YHTEISÖJEN AIKA Ryhmäilmiö-mallin vastaanotto ammatillisissa oppilaitoksissa ANTTI MAUNU

YHTEISÖJEN AIKA Ryhmäilmiö-mallin vastaanotto ammatillisissa oppilaitoksissa ANTTI MAUNU

Yhteisöistä ja yhteisöllisyydestä on puhuttu 2010-luvulla kasvavassa määrin. Yleisesti ottaen yhteisöllisyys tai sen kaipuu näyttää lisääntyneen. Kun yhteiskuntapolitiikka ja kulttuuri 1980-luvulta 2000-luvulle suosivat ja tuottivat vahvasti yksilöllisyyttä, 2010-luvulle tultaessa yksilöllisyyden rinnalle on noussut monenlaisia uusyhteisöjä. Esimerkiksi sosiaalisen median suosiota selittää se yksinkertainen seikka, että se on sosiaalinen. Hyvinvointia edistävässä työssä ja politiikassa puhutaan osallisuudesta, luottamuksesta ja yhteistyön vahvistamisesta. Myös nuorten päihteiden käytön ja biletyksen on osoitettu olevan vahvasti yhteisöllistä toimintaa, jota motivoi muun elämän yksilökeskeisyys, jopa erillisyys toisista. Yhteisöllisyys on myös keskeinen terveyden ja hyvinvoinnin ainesosa. Sosiaalinen tuki ja luottamus liittyvät terveyskäyttäytymiseen. Yksinäiset ja osattomat ihmiset turvautuvat helpommin terveyden kannalta epätarkoituksenmukaiseen toimintaan, kuten runsaaseen päihteiden käyttöön tai huonoihin ravintotottumuksiin. Lisäksi sosiaalinen tuki ja luottamus liittyvät terveyden ja sairauden kokemiseen sekä pyrkimyksiin pitää itseään kunnossa. Vain riittävää sosiaalista tukea saava ja toisiin luottava ihminen kokee itsensä tärkeäksi ja jaksaa huolehtia itsestään. (Maunu 2014a ja 2013.) Yhteisöllisyys liittyy myös turvalliseen yksilönkehitykseen. Pieni lapsi ei selviä ilman hoivaa ja huolenpitoa, mutta myös nuoruus on yhteisöllinen kehitysvaihe. Nuoruudessa irtaudutaan lapsuuden kasvuyhteisöistä ja rakennetaan omaa aikuisen identiteettiä. Käytännössä tämä tarkoittaa aikuisten roolien opettelua erilaisissa ryhmissä ja yhteisöissä kuten ystävä- ja kaveriporukoissa tai työ- ja ammattipiireissä. Nämä roolit ja niissä tarvittavat taidot kehkeytyvät vähitellen sosiaalisten kokeilujen ja harjoituksen kautta. (Maunu 2012b ja 2014b.) Myös työelämä on yhä sosiaalisempi kenttä. Työnantajien peräänkuuluttamat työelämätaidot ovat perustavia sosiaalisia taitoja: ollaan ajoissa paikalla, tullaan toimeen erilaisissa työryhmissä ja -yhteisöissä, osataan johtaa ihmisiä ja palvella erilaisia asiakkaita. Nyky-yhteiskunnassa sosiaalisia taitoja voidaankin verrata agraariyhteiskunnan viljely- ja pyyntitaitoihin ne ovat välttämättömiä yhteiskunnassa pärjäämiselle. Samaan aikaan sosiaalisuus ja sosiaaliset suhteet vaativat ihmisiltä yhä aktiivisempaa panostusta ja ylläpitoa, sillä suvut ja perheet, asuinalueet tai työpaikat eivät tarjoa valmiita ryhmiä ja yhteisöjä niin kuin vielä muutama sukupolvi sitten. Ollaan siirrytty valmiina annetuista yhteisöistä itse tehtyihin yhteisöihin. (Maunu 2014c.) Ongelmallista on se, että ryhmien ja yhteisöjen rakentamista ja niissä tarvittavia taitoja ei juuri osata opettaa tai ohjata. Siksi puheet yhteisöllisyydestä jäävät helposti ylimalkaisiksi, ja konkreettiset toimenpiteet jäävät tekemättä. Näihin tarpeisiin vastaamaan on kehitetty tässä julkaisussa arvioitavana oleva Ryhmäilmiö-malli. Se on konkreettinen paketti ryhmien ja yhteisöjen rakentamiseen nuorten jokapäiväisessä arjessa.

