Auli Airila, Kaisa Kauppinen ja Kaisa Eskola. Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä. tutkimus hoito-, opetus- ja pelastusalalla.

Transkriptio

1 Auli Airila, Kaisa Kauppinen ja Kaisa Eskola Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä tutkimus hoito-, opetus- ja pelastusalalla monikko monikko

2 MONIKKO-hanketta ( ) on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto. MONIKKO sukupuolten tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä Oikoluku: Ulkoasu ja taitto: Paino: Julia Evans Innocorp Oy Frenckellin kirjapaino Oy, Espoo Helsinki 2007 ISBN (nid.) ISBN (pdf)

3 Auli Airila, Kaisa Kauppinen ja Kaisa Eskola Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä tutkimus hoito-, opetus- ja pelastusalalla

4 Esipuhe Viimeisen sadan vuoden aikana olemme pyrkineet elämän pidentämiseen sekä määrällisesti että laadullisesti. Työ on tuottanut tulosta ja elinajan odotteet ovat parantuneet lukuisissa maissa merkittävästi. Tätä saavutusta himmentää kuitenkin se, että väestön ikääntymisestä puhutaan myös suurena ongelmana. Ikääntyminenhän ei voi olla ongelman ydin, koska se on ollut yhtenä keskeisenä yhteiskunnallisena kehittämisen tavoitteena. Koska ikääntyminen alkaa kronologisesti syntymästä ja päättyy kuolemaan, olemme kaikki ikääntyviä kansalaisia iästä riippumatta. Ikääntyminen on suuri etuoikeus mikä onkaan sen vaihtoehto! On syytä muistaa, että mahdollisuus ikääntymiseen ei ole vielä oikeudenmukaisesti tarjolla kaikille vähemmän kehittyneissä maissa elinajan odotteet ovat vuotta matalampia kuin kehittyneissä maissa, joihin Suomi kuuluu. Olkaamme siis iloisia ja ylpeitä siitä, että hyvä ja toimintarajoitteista vapaa elämämme pitenee. Pidempi elämä edellyttää pidempää työelämää. Vauraus ja hyvinvointi syntyvät työnteosta. Pidempi ja parempi elämä vaatii vankan rahoituspohjan. Siksi joudumme puhumaan työurien pidentämisestä, vaikka se herättääkin monenlaisia ajatuksia ja huolenaiheita työikäisissä. Pidempi työelämä voi tuntua realistiselta ja toivottavalta niistä, jotka ovat ns. hyvissä töissä. Sen sijaan vuotta raskaissa ja kuluttavissa töissä asettaa 63 vuoden eläkeiän jo kovaksi saavutukseksi. Työelämän nopeat muutokset globalisaation, uuden teknologian, kilpailukyvyn ja tuottavuusvaatimusten aallokossa eivät tee työssäjatkamispäätöstä helpommaksi pikemminkin päinvastoin. Työelämä näyttääkin muuttuvan toista rataa kuin ihminen luonnostaan elämänkulkunsa aikana. Nyt työn ja ihmisen olisi päästävä samalle kiertoradalle. Ikäkäsitysten ja ikäasenteiden muuttaminen työelämässä perustuu faktoille, joita tutkimukset tuovat päivänvaloon. Nyt käsillä oleva tutkimushanke Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä tutkimus hoito-, opetus- ja pelastusalalla antaa 2 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

5 runsaasti arvokasta tietoa työelämän rakentamiseksi paremmaksi niin vanhemmille, keski-ikäisille kuin nuoremmillekin työntekijöille. Ikänäkökulma yhdistää eri-ikäisten intressejä, koska se tarjoaa tasapuolisesti elämänkulun eri vaiheissa oleville heitä puhuttelevia ratkaisuja työelämään. Ikä on ensiaskel ymmärtää erilaisuutta. Ikääntymisen suuri merkitys perustuukin siihen, että se lisää yksilöllisiä eroja niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Ikädiversiteetti kuvaa iän biologisia, psykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Kuten tämä tutkimusraportti tuo esiin, monimuotoisuutta syntyy iän ohella sukupuolen, etnisen taustan, sukupuolisen suuntautumisen, perhetilanteen, vammaisuuden, kielen, uskonnon ja vakaumuksen perusteella. Olemme menossa kohti kasvavaa monimuotoisuutta, sen hyväksymistä ja hyödyntämistä. Tutkimusraportissa lanseerataan uusi käsite: ikäystävällinen työyhteisö. Ikäystävällisyys korostaa positiivisia ikäasenteita ja oikeudenmukaisia ikäkäytäntöjä yrityksissä ja organisaatioissa. Neljä julkisen sektorin erilaista organisaatiota tarjoavat mielenkiintoisen kirjon iän ja ikääntymisen merkityksiä opettajien, hoitajien ja palomiesten näkökulmista. Käsillä olevaa tutkimusraportti, kuten myös hiljattain julkaistu raportti MONIKKO tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä, ovat osoituksia tutkijaryhmän asiantuntevasta, innostuneesta ja tuloksellisesta paneutumisesta iän kiehtovaan maailmaan. Toivottavasti tutkijaryhmän ansiokkaan työn tulokset leviävät laajasti suomalaisen työelämän käyttöön. Professori Juhani Ilmarinen Elämänkulku ja työ -teeman johtaja Työterveyslaitos Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 3

6 Sisältö Esipuhe 2 1. Ikä työssä tutkimus, tavoitteet ja aineisto Auli Airila, Kaisa Kauppinen ja Kaisa Eskola 5 2. Ikä, ikääntyminen ja sukupolvien välinen vuoropuhelu Kaisa Kauppinen Eri-ikäisiin työntekijöihin liitetyt mielikuvat ja stereotypiat Auli Airila Ikäystävällinen työpaikka on hyvä työpaikka Kaisa Kauppinen ja Elina Haavio-Mannila Ikä ja ikäystävällisyys hoitajien, opettajien ja palomiesten työssä Kaisa Eskola Iän diskurssit ja argumentointikeinot hoito-, opetusja pelastusalalla Auli Airila Yhteenveto: ammattiryhmien väliset erot ja yhtäläisyydet iän ja ikääntymisen suhteen Auli Airila 166 Liite 1: Ikäystävällisen työyhteisön tietokortti 173 Kirjoittajat 175

7 1. Ikä työssä tutkimus, tavoitteet ja aineisto Auli Airila, Kaisa Kauppinen ja Kaisa Eskola Ikääntymistä pidetään koko Euroopan unionin tasolla poliittisesti ja kansantaloudellisesti merkittävänä haasteena. Ongelmina nähdään samanaikaisesti syntyvyyden lasku, väestön ikääntyminen ja eläkkeelle siirtyminen. Myös työvoimapulaa pidetään uhkana. Kansantaloudellinen ongelma ikääntymisestä syntyy suuren osan työväestöstä siirtyessä eläkkeelle työikäisen väestön vähentyessä. Siten varhainen eläköityminen eliniän pidentyessä on nähty kestämättömänä. Yhdeksi ratkaisuksi ns. eläkepommiongelmasta selviämiseen on nähty eläkeiän korottaminen. Suomen työeläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2005, jolloin varhaiseläkeiän rajoja nostettiin ja vanhuuseläkeikä muutettiin joustavaksi 63 ja 68 ikävuoden välille. Kuitenkaan yksinomaan eläkeikää korottamalla ei työntekijöiden työssäoloaikaa ole mahdollista pidentää, vaan tarvitaan myös laaja-alaista työelämän kehittämistä. Esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamista, ikääntyneiden työntekijöiden työnteon mahdollisuuksien parantamista sekä maahanmuuttajien kotouttamista yhteiskuntaan on esitetty ikääntymiseen liittyvän haasteen ratkaisemiseksi (Commission Communication 2006, 7 10). Suomessa ikääntymisen tutkimukseen on panostettu paljon, ja ikääntyvien työssä jaksamista ja jatkamista on edistetty esimerkiksi erilaisten työelämän kehittämisohjelmien avulla (mm. Työssä jaksamisen ohjelma, Työelämän kehittämisohjelma Tykes, Veto-ohjelma, Noste-ohjelma). Ikääntymiseen ja vanhenemiseen liittyvää tutkimusta ja siitä saatavaa yhteiskunnallista hyötyä on vahvistettu myös kansallisen ikääntymisen foorumin myötä (Vaarama 2005). Lukuisat toimenpiteet ikääntymisen haasteiden vastaamiseksi ovat tuoneet tuloksia. Keskimääräinen eläkeikä on noussut ja ikääntyneiden työllisyysaste on kohonnut merkittävästi koko Euroopan unionin alueella. Suomessa iäkkäiden työssäolo on noussut EU-maista nopeimmin vuotiaiden työllisyysaste on 2000-luvun aikana noussut yli 10 prosenttiyksikköä ja on selvästi EU-keskiarvon yläpuolella. Ikääntyneiden työllisyysaste oli Suomessa liki 53 % vuonna Lisäksi ikääntyneiden naisten ja miesten työllisyysasteiden ero on Suomessa Euroopan unionin alhaisin. (Haataja 2006, ) Kuitenkin Suomen väestö vähenee muita Euroopan maita aikaisemmin ja ikääntyy nopeammin (Kautto 2004, 45 47). Siksi työelämän kehittämistä ikäystävällisemmäksi tarvitaan edelleen. Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 5

