Ville Niinistö ympäristöministeri

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö E-KIRJE YM YSO Meuronen Tomi(YM), Laurikka Harri(YM) Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia EU: Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden ratifiointi EU:ssa: yleisjärjestelyt ja metsäkatokompensaatio U/E-tunnus: EUTORI-numero: Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden ratifioinnista EU:ssa, sen yleisjärjestelyistä ja metsäkatokompensaatiosta. Ville Niinistö ympäristöministeri LIITTEET YM

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Kioton pöytäkirja, ilmastonmuutos TEM, UM, YM EUE, LVM, MMM, OKM, OM, SM, STM, TPK, VM, VNK

3 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM YSO Laurikka Harri(YM) Asia EU: Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden ratifiointi EU:ssa: yleisjärjestelyt ja metsäkatokompensaatio Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: - U-tunnus / E-tunnus: - Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden ratifioinnista ei ole vielä saatu komission ehdotusta EU:n ratifiointipäätökseksi. Perusmuistion tavoitteena on Suomen kannanmuodostus ennakkovaikuttamista varten. Komission pääasiallisia ratifiointiin liittyviä ehdotuksia odotetaan elo-syyskuussa Komissio on ilmoittanut pyrkivänsä konsultoimaan jäsenmaita huhti-kesäkuussa ennen virallisten ehdotuksien antamista varmistaakseen ehdotuksilleen riittävän tuen. Keskeinen osa toisen velvoitekauden ratifiointia EU:ssa on Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukainen sopimus pöytäkirjan päästövähennysvelvoitteen toteuttamisesta yhteisesti. Pöytäkirjan 4 artiklan mukaisessa sopimuksessa voidaan uudelleen määritellä osapuolia koskevat velvoitteet edellyttäen, että kyseisiä osapuolia koskeva yhteenlaskettu velvoite ei muutu. EU:n tapauksessa sopimuksessa (ns. EU-kupla ) tullaan määrittelemään siis yksittäisten jäsenmaiden vastuut. Komissiolta on ennakkotietojen mukaan tulossa ratifiointiin liittyen seuraavat ehdotukset: Kansainvälinen sopimus Islannin kanssa osallistumisesta EU-kuplaan (neuvoston päätös määräenemmistöllä, Euroopan parlamentin hyväksyntä) Päätös Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden ratifioinnista (neuvoston päätös, parlamentin hyväksyntä ) EU-kuplan vaatima ensisijainen täytäntöönpanolainsäädäntö (neuvoston ja parlamentin tavallinen lainsäätämisjärjestys) EU-kuplan vaatima toissijainen täytäntöönpanolainsäädäntö (mahdolliset tarkemmat delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset) Vuoden 2013 aikana komission ehdotuksia odotetaan ainakin kohdista 1 3. Asioista tullaan informoimaan eduskuntaa U-kirjelmällä.