Ryhmäilmiö-malli ja sen levittäminen Ryhmäilmiö-malli kehitettiin Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n AMIS - Arjen Ammattilaiset hankkeessa vuosina 2011-2015. Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteutetun hankkeen tavoitteena oli sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen eli toisin sanoen ammattiin opiskelevien hyvinvoinnin edistäminen suhteessa muuhun ikäluokkaan. Ryhmäilmiö suunniteltiin käytännölliseksi menetelmäpaketiksi ammatillisten oppilaitosten arkeen, mutta siitä hyötyvät kaikki nuorten kanssa työskentelevät aikuiset. Mallin tausta-ajatukset sekä konkreettiset menetelmät ja työkalut koottiin vuoden 2014 alussa käsikirjaksi, jota tarjottiin oppilaitoksiin käyttöönottokoulutusten myötä (Selin ym. 2014). Syksystä 2015 lähtien käsikirja on ollut mahdollista lukea tai ladata myös sähköisessä muodossa (Selin ym. 2015). Vuoden 2015 lopussa Ryhmäilmiö-koulutuksen oli saanut lähes 5000 ammattilaista eri puolilla Suomea. Ryhmäilmiö-mallin tarkoitus oli tarjota käytännöllisiä ja helppokäyttöisiä välineitä hyvien ryhmien ja yhteisöjen rakentamiseen ammatillisissa oppilaitoksissa. Sen lähtökohdat voidaan summata seuraavasti (ks. perusteet Maunu 2014a): Sosiaalisia taitoja voidaan harjoitella ja vahvistaa parhaiten ryhmissä ja kasvokkain. Yhteisöjä kannattaa vahvistaa ja tukea siellä, missä niitä jo on. Nuorten ryhmiä ohjaamaan tarvitaan aikuisia. Opiskelijaryhmien hyvää ja toimivaa dynamiikkaa kyetään vahvistamaan niin, että se ei vaadi opettajilta tai oppilaitoksilta merkittäviä lisäresursseja. Hyvä ryhmädynamiikka lisää opiskelijoiden viihtyvyyttä sekä sitä kautta tehostaa opintomenestystä ja opintojen läpäisyä. Vuorovaikutustaidot ovat nykypäivän ja tulevaisuuden työelämätaitoja. Toimiva ryhmä helpottaa opetus- ja ohjaustyötä. Hyvän ryhmähengen luominen edistää yhteisöllisen ja ehkäisevän opiskeluhuoltolain tavoitteita. Ryhmäilmiö-työkirja jakautuu viiteen pääteemaan: Ryhmänohjaus ja nuorten kanssa työskentely Ryhmätapaamisten kulku ja toimivia työskentelytapoja Ryhmän kehittymisen vaiheet ja ryhmäroolit Nuorten kanssa työskentelevien aikuisten yhteistyö Kokoelma erilaisia keskustelunaiheita ryhmätapaamisiin sekä niiden käsittelyyn sopivia menetelmiä

Ryhmäilmiön ensimmäinen painos julkaistiin tammikuussa 2014 ja se suunnattiin erityisesti ammatillisten oppilaitosten ryhmänohjaajan (ts. luokanvalvojan) tunneille (Selin ym. 2014). Ammatillisessa koulutuksessa ryhmänohjaajan tunnit ovat luontevia ja valmiiksi oppilaitosten arkitoiminnassa olevia paikkoja keskittyä opiskelijaryhmien ryhmäyttämiseen, rakentamiseen ja huoltamiseen. Tämä havainto tehtiin mallin kehittämisen alkuvaiheissa opettajahaastattelujen ja pilottikokeiluiden perusteella. Ryhmäilmiön julkaisuun ja markkinointiin kiinnitettiin ensimmäisen puolen vuoden ajan erityistä huomiota. Julkaisu toteutettiin näyttävästi Educa-messuilla tammikuussa 2014. Opettaja-lehdessä oli vuoden aikana useita mainoksia ja koulutusilmoituksia. Kaikkiin Suomen ammatillisen koulutuksen yksiköihin lähetettiin Ryhmäilmiön visuaalisella ilmeellä varustettu laatikko, jossa oli Ryhmäilmiö-työkirja, Ryhmäilmiön tausta-ajatusta kuvaava Kuinka terveyttä tehdään? -julkaisu sekä koulutuksen esittely. Markkinoinnin tuloksena koulutuksen kysyntä oli sangen suurta. Oletettavasti vauhdittavana tekijänä oli myös se, että koulutus oli maksuton ja sen pystyi tilaamaan oppilaitoksiin heille parhaiten sopivaan ajankohtaan. Kysynnän vuoksi koulutusta muokattiin sopivaksi kaikille nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Avoimet koulutukset keräsivät osallistujiksi muun muassa muiden järjestöjen