Koululaisen diabetes Opas ala- ja yläkouluille
Koululaisen diabetes Opas ala- ja yläkouluille Opas pohjautuu Diabetesliiton aiemmin julkaisemaan Diabetes kouluikäisellä -oppaaseen. Kustantaja: Suomen Diabetesliitto ry Käsikirjoittajat: Anu-Maaria Hämäläinen, Kaja Normet ja Eija Ruuskanen Toimitus: Mervi Lyytinen Kuvitus: Vappu Ormio Taitto: Aino Myllyluoma ISBN 978-952-486-208-0 1. painos Kirjapaino: Hämeen Kirjapaino Oy Tilaukset: Diabetesliitto p. 03 2860 111 (keskus) materiaalitilaukset@diabetes.fi www.diabetes.fi/d-kauppa
Lukijalle Tämä opas on tarkoitettu sinulle, joka työskentelet koulumaailmassa. Kerromme, mitä diabetes on ja miten siihen liittyvät asiat tulevat huomioiduksi koulupäivän aikana. Lapsen ja nuoren elämässä kouluaika on hyvin tärkeä vaihe. Samankaltaisuuden tunteminen muiden kanssa ja onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itsetuntoa ja tuovat iloa elämään myös silloin, kun hänellä on diabetes. Koulun, vanhempien ja terveydenhuollon yhteisenä tehtävänä on taata lapselle ja nuorelle turvallinen, oppimisvalmiuksia tukeva koulutie. Diabeteksen hoidon päämäärä on, että lapsi tai nuori tuntee itsensä terveeksi ja voi hyvin. Hänellä on oikeus olla koulussa oppilaana ilman, että diabeteksen hoito rasittaa häntä kohtuuttomasti. Hänellä on myös oikeus harrastaa haluamiaan asioita diabeteksesta huolimatta. Onnistunut hoito turvaa sen, että lapsi ja nuori kasvaa, kehittyy ja itsenäistyy normaalisti. Diabeteksen hoito sovitetaan päivärytmiin koulussa. Diabeteksen edellyttämät hoitotoimet voidaan niveltää koulupäivään. Yhteistyössä vanhempien kanssa sovitaan, mitä hoitotoimia lapsi tai nuori tarvitsee koulupäivän aikana ja kuka niistä huolehtii. Pieni koululainen voi tarvita runsaastikin tukea, ja yläkoululainen taas voi huolehtia asioista jo varsin itsenäisesti. Kun diabeteksesta on riittävästi tietoa, yhteistyö koulun ja kodin välillä sujuu. Vanhemmat yhdessä lapsen diabeteshoitopaikan diabeteshoitajan tai kuntoutusohjaajan kanssa varmistavat, että koulun henkilökunta saa riittävän ohjauksen. 3
Mitä diabetes on? Diabetes on energia-aineenvaihdunnan häiriö, jossa veren sokeripitoisuus kasvaa liian suureksi. Diabetesta on kahta päätyyppiä: tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes. Tyypin 1 diabetes puhkeaa, kun haiman insuliinintuotanto hiipuu ja lopulta lakkaa kokonaan. Syytä insuliinia tuottavien solujen tuhoon ei vielä tiedetä, eikä tyypin 1 diabetesta osata ehkäistä. Tyypin 1 diabeteksen oireet ovat yleensä selvät: lisääntynyt virtsaneritys, jano, laihtuminen ja väsymys. Lasten diabetes on Suomessa lähes poikkeuksetta tyypin 1 diabetesta. Tyypin 2 diabeteksessa haiman insuliinintuotanto jatkuu, mutta insuliinin vaikutus on heikentynyt, sen eritys häiriintyy ja on lopulta riittämätöntä. Alttius sairastua tyypin 2 diabetekseen on vahvasti perinnöllinen, mutta elämäntavoilla voi vaikuttaa sairauden puhkeamiseen. Ehkäisyn avainkeinoja ovat hyvä ja terveellinen ravitsemus, painonhallinta ja säännöllinen liikunta. Insuliini on elämälle välttämätön hormoni, joka säätelee elimistön energia-aineenvaihduntaa ja sokeritasapainoa. Vain insuliinin avulla elimistö pystyy käyttämään kaiken ravinnon hyväkseen. Insuliinin tehtävä on kuljettaa ravinnosta saatu sokeri kudoksiin, joille sokeri on tärkeä energianlähde. Insuliinilla on myös suuri merkitys lapsen kasvussa ja lihaksiston kunnon ylläpitämisessä. 4