8 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Tähänastisen ikätutkimuksen vahvuutena on pidetty biologista ikääntymistutkimusta ja heikkoutena mm. yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen puutetta (Vaarama 2005, 51). Ikään liittyvä tutkimus on lisäksi pitkälti painottunut ikääntymiseen ja ikääntyviin työntekijöihin. Esimerkiksi Kansallisen ikäohjelman painopisteenä oli ikääntyneiden työntekijöiden aseman parantaminen (esim. Juuti 2001). Myös Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö on pitkälti keskittynyt ikääntyviin työntekijöihin (esim. Walker 1999). Ikäsyrjintääkin on tarkasteltu lähinnä ikääntyneiden näkökulmasta (esim. Korvajärvi 1999; Kosonen 2003; Kouvonen 1999). Tässä tutkimusraportissa kiinnostus kohdistuu kaikenikäisiin työntekijöihin, ei yksinomaan ikääntyneisiin työntekijöihin tai nuoriin, työelämään astuviin henkilöihin. Siten tässä raportissa puhutaan eri-ikäisistä työntekijöistä: nuorista, keski-ikäisistä ja ikääntyneistä työntekijöistä. Samaten ollaan kiinnostuneita ennen kaikkea ikään liitetyistä kulttuurisista merkityksistä ja käsityksistä työelämässä, ei niinkään ikääntymiseen liittyvistä biologisista muutoksista. Tämä tutkimus on osa Euroopan sosiaalirahaston EQUAL-aloiteohjelman rahoittamaa MONIKKO-hanketta, jonka tavoitteena oli edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, vähentää työtehtävien jakautumista sukupuolen mukaan, parantaa eri-ikäisten välistä vuorovaikutusta työpaikoilla sekä lisätä hyväksyviä asenteita ja käytäntöjä etnisiä ryhmiä kohtaan. Vuosina toteutettua tutkimus- ja kehittämishanketta hallinnoi Työterveyslaitos. Hankkeeseen ovat lisäksi osallistuneet Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos, WoM Oy ja Diversa Consulting. Yksi MONIKKOn alahankkeista oli Työterveyslaitoksella toteutettu Ikä, ikästereotypiat ja tasa-arvo -hanke, jonka tutkimustulokset raportoidaan tässä julkaisussa. Hankkeen tavoitteena oli lisätä tietoa iästä ja sen merkityksestä työssä sekä ikäasenteista ja eri-ikäisiin työntekijöihin liitetyistä mielikuvista. Tavoitteena oli lisäksi tutkia iän eri ulottuvuuksia sukupuolinäkökulmasta. Hankkeesta on jo julkaistu viisi artikkelia MONIKKOn yhteisjulkaisussa (ks. Kauppinen & Evans 2007) sekä ikäystävällisen työyhteisön tietokortti (Airila, Kauppinen & Eskola 2007). Ikää tarkastellaan tässä tutkimuksessa yhtenä monimuotoisuuden ulottuvuutena. Monimuotoisuudella tarkoitetaan työntekijöiden erilaisuutta mm. iän, sukupuolen, etnisen taustan, sukupuolisen suuntautumisen, perhetilanteen, vammaisuuden, kielen, uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Haapanen (2007) on osoittanut tutkimuksessaan, että ikää pidetään tärkeimpänä monimuotoisuuden ulottuvuutena suomalaisilla työpaikoilla. Ylipäätään suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden korostaminen sekä kaikkien ikäryhmien tarpeiden ja vahvuuksien huomioiminen on tullut olennaiseksi (Kautto 2004, 83). Tämäkin tutkimus tähtää moninaisuuden huomiointiin työelämässä, erityisesti ns. ikäystävällisen työyhteisön rakentamiseen. 6 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

9 Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan iän merkitystä työssä, ikään ja eri-ikäisiin työntekijöihin liittyviä mielikuvia sekä eri-ikäisten työntekijöiden välistä vuorovaikutusta hoito-, opetus- ja pelastusalalla. Tarkastelun kohteena ovat eri ammattien ja organisaatioiden väliset erot ja samankaltaisuudet iän merkityksen ja ikämielikuvien suhteen. Tutkimuksen tavoitteet voidaan tiivistää seuraaviksi kysymyksiksi: 1. Miten ikä näkyy hoitajan, opettajan ja palomiehen työssä? 2. Millaisia mielikuvia ja stereotypioita eri-ikäisiin työntekijöihin liitetään? 3. Miten iästä puhutaan ja millaisia argumentaatiotekniikoita ikäpuheessa käytetään? 4. Millainen on ikäystävällinen työyhteisö? Tutkimuskohteet ja -aineisto Tutkimuskohteet Tutkimus toteutettiin neljässä julkisen sektorin organisaatiossa. Kaksi näistä edusti hoitoalaa, yksi opetusalaa ja yksi pelastusalaa. Hoitoalan organisaatiot ovat naisvaltaisia, kun taas pelastuslaitos on miesvaltainen. Opetusalan organisaatio on vähemmän eriytynyt sukupuolen mukaan miesten osuuden ollessa noin 27 %. Tutkimuskohteiksi valittiin organisaatioita, joissa iän ja ikääntymisen merkityksen oletettiin ilmenevän eri tavoin työn luonteesta ja työtavoista johtuen. Opetusalalla ikääntymisen ongelmien oletettiin liittyvän pääasiassa työn psykososiaaliseen ja ihmissuhdekuormitukseen, hoitoalalla sekä työn fyysiseen että henkiseen kuormitukseen ja pelastusalalla työn fyysisen kuormituksen ohella myös epämukaviin työaikoihin ja vireystilaan. Tutkimuksen molemmat hoitoalan organisaatiot sijaitsevat Etelä-Suomessa 1. Tutkimus käynnistettiin erikoissairaanhoidon yksikössä, joka vastaa lasten sairauksien hoidosta. Tutkimuksen osallistui osa yksikön vuodeosastoista. Myöhemmin tästä organisaatiosta käytetään nimitystä lastensairaala. Toinen hoitoalan organisaatio on suurehko vanhainkoti. Kaikki vanhainkodin vuodeosastot osallistuivat tutkimukseen. Kummassakin hoitoalan organisaatiossa on useita satoja työntekijöitä, ja niissä työskentelee mm. sairaanhoitajia, lähihoitajia, lääkäreitä, osastonhoitajia ja erityistyöntekijöitä. 1 Organisaatioiden anonymiteetin säilyttämiseksi todellisia työpaikkatietoja ei esitetä. Myös joitakin tunnistetietoja (kuten henkilöstömäärä, organisaation sijainti) on muutettu. Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 7

