HYO NTEISET RUOKAKETJUSSA 2015 2017 LOPPURAPORTTI
Yhteystiedot: Jaakko Korpela Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus 20014 Turun yliopisto jaakko.korpela@utu.fi Hilkka Siljander-Rasi Luonnonvarakeskus hilkka.siljander-rasi@luke.fi JULKINEN LOPPURAPORTTI HYÖNTEISET RUOKAKETJUSSA 1.10.2015 30.9.2017 www.utu.fi/hyonteisetruokaketjussa 2
Sisällys Johdanto... 4 1. Projektin tavoitteet... 5 2. Hyönteiset kestävän ruokaketjun kehityksessä... 5 Hyönteistuotannon kestävyydessä on paljon kehityspotentiaalia... 5 Turvallista ja kestävää hyönteisrehua biotalouden sivuvirroista... 3 Jalostuksen avulla tehokkaampia ja maistuvampia hyönteisiä... 4 3. Hyönteiset eläinrehuna... 4 Jauhomadosta rehua broilereille... 5 Hyönteisrehun vaikutus broilerlihan aistittaviin ominaisuuksiin... 6 Ruokintakoe kirjolohella... 7 Hyönteisten pilot-prosessointikokeet... 9 4. Hyönteiset ruokana... 9 Kuluttajien hyväksyntä suurimpana haasteena hyönteisten ruokakäytölle... 10 Monikäyttöinen raaka-aine ruokateollisuuden käyttöön... 12 Hyönteisistä ravitsevaa ruokaa... 13 Hyönteisten kitiini voi edistää terveellisen suolistomikrobiston ylläpitoa... 14 5. Lainsäädäntö ja viranomaisohjeet... 15 Hyönteiset ovat Euroopan Unionissa uuselintarvikkeita... 16 Lainsäädäntö Euroopan Unionin ulkopuolella... 17 Lainsäädäntö ja hygienianäkökohdat hyönteisten rehukäytössä... 17 6. Kansainvälisyys, verkostot ja tiedon levittäminen... 18 7. Johtopäätökset ja jatkotyö... 19 3
Johdanto On hämmentävää, miten pienessä määrin ihmiskunta hyödyntää hyönteisiä, kun huomioidaan hyönteisten valtava monimuotoisuus, biomassa ja tärkeys ekosysteemien osana. Elinympäristössämme ne koetaan häiriötekijänä, ruokaketjussa taas satoja pilaavina tuholaisina, joka lienee yksi syy länsimaisen ruokakulttuurin vieraantumiseen ja inhoon hyönteisiä kohtaan. Ruokaturvan varmistaminen seuraavien vuosikymmenten aikana tulee vaatimaan merkittäviä panoksia uusien, kestävämpien ruuan lähteiden ja tuotantotapojen kehittämiseen. Hyönteistuotanto on tämän hetken lupaavimpia keinoja vastata näihin haasteisiin. Hyönteiset ruokaketjussa projekti esitteli vuonna 2015 hyönteisruokaa tulevaisuuden visiona, vuonna 2017 projektin päättyessä hyönteisruokaa saa lähimarketista. Alan pioneeriyritysten, Biotus, EntoCube ja Pohjolan Hyönteistalous, lisäksi Suomessa on tällä hetkellä kasvava joukko hyönteistuottajia sekä suuria että pieniä elintarvikejalostajia tuomassa markkinoille uusia hyönteisperäisiä elintarvikkeita. Suomen syyskuussa 2017 tekemä tulkintamuutos ruokahyönteisten sallimiseksi antoi erittäin näkyvän positiivisen sysäyksen kestävämmän ruokaketjun kehitykseen. Suomi tunnetaan jo nyt hyönteismyönteisenä kansana, ja päätöksen myötä meillä on kaikki edellytykset siirtyä tämän kehityksen kärkeen myös kansainvälisesti. Hyönteiset ruokaketjussa projekti tutki myös hyönteisiä muiden tuotantoeläinten ravintona. Hyönteisistä valmistetun rehun käyttö kalojen rehuna (vesiviljelyssä) on sallittua koko EU:ssa heinäkuusta 2017 alkaen ja siipikarjan osalta keskustelu on käynnissä. Vaikka hyönteisproteiini ei vielä tänä päivänä kilpaile tavanomaisten valkuaislähteiden kanssa, kansainvälinen kehitys tällä alueella etenee vauhdilla. Hyönteistalouteen kohdistuu lupaus kestävämmästä ruuantuotannon huomisesta. Sen toteuttamiseen tarvitaan ponnisteluja kuluttajahyväksynnän luomiseksi ja investointeja hyönteisalan tutkimukseen ja kehitykseen. Hyönteisten laajamittainen hyödyntäminen ruokaketjun kestävänä ja kilpailukykyisenä proteiinilähteenä edellyttää kasvua teollisen mittakaavan tuotantoon ja sivuvirtamateriaalien tehokasta hyödyntämistä kiertotalouden periaattein. Hyönteiset ruokaketjussa projekti 2015 2017 oli Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen toteuttama tutkimus, jonka päärahoittajina oli Tekes sekä kymmenen suomalaista yritystä ruokaketjun varrelta. Hyönteisalan yritysten Biotus, EntoCube ja Pohjolan hyönteistalous lisäksi kumppaneina ovat Clewer Technology, Gala Mare, HKScan, Kronfågel, Leader Foods, RaisioAgro ja Saarioinen. 4
1. Projektin tavoitteet Projektin keskeinen päämäärä oli edistää hyönteisten tuotantoon ja jalostukseen perustuvan uudenlaisen osaamisen ja biotalouden arvoverkoston syntymistä Suomessa. Tavoitteena oli myös vuoropuhelu yritysten, tutkimusyksiköiden ja viranomaistahojen kanssa. Projekti yhdisti Luonnonvarakeskuksen elintarvikealan, eläinravitsemuksen sekä ympäristöalan luonnontieteellisen ja Turun yliopiston oikeustieteellisen, aistittavan laadun ja kuluttajatutkimuksen osaamisen. Laaja-alaisen tutkimusnäkökulman tarkoituksena oli ennakoida muutoksia ruuantuotannossa ja lainsäädännössä, sekä toisaalta avata uusia tutkimuksen alueita hyönteisten hyödyntämiseen ja merkitykseen osana ruuan tuotantoketjua ja uudenlaista biotalouden arvoverkostoa. Tutkimuksen tuottama tieto tukee hyönteisten tuotannon kehitystä uudenlaisena ruokaketjun raaka-aineena ja ruuanlähteenä. 2. Hyönteiset kestävän ruokaketjun kehityksessä Hyönteiset ovat kestävä vaihtoehto perinteisten eläinkunnan tuotteiden rinnalle ihmisten ja eläinten ravitsemukseen. Hyönteisten tehokas kasvattaminen tuottaa vähemmän kasvihuonepäästöjä kuin sianlihan tuotanto ja vain murto-osan nautakarjaan verrattuna. Hyönteisten kasvatus sitoo lisäksi vähemmän maapinta-alaa ja vesivarantoja kuin perinteisen lihakarjan tuottaminen yhtä proteiinikiloa kohti. Vaihtolämpöisinä hyönteiset tarvitsevat kuitenkin Suomen olosuhteissa kasvatustilan lämmitykseen käytettävää energiaa. Jopa yli puolet hyönteistuotannon kasvihuonekaasupäästöistä johtuu viljapohjaisen rehun tuotannosta. Hyönteistuotannon ilmastovaikutusta voidaankin merkittävästi pienentää korvaamalla viljapohjainen rehu maatalouden ja elintarviketeollisuuden kasviperäisillä sivuvirroilla. Hyönteisten rehuiksi soveltuvia kasvisten jatkojalostuksessa syntyviä kuorimassoja ja leikkuujätteitä syntyy Suomessa määriä, jotka voisivat hyvin soveltua hyönteistuotannon pääasialliseksi rehulähteeksi. Sivuvirta-ainesten hyödyntämisen lisäksi hyönteisten kasvatusmenetelmien kehitys, lajikohtaisten ravintovaatimusten ymmärtäminen sekä tulevaisuudessa myös hyönteislajien jalostus mahdollistavat entistä resurssitehokkaamman hyönteisten tuotannon. Kestävyyttä arvioidessa haasteena on ollut datan saatavuus ja elinkaariarviointien puuttuminen teollisen mittakaavan tuotannosta. Sivuvirta-ainesten hyödyntämisessä ongelmana ei ole saatavuus eikä laatu vaan pikemmin logistiikka ja tasainen saanti vuoden ympäri. Hyönteistuotannon kestävyydessä on paljon kehityspotentiaalia Katri Joensuu & Frans Silvenius, Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskus teki arvion hyönteistuotannon kestävyydestä perustuen tietoihin jauhopukin teollisen mittakaavan kasvatuksesta Hollannissa sekä hyönteisten rehujen, sähkön ja lämmöntuotannon kasvihuonekaasupäästöistä Suomen olosuhteissa. 5
