KITTILÄN KROMIMARMORIESIINTYMÄT

Transkriptio

1 _ Geologian tutkimuskeskus Pohjois-Suomen yksikkö Raportti 51/2014 Risto Vartiainen KITTILÄN KROMIMARMORIESIINTYMÄT Esiselvitys jatkotoimenpiteitä varten

2 JOHDANTO Selvityksen tausta ja tarkoitus Tämän selvityksen tarkoituksena oli löytää olemassa olevien kromimarmoriesiintymien joukosta sellainen kohde, jossa olisi hyödyllistä tehdä koelouhintaa tai muita jatkotutkimuksia kromimarmorin laadun ja määrän selvittämiseksi ja sitä kautta edistää Kittilän kromimarmorivarannon kasvua tulevaisuudessa. Selvityksen taustalla on Keski-Lapin kiviteollisuuden kehittämisprojekti ( Kelaki ), jota hallinnoi Kittilän elinkeinopalvelut Kideve. Kittilässä louhitaan kromimarmoria luonnonkivikäyttöön tällä hetkellä vain yhdessä paikassa, Sinermänpalossa, ja sielläkin vain ajoittain. Kelaki-projektissa aiemmin tehdyn markkinointiselvityksen perusteella Kittilän nykyinen, tunnettu kromimarmorivaranto on markkinoiden laajentamista ajatellen liian pieni. Kohteet ja niiden valinta 2 Selvitykseen valittiin sellaiset kromimarmorikohteet, joiden luonnonkiviominaisuuksista on saatavilla tarpeeksi tietoa arvioinnin ja vertailun tekemiseksi. Sellaisiksi katsottiin tässä selvityksessä kromimarmoriesiintymät, joissa kromimarmoria on aiemmin kairattu tai louhittu ja joissa tiedetään varmuudella olevan kromimarmoria edes kohtuullisia määriä. Kelaki - projektin puitteissa ei ole ollut mahdollisuutta ryhtyä raskaampiin tutkimuksiin kuten kairauksiin. Selvitykseen valikoituneet neljä kohdetta sijoittuvat varsin pienelle alueelle Siitosen - Nilivaaran alueella (kuva 1). Kaikkiin esiintymiin on kairattu vähintään yksi syväkairausreikä, kairaukset on tehty pääosin ja 80 -luvulla. Tähän selvitykseen ei kuulunut maastokäyntejä, mutta kohteet ovat allekirjoittaneelle tuttuja Siitosen esiintymää lukuun ottamatta. KROMIMARMORIESIINTYMIEN KUVAUS 1. Siitonen Aurolan (1952) mukaan Lapin Marmori Oy on louhinut Siitosen kylässä olevasta esiintymästä 1950-luvulla pieniä määriä kromimarmoria. Louhimo on ollut tuolloin noin 10x20 m kokoinen, varsin vaatimaton siis. Aurola on kuvannut raportissaan louhoksen kiveä hyvin rikkonaiseksi ja arvellut kiven sopivan paremminkin koristekivimateriaaliksi kuin rakennuskiveksi. Louhimo on sittemmin hylätty.

