa * Verkostotyö ohjauksessa * Ammatillisen kasvun arviointi ja kehitystavoitteet Kasvun ja kehityksen, oppimisen, ihmisen toiminnan ja ajattelun sekä yhteiskunnallisen aikalaiskeskustelun teoreettinen tuntemus ja kyky soveltaa näitä tietoja oman ohjaustyön kehittämiseen on opinto-ohjaajan asiantuntijuuden perusta. Monimuotokoulutuksessa teoriaopinnot ja opinto-ohjaajan työssä toimiminen sekä harjoittelujaksot ovat toisiinsa lomittuneita kokonaisuuksia. Harjoittelujaksoilla perehdytään eri kouluasteiden ohjaustoimintaan sekä keskeisiin ohjauksellisen verkostoyhteistyön alueisiin. Harjoittelujaksot syventävät ymmärrystä omasta erityisasiantuntijuudesta, auttavat jäsentämään ja suhteuttamaan omaan ohjaajuutta ja opinto ohjaajan toimenkuvaa muihin ohjausalan toimijoihin ja toimintakonteksteihin. Lisäksi monimuotokoulutuksen keskeisenä osana on omaan työhön liittyvä kehittämishanke. Muuntokoulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota ammatillisuuden ja tieteellisyyden vuoropuheluun. Kasvatustieteen opinnot muodostavat opinto ohjaajan asiantuntijuudessa keskeisen tieteellisen ulottuvuuden: kasvatuksen, kasvun ja kehityksen sekä oppimisen teoreettinen tuntemus ja kyky soveltaa näitä tietoja oman ohjaustyön kehittämiseen on opinto-ohjaajan asiantuntijuuden perusta. Monimuotokoulutukseen verrattuna muuntokoulutuksessa korostuu opinto-ohjaajan kasvatustieteellinen asiantuntijuus: Ohjaukseen suuntautuva kasvatustieteen pro gradu -tutkielma on muuntokoulutuksen tieteellisten opintojen ydin, jota muut syventävät opinnot tukevat. Opintoihin sisältyvissä esseissä opinto-ohjaajan työstä tehtyjä omakohtaisia havaintoja reflektoidaan tutkimuskirjallisuuden avulla. Toisaalta huomiota kiinnitetään myös kasvatusalan monitieteisen
10 tutkimus- ja tiedeperustan hyödyntämiseen opinto-ohjaajan käytännön työn kehittämisessä. Kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana ohjauksen perustehtäväkenttä on laajentunut perusasteelta toiselle asteelle, korkea-asteelle, aikuiskoulutukseen ja työelämään. Opintoohjaajakoulutus on kuitenkin suuntautunut pääasiallisesti opintoohjaajien kouluttamiseen koulutusjärjestelmän eri asteille. Tämä on osittain yhteydessä siihen, että kelpoisista opinto-ohjaajista on koululaitoksessamme ollut pulaa erityisesti viime vuosien aikana. Muut mahdolliset ohjausympäristöt, kuten esimerkiksi yritykset ja järjestöt, on mielletty enemmän opinto-ohjaajien verkostoyhteistyön näkökulmasta kuin mahdollisina uusina, ohjausasiantuntijuutta vaativina työkonteksteina. Erityisesti yksityisellä sektorilla ja korkea-asteella on tällä hetkellä kysyntää ohjausalan asiantuntijuudelle enemmän kuin koskaan aiemmin. Ohjauksen laajeneva toimintaympäristö ja uudenlainen ohjauksellinen asiantuntijuuus asettavat erityisiä vaatimuksia opintoohjaajakoulutuksen rakenteelliselle ja sisällölliselle kehittämiselle. Jyväskylän yliopiston opinto ohjaajakoulutusyksikkö uudistaakin monimuoto- ja muuntokoulutuksen opetussuunnitelmiaan keväällä 2004. Tässä yhteydessä kehitetään myös ohjauksen sivuaineopetusta sekä ohjausalan tieteellistä jatkokoulutusta. Kriittinen kysymys kehittämistyössä on se, miten uudistaa ohjauksen tiedonaloiksi, toiminta-aloiksi ja -ympäristöiksi kanonisoitua tietoa siten, että se antaa opiskelijalle kylliksi tilaa valita myös perinteisestä poikkeavia työympäristöjä. Tarkoituksena on, että tiettyyn ammattinimikkeeseen identifioitumisen sijasta koulutuksessa korostuisi