Turvetuotanto ja. vesistövaikutukset

Transkriptio

1 Turvetuotanto ja vesistövaikutukset

2 ESITTEEN TERMISTÖN LÖYDÄT TAKAKANNEN ALTA

3 Vesiensuojelu on oleellinen osa nykyaikaista turvetuotantoa Suomen tuhansien järvien tyyppi ja vedenlaatu vaihtelevat. Osa vaihtelusta on luonnollista ja osa ihmisen aiheuttamaa. Vesistöjemme suurimpana haasteena pidetään rehevöitymistä, joka johtuu pääasiassa ihmisen aiheuttamasta ulkoisesta ravinnekuormituksesta. Suomen vesistöt ovat luonnostaan erivärisiä eloperäinen humus värjää noin 60 % järvistämme ruskeavetisiksi. Turvetuotannossa suomalaisia huolestuttavat sen aiheuttamat uhkat luonnonsoille sekä vesistövaikutukset. Näihin huolenaiheisiin on vastattava teoilla, jotka Vapo käynnisti vuonna 2011 julkistamalla kunnianhimoisen ympäristösitoumuksen. Kolmessa vuodessa, eli vuoden 2014 loppuun mennessä, rakennamme kaikki turvetuotantosuomme parhaan käyttökelpoisen vesienkäsittelyn piiriin. Vesiensuojelurakenteiden toimivuus varmistetaan säännöllisillä tarkastuksilla ja kunnossapidolla. Toimimme Soiden ja turvemaiden strategian linjausten mukaisesti, emmekä hae enää uusia tuotantolupia koskemattomille luonnonsoille. Myöskään ympäristöluvituksessa näitä soita ei ole. Tuotamme turvetta vain luonnontilaltaan jo muuttuneilla, pääasiassa metsäojitetuilla turv la. Vapon velvollisuus Suomen suurimpana turvetuottajana on varmistaa, että sen toiminnasta aiheutuu mahdollisimman vähän kuormitusta vesistöihin. Ympäristösitoumuksemme mukaiset toimet olivat jo vuonna 2012 edenneet pitkälle, ja vuodesta 2016 eteenpäin sitoudumme entistä merkittävämpiin toimenpiteisiin.

4 Suomen järvien vedenlaatu vaihtelee luontaisesti SUOMEN JÄRVIEN vedenlaatu ja väri vaihtelevat suuresti monen tekijän yhteistuloksena. Toiset järvet ovat kirkasvetisiä ja toiset hyvinkin tummia. Väriin vaikuttavat soilta ja maaperästä veteen huuhtoutuneet eloperäinen humus ja rauta sekä vedessä oleva kiintoaine kuten levät tai savi. Pääasiallinen veden väriä määrittävä tekijä on humus, joka värjää veden voimakkuudeltaan vaihtelevaksi kellanruskeaksi. Humus on pääasiassa hajoavasta kasviaineksesta muodostuvaa erittäin hienojakoista eloperäistä ainesta. Humusta muodostuu maaperään erityisesti soilla, joilta sitä myös liukenee ja huuhtoutuu valumavesien Humusvedet ovat yksi EU:n luontodirektiiviin kuuluvista suojeltavista luontotyypeistä. Yli 60% Suomen sisävesistä on luontaisesti dystrofisia, eli ruskeavetisiä. mukana vesistöihin. Noin kolmasosa Suomen maapinta-alasta on soita tai turvemaita. Ruskeavetisyys voi vaihdella suuresti vuodenajoittain ja vuosittain maa-alueelta tulevan huuhtouman vaikutuksesta. Humus huuhtoutuu maaperästä sitä tehokkaammin mitä enemmän sataa. Vesien värillisyys voi ajoittain lisääntyä huomattavastikin. VEDEN HUMUSPITOISUUS Veden väriluku (mg Pt/l) VÄHÄHUMUKSINEN (KIRKASVETISYYS) 30 HUMUSJÄRVET (RUSKEAVETISYYS) Veden humuspitoisuutta voidaan mitata epäsuorasti mm. veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriluvun avulla. Näiden arvot ovat sitä suurempia, mitä enemmän vedessä on humusta. Suomen järvien keskimääräinen väri on 50 mg Pt/l, mikä vastaa noin 7,6 milligrammaa humusta litrassa vettä *. 90 * Lähde: Särkkä Jukka Järvet ja ympäristö. Limnologian perusteet

