4.3. Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta

Transkriptio

1 4.3. Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta Johtopäätökset Toimivaltaiset viranomaiset ovat määritelleet joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet joukkoliikennelaissa säädetyllä tavalla yhteistyössä toistensa, alueen kuntien ja maakuntaliittojen kanssa. Palvelutasot ovat tavoitteellisia, ja niitä toteutetaan käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Työ- ja opiskelumatkojen turvaaminen on etusijalla. Pohjois-Savon ELY-keskus on muokannut Liikenneviraston palvelutaso-ohjeistusta Itä-Suomen olosuhteisiin sopivaksi lisäämällä peruspalvelutason ja keskitason välille uuden palvelutasoluokan sekä täydentämällä peruspalvelutasovaatimuksiin pitkiä matkaketjuja palvelevat liityntäliikenteet ja asiointimatkustustarpeet. Joukkoliikenteen peruspalveluissa on puutteita koko Itä-Suomen alueella. Opiskelu- ja työmatkaliikennettä palvelevaa tarjontaa on kouluvuoden aikana useimmista kuntakeskuksista alueen keskuskaupunkiin, mutta pendelöinti keskuskaupungeista naapurikuntiin on ongelmallista ja yhteyspuutteita on kesällä enemmän kuin talvella. Tarjonta on heikentynyt vuodesta 2011 vuoteen 2013, mutta vuonna 2014 suurin osa siirtymäajan liikennöintisopimuksista päättyy ja Itä- Suomessa joudutaan lakkauttamaan satoja vuoroja siirtymäajasta johtuvan tehottomuuden ja riittämättömien määrärahojen takia. Peruspalvelutasoisten joukkoliikennepalvelujen tarjonta on tärkeä osa tasa-arvoa, turvallisuutta ja hyvinvointia erityisesti autottomille, ajokortittomille, nuorisolle, pienituloisille ja henkilöille, jotka terveydellisistä syistä eivät voi toimia ajoneuvon kuljettajina. Ilmastonmuutoksen torjunta ja kakkosauton hankinnasta luopuminen perustuvat riittävään julkisen liikenteen tarjontaan. Maaseudulla päätieverkon ulkopuolella on tarjolla kuntien järjestämät muutamana päivänä viikossa ajettavat asiointi- ja palveluliikenteet sekä koululaiskuljetukset, joita monissa kunnissa voivat käyttää myös muut kuin koululaiset. Kaikille avoimia joukkoliikennepalveluja järjestävät kunnat ja ELY-keskus sopimusliikenteenä, minkä lisäksi liikennöitsijöiden itsensä järjestämää pitkämatkaista vuorotarjontaa liikennöidään reittiliikennelupien ja vielä muutaman vuoden ajan siirtymäajan liikennöintisopimusten nojalla. Itä-Suomessa Kela korvaa sairausvakuutuslain nojalla pääosin takseilla ajettuja yksittäiskuljetuksia noin 30 miljoonalla eurolla vuodessa. Puutteet eri tahojen järjestämien ja korvaamien kuljetusten yhteensovittamisessa aiheuttavat tehottomuutta kuljetusjärjestelmässä sekä lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Toimenpide-ehdotukset Palvelutasotavoitteita määritettäessä pitää ottaa huomioon koko kuljetusjärjestelmä, liikkumistarpeet, työ-, opiskelu-, asiointi- ja koulumatkat sekä liityntämatkat pitkämatkaiseen liikenteeseen myös eri liikennemuotojen välillä. Suunnittelun lähtökohtana 1tulee olla tiedossa olevien kuljetustarpeiden lisäksi käytettävissä olevat resurssit ja tulevaisuuden tarpeet. Siirtymäkauden päättyessä järjestetään palvelutasotavoitteiden mukainen palvelutarjonta yhteistyössä viranomaisten kesken hyödyntämällä käytettävissä olevat resurssit tehokkaasti. 59

