Naiset ja miehet valtiolla 2013

Transkriptio

1 Naiset ja miehet valtiolla /2014

2

3 Naiset ja miehet valtiolla 2013 Valtiovarainministeriön julkaisuja 27/2014 Valtion työmarkkinalaitos

4 Painotuote VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) VALTIONEUVOSTO Puhelin (vaihde) Internet: Taitto: Pirkko Ala-Marttila/VM-julkaisutiimi Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2014

5 Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, lokakuu 2014 Tekijät Vuokko Martinmäki Julkaisun nimi Naiset ja miehet valtiolla 2013 Asiasanat tasa-arvo, palkkaerot, sukupuoli, työmarkkinat, segregaatio Julkaisusarjan nimi ja numero Valtiovarainministeriön julkaisuja 27/2014 Julkaisun myynti/jakaja Julkaisu on saatavissa pdf-tiedostona osoitteesta Samassa osoitteessa on ohjeet julkaisun painetun version tilaamiseen. Painopaikka ja -aika Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2014 ISBN (nid.) ISSN (nid.) ISBN (PDF) ISSN (PDF) Sivuja 52 Kieli Suomi Tiivistelmä Tämä raportti sisältää tilastotietoa Suomen valtionhallinnossa työskentelevien naisten ja miesten asemasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta työmarkkinoilla. Raportin perimmäinen tarkoitus on koota yhteen valtiovarainministeriön tasa-arvoa koskeva tilastotieto säännölliseksi tilastotuotannoksi ja tarjota näkemyksiä naisten ja miesten asemasta tasa-arvon eri osa-alueilla. Vuonna 2013 naisia ja miehiä työskenteli valtiolla lähes yhtä paljon. Naisten ansiot olivat kuitenkin keskimäärin 86,4 prosenttia miesten ansioista. Palkkaerosta 5,0 prosenttiyksikköä johtui siitä, että naiset ja miehet työskentelivät keskimäärin eri toimialoilla ja 6,3 prosenttiyksikköä siitä, että naiset ja miehet työskentelivät keskimäärin eri vaativuustason tehtävissä. Samalla vaativuustasolla, samassa toimiyksikössä naisten ansiot olivat keskimäärin 97,7 prosenttia miesten ansioista. Selittämättömäksi osaksi sukupuolten välisestä palkkaerosta jäi siis ainoastaan 2,3 prosenttiyksikköä.

6 Presentationsblad Utgivare och datum Finansministeriet, oktober 2014 Författare Vuokko Martinmäki Publikationens titel Naiset ja miehet valtiolla 2013 Publikationsserie och nummer Finansministeriet publikationer 27/2014 Beställningar/distribution Publikationen finns på finska i PDF-format på Anvisningar för beställning av en tryckt version finns på samma adress. Tryckeri/tryckningsort och -år Juvenes Print Finlands Universitetstryckeri Ab, 2014 ISBN (hft.) ISSN (hft.) ISBN (PDF) ISSN (PDF) Sidor 52 Språk Finska Sammandrag Denna rapport innehåller statistik information om ställningen för och jämställdheten mellan kvinnor och män som är anställda inom statsförvaltningen i Finland. Det yttersta syftet med rapporten är att sammanställa finansministeriets jämställdhetsstatistik så att man kan åstadkomma en regelbunden statistikproduktion som ger en uppfattning om jämställdheten mellan män och kvinnor inom olika delområden. År 2013 hade staten så gott som lika många kvinnliga och manliga anställda. Kvinnornas förvärvsinkomster utgjorde dock i genomsnitt 86,4 procent av männens inkomster. 5,0 procentenheter av löneskillnaden beror på att män och kvinnor i genomsnitt arbetar inom olika branscher, och 6,3 procentenheter på att män och kvinnor i genomsnitt arbetar med uppgifter inom olika kravnivåer. På samma kravnivå, inom samma verksamhetsenhet utgjorde kvinnors förvärvsinkomster i genomsnitt 97,7 procent av männens dito. Den oförklarliga delen av löneskillnaderna mellan könen var alltså endast 2,3 procentenheter.

7 Description page Publisher and date Ministry of Finance, January 2014 Author(s) Vuokko Martinmäki Title of publication Naiset ja miehet valtiolla 2013 Publication series and number Ministry of Finance publications 27/2014 Distribution and sale The publication can be accessed in pdf-format in Finnish at There are also instructions for ordering a printed version of the publication. Printed by Juvenes Print Finland University Print Ltd, 2014 ISBN (print.) ISSN (print.) ISBN (PDF) ISSN (PDF) No. of pages 52 Language Finnish Abstract This report contains statistics on the status of men and women employed by the Finnish central government and on gender equality on the labour market. The principal purpose of the report is to compile the gender equality statistics of the Ministry of Finance into regularly produced statistical reports providing an overview of progress on gender equality in various areas. In 2013, men and women were nearly equally represented among central government employees, but women s pay was on average 86.4% that of men s pay. Of the differential, 5.0 percentage points is accounted for by the fact that women and men tend to work in different sectors, and 6.3 percentage points by the fact that women and men tend to work in jobs with different demand levels. A comparison of women working at the same demand level and in the same unit as men shows that, on average, the women earn 97.7% of what the men earn. This leaves only 2.3 percentage points of the gender pay differential unaccounted for.

