Vesiensuojelu on oleellinen osa nykyaikaista turvetuotantoa

Transkriptio

1 Vesiensuojelu on oleellinen osa nykyaikaista turvetuotantoa 1

2 Suomen järvien vedenlaatu vaihtelee luontaisesti SUOMEN JÄRVIEN vedenlaatu ja väri vaihtelevat suuresti monen tekijän yhteistuloksena. Toiset järvet ovat kirkasvetisiä ja toiset hyvinkin tummia. Väriin vaikuttavat soilta ja maaperästä veteen huuhtoutuneet eloperäinen humus ja rauta sekä vedessä oleva kiintoaine kuten levät tai savi. Pääasiallinen veden väriä määrittävä tekijä on humus, joka värjää veden voimakkuudeltaan vaihtelevaksi kellanruskeaksi. Humus on pääasiassa hajoavasta kasviaineksesta muodostuvaa erittäin hienojakoista eloperäistä ainesta. Humusta muodostuu maaperään erityisesti soilla, joilta sitä myös liukenee ja huuhtoutuu valumavesien mukana vesistöihin. Noin kolmasosa Suomen maapintaalasta on soita tai turvemaita. Ruskeavetisyys voi vaihdella suuresti vuodenajoittain ja vuosittain maa-alueelta tulevan huuhtouman vaikutuksesta. Humus huuhtoutuu maaperästä sitä tehokkaammin, mitä enemmän sataa. YLI 60 PROSENTTIA Suomen sisävesistä on luontaisesti dystrofisia, eli ruskeavetisiä. Luonnontilaiset humusvedet ovat yksi EU:n luontodirektiiviin kuuluvista suojeltavista luontotyypeistä. Veden humuspitoisuutta voidaan mitata epäsuorasti muun muassa veden kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) ja veden väriluvun avulla. Näiden arvot ovat sitä suurempia, mitä enemmän vedessä on humusta. Suomen järvien keskimääräinen väri on 50 mg Pt/l, mikä vastaa CODMn 3,4 mgo 2 /l. (Lähde: Särkkä Jukka Järvet ja ympäristö. Limnologian perusteet.) 2

3 Humus on pääasiassa hajoavasta kasviaineksesta muodostuvaa erittäin hienojakoista eloperäistä ainesta. 3

4 Rehevöityminen on vesistöjen suurin ongelma RAVINNEKUORMITUKSEN aiheuttamaa rehevöitymistä pidetään yleisesti Suomen vesistöjen suurimpana ongelmana. Fosfori on typen ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkein ravinne. Luonnonhuuhtouman lisäksi fosforia kulkeutuu vesiin runsaasti ihmisen aiheuttaman ulkoisen kuormituksen seurauksena. Veden rehevyystasoa mitataan muun muassa kokonaisfosforin määrällä. Osa Suomen järvistä on luonnostaan karuja, eli vähätuottoisia, ja osa reheviä. Keskimäärin järvissämme on fosforia 0,023 milligrammaa litrassa, eli ne ovat lievästi reheviä. (Lähde: Särkkä Jukka Järvet ja ympäristö. Limnologian perusteet.) 4

5 HUMUS vai KIINTOAINE? Jos teepussin sisältämä teepuru nähtäisiin kiintoaineena, olisi teejuoma humuksen värjäämää ja maustamaa vettä. Humus Hajoavasta eläin- ja kasviaineksesta sekä eliöiden eritteistä maatumisprosessissa muodostuvaa erittäin hienojakoista eloperäistä ainesta. Humuksen hiukkaskoko on aina alle 0,45 mikrometriä (μm). Maaperän humusta liukenee ja kulkeutuu sadevesien huuhtomana vesistöihin. Aiheuttaa pääasiassa vesiemme kellertävänruskean värin. Kuuluu luonnollisena osana vesiekosysteemiin. Kiintoaine Orgaanista eli eloperäistä ainesta tai elotonta kivennäismaa-ainesta. Voi koostua elävästä tai kuolleesta eloperäisestä aineksesta. Näin ollen esimerkiksi levät, turve ja savi ovat kaikki kiintoainetta. Kiintoaineen ja liuenneen aineen hiukkaskoon rajana voidaan pitää 0,45 mikrometriä (μm). Hajoamaton osa kiintoaineesta kerrostuu järven tai joen pohjalle, jolloin se muodostaa osan sedimentistä. 5