Kotimaisen hyönteistuotannon ilmastovaikutus (global warming potential) on selvityksen mukaan hieman suurempi kuin Hollannissa, mutta alhainen verrattuna moniin perinteisiin eläinkunnan tuotteisiin. Yli 95 % hyönteiskasvatuksen kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rehukasvien viljelystä ja lämmitysenergiasta. Suomen olosuhteissa jauhopukin (Tenebrio molitor) kaupallisen tuotannon ilmastovaikutus on verrattavissa kanan, sianlihan ja kananmunan alimpiin kirjallisuudessa raportoituihin arvoihin. Jauhopukin kasvatuksen ilmastovaikutus arvioitiin tasolle 3,1 kg CO2-eq/kg, kun esimerkiksi kasvatetun kirjolohen vastaava ilmastovaikutus Suomen olosuhteissa on 4,35 kg CO2-eq/kg. Noin 64 % jauhopukkien kasvatuksen ilmastovaikutuksesta aiheutuu niiden rehun tuottamisesta, kun rehun vastaava osuus Hollannissa on noin 56 %. Hyönteisten itsensä tuottamat kasvihuonepäästöt ovat minimaalisia. Kaupallisen mittakaavan hyönteiskasvatuksessa käytettävät rehut koostuvat tällä hetkellä lähinnä viljaraaka-aineista, joita voitaisiin käyttää muidenkin kotieläinten tai ihmisten ravintona. Hyödyntämällä erilaisia sivuvirta-aineksia, kuten vihanneskuorimo-, panimo- ja leipomoteollisuuden sivuvirrat, tuotannon ilmastovaikutusta on mahdollista pienentää entisestään. Energiankulutuksesta aiheutuvia päästöjä on mahdollista pienentää myös hyödyntämällä uusiutuvia energianlähteitä tai esimerkiksi teollisuuden hukkalämpöä. Tuotantotekniikan optimoinnilla, automaatiolla ja rehunkäytön tehostamisella olisi vielä paljon tehtävissä tuotannon kasvihuonekaasupäästöjen pienentämiseksi. Kokonaisvaltaisella optimoinnilla hyönteistuotannon pientä ilmastovaikutusta voisi entistä vahvemmin käyttää hyönteisruuan kilpailutekijänä muihin eläinproteiineihin nähden. Kuva 2. Hyönteistuotannon kasvihuonekaasupäästöt verrattuna tavanomaisiin eläintuotteisiin Katri Joensuu & Frans Silvenius (2017). Production of mealworms for human consumption in Finland: a preliminary life cycle assessment. Journal of Insects as Food and Feed: 3 (3) p. 211 216. https://doi.org/10.3920/jiff2016.0029 2
Turvallista ja kestävää hyönteisrehua biotalouden sivuvirroista Pertti Marnila, Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskus selvitti kotimaisten kasviperäisten sivuvirta-ainesten saatavuutta ja laatua hyönteisten rehukäyttöön. Tarkoitukseen haastateltiin kotimaisia kasvisten ja elintarvikkeiden jalostajia sekä puuta prosessoivaa teollisuutta. Jotta hyönteisten kasvatus olisi ympäristön kannalta ja taloudellisesti kestävää, on niiden käyttämän rehun oltava kestävästi tuotettu. Siksi hyönteistuotannon taloudelliseen kestävyyteen ja ympäristövaikutuksiin kriittisesti vaikuttava seikka on paikallisten resurssien hyödyntäminen hyönteisten rehun valmistuksessa. Tyypillisesti teolliseen kasvatukseen soveltuvat hyönteislajit kykenevät käyttämään ravintonaan hyvin monenlaisia biomassoja, joita syntyy ruuantuotannossa, kotitalousjätteinä sekä mahdollisesti metsätalouden tai puunjalostuksen sivutuotteina. Eläinten lantaa, yhdyskuntajätettä ja jopa puhdistamolietettä on testattu hyönteisten ravintona. Rehulainsäädäntö, erityisesti TSE-asetus ja sivutuoteasetus kuitenkin rajaavat ruokaketjuun menevien hyönteisten rehujen raaka-aineet kasviperäisiin biomassoihin, jotka ovat laadultaan tuotantoeläinten rehuiksi kelpaavia. Vaikka eri hyönteislajien spesifejä ravintovaatimuksia on tutkittu vasta hyvin vähän, rehun tiedetään olennaisesti vaikuttavan niiden kasvunopeuteen, rehun hyväksikäyttöön ( hyötysuhteeseen ), lisääntymiseen sekä taudinkestävyyteen. Tämän vuoksi myös sivuvirtamateriaaleista on löydettävä ne koostumukset, joilla päästään parhaaseen rehun hyötysuhteeseen ja ravitsemukselliseen laatuun. Muita olennaisia kriteerejä ovat materiaalien tasainen saatavuus vuoden ympäri sekä hygieniaan ja rehuturvallisuuteen liittyvät seikat. Sivuvirrat suurista elintarviketuotannon yksiköistä hyödynnetään jo melko tehokkaasti bioenergiana tai muiden eläinten rehuna. Silti suurista teollisuuslaitoksista on saatavissa hyvälaatuisia vajaakäytettyjä jakeita.. Kasviksia jalostavissa pk-yrityksissä suuri osa rehukelpoisista sivuvirroista kompostoidaan, mutta näitä annettaisiin mielellään rehuna hyödynnettäväksi, mikäli varastointi ja lupaprosessit saadaan asianmukaisella tavalla helposti hoidettua. Erityisesti kasvisten jatkojalostuksessa syntyy eri puolilla maata hygienialtaan riittävän korkealaatuisia kuorimassoja ja leikkuujätteitä sellaisia määriä, että ne mahdollistavat teollisen hyönteistuotannon jopa ilman muita rehulähteitä. Kiinnostavan, mutta saatavuudeltaan vaihtelevan lähteen tarjoaa myös leipomoteollisuus. Suurimpana haasteena sivuvirtojen hyödyntämiselle on materiaalien maantieteellinen jakautuminen ja sivuvirtojen sesonkiluonteisuus satokausien mukaan. Saatavilla olevat määrät sen sijaan riittävät hyvin ja hygieniariskit elintarvikkeiden prosessoinnista saatavien sivuvirtojen osalta ovat minimaalisia. Kuivauskustannukset voivat kuitenkin vaikuttaa vesipitoisten sivuvirtojen käyttöön hyönteisten rehuissa. Puupohjaisten sivuvirtojen soveltuvuus hyönteisten rehuraaka-aineiksi vaatii vielä paljon tutkimustyötä sekä todennäköisesti uusien, metsäekosysteemeille riskittömien hyönteislajien käyttöönottoa. Sen sijaan puunjalostuksesta saatava hukkalämpö olisi jo sellaisenaan kestävä ratkaisu hyönteiskasvatuksen lämmitysenergian tarpeeseen. 3
Tutkimus kasviperäisten sivuvirtojen soveltuvuudesta hyönteisten rehuiksi jatkuu Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston uudessa HyväRehu -hankkeessa. Siinä tutkitaan kotimaisen teollisuuden kasviperäisten sivuvirtojen soveltuvuutta jauhopukin toukan, kotisirkan, kaksitäpläsirkan ja Ruspolia-hepokatin rehuseoksiin. Tavoitteena on kehittää kotimaisista rehuaineista koostuvia, hyönteisten tarpeet täyttäviä rehuja, joilla saadaan hyvä kasvu ja tuotantotulokset. Pertti Marnila (2017). Esitys Insects in the Food Chain seminaarissa, Turku 29.9.2017. Saatavilla http://insect-network.org/what-a-second-nice-seminar/ Jalostuksen avulla tehokkaampia ja maistuvampia hyönteisiä Maria Tuiskula-Haavisto, Luonnonvarakeskus On ilmeistä, että hyönteisten kasvunopeutta ja konversiotehokkuutta voidaan tulevaisuudessa parantaa olennaisesti geneettisellä jalostustyöllä. Hyönteisten jalostusta ja systemaattista ravitsemustutkimusta ei ole juurikaan tehty ja tilanne muistuttaa tältä osin perinteisen karjanjalostuksen tilaa 200 vuotta sitten, eläinten tuotanto aika- ja rehuyksikköä kohden oli murto-osa nykyisestä. Lukuun ottamatta pitkälle domestikoituja tarhamehiläisiä ja silkkiä tuottavia mulperiperhosia, hyönteisten tuotanto-ominaisuuksien jalostamista ei ole juuri tehty. Eräitä hyönteislajeja, kuten banaanikärpäsiä, sirkkoja tai tupakkakiitäjiä on perinteisesti käytetty koe-eläiminä ja niiden genomia tunnetaan sen vuoksi jo varsin hyvin. Lajien ja kantojen jalostusta todennäköisesti tapahtuu hyönteisiä kasvattavissa yrityksissä. Uusilla genomityökaluilla on paljon mahdollisuuksia nopeasti lisääntyvien hyönteisten jalostamisessa. Tutkimusta tarvitaan tärkeiden tuotanto-ominaisuuksien valinnassa ja niiden mittaustekniikan kehittämisessä eri hyönteislajeilla. Tällä hetkellä tuottajien mukaan tärkeimpiä jalostusominaisuuksia ovat taudinkestävyys ja kasvuominaisuuksien parantaminen. Lisäksi jalostuksella voitaisiin ehkäistä hyönteispopulaatioiden sisäsiittoisuutta. 