Diabeteksen yleisyys lapsilla Tyypin 1 diabetes on yleisimpiä lasten pitkäaikaissairauksia Suomessa. Väkilukuun suhteutettuna lasten diabetes on Suomessa yleisempää kuin missään muualla maailmassa. Vuosittain diabetekseen sairastuu noin 500 alle 15-vuotiasta. Kaikkiaan Suomessa on noin 3 800 alle 15-vuotiasta, joilla on diabetes. Tyypin 2 diabetes todetaan hyvin harvoin lapsuusiällä. 5
Diabeteksen hoidon tavoitteet Diabeteksen hoidon tavoitteena on lapsen tai nuoren päivittäinen hyvinvointi sekä normaalin kasvun ja kehityksen turvaaminen. Diabeteksen hoidon perusta on elimistöstä puuttuvan insuliinin korvaaminen monipistos- tai pumppuhoidolla. Hoidossa on sovitettava yhteen insuliinin, ruuan ja liikunnan vaikutus verensokeriin. Tavoitteena on, että lapsen verensokeritaso olisi lähellä ei-diabeetikon veren sokeritasoa. Insuliini ja liikunta laskevat verensokeria, ja ruuan sokeristuvat ravinto aineet (hiilihydraatit) nostavat sitä. Ruokailun jälkeen verensokeri ei saisi nousta liikaa. Se ei myöskään saisi laskea liikaa insuliinin tai liikunnan vaikutuksesta. Veren- tai kudossokerin säännöllinen seuranta auttaa sokeritasapainon saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. Lapsen ja nuoren päivittäisen diabeteshoidon tavoite on oireettomuus eli etteivät matalat ja korkeat verensokerit aiheuttaisi hänelle oireita. Tavoitteiden mukainen verensokeri tukee myös koululaisen oppimista, keskittymistä ja muistia. 6 Diabeteksen hoidon pitkän ajan tavoite on diabetekseen liittyvien lisäsairauksien ehkäisy. Hyvä hoitotasapaino ehkäisee ja hidastaa lisäsairauksien kehittymistä ja antaa siten mahdollisuuden hyvään elämään. Lapsuus- ja nuoruusajan sokeritasapainolla on merkitystä tulevaisuudelle.
Koulun ja kodin yhteistyö Hyvä yhteistyö luo edellytykset lapsen ja nuoren hyvinvoinnille koulussa. Kun perusasiat diabeteksesta ja sen hoidosta ovat koulun henkilökunnan tiedossa ja kun tehtäväjako ja vastuut henkilökunnan kesken ovat selkeät, kaikki osapuolet voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Lapsen tulee saada olla koulussa ensisijaisesti koululainen. Alakoulun alaluokilla lapsen ei tarvitse pystyä huolehtimaan itse diabeteksensa hoidosta, vaan koulun henkilökunnan tulee tukea häntä siinä. Pienen koululaisen päivä on lyhyt, joten ensimmäisten luokkien ajan lapsi käy usein iltapäivä- ja tarvittaessa aamupäivähoidossa. Iän karttuessa lapsi oppii lisää diabeteksen omahoitoon liittyviä toimia, mutta voi tarvita apua esimerkiksi ruuan hiilihydraattimäärän tai sopivan insuliiniannoksen arvioinnissa vielä yläkoulussakin. 7
Koulun alkaessa on hyvä pitää neuvottelu, jonka vanhemmat järjestävät yhteistyössä kouluterveydenhoitajan kanssa. Koulun alkaessa on hyvä pitää neuvottelu, jonka vanhemmat järjestävät yhteistyössä kouluterveydenhoitajan kanssa. Neuvotteluun osallistuvat vanhempien, lapsen ja kouluterveydenhoitajan lisäksi koululta luokanopettaja, koulunkäynnin avustaja tai avustajat ja keittiöhenkilökuntaa sekä sairaalasta diabeteshoitaja tai kuntoutusohjaaja sekä joskus ravitsemus terapeutti. Myös muu koulun henkilökunta, esimerkiksi rehtori ja liikunnanopettaja, on tervetullut neuvotteluun. Kun diabetesta sairastava lapsi menee ensimmäiselle luokalle tai siirtyy uuteen kouluun, diabetekseen liittyvistä järjestelyistä on tärkeä sopia hyvissä ajoin ennen koulun alkamista tai siirtymistä uuteen kouluun. Jos mahdollista, yhteistyöpalaveri on syytä pitää jo lukuvuoden alkamista edeltävänä keväänä. Kun lapsi sairastuu kesken lukuvuoden, vastaava neuvottelu kannattaa järjestää mahdollisimman pian. Asioiden sujuminen on varmistettava aina opettajan vaihtuessa. Samat yhteistyötahot