10 Opetusalalta tutkimukseen osallistui seitsemän pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa yläasteen koulua. Koulujen henkilöstömäärä on yhteensä noin 300. Tutkimukseen osallistuivat koulujen rehtorit, opettajat, erityisopettajat ja koulunkäyntiavustajat. Tutkimukseen osallistuneita kouluja kutsutaan yksikössä kouluksi. Tutkimuksen pelastusalan organisaatio (myöhemmin pelastuslaitos) sijaitsee Etelä-Suomessa. Mukana oli yhden pelastuslaitoksen operatiivinen toimiala, joka vastaa alueensa sammutus- ja pelastustyöstä, kiireellisestä sairaankuljetuksesta ja ensihoidosta sekä auttaa tarvittaessa poliisia ja rajavartiostoa. Työntekijöitä koko organisaatiossa on useita satoja. Tutkimukseen osallistui sekä palomiehiä että päällystön edustajia. Ensimmäiset yhteydenotot organisaatioihin tehtiin puhelimitse tai sähköpostitse. Kaikki organisaatiot, joihin oltiin yhteydessä, ilmoittivat suostumuksensa tutkimukseen. Oletettavasti ikääntymisen sekä osaamisen ja kokemustiedon siirron teemojen ajankohtaisuus vaikutti varsin helppoon sisäänpääsyyn organisaatioihin. Tutkimus käynnistyi ensimmäisenä lastensairaalassa tammikuussa 2006 ja sen jälkeen se laajeni pelastuslaitokselle, kouluun ja viimeisenä vanhainkotiin, jossa tutkimusaineisto kerättiin loka-marraskuussa Tutkimusaineisto Tutkimuksessa on käytetty sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä, millä on pyritty takaamaan tutkimuskysymysten monipuolinen tarkastelu. Kvantitatiivisena aineistonkeruumenetelmänä on käytetty kyselyä ja kvalitatiivisina menetelminä yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Kvantitatiivisen tutkimuksen etuna on vertailukelpoisten, toistettavissa olevien tulosten tuottaminen. Yksilö- ja ryhmähaastatteluja on käytetty syvällisen tarkastelun, erilaisten merkityssisältöjen ja ainutkertaisuuden paljastamiseksi (vrt. Juuti 2001, 24). Kyselyyn osallistui yhteensä 968 työntekijää, joista naisia oli 71 %. Kysely toteutettiin sekä verkkokyselynä että paperiversiona. Kyselyssä kartoitettiin ikään ja työhön, eri-ikäisten väliseen yhteistyöhön, hiljaiseen tietoon, työn ja perheen yhteensovittamiseen, esimiestyöhön sekä työyhteisön ilmapiiriin, hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä tekijöitä. Kyselyaineisto on esitelty tarkemmin Kaisa Eskolan artikkelissa. Haastatteluja tehtiin yhteensä 45. Yksilöhaastattelut (n=24) toteutettiin kaikissa organisaatioissa, kun taas ryhmähaastattelut (n=21) tehtiin lastensairaalassa, koulussa ja pelastuslaitoksella 2. Aikataulusyistä ryhmähaastatteluja ei tehty vanhainkodissa. Yksilöhaastattelujen tavoitteena oli kartoittaa organisaatioiden johdon käsityksiä ikään liittyvistä käytännöistä ja asenteista sekä organisaation henkilöstöpolitiikasta iän näkökulmasta. Ryhmähaastatteluissa selvitettiin mm. 2 Lastensairaalan, koulun ja pelastuslaitoksen aineistonkeruusta vastasivat tutkijat Auli Airila ja Tarita Tuomola, vanhainkodin aineiston keräsivät tutkijat Jaana Bhuiyan ja Mari Kupiainen. 8 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

11 työntekijöiden ikään, ikääntymiseen ja eri-ikäisiin työntekijöihin liittyviä näkemyksiä. Laajempi kuvaus haastatteluaineistosta on Auli Airilan iän diskursseja ja argumentointikeinoja tarkastelevassa artikkelissa. Ikä, ikästereotypiat ja tasa-arvo -hankkeen keräämän aineiston ohella on Kaisa Kauppisen ja Elina Haavio-Mannilan ikäystävällistä työyhteisöä käsittelevässä artikkelissa hyödynnetty Työterveyslaitoksen Työ ja terveys haastatteluaineistoa (ks. Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Ikä ja ikääntyminen hoito-, opetus- ja pelastusalalla Yhteistä tämän tutkimuksen kohteena oleville toimialoille on henkilöstön ikääntyminen ja sen tuomat haasteet työntekijöiden hyvinvoinnille sekä osaamisen ja kokemuksen siirrolle työntekijöiden jäädessä eläkkeelle. Henkilöstön ikääntyminen on nopeampaa julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Julkisella sektorilla on paljon ikääntyviä työntekijöitä, kun taas palvelusektorilla on sekä ikääntyviä että nuoria, ja monissa tietotekniikkayrityksissä työntekijät ovat nuoria jopa johtoa myöten (Ilmarinen, Lähteenmäki & Huuhtanen 2003, 27). Ikääntyvän työvoiman osuuden kasvaessa työssä jaksamisen ja jatkamisen edistäminen on yhä tärkeämpää. Suomalaisten hoitajien keski-ikä on korkeampi kuin useissa muissa Euroopan maissa. Henkilöstön keski-ikä nousi 1990-luvulla, koska vuosikymmenen aikana palkattiin vain vähän uutta työvoimaa (Laine 2005, 15). Yli 45-vuotiaita sairaanhoitajia on jo yli 37 % (Stakes 2004), ja eläköityminen on tulevina vuosina vilkasta. Oman lisänsä tuo se, että 15 % sairaalahenkilöstöstä epäilee työssä jatkamistaan eläkeikään saakka (Wikström ym. 2000, 68). Opetusalallakin työntekijöiden ikääntyminen on suuri haaste, vaikka eri-ikäisiä on tasaisemmin kuin hoitoalalla. Kuitenkin ikääntyneitä opettajia on paljon. Vuonna 2003 opettajista 35 % oli 50-vuotiaita tai sitä vanhempia. Suhteellisesti vähiten yli 50-vuotiaita opettajia oli peruskouluissa. Peruskoulunopettajien mediaani-ikä oli 43. (Tilastokeskus 2003.) Myös pelastusalan henkilöstö on ikääntymässä, vaikka palomiesten ikärakenne onkin hoito- ja opetusalaa nuorempi. Palomiesten muita nuorempi ikärakenne on osittain seurausta aiemmasta muita toimialoja alhaisemmasta eläkeiästä. Aiemmin palomiesten eläkeikä oli 55 vuotta, mutta se on noussut asteittain uuden eläkejärjestelmän mukaisesti vuoteen. Tällä hetkellä joka viides palo- ja pelastustoimen työntekijä on yli 50-vuotias (Lusa & Louhevaara 2004, 5). Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 9

12 Kuva 1. Hoitajien, opettajien ja palomiesten ikärakenne vuonna Lähde: Työssäkäyntitilasto Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