6 Monet maankäyttömuodot valuma-alueella voivat muuttaa sedimentin koostumusta tai sedimentin kertymistä. 6

7 Sedimenttiä kertyy luonnostaan kaikkiin järviin GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUKSEN GTK:n tutkijat toteuttivat Suomessa laajan järviparitutkimuksen, jonka alustavat tulokset julkaistiin vuonna He keräsivät näytteet ja tutkivat yhteensä 62 Suomen järvellä tekemänsä kaikuluotaukset, järvisedimenttinäytteet ja alkuaineanalyysit vuosina Lopputulos on alustavien tulosten perusteella turvetuotannon vesistövaikutusten osalta vapauttava: turvetuotannon valuma-alueen järvissä sedimenttiä oli enimmillään kertynyt 15 senttiä vuoden 1986 jälkeen. Verrokkijärvissä, joiden yläjuoksulla ei turvetta nostettu tai hyödynnetty, sedimenttiä oli enimmillään 17 senttiä. SEDIMENTIN KERTYMINEN ENIMMILLÄÄN VUODESTA 1986 LÄHTIEN cm Turvetuotannon valuma-alueen järvet Verrokkijärvet Keskimääräisissä pitoisuuksissa turvejärvien pohjalla liejua oli niin ikään toista senttiä vähemmän kuin puhtaissa verrokkijärvissä, joissa keskimäärin liejua mitattiin 7,1 senttiä. Sedimenttiä liejua tai mutaa kertyy luonnostaan kaikkiin järviin, myös luonnontilaisiin. Monet maankäyttömuodot valuma-alueella voivat muuttaa sedimentin koostumusta tai sedimentin kertymistä. Meneillään olevassa tutkimuksessa pyritään erottamaan turvetuotannon vaikutus muiden maankäyttömuotojen vaikutuksista, GTK:n Turvevarannot-yksikön päällikkö Tuija Vähäkuopus kertoo. Pohja-arvon GTK:n tutkijat saivat vuodesta 1986 ja Tsernobylin ydinonnettomuuden aiheuttamasta säteilyn kaukolaskeutumasta samaan tapaan kuin seitsemän vuotta sitten tehdystä Martinjärven ja sen lähialueen Iso-Kivijärven välisessä vertauilussa. Tulos oli silloinkin saman suuntainen ja turvetuotantoalueen alapuolella sijainneen Martinjärven eduksi. Tutkimuksen ovat tehneet GTK:n tutkijat Tuija Vähäkuopus, Tommi Kauppila, Samu Valpola, Jari Mäkinen ja Antti Ojala. Tutkimusta on esitelty vuonna 2018 ja sen lyhennelmä on annettu suotutkijoiden IPS-yhteisön käyttöön maaliskuussa

8 Turvetuotannon vedet ovat suoperäisiä luonnonvesiä SUOVESISSÄ ON TYYPILLISESTI enemmän humusta kuin järvivesissä. Soihin eloperäistä ainesta kertyy enemmän kuin sitä hajoaa. Kivennäismaavaltaisten metsämaiden järvet ovat kirkkaita, koska siellä syntyvä humus pidättyy tehokkaasti maakerroksiin. Suoalueilla tätä pidätysmekanismia ei ole. Turvetuotannon valumavedet ovat tuotannossa syntyviä suoperäisiä luonnonvesiä, jotka sisältävät turpeesta ja maaperästä huuhtoutunutta kiintoainetta, ravinteita ja humusta keskimäärin hieman enemmän kuin luonnontilaisen suon vesi. TURVETUOTANNON VALUMAVEDET eivät sisällä vieraita aineita. Ne ovat yleensä myös ravinneköyhiä, ja turvetuotannon osuus vesistöihin kohdistuvasta fosfori- ja typpikuormituksesta onkin pieni. Turvetuotannon valumavesiin verrattuna asumajätevesien ravinnepitoisuudet ovat tyypillisesti monikymmenkertaisia. Turvetuotannon vesiensuojelurakenteilla voidaan tehokkaasti vähentää vesistöihin kohdistuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormaa. Varsinaisessa turvetuotannossa ei myöskään käytetä lannoitteita. Jälkihoitovaiheessa aluetta voidaan tuhkalannoittaa kasvittumisen parantamiseksi. 4 X HYTTYNEN / LITRA Kiintoainetta turvetuotantoalueelta huuhtoutuu keskimäärin noin neljän hyttysen painon verran litrassa vettä. 8