voidaan myös kutsua koolle, jos hoidossa ilmenee ongelmia. Neuvottelussa on yhdessä sovittava, ketkä vastaavat lapsen diabeteksen hoidosta ja ketkä toimivat varahenkilöinä. Lapsen ikä ja osaaminen huomioiden päätetään, kuka auttaa lasta missäkin asiassa tarvittaessa. Asioita, joissa lapsi saattaa tarvita apua tai tukea, ovat verensokerin mittaaminen ja sen muistaminen, hiilihydraattimäärän arvioiminen, insuliinin annostelu ja pistäminen. Koska diabetes on yksilöllinen sairaus, palaverissa on tarkoituksenmukaista korostaa niitä asioita, jotka ovat juuri tälle lapselle tai nuorelle merkittäviä. Vastuualueista sovitaan yhdessä, ja ne on syytä kirjata sopimukseksi kaikkien osapuolten käyttöön. On tärkeää, että yhteistyö kodin, koulun ja diabeteksen hoitopaikan välillä jatkuu koko kouluajan, niin ala- kuin yläkoulussakin. 8
Diabeteksen hoitotoimet ja -laitteet voivat herättää koulukavereissa ihmetystä. Heidän on hyvä tietää diabeteksesta: miksi insuliinia annostellaan, miksi verensokeria mitataan ja miksi koulukaveri saattaa tarvita välipaloja. Siitäkin on hyvä muistuttaa, ettei diabetes tartu eikä se johdu liiasta sokerin syönnistä. Yhdessä oppilaan kanssa sovitaan, kuka kertoo omalle luokalle diabeteksesta. Yhdessä oppilaan kanssa sovitaan, kuka kertoo omalle luokalle diabeteksesta. Isompi koululainen voi kertoa diabeteksesta itse tai pitää asiantuntijana jopa esitelmän aiheesta. Kun kyseessä on pieni oppilas, kertoja voi olla opettaja, diabeteshoitaja, kouluterveydenhoitaja tai omat vanhemmat. 9
Diabeteksen hoito koulupäivän aikana Vastuunjako kodin, koulun ja lapsen/nuoren välillä: kirjatkaa yhteiseen suunnitelmaan, kuka vastaa mistäkin ja miten tilanteessa toimitaan. Sovittavat asiat: Ruokailuun liittyvät asiat hiilihydraattimäärän arviointi mahdollisesti tarvittavat lisävälipalat esimerkiksi liikuntaan liittyen Veren- tai kudossokerin seuranta milloin mitataan verensokeri tai tarkastetaan kudossokeri mihin verensokeriarvoihin täytyy reagoida ja miten Insuliinin annostelu aterioilla tarvittavan insuliiniannoksen arviointi -- monipistoshoidossa tilannetta voi helpottaa valmiin taulukon käyttö -- diabeteshoitopaikan diabeteshoitaja neuvoo vanhempia taulukon tekemisessä insuliinin pistäminen tai annostelu pumpulla Valvonnan tarve, kun lapsi tekee kaiken itse Matalan verensokerin tilanteissa toimiminen Korkean verensokerin tilanteissa toimiminen Kotiin viestiminen erikoistilanteissa, esimerkiksi liikunta- ja retkipäiviin tai aikataulumuutoksiin liittyen Hoidon sujumiseen liittyvä viestiminen koulun ja kodin välillä Yhteyshenkilö koululla (oma opettaja tai kouluavustaja tai kouluterveydenhoitaja). 10
Sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkaisivat 2010 toimintamallin diabetesta sairastavan lapsen koulupäivän aikaisesta hoidosta. Toimintamallin liitteenä asiakirjan lopussa on valmis suunnitelmalomake. Toimintamallin löytää helpoiten Diabetesliiton sivujen kautta osoitteesta www.diabetes.fi/koululainen. Koulupäivän aikaisesta hoidosta on säädetty myös terveydenhuoltolaissa 30.12.2010/1326 (2 luku 16 pykälä 5 momentti). Koulussa on hyvä olla lapsesta tai nuoresta mappi, josta löytyy täytetty suunnitelmalomake helposti ja nopeasti. 11
