Koulukysely henkilöstölle 1. Arvioi kouluverkkosuunnittelun aiheuttaman mahdollisen koulunvaihdon vaikutuksia oppilaiden koulunkäyntiin ja hyvinvointiin Vastaajien määrä: 116 1/10
2/10
Koulun koko kasvaa Opetusryhmän koko kasvaa Oppilas siirtyy yhdysluokkaop etuksesta vuosiluokkakoh taiseen opetukseen Oppilas saa tarvittaessa erityisopetusta Kouluterveyden hoitajan ja koulukuraattorn palveluiden saatavuus Uusi koulu sijaitsee kauempana kotoa Koulumatkan pituus kasvaa Oppilas siirtyy koulukuljetukse n piiriin Lapsella on mahdollisuus solmia uusia ystävyyssuhteit a Aamu- ja iltapäivätoiminn an saatavuus Suuri negatiiv inen vaikutu s Vähäin en negatiiv inen vaikutu s Ei vaikut usta En osa a san oa Vähäin en positiiv inen vaikutu s Suuri positiiv inen vaikutu s Yhtee nsä Keski arvo 38 45 8 10 10 4 115 2,31 2 33,04 39,13 6,96 8,69 8,7 3,48 94 12 0 7 2 1 116 1,4 1 81,03 10,35 0 6,04 1,72 0,86 4 6 21 18 39 27 115 4,42 5 3,48 5,22 18,26 15,6 5 33,91 23,48 0 1 9 4 11 90 115 5,57 6 0 0,87 7,83 3,48 9,56 78,26 0 4 13 9 34 55 115 5,07 5 0 3,48 11,3 7,83 29,56 47,83 63 39 11 2 1 0 116 1,61 1 54,31 33,62 9,48 1,73 0,86 0 72 33 8 2 0 1 116 1,52 1 62,07 28,45 6,9 1,72 0 0,86 27 49 19 15 4 2 116 2,36 2 23,28 42,24 16,38 12,9 3 3,45 1,72 0 1 10 12 40 52 115 5,15 5 0 0,87 8,7 10,4 3 34,78 45,22 0 1 14 11 35 55 116 5,11 5 0 0,86 12,07 9,48 30,17 47,42 Lapsella on 0 1 8 11 43 52 115 5,19 5 Medi aani 3/10
mahdollisuus saada uusia ystäviä Opetus tapahtuu terveissä ja asianmukaisiss a tiloissa Enemmän mahdollisuuksi a valinnaisaineid en suhteen 0 0,87 6,96 9,56 37,39 45,22 0 1 1 7 16 90 115 5,68 6 0 0,87 0,87 6,09 13,91 78,26 0 1 17 10 47 41 116 4,95 5 0 0,86 14,66 8,62 40,52 35,34 Yhteensä 298 194 139 118 282 470 1501 3,87 5 4/10
2. Mitä muita vaikutuksia mahdollisella toiseen yksikköön siirtymisellä olisi oppilaittesi koulunkäyntiin ja hyvinvointiin? Vastaajien määrä: 46 Vastaukset -Opetusryhmän koon vaikutus riippuu niin paljon tilanteesta. Jos on ollut esim. sukupuolensa ainoa edustaja luokallaan, luokan koon kasvulla on ainoastaan positiivinen vaikutus, vaikka uusi luokka olisi kuinka suuri. -Ylipäänsä suurin osa em. kohdista on kovin tilannesidonnaisia. Näistä asioista on hankala sanoa yleisesti pätevää: esimerkiksi kysymys "Opetusryhmän koko kasvaa" Pitäisi tietää kuinka suureksi se kasvaa. Samoin kaikki spekulointi vaikkapa uusien ystävien mahdollisuuksilla on asia johon en tosiaankaan voi vastata. Erityisopetuksen / kuraattori / terveydenhuolto kysymys ei kuuluisi tähän ollenkaan, niihin oppilaalla on oikeus huolimatta koulun koosta! Saattaa olla helpompi siirtyä yläkouluun jos on käynyt isompaa alakoulua. Keskittymis- ja käytösongelmat vähentyvät, mikäli oppilas ei opiskele yhdysluokassa. Toisaalta suuri ryhmäkoko kumoaa tämän vaikutuksen. Itselläni on kaikki oppilaat toisista yksiköistä, joten näen asiat positiivisena. Lapset löytävät niin nopeasti ja hienosti uusia ystäviä. Tietysti pitkät koulumatkat ovat huono asia. Kyläyhteisöt hiljenevät, sivukylillä ei kokoontumis ja harrastuspaikkoja, koulujen