Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseuranta Lauri Erävuori Kukka Pohjanmies

Transkriptio

1 Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseuranta 2009 Lauri Erävuori Kukka Pohjanmies Espoo 2010

2

3 1 SISÄLLYS YHTEENVETO JOHDANTO SATAMAHANKKEEN RAKENTAMISTILANNE MUUT YMPÄRISTÖSEURANNAT JA SELVITYKSET KASVILLISUUDEN SEURANTA TUTKIMUSALUE JA TUTKIMUSKOHTEET VUODEN 2009 TUTKIMUSKOHTEET AINEISTO JA MENETELMÄT VUODEN 2009 SÄÄ TULOKSET LABBACKAN PUUSTOISET SUOT PORVARINLAHDEN LEHTO TULOSTEN TARKASTELU YLEISTÄ LAJIMÄÄRÄN MUUTOKSET Lajimäärän muutokset näytealoilla Lajimäärän muutokset kontrollialoilla KASVILLISUUDEN PEITTÄVYYDEN MUUTOKSET Peittävyyden muutokset näytealoilla Peittävyyden muutokset kontrollialoilla Muutosten merkittävyys JOHTOPÄÄTÖKSET SEURANNAN JATKAMINEN LÄHDELUETTELO Liitteet Liite I Puustoiset suot, Labbacka. Kasvillisuuden peittävyys (%) näytealoilla vuosina Liite II Puustoiset suot, kontrollialat. Kasvillisuuden peittävyys (%) näytealoilla vuosina

4

5 3 YHTEENVETO Vuosaaren sataman liikenneyhteyksien rakentamiseen liittyvät kasvillisuusseurannat aloitettiin eräiltä osin vuoden 2002 syksyllä, koska haluttiin selvittää kuivan kesän vaikutuksia kasvillisuuteen. Seuranta aloitettiin täysimääräisenä kesällä 2003, jolloin seurantaa jatkettiin Labbackan puustoisilla soilla ja Savion rautatietunnelin kohteilla sekä perustettiin seurantalinjat Mustavuoren ja Porvarinlahden alueille ja koealat puustoisten soiden kontrollialueille Kasabergetiin. Seuranta on toteutettu vuosittain. Vuonna 2009 seuranta käsitti Labbackan alueen puustoisten soiden seurannan. Vuonna 2004 inventoitiin Labbackan puustoisten soiden kohteet sekä Kasabergetin puustoisten soiden kontrollikohteet. Vuonna 2005 ohjelmassa olivat puustoisten soiden ja Mustavuoren kasvillisuuslinjojen inventoinnit. Vuoden 2006 seuranta käsitti Labbackan puustoiset suot ja Kasabergetin kontrollialat sekä Porvarinlahden lehdon. Vuonna 2007 seuranta oli edellistä vuotta vastaava käsittäen lisäksi Savion rautatietunnelin kohteet. Vuoden 2008 seuranta käsitti Labbackan puustoisten seurannan ja Kasabergetin puustoisten soiden kontrollialueiden seurannan sekä Mustavuoren kasvillisuuslinjojen seurannan. Vuosaaren Satamatien Porvarinlahden tietunnelin louhintatyöt aloitettiin syyskuussa 2004 ja tietunneli Porvarinlahden ja Labbackan ali puhkaistiin läpi helmikuun 2006 alussa. Louhintaurakka valmistui joulukuussa Tietunneli avattiin liikenteelle lokakuussa Vuonna 2008 rakennustyöt valmistuivat lopullisesti ja liikenneyhteydet olivat käytössä. Puustoisten soiden kasvillisuudessa ei ollut merkittäviä muutoksia aiempiin tuloksiin verrattuna. Puustoisten soiden kontrollialueilla on havaittavissa vastaavaa vaihtelua. Yhdeltä koealalta oli kaikki merkkikepit poistettu eikä kyseisen koealan tutkimusruutuja pystytty sijoittamaan täsmälleen oikeille kohdille. Porvarinlahden lehdossa ei ole havaittavissa erityisiä muutoksia. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vuoteen 2009 mennessä liikenneyhteyksien ja sataman rakentamisesta ei ole aiheutunut seurattavien luontotyyppien ominaispiirteiden muutoksia. Lajistomuutokset ovat vähäisiä eikä niillä ole selvää vaihtelusuuntaa. Seurantaa jatketaan vuonna 2010 puustoisten soiden sekä Savion tunnelin kohteiden seurannalla seurantaohjelman mukaisesti.