Insuliinihoito Päivittäinen insuliinihoito on välttämätöntä Terve haima erittää insuliinia koko ajan pientä määrää (perus insuliinin eritys). Aterioilla insuliinin eritys kiihtyy vastaamaan ruuasta tulevia ravintoaineita (ateriainsuliinin eritys), ja siksi verensokeri pysyy ei-diabeetikoilla tietyissä rajoissa myös syömisen jälkeen. Koska insuliinia ei erity tyypin 1 diabeteksessa, puuttuva insuliini pitää korvata. Insuliinia ei voi ottaa suun kautta, koska se hajoaisi suolistossa. Insuliini annostellaan joko kynällä tai pumpulla. Monipistoshoidossa annostellaan pitkävaikutteista insuliinia perusinsuliinin tarpeen kattamiseksi 1 2 kertaa päivässä. Pikainsuliinia pistetään kaikilla aterioilla. Aterioilla insuliiniannoksen suuruus määräytyy syötävän ruuan hiilihydraattimäärän ja verensokeritason perusteella. Annos annetaan insuliinikynällä. Niissä käytettävät neulat ovat erittäin pieniä ja teräviä, joten pistäminen ei juuri aiheuta kipua. Pistämiseen käytettävät välineet ovat helppokäyttöisiä. Pistosalueita ovat pakarat, reidet ja vatsan alue, kyljet mukaan lukien. Kaikki pienet koululaiset eivät vielä pistä itse insuliinia. Jos lapsi tarvitsee apua pistämisessä, sovitaan, kuka vastaa pistämisestä. Se voi olla kouluavustaja, terveydenhoitaja tai joku muu aikuinen, joka on saanut tarvittavan opetuksen. Vähän vanhempi alakoululainen saattaa osata itse teknisesti insuliinin pistämisen, mutta tarvitsee apua annoksen suuruudesta päättämisessä ja pistämisen muistamisessa. Aterialla pistettävä insuliiniannos = ruuan hiilihydraattien määrän mukainen insuliiniannos + tarvittaessa korjausinsuliini 12
Pumppuhoidossa insuliini annostellaan laitteella, jota lapset ja nuoret kantavat yleensä vyöllä tai taskussa. Insuliini kulkee pumpun säiliöstä katetriksi kutsutun letkun ja kanyylin kautta ihon alle. Kanyylia tai muita pumppuhoitovälineitä ei tarvitse vaihtaa koulupäivän aikana. Pumppu ohjelmoidaan annostelemaan perusinsuliinia sykäyksittäin ihon alle sopivina annoksina. Ateriainsuliini otetaan napinpainalluksella ennen aterioita. Osa insuliinipumpuista toimii yhteistyössä kudos sokerin pitoisuutta mittaavan sensorin kanssa. Alakouluikäinen lapsi voi hyvinkin osata käyttää insuliinipumppuaan teknisessä mielessä, mutta ateriainsuliiniannoksen ajankohdan ja määrän varmistaa aina aikuinen. Joskus lapselle tai nuorelle saattaa käydä niin, että insuliinin annostelu aterialla unohtuu. Seurauksena verensokeri nousee aterian jälkeen korkeaksi. Yksittäisen insuliiniannoksen unohtuminen ei aiheuta suurta vaaraa. Asiasta on kuitenkin syytä ilmoittaa vanhemmille. On tärkeää, että lapsi voi huolehtia diabeteksen hoitotoimista alusta lähtien samoissa tiloissa muiden kanssa se vähentää koulukavereiden tietämättömyyttä sekä estää ennakkoluulojen syntymistä ja lapsen tai nuoren eristäytymistä muista. Vanhempien kanssa sovitaan yhteistyöneuvottelussa, millaista apua ja seurantaa lapsi tai nuori tarvitsee päivän aikana. 13
Ruokailu Diabetes ei vaadi erityisruokavaliota. Ruokatunti on lapselle ja nuorelle mukava koulupäivän osa. Diabetes ei vaadi erityisruokavaliota. Tavallinen, terveellinen kouluruoka on suositeltavaa myös koululaiselle, jolla on diabetes. Sokeria voi kuulua hänen ruokavalioonsa, kunhan määrä pysyy kohtuullisena. Hän syö samaa ruokaa samaan aikaan koulukavereiden kanssa. Diabeteksen hoitoon kuuluu, että arvioidaan ruuan hiilihydraattimäärä. Pikainsuliini annostellaan ruuan hiilihydraattimäärän mukaisesti. Pikainsuliinin tarve on aina yksilöllinen, ja vanhemmat antavat sen annostelusta erilliset ohjeet. 14 Monet kouluikäiset lapset osaavat jo itse arvioida aterian sisältämiä hiilihydraattimääriä ja ottaa itse ateriainsuliininsa. Pienimmät koululaiset tarvitsevat tähän aikuisen apua ja tukea. Isommillekin koululaisille on syytä olla sovittuna mahdollisuus kysyä aikuiselta tarvittaessa apua.