4 2(7) Toisen velvoitekauden ratifiointi on kokonaisuus, johon liittyy useita avoinna olevia kysymyksiä. Näitä ovat mm. 1) EU-kuplan toteuttamista koskeva järjestely suhteessa jo sovittuun EU-lainsäädäntöön kuten ilmasto- ja energiapakettiin (mm. päästökauppadirektiivi 2009/29/EY ja taakanjakopäätös 406/2009/EY), 2) Islannin ja Kroatian osallistuminen EU-kuplaan, 3) hiilinielujen kytkentä EU-kuplaan, 4) toimeenpanon kattavuuteen liittyvät kysymykset (esim. sektorit, kaasut, alueelliset erot, Kioton pöytäkirjan sääntöjen soveltaminen) ja 5) päästöyksiköiden hallinta, ml. rekisterikysymykset. Tässä perusmuistiossa käsitellään näistä kysymyksistä vain EU-kuplan yleisjärjestelyä sekä Suomelle tärkeää kysymystä maankäyttö, maankäytön muutos ja metsänhoitosektorin (LULUCF) kohtelusta ja erityisesti korvausta metsäkadon kompensaatiomahdollisuuden menetyksestä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Suomi voi saada korvauksen osin tai kokonaan ratifioinnin yhteydessä tai vaihtoehtoisesti erillisen menettelyn, esim. komission päätöksen kautta, mahdollisesti vasta ratifiointipäätöksen jälkeen. Ratifiointi on myös komission ilmastonmuutoskomitean kokouksen esityslistalla keskusteluasiana. Asiakirjat: - EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Komission ehdotuksia ei ole vielä saatavilla. Kioton toisen velvoitekauden ratifiointipäätöksen oikeusperusta on menettelyn osalta oletettavasti SEUT 218 artiklan 6 kohta sekä muilta osin 192 artikla. Käsittelijä(t): Suomen kanta/ohje: Ympäristöministeriö, neuvotteleva virkamies Harri Laurikka, Maa- ja metsätalousministeriö, neuvotteleva virkamies Anne Vehviläinen, Maa- ja metsätalousministeriö, neuvotteleva virkamies Tatu Torniainen, Työ- ja elinkeinoministeriö, neuvotteleva virkamies Juhani Tirkkonen, EU-kuplan yleisjärjestely Suomelle on tärkeää, että EU-kuplaa koskevassa järjestelyssä selkeästi määritellään, mihin jäsenmaat sitoutuvat ratifioidessaan Kioton toisen velvoitekauden ja ettei velvoitekauden toimeenpano lisää jäsenmaiden vastuita ja taakkaa yli sen, mistä EU:n ilmasto- ja energiapaketissa on sovittu. Suomi suhtautuu varauksellisesti vaihtoehtoon, jossa EU:n jäsenmaille esitettäisiin osana EU-kuplaa jäsenmaakohtaiset koko talouden kattavat päästötavoitteet, kuten tehtiin ensimmäisellä velvoitekaudella Tätä on nyt vaikea toteuttaa tilanteessa, jossa EU:n päästökauppajärjestelmässä ei ole jäsenmaakohtaisia päästötavoitteita ja niillä periaatteilla, jotka neuvosto linjasi vuonna 2012 päätettäessä EU:n tavoitteesta toisella velvoitekaudella (EU-kupla perustuu vuonna 2009 hyväksyttyyn EU:n ilmasto- ja energiapakettiin ja EU-kuplassa yhdenkään jäsenmaan päästövähennysvelvoitteet eivät saa kiristyä suhteessa EU:n voimassa olevaan lainsäädäntöön, so. ilmasto- ja energiapakettiin). Suomi suhtautuu tässä vaiheessa varauksellisesti vaihtoehtoon, jossa päästökaupan ulkopuoliselle sektorille määritellään jäsenmaakohtaiset luvut. Suomi pitää parempana ja on valmis selvittämään

