3. ARVIOINNIN KESKEISET TULOKSET

Transkriptio

1 KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa, % Keskiasteen tutkinto, % Alin korkea-asteen tutkinto, % Alempi korkeakouluasteen tutkinto, % Ylempi korkeakouluasteen tutkinto, % Tutkijakoulutusasteen tutkinto, % KUVIO 16. Väestön koulutustaso maakunnan mukaan 2012 Lähde: Tilastokeskus, koulutus, väestön koulutusrakenne, 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen, kunnan, sukupuolen ja ikäryhmän mukaan ( ) 3. ARVIOINNIN KESKEISET TULOKSET Perusopetuksen saavutettavuudessa kuntakohtaisia eroja Itä-Suomi yhtenäisenä alueena miltei pääsi perusopetuksen alueellisessa saavutettavuudessa palvelutavoitteisiin, mutta kuntatasolla monet kunnat jäivät tavoitteista. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus heikkeni Itä-Suomessa hieman vuodesta 2011 sekä 7 12-vuotiaiden että vuotiaiden ikäluokissa. Saavutettavuus oli molemmissa ikäryhmissä valtakunnan heikoin ja alle valtakunnallisten keskiarvojen ja alueellisten tavoitteiden. Kuntatasolla 1 6 luokkien saavutettavuus heikkeni suurimmillaan yli 11 prosenttiyksikköä. Perusopetuksen oppilasmäärä väheni vuodesta 2011 ja väheneminen oli suhteellisesti suurempi kuin maassa keskimäärin. Perusopetuksen 1 6 luokkien kouluverkko harvenee entisestään. Kuljetusoppilaiden määrä ja suhteellinen osuus oppilasmäärästä nousi verrattuna vuoteen Toisen asteen koulutuksen maantieteellinen saavutettavuus oli Itä-Suomessa selkeästi muuta maata heikompaa Itä-Suomessa asuvilla nuorilla oli huomattavasti huonommat mahdollisuudet löytää toisen asteen koulutusta läheltä kotiaan kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Ero muuhun maahan viime vuosina hieman kaventui, mutta edelleen Etelä- ja Länsi-Suomessa asuvalla nuorella koulutuspaikat ovat keskimäärin selkeästi lähempänä kotia. 32 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

2 Lukiokoulutuksen maantieteellinen saavutettavuus on pysynyt viime vuosina varsin tasaisena. Saavutettavuus parani Itä-Suomessa jonkin verran, mutta ero muuhun maahan ei kutistunut kovin paljon. Itä-Suomen maakuntien lukioverkko pysyi lähes muuttumattomana, minkä ansiosta lukiokoulutuksen saavutettavuus säilyi hyvällä tasolla. Itä-Suomen nuorilla oli huomattavasti huonompi ammatillisen koulutuksen maantieteellinen saavutettavuus kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Erityisesti Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon nuorilla oli keskimäärin selkeästi pidemmät matkat asuinpaikastaan ammatillista koulutusta tarjoaviin oppilaitoksiin. Itä-Suomen maakuntien keskinäiset erot kasvoivat neljän tarkasteluvuoden aikana. Valinnanvara ammatillisen koulutuksen tarjonnassa oli Itä-Suomessa selvästi muuta maata kapeampi. Itä-Suomessa alle 54 prosentille 16-vuotiaista oli kodistaan 10 kilometrin etäisyydellä tarjolla kolmen eri koulutusalan ammatillista koulutusta, kun Manner-Suomessa sitä oli tarjolla lähes 70 prosentille saman ikäisistä. Tarkastelujakson kuluessa Itä-Suomen saavutettavuusprosentti kasvoi hieman enemmän kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Suoraan peruskoulusta toisen asteen ammatilliseen koulutukseen päässeiden 16-vuotiaiden osuus