Ministereiden keskustelu ympäristöneuvostossa EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely:

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM YSO Haunia Sirkka(YM), Ojala Jaakko (YM) Asia YK:n ilmastosopimuksen 17. osapuolikokous; Durban Kokous Ympäristöneuvosto Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: Utunnus / Etunnus: Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Ministereiden keskustelu ympäristöneuvostossa Ei asiakirjoja EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): Suomen kanta/ohje: Pääneuvottelija Sirkka Haunia, YM, puh Ympäristöneuvos Jaakko Ojala, YM puh YK:n ilmastosopimuksen 17. osapuolikokous (COP17) ja Kioton pöytäkirjan 7. osapuolikokous (CMP7) Durbanissa, EteläAfrikassa saatiin päätökseen sunnuntaiaamuna klo Kokous pitkittyi puolitoista päivää ja lopputulos saatiin aikaan kahden päivän ja yön tiukkojen neuvottelujen jälkeen. Neuvotteluissa saavutettiin läpimurto, kun Intia ja EU pääsivät yhteisymmärrykseen uuden sopimuksen tekstien sisällöstä. Suomi pitää merkittävänä Durbanin ilmastokokouksen tulosta, jonka avulla EU onnistui saamaan tiekartan kohti kattavaa maailmanlaajuista sopimusta vastineeksi Kioton pöytäkirjan

2 2(7) toiselle velvoitekaudelle. Tavoitteesta päättää neuvottelut viimeistään vuonna 2015 ja saattaa sopimus voimaan vuonna 2020 on pidettävä tiukasti kiinni. On monessa suhteessa Suomen etu, että ilmastonmuutosta pystytään globaalisti hillitsemään. Toimijoiden kannalta pääsy kattavaan globaaliin sopimusjärjestelmään turvaa ja parantaa suomalaisen teollisuuden kilpailuedellytyksiä globaaleilla markkinoilla. Kattavan globaalin sopimusjärjestelmän luomat vihreän teknologian markkinat tukevat myös uuden teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa, edistävät vihreään talouteen siirtymistä ja luovat uusia työpaikkoja. Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi turvaa tiettyjen sopimuselementtien säilymisen ja siirtymisen tulevaan globaaliin järjestelmään. Suomi pitää myös tärkeänä yhteisiin sääntöihin perustuvaa laskentajärjestelmää, joka voitiin toistaiseksi säilyttää toisen velvoitekauden avulla. Myös Kioton pöytäkirjan symbolinen arvo ensimmäisenä laillisesti sitovia velvoitteita sisältävänä sopimuksena on merkittävä. EU sai tukea ehdotukselleen tiekartasta mm. monilta Afrikan mailta ja saarivaltiolta, mikä vahvisti EU:n neuvotteluasemaa paitsi itse kokouksessa kuin myös jatkossa. Päästövähennysten kunnianhimon tasoa on merkittävästi nostettava nykyisestä, jotta maailman keskilämpötilan nousu rajoittuisi kahteen asteeseen. Suomi pitää tärkeänä, että päästövähennysten riittämättömyys on pantu merkille Durbanin päätöksissä ja että osana tiekarttaa päätettiin käynnistää prosessi kunnianhimon tason nostamiseksi. Tärkeää oli myös Cancúnissa vuonna 2010 tehtyjen päätösten toimeenpaneminen ja niiden jatkaminen mm. päätösten tarkentamisella. Durbanissa määriteltiin sääntöjä sekä kehittyneille maiden että kehitysmaiden päästöjä vähentävien toimien seurantaan, raportointiin ja todentamiseen. Neuvottelujen aikana määriteltiin uudenlainen markkinamekanismi päästövähennystoimiin ja sovittiin Vihreän ilmastorahaston hallinnosta ja menettelyistä sekä pitkän aikavälin rahoituksen neuvotteluista. Taloudelliselta merkitykseltään vertailutason valinta hiilinielun