Liikkuvat lapset tarkkaavaisempia Heidi J. Syväoja 1, 2, Tuija H. Tammelin 1, Timo Ahonen 2, Anna Kankaanpää 1, Marko T. Kantomaa 1,3. The Associations of Objectively Measured Physical Activity and Sedentary Time with Cognitive Functions in School-Aged Children. PLOS ONE 9 (7): e103559 1 LIKES-tutkimuskeskus 2 Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto 3 Department of Epidemiology and Biostatistics, Imperial College London, UK kuva/photo Jouni Kallio
Tausta Viime aikoina lasten vähäinen liikunnan määrä ja runsas ruutuaika ovat herättäneet huolta ei ainoastaan terveyden, vaan myös oppimisen näkökulmasta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa liikunnan on havaittu olevan myönteisesti yhteydessä lasten tiedolliseen toimintaan, kuten toiminnanohjaukseen, muistiin ja tarkkaavaisuuteen (esim. Davis ym. 2011, Sibley & Etnier 2003), jotka ovat tärkeitä oppimisen edellytyksiä. Lisäksi runsas ruutuaika on yhdistetty heikompaan tiedolliseen toimintaan, kuten tarkkaavaisuus- ja oppimisvaikeuksiin (esim. Johnson ym. 2007, Landhuis ym. 2007, Swing ym. 2010). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnan ja liikkumattomuuden yhteyttä lasten tiedolliseen toimintaan.
Menetelmät Osallistujat: 224 viides- ja kuudesluokkalaista lasta (keski-ikä 12,2 vuotta, 56 % tyttöjä) Lasten liikunnan ja liikkumattoman ajan määrää mitattiin objektiivisesti liikemittarilla. Lisäksi lapset raportoivat kyselylomakkeella päivittäisen ruutuajan, eli television katseluun, tietokoneen käyttöön (muuhun kuin pelaamiseen), sekä tietokone- ja konsolipelien pelaamiseen käyttämänsä ajan vapaa-ajalla. Lapset arvioivat myös kuinka monena päivänä he liikkuvat ripeästi (vastaa reipasta kävelyvauhtia) vähintään tunnin päivässä. Tiedollisia toimintoja kuten muistin, tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen eri osa-alueita mitattiin tietokonepohjaisella testipatteristolla.
Tulokset I, II & III
Rakenneyhtälömalli Tulokset I: Liikemittarilla mitatun liikunnan yhteys tarkkaavaisuuteen (RTI) Ripeä liikunta -.130 (.062) Liikkumaton aika -.041 (.074) RTI.328 (.066) Sukupuoli -.004 (.063).059 (.071) Tilastollisesti merkitsevä yhteys Yhteys ei merkitsevä Vanhempien koulutus Tukiopetus
Rakenneyhtälömalli Tulokset II: Liikemittarilla mitatun liikkumattoman ajan yhteys tarkkaavaisuuden ylläpitoon (RVP) Ripeä liikunta -.040 (.093) Liikkumaton aika.305 (.078) RVP -.056 (.094) Sukupuoli.161 (.122) -.056 (.102) Tilastollisesti merkitsevä yhteys Yhteys ei merkitsevä Vanhempien koulutus Tukiopetus
Tulosten I & II tulkinta: Liikunnan määrä oli yhteydessä parempaan reaktioaikaan tarkkaavaisuustestissä: Lapset, jotka liikkuivat enemmän, saivat paremmat testitulokset tarkkaavaisuustestissä. Liikkumattoman ajan määrä oli positiivisesti yhteydessä tarkkaavaisuuden ylläpitoon. Liikemittarilla mitattu liikunta ja liikkumaton aika eivät olleet yhteydessä muihin tiedollisen toiminnan osa-alueisiin. Itseraportoidulla liikunnalla ei ollut yhteyttä tiedolliseen toimintaan.
Tulosten III tulkinta: Ruutuajan yhteys tiedolliseen toimintaan Runsas tietokone- ja videopelien pelaaminen oli yhteydessä heikompaan suoriutumiseen työmuistitehtävässä. Runsas tietokoneen käyttö muuhun kuin pelaamiseen oli yhteydessä heikompaan suoriutumiseen tarkkaavaisuuden joustavuutta mittaavassa testissä. Videopelien peluu ja tietokoneen käyttö eivät olleet yhteydessä muihin tiedollisen toiminnan osa-alueisiin. Television katselu ja kokonaisruutuaika eivät olleet yhteydessä tiedolliseen toimintaan.
Johtopäätökset I Tutkimustulokset viittaavat siihen, että liikunta saattaa edistää tarkkaavaisuutta, kun taas erittäin runsaalla ruutuajalla saattaa olla epäedullinen vaikutus tiettyihin tiedollisen toiminnan osaalueisiin.
Johtopäätökset II Tutkimustulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Liikunnan vaikutus tarkkaavaisuuteen ja muuhun kognitiiviseen toimintaan saattaa välittyä usean mekanismin kautta: liikunnan on havaittu lisäävän välittäjäaineiden tasoa aivoissa, vaikuttavan myönteisesti aivojen sähköiseen aktiivisuuteen ja edistävän aivojen verenkiertoa ja hapensaantia. Lisäksi hyväkuntoisilla lapsilla aivojen eräiden osien tilavuuksien on havaittu olevan suurempi kuin heikkokuntoisilla lapsilla. Lisäksi motorinen kehitys ja motoristen taitojen oppiminen saattavat välittää liikunnan vaikutuksia kognitioon, sillä samat keskushermoston mekanismit vastaavat rinnakkain sekä motoristen että tiedollisten taitojen ohjauksesta.
Johtopäätökset III Tutkimustulokset ruutuajan yhteydestä tiedolliseen toimintaan ovat olleet kansainvälisesti hieman ristiriitaisia: ruutuajan hyödyt ja haitat saattavat johtua ruutuajan sisällöstä ja kontekstista. Ruutuaikaa on hyvin monenlaista eikä kaikki ruutuaika ole samanarvoista kognitiivisen toiminnan kannalta. Lisää tietoa tarvitaan ruudun ääressä vietetyn ajan ja tekemisen sisällön sekä hyödyllisistä että haitallisista vaikutuksista kehittyviin aivoihin ja niiden toimintaan.