5 vaihtoehtoja, joissa määritellään prosessi tarkkojen lukujen määrittämiseksi jälkikäteen. Suomi kuitenkin huomioi, että lukujen määrittämiseen jälkikäteen voi myös liittyä ongelmia. 3(7) Hiilinielujen (ns. LULUCF-sektori) kytkentä EU-kuplaan ja metsäkatokompensaatio Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella Durbanin ilmastokokouksen (joulukuu 2011) Kioton toista velvoitekautta koskevassa päätöksessä Suomi menetti Kioton pöytäkirjan ensimmäiseen kauteen verrattuna mahdollisuuden metsäkatokompensaatioon. Suomi neuvottelee metsäkatokompensaation menetyksen korvaamisesta täysimääräisesti pöytäkirjan toisella, vuonna 2013 alkaneella kaudella. Suomen tavoitteena on korvauksesta sopiminen ratifioinnin yhteydessä tai vaihtoehtoisesti erillisen menettelyn kautta kuitenkin siten, että ratkaisu olisi selvillä ratifioinnin yhteydessä. Suomi on myös avoin tarkastelemaan vaihtoehtoa jossa komission päätöksellä siirrettäisiin Suomelle tarvittava määrä päästöyksiköitä. Pääasiallinen sisältö: Suomi suhtautuu tässä vaiheessa ratifiointineuvottelujen yhteydessä kielteisesti sellaisiin vaihtoehtoihin, jotka eivät mahdollista metsäkatokompensaation menetyksen aiheuttaman alijäämän korvaamista täysimääräisesti. Edellytyksenä on, että ratkaisu ei vaikuta unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan metsiä koskevissa kysymyksissä. Suomi on kuitenkin valmis tarkastelemaan vaihtoehtoja, joissa LULUCF-sektori on jäsenmaan vastuulla, mutta sektoria koskevassa alijäämätilanteessa sovelletaan jäsenmaiden välistä tasausmekanismia. Suomi pyrkii tasausmekanismin yhteydessä ratkaisuihin, joissa saadaan varmuus syntyvän alijäämän kompensoinnista. Ratkaisuissa tulee pyrkiä myös mekanismin selkeyteen ja hallinnolliseen keveyteen. Ratifioinnin lähtökohdat Euroopan unioni ja sen jäsenmaat antoivat Dohan osapuolikokouksessa joulukuussa 2012 kirjallisen suostumuksen Kioton pöytäkirjan muutokseen, joka mahdollistaa toisen velvoitekauden toimeenpanon vuosina Jotta pöytäkirjan muutos tulisi voimaan, vähintään ¾ pöytäkirjan osapuolista on se ratifioitava. EU:n osalta ratifiointi vaatii neuvoston, parlamentin sekä kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän. Kyseessä on niin sanottu sekasopimus, joka sisältää sekä EU:n että jäsenvaltioiden toimivaltaa kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi Suomen sitoutuminen Kioton pöytäkirjan muutokseen vaatii myös kansallisen hyväksymismenettelyn, jonka valmistelu on myös aloitettu. Pöytäkirjan muutokseen kirjattiin, että EU toteuttaa Kioton pöytäkirjan liitteeseen B kirjatun päästötavoitteen (-20/-30 % vuoden 1990 tasolta vuoteen 2020 mennessä) yhteisesti Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti samoin kuin ensimmäisellä velvoitekaudella. Toisen velvoitekauden EU-kuplaan osallistuvat myös jäseneksi liittyvä Kroatia sekä Islanti. Dohassa EU ja sen jäsenmaat sekä Kroatia ja Islanti antoivat lausuman, jonka mukaan ne toimittavat ratifiointiasiakirjansa yhtä aikaa ilmastosopimuksen sihteeristölle ja että pöytäkirjan muutoksen 3.7ter artikla (sallitun päästömäärän leikkaus tapauksissa, jossa päästöt kasvavat vuosien tasolta vuoteen 2020 mennessä) ei EU-kuplan vuoksi koske yksittäisiä jäsenmaita, Kroatiaa tai Islantia. Lisäksi ympäristöneuvoston päätelmissä maaliskuussa 2012 oli jo EU:n sisäisesti sovittu, että EUkupla perustuu vuonna 2009 hyväksyttyyn EU:n ilmasto- ja energiapakettiin ja että EU-kuplassa

