Lahja 100-vuotiaalle Suomelle - Aloite Keuruun seurakunnalle metsien rauhoittamiseksi

Transkriptio

1 Lahja 100-vuotiaalle Suomelle - Aloite Keuruun seurakunnalle metsien rauhoittamiseksi

2 Suomi täyttää 100 vuotta vuonna Keurusseudun Luonnonystävät ry esittää, että Keuruun seurakunta juhlistaisi maamme 100-vuotista itsenäistä taivalta rauhoittamalla omistamiaan vanhoja metsiä 100 hehtaaria, yhden jokaiselle itsenäisyyden vuodelle. Eteläisen Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO tarjoaa seurakunnille erinomaisen mahdollisuuden hyötyä suojelusta myös taloudellisesti tarjoamalla verovapaan, täyden puuston arvon mukaisen korvauksen. Tässä aloitteessa esitellyt alueet täyttävät ohjelman valintakriteerit kokonaisuudessaan. Lukuisat seurakunnat, esimerkiksi Multia ja Saarijärvi, ovat jo tarttuneet tilaisuuteen. Myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko toivoo seurakuntien toimivan esimerkkinä muille metsänomistajille metsäluonnon turvaajana. Lisää METSO-ohjelmasta voi lukea kirkon sivuilta osoitteesta Vanhat metsät ovat paitsi arvokkaita luonnon turvapaikkoja myös merkittäviä virkistäytymisen, matkailun ja maiseman kannalta. Keuruun seurakunnan metsissä matkailun, maiseman ja virkistyskäytön rooli korostuu erityisesti Lamposaaren ja Ilovuoren upeissa metsissä. Niiden kaltaisen lähivirkistysalueiden olemassaolo nostaa Keuruun houkuttelevuutta asuinalueena ja tarjoaa nykyisille asukkaille tilaisuuden hengähtää luonnon helmassa. Metsien suojelu sopiikin erinomaisesti seurakunnan rooliin yhteiskunnassa. Suomi 100- teemavuosi tarjoaa oivallisen tilaisuuden hankkia positiivista näkyvyyttä sekä seurakunnalle itselleen että laajemmin koko Keuruun seudulle. Itsenäisyyden juhlavuosi lukuisine tapahtumineen ympäri maata nostaa median ja kansalaisten kiinnostusta erilaisiin aiheeseen liittyviin tekoihin ja sanoihin. Metsäasiat ja biotalous ovat jo nyt erityisen ajankohtaisia aiheita. 100 metsähehtaarin suojelu itsenäisen Suomen kunniaksi olisi teko, joka ei takuulla jäisi medialta ja kansalaisilta huomaamatta. Keurusseudun Luonnonystävät ry toivoo, että Keuruun seurakunta aloittaa neuvottelut Keski-Suomen ELY-keskuksen kanssa tässä aloitteessa esiteltyjen kohteiden rauhoittamiseksi. Pertti Sulkava, puheenjohtaja Jouko Pihlainen, sihteeri Lisätietoja alueista: Ari Aalto, puh , KANSIKUVA: Lamposaaren satoja vuosia vanhat männyt tervehtivät Keuruulle vesitse saapuvaa.

3 Lamposaari Keuruun portti Vuosisatojen ajan on Keurusselkää pitkin reellä tai kirkkoveneellä matkannut kirkkokansa ohittanut matkallaan Lamposaaren, 7 hehtaarin luontohelmen Pappilanniemen sylissä. Jykevimmät männyt ovat toivottaneet kulkijat tervetulleeksi Keuruulle 1700-luvulta saakka. Nykyäänkin Lamposaari on veneillen saapuvien matkalaisten portti, vesistään ja metsistään tunnetun Keuruun maamerkki, jonka taustalla kohoavat kirkkojen tornit. Saaren metsät ovat saaneet kehittyä rauhassa vuosikymmeniä, lukuun ottamatta seurakunnan omistaman mökin tarpeisiin kerättyä puuta ja muutamien tuulenkaatojen keruuta. Metsä onkin poikkeuksellisen järeää ja luonnontilaista vanhoine mäntyineen, kuusineen ja haapoineen. Saaren sisäosat ovat sakeaa havumetsää, jonka suojissa viihtyvät monet metsän eläimet. Keurusselän valoisilla rannoilla valtaa pitävät tulvia uhmaavat koivut, haavat ja tervalepät. Lamposaaressa sijaitseva, monelta unohduksiin vaipunut mökki olisi oivallinen paikka erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Luonnonkauniissa ympäristössä järjestetyt virkistyspäivät tarjoaisivat riehaa niin lapsille kuin nuorillekin. Aikuisille saaren jylhien puiden suojassa olisi tilaa hiljentyä ja pysähtyä hetkeksi kiireiden keskellä. Lamposaari on todellinen keuruulaisuuden näyteikkuna.