Liikunta ja retket Lapsi tai nuori, jolla on diabetes, osallistuu koululiikuntaan yhdessä muiden kanssa. Osallistuminen yhteiseen toimintaan vahvistaa yhteenkuuluvuudentunnetta kavereihin ja tarjoaa onnistumisen elämyksiä. Liikunnan mahdollinen verensokeria laskeva vaikutus tulee kuitenkin huomioida. Liikkuminen kuluttaa energiaa ja tehostaa insuliinin vaikutusta elimistössä, jolloin verensokeri saattaa laskea. Lapsen tai nuoren ja vanhempien kanssa kannattaa yhteistyöneuvottelussa keskustella, miten ja millainen liikunta vaikuttaa verensokereihin. Samalla voidaan sopia mahdollisista lisävälipaloista ennen liikuntaa tai sen aikana tai mahdol lisesta insuliiniannoksen vähentämisestä. 15
Liikuntaan liittyviä vinkkejä Lapsi, jolla on diabetes, saattaa tarvita ylimääräistä välipalaa. Jos liikuntatunti ajoittuu esimerkiksi pari tuntia kouluruokailun jälkeen, ylimääräinen 10 20 gramman hiilihydraattipitoinen välipala voi olla tarpeen ennen liikuntaa. Jos liikuntaa on kaksi tai useampi tunti peräkkäin tai se on normaalia rasittavampaa, ylimääräinen 10 20 gramman välipala puolen tunnin tunnin välein voi olla tarpeen myös liikunnan aikana. Jos liikuntatunti on heti ruokailun jälkeen, hyvä keino ehkäistä liikunnan aikaista verensokerin laskua on vähentää ruualle annosteltavan insuliinin määrää. Vähennys voi olla esimerkiksi 30 50 prosenttia tavanomaisesta ateriainsuliinimäärästä. Jos verensokeri on ennen liikuntaa yli 15 millimoolia litrassa (mmol/l), diabeetikon suorituskyky laskee. Rasittavaa liikuntaa ei tällöin suositella, ja liikuntaa on ehkä syytä siirtää myöhemmäksi. Joskus voi olla tarpeen korjata liikuntaa edeltävä korkea verensokeri pienellä annoksella pikainsuliinia. Pitkäkestoiseen liikuntaan, kuten liikuntapäivään, voi varautua ennalta vähentämällä perusinsuliinia. Toimintatavoista on hyvä sopia yhteistyöneuvottelussa vanhempien kanssa. Liikuntapäivistä ja retkistä on hyvä tiedottaa vanhemmille hyvissä ajoin, jotta hoidon suunnittelu etukäteen onnistuu. Retki- ja liikuntapäivien ateriat ja välipalat voi varata mukaan eväinä. Sopivia eväsvaihtoehtoja ovat esimerkiksi leipä, hedelmät, välipalakeksi tai -patukka ja tuoremehu. Myös jäätelö sopii välipalaksi. 16
Verensokeriseuranta Verensokerin mittaaminen tuo varmuutta ja turvallisuutta. Veren- tai kudossokerin seuranta on oleellinen osa diabeteksen hoitoa. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä verensokeritaso eli liian matalien ja korkeiden verensokereiden välttäminen. Veren sokeripitoisuus voidaan mitata sormenpäästä otettavasta pienestä veripisarasta. Näytteen ottamiseen käytetään näytteenottolaitetta, joka ei aiheuta paljonkaan kipua. Verensokerimittareita on monenlaisia. Ne ovat helppokäyttöisiä ja nopeita, ja tuloksen saa muutamassa sekunnissa. Nykymittareissa on muisti, johon tulokset tallentuvat. Aivan pienimmät koululaiset saattavat vielä kirjata verensokerit seurantavihkoon. Sitä voi silloin käyttää apuna myös kodin ja koulun välisessä viestinnässä diabeteshoidon sujumisesta. Kudossokerisensorit mittaavat sokeripitoisuutta ihon alta. Iholla näkyy laite, joka lähettää tietoa