13 Tutkimuksen artikkelit Kaisa Kauppinen tarkastelee artikkelissaan ikää, ikääntymistä ja sukupolvien välistä vuoropuhelua. Artikkelissa kuvataan ikäkäsitteiden moninaisuutta, iän yksilöllistymistä sekä subjektiivisen ikäkäsityksen vaikutusta työntekijöiden työhyvinvointiin. Lisäksi Kauppinen kuvaa sitä, miten väestön ikääntyminen johtaa sukupolvien välisen vuoropuhelun merkityksen korostumiseen niin työelämässä kuin perheissä. Auli Airilan tutkimuksen kohteena ovat eri-ikäisiin työntekijöihin liitetyt mielikuvat ja stereotypiat hoito-, opetus- ja pelastusalalla. Aineiston muodostavat kyselyn kolme avointa kysymystä, joissa vastaajia pyydettiin määrittelemään, millainen on nuori, keski-ikäinen ja ikääntynyt työntekijä. Eri-ikäisiin työntekijöihin liittyvien mielikuvien tutkiminen on tärkeää, jotta voidaan poistaa vääristyneitä ennakkoluuloja ja estää ikään perustuvaa syrjintää. Kaisa Kauppinen ja Elina Haavio-Mannila käsittelevät artikkelissaan Työ ja terveys haastattelututkimuksen pohjalta sitä, miten kaikenikäisille, niin miehille kuin naisille, sopiva ikäystävällinen työyhteisö rakentuu. Ikäsensitiivisyys ei koske vain ikääntyneitä työntekijöitä, vaan on tärkeää kehittää kaikenikäisten työntekijöiden välistä vuorovaikutusta työssä. Artikkelissa tarkastellaan ikääntymisen vaikutuksia työhön myös Ikä, ikästereotypiat ja tasa-arvo -hankkeen kyselyaineiston valossa. Kaisa Eskola tarkastelee artikkelissaan iän merkitystä hoitajien, opettajien ja palomiesten työssä kyselyaineiston valossa. Artikkelissa tuodaan esiin myös keskeiset ikäystävällisen työyhteisön ominaispiirteet ja keinot sen saavuttamiseksi. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena on myös se, miten iästä puhutaan eri organisaatioissa, ja millaisia argumentaatiotekniikoita ikäpuheen vakuuttavuuden lisäämiseksi käytetään. Auli Airila kuvaa toisessa artikkelissaan niitä puhetapoja, eli diskursseja, joiden kautta iästä ja ikääntymisestä työpaikoilla keskustellaan. Samalla hahmotetaan sitä, mikä on iän merkitys hoito-, opetus- ja pelastusalalla. Raportin lopuksi Auli Airila kokoaa yhteen tutkimuksen keskeiset tulokset opettajien, hoitajien ja palomiesten välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä iän ja ikääntymisen suhteen. Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 11

14 Kirjallisuus Airila, A., Kauppinen, K. & Eskola, K Ikäystävällinen työyhteisö. Tietokortti. Helsinki: MONIKKO sukupuolten tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä. Commission Communication The Demographic Future of Europe from Challenge to Opportunity. Commisision of the European Communities. Brussels, COM. Haapanen, A Monimuotoisuusbarometri 2007 ikä ja monikulttuurisuus haasteena ja voimavarana. Helsinki: MONIKKO sukupuolten tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä. Haataja, A Ikääntyvät työmarkkinoilla Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:42. Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö. Ilmarinen, J., Lähteenmäki, S. & Huuhtanen, P Kyvyistä kiinni. Ikäjohtaminen yritysstrategiana. Helsinki: Talentum. Juuti, P Ikäjohtaminen. JTO-tutkimuksia, nro 13. Ikäohjelma Helsinki: työministeriö. Kauppinen, K. & Evans, J. (toim.) MONIKKO tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä. Helsinki: MONIKKO sukupuolten tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä. Kautto, M Väestön ikärakenteen muutos ja siihen varautuminen. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 1. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 29/2004. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Korvajärvi, P Ikäsyrjinnän kokemukset ja käytännöt työelämässä. Teoksessa: Kangas, I. & Nikander, P. Naiset ja ikääntyminen. Helsinki: Gaudeamus Kosonen, U Naisia työn reunoilla. Elämänkokemusta ja ikäsyrjintää. SoPhi 74. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kouvonen, A Ikäsyrjintäkokemukset työssä ja työhönotossa. Työpoliittinen tutkimus Nro 203. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 157. Helsinki: työministeriö. Laine, M Hoitajana huomennakin. Hoitajien työpaikkaan ja ammattiin sitoutuminen. Turun yliopiston julkaisuja, nro 233. Sarja C. Turku. Lusa, S. & Louhevaara, V Terveyden, turvallisuuden ja työkyvyn edistäminen turvallisuusammateissa - toimintaohjelma (Turvallisuusammattiohjelma). Teoksessa: Lusa, S. & Louhevaara, V. Turvakirja. Terveyden ja työkyvyn edistäminen turvallisuusammateissa Työ ja ihminen. Tutkimusraportti 23. Helsinki: Työterveyslaitos Perkiö-Mäkelä, M. ym Työ ja terveys -haastattelututkimus Taulukkoraportti. Helsinki: Työterveyslaitos. Stakes Terveydenhuollon ammattihenkilöt Tilastotiedote 10/ Tilastokeskus Opettajatilasto 2003, toukokuu. >tilastokeskus.fi/til/ope/2003/ ope_2003_ _tie_001.html > (Viitattu ) Vaarama, M. (toim.) Kansallinen ikääntymisen foorumi Raportti. Helsinki: Stakes ja Suomen Akatemia. Walker, A Työelämä ja ikääntyvä työvoima. Hyvien käytäntöjen opas. Luxembourg: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö. Wickström, G., Laine, M., Pentti, J., Elovainio, M. & Lindström, K Työolot ja hyvinvointi sosiaalija terveysalalla muutokset 1990-luvulla. Helsinki: Työterveyslaitos. 12 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

15 2. Ikä, ikääntyminen ja sukupolvien välinen vuoropuhelu Kaisa Kauppinen MONIKKOn Ikä, ikästereotypiat ja tasa-arvo -hankkeen yhtenä tavoitteena oli tutkia ikään liittyviä mielikuvia ja iän eri ulottuvuuksia sukupuolinäkökulmasta. Hanke pyrki tuottamaan sellaista tietämystä, joka antaisi vastauksen kysymykseen: Minkälainen on ikäystävällinen työkulttuuri naisten ja miesten näkökulmasta arvioituna? Hankkeessa pyrittiin myös tarkastelemaan yleisemmin kysymystä sukupolvien välisestä vuoropuhelusta. Miten sukupolvien välistä kanssakäymistä voidaan edistää työpaikkojen arkikäytännöissä? EU:n vihreän kirjan mukaan väestön ikämuutokset pakottavat työpaikat kehittämään eri-ikäisten työntekijöiden välistä vuoropuhelua henkilöstön ikääntyessä ja nuorten ikäluokkien supistuessa. Kuitenkaan sukupolvien välisen solidaarisuuden ja keskinäisen vuoropuhelun vaatimus ei koske vain työpaikkojen sisäistä kulttuuria vaan perheitä ja yhteiskuntaa laajemmin. (Green Paper 2005.) Kronologinen vai yksilöllinen ikä? Ihmisen kronologinen ikä eli kalenterivuosissa mitattava ikä on sukupuolen ohella yksi keskeisimmistä tavoista, joilla ihmiset määrittelevät itseään ja muita. Kronologinen ikä tarkoittaa kalenterivuosissa mitattavaa ikää. Se on ikään liittyvän ajattelun kova ydin, johon iän eri määritelmissä tavalla tai toisella palataan. Kronologinen ikä on eräänlainen ajan kulumisen merkki, objektiivinen, ihmisen niin sanottu oikea ikä. (Rantamaa 2007.) Kuitenkaan ikä ei ole pelkästään kalenteri-iällä kuvattavissa oleva ilmiö, sen ohella ihmisellä on muitakin ikiä, jolloin ikä saa eri merkityksiä eri konteksteissa. Erilaiset ikänormit määrittelevät ihmisten käyttäytymistä, ulkonäköä, ulkoista habitusta ja itsensä esittämisen tapoja, jotka puolestaan kytkeytyvät eri tavoin sukupuoleen. Iän karttumisen ja ikääntymisen on nähty kohtelevan naisia ja miehiä eri tavoin. Esimerkiksi pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyvät ikänormit ovat varsinkin naisilla määritelleet tarkasti, mikä minkäkin ikäiselle on sopivaa ja sallittua (Rantamaa 2007). Tässä yhteydessä viitataan usein ikääntymisen kaksoisstandardiin, jonka avulla ikääntymistä on tarkasteltu sukupuolinäkökulmasta. Ikääntymisen kaksoisstandardin on esittänyt amerikkalainen Susan Sontag vuonna 1978 ilmestyneessä artikkelissaan. Kaksoisstandardin viitekehikossa ikääntymisen nähdään kohtelevan naisia ja miehiä eri tavoin. Sen mukaan naiset törmäävät ikääntymisen lasikattoon Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 13