laskentamalliksi oli Suomen kannalta kaikkein merkittävin kysymys ja tässä tavoitteessa onnistuimme. Suomi on myös tyytyväinen, että nielulaskentasäännöt saatiin sovittua ennen päästövähennyksistä sopimista. Sovittu vertailutasolaskentamenetelmä ei ollut Suomen ensisijainen vaihtoehto, mutta kuitenkin huomattavasti parempi verrattuna moniin esillä olleisiin muihin laskentavaihtoehtoihin, joihin liittyi suuria riskejä metsänhoidon toimenpiteen muuttumisesta laskennalliseksi päästöksi. Oli ensiarvoisen tärkeää, että EU tuki Suomea pyrkimyksissä saavuttaa tulos, jossa metsäkadosta syntyvät päästöt (metsäpintaalan pieneneminen) olisi voitu kompensoida metsänhoidon nielulla. Hiilinielusäännöistä neuvotteleminen oli loppuun saakka varsin tiukkaa ja nieluneuvottelut vaaransivat koko globaalin ilmastosovun synnyn. Saavutettu lopputulos ei vastaa Suomen linjaamaa tavoitekantaa, mutta Suomen toimintamallilla kokouksessa oli pääministeri Kataisen tuki. EU oli ministerien koordinaatiokokouksessa luvannut Suomelle ajaa loppuun asti kompensaatiosäännöstä nielulaskentaan. EU pyrki lauantain neuvotteluissa voimakkaasti saamaan Suomelle tärkeän kompensaation sisälle päätöstekstiin, josta se oli jäänyt pois valmistelevan työryhmän puheenjohtajan päätöksellä. Komissaari Hedegaard piti lauantaiiltana asiasta monta puheenvuoroa istunnossa.

3 3(7) Sunnuntaina aamuyöllä neljän aikaan saatiin vaikeiden neuvottelujen jälkeen sopu koko ilmastoratkaisusta. Tässä tilanteessa Suomen ehdotus alkoi vaarantaa koko Durbanin neuvottelupaketin hyväksymisen, koska useat osapuolet tekivät selväksi, että muutoksia ei enää voi hyväksyä. Sen jälkeen kun EUkomissaari vetosi ministeri Niinistöön, ja Niinistö oli keskustellut toimintalinjasta aiemmin pääministeri Kataisen kanssa, Suomi ilmoitti komissiolle ja EU puheenjohtajalle olevansa valmis luopumaan vaatimuksesta kunhan asiaan voidaan palata EU:n sisäisessä taakanjaossa. Tämä mahdollisti sitten koko neuvottelupaketin hyväksymisen. Koska EU tuki Suomen pyrkimyksiä Durbanissa ja Suomi mahdollisti ilmastosovun synnyn luopumalla kompensaatiovaatimuksesta, Suomi ottaa metsäkadon (arvion mukaan 56 milj.t. CO2 / vuosi Kioton toisella velvoitekaudella) esille EU:n sisäisissä valmisteluissa ns. nielutiedonannon (nielujen mukaan ottaminen EU:n ilmasto ja energiapakettiin) yhteydessä ja EU:n valmistellessa siirtymistä tiukempiin päästövähennysvelvoitteisiin. Tämän päätöksen merkitys ja mahdollinen huomioimien Suomen erityiskysymyksenä EU:n sisäisessä taakanjaossa otetaan esille jäsenmaiden ja EU komission kanssa hetimmiten. Kansallisen ilmasto ja energiastrategian valmistelussa tulee myös arvioida Durbanissa tehdyn nieluratkaisun vaikutuksia sekä mahdollisten uusien politiikkatoimien tarvetta. Pääasiallinen sisältö: 1. Yleisarvio kokouksen tuloksista YK:n ilmastosopimuksen 17. osapuolikokous (COP17) ja Kioton pöytäkirjan 7. osapuolikokous (CMP7) Durbanissa, EteläAfrikassa saatiin päätökseen sunnuntaiaamuna klo Kokous pitkittyi puolitoista päivää ja lopputulos saatiin aikaan kahden päivän ja yön tiukkojen neuvottelujen jälkeen. Neuvotteluissa saavutettiin läpimurto, kun Intia ja EU pääsivät yhteisymmärrykseen uuden sopimuksen mahdollisista oikeudellisista muodoista. EU onnistui saamaan aikaan päätöksen tiekartasta kohti kattavaa maailmanlaajuista