V. /!J "J 'l K'. 5 Ö Je,.. J. o /,..,.. ll<~s) J ä_., ;;/ <i. r tie..., l::a..-fo~ 1 u. s työ f'"'q..r 0 1"" lf~ 1 i:a.. r #(Å, ieht i
Krister Söderholm (KJS) 1977: Jämijärven kartoitustyöraportti, karttal ehti 2122 06. Kartoitettu alue käsittää Jämijärven kirkonkylän itäpuolella olevan Heittola-Kovelahden liuskealueen eteläosan. Kartoitusta suoritettiin enimmäkseen lehdillä 2122 06 B ja D sekä hiukan A lehden pohjoisosassa. s. Raikunen ja L. Hämäläinen kartoittivat kesällä 1976 saman alueen, ja kartoituksen tarkoitus oli nyt revidoida näitä edellisiä kartoituksia sekä selvittää alueen kivilajisuhteet geofysikaalisia mittauksia varten. Kartoitetun alueen koko on noin 5 x 5 km 2 Liuskejakso on pohjois-etelä suuntainen ja siitä erkanee itään itälänsi suuntainen sivuhaara. Liuskejakso on noin 5,5 km pitkä, ja sen leveys on noin 0,6-1,4 km. Sivuhaara on noin kolme kilometriä pitkä ja 0,5-1,4 km leveä. Paljastumia on koko kartoitetulla alueella melko niukasti. Vain karttalehden 2122 06 B kaakkoisosassa, Hintun talon ympäristössä sekä karttalehden 2122:.:@6 D länsipuolella on paikoin kohtalaisesti paljastumia. Uusia paljastumia ei kovin tarkkaan etsitty, ja osa syväkivipaljastumista jätettiin revidoimattao Liuskejaks0n kontaktit ympäröiviin nuorempiin granodioriittiin ja graniittiin ovat hyvin harvoin näkyvissä. Kontaktit on vedetty osaksi aeromagneettisen kartan ja osaksi myös Ikaalisten geologisen karttalehden (2122) mukaan. Kartoitetun alueen vulkaniitit ovat hyvin vaihtelevia. Ikaalisten karttalehdellä Jämijärven liuskejakso on merkitty keltaisella yleisvärillä. Happamia vulkaniitteja onkin alueella
- 2 - melko runsaasti, mutta ehkä kuitenkin enemmän on int ermediäärisiä. Toisaalta esim. alueen länsi - j a eteläosissa, joissa on heikosti tai ei ollenkaan paljastumia, s aattaa suurin osa olla happamia vulkaniitteja. Emäksisiä vulkaniitteja on alueella melko vähän. Vulkaniittien happamuus on määritetty maastossa makroskooppisesti havaitun koostumuksen perusteella ja varsinkin sarvivälkepitoisuuden mukaan. Kivilajien raekoko on usein pieni, ja ilman hieitä ja analyysejä happamuudenmääritteleminen on tuottanut usein vaikeuksia. Runsaasti sarvivälkettä sisältävää kivilajia on sanottu emäksiseksi. Jos biotiittia on näyttänyt olevan enemmän kuin sarviv älkettä, on kivilajia sanottu intermediääriseksi. Happamaksi on sanottu ainoastaan sellaista vul kaniittia, j ossa ei ole joko ollenkaan tai ainoastaan hyvin v ähän sarvivälkettä. Täten on mahdollista, että tarkemman tutkimuksen jälkeen osa intermediäärisistä vulkaniiteista voitaisiin luokitella ha p- pamiksi. Seuraavaksi kuvataan vulkaniitteja tarkemmin järjes - tyksessä emäksisistä happamiin. Emäksiset vulkaniitit Emäksisiä vulkaniitteja on alueella melko v ähän. Eniten niitä on karttalehden 2122 06 E kaakkoisosassa, Kierikankylässä ja Uimaluodolla, mutta myös j onkin verran alueen keskiosassa J ämijärven pohjoisrannalla. Hintun talon ympäristössä, Kierikankylässä, on emäksisiä t uffiitti välikerroksia, joiden raekoko ja koostumus hiukan vaihtelee. Alueella on myös uraliittipitoisia, homo - geenisia välikerroksia, jotka ovat ehkä emäksistä tuffia.
