Lukiokoulutuksen vahvuuksia arviointien valossa

Transkriptio

1 Lukiokoulutuksen vahvuuksia arviointien valossa - Lukio on hyvin toimiva koulu, joka saavuttaa sille asetetut koulutustavoitteet tasalaatuisesti eri puolella Suomea. Opiskelijalle lukio tarjoaa hyvän yleissivistyksen, laaja-alaisen tietopohjan ja mahdollisuuksia yksilöllisiin joustaviin ratkaisuihin. - Lukioiden välillä ei ole olennaisia eroja koon, sijainnin tai opetuskielen suhteen. - Tuntijako on toiminut ja toteutunut kohtuullisen hyvin - Opetussuunnitelman perusteet ovat toimineet yleisellä tasolla tarkoituksenmukaisesti ja ne ovat antaneet hyvän ja valtakunnallisesti yhtenäisen pohjan opetuksen järjestämiselle ja toteuttamiselle. - Opetussuunnitelman perusteet, ylioppilastutkinto ja oppimateriaalit vastaavat toisiaan hyvin - Opetussuunnitelman perusteissa erityisesti pakollisten ja syventävien kurssien tavoitteiden ja sisältöjen normatiivisuutta pidetään hyvänä ja se halutaan säilyttää. - Opetussuunnitelman perusteiden asema koulutyön ohjaajana on vahvistunut. - Lukio-opetus on asiantuntevaa kautta Suomen. Opetus on monipuolista vaikkakaan ei mukaansatempaavaa tai motivoivaa. Opiskelijat ovat opetukseen ja lukiosta saamiinsa tietoihin ja taitoihin yleisesti ottaen tyytyväisiä. Lukion suorittaneet pitävät eri oppiaineista saamaansa osaamista melko riittävänä korkeakouluopintojen kannalta. - Luokattomassa lukiossa opinto-ohjelman voi rakentaa yksilöllisesti, sillä opintoaika on joustava. Luokattomuus, valinnaisuus ja ylioppilaskirjoituksiin liittyvät uudistukset antavat hyvät mahdollisuudet yksilöllisen lukiopolun rakentamiselle. Kurssitarjonnan varmistamiseksi erityisesti pienet lukiot ovat käyttäneet vaihtoehtoisia opiskelutapoja (esim. useiden lukioiden yhteistä tarjontaa ja verkkokursseja). - Lukio-opiskelua pidetään pääosin myönteisenä kokemuksena, eikä opintoja jätetä helposti kesken. Lukion käyneillä on myönteinen asenne myös jatkokoulutukseen. - Lukion suorittaneet nuoret ovat aiempaa itsevarmempia, ryhmätyötaitoisempia ja esiintymiskykyisiä. Heillä on hyvä englannin kielen taito ja laaja-alainen tietopohja. - Lukioissa on panostettu yhä enemmän koulun yhteishengen rakentamiseen, viihtymiseen ja opiskelijoista huolenpitämiseen. Sosiaalisena ympäristönä lukio on monipuolisempi ja joustavampi perusopetuksen yläluokkiin verrattuna. Ystävyyssuhteita on helppo luoda ja aktiviteetteihin helppo osallistua. Yksinäisten määrä on vähäinen. - Opintojen suunnitteluun ja toteutumiseen liittyvä ohjaus on pääosin riittävää, mutta henkilökohtaista ohjausta tarvittaisiin lisää. Opiskelijoiden mahdollisuudet tutustua työelämään ja yrittäjyyteen ovat parantuneet, vaikka niiltä osin vielä runsaasti parantamisen varaa. 1