8

9 Sisältö 1 Johdanto Henkilöstömäärät Ikäjakauma Koulutus Keskimääräiset ansiot Segregaatio Horisontaalinen segregaatio Vertikaalinen segregaatio Segregaatio ja palkkaerot Selittämätön palkkaero Samapalkkaisuus Nais- ja miesammatit Naiset ja miehet johtotehtävissä Ikä ja ansiot Palvelussuhteen muoto Työajan käyttö Työmarkkinatoiminta Lähdeluettelo...49

10

11 11 1 Johdanto Tämä raportti kokoaa yhteen tilastotietoa Suomen valtionhallinnossa työskentelevien naisten ja miesten asemasta ja sukupuolen välisestä tasa-arvosta. Tasa-arvo työmarkkinoilla on yhteydessä työmarkkinoiden tehokkuuteen. Parhaimman mahdollisen kilpailukyvyn saavuttaminen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla edellyttää tarjolla olevan potentiaalin hyödyntämistä, sekä miesten että naisten. Tasa-arvo on olennainen tekijä työyhteisön ilmapiirin, työhyvinvoinnin ja tuottavuuden luomisessa. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on kyse myös oikeudenmukaisuudesta. Naisten ja miesten tasa-arvoisen aseman edistämisestä erityisesti työelämään liittyen on säädetty lakeja sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla. Tasa-arvo työelämässä kuuluu olennaisena osana valtionhallinnon arvoperustaan. Tasa-arvo valtiosektorilla ei perustu ainoastaan valtion rooliin työnantajana vaan myös yhtälailla julkisen vallan käyttäjänä. Valtion virkasuhteissa työskentelevät käyttävät asemansa puolesta julkista valtaa, ja näin ollen naisten ja miesten tasapuolinen edustus valtionhallinnossa on yhteiskunnan kannalta olennaista. Tässä raportissa esiteltävät sukupuolten tasa-arvoon liittyvät tilastot koskevat pääosin valtiosektoria, mutta mukana on vertailutietoa koko maan tasolta. Raportin perimmäinen tarkoitus on kerätä yhteen valtiovarainministeriön tasa-arvoa koskeva tilastotieto ja tarjota näkemyksiä naisten ja miesten asemasta tasa-arvon eri osa-alueilla. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on kyse laajasta kokonaisuudesta, johon kuuluvat työmarkkinat, perhepolitiikka, yhteiskunnalliset asenteet ja normit sekä kulttuuri. Tämä raportti keskittyy erityisesti tasa-arvon toteutumiseen työelämässä. Puhuttaessa tasaarvosta työelämässä keskeistä on luonnollisesti palkkaukseen liittyvät kysymykset, erityisesti sukupuolten välinen palkkaero. Tämä raportti keskittyy esittelemään työmarkkinoilla toteutuneet eroavaisuudet sukupuolten välillä. Palkkaukseen liittyvät perusteet ovat valtiolla samat naisille ja miehille, mutta sukupuolten välisiä palkkaeroja on havaittavissa. Tästä syystä raportti keskittyy lähtökohtien sijaan lopputulokseen eli toteutuneisiin palkkaeroihin. Naiset ja miehet työskentelevät usein eri aloilla ja eri tehtävissä. Naiset ansaitsevat tekemästään työstään keskimäärin erisuuruista palkkaa kuin miehet sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tässä raportissa perehdytään tarkemmin sukupuolten väliseen palkkaeroon ja samalla eritellään mahdollisia syitä tälle toteutuneelle palkkaerolle.

12 12 Raportin pääasiallisen aineistona on käytetty Valtionkonttorin keräämää valtion henkilöstöä koskevaa valtionvarainministeriön Tahti - rekisteriaineistoa. Kyseessä on laaja aineisto, joka kattaa kaikki valtiosektorilla työskentelevät henkilöt. Valtiosektori ei kuitenkaan sisällä yliopistoja eikä valtion liikelaitoksia. Tahti - rekisteriaineisto on kerätty pääasiassa työmarkkinatarkoituksiin sekä viranomaiskäyttöön. Aineisto perustuu pääosin valtion virastojen omiin rekistereihin eikä näin ollen kärsi juurikaan otoskadosta tai mittavirheistä, jotka ovat tyypillisiä ongelmia työntekijöille suunnatuissa kyselyissä. Palkkausta koskevien tietojen lisäksi aineisto pitää sisällään tiedot muun muassa kunkin työntekijän toimialasta, virastosta, tehtävänimikkeestä sekä itse tehtävän vaativuudesta. Aineistossa on myös henkilöä kuvaavat muuttujat, kuten muodollinen koulutus ja työkokemus. Valtion työmarkkinalaitoksen yleisen käytännön mukaan tämän raportin ansiotiedoissa käytetään marraskuun tietoja ja henkilöstömääriä koskevissa tiedoissa joulukuun tietoja. Valtiovarainministeriön oman aineiston lisäksi vertailutietoina on käytetty Tilastokeskuksen tilastoaineistoa sekä Eläketurvakeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen tietokantaa.

13 13 2 Henkilöstömäärät Valtiolla työskenteli joulukuussa työntekijää. Valtiolla työskentelevien osuus koko maan työllisistä oli näin ollen 3,4 prosenttia. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2013 viimeisellä vuosineljänneksellä vuotiaiden työllisten määrä oli Vuonna 2013 valtion henkilöstöstä 51,3 prosenttia oli miehiä ja naisia 48,7 prosenttia. Samat prosenttiosuudet pätevät myös koko maan mittakaavassa, sillä nämä osuudet vastaavat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viimeisen vuosineljänneksen lukuja. Kuviosta 1 käy ilmi valtion henkilöstön sukupuolten suhteellisten osuuksien kehitys 2000-luvulla. Naisten lukumäärä valtion henkilöstöstä on koko tarkasteluvälillä alhaisempi kuin miesten lukumäärä. Valtion henkilöstön sukupuolijakaumassa on ollut pientä vaihtelua vuosittain, mutta merkittäviä muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana ei ole tapahtunut. Vuoden 2010 muutos naisten osuudessa liittyy yliopistojen poistumiseen valtion budjettitaloudesta. Sukupuolten suhteellisten osuuksien kehitys on vastaavanlaista myös yleisillä työmarkkinoilla, mikä käy ilmi kuviosta 2. KUVIO 1. Naisten ja miesten osuudet valtion henkilöstöstä 2000-luvulla , % 48 46, ,2 51,8 51,6 51,0 51,2 51,3 51,6 51,3 50,9 50,9 50,2 50,4 50,4 49,8 48,2 48,4 49,0 49,6 49,6 49,1 49,1 48,8 48,7 48,4 48,7 47,8 Naiset Miehet Lähde: Valtiovarainministeriö

14 14 KUVIO 2. Naisten ja miesten osuudet työllisten määrästä Suomessa 2000-luvulla ,6 52,2 51,8 52,1 51,9 52,0 51,8 51,7 51,7 50,9 51,5 51,5 51,5 51, % ,4 47,8 48,2 47,9 48,1 48,0 48,2 48,3 48,3 49,1 48,5 48,5 48,5 48,7 Miehet Naiset Lähde: Tilastokeskus, Työmarkkinat/Työvoimatutkimus

