Naiset ja miehet valtiolla Valtiovarainministeriön julkaisu 42/2015. Valtio työnantajana

Transkriptio

1 Naiset ja miehet valtiolla 2014 Valtiovarainministeriön julkaisu 42/2015 Valtio työnantajana

2

3 Naiset ja miehet valtiolla 2014 Valtiovarainministeriön julkaisu 42/2015 Valtio työnantajana

4 VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) VALTIONEUVOSTO Puhelin (vaihde) Internet: Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö/tietotuki- ja julkaisuyksikkö/pirkko Ala-Marttila

5 Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, marraskuu 2015 Tekijät Petteri Huhtinen Julkaisun nimi Naiset ja miehet valtiolla 2014 Asiasanat tasa-arvo, palkkaerot, sukupuoli, työmarkkinat, segregaatio Julkaisusarjan nimi ja numero Valtiovarainministeriön julkaisuja 42/2015 Julkaisun myynti/jakaja Julkaisu on saatavissa pdf-tiedostona osoitteesta ISBN (PDF) ISSN (PDF) Sivuja 52 Kieli Suomi Tiivistelmä Tämä raportti sisältää tilastotietoa Suomen valtionhallinnossa työskentelevien naisten ja miesten asemasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta työmarkkinoilla. Raportin tarkoitus on koota yhteen valtiovarainministeriön tasa-arvoa koskeva tilastotieto säännölliseksi tilastotuotannoksi ja tarjota näkemyksiä naisten ja miesten asemasta tasa-arvon eri osa-alueilla. Viime vuosina naisia ja miehiä on työskennellyt valtiolla lähes yhtä paljon. Naisten ansiot olivat keskimäärin 86,1 prosenttia miesten ansioista. Palkkaerosta 6,3 prosenttiyksikköä johtui siitä, että naiset ja miehet työskentelivät keskimäärin eri toimialoilla ja 5,0 prosenttiyksikköä siitä, että naiset ja miehet työskentelivät keskimäärin eri vaativuustason tehtävissä. Samalla vaativuustasolla, samassa toimiyksikössä naisten ansiot olivat keskimäärin 97,7 prosenttia miesten ansioista. Selittämättömäksi osaksi sukupuolten välisestä palkkaerosta jäi siis 2,3 prosenttiyksikköä.

6 Presentationsblad Utgivare och datum Finansministeriet, november 2015 Författare Petteri Huhtinen Publikationens titel Naiset ja miehet valtiolla 2014 Publikationsserie och nummer Finansministeriet publikationer 42/2015 Beställningar/distribution Publikationen finns på finska i PDF-format på ISBN (PDF) ISSN (PDF) Sidor 52 Språk Finska Sammandrag Denna rapport innehåller statistisk information om ställningen för män och kvinnor som arbetar inom statsförvaltningen i Finland och om jämställdheten mellan könen på arbetsmarknaderna. Syftet med rapporten är att sammanställa finansministeriets jämställdhetsstatistik till regelbunden statistikproduktion och att framföra synpunkter på kvinnors och mäns ställning ur olika jämställdhetsperspektiv. Antalet kvinnor och män som arbetar hos staten har under de senaste åren varit ungefär lika stor. Kvinnornas förvärvsinkomster var i genomsnitt 86,1 procent av männens dito. 6,3 procentenheter av skillnaden förklaras av att kvinnor och män i genomsnitt arbetar inom olika sektorer, och 5,0 procentenheter av att de i genomsnitt arbetade på olika kravnivåer. På samma kravnivå, i samma verksamhetsenheter var kvinnornas löner ungefär 97,7 procent av männens. Den oförklarliga delen i löneskillnaden mellan könen var alltså 2,3 procentenheter.

7 Description page Publisher and date Ministry of Finance, November 2015 Author(s) Petteri Huhtinen Title of publication Naiset ja miehet valtiolla 2014 Publication series and number Ministry of Finance publications 42/2015 Distribution and sale The publication can be accessed in pdf-format in Finnish at ISBN (PDF) ISSN (PDF) No. of pages 52 Language Finnish Abstract This report provides statistical information about the position of female and male workers in Finland s state administration and about gender equality in the labour market. The purpose of the report is to start a regular production of statistics on the gender equality data in the Ministry of Finance and to provide views on the position of women and men in the various dimensions of equality. In recent years, nearly as many women and men have been employed by the state. Women s earnings were 86.1 per cent of men s earnings on average. Of the pay gap, 6.3 per cent was caused by the fact that, as a rule, women and men worked in different sectors and 5.0 per cent was caused by the fact that women and men typically held positions in different job grades. In cases when they were in the same job grades and worked in the same unit, women s average earnings were 97.7 per cent of their male colleagues pay. A 2.3 percentage difference in the pay gap remains unexplained.

8

9 Sisältö 1 Johdanto Henkilöstömäärät Ikäjakauma Koulutus Keskimääräiset ansiot Segregaatio Horisontaalinen segregaatio Vertikaalinen segregaatio Segregaatio ja palkkaerot Selittämätön palkkaero Samapalkkaisuus Nais- ja miesammatit Naiset ja miehet johtotehtävissä Ikä ja ansiot Palvelussuhteen muoto Työajan käyttö Lähdeluettelo...49