3. Hyönteiset eläinrehuna Hyönteiset nähdään erittäin potentiaalisena vaihtoehtona muiden ruuantuotantoeläinten, kuten kalan tai siipikarjan ravitsemukseen. Tavanomaisista rehuvalkuaislähteistä tutkimus keskittyy erityisesti kalajauhoa ja soijarouhetta korvaaviin rehuaineisiin, johon ympäristöä säästävällä hyönteisproteiinin tuotannollakin ensisijaisesti pyritään. Kalankasvatus on kehittynyt nopeasti viime vuosikymmenten aikana ja nykyisin jo puolet maailman ruokakalasta on viljeltyä kalaa. Samalla kasvatuksessa käytettävien rehujen ja niiden valmistukseen tarvittavien rehuaineiden kysyntä on lisääntynyt. Lohikalojen kasvatusrehuissa on perinteisesti käytetty valtameristä peräisin olevia rehuaineita, kuten kalajauhoa ja -öljyä. Näiden saatavuus ei kuitenkaan ole ollut riittävää tyydyttämään kasvavan rehuteollisuuden tarpeita ja uusia vaihtoehtoisia rehuaineita onkin otettu enenemässä määrin käyttöön. Kalajauhoa korvaavina rehuaineina on käytetty pääasiassa kasviperäisiä valkuaisainepitoisia palkokasveista ja viljoista valmistettuja jauheita. 4
Hyönteisten käyttäminen prosessoituna eläinproteiinina (PAP) on Euroopan Unionissa tällä hetkellä sallittua ainoastaan vesiviljelyssä, tyypillisimmin petokalojen ruokintakasvatuksessa. Vastaavaa sääntelyn muutosta odotetaan myös siipikarjan osalta lähivuosina. Merkittävänä haasteena on analyysimenetelmien kehittäminen, jolla voitaisiin varmistua rehuvalkuaisen puhtaudesta, toisin sanoen ettei hyönteis-pap sisällä muista eläimistä peräisin olevia jäämiä. Rehulainsäädännöstä keskustellaan tarkemmin kappaleessa 4. Luonnonvarakeskuksen toteuttamissa kasvatuskokeissa vahvistettiin, että hyönteisproteiini soveltuu osin korvaamaan muita valkuaislähteitä kirjolohen ja broilerikanan rehuruokinnassa, mutta tutkimusta tarvitaan edelleen rehun koostumuksen optimoimiseksi eläimen ravitsemukseen paremmin sopivaksi. Tutkimus hyönteisten käytöstä eläinten ravintona sekä niiden massatuotannosta kiertotalouden periaatteilla on hyvin aktiivista ympäri maailmaa. Käsiteltyä hyönteisvalkuaista tuotetaan jo kaupallisessa mittakaavassa myös Euroopassa. Hyönteisrehun todellinen läpimurto globaaleilla rehumarkkinoilla edellyttää kuitenkin vielä runsaasti tutkimusta sekä tehokkaiden kasvatusmenetelmien kehitystä kilpaillakseen tavanomaisten valkuaislähteiden kanssa. Jauhomadosta rehua broilereille Petra Tuunainen, Hilkka Siljander-Rasi, Luonnonvarakeskus; Jarmo Valaja, Tuulikki Viilo, Helsingin yliopisto Luonnonvarakeskuksen kokeessa tutkittiin jauhomadosta (Tenebrio molitor) valmistetun kaupallisen hyönteisproteiinitiivisteen (Ynsect, Ranska) kemiallinen koostumus ja vaarattomuus eläimen terveyden kannalta, rehuseoksen näennäinen kokonais- ja ohutsuolisulavuus sekä näennäinen typpikorjattu muuntokelpoisen energian arvo broilereilla ja aminohappojen ohutsuolisulavuus. Kokeessa oli yhteensä 192 Ross 308-hybridin lintua. Hyönteisrehua sekoitettiin lintujen kasvatusrehuihin 10 tai 15 %. Kontrollirehuun jouduttiin lisäämään hieman tavallista enemmän kasviöljyä, koska hyönteisrehussa oli hyvin korkea raakarasvapitoisuus. Suuremman öljypitoisuuden takia erityisesti kontrollirehut olivat hieman tavallista jauhoisempia ja pelletit murenevampia, mikä saattaa hieman vaikuttaa lintujen rehunkulutusta varsinkin vanhemmilla linnuilla. Tutkimuksessa käytetyssä hyönteisjauhossa oli soijarouheeseen verrattuna korkeampi kuivaainepitoisuus ja korkeammat raakavalkuais- ja raakarasva- ja raakakuitupitoisuudet. Aminohapoista lysiinin, metioniinin ja treoniinin pitoisuudet olivat soijaa korkeammat, ainoastaan kystiinin määrä oli hyönteisjauheessa matalampi. Tutkimuksessa ei analysoitu kivennäisaineita, mikä voisi olla tulevaisuudessa tärkeää koska jauhomadossa on kirjallisuuden mukaan siipikarjan ravitsemukseen matala kalsiumpitoisuus. Hyönteisrehua saaneet linnut kasvoivat normaalia hitaammin ja jäivät kasvatussuositusten tavoitearvoista selvästi. Heikko kasvu johtui välttämättömien aminohappojen rajoituksesta kasvatusrehuissa. Kasvatusrehuihin ei tietoisesti lisätty puhtaita aminohappoja tasapainottamaan rehuja suositusten mukaisiksi, jotta soijarouheen ja hyönteisjauhon erot 5
saataisiin koerehuissa selvemmin esille. Normaalissa broilerituotannossa puhtaita aminohappoja käytetään lähes poikkeuksetta. Lisäksi käytetyt hyönteisjauhon määrät rehussa olivat melko suuria, mikä saattoi vaikuttaa huonoihin kasvatustuloksiin, kun mallina käytettiin nopeasti kasvavaa lintua, joka on herkkä varsinkin alkukasvatuksen aikana tapahtuville ongelmille kasvatusolosuhteissa tai ruokinnassa. Muissa tutkimuksissa on todettu että broilerien ruokinnassa 10 % korvaaminen jauhomadoilla ei vaikuttanut broilerikanojen tuotantoominaisuuksiin (Makkar ym. 2014). Kuva 3. Lintujen painonkehitys (g) ruokintakokeen aikana Kasvatuskauden jälkeen linnut jaettiin elopainon mukaan uudelleen ryhmiin hyönteisrehun energia-arvon ja ohutsuolisulavuuden määrittämiseksi. Hyönteisjauho oli tulosten perusteella hieman huonommin sulavaa kuin soijarouhe. Typpeä, energiaa ja orgaanista ainetta pidättyi kontrollikoerehua saaneilla linnuilla enemmän kuin hyönteisrehua saaneilla linnuilla. Ohutsuolinäytteistä määritettyjen aminohappojen ohutsuolisulavuudet eivät eronneet ryhmien välillä, vaikka kontrollikoerehua saaneilla linnuilla sulavuudet olivat hieman paremmat kuin hyönteisrehua saaneilla linnuilla. Todennäköisesti kasvatusajan heikko kasvu vaikutti myös sulavuuskokeen tuloksiin. Lisäksi hyönteisjauhon sulavuutta voi huonontaa hyönteisten sisältämä kitiini, joka ei sula yksimahaisten eläinten ruuansulatuksessa ja voi estää ohutsuolessa raakavalkuaisen sulavuutta. Hyönteisrehun vaikutus broilerlihan aistittaviin ominaisuuksiin Terhi Pohjanheimo, Juha Sola & Otto Selenius, Turun yliopisto Luonnonvarakeskuksen ruokintakokeessa kasvatetuista linnuista toimitettiin rintafileet aistittavan laadun tutkimusta varten Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen aistittavan laadun laboratorioon. Tutkimuksessa arvioitiin uunikypsennettyjen rintafileiden hajua, ulkonäköä, rakennetta ja makua/flavoria, kun näytteinä olivat kontrollirehulla ja 10 tai 15 % hyönteisrehulla kasvatettujen lintujen fileet. Arviointi toteutettiin kuluttajatutkimuksena (n=70), jossa arviointiin fileiden aistinvaraista miellyttävyyttä (miellyttävyysasteikolla 1-9) ja ominaisuuksien voimakkuutta (0-3). 6
