PIRKKALASSA VUOSINA SUORITETUT KULTATUTKIMUKSET

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen aluetoimisto Malmit ja kallioperä M19/2123/-98/1/10 PIRKKALA RAPORTTITIEDOSTO N:O 4299 P. Rosenberg PIRKKALASSA VUOSINA SUORITETUT KULTATUTKIMUKSET

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä Tekijät Rosenberg Petri Raportin laji M19/2123/-98/ /10 tutkimusraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Pirkkalassa vuosina suoritetut kultatutkimukset. Tiivistelmä Pirkkalan malmitutkimusten lähtökohtana oli Geologian tutkimuskeskukseen vuonna 1992 kansannäytteenä toimitettu Au-pitoinen lohkarenäyte (K/921447). Näyte sisälsi kiinnostavia määriä kultaa. Siinä oli kultaa paikoin jopa paljain silmin erottuvana pirotteena. Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää lohkareen alkuperä ja etsiä alueelta mahdollisia taloudellisesti hyödynnettäviä kultaesiintymiä. Tarkemmat selvitykset käynnistyivät lohkareen lähiympäristössä v Etsinnässä käytettiin hyväksi kohdentavaa ja kohteellista geokemiallista moreeninäytteenottoa sekä raskasmineraalitutkimuksia. Tutkimusmonttuja ja -kaivantoja kaivettiin yhteensä 58 kpl. Myös tutkimuskaivantojen lohkareet ja kivet tutkittiin huolellisesti. Eräistä tutkimusmontuista suoritettiin myös suuntauslaskuja jäätikön virtaussuuntien selvittämiseksi. Tutkimus-montuista ja tutkimusojista kerättiin runsaasti raskasmineraalinäytteitä sekä normaaleja mr-näytteitä geokemiallisia tutkimuksia varten. Geofysikaalisia mittauksia suoritettiin rajatuilla alueilla. Paljastuminen vähäisen määrän johdosta alueella kairattiin 25 syväkairausreikää luotettavan näytemateriaalin saamiseksi. Kairauskalustona käytettiin kevyitä Poka-tyyppisiä kairauskoneita. Reikien yhteispituus oli n m. Tutkimuksissa ei onnistuttu kuitenkaan paikallistamaan taloudellisesti hyödynnettäviä esiintymiä. Tikkarinvuoren alueella tosin löydettiin kultaa kalliosta paljain silmin näkyvinä hippuina. Mineralisaatiolla ei ole kuitenkaan taloudellista merkitystä. Tutkimukset alueella lopetettiin v Samalla alueella olevista valtauksista luovuttiin. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pirkkala, Luitamo, Tikkarinvuori, kultatutkimukset, kullanetsintä, geokemialliset maaperätutkimukset, raskasmineraalitutkimukset, tutkimusmontut, syväkairaus Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Hämeen lääni, Pirkkala, Pirkkalan kylä, Ania, Tikkarinvuori Karttalehdet ,04 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus M19/2123/-98/ /10 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus liitettä Suomi

3 KANSILEHTI KUVAILULEHTI SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 Tutkimusten lähtökohta 1 Tutkimusalueen sijainti ja koko 2 Luonnonolosuhteet, asutus ja tiestö 2 Tutkimuskohteen nimeäminen 2 Aikaisemmat tutkimukset 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET 3 Geokemialliset tutkimukset sekä raskamineraalitutkimukset 7 Geofysikaaliset tutkimukset 12 Tutkimuskaivannot ja tutkimusmontut 12 Kallioperäkartoitus ja lohkaretutkimukset 13 Syväkairaukset 13 TUTKIMUSTULOKSET 15 Yhteenveto ja johtopäätökset 15 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN 17 LIITTEET JA LIITTYY-AINEISTO 17 Näytteenottoaineisto 17 Kairaukseen liittyvä aineisto pintaprojektiot ja kairausprofiilit 17 Syväkairausraportit 17 Syväkairausprofiilit 17 Tutkimustyöselostus 18 Geofysikaaliset tutkimukset 18 Muu aineisto 18 ERILLINEN LIITE-LIITTYY OSA

4 1 JOHDANTO Tutkimusten lähtökohta Pirkkalan kultatutkimusten eräänä lähtökohtana oli Geologian tutkimuskeskukselle vuonna 1992 toimitettu kultapitoinen kansannäyte (K/921447). Kvartsipitoisessa näytteessä oli arseenikiisun ohella havaittavissa myös paljain silmin erottuvia kultahippuja. Paikalla suoritetuissa normaaleissa esitutkimuksissa ilmeni, että näyte oli peräisin n. 1.5 m kokoisesta, laattamaisesta lohkareesta Pirkkalan Hahmonkulmaan johtavan tien varrelta. Lohkare sijaitsi moreenin pintaosissa. Vain pieni kulma siitä oli löytöhetkellä näkyvissä. Lohkare oli lievästi ruosteinen, särmikäs ja lähes kauttaaltaan voimakkaasti kvartsiutunut. Lohkareen kivilaji oli hienorakeista kiillegneissiä (grauvakka). Lähes koko kivessä esiintyi arseenikiisua vaihtelevana pirotteena. Toisessa päässä lohkaretta oli pienellä alalla runsaasti myös silmin näkyvää kultaa. Myös lohkareen ympärillä oleva moreeni sisälsi niin ikään runsaasti, ilmeisesti lohkareesta rapautunutta karkearakeista kultaa. Lohkareesta valittiin 5 kpl n. 1-4 kg näytteitä. Näytteet koostuivat erityyppisistä kivilajiosueista. Ne valikoitiin niin, ettei niissä ollut paljain silmin erottuvia Au-hippuja. Näytteistä analysoitiin Au, As, Ag, Bi, Te ja Pd (704 A, 511A, 522U, 704U). Analyysejä jouduttiin uusimaan kullan osalta useampia kertoja toistettavuudessa esiintyvän suuren hajonnan vuoksi. Au-pitoisuus näytteissä vaihteli < ppm välillä. Lohkareen löytäjä, paikallinen harrastelijamalminetsijä O. Similä palkittiin näytteen johdosta mk kannustuspalkinnolla. Kyseinen Aupitoinen näyte vaikutti osaltaan tutkimusten uudelleenkäynnistämiseen Pirkkalan alueella. Alueella tunnettiin entuudestaan pieni, As-Au-pitoinen kvartsijuonimineralisaatio. Nk. "Piiponvuoren Au-aihe" sijaitsee noin 800 m lohkareen löytöpaikasta länteen entisen sepelilouhoksen alueella. Esiintymä oli vielä vuonna 1992 Lohja Oy:n valtausalueella, joten tarkempaa tietoa mineralisaation koosta tai pitoisuuksista ei ollut käytettävissä. Paikan päällä esiintymä vaikuttaa kuitenkin varsin pienikokoiselta ja kapealta. Lähes N-S-suuntaisen mineralisaation leveys on keskimäärin vain n. 1-2 m. Geologian tutkimuskeskukseen oli lähetetty samasta mineralisaatiosta jo pari vuotta aikaisemmin muutamia runsaasti arseenikiisua sisältäviä näytteitä. Kyseisen mineralisaation S-osasta otetuissa näytteissä Au-pitoisuudet olivat kuitenkin niin alhaisia, etteivät ne aiheuttaneet tarkistuskäyntiä lukuunottamatta muita jatkotoimenpiteitä. Onni Similä löysi kuitenkin myöhemmin sepelilouhoksen avaamisen jälkeen mineralisaation pohjoisosasta myös paljain silmin näkyviä kultahippuja. Joihinkin näytteisiin on liittynyt varsin korkeitakin Au-pitoisuuksia. Muista alueen tutkimuksista voidaan mainita mm. Lempäälän Hahmonkulman Aututkimukset vuonna Hahmonkulman alue sijaitsee n. 3 km Piiponvuoresta kaakkoon. Geologian tutkimuskeskus vastaanotti v lentokentän S-puolelta yksittäisen, arseenia ja kultaa sisältäneen lohkarenäytteen (K/901094; Au 84 ppm), jossa kvartsijuonissa oli arseenikiisun ohella myös pieniä Au-hippuja. Alustavien esitutkimusten yhteydessä ei alueelta kuitenkaan löydetty merkittäviä lisäviitteitä. Aiemmista malminetsintätutkimuksista kannattaa edellisen mainita myös Pirkkalassa vuosina suoritetut kultatutkimukset (M19/2123/-90/1/10). Ne keskittyivät pääasiassa Pirkkalan E- ja NE-osiin. Tutkimukset käynnistyivät geokemiallisten maaperätutkimusten antamien viitteiden perusteella. Tutkimuksissa onnistuttiin paikallistamaan

