MTT, Jokioinen Kaskinauris, suomalaisten viljellyistä* vihanneksista vanhin Hannu Ahokas

Transkriptio

1 MTT, Jokioinen Kaskinauris, suomalaisten viljellyistä* vihanneksista vanhin Hannu Ahokas *Villivihanneksia olivat muinoin mm. puun mäihä, mahla, valkiaselkä (huopaohdake), suolaheinät, järviruo on puhkeavat versot, kuusen pihka, putkikasveja, (laitettuina) vehka, paukkuheinä (Lychnis sp. tai Melandrium sp.?) Valokuvat, kartat, piirros ja teksti: Hannu Ahokas, ellei toisin mainita.

2 Suomalaisen kaskinauriin muuntelua. Enon kanta Jokioinen.

3 1183:n nauris-aiheisten paikannimien jakautuma kunnittain Tarton rauhanrajan sisällä ja muutamia rajan ulkopuolelta (Ahokas 2002: Acta Bot. Fennica 172). (Suuren frekvenssin kunnat: Kuhmo, Juva, Evijärvi, Kangasniemi, Valkeala, Kuusamo, Hyrynsalmi, Kirvu, Iisalmi) Kaskinaurista kaskessa Maaningalla (A. Rytkönen 1933). (Kuva ei ole näytettävissä )

4 Kuva ei ole näytettävissä Siementuotantoa kotitarpeeseen. A. Rytkönen (1933): Nauriin istukashalme. Populaatio on huomattavan kapea geneettisesti, 5 á 6 kasvia. Siementuotanto oli useinkin talokohtaista. Jotkut erikoistuivat alalle ja tuottivat myös myyntiin. Myös lasten rahan ansaintakeino vielä 1900-luvulla.

5 Ote Arvo Saarisen kirjoituksesta (1933) haastattelujen perusteella 1880-luvun nauriin viljelystä Jokioisten Jänhijoen kylässä. - Kotiseutututkimus 353, Mustialan museo, Tammela. Nauriita ja lanttuja viljeltiin sekä kaski- että kytömaissa. Saarinen kuvasi nauriin kytöviljelyä Jokioisissa.

6 Suomalainen kaskinauris kaupallisena ulkomailla: Petrovski-nauriskanta oli alun perin vaalea suomalainen kaskinauris. Nimi johtuu kylvöajasta, keskimääräisenä kylvöpäivänä Pekka, Pietari, kalenterissa 29. kesäkuuta. Petrovski-nimi (Petrovsky, Petrowski) tuli laajasti Euroopassa käyttöön tälle kannalle pariisilaisen Vilmorin-siemenliikkeen levittäessä kaupallisesti tätä nauriskantaa 1800-luvulla. Pariisiin kanta tuli ilmeisesti Pietarista, minkä takia nimi tuntuu venäläisperäiseltä. Nykyiset Petrovski-naurislinjat ovat eriytyneet jonkin verran alkuperäisistä, eivätkä enää ole kuperapohjaisia kuten kuvassa alla. Vilmorin-Andrieux et cie (1891), Pariisi. 730-sivuisesta siemenluettelosta.

7 Riplikkuuden, kirjavuuden muodot ovat vaihtelevia ja perintötekijöistä määräytyviä. Enon kanta, alkuperäisestä Kauko Heiskasen tuottamasta siemenestä. Jokioinen

8 Jalostuksella riplikkaita (kirjavia) nauriita tuottava linja Enon kannasta. Nauriin juurimukulat kasvavat maan pinnalla ja käyttävät tilaa tehokkaasti: tihentymissä juurimukulat longistuvat, kääntyilevät kyljilleen. Kylvetty Jokioisissa , kuvattu

9 Nauriskuoppia päätemoreeniharjussa. Hiiliajoitus kuopan reunalla olevista hiilistä viittaa viimeiseen käyttöön tässä Linnamettässä isonvihan aikana, Kuopat ovat tyypillisesti rinnakkain. Kuvaajan puolella on muinainen kaskimaa, takana alavaa savitasankoa. Kuvattu Vataja, Rahikkala, Elimäki (Kouvola ).

