Loppuarviointiraportti

Transkriptio

1 Loppuarviointiraportti SenioriKaste-hankkeen tavoitteena oli kehittää vanhustyön palveluja ja toimintatapoja, jotka tukevat erityisesti kotona asumista. Hankkeessa oli kolme toimintalinjaa, joita toiminnalliset osakokonaisuudet painottivat kehittämisessään alueellisten tarpeiden perusteella. 1. Kotona asumisen tukeminen 2. Ikääntyvien arjen sisältöjen monipuolistaminen 3. Kuntouttavan toiminnan ja osaamisen kehittäminen Loppuarvioinnissa painopiste on tavoitteiden toteutumisen arvioinnissa sekä tulosten ja vaikutusten arvioinnissa. Lopuksi arvioidaan myös tulosten juurruttamisen onnistuneisuutta perustyöhön sekä tulosten hyödynnettävyyttä laajemmin muissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Loppuarviointi toteutettiin kesä-elokuussa Arviointi perustuu hankkeen arviointisuunnitelmaan a42e-445e-b7c8-b c6. Koordinaatio laati loppuarviointia varten yhteisen arviointipohjan kysymyksineen, minkä lisäksi osakokonaisuuksilla oli mahdollisuus tehdä omia tarkentavia kysymyksiä. Hankehenkilöstölle ja ohjausryhmän jäsenille lähetettiin webropol-kysely. Esimiehille, henkilöstölle, kehittäjä- ja koordinaatioryhmille sekä yhteistyökumppaneille suunnatun arvioinnin toteuttamistavan sai osakokonaisuus toteuttaa toimintakulttuuriinsa sopivalla tavalla. Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Oulunkaaren alueella arviointi suoritettiin eri ryhmissä käydyissä arviointikeskusteluissa. Lapissa arviointitieto kerättiin keskeisille toimijoille suunnatulla webropol-kyselyllä. Lisäksi arviointiaineistona käytettiin osakokonaisuuksien väliraportteja, kokousmuistioita ja kehittämistyön aikana kerättyjä dokumentteja. Ohjausryhmän varsinaisista jäsenistä vastasi 5/15. Vastauksia ei saatu Kainuun osakokonaisuuden edustajilta eikä Kaste-ohjelman edustajilta. Hanketyöntekijöistä vastasi 10/13. Tämä yhteenveto on koottu toiminnallisten osakokonaisuuksien laatimista oman alueen arviointiraporteista. 1

2 1. Yleisarviointi hankkeen toiminnasta Hankealue oli laaja, lähes koko Pohjois-Suomi. Vastaajat olivat poikkeuksetta tyytyväisiä maakuntien rajat ylittävään yhteistyöhön, joka koettiin avoimeksi ja toimivaksi. Yhteiset tavoitteet ohjasivat työtä kaikilla alueilla ja kehittämiskohteista saatiin laaja yhteinen kokonaisuus huomioiden kunkin alueen omat painopisteet. Alueet pystyivät hyödyntämään toistensa kehittämiä toimintamalleja ja hyviä käytänteitä. Tuotoksia pystyttiin ketterästi parastamaan ja jalkauttamaan alueiden välillä. Hankkeen työntekijöiden säännölliset videovälitteiset tiimipalaverit ja face-to-face tapaamiset olivat edellytyksiä onnistuneelle yhteistyölle. Toiminnallisten osakokonaisuuksien toimintaympäristöt olivat erilaisia. Kainuussa ja Oulunkaarella kehittämistoiminta tapahtui omassa kuntayhtymässä. Keski-Pohjanmaalla tilanne oli lähes sama. Siellä on keskuskaupunki Kokkola ja seitsemän kunnan yhteistoiminta-alue. Näitä yhdistää kuuluminen samaan sairaanhoitopiiriin. Lapin alueella kehittämistyö muovautui toimintaympäristön ehdoilla. Mukana oli 20 kuntaa ja lisähaasteena olivat pitkät etäisyydet. Kokoukset, koulutukset