Hyönteisrehulla (10 % ja 15 %) ei ollut vaikutusta rintafileiden miellyttävyyteen. Kaikki kolme tutkittua fileetä koettiin hajun, ulkonäön, rakenteen ja maun suhteen yhtä miellyttäviksi. Aistinvaraisten ominaisuuksien suhteen korkeampi hyönteisrehupitoisuus (15 %) alensi fileiden rakenteen leikkautuvuutta, pehmeyttä, mureutta ja mehukuutta kontrollifileisiin verrattuna, mutta 10 % hyönteisrehupitoisuudella vastaavia eroja ei syntynyt. Aistinvaraisesti havaitut erot eniten hyönteisrehua saaneiden broilerien rintafileissä johtuivat todennäköisesti lintujen heikosta kasvusta, ja siten myös fileiden pienemmästä koosta. Muissa aistinvaraisissa ominaisuuksissa, kuten hajun ja maun tyypillisyydessä, värissä, maun voimakkuudessa, makeudessa, suolaisuudessa, happamuudessa tai metallisuudessa ei havaittu fileiden välillä eroja. Hyönteisrehu ei myöskään aiheuttanut lihaan virhemakuja. Ruokintakoe kirjolohella Kuva 4 Rintafileiden kokoerot teurastuksen jälkeen, 15 % hyönteisrehulla (vasen), 10 % hyönteisrehulla ja kontrollirehulla kasvatetuista linnuista. Juha Koskela ja Jouni Vielma, Luonnonvarakeskus; Susanna Airaksinen, RaisioAgro Oy Kasvatetuista hyönteisistä valmistetut korkean valkuaisainepitoisuuden omaavat jauheet voivat soveltua kalarehun valmistuksessa esimerkiksi kalajauhoa korvaavaksi rehuaineeksi. Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa ruokintakokeessa selvitettiin, kuinka paljon rehussa olevaa kalajauhoa voidaan korvata kaupallisella jauhopukista (Tenebrio molitor, Ynsect, Ranska) valmistetulla hyönteisproteiinitiivisteellä. Tarkoitusta varten valmistettiin neljä koerehua, joissa kalajauho korvattiin asteittain hyönteisjauheella (kalajauho:hyönteisjauho % rehusta; 21:0, 14:7, 7:14 ja 0:21). Muutoin rehun koostumus vastasi tavanomaista kirjolohen kasvatusrehua. Kasvatuskoe toteutettiin Suomen tärkeimmällä ruokakalakasvatuslajilla, kirjolohella. Kymmenen viikon kasvatuskokeessa kirjolohet kasvatettiin noin 150 g poikasista noin 500 g loppupainoon samalla ruokintasuhteella kontrolliryhmän ja kolmen käsittelyryhmän osalta. 7
Osa rehun sisältämästä kalajauhosta voitiin korvata hyönteisjauholla ilman haitallisia vaikutuksia kalojen tuotanto-ominaisuuksiin. Kalajauhon määrän laskiessa rehussa alle 12 prosentin ja vastaavasti hyönteisjauhon määrän noustessa yli 9 prosentin, kalojen kasvu, rehukerroin ja rehun sisältämän valkuaisen muuntotehokkuus alkoivat heikentyä. Kalojen perkaus-saanto eli hyödynnettävissä oleva osa oli merkitsevästi kontrollirehua alempi vasta kun kaikki kalajauho oli korvattu hyönteisjauholla. P=0,005 P<0,000 Hyönteis jauho Kuva 5. Jauhopukin toukista valmistetun hyönteisproteiinijauhon vaikutus kirjolohen painonkehitykseen NS NS Havaitut muutokset tuotanto-ominaisuuksissa johtuvat pääasiassa hyönteisjauhon sisältämän valkuaisen kalajauhoa huonommasta sulavuudesta. Korkeammilla hyönteisjauhomäärillä rehun sulavan valkuaisaineen ja välttämättömien aminohappojen sulavat määrät alenevat ja eivät ole riittäviä ylläpitämään tuotanto-ominaisuuksia vain kalajauhoa sisältävän rehun tasolla. Nyt saatuun tulokseen on voinut osaltaan vaikuttaa hyönteisjauhon sisältämä kitiini. Kalajauhon korvaaminen hyönteisjauholla ei vaikuttanut kaikkiin tuotanto-ominaisuuksiin. Rehun hyönteisjauhomäärällä ei ollut vaikutusta kalojen maksaindeksiin (HSI) eikä myöskään kalojen proteiini- tai rasvapitoisuuteen, vaikka kalan rasvapitoisuus näyttäisi nousevan proteiinin kustannuksella, kun hyönteisjauheen määrä rehussa kasvaa. Kuva 6 Hyönteisrehun vaikutus kalan ravintoainepitoisuuksiin Koe osoitti, että hyönteisjauheella voidaan hyvin korvata osa kalarehun sisältämästä kalajauhoperäisestä valkuaisesta, ilman että kalojen tuotanto-ominaisuuksissa havaitaan merkittäviä muutoksia. Mikäli hyönteisjauheella on tulevaisuudessa muita kilpailutekijöitä kalajauhoon nähden, kuten hinta tai yksinkertaisesti saatavuus, tuotanto-ominaisuuksien heikkenemistä voidaan pitää kompromissina. On myös kasvattajasta kiinni mitkä tuotantoominaisuudet ovat kalankasvatukselle kriittisimpiä, esimerkiksi perkaussaanto vai nopea kasvu. Muista hyönteislajeista (mm mustasotilaskärpänen) valmistetut rehuaineet voivat soveltua tutkimuksessa testattua tuotetta paremmin kirjolohen rehuraaka-aineeksi. 8
Hyönteisten pilot-prosessointikokeet Nora Pap ja Maarit Mäki, Luonnonvarakeskus Hyönteiset sisältävät proteiineja, jotka ovat ravitsemukselliselta arvoltaan verrattavissa lihan proteiineihin. Proteiinien lisäksi hyönteiset sisältävät rasvaa, kivennäisaineita ja vitamiineja. Kitiiniä on pieninä pitoisuuksina, joka voi olla kiinnostava raakaaine kitosaanin valmistuksessa lääketeollisuuden käyttöön. Prosessointikokeita varten hankitut jauhopukin toukat (T. molitor) lopetettiin pakastamalla ja tutkittiin näiden mikrobiologinen laatu sekä ravintokoostumus määritettiin prosessoinnin eri vaiheissa. Toukkien prosessointi tehtiin ensin Kuva 7 Jauhopukin toukkia laboratoriomittakaavassa, jossa tavoitteena oli erotella raakaainejakeiksi proteiini, rasva ja kitiini. Prosessointilämpötilat pidettiin mahdollisimman matalina jotta eristetyn proteiinin laatu ei heikkenisi. Jauhomadoista saatiin eristettyä liukoista proteiinia, joka edelleen spraykuivattiin. Proteiinijakeen saanto jäi kuitenkin pieneksi. Pilottimittakaavan kokeissa selvitettiin jauhomatojen prosessointia broilerien ja kalojen ruokintakokeita varten. Tavoitteena oli poistaa rasvaa ja samalla nostaa proteiinipitoisuutta. Rasva erotettiin kuumentamalla massaa ja lisäämällä vettä. Kiintoaine erotettiin siivilöimällä ja linkoamalla. Näin saatu massa kuivattiin lämpökaapissa. Lopputuotteen rasvapitoisuutta ei saatu kuitenkaan vähennettyä tämän menetelmän avulla ruokintakokeiden vaatimalle tasolle. 