5 2 muutamia heikkoja, mutta laaja-alaisia As- ja Au-pitoisia mineralisaatioita (esim. Vatanen ja Poikkiaro). Mineralisoituminen liittyy alueella kvartsiutuneisiin tai kvartsijuonia sisältäviin "puolipinnallisiin" granitoideihin. Au-pitoisuudet olivat kuitenkin tutkituissa kohteissa alhaisia, joten taloudellista merkitystä niillä ei ole. Tutkimukset lopetettiin vuonna Pirkkala näyttää liittyvän osana laajempaan geokemialliseen anomaliavyöhykkeeseen, joka ulottuu Hämeenlinnasta Viljakkalaan. Vyöhykkeen sisällä moreenin Au-Aspitoisuudet ovat alueellisessa mittakaavassa tarkasteltuna selkeän anomaalisia ja usein varsin laaja-alaisia normaaleihin moreenin taustapitoisuuksiin verrattuna. Samassa vyöhykkeessä tunnetaan lukuisia Au- ja As-pitoisia kallio- ja lohkareviitteitä. Tätä taustaa vasten Pirkkalan länsiosista v paikallistetut uudet hippukultaa sisältävät kallio- ja lohkareviitteet olivat mielenkiintoinen lisäviite arvioitaessa alueen mahdollista malminetsinnällistä potentiaalia. Käytettävissä olevien tietojen perusteella näytti olevan hyvinkin perusteltua aloittaa tarkemmat lisäselvitykset alueella. Tutkimusalueen sijainti ja koko Tutkimusalue sijaitsee Hämeen läänissä, Pirkkalan kunnan, Pirkkalan kylässä, karttalehdellä , n. 15 km Tampereelta lounaaseen (kuva 1). Tutkimukset rajoittuivat alkuvaiheessa pääasiassa karttalehden alueelle. Myöhemmin kohdentavan moreeninäytteenoton osalta näytteenottoa laajennettiin jonkin verran myös karttalehden alueelle. Kohdentavaa moreeninäytteenottoa, lohkaretutkimuksia sekä kallioperäkartoitusta suoritettiin yhteensä n. 15 km 2 suuruisella alueella. Valtauksien kokonaispinta-ala oli 67.1 ha. Tutkimusten ulkopuolelle jäi n. 50 ha kokoinen alue Piiponvuoresta etelään (Lohja Oy:n valtaus). Luonnonolosuhteet, asutus ja tiestö Pirkkala on vanhaa kulttuurimaisemaa, jossa asutusta ja peltoa sekä niihin liittyviä teitä on melko runsaasti. Myös ranta-asutus on tiheää. Tutkimusalue rajoittuu pohjoisessa ja lännessä Pyhäjärveen. Etelä-osissa tutkimuksia rajoittaa lentokenttä sotilasalueineen. Malminetsinnällisesti alue on edellisistä syistä hieman hankala. Kalliopaljastumia alueella on paikoitellen runsaasti, varsinkin korkeammilla maastoalueilla. Maapeite on yleensä moreenia m korkeuskäyrän alapuolella kallioperä on sen sijaan peittyneenä tavallisesti savikkojen ja viljelysten alle. Maapeitteiden paksuudet saattavat olla useita kymmeniäkin metrejä. Alavammilla alueilla voi ongelmana lisäksi olla näytteenoton yhteydessä savikkojen alta purkautuva pohjavesi. Tutkimuskohteen nimeäminen Tutkimusalueesta käytetään yleisnimityksenä nimeä Pirkkala. Valtausalueiden niminä on käytetty Luitamo- ja Tikkarinvuori-nimiä paikallisen nimistön mukaisesti. Tutkimusten kestäessä Geologian tutkimuskeskuksella oli alueella voimassa valtausvarauksien (Pirkkala 1-3) lisäksi myös seuraavat valtaukset; Luitamo l-2 (kaivosrekisterinro 5059/1-2) sekä Tikkarinvuori 1 (kaivosrekisterinro 5299/1). Valtauksista luovuttiin vuonna 1995.

6 3 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimusalueelta on julkaistu 1: mittakaavaiset kallio- ja maaperäkartat sekä geofysikaaliset matalalentoaineistot. Aikaisemmista malmitutkimuksista voidaan mainita mm. seuraavat tutkimukset; Malminetsintää palvelevat maaperätutkimukset Pirkkalassa ja Valkeakoskella. Kl , ja (P ; Hakala. P.; 1988), Malminetsinnälliset maaperätutkimukset Pirkkalan Vatasen alueella. Kl C (P ; Huhta. P ja Nenonen. K.; 1987), Pirkkalan alueen kultatutkimukset (S/41/2123/1/1986; Saastamoinen. T.; 1986), Pirkkalan kohteen geokemialliset kultatutkimukset vuosina (S/41/2123/1/1987; Lestinen. P.; 1987) sekä Kultatutkimukset Pirkkalan alueella vuosina (M19/ /1/10; Rosenberg. P.; 1990). SUORITETUT TUTKIMUKSET Geologian tutkimuskeskuksen Pirkkalan alueella suorittamat malmitutkimukset on koottu taulukkoon 1. Taulukossa on esitetty tärkeimmät tutkimusmenetelmät, tutkitut alueet, valtaukset, näytetunnukset sekä tutkimuksiin osallistuneet henkilöt aikajärjestyksessä vuodesta 1992 vuoteen Tutkimuksissa käytettiin pääasiassa moreeninäytteenottoa sekä raskasmineraalitutkimuksia. Ne ovat aikaisempien kokemusten perusteella osoittautuneet käyttökelpoisiksi malminetsintämenetelmiksi, etenkin kullanetsinnässä. Myös lohkaretutkimuksia sekä kallioperätutkimuksia käytettiin siellä missä ne maaston puolesta olivat soveliaita. Geofysikaaliset maastomittaukset rajoittuivat valtausalueiden läheisyyteen (magneettinen ja IP-mittaus). Magneettisen maanpintamittausalueen koko oli n. 2.9 km 2. IP-mittaus rajoittui n. 1.1 km 2 kokoiselle alueelle. Kairauskalustoa käytettiin vain paikallisesti geokemiallisten anomalioiden tai muiden indikaatioiden tutkimiseksi. Valtauksien kokonaispinta-ala oli yhteensä 67.1 ha.