15 15 3 Ikäjakauma Valtiolla työskentelevien naisten keski-ikä oli vuonna 2013 hieman korkeampi kuin miehillä. Vuonna 2013 valtionsektorilla työskentelevien naisten keski-ikä oli 47 vuotta, kun taas miesten keski-ikä oli 44 vuotta. Kuviosta 3 käy ilmi valtiosektorilla työskentelevien naisten ja miesten lukumäärät ikäluokittain vuonna Miesten määrä vuotiaiden ikäluokassa on alhaisempi kuin naisten. Muissa ikäluokissa miesten määrä on korkeampi kuin naisten, kuitenkin niin että vanhimmassa ikäluokassa ero on huomattavan pieni. Miesten määrää vuotiaiden ikäluokassa vähentää alhaisempi eläkkeellesiirtymisikä miesvaltaisilla aloilla. Erityisesti turvallisuustoiminnan alalla, johon kuuluvat muun muassa puolustusvoimat, rajavartiosto ja poliisi, on alhainen eläkkeellesiirtymisikä. Valtion mieshenkilöstöstä 54 prosenttia työskentelee turvallisuustoiminnan alalla. Tämä ei kuitenkaan tue miesten suurempaa määrää vanhimmassa ikäluokassa. On kuitenkin todettava, että tässä ikäluokassa ero naisten ja miesten välillä on hyvin pieni. Joulukuussa 2013 miehiä vanhimmassa ikäluokassa oli 405 ja naisia 393. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2013 valtiolla naisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli 59 vuotta 10 kuukautta. Miehet puolestaan jäivät eläkkeelle keskimäärin 61-vuotiaana. Yleisillä työmarkkinoilla tilanne oli hieman toinen. Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 2013 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli 60,9 vuotta. Lisäksi eroa naisten ja miesten eläkkeelle siirtymisiässä ei enää juurikaan ole, vaan miehet ja naiset jäävät eläkkeelle samassa iässä KUVIO 3. Naisten ja miesten lukumäärät ikäluokittain valtiolla 2013 Lukumäärä Miehet Naiset Ikäluokka Lähde: Valtiovarainministeriö

16 16

17 17 4 Koulutus Kuvio 4 havainnollistaa valtiosektorin henkilöstön koulutusasteita sukupuolittain. Koulutuksen taso on usein yhteydessä henkilön asemaan työmarkkinoilla. Keskimääräistä koulutustasoa mittaavan koulutustasoindeksin arvo oli vuonna 2013 valtiosektorilla keskimäärin 5,2. Naisilla koulutustasoindeksi oli 5,3 ja miehillä 5,2. Tämä tarkoittaa, että koulutustaso oli hieman korkeampi naisilla kuin miehillä. Sukupuoliosuudet eri koulutusasteilla vaihtelevat merkittävästi. Ylemmän korkeakoulututkinnon osalta tilanne on tasaväkisin, ylemmän korkeakoulutuksen omaavista henkilöstöstä noin puolet on naisia ja puolet miehiä. Miehillä on naisia enemmän tutkijakoulutusta sekä keskiasteen koulutusta. Naisilla puolestaan on miehiä enemmän perusasteen koulutusta ja alimman korkea-asteen sekä alemman korkeakouluasteen tutkintoja. KUVIO 4. Koulutusaste ja sukupuoli valtiolla 2013 Tutkijakoulutusaste Ylempi korkeakouluaste Alempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Keskiaste Perusaste % Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö

18 18

19 19 5 Keskimääräiset ansiot Naisten keskimääräinen säännöllisen työajan ansio oli valtiosektorilla marraskuussa ,8 euroa. Samaisena ajankohtana miesten säännöllisen työajan ansio oli 3 962,0 euroa. Valtiosektorilla naisten keskimääräiset palkat ovat siis 86,4 prosenttia miesten ansioista. Tilastokeskuksen mukaan yleisillä työmarkkinoilla naisten keskimääräiset ansiot olivat vuoden 2013 viimeisellä neljänneksellä noin 83 prosenttia miesten keskimääräisistä ansioista. Näin ollen sukupuolten välillä oleva keskimääräinen palkkaero oli valtiosektorilla hieman pienempi kuin yleisillä työmarkkinoilla ja yhtälailla pienempi kuin muilla työmarkkinasektoreilla Suomessa. On tärkeää huomata, että näihin lukuihin ei ole otettu huomioon missä ja millaisilla tehtävissä naiset ja miehet työskentelevät. Myöhemmin raportissa pyritään selittämään huomattava osa mainitusta palkkaerosta valtiosektorilla. KUVIO 5. Naisten ansioiden osuus miesten ansioista keskimäärin ,6 86,4 Suomessa Valtiolla 82,8 Lähde: Tilastokeskus ja valtiovarainministeriö

20 20

21 21 6 Segregaatio Työmarkkinoiden segregoituminen tarkoittaa sitä, että miehet ja naiset työskentelevät eri aloilla ja erilaisissa työtehtävissä. Segregaatio voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, joita ovat horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio. Horisontaalisella segregaatiolla tarkoitetaan sitä, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla. Valtiosektorilla turvallisuustoiminta on vahvasti miesvaltainen ala, kun taas opetus- ja koulutuspalvelut ovat selkeästi naisvaltaisia aloja. Horisontaalisesta segregaatiosta voidaan käyttää nimitystä toimialasegregaatio. Vertikaalinen segregaatio puolestaan tarkoittaa sitä että miehet ja naiset työskentelevät eri vaativuustason työtehtävissä. Vertikaalinen segregaatio on siis toimialojen sisällä tapahtuvaa segregaatiota. Vertikaalisesta segregaatiosta käytetään myös nimitystä tehtäväkohtainen segregaatio. Työmarkkinoiden segregaatio on luonnollisesti yhteydessä palkkaeroihin, sillä ansiot vaihtelevat toimialoittain ja työtehtävittäin. Johtotehtävien ansiot ovat usein suuremmat kuin toimeenpanevissa tehtavissä, ja lisäksi toimiala vaikuttaa esimerkiksi palkanmaksukyvyn kautta palkan suuruuteen. Segregaation erotteleminen kahteen komponenttiin on mielekästä, sillä näin voidaan tarkemmin eritellä sukupuolten väliseen palkkaeroon johtavia syitä. KUVIO 6. Horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio Ylin johto Vertikaalinen segregaatio Toimeenpanevat työt Opetus- ja koulutuspalvelut Turvallisuustoiminta Horisontaalinen segregaatio