4. Hyönteiset ruokana Projektin kolmas työkokonaisuus keskittyi selvittämään haasteita ja mahdollisuuksia hyönteisten ruokakäyttöön niin tavallisen kuluttajan kuin elintarviketeollisuudenkin näkökulmasta. Hyönteiset ovat ravintopitoisuudeltaan täysipainoista ruokaa ja hyönteisruokaan liittyy mahdollisuus vaikuttaa omilla ruokavalinnoillaan kestävään kehitykseen. Nämä arvot jäävät kuitenkin merkitykseltään vähäisiksi, mikäli kuluttajien asenteita, hyväksyntää ja valmiutta hyönteisten käytölle ei osata huomioida hyönteisperäisten ruokatuotteiden kehityksessä. Hyväksynnän luomisessa ja hyönteisten valtavirtaan saattamisessa merkittävä rooli on myös ruokateollisuudella. Hyönteisruoka herättää ihmisissä lähes poikkeuksetta vahvoja mielipiteitä. Siinä missä toinen kokee hyönteiset positiivisena ja trendikkäänä, toiselle hyönteisruoka on jo ajatuksena vastenmielistä ja jopa pelottavaa. Hyönteisruoan omaksuminen osaksi normaalia ruokavaliota tapahtuu melko hitaasti ja edellyttää tiedon lisääntymistä. Tietoisuuden lisääminen ja mahdollisuuksien tarjoaminen hyönteisten kokeilemiseen on merkittävä keino vaikuttaa hyönteisruuan hyväksyttävyyteen ja kuluttajien haluun käyttää hyönteisiä ruokavaliossaan. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten kuluttajien suhtautuminen oli muita tutkimuksen kohdemaita positiivisempaa. Mahdollisena selityksenä on, että hyönteisruoka oli kyselyn aikaan erittäin positiivisella tavalla esillä mediassa. Toisaalta tulos osoittaa osaltaan vääräksi 9
uskomuksen, että suomalaiset suhtautuisivat uusiin ruoka-aineisiin muita kansoja varovaisemmin. Ruokateollisuuden parissa hyönteiset nähdään uutena ja kiinnostavana raakaaineena erilaisiin tuotteisiin. Hyönteisissä nähdään uutuusarvon lisäksi mahdollisuuksia korostaa ravintopitoisuutta ja kestävää kehitystä. Kuluttajien hyväksyntä suurimpana haasteena hyönteisten ruokakäytölle Terhi Pohjanheimo, Samuel Piha ja Anu Lähteenmäki-Uutela, Turun yliopisto Kuluttajatutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuluttajien suhtautumista ruokahyönteisiin, sekä syventää ymmärrystä kuluttajien kokemista motiiveista, haasteista ja esteistä hyönteisten ruokakäytölle. Lisäksi haluttiin kehittää kuluttajien kanssa houkuttelevia hyönteisruokakonsepteja ja mitata erilaisten kuluttajaryhmien suhtautumista näihin. Kuluttajatutkimus sisälsi kolme kokonaisuutta: kuluttajien laadulliset ryhmäkeskustelut Suomessa ja Saksassa, hyönteisruokakonseptien valmistus, ja kvantitatiivinen kyselytutkimus Suomessa, Ruotsissa, Tšekeissä, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Ryhmäkeskusteluihin valittiin hyönteisiin ennalta positiivisesti suhtautuvia sekä negatiivisesti suhtautuvia henkilöitä. Kuluttajat, jotka osoittivat positiivista kiinnostusta hyönteisten syöntiin, olivat varsin vakuuttuneita syötävien hyönteisten ravitsemuksellisista ja ekologisista hyödyistä. Niitä pidetään proteiinipitoisina ja vähärasvaisina, sekä tuovan ruokavalioon uusia monipuolisia vaihtoehtoja. Hyönteisten koettiin soveltuvan hyvin lihansyönnin vähentämisen trendiin. Ryhmien huolenaiheiksi nousivat epätietoisuus hyönteisten mausta ja rakenteesta sekä niiden massatuotannon aiheuttamista riskeistä. Lisäksi hyönteisten puhtaus ja turvallisuus mietitytti osaa ryhmäkeskusteluihin osallistuneista kuluttajista. Kuva 8 Aikaisemmat kokemukset ja tietoisuus ruokahyönteisistä vaikuttavat kuluttajien suhtautumiseen hyönteisruokaa kohtaan Ryhmäkeskusteluissa osallistujat suunnittelivat hyönteisiä sisältäviä ruokatuotekonsepteja. Tuotteita ideoitiin tuttuihin käyttötilanteisiin, kuten leffanaposteluun ja pikaruoaksi, sekä korvaamaan tuttujen tuotteiden raaka-aineita esimerkiksi lihapullissa, nugeteissa ja salaatin tai pizzan täytteissä. Hyönteisten käyttämistä tuotantoeläinten rehuna pidettiin hyväksyttävänä ja luonnollisena. Hyönteisten käyttäminen jauhettuna olisi kuluttajille yksi helpoimmista lähestymistavoista, joka poistaisi yhden oleellisimmista kuluttajien kokemista esteistä 10
hyönteisten syönnille; epäluulon suutuntua kohtaan. Jauhemuodossa hyönteisiä ideoitiin käytettäväksi jogurtin, myslin ja puuron lisänä, leivontaan ja ruoanlaittoon. Kuluttajat arvioivat hyönteisten olevan maultaan varsin mietoja, joten ruokiin liitettiin usein voimakkaat ja eksoottiset mausteet. Kuluttajien esittämistä ideoista kehitettiin kuusi tuotekonseptia tutkimuksen kyselyosiota varten. Kuva 9. Kuluttajatutkimukseen kehitetyt tuotekonseptit 1) Sirkka-Ruislastut 2) Muurahais-mustikkarouhe 3) Friteeratut sirkat dippikastikkeella 4) Chilimaustettu hyönteisrouhe 5) Kana-jauhomatonugetit 6) Wokkisekoitus jauhomadoista ja kasviksista Online kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 1240 kuluttajaa, joista noin puolet Suomesta (48 %). Lisäksi vastauksia kerättiin Ruotsista, Saksasta ja Tšekeistä. Kyselyyn osallistujat arvioivat tuotekonseptien miellyttävyyttä ja konsepteihin liitettyjen ominaisuuksien voimakkuutta (esimerkiksi houkutteleva, luotaantyöntävä, terveellinen, epäterveellinen). Vastauksia verrattiin vastaajien taustamuuttujiin, joita olivat demografisten muuttujien lisäksi vastaajien suhtautuminen uusiin ruokiin (ruokaneofobia), tietotaso hyönteisruuasta ja aiemmat kokemukset hyönteisruuasta. Kysely tapahtui keväällä 2016, jolloin hyönteisperäisiä tuotteita ei ollut Suomessa saatavilla. Verrattaessa suomalaisten kuluttajien vastauksia muiden vastaajamaiden kuluttajiin, erottuvat suomalaiset vastaajat verrokkimaita myönteisemmällä asenteella. Jopa 70 % suomalaisista vastaajista koki hyönteisruuan kiinnostavana ja puolet kertoi ostavansa hyönteisruokaa, mikäli sitä olisi saatavilla ruokakaupoissa. Kaikki vastaukset huomioiden tuotekonseptien miellyttävyys arvoitiin alhaiseksi, asteikolla 1-7 (1=pidän erittäin epämiellyttävänä, 7= pidän erittäin miellyttävänä) kaikkien konseptien miellyttävyys sijoittui melko epämiellyttävän (2) ja neutraalin (4) välille. Konsepteista miellyttävimpänä pidettiin kaikissa kyselymaissa sirkkaruislastuja (ka 3,6) kun taas heikoimmin menestyi chilimaustettu hyönteisrouhe (ka 2,6). 11
Vastaajien taustamuuttujilla oli merkittävä vaikutus konseptien miellyttävyyden kokemiseen (kuva 10). Kun vastaajat jaettiin asenteidensa perusteella kolmeen eri kuluttajasegmenttiin, hyönteisruokaan positiivisesti suhtautuvat kuluttajat arvoivat liki kaikki konseptit miellyttäviksi, kun taas toisessa ääripäässä negatiivisesti suhtautuvat arvioivat kaikki tuotekonseptit epämiellyttäviksi. Positiivisesti suhtautuvaan segmenttiin kuuluvat vastaajat kaikista maista olivat kiinnostuneita uusista ruoista (neofilia), sekä keskimäärin muita ryhmiä koulutetumpia ja urbaanisti asuvia. Positiivisesti suhtautuvissa oli lisäksi enemmän miehiä kuin naisia ja iältään alle 35 vuotiaita kuin tätä vanhempia. Hyönteistuotekonseptit, joissa hyönteinen oli jauhettuna tai muuten näkymättömissä, koettiin hyväksyttäväksi myös varovaisen positiivisesti hyönteisiin suhtautuvien kuluttajien keskuudessa. Tämä tukee oletusta että tuotteissa näkymättömissä oleva hyönteinen on helpommin hyväksyttävissä laajemmassa kuluttajajoukossa. Kuva 10 Hyönteistuotekonseptien arvioitu miellyttävyys kuluttajasegmenteissä. 