Ympäristöministeriö E-KIRJE YM YSO Perälä Paula(YM) Eduskunta Suuri valiokunta

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö E-KIRJE YM YSO Perälä Paula(YM) Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia EU / Komission tiedonanto; Kansainvälinen ilmastonmuutossopimus vuonna 2015: Kansainvälinen ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen; Kuulemista koskeva tiedonanto U/ E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2013/0832 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys komission tiedonannosta Kansainvälinen ilmastonmuutossopimus vuonna 2015: Kansainvälinen ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen - kuulemista koskeva tiedonanto. Ville Niinistö Ympäristöministeri LIITTEET YM , COM(2013) 167 final

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ilmastonmuutos, kasvihuonekaasut, ympäristö TEM, UM, YM EUE, LVM, MMM, OKM, SM, STM, VM, VNK

3 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM YSO Perälä Paula(YM) Asia EU / Komission tiedonanto; Kansainvälinen ilmastonmuutossopimus vuonna 2015: Kansainvälinen ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen; Kuulemista koskeva tiedonanto Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2013/0832 U-tunnus / E-tunnus: [Tunnus perustuslain 96 ja 97 mukaisille ehdotuksille] Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Tässä perusmuistiossa, joka toimitetaan E-kirjeenä eduskunnalle, on tarkoitus määrittää Suomen alustavia kantoja vuoden 2015 ilmastosopimusta koskeviin neuvotteluihin komission tiedonannossaan esittämien kysymysten valossa. Komission tiedonanto on osa laaja-alaista konsultaatiota, jonka komissio on käynnistänyt aiheesta. Kansainvälinen ilmastonmuutossopimus vuonna 2015: Kansainvälinen ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen - kuulemista koskeva tiedonanto. COM(2013) 167 final. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): [Perustamissopimuksen artikla(t), päätöksentekomenettely (esim. yhteispäätös)] Neuvotteleva virkamies Harri Laurikka, YM, puh Neuvotteleva virkamies Tuija Talsi, YM, puh Suunnittelija Outi Leskelä, YM, puh Ympäristöministeriön koordinoima ilmastoneuvotteluryhmä (YM, UM,TEM,VM,MMM,LVM,VNEUS)

4 2(14) Suomen kanta/ohje: Kansainvälisen ilmastopolitiikan yleistilanne On monessa suhteessa Suomen etu, että ilmastonmuutosta pystytään globaalisti hillitsemään. Toimijoiden kannalta pääsy kattavaan globaaliin sopimusjärjestelmään turvaa ja parantaa suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä globaaleilla markkinoilla. Kattava globaali sopimusjärjestelmä edesauttaa vihreän teknologian markkinoiden syntymistä sekä vihreän talouden mukaisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Tavoitteesta päättää neuvottelut viimeistään vuonna 2015 ja saattaa sopimus voimaan vuonna 2020 on pidettävä tiukasti kiinni. Uuden sopimuksen tulee kattaa valtaosa maailman päästöistä. Neuvotteluissa on otettava huomioon hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin tulokset ja pyrittävä siihen, että merkittävää edistystä saavutetaan jo vuoden 2014 aikana. Komission kysymykset Kysymys 1: Miten vuoden 2015 sopimuksesta voidaan laatia sellainen, että sillä voidaan varmistaa, että maat voivat pyrkiä kestävään taloudelliseen kehitykseen ja samalla rohkaista niitä tekemään tasapuolinen ja oikeudenmukainen osuus maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jotta päästöt saadaan kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamisen mahdollistavalle tasolla? Miten voidaan välttää nykytilanteen uusiutuminen eli tilanne, jossa vapaaehtoisten sitoumusten ja kahden asteen tavoitteen saavuttamiseen tarvittavien vähennysten välillä on ristiriita? Suomi katsoo, että maailmanlaajuisten päästövähennystoimien kunnianhimon tasoa on merkittävästi ja kiireellisesti nostettava nykyisestä, jotta maailman keskilämpötilan nousu rajoittuisi kahteen asteeseen. Suomi pitää tärkeänä, että osana Durbanin toimintaohjelmaa käynnistettiin prosessi päästövähennysten kunnianhimon parantamiseksi. Suomi pitää tavoitteena globaalien päästöjen kääntämistä laskuun ennen vuotta 2020 ja näiden päästöjen leikkaamista vähintään 50 %:lla vuoteen 2050 mennessä. Suomi katsoo IPCC:n neljännen arviointiraportin tulosten mukaisesti, että kehittyneiden maiden tulisi ryhmänä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään % perusvuoden 1990 tasolta vuoteen 2020 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä tämän ryhmän tulisi vähentää päästöjään 80 95% vuoden 1990 tasolta. Suomi katsoo, että samalla kehitysmaiden tulisi vähentää päästöjä % suhteessa päästöjensä nykyiseen kasvuuraan vuoteen 2020 mennessä. Suomi pitää tärkeänä, että: uudelle sopimukselle asetetaan selkeä ja yksinkertainen päämäärä, jonka avulla keskilämpötilan nousu rajoittuu enintään kahteen asteeseen osapuolet täyttävät täysimääräisesti tähän asti annetut päästövähennyssitoumuksensa kaikki osapuolet osallistuvat päästöjen vähentämiseen

