Pirkko Heiske: AMMATILLISUUS JA SOSIAALISET TAIDOT Mitä on ammatillisuus?

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Pirkko Heiske: AMMATILLISUUS JA SOSIAALISET TAIDOT Mitä on ammatillisuus?"

Esko Leppänen
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Pirkko Heiske: AMMATILLISUUS JA SOSIAALISET TAIDOT Mitä on ammatillisuus? - ammatillisuus merkitsee, että työn sisältö ja tarkoitus elävät tekijälleen niin, että hän todella yrittää omalla toiminnallaan toteuttaa työn tarkoitusta - ammatillisuus ei merkitse oman persoonallisuuden hävittämistä tai työnteon vieraannuttamista itsestä, vaan oman persoonallisuuden sovittamista työhön (ei ensisijaisesti työn sovittamista itsen mukaan) - esimiehen kohdalla ammatillisuus merkitsee johtajan substanssityön tekemisen lisäksi aidon ryhmänjohtamisvastuun ottamista: hyväntahtoisen, työkeskeisen, elämänmyönteisen aikuisen roolin omaksumista (hyvää vanhemmuutta ryhmään nähden) - työntekijän kohdalla ammatillisuus merkitsee samoin yritystä olla rinnakkain työn sisällön suorittaja ja hyväntahtoinen aikuinen ihminen työtoverille ja asiakkaalle

2 Onko ammattillisuutta koskevaa käsitystä muutettava? - rajoja painottava/torjuva ammatillisuuskäsitys vai päämäärää/saavutuksia painottava ammattillisuuskäsitys? - mikä on tärkeää ammatti-identiteettimme kannalta: ensisijaista se, mitä minun ei kuulu tehdä (negatiiviset rajat), vai se, mitä meidän tulee tehdä (positiiviset rajat)? - kummalla lähestymistavalla menestymme ajan myötä paremmin? - myös ammatillisuus ja sosiaaliset taidot; olemmeko käsittäneet ammatillisuuden yksin selviämiseksi ( en tarvitse toisten apua )? Olisiko hyvän ammatillisuuden pikemminkin yksi puoli kyky tukea, luoda hyvää henkeä niin työtovereiden kuin asiakkaidenkin kanssa? - olemmeko sisällyttäneet ammatillisuuskäsitykseemme esimiesvastaisuuden tai vastakkaisuuden muihin ammattikuntiin nähden? Ammatillisuus ja sosiaaliset taidot - hyvä ammatillinen työnteko edellyttää työn asiasisällön, substanssin hallintaa, mutta samalla se edellyttää kykyä kohdata asiakas/työtoveri/esimies työhön sopivalla sosiaalisella tasolla - hyvä ammatillisuus ei merkitse omien tunteiden sulkemista pois, vaan omien tunnereaktioiden tutkimista ja oman käytöksen hallintaa - ihminen on ammattitaitoisempi, kun hän osaa käyttää useita puolia itsestään samanaikaisesti: tietojaan, eettistä vaistoaan, asiantuntemustaan, sosiaalisen tilanteen tajua, huumoria ja empatiaa, omia tunteitaan jne Mitä tunteet ovat ja miten suhtautua niihin? - kaikki tunteet ovat sinällään hyviä ja hyväksyttäviä, niin asiakkaan kuin työntekijänkin - kaikilla ihmisillä on tunteita: tunteita voi olla monia, keskenään ristiriitaisia samanaikaisesti ja lomittain - tunteet kertovat ihmisen henkilökohtaisesta suhteesta tapahtumiin

3 - tunteet antavat paljon subjektiivista tietoa ja niitä kannattaa tutkia: esim. miksi tämä ihminen raivostuttaa minua? mitä minä nyt pelkään? miksi minä tässä tilanteessa häpeän? mistä syystä hän on vihainen/minä olen vihainen? miksi asiakas ei luota minuun? mitä varten työtoveri ärsyttää? - käyttäytymistä tulee hallita eli tunteiden mukaan ei useinkaan voi suoraan käyttäytyä - tunteiden ilmaiseminen sanallisesti voi olla hyvin hyödyllistä (joskaan ei aina); sanallistaminen voi olla hyvä vaihtoehto tunteiden mukaan käyttäytymiselle! Saako ihminen olla työpaikalla oma itsensä? - ihmisissä on monta eri puolta, jopa vastakkaisia piirteitä: ystävällinen - kiukkuinen, empaattinen torjuva jne. - minkä puolen me otamme yhteisössä itsestämme esiin? - uskommeko olevamme aidoimmillamme, jos tuomme esiin nimenomaan keljuimpia puoliamme: kiukuttelemme aamuisin, emme tervehdi, rähjäämme joutavista jne? - ihmiset ovat yleensä viehättävimmillään, jos he ovat sopusoinnussa itsensä kanssa - sääteleekö tapaamme toimia yhteisössä lähinnä yhteisöön muodostunut kanssakäymisen kulttuuri eikä meidän persoonallinen ominaislaatumme? Huumori työyhteisössä - huumorissa kyetään katsomaan asioita yllättävästä näkökulmasta - vitsailuun sisältyy usein aggressiota (huumorin keinoin sanotaan ääneen asioita joita ei muutoin voi sanoa) - onko huumori lämmintä vai ivaavaa?