1SR=Sirkka-Ruislastut 2MM=Muurahais-mustikkarouhe, 3FR=Friteeratut sirkat dippikastikkeella, 4CH=Chilimaustettu hyönteisrouhe, 5KN= Kana-jauhomatonugetit ja 6WS= Wokkisekoitus jauhomadoista ja kasviksista 1. Piha, S., Pohjanheimo, T., Lähteenmäki-Uutela, A., Křečková, Z., Otterbring, T., The effects of consumer knowledge on the willingness to buy insect food: An exploratory cross-regional study in Northern and Central Europe, Food Quality and Preference (2016). Monikäyttöinen raaka-aine ruokateollisuuden käyttöön Jaakko Korpela, Turun yliopisto Turun yliopisto selvitti ruoka-alan asiantuntijoiden näkemyksiä hyönteisistä tulevaisuuden elintarvikeraaka-aineena. Tutkimukseen haastateltiin 15 ruoka-alan yrityksen asiantuntijaa, ja keittiömestaria ruokateollisuudesta, raaka-ainetoimittajista sekä catering-yrityksistä. Haastattelut tehtiin vuoden 2016 syksyn 2017 tammikuun aikana, jolloin hyönteisten elintarvikehyväksyntää ei vielä odotettu, ja ruokahyönteisten saatavuus Suomessa oli hyvin marginaalista. Haastateltujen aiemmat kokemukset hyönteisistä olivat vähäisiä. Halu edelläkävijyyteen on kuitenkin vahvaa, sillä liki kaikki olisivat valmiita kokeilemaan hyönteisiä yrityksensä tuotteissa tai ravintola-annoksissa. Hyönteisraaka-aineen mahdollisena lisäarvona pidettiin 12
ravintopitoisuutta ja tuotteiden erottumista ekologisilla ja eettisillä arvoilla. Hyönteisillä pyrittäisiin myös vaikuttamaan yrityksen imagoon ruokatrendien edelläkävijänä. Raaka-aineena kiinnostus kohdistuisi ainakin aluksi kuivattuihin hyönteisjauheisiin. Odotuksena näille on mieto makuprofiili, hyvä säilyvyys, tasalaatuisuus ja helppo käsiteltävyys jauhemaisessa muodossa. Hyönteisjauheen uskotaan soveltuvan laajasti erilaisiin tuotekonsepteihin aina valmisruuasta leivonnaisiin ja urheiluravinteisiin. Vaikka eri raaka-ainejakeiden, kuten proteiinin ja rasvan, erottelua on tutkimuksissa testattu, näistä ei vielä ollut riittävästi tietoa. Snacksit ja välipalatuotteet nähtiin ensimmäisinä hyönteisiä sisältävinä tuoteryhminä, jotka olisivat laajasti kuluttajien saatavilla. Ravintolaympäristössä hyönteiset olisivat aluksi elämyksiä tuottavia erikoisuuksia, niiden yleistyessä osana vähähiilistä lounaslistaa kasvis- ja lihavaihtoehtojen rinnalla. Annoskonsepteissa rajana on keittiömestarin mielikuvitus, sillä hyönteisistä on helppo visioida hyvin erilaisia annoksia. Kuluttajien tavoin catering-alan asiantuntijoita arvelutti kokonaisten hyönteisten maku ja suutuntuma. Hyönteisrehulla kasvatetun kalan tai siipikarjan hyödyntämiseen ei nähty esteitä, jos laatu ja ominaisuudet yltävät vähintään tavanomaisen lihan tasolle. Rehukäytössä hyönteiset voidaan ajatella luonnollisena ravinnonlähteenä, jolloin eläin voi paremmin ja on onnellisempi. Ravitsemusominaisuuksista kiinnostavimpana pidettiin proteiinin korkeaa pitoisuutta. Toisaalta proteiinin ja rasvan laatu herätti kysymyksiä. Hyönteisten kitiinillä puolestaan voitaisiin ehkä kasvattaa ravintokuidun määrää prosessoiduissa elintarvikkeissa tai räätälöidä tuotteiden koostumusta erityisiin ravintotarpeisiin sopivaksi. Hyönteisruuan suurimmat haasteet ja epävarmuudet liittyvät odotetusti kuluttajien valtavirran hyväksyntään ja raaka-aineen tuoteturvallisuuteen. Kuluttajat haluttaisiin vakuuttaa ketjun läpi valvotusta tuotannosta, jossa kotimaisuus ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä. Maku ja aistinvarainen laatu ei varsinaisesti huolestuttanut vastaajia, ainoastaan arvelutti kokemuksen puuttuessa. Viranomaisten hyväksyntä elintarvikkeeksi lisäisi luottamusta hyönteisruuan turvallisuuteen. Hyönteisruuan markkinoinnissa haastatellut painottaisivat vahvasti kestävää kehitystä. Ilmastoystävällisyys nimettiin tärkeimmäksi hyönteisruuan myyntiargumentiksi, mutta kestävyys ei tarkoittaisi yksinomaan hiilijalanjälkeä. Hyvin brändättynä hyönteisruoka voisi olla hyvinkin kantaaottava vastuulliseen kuluttamiseen niin ekologisten kuin eettistenkin motiivien kannalta. Hyönteisistä ravitsevaa ruokaa Jaakko Korpela, Turun yliopisto Hyönteisten ravitsemusominaisuuksia on tutkittu varsin laajasti ympäri maailmaa. Tutkimuksia kuitenkin leimaa keskittyminen paikallisessa faunassa tavattavien hyönteislajien ravintoainepitoisuuksien analysointiin, eikä hyönteisruuan vaikutuksia osana ihmisen ravitsemusta ole paljoa tutkimusta. Hyönteislajien väliset erot ravintokoostumuksessa voivat olla suuria. Ravinnon kokonaislaatua arvioidessa ruokahyönteiset näyttävät olevan yhtä hyvää tai 13
parempaa ravintoa kuin kana, possu tai nauta. Ravintona hyönteiset ovat kuitenkin oma ainutlaatuinen ryhmänsä, jota ei voida suoraan verrata muihin eläinperäisiin ruuanlähteisiin. Tyypillisesti hyönteiset sisältävät paljon proteiinia, rasvaa ja tyydyttävästi erilaisia hivenaineita. Hyönteisissä on lihaan verrattuna paljon energiaa johtuen verrattain korkeista proteiinin ja/tai rasvan pitoisuuksista. Rasvan ja energian pitoisuus vaihtelee kuitenkin runsaasti lajien ja kasvuvaiheiden mukaan. Hyönteisten sisältämä hiilihydraatti on lähes yksinomaan kitiiniä, jota esiintyy vaihtelevina pitoisuuksina lajin ja kasvuvaiheen mukaan. Hivenaineista erityisesti kalsiumia, rautaa ja B-ryhmän vitamiineja esiintyy useissa ruokahyönteisissä runsaasti. Eläinproteiinien tapaan hyönteisten proteiini sisältää tyydyttävän määrän ihmiselle tärkeitä aminohappoja. Välttämättömistä aminohapoista lähes kaikissa hyönteisissä esiintyy leusiinia, fenyylialaniinia ja metioniinia. Joissain ruokahyönteisissä on suhteellisesti paljon lysiiniä, tryptofaania ja treoniinia, joita esimerkiksi viljaproteiineissa esiintyy vain niukasti. Proteiinin sulavuus eläinkokeiden perusteella vaikuttaa olevan hyvin vertailukelpoinen muiden eläinproteiinien kanssa, mutta aiheesta on vielä niukasti tutkimusta. Hyönteisten rasvakoostumus on varsin ainutlaatuinen eikä muistuta tyypillisiä eläin- tai kasviperäisiä rasvoja. Tyypillisesti ruokahyönteiset sisältävät paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja ja rasvahappokoostumus on muutenkin varsin tasapainoinen. Vallitsevia rasvahappoja ovat palmitiinihappo, steariinihappo, oleiinihappo ja linoleenihappo. Runsaita omega-3 rasvapitoisuuksia tavataan muun muassa heinäsirkoissa ja silkkiperhosen toukissa. Hyönteisten omega-3 rasvojen pitoisuutta voidaan muokata lisäämällä hyönteisten rehuun haluttujen rasvahappojen lähteitä. Hyönteisten kitiini voi edistää terveellisen suolistomikrobiston ylläpitoa Otto Selenius, Turun yliopisto Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus toteutti tutkimuksen, jossa tarkasteltiin hyönteisten sisältämän kitiinin vaikutusta suolistoperäisten mikrobien kasvuun. Tutkimuksessa selvitettiin hyönteisruoan mahdollisia, ja toistaiseksi vähän tutkittuja, terveysvaikutuksia. Hyönteisten ulkoinen tukiranka koostuu kitiinistä, joka on selluloosan kaltainen polysakkaridi. Hyönteisruoan mukana tulee siis nauttineeksi kitiiniä, joka voidaan osittain hajottaa ruoansulatusentsyymien avulla. Tyypilliset ruokahyönteiset sisältävät melko pieniä määriä kitiiniä, mutta esimerkiksi kuivaus tai eri jakeiden rikastaminen erottamalla voi lisätä kitiinin pitoisuuksia prosessoidussa hyönteisraaka-aineessa. Hajottamaton kitiini voi sellaisenaan toimia elimistössä ravintokuidun tavoin, kuten kasviksista ja viljoista saatu selluloosakin. Ravintokuituna kitiini edistää ruoansulatusta ja vähentää suolistosairauksien ja -tulehduksien riskiä. Kitiinin hajoamistuotteet, kitosaani ja kitooligosakkaridi, omaavat monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Tutkimuksissa on todettu niiden voivan muun muassa ehkäistä tulehduksia sekä kasvainten kehittymistä. Lisäksi ne toimivat antioksidantteina vähentäen soluissa ilmeneviä vaurioita. 14