3 Siitosen esiintymään on kairattu 1970-luvun alkupuolella, louhostoiminnan siis jo päätyttyä, kolme metriä syvää reikää (Pekkala 1972 a ja b). Kairausten perusteella esiintymässä on noin m paksu ja ainakin 60 m pitkä kromimarmorikerros, maapeitteiden paksuus vaihtelee metriin. Alueella ei ole kaivoslain mukaisia varauksia tai valtauksia/malminetsintälupia (tilanne ). Lähin asutus on alle 500 metrin päässä, vanhalle louhimolle kulkeva tie menee pihapiirin läpi. Paikka ei siis ole erityisen lupaava aiemman historiansa, kokonsa eikä sijaintinsa suhteen, mutta on toki tutustumiskäynnin arvoinen. 2. Sotkajärvi Lapin Marmori Oy on louhinut 1950-luvulla pieniä määriä kromimarmoria myös Sotkajärven esiintymästä, joka sijaitsee noin 3.5 kilometriä Siitosen esiintymästä koilliseen. Louhinta on ilmeisesti ollut hyvin vähäistä ja koeluonteista, koska varsinaista louhosmonttua ei paikalla ole nähtävissä. Kromimarmoriesiintymään on kairattu samoihin aikoihin Siitosen esiintymän tutkimusten kanssa yksi noin 35 m syvä reikä. Kairausten mukaan kromimarmorikerroksen paksuus on vähintään metriä ja kromimarmoria on heti pinnassa, noin 2.5 metriä paksun irtomaakerroksen alla. Alueella on runsaasti 1970-luvulla tehtyjä tutkimusojia, jotka ovat jo osittain sortuneet ja peittyneet. 3 Esiintymä on lähellä, ehkä jopa liian lähellä tietä. Alueella ei ole kaivoslain mukaisia varauksia tai valtauksia/malminetsintälupia (tilanne ). Lähin asutus on noin 700 metrin päässä. Alueen halki/vieressä kulkee sähkölinja. 3. Soretiakumpu (tunnetaan myös nimillä Soretiapalo ja Soretiajärvi ) Soretiakummun aluetta on tutkittu sen kultapitoisuuden vuoksi 1980-luvun lopulla ja 1990 siellä toteutettiin melko mittava, 23 reiän kairausohjelma. Keski-Lapin rakennuskiviprojekti teki alueella lisäkairauksia ja kaivauksia sekä näytteenottoa vuosina (Vartiainen 2005). Soretiakummun alueella on kromimarmoria tavattu useissa rei issä. Kivi on, kuten muissakin tunnetuissa kromimarmoriesiintymissä, rikkonaista ja varsinkin pintaosistaan ruosteista (Vartiainen 1992, Vartiainen & Keinänen 2007). Alueelle menevä tie on loppuosaltaan huono ja lähes umpeenkasvanut. Kivi on huonosti paljastunut, mutta alueen eteläosassa on muutamia paljastettuja ja pestyjä kallioita. Lähin asutus on Nilivaarassa, yli 2 kilometrin päässä. Kromimarmorialueen itäpuolella, noin 400 m päässä on noin 150 x 50 m kokoinen koelouhos (kulta). Soretiakummun kromimarmorialueen eteläisellä puoliskolla on voimassa Goldminers Oy:n jättämä malminetsintälupahakemus. Hakemus on jätetty , päätöstä ei ole vielä annettu (tilanne ). Eteläinen alue on juuri se osa, jossa on kairauksilla todettu ole-