7 4

8 5 Taulukko 1. Suoritetut tutkimukset ja tutkimuksiin osallistuneet henkilöt TOIMINTA AIKA SUORITTAJA ALUE SUORITTEET 1992 K/ Lähet.; O.Similä Pirkkala, Ania Lähtökohtana tutkimuksille Au-rikas kansannäytelohkare (1.6 x 1.2 x 0.6 m) Pirkkalasta (Ania), jossa paikoitellen runsaasti näkyvää hippukultaa. Myös näytteessä K/ näkyvää kultaa. Esitutkimus Lohkareen esitutki V.Liimatainen, Ania Lohkarenäyte kaivettu lapiolla esiin ja otettu useita muksia M. Huuskonen näytteitä analyysiin; Au,Pd,As Ag, Bi,Te (tilaus 42765) Lohkare-etsintää V. Liimatainen n. 1 km 2 Pirkkalan Anian alueella, analyysiin näytteitä 12 kpl J. Pienmunne (tilaus 42767) J. Alanen Raskasmineraalitut GTK (L) n. 0.5 km 2 Näytteitä 35 kpl, Au-hippujen rikastus; rännitys ja ajo kimuksia. P. Rosenberg "Kultakoiralla"; M M J. Pienmunne Kivilajikartoitusta J. Pienmunne Havainnot; JPI lohkareen lähialueel la Valtausvaraukset GTK n km 2 ANIA I-III, varaukset N:o /92 Valtaukset v GTK 25.4 ha LUITAMO I-II; kaiv.rek. n:o 5059/1-2 ( ) GTK 27.7 ha TIKKARINVUORI I; kaiv.rek. n:o 5299/1( ) Mr-näytteenottoa GTK (L) Luitamo M M , N 58 kpl, kohteellinen Mr (10-20 m) KLMR J. Pienmunne Tilaus 42825, analysoitu; Au (519U), As (516U), Te (519U) H. Sailamo Mr-näytteenottoa GTK (Cobra) Pirkkala-Luitamo M M , N 45 kpl ( N 54 kpl), kohdentava KDMR H. Sailamo Mr (250 m) Tilaus 42827, analysoitu; Au (521U), As (516U), J. Alanen Te (519U); M M ja M uusittu (Tilaus 42937; M M ), N 14 kpl. Mr-näytteenottoa GTK (PP) Luitamo M M , N 133 kpl, kohteellinen Mr (50 m) KLMR K. Jauhiainen Tilaus 42827, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) M. Jauhiainen H. Sailamo 1993 Mr-näytteenottoa GTK (Cobra) Pirkkala-Luitamo M M , N 15 kpl, kohdentava (250 m) KDMR H. Sailamo Tilaus 42829, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) KLMR J. Alanen M M , N 27 kpl, kohteellinen (50 m), Palho Tilaus 42829, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U)

9 6 Mr-näytteenottoa GTK (Illern) Pirkkala-Luitamo M M , N 72 kpl, kohdentava (250 m) KDMR K. Jauhiainen Tilaus 42831, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) M. Jauhiainen Mr-näytteenottoa GTK (Cobra) Pirkkala-Luitamo M M , N 133 kpl, kohdentava (250 m) KDMR H. Sailamo Tilaus 42766, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (51911) J. Alanen Mr-näytteenottoa GTK (GM50) Luitamo M M , N 162 kpl, kohteellinen (50 m) KLMR H. Sailamo Tilaus 42760, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) J. Alanen Mr-näytteenottoa GTK (Illern) Pirkkala-Luitamo M M , N 82 kpl, kohteellinen (50 m) KLMR K. Jauhiainen Tilaus 45621, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) M. Jauhiainen Tutkimusmontutus Malminetsintää Luitamo Tutkimusmontut; M M ; 42 kpl ta palveleva maape- M (005)-M (028), N 82 kpl, raskasmineräryhmä (H.Hir- raalitutkimukset ("Kultakoira"), maaperä-tutkimukset. vas, P. Huhta) Tilaus 42929, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) sekä 511P (vakiopaketti). Kivilajikartoitusta P. Rosenberg Havainnot; PER lohkareen lähialueel- J. Pienmunne Havainnot; JPI la R. Karttunen Havainnot; RIK-4-43 Analysoitu kallio-ja lohkarenäytteitä 55 kpl (tilaus 42990) Mr-näytteenottoa GTK (GM50) Tikkarinvuori M M , N 108 kpl, kohteellinen (50 m) KLMR H. Sailamo Tilaus 42937, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) J. Alanen Syväkairausta GTK (Lumikko) Luitamo M52/2123/-93/R321-R337, 17 kpl/1068,35 m. (T45) P. Simula R. Simula Mr-näytteenotto GTK (GM50) Hahmonkulma M M , N 152 kpl, kohteellinen (50 m) KLMR K. Jauhiainen Tilaus 42957, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) M. Jauhiainen M M , N 8 kpl, geokemian tutkimusmontut Tilaus 42957, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) Geofysik. mittauksia GTK Luitamo Q28.4/212305C/93/1; IP-profiilikartta (IP) n. 1.2 km 2 Q28.41/212305C/93/1; IP-polaroituvuus Q28.42/212305C/93/1; IP-ominaisvastus (MAGN) n. 3.5 km 2 Q22.23/212305C/94/4; magn. Profiilikartta 1994 Geofysik.mittauksia GTK Tikkarinvuori Q22.23/212305C/94/4; magn. profiilikartta, tulokset yhdis- (MG) 0.8 km 2 tetty aikaisempaan mittausaineistoon. Mr-näytteenotto GTK (GM50) Tikkarinvuori-Ki- M M , N 177 kpl, kohteellinen (50 m) KLMR K. Jauhiainen viniitty Tilaus 42942, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) M. Jauhiainen Syväkairausta SMOY (POKA) Luitamo M52/2123/-94/R338-R342, 5 kpl/303,50 m.