sopimusta vastineeksi Kioton pöytäkirjan toiselle velvoitekaudelle. Tässä EU sai tukea mm. monilta Afrikan mailta ja saarivaltiolta, mikä vahvisti EU:n neuvotteluasemaa. Päästövähennysten kunnianhimon tasoa on kuitenkin yhä nostettava nykyisestä, jotta maailman keskilämpötilan nousu rajoittuisi kahteen asteeseen. Durbanin paketti koostuu seuraavista osista: Tiekartta kohti kattavaa maailmanlaajuista sopimusta Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi Cancúnissa vuonna 2010 tehtyjen päätösten toimeenpaneminen ja tarkentaminen Neuvottelut uudesta sopimuksesta käynnistyvät välittömästi. Tavoitteena olisi päättää neuvottelut viimeistään vuonna 2015 ja saattaa uusi sopimus voimaan vuonna Rahoituskysymyksissä keskityttiin etenkin Vihreän ilmastorahastoon. Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi alkaa Velvoitekauden pituudesta ei ole vielä päätetty. Suomelle tärkeää päätöstä kompensoida metsäkadosta syntyvät päästöt metsänhoidon nielulla ei syntynyt. Suomi sai positiivista palautetta omasta aktiivisesta neuvotteluroolistaan Euroopan unionin puheenjohtajamaalta ja komissiolta sekä muilta yhteistyötahoilta. Nostimme esille myös sukupuolinäkökulmaa ilmastopolitiikassa ja esittelimme yhteispohjoismaisen hankkeen, jolla tähdätään sektorikohtaisiin päästövähennyksiin Perussa ja Vietnamissa. Seuraava osapuolikokous (COP18/CMP8) järjestetään vuoden 2012 lopussa Qatarissa.

4 4(7) 2. AWGLCA 1 raide: tiekartta kohti kattavaa maailmanlaajuista sopimusta sekä Cancúnissa vuonna 2010 tehtyjen päätösten toimeenpaneminen ja tarkentaminen LCAraiteen neuvottelujen keskiössä oli EU:n ehdotus tiekartasta kohti uutta laillisesti sitovaa sopimusta. Neuvotteluissa päädyttiin kokoavaan päätökseen (1/CP.17), joka käsittelee neuvottelujen seuraavia askelia, ja joukkoon COPpäätöksiä, joilla pannaan toimeen ja tarkennetaan Cancúnissa jo tehtyjä päätöksiä (1/CP.16). Monet uusista instrumenteista (mm. teknologiassa, sopeutumisessa ja rahoituksessa) ovat tärkeitä juuri kehitysmaille. Sovittu tiekartta perustuu siihen, että vuonna 2012 tehtäisiin joukko päätöksiä, joilla neuvottelut LCAraiteella saataisiin päätökseen. Samalla käynnistyisi uusi neuvotteluraide kohti uutta pöytäkirjaa, muuta oikeudellista instrumenttia (another legal instrument) tai sovittua lopputulosta, jolla on oikeudellista vaikutusta (agreed outcome with legal force). Tässä sopimuksessa olisivat mukana kaikki osapuolet. Neuvottelut uudesta sopimuksesta käynnistetään välittömästi. Tavoitteena olisi päättää neuvottelut viimeistään vuonna 2015 ja saattaa sopimus voimaan vuonna Uuden neuvotteluraiteen työohjelmaa kehitettäisiin vuoden 2012 aikana. Siinä pyrittäisiin nostamaan vähennystavoitteiden kunnianhimon tasoa ja ottamaan huomioon Cancúnissa sovitun vähennystavoitteiden riittävyyttä koskevan uudelleentarkastelun ( ) tulokset. Yhteisen näkemyksen osalta Durbanissa ei juurikaan päästy eteenpäin. Globaalien päästöjen huippuvuoden tarkasteluissa otetaan huomioon sekä paras tieteellinen tieto että tasapuolinen mahdollisuus kestävään kehitykseen. Vuoden 2050 tavoitteista sekä päästöjen huippuvuodesta keskustellaan Qatarissa. Päästöjen vähentämisessä määriteltiin sääntöjä sekä kehittyneille maiden että kehitysmaille. Kehittyneiden maiden osalta neuvottelujen kohteena olivat päästövähennyssitoumuksiin