6 4 1 JOHDANTO Tämä kasvillisuuden seuranta tehdään osana Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteyksien luontovaikutusten seurantaa. Seuranta aloitettiin vuonna Vuoden 2009 seurannan ovat laatineet FM Lauri Erävuori ja fil.yo (biologia) Kukka Pohjanmies Sito Oy:stä. Luontovaikutusten seuranta on järjestetty Vuosaaren satamaprojektin (VUOSA) ja Vuosaaren sataman liikenneyhteydet projektin (VUOLI) sekä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen yhteistyönä. Vuonna 2001 laadittiin linnustovaikutusten, kasvillisuuden ja pohjavesien seurantaohjelmat: Linnustovaikutusten seurantaohjelma (Pertti Koskimies), Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisu 6/2001 Kasvillisuuden seurantaohjelma (Maa ja Vesi Oy), Vuosaaren sataman maaliikenneyhteydet -projekti Pohjavesien seurantaohjelma (Maa ja Vesi Oy), Vuosaaren sataman maaliikenneyhteydet -projekti Seurantaohjelmat hyväksyttiin työryhmässä, jossa olivat edustajat Helsingin Satamasta, Tiehallinnosta, Ratahallintokeskuksesta, Merenkulkulaitoksesta, Helsingin ympäristökeskuksesta, Uudenmaan ympäristökeskuksesta, Vantaan kaupungista, Keravan kaupungista ja Sipoon kunnasta. Työryhmä jatkaa seurantaohjelmien toteuttamisen valvontaa. Kasvillisuuden seurantaohjelmaa päivitettiin vuonna 2002, jolloin myös seuranta käynnistettiin Labbackan alueella sekä Savion rautatietunnelin vaikutusalueella. Vuonna 2003 seurantaa jatkettiin Labbackan ja Savion rautatietunnelin vaikutusalueella sekä perustettiin kasvillisuuslinjat Mustavuoreen ja Porvarinlahdelle ja puustoisten soiden kontrollialat Kasabergetin alueelle. Vuoden 2004 seuranta keskittyi Labbackan alueen puustoisiin soihin. Vuonna 2005 ohjelmassa olivat puustoisten soiden ja Mustavuoren kasvillisuuslinjojen inventoinnit. Vuoden 2006 seurantaan sisältyi puustoisten soiden seuranta. Vuonna 2007 seurantaan sisältyivät Labbackan puustoisten soiden lisäksi Savion rautatietunnelin seurantakohteet. Vuonna 2008 seuranta tehtiin laaja-alaisena kattaen puustoisten soiden kohteiden lisäksi Mustavuoren alueen kasvillisuuslinjat. 1.1 Satamahankkeen rakentamistilanne Vuosaaren Satamatien Porvarinlahden tietunnelin louhintatyöt aloitettiin syyskuussa 2004 ja tietunneli Porvarinlahden ja Labbackan ali puhkaistiin läpi helmikuun 2006 alussa. Louhintaurakka valmistui joulukuussa Tietunneli avattiin liikenteelle lokakuussa Labbackan rautatietunnelin työt alkoivat syyskuussa 2004 ja kesäkuun alussa 2006 saatiin rautatietunneli louhittua Labbackan läpi. Tunnelin lujitus- sekä tiivistysurakat valmistuivat vuoden 2006 loppuun mennessä. Sisäverhous- ja ratarakenteet sekä tunnelijärjestelmät valmistuvat vuoden 2007 kuluessa. Savion rautatietunnelin louhintatyöt aloitettiin vuonna Tunnelin sisärakennustyöt valmistuivat vuoden 2008 aikana.