5 RUNSAS- HUMUKSINEN VOIMAKAS RUSKEAVETISYYS KOHTALAINEN TAI VOIMAKAS RUSKEAVETISYYS + KIRKASVETISYYTTÄ KOHTALAINEN RUSKEAVETISYYS KIRKKAAT VEDET SAVISET VEDET Sovellettu julkaisuista: Maristo (1941) Järnefelt (1951) Vaarama (1961) K. Virtanen (2012) Geologian tutkimuskeskus 2012

6 Ravinnekuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä pidetään yleisesti Suomen vesistöjen suurimpana ongelmana. Fosfori on typen ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkein ravinne. Luonnonhuuhtouman lisäksi fosforia kulkeutuu vesiin runsaasti ihmisen aiheuttaman ulkoisen kuormituksen seurauksena. Veden rehevyystasoa mitataan muun muassa kokonaisfosforin määrällä. Osa Suomen järvistä on luonnostaan karuja, eli vähätuottoisia, ja osa reheviä. Keskimäärin järvissämme on fosforia 0,023 milligrammaa litrassa, eli ne ovat lievästi reheviä.* REHEVYYSTASO (kesällä pintavedestä mitattuna) Kokonaisfosforipitoisuus (mg/l) KARU 0,015 LIEVÄSTI REHEVÄ REHEVÄ ERITTÄIN REHEVÄ 0,025 0,1 * Särkkä Jukka Järvet ja ympäristö. Limnologian perusteet HUMUS vai KIINTOAINE? Jos teepussin sisältämä teepuru nähtäisiin kiintoaineena, olisi teejuoma humuksen värjäämää ja maustamaa vettä. Kiintoaine Orgaanista eli eloperäistä ainesta tai elotonta kivennäismaa-ainesta. Voi koostua elävästä tai kuolleesta eloperäisestä aineksesta. Näin ollen esimerkiksi levät, turve ja savi ovat kaikki kiintoainetta. Kiintoaineen ja liuenneen aineen hiukkaskoon rajana voidaan pitää 0,45 mikrometriä (μm). Hajoamaton osa kiintoaineesta kerrostuu järven tai joen pohjalle, jolloin se muodostaa osan sedimentistä. Humus Hajoavasta eläin- ja kasviaineksesta sekä eliöiden eritteistä maatumisprosessissa muodostuvaa erittäin hienojakoista eloperäistä ainesta. Humuksen hiukkaskoko on aina alle 0,45 mikrometriä (μm). Maaperän humusta liukenee ja kulkeutuu sadevesien huuhtomana vesistöihin. Aiheuttaa pääasiassa vesiemme kellertävänruskean värin. Kuuluu luonnollisena osana vesiekosysteemiin.

7 Keski-Suomessa sijaitsevan Kyyjärven valuma-alue on pääosin turvemaata. Turvetuotannon käytössä valumaalueesta on noin 0,7 %. * Valtaosa valuma-alueen pinta-alasta on maa- ja metsätalouden käytössä. Suomen turvemaista noin 1 % on turvetuotannon käytössä. TURVETUOTANTO 0,7% MUU MAANKÄYTTÖ MAATALOUS KYYJÄRVI METSÄTALOUS Lähde: TASO-hankkeen raportti (2012). Kyyjärveltä Naarajärvelle. Vesienhoito Saarijärven reitillä.

8 Turvetuotannon vedet ovat suoperäisiä luonnonvesiä SUOVESISSÄ ON TYYPILLISESTI enemmän humusta kuin järvivesissä. Soihin eloperäistä ainesta kertyy enemmän kuin sitä hajoaa. Järvissä humus häviää, koska eräät eliöt käyttävät sitä ravinnonlähteenään. Myös auringon UV-säteily hajottaa humusta. Suovesi on humuksen värjäämää kaikilla soilla, sekä luonnontilaisilla, metsäojitetuilla että turvetuotantosoilla. Turvetuotannon valumavedet ovat tuotannossa syntyviä suoperäisiä luonnonvesiä, jotka sisältävät turpeesta ja maaperästä huuhtoutunutta kiintoainetta, ravinteita ja humusta keskimäärin hieman enemmän kuin luonnontilaisen suon vesi. Turvetuotannon valumavedet eivät sisällä vieraita aineita. Ne ovat yleensä myös ravinneköyhiä, ja turvetuotannon osuus vesistöihin kohdistuvasta fosfori- ja typpikuormituksesta onkin pieni. Turvetuotannon valumavesiin verrattuna asumajätevesien ravinnepitoisuudet ovat tyypillisesti monikymmenkertaisia. Valumavesien keskimääräiset pitoisuudet Fosfori (mg/l) Typpi (mg/l) Kiintoaine (mg/l) Humus (mg O2/l) Luonnontilaiset suot 0,020 * 0,500 * 2,0 * 38 ** Metsäojitusalueet 0,030 * 0,630 * 3,5 * 35 *** Turvetuotantoalueet (pintavalutuskenttä) 0,047 * 1,369 * 4,4 * 41 ** 1 mg = hyttysen paino 1 g = herneen paino Lähteet: * Pöyry Oy (2009) Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi ** Pöyry Oy (2010) Selvitys turvetuotannon humuspäästöistä *** Joensuu S. ym. (2001) Discharge water quality from old ditch Suo 52: 1-15