10 7 Syväkairausta GTK (GM100) Tikkarinvuori M52/2123/-94/R343-R345, 3 kpl/140,20 m. (T56) P. Simula R. Simula Tutkimusmontut GTK Tikkarinvuori Tutkimusmontut; M M940016; 16 kpl P. Rosenberg M940001(022)-M940016(020), N 38 kpl, raskasmineraali- P. Nurmela tutkimukset (Au-hiput); ajo "Kultakoiralla". R. Karttunen Tilaus 42946, analysoitu; Au (521U), As (516U), Te (519U) M. Viitala Kivilajikartoitusta P. Nurmela Havainnot; PAN lohkareen lähialueella 1995 Tutkimusten lopetus Luovutaan valtauksista LUITAMO I-II ja TIKKARINVUORI I Geokemialliset tutkimukset sekä raskasmineraalitutkimukset Moreeninäytteenotossa käytettiin kohdentavaa sekä kohteellista näytteenottostrategiaa. Kohdentavassa näytteenotossa pisteväli oli n. 250 m. Kohteellisessa mr-näytteenotossa pisteväli vaihteli tavallisesti n m. Kohteellinen näytteenotto rajoittui lähinnä valtausalueille, lohkareiden löytöpaikkojen, geofysikaalisten häiriöiden tai raskasmineraalianomalioiden lähialueille. Moreeninäytteitä otettiin yhteensä 1438 kpl. Luvussa on myös 27 näytettä Palhon alueelta Pyhäjärven SW-rannalta sekä myös vuonna 1990 Hahmonkulman alueella otetut näytteet (M M ; tilaus 45504). Näistä 280 kpl lukeutuu kohdentavaan näytteenottoon ja kpl kohteelliseen näytteenottoon. Tutkimusmontuista ja tutkimusojista otettiin maaperätutkimusten ja raskasmineraalitutkimusten yhteydessä lisäksi geokemiallisia mr-näytteitä (hienoaines) yhteensä 120 kpl sekä lähes saman verran raskasmineraalinäytteitä. Näytteenotossa käytettiin kevyitä teloilla liikkuvia iskuporakoneita (Illern, Pikku Polle, GM50). Talvella käytettiin alkuvaiheessa myös moottorikelkkoja ja Gobra-kalustoa. Tutkimusmonttuja ja -kaivantoja kaivettiin koneellisesti yhteensä 58 kpl. Näiden lisäksi moreenin pintaosista kaivettiin raskasmineraalitutkimuksia varten lapiolla näytteitä yhteensä 104 kpl. Raskasmineraalinäytteitä käsiteltiin vuosina kaikkiaan 224 kpl. Keskimäärin 10 l kokoiset raskasmineraalinäytteet rikastettiin "Kultakoiralla" joko maastossa tai tukikohdassa. Alkuvaiheessa käytettiin myös koneellista esirikastusta, jossa näytemäärää pienennettiin rännittämällä. Pienempi näytemäärä käsiteltiin sen jälkeen normaalisti "Kultakoiralla". Tutkimusmontuista ja -ojista näytteitä pyrittiin ottamaan pystysuunnassa n. 1-2 m välein. Tutkimusojissa pituussuunnassa näytteenottoprofiileja otettiin tarpeen mukaan.

11 8 Rikastuksen ja mikroskooppisen tutkimuksen jälkeen tulokset olivat käytettävissä tavallisesti samana iltana tai viimeistään seuraavana päivän, joten menetelmä on nopea, edullinen ja täydentävä lisä malminetsinnän muihin menetelmiin. Varsinkin kullanetsinnässä raskasmineraalitutkimukset ovat osoittautuneet oivalliseksi tutkimusmenetelmäksi. Menetelmän etuna on myös, että tutkimuksia pystytään ohjaamaan kentällä päivittäin. Tutkimalla samalla kaivannoista maaperän koostumus ja rakenteet saadaan tietoa moreenin kerrostumisjärjestyksestä, jäätikön virtauksesta, mahdollisten malmilohkareiden asemasta ja levinneisyydestä jne. Menetelmää on kehitetty Geologian tutkimuskeskuksessa, etenkin nk. "H. Hirvaksen malminetsintää palvelevan maaperätutkimusryhmän" toimesta. Ryhmä on osallistunut eri puolilla Suomea monien malminetsintäkohteiden tutkimuksiin. Se oli mukana myös Pirkkalan Aututkimuksissa vuosina Raskasmineraalinäytteissä kultahippujen määrä vaihteli 0-73 kpl/sangollinen moreenia. Poikkeuksen muodostivat Au-pitoisen lohkareen vierestä otetut näytteet, joissa hippuja oli runsaasti (useita satoja). Näissä näytteissä hiput olivat kuitenkin ilmeisesti kertyneet moreeniin lohkareiden rapautumisen seurauksena. Tutkimusmontuista raskasmineraalinäytteiden lisäksi analysoitiin myös moreenin hienoainespitoisuus (Au, As, Te). Eräistä näytteistä analysoitiin myös laajempi geokemiallinen paketti. Tutkimusmontutuksen eräänä tarkoituksena oli uusien lohkareiden tai malmiviitteiden ohella selvittää jo heti tutkimusten alku-vaiheessa myös jäätikön ja lohkareiden kuljetus- ja kulkeutumissuunnat. Moreeninäytteenottokenttien sijainnit on esitetty kuvassa 2. Näytteenoton tulokset ja näytteenottopisteiden tarkemmat sijainnit on esitetty tämän raportin liitteinä tai liittyy-aineistona (M19/2123/-98/1/10; Rosenberg P.; 1998). Aiheesta on valmistunut v myös saman sisältöinen tutkimustyöselostus (M06/2123/-97/1/10; Rosenberg P. 1997). Yhteenveto näytteenoton tuloksista ja tilastollisesta jakaumasta on esitetty taulukoissa 2-4. Näytteistä analysoitiin < mm hienoainesfraktio. Moreeninäytteiden osalta analyysimenetelmänä käytettiin pääsääntöisesti menetelmiä 521 U (5 g punnitus) ja 516 U. Vanhemmissa näytteenotoissa analyysimenetelmänä on käytetty menetelmiä 519 U ja 516 U. Tästä syystä näytteenoton tulokset vuosilta 1990 ja eivät ole täysin vertailukelpoiset. Myöskään aikaisempien vuosien tulokset Pirkkalan NE- ja E-osasta eivät ole vertailukelpoisia (M19/2123/-90/1/10). Joitakin näytteitä jouduttiin lisäksi ottamaan uudestaan ilmeisen kontaminaation tai analyysivirheen takia. Tämä heikentää osaltaan myös näytteiden keskinäistä vertailukelpoisuutta. Näytteistä analysoitiin pää-sääntöisesti vain Au ja Te (512 U) sekä As (516 U). Tutkimusmonttujen geokemian-näytteistä analysoitiin lisäksi joukko muita alkuaineita käyttäen 511 P-menetelmää (tilaus 42929). 5 g punnitusta käytettiin mahdollisen hippuvaikutuksen pienentämiseksi. Laboratorio ilmoittaa kullan ja telluurin määritysrajoiksi 10 ppb ja 50 ppm sekä arseenin määritys-rajaksi 1 ppm. Ilmoitetuissa määritysrajoissa on kuitenkin tilauskohtaista vaihtelua, sillä eräiden tilausten yhteydessä Au:n ja Te:n määritysrajoiksi on ilmoitettu 2 ppb ja 10 ppm. Tiedostoissa kaikki ilmoitetun määritysrajan alittavat tulokset ovat mukana arvolla 0. Tästä syystä mr-näytteenoton tulokset (taulukot 2 ja 3) on ilmoitettu kahtena lukuna, jossa toisessa mukana on kaikki näytteet (myös määritysrajan alittavat 0-arvot) sekä toisessa luvussa on poimittu vain normaalin määritysrajan ylittävät näytteet (Au >10 ppb, As >1 ppm ja Te > 50 ppm). Lisäksi näistä on poistettu 2 näytettä, jotka ovat Aupitoisen lohkareen vierestä, ja eivät näin edusta normaalia moreenia (näytteet M M , Au ja 1770 ppb).