7 5 Porvarinlahden sillan rakennustyöt alkoivat elokuussa 2004 ja viimeistelytyöt tehtiin elokuussa Satama-alueen ratapihan rakennustyöt alkoivat heinäkuussa 2003 ja se valmistui lokakuussa Sataman kaikki liikenneyhteydet ovat olleet käytössä vuodesta 2008 lähtien. 1.2 Muut ympäristöseurannat ja selvitykset Pohjavesien seurantaa ja linnuston seurantaa jatkettiin ohjelmien mukaisesti vuonna Näiden seurantojen tulokset raportoidaan erikseen. 2 KASVILLISUUDEN SEURANTA 2.1 Tutkimusalue ja tutkimuskohteet Kasvillisuuden seuranta painottuu Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 alueen priorisoitujen luontotyyppien, puustoisten soiden ja metsäluhtien, seurantaan. Kuvassa 2-1 on esitetty kasvillisuusseurantaan sisältyvät seurantakohteet. Puustoiset suot ovat havu- tai lehtipuustoisia suometsiä kosteilla tai märillä turv la, jotka Suomessa on perinteisesti luokiteltu soihin. Boreaalisella vyöhykkeellä puustoiset suot ovat laaja-alainen luontotyyppi käsittäen puustoisia räme- ja korpityyppejä sekä edellä mainittujen nevakasvillisuuden kanssa muodostamia yhdistelmätyyppejä. Puustoisilla soilla vedenpinta on tyypillisesti pysyvästi korkealla ja jopa korkeammalla kuin ympäristön vedenpinnantaso. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista. Puustokerroksessa vallitsevat yleensä hieskoivu, paatsama, mänty ja kuusi. Kenttäkerroksen lajisto on soille tai yleisemmin niukkaravinteisille paikoille luonteenomaisia lajeja, kuten varpuja, rahkasammalia ja saroja. Luontotyyppi esiintyy joko erillisinä kohteina, kuten painanteiden suojuotteina tai osana laajempaa suoyhdistymää. Metsäluhdat ovat pintavesien pysyvän tai pitkäaikaisen vaikutuksen alaisia ympäristöjä, joissa esiintyy mosaiikkimaisesti mätäs-, väli- ja rimpipintoja. Tulvaisuus on alueilla merkittävä tekijä. Ravinteisemmat tyypit ovat tervaleppää kasvavia tervaleppäluhtia, joissa esiintyy yleisesti myös harmaaleppää ja hieskoivua. Korpisuutta ilmentävä lajisto puiden tyvien mätäspinnoilla on leimallista. Luhtaisuutta ilmentävä lajisto keskittyy väli- ja rimpipinnoille ja tyypillisiä ovat mm. suursarat, suovehka, rentukka, kurjenjalka, mesiangervo ja ranta-alpi. Aukkoisessa pohjakerroksessa vallitsevat mm. useat lehvä- ja rahkasammalet. Karumpia tyyppejä ovat koivuluhdat joissa valtapuina on hieskoivu ja harmaaleppä. Lajistossa on luhtalajien lisäksi nevalajeja mm. raatetta. Lisäksi kasvillisuutta seurataan Mustavuoren lehtoalueella sekä viidellä erillisellä kohteella maaliikenneyhteyksien tuntumassa. Kuusijärven laskupuron lehto sijaitsee paikoin melko syvässä notkossa virtaavan puron varrella. Lehtoalue on rehevää saniaislehtoa, jonka lajistoon kuuluvat mm. lehtokuusama, imikkä ja kevätlinnunherne. Puustossa esiintyy mm. tervaleppää. Lisäksi lehdossa kasvaa pienikokoista metsälehmusta.

