VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2014 Hämeen ELY -keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU X VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2014 Hämeen ELY -keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy, Läntisen Suomen Hämeen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi TURVETUOTANNON KUORMITUS Turvetuotantoalueet Ominaiskuormitussoiden valumat v Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kokonaiskuormitus VESISTÖTARKKAILUT Yleistä TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU HÄMEEN ELY-KESKUKSEN ALUELLA VUONNA KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Väärälammensuo (Hattula) Varsansuo (Ypäjä) Letkunsuo (Ypäjä) Okssuo (Tammela) Letonsuo (Forssa) Rinnansuo (Tammela) Röyhynsuo (Janakkala) PAIMIONJOEN VESISTÖALUE Koivansuo (Tammela)... 40

4 2 10 PORVOONJOEN VESISTÖALUE Hirvisuo (Hollola) KYMIJOEN VESISTÖALUE Jaakkolansuo (Hartola) Laviassuo (Heinola) YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1. Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2014 Hämeen ELY - keskuksen alueella Liite 2. Hämeen ELY-keskusten alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2014 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Antti Leskelä (FM) Yhteystiedot Paristotie Kokkola sähköposti: etunimi.sukunimi@poyry.com puh

5 3 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta 2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä. Vuonna 2014 Hämeen ELY -keskuksen Vapon 11 tuotantoalueella sijaitsi 30 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2014 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab- Labs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat

6 4 karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen.

7 Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö.

8 Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriarvon avulla. COD Mn - ja väriarvoja nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. 6

9 Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) 7

10 Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 2.4 Lämpötila Hämeen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jokioinen ja Lahti sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2014 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2014 keskilämpötila oli Jokioisilla 6,0 o C ja Lahdessa 5,7 o C, jotka olivat 1,2 1,3 astetta vertailukauden keskilämpötiloja korkeampia. Vuosi 2014 oli Lahdessa 0,2 astetta edellistä vuotta lämpimämpi ja 0,4 astetta lämpimämpi Jokioisilla (kuvat 1-2). Lämpötiloiltaan molemmat havaintopaikat olivat lähes identtiset. Talven keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella vain tammi-helmikuun ajan. Kevät 2014 oli tavanomaista lämpimämpi. Kesäkuu oli keskimääräistä hieman viileämpi, mutta loppukesä keskimääristä lämpimämpää. Syksy 2014 oli vertailujaksoa hieman lämpimämpi ja marras- ja joulukuu selvästi lämpimämpiä. Vuonna 2014 terminen kasvukausi alkoi Hämeessä eli noin viikkoa aikaisemmin kuin vuosina keskimäärin. Terminen kasvukausi päättyi eli noin viikon tavanomaista aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2014). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.

11 9 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Jokioisilla vuosina ja vertailuajanjaksona Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Lahdessa vuosina ja vertailuajanjaksona Sadanta Vuonna 2014 Jokioisissa saatiin sateita vertailujakson keskiarvoa (627 mm) selvästi vähemmän (583 mm). Lahdessa satoi hieman vähemmän, sillä koko vuoden sadesumma oli 523 mm (vertailuarvo 636 mm). Vuonna 2014 satoi Jokioisissa kesäkuussa, elokuussa ja joulukuussa vuosien keskiarvoa selvästi enemmän. Lahdessa sateisimmat kuukaudet olivat touko- ja kesäkuu, kun se oli Jokioisissa elokuu (kuvat 3-4). Turvetuotantokaudella heinäkuu ja syyskuu olivat tavanomaista vähäsateisempia.

12 10 Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Jokioisilla vuosina ja vertailuajanjaksona Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Lahdessa vuosina ja vertailuajanjaksona Lumitilanne Jokioisissa ja Lahdessa lunta oli talvella varsin vähän. Lahdessa lunta oli enimmillään helmikuussa 10 cm ja Jokioisissa maaliskuussa 6 cm (kuva 5). Huhtikuun puolessavälissä lunta ei enää ollut.. Terminen talvi alkoi vasta ja loppui Talvi alkoi noin kaksi kuukauden tavanomaista myöhemmin ja päättyi puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin. Kestoltaan talvi oli vain 28 vrk.