9 MISTÄ FOSFORI JA TYPPI PÄÄSEVÄT VESISTÖIHIN? FOSFORI TURVETUOTANTO 0,7 TURKISTARHAUS 1,1 KALANKASVATUS 2.0 HAJA-ASUTUS 8,6 TEOLLISUUS 4,7 METSÄTALOUS 5,6 YHDYSKUNNAT 4,8 LASKEUMA 5,5 MAATALOUS 67,0 TYPPI TURKISTARHAUS 0,6 TURVETUOTANTO 1,0 KALANKASVATUS 0,9 HAJA-ASUTUS 3,4 TEOLLISUUS 4,3 METSÄTALOUS 4,4 YHDYSKUNNAT 15,0 LASKEUMA 16,9 MAATALOUS 53,5 Lähde: Suomen ympäristökeskus SYKE Luvut vuonna Turvetuotannossa ei myöskään missään vaiheessa käytetä lannoitteita. Turvetuotannon vesiensuojelurakenteilla voidaan tehokkaasti vähentää vesistöihin kohdistuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormaa. Kiintoainetta turvetuotantoalueelta huuhtoutuu keskimäärin noin neljän hyttysen painon verran litrassa vettä. Kuvassa Röyhynsuo tuotannossa kesällä 2012

10 Kohti kestävämpää turvetuotantoa VUONNA 2011 JULKISTIMME kunnianhimoisen hankkeen ympäristövastuun alueella. Vapo toimii aina voimassa olevien ympäristösäännösten ja -lupien mukaan. Nyt asetimme tavoitteemme kuitenkin korkeammalle, sillä päätimme rakentaa kolmessa vuodessa kaikki tuotantosuomme parhaan käyttökelpoisen vesienkäsittelyn (BAT, Best Available Techniques) piiriin. Turvetuotanto lopetetaan niillä alueilla, missä siirtyminen parhaaseen tekniikkaan ei ole mahdollista. Tuemme myös kolmen ministeriön julkistaman Kansallisen soiden ja turvemaiden strategian päälinjauksia. Strategian mukaisesti Vapo ohjaa turvetuotantoaan valmiiksi ojitetuille soille, jotka ovat alkuperäisen luonnontilansa jo menettäneet. Aikoinaan metsätalouskäyttöön ojitetut suot ovat valmiiksi peruskuivattuja ja niiden vesien suotautumisreitit muuttuneita. Näin ollen turvetuotannon aloittaminen valmiiksi ojitetulla suolla ei kasvata kokonaisvesistökuormitusta yhtä paljon kuin turvetuotannon aloittaminen luonnontilaisella suolla. Ilokseni voin jo ensimmäisen vuoden kokemusten perusteella todeta ympäristövastuuhankkeen etenevän suunnitelmien mukaisesti. Vuonna 2012 vesiensuojelun tehostamistoimia tehtiin 50 tuotantoalueella. Näiden toimien jälkeen BAT:n piirissä on 83% tuotantoalasta. Urakoitsijamme tarkastivat menneellä kaudella vähintään kahden viikon välein tuotantoalueensa vesienkäsittelyn toimivuu- den. Palkkasimme lisäksi 23 ympäristötarkastajaa, jotka kävivät kaikki Vapon turvetuotantoalueet läpi ulkopuolisin silmin. Päästö- ja vesistötarkkailua tekevät ulkopuoliset tahot. Vuosittain analysoidaan yli vesinäytettä. Vuonna 2015 kaikki turvetuotantosuomme ovat parhaan vesienkäsittelyn piirissä. Lähes 30 miljoonan euron investoinnilla vesienkäsittelyyn haluamme varmistaa, että suomalaiset voivat huoletta mitattuihin tuloksiin perustuen varmistua siitä, että turvetuotantomme vesistökysymykset on hoidettu vastuullisesti. Tomi Yli-Kyyny Toimitusjohtaja Vapo Oy