8 6 Kuusijärven pähkinäesiintymä on pienialainen, rehevä pähkinäpensaikko Lahden moottoritien varressa. Pähkinäpensaiden ohella lajistoon kuuluvat mm. sinivuokko ja kevätlinnunherne. Hakunilan pystykuilun kohdan puusto käsittää lehtomaisessa rinteessä aivan suunnitellun pystykuilun kohdalla kasvavat järeät männyt sekä yksittäisiä tammia. Ojangon kallionaluslehto on jyrkkäseinäisen kallion alapuolella sijaitseva kuusivaltainen tuore lehto. Seassa kasvaa kookkaita koivuja, hieman haapaa sekä yksittäisiä tammia ja vaahteroita. Kalliojyrkänteellä on runsas sammalkasvusto. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. sinivuokkoa, lehto-orvokkia, mustakonnanmarjaa ja kevätlinnunhernettä. Porvarinlahden lehto ja luhtaniitty, jotka sijaitsevat Porvarinlahden etelärannalla. Koillisrinteen alustassa sijaitseva lehtolaikku on rehevä ja kasvistoltaan merkittävä. Lehdossa kasvaa mm. keltavuokkoa, sudenmarjaa ja lehtokuusamaa. Valtapuuna on kuusi. Lehdon pohjoispuolella on luhtaniittyä, jolla kasvaa mm. luhtakuusiota ja hernesaraa. Rantametsä on puustoltaan tervaleppä- ja tuomivaltainen. Helsingin kaupungin ympäristölautakunta on tammikuussa 2007 lähettänyt lausunnoille Porvarinlahden etelärannan luonnonsuojelualueen perustamisesityksen sekä hoito- ja käyttösuunnitelman. Porvarinlahden lehto kuuluu rauhoitettavaan luonnonsuojelualueeseen. Labbackan alueen puustoisia soita seurataan vuosittain. Savion rautatietunnelin tuntumassa sijaitsevien kohteiden seurantaväli on viisi vuotta poikkeuksena Porvarinlahden lehto ja luhtaniitty, jota seurataan vuosittain. Mustavuoren lehdon ja Porvarinlahden kasvillisuuslinjojen seurantaväli on kolme vuotta.

9 Kuva 2-1. Kasvillisuusseurannan seurantakohteet. 7

10 8 2.2 Vuoden 2009 tutkimuskohteet Vuoden 2009 seuranta käsitti seurantaohjelman mukaisesti Labbackan puustoisten soiden seuranta-alojen ja Kasabergetissä sijaitsevien puustoisten soiden kontrollialojen inventoinnit. Lisäksi seurantaan sisältyi Porvarinlahden lehdon yleispiirteinen seuranta. 2.3 Aineisto ja menetelmät Puustoisten soiden ja niiden kontrollialueiden seuranta toistettiin vuoden 2002 seurantaohjelman täydennyksessä esitetyllä ruutuseurantamenetelmällä (Erävuori 2003). Näytealat ovat ympyränmuotoisia, säteeltään 3,99 metriä ja pintaalaltaan 50 m 2. Ympyrän keskipiste on merkitty maastoon puupaalulla/muoviputkella. Maastoon merkitsemisen jälkeen näytealoille perustettiin neljä 1 m 2 kasvillisuusruutua. Kasvillisuusruudut sijoitettiin saman kuvion mukaisesti kaikille näytealoille. Kuva 2-2. Seurantalinjojen ja puustoisten soiden seuranta-alojen sijainti. L 1 L 3 = metsäkasvillisuuslinjat, ML 1 ML 2 = Metsäluhtalinjat, KML 1 = Metsäluhtien kontrollilinja, PS 14 PS 17 = Puustoisten soiden seuranta-alat, KPS 1 KPS 4 = Puustoisten soiden kontrollialat. Seurattavia puustoisia soita on neljä, joihin on perustettu yhteensä 9 seurantaalaa (36 ruutua). Kontrollialat on valittu lähialueelta siten, että ne vastaavat kasvillisuudeltaan mahdollisimman hyvin varsinaisia seuranta-aloja. Kontrollialoja perustettiin vuonna 2003 neljälle puustoiselle suolle Kasabergetin metsäalueella. Koealoja perustettiin yksi kullekin suolle (PS 14 PS 17), yhteensä 4 koealaa ja