6 4(7) yhdenkään jäsenmaan päästövähennysvelvoitteet eivät saa kiristyä suhteessa EU:n voimassa olevaan lainsäädäntöön, so. ilmasto- ja energiapakettiin. EU-kuplan yleisjärjestely: vaihtoehdot Komissio on tutkinut EU-kuplan järjestelyihin liittyviä mahdollisuuksia Kioton pöytäkirjan artiklan 4 ja jo voimassaolevan EU-lainsäädännön näkökulmasta. Komission keskeinen johtopäätös on, että EU-kupla on nyt lähes mahdotonta toteuttaa siten, kuin se tehtiin ensimmäisellä velvoitekaudella , jolloin jokaiselle jäsenmaalle (EU-15) oli määritetty uusi ja erillinen koko talouden kattava päästövähennystavoite. Esimerkiksi Suomen pöytäkirjan liitteeseen B merkitty päästövähennystavoite oli -8% vuoden 1990 tasolta, mutta artiklan 4 mukaisessa sopimuksessa Suomen tavoitteeksi muodostui 0 % vuoden 1990 tasolta. Komissio on myös esittänyt, että vaihtoehto, jossa päästökauppa otettaisiin erilleen ja lukuja esitettäisiin jäsenmaakohtaisesti vain päästökaupan ulkopuolisille (taakanjakopäätöksen alaisille) sektoreille, on yhtä lailla hyvin vaikea. Komissio on ilmoittanut, että se ei lähtökohtaisesti halua avata vuonna 2008 tehtyä energia- ja ilmastopakettia. Näin ollen se pitää parhaimpana vaihtoehtoa, jossa kansallisia velvoitteita ei määritellä lainkaan ja jossa EU vastaa yhdessä Kioton toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteiden saavuttamisesta. Tämä lähestymistapa olisi myös EU:n Dohan osapuolikokouksessa annetun lausuman mukainen. Komission mukaan useat syyt vaikuttavat tilanteeseen. Keskeisin syy on EU:n päästökauppajärjestelmä. EU päästökauppa on EU:n yhteinen politiikkatoimi joka kattaa suuren osan EU:n kokonaispäästöistä. Kaudella huutokaupan osuus lisääntyy EU-päästökaupassa merkittävästi, jolloin mitään jäsenmaakohtaisia kiintiöitä ei tältä osin voida laskea edes välillisesti. Toinen syy on se, että sekä päästökauppaa että taakanjakopäätöstä koskevat tavoiteluvut tulevat täsmentymään vuoden 2013 jälkeen, mikä hankaloittaa lukujen ilmoittamista etukäteen. Kolmas syy on se, että taakanjakopäätös pitää sisällään runsaasti erilaisia joustokeinoja ja jäsenmailla on EUlainsäädännössä mahdollisuus valita joidenkin sektorien liittäminen päästökauppaan (opt-in) ja jättäminen ulkopuolelle (opt-out). Neljäs syy on se, että joidenkin jäsenmaiden vuoteen 1990 suhteutetut luvut saattaisivat herättää kritiikkiä kansainvälisellä tasolla. Komission mukaan artiklaa 4 voidaan myös tulkita siten, ettei sitä koskevassa sopimuksessa, EUkuplassa, välttämättä tarvitse esittää jäsenmaakohtaisia lukuarvoja. Näiden sijasta voitaisiin esittää prosessi, jolla luvut määritetään jälkikäteen toteutuneen kehityksen perusteella. Edellytyksenä tässä on se, että prosessi on sellainen, että se varmistaa EU:n Kioton pöytäkirjan liitteeseen B kirjaaman päästövähennyksen toteutumisen ja että sopii hyvin yhteen voimassaolevan EU-lainsäädännön kanssa. Tilanne EU:ssa on se, että muutamat jäsenmaat haluaisivat EU:n määrittävän jokaiselle jäsenmaalle omat, koko talouden kattavat päästövähennysvelvoitteet. Komissio on tästä syystä pohtinut jäsenmaille myös mahdollisuutta esittää omat indikatiiviset tavoitteensa EU-kuplan yhteydessä. Hiilinielujen kytkentä EU-kuplaan