SINKKIMALMINETSINNÄSTÄ KIURUVEDEN KOIVUJÄRVEN KYLMÄ- LAHDESSA KARTTALEHDELLÄ , VUOSINA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/3323/-93/1/1 0 Kylmälahti Jarmo Nikande r SINKKIMALMINETSINNÄSTÄ KIURUVEDEN KOIVUJÄRVEN KYLMÄ- LAHDESSA KARTTALEHDELLÄ , VUOSINA

2 TUTKIMUSALUEEN SIJAINT I Tutkimusalue sijaitsee 25 km lounaaseen Kiuruveden keskustas - ta ja 20 km etelään Pyhäsalmen keskustasta, Koivujärve n pohjoispuolella, karttalehdellä 3323 O1B, kuva 1. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti.

3 ALUEEN GEOLOGIASTA Kylmälanden tutkimusalue Koivujärven pohjoispuolella on os a Koivujärven halki pohjois-eteläsuunnassa kulkevasta vu l kaanis-sedimenttisestä kivilajivyöhykkeestä. Tämä on puoles - taan osa vulkaanis-sedimenttisestä kivilajivyöhykkeestä, jonka pohjoisosassa on Pyhäsalmen malmi ja eteläisellä jat - keella Keiteleen Kangasjärven sinkki-rikkimalmi. Alueellisi a tutkimuksia ovat tehneet mm. Marttila 1976 ja 1981, Huhtal a 1979, Ekdahl 1981 ja Gaål (ed.) Koivujärven aluett a ovat tutkineet mm. Talvitie 1959, Nikander 1976 ja Äikä s Kylmälanden karsi-hapan vulkaniitti-grafiittituffi-kiille - gneissi-kivilajiseurueeseen kuuluu myös U-P-horisontti, jost a on havaintoja Koivujärven Huutsaaresta, jota Äikäs (1988) o n tutkinut, liite 1.Alueen kivilajiseurue on samankaltaine n kuin Vihannin Lampinsaaren sinkkimalmin kivilajiseurue. Tämä kivilajiseurue on Pyhäsalmen-Kangasjärven vulkaanis-sediment - tisen vyöhykkeen stratigrafisesti alin yksikkö. SUORITETUT TUTKIMUKSE T Kylmälanden tutkimukset käynnistyivät loka-marraskuussa lohkare-etsinnällä ja paljastumien havainnoimisella. Kenttätyön tekivät tutkimusapulaiset Hannu Koskivuori (HSK) j a Tuomo Stranius (TOS). Kiisuuntuneita lohkareita löytyi run - saasti Haahkarinjoen itäpuolelta Koivujärven rannan ja Haapa - mäen tien väliseltä alueelta, liite 7. Kivilajiltaan lohka - reet ovat kerroksellista tremoliitti-ja/tai diopsidikartta - hapanta vulkaniittia. Niissä on kohtalaisena pitotteen a rikkkiisua ja/tai magneettikiisua. Lohkareessa TOS rikkikiisua on pirotteen lisäksi kompakteina raitoina. Sinkkivälkettä tavattiin ainoastaan lohkarehavaintojen HSK kohdalla olevasta paikallisesta rakkamaisesta lohka - reikosta. Sinkkivälkettä on erittäin vähän raeryppäinä yhdessä rikkikiisun kanssa hieman serisiittiytyneessä happa - massa vulkaniitissa. Kolmesta paljastumasta otettiin näytteitä minikairalla. Havaintonumerot olivat, suluissa vuonna -92 annettu kartoi - tustunnus, HSK (HSK-92-67), HSK (HSK-92-62), HSK (HSK-92-85). Kaikista näytteistä analysoitiin Co,Cu,Ni,Pb,Zn,Ag,Au ja S. Mainittavia pitoisuuksia ei ollut. Talvella tehtiin magneettinen ja slingram-mittau s 3 km2 alueella,liite 2. Työn teki GTK :n geofysiikan ryhmä. Kevättalvella -92 otettiin Cobra-kalustolla syvämoreeninäytteitä ja kallionpintanäytteitä 12 linjalta 10 m pistevälein, liitteet 3 ja 4. Moreeninäytteitä kertyi 397 kpl ja kallion - pintanäytteitä 230 kpl. Työn suorittivat tutkimusapulaise t Hannu Koskivuori, Tuomo Stranius ja Reino Toivonen. Näytteistä analysoitiin Co,Cu,Ni,Pb,Zn,Ag,Au ja S. Aino a huomatta pitoisuus saatiin sinkin osalta kallionäytteest ä Siinä oli 0.47 % Zn, rikkiä oli 2.5 %. Paikall e kaivettiin myöhemmin monttu ja se sai havaintotunnukse n HSK-92-45, liite 7. Touko-kesäkuussa 1992 Hannu Koskivuori ja Tuomo Straniu s kartoittivat alueen. Havainnot HSK , liite 7.