22 22

23 23 7 Horisontaalinen segregaatio Naisten ja miesten suhteelliset osuudet eri valtiosektorin toimialoilla vaihtelevat. Kuviossa 7 esitellään kuinka naiset ja miehet ovat jakautuneet valtiosektorilla eri aloille. Kuviosta käy selkeästi ilmi, että jotkut valtionsektorin toimialoista ovat naisaloja ja osa taas miesvaltaisia aloja. Tietyillä aloilla naisten ja miesten suhteelliset osuudet eivät poikkea merkittävästi toisistaan, ja tällöin on kyse niin kutsutuista tasa-aloista. Tämä tarkoittaa, että näillä aloilla miehiä ja naisia on lähes samanlaisessa suhteessa niin, ettei kummankaan sukupuolen edustus toimialalla ylitä 60 prosenttia henkilöstöstä. Valtion tasa-aloja ovat liikenne ja liikennepalvelut, tutkimustoiminta sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Turvallisuustoiminnan toimialan miesvaltaisuuteen vaikuttaa se, että puolustusvoimien palvelukseen hakeudutaan usein varusmiespalveluksen kautta. Naisten vähäisempi osuus tällä toimialalla selittyykin sillä, että varusmiespalvelu on Suomessa ainoastaan miehille pakollinen. Puolustusvoimien henkilöstömäärä kattoi vuonna ,5 prosenttia koko valtion budjettitalouden henkilöstöstä ja tästä syystä varusmiespalveluksen vaikutus ammatilliseen segregaatioon on suuri valtiosektorilla.

24 24 KUVIO 7. Horisontaalinen segregaatio valtiolla 2013 Turvallisuustoiminta 74,0 26,0 Muut toiminnat 62,6 37,4 Liikenne ja liikennepalvelut 56,4 43,6 Tutkimustoiminta 50,5 49,5 Sosiaali- ja terveyspalvelut 40,1 59,9 Kulttuuripalvelut 36,2 63,8 Elinkeinotoiminnan palvelut 35,0 65,0 Ministeriötason toiminta 34,9 65,1 Valtiovarainhoito sekä vakuutus- ja rahoituspalvelut Oikeustoimi 34,7 29,9 65,3 70,1 Alue- ja ympäristöpalvelut 29,1 70,9 Opetus- ja koulutuspalvelut 23,5 76,5 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö Kuviosta 8 ilmenee, miten sukupuolten välinen horisontaalinen eli toimialasegregaatio on kehittynyt viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuviossa palkit kuvaavat, miten suuremman sukupuoliryhmän osuus on muuttunut. Mikäli suuremman sukupuoliryhmän osuus on kasvanut eli muutos on positiivinen, tämä tarkoittaa, että toimialasegregaatio tällä alalla on kasvanut. Kuviosta nähdään, että erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa, liikennepalveluissa ja turvallisuustoiminnassa segregaatio kasvoi ja erityisesti opetuksessa ja koulutuksessa, muissa toiminnoissa ja tutkimustoiminnassa segregaatio vähentyi vuosien 2010 ja 2013 välillä.

25 25 2,0 KUVIO 8. Horisontaalinen segregaation muutos toimialoittain valtiolla ,4 1,4 %-yksikköä 1,0 0,0-1,0 0,9 0,7 0,6 0,6 0,1-0,2-0,8-0,9-0,9 Sosiaali- ja terveyspalvelut Liikenne ja liikennepalvelut Turvallisuustoiminta Oikeustoimi Alue- ja ympäristöpalvelut Ministeriötason toiminta Elinkeinotoiminnan palvelut Kulttuuripalvelut Valtiovarainhoito, - vakuutus- ja rahoitus Tutkimustoiminta Muut toiminnat Opetus- ja koulutuspalvelut -1,4-2,0 Lähde: Valtiovarainministeriö

26 26

27 27 8 Vertikaalinen segregaatio Vertikaalisen segregaation eli tehtäväkohtaisen segregaation arvioimista varten on tässä raportissa tarkasteltu miesten ja naisten sijoittumista eri vaativuustason tehtäviin. Valtiosektorilla miehet sijoittuvat naisia useammin vaativuustasoltaan haastaviin tehtäviin. Työn sisällön vaativuuden arvioiminen on pyritty toteuttamaan johdonmukaisesti ja analyyttisesti, jotta se mahdollistaisi tehtävien asettamisen vaativuusjärjestykseen. Työn vaativuuden arviointi on palkkauksellisista syistäkin tärkeää, sillä tehtävän vaativuus vaikuttaa luonnollisesti työstä maksettavaan palkkaan. Työn vaativuuden arvioiminen toteutetaan suurimmassa osassa valtion toimialoja omalla itsenäisellä luokitusjärjestelmällä, joka mahdollistaa eri alojen ominaispiirteiden huomioon ottamisen vaativuuden arvioimisessa. Valtiosektorilla eri toimiyksiköiden omat vaatimusluokitukset yhtenäistetään VPL-vaativuustasoille 2-8, joista taso 2 on vaativuudeltaan korkein ja taso 8 matalin. Yhtenäistäminen suoritetaan Hay -järjestelmällä, joka on kansainvälisesti yksi käytetyimmistä työn vaativuuden arviointijärjestelmistä. Käytännössä työn vaativuutta arvioidaan työntekijän säännöllisten ja tosiasiallisten työtehtävien perusteella. Luokituksia ei tehdä ammattinimikkeitten perusteella, vaan työn tosiasiallisen sisällön mukaan. Vaativuustaso ei kuvaa henkilökohtaisia työsuorituksia vaan ainoastaan työtehtävien vaativuutta. Vaativuustasoluokituksia tarkennetaan tehtävien muuttuessa. KUVIO 9. Vertikaalinen segregaatio. Sukupuolijakauma vaativuustasoittain valtiolla % ,8 69,1 59,8 60,8 60,6 57,7 55,0 40,2 45,0 39,2 42,3 39,4 32,2 30, Matalin vaativuus Korkein vaativuus Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö

28 28

29 29 9 Segregaatio ja palkkaerot Aikaisempien lukujen perusteella miehet ja naiset valikoituvat eri toimialoille ja eri tehtäviin valtiosektorilla. Horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio vaikuttavat luonnollisesti naisten ja miesten ansioiden suuruuteen. Tässä osiossa selvitetään tarkemmin segregaation vaikutusta sukupuolten väliseen keskimääräiseen palkkaeroon valtiosektorilla. Tarkastelu tehdään jakamalla palkkaero horisontaalisen sekä vertikaaliseen tekijään palkkahajotelman avulla. Kuviossa 10 tarkastellaan kuinka suuri osa havaitusta sukupuolten välisestä palkkaerosta selittyy sillä, että naiset ja miehet työskentelevät eri toimiyksiköissä ja eri vaativuustason tehtävissä. Horisontaalisen segregaation osuus kuvaa palkkaeroa, joka johtuu naisten ja miesten suuntautumisesta eri toimiyksiköihin. Horisontaalinen segregaatio ottaa toimialan lisäksi huomioon palkkatasoon vaikuttavat mahdolliset alueelliset erot. Vertikaalinen segregaatio puolestaan selittää palkkaeron osaa, joka johtuu naisten ja miesten suuntautumisesta eri vaativuustason tehtäviin. Jäljelle jäänyttä osuutta keskimääräisestä palkkaerosta kutsutaan selittämättömäksi osaksi. KUVIO 10. Naisten ja miesten keskimääräistä palkkaeroa selittävät tekijät vuosina % ,9 19,4 19,8 1,5 19,1 19,3 19,5 19,7 19,2 19, ,4 2,2 3 2,3 2,5 3,4 3,3 3,8 3,6 2,5 2,1 17 3,6 16,2 15,5 15,4 3,1 2,2 14,3 5,4 2,4 2,3 13,6 7,7 9,1 6,3 6,6 6,6 8,3 10,6 9 9,3 2,8 2,3 9 9,4 7,1 6,2 2,2 8,2 16,2 6,0 6,3 4,9 11 8,7 8,2 9,6 9,6 9,3 7,3 5,9 7,3 5,8 4,5 6,8 6,9 4,9 4,4 5,5 5, Vertikaalinen segregaatio Selittämätön osuus Horisontaalinen segregaatio Lähde: Valtiovarainministeriö

30 30 Vuonna 2013 sukupuolten välinen keskimääräinen palkkaero oli valtiosektorilla 13,6 prosenttia. Vertikaalisen segregaation osuus tästä keskimääräisestä palkkaerosta oli 5,0 prosenttiyksikköä ja horisontaalisen 6,3 prosenttiyksikköä. Jäljelle jäävä palkkaero, joka oli vuonna ,3 prosenttiyksikköä, ei selity segregaatiolla. Voidaan kuitenkin todeta, että segregaatio, johon myös naisten ja miesten omat valinnat vaikuttavat, on suurin sukupuolten välisiä palkkaeroja selittävä tekijä valtiosektorilla.

31 31 10 Selittämätön palkkaero Selittämätön palkkaero kuvaa sitä osaa keskimääräisestä palkkaerosta, joka ei selity segregaatiolla eli valikoitumisella eri toimiyksiköihin ja eri vaativuustasoisiin tehtäviin. Vuonna 2013 valtiolla selittämättömän palkkaeron suuruus oli 2,3 prosenttiyksikköä. Vuosina selittämättömän palkkaeron osuus pienentyi noin kolmanneksella 3,3 prosentista 2,3 prosenttiin. STTK:öön kuuluvan Pro-ammattiliiton työmarkkinatutkimuksen mukaan miesten ja naisten välinen selittämätön palkkaero liiton jäsenistön keskuudessa on pysynyt ennallaan viimeisten kuuden vuoden ajan. Vuosina selittymätön palkkaero on ollut Pron jäsenistöllä noin 8 prosenttia. Kuitenkin Elinkeinoelämän keskusliiton Naiset ja miehet työelämässä julkaisun (2013) mukaan naisten ja miesten selittämätön palkkaero yleisillä työmarkkinoilla on vain muutaman prosentin luokkaa, sekä naisten eduksi että heitä vastaan. Kansainvälisesti verrattuna naisten ja miesten selittämätön palkkaero valtiosektorilla vuonna 2013 oli suurempi Suomessa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Vuonna 2013 Ruotsin valtiolla työskentelevien naisten ja miesten selittämätön palkkaero oli 1,1 prosenttiyksikköä (Arbetsgivarverket, 2013). Erilaiset tilastointitavat voivat toki vaikuttaa tulosten vertailtavuuteen. Selittämättömälle palkkaerolle on nimensä mukaisesti lähes mahdotonta tarjota tyhjentävää selitystä. On kuitenkin mahdollista tarjota analyyttisiä arvioita tälle valtionsektorin 2,3 prosenttiyksikön selittämättömälle palkkaerolle. Selittämätöntä palkkaeroa laskettaessa on huomioitu toimintayksikön ja tehtävän vaativuustason vaikutus palkkaan, mutta muutkin seikat vaikuttavat valtiolla työskentelevän henkilön palkan suuruuteen. Tällaisia palkkatekijöitä ovat muun muassa henkilökohtaiseen suoritukseen perustuva palkanosa, suoritusperusteiset lisät, kokemukseen perustuva palkanosa ja takuupalkat. Tässä raportissa näiden tekijöiden vaikutuksesta naisten ja miesten palkkoihin ei saada varmuutta, ja erityisesti ei ole näyttöä sille kasvattaako vai vähentääkö henkilökohtaiseen suoritukseen perustuva palkanosa naisten ja miesten palkkaeroa. Systemaattiset erot työaikalisissä samassa toimiyksikössä samalla vaativuustasolla työskentelevillä naisilla ja miehillä ovat osa selittämätöntä palkkaeroa. Turvallisuustoiminnan selittymättömät palkkaerot johtuvat osittain työaikalisien erolla. Esimerkiksi poliisitoimessa samalla vaativuustasolla naisilla ilta-, yö- ja viikonlopputöiltä hankitut työaikalisät olivat vähäisemmät kuin miehillä. Turvallisuustoiminnan miesten korkeammat palkat voivat osittain selittyä työtehtävien ja aikojen eroilla pois lukien tehtävän vaativuus, joka on jo otettu huomioon palkkahajotelmassa. Turvallisuustoiminnassa työskentelevät miehet saat-

32 32 tavat olla naisia useammin tehtävissä, joista maksetaan perustellusti niin sanottua haittatyölisää esimerkiksi vaarallisista, raskaista, epämiellyttävistä tai likaisista tehtävistä (vrt. Loikkanen 2010). Osa selittämättömästä palkkaerosta voi toki liittyä tilastoteknisiin syihin.

