Hoitajan osuus spiroergometriatutkimuksessa

Transkriptio

1 Kliinisen fysiologian hoitajien koulutuspäivät Uusi-Valamo, Heinävesi Kalle Koskinen Bioanalyytikko AMK KYS Kliininen Fysiologia Hoitajan osuus spiroergometriatutkimuksessa Tutkimuksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että moniammatillinen yhteistyö sujuu saumattomasti. Tutkimuksen läpivieminen onnistuu kahdestaan hoitajalta ja lääkäriltä. Tosin käytäntö on opettanut, että kahden hoitajan osallistuminen nopeuttaa tutkimuksen kulkua. Ongelmatilanteissa, jotka liittyvät yleensä laitteistoon toimintaan, pyydetään avuksi sairaalafyysikkoa tai huoltomestaria. Ensiarvoisen tärkeää on, että hoitaja tuntee hyvin toimintaympäristön. Yhteistyö potilaan kanssa on kaiken A ja O! Se edellyttää hoitajalta hyviä vuorovaikutustaitoja. Tutkimusta tekevän henkilöstön ei tulisi käyttää mitään hajusteita, kuten parfyymeja tai partavesiä, koska ne saattavat aiheuttaa tutkittavalle allergisen reaktion. Tutkimukseen varataan aikaa yleensä 60 minuuttia. Työpäivän aikana voidaan tehdä useampia tutkimuksia, niinpä esivalmistelut onkin syytä tehdä valmiiksi aikaisemmin. Järjestetään valmiiksi riittävä määrä maskeja ja muuta tarpeistoa. Mahdollisuuksien mukaan on hyvissä ajoin hyödyllistä tutustua lähetteisiin. Siten voidaan edeltävästi valmistautua henkisesti tutkimukseen. Laitteiston toiminnan kuntoon saattaminen ja huoneen järjestely kuuluu hoitajan tehtäviin. Vasta spirometrin virtausanturin kalibroinnin jälkeen pyydetään potilas huoneeseen. Varmennetaan henkilöllisyys, mitataan pituus ja paino. Kysytään lääkitykseen liittyvät asiat, jotka kirjataan laitteelle, kuten myös lähettävän lääkärin ja tutkimukseen osallistuvan henkilöstön nimet. Hoitajan tehtäviin kuuluu myös potilastietojen kirjaamisen yhteydessä valita kuormitusohjelma ja iän mukainen maksimaalinen syketaajuus. Tämän jälkeen voidaan aloittaa koetta edeltävät keuhkojen toimintakokeet dynaaminen spirometria ja MVV eli maksimaalinen tahdonalainen tuuletus. Puhallustestien tulee olla luotettavia. Kolme hyväksyttyä ja toistettavasti onnistunutta spirometria puhallusta.