13 11 Kuva 5 Lumen syvyys Jokioisten ja Lahden mitta-asemilla talvella ja vertailuajanjaksolla TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 3.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2014 kuormitustarkkailun on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2014 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy. 3.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2014 Vapo Oy:n turvetuotannon Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 445 havaintopaikalta. Hämeen ELY-keskuksen alueelta tarkkailussa mukana järvihavaintopisteitä 10 kpl ja virtavesipisteitä 20 kpl (taulukko 1). Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa yhteensä

14 12 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa 3.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla )

15 13 4 TURVETUOTANNON KUORMITUS Turvetuotantoalueet Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2014 yhteensä 232 tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan ha (taulukko 2). Taulukko 2 Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELY-keskuksten alueilla vuonna Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut alle 5 v Yhteensä Häme , Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Yhteensä Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 298 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 88 tuotantoaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 102 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 23,1 %. Kymijoen vesistöalueella oli 68 ja Kyrönjoen vesistöalueella 40 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 420 ha) edusti 20,9 % kaikesta Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 18,3 %. Karvianjoen vesistöalueella (26 kpl) oli 11 % tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 13 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 26,8 %. Taulukko 3 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue 27 0, Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä

16 14 Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 61 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 25 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä noin 6 %:lla tuotantoalasta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon ympäristötavoitteena on että vuoden 2014 loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä kaikilla tuotannossa olevilla soilla. 4.2 Ominaiskuormitussuot v Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2014 mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 125 ympärivuotista päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 57 päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2014 (taulukko 4). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista. Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä on noin 25 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta ( ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet. Vuonna 2014 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 35 suolla oli käytössä pintavalutus, 4 suolla kasvillisuuskenttä, 16 kosteikko ja 2 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 57 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 50 ja valmistelussa 7. Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osa-alueeseen. Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin ja kuntoonpanovaiheessa oleviin, mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin.