5 3(14) päästötavoitteiden riittävyyttä seurataan uudessa sopimuksessa ja niiden mahdollinen kiristäminen on yksinkertaista osapuolilla on tavoitteiden puitteissa mahdollisuus määrittää parhaat päästövähennyskeinot yksin tai yhteistyössä muiden kanssa EU:n nykyinen vuodelle 2020 asetettu päästövähennystavoite ei ole riittävä kahden asteen lämpenemistavoitteen kannalta. Suomi tukee EU:n päätöstä, jonka mukaan se on valmis kiristämään päästövähennystavoitettaan 30 %:iin vuodelle 2020, jos muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja keskeiset nopeasti kasvavat taloudet osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan riittäviin päästöjenvähennystoimiin. Suomen näkemyksen mukaan uuden ilmastosopimuksen neuvotteluissa EU:n on tarpeen nykyisen lähestymistavan mukaan harkita muiden keskeisten talouksien ja päästäjien päästövähennystavoitteista riippumatonta päästövähennystavoitetta sekä tätä kunnianhimoisempaa ehdollista vähennystavoitetta. Lähtökohtana tällöin on, että myös riippumaton päästötavoite on ilmastotieteen ja tarvittavan vähähiilisen kehityksen kannalta riittävän kunnianhimoinen. Kysymys 2:Miten vuoden 2015 sopimuksella voitaisiin parhaiten varmistaa kaikkien tärkeimpien talouksien ja toimintojen osallistuminen ja minimoida mahdollisen hiilivuodon riski kilpailukykyisimpien talouksien välillä? Uuden sopimuksen tulee tavoitella maksimaalista vaikuttavuutta maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi siten, että ilmaston lämpeneminen pysyy alle kahdessa asteessa. Neuvotteluissa tulee pyrkiä Durbanin päätöksen mukaisesti oikeudelliseen sitovuuteen, mutta samalla siihen, että kaikki suuret taloudet ja tärkeimmät sektorit tulevat sopimukseen mukaan. Sekä päästöjen vähentämisen että hiilivuotoriskin minimoinnin kannalta sopimuksen kattavuus ja suurten päästäjien sitouttaminen sopimukseen on keskeistä. Vastaavasti sopimukseen osallistuvien maiden päästövähennystavoitteiden osalta tulee pyrkiä riittävään kunnianhimoon sekä kannustavaan ja tehokkaaseen täytäntöönpanon valvontamekanismiin vaikuttavuuden maksimoimiseksi. Sopimuksen vaikuttavuus on näiden eri tekijöiden summa. Suomi katsoo, että osapuolten kansallinen ilmastopolitiikka on tärkeää ja edellytys riittävälle osallistumiselle uuteen sopimukseen. Kysymys 3:Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan tehokkaimmin edistää ilmastonmuutoksen valtavirtaistamista kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin? Miten sillä voidaan edistää täydentäviä prosesseja ja aloitteita, myös valtiosta riippumattomien toimijoiden toimia? Suomi katsoo, että uuden sopimuksen tulee hyödyntää jo perustettuja instituutioita ja prosesseja. Ilmastoneuvottelujen pääpainon tulee pysyä päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Ilmastoasiat tulisi sisällyttää osapuolten kehitys- ja investointisuunnitelmiin sekä budjettiprosesseihin ja neuvotteluissa tulisi tarkastella mahdollisuuksia lisätä tätä kautta kannustavuutta esimerkiksi suhteessa ilmastorahoitukseen.

6 4(14) Suomi ei pidä liian pitkälle vietyä yksittäisten päästövähennyskeinojen sääntelyä uudessa sopimuksessa toivottavana. Suomi katsoo, että uudessa sopimuksessa tulisi vahvistaa eri toimijaryhmien osallistumista sen tavoitteiden saavuttamiseen. Uuden sopimuksen neuvotteluissa tulee tarkastella, miten ilmastosopimus voisi edistää ilmastotavoitteita tukevien ulkopuolisten kumppanuuksien ja aloitteiden toteutusta. Suomi on valmis selvittämään vuoden 2013 aikana ilmastosopimuksen ulkopuolisia kumppanuuksia ja aloitteita maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi osapuolten päästövähennyssitoumusten lisäksi. Kysymys 4:Millaisten perusteiden ja periaatteiden pohjalta olisi määritettävä se, miten vähennystavoitteet jaetaan oikeudenmukaisesti vuoden 2015 sopimuksen osapuolten kesken sekä miten asetetaan erilaiset sitoumukset, jotka kuvastavat kansallisia olosuhteita ja joita pidetään laajalti oikeudenmukaisina ja reiluina, ja jotka yhdessä riittävät vähennystavoitteiden saavuttamiseen? Miten vuoden 2015 sopimukseen voidaan sisällyttää erityiset mahdollisuudet eri aloilla? Suomi katsoo, että uuden sopimuksen tulee perustua YK:n ilmastosopimuksen puitesopimuksen periaatteisiin, mutta periaatteita sovellettaessa tulee ottaa huomioon osapuolten muuttuneet ja jatkossa muuttuvat olosuhteet. Päästötavoitteiden luonteen, tavoitetason ja kattavuuden osalta tulee pyrkiä oikeudenmukaisuuteen, tasapuolisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Suomi katsoo, että päästövähennystavoitteiden tulee perustua todellisiin ja todennettaviin toimiin. Suomi tavoittelee nieluille rajoitettua roolia uudessa ilmastosopimusjärjestelmässä. Suomi pyrkii hiilinielujen laskentasäännöissä ratkaisuihin, jotka ottavat huomioon oikeudenmukaisesti metsäisten maiden kansalliset olosuhteet ja erityispiirteet. Laskentasääntöjen tulisi kokonaisuutena varmistaa globaali päästötavoitteiden tasapaino, jottei nielulaskenta vaikuttaisi muille sektoreille asetettuihin päästövähennystavoitteisiin negatiivisesti pyrittäessä kohti kahden asteen tavoitetta. Suomi tavoittelee sitä, että laskentasääntöjen tulee pitkällä aikavälillä kannustaa uusiutumattomien luonnonvarojen käytön korvaamiseen uusiutuvilla luonnonvaroilla sekä uusiutuvan energian lisäämiseen ja samalla nielujen ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Suomi pyrkii siihen, että nieluihin liittyvät kysymykset saataisiin ratkaistua hyvissä ajoin ennen vuoden 2015 kokousta. Kysymys 5:Miten vuoden 2015 sopimuksessa olisi käsiteltävä sopeutumiseen liittyviä haasteita ja miten tämä voisi nojautua yleissopimuksen puitteissa tällä hetkellä toteutettaviin toimiin? Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan kannustaa edelleen sopeutumisen valtavirtaistamista kaikkiin asiaan liittyviin politiikan aloihin? Suomi katsoo, että uudessa sopimuksessa tulisi rakentaa jo Cancúnissa vuonna 2010 sovitun kehikon päälle ja välttää uusien rakenteiden luomista. Suomi näkee, että uuden sopimuksen tulisi kannustaa maita ja kansantalouksia kokonaisvaltaisesti kehittymään ilmastonmuutoksen riskejä paremmin sietäviksi. Nykyisin sopeutumistoimet keskittyvät usein liikaa yksittäisiin toimiin tai sektoreihin. Osapuolilla on ilmastosopimuksen mukaan velvollisuus varautua ilmastonmuutoksen tuomiin haitallisiin vaikutuksiin. Vaikka teollisuusmailla on velvollisuus tukea kehitysmaiden toimia, tulisi