11 9 16 ruutua. Puustoiset suot ja kontrollialat (KPS 1 KPS 4) on esitetty kuvassa 2-2. KPS 2:n seuranta lopetettiin vuonna 2006, koska seuranta-alan kaikki merkit olivat hävinneet. Epävarmuustekijät Seuranta-alat ja -linjat on merkitty maastoon muoviputkin, joista osa häviää tai katkeaa luonnonvoimien tai alueella liikkuvien eläinten ja ihmisten vaikutuksesta. Tämän takia kasvillisuusruutujen sijainnissa eri vuosina voi olla jonkin verran eroja. Inventointien yhteydessä on kirjattu puuttuvat merkkikepit, jotta tuloksien tarkastelussa voidaan ottaa huomioon mahdolliset muutokset ruutujen sijainnissa. Labbackan puustoisten soiden koealojen keskipisteet on määritetty tarkkuussatelliittipaikantimella, ja kontrollialojen keskipisteiden koordinaatit kirjattiin ylös vuonna Kontrollialan 3 (KPS 3) kaikki merkkikepit olivat hävinneet vuonna Kyseinen seuranta-ala on jätetty pois seurannasta, koska seurantaruutujen sijoittaminen oikeaan paikkaan ei ole mahdollista. Kasvillisuuden peittävyyksien arvioinnissa käytettävä menetelmä on osittain subjektiivinen, mikä aiheuttaa eroja arviointikertojen välillä. Tämän takia absoluuttiset peittävyysprosentit on muutettu logaritmiselle asteikolle, joka tasoittaa menetelmästä johtuvaa vaihtelua. 2.4 Vuoden 2009 sää Vuonna 2009 kesäajan sademäärät olivat hieman pitkäaikaista keskiarvoa alemmat. Myös lämpötila oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Vuoden 2009 talvikuukausina keskilämpötila oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa ja vesisadepäiviä esiintyi keskimääräisesti. Vuonna 2008 vesisadepäiviä oli poikkeuksellisen paljon). Terminen kevät alkoi maaliskuun lopussa. Kasvukauden aikainen sademäärä oli keskimääräinen (kuva 2-3) ja koko vuoden sademäärä pitkäaikaisen keskiarvon tasolla. Kuva 2 3. Sademäärä Helsingin Kaisaniemessä

12 10 3 TULOKSET 3.1 Labbackan puustoiset suot Ruutuinventointien tulokset on esitetty liitteessä I. Peittävyydet on esitetty kunkin puustoisen suon näytealoittaisina keskiarvoina eli näytealan (2 3 näytealaa/suo) inventointiruutujen (4 kpl) tulokset on laskettu yhteen ja jaettu ruutumäärällä. Lajimäärät ovat näytealan kokonaislajimääriä. Peittävyydet on ilmoitettu todellisina arvoina (ei muunnettu). Kontrollialojen tulokset ovat liitteessä II. Maaperä oli vuonna 2009 kostea kaikilla aloilla, mutta PS 17:ssä lammikoitumista ei ollut edellisen vuoden tapaan havaittavissa. Ihmisten liikkuminen alueella on lisääntynyt niin seuranta-aloilla kuin kontrollialoilla, mikä näkyy lisääntyneenä maaston tallaantumisena. Lisäksi useilta aloilta oli kadonnut merkkikeppejä tai niiden paikkoja oli muutettu. Kuva 3-1. PS 14, heinäkuu Kuva 3-2. PS 15, heinäkuu Kuva 3-3. PS 16, heinäkuu kuva 3-4. PS 17, heinäkuu Porvarinlahden lehto Lehtoa on seurattu vuodesta 2003 lähtien. Lehdon valoisuus lisääntyi ratapihan rakentamisen seurauksena. Lisäksi lehtokohteella on kaatunut aiempina vuosina jonkin verran puustoa, lähinnä yksittäisiä kuusia. Lehdon kenttäkerroksessa vallitsevat keväällä sinivuokko, valkovuokko, keltavuokko ja kiurunkannus. Aiempien vuosien tapaan sananjalka, vuohenputki sekä vadelma ovat valtalajeja myöhemmin kesällä. Erityisiä muutoksia aiempiin vuosiin nähden ei ole havaittavissa. Kevätkukkijat ovat säilyneet alueella aiempien vuosien laajuisina kasvustoina. Myöskään muussa lehtolajistossa ei ole havaittavissa taantumista. Todennäköisesti valoisuuden lisääntyminen ja yksittäisten