hakeneista parani Itä-Suomessa. Sen sijaan aiemmin peruskoulusta päässeiden nuorten mahdollisuudet saada toisen asteen ammatillinen koulutuspaikka heikentyi. Tällainen kehitys lisää syrjäytymisen vaaraa niillä nuorilla, jotka eivät pääse suoraan peruskoulusta toisen asteen koulutukseen. Joukkoliikenteen peruspalvelutasossa puutteita monilla yhteysväleillä Joukkoliikenteen arviointikohteena oli peruspalvelutasoisen tarjonnan kattavuus taajamien välisessä kaikille avoimessa joukkoliikenteessä Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Tarkoituksena oli selvittää, millä alueilla palvelut ovat vähintään peruspalvelutasoisia ajokaudella ja miten Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jatkossa ELY-keskuksen) määrittelemät joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet toteutuivat. Joukkoliikennelaissa mainituille toimivaltaisille viranomaisille on säädetty velvoite määritellä toimivalta-alueilleen tavoitteelliset joukkoliikenteen palvelutasot yhteistyössä toistensa ja alueensa kuntien kanssa. Peruspalvelutasoisella liikenteellä tarkoitetaan vuorotarjontaa, joka mahdollistaa ihmisten jokapäiväiset liikkumistarpeet työ-, opiskelu- ja asiointimatkojen osalta. Palvelutasomäärittelyt ohjaavat joukkoliikenteen suunnittelua ja järjestämistä. Tunnistetut peruspalvelutasopuutteet korjataan käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Itä-Suomessa joukkoliikenteen peruspalvelutaso toteutuu pääosin kuntakeskuksista maakuntakeskuksiin suuntautuvassa tarjonnassa. Puutteita on keskuskaupungeista kuntakeskuksiin suuntautuvissa työmatkayhteyksissä, kuntien välisessä liikenteessä ja kaukoliikenteen jatkoyhteyksissä. Palvelutaso on parempi talvella kuin kesällä. Kuntien sisäisessä liikenteessä haja-asutusalueilla tarjolla on yleensä vain koulukuljetuksia ja lakisääteisiä erilliskuljetuksia, joita on täydennetty erilaisilla kutsujoukkoliikennepalveluilla muutamana päivänä viikossa. Kun joukkoliikennelaki vuonna 2009 hyväksyttiin, siinä säädettiin alueittain ja sopimuksittain porrastetusta siirtymäajasta. Itä-Suomessa suurin osa siirtymäajan liikennöintisopimuksista päättyy kesällä Joensuun, Kuopion ja Savonlinnan kaupunkiseutujen toimivaltaiset 33

3 viranomaiset kilpailuttivat alueensa joukkoliikennepalvelut syksyllä 2013 käyttöoikeussopimusliikenteenä määrittelemiensä palvelutasotavoitteiden ja niiden pohjalta tehtyjen suunnitelmien mukaan. Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimivalta-alueella järjestetään markkinaehtoisena liikenteenä Joensuu-Kuopio, Mikkeli-Varkaus-Kuopio, Iisalmi-Kuopio ja Suonenjoki-Kuopio reittien liikennepalvelut. Julkista tukea ei voi kohdistaa markkinaehtoiseen liikenteeseen eikä siinä käyviin matkalippuihin, mistä syystä vuorotarjonta sopeutetaan matkustajilta kerättävien tulojen puitteisiin. Pienituloisia vuoroja ei haeta reittiliikenneluville ja ne lakkaavat alkaen. Muilla yhteysväleillä ELY-keskus hankkii vuorotarjonnan käyttöoikeussopimusliikenteenä, jossa on käytössä viranomaisten lippujärjestelmä ja viranomaisten päättämät matkalippujen hinnat. Kesästä 2014 alkaen lakkaa useita satoja vuoroja Itä-Suomessa, koska käytettävissä olevat määrärahat ovat riittämättömät