10 10

11 11 1 Johdanto Tämä raportti kokoaa yhteen tilastotietoa Suomen valtionhallinnossa työskentelevien naisten ja miesten asemasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Tasa-arvo työmarkkinoilla on yhteydessä työmarkkinoiden toiminnan tehokkuuteen. Parhaimman mahdollisen kilpailukyvyn saavuttaminen niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla edellyttää sekä miesten että naisten tarjolla olevan potentiaalin ja työn tuottavuuden hyödyntämistä. Tasa-arvo on olennainen tekijä työyhteisön ilmapiirin, työhyvinvoinnin ja tuottavuuden luomisessa. Sukupuolten välisellä tasa-arvolla työmarkkinoilla nähdään taloustieteilijä Åsa Löfströmin raportin (2009) mukaan olevan positiivinen yhteys yleisemminkin talouden kasvuun ja sen pitkän aikavälin kehitykseen. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on kyse oikeudenmukaisuudesta. Naisten ja miesten tasa-arvoisen aseman edistämisestä erityisesti työelämään liittyen on säädetty lakeja sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla. Tasa-arvo työelämässä kuuluu olennaisena osana valtionhallinnon arvoperustaan. Tasa-arvo valtiosektorilla ei perustu ainoastaan valtion rooliin työnantajana vaan myös yhtälailla julkisen vallan käyttäjänä. Valtion virkasuhteissa työskentelevät käyttävät asemansa puolesta julkista valtaa, ja näin ollen tasa-arvo valtionhallinnossa on yhteiskunnan kannalta olennaista. Tässä raportissa esiteltävät sukupuolten tasa-arvoon liittyvät tilastot koskevat pääosin valtiosektoria, mutta mukana on vertailutietoa koko maan tasolta. Raportin perimmäinen tarkoitus on koota yhteen valtiovarainministeriön tasa-arvoa koskeva tilastotieto ja tarjota näkemyksiä naisten ja miesten asemasta tasa-arvon eri osa-alueilla. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on kyse laajasta kokonaisuudesta, johon kuuluvat työmarkkinat, perhepolitiikka, yhteiskunnalliset asenteet ja normit sekä kulttuuri. Tämä raportti keskittyy erityisesti tasa-arvon toteutumiseen työelämässä. Puhuttaessa tasaarvosta työelämässä keskeistä on luonnollisesti palkkaukseen liittyvät kysymykset, erityisesti sukupuolten välinen palkkaero. Tämä raportti keskittyy esittelemään työmarkkinoilla toteutuneet eroavaisuudet sukupuolten välillä. Palkkaukseen liittyvät perusteet ovat valtiolla samat naisille ja miehille, mutta sukupuolten välisiä palkkaeroja on havaittavissa. Tästä syystä raportti keskittyy lähtökohtien sijaan lopputulokseen eli toteutuneisiin palkkaeroihin. Naiset ja miehet työskentelevät usein eri aloilla ja eri tehtävissä. Naiset ansaitsevat tekemästään työstään keskimäärin erisuuruista palkkaa kuin miehet sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tässä raportissa perehdytään tarkemmin sukupuolten väliseen palkkaeroon ja samalla eritellään mahdollisia syitä tälle toteutuneelle palkkaerolle.

12 12 Raportin pääasiallisena aineistona on käytetty Valtionkonttorin keräämää valtion henkilöstöä koskevaa valtionvarainministeriön Tahti - rekisteriaineistoa. Kyseessä on laaja aineisto, joka kattaa kaikki valtiosektorilla työskentelevät henkilöt. Valtiosektori ei kuitenkaan sisällä yliopistoja eikä valtion liikelaitoksia. Tahti - rekisteriaineisto on kerätty työnantajakäyttöön neuvottelu- ja sopimustoimintaa varten. Aineisto perustuu pääosin valtion virastojen omiin rekistereihin eikä näin ollen kärsi juurikaan otoskadosta tai mittavirheistä, jotka ovat tyypillisiä ongelmia työntekijöille suunnatuissa kyselyissä. Palkkausta koskevien tietojen lisäksi aineisto pitää sisällään tiedot muun muassa kunkin työntekijän toimialasta, virastosta, tehtävänimikkeestä sekä itse tehtävän vaativuudesta. Aineistossa on myös henkilöä kuvaavat muuttujat, kuten muodollinen koulutus ja työkokemus. Henkilöstön lukumäärä- ja rakennetiedot kuvaavat tarkasteluvuoden joulukuun tilannetta. Sen sijaan ansiotiedot on laskettu tarkasteluvuoden marraskuulta. Valtiovarainministeriön oman aineiston lisäksi vertailutietoina on käytetty Tilastokeskuksen, Eläketurvakeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen tietoja.

13 13 2 Henkilöstömäärät Valtiolla työskenteli joulukuussa työntekijää. Valtiolla työskentelevien osuus koko maan työllisistä oli näin ollen 3,3 prosenttia. Valtion henkilöstöstä 51,4 prosenttia oli miehiä ja 48,6 prosenttia naisia. Kuviosta 1 käy ilmi valtion henkilöstön sukupuolten suhteellisten osuuksien kehitys 2000-luvulla. Naisten lukumäärä valtion henkilöstöstä on koko tarkasteluvälillä alhaisempi kuin miesten lukumäärä. Valtion henkilöstön sukupuolijakaumassa on ollut pientä vaihtelua vuosittain, mutta merkittäviä muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana ei ole tapahtunut. Vuoden 2010 muutos naisten suhteellisessa määrässä liittyy yliopistojen poistumiseen valtion budjettitaloudesta. Sukupuolten suhteellisten osuuksien kehitys on vastaavanlaista myös yleisillä työmarkkinoilla, mikä käy ilmi kuviosta 2. Kuvio 1. Naisten ja miesten osuudet valtion henkilöstöstä 2000-luvulla % Naiset Miehet Lähde: Valtiovarainministeriö

14 14 Kuvio 2. Naisten ja miesten osuudet työllisten määrästä Suomessa 2000-luvulla % Miehet Naiset Lähde: Tilastokeskus, Työmarkkinat/Työvoimatutkimus Työlliset, vuotiaat Kuviossa 3 esitetään valtion henkilöstömäärässä tapahtuneet muutokset toimialoittain ja sukupuolittain Voidaan huomata, että valtion tehostamis- ja säästöpaineiden seurauksena valtiosektorin henkilöstö on sekä miesten että naisten kohdalla pienentynyt lähes kaikilla toimialoilla lukuun ottamatta miesten kohdalla liikenne- ja viestintäpalveluita ja opetus- ja koulutuspalveluita sekä naisten kohdalla oikeustoimea. Valtion henkilöstö on vähentynyt suhteellisesti eniten kulttuuripalveluissa, molempien sukupuolien osalta noin 35 prosenttia.