7 5(14) kehitysmaiden ottaa jatkossa enemmän vastuuta oman maansa sopeutumiskyvyn kokonaisvaltaisesta ja proaktiivisesta edistämisestä. Lisäksi uuden sopimuksen tulisi pyrkiä mahdollisimman laajaan ja rajoja rikkovaan synergia-ajatteluun, joka yhdistää sopeutumisen, kehityspolitiikan ja ilmastonmuutoksen hillinnän. Kysymys 6:Mikä yleissopimuksen ja erityisesti vuoden 2015 sopimuksen aseman olisi oltava tulevaisuudessa vuoteen 2030 saakka rahoituksen, markkinapohjaisten mekanismien ja teknologian osalta? Miten voidaan ottaa oppia saaduista kokemuksista ja parantaa toimintakehystä edelleen? Suomi katsoo, että uudessa, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa sopimuksessa tulisi pyrkiä laajentamaan rahoituspohjaa ja päästä eroon Kööpenhaminan osapuolikokouksen rahoituslupauksiin sisältyvästä, palomuurina toimivasta jaosta teollisuusmaiden (rahoittajat) ja kehitysmaiden (rahoituksen saajat) välillä. Kehittyvien talouksien pitäisi ensisijaisesti käyttää yhä enemmän omia varojaan päästöjen vähentämiseksi kansallisesti ja toisaalta pyrkiä myös auttamaan muita, niitä selvästi köyhempiä kehitysmaita näiden ilmastotoimissa. Teollisuusmaat ovat pyrkineet yhä enemmän varmistamaan kehitysyhteistyössään, että niiden rahoittamat hankkeet ovat ns. ilmastokestäviä. Samanlaista arviointia tulisi vähitellen edellyttää myös kehittyvien talouksien kehitysmaissa rahoittamilta hankkeilta, jottei niillä edistetä ilmastonmuutoksen torjunnan tai siihen sopeutumisen kannalta vastakkaista toimintaa. EU:n tulisi selkeästi tukea sitä, että vähiten kehittyneet ja erityisen haavoittuvat maat jatkossakin saisivat tukea hyviin ja hyvin toteutettuihin ilmastotoimiin. Vuoteen 2020 ulottuvan rahoituksen osalta teollisuusmaiden tulisi esittää konkreettinen ja luotettava suunnitelma siitä, miten Kööpenhaminan osapuolikokouksessa luvattu 100 mrd USD vuosittainen ilmastorahoitustavoite voidaan saavuttaa eri rahoituslähteiden avulla. EU:n tulisi pyrkiä rakentavaan keskusteluun ilmastorahoituksesta. Rahoitusta varten on vasta perustettu uusia instituutioita ja elimiä kuten rahoituksen Pysyvä komitea (Standing Committee) ja Vihreä ilmastorahasto (Green Climate Fund). Näille järjestelmille tulee antaa työrauha ja keskittyä niiden toiminnan ja rahoituksen varsinaisen toimeenpanon edistämiseen. Uudessa, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa sopimuksessa ja sitä ympäröivissä rakenteissa tulisi pyrkiä vähentämään rahoituksen pirstoutuminen moniin eri järjestelmiin ja sen sijaan luomaan kattavat ja virtaviivaistetut rahoitusrakenteet. Suomi katsoo lisäksi, että uuden sopimuksen tulee edelleen mahdollistaa osapuolten kustannustehokas yhteistyö päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja siksi markkinamekanismien kehittämistä tulee jatkaa. Uusia markkinamekanismeja kehitettäessä tulee hyödyntää nykyisistä järjestelmistä, kuten EU päästökaupasta ja Kioton pöytäkirjan joustokeinoista (puhtaan kehityksen mekanismi, yhteistoteutus, kansainvälinen päästökauppa), saadut kokemukset. Mekanismeja koskevien sääntöjen yhteydessä on kiinnitettävä huomiota liikkeelle laskettavien kaupattavien päästöyksiköiden laatuun ja päästöjen seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmien luotettavuuteen ja läpinäkyvyyteen sekä yksiköiden perustan muodostavaan laskentajärjestelmään. Mekanismien käyttöön liittyvissä ratkaisuissa pyritään kaksoislaskennan välttämiseen.