10 Saarelan arkeologinen löytöpaikka, Rahikkala, Elimäki (Kouvola). Sorrettu maauuni Hiiliajoitus viittaa isonvihan aikaan ±1715. Maauuni nuolen kohdalla, edessä Kaksi nauriskuopan painannetta

11 Saarelan arkeologinen löytöpaikka, Rahikkala, Elimäki (Kouvola). Hiiliajoitus: isonvihan aika. SEM-kuvia. a: Hiiltyneen nauriin siemenen siemenkuori maauunista (isonvihan aikaa). b: Osa suurennettuna edellisestä c: Kaupallisen kaskinauriin kvartsihiekassa hiilletty siemenkuori H. Ahokas (2004): Lutukka 20:

12 Nauriin juurimukulan hiiltynyt muru, SEM-kuva. Nuoli ja hakasulut osoittavat nauriille tyypillistä johtosolukkoa. Löytynyt hiilien joukosta, joiden ajoitus viittaa polttoon noin 80 jkr. Saarela, Rahikkala, Elimäki (Kouvola). H. Ahokas (2010): Ss in: J. Hirvilammi (toim.) Varhainen viljely Suomessa.

13 Naurispihdit. Käyttö oli kuitenkin nuotiossa kuumennettujen kivien nosteluun nauriita haudattaessa. 3784: Urjala 1840-lukua. 3261: Aura Mustialan museo, Tammela.

14 Nauriiden ja muiden juureksien paistamiseen käytetty kiuas. Lumivaara, Kesvalahti, Ukonmäen rinne, Laatokan rannalla. Muinaisasukkaiden pyhä Ukonmäki oli nuorison kokoontumispaikka ennen sotia. (Luovutettu Neuvostoliiton vaatimuksesta Stalinille ja Molotoville Moskovan rauhassa 1944; seutua ei Neuvostoliitto koskaan sotatoimin vallannut). Lumivaara

15 Narsku eli ukonnauris oli ohran pahin vihollinen vuoden 1845 aikoina. Nykyisin tämä vanha rikkakasvi narsku on kadonnut maastamme. Sebastian Gripenberg (1845), suomennos Samuel Roos: Lyhyt Kertomus Vouti Oppilaisillen Suomen Maan-Wiljelys-Opistossa Annetuista Neuwoista Pellonwiljelemisessä, Niityn Korjaamisessa ja Newain Sulaamisessa ynnä Huoneen-Hallitus-Luwunpitämisen kanssa.

16 Kaskinaurista viljeltiin ensimmäisen vuoden satokasvina myös seoksena juureisrukiin oraassa. Juureisrukiin (juhannusrukiin) seassa talvehtinut Enon nauriskannasta narskuksi mutatoitunut. Kukinnan alussa Jokioinen. Alla tämän kasvin juuri, jossa ei ole ollenkaan naurismaista laajenemista. Kasvukauden lopussa

17 Kevätyksivuotiseen narsku-kantaan ilmaantuu harvoin ylitalvisia mutantteja (dominoivia): Jokioinen.

18 Narskusta takaisin nauriiksi mutatoituneen kasvin Itsepölytysjälkeläistöä, noin 1/4 osa on kukkaversollisia, noin 3/4 osaa tavallisen nauriin tyyppisiä. Jokioinen

19 Kapeajuurinen kukkinut narsku Turpeauurinen kukkinut narsku Kaulallinen nauristyyppi Nauristyyppi. Lehtidimorfismi Ketvätmuotisen (kevätyksivuotisen) nurskun mutantista ylitalviseksi nauriiksi saadun itsepölytysjälkeläistön neljä mutoryhmää kylvövuoden syksyllä. Varrelliset kasvit ovat kylvövuonna kukkineita narskuja. Kylvetty , nosto ja kuvaus Jokioinen.