15 15 Kuvio 3. Henkilöstömäärän muutos toimialoittian ja sukupuolittain , % % Opetus- ja koulutuspalvelut Ministeriötason toiminta Liikenne- ja viestintäpalvelut Miehet Hallinto-, rekisteri- ja ICT-palvelut Naiset Oikeustoimi Elinkeinotoiminnan palvelut Turvallisuustoiminta Tutkimustoiminta Valtiovarainhoito, vakuutus ja rahoitus Kiinteistönhoito- ja rakennuspalvelut Sosiaali-, työnvälitys- ja terveyspalvelut Kulttuuripalvelut Lähde: Valtiovarainministeriö

16 16

17 17 3 Ikäjakauma Valtiolla työskentelevien naisten keski-ikä oli vuonna 2014 hieman korkeampi kuin miehillä. Vuonna 2014 valtiosektorilla työskentelevien naisten keski-ikä oli 47 vuotta, kun taas miesten keski-ikä oli 44 vuotta. Kuviosta 4 käy ilmi valtiosektorilla työskentelevien naisten ja miesten lukumäärät ikäluokittain vuonna Miesten määrä vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden ikäluokassa on alhaisempi kuin naisten. Muissa ikäluokissa miesten määrä on korkeampi kuin naisten, kuitenkin niin että vuotiaiden ikäluokassa ero on melko pieni. Miesten määrää vuotiaiden ikäluokassa vähentää alhaisempi eläkkeellesiirtymisikä miesvaltaisilla aloilla. Naisten ja miesten välinen lukumääräero lähes häviää yli 64-vuotiaiden ikäryhmässä. Vuonna 2014 naisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli 63 vuotta. Miehet puolestaan jäivät eläkkeelle keskimäärin 61-vuotiaana 1. Eroon vaikuttavat miesten ja naisten välinen eroavaisuus ammattirakenteissa. Erityisesti miesvaltaisilla turvallisuustoiminnan aloilla, joihin kuuluvat muun muassa puolustusvoimat, rajavartiosto ja poliisi, on alhainen eläkkeellesiirtymisikä. Kaikkiaan valtion mieshenkilöstöstä 54 prosenttia työskentelee turvallisuustoiminnan alalla. Kuvio 4. Naisten ja miesten lukumäärät ikäluokittain valtiolla Lukumäärä Ikäluokka Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö 1 Eläketurvakeskuksen mukaan yleisillä työmarkkinoilla vuonna 2014 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli 61,2 vuotta ja miehet ja naiset jäivät eläkkeelle samassa iässä.

18 18

19 19 4 Koulutus Kuvio 5 havainnollistaa valtiosektorin henkilöstön koulutusasteita sukupuolittain. Koulutuksen taso on usein yhteydessä henkilön asemaan työmarkkinoilla. Koulutustasoindeksi oli vuonna 2014 valtiosektorilla keskimäärin 5,3. Naisilla koulutustasoindeksi oli 5,3 ja miehillä 5,2. Tämä tarkoittaa että naisten keskimääräinen koulutustaso oli hieman korkeampi. Sukupuoliosuudet eri koulutusasteilla vaihtelevat merkittävästi. Ylemmän korkeakoulututkinnon osalta tilanne on tasaväkisin, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista noin puolet on naisia ja puolet miehiä. Miesten osuus on suurempi tutkijakoulutuksen ja keskiasteen tutkinnon suorittaneista ja naisten osuus suurempi perusasteen, alimman korkea-asteen ja alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneista. Kuvio 5. Henkilöstö koulutusasteen ja sukupuolen mukaan valtiolla 2014 Tutkijakoulutusaste Ylempi korkeakouluaste Alempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Keskiaste 58 % 50 % 46 % 43 % 61 % 42 % 50 % 54 % 57 % 39 % Perusaste 42 % 58 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö

20 20 Kuviossa 6 esitetään naisten ja miesten koulutuksessa tapahtuneita muutoksia vuosien aikana. Naisilla ja miehillä matalammin koulutettujen määrä on laskenut ja korkeasti koulutettujen määrä on hieman kasvanut. Eniten vähennystä on tapahtunut perusasteen tutkinnon suorittaneiden ryhmässä, jossa sekä miesten että naisten määrä on noin puolittunut neljän vuoden aikana. Suurin prosentuaalinen kasvu puolestaan on tapahtunut tutkijakoulutuksen saaneiden naisten ryhmässä. Kuvio 6. Henkilöstömäärän muutos koulutusasteittain ja sukupuolittain valtiolla % 10 % 0 % -10 % -20 % -30 % -40 % -50 % -60 % Perusaste Mies Nainen Keskiaste Alin korka-aste Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Tutkijakoulutusaste Lähde: Valtiovarainministeriö

21 21 5 Keskimääräiset ansiot Marraskuussa 2014 valtiolla keskimääräinen säännöllisen työajan ansio oli naisilla 3483 euroa ja miehillä 4045 euroa. Valtiosektorilla naisten palkat olivat siis 86,1 prosenttia miesten ansioista. Tilastokeskuksen mukaan yleisillä työmarkkinoilla naisten keskimääräiset ansiot olivat vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä 83,4 prosenttia miesten keskimääräisistä ansioista. Näin ollen sukupuolten keskimääräinen palkkaero oli valtiosektorilla hieman pienempi kuin yleisillä työmarkkinoilla ja pienempi kuin muilla työnantajasektoreilla Suomessa. On tärkeää huomata, että näihin lukuihin ei ole otettu huomioon, missä ja millaisissa tehtävissä naiset ja miehet työskentelevät. Myöhemmin raportissa tarkastellaan keskimääräistä palkkaeroa valtiolla selittäviä tekijöitä. Kuvio 7. Naisten säännöllisen työajan ansioiden osuus miesten säännöllisen työajan ansioista keskimäärin yleisillä työmarkkinoilla ja valtiolla ,9 86,1 Yleisillä työmarkkinoilla Valtiolla 83,4 Lähde: Tilastokeskus ja Valtiovarainministeriö