ohjausalan laaja-alainen asiantuntijuus, ohjaajaidentiteetti, jota voidaan rakentaa läpi elämän erilaisten työkontekstien kautta. Uudeksi koulutuksen tavoitteeksi asetetaan eräänlainen monikontekstuaalinen ammattitaito, jonka turvin valmistuneet opinto ohjaajat pystyisivät toimimaan monenlaisissa ja muuttuvissa työyhteisöissä ja ylittämään erilaisten kontekstien rajoja. Ohjauskoulutuksen kehittämisessä tullaan jatkossa painokkaammin ottamaan huomioon myös kansainvälistymisen mukanaan tuomat haasteet. Ohjausalan koulutukseen pyritään sisällyttämään englanninkielisiä opintokokonaisuuksia sekä lisäämään mahdollisuuksia opiskelijavaihdon kautta tutustua muiden Euroopan maiden ohjaus- ja neuvontapalveluihin. Oppilaan- ja opinto-ohjauksen koulutuksen kehittämisnäkymiä Joensuun yliopistossa
11 Ohjauksen koulutuksessa Joensuun yliopiston kasvatustieteen laitoksella opiskellaan opinto-ohjaajaksi joko suorittamalla maisterintutkinto tai suorittamalla ohjaajan erilliset opinnot sivuaineopintoina (35 ov) tai monimuoto-opintoina (35 ov). Oppilaan- ja opinto-ohjaajien koulutus antaa kelpoisuuden toimia oppilaanohjaajana peruskoulussa ja opinto-ohjaajana lukiossa. Lisäksi se antaa mahdollisuuden sijoittua korkea-asteelle ja aikuiskoulutukseen sekä työpaikkaohjauksen tehtäviin. Maisterikoulutukseen on valitaan vuosittain 20 opiskelijaa. Joensuun yliopiston perustutkinto-opiskelijat voivat suorittaa opintoohjaajan kelpoisuuden antavat opinnot (60 op) sivuaineena. Tähän n. kaksi vuotta kestävään sivuainekoulutukseen on valittu viime vuosina enintään 10 opiskelijaa. Sivuaineopinto-oikeutta tultaneen laajentamaan myös muiden yliopistojen opiskelijoille. Ohjauksen opinnot (60 op) voi suorittaa erillisinä puolentoista vuoden monimuoto-opintoina, jossa koulutuksessa on kerrallaan 25 opiskelijaa. Osalle luokanopettajista on tarkoitus tarjota valinnaisina opintoina ohjauksen perusopinnot (25 op), koska vuosiluokkien 1-6 oppilaiden ohjaus tulee kehittämishaasteena koulukäytäntöihin. Keskeisenä tavoitteena ohjauksen koulutuksen kehittämisessä ja opsprosessissa on ohjausasiantuntijuuden vahvistaminen. Tämä tulee näkymään koulutuksen pääaineratkaisuissa, vaihtoehtoisten suuntautumislinjojen tarjoamisena sekä koulutuksen sisältöjen harkittuna ja voimavaroihin suhditettuna monipuolistumisena. Ohjauksen opintojen painoarvoa osana opintoja on tarkoitus lisätä sijoittamalla ohjauksen opinnot pääaineen (ohjaukseen suuntautunut kasvatustiede/aikuiskasvatus) sisälle. Myös uudelleen suuntautumista tapahtuu: Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia toimia ohjaajana perusasteella, lukiossa ja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tai aikuiskoulutuksessa ja työelämäohjauksessa. Ohjauksen asiantuntijuudella on lisääntyvää käyttöä ja tehtäviä erilaisissa oppimis- ja työympäristöissä: Aikuiskoulutuksen merkitys on kasvanut. Työelämässä ohjauksen haasteet ovat kasvaneet. Tieteellinen ajattelu ja tutkimus luovat perustaa laadukkaalle ammattikäytännölle: Tarvitaan teoreettista ohjaus- ja kasvatusalan sivistyneisyyttä, kriittistä ajattelua ja tiedon arviointia, teorioita ja vakiintuneita käytäntöjä koettelevia empiirisiä tutkimuksia sekä uusien käytäntöjen tutkivaa kehittämistä. Tutkimuksella voidaan analysoida ja purkaa itsestäänselvyyksiä ja rakentaa uusia käsitteellistämisen ja toiminnan mahdollisuuksia. Uusia ja innovatiivisia käytäntöjä voidaan tutkimuksellisesti kehittää ja arvioida.