- 3 - Tieleikkaus (havaintoalue 100-KJS-77), jossa on pieni kiisuuntuma, on osaksi ehkä emäksistä tuffiittia ja mahdollisesti myös osaksi emäksistä agglomeraattia kuten havaintoalueella 103-KJS-77. Havaintoalueella 113-KJS-77 on emäksinen kivilaji, josta on vaikea sanoa, onko se laava vaiko pyroklastinen sedimentti. Ehkä sitä voitaisiin kuitenkin mieluummin nimittää laavaksi. Havaintoalueella 135-KJS-77 on hienorakeinen emäksinen kivilaji ja paljastuman eteläpäässä jonkinlainen breksia. Breksia lienee kuitenkin sekundäärinen, ja havaintoalueesta länteen ilmeiseti kulkee murrosvyöhyke, joka näkyy selvänä laaksona. Jämijärven pohjoisrannalla esiintyy havaintoalueilla 162-, 163-, 159- ja ehkä 157-, 165-KJS-77.uraliitti- ja plagioklaasipitoinen emäksinen vulkaniitti, josta on käytetty nimeä uraliittiporfyriitti. Kivilaji olisi siis synnyltään laava tai mahdollisesti myös subvulkaaninen (Rartoituksessa ei sedimenttisyntyisiä vulkaniitteja ole kutsuttu porfyriiteiksi). Tämän uraliittiporfyriitin yhteydessä esiintyy syväkivi, jonka koostumus on ehkä gabro. Gabron kemiallinen koostumus lienee suurin piirtein sama kuin uraliittiporfyr iitin, ja on mahdollista, että gabro on samasta magmasta lähtöisin kuin uraliittiporfyriitti, mutta on vain kiteytynyt syvemmällä. Tämä alue saattaa edustaa vanhaa kraatteria. Intermediääriset vulkaniitit Alueella on mahdollisesti kaikkein eniten intermediäärisiä vulkaniitteja. Ne ovat enimmäkseen joko tuffeja tai tuffiitteja. Tuffiitteja on esimerkiksi Kierikankylässä. Tuffiittien kerroksellisuus on usein viel ä havaittavis-
- 4 - sa. Runsaasti esiintyy myös porfyy~isiä kivilajeja, joista suurin osa lienee tuffeja. Niiden porfyyrit ovat enimmäkseen plagioklaasia, mutta joissakin paljastumissa on myös porfyyreja, jotka ovat kvartsia. Usein on vaikea erottaa intermediääristä ja hapanta tuffia toisistaan, ja on mahdollista, että osa intermediäärisiksi nimetyistä tuffeista on happamia. On myös mahdollista, että osa porfyyrisistä intermediäärisistä vulkaniiteista on laavoja. Intermediääristä agglomeraattia on tavattu ainakin havaintoalueilla 180-, 181-, 182-, 188-, 201-, 202- ja 259-KJS-77 ja lapil lituffia havaintoalueilla 147-, 176-, 188- ja ehkä 102-KJS-77. Happamat vulkaniitit Happamia vulkaniitteja on alueella melko runsaasti, mahdollisesti jopa eniten. Suhteellisen paljon esiintyy porfyyrisiä vulkaniitteja, joissa on kvartsi- ja plagioklaasihajarakeita. Kvartsia olevat porfyyrit ovat usein sinertäviä, hiukan pyöristyneitä ja koko vaihtelee 1-5 mm: iin. Kvartsin suhde plagioklaasiin vaihtelee suuresti ja kivilajin ainoa tumma mineraali on biotiitti ( jos kivilajissa on ollut silmin havaittavasti sarvivälkettä, on se luokiteltu inter mediääriseksi). Havaintoaluella 153-KJS-77 kvartsiplagioklaasiporfyyri sisältää runsaasti tummia sulkeurnia (todennäköisesti vulkaniitteja). Havaintoalue on melko lähellä oletettua kraatterin paikkaa, ja on mahdollista, että kvartsiplagioklaasiporfyyri on laava tai subvulkaaninen kivilaji, joka on r epinyt mukanaan fragrnentteja vanhemmista vulkaniiteista kraatterin seinistä. Melkein kaikkialla kartoitetulla aluella tavat aan
- 5 - myös happamia tuffiitteja välikerroksina intermediäärisen ja emäksisen tuffiitin kanssa. Vulkaaniset konglomeraatit Hiukan epävarmaa vulkaanista konglömeraattia tavattiin havaintoalueelia 182-KJS-77. Sen pallot ovat erilaisia, yleensä pieniä (keskimäärin alle 5 cm) ja vaihtelevasti pyöristyneitä. Välimassaa on noin 50 %, ja sen koostumus on ehkä lähinnä emäksistä tuffiittia. Kivilaji on joko huonosti lajittunut vulkaaninen konglomeraatti tai emäksinen lapillituffi. Kiillegneissit Kartoitetun alueen itäreunassa, karttalehden 2122 06 D länsipuolella on sedimentti, joka on koostumukseltaan