Reitistöt luontomatkailun kehittämisessä

Transkriptio

1 Reitistöt luontomatkailun kehittämisessä Mika Lehtolainen

2 Luontomatkailun kasvuun uskotaan Luontomatkailua pidetään yhtenä nopeimmin kasvavista matkailun sektoreista. Suomessa luontomatkailuun liittyvän kysynnän odotetaan kasvavan jopa 8% vuodessa tämän vuosikymmenen aikana. Tapahtuneesta kehityksestä ei ole vielä olemassa tutkittua tietoa tai tarkkoja lukuja, mutta jotain suuntaa antavat esimerkiksi kansallispuistojen kävijämäärät, jotka kasvoivat merkittävästi 1990-luvulla. Vuonna 2000 osana luonnon virkistyskäytön valtakunnallista inventointia (LVVI-tutkimus) selvitettiin luontomatkailun kysyntää Suomessa. Siinä selvitettiin potentiaalisten luontomatkailijoiden odotuksia, heidän ulkoiluharrastuksiaan sekä eri tyyppisiin palveluihin liittyvää kysyntää. Tutkimukseen vastanneet osoittivat suurta mielenkiintoa luontomatkailuun. 48% vastaajista oli kiinnostunut tekemään luontomatkan vuoden sisällä ja 26% seuraavan viiden vuoden sisällä. Suosituimpana matkakohteena pidettiin kansallispuistoja ja suosituimpana aktiviteettina vaellusta. Luontomatkailun kehittäminen Suomessa Kasvanut kysyntä on lisännyt mielenkiintoa luontomatkailun kehittämiseen ja tarjoaa matkakohteille ja yrittäjille mahdollisuuksia vastata siihen. Suomessa luontomatkailu on yksi tärkeimmistä matkailun kehittämisen alueista, ja sen taloudellisiin hyötyihin on ladattu suuria odotuksia. Viranomaistahot ovat määritelleet luontoon ja kulttuuriin perustuvien uusien matkailutuotteiden kehittämisen yhdeksi matkailun kehittämisen pääalueeksi Suomessa. Luontomatkailu on myös yksi Etelä-Savon matkailun kehittämisen painopistealue. Suomen hallitus on asettanut luontomatkailun kasvulle kunnianhimoisen tavoitteen: alan työpaikkojen määrän kaksinkertaistaminen vuoteen 2010 mennessä. Jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa, tarvitaan sekä tuotekehitystä että investointeja luontomatkailua tukevaan infrastruktuuriin, kuten reitistöihin ja niitä tukeviin palvelurakenteisiin. Erilaisten reitistöjen (melonta, vaellus, pyöräily) tarve sekä niiden taloudelliset ja matkailulliset hyödyt on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa.

3 Luontomatkailua tukevat reitistöt perusta luontomatkailun kehittämiselle Matkailun kehittämisen näkökulmasta reittien tai reitistöjen rakentamista perustellaan yleensä taloudellisilla näkökohdilla. Niiden toivotaan lisäävän matkailijoiden määrää, viipymää ja rahankäyttöä alueella ja yrityksissä parantaen näin yrittäjien toimintaedellytyksiä. Matkakohteen näkökulmasta reitti itsessään on matkailutuote. Reitti yhdistää paikat, matkailupalvelut ja muut vetovoimatekijät yhtenäisen markkinoitavan ja kehitettävän kokonaisuuden alle. Matkailijoiden ohjaaminen reiteille on hyvä tapa yhdistää matkailu ja luonnonsuojelu. Reittien kehittäminen luo edellytyksiä eri toimijoiden väliselle yhteistyölle. Toisaalta, yhteistyö on myös edellytys niiden kehittämiselle. Reitistöt tukevat myös luontomatkailuyritysten toimintaa ja luovat edellytyksiä yritysten väliselle yhteistyölle, kuten yhteiselle tuotekehitykselle ja markkinoinnille. Reitistöjä käyttävät erityisesti omatoimimatkailijat mutta lisäksi ne luovat edellytyksiä erilaisten luontomatkailu- ja teemapakettien kehittämiselle. Ensinnäkin reitit mahdollistavat matkailijoille ja paikallisille asukkaille helpon keinon päästä luontoon. Luontoon pääsyn on todettu mm. Pihlajaveden kestävän matkailun strategiassa olevan luontomatkailua rajoittava tekijä. Matkailijan näkökulmasta reitistöjen keskeinen hyöty on se, että reitti ja siihen liittyvä informaatio helpottaa matkan suunnittelua ja välittää tietoa reitistä sekä sitä ympäröivästä alueesta, sen historiasta, kulttuurista, luonnosta ja palveluista. Informaation rooli on erityisen tärkeä siinä vaiheessa kun matkailija valitsee matkakohdettaan. Informaation on siis tavoitettava potentiaalinen luontomatkailija jo ennen matkaa. Matkakohteen tai reitistön kehittämisen näkökulmasta tässä vaiheessa keskeisessä asemassa ovat erityisesti internet-sivut sekä muu markkinointimateriaali. Vesistömatkailuprojektissa toteutettiin kesällä 2003 kysely, jossa selvitettiin mm. alueelle saapuneiden melojien ja alueella meloneiden odotuksia ja kokemuksia. Vastaajista 38% haki tietoa matkaansa varten internetistä. Kyselyssä kävi lisäksi ilmi, että tietoa halutaan erityisesti tietyistä melontareiteistä, mutta myös järvialueesta laajemmin.