arvioitua selvästi kalliimpien tarjoushintojen takia. Lisäksi tiukan taloustilanteen takia joudutaan heikommin kuormitettuja ja palvelutasotavoitteen ylittäviä vuoroja varmuuden vuoksi karsimaan, vaikka niiden hankkiminen saattaisi olla autokiertojen, työaikasäädösten ja palvelukokonaisuuden kannalta kustannustehokasta. Maantiet pidetään liikennöitävässä kunnossa ympäri vuoden Arvioinnin kohteena oli maantieverkko Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueilla. Tarkoituksena oli selvittää onko tieverkon kunto tai hoitotaso esteenä elintärkeiden kuljetusten onnistumiselle. Maantielaissa on säädetty, että maantiet on pidettävä yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa, mistä syystä liikennöitävyydelle määritelty vähimmäispalvelutaso on turvattava myös vähäliikenteisillä teillä. Kuitenkin poikkeukselliset luonnonolosuhteet voivat tilapäisesti hidastaa tai jopa estää liikennettä koko tieverkolla. Itä-Suomessa alemman tieverkon kunto on rapistunut ja sen hoitaminen etenkin talvella on aiempaa vaikeampaa ja kalliimpaa. Koska tienpitoviranomaisen käytössä on ollut riittävää osaamista ja resursseja, tieverkon liikennöitävyys ja säädösten mukainen toiminta sekä elintärkeät kuljetukset on toistaiseksi voitu turvata. Vilkkaammat ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeiset tiet pidetään paremmassa kunnossa ja hoitotoimenpiteisiin ryhdytään nopeammin kuin vähäliikenteisellä tieverkolla. Tienpidon rahoitus ei riitä tiestön kunnon ylläpitämiseen nykyisellä tasolla ja kumuloituva korjausvelka kasvaa edelleen. Tienkäyttäjien kokonaistyytyväisyys tiestön kuntoon on pysynyt ennallaan, mutta ammattiautoilijoiden tyytymättömyys on kasvanut. Palvelujen keskittymisen seurauksena koko tiestön kunto- ja hoitotason merkitys kasvaa etenkin pitkien etäisyyksien ja vesistöjen pilkkomassa Itä-Suomessa. Pitkien matkaketjujen kannalta tärkeään päätieverkkoon ja keskuskaupunkeihin johtavien teiden kuntoon panostetaan sekä uusien menettelytapojen kehittämistä ja yhteistyötä eri tienkäyttäjäryhmien kanssa jatketaan. Liikuntapaikkasuunnitelma puuttuu useimmista kunnista Keskeiset liikuntapaikat sijoittuivat kuntien liikuntatoimen viranhaltijoiden arvion mukaan hyvin yhdyskuntarakenteeseen. Itä-Suomessa liikuntapaikkojen saavutettavuus oli kuitenkin koko maahan verrattuna huonompaa kaikkien kolmen liikuntapaikkatyypin osalta, joita Oulun yliopiston saavutettavuusanalyysissä arvioitiin. Liikuntapaikkojen määrän riittävyys vaihteli liikuntapaikkatyypeittäin. Yleisurheilu- ja pallokenttiä sekä kuntoratoja oli kysyntää vastaavasti. Eniten kysyntä ylitti tarjonnan liikuntasalien, liikuntahallien ja lähiliikuntapaikkojen osalta. Uimahallit olivat Itä-Suomen alueella sijoittuneet lähinnä suurimpiin taajamiin ja alueellisesti melko tasaisesti. Uimahallien saavutettavuus oli huonompaa koko maahan verrattuna. Ikäryhmistä 34 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