11 Emme myöskään hae enää uusia tuotantolupia koskemattomille luonnonsoille.

12 Nykyaikaiset vesienkäsittelymenetelmät vähentävät vesistövaikutuksia VAPO ON OMAEHTOISESTI päättänyt ottaa käyttöön parhaan käyttökelpoisen vesienkäsittelytekniikan (BAT) mukaisen vesienkäsittelyn kaikilla turvetuotantosoillaan vuoden 2014 loppuun mennessä. Näin turvetuotannon vesistökuormitus voidaan minimoida ottamalla perustason puhdistusmenetelmien lisäksi käyttöön ny- Vesiensuojelurakenteiden avulla kiintoainepäästöt ovat hallittavissa myös rankkasateiden aikaan. kyaikaisia, luonnonmukaisia puhdistusmenetelmiä kuten pintavalutuskenttiä ja kosteikkoja. Erityistapauksissa käytetään myös kemiallista puhdistusta. Vedenpuhdistuksessa peräkkäiset, toisiaan täydentävät vesiensuojelurakenteet minimoivat kentältä ja ojista huuhtoutuvan kiintoaineen ja ravinteiden joutumista vesistöihin. BAT 77 % 100 % 80 % PERUSTASO 60 % 40 % Perustason vesiensuojelurakenteita ovat sarkaojien lietesyvennykset ja -pidättimet, laskeutusaltaat pintapuomeineen ja patorakenteineen sekä kokoojaojien mahdolliset virtaamansäätöpadot. Näitä täydentävät kosteikot tai pintavalutuskentät, joiden avulla hienojakoisinkin kiintoaine saadaan pidätettyä. Lisäksi ravinteiden (typpi ja fosfori) määrää saadaan merkittävästi vähennettyä. Kaikki rakenteet mitoitetaan myös suurille virtaamille, ja parhaimmillaan pintavalutuskentällä puhdistetun turvetuotannon valumaveden kiintoainepitoisuus lähes vastaa alueella ennen tuotantoa vallinnutta tilannetta. PINTAVALUTUS, KOSTEIKKO 20 % KEMIALLINEN PUHDISTUS MUU MENETELMÄ 0 % PERUSTASO 23 %

13 PERUSMENETELMIEN LISÄKSI KAIKILLA VAPON TURVETUOTANTOSOILLA HYÖDYNNETÄÄN NYKYAIKAISIA VEDENKÄSITTELYMENETELMIÄ VUODEN 2015 ALUSTA. BAT 82,5 % BAT 100 % PERUSTASO 17,5 %

14 Turvetuotannon vesiä puhdistetaan tehokkaasti luonnonmukaisilla menetelmillä TURVETUOTANNON VESIENPUHDISTUKSES- SA vedestä poistetaan valtaosa kiintoaineesta ja ravinteista luonnon omissa prosesseissa. Vesienpuhdistus alkaa sarkaojissa ja jatkuu kokoojaojissa, laskeutusaltaissa sekä tehokkailla luonnonmukaisilla menetelmillä, joita ovat pintavalutuskentät ja kosteikot. Pintavalutuksessa turvetuotantoalueen valumavedet ohjataan ojilla rajatulle luonnontilaiselle tai ojitetulle suoalueelle. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena tehokkaasti vesistöjä kuormittavista kiintoaineesta ja ravinteista. Menetelmä poistaa myös rautaa. Kosteikko perustetaan vesiensuojelurakenteeksi yleensä tuotantoalueelle, jolta turvekerros on hyödynnetty. Kosteikko voi olla osittain avovesipintaisena lintujärvityyppinen tai kasvillisuuskenttätyyppinen. Esimerkiksi ruo- kohelpikentät ovat osoittautuneet lupaaviksi menetelmiksi turvetuotannon vesienkäsittelyssä. Parkanolainen Vapon urakoitsija Juha Kalliokoski tuottaa turvetta nykyaikaisin menetelmin Risti-, Pohjois- ja Nivusnevalla: Olen ollut aktiivisesti rakentamassa luonnonmukaisia vesienkäsittelymenetelmiä eli kolmea pintavalutuskenttää tai kosteikkoa tuotantosoilleni. Ne ovat osa Vapon vapaaehtoista tehostetun vesiensuojelun ohjelmaa. Pintavalutuskentillä ja kosteikoilla varmistamme, että turvetuotannostamme aiheutuu mahdollisimman vähän kuormitusta läheisiin vesistöihin. Uudet menetelmät mahdollistavat tehokkaan turvetuotannon ympäristön ehdoilla, mikä on kaikkien edun mukaista. 1 Ensimmäinen vesienpuhdistus tapahtuu sarkaojarakenteissa Veden virtaamaa voidaan hidastaa kokoojaojissa patorakenteilla. Nämä estävät jo laskeutuneen kiintoaineen liikkeellelähdön ja auttavat kiintoaineen laskeutumisessa. 3 Laskeutusallas poistaa kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. 4 Laskeutusaltaan jälkeen vedet johdetaan tasaisesti pintavalutuskentälle tai kosteikolle.