16 miehiä aikaisemmin ja nuorempina, joten ikääntyminen koskettaa ja stigmatisoi naisia voimakkaammin ja kielteisemmin kuin miehiä. (Kauppinen 2007.) Uudemmat tutkimukset antavat viitettä entistä joustavammista ikäkäsityksistä, jolloin iän tiukan ja osittain myös sukupuolisidonnaisen merkkijärjestelmän on nähty purkautuvan. Kuitenkin myös vastakkaisia näkemyksiä on esitetty. Niiden mukaan nuoruutta ja kauneutta yksipuolisesti ihannoiva kulttuuri luo entistä enemmän ikääntymisen vastaisia ns. anti-ageing-mielikuvia, jotka kohdistuvat voimakkaammin naisiin kuin miehiin. Tutkimuksissa on tuotu esiin yhtenäisikä, joka tarkoittaa sitä, että eri ikäryhmien ikänormit esimerkiksi liittyen pukeutumis- ja ulkonäkötyyleihin alkavat muistuttaa entistä enemmän toisiaan. Yhtenäisikää korostavassa kulttuurissa perinteiset ikänormit menettävät merkitystään ja sosiaalinen ikäkoodisto murenee eri ikäkausien ominaisuuksien ja merkitysten liudentuessa toisiinsa. (Rantamaa 2007.) Yhtenäisikä liitetään usein myös nuorekkuusikään erityisesti nuorekkuutta korostavissa kulttuureissa, joissa suhtautuminen vanhenemiseen on sävyltään usein torjuvaa. Nuorekkuusikä kuvaa eroa kronologisen iän ja koetun iän välillä, jolloin ihminen kokee itsensä ikäistään nuoremmaksi. Nuorekkuusiän omaksuminen ja vastaavasti oman kronologisen iän salailu tai jopa sen kieltäminen voivat olla merkki suojautumiskeinosta vallitsevia ikästereotypioita vastaan. (Tikka 1994). Kronologinen ikä onkin monessa tilanteessa ambivalentti tunnustettava: ikääntyvät ja tiettyyn ikään ehtineet ihmiset sukupuolesta riippumatta eivät välttämättä halua omaksua kalenteri-iän edellyttämää ikäidentiteettiä, kokea itseään vanhaksi ja tulla kohdelluksi sen mukaisesti. Jyrkkien ikäkategorioiden on myös nähty johtavan siihen, että varsinkin vanhemmat ikäryhmät (esim. 60+) hahmotetaan sisäisesti samankaltaisiksi, jolloin heidät helposti leimataan yhtenäiseksi ryhmäksi. Tällöin ikäryhmän yksilöllisiä eroja ei huomata, mikä on omiaan lisäämään ageistisia asenteita vanhoja ihmisiä kohtaan. (Bytheway 2005.) Monet tutkimukset tukevat käsitystä, jonka mukaan iän kokemus on henkilökohtaistunut. Tämä sopii hyvin postmoderniin keskusteluun iän yksilöitymisestä ja eriytymisestä, jonka mukaan kronologisen iän merkitys sosiaaliselle elämälle vähenee, ja suhde omaan ikään yksilöityy. Ikä on yksilön omakohtainen asenne, ja ikääntymisen hallinta on yksilöstä itsestään kiinni, kuten Raija Julkunen (2003) on esittänyt. Koetun iän ja kronologisen iän välinen ero kasvaa ikääntymisen myötä niin, että ihminen alkaa kokea itsensä kalenteri-ikäänsä nuoremmaksi. Nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla tätä eroa ei vielä havaita, mutta keski-ikäistymisen myötä ero tulee yhä selkeämmin esille. Itsensä nuorekkaaksi/nuoremmaksi kokeminen erityisesti 50 ikävuoden jälkeen on tutkimusten mukaan yhteydessä terveiden elämäntapojen ja hyvän fyysisen kunnon kanssa. (Ilmarinen 2006). Tämä ilmeni myös MONIKKO-tutkimuksen tuloksissa. Tutkimuksessa esitettiin kysymys: Minkä ikäiseksi koet itsesi? Naisvastaajista (n= 662) 46 % sanoi kokevansa itsensä ikäistään selvästi tai hieman nuoremmaksi, 47 % koki itsensä omanikäiseksi, ja vain 6 % sanoi kokevansa itsensä hieman tai selvästi ikäistään vanhemmaksi. Miesvastaajien (n= 264) kokemukset olivat hyvin samankaltaiset. Miehistä 43 % sanoi kokevansa itsensä ikäistään selvästi tai hieman nuoremmaksi, 51 % koki itsensä omanikäiseksi, ja vain 5 % sanoi kokevansa itsensä hieman tai selvästi ikäistään 14 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

17 vanhemmaksi. Tässä suhteessa sukupuolten välillä ei ollut merkitsevää eroa. Kuitenkin 45- ja sitä nuoremmat naiset kokivat itsensä useammin omanikäiseksi kuin yli 45- naiset (53 % vs. 39 % ***). Vastaavasti 45- ja sitä nuoremmat miehet kokivat itsensä useammin omanikäiseksi kuin yli 45- miehet (55 % vs. 44 % *). Itsensä nuoremmaksi kokeminen lisääntyi iän myötä. Case: MONIKKO-ikähankkeen tulos Itsensä ikäistään nuoremmaksi kokeminen oli myös MONIKKO-ikähankkeen tulosten mukaan yhteydessä myönteisesti koettuun terveyteen, työkykyyn, työtyytyväisyyteen sekä toivottuun eläkeikään ja itsevarmuuden kokemuksiin työssä. Sen sijaan ikääntymisen vaikutuksesta ulkonäköön ei syntynyt eroa sen suhteen tunsiko itsensä ikäistään nuoremmaksi tai vanhemmaksi. Miesten aineiston pienuudesta johtuen tulokset voidaan esittää vain naisten osalta. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Subjektiivinen ikäkokemus ja hyvinvointivaikutus, %. Esitetty kysymys Kokee itsensä selvästi tai hieman ikäistään nuoremmaksi (n=307) Kokee itsensä selvästi tai hieman ikäistään vanhemmaksi (n=42) % % Jatkaako töissä vanhuusikään asti kyllä tai todennäköisesti kyllä Stressin kokeminen jonkin verran, melko tai erittäin paljon Koettu terveys ikäisiinsä nähden erittäin tai melko hyvä Työtyytyväisyys melko tai erittäin tyytyväinen Tuntee itsensä päteväksi ja varmaksi työssä usein Ikääntymisen vaikutus ulkonäköön erittäin tai melko kielteinen 70 ** * *** ** *** Työkyky (ka) 8,4 * 7,3 Haluttu eläkkeelle siirtymisen ikä (v.) 59,9 ** 57,9 Tilastollinen merkitsevyys: *p<0,05, **p<0,01, ***p<0,001 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 15