insuliinipumppuun, lukulaitteeseen tai suoraan älypuhelimeen. Jotkin kudossokeria mittaavat laitteet antavat tiedon, kun lukulaite viedään sen lähelle. On huomattava, että kudossokeri muuttuu verensokeria hitaammin. Tämän vuoksi dia beteksen hoidon apuna käytetään luetun arvon lisäksi trendinuolia. Ne kertovat, mihin suuntaan sokeritaso on muuttumassa. Kudossokeria mittaavaa laitetta käytettäessä voi joissakin tilanteissa olla tarpeen tarkistaa verensokeri tavanomaisella sormenpäämittauksella (hyvin pieni tai suuri kudossokeritaso, kun lapsen tai nuoren vointi ei sovi mittaustulokseen). Vanhemmat neuvovat, miten lapsen verensokerimittaria tai sensorointilaitetta käytetään. Lasta tai nuorta avustavan on tärkeä ymmärtää, mitä mittaustulokset kertovat ja vaativatko ne toimia. Vanhemmat opastavat hoitoon osallistuvia siinä, mitä ovat liian matala ja liian korkea verensokeri ja mitä toimia ne vaativat. 17
Lapsen ja erityisesti nuoren verensokeriarvot voivat poiketa huomattavastikin asetetuista tavoitteista. Tästä ei kenenkään tule tuntea syyllisyyttä. Tärkeintä on tietää, miten poikkeavissa tilanteissa toimitaan. Yksittäisistä korkeista sokeriarvoista ei ole lapsen tai nuoren terveydelle haittaa. Verensokerin tavoitearvot: ennen aterioita useimmiten 4 7 mmol/l (millimoolia litrassa) kaksi tuntia aterian jälkeen useimmiten alle 10 mmol/l. >15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 KORKEA VERENSOKERI Happomyrkytyksen eli ketoasidoosin vaara kasvaa lisääntyvästi, kun verensokeri on pitkään korkea. Yksittäinen korkea verensokeri ei kuitenkaan ole haitallinen. Lapsi tarvitsee lisäannoksen pikainsuliinia. Riittävä vedenjuonti tärkeää. KOHONNUT VERENSOKERI TAVOITEVERENSOKERI Lapsi saattaa tarvita hiilihydraattipitoisen välipalan ennen aktiivista liikuntaa. MATALA VERENSOKERI alle 4 mmol/l (millimoolia litrassa) Lapsen tulee saada nopeasti hiilihydraattipitoista syötävää tai juotavaa (noin 10 15 grammaa hiilihydraattia) eli esimerkiksi glukoosipastilleja tai sokeria tai lasillinen mehua tai makeisia tai muuta sokeria sisältävää. Jos verensokeri laskee alle arvon 3 mmol/l eikä sitä korjata hiilihyraatilla, voi seurata vakava hypoglykemia. 18
Matala verensokeri eli hypoglykemia Insuliinihoidon vuoksi verensokeri voi laskea joskus liikaa. Kun verensokeri laskee alle arvon 4 mmol/l, puhutaan hypoglykemiasta. Kouluikäinen lapsi usein jo tunnistaa matalan verensokeripitoisuuden oireita. Oireet ovat yksilöllisiä ja voivat vaihdella. Ihan nuorimmat eivät välttämättä pihaleikin tiimellyksessä niitä välitunnilla huomaa, ja siksi myös ulkopuolisen tekemät havainnot ovat tärkeitä. Kun verensokeri laskee, lapsi voi valittaa nälkää ja heikotusta tai hän voi olla ärtynyt ja haluton. Matala verensokeri voi vaikuttaa koululaisen suoritus- ja keskittymiskykyyn (tarkkaavaisuuteen, havainnointikykyyn, muistiin ja reagointinopeuteen). Palautuminen voi viedä puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, vaikka verensokeri olisi mittauksen perusteella jo sopiva. Hypoglykemian voi aiheuttaa liian suuri insuliiniannos suhteessa syötyihin hiilihydraatteihin tai