9 MISTÄ FOSFORI JA TYPPI PÄÄSEVÄT VESISTÖIHIN? Turvetuotanto 0,5 % Turkistarhaus 1,5 % Kalankasvatus 1,9 % Maatalous 59,2 % Yhdyskunnat 5,3 % Muu teollisuus 0,7 % Massa- ja paperiteollisuus 4,5 % Laskeuma 6,2 % Fosforin päästölähteet Metsätalous 7,6 % Haja-asutus 13,1 % Turvetuotanto 0,9 % Turkistarhaus 0,7 % Kalankasvatus 0,9 % Maatalous 47,6 % Yhdyskunnat 16,6 % Muu teollisuus 1,6 % Massa- ja paperiteollisuus 3,9 % Typen päästölähteet Laskeuma 18,9 % Metsätalous 5,1 % Haja-asutus 4,3 % Lähde: Suomen ympäristökeskus SYKE Luvut v

10 Turvetuotannon vesiä puhdistetaan tehokkaasti luonnonmukaisilla menetelmillä TURVETUOTANNON VESIENPUHDIS- TUKSESSA vedestä poistetaan valtaosa kiintoaineesta ja ravinteista luonnon omilla prosesseilla. Vesienpuhdistus alkaa sarkaojissa ja jatkuu kokoojaojissa, laskeutusaltaissa sekä lopuksi joko pintavalutuskentillä, kosteikoilla tai kasvillisuuskentillä. Pintavalutuksessa turvetuotantoalueen valumavedet ohjataan ojilla rajatulle luonnontilaiselle tai ojitetulle suoalueelle. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena tehokkaasti vesistöjä kuormittavista kiintoaineesta ja ravinteista. Menetelmä poistaa myös rautaa. Kosteikko tai kasvillisuuskenttä perustetaan vesiensuojelurakenteeksi yleensä tuotantoalueelle, jolta turvekerros on hyödynnetty. Kosteikko on pysyvästi avovesipintainen, ja kasvillisuuskenttä voi olla ajoittain veden alla. PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIK- KA, BAT (Best Available Techniques) määritellään turvetuotantoalueilla aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon kunkin tuotantoalueen erityisolosuhteet ja jäljellä oleva käyttöaika. Vesien käsittely pintavalutuksella, kosteikolla, kasvillisuuskentällä tai kemiallisella puhdistuksella on turvetuotannon parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Vapon kaikilla turvetuotantoaluilla on tällä hetkellä parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset vesienkäsittelymenetelmät. 10

11 Pintavalutuskenttä Kosteikko Mittakaivo Mittapato Pumppaamo Sarkaoja Näytteenotto Laskeutusallas Pintavalutuskenttä 11

12 Näin vesienpuhdistus toimii Vapon turvetuotantoalueilla 1 Ensimmäinen vesienpuhdistus tapahtuu sarkaojarakenteissa. Niitä ovat sarkaojat sekä jokaisen sarkaojan päässä olevat lietesyvennykset ja lietteenpidättimet. 2 Sarkaojista vedet ohjataan kokoojaojiin. Veden virtaamaa voidaan hidastaa kokoojaojissa patorakenteilla. Ne auttavat kiintoaineen laskeuttamisessa ja estävät jo laskeutuneen kiintoaineen liikkeellelähdön. Virtaamansäätöpato tasaa suurten virtaamien aikana virtaamaa ja vähentää erityisesti kiintoainekuormitusta ja sen mukana kulkeutuvaa ravinnekuormitusta. Turvetuotantokenttä Sarkaoja Lietesyvennys Virtaamansäätöpato Kokoojaoja Lietteenpidätin Lietteenläjitys Pintavalutuskenttä/kosteikko Mittakaivo Keräilyoja Laskuoja Luonnonvesi Purku alapuoliseen vesistöön 12