13 11 kuusten kaatuminen on lehtolajistolle eduksi. Vuonna 2009 ei havaittu uusia puunkaatoja eikä muitakaan erityisiä muutoksia alueella. 4 TULOSTEN TARKASTELU 4.1 Yleistä Vuoden 2009 tuloksia on verrattu aiempien inventointien tuloksiin vuosilta Vuoden 2002 inventointituloksia ei ole käytetty vertailussa, koska myöhäisemmän inventointiajankohdan takia tulokset eivät olisi vertailukelpoisia. 4.2 Lajimäärän muutokset Lajimäärän muutokset näytealoilla Lajimäärät ruuduilla olivat vuonna 2009 edellistä vuotta pienemmät. PS 14 lajimäärän vaihtelu on muita seurattavia suoalueita suurempi vaihtelevamman ympäristön sekä useamman seurantaruudun takia. Lajimäärien vaihtelu johtuu yksittäisten versojen esiintymisestä tai esiintymättömyydestä ruuduilla; valtalajeja ei ole hävinnyt tai tullut lisää.

14 12 Kuva 4-1. Puustoisten soiden kenttäkerroksen lajimäärä vuosina näytealoilla Lajimäärän muutokset kontrollialoilla Puustoisten soiden kontrollialoilla lajimäärät ovat pysyneet lähes samoina kaikkina seurantavuosina. PSK 1 ja PSK 4:n lajimäärä oli vuonna 2009 edellisiä vuosia pienempi. Osa näiden alojen merkkikepeistä oli hävinnyt, joten kaikkien ruutujen sijainti ei täysin vastannut edellisten vuosien sijaintia. Lajistomuutokset selittyvät puuntaimilla ja yksittäisillä versoilla, joiden esiintyminen on satunnaista. Kuva 4-2. Puustoisten soiden kenttäkerroksen lajimäärä vuosina kontrollialoilla. 4.3 Kasvillisuuden peittävyyden muutokset Peittävyyden muutokset näytealoilla Pohjakerroksen kokonaispeittävyydet ovat olleet lähes toisiaan vastaavat vuosina Pieni vaihtelu on luontaista ja osittain myös arviointimenetelmästä johtuvaa. PS 15:ssä seinäsammalen osuus oli vähentynyt ja korpirah-

15 13 kasammalen osuus lisääntynyt hieman, mikä viittaa kosteusolosuhteiden vähintäänkin säilyneen aiemman kaltaisina. Kenttäkerroksen peittävyyksien vaihtelu on pohjakerroksen peittävyyksien vaihtelua suurempaa. Vuonna 2009 varpujen peittävyys oli muihin vuosiin verrattuna lähes sama. Mustikan peittävyys oli paikoin hieman edellistä vuotta suurempi, kun taas puolukan osuus oli hieman vähentynyt. Suurinta vuosien välinen vaihtelu on ollut ruohovartisilla, mutta erityistä suuntaa vaihtelussa ei ole havaittavissa. Heinien ja sarojen peittävyydet olivat vuoden 2008 tasolla ja siten aiempia vuosia suuremmat. Ruohojen peittävyys vaihteli ollen paikoin suurempi ja paikoin pienempi kuin aiempina vuosina. PS 14:ssä esiintyi aikaisempaa runsaammin korpi-imarretta ja metsäalvejuurta. Kultapiiskun osuus oli vähentynyt vuodesta 2008 aikaisempien vuosien tasolle, kun taas käenkaalin osuus on jatkanut kasvuaan ollen kaksinkertainen seurannan alkuvuosiin verrattuna. Käenkaalin yleistyminen PS 14:ssä lienee seurausta valoisuuden lisääntymisestä, mikä on aiheutunut alueella tehdyistä pohjavesiputkiasennuksista sekä tunnelin suuaukon aiheuttamasta valoisuuden lisääntymisestä pohjoisosassa. PS 17:ssä ojaleinikin runsastuminen on jatkunut, mikä selittää ruohojen kasvaneen peittävyyden.