4 van parasta kromimarmoria. Pohjoisempana oleva kivikin on osittain kromimarmoria, mutta se on huonompaa, runsaasti kvartsijuonia sisältävää eikä siten luonnonkivenä kiinnostavaa. 4. Kaltioselkä Kaltioselän aluetta on tutkittu sen kultapotentiaalin vuoksi vuosina Kairausten yhteydessä tavattiin myös kromimarmoria yhdeksässä reiässä. Parasta kiveä värin ja eheyden suhteen on reiässä R450, samoin reiässä R462 (liitteet 3 ja 4). Viimemainitussa reiässä oli kuitenkin enemmän ruosteisuutta, ja se on astetta rikkonaisempaa. Kromimarmorikerroksen paksuus on reiässä R450 vähintään 30 metriä ja reiässä R462 vähän alle 30 metriä. Reiän R450 alueelle on kohtalaisen helppo päästä koneilla, sillä tieura menee aivan vierestä, lisäksi alue on kovemmalla maalla kuin R462. Kivilajien kulku on alueella luultavimmin kaakosta luoteeseen, joten pinnassa oleva kromimarmori muodostanee enemmän tai vähemmän yhtenäisen alueen reikien R450 ja R462 välillä (liite 2). Irtomaiden paksuus on reiän R450 kohdalla noin neljä metriä ja reiän R462 kohdalla noin kolme metriä. Raportin mukaan (Keinänen & Vartiainen 1999) kivi on rikkonaista ja monin paikoin ruosteista, mutta ei laadultaan eroa oleellisesti läheisen Sinermänpalon louhimon kromimarmorista. 4 Reiän R450 ympärillä on tehty vähäistä maanpoistoa, mutta ei muita toimenpiteitä. Reiän R450 lähellä on lisäksi pieni, Polar Rock Oy:n aiemmin tekemä kaivanto, jonka avulla on yritetty selvittää kiven soveltuvuutta Suurikuusikon malmin rikastusprosessissa. Kaivanto on kuitenkin tehty kromimarmorin sivukiveen, kloriittirikkaaseen liuskeeseen. Alueella ei ole kaivoslain mukaisia varauksia tai valtauksia/malminetsintälupia (tilanne ). Alueelle menee koneura, mutta ei varsinaista henkilöautolla ajettavaa tietä. Lähin asutus noin 700 m päässä, talo on ehkä nykyään asumaton. Maa-alue on yksityisomistuksessa. KROMIMARMORIESIINTYMIEN VERTAILU Kaikissa selvityskohteissa kromimarmori on kairausten perusteella verrattain rikkonaista kiveä eikä esiintymiä voida kairasydämistä saatavien rako- yms. tietojen perusteella laittaa ehdottomaan paremmuusjärjestykseen. Yhteistä kaikille esiintymille on, että kallion pintaosa on 3-5 metrin syvyyteen asti hyvin rakoillutta ja ruosteista ja siten luonnonkivenä käyttökelvotonta. Koska itse kivessä ja sen laadussa ei näyttäisi olevan oleellisia eroja, on mahdollisen jatkotutkimuskohteen valinta tehtävä muiden seikkojen perusteella.

5 Vanhat esiintymät Siitosen ja Sotkajärven esiintymiä on koelouhittu jo 1950-luvulla ja ilmeisesti melko huonolla menestyksellä, koskapa toimintaa ei ole jatkettu. Siitonen sijaitsee melko lähellä asutusta ja sinne kulkeva tie menee pihapiirin poikki. Siitosen esiintymä on lisäksi melko vaatimaton, vain vajaat 20 metriä paksu. Sotkajärven esiintymä on puolestaan ehkä liian lähellä yleistä tietä mahdollista louhintaa ajatellen. Myös sähkölinja saattaa olla räjäytystöissä ongelmallinen. Sotkajärven esiintymän tiedot perustuvat vain yhteen kairareikään ja tutkimusojiin, joten sen kokoa on vaikea luotettavasti arvioida. Päätös aloittaa kromimarmorin louhinta Sinermänpalossa perustuu nimenomaan Siitosen, Sotkajärven ja Sinermänpalon esiintymissä 1970-luvulla tehtyihin kairauksiin sekä 50- luvun koelouhintoihin. On luultavaa, ettei kromimarmorin louhinta Siitosen tai Sotkajärven esiintymissä tuota ainakaan parempaa tulosta kuin Sinermänpalon louhimossa. Uudet esiintymät luvun tutkimusten jälkeen on Kittilästä löydetty kaksi uutta kromimarmoriesiintymää, Soretiakumpu ja Kaltioselkä. Molempia on tutkittu etupäässä kullan takia, mutta ao. raporteissa on molemmista tehty myös luonnonkiviarviot. Koelouhintaa ei kummassakaan esiintymässä ole tehty, mutta molemmissa on tehty pienimuotoista näytteenottoa ja koelevyjä. Soretiakummun tieyhteys on loppuosaltaan huonokuntoinen ja lähes umpeen kasvanut. Esiintymä on alavalla maalla, suon reunalla, joten jonkinasteisia vesiongelmia valumavesien suhteen on odotettavissa. Koska kiinnostavimmasta, kromimarmoria sisältävästä alueesta on lisäksi jätetty malminetsintälupahakemus, ei Soretiakumpua voida pitää ensisijaisena jatkotutkimuskohteena. Kaltioselän esiintymän valitsemista jatkotutkimuskohteeksi puoltavat esiintymän riittävä paksuus (vähintään 30 m), kohtuullisen hyvät tieyhteydet ja maasto-olosuhteet. Kairausten perusteella ei ole kuitenkaan lupaa olettaa, että kivi olisi luonnonkiviominaisuuksiltaan sen parempaa kuin esimerkiksi Sinermänpalon louhimossa. Kairausten mukaan maapeitteitä on noin 4 metriä, ja niiden alla on yhtenäinen, vähintään 30 metrin syvyyteen ulottuva kromimarmorikerros. Kiven todellinen laatu selviää vain tarpeeksi laajan koelouhinnan avulla. Ensi vaiheessa, ennen koelouhintaa, kannattaisi Kaltioselässä paljastaa ja pestä kalliota reiän R450 ympäristössä siinä laajuudessa kuin se projektin resurssien puitteissa on mahdollista. Kallion päältä poistettua maa-ainesta kannattaisi käyttää alueelle johtavan tieuran vahvistamiseen, jos maanomistaja antaa siihen suostumuksen. Ennen lopullista jatkotutkimuskohteen valintaa olisi syytä tehdä maastokatselmus ainakin Kaltioselän marmoriesiintymällä.