4 Ilovuori Lähimetsän poluilla Upeista vanhoista metsistään tunnettua Ilovuoren 62 hehtaarin aluetta voi hyvällä syyllä kutsua Keuruun tärkeimmäksi virkistysalueeksi. Helposti saavutettavan metsän ainutlaatuinen polkuverkosto tarjoaa mitä erinomaisimmat puitteet olipa kyse sitten kuntolenkistä, sieniretkestä tai lyhyestä hengähdystauosta arjen rutiineissa. Puuvanhukset pahkoineen, koloineen ja keloineen ottavat avosylin vastaan kulkijan kuin kulkijan. Ilovuorta ja Mäntymäkeä peittävät laajat vanhat metsät, joiden luonto on hyvin monipuolinen. Notkelmien korpikuusikot vaihtuvat kallioisiksi männiköiksi vuorten rinteiden kivikoissa. Näiden muinaisten merien muotoilemien rantatörmien sammalpeitteisten kivien alla elelee metsäsopuleita, laulurastas hokee kuusten latvoissa lorujaan ja töyhtötiainen ruokkii poikasiaan koivun pökkelössä. Elämänsä jo päättäneillä puilla viihtyy runsas kääpälajisto, johon kuuluu harvinaisiakin lajeja. Kuolemasta syntyy elämää. Alueen rauhoittaminen mahdollistaisi virkistyskäytön aivan kuten ennenkin. Esimerkiksi polkujen ylläpito ja vaarallisten puiden kaataminen niiden varrelta olisi edelleen mahdollista. Status luonnonsuojelualueena lisäisi metsän houkuttelevuutta retkeilykohteena ja helpottaisi ainutlaatuisen alueen esilletuontia. Ilovuoren virkistysmetsän suojeleminen palvelisi lukuisia eri käyttömuotoja ja olisi askel kohti luonnostaan tunnettua Keuruuta.

5 Koipimäki Taivaan rajalla Yli 200 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan Pihlajaveden Koipimäen 34 hehtaarin metsää vartioivat rinteestä taivaisiin kurkottavat kuuset. Näistä jättiläisistä pisimmät yltävät liki neljäänkymmeneen metriin. Laajojen hakkuuaukeiden keskellä sijaitseva alue onkin viimeisiä muistoja ajoista, jolloin Pihlajavettäkin hallitsivat varjoisat sammalkuusikot. Metsä vaihtelee lakialueiden karummista osista rinteiden reheviin saniaisnotkelmiin, ja oman vivahteensa alueeseen tuovat mäen painaumiin syntyneet pienialaiset korpilaikut. Rahkasammal upottaa varomatonta retkeilijää paikoin saappaanvarren verran. Jyrkänteet ja louhikot sekä suuret, sinne tänne ripotellut sammalpeitteiset siirtolohkareet herättävät kulkijassa kunnioitusta metsän monipuolista luontoa kohtaan. Koipimäessä viihtyy myös lukuisa joukko vanhojen metsien lajeja. Esimerkiksi alueen linnustoon kuuluvat harvinainen rehevien kuusimetsien laji idänuunilintu, vanhoissa kuusikoissa pesivä pohjantikka sekä tukeville kuusen oksille pesänsä rakentava kanahaukka. Osaa metsästä on aiemmin käsitelty varovaisin poimintahakkuin, mutta alue täyttää edelleen selvästi METSO-ohjelman kriteerit. Mäen pohjoisrinteen kosteissa notkelmissa, sammalten ja jäkälien kauniisti koristelemien vanhojen puunrunkojen sylissä, kasvavat sienestäjän iloksi niin kantarellit kuin suppilovahverotkin. Löytyypä otollisimmista kasvupaikoista myös eteläisempää, keuruulaisittain sangen harvinaista mustatorvisientä.