luistelukaukaloita, pelikenttiä ja leikkikenttiä ei huolleta eikä latuja, koska niillä ei ole käyttöä kun koulut lakkautetaan :( Opetusryhmien koon ei tulisi kasvaa yli 20 oppilaan ja tässäkin tulisi huomioida luokassa olevat erityisen/tehostetun tuen oppilaiden määrä --> mitä enemmän erityisiä/tehostettuja, sitä pienempi tulisi luokkakoon olla. Kyläkoulujen merkitys suuri, eikä sitä pidä väheksyä. Toisille oppilaille on positiivinen vaikutus ja toisille negatiivinen...tämä riippuu myös vanhempien asenteesta jotka usein peilautuvat lapsen asenteisiin, niin koulumatkan, kavereidensaannin kuin opettajia kohtaan muodostuviin asenteisiin. Koulun koon kasvu liian suureksi ei mielestäni ole kenenkään etu. Opetusryhmien kokoa pitäisi nykyajan lasten kanssa pitää mahdollisimman pienenä ja mitä enemmän tuen tarvitsijoita opetusryhmässä on, sitä pienemmäksi ryhmä pitäisi saada. Aikuisten lisääminen luokassa ei määräänsä enempää auta. Yhdysluokkaopetus toimii hienosti, jos ryhmä on tarpeeksi pieni ja jakotunteja on matematiikan, äidinkielen ja englannin/ruotsin opetukseen. Erityisopetuksen ja kuraattorin resurssien lisääminen tuntuvasti auttaisi tuen tarvitsijoita, joita vuosi vuodelta on enemmän. En tiedä saisiko oppilas yhtään sen enempää erityisopetusta, kuin nytkään. Tunnit ovat kuitenkin aika vähäiset. Koulupäivien pituus/jaksaminen sitä myötä huolestuttaa. Terveitä tiloja ei voi tarpeeksi korostaa, onneksi meillä on sisäilmaltaan terve koulu. 5/10
opetusryhmän koon kasvaminen: vaikutus riippuu siitä kuinka paljon ryhmä kasvaa Kouluyksikön vaihdon seuraukset/vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Yksi tärkeimmistä terve sisäilma ja asianmukaiset tilat, lisäksi sopivan kokoiset opetusryhmät. Valinnaisainetarjotin on sama kaikille alakouluille Kurikassa. Pieneen kyläkouluun tottuneille lapsille koulun vaihtuminen olisi varmasti iso ja negatiivinen muutos. Moneen kohtaan en osannut sanoa tai ei vaikutusta vastaus siksi, koska esimerkiksi varmaa ei voi olla, onko uusissa tiloissakaan tervettä olla, kun sisäilmaongelmia tuntuu olevan myös uusissa rakennuksissa. Aamu- ja iltapäivätoimintaa ei ole täällä tarvittu tai jos on, niin ne ovat kerhoja, joita mm. aktiiviset vanhemmat ovat pitäneet. Valinnaisia meillä on ja myös ihan toimivat kuraattori- ja terveydenhoitajapalvelut. En tiedä olisiko palvelut parempia muutoksen jälkeen. Pienessäkin koulussa oppilaat saavat erityisopettajan tukea, vaikkakaan sitä ei varmasti koskaan ole tarpeeksi missään koulussa. Opetusryhmien pienenä pitäminen takaa yksilöllisemmän opetuksen kaikille ja näin tukea tarvitsevat huomataan paremmin ja heitä voidaan paremmin auttaa. Pienen koulun etu on myös se, että henkilökunta tuntee kaikki lapset, joten kaikki huolehtii kaikista. Tähän tottuneet lapset "hukkuvat" isoon kouluun. On hyvin hankala ottaa kantaa koulun ja opetusryhmän koon kasvuun, jos vaihtoehdot ovat positiivinen ja negatiivinen! Asia ei ole näin yksinkertainen vaan aivan suhteellinen! Jos luokassa on 3-8 oppilasta, luokan kasvu on ainoastaan erittäin positiivista. Jos taas luokassa on yli 20 oppilasta jo alun perin, luokan kasvu on negatiivinen asia. Myös liian pieni koulu (alle 50 oppilasta) on negatiivinen asia ja liian iso (yli 150-200) myös (tartuntataudit, melu, kiusaaminen). N 130 oppilasta oppivat vielä tuntemaan toisensa nimeltä. 