2 Viranomaisten lippujärjestelmän käyttöönoton myötä saadaan suunnittelun tueksi aiempaa parempaa tietoa käyttäjämääristä ja matkustuskäyttäytymisestä. Kuljetusjärjestelmän suunnittelun lähtökohtana pitää olla suljettujen tilausliikenteiden väheneminen ja erilliskuljetusten yhdistäminen osaksi kaikille avointa joukkoliikennettä. Eri kuljetustarpeita yhdistämällä ja kutsujoukkoliikennejärjestelmää kehittämällä voidaan järjestää myös maaseudulla työ- ja opiskelumatkoja palvelevaa tarjontaa, mutta tämä edellyttää etenkin Kelan ja kuntien esteetöntä yhteistyötä. Viranomaiset, myös Kela, tulee velvoittaa tekemään yhteistyötä kuljetusjärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi ohjaamalla käytettävissä olevat määrärahat kaikille avoimeen joukkoliikenteeseen, jota täydennetään kutsujoukkoliikenteellä ja vammaisten tarpeisiin suunnitellulla kaikille avoimella palveluliikenteellä. Arviointiasetelma Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta Miten joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyjen mukainen tavoitteellinen peruspalvelutaso on toteutunut? Liikennöintiaika, vuoroväli, vuoromäärä, lippujärjestelmät Peruspalvelutasoisten yhteyksien turvaaminen Johdanto Joukkoliikenteen arviointikohteena ovat joukkoliikennepalvelut Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueilla. Niitä arvioidaan Pohjois-Savon ELY-keskuksen määrittämien joukkoliikenteen palvelutasotavoitteiden ja taajamien välillä ajokaudella liikennöidyn kaikille avoimen vuorotarjonnan pohjalta. Tarkoituksena on selvittää, millä alueilla joukkoliikenteen palvelut ovat vähintään peruspalvelutasoisia. Arviointiaineistona ovat ELYkeskuksen päätös joukkoliikenteen tavoitteellisesta palvelutasosta ( ) ja raportti Joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet (98/2013), tietokannoissa olevat tiedostot sopimusliikenteestä, tarjouskilpailuista, reittiliikennelupahakemuksista ja lakkautuvasta liikenteestä sekä valtakunnalliseen VALLU-rekisteriin tallennetut suoritetiedot, Tilastokeskuksen julkisista tietokannoista saadut väestötiedot, Matkahuollon ja VR:n aikataulupalvelut sekä kuntien ja ministeriöiden Internet-sivustot, Liikenne- ja viestintäministeriön ja Liikenneviraston joukkoliikenteen palvelutasoihin liittyvät selvitykset ja ohjeet sekä valtakunnallinen peruspalvelujen arviointiraportti Joukkoliikenteen palvelutason määrittäminen on lakisääteinen tehtävä. Joukkoliikennelaissa mainittujen toimivaltaisten viranomaisten, joita ovat liikenne- ja viestintäministeriö (jatkossa LVM), ELY-keskukset sekä kunnalliset ja seudulliset viranomaiset, tulee määritellä oman toimivalta-alueensa joukkoliikenteen palvelutaso. Yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa tehtävän määrittelytyön tavoitteena on kuvata joukkoliikenteen nykytila ja tulevaisuuden tavoitetila. Joukkoliikenteen peruspalvelutason turvaamista korostetaan vuonna 2008 valmistuneessa liikennepoliittisessa selonteossa ja LVM:n joukkoliikennestrategiassa vuosille sekä useina vuosina hallitusohjelmissa ja valtion talousarviossa. 60 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