2 Tärkein pointti on FEV 1 mittauksen onnistuminen, koska sen mukaan määräytyy ns. laskettu MVV-arvo (38 x FEV 1 ). Mitattu MVV arvo tulee myös suorittaa teknisesti oikein. Siinä potilas tuulettaa keuhkoja maksimaalisella taajuudella 12 sekunnin ajan. Koe on vaativa ja yleensä pyritään siihen, että se onnistuu ensimmäisellä kerralla. Siitä syystä on hoitajan opastettava potilaalle oikea suoritustekniikka. Usein potilas saattaa kokea huimausta MVV kokeen jälkeen. Yhteistyökyvyn pettäessä koe joudutaan toistamaan ja silloin onkin syytä pitää riittävä tauko ennen uusintaa. Spirometrisesti mitattua MVV arvoa hyödynnetään hengitysreserviä arvioitaessa. Vasta näiden alustavien tutkimusten jälkeen on vuorossa laitteiston O 2 - ja CO 2 - analysaattorien kaasukalibrointi tunnetulla kaasupitoisuudella. VT-spirometrin tilavuuskalibrointi ja spiroergometrin kaasuanalysaattorien kalibrointitulokset tallennetaan. Tulosten ollessa poikkeavia uusitaan kalibroinnit. Tarvittaessa kutsutaan apuun sairaalafyysikko tai huoltomestari. Onnistunut kalibrointi luo pohjan tutkimukselle ja se tulee suorittaa aina ennen uutta potilastutkimusta. Parityöskentelyssä toinen hoitaja voi tällä välin valmistella potilasta tutkimukseen. Istumaasennossa tehdään huolellinen ihon preparointi ja liimataan EKG-elektrodit Mason-Likar kytkentöjen mukaisesti, kuten rasitus-ekg:ssa. Samalla voidaan kertoa potilaalle tutkimuksen kulku ja opastaa rasitus (Borg-RPE)- ja oireasteikon käyttö. Samoin myös neuvotaan käsimerkit, joiden avulla potilas voi ilmaista oireita tutkimuksen aikana ja merkin anto, milloin haluaa lopettaa polkemisen. Rasituksen aikana ei ole suotavaa puheella ilmaista itseään, koska se saattaa vaikuttaa henkäys henkäykseltä mitattavan signaalin laatua. Lepovaiheessa mitataan verenpaine perinteiseen tapaan stetoskoopilla kuunnellen, kuten myös koko tutkimuksen aikana. Tulokset kirjataan koneelle ja sen jälkeen rekisteröidään EKG potilaan ollessa makuuasennossa. Ylävartalon suojana voidaan käyttää kevyttä suojavaatetta, jota tulisi tarjota sellaista haluavalle naiselle. Seuraavaksi pyydetään potilasta siirtymään polkupyörä ergometrille. Säädetään satulan korkeus, joskus joudutaan lyhentämään ergometrin kampien pedaalien korkeutta varsinkin lapsitutkimuksissa. Mitataan verenpaine istuma-asennossa. Laitetaan SaO2 anturi otsaan pannan alle, koska silloin vältetään häiriösignaalia - lukema kirjataan ylös. Nyt voidaan kutsua lääkäripaikalle, joka suorittaa oman osuutensa. Lääkärin annettua luvan asetetaan maski potilaalle. Oikean koon toteamiseksi tehdään vielä ns. vuototesti, jolla varmistetaan maskin oikea koko. Vuototestissä pyydetään potilasta vetämään ilmaa keuhkoihin ja puhaltamaan topakasti ulos hoitajan painaessa kämmenellä kevyesti maskin aukosta. Maskin vuotaessa ilma virtaa maskin reunoista ja tuolloin maski asetetaan paremmin tai vaihdetaan sopivaan. Tärkeää on, ettei tapahdu ohivirtausta (pitkä parta). Maski pysyy hyvin päässä ns. verkkomyssyn avulla.

3 Hoitaja mittaa rasituksen aikana verenpainetta 2 min. välein. Mitataan vain systolinen paine kahden mmhg tarkkuudella. Potilaalta kysytään vointiin ja jaksamiseen liittyviä asioita. EKG:ssa ja spiroergometriassa tapahtuvien fysiologisten muuttujien seuranta pitää hoitajan ajan tasalla rasituksen edetessä. Rasituksen edetessä kysytään vointia Borginja oireen arviointitaulukoiden avulla. Taulukot tulee pitää niin lähellä, että numeroita voi näyttää sormella. Oireita tarkennetaan sovituin käsimerkein. Rasitusvaiheen loputtua pyydetään potilasta vielä hetki palautumaan hitaasti polkien, etteivät verenpaineet pääsisi romahtamaan. Annetaan maskin olla vielä 3 minuutin ajan palautumisen aikana. Rasituksen jälkeen ovat vielä spirometria mittaukset aina 5 min. jälkeen. Tarvittaessa vielä 10 ja 15 min. jälkeen. Lääkärin ohjeen mukaan hoitajan tehtäviin kuuluu antaa potilaalle keuhkoputkia avaava lääke (Ventoline ) opastaen oikea inhalointitekniikka tilajatkeella (Volumatic ). Rasituksen jälkeen mitataan ainoastaan spirometria. Mikäli potilas ei jaksa puhaltaa keuhkoja aivan tyhjiksi, riittää onnistuneet sekuntikapasiteetti, FEV 1, mittaukset. Testin jälkeen potilaalla tulee olla mahdollisuus peseytymiseen. Sitä varten tulee hoitajan huolehtia, että huoneessa on pyyhkeitä. Lopuksi ohjeistaan potilasta viipymään sairaalassa ainakin puolen tunnin ajan mahdollisten kokeesta aiheutuvien oireiden varalta. Maskien, virtausantureiden ja muiden varusteiden puhtaudesta huolehtiminen on hoitajan vastuulla. Spiroergometria on vaativa tutkimus ja vaatii hoitajalta perehtyneisyyttä ja kokemusta sekä tietämystä ihmisen fysiologiasta. Unohtamatta tärkeintä eli hyviä vuorovaikutustaitoja potilaiden kanssa ja tiimityöskentelykykyä. Tämä korostuu varsinkin lasten, ikääntyvien ja eri etnistä taustaa olevien maahanmuuttajien kanssa. Laadulla on aina tekijänsä, vakioitu tutkimusmenetelmä, huippuunsa viritetty laitteisto, koulutettu ja kokenut henkilökunta ja yhteistyökykyinen potilas, saavat sen yhdessä aikaan. Spiroergometrian perusteet Rasituksen aikana lihastyö vaatii ATP:hen sidottua energiaa, jota tuotetaan aerobisesti solujen mitokondrioissa. Soluhengityksen tarvitsema happi ja energia-aineenvaihdunnan lopputuote hiilidioksidi kulkevat punasoluissa ja plasmassa. Koko elimistön hapenkulutus on riippuvainen sydämen pumpputoiminnasta, perifeerisestä verenkierrosta sekä näihin liittyvistä tekijöistä. Spiroergometriassa mitattavat suureet (kuvastavat monimutkaista tapahtumaa.