12 9 Mr-näytteenoton yhteydessä otettiin yleensä 1-2 näytettä kutakin näytteenottopistettä kohden. Mikäli pisteestä otettiin 2 näytettä, niin ensimmäinen näyte pyrittiin ottamaan pintanäytteenä n m syvyydestä ja toinen mahdollisimman syvältä "pohjanäytteenä" kalustoa kuitenkaan rikkomatta. Osa näytteenotosta toteutettiin vain "pohjanäytteen-ottona". Näytteenoton onnistuminen pohjanäytteenoton osalta riippuu selvästi näytteen-ottokoneesta ja näytteenoton sijainnista. Gobra-näytteenotosta ja kevyellä GM50-koneella näytesyvyys on selvästi alhaisempi kuin esim. Tehokkaammalla Illern-kalustolla. Pirkkalan kiviset ja paikoitellen "tiukat" moreenit estävät tehokkaasti kevyiden iskuporakoneiden näytteenottimen tunkeutumisen pohjaan asti. Tutkimusmontuista ja tutkimusojista geokemian näytteet sekä raskasmineraali-näytteet pyrittiin ottamaan n. 1 m välein. Kaivinkone-monttujen syvyys oli enim-millään n. 5 m. Kohdentavalla mr-näytteenotosta oli tarkoitus saada vertailevaa materiaalia aikaisempiin Pirkkalan NE-osan tutkimuksiin nähden. Vuosien aikana suoritetun näytteenoton kenttää jatkettiin SW-suuntaan lähes Pyhäjärven rantaan asti. Kun uusia ja vanhoja tuloksia tarkastellaan yhdessä, on niissä havaittavissa selviä tasoeroja. Erot johtunevat osittain erilaisista analyysimenetelmistä, osittain geologi-sista tekijöistä, mutta suurin ero lienee erilaisissa mineralisoitumistavoissa. Pirkkalan NE-osassa mineralisoituminen on laaja-alaista liittyen tietyntyyppisin kivilajeihin, jolloin myös "syöttöalue" muodostuu laajaksi. Lisäksi moreeni paikallista, maapeit-teet ovat ohuempia. Kallion pintaa peittää ohut "kivijauheen" muodostuma iskos tai kerros, jossa Au- ja As-pitoisuudet ovat lähes samaa luokkaa kuin alla olevassa kallioperässä. Pirkkalan aikaisempien tutkimusten perusteella kulta näyttäisi pää-sääntöisesti liittyvän pieninä sulkeumina arseenikiisuun tai arseenikiisua sisältäviin kvartsijuoniin. Karkeampaa hippukultaa ei näyttäisi Pirkkala NE-osassa esiintyvän kovin yleisesti. Tästä johtuen mr-anomaliat ovat Pirkkalan NE-osassa, varsinkin arseenin osalta, laajaalaisempia ja pitoisuudet selvästi korkeampia kuin Pirkkalan SW-osassa. Uuden mr-näytteenoton avulla löytyi kuitenkin useita selvästi anomaalisia mrpitoisuuksia joko yksittäin tai erillisinä hajanaisina keskittyminä. Kiinnostavimpien Au- tai As-anomalioiden ympäristö pyrittiin tutkimusten aikana kartoittamaan ja etsimään viitteitä mahdollisista uusista malmeista. Alueella suoritettiin tavallisesti myös lohkare-etsintää. Joitakin anomalioita tarkistettiin lisäksi tihennetyn näytteenoton tai raskasmineraalinäytteenoton avulla. Geokemiallisten moreenitutkimusten ja raskasmineraalitutkimusten antamien viitteiden sekä normaalin kallioperäkartoituksen avulla pystyttiin paikallistamaan mm. Tikkarinvuoren alueella pienialaisia mineralisoitumia sekä joitakin Au-pitoisia lohkareita. Tikkarinvuoren NW-osassa eräällä paljastumalla sekä muutamissa pienissä lohkareissa oli kvartsijuonien yhteydessä todettavissa paljain silmin näkyviä Au-hippuja. Au-hippuja sisältävät kvartsijuonet osoittautuivat kuitenkin kapeiksi ja mineralisoitumat pienialaisiksi. Asutus ja peltoalueet olivat esteenä laajemmille tutkimuksille.

13

14 11 Taulukko 2. Taulukossa 2 on esitetty kohdentavan mr-näytteenoton tulokset ja pitoisuuksien jakauma (määritysrajan alittavat tulokset ovat kaikkien näytteiden tilastoissa mukana arvolla 0). Au ppb Au ppb As ppm As ppm Te ppm Te ppm (kaikki) (>10 ppb) (kaikki) (>1 ppm) (kaikki) (> 50 ppm) Näytteitä kpl Minimi Maksimi Keskiarvo 3,23 17,46 17,90 17,90 20,13 71,22 Varianssi 59,07 93,04 300,69 300, ,56 891,65 Stand. 7,69 9,65 17,34 17,34 34,72 29,89 poikkeama Määritysraja 10 ja 2 ppb 10 ja 2 ppb 1 ppm 1 ppm 50 ja 10 ppm 50 ja 10 ppm Menetelmä 521 U (5 g) 521 U (5 g) 516 U 516 U 521U (5 g) 521U (5 g) Taulukko 3. Taulukossa 3 on esitetty kohteellisen mr-näytteenoton tulokset ja pitoisuuksien jakauma. Määritysrajan alittavat tulokset on merkitty kaikkien näytteiden tilastoissa mukana arvolla 0, määritysrajan ylittävistä tilastoissa poistettu lohkareen vierestä otetut Au-rikkaat näytteet (näytteet M92601-M92602), jotka eivät edusta normaalia moreenia. Au ppb Au ppb As ppm As ppm Te ppm Te ppm (kaikki) (>10 ppb) (kaikki) (>1 ppm) (kaikki) (> 50 ppm Näytteitä kpl Minimi Maksimi Keskiarvo Varianssi Stand. poikkeama Määritysraja Menetelmä ,47 28,15 23,21 20,36 28,68 85, , , ,92 722, , ,13 376,36 36,01 80,25 26,87 53,36 97,13 10 ja 2 ppb 10 ja 2 ppb 1 ppm 1 ppm 50 ja 10 ppm 50 ja 10 ppm 519U (1 g) 519 U (1 g) 516 U 516 U 521U (5 g) 521U (5 g) 521U(5g) 521U(5g)