4 Kesäkuussa 1992 tehtiin Zn-anomaalisen kallionpintanäytteen alueelle 0.25 km2 laajuinen IP-mittaus, liite 2. Mittauksell a pyrittiin tarkentamaan slingram-mittausta ja saamaan esii n mandollinen Zn-pitoinen vyöhyke. Tulos ei ollut toivotu n lainen. Kesäkuussa 1992 kaivettiin kolme monttua, havainnot HSK , liite 7. Monttu -43 kaivettiin Cobrauksessa esii n saadun heikon Zn-anomalian pohjoispuolelle. Montulla saatiin kallio esiin 80 m matkalla. Länsipäässä monttua on hiema n emäksistä vulkaniitti. Muuten montun kivilaji on kerroksel - lista hienorakeista, runsaasti kvartsia sisältävää tremoliit - tikartta ja hapanta vulkaniittia. Siinä on kauttaaltaa n rikkikiisu- ja magneettikiisupirotetta. Montun itäreunass a rikkikiisua on paikoin kohtalaisesti, liite 5. Montust a otettiin näytteet HSK Sinkkivälkettä ta i kuparikiisua ei näytteissä ollut. Monttu -44 kaivettiin Cobrauksessa esiin saadun heikon Zn - anomalian kohdalle. Vesivaikeuksien vuoksi suoria kallioha - vaintoja ei päästy tekemään. Kaivurin rikkonaisesta kallio n pinnasta rouhimat kivet olivat voimakkaasti myloniittiutunut - ta graniittista kiveä. Monttu -45 kaivettiin Cobrauksessa esiin saadun parhaan Zn - anomalian kohdalle, liite 7. Vesivaikeuksien vuoksi 14 m pit - kästä montusta ei voitu tehdä kunnollisia kalliohavaintoja. Kaivurin nostamat louheet olivat hieman serisiittiytynytt ä hapanta vulkaniittia. Montun itäpäässä kivessä oli rikkikiisua paikoin kohtalaisesti pirotteena ja raitoina. Rikki - kiisuraidoissa oli satunnaisesti vähän sinkkivälkettä raeryp - päinä ja kapeina piroteraitoina. Montun kivilaji kiisuineen on samanlaista kuin montun SE-puolella olevat lohkareet HSK Marras-joulukuussa 1992 kairattiin GTK :n Lumikko-kalustolla montun -45 pohjoispuolelle 6 lyhyttä reikää, R , liitteet 7 ja 6. Reikien yhteispituus oli 231 m. Reiän 311 alussa on syvyydelle serisiittiytynytt ä hapanta vulkaniittia ja siinä välikerroksina intermediäärist ä vulkaniittia. Välillä on rikkikiisun breksioi - maa hapanta vulkaniittia, jossa on hieman sinkkivälkettä. Kivilajit kiisuineen ovat samanlaisia kuin reiän SE-puole n lohkareet HSK Loppuosa reiästä 311 ja reikä 312 on kiillegneissiä. Pohjoisemman profiilin kaikilla rei'illä lävistettiin tona - liittisen gneissin keskellä hapanta vulkaniittia ja/ta i kartta ja/tai intermediääristä vulkaniittia ja/tai grafiitti - tuffia. Niissä on hieman rautakiisuja ja muutamia sinkkiväl - kehippuja. Reiän 314 hapan vulkaniitti kiisuineen on kui n reiän 311 hapan vulkaniitti syvyydellä Lähinnä kultapitoisuuksien tutkimiseksi analysoitiin reiäst ä R313 välit ja ja reiästä R315 välit ja Kultaa ei ole.