4 Työntekijän tehtävät työyhteisössä: - varsinaisen, ammattiin liittyvän työn suorittaminen - työn kehittäminen (esim. omaan työhön liittyvän palautteen vastaanottaminen) - toimiminen työyhteisön jäsenenä (merkitsee pyrkimystä toimia niin, että kaikki työtoveritkin voivat myös menestyä ja viihtyä työssään) - esimiehen tukeminen johtamisessa (ei merkitse sitä, että tulisi olla aina samaa mieltä esimiehen kanssa, vaan hyväntahtoista perusasennetta esimieheen halua nähdä esimiehen onnistuvan johtamisessaan) Esimiehen tehtävät - esimiehen substanssityö budjetin suunnittelusta ja vuosisuunnitelmaan ja työnjaosta sijaisten hankintaan - psykologinen rooli työryhmän terveen aikuisuuden vahvistamisessa: työkeskeisyyden ylläpitäminen, todellisuudentajun ylläpitäminen, elämänmyönteisyyden ja tulevaisuussuuntautuneisuuden ylläpitäminen/vahvistaminen, arjen rakenteiden luominen/ylläpitäminen, tiedottamista koskevien rajojen luominen ja ylläpitäminen, keskustelu ja päätöksentekokulttuurin luominen, psykologisena säiliönä toimiminen, oman itsen pitäminen terveenä Rajat ja rajallisuus - rajoja ei pidä käsittää ensisijaisesti negatiivisesti, muiden ihmisten rajaamiseen/kontrollointiin liittyväksi, vaikka kontrollointiakin voidaan tarvita - rajojen jäsentäminen positiivisesti käsitettynä: mihin minun tulisi kyetä, mitkä ovat velvoitteeni, mihin en kykene, mitä asiakas haluaa ja tarvitsee, mihin asiakas kykenee? - rajojen jäsentäminen merkitsee myös oman rajallisuuden hyväksymistä: työntekijä tarvitsee asiakastaan!

5 Mihin tarvitaan asiakkaan päätöstä tai mukaantuloa, mitä kaikkea ei voi tehdä ilman hänen hyväksyntäänsä? - kestääkö työntekijä asettua riippuvaiseksi asiakkaan suostumisesta mukaan? Uhkaako hän hylätä asiakkaan, jos tämä ei suostu? - miten käytämme käsitettä vastuu? Tarkoittaako Sitten sinä otat tästä vastuun että pidä sitten ongelmat hyvänäsi? Tarkoittaako Minä otan tästä vastuun, että asia ei kuulu sinulle (ilmaisun hylkäävässä merkityksessä)? Kanssakäyminen on systeemi - kanssakäyminen on järjestelmä, jonka eri osapuolet (ehkä tietämättään) luovat keskenään - usein uskomme, että me vain reagoimme toisen osapuolen toimintatapaan, emmekä ymmärrä että me itse myös omalta osaltamme luomme tai ylläpidämme järjestelmää; esimerkkejä - jos ihminen on itse luo järjestelmää, hän voi myös itse muuttaa sitä toimimalla toisin - esimerkkejä interventioista - henkilökohtaisuus: kykenen vain tähän, auta sinä nyt minua tämän asian ratkaisemiseksi - jos pitkää on yritetty ratkoa ongelmia tietyllä tavalla ja onnistumatta, ei kannata jatkaa enää samalla tavalla! Hyvät puhetavat - luonteva kohteliaisuus, tervehtiminen, kiittäminen, anteeksipyyntö - pyydä, älä käskytä - minä-muotoiset kannanotot; vastaa omista mielipiteistäsi itse - hyväntahtoisuus, arvostava tyylilaji myös kritiikin yhteydessä - hyväntahtoisen aikuisuuden ylläpitäminen yhteisön vuorovaikutustilanteissa Huonot puhetavat - pahantahtoisuus, haluttomuus etsiä hyväntahtoisesti ratkaisuja - taipumus nähdä kaikki virheet muissa ihmisissä; vaikeus hahmottaa oma osuus/vastuu tapahtuneesta

6 - usein taustalla käsitys älykkyydestä kykynä sanoa kärkkäästi, vaikka vaikeuksien käsittely kauniisti, lämpimästi ja ratkaisua etsien on paljon vaikeampaa kuin kiukkuisesti sanominen - usein taustalla täydellisyyden tarve - juoruamisen taustalla jännittävien kokemusten puutetta, mielikuvituksen väärää käyttöä - selän takana puhuminen on joskus väistämätöntä; selän takana voi puhua myös hyväntahtoisesti pirkko@heiske.fi;

Samankaltaiset tiedostot

- jos ahdistaa, kannattaa eritellä miksi (mikä oikein ahdistaa?)

- jos ahdistaa, kannattaa eritellä miksi (mikä oikein ahdistaa?) Pirkko Heiske: MUUTOS JA MUUTOKSESSA ONNISTUMINEN / ESIMIES JA MUUTOS 1) Muutokset ja niihin suhtautuminen Kaksi tapaa suhtautua: - avautuminen, aktiivisuus - sulkeutuminen Mitkä ovat suhtautumistapojen