15 12 Geofysikaaliset tutkimukset Geofysikaaliset tutkimukset rajoittuivat lohkareen löytöpaikan lähiympäristöön. Magneettisen maanpintamittausalueen koko oli n. 2.9 km 2. IP-mittauksia suoritettiin n. 1.1 km 2 kokoiselle alueelle. Magneettinen maanpintamittaus täydentää hyvin kuvaa kallioperän kivilajeista ja rakenteista. Sen sijaan IP-mittauksen tulokset osoittautuivat vähemmän käyttökelpoisiksi. Mittauksia käytettiin kuitenkin apuna yhdessä muun kertyneen aineiston kanssa tunnustelevaa kairausnäytteenottoa suunniteltaessa. Tutkimuskaivannot ja tutkimusojat Tutkimusmonttujen sijainti on esitetty liitteenä. Tutkimusmontutuksen tarkoituksena oli selvittää alueen maaperän (moreenin) rakenne, mahdolliset eri kerrokset, jäätikön virtaussuunnat sekä ennen kaikkea tutkia Au-pitoisen lohkareen asema ja mahdollisten vastaavan tyyppisten lohkareiden levinneisyys. Tutkimusmontuista otettiin kattava näytesarja pinnasta pohjaan n. 1 m välein. Näytteitä otettiin sekä raskasmineraalitutkimuksia että geokemiallisia tutkimuksia varten. Myös tutkimusmonttujen kivet ja lohkareet tutkittiin vastaavan tyyppisten mineralisoituneiden kivien löytämiseksi. Moreenin suuntauslaskuja suoritettiin 5 eri montusta yhteensä 8 kpl (M393501(007,020), M393504(010), M393508(007,020), M393513(024,030) ja M393524(010)). Kallioista pyrittiin lisäksi havainnoimaan mahdolliset uurresuunnat. Tutkimusmonttuja ja -kaivantoja kaivettiin yhteensä 58 kpl. Pääosa montuista sijoittui lohkareen löytöpaikan läheisyyteen. Maasto-olosuhteet rajoittivat jonkin verran tutkimuksia. Noin m lohkareen NW-puolella alkavat savikkoiset pellot. Sinne ei ollut mahdollisuuksia lähteä tekemään kaivinkonetutkimuksia. Lohkareen särmikkyys (pyöristyneisyys; 1-2) antoi toiveita lyhyestä kulkeutumismatkasta. Alustavissa raskasmineraalitutkimuksissa oli lisäksi löydetty eräistä moreeninäytteistä kiinnostavia Auhippumääriä n. 150 m lohkareesta W. Vuonna 1994 tutkimusmontutusta laajennettiin myös Tikkarinvuoren alueelle (12 kpl). Tutkimusmontuista saatiin runsaasti tietoa moreenin kerrostumisolosuhteista ja järjestyksestä sekä jäätikön eri-ikäisistä virtaussuunnista. Näytteitä kertyi huomattava määrä. Melko monessa tutkimusmontussa päästiin todennäköisesti lähelle kallion pintaa, joissakin tapauksissa myös itse kallioon asti. Uusia vastaavan tyyppisiä lohkareita tai mineralisoitumia ei tutkimusmontuista kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan monessa raskasmineraalinäytteessä todettiin normaalia korkeampia hippumääriä (maks. 73 kpl/näyte). Kultahippujen paikallisesti runsaampi esiintyminen moreenissa lienee selitettävissä siten, että pienet Au-pitoiset lohkareet ovat täysin rapautuneet moreenin pintaosissa, jolloin Au-hiput ovat irronneet silikaateista ja sulfideista ja kasautuneet moreeniin rapautuneen lohkareen alla. Anomaaliset raskasmineraalinäytteet keskittyivät n. 350 m pituiselle matkalle lohkareen W-puolelle. Myös geokemiallisen näytteenoton tulokset olivat samansuuntaisia raskasmineraalitutkimusten kanssa. Toinen Au-hippujen suhteen kiinnostava alue löytyi Tikkarinvuoren SE-puolelta, myöhemmin myös Tikkarinvuoren NWosasta. Tutkimuksissa paikallistettiinkin kalliosta muutamia Au-pitoisia kvartsijuonia sekä eräitä pieniä Aupitoisia lohkareita. Näillä ei kuitenkaan ole taloudellista merkitystä. Ensimmäinen tutkimusmonttu kaivettiin lohkareen löytöpaikalle. Montun syvyys oli n. 3 m. Kalliota ei montun pohjalta tavoitettu. Tihkuvasta pohjavedestä oli kuitenkin pääteltävissä, että kallio ei liene kuitenkaan kovin kaukana. Lohkare sijaitsi n 1 m syvyydellä.

16 13 Muita vastaavan tyyppisiä tai merkittäviä lohkareita ei tutkimusmontusta löytynyt. Montusta suoritettiin 2 suuntauslaskua, toinen 007 dm ja toinen 020 dm syvyydestä. Pintamoreenista tehty suuntauslasku antoi erittäin selkeän läntisen suuntauksen (n. 260 ). Sen sijaan syvemmältä tehdystä suuntauslaskusta tulokseksi saatiin n Suuntaus-laskut kaikista muistakin tutkimusmontuista antoivat samansuuntaisen tuloksen. Moreenin pintaosissa, n. 2-3 m syvyydelle asti, oli säännöllisesti todettavissa nuorempien uurresuuntien mukainen suuntaus ( ). Sen sijaan syvemmällä oli löydettävissä vanhemman kuljetussuunnan mukaisia suuntauksia , joistakin jopa pohjoisempiakin suuntia. Selkeää rajaa tai kahta selkeästi toisistaan erottuvaa moreenipatjaa ei voitu todeta. P. Huhdan (1997) suullisen tiedonannon mukaan kaikki alueelta löydetyt suunnat ovat syntyneet Veiksel-jäätiköitymisen deglasiaatiovaiheessa. Vanhemmat suunnat edustavat jäätikön virtausvaihetta, joka on päättynyt Salpausselälle. Hänen mukaansa nuorempien suuntien kääntyminen johtuu Pispalan-Pyynikin "saumaharjusta", jonka aiheuttamaa paineminimiä kohti jäätikön virtaus suuntautui. Suuntauslaskujen sekä uurre-suuntien perusteella voidaan päätellä, että lohkare on perinteisen luoteisen kulkeutumissuunnan lisäksi mahdollisesti siirtynyt vähäisiä matkoja myös läntisessä tai länsilounaisessa suunnassa. Samansuuntaisia tuloksia on saatu viimeaikaisissa malmitutkimuksissa myös karttalehden alueella, n. 7 km tutkimusalueelta SE. Siellä läntinen, kuljetussuunta ja lyhyt kulkeutumismatka (n m) ovat selkeästi osoitettavissa lohkareiden levinneisyyden, moreenin geokemiallisten Au-As-anomalioiden sekä raskasmineraalitutkimusten perusteella. Pirkkalan alueella malmilohkareen todellinen alkuperä, kulkeutumissuunta tai kulkeutumismatka jäi kuitenkin selvittämättä. Lohkare ei kuitenkaan liene peräisin Piiponvuoren tunnetusta mineralisaatiosta, sillä mineralisoitumisessa, tektoniikassa sekä mineraalikoostumuksessa näyttäisi makroskooppisesti tarkasteltuna olevan eroavaisuuksia. Kallioperäkartoitus ja lohkaretutkimukset Tutkimusten käynnistyttyä lohkareen lähialue kartoitettiin. Alueella suoritettiin myös lohkare-etsintää. Kartoitusaluetta laajennettiin myöhemmin jonkin verran myös karttalehden puolella. Kiinnostavimmat kallio- ja lohkarenäytteet analysoitiin, mutta kovin merkittäviä uusia viitteitä ei kuitenkaan löytynyt Tikkarinvuoren muutamia Au-Aspitoisia paljastumia ja lohkarenäytteitä lukuunottamatta. Kartoitushavainnot ja kartoitukseen osallistuneet henkilöt on mainittu taulukossa 1. Kartoituksen ja lohkare-etsinnän yhteydessä kallio- ja lohkarenäytteitä analysoitiin yhteensä 74 kpl (tilaus 42990, 42765, 42767). Näiden lisäksi myös valikoituja kairausnäytteitä analysoitiin jonkin verran. Valtaosassa näytteistä Au-pitoisuus oli alhainen. Poikkeuksen muodostivat alkuperäisen kansannäytelohkareen (K/921447) lisänäytteet sekä eräät Tikkarinvuoren alueelta analysoidut yksittäiset ja valikoidut lohkare- tai kallionäytteet. Eräässä yksittäisessä kallionäytteessä Au-pitoisuus oli huomattavan korkea (n. 76 ppm). Kansannäytelohkareen (K/921447) lisänäytteissä korkein yksittäinen analyysitulos oli 96.4 ppm. Yksittäisistä korkeista pitoisuuksista huolimatta kallioperäkartoituksen ja lohkare-etsinnän (tutkimusmontutus mukaanlukien) tulos oli malminetsinnällisesti varsin vaatimaton. Tutkimusten avulla ei löytynyt merkittäviä uusia viitteitä eikä merkkejä laaja-alaisemmista mineralisoitumista. Myöskään kansannäytelohkareelle (K/921447) ei löytynyt vastaavan tyyppisiä lisälohkareita.