22 22

23 23 6 Segregaatio Ammatillinen segregaatio tarkoittaa sitä, että miehet ja naiset työskentelevät eri aloilla ja erilaisissa työtehtävissä. Segregaatio voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, joita ovat horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio. Horisontaalisella segregaatiolla tarkoitetaan sitä, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla. Valtiosektorilla turvallisuustoiminta on vahvasti miesvaltainen ala, kun taas opetus- ja koulutuspalvelut ovat selkeästi naisvaltaisia aloja. Horisontaalisesta segregaatiosta voidaan käyttää nimitystä toimialasegregaatio. Vertikaalinen segregaatio puolestaan tarkoittaa sitä että miehet ja naiset työskentelevät eri vaativuustason työtehtävissä. Vertikaalisesta segregaatiosta käytetään myös nimitystä tehtäväkohtainen segregaatio. Työmarkkinoiden segregaatio on yhteydessä palkkaeroihin, sillä ansiot vaihtelevat toimialoittain ja työtehtävittäin. Johtotehtävissä ansiot ovat usein suuremmat kuin toimeenpanevissa tehtävissä, ja lisäksi toimiala vaikuttaa palkkauksen tasoon. Segregaation erotteleminen kahteen komponenttiin on mielekästä, sillä näin voidaan tarkemmin eritellä sukupuolten väliseen palkkaeroon johtavia syitä. Kuvio 8. Horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio VERTIKAALINEN SEGREGAATIO YLIN JOHTO TOIMEENPANEVAT TYÖT OPETUS- JA KOULUTUSPALVELUT TURVALLISUUSTOIMINTA HORISONTAALINEN SEGREGAATIO

24 24

25 25 7 Horisontaalinen segregaatio Naisten ja miesten suhteelliset osuudet valtiosektorin eri toimialoilla vaihtelevat. Kuviosta 9 käy selkeästi ilmi että jotkut valtionsektorin toimialoista ovat vahvasti naisaloja ja osa taas miesvaltaisia aloja. Tietyillä aloilla naisten ja miesten suhteelliset osuudet eivät poikkea merkittävästi toisistaan, ja tällöin on kyse niin kutsutuista tasa-aloista. Tämä tarkoittaa, että näillä aloilla miehiä ja naisia on lähes samanlaisessa suhteessa niin, ettei kummankaan sukupuolen edustus toimialalla ylitä 60 prosenttia henkilöstöstä. Valtion tasaaloja ovat liikenne- ja viestintäpalvelut ja tutkimustoiminta. Vuonna 2014 miesvaltaisia aloja olivat turvallisuustoiminta ja kiinteistönhoito ja rakennuspalvelut ja naisvaltaisimpia aloja opetus- ja koulutuspalvelut, valtiovarainhoito-, vakuutus- ja rahoituspalvelut, hallinto-, rekisteri- ja ICT-palvelut ja oikeustoimi. Ääripäissä opetus- ja koulutuspalvelut ovat selvemmin naisvaltainen ala kuin turvallisuustoiminta miesvaltainen ala. Turvallisuustoiminnan toimialan miesvaltaisuuteen vaikuttaa se, että puolustusvoimien palvelukseen hakeudutaan usein varusmiespalveluksen kautta. Naisten vähäisempi osuus tällä toimialalla selittyykin sillä, että varusmiespalvelu Suomessa on pakollinen vain miehille. Puolustusvoimien henkilöstömäärä kattoi vuonna ,4 prosenttia koko valtion henkilöstöstä ja tästä syystä varusmiespalveluksen vaikutus ammatilliseen segregaatioon on suuri valtiosektorilla. Kuvio 9. Horisontaalinen segregaatio valtiolla 2014 Turvallisuustoiminta 72,6 27,4 Kiinteistönhoito- ja rakennuspalvelut 62,4 37,6 Liikenne- ja viestintäpalvelut 56,2 43,8 Tutkimustoiminta 50,7 49,3 Sosiaali-, työnvälitys- ja terveyspalvelut 39,1 60,9 Elinkeinotoiminnan palvelut 35,6 64,4 Kulttuuripalvelut 35,3 64,7 Ministeriötason toiminta 34,8 65,2 Oikeustoimi 29,7 70,3 Hallinto-, rekisteri- ja ICT-palvelut 29,3 70,7 Valtiovarainhoito sekä vakuutus- ja rahoituspalvelut 26,9 73,1 Opetus- ja koulutuspalvelut 25,0 75,0 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Mies Nainen Lähde: Valtiovarainministeriö

26 26 Kuviosta 10 ilmenee, miten sukupuolten välinen horisontaalinen eli toimialasegregaatio on kehittynyt viimeisen viiden vuoden ajan. Muutosprosentit kertovat, miten suuremman sukupuoliryhmän osuus on muuttunut ajanjakson aikana. Mikäli suuremman sukupuoliryhmän osuus on kasvanut (muutosprosentti on positiivinen), tarkoittaa se, että toimialasegregaatio tällä alalla on kasvanut. Kuviosta nähdään, että eniten horisontaalinen segregaation on kasvanut sosiaali-, työnvälitys- ja terveyspalveluiden toimialoilla, joilla naisten suhteellinen osuus verrattuna miehiin on kasvanut viiden vuoden aikana. Puolestaan opetus- ja koulutuspalveluissa naisten ja miesten välisten osuudet ovat lähentyneet toisiaan. Kuvio 10. Horisontaalisen segregaation muutos toimialoittain valtiolla %-yksikköä ,5 1,7 1,2 0,8 0,7 0,6 0,6 0,0-0,5-0,6-1,6-2,7 Sosiaali-, työnvälitys- ja terveyspalvelut Oikeustoimi Liikenne- ja viestintäpalvelut Kulttuuripalvelut Turvallisuustoiminta Tutkimustoiminta Ministeriötason toiminta Hallinto-, rekisteri- ja ICT-palvelut Elinkeinotoiminnan palvelut Valtiovarainhoito sekä vakuutus- ja rahoituspalvelut Kiinteistönhoito- - ja rakennuspalvelut Opetus- ja koulutuspalvelut -3 Lähde: Valtiovarainministeriö