13 3 Turvekentän sarka- ja kokoojaojista vedet ohjataan laskeutusaltaaseen, jossa suurin osa lietteestä erottuu laskeutumalla altaan pohjalle. Laskeutusallas poistaa kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Altaan poistopäässä on patorakenne (mittapato, patolaatikko, putkipato tai ylivuotopato), joka tehostaa kiintoaineen laskeutumista altaaseen. Kelluvien hiukkasten pidättämiseksi altaassa on pintapuomi. Lietesyvennykset, lietteenpidättimet, laskeutusaltaat ja virtaamansäätö kuuluvat turvetuotantoalueen perustason vesienkäsittelyyn. Tuotantoalueen valumavesi puhdistuu niissä ennen viimeistä vesienkäsittelyrakennetta, joka on yleensä pintavalutuskenttä tai kosteikko. Eristysojat kulkevat koko turvetuotantoalueen ympäri. Ojissa kulkevat luonnonvedet. Laskeutusallas Pintapuomi Säädettävä pato Pumppuallas Paineputki Pumppukaivo 4 Laskeutusaltaan jälkeen vesi johdetaan tasaisesti pintavalutuskentälle, kasvillisuuskentälle tai kosteikolle, jotka sitovat kiintoainetta ja ravinteita tehokkaasti. Pintavalutuskenttä on turvetuotannossa yleisin vesienkäsittelymenetelmä. Siinä turvetuotantoalueen valumavedet ohjataan pengerretylle suoalueelle, jossa vesi suotautuu pääasiassa kentän ylimmän 20 sentin syvyydessä ja korkeintaan 50 sentin syvyydessä. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. 13

14 Säännölliset tarkastukset ja kunnossapito varmistavat vesienkäsittelyn toimivuuden VESIENKÄSITTELYJÄRJESTELMIEN RAKENTAMINEN on vain yksi osa toimivaa vesiensuojelua turvetuotannossa. Ainakin yhtä tärkeää on varmistaa, että järjestelmät ovat jatkuvasti kunnossa. Siksi kaikki tuotantoalueet tarkastetaan neljän viikon välein. Turvetuotannosta vastaava urakoitsija tarkastaa tuotantoalueen vesienkäsittelyjärjestelmät, kuten sarkaojarakenteet, laskeutusaltaat, pintapuomit, mittakaivot, pumppaamot sekä pintavalutuskenttien, kosteikkojen ja kemiallisten puhdistamojen toiminnan. Lisäksi he raportoivat lähes reaaliaikaisesti rakenteiden kunnon ja mahdolliset korjaustarpeet yhteiseen järjestelmään. VAPO NOUDATTAA kaikilla valmistelussa ja tuotannossa olevilla soillaan lupaviranomaisten asettamia ehtoja, jotka sisältävät määräykset vesienkäsittelyjärjestelmistä, niiden toimivuudesta sekä vesistö- ja päästötarkkailusta. Tarkkailuohjelmat ovat viranomaisten tarkastamia ja hyväksymiä. Vapo tarkkailee ja mittaa turvetuotantonsa kuormitusta päästö- ja vesistötarkkailuilla. Vapo ei suorita itse tarkkailua, vaan sitä tekevät useat alaan erikoistuneet Vapon ulkopuoliset yritykset. Nämä yritykset ottavat vesinäytteet, analysoivat näytteet ja toimittavat tulokset viranomaisille sekä Vapolle. Vuosittain vesinäytteitä otetaan noin Tarkkailutulosten vuosiyhteenvedot ovat julkisesti saatavilla osoitteessa tarkkailuraportit. Lisäksi Vapo on toteuttanut omaehtoisia mittauksia, joilla on myös selvitetty turvetuotannon ja muiden maankäyttömuotojen osuutta johonkin vesistöön kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta. Näissä mittauksissa mitataan esimerkiksi samaan aikaan tiettyyn järveen laskevien kaikkien laskuojien virtaamat sekä veden sisältämä kiintoaine ja humuspitoisuus. 14