kiillegneissiä j a muodostaa graniitin kanssa suonigneissia. Kivilajia on kutsutt u kiillegneissiksi, mutta on mahdol lista, että se on intermediäärinen metavulkaniitti, ehkä intermediäärinen tuffiitti. Kiillegneissin yhteydessä esiintyy paikoin t uffiittivälikerroksia, kuten esim. havaintoalueen 225- KJS-77 luoteispäässä. Liuskeita ympäröivät syväkivet Jämijärven l iuskejakson lounai s -, kaakkois- ja osaksi koillispuolella on heikosti suuntautunut granodioriitti, j oka usein sisältää tummia, luultavasti vulkaanisia, sulkeumia. Granodioriitissa on usein graniittijuonia ja se on usein myös graniittiutunut. Liuskejakson luoteis-, koillis- ja paikoin kaakkois- ja i täpuolella esiintyy tasa- ja usein melko karkea-
- 6 - rakeinen, yleensä suuntautumaton graniitti. Graniitti sisältää melko runsaasti kalimaasälpää, ja se on ehkä nuori mikrokliinigraniitti. Se sisältää myös hiukan vulkaanisia sulkeumia. Sekä granodioriitti että graniitt~ ovat liuskeita nuorempia, ja graniitti todennäköisesti nuorin, koska se leikkaa kaikkia muita alueen kivilajeja. Granodioriitin koostumus vaihtelee ja paikoin se vaihettuu kvartsidioriitiksi, kuten esimerkiksi havaintoalueilla 239-, 253-, 254-, 258-KJS- 77. Syväkivien ja liuskejakson kontaktit on piirretty kaarevina muotoina kivilajikartalle, mutta todellisuudessa työntynee pitkiä graniitti- ja granodioriittijuonia liuskeisiin. Tektoniikka Kartoitetun alueen tektoniikka on hiukan epäselvä. Kerroksellisuuksia mitattiin liuskealueella l ähes yhtä paljon kuin l iuskeisuuksia. Liuskeisuus ja kerroksellisuus yhtyvät paikoin, mutta usein havaittiin myös kerroksellisuutta leikkaavaa liuskeisuutta. Varsinkin kar ttalehden 2122 03 B eteläosassa, Kierikankylän tienoilla ovat liuskeet selvästi poimuttuneet. Tämä poimutus on vaikea saada kartoituksessa käytetyssä mittakaavassa (1:10000) näkyviin. Siksi alueen voisi j oko detaljikartoittaa mittakaavassa 1:4000 tai siirtää paljastumat ja tiedot suurempaan mittakaavaan ja käyttää siinä nyt tehdyn kartoituksen havainnot. Liuskeet ovat todennäköisesti voimakkaasti poimuttuneet, vaikkakaan sellaista kuvaa ei saa Ikaalisten kivilajikarttaa katsellessa. Leikkaava liuskeisuus lienee tässä poimutuksessa syntynyt akselitasoliuskeisuus. Poimuaksel eita
- 7 - saatiin hyvin vähän mitatuksi. Harvat mitatut poimuakselit ovat yleensä melko jyrkkiä. Venymiä löydettiin melko vähän liuskeitten hienorakeisuudesta ja koostumuksesta johtuen. Mitatut venymät vaihtelevat kerrollisuuksien ja liuskeisuuksien mukaan. Tektoonisten mittausten ja myös paljastumien niukkuus vaikeuttaa alueen tektoniikan selvittämistä. Alueella on muutama selvä suurehko murrosvyöhyke, kuten esim. Kierikankylän ja Uimaluoto-saaren välissä oleva syvä salmi, jossa vettä on n. 20-30 metriä. Varsinkin salmen ympäristössä liuskeisuus vaihtelee suuresti, ja liuskeet ovat selvästi rikkoutuneet. Niinikään havaintoalueen 135- KJS-77 länsipuolella kulkee ilmeisesti murrosvyö.hyke. Suuria siirroksia ei maastossa havaittu. On mahdollista, että tektoniikkaa sotkevat lisäksi graniitti- ja granodiorittijuonet, jotka työntynevät l i uskeisiin. Pohjan suuntia löydettiin vain yksi, ja se on havaintoalueella 179-KJS-77. Pohjan suunnaksi saatiin 092, mutta poimutus huomioon ottaen pohja on karkeasti kaakossa. Pohjan suunta määritettiin graded bedding -rakenteen avulla. Tämän ainoan pohjahavainnon perusteella ei voida vetää mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä stratigrafiasta. Kuten aikaisemmin mainittiin, yksi kraatteri on mahdoll isesti sijainnut keskellä kartoitettua aluetta jossain lähellä havaintoaluetta 164-KJS-77. Kiisuuntumat Kartoitus aloitettiin noin 200m Hintun talosta l änteen sijaitsevasta tieleikkauksesta (havaintoalue 100-KJS-77).