Kitiinin ja sen hajoamistuotteiden on myös todettu ehkäisevän useimpien haitallisten suolistobakteerien kasvua. Useimpien ruoansulatushäiriöiden ja suoliston tulehdusten taustalla ovat lisääntyneet haitallisten bakteereiden kannat. Haitallisten bakteereiden kasvua voi ehkäistä syömällä ravintoa, joka edesauttaa ihmiselle hyödyllisten maitohappo- ja bifidobakteerien kasvua suolistossa. Tässä tutkimuksessa bakteereiden kasvua tarkasteltiin kasvatusliuoksissa, joihin oli lisätty pieniä pitoisuuksia kito-oligosakkaridia tai kitiiniä. Kito-oligosakkaridin havaittiin toimivan prebiootin tavoin edistäen hyödyllisten maitohappobakteerien kasvua ja ehkäisten haitallisten kolibakteereiden kasvua. Kitiinin havaittiin estävän molempien bakteereiden kasvua. Pelkästään syömällä hyönteisruokaa voisi siis mahdollisesti kohentaa oman suolistomikrobistonsa koostumusta ja siten edistää terveyttään. Otto Selenius (2017) Pro gradu, opinnäytetyö. Hyönteiset ihmisen ravintona: kitiinin ravitsemuksellinen merkitys ja vaikutus suolistobakteerien (Lactobacillus rhamnosus GG ja Escherichia coli TG) kasvuun http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/144067/pro%20gradu_hy%c3%b6nteiset%20ihmisen%2 0ravintona_Selenius.pdf?sequence=1 5. Lainsäädäntö ja viranomaisohjeet Lainsäädännön muutokset, muutosten ennakoiminen ja vaikuttaminen koskien hyönteisten käyttöä ruokaketjussa oli keskeinen osa projektia sen koko keston aikana. Tärkeimmät lainsäädännön muutokset hyönteisruuan osalta olivat EU:n uuselintarvikeasetuksen päivittyminen sekä Suomen tulkintamuutos mahdollistaen hyönteisruuan myynnin siirtymäkauden ajan. Hyönteisrehuissa prosessoidun hyönteisproteiinin käyttö sallittiin vesiviljelyssä lopullisesti kesällä 2017 sekä hyönteiset lisättiin ensimmäistä kertaa EU:n rehuaineluetteloon. Hyönteisten tuloa osaksi ruokaketjua tuskin osattiin ennakoida ruokaketjun sääntelyn kehittyessä, joka näkyy edelleen lainsäädännön ja sen tulkintojen epäselvyyksinä. Elintarvikkeita koskevan EU-lainsäädännön tarkoitus on suojella kuluttajia mahdollisilta riskeiltä. Myös ruokahyönteisiä koskevat elintarvikelainsäädännön yleiset vaatimukset (EY 178/2002) sekä elintarvikkeiden hygieniaan (EY 852/2004), eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygieniaan (EY 853/2004) ja kuluttajatietoon (EU 1169/2011) liittyvät vaatimukset. Kasvatetut hyönteiset katsotaan tuotantoeläimiksi, joita koskevat alkutuotannon vaatimukset. Siihen kuuluu myös eläinten hyvinvointi, vaikka hyönteisten hyvinvointia koskevia säädöksiä ei vielä ole. Rehulainsäädännön tavoitteena on turvata eläinten terveys ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden laatu. EU:ssa on hyvin yksityiskohtaiset säännöt rehuhygieniasta (183/2005) ja sivutuotteiden käytöstä eläinten ruokinnassa (EY 1069/2009). Hyönteisten rehukäytön hyväksyntään vaikuttaa oleellisesti TSE tapausten ajama asetus 999/2001, joka yksiselitteisesti kielsi eläinperäisten proteiinilähteiden (PAP) käyttämisen tuotantoeläinten rehuna. Hyönteisten prosessoituna eläinproteiinina (PAP) on tällä hetkellä sallittua ainoastaan vesiviljelyssä TSEasetuksen muutoksella (EU 2017/893). Euroopan hyönteistuottajien kattojärjestö IPIFF (International Platform for Insects for Food and Feed) ajaa muutosta hyönteisproteiinin 15
hyväksymiseksi myös siipikarjan ja muiden tuotantoeläinten rehukäyttöön, mutta tätä saadaan todennäköisesti odottaa vielä joitain vuosia. Hyönteiset ovat Euroopan Unionissa uuselintarvikkeita Anu Lähteenmäki-Uutela & Jaakko Korpela, Turun yliopisto Euroopan Unioni edellyttää kokonaan uusien elintarvikkeiden (uuselintarvikkeiden) turvallisuusarviointia ennen niiden hyväksyntää markkinoille, ellei näillä voida osoittaa merkittävää käyttöhistoriaa EU maissa ennen vuotta 1997. Vaikka hyönteisiä nautitaan suuressa osassa maailmaa, Euroopassa ei merkittävää hyönteissyönnin historiaa tunneta. Uutena vaihtoehtona tieteellisen arviointimenettelyn rinnalla on mahdollisuus osoittaa uuselintarvikkeen pitkäaikaisesta turvallisesta käytöstä EU:n ulkopuolisissa maissa. EU:n uuselintarvikelainsäädännön päivitys astui voimaan 1.1.2018 (EU 2015/2283). Asetus koskee yksiselitteisesti hyönteisiä niiden olomuodosta riippumatta. Aiempi, vuonna 1997 voimaanastunut uuselintarvikeasetus sen sijaan jätti tulkinnanvaraa hyönteisten uuselintarvikestatuksesta mikäli hyönteiset käytetään kokonaisena erottamatta niistä osia. Tämän lainsäädännön epäselvyyden vuoksi eräät EU-maat, Suomi mukaan lukien, ovat kansallisilla tulkintamuutoksillaan ottaneet käyttöön siirtymäajan niiden kasvatettujen ruokahyönteisten osalta jotka olivat markkinoilla ennen 1.1.2018. Tulkintamuutoksen myötä hyönteistuotantoa pidetään laillisesti elintarviketuotantona ja siihen sovelletaan elintarvikelainsäädäntöä ja valvontaa. Siirtymäajan jälkeen hyönteisruuan myynti edellyttää uuselintarvikehyväksynnän, Suomessa tämä takaraja on 1.1.2019. (Evira 22.9.2017) Uusi asetus mahdollistaa luvan hakemisen EU:n ulkopuolisista maista tuleville perinteisille elintarvikkeille helpotetussa ilmoitusmenettelyssä. Tällöin perinteisellä elintarvikkeella on oltava turvallista ja jatkuvaa käyttöhistoriaa elintarvikkeena 25 vuoden ajan merkittävän väestönosan keskuudessa. Projektissa selvitettiin mahdollisuuksia osoittaa tällaista hyönteisten käyttöhistoriaa Thaimaassa, jossa muun Kaakkois-Aasian tavoin arvostetaan hyönteisiä perinteisenä osana paikallista ruokakulttuuria. Arvoketju kasvattajilta urbaaneihin katukeittiöihin on pitkälti vakiintunutta, vaikka perinteinen luonnosta keräily vastaa yhä suurta osaa Thaimaan hyönteisruokamarkkinoista. Hyönteisten syönti on tyypillistä Pohjois-Thaimaan maakunnissa, jossa myös suurin osa sirkkojen kasvattajista sijaitsee. Sirkkojen kaupallisen kasvattamisen voidaan katsoa alkaneeksi Khon Kheun yliopistossa vasta 2000 -luvun taitteessa, joten EU:n vaatimus 25 vuoden jatkuvasta käytöstä ei näyttäisi toteutuvan kasvatettujen hyönteisten osalta. Lisäksi on vielä epävarmaa miten käyttö merkittävän Kuva 11. Sirkkatuotantoa Thaimaassa (kuva ACFS) 16