lisääntynyt liikunta, johon ei ollut varauduttu sopivalla syömisellä tai insuliiniannoksen vähentämisellä. Jos lapsella esiintyy matalan verensokerin oireita, veren- tai kudossokerin pitoisuus tulee varmistaa sensorilla tai sormenpäämittauksella. Jos mittaamiseen ei ole juuri sillä hetkellä mahdollisuutta, lapselle kannattaa antaa ylimääräistä syötävää tai juotavaa. Matalan verensokerin oireet: heikottaa, kasvot kalpenevat, hikoiluttaa, silmissä sumenee, päätä särkee, olo on poissaoleva. www.diabetes.fi Esitettä voi tilata Diabetesliitosta: www.diabetes.fi/d-kauppa materiaalitilaukset@diabetes.fi 19
Pidä ohjeet ensiapukaapissa ja paikassa, josta ne löytyvät helposti. Ensiapu Jos epäilet matalaa verensokeria, mittaa se. Alle 4,0 mmol/l on matala. Anna lapselle verensokeria nostavaa (hiilihydraattipitoista) syötävää tai juotavaa. Alle 3,0 mmol/l: tilanne voi korjaamattomana johtaa tajuttomuuteen. Jos lapsi pystyy nielemään, ANNA HETI verensokeria nostavaa juotavaa. Sopivia syötäviä ja juotavia matalan verensokerin korjaamiseen (10 15 grammaa): lasillinen tuoremehua tai 2 desilitran mehutetra ( pillimehu ) / sokeria sisältävä juoma 4 6 glukoosipastillia (Siripiri, Dexal) tai sokeripalaa hunajatikut glukoosigeeli hedelmä (helposti syötävä, esimerkiksi banaani) sokeripitoisia makeisia tai rusinoita lasillinen maitoa sokeripitoinen jugurtti tai jäätelö. Jos oireet eivät mene ohi 5 10 minuutissa tai mittauksella todetaan, että verensokeri on edelleen liian matala, annetaan toinen samansuuruinen annos. 20 Vanhemmat antavat lisäohjeita siitä, mitä hiilihydraattia ja kuinka paljon lapsi yleensä tarvitsee matalan verensokerin korjaukseen erilaisissa tilanteissa.
Vakava hypoglykemia Joskus verensokeri laskee niin, että lapsi on haluttomuuden lisäksi poissa oleva ja kalpean kylmän hikinen. Tällöin on vaara, että pitkittyessään tilanne johtaa tajuttomuuteen ja kouristuksiin. Näin tapahtuu nykyään erittäin harvoin. Jos olet epävarma, pystyykö lapsi nielemään tai lapsi on tajuton, hänelle ei saa antaa juotavaa tai syötävää tukehtumisvaaran vuoksi. Paras toimintatapa tällöin on laittaa lapsi kylkiasentoon ja soittaa 112 (tilattava ambulanssi). Lapsen vanhempiin on heti otettava yhteyttä. Vakavan hypoglykemian ensiapu on gluka goni pistos. Glukagoni on hormoni, joka vapauttaa maksasta sokeria verenkiertoon. Vanhempien kanssa sovitaan mahdollisesta glukagonin (Glucagen ) käytöstä etu käteen, ja he toimittavat sen tarvittaessa koululle. Kouluretkille mukaan: hoitovälineet ylimääräistä välipalaa hoito-ohjeet vanhempien yhteystiedot hätäensiavuksi glukoosipastilleja (Siripiri, Dexal) ja/tai tavallista palasokeria ja/tai pillimehuja. Koulussa pitää olla ensiapuohjeet liian matalan verensokerin varalta lapsesta vastaavien aikuisten yhteystiedot lapsen hoito-ohjeet hätäensiavuksi: -- glukoosipastilleja (Siripiri, Dexal) tai tavallista palasokeria tai glukoosigeeliä tai hunajatikkuja tai pillimehuja -- sopimuksen mukaan glukagonipakkaus lapsen vanhempien yhteystiedot lapsen oman diabeteshoitoyksikön ja/tai lähimmän sairaalan tai terveyskeskuksen puhelinnumerot. Vanhempien yhteystietojen täytyy olla kaikkien tiedossa, jotka voivat niitä tarvita. 21