15 3 4 Satamakeidas, Honkajoki.

16 Vesienkäsittelyn toimivuus varmistetaan säännöllisillä tarkastuksilla ja kunnossapidolla VESIENKÄSITTELYJÄRJESTELMIEN RAKENTAMINEN on vain yksi osa toimivaa vesiensuojelua turvetuotannossa. Ainakin yhtä tärkeää on varmistaa, että järjestelmät ovat jatkuvasti kunnossa. Vapossa otettiin vuonna 2012 käyttöön uusi toimintamalli, jonka mukaan kaikki Vapon yli 400 tuotantosuota tarkastetaan vähintään kahden viikon välein. Turvetuotannosta vastaava urakoitsija tarkastaa tuotantoalueen vesienkäsittelyjärjestelmät, kuten sarkaojarakenteet, laskeutusaltaat, pintapuomit, mittakaivot, pumppaamot sekä pintavalutuskenttien, kosteikkojen ja kemiallisten puhdistamojen toiminnan. Lisäksi he raportoivat lähes reaaliaikaisesti rakenteiden kunnon ja mahdolliset korjaustarpeet yhteiseen järjestelmään. Vapo noudattaa kaikilla tuotantosoillaan ja soilla, joita valmistellaan tuotantoon lupaviranomaisten asettamia ehtoja, jotka sisältävät määräykset vesienkäsittelyjärjestelmistä, niiden toimivuudesta ja vesistö- sekä päästötarkkailusta. Tarkkailuohjelmat ovat viranomaisten tarkastamia ja hyväksymiä. Vapo tarkkailee ja mittaa turvetuotantonsa kuormitusta huomattavasti velvoitteitaan laajemmin Vapo ei suorita itse tarkkailua, vaan sitä tekevät useat alaan erikoistuneet Vapon ulkopuoliset yritykset. Nämä yritykset ottavat vesinäytteet, analysoivat näytteet ja toimittavat tulokset viranomaisille sekä Vapolle. Vuosittain vesinäytteitä otetaan noin Tarkkailutulosten vuosiyhteenvedot ovat julkisesti saatavilla osoitteessa Omaehtoisilla mittauksilla on myös selvitetty turvetuotannon ja muiden maankäyttömuotojen osuutta johonkin vesistöön kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta. Näissä mittauksissa mitataan esimerkiksi samaan aikaan tiettyyn järveen laskevien kaikkien laskuojien virtaamat sekä veden sisältämä kiintoaine ja humuspitoisuus. Kuvassa Nab Labs:in mittausinsinööri Ari Saksala mittaa jokiuoman virtaamaa, eli kuinka monta litraa vettä uomassa virtaa sekunnissa. Vesinäytteen tutkimuskohteelta on aina ottanut ympäristönäytteenottaja.