5 YHTEENVET O Kartoituksen, kallionpintanäytteenoton, montutuksen, kai - rauksen ja geofysikaalisten mittaustulosten perusteella o n laadittu liitteenä 7 oleva geologinen kartta. Vihannin Lampinsaaren tyyppinen kivilajiseurue rajoittuu nii n lännessä kuin idässä suonigneissiin. Tämä kivilaji on pegma - tiitti- ja graniittisuonien migmatisoima keskirakeinen kvart - si-plagioklaasi-biotiittigneissi. Itäpuolen suonigneissii n verrattuna länsipuolen suonigneissi on hieman hienompirakei - nen ja vähemmän suonittunut. Lisäksi siinä on ohuita diopsi - dikarsikerroksia ja kummingtoniittipitoisia kerroksia. Kiillegneissi-karsi-hapan vulkaniitti-yksikkö näkyy geofysikaalisilla kartoilla magneettisena anomaliana. Hajanai - sempina sähköisinä anomalioina näkyvät magneettikiisu- ja/ta i grafiittipitoiset osat. Kiillegneissi on hienorakeista ja sen päämineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi ja biotiitti. Siinä on vaihtelevi a määriä magneettikiisua ja/tai grafiittia. Karsikiveä on kahta tyyppiä. Diopsikarren päämineraalit ova t diopsidi, plagioklaasi, tremoliitti ja joskus karbonaatti. Tremoliittikarren päämineraalit ovat tremoliitti, plagioklaa - si, diopsidi ja kvartsi. Hapan vulkaniitti on hienorakeista ja sen päämineraalit ovat kvartsi ja plagioklaasi, toisinaan myös kalimaasälpä, bio - tiitti, muskoviitti ja/tai tremoliitti. Karsissa ja happamassa vulkaniitissa on vaihtelevia määri ä rikkikiisua ja magneettikiisua. Karsissa on toisinaan myö s grafiittia. Edellisestä kivilajiyksiköstä on erotettu omaksi hapan vul - kaniitti-karsi-yksikökseen näiden kivilajien yhtenäisimmä t esiintymisalueet. Hapan vulkaniitti on hieman serisiittiytynyttä ja siinä on rikkikiisua enemmän kuin magneettikiisua. Paikoin, kuten reiässä 311 ja montussa -43 rikkikiisua o n kohtalaisesti. Parhaimmat, joskin vähäiset, havainnot sinkki - välkkeestä ovat tästä yksiköstä. Grafiittituffi erottuu geofysikaalisissa mittauksissa hyvänä johteena ja magneettisena miniminä. Kivilajihavainnot perus - tuvat Cobraamalla saatuihin rapautuneisiin näytteisiin. Niiden perusteella kivessä on kvartsia, plagioklaasia, diopsidia, tremoliittia, kiillettä, grafiittia ja hieman rauta - kiisuja. Itäreunan karsi-hapan vulkaniittiyksikkö on geofysikaalisilt a ominaisuuksiltaan epähomogeeninen. Karret ja hapan vulkaniitti ovat samanlaisia kuin muissaki n kivilajiyksiköissä. Niiden lisäksi tässä yksikössä on väli - kerroksina intermediääristä ja emäksistä vulkaniittia, tuf - fia. Yksikön pohjoisosassa kivissä on kohtalaisesti magneetti - kiisua ja vähän rikkikiisua. Yksikön eteläosan länsireunassa karsissa ja happamassa vul - kaniitissa on paikoin kohtalaisesti rikkikiisua ja vähän magneettikiisua.