3 Itä-Suomen alueella toimivaltaisia viranomaisia vuoden 2013 lopussa olivat Joensuun kaupunki Joensuun, Kontiolahden ja Liperin kuntien alueella, Kuopion kaupunki Kuopion ja Siilinjärven kuntien alueella, Mikkelin ja Savonlinnan kaupungit alueillaan sekä Pohjois-Savon ELY-keskus muiden kuntien alueilla. Yksi liikennehallinnon perustehtävistä on järjestää joukkoliikenteen peruspalvelutasoa turvaavia liikennepalveluja. Lailla ei ole yksityiskohtaisesti säädetty joukkoliikenteen peruspalvelutasoa eikä sen kriteereitä. LVM:n julkaisussa Julkisen liikenteen peruspalvelutaso 7/2005 käsitettä on avattu seuraavasti: Kuntakeskusten ja isojen taajamien välisessä liikenteessä turvataan työ-, opiskelu- ja liityntämatkojen tarpeita palvelevat yhteydet sekä asiointimahdollisuudet kuntakeskuksista ja merkittävimmistä taajamista alueen keskuskaupunkiin ja seutukunnallisesti tärkeisiin palvelukeskuksiin. Julkisen liikenteen palvelut muodostavat kattavan alueellisen liikenneverkon. Kuntien sisäisessä liikenteessä tarjotaan riittävät asiointiyhteydet autottomille asukkaille sekä erityislainsäädännössä määrätyt kuljetukset. Määritelty julkisen liikenteen peruspalvelutaso on tavoite, ei subjektiivinen oikeus. Yhteiskunta hankkii vain sellaisia julkisen liikenteen palveluja, joille on käyttäjiä. Liikennevirasto (jatkossa Livi) on antanut ohjeen joukkoliikenteen palvelutason määrittelyyn (Livin ohjeita 07/2010). Siinä on kuvattu palvelutasotavoitteiden määrittelyprosessia, sen osapuolia ja vuorovaikutusta sekä palvelutasotekijöitä ja luokkia. Ohjetta on myöhemmin täydennetty Livin suosituksella alueellisen joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyssä käytettävistä kriteereistä (Livin ohjeita 15/2011). Ohjeen mukaiset palvelutasoluokat ovat: kilpailutaso, houkutteleva taso, keskitaso, peruspalvelutaso, minimitaso ja lakisääteinen taso. Luokittelun helpottamiseksi on esitetty palvelutasoon vaikuttavia määrällisiä tekijöitä, kuten liikennöintiaika ja vuoroväli, tai laadullisia tekijöitä, kuten lippujärjestelmä ja kalusto. Kilpailutasoinen palvelu tarjoaa todellisen vaihtoehdon henkilöauton käytölle, ja sen tavoitteena on lisätä merkittävästi joukkoliikenteen osuutta muuhun liikenteeseen nähden. Houkuttelevalla tasolla olevat palvelut tarjoavat käyttökelpoisen vaihtoehdon henkilöauton käytölle ja tavoitteena on saada uusia matkustajia joukkoliikenteeseen. Keskitasolla olevia palveluja, jotka turvaavat useita matkustusvaihtoehtoja päivittäisiin kohteisiin, tavoitellaan keskisuurilla ja pienemmillä kaupunkiseuduilla. Peruspalvelutasoinen joukkoliikenne turvaa arjen liikkumistarpeet ja tarjoaa mahdollisuuden käyttää joukkoliikennettä keskusten välillä työ-, koulu-, asiointi- ja liityntämatkoilla. Minimitasolla tarjotaan perusyhteydet töihin ja kouluun sekä asiointimahdollisuus kahdesti viikossa lähimmässä kunta- tai kaupunkikeskuksessa. Lakisääteisellä tasolla olevilla alueilla on tarjolla ainoastaan erillislakien nojalla järjestetyt tai korvatut koulu- ja sosiaalitoimen kuljetukset sekä Kelan erilliskyydit. Haja-asutusalueilla voi olla kuntien järjestämiä palveluliikenteitä tai satunnaisesti muun liikennöinnin ohessa tarjoutuvia palveluja. Alueellisen joukkoliikenteen kaikille edellä mainituille palvelutasoille on annettu ohjeellisia määrällisiä tekijöitä, kuten 1) kellonaikoihin sidotut liikennöintiajat talvella arkisin, lauantaisin ja sunnuntaisin, 2) vuorovälit minuutteina talvisin ruuhka-aikana, arkisin päivällä, arki-iltoina, lauantaisin ja sunnuntaisin sekä kesäisin, 3) etäisyydet pysäkille, 4) kokonaismatka-aika henkilöauton matka-aikaan verrattua, 5) vaihtojen enimmäismäärä. 61