27 27 8 Vertikaalinen segregaatio Vertikaalista eli tehtäväkohtaista segregaatiota on tässä raportissa arvioitu miesten ja naisten eri vaativuustason tehtäviin sijoittumisen perusteella. Työn sisällön vaativuuden arvioiminen pyritään toteuttamaan johdonmukaisesti ja analyyttisesti, jotta se mahdollistaisi tehtävien asettamisen vaativuusjärjestykseen. Käytännössä työn vaativuutta arvioidaan työntekijän säännöllisten ja tosiasiallisten työtehtävien perusteella. Arviointia ei tehdä ammattinimikkeitten perusteella, vaan työn tosiasiallisen sisällön mukaan. Vaativuustaso ei kuvaa henkilökohtaisia työsuorituksia vaan ainoastaan työtehtävien vaativuutta. Vaativuustasoluokituksia tarkennetaan tehtävien muuttuessa. Työn vaativuuden arviointi on palkkauksellisista syistäkin tärkeää, sillä valtion palkkausjärjestelmissä tehtävän vaativuus vaikuttaa työstä maksettavaan palkkaan. Työn vaativuuden arvioiminen toteutetaan suurimmassa osassa valtion toimialoja omalla itsenäisellä luokitusjärjestelmällä, joka mahdollistaa eri alojen ominaispiirteiden huomioon ottamisen vaativuuden arvioimisessa. Eri alojen omat vaatimusluokitukset yhtenäistetään VPL -vaativuustasoille 2 8, joista taso 2 on vaativuudeltaan korkein ja taso 8 matalin. Yhtenäistäminen suoritetaan Hay -järjestelmällä, joka on kansainvälisesti yksi käytetyimmistä työn vaativuuden arviointijärjestelmistä. Tässä raportissa tarkastellaan vertikaalista segregaatiota vuonna 2013, sillä vuoden 2014 tietoja ei raportin kirjoitushetkellä ollut saatavilla. Valtiosektorilla vaativimmissa tehtävissä työskentelee useammin miehiä kuin naisia ja vähemmän vaativissa tehtävissä useammin naisia kuin miehiä (Kuvio 11). Kuvio 11. Vertikaalinen segregaatio. Naisten ja miesten osuudet eri vaativuustason tehtävissä valtiolla % ,8 40,2 39,2 60,8 45,0 55,0 57,7 42,3 60,6 39,4 67,8 69,1 32,2 30, Matalin vaativuus Korkein vaativuus Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö

28 28

29 29 9 Segregaatio ja palkkaerot Miehet ja naiset sijoittuvat eri toimialoille ja eri tehtäviin valtiosektorilla. Tässä osiossa selvitetään tarkemmin segregaation vaikutusta sukupuolten väliseen keskimääräisen palkkaeroon. Tarkastelu tehdään jakamalla palkkaero horisontaalisen sekä vertikaaliseen tekijään palkkahajotelman avulla. Kuviossa 12 tarkastellaan kuinka suuri osa havaitusta sukupuolten välisestä palkkaerosta selittyy sillä, että naiset ja miehet työskentelevät eri toimiyksiköissä ja eri vaatimustason tehtävissä. Horisontaalisen segregaation osuus kuvaa palkkaeroa, joka johtuu naisten ja miesten suuntautumisesta eri toimiyksiköihin. Horisontaalinen segregaatio ottaa toimialan lisäksi huomioon palkkatasoon vaikuttavat mahdolliset alueelliset erot. Vertikaalinen segregaatio puolestaan selittää palkkaeron osaa, joka johtuu naisten ja miesten sijoittumisesta eri vaativuustason tehtäviin. Jäljelle jäänyttä osuutta keskimääräisestä palkkaerosta kutsutaan selittämättömäksi osaksi. Kuvio 12. Naisten ja miesten palkkaeroja selittävät tekijät valtiolla % 10 19,9 1,5 2,2 16,2 19,4 19,8 19,3 19,5 19,7 19,1 3 2,5 2,3 3,4 3,3 3,8 5,4 7,7 9,1 6,3 6,6 6,6 19,2 19,2 3,6 2,5 8,3 10, ,4 2,1 3, ,1 9,4 16,2 2,2 7,1 15,5 15,4 2,4 2,3 6,2 8,2 14,3 13,6 2,8 2,3 6,0 6, ,6 9,6 8,7 9,3 8,2 7,3 7,3 6,8 6,9 5,9 5,8 4,5 4,9 5,5 5, Vertikaalinen segregaatio Horisontaalinen segregaatio Selittämätön osuus Lähde: Valtiovarainministeriö

30 30 Vuonna 2013 sukupuolten välinen keskimääräinen palkkaero oli valtiosektorilla 13,6 prosenttia. Vertikaalisen segregaation osuus tästä keskimääräisestä palkkaerosta oli 5,0 prosenttia ja horisontaalisen 6,3 prosenttiyksikköä. Jäljelle jäävä palkkaero, joka oli vuonna ,3 prosenttiyksikköä, ei selity miesten ja naisten ammatillisella segregaatiolla. Voidaan kuitenkin todeta, että ammatillinen segregaatio on suurin sukupuolten välisiä palkkaeroja selittävä tekijä valtiosektorilla. Sukupuolten välinen palkkaero selittyy siis suurelta osin naisten ja miesten omien valintojen ja valikoitumisen pohjalta.