18 Nuorekkuuteen liittyvä ikäkokemus voi kertoa yleisestä hyvinvoinnista ja uskosta tulevaisuuteen, mikä heijastuu myönteisellä tavalla terveyteen. Samoja tuloksia on saatu lukuisissa tutkimuksissa: se minkä ikäiseksi ihminen kokee itsensä, vaikuttaa todennäköisesti hänen elämäntapaansa ja mielialaansa ja tätä kautta hänen terveyteensä ja hyvinvointiinsa (esim. Marin 2007). Nuorentumisen kulttuuri Anthony Giddens on intoutunut tämäntyyppisten tutkimusten pohjalta ehdottamaan, että ikää tulisi tarkastella kronologisen iän sijasta ihmisten erilaisten elämäntyylien ja niitä koskevien valintojen näkökulmasta. Jälkiteollista yhteiskuntaa luonnehtii hänen mukaansa uudenlainen sukupolvien välinen vuoropuhelu ja elämäntyylien vaihdanta. (Giddens 2007.) Giddens puhuu mieluummin nuorentumisen (youthing) kuin ikääntymisen (ageing) kulttuurista, jossa eri sukupolvia ja eri-ikäisiä edustavien välillä ilmenee omaksuttujen elämäntyylien suhteen entistä enemmän yhteisiä piirteitä. Ikääntyvät omaksuvat nuoremman sukupolven elämäntyylejä ja myös vaihtavat niitä keskenään, samalla eri-ikäisten elämäntyylit yksilöityvät ja erkaantuvat kronologisen iän sosiaalisista pakotteista. Nuorentumisen kulttuuria kuvaa myös se, että ihmiset ikääntyvät ja vanhenevat entistä terveellisemmin ja yksilöllisemmin. Ikääntymisen prosessin muuttumiseen ja sen yksilö- ja yhteisötason seurauksiin viitataan myös EU:n vihreässä kirjassa (Green Paper 2005). Vihreän kirjan mukaan vuodesta 2010 lähtien EU:n työmarkkinoilla on entistä enemmän ikääntyviä työntekijöitä (55 64-vuotiaita), kun taas nuoria aikuisia (25 39-vuotiaita) on entistä vähemmän. Monet työpaikat ovat pakotettuja kehittämän houkuttimia ikääntyvien työntekijöiden motivoimiseksi jatkamaan työelämässä entistä pitempään. Yhdysvalloissa on havaittavissa megatrendi, jonka mukaan vuotiaiden työllisyys on noussut, vuonna 2003 se oli peräti 18,5 %, kun vastaava osuus samassa ikäryhmässä EU:ssa oli 5,6 %. On tyypillistä, että työntekijät vanhemmassa ikäryhmässä tekevät työtä joustavasti ja usein osa-aikaisesti. Tutkimukset myös viittaavat siihen, että nuoret aikuiset haluavat yhdistää entistä tasapainoisemmin työn ja perheen vaatimuksia ja odottavat työpaikkojensa reagoivan näihin odotuksiin tarjoamalla perheystävällisiä käytäntöjä. (Green Paper 2005.) 16 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

19 Sukupolvien välisen vuoropuhelun lisääntyminen Ikääntymisen myötä myös perherakenteet muuttuvat. Ei ole harvinaista, että samaan perheeseen yhä useammin kuuluu jopa neljän sukupolven edustajia sekä vanhoja (66 79-vuotiaita) että hyvin vanhoja (80+) perheenjäseniä. Koska vanhemman sukupolven edustajat pysyvät vetreinä ja hyväkuntoisina pitempään, he osallistuvat entistä aktiivisemmin nuoremman sukupolven arkielämään, esimerkiksi auttamalla ja avustamalla isovanhemman roolissa nuorempia selviytymään eri ikävaiheiden haasteista (perheen perustaminen, koulusta työelämään siirtyminen jne.). Väestön ikääntyminen on tuonut tullessaan myös ns. sandwiched-vaiheen, eli väliin puristetun ikävaiheen, jolloin monet keski-ikäiset avustavat ja hoitavat oman ansiotyönsä ja perhevelvoitteiden ohella myös ikääntyviä vanhempiaan tai muita apua tarvitsevia perheenjäseniä. Tämä on erityisen haastava ongelma niissä EU-maissa, joissa naisten ansiotyöhön osallistuminen on lisääntynyt vasta viimeisten 20 vuoden aikana. (Green Paper 2005). Myös Suomessa ongelma on tiedostettu, ja vanhempien ikäpolvien hoidon kasvava tarve haastaa uudella tavalla sukupolvien välisen solidaarisuuden myös meillä. Työ ja terveys haastattelututkimuksen mukaan viidennes työssäkäyvistä suomalaisista huolehti työnsä ohella henkilöstä, joka tarvitsi apua korkean iän, sairauden tai vamman vuoksi (naiset 20 %, miehet 17 %). Useimmiten huolehtiminen liittyi kaupassa käyntiin, autolla kyyditsemiseen tai muuhun asiointiin. Huolehtimiseen osallistuvat naiset olivat keskimäärin 48-vuotiaita ja miehet vastaavasti 47-vuotiaita. Naisten ja miesten huolehtimisen luonteessa oli selkeitä eroja. (Toivanen & Kauppinen 2007.) Myös muissa tutkimuksissa naisten on todettu keskittyvän sandwiched-vaiheessa enemmän henkilökohtaiseen hoivaamiseen ja taloustöissä avustamiseen, kun taas miehille on tyypillisempää ns. instrumentaalinen avustaminen (Kauppinen 2006). Tutkimusten mukaan naiset tekevät sandwiched-vaiheessa enemmän työhön liittyviä myönnytyksiä kuin miehet pyrkiessään yhdistämään työn ja perheelämän vaatimuksia. Naiset esimerkiksi vähentävät työtuntiensa määrää, kieltäytyvät paljosta matkustamisesta tai eivät osoita kiinnostusta ylennystä kohtaan. Myös miehet tekevät samankaltaisia työhön liittyviä myönnytyksiä, mutta työuraan keskeisesti vaikuttavissa asioissa harvemmin ja vähemmän kuin naiset. Kuitenkin tutkimukset osoittavat työhön liittyvistä myönnytyksistä huolimatta monen kokevan omien vanhempien tai muiden apua tarvitsevien läheisten hoivaamisen henkisesti palkitsevana. Lisäksi perheen sisällä sukupolvien välinen vuorovaikutus on omiaan lähentämään perheenjäseniä toisiinsa ja tiivistämään perhedynamiikkaa. (Sit. Kauppinen 2006.) On ilmeistä, että tämän ns. epävirallisen perheavun merkitys korostuu ikääntyneiden määrän kasvaessa niin Suomessa kuin muualla EU:ssa, mikä heijastuu keski-ikäisten työntekijöiden työhön sitoutumiseen ja haluun jatkaa työelämässä. Kun työpaikoilla pohditaan ikäjohtamisen ja ikääntymisen kysymyksiä sekä Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 17

20 laaditaan toimenpiteitä työssä jaksamisen ja jatkamisen edistämiseksi, keskiikäisten työntekijöiden uudenlainen hoitovastuu tulee myös ottaa esille. Joustavista ikäkäytännöistä voi kehkeytyä prosessi, joka auttaa ikääntyvää henkilöstöä viihtymään pitempään työelämässä. Työpaikkojen ikäystävällisyys koskettaa eriikäisiä ja eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä eri tavoin. Suurten ikäluokkien aikuistuminen Yksi syy ikääntymisprosessin uudelleen muotoutumiselle ja eri-ikäisten välisen vuoropuhelun tärkeydelle on suurten ikäluokkien, vuosien välillä syntyneiden, ikääntyminen. Suuret ikäluokat muodostavat samaan aikaan syntyneiden ja yhtä aikaa vanhenevien ikäkohortin. Oletuksena on, että ihmiset kohtaavat tärkeät yhteiskunnalliset tapahtumat samanikäisinä ja samassa elämänkulun vaiheessa, kuitenkin yksilöllisten elämänkokemusten värittäminä. Suurten ikäluokkien on nähty uudelleen määrittelevän ikääntymisen mallin, mikä koskee erityisesti uudenlaista keski-ikäistymistä. Myös koko ikääntymisen prosessin on todettu muuttuvan, kun ihmiset ikääntyvät entistä terveellisemmin ja nuorekkaammin. Paineet pidentää erityisesti keski-ikää ja tuoda siihen lisää nuorekkuutta ja viriiliyttä ovat lisääntyneet samalla, kun keski-ikäisiin kohdistuu erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia odotuksia. (Marin 2007.) Yhdysvalloissa on syntynyt kokonainen kirjallisuuden ja tutkimuksen laji, joka liittyy niin sanotun baby boomers -sukupolven, vuosien 1946 ja 1962 välillä syntyneiden, aikuistumiseen ja keski-ikäistymiseen. He muodostavat noin kolmanneksen Yhdysvaltain koko väestöstä ja ovat näin suurin koskaan keski-ikää lähestyvä ikäkohortti. He tulevat voimakkaasti vaikuttamaan siihen, minkälaiseksi heidän ikääntymisensä ja vanhuutensa muotoutuu. (Esim. Krauss-Whitebourne & Willis 2006.) Suomessa suuret ikäluokat täyttävät 60 vuotta vuosina , joten ei ole yhdentekevää, minkälaisia valintoja he tekevät esimerkiksi työssä pysymisen ja eläkkeelle siirtymisen suhteen. Millä ehdoilla he ovat valmiita jatkamaan työelämässä yli 63- tai peräti 68-vuotiaiksi? On syytä tutkia, missä määrin työssä jatkamisen houkuttimet eroavat miehillä ja naisilla. Kuinka paljon niin sanottu kolmas ikä vetää puoleensa? Miten sukupolvien välinen vuoropuhelu toimii Suomessa ja kuinka sitä voidaan edistää? 18 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