33 33 11 Samapalkkaisuus Samapalkkaisuus tarkoittaa, että samasta ja samanarvoisesta työstä samalla työnantajalla on maksettava yhtä suuri palkka sukupuolesta riippumatta. Samapalkkaisuusperiaatteesta säädetään tasa-arvolaissa, ja sen noudattaminen on työnantajan velvollisuus. Samapalkkaisuutta mitataan valtiosektorilla samapalkkaisuusindeksin avulla. Samapalkkaisuusindeksi mittaa naisten ansioiden keskimääräistä osuutta miesten ansioista samalla vaativuustasolla ja toimintayksikössä. Kuviosta 11 käy ilmi valtion virastojen jakautuminen eri samapalkkaisuusindeksiluokkiin. Vuonna 2013 valtion samapalkkaisuusindeksi oli 97,7. Se tarkoittaa, että samalla vaativuustasolla samassa toimiyksikössä naisten ansiot olivat keskimäärin 97,7 prosenttia miesten ansioista. Samapalkkaisuus on pysynyt lähes ennallaan valtiosektorilla viimeisen 15 vuoden ajan. Kuviosta 11 ilmenee, että lähes puolessa valtion virastoissa samapalkkaisuusindeksi on välillä 95,0-99,9. Lähes kolmanneksessa virastoista samapalkkaisuusindeksi on jo yli 100, mikä tarkoittaa että näissä virastoissa naiset ansaitsevat samalla vaativuustasolla keskimäärin enemmän kuin miehet. Noin joka viidennessä virastossa samapalkkaisuusindeksi jää kuitenkin alle 95 pisteen. 80 KUVIO 11. Valtion virastojen jakautuminen samapalkkaisuusindeksin luokkiin Virasto, lkm ,9 85,0-89,9 90,0-94,9 95,0-99,9 100,0- Lähde: Valtiovarainministeriö

34 34

35 35 12 Nais- ja miesammatit Sukupuolten välistä ammatillista segregaatiota voidaan konkretisoida puhumalla nais- ja miesvaltaisista ammateista. Kuviot 12 ja 13 havainnollistavat naisten ja miesten yleisimpiä ammattinimikkeitä valtiosektorilla vuonna Monet yleisimmistä ammateista ovat voimakkaasti segregoituneita. Valtiolla työskentelevistä miehistä 29 prosentilla ammattinimike oli joku kymmenestä yleisimmästä miesvaltaisesta ammattinimikkeestä. Puolestaan naisilla 34 prosentilla ammattinimike oli yksi kymmenestä yleisimmästä naisvaltaisesta ammattinimikkeestä. Segregaation vaikutusta palkkaeroihin voidaan havainnollistaa puhumalla nais- ja miesvaltaisten ammattien keskiansioista. Miesten yleisimmissä ammateissa valtiosektorilla ansiot ovat keskimäärin suuremmat kuin naisilla yleisimmissä ammateissa. Esimerkiksi naisten yleisimmän ammattinimikkeen, toimistosihteerin keskiansio oli vuonna ,9 euroa, kun taas miesten yleisimmän ammattinimikkeen, vanhemman konstaapelin säännöllisen työajan keskiansio kuukaudessa oli 3 337,0 euroa. Erot keskiansioissa ammattinimikkeiden välillä johtuvat siitä, että ne sijoittuvat eri toimialoille ja eri vaativuustasolle. Valtiolla nimikkeet sinänsä eivät ole suorassa yhteydessä tehtävän vaativuustasoon tai palkkaukseen. Valtiolla on myös useita ammattinimikkeitä, joilla ei työskentele lainkaan toista sukupuolta. Ainoastaan miesten ammatteja ovat muun muassa lentokonehuoltoupseeri (106 miestä), esiupseeri (102 miestä) ja taisteluvälineupseeri (93 miestä). Ammattinimikkeitä, joissa työskenteli ainoastaan naisia, olivat muun muassa johdon sihteeri (107 naista), siivooja (90 naista) ja sairaala-apulainen (46 naista).

36 36 KUVIO 12. Naisten yleisimmät ammattinimikkeet valtiolla 2013 TOIMISTOSIHTEERI ASIANTUNTIJA VEROSIHTEERI YLITARKASTAJA OSASTOSIHTEERI TUTKIJA KÄRÄJÄSIHTEERI TARKASTAJA SUUNNITTELIJA TULLITARKASTAJA Naisten lkm Lähde: Valtiovarainministeriö KUVIO 13. Miesten yleisimmät ammattinimikkeet valtiolla 2013 VANHEMPI KONSTAAPELI RAJAVARTIJA VARTIJA TUTKIJA YLIKONSTAAPELI YLITARKASTAJA ERIKOISTUTKIJA TULLITARKASTAJA VANHEMPI RIKOSKONSTAAPELI ASIANTUNTIJA Miesten lkm Lähde: Valtiovarainministeriö