6 Ennen kaivauksiin ryhtymistä on selvitettävä, minkälaiseen sopimukseen maanomistajan kanssa on mahdollista päästä vai olisiko kaivoslain mukainen lupamenettely parempi vaihtoehto. Menettelyn oikeellisuus on syytä varmistaa myös lupaviranomaiselta (Tukes). Rovaniemi Risto Vartiainen Geologi LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Kromimarmoriesiintymät Siitosen-Nilivaaran alueella Kaltioselän kromimarmorialue ja kairareiät Rakohavainnot, reikä R450, Kaltioselkä, Kittilä Rakohavainnot, reikä R462, Kaltioselkä, Kittilä LÄHTEET: Aurola, Erkki Tutkimuksia eräistä kiviteollisuuden kohteista Pohjois-Suomessa. 26 s. + 1 kuvas. + 7 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M17/T,Ktä-59/1/84. 6 Keinänen, Veikko Tutkimustyöselostus Kittilän kunnassa, valtausalueella Soretiajärvi 2, kaiv. rek. rn:4154/1, suoritetuista malmitutkimuksista. 16 s., 12 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 06/2734/92/2/10. Keinänen, Veikko & Vartiainen, Risto Tutkimustyöselostus Kittilän kunnassa valtausalueella Kaltioselkä 1, kaiv. rn:o 6188/1, suoritetuista malmi- ja rakennuskivitutkimuksista. 6 s., 19 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 06/2734/99/1/10. Pekkala, Y. 1972a. Kittilän kromimarmoritutkimuksista. Geologinen tutkimuslaitos, raportti M84/2734/-72/1 Pekkala, Y., 1972b. Selostus Kittilän kromimarmoritutkimuksista v Geologinen tutkimuslaitos, raportti Ml9/2734/72/2/84 Pekkala, Y. & Puustinen, K., 1978 The chromian marbles of Finish Lapland. Bull. Geol. Soc. Finl. 50, s Vartiainen, Risto Tutkimustyöselostus Kittilän kunnassa, valtausalueella Soretiajärvi 2, kaiv. rek. nro 4154/1 suoritetuista rakennuskivitutkimuksista. 18 s., 35 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 06/2734/92/1. Vartiainen, Risto Keski-Lapin rakennuskiviprojekti Loppuraportti. 9 s., 33 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 10.1/2005/1/86. Vartiainen, Risto & Keinänen, Veikko Tutkimustyöselostus Kittilän kunnassa, Soretia - nimisellä valtauksella nro 7540/1 suoritetuista rakennuskivi- ja kultatutkimuksista. 11 s. + 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/2734/2007/10/61.