80-150 oppilasta on minusta koulun ihannekoko. Suuret ryhmät eivät ole hyvä ratkaisu oppilaan eikä opettajan kannalta.tarvittavat tilat täytyisi kuitenkin löytyä jostain,eikä sekään ole ilmaista. Miksi ei voisi ajatella yhtälailla,että koululaisia kuljetettaisiin pieneen kouluun.tämä olisi ainakin sellaisille lapsille hyvä,joilla suuressa ryhmässä on vaikeuksia opiskella. Säntin koulun välittömässä läheisyydessä on metsä,jota voi hyödyntää monessa aineessa.piha-alue on turvallinen liikenteen vähäisyyden vuoksi. Vanha rakennus on kodikas,eikä lapset ole moittineet sitä. Toivoisin tämän koulun säilyvän. Isoissa kouluissa oppilaita on vaikea kohdata yksilöinä, eikä oppilaille riitä aikuisen tukea ja aikaa suuressa oppilasryhmässä. Opetusryhmien kasvaminen on negatiivinen asia, silloin tukea tarvitsevat lapset jäävät ilman tukea ja aikuisen huomiota. Suuremmissa kouluissa ei ole enempää erityisopetusta tarjolla kuin pienemmässä koulussa, koska erityisopettajan tunnit on jaettu isommissa kouluissa usean luokan kesken. Lapsen koulunkäynnin kannalta on tärkeää, että hän saisi huomiota koulun aikuisilta, tämä toteutuu paremmin pienemmissä yksiköissä. Varmasti vaikutuksia olisi sekä parempaan, että huonompaan suuntaan. Niitä on todella vaikea arvioida etukäteen. Tuttu ja turvallinen on tärkeää pienelle! Pitäisi olla myös pienempiä kyläkouluja, jotka olisivat terveitä. Vanhemmilla pitäisi olla mahdollisuus valita myös pienempi koulu lapselleen niin halutessaan. Pelkästään suuret yksiköt eivät ole hyvä asia. Isossa koulussa on monia hyviä puolia, mutta myös ison koulun ongelmat, kuten esim. liian suuret luokkakoot. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus saada opetusta lähikoulussaan. Tuttu koulu, jossa kaikki tuntevat toisensa, luo turvallisuutta eivätkä koulupäivät veny liian pitkiksi pienille koululaisille, kuten tapahtuisi koulukuljetuksiin joutuville. En lähtökohtaisesti ajattele, että lakkautusuhan alla olevat koulut ovat epäterveitä ja eiasianmukaisia tiloja ja isommat koulut esimerkiksi sisäilman suhteen parempia. Mikään kysymyksistä ei myöskään mittaa esimerkiksi tappiota opetuksen köyhtyessä (esimerkiksi Sänttin koulun työskentelykulttuuri on sellainen, joka onnistuu parhaiten pienessä yhteisössä ja toivoisin sellaisenaan saavan jatkuakin). 6/10