37 37 13 Naiset ja miehet johtotehtävissä Naisia työskenteli vuonna 2013 valtiosektorin johto- ja esimiestehtävissä selvästi vähemmän kuin miehiä. Naisten osuus esimies- ja johtotehtävissä olevasta henkilöstöstä oli 34 prosenttia. Ylimmässä johdossa naisten osuus oli kolmasosa. Vuonna 2013 johto- ja esimiestehtävissä työskenteli valtiolla henkilöä. Johto- ja esimiestehtävissä toimiminen tarkoittaa tässä raportissa, että henkilö käyttää vähintään puolet työajastaan johtamiseen. Ylimpään johtoon kuului 132 johtajaa. Ylin johto määräytyy valtion johtajapolitiikan mukaan ja pääasiallisesti ylimpään johtoon kuuluu suurten virastojen johtajia sekä ministeriötason ylintä virkamiesjohtoa. KUVIO 14. Sukupuolijakauma valtiosektorin johtotehtävissä % ,9 34,1 Johto / esimies 70,5 Ylin johto 29,5 Miehet Naiset Lähde: Valtiovarainministeriö

38 38

39 /kk Ikä ja ansiot Valtiosektorilla, kuten yleisillä työmarkkinoillakin, vanhemmissa ikäluokissa ansiot ovat molemmilla sukupuolilla korkeammat kuin nuoremmissa ikäluokissa. Kuviosta 15 havaitaan, että miehillä kuukausittaiset ansiot kasvavat iän myötä enemmän kuin naisilla. Ikäluokkien ja välillä naisten keskiansiot kuitenkin vähenevät. Miesten keskiansiot ovat kaikissa ikäluokissa suuremmat kuin naisten. Kuten aikaisemmin on todettu, palkkaeroihin vaikuttaa horisontaalinen ja vertikaalinen segregaatio. Samat tekijät vaikuttavat myös ansiokehitykseen. Valtiosektorilla vaihtuvuus toimialojen välillä työuran aikana on vähäistä ja suuri osa palkkaerojen kasvusta selittyy horisontaalisen segregaation avulla. Palkkaerojen kasvu iän myötä selittyy erilaisella urakehityksellä eli tehtävien vaativuuden kasvulla ja näin ollen palkan nousulla. Naisten urakehityksen ja ansioiden kehittymisen hidastumiseen 30 ikävuoden jälkeen vaikuttaa muun muassa lasten syntymään liittyvät poissaolot, äitiysloma ja perhevapaat. KUVIO 15. Keskimääräiset ansiot ikäluokittain valtiolla Miesten ansiot Naisten ansiot Lähde: Valtiovarainministeriö

40 40

41 41 15 Palvelussuhteen muoto Valtiosektorilla määräaikaisessa palvelusuhteessa työskenteli vuonna ,6 prosenttia henkilöstöstä. Yleisillä työmarkkinoilla määräaikaisten työsuhteiden osuus kaikista palkansaajista oli 14,7 prosenttia Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan. Kuviosta 16 ilmenee naisten ja miesten osuus valtiosektorin määräaikaisista ja vakinaisista palvelusuhteista. Naisten osuus määräaikaisista työntekijöistä on suurempi kuin miesten, ja miesten osuus vakinaisista työntekijöistä on puolestaan suurempi kuin naisten. Katkonaiset työurat ja määräaikaiset työsuhteet voivat hidastaa urakehitystä. Naiset käyttävät valtaosan perhevapaista ja naisvaltaisilla aloilla ja ammateissa on useammin tarvetta perhevapaiden sijaisille, jotka ovat usein naisia. Tämä selittää osaksi naisten suurempaa osuutta valtion määräaikaisista työntekijöistä. Sijaisuuden takia määräaikaisessa palvelussuhteessa olevista 66,6 prosenttia oli naisia. KUVIO 16. Määräaikaiset ja vakinaiset työsuhteet valtiolla ,8 56,2 52,5 47,5 40 % Miehet, % Naiset, % 10 0 Määräaikaiset Vakinaiset Lähde: Valtiovarainministeriö

42 42 Valtiolla henkilöstöstä 6,0 prosenttia työskenteli joulukuussa 2013 osa-aikaisessa palvelussuhteessa. Yleisillä työmarkkinoilla eli koko maan mittakaavassa sama osuus oli 15,3 prosenttia. Naisia työskenteli osa-aikaisissa palvelussuhteissa lähes kaikilla valtion toimialoilla sekä määrällisesti että suhteellisesti enemmän kuin miehiä. Poikkeuksena olivat liikenne ja liikennepalvelut sekä muut toiminnot, joissa osa-aikaisissa palvelussuhteissa oli enemmän miehiä kuin naisia. Toisin kuin määräaikaisissa palvelussuhteissa, osa-aikaisissa palvelusuhteissa on usein taustalla työntekijän oma tahto. Osa-aikatyön syynä oli 22 prosentissa tapauksista osittainen hoito- tai vanhempainvapaa ja 26 prosentissa osa-aikaeläke. KUVIO 17. Osa-aikaiset ja kokoaikaiset palvelussuhteet valtiolla , ,7 47,3 % ,6 Miehet Naiset 0 Osa-aikaiset Koko-aikaiset Lähde: Valtiovarainministeriö

43 43 16 Työajan käyttö Toteutunut työaika tarkoittaa sitä osuutta palkallisesta työajasta, jonka työntekijä on tehnyt töitä eikä esimerkiksi ole ollut vuosilomalla, sairaana tai hoitovapaalla. Usein toteutuneella työajalla tarkoitetaan myös tehtyjen työtuntien määrää. Palkattomat vapaat kuten virkavapaat eivät ole mukana laskennassa. Työajan mittaaminen ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteistä. Tässä raportissa toteutunut työaika tarkoittaa rekisteröityä työaikaa. Vuonna 2013 toteutunut työaika valtiosektorilla oli miehillä 1432 tuntia ja naisilla 1369 tuntia. Alla olevassa kuviossa havainnollistetaan toteutunutta työaikaa suhteellisena osuutena säännöllisestä työajasta. Vuonna 2013 työpäiviä oli 251 pois lukien viikonloput ja arkipyhät. Vuonna 2013 miehet työskentelivät valtiosektorilla 200 työpäivää eli 79,8 prosenttia säännöllisestä työajasta ja naiset 192 työpäivää eli 76,3 prosenttia säännöllisestä työajasta. KUVIO 18. Toteutunut työaika valtiolla 2013, % % ,8 76,3 Osuus säännöllisestä työajasta Lähde: Valtiovarainministeriö Miehet Naiset