8 6(14) Teknologian osalta uuden sopimuksen tulee hyödyntää ja kehittää äskettäin perustettuja instituutioita, teknologiamekanismia ja ilmastoteknologiakeskusta ja -verkostoa sekä varmistaa niiden kustannustehokas toiminta ja lisäarvo. Kehitysmaille annettava teknologianeuvonta tulee koota vasta perustetun teknologiankeskuksen yhteyteen. Neuvonnan tulee tukeutua olemassa oleviin teknologiaverkostoihin. Kysymys 7:Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan parantaa maiden avoimuutta ja vastuullisuutta kansainvälisesti? Missä määrin tilinpitojärjestelmä on harmonisoitava maailmanlaajuisesti? Mitä seuraamuksia pitäisi tulla maille, jotka ne eivät noudata sitoumuksiaan? Suomi katsoo, että päästöjen raportointi- ja todentamisvaatimuksia tulee vähitellen pyrkiä maailmanlaajuisesti yhtenäistämään. Koska kyse on aikaa ja resursseja vaativista prosesseista, aikataulun tulee kuitenkin olla realistinen ja prosessien kustannustehokkuutta tulee parantaa. Suomi pitää tärkeänä, että osana uutta sopimusta onnistuttaisiin sopimaan riittävän laajasta yhteisestä laskentajärjestelmästä. Läpinäkyvyys ja yhteiset laskentaperusteet parantavat ymmärrystä toimien vaikuttavuudesta, parantavat päästövähennystoimien uskottavuutta ja lisäävät luottamusta muihin osapuoliin. Täytäntöönpanon valvontamekanismia tulisi kehittää jo perustettujen uusien prosessien pohjalta. Kysymys 8:Miten YK:n neuvotteluprosessia voitaisiin kehittää niin, että sillä tuettaisiin paremmin osallistavaa, kunnianhimoista, tehokasta ja oikeudenmukaista vuoden 2015 sopimusta ja varmistettaisiin sen täytäntöönpano? Suomi pitää tärkeänä, että EU on neuvotteluja tukevissa epävirallisissa tapaamisissa vuosina aktiivinen toimija ja että toimia koordinoidaan EU:n sisällä. Suomi katsoo, että YK:n ilmastosopimuksen ja sen alaelinten tulee kriittisesti tarkastella toimintatapojaan neuvottelujen tehostamiseksi ja uuden sopimuksen vaikuttavuuden parantamiseksi. Ilmastoneuvotteluissa käytettävissä olevien resurssien pääpainon tulee kuitenkin ennen vuotta 2016 olla nyt sovitussa työohjelmassa ja uuden ilmastosopimuksen valmistelussa. Kysymys 9:Miten EU voi parhaiten tukea yleissopimuksen ulkopuolisia prosesseja ja aloitteita ja viitoittaa tietä kunnianhimoiselle ja tehokkaalle vuoden 2015 sopimukselle? Suomi katsoo, että YK:n ilmastoneuvottelujen ulkopuolisia foorumeita ja tapaamisia tulee täysimääräisesti hyödyntää siten, että neuvotteluissa voidaan saavuttaa merkittävää edistystä jo vuoden 2014 aikana. Lisäksi EU:n tulee aktiivisesti tukea sopimuksen ulkopuolisia kumppanuuksia ja aloitteita maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi osapuolten päästövähennyssitoumusten lisäksi. Pääasiallinen sisältö: Kiireellinen tarve päästövähennysten kunnianhimon nostamiseen