17 Taulukko 4 Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2014 Suo Paikkakunta ELY-keskus Vesiensuojelutaso Näytteet Mittapadon yht. valuma-alue kpl ha Alue A (n=4) Okssuo pvk ap Tammela Häme Pintavalutus 25 75,3 Okssuo kost. Ap Tammela Häme Kosteikko 27 75,6 Rinnansuo kem ap Tammela Häme kemikalointi 29 51,0 Varsansuo kem ap Ypäjä Häme kemikalointi 15 26,4 Alue B (n=5) Isosuo Kosteikot ap Punkalaidun Pirkanmaa Kosteikko ,4 Nanhiansuo pvk ap Huittinen Varsinais-Suomi Pintavalutus 23 88,3 Hakasuo kost. Ap Huittinen Varsinais-Suomi Kosteikko 23 58,7 Lammisuo pvk 1 ap Köyliö Varsinais-Suomi Pintavalutus ,2 Joutsuo pvk ap Eura Varsinais-Suomi Pintavalutus ,2 Alue C (n=3) Helminkäiskeidas pvk ap Isojoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,0 Leppisuot 1 kost. Ap Siikainen Varsinais-Suomi Kosteikko ,6 Leppisuot 2 pvk ap Siikainen Varsinais-Suomi Pintavalutus 28 91,5 Alue D (n=4) Höystösensuo, kasv.kenttä ap Joutsa Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 23 19,0 Mesiänsuo pvk ap Joutsa Keski-Suomi Pintavalutus 25 56,4 Jokipolvensuo kasv.kenttä ap Joutsa Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 24 29,8 Havusuo kost. Ap Joutsa Keski-Suomi Kosteikko 25 71,4 Alue E (n=6) Satamakeidas pvk ap Honkajoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,5 Kurkikeidas kasv.kenttä ap Kankaanpää / Honkajoki Varsinais-Suomi Pintavalutus ,1 Jämiänkeidas kost ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Kosteikko 23 92,4 Jämiänkeidas pvk ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Pintavalutus ,3 Ristineva pvk ap Parkano Pirkanmaa Pintavalutus ,1 Saarikeidas, kost. Ap Jämijärvi Pirkanmaa Kosteikko ,1 Alue F (n=4) Sammatinneva pvk ap Seinäjoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,5 Iso-korvaneva lo2 ap Jalasjärvi Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,8 Palloneva kost.3 ap Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,6 Riihineva pvk ap Alavus Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 22 43,1 Alue G (n=2) Lammasneva kosteikko 1 ap Teuva Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,9 Takaneva Kost. Ap Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 24 70,4 Alue H1 (n=10) Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Ähtäri Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 23 98,7 Kalmuneva kosteikko ap Keuruu Keski-Suomi Kosteikko 30 88,3 Valkeissuo lo ap Petäjävesi Keski-Suomi Perustaso / pvk 23 68,7 Palosuo pvk ap Jyväskylä Keski-Suomi Pintavalutus ,8 Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus ,4 Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 19 77,9 Mahasuo pvk 3 ap Saarijärvi Keski-Suomi Pintavalutus 23 22,6 Raatteikonsuo pajukenttä 5 Saarijärvi Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) 18 32,0 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 Saarijärvi Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 20 32,0 Saarekeneva kosteikko 9 ap Saarijärvi Keski-Suomi Kosteikko 21 24,8 Alue H2 (n=5) Hirvisuo pvk ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 22 49,1 Heposuo pvk ap Keuruu Keski-Suomi Pintavalutus 28 45,4 Lapsukansuo pvk 1 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 26 40,2 Lapsukansuo pvk 2 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 21 36,4 Lapsukansuo pvk 3 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 27 41,1 Alue I1 (n=3) Naarasneva pvk4 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,2 Pannuneva pvk ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 26 84,4 Lypsinneva kost.1 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,4 Alue I2 (n=2) Kalliosuo pvk 1 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 21,4 Kalliosuo pvk 2 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 68,1 Alue J (n=8) Korpisalonneva lo7 pvk ap Vimpeli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,9 Kapustaneva pvk ap Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,8 Pyymaanneva pvk 3 ap Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,7 Porrasneva pvk 5 lo1 Evijärvi / Kauhava Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,8 Jauhoneva pvk 3 ap Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 21 87,3 Kairinneva pvk 3 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,0 Kairinneva kosteikko 2 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,5 Iso-Saapasneva pohj. ap Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 10 66,8 Alue K (n=1) Purontausneva pvk ap Pihtipudas Keski-Suomi Pintavalutus 27 75,3 Yhteensä 57 kpl Ominaiskuormitussoiden valumat v Hydrologisen vuoden ( ) kaikkien ominaiskuormitussoiden (57 kpl) keskivaluma oli 12,7 l/s km 2. Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken.

18 4.4 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 5). Vuoteen 2013 verrattuna kohteiden keskimääräiset kiintoaine- ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat pienempiä. Kokonaisfosforin osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja COD Mn -arvo oli hieman edellisvuotta korkeampi. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin. Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli melko paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,1. Happamin keskimääräinen ph oli Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (ph 4,1). Myös Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (ph 4,4). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Lähimpänä neutraalia vesi oli Satamakeitaan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 47 mg O2/l, suurin Okssuon kosteikolla (90 mg O 2 /l) ja pienin Satamakeitaan pintavalutuskentällä (15 mg/l O 2 ). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,8 mg/l. Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (28 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus mitattiin Jauhonevan pintavalutuskentältä 3, jossa 21 näytteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 1,8 mg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013). Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Nanhiansuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (176 μg/l) ja vähiten Kairinevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (15 μg/l), kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 19 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 867 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Höystösensuolla (keskimäärin 685 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä 1 453μg/l ja ammoniumtyppeä 378 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (8,4 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentällä 2 (0,56 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,5 mg/l. Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienin kasvillisuuskentillä ja pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskentällisten kohteiden pitoisuudet olivat pienet myös muiden muuttujien osalta. Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta COD Mn arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Kemikalointi kohteita oli kaksi ja kasvillisuuskenttiä neljä. 16