4 Lähitulevaisuuden näkymät Joukkoliikenteen toimintaympäristöön vaikuttavat väestömäärän muutokset ja ikääntyminen, työttömyysaste ja varallisuuden kasvu sekä alueiden eriarvoistuminen, väestön ja palvelujen keskittyminen isommille kaupunkiseuduille. Matkustuksen hinnoittelulla, vuorotarjonnan määrällä ja saavutettavuudella sekä palvelun laadulla voidaan vaikuttaa joukkoliikenteen kysyntään. Avain kuljetusjärjestelmän kokonaiskustannuksiin on kuitenkin tehokkuus ja järjestämistapa, jolloin kuljetusten yhdistelyllä ja oikea-aikaisuudella sekä kaluston käytön ja kuljettajien työajan optimoinnilla saavutetaan pienimmillä kustannuksilla eniten suoritteita. Jos eri toimijoiden välinen yhteistyö paranee, työnjako selkeytyy, kuljetusten päällekkäisyyttä ja käytön kynnyksiä puretaan, voidaan liikennepalvelujen palvelutasoa parantaa nykyisten resurssien puitteissa, mutta jos erilliskuljetusten järjestämiseen ei puututa, rapistuu kaikille avoimen joukkoliikenteen järjestelmä ja kuljetuskustannusten kasvua ei voida hillitä muutoin kuin karsimalla rajusti yhteiskunnan korvaamia kuljetusetuuksia. Ohjataanko yhteiskunnan varoja suljettuihin erilliskuljetuksiin vai tehokkaasti yhdisteltyihin kaikille avoimiin kuljetuksiin ja hyvinvointipalvelujen järjestämiseen, on puhtaasti poliittinen valinta. Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonnan laajuus ja kattavuus ovat asiantuntija-arvioiden mukaan selvästi heikentyneet viimeisten vuosien aikana. ELY-keskus on lakkauttanut sopimusliikennettä ja kunnat ovat hankkineet korvaavaa liikennettä vain peruskoululaisten tarpeisiin, nekin usein suljettuina erilliskuljetuksina. Valtion määräraha, joka on osoitettu alueellisen ja paikallisen liikenteen ostamiseen ja hintavelvoitteiden korvaamiseen, ei ole kasvanut samassa suhteessa linja-autoliikenteen kustannusten kanssa, mistä syystä alkaen lakkaa satoja vuoroja Itä-Suomessa. Myös matkustajamäärien väheneminen on heikentänyt liikennöinnin toimintaedellytyksiä, eikä joukkoliikenteen kulkutapaosuus kaupunkiseuduilla ole kasvanut asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Erilliskuljetusten osuus erityisesti Kelan korvaamissa matkoissa on lisääntynyt, mikä heijastuu asiakashintoihin ja korvausten suuruuteen. Myös omien ajoneuvojen käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, mikä ilmastopoliittisten tavoitteiden kannalta on huono kehityssuunta. Vuonna 2009 voimaan tulleiden EU:n palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain perusteluissa todetaan, että väestön saatavilla olevat julkisen liikenteen palvelut paranevat säädösten voimaantulon myötä. Kehitys on kuitenkin päinvastainen etenkin kuntien välisessä liikenteessä, sillä vuorojen määrä vähenee ja liikennöintiaika supistuu, koska aamun ensimmäiset ja illan viimeiset vuorot lakkaavat. Lisäksi niillä yhteysväleillä, jotka on päätetty jättää markkinaehtoisen reittiliikennelupaliikenteen varaan, matkustaminen voi kallistua yli 30 prosenttia nykyiseen verrattuna. Kaupunkien ja ELY-keskusten hankkimassa käyttöoikeussopimusliikenteessä kunnat ja ELY-keskus päättävät matkalippujen hinnoista. Miten joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyjen mukainen tavoitteellinen peruspalvelutaso on toteutunut? Joukkoliikenteen peruspalvelutasossa on puutteita erityisen paljon kesällä sekä työmatkavuoroissa kaupungeista niitä ympäröiviin kuntiin. 62 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