toimijoita ja nuorisotyöntekijöitä. Koulutuksia pidettiin tilauksesta myös ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Vuonna 2014 ja keväällä 2015 noin 2000 koulutetuille lähetettiin sähköinen palautekysely koulutuksesta ja kirjasta muutama viikko tai kuukausi koulutuksen jälkeen. Lisäksi ryhmähaastatteluissa haastateltiin tarkemmin kaikkiaan 39 ammatillisen oppilaitoksen opettajaa ja 46 opiskelijaa Ryhmäilmiöön liittyvistä teemoista. Kaikki haastatellut opiskelijat olivat ammatillisia perustutkinto-opiskelijoita ja he olivat samoista oppilaitoksista kuin haastatellut opettajat. Tämän sekä kentältä saadun palautteen perusteella koulutusta kehitettiin edelleen, ja Ryhmäilmiö-kirjasta otettiin toinen, laajennettu painos syyskuussa 2015. Se on kohdennettu kaikille nuorten ryhmien kanssa työskenteleville aikuisille. Toisessa painoksessa tehtävä- ja menetelmäosuuksia laajennettiin, ja kirjaan lisättiin sisältöä ja menetelmiä myös nuorten kanssa työskentelevien omien työyhteisöjen ryhmäyttämiseen. Myös kirjan tekstiosuudet kirjoitettiin perusteellisemmin auki, jotta kirjaa voidaan levittää jatkossa myös ilman koulutusta. Tämän vuoksi Ryhmäilmiö-kirja on nyt myös vapaasti ladattavissa EHYT ry:n verkkosivuilta. Ryhmäilmiön arviointiprosessi ja keskeiset havainnot Ryhmäilmiön arviointiprosessi keskittyi erityisesti koulutuksen ja kirjan vastaanottoon ammatillisissa oppilaitoksissa. Keskeiset kysymykset olivat: Onko Ryhmäilmiöstä ollut hyötyä opettajille ja oppilaille osana heidän jokapäiväistä työskentelyään? Kuinka Ryhmäilmiö on otettu oppilaitoksissa käyttöön mitkä tekijät ovat edistäneet tai hankaloittaneet sen käyttöönottoa? Arvioinnin aineistona käytettiin: 505 vastausta käsittävä sähköinen palautekysely 12 laadullista ryhmähaastatteluita ammatillisten oppilaitosten työntekijöiden kanssa kolmessa eri oppilaitoksessa eri puolilla Suomea (Itä-Suomi, Länsi-Suomi, pääkaupunkiseutu). Yhteensä haastateltiin 39 opettajaa (32 naista, 7 miestä) 6 ryhmähaastattelua ammattiin opiskelevien nuorten kanssa kolmessa eri oppilaitoksessa eri puolilla Suomea (Itä-Suomi, Länsi-Suomi, pääkaupunkiseutu). Yhteensä haastateltiin 46 opiskelijaa (21 naista, 25 miestä)

Palautekyselyn havainnot Ryhmäilmiön palautekyselyyn vastasi 505 vastaajaa. Vastausprosentti oli noin 25%. Vastaajista noin kaksi kolmannesta (64 %) työskenteli ammatillisessa oppilaitoksessa. Muista työympäristöistä yleisimpiä olivat ammattikorkeakoulut ja peruskoulut. Tämä tarkoittaa, että vastaajien joukossa muut kuin ammattioppilaitoksessa työskentelevät olivat jossain määrin yliedustettuina. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää luotettavina myös ammatillisten oppilaitosten suhteen. Kyselyvastasten sukupuolijakauma Kyselyyn vastanneiden koulutusalat ja tehtävät Nainen Mies Muu tekniikka- ja liikennealan opettajat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opettajat matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opettajat opiskelijahuolto humanistisen ja kasvatusalan opettajat Vastaajien työkokemus jakautui varsin tasan työssäolovuosien suhteen niin, että vastanneissa oli sekä tuoreita että pitkään (yli 10 vuotta) alalla toimineita ammattilaisia Ryhmäilmiö-koulutukselle annetut yleisarvosanat: 5 erinomainen = 24 % 4 hyvä? = 57,3 % 3 mikä? = 14,1 % 2 välttävä? = 2,6 % 1 heikko = 2 % Luokitusten nimet tarkistettava Antilta/Ristolta Palautteen avovastauksissa korostuuu kirjan ja koulutuksen selkeys, käytännöllisyys ja koettu tarpeellisuus. Selkeä, napakka. Käytönnönläheinen. Ei pelkkää pitäisi filosofointia vaan työkaluja toteuttamiseen. Loistavat esimerkit arjen tilanteista. Hyvä materiaali!

Ryhmäytymiseen täytyy ja saa käyttää aikaa, tämän oivallus ja vinkit miten voidaan tehdä olivat hyviä. Innostava kouluttaja, tunsi hyvin opettajan arjen! Toisaalta selkeys ja tiiviys koettiin negatiivisessa palautteessa myös pinnallisuutena ja koulutuksen lyhyytenä. Negatiivisissa arvioissa kaivattiinkin asian perusteellisempaa käsittelyä. En saanut mitään uutta, joten tuli turhautunut olo. Jotta olisin saanut uutta tietoa, pidempi koulutus olisi ollut paikallaan. Luennoitsijalla olisi ollut paljon vielä kerrottavaa. Itse aiheesta ryhmien merkityksestä opiskelijoiden hyvinvoinnille sekä ryhmän rakentamisen konkreettisista menetelmistä ei negatiivista palautetta kuitenkaan tullut. Tästä voidaan päätellä, että asiasisällön osalta Ryhmäilmiö otettiin vastaajien parissa vastaan vielä positiivisemmin kuin yleisarvosanan keskiarvosta voisi päätellä. Palautekyselyssä kysyttiin myös tarkemmin kunkin teeman osalta, olivatko ne vastaajien mielestä todellisuutta vastaavia heidän oman kokemuksensa valossa, ja kokivatko vastaajat saaneensa niistä konkreettisia välineitä ja virikkeitä. Vastausvaihtoehtoja oli kolme: kyllä, jonkin verran ja ei. Näihin kysymyksiin annetut vastaukset ovat valtaosin positiivisia: Kuvasiko koulutus ryhmänohjaajan työtä ja sen haasteita? Kyllä 76 %, jonkin verran 23 %, ei 0 %. Antoiko koulutus valmiudet käyttää tuntirakennetta? Kyllä 58 %, jonkin verran 36 %, ei 6 %. Antoiko koulutus valmiuksia ohjata ryhmää sen eri kehitysvaiheissa? Kyllä 56 %, jonkin verran 38 %, ei 6 %. Antoiko koulutus valmiuksia ohjata ryhmää ylipäänsä? Kyllä 56 %, jonkin verran 34 %, ei 10 %. Motivoiko koulutus kiinnittämään uutta tai erityistä huomiota ryhmänohjaamiseen? Kyllä 66 %, jonkin verran 29 %, ei 95 %. Oliko koulutus kokonaisuudessaan selkeä ja johdonmukainen? Kyllä 86 %, jonkin verran 12 %, ei 2 %. Kaikissa kysymyksissä kyllä- ja jonkin verran -vastausten yhteenlaskettu prosenttiosuus on yli 90. Tämä vahvistaa yleisarvosanan ja sen yhteydessä annetun avopalautteen antamaa tulkintaa, jonka mukaan Ryhmäilmiö todella puhuttelee kohderyhmäänsä ja koetaan heidän parissaan hyödyllisenä, käytännöllisenä työkaluna.

Ryhmäilmiön vaikutukset opiskelijoihin Ryhmäilmiön hyötyjä ammattiin opiskelevien keskuudessa arvioitiin opiskelijoiden ryhmähaastatteluiden perusteella. Keskeiseksi erottelevaksi eivät nousseet niinkään haastattelutilanteiden keskusteluteemat, kuin opiskelijoiden tapa toimia ryhmässä ja keskustella keskenään. Ne opiskelijat, joita oli aktiivisesti opetettu ja rohkaistu toimimaan ryhmässä, osasivat ja uskalsivat toimia ryhmässä riippumatta opiskelijoiden yksilöllisistä ominaisuuksista. Asiaa havainnollistaa vertailu kahden eri oppilaitoksissa opiskelevan, ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaryhmän välillä. Ryhmää A on ryhmäytetty tehokkaasti 3 kuukauden ajan mm. yhteisten leirien sekä päivittäisten aamiaisten myötä. Ryhmää B ei ole aktiivisesti ryhmäytetty opintojen ensimmäisen viikon jälkeen. Molemmat ryhmät kokivat omat opiskeluryhmänsä ja ryhmänohjaajansa mukavaksi. Molempien ryhmien jäsenet olivat motivoituneita opiskelemaan ja tuntuivat viihtyvän opinnoissaan. Silti ne tavat, joilla he toimivat toistensa kanssa ryhmässä erosivat suuresti. Molemmissa ryhmissä oli puheliaita ja hiljaisempia opiskelijoita, mutta ryhmässä A puheliaammat antoivat tilaa toisille ja hiljaisemmatkin osallistuivat keskusteluun. Ryhmässä B kaksi puheliainta hallitsivat koko keskustelua, eivätkä hiljaisemmat ottaneet tai saaneet suunvuoroa. Lisäksi ryhmässä A muodostui pidempiä puheenvuoroketjuja, joissa ryhmän jäsenet jatkoivat toistensa puheenvuoroja. Näitä ei syntynyt ryhmässä B. Ryhmän A jäsenet kuuntelivat haastattelijaa tarkasti ja vastasivat hänelle oma-aloitteisesti ja perusteellisesti. Ryhmän B puheliaat opiskelijat puhuivat usein haastattelijan päälle ja hiljaiset uppoutuivat omaan maailmaansa. Edellä mainitut seikat ilmenivät vahvasti tutkituissa ryhmissä, mutta kuvaavat konkreettisesti sosiaalista luottamusta laajemminkin. Sosiaalinen luottamus on kokemusta siitä, että minulla on merkitystä muille ja muilla on merkitystä minulle tunnetta, että minun kannattaa toimia toisten kanssa ja auttaa toisia toimimaan minun kanssani. Opiskelijaryhmiin saadaan sosiaalista luottamusta aktiivisella, jatkuvalla ryhmäyttämisellä. Haastattelutilanne, josta tulokset on saatu, on opiskelijoille tavanomaisesta opiskelusta poikkeava erityistilanne. Siinä ei voi kehittää uusia toimintatapoja, vaan on toimittava niillä valmiuksilla, jotka ovat jo muodostuneet. Siksi opiskelijoiden valmiudet toimia haastattelutilanteessa ennustavat hyvin myös heidän valmiuksiaan toimia uusissa tilanteissa myös työelämässä ja työssäoppimisjaksoilla. Niillä opiskelijoilla, joilla on hyvät sosiaaliset taidot ja sosiaalinen luottamus toimia ryhmissä, on myös hyvät valmiudet työelämän sosiaalisiin tilanteisiin ja työyhteisöihin kiinnittymiseen. On syytä huomata, että arviointiasetelman perusteella ei voida sanoa, mikä osuus ryhmän A ryhmäytyksessä on ollut nimenomaan Ryhmäilmiö-mallilla. On kuitenkin selvää, että opiskelijaryhmien aktiivinen ryhmäyttäminen millä tahansa menetelmällä vahvistaa opiskelijoiden sosiaalista luottamusta ja sosiaalisia valmiuksia. Samalla se antaa heille kaikki ne edut, joita hyviin ryhmiin kuulumisesta seuraa.

Ryhmäilmiön vastaanotto opettajien parissa Ryhmäilmiön vastaanotto ammatillisten oppilaitosten opettajien ryhmähaastatteluiden valossa oli hyvin samansuuntainen kuin palautekyselyn perusteella. Mallia pidettiin selkeänä, konkreettisena ja käyttökelpoisena omaan arkityöhön. Negatiivisemmin suhtautuneet kritisoivat mallin yksinkertaisuutta ja pintapuolisuutta toivottiin aiheen monipuolisempaa ja perusteellisempaa käsittelyä. Ryhmähaastatteluissa nousi esiin myös muita seikkoja, jotka vaikuttivat Ryhmäilmiöön suhtautumiseen. Näistä keskeisin on työntekijöiden suhtautuminen opiskelijoihin, jossa ilmenee selkeitä eroja. Jotkut opettajat kokevat tekevänsä työtä nimenomaan opiskelijoiden ehdoilla ja heidän tarpeistaan. PETE: En oikeestaan ikinä puhu opettajasta vaan ohjaajasta, koutsista. Oppilaat on asiakkaita ja myö siellä heitä varten. Toiset opettajat kokevat, että heidän tehtävänsä on opettaa oman ammattialansa taitoja, ja nuorten tehtävä on ottaa oppi vastaan. Se, että tämä ei nuorten kanssa aina onnistu, on luonnonvoiman kaltainen välttämätön paha. SISKO: Se on justiin tämä ku sielt tullaan tuolta Tämmönen porukka lyödään yhteen kuustoist-, seittemäntoista-, kaheksantoistvuotiaat [opiskelijoita], ja niitten pitäis ruveta yhtäkkii toimimaan yhdessä, ni eihän se käy. Pyörii niis omissaan, on kaveripiirit... PENA: Niin, ja ajatukset muualla [...] AIRA: Eikä siinä voi [työsalissa] ruveta alussa miettimään, kun ne tulee sinne [...], jotain ryhmäyttämistä tai mitään. Et kyl se on äkkiä saatava [työt käyntiin], [tai] sit se jää Ne työntekijät, jotka suhtautuivat omaan työhönsä opiskelijalähtöisesti, suhtautuivat myös Ryhmäilmiöön myönteisemmin. He myös raportoivat haastatteluissa käyttäneensä Ryhmäilmiötä tai vastaavia ryhmäyttäviä menetelmiä enemmän. Arviointihaastatteluiden perusteella valtaosa opettajien työajasta kuluu opiskelijoiden parissa toimiessa. Tästä huolimatta opettajat kokevat, että juuri siihen heitä valmis tetaan ja tuetaan kaikkein heikoimmin niin työnantajan kuin opettajankoulutuksen suunnalta. Virallinen oppilaitosmaailma ja opettajankoulutus toimivat opetussuunnitelmien, työsopimusten ja muiden sellaisten tekijöiden puitteissa, jotka eivät useinkaan anna suoraan eväitä työskennellä opiskelijoiden kanssa. Opiskelijoiden kanssa työskentely ei myöskään palkitse kaikkia opettajia ja suorastaan turhauttaa monia. Tämä epäsuhta ajaa helposti opettajien ammatti-identiteettiä kriisiin, voi syödä opettajien työmotivaatiota ja heikentää heidän työssä jaksamistaan. Ryhmäilmiön käyttöönotto Ryhmäilmiön arviointisuunnitelmaan sisällytettiin myös toinen sähköinen palautekysely, jossa kysyttiin Ryhmäilmiön käyttöönottoon liittyvistä tekijöistä. Se lähetettiin koulutukseen osallistuneille noin 6 kk koulutuksen jälkeen. Vastausten määrä ja vastausprosentti jäi kuitenkin niin pieneksi, ettei kyselyn tuloksia ollut mielekästä analysoida tarkemmin. Vastausten vähyys voi kertoa siitä, että Ryhmäilmiötä ei ole otettu kovin laajalti käyttöön. Vielä todennäköisemmin se kertoo kuitenkin siitä, että ryhmien ohjaamiseen ja ryhmänäkökulmaan liittyvät tekijät omassa arkityössä ovat ammatillisille opettajille turhan monimutkaisia ja hankalasti hahmotettavia ilmiöitä. Jälkimmäistä tulkintaa tukevat opettajien ryhmähaastattelut. Niiden perusteella voidaan esittää muutamia havaintoja Ryhmäilmiön käyttöönotosta. Oppilaitosten arki ja ryhmänohjaamisen rakenteet avainasemassa. Haastatteluiden mukaan oppilaitosten ajankäyttö, ryhmänohjaamiseen osoitetut resurssit ja muut ryhmien hallintaan liittyvät tekijät olivat oppilaitoksissa usein sangen hajanaisia ja epäselviä. Opettajat kokivat tämän ryhmiin tutustumista ja ryhmiin kanssa työskentelyä voimakkaasti hankaloittavana tekijänä. Myös monet sellaiset opettajat, jotka suhtautuivat myönteisesti Ryhmäilmiöön ja ryhmien huoltamiseen, sanoivat etteivät olleet kyenneet soveltamaan näitä näkökulmia arjen puitteissa ja paineissa, vaikka olisivat halunneetkin.