19 Taulukko 5 Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2014 keskimääräinen vedenlaatu. Sarakkeessa Alue numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I. Suo Alue Vesiensuojelutaso Näytteet Vedenlaatu yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap A Pintavalutus 25 5,1 6, ,2 71 Okssuo kost. Ap A Kosteikko 27 5,3 3, ,7 90 Rinnansuo kem ap A kemikalointi 29 4,1 12, ,5 28 Varsansuo kem ap A kemikalointi 15 4,4 28, ,4 22 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo, kasv.kenttä ap D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 23 6,3 2, ,2 16 Mesiänsuo pvk ap D Pintavalutus 25 6,1 3, ,7 36 Jokipolvensuo kasv.kenttä ap D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 24 6,2 4, ,9 25 Havusuo kost. Ap D Kosteikko 25 5,9 17, ,9 35 Kalmuneva kosteikko ap H1 Kosteikko 30 6,3 10, ,0 20 Valkeissuo lo ap H1 Pintavalutus 23 5,1 12, ,7 70 Palosuo pvk ap H1 Pintavalutus 22 6,1 4, ,5 38 Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap H1 Pintavalutus 24 4,7 2, ,1 54 Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap H1 Pintavalutus 19 5,5 2, ,56 46 Mahasuo pvk 3 ap H1 Pintavalutus 23 4,9 2, ,9 44 Raatteikonsuo pajukenttä 5 H1 Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) 18 6,2 7, ,9 32 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 H1 Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 20 6,6 4, ,0 28 Saarekeneva kosteikko 9 ap H1 Kosteikko 21 6,5 10, ,4 28 Hirvisuo pvk ap H2 Pintavalutus 22 5,7 4, ,93 47 Heposuo pvk ap H2 Pintavalutus 28 5,6 7, ,6 46 Lapsukansuo pvk 1 ap H2 Pintavalutus 26 4,4 2, ,1 59 Lapsukansuo pvk 2 ap H2 Pintavalutus 21 4,8 6, ,97 48 Lapsukansuo pvk 3 ap H2 Pintavalutus 27 5,6 6, ,6 58 Purontausneva pvk ap K Pintavalutus 27 5,2 5, ,0 62 Varsinais-Suomen ELY-keskus Nanhiansuo pvk ap B Pintavalutus 23 5,0 9, ,4 85 Hakasuo kost. Ap B Kosteikko 23 4,7 5, ,4 76 Lammisuo pvk 1 ap B Pintavalutus 24 6,4 15, ,0 41 Joutsuo pvk ap B Pintavalutus 23 5,8 11, ,3 55 Leppisuot 1 kost. Ap C Kosteikko 17 4,5 6, ,7 48 Leppisuot 2 pvk ap C Pintavalutus 28 6,5 3, ,2 29 Kurkikeidas kasv.kenttä ap E Pintavalutus 24 5,9 6, ,5 37 Jämiänkeidas kost ap E Kosteikko 23 4,4 1, ,1 55 Jämiänkeidas pvk ap E Pintavalutus 24 6,1 4, ,6 41 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas pvk ap C Pintavalutus 26 6,5 3, ,1 23 Satamakeidas pvk ap E Pintavalutus 25 6,7 3, ,6 15 Sammatinneva pvk ap F Pintavalutus 21 4,5 5, ,6 68 Iso-korvaneva lo2 ap F Kosteikko 21 5,3 9, ,5 52 Palloneva kost.3 ap F Kosteikko 22 6,1 7, ,2 38 Riihineva pvk ap F Pintavalutus 22 4,9 3, ,2 73 Lammasneva kosteikko 1 ap G Kosteikko 24 5,2 15, ,8 42 Takaneva Kost. Ap G Kosteikko 24 5,7 4, ,2 50 Mäkikylänsuo kosteikoiden ap H1 Kosteikko 23 6,6 5, ,3 33 Naarasneva pvk4 ap I1 Pintavalutus 24 5,1 5, ,3 54 Pannuneva pvk ap I1 Pintavalutus 26 5,8 3, ,1 48 Lypsinneva kost.1 ap I1 Kosteikko 28 6,0 5, ,2 42 Kalliosuo pvk 1 ap I2 Pintavalutus 25 5,9 4, Kalliosuo pvk 2 ap I2 Pintavalutus 25 5,5 3, Korpisalonneva lo7 pvk ap J Pintavalutus 26 6,4 11, ,0 57 Kapustaneva pvk ap J Pintavalutus 25 5,6 8, ,6 42 Pyymaanneva pvk 3 ap J Pintavalutus 27 5,5 6, ,5 82 Porrasneva pvk 5 lo1 J Pintavalutus 24 6,2 5, ,7 64 Jauhoneva pvk 3 ap J Pintavalutus 21 4,9 1, ,7 67 Kairinneva pvk 3 ap J Pintavalutus 24 6,6 2, ,9 33 Kairinneva kosteikko 2 ap J Kosteikko 21 6,5 4, ,5 37 Iso-Saapasneva pohj. ap J Pintavalutus 10 5,2 4, Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo Kosteikot ap B Kosteikko 25 6,4 9, ,7 48 Ristineva pvk ap E Pintavalutus 25 5,0 2, ,77 40 Saarikeidas, kost. Ap E Kosteikko 24 6,4 17, ,1 34 ka 2014 (n=57): ,6 6, ,5 47 ka 2013 (n=42): ,7 8, ,4 45 ka 2012 (n=38): 944 5,6 6, ,4 52 ka 2011 (n=25): 604 5,8 6, ,8 50 ka 2010 (n=21): 501 6,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): 541 6,0 10, ,7 47 ka 2008 (n=25) 572 6,0 8, ,2 48 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 10 4,1 1, < 5 0,56 15 Maksimi: 30 6, ,4 90 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) ,7 7, ,6 46 Pintavalutus (n=28) 660 5,6 5, ,4 52 Kemikalointi (n=2) 44 4,3 20, ,4 25 Kasvillisuuskenttä (n=4) 85 6,3 5, ,3 25 Kosteikko (n=16) 378 5,7 8, ,4 45 Valmistelu (n=7) 174 5,4 5, , Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2014 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole vuosien 2013 ja 2014 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuosina 2013 ja 2014 edellisvuosia korkeampi, koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet

20 18 pienemmäksi kuin aikaisemmin. Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2014 niiden 57 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Vuosina jatkuvatoimisten virtaamamittarien käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on myös kasvanut. Vuosina ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli pisteen välillä (taulukko 6). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 68 g/ha/d, kokonaistypen 17 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,58 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 449 g O 2 /ha/d (taulukko 6). Vuonna 2014 kiintoaineen keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli 41 % pienempi vuoteen 2013 verrattuna. Kokonaistypen ja -fosforin bruttoominaiskuormitukset olivat noin viidenneksen edellisvuotta korkeammat. Vuosien välisestä vertailusta voidaan havaita sateisten vuosien vaikutus kuormituksiin. Vuodet 2008 ja 2012 olivat erittäin sateisia, mistä johtuen myös virtaamat ja kuormitukset olivat korkeita. Kuormitusten pienentymiseen vaikuttavat osaltaan myös vesienkäsittelymenetelmien tehostaminen. Esimerkiksi vuoden 2008 ominaiskuormitussoiden valuma-alasta 60 %:lla oli käytössä perustason vesienkäsittelymenetelmä ja pintavalutuskenttä vain 24 %:lla, kun vuonna 2014 pintavalutuskentällisten kohteiden osuus valuma-alasta oli 60 % ja kosteikkojen 36 %. Taulukko 6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Saarikeitaalta (115 kg/ha/a). Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Mahasuon pintavalutuskentällä 3 (5,8 kg/ha/a). Kaikkiaan 12 kohteella kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli pienempi kuin 10 kg/ha/a. Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat Lammisuolla (15,5 kg/ha/a) sekä Mesiänsuolla (15,0 kg/ha/a). Pienimmät bruttoominaiskuormitukset olivat Hakasuolla (1,9 kg/ha/a). Suurimmat bruttoominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat valmistelussa olevan Lapsukansuon pintavalutuskentältä 1 (0,87 kg/ha/a). Pienimmät fosforin brutto-ominaiskuormitukset tulivat Jämiänkeitaan kosteikolta (0,052 kg/ha/a). Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Heposuolla (1 002 kg O 2 /ha/a). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Palosuolta (142 kg O 2 /ha/a). Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät kiintoainekuormitukset olivat kasvillisuuskentällisillä (18,5 kg/ha/a) ja pintavalutuskentällisillä (19,8 kg/ha/a) kohteilla. Korkeimmat kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset mitattiin kohteilta, joissa ve-