21 Kirjallisuus Bytheway, B Ageism and Age Categorization. Journal of Social Issues 61, Giddens, A Europe in the Global Age. Cambridge: Polity Press. Green Paper Confronting demographic change: a new solidarity between the generations. Communication from the Commission. Brussels, Ilmarinen, J Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Helsinki: Työterveyslaitos ja sosiaali- ja terveysministeriö. Julkunen, R Kuusikymmentä ja töissä. SoPhi 73. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kauppinen, K Työn ja perheen yhteensovittaminen eri elämänvaiheissa. Teoksessa: Isoaho, A., Kalliomaa-Puha, L., Kauppinen, K. & Melin, H. Asiantuntija-arvioita työn ja omaishoidon yhdistämisestä. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n julkaisuja 4/ Kauppinen, K Ikä, ikääntyminen ja sukupuolinäkökulma. Teoksessa: Kauppinen, K. & Evans, J. (toim.) Helsinki: MONIKKO tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä ( Krauss-Whitebourne & Willis S.L The Baby Boomers Grow Up. Contemporary Perspectives on Midlife. Lawrence Erlbaum Associates. Marin, M Tarkastelukulmia ikään ja ikääntymiseen. Teoksessa: Sankari, A. & Jyrkämä, J. (toim.) Lapsuudesta vanhuuteen. Iän sosiologiaa. 3. painos. Tampere: Vastapaino Rantamaa, P Ikä ja sen merkitykset. Teoksessa: Sankari, A. & Jyrkämä, J. (toim.) Lapsuudesta vanhuuteen. Iän sosiologiaa. 3. painos. Tampere: Vastapaino Sontag, S The double standard of ageing. > (Viitattu ). Tikka, M Kalenteri-iästä omaelämänkerralliseen ikään. Teoksessa: Uutela, A. & Ruth, J-E. (toim.) Muuttuva vanhuus. Tampere: Gaudeamus Toivanen, M. & Kauppinen, K Eri elämänalueiden tasapaino. Teoksessa: Kauppinen, T., Hanhela, R., Heikkilä, P. ym. (toim.) Työ ja terveys Suomessa Helsinki: Työterveyslaitos Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 19

22 3. Eri-ikäisiin työntekijöihin liitetyt mielikuvat ja stereotypiat Auli Airila Eri-ikäisiin liitetään erilaisia mielikuvia ja uskomuksia asianomaisten kyvyistä, osaamisesta, taidoista ja ominaisuuksista. Erityisesti ikääntyneisiin liittyviä stereotyyppisiä uskomuksia on tutkittu aiemmin. Vähemmän huomiota on kiinnitetty muihin ikäkategorioihin nuoriin ja keski-ikäisiin liittyviin mielikuviin, erityisesti työelämäkontekstissa. Tässä artikkelissa selvitetään niin nuoriin, keski-ikäisiin kuin ikääntyneisiinkin työntekijöihin liitettyjä mielikuvia. Useat tutkimukset osoittavat, että ikään perustuva kategorisointi voi johtaa stereotypioiden ja ennakkoluulojen rakentumiselle sekä syrjinnälle (esim. Nelson 2005; Palmore 1990; Rosen & Jerdee 1976). Yksinkertaistaessaan todellisuutta ikään perustuvat luokittelut voivat virheellisesti yleistää näkemyksen jostakin ikäryhmästä koskemaan kaikkia saman ryhmän jäseniä. Stereotypiat ikään kuin häivyttävät yksilöiden väliset erot. Ikään liittyvistä mielikuvista voi olla haittaa niin yksilöille, organisaatioille kuin koko yhteiskunnalle. Esimerkiksi Vaahtio (2006, 6) toteaa eri-ikäisiin liitettyjen stereotypioiden estävän koko työvoiman osaamisen hyödyntämistä. Stereotypioihin perustuvilla asenteilla on todettu olevan vaikutusta myös työnantajiin esimerkiksi henkilövalintoja tehtäessä (Loretto ym. 2006, 325) ja ikääntyneiden työntekijöiden urakehitykseen (Rosen ym. 1976, 431). Kielteiset ikästereotypiat voivat olla haitallisia myös yksilön terveydelle. Levy ym. (2002) havaitsivat myönteisen asenteen ikääntymiseen pidentävän elinikää yli seitsemällä vuodella. Stereotypioiden tunnistaminen on tärkeää, jotta voidaan poistaa vääristyneitä ennakkoluuloja ja estää ikään perustuvaa syrjintää. Kun tiedetään, millaisia mielikuvia eri-ikäisistä työntekijöistä on olemassa, voidaan myös irtaantua virheellisistä stereotypioista ja estää kielteisten ennakkoluulojen syntyminen sekä luoda ikäsensitiivisiä käytäntöjä. Tässä artikkelissa ikään liittyviä mielikuvia ja stereotypioita tutkitaan hoito-, opetus- ja pelastusalalla. Vaikka ikästereotypioista on olemassa paljon tutkimustietoa, on valtaosassa aiempia tutkimuksia painopiste ollut yksilötasoisten muuttujien analysoinnissa. Tässä artikkelissa huomio kiinnitetään organisaatioiden välisiin samankaltaisuuksiin ja eroihin. Toisaalta huomio kohdistetaan myös yhteen yksilötasoiseen muuttujaan, työntekijän ikään. Mielenkiinnon kohteena on se, antavatko eri-ikäiset erilaisia kuvauksia nuoresta, keski-ikäisestä ja ikääntyneestä työntekijästä. 20 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