Ilmasto- ja energiapaketin täysimääräinen toteuttaminen toteuttaa pitkälti myös EU:n velvoitteen Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. EU:n ilmasto- ja energiapaketti ei kuitenkaan sisältänyt maankäyttö, maankäytön muutos ja metsänhoito sektoreita (LULUCF-sektorit). Paketti eroaa myös eräiltä muilta osin Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden kattavuudesta. Mikäli LULUCF-sektorit niitä koskevien laskentasääntöjen nojalla ovat alijäämäisiä eli sektoreilla syntyy yhteenlaskettuna enemmän päästöä kuin hiilinielua, jäsenmaat ja EU eivät välttämättä pääse Kioton toisen velvoitekauden tavoitteeseen. Jos taas sektorit ovat ylijäämäisiä ts. maiden saamat poistoyksiköt (Removal Unit, RMU) riittävät kattamaan päästöt ja niitä jää yli, EU:n ilmasto- ja energiapaketin

7 toteuttaminen johtaa käytännössä Kioton toisen velvoitekauden tavoitteen saavuttamiseen ja ylisuorittamiseen (overachievement). 5(7) Koko EU:n osalta on komission muistion (SWD(2012) 18 final) ja uusimpien laskelmien mukaan todennäköistä, että LULUCF-sektori (Artiklat 3.3. ja 3.4) on ylijäämäinen. Komissiolta saatujen lukujen mukaan ylijäämä on n. 46 MtCO2e vuodessa eli n. 370 MtCO2e koko velvoitekaudella. Myös tilanne EU:n ulkopuolella on se, että osapuolilla on todennäköisesti ylijäämää yksiköistä (PBL 2012). Lukuihin liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä ml. metodologiaa koskevat päivitykset. Suomen tilanne on Durbanissa sovittujen laskentasääntöjen mukaan lähtökohtaisesti epäedullinen. Mikäli laskentasääntöjä sovelletaan ensimmäisen velvoitekauden käytännön mukaisesti suoraan Suomen lukuihin, Suomen tase LULUCF-sektorilla jää alijäämäiseksi n. 20 MtCO2e koko velvoitekauden aikana. Tämä siis kiristäisi Suomen päästötavoitetta suhteessa EU-lainsäädäntöön, koska Suomen olisi hankittava puuttuvat päästöyksiköt markkinoilta tai vähennettävä päästöjä muilla sektoreilla suunniteltua enemmän. Suomi on käytettävissä olevien lähteiden mukaan ainoa EU-maa, jonka kohdalla Durbanin laskentasäännöt tuottavat ylimääräisen päästörasitteen. Suomelle annettiin Durbanissa poliittinen lupaus siitä, että asia hyvitetään Suomelle EU:n sisäisellä järjestelyllä. Tästä järjestelystä on neuvoteltu komission kanssa kahdenvälisesti jo tammikuusta Neuvottelujen tuloksena ensisijaiseksi vaihtoehdoksi on noussut se, että komission päätöksellä (komitologiamenettely) siirrettäisiin Suomelle sallittuja päästömääräyksiköitä (Assigned Amount Unit, AAU). Vaihtoehdon ongelmaksi on kuitenkin noussut se, ettei komission hallussa ole Suomen tarvitsemaa määrää yksiköitä. Ympäristöministerineuvosto tunnusti maaliskuun 2012 päätelmissä metsäisten maiden maankäyttösektoria koskevan erityispiirteen ja valtuutti komission etsimään tyydyttävää ratkaisua. Komissio on tältä pohjalta esittänyt alustavissa hahmotelmissaan LULUCF-sektorin liitäntään kolmea erilaista vaihtoehtoa: Automaattinen netotus koko EU:n hiilinielusektoreiden päästöille: jäsenmaiden yksiköt ovat yhdessä yhteisessä korissa ja yksittäisten jäsenmaiden alijäämä katetaan koko EU:n ylijäämästä. LULUCF-sektori jää jäsenmaan vastuulle, mutta on olemassa jonkinlainen jäsenmaiden välinen tasausmekanismi LULUCF-sektori jää jäsenmaan vastuulle, ei tasausmekanismia. Useat EU-maat ovat epävirallisissa keskusteluissa indikoineet valmiutta keskustella vaihtoehdosta 2. Muutama EU-maa on indikoinut, että vaihtoehdot 1 ja 3 olisivat niille ongelmallisia. Vaihtoehdon 1 ongelmana pidetään sitä, että jäsenmaiden kompetenssi metsäasioissa vaarantuu suhteessa komissioon. Suomi on indikoinut, että vaihtoehto 3 olisi sille vaikea hyväksyä, koska se voi johtaa siihen, että Durbanin laskentasääntöjen tuoma lisärasite realisoituu. Energia- ja ilmastostrategian päivityksessä (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle ) linjattiin uudelleen, että Suomi neuvottelee Durbanin ilmastokokouksen (joulukuu 2011) päätöksessä Kioton pöytäkirjan 1. kauteen verrattuna syntyneen Suomen metsäkatokompensaation menetyksen korvaamisesta täysimääräisesti pöytäkirjan toisella, vuonna 2013 alkaneella kaudella. Vaihtoehdon 2 toimeenpanon osalta tulisi kuitenkin ratkaista vielä useita kysymyksiä kuten ovatko kaikki jäsenmaat oikeutettuja mekanismiin vai vain tietyt ehdot täyttävät maat? Entä missä tilanteessa tasausmekanismia saisi käyttää? Koskeeko tasaus ainoastaan Kioton pöytäkirjan artiklaa 3.3. (metsitys, uudelleenmetsitys) vai sen lisäksi myös artiklaa 3.4 (metsänhoito)? Miten mekanismi käytännössä toimisi ja mitä sen kautta voisi saada (päästöyksiköitä, kuten RMU, CER, ERU tai AAU, vai rahaa)? Komissio on

8 Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: 6(7) nostanut yhdeksi toteutusvaihtoehdoksi erillisen reservin, johon jäsenmaat laittaisivat tietyn prosentin saamistaan RMU-yksiköistä. Prosentti olisi neuvoteltava jäsenmaiden välillä ja reserviä tulisi hallinnoida. Olisi lisäksi ratkaistava, miten toimitaan, jos reservissä olevia yksiköitä ei olisi tarpeeksi tai jos niitä olisi liikaa. Ympäristöjaosto, kirjallinen, menettely EU-ministerivaliokunta Käsittely Euroopan parlamentissa: Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Suhdetta Suomen lainsäädäntöön samoin kuin Ahvenanmaan toimivaltaa tullaa arvioimaan tarkemmin hyväksymismenettelyn yhteydessä. Alustavasti voidaan arvioida, että Kioton pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Ahvenanmaan itsehallintolain 18 :n 10 kohdassa tarkoitetut ympäristönsuojelua koskevat määräykset. Ympäristöministeriö on asettamassa työryhmää, jonka tehtäväksi tulisi arvioida Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden ratifioimisen edellytyksiä. Työryhmän on tarkoitus aloittaa työnsä syksyllä Taloudelliset vaikutukset: Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden taloudelliset vaikutukset jäävät rajallisiksi, koska jo voimassaoleva EU-lainsäädäntö eli ilmasto- ja energiapaketti pitkälti toteuttaa EU:n sitovan päästövähennysvelvoitteen suuruiset vähennykset. Mahdolliset taloudelliset lisävaikutukset kulminoituvat siten nieluihin liittyviin ratkaisuihin. Tuoreimpien analyysien mukaan Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi maiden esittämillä päästövähennystavoitteilla tulee olemaan ylijäämäinen ts. pöytäkirjan liitteeseen B kirjatut tavoitteet eivät synnytä uutta kysyntää päästöyksiköiden markkinoilla. Kun myös ensimmäinen velvoitekausi oli selvästi ylijäämäinen, ei päästöyksiköistä Kioton pöytäkirjan järjestelmässä ole niukkuutta. Edellä mainituista syistä päästöyksiköiden hinta on romahtanut vuosien aikana: vielä vuonna 2010 sertifioitujen päästövähennysten (CER) hinta oli jälkimarkkinoilla yli 12 /tco2e, kun hinta on nyt n. 0,4 /tco2e. Suomen metsäkadon kompensaation taloudellinen merkitys lyhyellä aikavälillä on siten pienentynyt merkittävästi nykyisen päästöyksiköiden hintatason perusteella arvioituna. Metsäkadon kompensaatiomahdollisuuden poistuminen tiukentaa Suomen päästövähennysvelvoitetta Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella arviolta noin 20

9 Ympäristövaikutukset: 7(7) miljoonalla hiilidioksiditonnilla ilman korjaavia toimia - eli mikäli kompensaatiota ei EU:n sisäisissä prosesseissa voida saada. Kompensaation menetyksestä aiheutuva kustannus riippuisi toisaalta päästöyksiköiden markkinahintojen kehityksestä (sekä nousu että lasku ovat mahdollisia) ja toisaalta esimerkiksi siitä, mitä yksiköitä menetyksen kattamiseksi voitaisiin hyödyntää: Kioton pöytäkirjan sääntöjen (Päätös 11/CMP.1) mukaan sen osapuolet voivat käyttää useita erilaisia päästöyksiköitä (esim. AAU = sallittu päästömääräyksikkö, CER = sertifioitu päästövähennys, ERU = päästövähennysyksikkö, RMU = poistoyksikkö) mahdollisen vajeen kattamiseksi. Yksiköt ovat erihintaisia, koska niiden kysyntä vaihtelee mm. EU:n lainsäädännön takia. Suomen erityisongelman kannalta tässä vaiheessa on vielä epäselvää, mikä näistä päästöyksiköistä tarjoaa tarkoituksenmukaisimman viitehinnan. CER-yksiköt ovat hieman kalliimpia kuin ERU-yksiköt ja AAU- ja RMU-yksiköt taas näitä selvästi halvempia. Komission muistion (SWD(2012) 18 final) mukaan RMU-yksiköistä syntyy EU:ssa ylijäämä vuoden 2012 jälkeen. PBL-tutkimuslaitoksen (2012) mukaan myös EU:n ulkopuolella RMU-yksiköistä syntyy ylijäämää. Nämä seikat indikoivat alhaista hintatasoa. On kuitenkin epäselvää, kuinka paljon RMU-yksiköitä on tulossa markkinoille toisella velvoitekaudella. Myös sillä, mitä kansainvälisesti sovitaan ilmastoneuvotteluissa tai EU:n sisällä, on päästöyksiköiden hintaa laskeva tai nostava vaikutus. Esimerkiksi nykyisellä sertifioidun päästövähennyksen (CER) hinnalla (jälkimarkkinoilla, CER = 0,41 /tco 2, ) 20 miljoonan hiilidioksiditonnin menetys tarkoittaa 8,2 miljoonan euron kustannuksia koko velvoitekaudella. Mikäli metsänhoidon nielu pysyy ennusteiden mukaisesti vertailutason yläpuolella, Suomen päästövähennysvelvoite alenee Durbanin nielulaskentasäännöillä 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa (ensimmäisellä velvoitekaudella vastaava hyöty oli 0,6 miljoonaa tonnia vuodessa). Suomen metsäkatokompensaatiolla ei ole merkittäviä ympäristövaikutuksia, koska Suomen tarvitsema päästöyksiköiden määrä on hyvin pieni verrattuna Kioton toisen velvoitekauden päästöyksiköiden kokonaisylijäämään. Siten Suomen mahdollinen osallistuminen päästöyksiköiden markkinoille alijäämätilanteessa ei merkittävästi vaikuttaisi päästöyksiköiden hintatasoon ja siten päästöjen vähentämiseen. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: - Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Kioton pöytäkirja, ilmastonmuutos TEM, UM, YM EUE, LVM, MMM, OKM, OM, SM, STM, TPK, VM, VNK