5 Joukkoliikennelaissa säädetyn siirtymäkauden ajan ELY-keskus järjestää toimivalta-alueellaan joukkoliikennepalvelut siltä osin kuin siirtymäajan liikennöintisopimuksiin ja reittiliikennelupiin perustuvia palveluja ei voi pitää riittävinä. Siirtymäajan liikennöintisopimusten päättyessä ELYkeskus järjestää palvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti joko markkinaehtoisena reittiliikennelupaliikenteenä tai käyttöoikeussopimusliikenteenä, jos markkinaehtoisesti syntyviä palveluja ei voi pitää riittävinä palvelutasomäärittelyn mukaisen palvelutason tai lippujen hintojen perusteella. KUVIO 19. Joukkoliikenteen järjestämistapa 63

6 Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimivalta-alueella järjestetään markkinaehtoisena liikenteenä Joensuu Kuopio, Mikkeli Varkaus Kuopio, Iisalmi Kuopio ja Suonenjoki Kuopio reittien liikennepalvelut. Julkista tukea ei voi kohdistaa markkinaehtoiseen liikenteeseen eikä siinä käyviin matkalippuihin, mistä syystä vuorotarjonta sopeutetaan matkustajilta kerättävien tulojen puitteisiin. Pienituloisia vuoroja ei haeta reittiliikenneluville ja ne lakkaavat alkaen. Muilla yhteysväleillä ELY-keskus hankkii vuorotarjonnan käyttöoikeussopimusliikenteenä, jossa on käytössä viranomaisten lippujärjestelmä ja viranomaisten päättämät matkalippujen hinnat. ELY-keskus on määrittänyt Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueille joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet uudelleen alkaen. Päätös on voimassa vuoden 2017 loppuun asti ja se on nähtävissä ELY-keskuksen Internet-sivuilla. Palvelutasot on määritetty kuntakeskusten välisille yhteyksille sekä Iisalmen, Pieksämäen ja Varkauden kaupunkien paikallisliikennealueille. Joensuun, Kuopion, Mikkelin ja Savonlinnan kaupungit ovat määrittäneet palvelutasotavoitteet omille alueilleen. Alueellisen liikenteen määrälliset kriteerit ja luokittelu on esitetty taulukossa 18. Pohjois-Savon ELY-keskuksen joukkoliikenteen palvelutasoluokat. Luokittelun ja kriteerien pohjana on käytetty Liikenneviraston antamaa suositusta, mutta ELY-keskus on muokannut sitä Itä-Suomen olosuhteisiin sopivaksi lisäämällä peruspalvelutason ja keskitason välille uuden palvelutasoluokan sekä täydentämällä peruspalvelutasovaatimuksiin pitkiä matkaketjuja palvelevat liityntäliikenteet ja asiointimatkustustarpeet. Alue on jaettu neljään eri palvelutasoluokkaan, minkä lisäksi on tunnistettu erityistarpeita joillakin yhteysväleillä, kuten kuljetustarpeet matkailukeskuksiin tai asiointitarpeet oman sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoitoon. Yhteysvälikohtaisten tavoitteiden määrittelyä varten selvitettiin aluksi joukkoliikenteen nykytila vuoden 2013 kesän ja syksyn vuorotarjonnan perusteella. Paras palvelutaso on maakuntakeskusten lähiympäristössä sekä talviarkiliikenteessä kunnista keskuskaupunkeihin suuntautuvien edestakaisten yhteyksien osalta. Palvelutarjonta on huonoin kesällä, ilta- ja viikonloppuliikenteessä sekä yhteyksissä, jotka palvelevat keskuskaupungeissa asuvien työmatkoja saman työssäkäyntialueen kuntakeskuksiin. Kokonaisvuorotarjonta ylittää monilla yhteysväleillä määritellyn vähimmäispalvelutason. Jos vuoroilla on kysyntää ja niiden tulot kattavat liikennöinnistä aiheutuvat kustannukset, voidaan yhteysvälille hankkia myös asetettua palvelutasoa parempi tarjonta. Yhteysvälin tarjontaa pitää arvioida kokonaisuutena ja pyrkiä saavuttamaan vähintään asetetun palvelutasotavoitteen mukainen tarjonta. 64 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