31 31 10 Selittämätön palkkaero Selittämätön palkkaero kuvaa sitä osaa keskimääräisestä palkkaerosta, joka ei selity ammatillisella segregaatiolla eli valikoitumisella eri toimiyksiköihin ja eri vaativuustasoisiin tehtäviin. Vuonna 2013 tämän selittämättömän palkkaeron suuruus oli 2,3 prosenttiyksikköä, kun taas keskimääräinen palkkaero naisten ja miesten välillä oli samaisena vuonna 13,6 prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaa, että valtiosektorilla naiset ansaitsevat saman vaativuustason työstä samassa toimintayksikössä keskimäärin 2,3 prosenttia vähemmän kuin miehet. Vuodesta 2000 vuoteen 2013 selittämätön palkkaero kaventui 3,4 prosenttiyksiköstä 2,3 prosenttiyksikköön (Kuvio 12). Toimihenkilökeskusjärjestö STTK teettämän työmarkkinatutkimuksen mukaan yleisillä työmarkkinoilla miesten ja naisten välinen selittämätön palkkaero on pysynyt ennallaan noin kahdessa prosentissa viimeisten kuuden vuoden ajan Toisaalta Elinkeinoelämän keskusliiton Naiset ja miehet työelämässä julkaisun (2013) mukaan naisten ja miesten selittämätön palkkaero on vain muutaman prosentin luokkaa, sekä naisten eduksi että heitä vastaan. Kansainvälisessä valtiosektoreiden vertailussa vuonna 2013 naisten ja miesten selittämätön palkkaero Suomessa oli suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Vuonna 2013 Ruotsin valtiolla työskentelevien naisten ja miesten selittämätön palkkaero oli 1,1 prosenttiyksikköä ja oli samalla tasolla myös vuonna 2014 (Arbetsgivarverket, 2014). Erilaiset tilastointitavat voivat kuitenkin vaikuttaa tulosten vertailtavuuteen. Tässä raportissa selittämättömälle palkkaerolle ei pystytä tarjoamaan täsmällistä selitystä. Selittämätöntä palkkaeroa laskettaessa on huomioitu toimintayksikön ja tehtävän vaativuustason vaikutus palkkaan, mutta muutkin seikat vaikuttavat valtiolla työskentelevän henkilön palkan suuruuteen. Tällaisia palkkatekijöitä ovat muun muassa henkilökohtaiseen suoritukseen perustuva palkanosa, suoritusperusteiset lisät, kokemukseen perustuva palkanosa ja takuupalkat. Esimerkiksi turvallisuustoiminnan selittämättömät palkkaerot näyttäisivät liittyvän eroihin työaikalisissä. Samalla vaativuustasolla ilta-, yö- ja viikonlopputunneilta hankitut työaikalisät ovat naisilla vähäisempiä kuin miehillä. Turvallisuustoiminnassa työskentelevät miehet saattavat olla naisia useammin tehtävissä, joista maksetaan perustellusti niin sanottua haittatyölisää esimerkiksi vaarallisista, raskaista, epämiellyttävistä tai likaisista tehtävistä (vrt. Loikkanen 2010). Lisäksi osa selittämättömästä palkkaerosta voi liittyä myös tilastoteknisiin syihin.

32 32

33 33 11 Samapalkkaisuus Samapalkkaisuus tarkoittaa, että samasta ja samanarvoisesta työstä samalla työnantajalla maksetaan yhtä suuri palkka sukupuolesta riippumatta. Samapalkkaisuusperiaatteesta säädetään tasa-arvolaissa, ja sen noudattaminen on työnantajan velvollisuus. Samapalkkaisuutta mitataan valtiosektorilla samapalkkaisuusindeksin avulla. Samapalkkaisuusindeksi mittaa naisten ansioiden keskimääräistä osuutta miesten ansioista samalla vaativuustasolla ja toimintayksikössä. Koska raportin kirjoitushetkellä vuoden 2014 samapalkkaisuustietoja ei ollut käytettävissä, tarkastellaan tässä vuoden 2013 tilannetta. Vuonna 2013 valtionhallinnossa samalla vaativuustasolla ja samassa toimiyksikössä naisten ansiot olivat keskimäärin 97,7 prosenttia miesten ansioista. Vuodesta 2000 vuoteen 2013 samapalkkaisuusindeksin arvo nousi 1,1 prosenttiyksiköllä ja samapalkkaisuus vahvistui. Kuviosta 13 imenee, että lähes puolessa valtion virastoissa samapalkkaisuusindeksi on välillä 95,0-99,9. Lähes kolmanneksessa virastoista samapalkkaisuusindeksi on jo yli 100, mikä tarkoittaa että näissä virastoissa naiset ansaitsevat keskimäärin enemmän kuin miehet. Noin joka viidennessä virastossa samapalkkaisuusindeksi jää kuitenkin alle 95. Kuvio 13. Valtion virastojen jakautuminen samapalkkaisuusindeksiluokkiin ,9 85,0 89,9 90,0 94,9 95,0 99,9 100,0 Samapalkkaisuusindeksi Virastot, lkm Lähde: Valtiovarainministeriö

34 34

35 35 12 Nais- ja miesammatit Sukupuolten välistä ammatillista segregaatiota voidaan konkretisoida puhumalla naisja miesvaltaisista ammateista. Kuvio 14 havainnollistaa naisten ja miesten yleisempiä ammattinimikkeitä valtiosektorilla vuonna Monet yleisimmistä ammateista ovat voimakkaasti segregoituneita. Valtiolla työskentelevistä miehistä 29 prosentilla ammattinimike oli joku kymmenestä yleisimmästä miesvaltaisesta ammattinimikkeestä. Puolestaan naisilla 34 prosentilla ammattinimike oli yksi kymmenestä yleisimmästä naisvaltaisesta ammattinimikkeestä. Valtiolla on myös useita ammattinimikkeitä, joilla ei työskentele lainkaan toista sukupuolta. Ainoastaan miesten ammatteja ovat muun muassa lentokonehuoltoupseeri (93 miestä), erikoisupseeri (85 miestä) ja esiupseeri (96 miestä). Ammattinimikkeitä, joissa työskenteli ainoastaan naisia, olivat muun muassa johdon sihteeri (114 naista), koulutussihteeri (47 naista) ja ravitsemistyöntekijä (36 naista). Segregaation vaikutusta palkkaeroihin voidaan havainnollistaa puhumalla nais- ja miesvaltaisten ammattien keskiansioista. Miesten yleisimmissä ammateissa valtiosektorilla ansiot ovat keskimäärin suuremmat kuin naisilla yleisimmissä ammateissa. Esimerkiksi naisille yleisessä asiantuntijan ammattinimikkeessä säännöllisen työajan keskiansio oli 2968 euroa kuukaudessa, kun taas miehille yleisessä vanhemman konstaapelin nimikkeessä keskiansio oli 3532 euroa. Erot keskiansioissa ammattinimikkeiden välillä johtuvat esimerkiksi siitä, että ne sijoittuvat eri toimialoille ja eri vaativuustasolle.

36 36 Kuvio 14. Naisten yleisimmät ammattinimikkeet valtiolla 2014 Asiantuntija Verosihteeri Toimistosihteeri Ylitarkastaja Osastosihteeri Käräjäsihteeri Tutkija Tarkastaja Suunnittelija Tullitarkastaja Naisten lkm Lähde: Valtiovarainministeriö Kuvio 15. Miesten yleisimmät ammattinimikkeet valtiolla 2014 Vanhempi konstaapeli Rajavartija Vartija Tutkija Ylikonstaapeli Ylitarkastaja Erikoistutkija Vanhempi rikoskonstaapeli Tullitarkastaja Asiantuntija Miesten lkm Lähde: Valtiovarainministeriö

37 37 13 Naiset ja miehet johtotehtävissä Vuonna 2014 valtionhallinnon ylimmän johdon tehtävissä työskenteli 132 henkilöä. Ylimmästä johdosta 70 prosenttia oli miehiä ja 30 prosenttia naisia. Naisten ja miesten osuudet olivat samalla tasolla kuin edellisvuonna. Kuvio 16. Naisten ja miesten osuudet ylimmästä johdosta valtiolla ,0 70,0 60,0 50,0 % 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 70,5 29,5 Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö

38 38

39 39 14 Ikä ja ansiot Valtiosektorilla, kuten yleisillä työmarkkinoillakin, molemmilla sukupuolilla ansiot ovat vanhemmissa ikäluokissa korkeammat kuin nuoremmissa ikäluokissa. Kuviosta 17 havaitaan, että miehillä kuukausittaiset ansiot kasvavat iän myötä enemmän kuin naisilla. Ikäluokkien ja välillä naisten keskiansiot kuitenkin vähenevät. Miesten keskiansiot ovat kaikissa ikäluokissa suuremmat kuin naisten. Kuvio 17 ei kuvaa tarkalleen ansioiden kehitystä, vaan on poikkileikkaus valtiosektorin henkilöstön säännöllisistä kuukausiansioista marraskuulta Kuviosta voidaan arvioida, että ansiot kehittyisivät iän myötä myönteisemmin miehillä kuin naisilla. Täsmällisempi analyysi vaatisi kuitenkin vähintään ikäluokkien koon ja ammatti- ja tehtävärakenteen huomioonottamisen. Kuten aikaisemmin on todettu, palkkaeroihin vaikuttaa horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio. Samat tekijät vaikuttavat myös ansiokehitykseen. Valtiosektorilla vaihtuvuus toimialojen välillä työuran aikana on vähäistä ja näin ollen suuri osa palkkaerojen kasvusta selittyy tehtäväsegregaation avulla. Palkkaerojen kasvu iän myötä selittyy urakehityksellä eli tehtävien vaativuuden kasvulla ja näin ollen palkan nousulla. Naisten urakehityksen ja ansioiden kehittymisen hidastumiseen 30 ikävuoden jälkeen vaikuttaa luonnollisena tekijänä lasten syntymä. Vaikka urakehitykseen ja samalla ansioiden kehitykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin perhevapaiden käyttö, ovat lasten syntymään liittyvät poissaolot, äitiysloma ja perhevapaat merkittävä syy naisten urakehityksen hidastumiseen. Kuvio 17. Keskimääräiset säännöllisen työajan ansiot ikäluokittain valtiolla /kk Miesten ansiot Naisten ansiot Lähde: Valtiovarainministeriö

40 40

41 41 15 Palvelussuhteen muoto Vuonna 2014 valtiosektorilla määräaikaisessa palvelusuhteessa työskentelevien osuus oli 14,5 prosenttia ja osa-aikaisten osuus 5,6 prosenttia. Yleisillä työmarkkinoilla määräaikaisten osuus palkansaajista oli 14,2 prosenttia ja osa-aikaisten osuus oli 15,5 prosenttia (Tilastokeskus, Työvoimatutkimus). Kuviosta 18 ilmenee naisten ja miesten osuudet valtiosektorin määräaikaisista ja vakinaisista palvelusuhteista. Naisten osuus määräaikaisista työntekijöistä on suurempi kuin miesten, ja miesten osuus vakinaisista työntekijöistä on puolestaan suurempi kuin naisten. Katkonaiset työurat ja määräaikaiset työsuhteet hidastavat urakehitystä. Naisvaltaisilla aloilla ja ammateissa on useammin tarvetta perhevapaiden sijaisille ja tämä selittää osaksi naisten suurempaa osuutta valtion määräaikaisista työntekijöistä. Sijaisuuden takia määräaikaisessa työsuhteessa olevista työntekijöistä 64 prosenttia oli naisia. Kuvio 18. Määräaikaiset ja vakinaiset palvelussuhteet sukupuolen mukaan valtiolla ,9 55,1 52,3 47,7 40 % Määräaikaiset Miehet, % Naiset, % Lähde: Valtiovarainministeriö Vakinaiset

42 42 Kuvio 19. Kokoaikaiset ja osa-aikaiset palvelussuhteet sukupuolen mukaan valtiolla , % 40 52,7 47, , Osa-aikaiset Koko-aikaiset Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö Naisia työskenteli osa-aikaisissa palvelussuhteissa kaikilla valtion toimialoilla suhteellisesti enemmän kuin miehiä. Eniten osa-aikaisia naisia oli tutkimustoiminnassa, jossa noin 16 prosenttia palvelussuhteista oli osa-aikaisia. Osa-aikainen palvelussuhde tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden sovittaa yhteen työn ja muun elämän ja osa-aikaisuuksissa on usein taustalla myös työntekijän oma halu työskennellä osa-aikaisesti. Osa-aikaisuuden syynä oli 23 prosentissa osittainen hoito- tai vanhempainvapaa ja 23 prosentissa osa-aikaeläke. Kuviossa 20 on vielä esitetty osa- ja määräaikaisten osuus naisista ja miehistä. Kuvio vahvistaa sen, että osa- ja määräaikaiset palvelussuhteet ovat tavallisempia naisilla kuin miehillä. Esimerkiksi osa-aikaisuus on miltei kolme kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä.