44 44 Kuviossa 19 tarkastellaan, mistä naisten ja miesten välillä olevat erot tehdyissä työpäivissä johtuvat. Myös ylityöt on otettu huomion toteutunutta työaikaa laskiessa. Suurin osa erosta toteutuneessa työajassa selittyy eroilla vuosilomien, sairauspoissaolojen ja hoitovapaiden käytössä. KUVIO 19. Toteutuneen työajan sukupuolieroja selittävät tekijät valtiolla 2013, % Vuosiloma Sairaus Lapsen syntymä ja hoito Muut palkalliset vapaat Lapsen sairaus Tapaturmat Tehdyt ylityöt maksetut 0,6 0,1 0,2 0,4 0,2 0,2 0,1 0,2 0,5 1,8 3,0 4,5 15,1 14,2 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0 Naiset Miehet Lähde: Valtiovarainministeriö Suurin osa toteutumatta jääneestä työajasta kuluu vuosilomaan. Naiset vaihtavat miehiä useammin lomarahat lomapäiviksi, ja tämä vaikuttaa havaittuun eroon toteutuneissa työpäivissä. Miehillä on keskimäärin naisia suurempi lomaoikeus, joten lomaoikeus ei selitä naisten ja miesten eroa vuosiloman käytössä. Merkittävin toteutuneen työajan sukupuolieroja selittävä tekijä on erot sairauspoissaoloissa. Naiset sairastavat keskimäärin 11 työpäivää vuodessa, kun miehillä vastaava luku on 8. Nämä erot liittyvät pääsääntöisesti lyhytkestoisiin poissaoloihin. Pitkissä sairausjaksoissa sukupuolten välillä ei ole havaittavissa eroja. Naisilla on miehiä enemmän sairauspoissaoloja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Sama ilmiö on havaittavissa myös muissa maissa. Täsmällistä syytä naisten runsaammille sairauspoissaoloille ei tiedetä. Lapsen syntymään ja hoitoon liittyvät poissaolot on suhteellisesti voimakkain sukupuolittunut muuttuja, joka selittää toteutuneen työajan eroja. On myös mielenkiintoista, että palkalliset hoitovapaat selittävät kokonaisuudessaan vain pienen osan toteutuneen työajan erosta sukupuolten välillä. Kuviossa 19 hoitovapaiden käyttöön sisältyvät ainoastaan palkalliset hoitovapaat. Palkaton hoitovapaa jakautuu palkallista voimakkaammin naisille. Kansaneläkelaitoksen mukaan vuonna 2013 koko työmarkkinoilla äitien osuus korvatuista vanhempainpäivärahoista oli 94 prosenttia ja isien 6 prosenttia. Valtiolla miehet ovat palkattomalla hoitovapaalla enemmän kuin yleisillä työmarkkinoilla. Myös pal-

45 kattomiin vapaisiin liittyy työnantajan kannalta kustannuksia muun muassa sijaisjärjestelyjen muodossa. Tästä syystä palkattomien vapaiden jakautumisella sukupuolten välille on merkitystä naisten työmarkkina-asemaan. Lapsen sairaudesta johtuvat poissaolot jakautuvat valtiosektorilla tasaisesti naisten ja miesten välillä. Sekä naiset että miehet ovat keskimäärin puoli päivää vuodessa poissa työstä lapsen sairauden takia. Vuonna 2013 miehet tekivät valtiosektorilla naisia enemmän ylitöitä. Tämä selittyy sillä, että miesten osuus tehtävissä, joissa on ylityöoikeus, on suurempi kuin naisten. 45

46 46

47 47 17 Työmarkkinatoiminta Naisten ja miesten osallistuminen työmarkkinatoimintaan kertoo sukupuolten asemasta työmarkkinoilla. Työmarkkinatoimintaan osallistuminen on merkittävää tasa-arvon kannalta, sillä sen kautta miehet ja naiset ovat päättämässä palvelusuhteiden ehdoista ja niiden muutoksista. Valtiosektorilla miehet osallistuvat naisia useammin työmarkkinatoimintaan luottamusmiehen roolissa sekä työnantajan edustajana. Valtiosektoria koskevat tiedot luottamusmiesten ja työnantajan edustajista ovat vuodelta 2006, mutta voidaan arvioida, ettei sukupuolijakauma ole muuttunut merkittävästi vuoteen 2013 mennessä. KUVIO 20. Luottamusmiehet ja työnantajan edustajat sukupuolen mukaan valtiolla 2006 Työnantajan edustajat Henkilöstön edustajat % Nainen Mies

48 48

49 49 18 Lähdeluettelo Arbetsgivarverket, Loneskillnader mellan kvinnor och man i staten har halverats sedan år 2000, haettu Elinkeinoelämän keskusliitto, 2013: Naiset ja miehet työelämässä, haettu Eläketurvakeskus, 2014: Eläkkeellesiirtymisiän odote, haettu siirtymisik%c3%a4 Kela, 2014: Tilasto vanhempainpäivärahasta, haettu Loikkanen, H., 2010: Taloustieteen näkökulmia sukupuoleen perustuvaan syrjintään. Teoksessa M-L. Halko, A. Mikkola ja O-P. Ruuskanen (toim.): Naiset, miehet ja talous, Gaudeamus STTK, 2014: Pron tutkimus: Nainen häviää perusteetta neljänneksen, haettu Tilastokeskus, PX-Web Tilastotietokannat; Palkat ja työvoimakustannukset, haettu Tilastokeskus, PX-Web Tilastotietokannat; Työmarkkinat/Työvoimatutkimus, haettu Valtiovarainministeriö, 2014: Tahti työnantajan henkilöstötietojärjestelmä; lukumäärät ajankohdalta 12/2013 ja ansiotiedot 11/2013.

50 50

51

52 VM:n julkaisusarjan teemat: Budjetti Hallinnon kehittäminen ICT-toiminta Kunnat Ohjaus ja tilivelvollisuus Rahoitusmarkkinat Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset Valtion työmarkkinalaitos Verotus VALTIOVARAINMINISTERIÖ Snellmaninkatu 1 A PL 28, VALTIONEUVOSTO Puhelin Telefaksi /2014 Valtiovarainministeriön julkaisuja Lokakuu 2014 ISSN (nid.) ISBN (nid.) ISSN (pdf) ISBN (pdf)