Koulutusten vapaaehtoisuus valikoi osallistujia. Valtaosa Ryhmäilmiö-koulutuksista on tehty oppilaitoksissa vapaaehtoisesti koulutukseen hakeutuneille työntekijöille eikä kokonaisvaltaisesti kaikille työntekijöille. Tästä on seurannut, että Ryhmäilmiö-mallin ovat saaneet käyttöönsä usein sellaiset opettajat, joilla on ollut jo valmiiksi korkea motivaatio ja valmiudet ohjata ja rakentaa ryhmiä. Koulutusten vapaaehtoisuudesta on seurannut myös, että menetelmiä ei ole useinkaan otettu käyttöön koko oppilaitosten tasolla, vaan ne ovat jääneet yksittäisten opettajien tai ohjaajien oman aktiivisuuden varaan. Jotkut haastatellut opettajat ovat kokeneet, että tämä heikensi ryhmämenetelmien vaikutuksia ja potentiaalia koko oppilaitoksen tasolla. Käyttöönotto riippuu paljolti yksittäisistä opettajista tai ohjaajista. Haastatteluiden perusteella aiheeseen motivoituneet ja asiasta kiinnostuneet opettajat ottivat Ryhmäilmiöstä omaan arkeensa ja työtapaansa sopivia elementtejä käyttöönsä, usein välittömästi koulutuksen jälkeen. Voi kuitenkin jopa sanoa, että monissa oppilaitoksissa tämä tapahtuu muun oppilaitoksen ja kollegoiden suhtau- tumisesta huolimatta eikä suinkaan toisten tuella. Kuitenkin monet opettajat, jotka kokevat tekevänsä työtä opiskelijoiden tai yleisemmin nuorten hyväksi, ovat valmiita näkemään vaivan ja omaksumaan ryhmämenetelmiä oman työnsä osaksi. He kokevat ryhmänäkökulman hyödyttävän niin omaa työtään kuin opiskelijoidensa toimintaa ja valmiuksia. Näistä syistä arvioinnissa on mahdotonta osoittaa, kuinka paljon juuri Ryhmäilmiön menetelmiä on eri oppilaitoksissa otettu käyttöön. Samoin on mahdotonta osoittaa, mikä vaikutus juuri Ryhmäilmiö-koulutuksilla tai malleilla on ollut opettajien työtapoihin tai opiskelijoiden hyvinvointiin. Arviointi kuitenkin osoittaa sen, että keskeiset Ryhmäilmiön käyttöönottoa edistävät tekijät ovat usein yksittäisten opettajien tai muiden toimijoiden motivaatio ja pyrkimys tehdä työtään opiskelijalähtöisesti. Vastaavasti käyttöönoton keskeiset esteet ovat sellaisissa oppilaitosten rakenteissa, käytännöissä, toimintakulttuureissa ja ammatti-identiteetin piirteissä, jotka motivoituvat muista tekijöistä kuin opiskelijoiden omasta näkökulmasta. Päätulokset ja yhteenveto Ryhmäilmiön arvioinnin päätulokset voidaan tiivistää seuraaviin havaintoihin: Ryhmäilmiölle (tai vastaaville ryhmien ohjaamisen menetelmille) on ammatillisissa oppilaitoksissa suurta tarvetta. Opiskelijat hyötyvät suuresti Ryhmäilmiön (tai vastaavien ryhmän ohjauskäytäntöjen) käytöstä. Se vahvistaa heidän sosiaalista luottamustaan ja sosiaalisia valmiuksiaan, jotka vankan tutkimusnäytön perusteella ovat keskeisiä opinnoissa viihtymisen, opintomenestyksen, terveyden ja hyvinvoinnin sekä yhteiskuntaan integroitumisen taustatekijöitä (ks. myös Maunu 2014a). Ryhmäilmiön omaksuivat helpoimmin ja siitä hyötyvät eniten ne opettajat