9 7(14) Ilmastonmuutoksesta kielii se, että 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli historian lämpimin ja vuoden 2012 kesällä todistettiin myös ennennäkemätön arktisen alueen jääpeitteen sulaminen. Samalla äärimmäiset sääilmiöt kuten kuivuus ja tulvat ovat lisääntyneet huomattavasti. Selvästä tieteellisestä näytöstä huolimatta toimet ilmastonmuutokset hillitsemiseksi jäävät paljon siitä, mitä tarvittaisiin, jotta maapallon keskilämpötilan nouseminen saataisiin pysymään kahden asteen alapuolella. UNEP:in ja Maailmanpankin raportit kertovat, että nykyiset päästövähennystavoitteet eivät mitenkään riitä pysymään kahden asteen tavoitteessa. Ilmastonmuutoksen vahingollisten seurauksien välttämiseksi on toimittava yhdessä, nopeasti ja kunnianhimoisesti. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että tämä on yhä mahdollista ja maille voi olla myös muuta hyötyä hillintätoimista mm. uudet työpaikat, kansallinen energiavarmuus, kaupunkien joukkoliikenne, energiatehokkuus ja ilmanlaadun paraneminen. Nykyinen taloustilanne ja työkalujen puute kuitenkin jarruttavat monia maita siirtymästä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Vuonna 2011 kansainvälinen yhteisö aloitti neuvottelut uudesta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta Durbanin toimintaohjelman (Durban Platform for Enhanced Action, ADP) alla. Sopimuksen valmistelu saatetaan loppuun vuonna 2015 ja sen on määrä tulla voimaan Neuvotteluissa on kaksi pääkysymystä: vuonna 2015 sovittava uusi ilmastosopimus ja sen rakenne sekä kunnianhimon lisääminen jo ennen vuotta Vaikka tämä paperi keskittyy vuoden 2015 ilmastosopimukseen, ennen vuotta 2020 tehdyt päätökset ovat ratkaisevia, jos halutaan saada politiikkatoimet oikealle uralle. Kansainvälinen ilmastopolitiikka: Tilanne, haasteet ja mahdollisuudet vuosina Vuoden 2015 sopimuksen täytyy tuoda nykyiset ilmastosopimuksen (UNFCCC) alla olevat sitovat ja ei-sitovat järjestelyt yhteen yhdeksi kokonaisvaltaiseksi laillisesti sitovaksi järjestelmäksi. Päästövähennyslupaukset vuoteen 2020 mennessä perustuvat sekä Kioton pöytäkirjan toiseen velvoitekauteen sekä Kööpenhaminassa annettuihin ja Cancúnissa virallisesti hyväksyttyihin erilaisiin päästövähennystoimiin. Kööpenhaminan/Cancúnin prosessi mahdollisti laajemman kansainvälisen osallistumisen ensimmäistä kertaa Yhdysvallat, Kiina, Intia, Brasilia, EU ja muut maat sitoutuivat kansainvälisellä tasolla kansallisiin ilmastotoimiin saman kehikon sisällä. Monet lupauksista ovat kuitenkin vapaaehtoisia ja ehdollisia, eivätkä ne riitä kahden asteen lämpötilanousun alla pysymiseen. Uuden sopimuksen valmistelussa täytyy ottaa huomioon kokemukset ilmastosopimuksen, Kioton pöytäkirjan ja Kööpenhaminan/Cancúnin prosesseista. Sen on saatava mukaan kaikki ne suuret taloudet, jotka ovat tähän asti kieltäytyneet tekemästä laillisesti sitovia päästövähennyssitoumuksia. Uuden sopimuksen tulee erityisesti muuttaa nykyinen kansallisten vapaaehtoisten sitoumusten palapeli laillisesti sitovaksi sopimukseksi, joka yhdistää tehokkaasti kansalliset ja ylikansalliset lähtökohdat. Uudessa sopimuksessa on myös otettava huomioon se, miten maailma on muuttunut ilmastoneuvottelujen aloitusvuodesta 1990 ja miten se tulee muuttumaan vuoteen 2030 mennessä. Sopimus tulee toimimaan maailmassa, jossa tiede on todistanut ilmastonmuutoksen olemassaolon. nousevat taloudet ovat kasvava kasvihuonekaasupäästöjen lähde, kestävässä kehityksessä on yhä

10 8(14) huomattavia haasteita, ilmastonmuutoksen hillintä tuo myös huomattavia mahdollisuuksia ja kasvava maailmalaajuinen kauppa lisää hiilivuoden riskiä sekä tuotantoon liittyviä päästöjä. Tärkeää olisi edetä ympäristötuotteiden ja palvelujen vapauttamista koskevissa neuvotteluissa mm. ympäristöteknologian siirron helpottamiseksi. Tarpeellisten päästövähennystoimien mahdollistaminen Aikaisemmat neuvottelut ovat johtaneet päästövähennystavoitteisiin, joiden kunnianhimo ei ole tarpeeksi korkea. Uuden sopimuksen on vältettävä tämä tilanne, jotta vältyttäisiin vaaralliselta ilmastonmuutokselta. Vuoteen 2015 mennessä tosin tuskin pystytään jakamaan koko tarvittava päästövähennystaakka maailmanlaajuisesti oikeudenmukaisella tavalla. Sopimuksen on siis pyrittävä luomaan oikeudenmukaiset alkuasetelmat tavoitteeseen pääsemiseksi ja varmistettava se, että kunnianhimon tasoa voidaan myöhemmin nostaa joustavasti niin maailmanlaajuisesti kuin yksittäisten maiden kohdalla. Sopimuksen täytyy myös osoittaa osapuolille, että yhdessä voidaan saavuttaa enemmän ja että omia toimia ei tulisi ehdollistaa muiden toimille. Tarvitaan myös kannusteita kunnianhimon tason korottamiseen. Kaikkien suurimpien talouksien ja sektorien osallistumisen mahdollistaminen maailmanlaajuiseen ilmastonmuutoksen hillintään Kaikkien suurimpien talouksien ja päästösektorien on osallistuttava ilmastonmuutoksen hillintään vertailtavalla, oikeudenmukaisella, läpinäkyvällä ja laskennallisesti yhdenmukaisella tavalla. Ilman tällaista sopimusta yksittäiset valtiot ja alueet voivat jatkaa toimintaa alhaisemmalla kunnianhimolla kuin mitä heidän kilpailijansa ovat valmiita tekemään. Uuden sopimuksen täytyy rohkaista ja antaa kannustimia kunnianhimon tason nostamiseen aikaisessa vaiheessa sekä tasata johtajien ja viivyttelijöiden välistä eroa. Vuonna 2007 EU esitti ensimmäisenä suurena ilmastoneuvottelijoiden osapuolena kaksiosaisen päästötavoitteen vuodelle 2020: EU vähentäisi päästöjä riippumatta muiden toimista 20 % vuoden 1990 tasolta ja 30 % sillä ehdolla, että muut suuret taloudet lähtisivät mukaan päästövähennyksiin. Tämän jälkeen monet muutkin osapuolet esittivät vastaavia ehdollisia sitoumuksia. Ehdot ovat osapuolten välillä hyvin erilaisia ja niissä on runsaasti tulkinnanvaraa. Vuonna 2013 n. 80 %:lle maailman päästöistä on esitetty jonkinasteisia päästövähennyssitoumuksia. Sitoumukset eivät kuitenkaan ole oikeudellisesti sitovia eivätkä riittävän suuria kahden asteen tavoitteen kannalta. Useimmat ehtoja esittäneet osapuolet eivät ole siirtyneet korkeimpaan päästövähennyssitoumukseensa. Ilmastonmuutoksen valtavirtaistaminen ja miten erilaiset prosessit sekä aloitteet voisivat täydentää toisiaan Ilmastonmuutoksen hillinnän täytyy olla läpileikkaava politiikka, joka tukee talouskasvua ja kestävän kehityksen tavoitetta sekä mahdollistaa uusien työpaikkojen synnyn. Sekä ilmastonmuutoksen hillintä että siihen sopeutuminen tulee integroida tai valtavirtaistaa osaksi kaikkia politiikkatoimien aloja energiaa, liikennettä, teollisuutta, maa- ja metsätaloutta sekä laajempia kestävän kehityksen