43 43 Kuvio 20. Määräaikaisten ja osa-aikaisten osuus naisista ja miehistä valtiolla , ,1 % , ,1 2 0 Määräaikainen Osa-aikainen Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö

44 44

45 45 16 Työajan käyttö Toteutunut työaika tarkoittaa sitä osuutta palkallisesta työajasta, jonka työntekijä on tehnyt työtehtäviä eikä esimerkiksi ole ollut vuosilomalla, sairaana tai hoitovapaalla. Usein toteutuneella työajalla tarkoitetaan myös tehtyjen työtuntien määrää. Palkattomat vapaat, kuten virkavapaat, eivät ole mukana laskennassa. Työajan mittaaminen ei ole täysin yksiselitteistä. Tässä raportissa toteutunut työaika tarkoittaa rekisteröityä työaikaa. Vuonna 2014 valtiosektorilla toteutunut työaika oli miehillä 1497 tuntia ja naisilla 1398 tuntia. Kuviossa 21 esitetään toteutunut työaika suhteellisena osuutena säännöllisestä työajasta. Vuonna 2014 oli 251 työpäivää. Niistä miehet työskentelivät 201 työpäivää eli 80,1 prosenttia ja naiset 191 työpäivää eli 76,2 prosenttia. Kuvio 21. Toteutunut työaika sukupuolittain valtiolla 2014, % 100 % ,8 76,7 Osuus säännöllisestä työajasta Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö

46 46 Kuviossa 22 kuvataan joidenkin ei tehdyn työajanlajien ja ylitöiden osuutta säännöllisestä vuosityöajasta. Suurin osa erosta toteutuneessa työajassa selittyy eroilla vuosilomien, sairauspoissaolojen ja hoitovapaiden käytössä. Kuvio 22. Ei tehdyn työajanlajien ja ylitöiden osuus säännöllisestä vuosityöajasta sukupuolittain valtiolla 2014, % Vuosiloma Sairaus Lapsen syntymä ja hoito 0,6 0,1 Muut palkalliset vapaat 0,2 0,4 Lapsen sairaus 0,2 0,2 Tapaturmat 0,1 0,2 Tehdyt ylityöt maksetut 0,5 4,4 2,9 1,7 15,2 14, % Naiset Miehet Lähde: Valtiovarainministeriö Suurin osa tekemättä jäävästä työajasta kuluu vuosilomaan. Naiset pitävät vuodessa keskimäärin 39 palkallista loma- tai lomarahavapaapäivää ja miehet keskimäärin 37 päivää. Miehillä on naisia keskimäärin suurempi lomaoikeus mutta naiset vaihtavat useammin lomarahat lomapäiviksi, mikä vaikuttaa havaittuun eroon toteutuneissa työpäivissä. Merkittävin toteutuneen työajan sukupuolieroja selittävä tekijä on erot sairauspoissaoloissa. Naiset sairastavat keskimäärin 11 työpäivää vuodessa, kun miehillä vastaava luku on 8. Nämä erot liittyvät pääsääntöisesti lyhytkestoisiin poissaoloihin. Pitkissä sairausjaksoissa sukupuolten välillä ei ole havaittavissa eroja. Naisilla on miehiä enemmän sairauspoissaoloja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Sama ilmiö on havaittavissa myös muissa maissa. Tarkkaa selitystä erolle ei tiedetä. Lapsen syntymään ja hoitoon liittyvät poissaolot on suhteellisesti voimakkain sukupuolittunut muuttuja, joka selittää toteutuneen työajan eroja. On myös mielenkiintoista, että palkalliset hoitovapaat selittävät kokonaisuudessaan vain pienen osan toteutuneen työajan erosta sukupuolten välillä. Kuviossa 22 hoitovapaiden käyttöön sisältyvät ainoastaan palkalliset hoitovapaat. Palkaton hoitovapaa jakautuu palkallista voimakkaammin naisille. Kansaneläkelaitoksen mukaan vuonna 2014 koko työmarkkinoilla äideille maksettujen korvausten osuus yhteensä maksetuista vanhempainpäivärahoista oli 92 prosenttia ja isien 8 prosenttia. Valtiolla miehet ovat palkattomalla hoitovapaalla enemmän kuin yleisillä työmarkkinoilla. Myös palkattomiin vapaisiin liittyy työnantajan kannalta kustannuksia muun muassa sijaisjärjestelyjen muodossa. Tästä syystä palkattomien vapaiden jakautumisella sukupuolten välille on merkitystä naisten työmarkkina-asemaan.

47 Lapsen sairaudesta johtuvat poissaolot jakautuvat valtiosektorilla lähes tasaisesti naisten ja miesten välillä. Sekä naiset että miehet ovat keskimäärin noin puoli päivää pois vuodessa poissa lapsen sairauden takia. Lisäksi miehet tekivät säännöllisen työajan päälle enemmän ylitöitä kuin naiset. Tämä selittyy sillä, että miesten osuus tehtävissä, joissa on mahdollisuus tehdä ylitöitä, on suurempi kuin naisten. 47

48 48

49 49 17 Lähdeluettelo Arbetsgivarverket, Loneskillnader mellan kvinnor och man i staten har halverats sedan år 2000, haettu Elinkeinoelämän keskusliitto, 2013: Naiset ja miehet työelämässä, haettu Eläketurvakeskus, 2015: Eläkkeellesiirtymisiän odote, haettu siirtymisik%c3%a4 Eläketurvakeskus, 2015: Eläkkeellesiirtymisiän odote haettu elakkeelle_siirtyminen_myohentyi_selvasti&date= &tab=notices Kela, 2015: Tilasto vanhempainpäivärahasta, haettu Lofström, Å, 2009: Gender equality, economic growth and employment. Swedish Ministry of Integration and Gender Equality Loikkanen, H., 2010: Taloustieteen näkökulmia sukupuoleen perustuvaan syrjintään. Teoksessa M-L. Halko, A. Mikkola ja O-P. Ruuskanen (toim.): Naiset, miehet ja talous, Gaudeamus STTK, 2015: Pron tutkimus: Sukupuolten välinen palkkaero näkyy myös esimiesten palkoissa, haettu Tilastokeskus, PX-Web Tilastotietokannat; Palkat ja työvoimakustannukset, haettu

50 50 Tilastokeskus, PX-Web Tilastotietokannat; Työmarkkinat/Työvoimatutkimus, haettu Valtiovarainministeriö, 2015: Tahti työnantajan henkilöstötietojärjestelmä; lukumäärät ajankohdalta 12/2015 ja ansiotiedot 11/2015.

51

52 VALTIOVARAINMINISTERIÖ Snellmaninkatu 1 A PL 28, VALTIONEUVOSTO Puhelin Telefaksi ISSN (pdf) ISBN (pdf) Marraskuu 2015