15 Sanastoa BAT: Paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka vesistökuormituksen minimointiin. Määritellään tapauskohtaisesti kunkin tuotantoalueen ja vastaanottavan vesistön ominaisuuksien mukaan. Dystrofia: Ruskeavetisyys, jota pääosin aiheuttaa veteen liuennut humus. Humus: Eloperäistä ainesta, joka muodostuu kuolleiden eliöiden maatumisen seurauksena esimerkiksi soilla. Osa maaperän humuksesta liukenee vesiin ja värjää luonnonvedet kellertäväksi ruskehtavaksi. Humuskuormitusta tarkkaillaan veden kemiallisen hapenkulutuksen ja väriarvon avulla. Kemiallinen hapenkulutus (CODMn): Mittaa vedessä olevien kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää hapenkulutuksena. Ilmentää kiinteän ja liuenneen eloperäisen aineksen määrää vedessä. Yksikkönä milligrammaa litrassa happea (mg/l O 2 ). Kiintoaine: Hiukkasmaista, humusta karkeampaa ainesta, joka voi olla eloperäistä tai epäorgaanista. Epäorgaaninen kiintoaine on tyypillisesti kivennäismaa-ainesta, kuten savea tai hiesua. Orgaaninen kiintoaine on kasvi- tai eläinperäistä ja se voi koostua elävästä ja kuolleesta aineksesta. Aiheuttaa suurina pitoisuuksina veden samentumista ja pohjan liettymistä. Yksikkönä milligrammaa litrassa (mg/l). Kokonaisfosfori: Veden sisältämän fosforin kokonaismäärä. Sisältää kiintoaineeseen sitoutuneen ja liuenneen fosforin kaikissa muodoissaan. Kasviravinne, jonka pitoisuus indikoi vesistön rehevyystasoa. Yksikkö milligrammaa/litra (mg/l). Kokonaiskuormitus: Vesistöön kohdistuva yhteenlaskettu kuormitus: pistekuormitus (teollisuus, yhdyskunnat, kalankasvatus, turkistarhaus, turvetuotanto), hajakuormitus (pellot, karjatalous, metsätalous, haja- ja loma-asutus), laskeuma ja luonnonhuuhtouma. Ihmistoiminnasta johtuva kuormitus heikentää vesistön tilaa. Kosteikko: Tyypillisesti entiselle tuotantoalueelle perustettava vesiensuojeluratkaisu. Voidaan perustaa osittain avovesipintaisena eli lintujärvityyppisenä tai kylvämällä alueelle kasvillisuutta kuten ruokohelpiä. Menetelmä perustuu kiintoaineen laskeuttamiseen ja kasvillisuuden ravinteiden hyödyntämiseen. Laskeutusallas: Allas, jossa veden virtausnopeutta hidastamalla laskeutetaan vettä painavampi kiintoaine altaan pohjalle. Metsäojitusalue: Alue, joka on kuivatusojitettu metsätaloutta varten. Pintavalutuskenttä: Rajattu luonnontilainen tai metsäojitettu alue, jossa valumavesi puhdistuu suotautuessaan turvekerroksen ylimpien kerrosten lävitse. Pidättää kiintoainetta, typpeä, fosforia ja rautaa. Sarkaoja: Tuotantoalueen kuivatusoja. Ojan päässä olevat rakenteet estävät ojaan joutuneen kiintoaineen kulkeutumisen. Turve: Suokasvien jäännöksistä epätäydellisen hajoamisen tuloksena muodostunutta eloperäistä maa-ainesta, jota kerrostuu muodostumispaikalleen. Geologisesti turpeeksi luokitellaan aines, jonka orgaanisen aineen osuus kuivamassasta on vähintään 75 prosenttia. Turvemaa: Maan pintakerros on turvetta. Turvemaa voi olla kasvipeitteellinen tai kasvipeitteetön. Geologisesti määriteltynä turvemaa on vähintään 30 senttimetriä paksu turvekerrostuma. Valumavesi: Tuotantoalueelta vesistöön johdettava luonnonvesi. Syntyy sadannan ja suon vesivaraston pienenemisen seurauksena. Valuma-alue: Alue, jolta järvi tai virtavesi saa vetensä. Määräytyy maaston korkeuserojen mukaan. Veden väriarvo: Veden väriä verrataan nk. platinaasteikkoon. Kuvaa veden ruskeutta eli lähinnä veden humuspitoisuutta. Yksikkönä platinaa litrassa (Pt/l). Virtaama: Uoman poikkileikkauksen läpi kulkevan veden tilavuus aikayksikössä. Yksikkönä kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Virtaamansäätöpato: Turvetuotannossa käytettävä vesiensuojelumenetelmä, jossa veden virtaamaa uomassa hidastetaan, jolloin ojastoon voi laskeutua kiintoainetta ja toisaalta sinne jo laskeutunut kiintoaine ei lähde liikkeelle. 15

16 Viestintä-Paprico Kirjapaino Kari 7/2019 Vapo-konserni Sustainable Everyday Living Olemme kansainvälinen monialakonserni. Edistämme liiketoiminnoillamme puhdasta ja vettä säästävää paikallista elintarviketuotantoa, tarjoamme paikallisia polttoaineita sekä lämmön- ja höyryntuotantoratkaisuja, kehitämme uusia tuotteita saastuneen ympäristön puhdistamiseen sekä luomme hyvinvointia työllistämällä, kierrättämällä ja luomalla viihtyisiä elinympäristöjä. Puh