16 14 Kuva 4-3. Puustoisten soiden pohjakerroksen peittävyydet lajiryhmittäin vuosina näytealoilla. Kuva 4-4. Puustoisten soiden kenttäkerroksen peittävyydet lajiryhmittäin vuosina näytealoilla.

17 Peittävyyden muutokset kontrollialoilla Puustoisten soiden kontrollialoilla pohjakerroksen peittävyydet vaihtelevat hieman verrattaessa vuosia Rahkasammalten peittävyys oli vuonna 2009 aiempiin vuosiin verrattuna lähes sama. PSK 4:ssä korpirahkasammalen peittävyys oli aiempaa suurempi. Osa alan merkkikepeistä oli hävinnyt, joten ruudut eivät täysin vastanneet edellisten vuosien ruutuja. Tämän vuoksi myös varpujen osuus PSK 4:ssä oli aiempaa pienempi. PSK 4 lukuun ottamatta varvuston peittävyys oli hieman suurempi kuin edellisinä vuosina. Ruohojen peittävyys oli lähes sama tai hieman aikaisempaa pienempi. PSK 1:ssä esiintyi aiempaa enemmän metsäalvejuurta, kun taas hiirenportaan ja metsäkortteen osuus oli vähentynyt. PSK 2:ssä metsämaitikan peittävyys oli kasvanut hieman. Kuva 4-5. Puustoisten soiden pohjakerroksen peittävyydet lajiryhmittäin vuosina kontrollialoilla.

18 16 Kuva 4-6. Puustoisten soiden kenttäkerroksen peittävyydet lajiryhmittäin vuosina kontrollialoilla Muutosten merkittävyys Kasvillisuudessa esiintyvien muutosten suhdetta sademäärään ja pohjaveden tasoon tutkittiin korrelaation avulla. Pohjaveden keskimääräinen taso tai minimitaso ei korreloi merkitsevästi puustoisten soiden lajiryhmiin (rahkasammalet, muut sammalet, heinät, ruohot). Sen sijaan sadanta ja termisen kasvukauden pituus korreloi kasvillisuuden peittävyyteen useimmilla puustoisten soiden tutkimusaloilla. Luokittelutulokset osoittivat, että puustoisten soiden kasvillisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosina , vaan tutkimusalojen kasvillisuus on koostumukseltaan pysynyt hyvin samankaltaisena.