17 Yksi mittauskohteista on ollut Keski-Suomessa sijaitseva Kyyjärvi. Saloy Oy:n ja Nab Labs Oy:n suorittamilla mittauksilla on selvitetty Vapon turvetuotannon osuutta Kyyjärven valuma-alueen kiintoaine- ja humuskuormituksesta. Molempien mittaajien tulokset ovat yhtenevät. TURVETUOTANNON OSUUS VALUMA- ALUEEN PINTA-ALASTA N. 0,7 % Turvetuotannon osuus virtaamasta 2,7 %, Turvetuotannon osuus humuskuormituksesta 3,0 % Turvetuotannon osuus kiintoaineesta: 1,7 % KYYJÄRVI Elokuun 2011 ja syyskuun KYYJÄRVI 2012 välillä suoritettujen yhdentoista mittauksen tulosten mukaan Vapon turvetuotannon osuus Kyyjärven kokonaisvirtaamasta on noin 2,7 %. Humuskuormituksesta Vapon turvetuotannon osuus oli keskimäärin 3 %. Kaikesta Kyyjärveen joutuvasta kiintoaineesta oli peräisin Vapon turvetuotannosta noin 1,7 %. Näistä arvoista ei ole vähennetty luonnon taustahuuhtoumaa, eli alueella vallinnutta tilannetta ennen turvetuotantoa.

18 Tavoitteena jatkuva kehittyminen ja ympäristövaikutusten minimointi VAPO ON SITOUTUNUT rakentamaan kaikille turvetuotannossa oleville tuotanto-alueille parhaan käyttökelpoisen vesienkäsittelytekniikan (BAT) mukaiset vesienkäsittelyjärjestelmät vuoden 2014 loppuun mennessä. VIRANOMAISVALVONNAN LISÄKSI VAPON kaikkien turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyjärjestelmät tarkastetaan tuotantokaudella vähintään kahden viikon välein. Henkilöstöä ja urakoitsijoita koulutetaan jatkuvasti, jotta jokaisella turvetuotantoon osallistuvalla henkilöllä on tarvittavat tiedot ja taidot yhtiön edellyttämästä ympäristövastuusta. VAPO JULKISTAA VERKKOSIVUILLAAN kaikkien tuotantoalueiden vastuuhenkilöt sekä riippumattomien konsulttitoimistojen viranomaisille laatimat päästö- ja vesistötarkkailuraportit. VAPO LISÄÄ JATKUVATOIMISTEN mittareiden käyttöä kuormituksen monitoroinnissa ja julkistaa tulokset verkossa. VAPO TUOTTAA TURVETTA vain luonnontilaltaan muuttuneilla, pääasiassa metsäojitetuilla turv la. Vapo ei hae ympäristölupia soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön strategian mukaisille 4 ja 5 luokkien soille. VAPO JATKAA AKTIIVISESTI omistuksessaan olevien, merkittäviä luonnonarvoja sisältävien soiden vaihtoja ojitettuihin turvemaihin tai pyrkii myymään niitä suojelutarkoitukseen. VAPO SITOUTUU SIIHEN, ETTÄ... vuodesta 2016 lähtien uusien turvetuotantoalueiden kiintoaine- ja humuskuormitus on pienempi kuin saman alueen vesistökuormitus lähtötilanteessa ennen turvetuotantoa. Mikäli lähtötilanteen kuormitus ylittyy, puhdistetaan muusta maankäytöstä tulevia vesiä samalla vesistöalueella. kaikki Vapon turvetuotantoalueet ovat tuotantokaudella päästötarkkailussa ja puolet tuotantoalueista ympärivuotisessa päästötarkkailussa. Mittaamisen lisääminen toteutetaan suunnitelmallisesti vaiheittain. Vapon omistamat turvetuotannosta poistuvat alueet ovat aktiivisessa jälkikäytössä viimeistään kahden vuoden kuluessa tuotannon päättymisestä. Jälkikäyttömuotoja ovat metsittäminen, peltoviljely, erityyppisten kosteikkojen kuten lintujärvien perustaminen sekä uudelleensoistaminen. Jo aiemmin tuotannosta poistuneet alueet siirretään seuraavaan maankäyttömuotoon vuoden 2015 loppuun mennessä.

