M06/3723/-79/1/10 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Malmiosasto 5.12.1979 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA KORPISELKÄ 1 KAIV.- REK. N:o 2787 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET Johdanto Valtausalueella suoritetut tutkimukset liittyvät geologisen tutkimuslaitoksen malmiosaston v. 1977 Pomovaaran alueella (liitteet 1 ja 2) aloittamiin malminetsintätöihin, joiden lähtökohtana ovat olleet geokemian osaston karttalehden 3723 alueeseen vuosina 1972-1976 kohdistuneen näytteenotto-ohjelman tuloksena esille tulleet anomaaliset molybdeenipitoisuudet orgaanisessa purosedimentissä ja moreenissa. Yksityiskohtaiset tiedot valtausalueella tehdyistä tutkimuksista ja niiden tuloksista on LuK Pekka Nurmi (1979) esittänyt pro gradu -tutkielmassaan MOLYBDEENIN DISPERSIO JA ESIINTYMINEN MAANPINNAN OLOSUHTEISSA GEOKEMIALLISEN ETSINNÄN KANNALTA, ESIMERKKIALUEENA KORPISELKÄ, SODANKYLÄ. Pomovaaran tutkimuksia on kevääseen 1979 asti johtanut FT Kauko Puustinen ja siitä lähtien FK Olavi Auranen. Kenttätöiden suorituksesta on v. 1977 lähtien vastannut geologi Seppo Rossi. Tutkimustyöt Valtausalueen tutkimuksiin liittyvää geologista kartoitusta ja lohkare-etsintää on suoritettu n. 270 km 2 :n alalla. Gamma-säteilyn maastomittauksia on tehty 2,8 km 2 :n ja IP-mittauksia 1,5 km 2 :n suuruisella alalla (liite 3). Moreenin stratigrafian ja kuljetussuuntien selvittämiseksi kaivettiin kaivinkoneella 25 tutkimuskuoppaa.
2 Liitteessä 1 rajatulta moreeninäytteenottoalueelta on täryporalla otettu geokemian osaston tarkitusnäytteenottona v. 1976 ja malmiosaston lisänäytteenottona v. 1977 moreeninäytteitä yhteensä n. 300 pisteestä. Samalta alueelta v. 1978 kohteellisena paineilmaporakonenäytteenottona 323 pisteestä (pisteväli 10-50 m) pyrittiin ottamaan näyte mineraalimaan pinnasta lukien metrin välein kallioon asti. Mineraalimaa- ja rapakallionäytteitä saatiin yhteensä n. 1100 kpl ja kallionäytteitä n. 200 kpl. Turvenäytteitä otettiin 24 pisteestä yhteensä 65 näytettä. Tutkimustulokset Pomovaaran alueella on mineraalimaapeitteestä tavattu kolme eri-ikäistä moreenipatjaa. Korpiselän moreeninäytteenottoalueella on tunnistettu vain nuorin moreenipatja. Moreenin kulkeutuminen Korpiselässä on tapahtunut länsilounaasta itäkoilliseen (liite 4). Molybdeeni muodostaa Korpiselän alueella moreenissa alueellisesti melko selvästi rajautuvan mutta pienissä piirteissään epäyhtenäisen anomalian (liite 5). Sen syntyyn ovat vaikuttaneet sekä glasiogeeniset että hydromorfiset tekijät. Paineilmaporakonenäytteenottolinjoilta (liite 6) saatujen kallionäytteiden sijainti, kivilaji ja molybdeenipitoisuus (fraktio -2 mm) >4 ppm on esitetty liitteessä 7. Linjalta E1 - E2 on tavattu kahdesta lähekkäin sijaitsevasta näytteestä muita huomattavasti korkeammat molybdeenipitoisuudet, 60 ja 69 ppm. On havaittavissa, että moreeninäytteiden anomaaliset molybdeenipitoisuudet ryhmittyvät niiden yhteyteen (liitteet 8 ja 9).
3 Arviointia Orgaanisessa purosedimentissä ja moreenissa tavattujen molybdeenipitoisuuksien lähdealue kalliossa on tutkimuksissa tavoitettu. Kallion molybdeenipitoisuudet eivät pienuudestaan ja hajanaisuudestaan johtuen ole ekonomisesti kiinnostavia. Edellä esitetystä johtuen tutkimukset valtausalueella on lopetettu. Rovaniemellä 5. päivänä joulukuuta 1979
4 LIITTEET 1. Pomovaaran tutkimusalueen sijaintikartta 2. Pomovaaran alueen kivilajikartta, Korpiselän moreeninäytteenottoalue 3. Geofysikaaliset fiittaukset, kartta mittausalueista 4. Moreeniaineksen kuljetussuunnat, kartta suuntaushavainnoista 5. Moreenin molybdeenipitoisuus täryporanäytteissä, symbolikartta 6. Paineilmaporakonenäytteenotto, linjakartta 7. Paineilmaporakonenäytteenotto, kartta kallionäytteistä 8. Moreenin molybdeenipitoisuus paineilmaporakönenäytteissä, symbolikartta 9. Näytteenottoprofiili linjalta E 1 - E 2, symbolikartta molybdeenipitoisuuksista turpeessa, moreenissa, lajittuneessa aineksessa ja rapakalliossa LIITTYY Pro gradu -tutkielma Pekka Nurmi 1979 MOLYBDEENIN DISPERSIO JA ESIINTYMINEN MAANPINNAN OLOSUHTEISSA GEOKEMIALLISEN ETSINNÄN KANNALTA, ESIMERKKIALUEENA KORPISELKÄ, SODANKYLÄ Käsikirjoistusta säilytetään Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitoksessa, Snellmaninkatu 5, 00170 HELSINKI 17