7 TAULUKKO 17. Pohjois-Savon ELY-keskuksen joukkoliikenteen palvelutasoluokat ja -kriteerit. Liikennöintiaika Pohjois-Savon ELY-keskuksen palvelutasoluokat Keskitaso Sovellettu keskitaso Määritelmä Liikkumisvaihtoehto päivittäisiin kohteisiin, jokapäiväiset säännölliset liikkumismahdollisuudet Liikkumisvaihtoehto päivittäisiin kohteisiin, turvataan arjen liikkumistarpeet monipuolisin aamu- ja iltapäiväyhteyksin Peruspalvelutaso Vaihtoehtoisia yhteyksiä töihin, kouluun ja asiointiin, turvataan arjen liikkumistarpeet Arkisin 7-20/ /21 7/8-17 iltayhteys tarvittaessa Minimitaso Perusyhteydet, turvataan työssäkäyntimahdollisuudet 8-16 Lauantaisin asiointiyhteys Sunnuntaisin liityntä kaukoliikenteeseen Vuoroväli/ vuoromäärä (vähimmäismäärä) Ruuhka Talvella 30 min, kesällä 60 min talvella min, kesällä 60 min Arkisin min min talvella 3-5 vuoroa/suunta, kesällä 1-3 vuoroa/suunta 1-2 vuoroa/suunta Lauantaisin min min asiointiyhteys Sunnuntaisin 120 min 120 min sunnuntai-illan yhteys Vaihtojen määrä vaihto sallittu vaihto sallittu vaihto sallittu 65

8 KUVIO 20. Joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet talviajan liikenteelle vuosille Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

9 Tavoitteellinen joukkoliikenteen palvelutaso määritettiin erikseen kesäliikenteelle ja talviliikenteelle. Kesälomien aikana palvelutasotavoitteet ovat talviliikennettä heikommat Outokummun ja Joensuun sekä Savonlinnan ja Joensuun välillä. Päätösluonnoksia esiteltiin alueellisissa joukkoliikenneryhmissä, Linja-autoliitto ry:n alueosastojen kokouksissa sekä maakuntien liittojen edustajille järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. Palvelutasot on määritelty lähelle nykyistä palvelutasoa, koska nykyisen tarjonnan arvioitiin vastaavan vallitsevaan kysyntään. Vilkas pendelöinti kuntien välillä lisäsi tavoitteellisuutta, samoin kuin tasapuolisuussyistä vähimmäistavoitteeksi asetettu peruspalvelutaso kuntien ja keskuskaupungin välillä, jolloin heikon tarjonnan piirissä olevien kuntien palvelutasotavoite saattoi parantua selvästi nykyisestä tasosta ja hyvän tarjonnan piirissä olevassa kunnassa vuorotarjonta vähentyä lähes puoleen nykyisestä. Kokonaisvuorotarjonta ylittääkin monilla yhteysväleillä määritellyn vähimmäispalvelutason. Jos vuoroilla on kysyntää ja niiden tulot kattavat liikennöinnistä aiheutuvat kustannukset, voidaan yhteysvälille hankkia myös asetettua palvelutasoa parempi tarjonta. Yhteysvälin tarjontaa pitää arvioida kokonaisuutena ja pyrkiä saavuttamaan vähintään asetetun palvelutasotavoitteen mukainen tarjonta. Palvelutasoissa havaittuja puutteita ei pystytä korjaamaan välittömästi. ELY-keskuksen käyttöön osoitetut määrärahat ovat osin sidottuja nykyiseen kustannusrakenteeseen ja ovat tarjonnan tasoon nähden riittämättömiä. Myös kuntien joukkoliikenteen hankkimiseen tarkoitetut varat ovat rajalliset. Resurssiongelmien lisäksi koko linja-autoliikenteen vuorotarjonnan suunnitteleminen ja järjestäminen uudelleen nykyisen sopimusjärjestelmän puitteissa siirtymäkauden vielä jatkuessa on käytännössä erittäin haastavaa. Kesästä 2014 alkaen lakkaa useita satoja vuoroja Itä-Suomessa, koska käytettävissä olevat määrärahat ovat riittämättömät arvioitua selvästi kalliimpien tarjoushintojen takia. Lisäksi tiukan taloustilanteen takia joudutaan heikommin kuormitettuja ja palvelutasotavoitteen ylittäviä vuoroja varmuuden vuoksi