6 Yksityiskohtaisemman geologisen kartan laatimista vaikeuttaa kohteen rakennegeologiset piirteet. Kivien kerroksellisuuden kulku on pohjois-eteläsuuntainen j a kaateen suunta on itään. Kerrokset ovat poimuttuneet loivasti pohjoiseen kaatuvan poimuakselin mukaisesti. Monivaiheinen poimutus yhdessä primääristi kertautuvan ker - roksellisuuden kanssa tekee eri havaintopisteiden toine n toisiinsa sitomisen erittäin vaikeaksi, eikä sitä ole tämä n työn puitteissa pyritty tekemään edellä esitettyä yksityis - kohtaisemmin. Vaikka karsissa ja happamassa vulkaniitissa on paikoin kohta - laisestikin rikkikiisua ja magneettikiisua, niin merkittävi ä arvometallipitoisuuksia ei tehdyillä tutkimuksilla saat u esiin, eikä muutakaan malmiin viittaavaa havaittu. ~.~(J.)? 'armo Nikander

7 LIITTEET 1. Karsi-hapan vulkaniitti-kivilajiseurueen esiintymisalueet. 2. Maastogeofysikaaliset mittausalueet. 3. Näytteenottolinjat. 4. Näyteenottolinjat ja näytetunnukset. 5. Monttukartta. 6. POKA-kairausprofiili. 7. Geologinen kartta.

8 KIRJALLISUUS Ekdahl, E., Kielekevirtausten malminetsinnälline n merkitys ja syvämoreenigeokemia malmitutkimuksissa Pie - laveden ympäristössä. Julkaisematon lisensiaattityö, Oulun yliopisto 106 s. Gaäl, G. (ed.), Exploration target selection b y integration of geodata using statistical and image processing techniques. An example from Central Finland. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 80. Huhtala, T., The geology and zinc-copper deposit s of the Pyhäsalmi- Pielaves i district, Finland. Econ. Geol. 74, Marttila, E., Evolution of the Precambrian volcani c complex in the Kiuruvesi area, Finland. Geol. Surv. Finland Bull. 283, 109 s. -,1981. Kiuruveden kartta-alueen kallioperä. Suomen geologi - nen kartta 1 : , kallioperäkarttojen selitykset, lehti Geologinen tutkimuslaitos, Espoo, 48 s. Nikander, J., Pielaveden Koivujärven jakson karsi- j a karbonaattikivien ja vulkaniittien stratigrafiasta. Jul - kaisematon pro gradu-työ, Turun yliopisto, 88 s. Talvitie, J., Koivujärven kiteisistä liuskeista j a eruptiivikivistä Savon liuskealueella, Luoteis-Savossa. Julkaisematon pro gradu-työ, Helsingin yliopisto, 85 s. Äikäs, 0., Koivujärven Huutsaaren uraani-fosforiesiin - tymä Kiuruvedellä. Raportti M19/3323/-88/1/60. Geologia n tutkimuskeskuksen arkisto.

9 LIITTYY Geologinen kartta M11.21/3323/-92/ 1 Tektooniset havainnot M11.3/3323/-92/ 1 Monttukartta M51.1/3323/-92/ 1 Lohkarekartta M11.12/3323/-92/ 1 Näytteenottokartta M35.1/3323/-92/ 1 Syväkairausprofiili M52.7/3323/-93/R Syväkairausraportit M52.5/3323/-92/R Syväkairausanalyysit Til.n :o 35535/N Paljastumahavainnot Hannu Koskivuori HSK Lohkarehavainnot Hannu Koskivuori HSK Tuomo Stranius TOS ,14,1 6 Kiillotetut ohuthieet Ku , 18926, Syvämoreeninäyttee t , , niiden analyysitilausnumerot : 35305, 35308, 35255, 35257, Kall ionpintanäytteet , , , niiden analyysitilausnumerot : 35258, 35261, 35306, 35307, Palanäytteet Analyysinumerot Anal.tilausnumero t TOS ,-8 M HSK M "-- HSK M (HSK ) HSK M (HSK ) HSK M Arkistoidut kallionäyttee t HSK , 5, 9.1, 29, , 45.1, 62, 67, 7 2 Geofysikaaliset kartat 1 : Sama-arvokäyräkartat Magneettinen Q22.21/ /92/draf t Slingra m reaali Q24.112/ /92/draft imaginääri Q24.111/ /92/draf t Profiilikarta t Magneettinen Q22.23/ /92/draf t Slingra m Q24.11/ /92/draf t IP Q28.4/ B/92 /draft

10

11 GEOFYSIIKAN MITTAUSALUEET LIITE 2

12 LIITE 3

13

14

15

16