2 Arvioinneissa esitettyjä lukiokoulutuksen heikkouksia - Yleissivistykseen liittyvien tavoitteiden toteutumisessa painotetaan liian yksipuolisesti sisältöjä. - Tavoitteiden, vaatimusten ja toiminnan suhde ei suomalaisessa lukiossa ole tasapainoinen. Valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet ovat liian haastavat niin useimmille lukioille kuin opiskelijoillekin. Tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta kurssisisällöt ja oppimistavoitteet ovat turhan laajoja. Opiskelijalle ei muodostu kokonaiskuvaa opinnoistaan. - Opetussuunnitelman perusteilta toivotaan osin selkeämpää normatiivisuutta ja ohjeistusta valtakunnallisen yhtenäisyyden takaamiseksi ja toisaalta osin lisää vapauksia. - Vaikka opetussuunnitelman perusteiden asema koulutyön ohjaajana on vahvistunut, jää se monilta osin vielä opettajan ajattelussa ja toiminnassa vähemmälle huomiolle. - Aihekokonaisuudet, lukion toimintakulttuuri ja opiskelija-arviointi tarvitsisivat enemmän opetussuunnitelmatason ohjausta. Aihekokonaisuudet toteutuvat lukioissa heikosti. - Lasikaton pedagogiselle kehittämiselle muodostavat mm. yo-kirjoitukset, opetussuunnitelmien ainekohtaiset oppisisällöt, osin opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen hidasliikkeisyys sekä alan virkaehtosopimus. - Lukio näyttäytyy edelleen perinteisenä opiskelu- ja oppimisympäristönä, jota leimaavat aine-, koe-, ylioppilastutkinto- ja opettajakeskeisyys sekä jatkuva kiire. - Opiskelijoista ¾ kokee opiskelun kiireiseksi ja raskaaksi koulumenestyksestä riippumatta. - Opetus ja opinto-ohjaus eivät pysty tasoittamaan opiskelijoiden sosiaalisesta, sukupuolesta ja kielitaustasta johtuvia eroja. - Nuoren minäkuvan rakentamiseen ja arvomaailman selkiytymiseen, geneeristen taitojen kehittymiseen, kriittisyyteen, vastuunottoon sekä työelämään tutustumiseen ja lukion jälkeisen ajan suunnitteluun jää lukiokoulutuksessa liian vähän tilaa. - Yleissivistykseen liittyvien tavoitteiden toteutumisessa painotetaan liian yksipuolisesti sisältöjä. Geneeristen taitojen kehittämiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. - Yksittäisten kurssien ja oppiaineiden sisällöt ovat osittain liian laajoja. - Opiskelijat kohdistavat eniten muutospaineita lukion opinto-ohjaukseen, valinnaisuuteen, pedagogiikkaan, tiedonhankintaan sekä itsenäisiin työskentelymahdollisuuksiin. - Opiskelijoiden osaaminen on heikentynyt äidinkielessä, matematiikassa, toisen kotimaisen kielen ja yhteiskunnallisten kysymysten syy-seuraussuhteiden osaamisessa. - Opiskelijoiden kielivalikoiman suppeus on huolestuttava. 2

3 - Opiskelijat eivät saa lukiossa sellaisia yleissivistykseen kuuluvia tietoteknisiä perustaitoja, joita tarvitsevat myöhemmin jatko-opinnoissa. - Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen on kapea-alaista ja vaihtelee lukioittain ja opettajittain. Verkko-opiskelu ei ole juurtunut lukioon; eniten verkko-opetusta hyödynnetään pienissä lukioissa. Opiskelijat eivät ole innostuneet verkko-opinnoista. - Tietoteknisten taitojen oppimista voitaisiin parhaiten edistää soveltamalla niitä ylioppilastutkinnossa. Myös verkkopedagogiikkaa voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän. - Opiskelutaitoja lukioissa jo painotetaan, mutta yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen hankkiminen, jatko-opintokoulutusvalmiuksien tai aktiiviseen kansalaisuuteen tukeminen ei nykylukiossa toimi riittävän hyvin. - Soveltaville kursseille tai ylioppilastutkintoon sisältymättömien aineiden syventäville kursseille ei jää paljoa tilaa ja niiden määrä vähenee. - Opiskelijat haluaisivat lisätä valinnaisuutta, mutta opiskelijoiden valintatoiveita rajoittavat koulujen työjärjestysten reunaehdot ja resurssien puute etenkin pienissä lukioissa. - Pienillä lukioilla ei ole etenkään ainereaalin myötä samoja mahdollisuuksia kurssien tarjontaan kuin suurilla lukioilla. - Opiskelijoilla ei ole niin paljon mahdollisuuksia suorittaa opintoja muissa oppilaitoksissa kuin luokattoman lukion periaate, joustavuus ja valinnaisuus tarjoaisi. Mahdollisuudet lukiokurssien itsenäiseen opiskeluun ovat hyvät, mutta kolmasosa opiskelijoista kaipaisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia suorittaa kursseja itsenäisesti. Luokattomuuden pedagogiikka edellyttää vielä voimakasta kehittämistä. - Opinto-ohjauksen malli lukioissa ei ole riittävän toimiva. Opinto-ohjauksen kompastuskiviä ovat ohjaus oikeiden lukiokurssien valintaan, järjestelmällinen ohjaus jatko-opintoihin ja opiskelijan ammatillisen identiteetin rakentaminen lukioaikana. - Opinto-ohjauksen määrä vaihtelee eri lukioissa. Opinto-ohjaajia on yleensä vähän ja henkilökohtaista ohjausta tarvittaisiin lisää. Opettajien ja opinto-ohjauksen yhteistyötä olisi syytä tarkastella nykyistä kokonaisvaltaisemmin. - Myös opiskelijahuoltoon liittyvät asiat lisäävät ohjaustarvetta, mutta toteutusta vaikeuttavat puutteelliset resurssit. - Yhteistyötä yhteiskunnan ja työelämän kanssa pitäisi opinto-ohjauksessa lisätä. Työelämän ja lukion jälkeisen ajan pitäisi olla nykyistä enemmän läsnä lukion arjessa. - Opetuksen ja opinto-ohjauksen kehittämiseen tarvittavaa seurantatietoa opiskelijoiden jatko-opintopoluista tulisi tulevaisuudessa laadun kehittämiseksi kerätä systemaattisesti. Lähteet 3