Pieni koulu tuo turvallisuutta monelle lapselle. Aikuiset tuntevat lapset hyvin. Oppilaita pystytään tukemaan paremmin pienessä koulussa. Jos luokkakoot olisivat suunnilleen samat ympäri kuntaa, resurssit jakautuisivat tasaisemmin. Terveet ja asianmukaiset opetustilat ovat tärkeä asia. Pienestä yksiköstä isoon yksikköön tai yhdysluokkaopetuksesta vuosiluokkaopetukseen ei ole välttämättä aina siirto parempaan (kuten väittämät yrittivät vihjailla). Osalle oppilaista kyläkoulun kokoinen yksikkö sopii hyvin ja toiselle taas iso yksikkö ok. Resurssien riittävyys on rajallinen ( esim. tukiop, kuraattori, avustaja) yksikön kokoon katsomatta. Yhdysluokkaopetus/vuosiluokkaopetus - molemmilla on vahvuutensa. Kun opetustyössä on opettajat, jotka osaavat viedä joukkojaan eteen päin, saavutetaan molemmissa erinomaiset oppimistulokset. Yksi tärkeistä työvälineistä on tuntikehys; mitä enemmän tunteja oppimiseen, sitä enemmän ja parempaa tulosta. Koulumatkan piteneminen pidentää myös koulupäivää ja aikatauluttaa myös koulun ulkopuolisia harrastuksia. Oppimisympäristön tulee olla viihtyisä, turvallinen, toimiva ja terveellinen. Työyhteisön keskinäinen kitkaton ilmapiiri sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö vankistavat opiskelua. Koulu kylän keskiössä tarjoaa monia mahdollisuuksia erilaiseen yhteistyöhön ja osallisuuteen eriikäisten kanssa. Kouluyksiköiden erilaisuus monella tapaa on paikkakunnan rikkaus ja valinnanmahdollisuus. Tietyt asiat kouluilla tehdään yhdessä sovitusti, tasavertaisesti ja samalla tavoin - varmistaen näin jatko-opintokelpoisuus yläkouluun. Osa arkista työtä voidaan tehdä hyvinkin eritavalla hyödyntäen henkilökunnan erityisosaamista - erilaisuus on rikkaus! Koulutettu, pätevä ja motivoitunut henkilökunta on koulutuksen järjestäjän kannalta se tuloksen tekijäjoukko. Opetushenkilöstö + moniammatillinen verkosto yhdessä tulee saada työskentelemään samaan tavoitteeseen. Opetustyön rinnalla yhteistyötä tehdään laajalti myös mm. nuoriso-, kulttuuri-, liikunta-, kirjasto-, kansalaisopisto, musiikkiopisto, III sektori ( seurat, yhdistykset, järjestöt) jne. Eli olipa paikkakunnalla yksiköiden koko ja kunto kuinka vaihteleva, tärkeintä on itse toiminta seinien sisällä ja laajemmin koko lähiympäristössä ympärivuotisesti. Opettajien kannalta: opettajille enemmän vertaistukea ja "kemioiden" kohtaamista, mahdollisuus opettaa niitä taitoaineita, mitä parhaiten osaa, välituntivalvonnat harvenevat. Luokkakoon suureminen on negatiivinen asia, mutta koulujen suureminen ei niinkään, jos on riittävät tilat opetuksen ja jaettuihin ryhmiin taataan. Hyvät pärjää aina, heikommat kärsii Suuri koulukoko ei ole itsessään huono asia, mikäli toiminta sujuu ja oppilasaines on oppimismyönteinen ja tilat ovat asianmukaiset sekä resurssit kaikin tavoin riittävät. Koulumme on sen kokoinen, että pystymme jo aika hyvin tarjoamaan oppilaille heidän tarvitsemiaan palveluita. En usko suurien yksiköiden olevan kaikessa parempi. Pienessäkin yksikössä pystytään hyvin solmimaan uusia ystävyyssuhteita ja ystävyyssuhteita monesti solmitaankin koko koulun väen kesken enemmän ja syvemmin kuin isossa yksikössä. Koko koulun väki tuntee toisensa, kiusaaminen on vähäistä. Erilaisuus hyväksytään, kun oppilaat tulevat paremmin tutuiksi. Isossa koulussa kiusaaminen on vaikeampi huomata, tarttua asiaan ja hoitaa. Koulumatkojen pidentymisellä ja ryhmäkokojen kasvamisella on negatiiviset vaikutukset. Saako lapsi yksilöllistä tukea/huomiota, kun ollaan isossa porukassa? Myös päivät tulevat olemaan lapselle pidempiä ja raskaampia, jos koulumatkasta tulee entistäkin pidempi. 7/10
Kavereita saa myös harrastuksista. Erityisopetusta saa tarpeen mukaan ihan joka koululla jo nyt. Ryhmäkoot on pysyttävä toimivina! Koulumatkojen lisäksi huomioitava odotustunnit ja kokonaisuutena päivän pituus! Terveysvaikutuksia on vaikea arvioida etukäteen, sillä koulun koko ei ratkaise sitä, että se olisi yhtään paremmassa kunnossa kuin pienempikään koulu. Koulumatkojen kasvaessa myöskin oppilaan koulupäivä pitenee. Yhdysluokasta siirtyminen yksittäisluokkaan on enemmän resurssikysymys, mikä olisi huomioitava tuntikehystä jaettaessa. Haja-ajatelmia: Toiseen yksikköön siirtyminen on mielestäni enemmän mahdollisuus kuin uhka, sillä oletuksena on, että yksikkö on aikaisempaa suurempi. Olen opettanut pienessä ja keskikikoisessa koulussa. Kurikassahan ei isoja kouluja olekaan ja tuskin on, vaikka kouluverkkoa remontoitaisiinkin. Oppilaan kannalta (ja sehän tässä on tärkein) en pidä koulumatkan pituutta erityisen ratkaisevana, kunhan kuljetukset toimivat hyvällä aikataululla ja turvallisesti. Isommassa yksikössä on aina parempi mahdollisuus löytää kaveriksi hengenheimolainen. Kiusaamista monesti pelätään, mutta kaikenkokoisissa kouluissa siihen pitää olla nollatoleranssi. Isommassa koulussa on monenlaista väkeä, yksittäinen muista poikkeava tms. ei olekaan enää yksin, vaan voi löytää toisen ja saada ystävän. Pienessä yksikössä erilainen tai kiusaamista kokeva voi olla pahemmin yksin kuin isommassa. Negatiivisia vaikutuksia voi olla esim. siinä, että aluksi voi olla hankala löytää paikka uudessa yhteisössä. Lapset ovat kuitenkin useimmiten tässä joustavia, vaikeudet ovat aikuisten ajatuksissa enemmän kuin todellisuudessa. Luin lehdestä, että selvitysryhmä tutkii rakennukset, kuljetukset, kustannukset yms. Toivottavasti myös pedagogiikalla ja oppimisjärjestelyillä on jotain merkitystä. Kokemuksen pohjalta totean, että kaksisarjainen peruskoulun alakoulu on toimiva: 1. Luokalla on vain yhtä ikäluokkaa. Yhdysluokallakin on puolensa, mutta yhteistyötä ja sosiaalista toimintaa, toisen ohjaamista yms. voidaan toteuttaa myös perusluokassa. Oppilas saa enemmän opetusta ja ohjausta, kun opetettavana on vain yhden vuosiluokan sisällöt. 2. Opettajalla on työpari. Opettajan työ on monesti yksinäistä puurtamista, mutta saman luokan työparin kanssa toimiminen mahdollistaa joustavat ryhmittelyt, yhteistyön ja muut monipuoliset järjestelyt, jotka ilman muuta ovat oppilaan parhaaksi. 3. Tukea tarvitsevat saavat tukea. Pienen koulun erityisopetusresurssi on väistämättä pieni, kiertävä opettaja ei pysty tukemaan yksittäistä oppilasta samalla tavalla kuin isommassa yksikössä. Erityisopettajan monipuolinen käyttö, joustavat ryhmät, sopivassa kohdassa samanaikaisopetus ja toisessa kohdassa kuntouttava pienryhmä- tai yksilöpetus ovat tukea tarvitsevan oppilaan ehdoton etu. Näin häntä ei tarvitse yksin lähettää toiseen kouluun pienluokkaan, vaan hän saa olla muiden joukossa omin tukitoimin. 4. Opetussuunnitelman toteuttaminen on mahdollista. Esimerkiksi 4-6-luokkalailla on valinnaisaineissa todellinen valinnanvapaus, kun ryhmiä muodostuu useita. Jos koulussa on vain muutama oppilas näillä luokilla, ei millään voi riittää resurssia kovin monen valinnaisaineen toteuttamiseen. 5. Aamu- ja iltapäivätoiminnalle voi olla tarvetta niin paljon, että se toteutuu. Tämän päivän lapset eivät herää kellonsoittoon ja lähde aamupalan syötyään itsenäisesti kouluun. Ainakaa 1-2- luokkalaiset. Aamu- ja iltapäivätoiminta on monille todella tärkeä palvelu. Tärkeää on myös, että se ajallisesti palvelee muualla töissä käyviä perheitä, muuten se on vain näennäispalvelu. Kokonaisuutena pitäisi mielestäni muistaa asukkaiden tasa-arvoisuus. Se ei tarkoita sitä, että kaikillä on koulu alle 10 km:n päässä kotoa, sillä maantiede ei ole tasa-arvoista. Tasa-arvoista on, 8/10
että oppilaat saavat kaikki laadukasta opetusta riittävillä resursseilla varustetuissa kohtuullisessa kunnossa olevissa kouluissa. Mielestäni on väärin, että jonkun oppilaan koulunkäyntiin satsataan tuplamäärä rahaa toiseen verrattuna. Kouluverkkoselvitys on siksi hyvä asia. Nyt on oikea hetki laittaa tasa-arvo kuntoon. Kaupungin rahatilanne voisi nyt antaa myöden pienen kehittämisenkin, ei vain säästöjä, jos kehittämisnäkemystä löytyy ja rohkeutta. Rakennetaan kouluverkko, jossa oppilaat ovat noin 100-150 oppilaan kouluissa, jokainen omalla luokallaan. Ei pyritäkään säästöihin, vaan mietitään, miten nykyinen resurssi v - Ensimmäiseksi ihmetyttää miksi kyselyssä kysytään valinnaisaineista? Neljä niistä on määrätty etukäteen ja kaksi saa koulu valita itse, mitä haluavat tarjota. Samat mahdollisuudet ovat kaikissa kouluissa niin isoissa kuin pienissä. Apip toiminta on onnistuttu hinnoittelemaan niin korkeisiin summiin, ettei vanhemmilla ole varaa siihen ja ensi vuonnahan ainoa Kanta Kurikan koulu, joka sitä voi tarjota, on Paulaharju. Erityisopetusta saa kaikissa kouluissa. Pienten koulujen erityisopetustunnit on tietenkin pienet, mutta niissä voidaan joustavasti tarpeiden mukaan suunnitella ja vaihtaa tunnille tulijoita. Isoissa kouluissa on tunnit sidottu lukujärjestykseen ja niiden joustava vaihto ei niin vain onnistukaan. Lapsen vaihtaessa koulua toivoisi, että hän löytäisi uusia ystäviä, mutta aina se ei onnistukaan. Uuden luokan oppilailla voi olla tiiviit kaveruussuhteet ja siihen ei aina uusi oppilas pääse mukaan. Luokassa voi olla myös omia ongelmia työrauhassa ja sosiaalisissa suhteissa. Luokan oppilasmäärä ei kerro koko totuutta. Siinä pitäisi osata huomioida tukea tarvitsevat oppilaat. Vilkas ADHD oppilas voi työllistää kaksikin aikuista parhaimpana päivänä. "Lapsella on mahdollisuus saada uusia ystäviä." Tämähän on ihan pöljä kysymys tässä paikassa. Tämä kysely muutenkin on nyt vähän näennäisvaikuttamista...tietynlaisilla kyselyillä saa kyllä haluamiaan tuloksia... Lasten koulumatkojen pituus muuttuu liian pitkäksi. Pienen koulun oppimisympäristö on parempi alaluokkaikäisille lapsille. Vaikutus