ja valmennukset järjestettiin pääosin etäyhteyksillä. Etäyhteydet mahdollistavat työkokouksien järjestämisen yhtä aikaa useaan kuntaan ja kuntien keskinäisen kokemusten jakamisen. Vastuu kehittämistyöhön tarttumisesta ja sen etenemisestä oli kuntien omilla työntekijöillä. Hanketyöntekijällä oli vain harvoin mahdollisuus osallistua yksittäisen kunnan kehittämistoimintaan. Neljässä kunnassa ja yhdessä pienessä kuntayhtymässä toteutettiin kunnan tarpeista lähtevät pilotit, jotka onnistuivat hyvin ja kehitetyt asiat saatiin vietyä käytäntöön. Muut yksittäiset kunnat olisivat tarvinneet konkreettisempaa tukea kehittämistyölleen ja kokemuksena oli, ettei päästy mukaan yhteiseen junaan. Lapin alueella hankkeen painopisteeksi muodostuikin nykytilan kartoituksen ohella yhteisten toimintamallien luominen. Näiltä osin juurruttaminen jäi hankeajan jälkeiseen aikaan. Ohjausryhmän toiminta Ohjausryhmä kokoontui videovälitteisesti, osallistuvia tahoja oli 4-6. Ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana kuusi kertaa. Ohjausryhmä oli yleensä vajaalukuisena paikalla. Videovälitteisissä kokouksissa keskustelu ja vuorovaikutus jäivät hieman kankeaksi, varsinkin kun osallistujat eivät tunteneet toisiaan. Lisäksi kuva- ja ääniyhteyksissä saattoi olla hankaluuksia. Ohjausryhmältä odotettiin aktiivisempaa otetta ja parempaa sitoutumista yhteiseen keskusteluun hankkeen etenemisestä ja tuotosten käyttöönotosta. Toisaalta koettiin myös, että ohjausryhmän työskentely on ollut toimivaa eikä muutoksiin ollut tarvetta. Osakokonaisuuksien toimintaa ohjasi ja seurasi alueella olevat koordinaatioryhmät, joiden toimintaan oltiin tyytyväisiä. Alla olevassa kuviossa on ohjausryhmän jäsenten ja hanketyöntekijöiden kouluarvosanoilla antamat arviot ohjausryhmän työskentelystä. 2

3 Ohjausryhmä 8,6 Hanketyöntekijät 8, Hankkeen kehittämistyön tärkeimpänä oivalluksena ohjausryhmä nosti esiin asiakkaan edun ja asiakas keskiössä - ajattelutavan. Toinen keskeinen oivallus oli asiakkaan omien voimavarojen tunnistaminen ja niiden hyödyntäminen. Hanketyöntekijät korostivat lisäksi esimiesten tärkeää roolia muutostyön mahdollistajana sekä vahvan yhteistyötahdon tehdä asioita asiakkaan parhaaksi. 2. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen Hankkeen tavoitteiden toteutuminen yleensä Ohjausryhmän jäsenet ja hanketyöntekijät arvioivat hankkeen tavoitteiden toteutumista yhteisten väittämien kautta. Ohjausryhmän arviot olivat hieman hanketyöntekijöiden arvioita positiivisemmat. Alla olevassa kaaviossa on yhteenveto vastaajien arvioinneista. Asteikkona 0=täysin eri mieltä..4=täysin samaa mieltä. 3

4 Minulla on ollut käytettävissä riittävästi tietoa hankkeen kehittämistyöstä ja sen tuloksista 3,2 3,6 Hankkeen aikana on syntynyt uusia yhteistyömuotoja 3,6 3,3 Hanke saavutti tavoitteensa hyvin Hankkeen aikana vanhuspalveluissa on tapahtunut muutoksia työ-ja toimintatavoissa Hankkeen aikana asenneilmapiiri vanhuksia ja muistisairaita kohtaan on parantunut 3,8 3,5 3,2 3,0 3,4 3,2 Ohjausryhmä Hanketyöntekijät 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 Hanketyöntekijät arvioivat