4 Matkailija tarvitsee tietoa ja opastusta myös liikkuessaan reitillä. Silloin karttojen, oppaiden ja viitoituksen merkitys nousee keskeiseksi. Tämä kävi ilmi myös em. tutkimuksessa, jossa suurimpia ongelmia melojien mukaan ovat karttojen puute tai huono laatu sekä erilaisen opastusmateriaalin puuttuminen. Informaatiomateriaalin merkitys nousee keskeiseksi myös matkailun kehittämisen näkökulmasta, sillä sen avulla voidaan saada matkailija käyttämään alueen palveluja. Luontokohdetta voidaan pitää matkailijan näkökulmasta vetovoimaisena vasta sitten, kun sieltä löytyy riittävästi matkailukäyttöön tarkoitettuja rakenteita, retkeilyreittejä ja muita palveluja. Nämä on myös tuotteistettava niin, että matkailija löytää tietoa reiteistä, reitti on helposti saavutettavissa ja matkailija saa haluamansa palvelut. Reitistöihin liittyviä ongelmia Eri tahot ovat investoineet viime vuosina aktiivisesti erilaisiin ulkoilureitistöihin ympäri Suomea. Myös Etelä-Savon alueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut kymmenittäin erilaisia reittihankkeita. Investoinnit on toteutettu pääasiassa EU-rahoitteisten projektien kautta. Rakentajina ovat olleet ympäristökeskus, kunnat, erilaiset yhteisöt ja Metsähallitus. Matkailun kehittämisen näkökulmasta reittien kehittyminen on jäänyt kuitenkin joitain poikkeuksia lukuun ottamatta puolitiehen ja reittien kehittämiseen liittyy monia ongelmia. Voidaan todeta, että reitit esimerkiksi Etelä-Savon alueella ovat epäyhtenäisiä ja tasoltaan vaihtelevia. Tämä koskee sekä vaellus-, melonta- että pyöräilyreittejä. Myös karttojen ja oppaiden taso vaihtelee eivätkä ne ole välttämättä ajan tasalla. Karttojen saatavuus on huono tai niitä ei ole aina saatavilla lainkaan. Internetissä reiteistä ei saa tietoa riittävästi, jotta matkailija voisi sen perusteella päätellä jotain kohteesta ja suunnitella matkaansa. Reiteistä ei myöskään ole tehty yhtenäistä luokitusta, joka helpottaisi reittien vertailua.

5 Reittejä ei ole useimmissa tapauksissa kehitetty kokonaisuutena eikä yhteistyössä, vaan niiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaavat useat eri toimijat, jotka eivät tee yhteistyötä keskenään. Kukaan ei ole myöskään koordinoidusti vastuussa reittien kehittämisestä ja markkinoinnista. Em. ongelmista johtuen reittien kehittäminen matkailun näkökulmasta on Etelä-Savossa vielä kesken eli alueella ei ole olemassa mitään markkinoitavaa kokonaisuutta, ja matkailijoiden on vaikea saada tietoa reiteistä, niiden tasosta ja reittien varrella olevista matkailupalveluista. On tosin mainittava että Etelä-Savossa on toki muutamia yksittäisiä reittejä, jotka on jo tuotteistettu melko pitkälle ja joista löytyy myös hyvin tietoa. Alueellinen reittiverkosto yksi ratkaisumalli? Yksi tapa kehittää luontomatkailureiteistä houkuttelevia matkailukohteita tai tuotteita on alueellinen reittiverkosto (Regional Trails Network). Alueellinen reittiverkosto on malli, jota on sovellettu eri muodoissa eri puolilla maailmaa. Myös Suomessa on muutama esimerkki tämän suuntaisesta kehityksestä. Alueellinen reittiverkosto tarkoittaa sitä, että tietyn alueen (parhaat) reitit on koottu yhteen, jolloin niitä voidaan rahoittaa, kehittää, ylläpitää ja markkinoida yhtenäisenä kokonaisuutena. Tavoitteena reittiverkostossa on kehittää reittien verkko, josta erityyppiset luontomatkailijat (melojat, vaeltajat, muut luonnossa liikkuvat) löytävät haluamansa reitit ja palvelut keskitetysti ja helposti. Mallissa reittejä kehitetään ja markkinoidaan koordinoidusti. Verkoston kehittämisestä vastaamaan on usein perustettu yhdistys tai vastuuta on jaettu eri toimijoiden välillä. Suomessa esimerkkinä alueellisesta reittiverkostosta voidaan pitää Karjalan Kierrosta, joka on laaja luontomatkailuverkosto Pohjois-Karjalassa. Sen alle on koottu alueen merkittävimmät vaellus-, melonta-, ja pyöräilyreitit. Lisäksi siihen kuuluvat alueen kansallispuistot ja muita retkeily- ja virkistysalueita. Reitistö on suunniteltu niin, että se yhdistää alueen merkittävimmät vetovoimatekijät ja matkailupalvelut yhteisen kehitettävän ja markkinoitavan kokonaisuuden alle.