4 iäkkäät erottuivat muusta väestöstä huonommalla saavutettavuudella. Alueen koko väestöstä 15 minuutissa lähimmän uimahallin saavutti autolla noin 70 prosenttia väestöstä kun vastaava luku valtakunnallisesti oli 85 prosenttia. Myös jäähallien saavutettavuus oli hieman koko maata huonompi. Alueellisesti jäähallit olivat kuitenkin sijoittuneet Itä-Suomessa varsin tasaisesti. Itä- Suomen väestöstä yli 65 prosenttia saavutti lähimmän jäähallin autolla alle 15 minuutissa. Koko maan alueella 15 minuutissa lähimmän jäähallin saavutti noin 80 prosenttia väestöstä. Lähiliikuntapaikan osalta arviointiryhmä määritti hyvän saavutettavuuden rajaksi kaksi kilometriä. Lähiliikuntapaikkojen peruslähtökohta on se, että ne ovat osa päivittäistä elinympäristöä eikä niille tarvitse siirtyä erikseen pitkää matkaa. Ainoastaan 30 prosentilla Itä-Suomen asukkaista oli kaksi kilometriä tai lyhyempi matka lähiliikuntapaikalle kevyen liikenteen väylää myöten. Koko maassa puolella väestöstä oli kaksi kilometriä tai lyhyempi matka kevyen liikenteen väylää myöten lähimmälle lähiliikuntapaikalle. Kyselyyn vastanneista kunnista 28 prosentilla oli voimassa oleva liikuntapaikkasuunnitelma, johon pohjautuen kunta toteuttaa liikuntapaikkarakentamista. Hieman yli puolella kunnista ei ollut suunnitelmaa. Maakunnittain tarkasteltuna liikuntapaikkasuunnitelmia oli eniten Pohjois- Karjalassa ja vähiten Etelä-Savossa ja Pohjois-Savossa. Tulevina vuosina uusien liikuntapaikkojen rakentamisen määrä vähenee ja painopiste siirtyy olemassa olevien liikuntapaikkojen peruskorjaukseen ja kunnossapitoon. Liikuntapaikkaverkon ylläpito kuntaliitosten lisääntyessä ja kuntatalouden kiristyessä vaatii selkeää suunnittelua, toimenpiteiden perustelua ja priorisointia. Kunnat olivat tehneet hyvin vähän esteettömyyssuunnitelmia liikuntapaikoille. Liikuntapaikkojen esteettömyyssuunnitelmia oli tehty alle viidenneksessä vastanneista kunnista. Eniten esteettömyyssuunnitelmia oli tehty Pohjois-Karjalassa ja vähiten Etelä-Savossa. Esteettömyyden turvaaminen liikuntapaikoille vaatii suunnitelmallista työtä. Esteettömyys tulee ottaa huomioon liikuntapaikkojen uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeissa kaikissa suunnittelun vaiheissa. Kunnallisille liikuntapaikoille tulee tehdä esteettömyyskartoitus, joka on työkalu olemassa olevan kohteen esteettömyyden tarkasteluun. Ikäihmisille suunnattu kulttuuritoiminta keskittyy keskustaajamiin Kuntien kulttuuripalvelujen järjestämisen tavat ovat moninaiset, mikä kytkeytyy käytettävissä oleviin resursseihin. Itä-Suomen kuntien käyttötalouden kustannuksista yleisen kulttuuritoiminnan osuus on valtakunnallista tasoa matalampi. Vuonna 2013 Manner-Suomessa yleiseen kulttuuritoimintaan käytetty työpanos oli yksi henkilötyövuosi tai enemmän hieman yli puolessa kunnista. Itä-Suomessa luku oli huomattavasti korkeampi (70,2 %). Palvelujen järjestämiseen osallistuu kuntien itsensä lisäksi muun muassa kolmannen ja yksityisen sektorin toimijoita. Hieman yli puolet sekä Manner- että Itä-Suomen kunnista on tehnyt kulttuuritoimintaan tai -palveluihin liittyviä sopimuksia kolmannen sektorin kanssa. Palveluja on ostanut tai ulkoistanut yrityksille Manner-Suomen kunnista 37,6 prosenttia, mikä on vähemmän kuin Itä-Suomessa (43,2 %). Enemmistö kuntien kulttuuritoiminnan järjestämiseen myöntämien avustusten kokonaismäärästä suuntautuu kolmannelle sektorille sekä Manner- että Itä-Suomessa. Itä-Suomessa avustuksia myönnetään muille toimijoille (esimerkiksi yksittäisille taiteilijoille) selvästi muuta maata enemmän. Kulttuuripalveluihin kuntien peruspalveluina liittyy tasa-arvo palvelujen saatavuudessa. Kunnat ovat resursoinnillaan pyrkineet tavoitteeseen. Vuonna 2013 Manner-Suomen vastaajakunnissa järjestettiin yli ja Itä-Suomen vastaajakunnissa noin kulttuuritapahtumaa, joista 35