23 Tutkimuksen tavoitteet tiivistyvät seuraaviksi kysymyksiksi: 1. Millaiseksi hoito-, opetus- ja pelastusalalla mielletään nuori, keski-ikäinen ja ikääntynyt työntekijä? 2. Poikkeavatko hoito-, opetus- ja pelastusalalla annetut näkemykset eri-ikäisistä työntekijöistä toisistaan? 3. Antavatko eri-ikäiset työntekijät erilaisia kuvauksia eri-ikäisistä? Stereotypia käsite ja merkitykset Stereotypia-sana on peräisin latinasta ja viittaa kirjapainotaitoon (Chryssochou 2004, 42). Yhteiskunnallisessa viitekehyksessä stereotypia-käsitettä käytti ensimmäisen kerran amerikkalainen toimittaja Walter Lippman vuonna 1922 julkaistussa kirjassaan Public Opinion, jossa hän käsitteli yksilöiden suhtautumista eri maihin ja rotuihin. Hän piti stereotypioita "päänsisäisinä kuvinamme" ympärillämme olevien sosiaalisten ryhmien jäsenistä. (Stangor 2000, 6.) Websterin sanakirja (1996) määrittelee stereotypiat yksinkertaistetuiksi ja standardisoiduiksi käsityksiksi tai mielikuviksi. Tähän määrittelyyn nojaten tässä artikkelissa käytetään stereotypian synonyyminä sanaa mielikuva, jolla viitataan eri-ikäisiin työntekijöihin liittyviin käsityksiin. Nykysuomen sanakirjan (1992) mukaan stereotyyppinen on kaavamainen, kivettynyt, kangistunut, johonkin muotoon tai asuun kivettynyt. Palmore (1990, 18) on samoilla linjoilla määritellessään stereotypiat tiettyyn ryhmään liitetyiksi virheellisiksi tai liioitelluiksi uskomuksiksi. Stereotypiat voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä määrittelyjä tietystä ryhmästä. Ikään liittyviä stereotypioita ovat esimerkiksi tiettyjen ominaisuuksien tai käyttäytymistapojen liittäminen ikääntyneisiin työntekijöihin. Stereotypiat muodostuvat erilaisten asioiden ja ilmiöiden luokittelun perusteella. Asioiden luokittelu eli kategorisointi on ihmisille luontaista: jo 4-vuotiaan lapsen on todettu pystyvän määrittelemään ihmisiä mm. sukupuolen ja rodun perusteella. Toisia luokitellaan myös mm. iän, pukeutumisen tai harrastusten mukaan. (Stangor 2000, ) Mielikuvat tietystä kategoriasta rakentuvat kulttuuristen tekijöiden ohella yksilöllisistä kokemuksista. Myös media ylläpitää erilaisia mielikuvia. (Uotinen 1995, 171.) Henri Tajfel (1981, 146) on pohtinut stereotypioiden tarkoitusta ja niiden merkittävyyttä. Hänen mukaansa stereotypioilla on neljä keskeistä tehtävää. Ensinnä ne auttavat ihmisiä ymmärtämään sosiaalista ympäristöään ja sopeutumaan siihen. Stereotypiat ikään kuin luokittelevat ja järjestävät sosiaalista todellisuuttamme. Toiseksi stereotypiat auttavat ihmisiä puolustamaan omia yksilöllisiä arvojaan ja säilyttämään ne. Kolmanneksi stereotypiat luovat ja ylläpitävät ryhmäideologioita, joita käytetään tekojen selittämiseen ja oikeuttamiseen. Neljänneksi stereotypiat luovat ja ylläpitävät myönteisesti arvostettuja eroja. Stereotypiat ja Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 21

24 erilaiset luokittelut siis auttavat hahmottamaan ja jäsentämään maailmaa. Ilman luokitusjärjestelmiä olisikin vaikea elää, sillä luokittelut luovat tiettyä turvallisuutta ja ennakoitavuutta elämään (Rantamaa 2005, 61). Myös eri-ikäisiä on kautta aikojen luokiteltu eri ikävaiheisiin ja -ryhmiin. Jo Aristoteles jakoi kaikkien elollisten olentojen elämän kolmeen ikäkauteen: kasvun, vakauden ja rapistumisen vaiheisiin. Hänelle nuoruus oli kasvun aikaa, vanhuus rapistumista ja niiden väliin jäävä keski-ikä elämää, joka näyttäytyi samalla otollisimpana aikana ajattelun ja luonteen kehittymisen kannalta. (Tuomi 2000, ) Toinen klassinen esimerkki ihmisen elämänvaiheiden luokittelusta on Erik H. Eriksonin (1980) kehityspsykologinen teoria, jossa hän erottelee ihmisen ikävaiheita erilaisten kriisien kautta. Esimerkiksi keskiiässä kriisi liittyy hänen mukaansa tuottavuuden ja lamaantumisen väliseen vastakkainasetteluun. Yksilön elämänvaiheita tarkastellaan iän kautta myös Levinssonin elämänvaihemallissa, jossa elämää kuvataan siirtymisenä vaiheesta toiseen mahdollisten kriisien kautta (Marin 2005b, 33). Näitä malleja on kritisoitu siitä, että niissä elämänvaiheet on sidottu kiinteästi yksilön kronologiseen ikään. Samaan aikaan syntyneiden yksilöiden elämä ei tosiasiassa kulje samaa rataa, vaan yksilön elämäntilanteeseen vaikuttavat henkilön iän ohella hänen edustamansa sukupolvi, ajankohta ja paikka (Jyrkämä 2005a). Yhtä lailla yksilön elämänvalinnat, koulutus, työ sekä perhe ohjaavat yksilöitä eri suuntiin. Kritiikkiä on saanut myös elämänkaarimalli, jossa kuvataan ihmisen elinkaarta nollapisteestä nousevana käyränä, joka saavuttaa huippunsa keskivaiheilla, jonka jälkeen kaari hiipuu laskeutuen takaisin nollapisteeseen. Ikästereotypioiden tutkimus Ikästereotypioita koskevasta tutkimuksesta voi tehdä kaksi olennaista havaintoa. Ensinnäkin ikästereotypioiden tutkimus on niin Suomessa kuin kansainvälisestikin pitkälti keskittynyt kuvaamaan ikääntyneisiin kohdistuvia stereotypioita ja ennakkoluuloja (esim. Ahola & Huuhtanen 1995; Chiu ym. 2001; Julkunen 2003; Juuti 2001; Kouvonen 1999; Ruoholinna 2000; Uotinen 1995). Lisäksi ikääntyneillä on usein tarkoitettu jo työelämän jättäneitä henkilöitä, ei työikäisiä. Sen sijaan nuoriin tai keski-ikäisiin työntekijöihin kohdistuvaa asennetutkimusta ei ole ilmestynyt samassa määrin. Toisekseen useimmissa ikästereotypioita tarkastelevissa tutkimuksissa ikään liittyviä mielikuvia ja asenteita on tutkittu kvantitatiivisin menetelmin (esim. Hassell & Perrewe 1995; Karisalmi & Seitsamo 2003; Redman & Snape 2002). Harvemmin ikästereotypioiden tutkimus on perustunut kvalitatiiviseen tutkimusotteeseen, vaikka poikkeuksiakin on (esim. Loretto & White 2006; Ruoholinna 2006; 22 Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä

25 Uotinen 2005; Vaahtio 2002). Tämän tutkimuksen pyrkimyksenä on rikastuttaa tutkimuskenttää huomioimalla ikääntyneiden työntekijöiden ohella myös nuoriin ja keski-ikäisiin liittyvät mielikuvat, samoin tutkimusote on triangulaatio määrällisistä ja laadullisista menetelmistä. Mielikuvat nuorista työntekijöistä Nuoriin työntekijöihin liittyviä mielikuvia ja stereotypioita on Suomessa tutkittu varsin vähän, vaikka nuorisotutkimuksen ala onkin vahva. Yksi syy vähäiseen ikästereotypiatutkimukseen on varmasti se, ettei nuorisotutkimuksen lähtökohtana ole ollut ikävaihe- tai elämänkulkutematiikka, kuten sosiaaligerontologisessa ikääntymistutkimuksessa (Raitanen 2005, 197), jossa on tutkittu mm. ikääntyneisiin työntekijöihin liitettyjä uskomuksia ja asenteita. Kuitenkin tutkimuksia nuorten työntekijöiden ominaisuuksista on tehty. Kuva 1 osoittaa, että nuoriin työntekijöihin on liitetty sekä myönteisiä että kielteisiä kuvauksia. Usein toistuva mielikuva on nuoriin yhdistetty kokemattomuus ja sitoutumattomuus. Tätä kuvaa myös Ilmarisen (2006, 40) toteamus, että täysivaltaiseksi työyhteisön jäseneksi kasvaminen vie useita vuosia. Julkisuudessa on viitattu myös työn tuottavuuden laskuun nuoria kokemattomia työntekijöitä rekrytoitaessa. Samaten on puhuttu siitä, ettei potentiaalisessa synnytysiässä olevia naisia pidetä organisaatioiden näkökulmasta hyvinä rekrytoitavina. Toisaalta nuorten vahvuutena on nähty innostuneisuus, uudet ajatukset ja hyvä työkyky. Lisäksi nuorilla on todettu olevan muita ikäryhmiä paremmat teknologiataidot (esim. Rantamaa 2005, 77). Ikäystävällisyys ja iän merkitys työssä 23