17 14 Taulukko 4. Valtausalueilla Luitamo 1-2 ja Tikkarinvuori 1 vuosina kairatut syväkairausreiät M52/2123/-93/R321-R337 ja M52/2123/-94/R338-R345. Rn:o Arkistotunnus Y X Z Kartta Osa Pit. Kalt. Suunta Kalusto Päiväm. Kohdenimi Raporttiviite R321 M52/2123/93R , GTK elo-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R322 M52/2123/93/R , GTK elo-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R323 M52/2123/93/R , GTK elo-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R324 M52/2123/93/R , GTK syys-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R325 M52/2123/93/R , GTK syys-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R326 M52/2123/93/R , GTK syys-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R327 M52/2123/93/R , GTK syys-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R328 M52/2123/93/R , GTK syys-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R329 M52/2123/93/R , GTK loka-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R330 M52/2123/93/R , GTK loka-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R331 M52/2123/93/R , GTK loka-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 a R332 M52/2123/93/R , GTK loka-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R333 M52/2123/93/R , GTK loka-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R334 M52/2123/93/R , GTK loka-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R335 M52/2123/93/R , GTK marras-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R336 M52/2123/93/R , GTK marras-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R337 M52/2123/93/R , GTK marras-93 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R338 M52/2123/94/R , SMOY helmi-94 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R339 M52/2123/94/R , SMOY helmi-94 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R340 M52/2123/94/R , SMOY helmi-94 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R341 M52/2123/94/R , SMOY helmi-94 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R342 M52/2123/94/R , SMOY maalis-94 Luitamo M19/2123/-98/1/10 R343 M52/2123/94/R , GTK kesä-94 Tikkarinv. M19/2123/-98/1/10 R344 M52/2123/94/R , GTK kesä-94 Tikkarinv. M19/2123/-98/1/10 R345 M52/2123/94/R , , GTK kesä-94 Tikkarinv. M19/2123/-98/1/10 Yht m

18 15 Syväkairaukset Malmilohkareen lähiympäristössä kalliopaljastumia on melko vähän. Maapeitteet ovat varsinkin peltoalueilla melko suuria. Tästä syystä ainoa käyttökelpoinen menetelmä luotettavan ja yhtenäisen näytemateriaalin saamiseksi oli syväkairaus. Tunnustelevan näytteenottokairauksen tarkoituksena oli selvittää lohkareen etumaasto mahdollisten mineralisoitumien paikallistamiseksi sekä samalla tutkia geokemiallisella näytteenotolla paikallistetut Au-As-anomaliat. Kairausreikien suunnittelussa ja sijoittelussa käytettiin hyväksi kaikkea kertynyttä aineistoa. Pääpaino kairauksessa oli lohkareen lähialueella. Joitakin reikiä kairattiin myös Tikkarinvuoren SE- ja NW-osaan. Kairauksessa pyrittiin huomioimaan molemmat todennäköiset kulkeutumissuunnat. Perusajatus lohkareen särmikkyyden perusteella oli, että se ei olisi todennäköisesti kulkeutunut kovin kaukaa. Tutkimusalueella kairattiin POKA-tyyppisillä kairauskoneilla yhteensä 25 reikää yhteispituudeltaan 1499,65 m (M52/2123/-93/R321-R337, M52/2123/-94/R338-R345). Reikiä R338-R342 lukuunottamatta kaikki syväkairausreiät kairattiin GTK:n omalla kevyellä näytteenottokalustolla (Lumikko, GM100). Kalustona käytettiin joko T45- tai T56-kalustoa. Reikien pituus vaihteli m välillä. Kairanreikien sijainti on esitetty liitteillä ja kairausprofiilit liittyy aineistona. Taulukossa 4 on esitetty kairanreikiin liittyviä paikkatietoja. Raportit, kairausprofiilit sekä muut tarkemmat tiedot kivilajeista ja analyysituloksista säilytetään Geologian tutkimuskeskuksen tiloissa ja arkistoissa. Yhteenvetona kairauksista voidaan todeta, että niillä ei löydetty merkittäviä mineralisoitumia tai malmiviitteitä. Myöskään lohkareen lähtöpaikkaa tai alkuperää ei kairauksilla kuten ei myös muillakaan tutkimuksilla voitu osoittaa tai varmistaa. TUTKIMUSTULOKSET Yhteenveto ja johtopäätökset Eräänä lähtökohtana Pirkkalassa, valtausalueilla Luitamo 1-2 sekä Tikkarinvuori 1 vuosina suoritetuille malmitutkimuksille, oli Geologian tutkimuskeskukseen kansannäytteenä saapunut kiinnostava, Au-pitoinen lohkarenäyte (K/921447). Lohkareen koko, kulmikkuus sekä paikoin silmämääräisesti näkyvä kultapirote lisäsi kiinnostusta aloittaa tarkemmat selvitykset alueella. Myös eräät aikaisemmissa kappaleissa mainitut viitteet tukivat päätöstä. Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää lohkareen alkuperä ja tutkia samalla löytyisikö alueella uusia viitteitä laajemmista tai merkittävämmistä mineralisoitumista tai malmeista. Paikanpäällä tehtyjen esiselvitysten sekä lohkareen särmikkyyden perusteella muodostui tutkimusten alkuvaiheessa käsitys, että lohkare lienee paikallinen ja kulkeutumismatka lyhyt (pyöristyneisyys 1-2). Tutkimukset keskitettiin ensivaiheessa lohkareen lähiympäristöön. Lohkareen asema, moreenin kulkeutumissuunnat selvitettiin tutkimusmonttujen avulla. Tutkimusmonttuja tai -ojia kaivettiin kaikkiaan 58 kpl. Montuista tutkittiin myös kivet ja lohkareet. Raskasmineraalinäytteitä sekä geokemiallisia näytteitä otettiin runsaasti. Tutkimusten alkuvaiheessa käynnistettiin myös kohteelliset ja