5 hieman alle puolet sai avustusta kunnalta. Kyselyyn vastanneiden kuntien kulttuuritoiminnasta valtaosa järjestetään keskustaajamissa. Hoiva- ja hoitolaitoksissa järjestetään Manner- ja Itä- Suomen kuntien arvioiden mukaan noin kolmasosa monipuolisesta ikäihmisille suunnatusta kulttuuritoiminnasta. Suositellaan että kuntiin palkattaisiin vähintään yksi päätoiminen yleisen kulttuuritoiminnan työntekijä asukasta kohden. Palvelutuotantojen vahvistamiseksi valtion tulisi parantaa edellytyksiä (lainsäädännölliset, verotukselliset, taloudelliset) kuntien ja kolmannen sektorin välisten, kuntien ja yritysten välisten sekä kuntien ja yksityisten toimijoiden välisten sopimusten tekemiseen. Kuntien tulisi sisällyttää kulttuuritoiminta kuntien hyvinvointikertomuksiin ja muuhun strategisen toiminnan tuloksellisuuden tarkasteluun. Niihin liittyen tulisi kehittää erilaisia toimenpiteitä tasaarvon lisäämiseen palvelujen saatavuudessa alueilla, jotka nykyisellään poikkeavat mahdollisuuksiltaan tarjota kulttuuritoimintaa ja kulttuuripalveluja. Kirjasto-osaamista uhkaa näivettyminen Teknologian kehittyminen ja automatisointi vähentävät rutiinityötä kirjastoissa. Kirjastotyössä painottuu yhä enemmän asiantuntijuus. Lisääntyvä verkkoaineisto haastaa kirjastot kehittämään malleja verkkoaineiston parempaan esillepanoon ja verkkoaineistojen sisältöjen avaamiseen asiakkaille. Henkilöstön osaamisessa korostuu tiedonhallinnan ja kaikenlaisten aineistojen sisällöntuntemus sekä erityisesti taito ohjata asiakkaat oikeiden tiedonlähteiden äärelle. Arvioinnin tulosten perusteella näihin haasteisiin vastaaminen nyt ja tulevaisuudessa on kirjastoissa vaakalaudalla. Osaamisen kehittämiseen on alettava panostaa voimakkaasti. Kirjastojen on osallistuttava aktiivisesti kunnan henkilöstösuunnitteluun siten, että suunnittelussa otetaan huomioon kelpoisuusasetuksen määrittämän henkilöstörakenteen vajeet ja henkilöstön eläköityminen. Kirjastoissa on otettava osaamiskartoitusten tekeminen oleelliseksi osaksi kirjastotyön arviointia, johtamisen strategista kehittämistä ja henkilöstösuunnitelmien ajantasaisena pitämistä. Kunnissa on huolehdittava siitä, että kirjastohenkilöstöllä on mahdollisuus ylläpitää ajantasaisia ammatillisia taitojaan ja valmiuksiaan. Myös kirjastoalan korkeakoulutukseen pääsy on taattava Itä-Suomessa, mikä ei tällä hetkellä toteudu alan koulutustarjonnan puuttumisen vuoksi. Niinpä korkea-asteen koulutusta antavien koulujen on syytä kehittää koulutustapojaan ja välineitään siten, että koulutustarjonnassa pystytään ottamaan huomioon koko maan tarpeet tasapuolisesti, myös Itä-Suomi. Ikäihmisiin kohdistuvan, piiloon jäävän, rikollisuuden määrä on korkea Poliisitoimen arviointikohteina olivat ennalta ehkäisevä toiminta, nopean avun saanti sekä tutkintapalvelut. Ennalta ehkäisevän