11 9(14) politiikkoja ja strategioita. Tähän liittyy myös Rio+20 -kokouksen seuranta, vuosituhattavoitteiden tarkastelu sekä biodiversiteettisopimuksen toimeenpano. Uuden sopimuksen tulisi lisäksi rohkaista kahden- ja monenvälisiä sekä alueellisia hankkeita, jotka täydentävät ja tehostavat ilmastosopimuksen tavoitteita. Näitä täydentäviä aloitteita voisivat olla mm. fossiilipolttoaineiden tukiaisten poistaminen, Rio+20 -kokouksen aloitteet sekä lyhytaikaisten ilmastotekijöiden vähentäminen. Uuden ilmastosopimuksen muoto Jotta uusi sopimussaisi aikaan enemmän tuloksia kuin Kioton pöytäkirja sekä Kööpenhaminan ja Cancúnin ilmastokokoukset ovat tuottaneet, tulee sopimuksen olla kattava, kunnianhimoinen, tehokas, oikeudenmukainen ja laillisesti sitova. Ainoastaan laillisesti sitova sopimus tuo sen poliittisen tahdon, joka johtaa tarvittavaan kunnianhimon tasoon ja maailmanlaajuiseen vihreään talouteen siirtymiseen ja joka mahdollistaa sitoumusten ratifioinnin ja toimeenpanon sekä kaikkien osallisten sitoutumisen. Sopimuksen täytyy keskittyä uusien ja kunnianhimoisten päästövähennysvelvoitteiden syntymiseen ja vahvistaa jo olemassa olevaa ilmastonmuutoksen hallinollista kehikkoa. Tieteellinen tutkimus, erityisesti IPCC:n viides arviointiraportti, on otettava uudessa sopimuksessa huomioon. Sopimuksen tulee olla myös tarpeeksi joustava, jotta se voi ottaa huomioon tieteen myöhemmin tuottamat uudet tulokset ja muut muutokset. Ilmastonmuutoksen hillintä Tieteen mukaan päästöt on saatava laskuun ennen vuotta 2020, jos me haluamme pitää maapallon keskilämpötilan nousun alle kahden asteen. Uuden sopimuksen tulee siis mahdollistaa se, että maailmanlaajuiset päästöt olisivat vuonna 2030 alhaisemmat kuin vuonna Vaikka Kööpenhaminan ja Cancúnin päästövähennyslupaukset ja Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi eivät ole tuoneet tarpeellista kunnianhimon tasoa, ovat ne kuitenkin luoneet laajan kansallisten politiikkatoimien kirjon. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset tulevat näkymään voimakkaammin ja sopeutumisen haasteet tulevat lisääntymään. Sopeutumistoimien tulee vaihdella alueiden mukaan, samoin kuin ilmastonmuutoksen vaikutuksetkin eroavat maantieteellisten, kulttuuristen, taloudellisten ja sosiaalisten erojen takia. On olennaista valtavirtaistaa sopeutuminen kaikille politiikkatoimien aloille sekä ottaa huomioon jo kehitetty kansainvälinen ilmastonmuutoksen sopeutumisen hallintokehikko. Sopeutumisen institutionaalinen kehikko sovittiin Cancúnissa vuonna Toimeenpanon välineet EU:n täytyisi tukea kattavaa ja integroitunutta lähestymistapaa ilmastopolitiikan toimeenpanossa, mukaan lukien rahoitus. Tällä hetkellä ilmasto-, biodiversiteetti-, kehitys- ja kestävän kehityksen rahoituksesta keskustellaan eri foorumeilla, vaikka mahdolliset rahoituslähteet ovat samoja. Kaikki rahoituksen lähteet tulee ottaa huomioon, niin kansalliset, kansainväliset, julkiset kuin yksityisetkin.