- 8 - Tien eteläpuolella kiisuuntuma oli tuffiitissa ja pohjoispuolella ehkä agglomeraatissa. Tuffiitit ovat karsiutuneita ja hienorakeisia. Kiisut ovat magneettikiisua ja rikkikiisua, mutta myös hiukan kuparikiisua ja ehkä hitusen sinkkivälkettä. On mahdollista, että tämä vaatimaton kiisuuntuma sijaitsee poimun pohjassa. Tektoniikka on Kierikankylän tienoilla melko sotkuinen ja kivilajien emäksisyys hiukan epävarma. Tällä alueella on kiisuja paikoin siellä täällä, ja ne ovat yleisimmin magneettikiisua ja rikkikiisua, mutta havaintoalueilla 100- ja 103-KJS-77 tavattiin myös kuparikiisua ja ehkä hiukan sinkkivälkettä. Havaintoalueilta 116- ja 208- KJS-77 löydettiin kuparikiisua. Kiisut ovat yleensä tuffiiteissa ja agglomeraateissa, harvoin tuffeissa ja laavoissa. Magnettikiisu esiintyy yleensä tasaisena pirotteena. Muutamilla havaintoalueilla (esim. 152- ja 178-KJS-77) tavattiin myös magnetiittia selvinä rakeina. Aeromagneettisessa kartassa näkyvä häiriö aiheutuu todennäköisesti lähinnä magnettikiisusta. Yleensä ottaen kiisuja näyttäisi olevan eniten Kierikankylän tienoilla, Hintun talon ympäristössä. Tälläkin alueella kiisuja on melko heikosti. Jämijärven pohjoispuolella on heikosti kiisuja niin kuin paljastumiakin. Aeromagneettinen anomalia kääntyy Jämijärvi-Ikaalinen tien pohjoispuolella ensin itään ja sitten alas etelään päin. Siksi on mahdollista, että karttalehden 2122 03 B pohjoispäässä syväkivet leikkaavat liuskejaksoa ja täyttävät suurimman osan alueesta. Mielenkiintoisia lohkareita löytyi alueelta vain
- 9 - kaksi: L8 ja 19. L8 on löytynyt Hintun talon luoteispuolelta, ja se sisäl tää magneettikiisua ja mahdollisesti kultaa, koska se muistuttaa Haverin malmin sivukiveä. Lohkareen 19 on löytänyt Taave Ronumäki (os. 38810 Rämi). Kivilaji on emäksinen ja hienorakeinen, ehkä emäksistä tuffiittia, ja siinä on raitainen magneettikiisu- ja rikkikiisupirote. Myös tämä lohkare voisi mahdollisesti sisältää kultaa. Lohkareen löytöpaikasta runsas kilometri suuntaan SSWf Kivisillanperän sorakuopasta, on aikaisemmin löydetty pieni lohkare, jossa oli n. 8 g kultaa. Geologinen tutkimuslaitos suoritti tämän johdosta kullan etsintää löytöpaikasta luoteeseen, Ruupanperällä. Uurresuuntia mitattiin kaikkiaan 13 kpl, ja niiden aritmeettinen keskiarvo on n. 340 astetta. Geologiaesti kartoitettu alue on melko vaikea, varsinkin kun paljastumia on niukasti. Malminetsinnällisesti alue ei näytä kovin lupaavalta. Eniten kiisuja on todennäköisesti tieleikkauksessa (havaintoalue 100-KJS-77) ja sen välittömässä läheisyydessä. Hieitä kannattaisi mahdollisesti tehdä ainakin alueen yleisimmistä kivilajityypeistä sekä esirn. kvartsiporfyyristä ja kvartsiplagioklaasiporfyyristä. Turussa 9.10.1977 )äj~~~ Krister Söderholm