19 JOHTOPÄÄTÖKSET Puustoisten soiden kasvillisuutta on seurattu koealoin vuodesta 2002 lähtien. Inventointitulokset vuosilta kuvaavat seuranta-alueiden kasvillisuuden luontaista vaihtelua. Vuosien seurantatulokset kuvaavat Vuosaaren sataman maaliikenneyhteyksien Labbackan tunnelien rakentamisen aikaista tilannetta ja vuosien tulokset tilannetta rakentamisen jälkeen. Kasvillisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia seurannan aikana ja vaihtelut lajistossa sekä lajien peittävyyksissä ovat olleet vähäisiä. Vuotuiset sademäärät eivät juuri heijastu puustoisten soiden kasvillisuuteen, koska seuranta-alueet ovat pysyvästi kosteita ympäristöjä. PS 17 on osittain tulvavesien vaikutuksen alainen ja sateisina kesinä alue on osittain lammikoitunutta. Sulamis- ja sadevesien vuosittainen vaihtelu selittää PS 17 kasvillisuuden vaihteluja. Varpukasvillisuuden peittävyys vaihtelee vuosittain kaikilla seurantaaloilla. Tämä selittyy pääasiassa lämpö- ja vesiolosuhteilla; suotuisissa oloissa varvut, lähinnä mustikka, tuottavat runsaasti lehtiä. Vuonna 2006 seurannan myöhäinen ajankohta selittää pienemmät peittävyydet johtuen lehtien osittaisesta lakastumisesta. Suurimmat erot seurantavuosien välillä ilmenevät lajimäärässä, joka on vaihdellut vuosittain ilman selkeää johdonmukaisuutta. Pääosin lajimäärävaihtelun selittävät seuranta-aloilla yksittäin esiintyvät versot, joiden ilmestyminen ja häviäminen on satunnaista. Kokonaisuutena tarkastellen maaliikenneyhteyksien rakentaminen ei ole oleellisesti muuttanut seurattavien kohteiden kasvillisuutta eikä siis heikentänyt luontotyyppejä. Merkittävimmät muutokset on havaittavissa puustoisten soiden pohjoisimmalla kohteella, jossa valoisuus on lisääntynyt tunneliaukon läheisestä sijainnista johtuen. Tämä ei kuitenkaan ole muuttanut kasvillisuuden ominaispiirteitä puustoisella suolla. 5 SEURANNAN JATKAMINEN Kasvillisuuden seurantaa esitetään jatkettavaksi seurantaohjelman mukaisesti puustoisten soiden sekä Savion tunnelin kohteiden osalta. Vuoden 2010 seuranta käsittää Labbackan puustoisten soiden ja niiden kontrollialojen inventoinnit sekä ns. Savion tunnelin kohteiden yleispiirteisen seurannan. Vuosi 2011 on viimeinen seurantaohjelmassa esitetty seurantavuosi, jolloin laaditaan myös laajempi kooste seurannan tuloksista käsittäen koko seuranta-ajan

20 18 LÄHDELUETTELO Airaksinen, O. & Karttunen, K. 1998: Natura 2000 luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 46. Helsinki sivua. Anonyymi: Itä-Vantaan arvokkaat elinympäristöt 1997, moniste. Erävuori, L. ja Puromies, K-M. (2009): Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseuranta Erävuori, L. ja Puromies, K-M. (2007): Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseuranta Erävuori, L. ja Turkulainen, S. (2007): Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseuranta Erävuori, L. ja Johansson, H. (2006): Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseuranta Erävuori, L. ja Johansson, H. (2005): Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseuranta Erävuori, L. ja Johansson, H. (2004): Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseuranta Erävuori, L., Maa ja Vesi Oy (2003): Vuosaaren satamahankkeen kasvillisuudenseurantaohjelman täydennysosa ja vuoden 2002 tilanne Kurtto, A. & Helynranta, L. 1999: Boreaaliset metsäluhdat ja puustoiset suot Mustavuoren Porvarinlahden Labbackan Kasabergetin alueella. Lausunto. Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen monisteita 9/99. Helsinki LT-konsultit Oy: Vuosaaren satamahankkeen luontovaikutusten seurantaohjelmat. Osa II, kasvillisuuden seurantaohjelma. Maastokäynti Vantaan ympäristökeskuksen (Krister Höglund ja Sinikka Rantalainen) ja konsultin (Thomas Bonn) kesken Vantaan kohteisiin. Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 tietolomake. Suomen ympäristökeskus Vainio-Mattila, K. 1997: Kasvillisuusselvitys erityisesti Natura 2000 ohjelmaan ehdotetulla alueella ja eräillä paikallisesti arvokkailla alueilla. Raportti EE, Maa ja Vesi Oy Vuomaali 2001: Vuosaaren satamahankkeen luontovaikutusten seurantaohjelmat. Osa II: Kasvillisuuden seurantaohjelma. Vuomaali 2001: Vuosaaren sataman maaliikenneyhteydet. Satamaradan yleissuunnitelma 2001.