tavoitteiden toteutumista ohjausryhmän jäseniä kriittisemmin molempien arvioinnit olivat kuitenkin hyvät. Huonoin arvo saatiin arvioitaessa vanhuspalvelujen toimintatavoissa tapahtuneita muutoksia. Hankeaika onkin liian lyhyt siihen, että uusien toimintamallien juurtuminen olisi tapahtunut läpi organisaation. Samankin työnantajan eri työyhteisöissä muutokset toteutuvat eri tahdissa. Erityisen ilahduttavaa on, että asenneilmapiiri vanhuksia ja muistisairaita kohtaan arvioitiin parantuneen ainakin jonkin verran. Kotona asumisen tukeminen Kaikkien osakokonaisuuksien alueilla laadittiin monitoimijaisessa yhteistyössä muistiasiakkaan palvelupolku. Alueen toimijat verkostoituivat ja sopivat työnjaosta ja yhtenäisistä työkäytänteistä. Kaikissa kunnissa ei ollut nimettynä muistihoitajaa, jotka hankkeen aikana nimettiin. Muistihoitajien määrää myös lisättiin ja saavutettavuutta monipuolistettiin (omasote, sähköinen palvelutarjotin). Kainuussa aloitettiin myös työikäisten muistiasiakkaiden palvelujen kehittäminen. Henkilöstön ammatillista osaamista vahvistettiin koulutuksilla ja valmennuksilla. Joissain kunnissa aloitettiin muistiasiakkaiden ensitietotapahtumien järjestäminen, joissakin ne juurrutettiin jo muistihoitajien omaksi toiminnaksi puolivuosittain. Kaikki osakokonaisuudet pystyivät hyödyntämään Kainuun valmistelemia ensitiedon valmennusmateriaaleja. Kainuussa laadittiin myös Kainuun muistiohjelma. Erilaisia 4

5 esitteitä ja oppaita valmistettiin niin asiakkaiden kuin työntekijöiden tueksi. Muistiasioista ja aivoterveydestä järjestettiin useita yleisötilaisuuksia kaikilla alueilla. Kansalaisten tietoisuus aivoterveydestä ja sen edistämisestä on lisääntynyt. Ikääntyneiden perhehoidon toimintamallin luominen ja toiminnan aloittaminen oli yksi merkittävimmistä hankkeen tuloksista Oulunkaaren ja Keski-Pohjanmaan alueilla. Perhehoito on nyt yksi todellinen vaihtoehto ikäihmisen pitkäaikaiseen asumiseen sekä omaishoidon vapaiden järjestämiseen. Oulunkaarella kehitettiin myös omaishoidon toimintamallia kokonaisuudessaan. Ratkaisukeskeisen palveluohjauksen osaamista lisättiin ja yhtenäistettiin valmennusten avulla. Tuloksena oli mm.ikäneuvoloiden, senioripisteiden ja asiakasohjauksen toiminnan vakiintuminen ja tehostuminen osana palveluohjausta. Kaatumistapaturmien ennaltaehkäisyyn laadittiin Tarkista koti turvalliseksi tarkistuslista, josta on tehty ohjeistukset sekä asiakkaille/kuntalaisille että työntekijöille. Päivätoiminnan tavoitteellisuutta lisättiin ottamalla käyttöön toimintakyvyn arvioinnit sekä laatimalla toiminnalle vuosikello. Oulunkaaren alueella pilotoitiin yhdessä kuntien kanssa digitaalisia lähipalveluja. Videovälitteisiä kotihoidon käyntejä otetaan parhaillaan tuotantokäyttöön. Asiakkaat voivat osallistua myös erilaisiin ryhmätoimintoihin videovälitteisesti. Ikääntyvien arjen sisältöjen monipuolistaminen Yhteistyössä asiakkaiden, kunnan muiden toimialojen, järjestöjen, yhteisöjen, seurakunnan ja vapaaehtoisten kanssa on luotu uusia yhteisöllisiä toimintamalleja, joilla sekä kotona että palvelutaloissa asuvien arkea on rikastutettu. Kuntien vanhusneuvostot