4 Hautamäki, Säkkinen, Tenhunen, Ursin, Vuorinen, Kamppi, Knubb-Manninen: Lukion tuottamat jatkokoulutusvalmiudet korkeakoulutuksen näkökulmasta. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja Turunen, Herajärvi, Kupiainen, Pirkkalainen, Syyrakki, Virtanen, Öhman, Knubb-Manninen, Mehtäläinen & Ohranen: Lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden ja tuntijaon toimivuuden arviointi. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja Välijärvi, Huotari, Iivonen, Kulp, Lehtonen, Rönnholm, Knubb-Manninen, Mehtäläinen, Ohranen: Lukiopedagogiikka. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja

5 Lukioarvioinneissa esitettyjä kehittämissuosituksia Opetussuunnitelman perusteet ja tuntijako on toiminut kokonaisuutena kohtuullisen hyvin. Opetussuunnitelmaan liittyviä muutoksia ei arviointien mukaan pitäisi tehdä kerralla vaan nykyisten perusteiden päivityksinä. Mikäli tuntijakoa ja opetussuunnitelman perusteita aiotaan muuttaa perusteellisemmin, tulisi sen yhteydessä keskustella yleissivistyksen käsitteestä ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Millaista yleissivistystä tulevaisuudessa tarvitaan? Yhtenä lukion yleissivistyksen keskeisenä päämääränä arvioinneissa painotetaan nuorten nykyistä aktiivisempaa kannustamista osallistumaan kansalaisyhteiskunnan ja koulun toimintaan. Seuraavalla opetussuunnitelman uusimiskierroksella tulisi arviointien mukaan huomioida ja kuunnella aiempaa enemmän kenttää. Opetussuunnitelman perusteissa koulutuksen järjestäjät haluavat säilyttää erityisesti tavoitteiden ja sisältöjen nykyisen normatiivisuuden. Aihekokonaisuuksien, toimintakulttuurin ja opiskelija-arvioinnin ohjausta tarvittaisiin lisää. Opetussuunnitelman toteutumisen arviointiin toivotaan nykyistä selvempiä ohjeita. Arvioinneissa painotetaan tarvetta lukion perustehtävän kirkastamiseen, sillä lukio-opetus koetaan pirstaleisena ja oppiainesisällöt liian laajoina. Lukiossa tulee parantaa edellytyksiä integroituneempiin tieto- ja aihekokonaisuuksiin. Kurssien sisältöjä olisi karsittava, ja valinnaisten kurssien osuus lukiossa säilytettävä vähintään nykyisellään. Lukion aikaista arviointia ja ylioppilastutkintoa on syytä kehittää samansuuntaisesti. Ylioppilastutkinnon tavoitteet tulisi niveltää lukion opetussuunnitelmiin esimerkiksi lukion oppimäärän arviointitapana. Ylioppilastutkinnon hajauttamismahdollisuus tulee säilyttää ja ainereaalin toimivuus arvioida. Tarvitaan myös voimakkaita panostuksia luokattomuuden, verkkopedagogiikan sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kehittämiseen. Nyt opettajien pedagogiset tavoitteet on sidottu niin opetussuunnitelman ainekohtaisiin sisältövaatimuksiin kuin ylioppilaskirjoituksiinkin. Arviointien mukaan lukiossa tulisi tukea nykyistä enemmän opiskelijan kykyä itsenäiseen työskentelyyn, oma-aloitteisuuteen ja vastuunottoon sekä kriittiseen ajatteluun. Kehittämistarpeita on havaittu myös opiskelijan oppimaan oppimisen taidoissa, työelämävalmiuksissa, tietoteknisissä taidoissa sekä keskeisten yleissivistävien oppiaineiden osaamisessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää äidinkielen kielioppiin ja kirjalliseen ilmaisuun, matematiikan peruslaskutaitoihin sekä toisen kotimaisen kielen ja yhteiskunnallisten asioiden oppimiseen. Opinto-ohjauksen järjestelmä tulisi uudistaa perusteellisesti. Koulun sisäisen ohjauksen koordinointia, työnjakoa ja vastuuta tulee kirkastaa. Ohjaus tulee nähdä kouluyhteisön yhteisenä vastuuna ja olennaisena osana opetussuunnitelman toteutumista. Ryhmänohjaajien ohjausvalmiuksia ja resursseja opiskelijoiden opinto-ohjelman seurantaan on vahvistettava erityisesti lukiopolun nivelvaiheissa. Resursseja tarvitaan erityisesti henkilökohtaiseen ohjaukseen. 5

6 Opiskelijahuoltoon liittyvät asiat lisäävät myös ohjaustarvetta. Oppilashuollon voimavarat vaihtelevat kouluittain liian paljon. Palvelujen järjestäminen suuntautuu liiaksi korjaaviin toimenpiteisiin, kun painopisteen tulisi olla ennaltaehkäisyssä. Tämä koskee myös koulurakennuksien kuntoa. 6