20 Pitkäkaulaisia turpeajuursia Pitkäkaulaisia, kapeajuurisia varsinauriita Kevätmuotoisen (kevätyksivuotisen) ja ylitalvisen muodon risteytyksen jälkeläistyypit kolmannessa polvessa (F 3 ),kahdesta itsepölytyskerrasta (S 2 ) kylvövuoden syksyllä. Kylvetty , nosto , kuvaus Jokioinen. Lyhytkaulaisia turpeajuurisia Tappijuurinen narsku = C. Linnæuksen Brassica napus Nauristyyppi Varsinauriita Kirkkonummi

21 Rypsin (öljynauriin) taimisto punnin jätteistä. Noin 10-kertainen siemenmäärä kylvöön verrattuna varisee peltoon puinnissa. Ruiskutettu ehkä glyfosaatilla. Osa taimista saattoi välttää ruiskutteen. Jokioinen

22 Suomalainen kaskinauris levisi laajasti Venäjälle - Sahaan (Jakutiaan) asti Viroon, ym. Baltiaan Ruotsiin Norjaan Saksaan Pohjois-Amerikan intiaaneille Uuden-Ruotsin naapurustossa Petrovski-nauriina useisiin Euroopan maihin ja viileisiin maanosiin yleensä Vertaa nimijakautumaan Itärajan takana, dia 3 (Ahokas 2002) Kuva vieressä: Ruudutetut alueet: nauriin ja rehulantun tärkeät viljelyalueet Neuvostoliitossa (Veselovskaja in Sinskaja 1928). Suomen itärajalta oli kaskinauriin viljelyn suora jatkumo. Venäläisten viemät suomalaisorjat ison- ja pikkuvihan aikana toivat mm. kaskinauriin ja juureisrukiin länsi-siperiaan, jossa viljan viljely vasta alkoi tällöin kylmän ilmastojakson, pikkujääkauden päättyessä.

23 Kaadetun kaskimetsän rankoja järjestellään polttoa varten toukokuussa. (Kuva ei ole näytettävissä) (Kuva ei ole näytettävissä) Kaskea poltetaan taustalla. Etualalla juureinen (juureisruis) edellisen vuoden kaskessa. A. Rytkönen (1931, 1933) Nauriin siemenen sylkeminen (= kylvötapa) (Kuva ei ole näytettävissä) (Kuva ei ole näytettävissä) Nauriskaaliksien haasia (naattien kuivaus rehuksi)

24 Naurisruokia: Naurishauta, naurishaudikkaat Apposet + hoivajauho (ks. käsikirjoitus alaoikealla) Jälte (kuva oikealla) Pantioruoat Naurispuuro Lohkovelli Nauriskukko Naurislaatikko Naurispiirakka Naurisleipä Naurisvoi Kuivatut nauriit, kitu Riepo (naurissiirappi) Nauriskalja Naurisraaste Naurislastut (moderni) Normaalinen Halkeileva Jodivärjäys leikattuun pintaan, normaalinen ja halkeileva nauris. (Kuva ei ole näytettävissä) A. Rytkönen (1933): Nauriinjälttäjiä Sonkajärvellä. Naurisrehuja: Naatit ja juuret tuoreena Naattipantio Naattihaasia Poikimishaude AIV-rehussa noin vuodesta 1930 P. Hämäläinen (1933). - Kotiseutututkimus 330. Mustialan museo, Tammela.

25 Nauriskuoppa ja naurishaudan pano Peitettyä nauriskuoppaa voitiin käyttää nauriiden säilyttämiseen tuoreena tai hauduttaa nauriit kuumien kivien kanssa kypsiksi hautanauriiksi. Jos haudutukseen vielä lisättiin naatit, syntyi pantio, hapantunutta ruokaainesta tai rehua. Nauriskuoppa poikkisuunnasta (1), pituussuunnassa (2), täytettynä kerroksittain nauriilla ja kuumilla kivillä ja lopuksi peitettynä, toisinaan naateilla (3). A. Antila (1936). - Kotiseutututkimus 439. Mustialan museo, Tammela. Nauriskuopan yläpituus, yläleveys ja syvyys noudattavat jotakuinkin kultaista suhdetta, 1,618.

26 Nauriskuoppia pienen moreeniharjun päädyssä, ainakin jo 1700-luvulla viljellyn pellon läheisyydessä. Kuopat läpäisevät veden ja pysyvät kuivina Mitta 1 m. Saarela, Rahikkala, Elimäki (Kouvola).