19 BAT Paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka vesistökuormituksen minimointiin. Määritellään tapauskohtaisesti kunkin tuotantoalueen ja vastaanottavan vesistön ominaisuuksien mukaan. Dystrofia Ruskeavetisyys, jota pääosin aiheuttaa veteen liuennut humus. Humus Eloperäistä ainesta, joka muodostuu kuolleiden eliöiden maatumisen seurauksena esimerkiksi soilla. Osa maaperän humuksesta liukenee vesiin ja värjää luonnonvedet kellertäväksi ruskehtavaksi. Humuskuormitusta tarkkaillaan veden kemiallisen hapenkulutuksen ja väriarvon avulla. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Mittaa vedessä olevien kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää hapenkulutuksena. Ilmentää kiinteän ja liuenneen eloperäisen aineksen määrää vedessä. Yksikkönä milligrammaa litrassa happea (mg/l O 2 ). Kiintoaine Hiukkasmaista, humusta karkeampaa ainesta, joka voi olla eloperäistä tai epäorgaanista. Epäorgaaninen kiintoaine on tyypillisesti kivennäismaa-ainesta, kuten esimerkiksi savea tai hiesua. Orgaaninen kiintoaine on kasvi- tai eläinperäistä ja voi koostua elävästä ja kuolleesta aineksesta. Aiheuttaa suurina pitoisuuksina veden samentumista ja pohjan liettymistä. Yksikkönä milligrammaa litrassa (mg/l). Kokonaisfosfori Veden sisältämän fosforin kokonaismäärä. Sisältää kiintoaineeseen sitoutuneen ja liuenneen fosforin kaikissa muodoissaan. Kasviravinne, jonka pitoisuus indikoi vesistön rehevyystasoa. Yksikkö milligrammaa/litra (mg/l). Kokonaiskuormitus Vesistöön kohdistuva yhteenlaskettu kuormitus: pistekuormitus (teollisuus, yhdyskunnat, kalankasvatus, turkistarhaus), hajakuormitus (pellot, karjatalous, metsätalous, haja- ja loma-asutus), laskeuma ja luonnonhuuhtouma. Ihmistoiminnasta johtuva kuormitus heikentää vesistön tilaa. Kosteikko Tyypillisesti entiselle tuotantoalueelle perustettava vesiensuojeluratkaisu. Voidaan perustaa osittain avovesipintaisena eli lintujärvityyppisenä tai kylvämällä alueelle kasvillisuutta kuten ruokohelpiä. Menetelmä perustuu kiintoaineen laskeuttamiseen ja kasvillisuuden ravinteiden hyödyntämiseen. Laskeutusallas Allas, jossa veden virtausnopeutta hidastamalla laskeutetaan vettä painavampi kiintoaine altaan pohjalle. Metsäojitusalue Alue, joka on kuivatusojitettu metsätaloutta varten. Pintavalutuskenttä Rajattu luonnontilainen tai metsäojitettu alue, jossa valumavesi puhdistuu suotautuessaan turvekerroksen ylimpien kerrosten lävitse. Pidättää kiintoainetta, typpeä, fosforia ja rautaa. Sarkaoja Tuotantoalueen kuivatusoja. Ojan päässä olevat rakenteet estävät ojaan joutuneen kiintoaineen kulkeutumisen. Turve Suokasvien jäännöksistä epätäydellisen hajoamisen tuloksena muodostunutta eloperäistä maa-ainesta, jota kerrostuu muodostumispaikalleen. Geologisesti turpeeksi luokitellaan aines, jonka orgaanisen aineen osuus kuivamassasta on vähintään 75 prosenttia. Turvemaa Maan pintakerros on turvetta. Turvemaa voi olla kasvipeitteellinen tai kasvipeitteetön. Geologisesti määriteltynä turvemaa on vähintään 30 senttimetriä paksu turvekerrostuma. Valumavesi Tuotantoalueelta vesistöön johdettava luonnonvesi. Syntyy sadannan ja suon vesivaraston pienenemisen seurauksena. Valuma-alue Alue, jolta järvi tai virtavesi saa vetensä. Määräytyy maaston korkeuserojen mukaan. Veden väriarvo Veden väriä verrataan nk. platina-asteikkoon. Kuvaa veden ruskeutta eli lähinnä veden humuspitoisuutta. Yksikkönä platinaa litrassa (Pt/l). Virtaama Uoman poikkileikkauksen läpi kulkevan veden tilavuus aikayksikössä. Yksikkönä kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Virtaamansäätöpato Turvetuotannossa käytettävä vesiensuojelumenetelmä, jossa veden virtaamaa uomassa hidastetaan, jolloin ojastoon voi laskeutua kiintoainetta ja toisaalta sinne jo laskeutunut kiintoaine ei lähde liikkeelle.

20 Yrjönkatu Jyväskylä Puh