toiminnan osiossa arviointi kohdistui arviointikierroksen teeman mukaisesti ikäihmisten palveluihin. Nopean avun saannin mittareina käytettiin poliisin toimintavalmiusaikaa kiireellisissä ja viipymättä hoidettavissa hälytystehtävissä sekä näiden hälytystehtävien määrän kehitystä. Tutkintapalveluja arvioitiin rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) tutkinta-ajalla ja selvitysasteella. Yli 65-vuotiaat ovat osallisina rikoksiin asianomistajina ja rikoksesta epäiltyinä ikäluokan kokoon nähden verrattuna harvoin. ISAVIn alueen väestön vanheneminen näkyy tulevaisuudessa poliisin toiminnassa rikosten määrän vähenemisenä. 36 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

6 Ikäihmisiin kohdistuvan piiloon jäävän rikollisuuden määrä on korkea. Tämän takia viranomaisten on aloitettava ikäihmisiin kohdistuvien rikosten ja rikosriskien paljastava toiminta. Yli 65- vuotiaiden osuuden kasvun takia viranomaisten on suunnattava ennalta estävää työtä tähän ikäryhmään. Toimintavalmiusajan kehityksen perusteella ISAVIn alueen poliisilaitosten palvelutaso on edelleen heikompi kuin maassa keskimäärin. Hälytyspalvelujen kysyntä on laskusuunnassa ja huomattavasti vähäisempi kuin vuonna Poliisin on priorisoitava toimintaansa ja parannettava suorituskykyään tilanteissa, joissa vaaditaan nopeaa apua. Rikosten määrä väheni ISAVIn alueella edellisvuoteen verrattuna ja rikosten selvitysaste pysyi edelleen hyvällä tasolla. Huolimatta hyvistä tuloksista rikostutkintaa ja rikostorjuntaa on kehitettävä tietojohtoisen poliisitoiminnan periaatteiden mukaisesti. Koska asia selvästikin Itä-Suomessa jo osataan, niin uuden Itä-Suomen poliisilaitoksen tutkintapalvelujen kehittämistyössä on tukeuduttava alueella toimineiden poliisilaitosten parhaisiin käytänteisiin. Kunnat arvioivat iäkkäiden ihmisten turvallisuuteen liittyviä riskitekijöitä melko hyvin Vastanneista kunnista 65 prosenttia arvioi, että ikääntyville suunnattujen hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä arvioidaan turvallisuusseikkoja systemaattisesti. 25 prosenttia vastanneista kunnista arvioi turvallisuusseikkoja satunnaisesti. Vastanneiden kuntien joukossa ei ollut ainuttakaan kuntaa, jossa turvallisuusseikkojen arviointia ei tehdä. Arvioinnin perusteella voidaan tunnistaa riskitekijät ja puuttua niihin ennakoivasti ja siten ennalta ehkäistä tapaturmia ja onnettomuuksia. Samalla kunnat voivat ennalta ehkäistä tapaturmista ja onnettomuuksista aiheutuvien korjaavien toimenpiteiden taloudellista rasitusta kuntatalouteen. Koulutus ei ole systemaattista turvalliseen asumiseen ja arkeen liittyvien riskien arvioinnissa Tulosten valossa on huolestuttavaa se, että ainoastaan 30 prosenttia vastanneista ilmoitti järjestävänsä säännöllisesti ja suunnitelmallisesti koulutusta turvalliseen asumiseen ja riskien arviointiin. Koulutuksen antamisessa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja. Täydennyskoulutuksessa tulee huomioida paremmin turvallisuussuunnittelu- ja toiminta. Sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille on varmistettava riittävä käytännön turvallisuusosaaminen edesauttaakseen ikäihmisten turvallista kotona asumista. Iäkkäiden kaltoinkohtelu