27 Eljas Raussin Virolahden kuvauskesta 1840-luku (käsikirjoituksesta SKS:n arkistosta) Pantio V. Tarkiainen: piirros n (arkistolipukkeelta KKK:n arkistosta. Tiukkaan kuin naatit pantiossa Kuin nuijalla lyöty Pantioiden tunnettu levinneisyys. H. Ahokas 2002: Suomen museo 109:

28 Pantiotorni V. Tarkiainen: piirros n Ensimmäisiä torneja vuodelta 1928, vrt. pantiotorniin vasemmalla. Oikealla AIV:n tekoa maahan, vrt. nauriskuoppiin ja maapantiohin. AIV-rehun aines oli usein naattinaurista. (A. I. Virtanen 1943)

29 Lanttu on kaalin ja nauriin lajiristeytymä, jota ei tunneta alkuperäisesti luonnonvaraisena. Nauris risteytyy helposti lantun kanssa. Vasemmalla lantun ja nauriin risteytys Jokioinen. Lantun ja nauriin risteytys. Maatiaislanttu Simo Suomalaisten Ruotsiin viemässä lanttukannassa Finnmarkens vita kålrot on lisäintrogressiota kaskinauriista, näkyy mm. valkeana maltona ja juurinystyröinä. Kirkkonummi Juurissa risteytymälle tyypillisiä nystyröitä Messukylänlanttu Ja Finnmarkens vita kålrot. Vieressä: mittakaava kuten yllä vasemmalla

30 Triviaalisia nimiä ja nimistön kehittymistä Nimi Kieli Merkitys Etymologinen perusta Nagris, suomi nauris; narsku = rikkanauris <ehkä verbistä narskua nauris, ( peltokaali < åkerkål) (hampaissa) narsku Rypsi germ. nauriin öljykasvimuoto Rübe + Saat (öljynauris ja naurisöljy) Rapsi germ. nyk. lantun öljykasvimuoto Rapum + Saat (öljylanttu ja lanttuöljy) Colza germ. aikaisemmin kaalin öljymuoto Kohl + Saat nyk. usein öljylanttu, mm. hollannissa koolzaad Brokkoli germ. kaalin muoto Braunkohl Brjukva venäjä nyk. lanttu (1833), aikaisemmin germ. Wruke, ital. eruca брюква kyssäkaali ja nauris

31 Prof. Elias Til-Landz kuvasi ensimmäisenä oikean lantun 1683 painettuna Turussa: Brass. radice rapi ( kaalikasvi nauriin kaltaisella juurella ). Lähde: Kansalliskirjasto, Helsinki.

32 B. Olaui (1578): valkokaalin juuri, vaan ei lantun juuri (Een nyttigh läkare book) C. Linnæus (1740) ei tuntenut lanttua (Kongl. Swenska Wetenskaps Academiens Handlingar) C. Linnæuksen Brassica napus ei ollut lanttu, vaan tappijuurinen nauris tai narsku.

33 Kirjallisuudessa 1800-luvulta alkaen on harhatietoja lantusta Saksalainen J. Metzger (1833) siirsi erheellisesti C. Linnæuksen Brassica napus nimen lantulle. Tällä C. Linnæus tarkoitti kuitenkin pitkäjuurista naurista. Kun eurooppalaisissa kielissä oli triviaalinen nimi napus eri muodoissaan laajasti käytössä vanhastaan nauriille, ukonpalolle ja sinapille, uskoteltiin J. Metzgerin nimen siirron jälkeen lantun olevan vanha viljelykasvi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Keski-Eurooppa sai ensimmäiset lantut viljelyyn etupäässä 1700-luvun jälkipuoliskolla, Aasia 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ranskassa lanttu tunnettiin aluksi nimellä Lapin kaali eivät Amerikan eurooppalaiset siirtolaiset tunteneet lanttua Pehr Kalmin matkatessa Amerikassa. Lanttua kutsuttiin Euroopan kielissä aluksi laajasti nimellä maanalainen kyssäkaali. Lantun viljelyä rajoittaa yli 25 C kesälämpö, joka aiheuttaa epämuodostumia kukissa ja siemenaiheissa. Pitkäjuurinen narsku = C. Linnæuksen Brassica napus

34 Brassica napus on nauris, eikä lanttu Lönnrot & Sælan (1866), Helsinki. Vilmorin-Andrieux et cie (1891), Pariisi.