ja päästövähennysten kunnianhimon tasoon liittyvät asiat, uudet raportit sitoumusten täyttämisestä joka toinen vuosi sekä sitoumusten kansainvälinen arviointi ja tarkastelu (International Assessment and Review, IAR). Kehitysmaiden osalta aiheina olivat niiden päästövähennystoimiin liittyvät asiat, uudet raportit edistymisestä joka toinen vuosi, rekisteri päästövähennystoimista sekä päästövähennystoimien konsultaatio ja analyysi (International Consultation and Analysis, ICA). Kaikkien näiden osalta saatiin päätöksiä säännöistä. Durbanissa määriteltiin uusi markkinamekanismi, jonka tulee tuottaa todellisia, pysyviä, lisäisiä ja todennettavia nettopäästövähennyksiä ja noudattaa jo Cancúnissa sovittuja periaatteita (mm. kaksoislaskennan välttäminen). Mekanismien sääntöjen kehittämiseen käynnistetään yksivuotinen työohjelma. Teknologian osalta Durbanin ilmastokokous päätti hyväksyä sopimuksen alaisen teknologiajohtokunnan säännöt ja edellytti johtokuntaa tarkistamaan niitä Durbanin kokouksen pohjalta. Teknologiakeskuksesta taas päätettiin kansainvälisestä tarjouskilpailusta uuden keskuksen isäntäorganisaation valitsemiseksi ja keskuksen käynnistämiseksi. Organisaatio valitaan seuraavassa osapuolikokouksessa. Teknologiakeskukselle perustettiin neuvoaantava johtokunta, jonka kokoonpanosta päätetään vuonna Keskuksen tehtävät päätettiin Cancúnin ilmastokokouksessa. Sen pääasiallinen tarkoitus on vastata kehitysmaiden esittämiin ilmastoteknologiaan liittyviin kysymyksiin ja pyyntöihin joko omien asiantuntijoiden avulla tai käyttämällä kansainvälisiä ja 1 Ad Hoc Working Group on Longterm Cooperative Action under the Convention

5 alueellisia teknologiaverkostoja. Keskus antaa myös teknistä apua kehitysmaiden valmistelemien ilmastohankkeiden laadun varmistamiseksi. 5(7) Sopeutumiskomitealle, joka perustettiin jo Cancúnissa, määritettiin Durbanissa säännöt sekä kokoonpano. Toimintakyvyn vahvistamisen puolella päätettiin järjestää vuosittainen Durbanfoorumi jakamaan kokemuksia ja ideoita teknisten taitojen ja instituutioiden toimintakyvyn kehittämisessä kehitysmaissa. Rahoituskysymyksissä Durbanissa edistyttiin vihreään ilmastorahastoon, pysyvään komiteaan ja pitkän aikavälin rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Vihreän ilmastorahaston rakenteesta ja hallinnollisesta järjestelystä (governing instrument) sovittiin näitä asioita valmistelleen väliaikaisen komitean (transitional committee) esityksen mukaisesti. Rahaston johtokunta hallinnoi ja johtaa rahastoa, vastaa rahoituspäätöksistä ja vastaanottaa ohjeistusta (guidance) osapuolikokoukselta. Rahastossa on mitigaatio ja adaptaatioikkunat sekä väline (facility) yksityiselle sektorille. Johtokunta vastaa rahaston käytännön jatkovalmisteluista. GEF:n ja UNFCCC:n tulee yhdessä koota rahastolle väliaikainen sihteeristö. Osapuolia pyydetään nimeämään johtokunnan jäsenet maaliskuun 2012 loppuun mennessä ja johtokunnan ensimmäinen kokous pidetään Sveitsissä huhtikuun 2012 loppuun mennessä. Johtokunnan toinen kokous pidetään EteläKoreassa, joka myös ilmoitti rahoittavansa rahaston toiminnan käynnistämistä. Durbanissa Saksa (EUR 40 milj.), Tanska (DKK 100 milj), Hollanti, Ruotsi ja Italia ilmoittivat tukevansa rahastoa; Saksa ja Meksiko tarjoutuivat rahaston isäntämaaksi. Rahaa tarvitaan sekä