ovat olleet aktiivisesti mukana toimintaa kehittämässä. Yhtenä esimerkkinä on Lestin Wirkeiden toimintamalli, joka on levinnyt jo viiteen Jyta-alueen kuntaan. Oulunkaaren alueella käytettiin muutosmuotoilua rikastuttamaan palvelutalojen asukkaiden arkea. Toiminta kehittämässä olivat palvelutalojen asukkaat, omaiset, henkilöstö sekä alueen kuntalaisia yhdessä muutosmuotoilun ammattilaisten kanssa. Tuloksena oli viihtyisän ympäristön lisäksi monenlaisen yhteisöllisyyden viriäminen sekä henkilöstön työn mielekkyyden lisääntyminen. Vapaaehtoisten ylläpitämä seniorikahvilatoiminta juurtui erityisesti Kokkolan kaupungin kahdelle asuinalueelle. Sadat yksinäiset ikäihmiset ovat saaneet kirjeen tuntemattomalta ystävältä Kirje Sinulle toiminnan kautta. Palvelutalojen välillä on ollut kirjeenvaihtoa. Virkistystä ja tietoa oli tarjolla toimintatori-tapahtumissa kaikissa Keski-Pohjanmaan kunnissa sekä Kajaanissa. Toimintatoreille osallistui yhteensä lähes 1000 ikäihmistä. 5

6 Lisää vapaaehtoisia koulutettiin Keski-Pohjanmaalla mm. VertaisVeturi-koulutuksella, Vapaaehtoistoiminnan kurssilla ja ulkoiluystäväkurssilla. Omaisille järjestettiin Kunnon Omaiset-tilaisuus. Kehittäjäasiakkaita ja kokemusasiantuntijoita on ollut mukana useimmissa kehittäjäryhmissä. Lapin alueella he ovat kokoontuneet myös omana ryhmänään pohtimaan, miten asiakkaiden osallisuutta palvelujen kehittämisessä voidaan vahvistaa. Kehittäjäasiakkaat, kokemusasiantuntijat ja vanhusneuvostot ovat toimineet myös arvioijina ennen uusien lomakkeiden, ohjeiden ja toimintamallien käyttöönottoa. Kuntouttavan toiminnan ja osaamisen kehittäminen Riittävä toimintakyky on edellytys kotona asumiseen. Hankkeen aikana kehitettiin ja laajasti otettiin käyttöön kuntouttavan asiakastyön toimintamalli, jossa ikäihminen on itse vastuullinen toimija ja oman elämänsä paras asiantuntija. Perustana on asiakkaan omien voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen. Työvälineenä on kuntouttava hoito- ja palvelusuunnitelma/kuntoutumissuunnitelma, joka laaditaan, toteutetaan ja arvioidaan säännöllisesti yhdessä asiakkaan kanssa. Alueilla kehitettiin erilaisia toimintakykymittareita arvioinnin tueksi. Kuntoutumista tukevaa osaamista on vahvistettu erilaisilla valmennuksilla, kunnonhoitaja-koulutuksella sekä geriatrisen kuntoutuksen koulutuksilla. Kotihoidossa olevan asiakkaan toimintakyvyn ylläpitäminen ja kuntoutuminen on otettu jokaisen työntekijän ja asiakkaan yhteiseksi asiaksi. Asiakkaan voimavarat kartoitetaan tarkemmin ja arjen askareet on mielletty osaksi kuntoutumista. Työyhteisöjen kuntoutumista tukeva ja arvioiva työskentelytapa on lisääntynyt ja sitoutuminen yhdessä sovittuihin asioihin on parantunut. Puolen vuoden asiakasseurannoissa on todettu asiakkaan toimintakyvyn parantuneen lähes kaikilla mittareilla mitattuina (RAI) ja monilta asiakkailta on voitu vähentää kotihoidon käyntejä tarpeettomina. Toisaalta joillakin alueilla ja työyhteisöissä on koettu, että kotikuntoutus ei ole lähtenyt käyntiin sillä voimalla kuin suunniteltiin. Kuntoutus mielletään helposti vain kuntoutuksen ammattilaisten työksi. Hoitajat