21 19 sienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi (59 kg/ha/a). Kemikaloinnista johtuen COD Mn kuormitus oli keskimääräistä alhaisempi (93 kg O 2 /ha/a). Kaikilla valmistelussa olevilla kohteilla (n=7) tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli pintavalutuskenttä. Verrattuna tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksiin olivat valmistelussa olevien kohteiden kuormitukset korkeammat kaikkien laskettujen muuttujien osalta Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2014 selvästi eri vuodenaikoina (taulukko 7). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmillaan keväällä ja syksyllä. Muiden muuttujien osalta ominaiskuormitus oli suurin syksyllä. Syksy ja etenkin vuodenvaihde 2014 oli erittäin sateinen ja virtaamat olivat korkealla, mistä johtuen myös syksyn kuormitukset olivat kevättä korkeammat. Etenkin kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta kuormitukset olivat syksyllä muita vuodenaikoja korkeammat. Normaalina vuonna kuormitukset ovat korkeimmillaan keväällä lumien sulamisvesien aikaan. Talvi oli kuitenkin keskimääräistä vähälumisempi, mistä johtuen kevään tulvat jäivät vähäisiksi. Kesällä 2014 ei ollut paljon rankkasateita, mistä johtuen kesän aikaiset kuormitukset olivat alhaiset. Maantieteellisesti tarkkailukohteet sijaitsevat varsin laajalla alueella, jolloin vuodenaikojen pituudet vaihtelevat kohteiden välillä. Taulukko 7 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d Talvi (n=57) 46 15,5 0, ,4 0,34 43 Kevät (n=57) ,7 0, ,7 0,45-37 Kesä (n=57) 45 8,5 0, ,3 0,28 98 Syksy (n=57) ,4 0, ,4 0, Vuosi (n=57) , ,6 0, VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun. Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla, paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty, aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista.

22 20 Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä ), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha) kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011, jolloin sille laskettiin jo bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailun turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain. 5.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2014 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuului yhteensä 232 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa tuotantoalueet koostuvat yhteensä 298 osa-alueesta. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat Suomenlahden rannikolle ja pohjoisimmat suot Perhojoen vesistöalueelle Keski-Pohjanmaalla. Itäisin vesistöalue oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 17 eri vesistöalueella. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2014 on esitetty taulukossa 8. Vertailuarvoina ovat vuosien kokonaiskuormitukset. Hydrologisena vuonna 2014 kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin koko tarkkailualueella. Vastaavasti talvi oli huomattavasti keskimääräistä lyhyempi ja vähälumisempi. Virtaamat olivat suurimmillaan vuodenvaihteessa 2014, jolloin oli keskimääräistä lämpimämpää ja sateet tulivat vetenä. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 8). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELY-keskuksittain verrattaessa. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta. Kiintoaineen ja COD Mn :n osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kiintoaineen osalta nykyinen taustapitoisuus ei kuormituslaskennassa (2 mg/l -> alkaen v mg/l) käytännössä alitu, koska 1 mg/l on kiintoaineen osalta määritysraja. Kuormituslaskennassa on käytetty pitoisuutena määritysrajaa, vaikka pitoisuus on voinut pienempi. Tämän vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset tulevat jatkossa olemaan korkeampia kuin ennen vuotta Lisäksi vuoden 2014 raportoinnissa ei ole enää mukana yksityisten tuottajien tai Kekkilä Oy:n tuotantoalueita.