väestönosan keskuudessa ilmoitusmenettelyssä määritellään. Suomessa käynnissä oleva siirtymäaika antaa erinomaiset lähtökohdat paitsi kehityksen jatkumiselle markkinoiden ehdoilla, myös tilaisuuden koota uuselintarvikehakemuksen edellyttämää tietoa hyönteisten kasvatukseen ja käyttöön liittyen. Tämä seikka huomioiden projekti suosittelee uuselintarvikeluvan hakemista tavanomaisen arviointimenettelyn kautta. Lähteenmäki-Uutela, A., & Grmelová, N. European Law on Insects in Food and Feed. European Food and Feed Law Review Volume 11, Issue 1 (2016) pp. 2-8 Lainsäädäntö Euroopan Unionin ulkopuolella Anu Lähteenmäki-Uutela, Turun yliopisto Hyönteisten ruoka- ja rehukäyttöön spesifiä lainsäädäntöä, saati harmonisointia ei maailmallakaan juuri ole. Länsimaista Yhdysvallat, Kanada ja Australia sääntelevät uuselintarvikkeita eri tavoin ja rehulainsäädäntö on yleisesti ottaen EU:ta kevyempää. Kiinassa käytetään lukuisia hyönteislajeja lääkinnällisiin ja ruokatarkoitukseen, mutta yhteneväistä lainsäädäntöä ei heilläkään ole. Kanadassa hyönteisten perinteinen ruokakäyttö muualla maailmassa on riittänyt osoitukseksi eräiden kasvatettujen ruokahyönteisten turvallisuudesta ilman erillistä hakemusmenettelyä. Australia hyväksyy ainakin kolmen hyönteislajin käytön paikallisen uuselintarvikemenettelyn mukaan ei-uutena elintarvikkeena. Yhdysvallat ei periaatteessa edellytä uuselintarvikkeille kuten hyönteisruualle ennakkohyväksyntää, mutta ilman GRAS-statusta (Generally Regarded as Safe) hyönteisten katsotaan kuuluvan elintarvikelisäaineisiin, viranomaishyväksyntä tarvitaan. GRAS- statuksen saaminen edellyttää likimain EU:ta vastaavan tieteellisen turvallisuusarvion tekemistä. Käytäntö kuitenkin vaihtelee eri osavaltioissa. Lähteenmäki-Uutela, A., Grmelová, N., Hénault-Ethier, L., Deschamps, M., Vandenberg, G., Zhao, A., Zhang, Y., Yang, B., & Nemane, V. Insects as Food and Feed: Laws of the European Union, United States, Canada, Mexico, Australia, and China. European Food and Feed Law Review. Volume 12, Issue 1 (2017) pp. 22-36 Lainsäädäntö ja hygienianäkökohdat hyönteisten rehukäytössä Maarit Mäki, Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskuksen tekemässä raportissa Hygieniariskien hallinta rehuntuotannon kannalta (2018) tarkastellaan hyönteisten tuotantoon ja prosessointiin liittyvää lainsäädäntöä sekä vaaroja ja riskien hallintaa erityisesti projektin kohteeksi valittujen hyönteislajien, kotisirkkojen (Acheta domesticus) ja jauhomatojen (Tenebrio molitor) osalta. Hyönteisrehusta puhuttaessa tarkoitetaan hyönteisten käsiteltyä eläinvalkuaista (processed animal protein from insects, hyönteis-pap ), jota on prosessoimalla muokattu tuotantoeläinten rehuruokintaan soveltuvaksi. Euroopan Unioni salli hyönteis-pap:n käytön vesiviljelyeläinten ruokinnassa 1.7.2017 alkaen, niin sanotun TSE-asetuksen ja sivutuoteasetuksen toimeenpanoasetuksen muutoksella (EU 2017/893). Sallittuja hyönteislajeja on seitsemän: Musta sotilaskärpänen (Hermetia illucens), huonekärpänen (Musca domestica), jauhopukki 17
(Tenebrio molitor), kanatunkkari eli buffalomato (Alphitobius diaperinus), kotisirkka (Acheta domesticus), trooppinen kotisirkka (Gryllodes sigillatus) ja kenttä-sirkka (Gryllus assimilis). Siipikarjan ruokintaan hyväksyntää ei pyrkimyksistä huolimatta ole vielä myönnetty. Kokonaisia tai eläviä hyönteisiä, sekä hyönteisistä erotettua rasvaa saa käyttää muidenkin eläinten, lukuun ottamatta märehtijöiden, ruokinnassa, Tavanomaisessa eläinten ruokinnassa hyönteisten käyttö sellaisenaan voi olla teknisesti haasteellista, mutta esimerkiksi luomu- tai free-range kanojen sekä kalojen poikasten kasvatuksessa tämä on teknisesti täysin mahdollista. Lemmikki- ja turkiseläinten ruokinnassa hyönteisiä voi käyttää lähes rajoituksetta. Hyönteisten käyttöön rehuna ja elintarvikkeena liittyy useita huomioonotettavia turvallisuusriskejä, joista tärkeimpiä ovat ruokamyrkytyksiä aiheuttavat mikrobiologiset riskit. Hyönteisissä voi olla myös toksiineja, joita ne tuottavat suojautuakseen saalistajilta. Niihin voi myös kertyä ympäristöstä raskasmetalleja tai torjunta-ainejäämiä. Lisäksi hyönteiset voivat olla allergisoivia, koska ne voivat sisältää äyriäisallergikoille allergiaoireita aiheuttavaa tropomyosiinia, joka mahdollisesti aiheuttaa ristireaktiota. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julkaisi 2015 riskienarvioinnin hyönteisten käytöstä elintarvikkeena ja eläinten rehuna. Hyönteis-PAP tuotannossa merkittävin riskitekijä on hyönteisille annettava rehu. Kun käytetään elintarvike- tai rehuperäisiä rehuaineita tai kasvualustoja ja huolehditaan tuotantohygieniasta, riski ei ole suurempi kuin muilla hyväksytyillä elintarvikkeilla tai rehuilla. Elintarviketeollisuudesta ja maataloudesta peräisin olevan orgaanisen jätteen käyttö hyönteisten rehuna on hyvin perusteltua ekologisilla ja taloudellisilla eduilla. Euroopan Unionin lainsäädäntö, niin sanottu sivutuoteasetus (EY 1069/2009) määrittelee kuitenkin tarkoin millaista ainesta muiden tuotantoeläinten rehuksi tarkoitetun hyönteis-pap:n tuottamiseen ja ruokintaan voi käyttää. Hyönteisten ruokintaan, niin ikään tuotantoeläiminä, sallitaan ainoastaan sivutuoteasetuksen luokan 3 mukaiset sivutuotemateriaalit, jollaisia ovat esimerkiksi elintarvikkeiden valmistuksesta ylijäävät kasviperäiset ainekset tai bioetanolin tuotannosta syntyvä jäte, kuten vehnän valkuainen ja ohran kuoret. Hyönteisten tuottaminen niin elintarvikkeeksi kuin rehukäyttöönkin on alkutuotantoa, joka edellyttää rekisteröintiä elintarvikeviranomaisille. Lisäksi toimijoiden on rekisteröidyttävä rehualan toimijaksi. Rehutuottajilta edellytetään lisäksi riskianalyysiin perustuvaa omavalvontaa, jollainen on tekeillä myös hyönteisten tuotantoon. Evira julkaisi lokakuussa 2017 ohjeistuksen Suomen tulkintamuutosten mukaisiin toimiin hyönteisalan tuottajaksi aikoville (Evira 10588/1). Maarit Mäki (XXXX). Hygieniariskien hallinta rehuntuotannon kannalta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus X/2018. Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2017 6. Kansainvälisyys, verkostot ja tiedon levittäminen Hyönteiset ruokaketjussa -projekti kokonaisuudessaan aloitti hyönteistalouden tutkimuksen Suomessa uutena biotalouden osa-alueena, jossa yhdistyy kiertotalouden ja kestävän ruokaketjun kehityksen tavoitteet. Projektin näkyvyys sekä julkisessa mediassa että 18