Liian korkea verensokeri eli hyperglykemia Tyypin 1 diabeteksen hoidossa tavoitteena on, että verensokeritaso pysyy suurimman osan vuorokaudesta välillä 4 10 millimoolia litrassa (mmol/l). Arvoja, jotka ylittävät 10 mmol/l, esiintyy ajoittain kaikilla insuliinihoidossa olevilla hyvästä hoidosta huolimatta. Satunnaisen korkean verensokerin syynä saattaa olla liian pieni määrä ateriainsuliinia suhteessa ruuan sisältämään hiilihydraattimäärään tai insuliiniannoksen unohtaminen tai huomattava myöhästyminen. Insuliini pumppuhoidossa verensokerin kohoamisen voivat aiheuttaa pumpun kanyylin tukkeutuminen ja katetrin ilmakuplat. Stressitilanteet, kuten kokeet tai esiintyminen, ovat hyvin tavallinen korkean verensokerin syy. Verensokeri nousee myös, jos lapsi tai nuori on sairaana. Lyhytkestoinen satunnainen korkea verensokeri ei ole vaarallinen, mutta voi heikentää merkittävästi koululaisen suoritus- ja keskittymiskykyä. Tämä voi vaikuttaa koulumenestykseen. Jos koululaisella on korkean verensokerin oireita, hänellä pitäisi olla mahdollisuus tarkistaa verensokeri koulutunnin aikana ja tarvittaessa korjata verensokeria ylimääräisellä annoksella pikainsuliinia. Korjausannoksista kannattaa sopia etukäteen vanhempien kanssa. Korkean verensokerin oireita: väsymys ja voimattomuus keskittymiskyvyn heikentyminen reaktioiden hidastuminen janon ja virtsaamistarpeen lisääntyminen pahoinvointi. 22
Jos verensokeri on pitempiä aikoja yli 15 mmol/l, happomyrkytyksen (ketoasidoosin) vaara kasvaa. Jos lapsella tai nuorella on happomyrkytyksen oireita, on syytä ottaa heti yhteyttä vanhempiin. Tällöin tarvitaan vanhemman tai ammattilaisen apua jatkotoimista päättämisessä. Happomyrkytyksen oireet: poikkeava väsymys jano, suun kuivuminen jatkuva pissahätä tajunnantason aleneminen, reagointikyvyn heikkeneminen pahoinvointi ja oksentaminen. Koulusta ammattiopintoihin Isompi koululainen ymmärtää usein jo itse hoidon pelisäännöt, mutta mitä pienemmästä koululaisesta on kysymys, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen apua. Oppimisympäristö tulee luoda sellaiseksi, että lapsi voi turvallisesti nauttia opetuksesta, johon hänellä on perustuslain turvaama oikeus. Hänellä on diabeteksesta huolimatta oikeus osallistua kaikkeen koulun järjestämään toimintaan. Lapsen ja nuoren ympärillä olevat aikuiset ovat avainasemassa turvaamassa hänen polkunsa alakoulusta yläkouluun ja aikanaan toisen asteen opintoihin. Yhteistyöllä ja lasta tai nuorta kuullen voimme antaa hänelle parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. 23
Voitamme diabeteksen joka päivä Liity jäseneksi! Kun kaipaat tukea lapsen diabeteksen omahoitoon tai kokemusten vaihtoa muiden vanhempien kanssa, liity Diabetesliiton jäseneksi. Tietoa ja tukea diabeteksen kanssa elämiseen saa myös Diabetesliiton kursseilta. Diabetesliitto toimii diabeteksen hoidon kehittämiseksi, kouluttaa alan ammattilaisia, valvoo diabeetikoiden etuja ja edistää hyvinvointia sekä diabeteksen ennaltaehkäisyä. www.diabetes.fi/liity www.diabetes.fi ISBN 978-952-486-208-0