karsimaan, vaikka niiden hankkiminen saattaisi olla autokiertojen, työaikasäädösten ja palvelukokonaisuuden kannalta kustannustehokasta. Palvelutasossa esiintyvät puutteet on kuitenkin tunnistettu ja niitä korjataan mahdollisuuksien mukaan yhteysvälin suunnittelun ja hankinnan yhteydessä. ELY-keskus on määritellyt palvelutasotavoitteet kuntien ja taajamien väliseen liikenteeseen, mutta kunnat järjestävät alueillaan lakisääteiset koululaiskuljetukset sekä sosiaalihuollon ja vammaispalvelun edellyttämät kuljetukset. Lisäksi itäsuomalaiset kunnat ovat jo kymmenien vuosien ajan järjestäneet haja-asutusalueilla ja kylissä asuville asiointiliikennettä muutamana päivänä viikossa asiointitakseilla, palvelutakseilla, kimppakyydeillä, kutsutakseilla tai palveluliikenteillä. Palveluliikennejärjestelmän kattavuutta on arvioitu vuoden 2008 peruspalvelujen arvioinnin yhteydessä. Kun joukkoliikennelaki vuonna 2009 hyväksyttiin, siinä säädettiin alueittain ja sopimuksittain porrastetusta siirtymäajasta. Itä-Suomessa suurin osa siirtymäajan liikennöintisopimuksista päättyy kesällä Joensuun, Kuopion ja Savonlinnan kaupunkiseutujen toimivaltaiset viranomaiset kilpailuttivat alueensa joukkoliikennepalvelut syksyllä 2013 käyttöoikeussopimusliikenteenä määrittelemiensä palvelutasotavoitteiden ja niiden pohjalta tehtyjen suunnitelmien mukaan. Kesästä 2014 alkaen lakkaa useita satoja vuoroja Itä-Suomessa, koska käytettävissä olevat määrärahat ovat riittämättömät arvioitua selvästi kalliimpien tarjoushintojen takia. Lisäksi tiukan taloustilanteen takia joudutaan heikommin kuormitettuja ja palvelutasotavoitteen ylittäviä vuoroja varmuuden 67

10 vuoksi karsimaan, vaikka niiden hankkiminen saattaisi olla autokiertojen, työaikasäädösten ja palvelu-kokonaisuuden kannalta kustannustehokasta. Pohjois-Savon ELY-keskus on yhteistyössä Keski-Suomen ELY-keskuksen kanssa tilannut palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain toimeenpanon vaikutuksista konsulttiselvityksen, jossa arvioidaan muutosten vaikutusta yhteisön kustannuksiin, joukkoliikenteen palvelutasoon ja markkinoihin sekä liikenteenharjoittamiseen. Arviointiryhmä Joukkoliikenneasiantuntija Liisa Joenperä, puh , Joukkoliikennepäällikkö Seppo Huttunen, puh , Lakimies Hannu Sorasalmi, puh , Lähteet EY:n palvelusopimusasetus (EY 1370/2007) Joukkoliikennelaki (869/20009) Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle, LVM:n julkaisuja 17/2008 Julkisen liikenteen peruspalvelutaso, LMV:n julkaisuja 7/2005 Ohje joukkoliikenteen palvelutason määrittelyyn, Liikenneviraston ohjeita 7/2010 Alueellisen joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyssä käytettävät kriteerit, Liikenneviraston ohjeita 15/2011 Pohjois-Savon ELY-keskuksen päätös joukkoliikenteen palvelutasotavoitteista 2013 Joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet, Pohjois-Savon ELY-keskuksen raportti 98/2013 Peruspalvelujen tila 2013, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja Valtakunnallinen liikennelupajärjestelmä (VALLU) ELY-keskuksen tietokannoissa olevat tiedostot ja seurantatiedot Taulukot ja kuviot Taulukko 17. Pohjois-Savon ELY-keskuksen joukkoliikenteen palvelutasoluokat ja -kriteerit. Kuvio 19. Joukkoliikenteen järjestämistapa Kuvio 20. Joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet talviajan liikenteelle vuosille Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013