kylän elinvoimaisuuteen ja tulevaisuuteen on suuri, mikäli koulu lopetetaan. Apip tarpeellista, mutta aivan liian kallista suurimmalle osalle perheitä. Osalle koulumme oppilaista vaikutukset ovat myös positiivisia, mutta koulussamme osa oppilaista tarvitsee erilaisia tuen muotoja, joten heidän kohdallaan on vaikea arvioida koulunmuutoksesta aiheutuvia seurauksia, mutta uskon, että ne ovat suurimmalta osin negatiivisia. Suuri ryhmä, vähän aikuisia, turvattomuus kasvaa ja saavatko avuntarvitsijat riittävästi apua. Huomioidaanko oppilaat riittävästi yksilöinä. Nykyään enemmän erityisongelmia jolloin pienet yksiköt pystyvät huomioimaan yksilöllisyyden paremmin. Koulupäivät venyvät kuljetusten takia. Pienet koulut ja yksiköt ovat inhimillisempiä. Jokainen lapsi reagoi omalla tavalla, joillekin esim. koulun tai luokan vaihdolla voi olla negatiivinen vaikutus mutta toisella ei mitään ongelmaa. Negatiivisia vaikutuksia: koulumatkoihin kuluva aika odotuksineen ja aamuheräämisineen, pelko massaan hukkumisesta ja "koulutusputkesta", Perheitä ajatellen olisi mielestäni ideaali, jos Kurikassa olisi mahdollisuus valita pienistä ja isoista kouluista itselleen mieluinen vaihtoehto. Mielestäni harkitsemisen arvoista olisi myös entistä enemmän painottaa yksiköiden vahvuuksia ja toimintakulttuureita vastaamaan tulevaisuuden tarpeita ja yksilöityä yksikköinä. Terveet koulurakennukset tärkeitä. Sekä positiivinen että negatiivinen vaikutus: mahdollisuus valikoida kavereita ja yhdysluokkaopetuksesta luopuminen. Lisäksi arvioitava tarkasti esimerkiksi sitä, saako oppilas todella enemmän erityisopetusta isossa yksikössä, vaikka tuki lähempänä ja isommat resurssit. Pienessä opetusryhmässä yleistä ja tehostettua tukea on mahdollista antaa vahvasti oman luokanopettajan toimesta. Voidaanko pienien yksikköjen olomassaololla ehkäistä mahdollisesti muita suuria ja kenties tulevaisuudessa 9/10
kalliiksikin tulevia haasteita? -Oppilaalla tulee olla mahdollisuus kaikissa tapauksissa erityisopetukseen em syistä riippumatta - terveydenhoitajan ja kuraattorin palvelut tulee olla saatavissa joka tapauksessa - koulurakennuksen "terveyttä" ei takaa onko sijainti keskuksessa vai kyläkouluna, useasti juuri puukoulut ovat ne terveimmät ratkaisut (esimerkkejä on) - ystävyyssuhteet voivat syntyä pienemmissäkin yksiköissä, vastaavasti isossa porukassa myös kiusaamisvaihtoehdot saattavat lisääntyä... - aamu/iltapäivätoiminnan järjestäminen on kyllä koko pitäjän vahvuus - pitkät koulumatkat harvemmin ovat positiivinen vaihtoehto pienille koululaisille, nariseehan aikuinenkin tunnin työmatkasta illoin aamuin:) - kyläkoulut voivat tarjota hyvän ja turvallisen joukossa olemisen ja elämisen opettelupaikan kasvavalle lapselle -eneneviin sosiaalisiin ja ikävä kyllä myös opillisiin haasteisiin on ainakin yksi oljenkorsi riittävät resurssit itse luokassa, jotta kukin oppilas voitaisiin ottaa huomioon mahdollisimman hyvin tarpeen mukaan. Nykyään luokassa tulisi olla vähintään kaksi aikuista riippumatta onko "lausuntolapsia" vai ei. 10/10