4 Viite: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2013;129(12): Päivi Piirilä ja Anssi R. A. Sovijärvi Kuva 1. Kaasujenvaihdunnan muutokset fyysisen rasituksen aikana (Wasserman ym. 1994). Viite: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2013;129(12): Päivi Piirilä ja Anssi R. A. Sovijärvi Kuva 2. Perifeerinen hapenotto. Hapenkulutus määräytyy sydämen iskutilavuuden ja syketaajuuden (cardiac output) sekä perifeerisen hapenoton perusteella (Myers ym. 1991). HPaO2 = alveolaarinen happiosapaine Rasituskokeen alkuvaiheessa hapenkulutus ja hiilidioksidin tuotanto lisääntyvät samassa suhteessa. Kun lihasten lisääntyvään energian tuotantoon ei ole enää tarjolla riittävästi hapekasta valtimoverta, alkaa vereen kertyä maitohappoa, joka johtuu anaerobisen metabolian käynnistymisestä. Kun veren maitohappopitoisuus on suurentunut arvoon 4 mmol/l, ollaan anaerobisella kynnyksellä (AT) (Wasserman ym. 1994). Tällöin maitohapon puskurointi veressä bikarbonaatilla alkaa tuottaa ylimäärin hiilidioksidia, joka stimuloi hengityskeskusta ja kiihdyttää ventilaatiota.

5 Viite:Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2013;129(12): Päivi Piirilä ja Anssi R. A. Sovijärvi Kuva 3. Minuuttiventilaation (V E) muutos hapenkulutuksen (V o2) funktiona terveillä hyvä- ja huonokuntoisilla henkilöillä sekä sydänpotilailla. Anaerobisen kynnyksen (AT) saavuttaminen varhaistuu esimerkiksi sydänsairauden yhteydessä. Fyysinen harjoittelu vaikuttaa siihen, että AT saavutetaan vasta suuremmalla hapenkulutustasolla eli suuremmassa rasituksessa. Spiroergometriassa anaerobinen kynnys mitataan yleensä epäsuorasti hengityskaasujen avulla, minkä vuoksi siitä on käytetty myös termiä ventilatorinen kynnys (Balady ym. 2010). AT on lähes yhtä tärkeä suorituskyvyn mittari kuin maksimaalinen hapenkulutus. Anaerobinen kynnys on matala huonon yleiskunnon tai vähäisen liikunnan harrastamisen vuoksi, ja se nousee kunnon parantuessa samassa suhteessa kuin VO 2 max. Hiilidioksidin tuotannon suhde hapenkulutukseen nähden (hengitysosamäärä, RQ tai RER) alkaa kasvaa, kun maitohappoa kertyy vereen. RQ-arvo nousee yli yhden, kun aerobinen kynnys ylittyy selvästi ja lähestytään hapenottokyvyn maksimia. Lähde: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2013;129(12): Päivi Piirilä ja Anssi R. A. Sovijärvi