19 16 kohdentavat geokemialliset tutkimukset mahdollisten uusien malmiviitteiden löytämiseksi. Lohkareen lähialueen kallioperästä otettiin yhtenäiset kallionäytteet tunnusteluluonteisella näytteenottokairauksella (Poka). Alueella kairattiin v aikana yhteensä n m kallionäytettä. Myös geofysikaalisia mittauksia tehtiin valikoiduilla alueilla. Tutkimuksissa ei löydetty kuitenkaan merkittäviä lisäviitteitä tai laaja-alaisempia mineralisoitumia. Lohkareen lähialueelta ei löydetty tutkimuksissa myöskään uusia merkittäviä lohkareviitteitä. Geokemiallisissa tutkimuksissa todettiin monin paikoin selkeästi anomaalisia Au- tai As-pitoisuuksia. Yhtään suurempaa mineralisoitumaa ei kuitenkaan kyetty niiden avulla paikallistamaan. Tutkimuksissa Tikkarinvuoren alueelta löytyi joitakin uusia Au-As-pitoisia lohkareita ja kiviä sekä kalliosta pieneltä alueelta Au-pitoisia kvartsijuonia. Eräissä näytteissä oli näkyvissä myös pieniä Au-hippuja. Selvitysten mukaan mineralisoituma on hyvin pieni, eikä sillä ei ole taloudellista merkitystä. Asutus sekä savikkoiset peltoalueet hankaloittivat jonkin verran alueen tutkimuksia. Johtopäätöksenä alueella suoritetuista malmitutkimuksista voidaan todeta, että alueen kallioperä, varsinkin tietyn tyyppiset kivilajit ja tektoniset rakenteet ovat otollisia tai suosiollisia mahdollisille mineralisoitumis- ja malminmuodostusprosesseille. Pieniä viitteitä esiintyy monin paikoin. Laajempia, taloudellisesti kiinnostavia mineralisoitumia tai malmeja ei tutkimuksissa alueelta kuitenkaan kyetty paikallistamaan. Myöskään lohkareen alkuperää tai lähdealuetta ei pystytty varmuudella osoittamaan Ko. Tutkimuksiin johtanut lohkare osoittautui yksittäiseksi ja uusia vastaavan tyyppisiä lohkareita ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Tutkimustulosten perusteella kyseinen lohkare saattaa olla lähtöisin niin pienestä mineralisoitumasta, että sen löytäminen on vaikeaa. Tämän tyyppisellä esiintymällä ei ole taloudellista merkitystä. Toisen vaihtoehdon mukaan lohkare saattaa olla kulkeutunut hieman kauempaa, jolloin muut rajoitteet, vesistöt, pellot tai asutus ovat malmitutkimusten rajoitteena. Tutkimukset lopetettiin ja valtauksista luovuttiin v. 1995, koska tutkimustulokset osoittautuivat laihanlaisiksi. Ei ollut enää perusteita panostaa laajempiin tutkimuksiin. Vapautuneet resurssit kohdistettiin uusiin tutkimusaiheisiin. Espoossa Geologi Petri Rosenberg

20 17 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN Tutkimuksiin liittyvä aineisto säilytetään GTK:n tiloissa tai arkistoissa. Kairansydännäytteet sekä kairaukseen liittyvät raportit sijaitsevat Geologian tutkimuskeskuksen kairansydänarkistossa Lopella. Tarkemmat tiedot geokemiallisesta näytteenotosta, tutkimusmontutuksesta sekä lohkare- ja kallioperätutkimuksista sekä niihin liittyvä aineisto säilytetään GTK:n tiloissa. Tietoa aiheesta löytyy myös saman sisältöisestä tutkimustyöselostuksesta M06/2123/-97/ 1/10 (Rosenberg. P. 1997). Aineisto on tallennettu myös ATK:lle MapInfo- ja Gemcom-formaatissa. LIITTEET JA LIITTYY-AINEISTO Näytteenottoaineisto (mukana erillisellä liite-liittyy-osalla) Tulostemittakaava M06.1 Valtausalueiden sijaintikartta 1:10000 M351. Kohdentavan moreeninäytteenoton pisteet (250 m) 1:25000 M35.2 Au Kohdentavan moreeninäytteenoton Au-tulokset symbolikarttana (250 m) 1:25000 M35.2 As Kohdentavan moreeninäytteenoton As-tulokset symbolikarttana (250 m) 1:25000 M35.1 Kohteellisen moreeninäytteenoton pisteet (20-50 m) 1:8000 M35.2 Au Kohteellisen moreeninäytteenoton Au-tulokset symbolikarttana (20-50 m) 1:8000 M35.2 As Kohteellisen moreeninäytteenoton As-tulokset symbolikarttana (20-50 m) 1:8000 M55.1 Tutkimusmontut- ja ojat 1:8000 M92.4 Raskamineraalitutkimusten tulokset (Au-hiput) symbolikarttana 1:8000 M52.4 Syväkairausreikien sijaintikartta 1:8000 Kairausaineisto pintaprojektiona ja kairausprofiilit (mukana erillisellä liite-liittyy-osalla) M52/2123/93/R324- M52/2123/93/R342 pintaprojektiona 1:2500 M52/2123/93/R321-R323 ja M52/2123/93/R341-R345 pintaprojektiona 1:2500 M52/2123/93/R321-R323 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R324-R327 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R328-R330 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R331 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R332 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R333-R334 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R335 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R336 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R337 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R338 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R339 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R342 Kairausprofiilit 1:800 M52/2123/93/R343-R345 Kairausprofiilit 1:800 Syväkairausraportit M52.5/2123/-93/R321-R337 Lopen kairansydänarkisto M52.5/2123/-94/R338-R345 Lopen kairansydänarkisto Syväkairausprofiilit M52.7/2123/-93/R321-R337 Erillisellä liite-liittyyosassa M52.7/2123/-94/R338-R345 Erillisellä liite-liittyyosassa

21 18 Tutkimustyöselostus M06/2123/-97/1/10. (Rosenberg. P. 1997). Tutkimustyöselostus Pirkkalan kunnassa, Pirkkalan kylässä, valtausalueilla Luitamo 1-2 (kaivosrekisterinro 50059/1-2) ja Tikkarinvuori 1 (kaivosrekisterinro 5299/1), vuosina suoritetuista malmitutkimuksista. Geofysikaaliset tutkimukset Magneettinen profiilikartta Q22.23/212305C/94/4 GTK IP-profiilikartta Q28.4/212305C/93/1 GTK IP-polaroituvuus Q28.41 /212305C/93/1 GTK IP-ominaisvastus Q28.42/212305C/93/1 GTK IP-profiilikartta Q28.4 /212305C/94/1 GTK IP-polaroituvuus Q28.41/212305C/94/1 GTK IP-ominaisvastus Q28.42/212305C/94/1 GTK Muu aineisto Kartoitushavainnot Lohkaretutkimukset Tutkimusmonttuhavainnot ja maaperätutkimukset Geokemiallinen aineisto ja analyysitulokset Päiväkirjat