rahaston hallinnon (startup) että varsinaisen rahoitustoiminnan käynnistämiseksi. Durbanin päätöstekstissä ei sanota mitään rahoituslähteistä, myös itse rahoitusprosessi jäi auki. Kokouksen aikana tekstiin oli nostettu mm. maininta kansainvälisen meriliikenteen verotuksesta/bunkkerimaksusta, näiden sisällyttämisestä päätöstekstiin ei kuitenkaan saavutettu yksimielisyyttä. Durbanissa edistyttiin ns. pysyvään komiteaan liittyvissä kysymyksissä: komitea tarkastelee ilmastorahoituksen toteutumista ja laatii siihen liittyvää ohjeistusta osapuolikokoukselle. Pysyvän komitean tulisi mm. arvioida säännöllisesti ilmastorahoituksen kokonaismäärää ja toimia koordinaatioja keskustelufoorumina. Pysyvän komitean luonne täsmentynee sen työohjelman myötä; työohjelman laatimisesta päätettiin Durbanissa. G77ryhmä pitää pysyvää komiteaa rahoitusta ohjaavana poliittisena elimenä, kun taas EU ja muut Annex I maat pitävät sitä avustavana ja neuvoantavana asiantuntijaelimenä. Mm. komitean suhde nykyisin rahoitusmekanismin ohjeistuksesta valmistelevaan SBI:hin jäi vielä epäselväksi. Pitkän aikavälin rahoituksessa keskeisinä kysymyksinä ovat rahoituksen jatkuvuus ja rahoitustuen kasvattaminen sataan miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Durbanissa sovittiin rahoituslähteisiin keskittyvästä työohjelmasta, johon sisältyy myös työpajoja. Tällaisen rahoituslähteisiin ja rahoituksen kasvusuunnitelmaan liittyvän vuoropuhelun tavoitteena on lähentää osapuolten näkemyksiä ja auttaa myös ymmärtämään muiden osapuolten näkemyksiä. 3. AWGKP 2 raide ja Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi Kioton pöytäkirjan neuvotteluissa tehtiin vastaava kokoava päätös (1/CMP.7) koskien toista velvoitekautta sekä sovittiin sen monista säännöistä koskien mm. hiilinieluja, joustomekanismeja, metodologisia kysymyksiä (mm. sektorit ja kaasut) sekä vastetoimien seurauksia. Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi alkaa ja kestää joko viisi vuotta (päättyen ) tai kahdeksan vuotta (päättyen ). Velvoitekauden pituus päätetään vuoden 2 Ad Hoc Working Group on further Commitments for Annex I Parties under the Kyoto Protocol

6 6(7) 2012 lopussa Qatarissa. EU:n lisäksi yksitoista maata 3 on ilmoittautunut liittyvänsä toiseen velvoitekauteen. Ensimmäisen velvoitekauden maista Venäjä, Japani ja Kanada ovat jättäytyneet pois. Päästövähennyssitoumusten tulisi olla tasolla % alle vuoden 1990 tason vuoteen 2020 mennessä. Annex 1 maiden tulee toimittaa päästövähennyssitoumuksensa viimeistään Varsinaiset päästömäärät on tarkoitus sopia vuoden kuluttua Qatarissa. Markkinamekanismit: Näissä ei tapahtunut muutoksia verrattuna ensimmäiseen velvoitekauteen. Velvoitekausivarantoa koskevia sääntöjä arvioidaan uudelleen vuoden 2012 aikana. Hiilinielut: Hiilinielujen osalta päätettiin uudistaa ensimmäisellä velvoitekaudella käytettyjä laskentasääntöjä metsänhoidolle. Päätös saatiin EU:n ajamasta vertailutasomenetelmästä, mutta siten, että vain nielusta saatavia hyötyjä rajoitetaan 3,5 %:iin vuoden 1990 päästöistä (EU ajoi sekä hyötyjen että päästöistä johtuvien kustannusten rajoittamista). Suomen kannalta tärkeä neuvotteluasia oli maiden mahdollisuus kompensoida metsäkadosta syntyvät päästöt metsänhoidon nielulla. Päätöstä kompensaatiosta ei kuitenkaan syntynyt. Päästöyksiköiden