12 10(14) Rahoituksen tärkein tehtävä uudessa sopimuksessa on tukea köyhiä maita näiden päästövähennys- ja sopeutumistoimien toimeenpanossa. Vuoteen 2030 mennessä kaikkien suurten ja nousevien talouksien odotetaan lisäävän tukeaan. Uudessa sopimuksessa tulee ottaa huomioon se tosiasia, että osa aikaisempia kehitysmaita on jo ohittanut bruttokansantuotteellaan köyhimpiä teollisuusmaita ja siirtyä pois teollisuusmaat/kehitysmaat -jaottelusta tilanteeseen, jossa vastuu rahoituksesta on laajemman maajoukon harteilla. Vuoteen 2020 mennessä suuri osa edullisimmista päästövähennysmahdollisuuksista, kuten energiatehokkuus ja kilpailukykyisin uusiutuva energia, ovat jo käytössä. Uusimpien teknologioiden rahoittaminen ja oikeiden politiikkatoimien kehittäminen ovat siten avainasemassa. Maiden suotuisan toimintaympäristön kehittyminen on edellytys todellisten investointien mobilisoimiseksi uusiin teknologioihin ja syvällisen muutoksen aikaansaamiseksi teollisilla-, palvelu- ja muilla tuotannonaloilla. Yksityinen sektori on saatava mukaan laadullisesti uudella tavalla. Uuden sopimuksen toimeenpaneminen kustannustehokkaasti vaatii markkinamekanismien käyttöä. Kioton pöytäkirjan joustomekanismit ovat antaneet kokemusta markkinamekanismeista ja synnyttäneet EU:ssa päästökauppajärjestelmän. Muita paikallisia päästökauppajärjestelmiä on myös syntynyt ja valtioilla on myös halua linkittää niitä keskenään. Viime vuosina kehitystä on siten tapahtunut enemmän kahden- ja monenvälisissä ratkaisuissa kuin ilmastonsopimuksen alla. Päästöjen raportointi ja todentaminen Tulevien neuvottelujen tulisi keskittyä luomaan vahva yhtenäinen laskentamenetelmä, ottaen huomioon Kioton pöytäkirjasta saadut kokemukset. Järjestelmän kehittäminen on tärkeää ottaen huomioon keskustelun maiden kotimaisten toimien vertailtavuudesta ja siitä johtuvasta kunnianhimon tason määrittämisestä. Epäluulo ja epävarmuus eri maiden kunnianhimon tasosta heikentävät luottamusta. Kansainvälinen sopimus, jossa on vahva laillinen komponentti, edellyttää siten toimeenpanon valvontaa ja varmistusta siitä, että kukin osapuoli on saavuttanut tavoitteensa. Lisäksi sen tulee pitää huolta sääntöjen noudattamisesta ja riketapauksissa tilivelvollisuudesta. Tie uuteen ilmastosopimukseen YK:n neuvotteluprosessi on muuttunut viime vuosikymmeninä monimutkaisemmaksi ja kalliimmaksi. Osapuolikokoukset ovat politisoituneet ja ne eivät ole usein pystyneet vastaamaan kansalaisten ja tieteen vaatimuksiin, mikä on vähentänyt prosessin uskottavuutta ja kansalaisten tukea ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan. Neuvotteluprosessia voisi tehostaa monin keinoin, mm. päättämällä uusista menettelytapasäännöistä, järjestämällä osapuolikokouksia harvemmin, yhdenmukaistamalla asiakohtia, järjestämällä enemmän epävirallisia tapaamisia, ottamalla sidosryhmät vahvemmin mukaan ja vahvistamalla sihteeristön roolia. Uuden ilmastosopimuksen onnistuminen vaatii laajan tuen poliittisilta, erityisesti maailman merkittävimpien talouksien, johtajilta. YK:n pääsihteerin järjestämä kokous maailman johtajille

13 11(14) vuonna 2014 on tärkeä virstanpylväs poliittisen painoarvon nostamisessa. Myös G20 ja MEF (Major Economies Forum) ovat tärkeitä tekijöitä. Tarpeellinen poliittinen tuki on kuitenkin mahdollista vain koko yhteiskunnan tuella ja osallistumisella niin liike-elämän, kansalaisten, kaupunkien, alueiden, teollisuuden kuin poliitikkojenkin. Uusi sopimus tarvitsee myös suunnannäyttäjiä, jotka esimerkeillään osoittavat ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien hyödyllisyyden ja sen, että talouskasvu, köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat keskenään yhteensopivia. Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: Ympäristöjaosto EU-ministerivaliokunta, Käsittely Euroopan parlamentissa: Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: Komission tiedonantoon sinänsä ei liity taloudellisia tai muita vaikutuksia koska kyse on keskustelunavauksesta eikä varsinaisesta ehdotuksesta Uuden kattavan ilmastosopimusjärjestelmän taloudelliset vaikutukset riippuvat EU:n päästövähennysprosentista, päästövähennysten kohdentumisesta päästökauppa ja ei-päästökauppasektorille, joustomekanismien käyttömahdollisuuksista, hiilinielujen asemasta, EU:n sisäisestä taakanjaosta päästökauppasektorin ulkopuolella sekä ilmastosopimusjärjestelmään sisältyvistä mahdollisista uusista rahoitusvelvoitteista. Ilman sopimusta kulut kasvavat globaalisti suureksi. Ilmastonmuutoksen vaikutus luonnonkatastrofeihin on kiistaton vaikkei se ole syynä kaikkiin katastrofeihin, joiden määrä on vuoden aikana nelinkertaistunut. Luonnonkatastrofien hintalappu v oli 300 mrd dollaria, tuplasti maailman kehitysavun (ODA) määrä. Cancúnin vuoden 2010 ilmastokokouksen päätösten mukaan teollisuusmaiden tavoitteena on saada aikaan100 miljardin dollarin vuotuinen rahoitusvirta kehitysmaiden ilmastotoimiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä summa koostuu teollisuus- ja kehitysmaiden yksityisestä ja julkisesta rahoituksesta sekä innovatiivisista rahoituslähteistä. Pitkän aikavälin ilmastorahoituksen taakanjaosta ei ole vielä sovittu, joten Suomen maksuosuutta ei tiedetä. Vuonna 2009 tehtyjen arvioiden mukaan Suomen vuotuinen budjettirahoitteinen maksuosuus olisi vajaan 70 miljoonan euron ja noin 200 miljoonan euron välillä. Nämä arviot tehtiin tuolloin komission tiedonannon pohjalta, niissä oletettiin myös nopeasti kehittyvien maiden osoittavan julkista rahoitusta uuteen ilmastorahastoon, ja globaalin taakanjaon perustuvan maksukyvyn lisäksi päästöihin nykyisessä neuvottelutilanteessa nämä