ja ohjaajat, jotka kokivat tekevänsä omaa työtään nimenomaan opiskelijoiden tai yleisemmin nuorten hyväksi. Ryhmäilmiön käyttöönottoa ja soveltamista ammatillisissa oppilaitoksissa edistää ensi sijassa yksittäisten opettajien tai ohjaajien motivaatio ja omistautuminen. Käyttöönottoa hankaloittaa erityisesti kolme asiaa: Oppilaitosten organisaatio ja opettajien arkityön organisointi ovat usein niin sekavia, että opettajilla ei ole aikaa ja voimavaroja omaksua uusia toimintatapoja, vaikka ne helpottaisivat heidän jokapäiväistä työskentelyään. Jo pelkkä osallistuminen kahden tunnin koulutukseen voi tuntua ylivoimaiselta.

Joidenkin ammatillisten opettajien ammatti-identiteetti on rakentunut sellaisten tekijöiden varaan, jotka ohjaavat huomiota pois ryhmien ohjaamisesta. Opetukseen kyllä sitoudutaan ja sitä annetaan, mutta ei välttämättä olla kiinnostuneita siitä, kuinka se menee perille. Suurin motivaatio työn tekemiselle löytyy tällöin työantajaorganisaation määrittämien tekijöiden, kuten tehtäväkuvausten, työajan ja palkan kautta. Ryhmäilmiön tarjoaminen pelkästään vapaaehtoisille halukkaille rajaa sitä pelkästään aiheesta valmiiksi innostuneiden työntekijöiden piiriin. Tämä piiri on monissa oppilaitoksissa suhteellisen pieni eikä se usein kykene levittämään menetelmiä muualle oppilaitokseen. Silloin Ryhmäilmiön hyödyt myös opiskelijoille jäävät vain pienen, satunnaisesti valikoituvan opiskelijajoukon piiriin. Kootusti arvioinnin tulokset kertovat, että itse Ryhmäilmiö-malli on varsin toimiva ja hyödyllinen väline ammatillisiin oppilaitoksiin ja muihinkin tilanteisiin, jossa aikuiset ammattilaiset työskentelevät nuorten ryhmien kanssa. Sen levittäminen ja tarjoaminen jatkossakin ammattilaisten käyttöön on perusteltua niin koulutus- kuin hyvinvointipoliittisista syistä. Tuleviksi koulutus- ja hyvinvointipoliittisiksi kehittämiskohteiksi arviointi nostaa oppilaitosten johtamiskäytännöt, työkulttuurit ja sisäisen organisaation sekä monet ammatillisten opettajien ammatti-identiteettiin vaikuttavat tekijät. Edellä mainituissa asioissa vaikuttaa olevan runsaasti tekijöitä, jotka suuntaavat opettajien huomiota pois opiskelijoiden huomioimisesta ja ohjaamisesta ryhmien jäseninä. Tämä saattaa ajaa myös opettajien ammatti-identiteettiä kriisiin, syödä heidän työmotivaatiotaan ja heikentää työssä jaksamista. Ennen kaikkea se voi haitata tai jopa estää nuorten sosiaalisten taitojen kehittymistä, osallisuuden kokemuksia ja hyvinvoinnin vahvistumista. Ryhmät ja ryhmäilmiöt ovat merkittävä osa oppilaitosten arkea ja siellä työskentelevien ja opiskelevien hyvinvointia. Niitä ei voida jättää huomioimatta, vaan niiden ymmärtämiseksi ja hyödyntämiseksi tarvitaan tietoa ja koulutusta. Näin ollen Ryhmäilmiö on osoittanut pystyvänsä vastaamaan olemassa olevaan tarpeeseen ja sen käyttäminen jatkossa on arvioinnin mukaan erittäin suositeltavaa.