on tunnistettava ja ehkäistävä Itä-Suomessa 65 vuotta täyttäneiden osuus alueen väestöstä on maan suurin (yli 22 %). Iäkkäiden muisti-, mielenterveys- ja päihdeongelmat kasvavat ja samalla väkivallan ja kaltoinkohtelun riskit lisääntyvät. Iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito pyritään toteuttamaan ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaansa järjestettävillä sosiaali- ja terveyspalveluilla. Iäkkäiden tukeminen ja mm. väkivaltaa ja kaltoinkohtelua ehkäisevien palvelujen järjestäminen ovat suuri haaste ja mahdollisuus kunnille. (Vanhuspalvelulaki 980/2012) 37

7 Kuntien tulisi laatia toimintaohjelma, jossa ikääntyneiden erityistarpeet, myös lähisuhde- ja perheväkivallan osalta, on otettu huomioon. Henkilöstölle on turvattava riittävä osaaminen mm. koulutuksen avulla. Pelastustoimen palvelujen saatavuudessa on edelleen pelastuslaitos- ja kuntakohtaisia eroja Pelastustoimen ennalta estävän työn tavoitteet saavutettiin Itä-Suomessa keskimäärin muuta maata hieman paremmin. Vaikka valtakunnallinen keskiarvo ylittyi, toimialalle asetettua valtakunnallista turvallisuusviestinnän tavoitetta ei Itä-Suomen kaikilla pelastustoimen alueilla saavutettu. Turvallisuusviestinnän määrät ja toteutustavat erosivat edelleen merkittävästi sekä pelastustoimen alueittain että kunnittain. Kaikilla Itä-Suomen pelastuslaitoksilla oli edeltänyttä vuotta enemmän kiireellisiä hälytystehtäviä, eikä valtakunnallista tehtävämäärän vähentämiseen liittyvää tavoitetta näin ollen saavutettu. Erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi asetettu hanke on vaikuttanut ja automaattisten paloilmoittimien tarkastustehtävien määrä vähentyi jo kolmatta vuotta peräkkäin. Pelastustoimen nopean avun toimintavalmiusajat toteutuvat pääsääntöisesti valtakunnallisesti asetetuin tavoittein. Itä-Suomessa palokunta saadaan onnettomuuskohteeseen keskimäärin muuta maata hieman hitaammin. Kuntien hyvinvointityön ja turvallisuussuunnittelun yhdistäminen on lisääntymässä Turvallisuusyhteistyön tuloksena laadituista paikallisista turvallisuussuunnitelmista vajaa puolet on ajantasaisia. Turvallisuussuunnitelmissa on pääsääntöisesti otettu huomioon valtakunnalliset turvallisuussuunnittelulle asetetut painopisteet. Turvallisuusyhteistyö on voimakkaasti kuntavetoista. Työn organisoitumisessa ja aktiivisuudessa sekä kuntalaisten osallistumismahdollisuuksissa on suuria eroja. Sähköinen hyvinvointikertomus on muodostumassa myös turvallisuussuunnittelun työvälineeksi. 4. TASA-ARVOINEN YHTEISKUNTA 4.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Johtopäätökset Itä-Suomi yhtenäisenä alueena miltei pääsi perusopetuksen alueellisessa saavutettavuudessa palvelutavoitteisiin, mutta kuntatasolla monet kunnat jäivät tavoitteista. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus heikkeni Itä-Suomessa hieman vuodesta 2011 sekä 7 12-vuotiaiden että vuotiaiden ikäluokissa. Saavutettavuus oli molemmissa ikäryhmissä valtakunnan heikoin ja alle valtakunnallisten keskiarvojen ja alueellisten tavoitteiden. Kuntatasolla 1 6 luokkien saavutettavuus heikkeni suurimmillaan yli 11 prosenttiyksikköä. 38 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013