12 Oppilaan- ja opinto-ohjaajien koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija 1) perehtyy yhteiskunnan rakenteeseen, toimintatapoihin sekä yhteiskunnalliseen muutosprosessin painopisteen ollessa koulutus- ja ammattijärjestelmätuntemuksessa. 2) hankkii perusteelliset tiedot yksilön elämänkulusta ja kehityksestä sekä kehityskulun yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta kontekstista ja taidon tunnistaa kontekstin ja kulttuurin merkitystä yksilön elämänkulussa. 3) omaksuu keskeisen tiedon yksilön ammatillisesta kehityksestä ja ammattiurien kehityksestä. 4) hankkii ohjaus- ja opetustehtäviin riittävän kasvatustieteellisen, erityisesti kasvatuspsykologisen ja sosiologisen sekä pedagogisen tietopohjan sekä taidon soveltaa tietojaan ohjaus - ja opetustilanteessa. 5) kehittää henkilökohtaisia vuorovaikutus- ja yhteistoiminta taitoja toimiakseen erilaisissa moniammatillisissa työyhteisöissä ja verkostoissa 6) oppii käyttämään itsenäisesti ohjauksen keskeisiä työmenetelmiä (tiedottaminen, neuvonta, ohjauskeskustelu, ryhmäohjaus, yhteisölliset työmenetelmät, verkostotyö) ja perehtyy tieto- ja viestintätekniikan sovellusten hyödyntämiseen ohjauksessa 7) hankkii aineen opettamisen riittävät tiedot ja taidot 8) kehittyy tieteelliseen ja kriittiseen ajatteluun, oppii soveltamaan keskeisiä tutkimusmenetelmiä sekä perehtyy ammattikäytännön ja teorioiden kehittämiseen 9) arvioi ja rakentaa omaa ammatillista kehitystä ja sivistystä itsenäisesti ja yhteistoiminnallisesti Koulutuksen pedagogista toteuttamista on ohjannut sosiokonstruktivistinen näkemys oppimisesta. Pedagogisesti tämä on merkinnyt kahta periaatetta: Ensinnäkin, opetus ja oppiminen pyritään toteuttamaan yhteisyyteen ja suhteissa oppimiseen perustuvana. Toiseksi, opetus ja oppiminen ymmärretään tavoitteisena, avoimena, jatkuvana, osallistuvana, dynaamisena ja vuorovaikutteisena prosessina. Opetuksen ja oppimisen menetelmiä ovat olleet mm. omaelämäkerralliset esseet, portfoliotyöskentely, workshop työskentely, projektitöiden laatiminen, tutustumiskäynnit sekä perinteiset luennot ja teoreettiset esseet ja kirjatentit sekä tutkimusseminaarityöskentely. Uutena pedagogiikka toteutetaan ongelmaperustaisen oppimisen menetelmiä. Uudessa opetussuunnitelmassa aikaisempaa enemmän painoarvoa saavat mm. seuraavat asiat: Ammatillisen koulutuksen tuntemusta lisätään ja ammatillinen koulutus tarvitaan myös työssäoppimisen/harjoittelun toimintaympäristöksi Vaihtoehtoisia harjoittelupolkuja/ympäristöjä enemmän
13 Ryhmäohjauksen menetelmiä, toiminnallisia menetelmiä, verkostotyön menetelmiä lisätään Yhteistoimintaa ja moniammatillista yhteistyötä harjoitellaan jo koulutuksessa (holistinen malli): erityisesti erityisopetuksen ja opinto-ohjauksen yhteistyö. Kansainvälinen harjoittelu/vaihto painokkaammin mukana Opinto-ohjauskoulutus Åb o Akademissa Åbo Akademi (Vaasan yksikkö) antaa 35 ov:n opinto-ohjaajakoulutusta monimuotokoulutuksena ruotsinkielisille opiskelijoille. Yksi koulutus on meneillään (20 opiskelijaa) ja seuraava alkaa syksyllä 2004 (20 opiskelijaa). Koulutusjakso on kaksi vuotta. Seuraavassa opetussuunnitelmassa pyritään yhtenäisempiin opintokokonaisuuksiin. Keskeinen teoreettinen lähtökohta on ollut sosiodynaaminen suuntaus, jonka merkeissä on ollut koulutusyhteistyötä Uumajan yliopiston kanssa.
14 Lähteitä: Jussila, J. & Saari, S. 1999. (toim.) Opettajankoulutus tulevaisuuden tekijänä. Yliopistoissa annettavan opettajankoulutuksen arviointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 11:1999. Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003. Nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus 15.8.2003. Luukkanen, O. 2000. Opettaja vuonna 2010. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankeen (OPEPRO) selvitys15. Loppuraportti. Opetushallitus. Merimaa, E. 2002. Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden 2002 merkitys ohjauksen kannalta. Teoksessa R. Vuorinen & H. Kasurinen (toim.) Ohjaus Suomessa 2002. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Mikkola, A. 2003. Ohjausalan koulutushaasteet. Teoksessa M. Lairio, M. & S. Puukari Ohjauksen uudet orientaatiot. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Numminen, U. & al. 2002. Opinto-ohjauksen tila. Opinto-ohjauksen arviointi perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa sekä koulutuksen siirtymävaiheissa. Arviointi 8/2002. Opetushallitus. Perusopetuksen opetuskokeiluissa lukuvuonna 2003-2004 noudatettavat opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 3-9 ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 1-2. Opetushallitus Edita Prima Oy, Helsinki, 2003 Spangar, T. 2000. Ohjaajan ja asiakkaan kohtaaminen sisältä ulos. Teoksessa J. Onnismaa & al. Ohjaus ammattina ja tieteenalana.2.ohjauksen toimintakentät. Ps-Kustannus. Jyväskylä. Vuorinen, J. 2000. Opinto-ohjausta koulunuorison keskuudessa. Teoksessa J. Onnismaa & al. Ohjaus ammattina ja tieteenalana 2.Ohjauksen toimintakentät. Ps-Kustannus. Jyväskylä.