kokevat, että he joutuvat tekemään muulle ammattiryhmälle kuuluvia tehtäviä omiensa lisäksi huomaamatta sitä, että vaikuttavin kuntoutumisen tukeminen tapahtuu arkisen hoitotyön osana. Epäillään myös omaisten suhtautuvan negatiivisesti asiakkaan omatoimisuuden lisääntymiseen ja palvelemisen vähentämiseen. Jyta-alueen tilapäisyksiköissä on kehitetty ja otettu käyttöön kuntoutumisen toimintamalli. Pudasjärvellä on otettu käyttöön välipirtti kuntoutumisessa vuodeosastolta kotiin. Verkostoituminen on lisääntynyt ja moniammatillinen yhteistyö on kehittynyt. 6

7 Oulunkaarella kehitetty kuntoutumisen kiekko kuvaa konkreettisesti asiakkaan, omaisen ja ammattilaisen tehtävät kuntoutumisen eri osa-alueilla. Rovaniemellä on aloittanut ikäosaamiskeskus, jonka tavoitteena on toimia paitsi Rovaniemellä myös koko Lapin alueella ikääntyneiden hoidon ja kuntoutuksen asiantuntijayksikkönä. Ikäosaamiskeskuksen kautta voidaan tarjota kuntiin erityisasiantuntijapalveluja kuvapuhelinpalveluna sekä konsultointia lähipalvelujen tueksi. 3. Tulosten ja vaikutusten arviointi Ehkä tärkein tulos on ollut asiakkaan aseman vahvistuminen ja ennalta ehkäisevän työn korostuminen. Ikäihmisen omaa vastuuta ja omatoimisuutta on vahvistettu. Työntekijät ovat ottaneet asiakkaan aktiivisesti mukaan hoitotyöhön alusta lähtien. Hänen jäljellä olevat voimavaransa kartoitetaan ja hoito ja palvelut rakennetaan vahvistamaan niitä. Tämä motivoi sekä asiakasta että henkilökuntaa ja tuo mielekkyyttä ja iloa arkeen. Työntekijät ovat tiedostaneet kuntoutumisen merkityksen ja oppineet näkemään arjen hoitotyössä kuntouttavia mahdollisuuksia. Mm. tätä kautta välittömän asiakastyön aika on lisääntynyt. Erään työntekijän sanoin muutos asenteissa on avannut uusia mahdollisuuksia: Mitä ei voi tehdä Mitä voi tehdä! Yhteinen tulos kehittämiskohteesta riippumatta oli monialaisen yhteistyön lisääntyminen muiden toimijoiden kanssa, myös yli kunta- ja organisaatiorajojen. Verkostoitumista tapahtui mm. omaisten, järjestötoimijoiden, kunnan muiden toimialojen ja oppilaitosten kanssa. Opittiin tekemään asioita yhdessä. Hankkeen aikana on onnistuttu kutsumaan kuntalaisia ja vapaaehtoisia mukaan järjestämään ja osallistumaan erilaisiin virkistystapahtumiin. Tällainen toiminta tuo mielekkyyttä sekä asiakkaiden että vapaaehtoistoimijoiden elämään. Vanhusneuvostot, kehittäjäasiakkaat ja asiakasraadit toivat hankkeeseen käyttäjien ääntä. Jatkossa tulee enemmän miettiä sitä, miten heidät saadaan paremmin mukaan yhteisen pöydän ääreen ammattilaisten kanssa kehittämään palveluja. Osallisuuden vahvistaminen alkaa sillä, että kuullaan yksittäisen asiakkaan ääntä hänen omassa palveluprosessissaan. Monialaisessa yhteistyössä tehdyt prosessimallinnukset toivat palveluihin selkeyttä ja suunnitelmallisuutta sekä poistivat mahdollisia päällekkäisyyksiä. Prosessien kehittämisen aikana syntyneet konkreettiset työkalut, kuten esimerkiksi muistipolun käsikirja, muistihoitajien työkalupakki, pelisäännöt, erilaiset lomakkeet, ohjeistukset 7