14 12(14) oletukset vaikuttavat jokseenkin epärealistisilta. Ilmastoneuvottelujen edetessä arvio julkisen ilmastorahoituksen määrästä vuonna 2020 tulee täsmentymään, jolloin on mahdollista myös esittää täsmällisempiä arvioita Suomen maksuosuudesta. Vuoden 2020 jälkeisistä rahoitusvelvoitteista ei neuvotteluissa ole toistaiseksi sovittu mitään. Ympäristövaikutukset: Uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen vaikutukset ympäristöön olisivat hyvin laajakantoisia, eikä niitä ole tässä vaiheessa mahdollista arvioida tarkasti. Ympäristövaikutukset riippuvat sopimuksen maantieteellisestä kattavuudesta (mitkä maat tulevat mukaan sopimukseen), sektoraalisesta kattavuudesta (millä sektoreilla politiikkatoimista tai jatkotoimista sovitaan) sekä sopimuksessa määritellyistä tavoitteista (esim. mihin maapallon keskilämpötilan nousutasoon pyritään ja miten painotetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja päästöjen vähentämistä) ja tarkemmista toimista. Sopimuksella pyritään tukemaan YK:n ilmastosopimuksen tavoitteita ja siinä pyritään sopimaan sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä että ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Mikäli kasvihuonekaasupäästöjen merkittävästä vähentämisestä myös pitkällä aikavälillä saadaan sovittua, sopimus tuottaa hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvioiden mukaan hyötyä vältetyistä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisellä voidaan yleensä pienentää myös muiden haitallisten päästöjen, kuten happamoittavien päästöjen vaikutuksia. Lisäksi sopimuksella voi olla merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi metsien tilaan ja biodiversiteettiin riippuen sen tarkemmasta sisällöstä. IPCC:n neljännessä arviointiraportissa (2007) todetaan, että maapallon lämpeneminen on tosiasia. Maapallon keskilämpötila on kohonnut 0,74 astetta viimeisimmän sadan vuoden aikana. Myös merenpinnan on havaittu nousseen ja jää- sekä lumipeitteen pienentyneen. Lämpeneminen johtuu hyvin todennäköisesti pääosin maapallon kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Kasvihuoneilmiö on voimistunut, koska ihmisen toiminta on IPCC:n arvion mukaan yli 90 % todennäköisyydellä lisännyt hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Vaikka kasvihuoneilmiön voimistuminen on ilmeinen fysikaalinen tosiasia, ei ole täyttä varmuutta siitä, kuinka paljon se lopulta vaikuttaa ilmastoon eri puolilla maapalloa. Uusimpien ilmastoskenaarioiden mukaan maapallon keskilämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä 1,1 6,4 astetta verrattuna vuosien keskilämpötilaan. Myös sadanta muuttuu; se kasvaa napojen lähettyvillä ja pienenee monilla alueilla, joilla kuivuus on jo nyt ongelma. Suomi sijaitsee alueella, jossa lämpenemisen arvioidaan olevan selvästi voimakkaampaa kuin koko maapallon keskimääräinen lämpeneminen. Lisäksi muutokset tulevat olemaan suurempia talvella kuin kesällä. Lämpenemisen ohella sademäärien arvioidaan kasvavan. Suomessa uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen ympäristövaikutukset konkretisoituisivat mahdollisina muutoksina EU-lainsäädäntöön, josta käynnistyisi erillinen yhteispäätösmenettely.

15 13(14) Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: Vankalla pohjalla oleva ilmastopolitiikka on sopusoinnussa ns. vihreän talouden edistämisen kanssa. EU:n strategisesti keskeisiin tavoitteisiin kuuluu teollisuuden uudelleen suuntaaminen kohti kestävämpää tulevaisuutta hyödyntäen vähähiilistä teknologiaa, uusiutuvia ja kierrätettäviä raakaaineita sekä uusiutuvaa energiaa. EU:n edelläkävijyys vähähiilisessä teknologiassa sekä uusiutuvan energian kehittämisessä edellyttää jatkuvia ponnisteluja. Ilmastopolitiikkaan liittyy huomattavia sivuhyötyjä esim. öljyriippuvuuden vähentäminen sekä ilmanlaadun paraneminen.

16 14(14) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi kasvihuonekaasut, ilmastonmuutos TEM, UM, YM EUE, LVM, MMM, OKM, SM, STM, VM, VNK