ylijäämä: Päätöstä ylijäämän käsittelystä toisella velvoitekaudella ei vielä Durbanissa syntynyt. Asiaa arvioidaan lisää vuoden 2012 aikana ja päätökseen pyritään seuraavassa kokouksessa. Metodologiset kysymykset: Toisella velvoitekaudella tullaan käyttämään IPCC:n vuoden 2006 menetelmäohjeita päästöjen ja nielujen raportointiin. AWGKP myös esittää NF 3 :n (typpitrifluoridi) sisällyttämisestä Kioton pöytäkirjan Aliitteen kaasujen joukkoon. Päästöjen raportoinnissa tullaan käyttämään viimeisimpiä IPCC:n 4. arviointiraportin mukaisia lämmityspotentiaaleja (GWP). SBSTA:a pyydetään aloittamaan työ, jossa arvioidaan muiden yksiköiden kuin nykyisten GWPkertoimien (alternative common metrics) käytön vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin (pohjautuen mm. IPCC:n työhön) ja raportoimaan tuloksista COP:lle. Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: Ympäristöjaoston kirjallinen menettely EUministerivaliokunta, Suuri valiokunta, Käsittely Euroopan parlamentissa: Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Ympäristövaikutukset UNEP:in tuoreen ja laajan selvityksen mukaan maiden toistaiseksi esittämät päästövähennystoimet vuoteen 2020 mennessä joita Durbanin päätökset eivät muuttaneet eivät mahdollista kahden asteen 3 Australia, Islanti, Kazakstan, Kroatia, Liechtenstein, Monaco, Norja, Sveitsi, Ukraina, UusiSeelanti ja ValkoVenäjä

7 7(7) tavoitteen saavuttamista. Jotta tämä olisi mahdollista, maailmanlaajuisten päästöjen tulisi olla tasolla n. 44 GtCO2e vuonna Nykyisillä tavoitteilla tuo taso ylittyy n GtCO 2 e. Lisäksi esim. päästöyksiköiden ylijäämään, hiilinieluihin ja markkinamekanismeihin liittyvät ratkaisut voivat osaltaan vielä lisätä ylitystä. Durbanin päätökset kuitenkin parantavat todennäköisyyttä, että jo sovitut toimet toteutuvat ja että tulevaisuudessa päästään tiukempiin vähennyksiin. Durbanin päätöksissä tunnustettiin päästövähennysten riittämättömyys ja käynnistettiin prosessi vähennystavoitteiden kiristämiseksi. Taloudelliset vaikutukset: Tässä vaiheessa nieluratkaisun ja muiden päätösten välitöntä ja välillistä taloudellista merkitystä ei voida tarkasti arvioida ja sitä tullaan tarkastelemaan EU:n toimeenpanon yhteydessä. Nykyisellä maankäytöllä ja päätetyllä kattoluvulla metsäkadosta arvioidaan aiheutuvan Suomelle noin 2,5 3,5 milj. t CO2 päästö vuodessa tulevalla velvoitekaudella. Suhteutettuna päästöoikeuden hintaan 10 euroa / CO2 tonni tämä olisi milj. euron suuruinen kustannus vuodessa. Vuoteen 2020 mennessä päästöoikeuden hinta voi nousta merkittävästi, jolloin myös kustannukset Suomelle voivat kohota. Esimerkiksi päästöoikeuden hinnalla 15 euroa/tonni tämä olisi 37,5 50 milj. euroa. Vaikutusta voidaan kuitenkin rajoittaa omilla toimenpiteillä. Vuoden 2015 jälkeisen kattavan ilmastosopimusjärjestelmän taloudelliset vaikutukset riippuvat mm. EU:n päästövähennysvelvoitteista, päästövähennysten kohdentumisesta päästökauppa ja eipäästökauppasektoreille, joustomekanismien käytöstä, EU:n sisäisestä taakanjaosta sekä mahdollisista uusista rahoitusvelvoitteista esim. vihreään ilmastorahastoon. Tiekartta globaaliin päästövähennyssopimukseen parantaa suomalaisen teollisuuden kilpailuasemaa ja vauhdittaa vihreän talouden investointeja. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: Asiasanat Hoitaa Tiedoksi