8 ja kirjaamiskäytänteet selkeyttivät ja yhdenmukaistivat työtä. Työyhteisöjen sitoutuminen yhteisiin työtapoihin lisäsi työn mielekkyyttä ja toi työniloa. Rovaniemelle perustetun ikäosaamiskeskuksen toiminta on vakiintunut vuoden aikana ja toiminta on päässyt hyvin käyntiin. Yksikkö palvelee paitsi rovaniemeläisiä ikäihmisiä, se tarjoaa mm. geriatrin etäkonsultaatiopalveluja muihinkin Lapin kuntiin. Ikäosaamiskeskus toteuttaa myös alueellisia yhteisiä ensitietopäiviä maakunnan alueelle. Jatkossa erityisasiantuntijoiden osaamista voidaan hyödyntää alueelle etäkonsultaation avulla entistä enemmän. Kehittämistyön kautta henkilöstöllä on tullut enemmän aikaa työhön, motivaatiota ja vahvistusta omaan ammatilliseen toimintaan. Henkilöstön osaaminen on vahvistunut erityisesti muistiasiakkaiden hoitoon ja kuntoutumiseen liittyvissä asioissa. Työntekijät ovat olleet innostuneita pohtimaan ja muuttamaan aikaisempia työkäytäntöjä. Kehittäminen on tullut osaksi omaa perustehtävää. Hankkeen aikana tuotetut aivoterveyttä edistävät oppaat ovat saaneet hyvän suosion niin asiakkaiden kuin ammattilaisten käytössä ja niitä on jo painettu kpl. Tiedotusvälineissä muistiasiat ovat olleet aikaisempaa enemmän esillä. Tieto aivoterveydestä on lisääntynyt ja kansalaisilla on herännyt kiinnostus oman aivoterveyden edistämisestä. Yleisötilaisuudet vetivät hyvin kuulijoita.. 4. Juurruttaminen ja levittäminen Juurtumisen peruslähtökohtana on, että kehittämistyössä ovat mukana organisaatioiden esimiehet ja henkilöstö - parhaimmillaan myös asiakkaat ja päättäjät. Kun työ on tehty yhdessä työntekijöiden kanssa, voidaan uudet toimintamallit suoraan juurruttaa perustyöhön. Jo hankeaikana on voitu kirjata kehittämistyön tuloksia kuntien/kuntayhtymien toiminta- ja taloussuunnitelmiin sekä kuntien kanssa tehtyihin järjestämissopimuksiin. Parhaimmillaan ei voi edes erottaa mikä kehittämistyö on tehty hankkeessa ja mikä on kunnan omaa toimintaa. Osa uusista toimintamalleista on juurtunut jo osaksi perustyötä, osa vasta hakee paikkaansa ja osalla juurruttaminen on jätetty hankkeen jälkeiseen aikaan. Lisäksi on myös alue-, kunta- ja esimieskohtaisia eroavuuksia, miten hyvin toimintatapoja on saatu vietyä käytäntöön. Jo hankkeen aikana on voitu jakaa eri osakokonaisuuksien alueillaan tekemää kehittämistyötä muiden alueiden kesken. Kokemus on, että yhdellä alueella tehty toimintamalli voidaan helposti soveltaa ja jatkojalostaa jollain muulla alueella. Myös 8

9 hankkeessa valmisteltu materiaali on käytettävissä niin koko hankealueella kuin kansallisesti. Merkittävimmät tuotokset on viety Innokylään. Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää maakuntien sote-aluiden valmisteluissa. Lapin alueella hankeaikana laadittiin yhteistyössä kuntien kanssa alueellinen vanhussuunnitelma maakuntauudistusta silmällä pitäen. Keski-Pohjanmaalla hankkeen tuotokset voidaan hyödyntää alkavassa maakunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä. Uusien toimintamallien juurtuminen edellyttää jatkuvaa toiminnan arviointia ja palautetta sekä näiden perusteella tehtäviä tarkennuksia. Ennen hankkeen päättymistä on sovittava toimintamallien vastuuhenkilöt, mikäli toiminta ei ole jo osa organisaation perustehtävää. 9