6 Karjalan Kierroksen reittien ylläpitoa koordinoi Metsähallitus, myynnistä ja markkinoinnista vastaa puolestaan alueellinen matkailupalvelu. Reitistön ylläpitämiseksi on perustettu reittivastaavien foorumi, ja jokaiselle reitille on nimetty reittivastaava. Karjalan Kierroksen reiteistä on tehty kartat ja reittiselosteet, joissa kerrotaan sekä reiteistä että alueen erikoisuuksista, historiasta, kulttuurista ja luonnosta. Reiteille on myös tehty reittiluokitukset, jotka luovat pohjan reitin markkinoinnille. Markkinointiaineiston lisäksi Karjalan Kierros -teemaan liittyen valmistetaan myös erilaisia myyntiin tarkoitettuja oheistuotteita. Laajan reitistön idea on se, että matkailija voi tarpeidensa mukaan valita reiteistä itseään kiinnostavat vaihtoehdot. Reittiverkoston kehittäminen ja kaikki sen edellyttämät toimenpiteet vaativat laajapohjaista yhteistyötä, joka on mahdollistanut myös Karjalan Kierroksen syntymisen ja kehittymisen toimivaksi kokonaisuudeksi. Lopuksi Etelä-Savossa luontomatkailua tukevat reitistöt ja niihin liittyvä infrastruktuuri ovat pääosin kunnossa. Matkailun kehittämisen näkökulmasta on kuitenkin erittäin tärkeä miettiä miten matkailijat saadaan alueelle ja käyttämään reittejä, mitä tietoa ja palveluja he tarvitsevat ja mistä he ne löytävät. Yksi mahdollisuus on koota alueen reitit yhteen, jolloin niitä voidaan kehittää ja markkinoida yhtenäisenä kokonaisuutena. Tämä luo pohjan erilaisten tuotepakettien rakentamiselle ja myynnille, lisää reittien tunnettuutta, tuo uusia matkailijoita alueelle ja sitä kautta parantaa yrittäjien toimintaedellytyksiä. Kun reitistöt on luokiteltu yhdenmukaisesti, tulee niiden liittäminen myös valtakunnallisiin tietokantoihin ajankohtaiseksi. Esimerkkejä näistä ovat Metsähallituksen vuonna 2004 avattava luontomatkailijoille ja retkeilijöille suunnattu verkkopalvelu Luontoon.fi sekä valtakunnallinen luonnon virkistystarjonnan tietojärjestelmä LUOVI. Sekä matkakohteen että matkailijoiden näkökulmasta internetin ja erilaisten verkkopalvelujen kehittäminen ja olemassaolo on luontomatkailunkin kehittymistä edesauttava tekijä. Tulevaisuudessa reittien kehittämisen yhteydessä merkitystään kasvattavat myös erilaiset informaatioteknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet, kuten paikannuslaitteet ja mobiilipalvelut.

7 Lähteet: Gynter, H. (2001). Etelä-Savon matkailun kehittämissuunnitelma. Etelä-Savon maakuntaliitto. Mikkeli. Hugo, M.L. (1999). A Comprehensive Approach Towards the Planning, Grading and Auditing of Hiking Trails as Ecotourism Products. Current Issues in Tourism 2:2& Lane, B. (1999). Trails and Tourism: The Missing Link Linjama, R. (2003). Pihlajaveden kestävän matkailun strateginen suunnittelu. SUUNNITTELU.pdf Moore, R.L. & D.T. Ross (1998). Trails and recreational greenways. Parks&Recreation 33:1. Silvennoinen, H. & L. Tyrväinen (2000). Luontomatkailun kysyntä Suomessa ja asiakkaiden ympäristötoiveet. Teoksessa Sievänen, T. (toim.). Luonnon virkistyskäyttö Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi. LVVI-tutkimus, Loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802. The state of Queensland, Department of Natural Resources and Mines & Environmental Protection Agency (2001). A regional Trails Network for South East Queensland: Discussion paper. Brisbane. Ympäristöministeriö (2003). Valtioneuvoston periaatepäätös toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi