Digitalisoituvan viestinnän monet kasvot

Transkriptio

1 Digitalisoituvan viestinnän monet kasvot Kuluttajatutkimukset-hanke Teknologiakatsaus 118/2001

2 Digitalisoituvan viestinnän monet kasvot Teknologiakatsaus 118/2001 Helsinki 2001

3 Kilpailukykyä teknologiasta Tekes tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluja kansainvälisesti kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämiseen. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina runsaat kaksi miljardia markkaa teknologian kehityshankkeisiin. Teknologiaohjelmien avulla maahamme luodaan uutta teknologiaosaamista yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen yhteistyönä. Ohjelmien tavoitteena on nostaa teknologista kilpailukykyämme tulevaisuuden keskeisillä teollisuuden toimialoilla. Tällä hetkellä Tekesillä on käynnissä noin 50 teknologiaohjelmaa. ISSN X ISBN Kansi: LM&CO Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Paino-Center Oy, 2001

4 Esipuhe Mikä on ihmisten käsitys tänä päivänä matkapuhelimesta, sen palveluista ja merkityksestä? Miten koetaan erilaiset visiot tulevaisuuden palveluista ja niiden toteuttamisesta erinäköisissä vempaimissa? Entäpä posti ja sen merkitys in aikakaudella, tai sähköisen postin vastaanotto ja käsittely tänään? Tai elämä kotioloissa mistä muodostuu kotoisuus ja arkipäivän elämä kotona, ja miten siihen sopii ajatus älykkäästä kodista? Entä ostaminen tuo toisille ah-niin-ihana shoppailun kokemus, jota toiset haluavat mielellään välttää kaikin voimin mitä mieltä suomalaiset ovat sen sähköisestä muodosta? Yllä oleviin kysymyksiin tämä julkaisu antaa vastauksia - tältä digitalisoitunut viestintä keskeisenä osana elämää näyttää nyt. Mukana pientä vertailua parin vuoden takaiseen historiaan ja visiointia lähitulevaisuudesta. Edessämme on Kuluttajatutkimukset II -hankkeen uusin julkaisu. Kultu on lopettamassa kuudetta toimintavuottaan ja sen myötä myös toimintaansa nykyisessä muodossa. Tämä julkaisu ja sen teemat symbolisoivat tehtyä työtä erinomaisesti ja osoittavat samalla, minkälaista lisäarvoa käytetyllä lähestymistavalla voidaan saavuttaa tässä mielestäni haasteena niin Kultu hankkeeseen osallistuneille organisaatioille, kuin muille lukijoille. Ja painokas toive tällaisen toiminnan jatkumisesta tulevaisuudessa! Lähestymistapa on monitieteinen, kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta yhdistävä. Se lähtee mahdollisuuksien mukaan jokapäiväisen elämän ymmärtämisestä; arjen rutiineista. Tämä on varmasti yksi varteenotettava vaihtoehto lähteä kehittämään uutta ja tulevaa tekniikkaa hyödyntäviä, ihmisten eri rooleissaan kokevia todellisia tarpeita tyydyttäviä tuote- ja palvelukonsepteja. Jotta tällainen kehitystyö onnistuisi, täytyy kehittäjien ymmärtää ihmisten arvo- ja asennemaailmaa. Kultun ansiokkaat tutkijat osoittavat esimerkiksi tämän julkaisun materiaalin kautta miten tällaista lähestymistapaa voidaan toteuttaa. Tapa jolla Kultu on toiminut, on tarjonnut yhteistyöfoorumin konvergenssin eturintamassa toimiville yrityksille kustannuksia ja ennen kaikkea tuloksia jakamalla. Yhteistyö on tarjonnut samalla erittäin mielenkiintoisen tavan keskustella ja lisätä keskinäistä ymmärrystä osallistuvien yritysten kesken. Tätä kautta monet tutkimuskysymykset ovat jalostuneet, ja tuloksia näemme tämänkin julkaisun sivuilla. Inspiroivia ja haastavia lukuhetkiä erittäin mielenkiintoisen tekstin parissa! Helsingissä Annakaisa Häyrynen Elisa Communications Oyj Tutkimuskeskus Kuluttajatutkimukset-hankkeen johtoryhmän puheenjohtaja

5 Sisällysluettelo I JOHDANTO 1 Kuluttajatutkimukset-hanke eli Kultu Timo Pihlajamäki 1.1 Johdantoa Kultun toimintaan Katsaus Kultun kirjalliseen tuotantoon Taustaa tämän julkaisun teemoista Tilastoaineiston analyysi Paperinen ja sähköinen posti nyt ja tulevaisuudessa Älykäs koti...12 LÄHTEET II TILASTOAINEISTON ANALYYSI 2 Matkapuhelin: käyttö, palvelut ja merkitys Timo Karvinen 2.1 Johdanto Matkapuhelimen omistaminen ja kulut Matkapuhelintiheys ja vanhusten tulo matkapuhelinkulttuuriin Mallit, maksut ja maksajat Matkapuhelinpalvelut Matkapuhelinpalvelujen käyttö Matkapuhelinpalvelujen tarkempi erittely Matkapuhelimen merkitys Haastateltujen näkemyksiä matkapuhelimista Yhteenveto Tulevaisuuden sähköiset palvelut eri päätelaitteissa Hannu Soronen 3.1 Johdanto Sähköisten palveluiden yleinen kiinnostavuus Palveluiden kiinnostavuus päätelaitteittain Yleistä Päätelaitteen määrittyminen Julkiset ja kaupalliset palvelut päätelaitteittain Palvelut lähitarkastelussa Kaupalliset palvelut Julkiset palvelut Vähemmän kiinnostavat palvelut Pohdintaa Sähköisen kaupan asiakkaat Johanna Hagman 4.1 Johdanto Sähköisen ostotavan yleistyminen Elektronisen kaupan kehitysvaiheita Elektroninen asiakkuus...58

6 4.3 Internetostamisen suosio Internetistä ostaneiden osuus Kuka ostaa internetistä? Sähköisen kaupan tuotteet ja palvelut Kuluttajien mielikuvia sähköisestä kaupankäynnistä Johtopäätökset LÄHTEET III PAPERINEN JA SÄHKÖINEN POSTI NYT JA TULEVAISUUDESSA 5 Postin elinkaari historiasta nykypäivään, kynnysmatolta kansioon Marika Jokinen 5.1 Johdanto Viestinvälityksen historiaa kruunun ajoista konserniaikaan Postiljoonit kruunun palveluksessa Autonomian aika: rautahepoja ja postineitejä Postitoiminnan modernisoituminen Postin monet kasvot Postia kaikille Posti arjen mieluisa rutiini Perinteisen paperisen postin erityisyys Posti yhteinen ja yksityinen asia Postin elinkaari kynnysmatolta kansioon Silmäys elinkaariajatteluun Koti postin tilallisena reitittäjänä Postin kulkeutuminen Postin priorisointiprosessi Mainokset elinkaarijatkumolla Posti elää vanhaksi Välivarastointi elinkaariseisokki Pohdintaa Sähköistyvä posti vastaanottajan näkökulmasta Marika Koivumäki 6.1 Johdanto Sähköisen postin vastaanotto Suhtautuminen postin vastaanoton sähköistymiseen Paperiset sanoma- ja aikakauslehdet suhteessa verkkolehtiin Pohdintaa: paperia vai bittejä? Postin vastaanotto eri päätelaitteiden kautta Yksi vai useampi päätelaite? Eri päätelaitteiden soveltuvuus eri postityyppien vastaanottoon Visioita uudenlaisista päätelaitteista Käyttökontekstin vaikutus päätelaitteen valintaan Pohdintaa Päätelaitteiden haasteet työssä ja vapaa-ajalla Monimediaalinen tulevaisuus? LÄHTEET

7 IV ÄLYKÄS KOTI 7 Kodistako älykäs? Sanna Leppänen 7.1 Johdanto Rutiinit määrittävät kodin arjen Arjen rutiinit ja älykoti Perhe Yksilöllinen yhteisö (Äly)kodin vuorovaikutus Elämykset ja elämäntapa Koti rauhoittumispaikkana Mobiililaite kodin kaukosäätimenä Ei sci-fiä kotiin Tuleeko ihmisestä hyödytön? Virtuaalielämää? Älykodin tehtävät Lopuksi LÄHTEET Tekesin teknologiakatsauksia

8 I JOHDANTO 1 Kuluttajatutkimukset-hanke eli Kultu Timo Pihlajamäki 1.1 Johdantoa Kultun toimintaan Kuluttajatutkimukset-hanke (Kultu) käynnistyi maaliskuussa vuonna 1996 osana Tekesin Kansallista Multimediaohjelmaa eli KAMUa. Viimeiset kolme vuotta Kultu on toiminut USIX-ohjelman ( alaisuudessa. Hankkeen päärahoittajana on toiminut alusta lähtien Tekes. Tekesin rooli tutkimuksen rahoittajana on siis ollut olennainen. Tosin Kultun toiminnassa mukana olleet ja olevat yritykset ovat myös kantaneet oman kortensa kekoon taloudellisilla panoksillaan, mutta yritysten (erityisesti johtoryhmäyritysten) rooli on ollut olla pikemminkin mielenkiintoisten, haastavien ja ajan hermolla olevien tutkimuskohteiden tarjoajana kuin rahoittajana. Koska USIXin intresseissä on kartuttaa suomalaista osaamista tieto- ja viestintätekniikoihin perustuvien tuotteiden, sovellusten, palvelujen ja sisältöjen kehittämisessä ja koska yrityksillä on yhä suurempi tarve ymmärtää kuluttajakäyttäytymisen sosiaalisia, psykologisia ja taloudellisia ulottuvuuksia pelkän teknisen osaamisen lisäksi, on tämä Tekesin ja yritysmaailman intressien törmäyskohta luonut tilauksen Kultun kaltaiselle tutkimustyölle. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan. Vuonna 2002 Kultu ei enää ole Tekes-rahoitteinen projekti, vaan se suuntautuu muihin mahdollisuuksiin. Käsillä olevaa julkaisua voi siis pitää eräänlaisena Kultun Tekes-kauden loppuraporttina. Mistä Kultussa on oikein kyse? Kuten aikaisempina vuosina myös vuonna 2001 Kultun tutkimustyö on suoritettu yliopiston ja korkeakoulun yhteistyönä. Hankkeen vastuullisena johtajana toimii prof. Hannu Eskola. Käytännössä yhteistyö organisoidaan edelleen alihankintana yliopistolta, jonka osalta vastuullisena henkilönä toimii prof. Uolevi Lehtinen. Projektipäällikkönä jatkaa Timo Pihlajamäki DMI:stä. Taulukossa 1.1. on kuvattu hankkeen suorittavat osapuolet sekä tutkijat. Taulukko 1.2. puolestaan kertoo, mistä yrityksistä Kultun vuoden 2001 johto- ja seurantaryhmä on koostunut eli millaisia yrityksiä ja organisaatioita Kultun toiminnassa on mukana. Kuluttajatutkimukset-hankkeessa on kartoitettu kuluttajan ja kuluttajaryhmien kokemuksia ja mielikuvia tulevaisuuden mediasta kodin ja arjen kontekstissa. Hankkeen toimintatavalle on ollut ja on luonteenomaista monitieteinen tutkimusote: edustettuina ovat olleet niin yhteiskunta-, talous- kuin kasvatustieteet, mutta vuonna 2001 tutkijat ovat olleet lähes pelkästään yhteiskuntatieteilijöitä. Vuoden 2001 lokakuun lopulla tutkijoiden taustoista löytyy sosiologiaa, antropologiaa ja psykologiaa. Taulukko 1.1. Hankkeen suorittavat osapuolet (tilanne ). Tampereen teknillinen korkeakoulu / Digitaalisen median instituutti (DMI) Projektin johtaja TkT Hannu Eskola Projektipäällikkö YTM Timo Pihlajamäki Tutkija VTM Sanna Leppänen Tutkija YTM Marika Jokinen Tutkija PsM Hannu Soronen Tutkimusapulainen Seija Partanen Tampereen yliopisto / Liiketaloudellinen tutkimuskeskus (TLTK) Vastaava johtaja KTT Uolevi Lehtinen Tutkija YTM Marika Koivumäki Tutkija VTM Timo Karvinen Tutkija KTM Johanna Hagman Tutkimusapulainen Eija Valtonen 1

9 Taulukko 1.2. Kultun johto- ja seurantaryhmiin kuuluvat organisaatiot vuonna Johtoryhmäyritykset Elisa Communications Oyj Nokia Mobile Phones SanomaWSOY Suomen Posti Oy Veikkaus Oy Tampereen yliopisto Tampereen teknillinen korkeakoulu Tekes Seurantayritykset Alma Media Oy Ericsson LM Oy Kesko Oyj Nokia Home Communications Sonera Oyj Sonera Information Society Unit Sonera Living Tampereen Teknologiakeskus Tampereen Tietoverkko Tavoitteena on ollut ja on edelleen visioida, mitä erilaiset kuluttajat ja kuluttajaryhmät digitaaliselta medialta odottavat eli tarkoituksena on selvittää mitä merkityksiä kuluttajat (käyttäjät ja ei-käyttäjät) antavat digitaaliselle medialle yleensä sekä erityisesti uusille palveluille. Hankkeessa toisin sanoen tutkitaan niitä prosesseja, joissa uudet palvelut tai laitteet löytävät oman aikansa ja paikkansa ihmisten arjessa. Toisena tavoitteena on toimia eräänlaisena design driverina mukana oleville yrityksille tuomalla kuluttajan näkökulma mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukaan tuotekehitysprosesseihin. Tämän lisäksi tavoitteena on jatkuvasti kehittää ja soveltaa tehokkaammin kuluttajatutkimuksen menetelmiä konvergoituvassa arjessa. Kultun esittämä tutkimustieto hyödyttää mukana olevia (johtoryhmä)yrityksiä juuri siksi, että ne saavat täsmätietoa aiheista, joista ne sitä haluavat. Toisaalta, koska Kultu tekee tutkimusta mm. tietokone-, televisio- ja mobiileissa ympäristöissä, voivat kaikki Kultun toiminnassa mukana olevat yritykset lisätä tietoaan myös muista kuin oman erityisalansa asioista. Tämä korostuu sitä enemmän mitä pidemmälle esim. konvergoituminen etenee. Yhtäältä esitetään siis täsmätietoa, toisaalta välitetään kuluttajista ns. hiljaisia vihjeitä, jotka saattavat jatkossa nousta merkittävään rooliin esim. omaksumis- ja käyttöprosesseissa. Tutkimuksia on tehty pitkälti kvalitatiivisin menetelmin, joista teemahaastattelu on ollut käytetyin. 1 Teemahaastattelulla tarkoitetaan haastattelumenetelmää, jossa kysymysten muotoilu on kaikille haastatelluille sama, mutta valmiita vastausvaihtoehtoja ei ole annettu, vaan haastatellut saavat vastata vapaasti omin sanoin. Valmiilla kysymyksillä varmistetaan, että tietty asiakenttä tulee haastattelussa kartoitettua. Valmiit vastausvaihtoehdot, strukturoidut kysymykset, puolestaan voivat rajoittaa uusien ja tutkimusta eteenpäin vievien asioiden esiin nousua. (Ks. Eskola & Suoranta 1998, 86.) Vaikka osaamisen ydinaluetta ovat laadulliset käyttäjätutkimukset ja -selvitykset, myös tilastollisia tutkimuksia on tehty ja tehdään toki edelleen (ks. luvut 2, 3 ja 4). Kultussa saatujen kokemusten perusteella on kuitenkin todettava, että enää ei riitä se, että tilastollisin menetelmin mallinnetaan asioiden nykytilaa (tai tulevaisuutta) kysymällä Miten paljon? -kysymyksiä. Määrällisin menetelmin lähestyttävät ongelmathan koskevat tyypillisesti merkitykseltään tuttujen ominaisuuksien esiintymistä, levinneisyyttä, vaihtelua eri ryhmien välillä sekä ominaisuuksien välisiä riippuvuuksia. Voidaan siis sanoa, että tilastollinen tutkimus sopii parhaiten valmiiksi jäsentyneiden asioiden tutkimiseen, ja tulokset jäävät varsin usein yleiselle tasolle. (Töttö 1998, 236.) Yhä enemmän teknologisoituvissa ja konvergoituvissa mediaympäristöissä asuvien kuluttajien elämä ei näyttäydy valmiiksi jäsentyneenä tai muuttumattomana. Yhteiskunnan, kulttuurin, teknologian sekä kuluttajien omien tarpeiden, toiveiden ja tottumusten jatkuvassa muutoksessa tarvitaan toisenlaisia keinoja kuvaamaan sitä todellisuutta, jossa ihmiset elävät ja jossa he tulevaisuudessa haluaisivat elää. Tällaisten Mistä tässä oikein on kysymys? -tyyppisten ongelmien edessä laadullisilla menetelmillä kyetään tutkittavia asioita lähestymään monipuolisemmin ja usein myös mielekkäämmin. Asioiden ja ilmiöiden merkitysten selvittäminen nouseekin yhä keskeisempään asemaan kun todellisuus muuttuu nopeasti ja kun joudutaan tekemisiin outojen ilmiöiden kanssa. Laadullisessa tutkimuksessa etsitään määrällisen tapaan yhteyksiä asioiden välillä, mutta kyseessä ei ole tilastollisten riippuvuuksien etsintä vaan merkityssuhteiden löytäminen. (Emt ) Tämä on ollut hyvin keskeisellä sijalla Kultun toiminnassa koko sen olemassaolon ajan, ja tämän julkaisun postia ja älykotia koskevissa tarkasteluissa (luvut 5, 6 ja 7) tämä on saanut hyvin suuren painoarvon. 1 Ryhmä- ja yksilöhaastatteluiden eroista, ks. Pihlajamäki & Peteri & Meriläinen (2000). 2

10 Keskustelu yleistettävyydestä sävyttää edelleen keskustelua laadullisen ja tilastollisen tutkimuksen eroista. Tilastollisissa otantatutkimuksissa mietitään hyvinkin tarkasti otannan ja perusjoukon suhdetta. Laadullisessa tutkimuksessa lähtökohta on erilainen, sillä tavoitteena on, että tulokset ovat syvällisesti ymmärtäviä, mutta tarkoitus ei ole niiden perusteella tehdä johtopäätöksiä laajemmista populaatioista 2. Tutkimuksen tuloksena on eräiden näkemysten mukaan uudella tavalla organisoituva toiminnan ja tavoitteiden jatkuva pohdinta ja kehittäminen. (Aaltola & Syrjälä 1999, 11-24; Heikkinen & Jyrkämä 1999, ) Kohderyhmän tai otannan valinnan kriteerinä ei laadullisessa tutkimuksessa ole väestöllinen vaan kulttuurinen edustavuus. Kysymys yleistettävyydestä sisältää sen esioletuksen, että tutkimuksessa ei etsitä ymmärrystä ainutkertaisesta tapahtumasta, vaan että tutkimustulosten tulisi päteä muuhunkin kuin tutkittuun tapaukseen. Kuitenkin kvalitatiivisessa tutkimuksessa olennaista on usein pyrkimys selittää ilmiötä, tehdä se ymmärrettäväksi. Tällöin ilmiön olemassaolon paljastaminen tai empiirinen todistaminen ei ole olennaista. (Mäkelä 1994, 164; Alasuutari 1994, ) Laadullisessa tutkimuksessa voidaan korvata tilastollisen yleistettävyyden käsite puheella teoreettisesta tai olemuksellisesta yleistettävyydestä. Tällöin keskeisellä sijalla ovat aineistosta tehtävät tulkinnat, niiden kestävyys ja syvyys. Aineiston ja todellisuuden välisen suhteen tarkastelun sijaan voidaan laadullisessa tutkimuksessa siirtyä tarkastelemaan aineistoon sisältyviä merkityksiä, jotka kertovat jotain todellisuuden jäsentämisen tavoista ja mahdollisuuksista. (Eskola & Suoranta 1998, 67, 147.) Miten näitä merkityksiä sitten etsitään, tehdään näkyviksi ja tulkitaan? Haastateltavien omien tulkintojen arkipäivän ilmiöistä voidaan nähdä edustavan ns. ensimmäisen asteen tulkintaa. Kvalitatiivinen tutkimus ei ole pelkästään tämän ensimmäisen asteen tulkinnan jäljentämistä vaan siihen kuuluu tärkeänä osana teoreettinen, reflektoiva ajattelu, jonka avulla tutkija pyrkii ymmärtämään tutkimuskohdettaan ja luomaan siitä mielekkäitä teoreettisia tulkintoja. Kvalitatiivisen tutkimuksen idea on toisen asteen tulkintojen tuottaminen: tutkija jatkaa ensiasteen tulkintoja antaen niille uusia merkityksiä. Laadullisessa tutkimuksessa tarkoituksena ei ole pelkästään kertoa aineistosta, vaan myöskin pyrkiä rakentamaan siitä teoreettisesti kestäviä näkökulmia. (Eskola & Suoranta 1998, 62, 148.) Tämä on ollut itsestään selvä lähtökohta käsillä olevan julkaisun postia ja älykotia käsittelevissä teksteissä. Sekä postia että älykotia koskevissa tutkimuksissa tulosten avulla on tarkoitus saada laadullisilta piirteiltään mahdollisimman edustavasti tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Aineiston laadullinen merkitsevyys on älykotia koskevassa osuudessa (ks. lisää luvusta 1.3.3) pyritty varmistamaan muodostamalla näyte Elisa Communicationsin nykyisestä asiakaskunnasta, ISDN- ja ADSL-palveluiden käyttäjistä. Tällöin on näytteeseen voitu valita sellaisia henkilöitä, joilla on kokemuksia kodin teknologiapalveluiden hankkimisesta ja käytöstä. Myös postia koskevassa tutkimuksessa (ks. lisää luvusta 1.3.2) em. merkitsevyys on toteutunut, sillä aineistoa kerättiin sellaisten ihmisten parissa, joille sähköposti on tuttu viestintäväline. Paperista postiahan saavat kaikki. Kuluttajien käyttäytymisen laadullinen ymmärtäminen ei suinkaan ole vain yliopistojen ja korkeakoulujen intresseissä. Erityisesti asian pitäisi koskettaa kuluttajille palveluita ja tuotteita valmistavia, suunnittelevia ja tarjoavia yrityksiä. Toki on yrityksiä, jotka ovat tämän oivaltaneet, mutta valitettavan usein luotetaan ainoastaan tilastollisiin markkinatutkimuksiin ja -selvityksiin. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimus tulisikin nähdä toisiaan täydentävinä, ei toisensa poissulkevina lähestymistapoina: mitä vähemmän kuluttajien demografiset ominaisuudet selittävät heidän käyttäytymistään ja mitä enemmän elämäntapaan ja -tyyliin sekä persoonallisuustekijöihin liittyvät ns. psykografiset ulottuvuudet korostuvat, sitä enemmän kaivataan juuri laadullista tutkimusta tilastollista analyysiä syventämään. On keskityttävä entistä enemmän siihen, mitä kuluttajat itse sanovat eli pelkoihin, toiveisiin, iloihin, jne., jotka johdattavat tutkimusta askel askeleelta kohti merkityksiä ja merkitysten verkostoja. 2 Sen lisäksi, että käsillä olevassa julkaisussa tuodaan esille Kultun tutkimustuloksia, olemme pyrkineet esittämään samoissa kansissa sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysiä. Näin lukijalle jää viime kädessä mahdollisuus itse löytää molemmista lähestymistavoista niiden edut ja puutteet. 3

11 1.2 Katsaus Kultun kirjalliseen tuotantoon Vuodesta 1996 lähtien Kultun toiminnassa mukana oleville yrityksille on tehty yhteensä noin 30 kpl tutkimusraportteja hyvin moninaisista aiheista. Yhteistä näille ns. casetutkimuksille on ollut ensiksikin se, että ne on tehty johtoryhmäyritysten toimeksiantoina ja täten pitkälti niiden intressipiireistä käsin. Toinen yhdistävä asia liittyy tutkimuskontekstiin eli kuluttajien arki ja vapaa-aika ovat muodostaneet tutkimusympäristön lähes sataprosenttisesti. Kolmanneksi aineistonkeruumenetelmät ovat olleet pääasiassa laadullisia. Lisäksi yhteistä on ollut se, että tarkasteltavana on usein ollut tietty internetissä oleva palvelu tuskin koskaan pelkästään tekninen laite, jonka kautta kulloinkin tarkasteltavana ollutta palvelua on käytetty. Sanomattakin on myös selvää, että ihmisen näkökulma oli hän sitten katsoja, käyttäjä tai kuluttaja on ollut tutkimuksia ja raportteja ohjaavana punaisena lankana. Kultu on tehnyt tutkimusta niin edelläkävijöiden ja aikaisten omaksujien kuin vitkastelijoidenkin parissa. Yrityksille tehtyjen tutkimusraporttien lisäksi Kultu on kirjoittanut käsillä oleva teos mukaan lukien viisi Tekesin eri julkaisusarjoissa ilmestynyttä julkaisua. Taulukoissa on listattu kaikki kirjalliset tuotokset aikana. On huomattava, että ns. yritysraportit on tarkoitettu vain Kultun toiminnassa mukana olevien yritysten käyttöön. Tekesin julkaisusarjoissa ilmestyneet teokset sitä vastoin ovat julkisia, kaikille asioista kiinnostuneille suunnattuja (taulukko 1.9.). Niissä on käsitelty Kultun johtoryhmän suostumuksella yritysraporttien tuloksia yleisemmällä tasolla lisäten tuloksiin enemmän teoreettista otetta. Julkaisuja voi joko tilata Tekesistä tai ladata Tekesin sivuilta ( Julkaisut ovat maksuttomia. Taulukko 1.3. Yritysraportit vuonna Nimi Broadband Village I Lyhyt luonnehdinta Broadband Village -hankkeen tavoitteena oli testata kotikäyttäjän laajakaistaisia palveluita, Kylätie-konseptia sekä päätelaitteita verkotetulla asuntomessualueella Ylöjärvellä. Ensimmäisellä haastattelukierroksella pyrittiin selvittämään sitä, miten palvelukeskus tai vaihtoehtoisesti yksittäinen internetpalvelu otetaan vastaan ja millaisia odotuksia kokeiluun osallistuvilla talouksilla on ko. palveluista. Verkko-Aamulehti Tutkimuskohteena oli sähköistä julkaisemista edustava palvelu. Tässä casessa tutkittiin erityisesti perinteisen ja sähköisen lehden suhdetta haastattelemalla Verkko-Aamulehti -palveluun rekisteröityneitä käyttäjiä. Broadband Village / lapset Broadband Village -casen ensimmäisen kierroksen haastatteluissa kävi ilmi, että yksi tärkeä motiivi perheiden kokeiluun osallistumiselle olivat lapset, tämän vuoksi päätettiin haastatella myös perheiden lapsia. Tarkoituksena oli selvittää lasten yleistä suhtautumista ja mielikuvia tietotekniikkaa kohtaan. Liikkuvan käyttäjän multimediapalvelut I Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää käyttäjien kokemuksia mobiilista mediasta ja lähinnä yrityskäyttöön kohdistetuista internetpalveluista. Ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin käyttäjien kokeiluun liittämiä odotuksia. 4

12 Taulukko 1.4. Yritysraportit vuonna Nimi Media On Demand Lyhyt luonnehdinta Media on Demand -hankkeen tavoitteena oli saada kokemuksia digitaalisesta mediasta ja nopeasta tiedonsiirrosta. Tutkimuksen kohteena olivat erityisesti liikkuva kuva ja ääni tietoverkossa ja niiden merkitys kuluttajille sekä kokemus internetistä ja www:stä yleisemmälläkin tasolla. Galilei ja kadonneet lelut Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää paitsi suhtautumista interaktiiviseen lastenohjelmaan myös yleisemmin lasten tietoteknistä osaamista haastattelemalla Galilei ja kadonneet lelut -ohjelmaan osallistuneita lapsia ja heidän vanhempiaan. Liikkuvan käyttäjän multimediapalvelut II Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää käyttäjien kokemuksia mobiilista mediasta ja lähinnä yrityskäyttöön kohdistetuista internetpalveluista. Toisessa vaiheessa kartoitettiin käyttäjien kokemuksia palveluiden käytöstä sekä tarvetta tällaisille päätelaitteille räätälöidyille palveluille. Broadband Village II Toisella haastattelukierroksella kohderyhmää laajennettiin ottamalla mukaan alueen vuokrataloasukkaita. Tässä vaiheessa pyrittiin selvittämään, olivatko alusta asti mukana olleiden perheiden odotukset muuttuneet ensimmäiseen kierrokseen verrattuna ja lisäksi haluttiin selvittää kaikkien perheiden osalta, millaista vuorovaikutusta alueen asukkaiden kesken oli syntynyt sähköisellä vuorovaikutusareenalla. Virtuaalikielikoulu I Virtuaalikielikoulu oli laajakaistaverkon palvelukokeiluihin kuuluva virtuaalinen oppimisympäristö. Palvelukokeilulle pohjaa luovassa ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena oli selvittää virtuaalikielikoulukokeiluun liittyviä odotuksia ja tarpeita. Haluttiin selvittää erityisesti videoneuvottelun merkitystä opiskelussa ja opiskelijoiden välisessä viestinnässä. Tarkastelun kohteena oli videoneuvottelun vaatima osaaminen sekä myös kuvan mahdollisesti tuoma lisäarvo verkkoviestinnälle. Broadband Village III Interaktiivisen television odotukset Kolmannella haastattelukierroksella kohderyhmää laajennettiin edelleen ottamalla mukaan kokeiluun myös ei-osallistujia eli asukkaita, jotka eivät olleet lähteneet mukaan Broadband Village -kokeiluun. Tämä oli myös kokeilussa mukana olevien osalta ensimmäinen varsinaisia kokemuksia mittaava kierros. Tavoitteena oli selvittää, miten Kylätien palveluja oli käytetty ja oliko niiden käyttö aiheuttanut muutoksia perheiden arkielämässä. Ei-osallistujia haastattelemalla pyrittiin selvittämään, miksi he eivät olleet lähteneet kokeiluun mukaan sekä näiden ryhmien mahdollisia eroja. Tutkimuksen kohteena oli interaktiivinen televisio laajassa mittakaavassa. Tavoitteena oli selvittää kuluttajien mielipiteitä internetin käytöstä television kautta sekä ottaa myös yleisimminkin kantaa digitaaliseen televisioon liitettyihin ominaisuuksiin. Kyseessä oli mielikuvien kartoitus. Media On Demand Tutkimuksen kohteena oli osana MTV3:n internetpalvelua oleva vuorovaikutteinen virtuaalimaailma, jossa tarkasteltiin palvelun käyttäjien väliseen vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä. Samalla kartoitettiin laajemmin esimerkiksi chat -palveluiden käyttöä. Lisäksi pyrittiin selvittämään millaista lisäarvoa 3D-ympäristö tuo ja millaisiin palveluihin se parhaiten sopii. Interactive Media On Demand Tutkimuskohteena oli internettelevisio. Casessa haluttiin selvittää erityisesti tietokoneen ja television välisiä eroja internetin käytössä. Haluttiin selvittää mm. sitä, muuttaako televisio päätelaitteena jollakin tavalla suhtautumista internetiin ja soveltuuko se paremmin esimerkiksi aloitteleville internetin käyttäjille. Samalla kartoitettiin internettelevision käytössä vaadittavia laitteita ja niiden miellettyä käytettävyyttä. 5

13 Taulukko 1.5. Yritysraportit vuonna Nimi Virtuaalikielikoulu II Broadband Village IV Interaktiiviset laajakaistapalvelut kaapelitelevisioverkossa Liikkuvan käyttäjän kuvallinen viestintä I Elektroninen kaupankäynti ja asiointi Liikkuvan käyttäjän kuvallinen viestintä II Internettelevisio inettv Lyhyt luonnehdinta Laajakaistaverkon palvelukokeiluihin kuuluvan virtuaalikielikoulun toisen vaiheen haastatteluissa tavoitteena oli selvittää palvelun käytöstä saatuja kokemuksia. Haluttiin selvittää erityisesti videoneuvottelun merkitystä opiskelussa ja opiskelijoiden välisessä viestinnässä. Tarkastelun kohteena oli paitsi videoneuvottelun vaatima osaaminen myös kuvan mahdollisesti tuoma lisäarvo verkkoviestinnälle. Neljännellä haastattelukierroksella keskityttiin kokeiluun osallistuneiden talouksien käyttökokemuksiin, jolloin palvelut olivat olleet käytettävissä noin vuoden ajan. Pitkittäistutkimuksen ansiosta voitiin tarkastella käytännössä, miten multimediapalvelut mahdollisesti integroituivat osaksi kuluttajien arkielämää ja millaisia muutoksia ne aiheuttivat aikaisemmissa toimintarutiineissa. Casessa haastateltiin kaapelitelevisioverkkoa hyödyntävän kaapelimodeemin käyttäjiä. Kaapelimodeemi tarjosi kuluttajille uuden vaihtoehtoisen, nopean yhteyden internetiin. Lisäksi casessa oli mahdollista tarkastella palvelukeskuskonseptin ja yksittäisen palvelun suhdetta toisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuluttajien suhtautumista matkapuhelinverkkojen tarjoamiin uudenlaisiin kuvallisiin viestintätapoihin. Kohderyhmänä oli suhteellisen laajasti sähköpostiin ja matkapuhelimeen tottuneet käyttäjät, jotka olivat joko työnsä puolesta tai muulla tavoin liikkuvia. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaisia mobiiliin viestintään kohdistuvia odotuksia ja tarpeita heillä oli. Lisäksi tarkasteltiin lähemmin näihin tarpeisiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa haluttiin kartoittaa mahdollisimman laajasti kuluttajien suhtautumista verkko-ostamiseen yleensä sekä mielikuvia olemassa olevista elektronisen kaupankäynnin järjestelmistä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuluttajien suhtautumista matkapuhelinverkkojen tarjoamiin uudenlaisiin kuvallisiin viestintätapoihin. Tutkimuksen toisessa vaiheessa haastateltavilla oli koekäytössä kommunikaattori sekä digitaalikamera ja tällöin tavoitteena oli täsmentää ensimmäisellä kierroksella selvitettyjä odotuksia sekä kartoittaa kokemuksia kuvien lähettämisestä mobiilisti. Casessa päätavoitteena oli tutkia internetin käyttöä television kautta. Tämän lisäksi kartoitettiin haastateltavien mielikuvia television digitalisoitumisesta. Tässä casessa haastateltavat henkilöt olivat itse hankkineet inettv -päätelaitteen käyttöönsä. Vuonna -97 Interactive Media on Demad -casessa samaa aihetta oli lähestytty haastattelemalla koekäyttäjiä, joilla oli kokeilukäytössä televisioon liitetty tilaajapääte. Taulukko 1.6. Yritysraportit vuonna Nimi Pelaaminen ja ostaminen verkossa Reaaliaikainen vuorovaikutteisuus TV-ympäristössä Verkkomedia ihmisten arjessa Lyhyt luonnehdinta Tutkimus toteutettiin kirjekyselynä Veikkauksen OnNet -palveluun rekisteröityneiden keskuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää palvelun koettua laatua ja hintaa, pelaamiskäyttäytymistä sekä pelaajaprofiileita. Lisäksi tarkasteltiin pelaamisen nettolisäystä suhteessa asiamiespelaamiseen. OnNettiin liittyvien kysymysten lisäksi selvitettiin myös yleisemmällä tasolla verkko-ostamista sekä mielikuvia ja odotuksia tulevaisuuteen liittyen. Raportissa käsiteltiin yleisesti inettv:n hankintaa ja käyttöä. Tämän jälkeen raportoitiin chatin käyttöä yleensä, vertailtiin chattailua television ja tietokoneen kautta sekä pohdittiin chattailua televisio-ohjelmien yhteydessä. Lopuksi tarkasteltiin tulevaisuutta, ja erityisesti digitaalista televisiota. Tutkimus keskittyi kuluttajien kokemuksiin siitä miten, missä ja ennen kaikkea miksi he verkkomediaa käyttävät. Tutkimuskohteena oli Iltalehti Online. Tutkimuksessa kartoitettiin myös Iltalehti Onlinen käyttäjien suhtautumista erilaisiin skenaarioihin, jotka liittyvät tulevaisuuden mediaympäristöön. 6

14 Taulukko 1.7. Yritysraportit vuonna Nimi Digitaalitelevisio-odotukset ja vastaanotto Lyhyt luonnehdinta Tutkimusraportissa selvitettiin kuluttajien mielikuvia ja käsityksiä muun muassa siitä, mitä on digitaalisuus televisioympäristössä, mitä digitaalinen televisio ja set-top-box saisivat maksaa, mitkä palvelut/sisällöt olisivat mielekästä vastaanottaa television, tietokoneen tai mobiilin laitteen kautta, mitkä kanavaniput ovat mielenkiintoisimpia, minkä tasoinen interaktiivisuus sopii eri ohjelmatyyppeihin sekä miten digitaalitelevisiota käytettäisiin kotona. WAP-palvelut osana arkiviestintää Tutkimus keskittyi kuluttajien kokemuksiin ja käsityksiin muun muassa siitä, miksi he ovat WAP-puhelimen hankkineet, mitkä palvelut he kokivat mielekkäimmiksi, mitä piirteitä liittyi WAP-palveluiden, Sonera Zedin ja Nokian 7110:n käyttöön, miten tietoturva-asiat nähtiin toteutuvan WAP-palveluissa, mitä mieltä oltiin mainonnasta mobiilissa viestimessä sekä millaisia parannuksia ehdotettiin WAP-palveluihin. Taulukko 1.8. Yritysraportit vuonna Nimi Älykäs koti Lyhyt luonnehdinta Tässä tutkimuksessa pyrittiin löytämään niitä ihmisten mielikuvia ja odotuksia, joita he kodin teknologiapalveluihin ja tulevaisuuteen liittävät sekä kartoittamaan kotiin, perheeseen ja arkielämään liittyviä tapoja, rutiineja ja tottumuksia. Tulevaisuuden älykkään kodin visiointia lähestyttiin keskittymällä mm. seuraaviin teemoihin: Mistä muodostuu kotoisuus ja onko skenaarioiden tuottama mielikuva kodista kotoisa vai vähemmän kotoisa? Mitä ovat perheen viestintään liittyvät arvot ja käytännöt? Minkälaisia ovat ihmisten rutiinit ja mitä medioita he käyttävät ja miten, mitä ovat medioiden käyttöön liittyvät mahdolliset ongelmat? Minkälainen olisi toimiva älykoti -brandi kuluttajien mielestä? Miten kuluttajat reagoivat tulevaisuuden älykodista tehtyihin skenaarioihin ja millaisia teknologiaratkaisuja kuluttajat haluavat älykotiinsa? Maksu-tv:stä digitaaliseen televisioon? Tutkimusraportti käsittelee digitaaliseen televisioon liitettäviä mielikuvia, mutta osittain myös kokemuksia, sillä haastateltavina oli maksu-tv:n piirissä olleita kuluttajia sekä Canal Digital -talouksia. Raportissa käsitellään mm. maksu-tv:n hankintaa ja katsomista sekä sitä, miten suhtaudutaan digitaalisen television hankintaan, tuleviin kanaviin ja kanavapaketteihin sekä vuorovaikutuksellisuuteen ylipäätään ja erityisesti tiettyihin interaktiivisiin palveluihin. Lisäksi oman kokonaisuutensa muodostavat mainontaan ja tv-ostamiseen (ns. t-commerce) liittyvät luvut. Muuttuva posti paperia vai bittejä? Tutkimuksessa käsitellään seuraavia asioita: paperisen ja sähköisen postin merkityksiä, tarkoituksia ja elinkaaria kuluttajien elämässä. Lisäksi luodaan katsaus siihen, millaista postia ihmiset ovat halukkaita vastaanottamaan vain paperisena ja millainen posti voisi kokonaan siirtyä sähköiseen muotoon. Mobile Services and Young Consumers Tutkimus toteutetaan vuoden 2001 loppupuolella, ja siinä käsitellään vuotiaiden nuorten matkapuhelimen käyttöä ja erityisesti erilaisten mobiilipalveluiden käyttöä. 7

15 Taulukko 1.9. Vuosina Tekesin julkaisusarjoissa julkaistut Kuluttajatutkimukset-hankkeen raportit. Nimi 1997 Väliraportti Kuluttajat ja multimediapalvelut Digitaalisen median raportti 1/97, Tekes Lyhyt luonnehdinta Raporttiin on koottu yhteen ensimmäisen toimintavuoden aikana suoritettujen osaprojektien tulokset. Raportissa tarkastellaan mm. kuluttajien verkkopalveluiden käyttöä, miten kuluttajat erilaisia media- ja palvelukäsityksiä hahmottavat, millaisia psykologisia ja sosiaalisia tarpeita tyydyttääkseen kuluttajat käyttävät verkotettua multimediaa, kuluttajan oppimisprosessia digitaalisessa mediassa, kuluttajan suhtautumista verkkopalveluiden käyttöön liittyviin kustannuksiin, kuluttajan asenteiden ja aikomusten merkitystä, käyttökonteksteihin liittyviä erityispiirteitä, vuorovaikutusta eri medioiden välityksellä sekä medioiden ja verkkopalvelujen käytön aiheuttamia muutoksia keskinäisessä kanssakäymisessä sekä eri näkökulmien (yksilöllinen, tekninen, taloudellinen, sosiaalinen) merkitystä digitaalisen median omaksumis- ja diffuusioprosesseissa Väliraportti Uusmedia kuluttajan silmin Digitaalisen median raportti 2/98, Tekes Kuluttajatutkimukset-hankkeen toisen toimintakauden eri osaprojektien tulokset on yhdistetty ja tämä raportti on laadittu niiden pohjalta ottaen huomioon myös ensimmäisen toimintakauden tulokset. Raportissa tarkastellaan mm. verkkopalvelujen käyttöä, tarpeita ja motiiveja, osaamista ja oppimista, maksuhalukkuutta, asenteita ja aikomuksia, käyttökonteksteja, muutosta vuorovaikutuksessa sekä eri tekijöiden merkityksiä Loppuraportti Internet suomalaisten arjessa Digitaalisen median raportti 3/99, Tekes Raportti piirtää kuvaa suomalaisista uusmedian käyttäjistä antaen laajan näkökulman eri käyttäjäryhmien suhtautumisesta niin tietokoneisiin kuin internetiin huomioiden myös ei-käyttäjien näkemyksiä. Raportissa kartoitetaan muun muassa suomalaisten laiteomistusta ja eri laitteiden hankinta-aikomuksia sekä tietokoneen ja internetin käytön aloittamista ja nykyistä käyttöä, sekä sitä, miksi kotiin hankitaan internetyhteys ja minkälaisiin talouksiin sitä puolestaan ei hankita. Lisäksi tarkastellaan internetin käyttötapoja lähtien liikkeelle internetistä kokonaisuutena ja päätyen yksittäisiin verkkopalveluihin. Lopuksi selvitellään erilaisten ihmisten valmiuksia ja halukkuutta uusmedian omaksumiseen käyttäjätyypittelyn avulla Kohti yksilöllistä mediamaisemaa Teknologiakatsaus 98/2000, Tekes Julkaisun ensimmäisessä osiossa Kuluttajanäkökulma digitaaliseen televisioon käsitellään digi-tv:tä kuluttajan ja käyttäjän näkökulmasta. Huomioon otetaan niin digi-tv:n haasteet kuin mahdollisuudetkin. Pohdittavina teemoina ovat muun muassa digi-tv:n hankinta, käytettävyys, käyttö, palvelu- ja kanavatarjonta, vuorovaikutteisuus digi-tv:ssä sekä sosiaaliset aspektit. Toisessa osioissa Mobiiliviestintä ja arki maalataan tulevaisuuden henkilökohtaista mobiilia mediamaisemaa, jota värittävät konvergenssi, uudet interaktiiviset palveluympäristöt sekä käyttäjien yhä lisääntyvät valinnan mahdollisuudet. Käsiteltäviä aihealueita ovat WAP-puhelimen hankinta ja käyttäminen, WAP-palvelujen käyttö ja kokemukset sekä sähköiseen kaupankäyntiin liittyvät asiat. Näitä tulevaisuuden mobiiliviestintäympäristöön liittyviä teemoja käsitellään arkielämän käyttökontekstin näkökulmasta Digitalisoituvan viestinnän monet kasvot Teknologiakatsaus 118/2001, Tekes Käsillä oleva julkaisu, joka keskittyy kvantitatiivisin menetelmin mobiilipalveluiden käyttöön ja käyttäjiin, sähköisiin palveluihin eri päätelaitteissa sekä sähköiseen kauppaan. Kvalitatiiviset teemakokonaisuudet koskevat postin paperista nykyisyyttä sekä paperisen että sähköisen postin tulevaisuutta kotitalouksissa. Lisäksi pohditaan ns. älykkään kodin mahdollisuuksia. 8

16 1.3 Taustaa tämän julkaisun teemoista Tilastoaineiston analyysi Kuluttajatutkimukset-hankkeen historiassa analysoitiin ensimmäisen kerran laajaa kvantitatiivista aineistoa vuoden 1998 loppupuolella. Aineiston keräys toteutettiin alihankintana Tilastokeskukselta, ja tuloksena syntyi Tekesin Digitaalisen median raportteja -sarjassa ilmestynyt Internet suomalaisten arjessa -julkaisu (1999). Tilastollisen aineiston keräys syntyi tuolloin tarpeesta suhteuttaa aiemmin toteutettujen kvalitatiivisten tutkimusten tuloksia suomalaiseen yhteiskuntaan yleistettävällä tavalla. Käsillä olevassa julkaisussa ns. kvantitatiivisen osuuden, kuten samalla myös koko kerätyn aineiston, lähtökohdat olivat hieman erilaiset: tarkoitus on ollut kuvata ajankohtaisia trendejä alati muuttuvassa mediamaailmassa sekä toisaalta yleisellä tasolla tuoda kuluttajien mielipiteen esille asioista, joita ei vielä välttämättä ole konkreettisesti olemassa. Edellisellä viitataan tässä yhteydessä mobiilipalveluiden käyttöön ja käyttäjiin (luku 2) ja sähköiseen kaupankäyntiin liittyviin (luku 4) analyyseihin sekä jälkimmäisellä erilaisten palveluiden ja päätelaitteiden yhteensopivuutta kuvaavaan lukuun 3. Kaiken kaikkiaan kerätty kvantitatiivinen aineisto pitää sisällään em. teemojen ja tavallisten taustamuuttujien lisäksi kysymyksiä internetistä, sillä tarkoituksena on vertailla internetin käyttökulttuurin muutoksia vuodesta Lisäksi kysymyksiä on yleisestä medioiden käytöstä ja kotitalouksien laitevarannosta. Tosin tässä julkaisussa käsitellään vain mobiiliutta, verkko-ostamista sekä palveluiden ja päätelaitteiden muodostamia kokonaisuuksia, koska ne ovat pitkälti julkaisun kvalitatiivisia kokonaisuuksia täydentävät. Muiden teemojen analysoinnin tuloksista tiedotetaan myöhemmin artikkeleiden ja alustusten muodossa eri foorumeilla. Tämänkertaisen tilastollisen aineiston keräys toteutettiin alihankintana Taloustutkimus Oy:ltä siten, että Kultu suunnitteli kyselylomakkeen, testasi sen toimivuuden sekä toteutti aineiston analyysin ja raportoinnin. Taloustutkimus Oy puolestaan koodasi lomakkeen tietokoneavusteiseen puhelinhaastatteluun (CATI) sopivaksi, toteutti aineiston keruun sekä käänsi aineiston SPSS-muotoon. Aineisto on kerätty pääosin vuoden 2001 toukokuussa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vuotiaat suomalaiset valtakunnallisesti kiintiöitynä iän (15 29-, ja vuotiaat), maakuntajaon ja sukupuolen mukaan. Otoskoko oli yhteensä 1911 kpl vuotiasta suomalaista. Tämän lisäksi haastateltiin yhteensä 82 kpl vuotiasta lasta vanhempien suostumuksella. Kaikista haastatteluista 20 % tehtiin matkapuhelimiin. Edellisistä johtuen on huomattava, että otos ei ole ns. puhdas satunnaisotos, vaan kiintiöotanta. Lasten osalta kerätty aineisto ei ole yleistettävissä oleva Nainen Sukupuoli Kultu Mies Tilastokeskus ( ) Kuvio 1.1. Vastaajien sukupuoli suhteessa koko väestöön. 30 Ikä viisivuosittain Kultu Tilastokeskus ( ) Kuvio 1.2. Vastaajien ikä suhteessa koko väestöön. 9

17 Maakunta Uusimaa/ Itä-Uusimaa Häme/Päijät-Häme Pirkanmaa Kymi/Etelä-Karjala Kultu Varsinais-Suomi Satakunta Etelä-Pohjanmaa/Pohjanmaa/ Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Etelä-Savo/Pohjois-Savo Tilastokeskus ( ) Pohjois-Karjala Kainuu/ Pohjois-Pohjanmaa Lappi Kuvio 1.3. Vastaajat maakunnittain suhteessa koko väestöön. Aineiston analyyseissä on käytetty pääasiassa keskiarvotestejä ja ristiintaulukointeja, mutta myös faktorianalyysiä ja summamuuttujia on hyödynnetty. Keskiarvotesteistä käytetyimmät ovat varianssianalyysi sekä t-testit. Ristiintaulukoinneissa tilastollista merkitsevyyttä on käsitelty χ 2 -testillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajana on pidetty sitä, että ns. p-arvo on enintään 0,05. Puhelinhaastatteluaineisto muodostuu siis sukupuolen, iän ja asuinkunnan mukaan edustavasta otoksesta vuotiaista suomalaisista. Kuviot kertovat tarkalleen näiden muuttujien jakautumisen suhteessa koko väestöön. Koko väestön tiedot on saatu pääosin Tilastokeskuksen StatFin-tilastopalvelun kautta ( Vertailukohtana on käytetty viimeisimpiä saatavilla olevia tilastotietoja. Yllä olevista kuvioista käy hyvin esille, että aineistomme on edustava vastaajien iän, sukupuolen ja asuinkunnan mukaan tarkasteltuna. Näiden muuttujien suhteen aineistossamme ei siis ole ali- tai yliedustavuutta. Siirryttäessä tarkastelemaan aineistoa muiden kuin kiintiömuuttujien mukaan, otoksen ja perusjoukon välillä on eroja, jotka on syytä pitää mielessä tuloksia lukiessa. Aineistossamme nimittäin ovat hieman yliedustettuina korkea-asteen koulutuksen hankkineet sekä ylemmät toimihenkilöt, kun taas alemmat toimihenkilöt ja perusasteen koulutuksen saaneet ovat aliedustettuina. Kuviosta 1.4. voidaan havaita sosioekonomisen aseman jakaantumisen erot toimihenkilöiden ja työntekijöiden suhteen Sosioekonominen asema Ylempi toimihenkilö Alempi toimihenkilö Työntekijä Kuvio 1.4. Vastaajat sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna. Vastaajien pääasiallista toimintaa 3 tarkasteltaessa ei voida tehdä kovin tarkkoja alaluokituksia, sillä aivan uusimpia tietoja ei ollut lokakuun lopulla 2001 saatavilla. Kuitenkin voidaan tehdä jako työvoimaan kuuluviin ja työvoiman ulkopuolella oleviin. Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa oli noin työllistä henkilöä, joiden keskuudessa työllisyysaste oli 67,4 % ja työttömyysaste 9,3 %. Kultun aineistossa vastaavat luvut ovat 65 % ja 2 %, joten työttömien voidaan sanoa olevan aliedustettuina aineistossamme. 3 Pääasiallinen toiminta-käsite kuvaa henkilön taloudellisen toiminnan laatua. Väestö jaetaan käsitteen avulla työvoimaan kuuluviin ja työvoiman ulkopuolella oleviin. Nämä ryhmät voidaan jakaa edelleen alaryhmiin ( 10

18 1.3.2 Paperinen ja sähköinen posti nyt ja tulevaisuudessa Muuttuva viestintäkulttuuri haastaa parhaillaan perinteisen paperisen viestinvälityksen. Tämä on herättänyt tutkimuksellista mielenkiintoa kansainvälisesti 4. Suomessa postin tulevaisuus kiinnostaa yhä laajemmin eri tahoja; ei vain Suomen Postia 5, vaan myös yrityksiä ja viranomaisia. Esimerkiksi Sisäasiainministeriön käynnistämä julkisen verkkoasioinnin kehittämishanke JUNA on verkkoasioinnin kehittämisen koordinointi- ja tukihanke, joka vastaa osaltaan julkisen hallinnon siirtymisestä verkkoasiointiin, verkkopalveluihin ja verkkokulttuuriin, oli mahdollinen päätelaite sitten tietokone tai matkapuhelin 6. Sähköistyvä arki koskee siis yhtä lailla niin kaupallisia kuin julkisiakin palveluja. Kuluttajat tulevat osallisiksi digitalisoituvista palveluista yhä enemmän, halusivat he sitä tai eivät. Koska posti on ihmisille arjen automaatio ja yksi olennaisimmista sidoksista yhteiskuntaan, on tärkeää selvittää mitä kuluttajat ajattelevat postin sähköistymisestä. Tässä osiossa käsitellään paperisen ja sähköisen postin vastaanottoa, käsittelyä ja vaikutuksia nykyisten kokemusten ja tulevaisuuteen liitettävien mielikuvien tasolla. Osiossa luodaan katsaus siihen, millaista postia ihmiset ovat halukkaita vastaanottamaan vain paperisena ja millainen posti voisi siirtyä, joko kokonaan tai osittain, sähköiseen muotoon. Lisäksi mietitään millainen posti sopisi vastaanotettavaksi eri päätelaitteiden digitaalisen television, mobiililaitteen vai tietokoneen kautta missäkin tilanteessa (luku 6). On tietenkin selvää, että ennen kuin voidaan perustellusti ottaa kantaa siihen, millä ehdoilla kuluttajat ovat valmiit korvaamaan joko osittain tai jopa kokonaan paperisen postin sähköisellä, on selvitettävä mitä paperinen posti ihmisille tänä päivänä merkitsee. Eli on vastattava kysymyksiin, jotka koskevat paperisen postin merkityksiä, tarkoituksia ja kotitalouskohtaisia elinkaaria kuluttajien arjessa (luku 5). Elinkaarella tarkoitetaan tässä yksittäisten postilähetysten elinkaarta kotitalouksissa. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että lukujen 5 ja 6 teemat liittyvät toisiinsa kiinteästi eli niitä voidaan pitää eräänlaisena jatkumona. Tästä huolimatta luvut ovat myös itsenäisiä kokonaisuuksia, minkä vuoksi molemmissa on oma pohdintaosuutensa kokoaville kommenteille sekä johtopäätöksille. Lähtökohtana pidettiin sellaisten henkilöiden mukaan saamista, jotka käyttivät haastatteluajankohtana sähköpostia tai ainakin joku kotitalouteen kuuluvista ja haastatteluihin osallistuneista käytti sitä. Tarkoituksenahan oli mm. saada selville tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden käsityksiä postin paperisesta ja sähköisestä tulevaisuudesta, jolloin sähköpostia käyttäneet kykenevät hahmottamaan tulevaisuuden viestinnällisiä ja erityisesti sähköiseen postiin liittyviä tarpeitaan paremmin kuin ne, joilla ei vielä ole kokemusta internetistä ja sähköpostista. Kyseessä ei kuitenkaan ole edelläkävijöiden tai aikaisten omaksujien ryhmä, vaan pikemminkin ryhmä ihmisiä, joille sähköposti on muodostunut osaksi normaalia (työ)arkea. Muista psykografisista piirteistä mainittakoon, että lähes kahdella kotitaloudella kolmesta oli internetyhteys kotona, internetiä käytettiin pääasiassa työpaikoilla ja kotona lähes päivittäin sekä internetin käyttökokemus painottui muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta useaan vuoteen. Sähköpostin käyttö mukaili hyvin pitkälle internetin käyttöä useuden, käyttökokemuksen ja -paikkojen osalta. Mikäli internetiä käytettiin, käytettiin poikkeuksetta myös sähköpostia (ja päinvastoin). Haastateltavat lähettivät päivittäin lähes yhtä paljon sähköpostiviestejä kuin vastaanottivatkin. Vain kolme haastateltavaa ei omistanut matkapuhelinta. Tekstiviestit olivat lähes kaikille tuttu viestintämuoto. Demografisilta taustoiltaan haastatteluissa mukana olleet olivat pääosin vuotiaita, keski- tai korkea-asteen koulutuksen omaavia melko hyvin toimeentulevia palkansaajia. Aineisto kerättiin käyttämällä erilaisia ja toisiaan täydentäviä menetelmiä. Pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluita, joissa keskityttiin mm. kysymyksiin aamun sanomalehdestä, päivittäisestä paperisesta postista, sähköisestä postista sekä postin vastaanoton tulevaisuudesta. Ennen haastatteluosuutta haastateltavia pyydettiin kuitenkin suorittamaan postin lajittelutehtävä. Ko. tehtävän ideana oli saada konkreettisia havaintoja siitä, miten ihmiset lajittelevat postinsa; mitkä postit avattaisiin heti ja mitkä myöhemmin sekä millä perusteella. Tehtävän suorittamiseksi haastateltaville annettiin pino postia, jossa oli erilaista paperista postia yhteensä 36 kpl. Mukana oli laskuja, henkilökohtaisia kirjeitä, tilattuja aikakauslehtiä, sanomalehtiä sekä massa- ja suoramainontaa. Haastateltavien paperipostirutiineja puolestaan kartoitettiin seurantapäiväkirjoilla, joissa keskityttiin yhden viikon ajan sekä sanomalehteen (esim. kuka haki/luki lehden, milloin/missä sitä luettiin, mitä lehdelle tehtiin lukemisen jälkeen) että 4 Kultu on tehnyt yhteistyötä Surreyn yliopiston Digital World Research Centren kanssa ( jossa erityisesti juuri paperisen ja sähköisen postin tulevaisuus on nostettu yhdeksi tutkimukselliseksi painopistealueeksi. Tässä julkaisussa esitettyjä posti-tuloksia verrataan jatkossa Englannissa tehtyjen vastaavien tutkimusten tuloksiin. Itse asiassa postin vastaanoton muutoksia kartoittava Kultu-tutkimus käynnistyi juuri DWRC:n ehdotuksesta, ja mukana prosessissa oli myös Suomen Posti. 5 Esim. Netposti-palvelu: Postilaatikkoon voi vastaanottaa yritysten kirjeitä ja laskuja sähköisessä muodossa. Laskut voi maksaa suoraan pankin kautta. ( 6 Julkisen verkkoasioinnin kehittämishankkeen (JUNA) Mobiilisuuden mahdollisuudet julkisissa verkkopalveluissa -projektissa on selvitetty mahdollisuuksia, edellytyksiä ja rajoitteita tuottaa julkisen hallinnon palveluita mobiilikanavaan ( 11

19 ennen kaikkea päivittäiseen paperiseen postiin (esim. kuka haki/avasi/luki postin, mihin se laitettiin, kuka lajitteli postin, missä/milloin postia luettiin). Tällä useamman eri tutkimusmenetelmän käytöllä on pyritty saamaan mahdollisimman kattavasti tietoa tutkimuskohteesta. Tällaista toisiaan täydentävien menetelmien käyttöä kutsutaan triangulaatioksi, ja tätä menetelmien yhdistämistä hyödynnettiin myös älykästä kotia käsittelevässä tutkimuksessa (ks. luku 7). Sekä paperista ja sähköistä postia että älykästä kotia käsittelevissä tutkimuksissa on käytetty sekä aineisto- että tutkijatriangulaatiota: sen lisäksi, että tutkimusprosesseissa on yhdistelty erilaisia tutkimusaineistoja, samaa ongelmaa on tutkinut useampi tutkija (alkuperäistä tutkimusraporttia olivat mukana kirjoittamassa YTM Marika Jokinen, YTM Marika Koivumäki, VTM Sanna Leppänen ja YTM Timo Pihlajamäki). Tällainen triangulaatio monipuolistaa tutkimusta ja tarjoaa laajempia näkökulmia tutkimusongelmiin. (Ks. lisää Eskola & Suoranta 1998, ) Kaiken kaikkiaan posti-tutkimuksessa haastatteluja tehtiin 19 kotitaloudessa, joissa oli mukana yhteensä 30 henkilöä. Kotitaloustyypeittäin tarkasteltuna sinkkutalouksia oli mukana kuusi, kahden aikuisen lapsettomia pariskuntia kahdeksan ja lapsiperheitä yhteensä viisi taloutta. Aineisto kerättiin pääasiassa vuoden 2001 toukokuussa. Haastatteluita tehtiin sekä Pirkanmaalla että pääkaupunkiseudulla Älykäs koti Keskustelut älykkäästä kodista ovat yleistyneet muutaman viime vuoden aikana. Itse aihe ei kuitenkaan ole varsinaisesti uusi, sillä siitä on kirjoitettu jo vuosikymmeniä, aina 60-luvulta lähtien. Ajankohtaiseksi aiheen tekee 2000-luvulla se tosiasia, että älykäs koti on ensimmäisen kerran todellakin teknisesti mahdollista toteuttaa, se ei enää toteudu pelkästään tieteistarinoissa ja muissa tulevaisuuden visioissa. Pantzarin (2000, 184) mukaan tämä on mahdollista, koska älykodin tuotekehitys on monin tavoin sidoksissa tekniikan kehittymisen lisäksi ennen kaikkea tieto- ja kommunikaatiotekniikan yhteensulautumiseen eli konvergenssiin. Kun vielä mediateollisuus on sisällöntuotantoineen hyvää vauhtia digitalisoitumassa, on älykodin kehittelyllä paremmat lähtökohdat kuin koskaan aiemmin. Älykäs koti on siis jo ovella. Kultun älykkääseen kotiin liittyvässä tutkimusraportissa kuten käsillä olevan julkaisun älykotiosiossakaan ei painotettu itse termin määritelmää, vaan lähtökohdaksi otettiin kuluttajien omat käsitykset tulevaisuuden kodista. Tutkimusongelmaa lähestyttiin kartoittamalla kuluttajien mielikuvia kodista ja pyrittiin selvittämään, miten tulevaisuuden kodissa voitaisiin säilyttää ihmisille tärkeät asiat ja kuitenkin nykyteknologiaa hyödyntämällä tarjota koteihin kuluttajia kiinnostavia palveluita. Tarkoituksena on ollut hahmotella kuluttajien näkemyksiä ja mielikuvia, uhkia ja odotuksia älykoti-ajatukseen liittyen sekä visioida, millainen älykotikonsepti voisi vastata kuluttajien odotuksia. Tulevaisuuden älykotia on ideoitu yhdessä haastateltujen kanssa heidän odotustensa pohjalta. Tavoitteena on näin ollen sekä tuoda yksilön tai yhteisön toiminnasta esiin uutta tietoa että myöskin kehittää toimintaa. (Hagman 2001.) Tällainen tutkimus lähtee ajatuksesta, että tutkimuksesta tulee saada aikaan muutakin kuin kasvavia paperikasoja, tutkimusta tulee tehdä tavallisten ihmisten kanssa ja tutkimus tulee yhdistää heidän jokapäiväiseen toimintaansa. Arkisen toiminnan kehittämisen lisäksi pyritään arkiseen toimintaan tuomaan uutta ymmärrystä. (Aaltola & Syrjälä 1999, 11-24; Heikkinen & Jyrkämä 1999, ) Tämä oli lähtökohtana myös tekemässämme paperisen ja sähköisen postin nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevassa tutkimuksessa (luvut 5 ja 6). Teknologiapalveluiden tuominen kotiin, mahdollisimman lähelle kuluttajaa, on joka tapauksessa asia, jossa kuluttajien odotusten kuuleminen on erityisen tärkeää. Mikäli yleisenä tavoitteena on nykyteknologian mahdollisuuksien sekä ihmisten kotiin ja arkielämään liittyvien tapojen ja mieltymyksien mahdollisimman saumaton yhteensovittaminen, on kuluttajien äänen kuuluttava jo älykotikonseptien ensimmäisistä hahmotelmista lähtien. Kultun tutkimus älykkäästä kodista voidaan nähdä eräänlaisena jatkotutkimusta palvelevana esikartoituksena, jossa on pyritty laajasti selvittämään kotiin ja ihmisten arkielämään olennaisesti kuuluvia asioita. Olemme pyrkineet löytämään niitä ihmisten mielikuvia ja odotuksia, joita he liittävät kodin teknologiapalveluihin ja tulevaisuuteen sekä kartoitettu kotiin, perheeseen ja arkielämään liittyviä tapoja, rutiineja ja tottumuksia. Tuloksia analysoitaessa on pohdittu näiden esiinnousseiden asioiden merkitystä älykodin suunnittelun kannalta. Tältä pohjalta on mahdollista jatkotutkimuksissa lähteä tarkentamaan älykotikonsepteja. 12

20 Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 20 ISDN- tai ADSL-yhteyden omaavaa kotitaloutta pääkaupunkiseudulla. Haastatellut kotitaloudet olivat Elisa Communicationsin asiakkaita. Pääpaino tutkimuksessa oli lapsiperheillä, mutta vertailumahdollisuutta toivat mukana olevat yksinasuvien taloudet sekä lapsettomat pariskunnat. Näytteeseen kuului 13 lapsiperhettä, neljä lapsetonta pariskuntaa ja kolme yksin asuvaa henkilöä. Yhteensä tutkimuksessa haastateltiin 51 henkilöä, joista aikuisia oli 36 ja lapsia 15. Haastateltujen taustoista on syytä mainita, että he olivat pääasiassa hyvin toimeentulevia sekä hyvin tietotekniikkaorientoituneita henkilöitä, joten aivan keskivertokuluttajien haastatteluista ei ollut kyse. Voidaankin sanoa, että kyseessä oli eräänlainen edelläkävijäjoukko tai aikaisten omaksujien ryhmä. Tämä syytä pitää mielessä luvun 7 tuloksia luettaessa. Älykäs koti -tutkimuksessa pääasiallisena haastattelumenetelmänä oli (puolistrukturoitu) teemahaastattelu, ja haastattelut toteutettiin marras joulukuussa Haastattelut olivat joko ryhmä- tai yksilöhaastatteluja perheenjäsenten lukumäärästä riippuen. Haastattelujen yhteydessä aineistoa kerättiin myös kartoittamalla tulevaisuuden älykodista tehtyjen skenaarioiden herättämiä mielikuvia. Lisäksi perheiden arkeen kuuluvia rutiineja kartoitettiin seurantapäiväkirjojen avulla viikon ajalta. Kyse on osittain tulevaisuuteen suuntautuvasta tutkimuksesta, jossa tarkoituksena on yleisellä tasolla kuvata sellaisia mahdollisuuksia, voimia, toimenpiteitä ja ehtoja, joilla eri visiot olisivat saavutettavissa ja toteutettavissa nykytilanteesta lähtien, ja arvioida sitä motivaatioperustaa, joka tekee tarkasteltavista visioista joko toivottavia ja haluttavia tai torjuttavia (Malaska 1993, 9). Tutkimuksessa siis sekä kuvaillaan perheiden tämän hetken arkeen liittyviä asioita, haastateltujen omia mielikuvia kodista nyt ja tulevaisuudessa että pyritään aineiston perusteella visioimaan tulevaisuutta ja tulevaisuuden kotia. 13

21 LÄHTEET Kirjallisuus Aaltola, Juhani Syrjälä, Leena Tiede, toiminta ja vaikuttaminen. Teoksessa Heikkinen, Hannu L. T. Huttunen, Rauno Moilanen, Pentti (toim.). Siinä tutkija missä tekijä, toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. PS-viestintä Oy, Jyväskylä. Alasuutari, Pertti Laadullinen tutkimus. Vastapaino, Tampere. Eskola, Jari Suoranta, Juha Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Tampere. Hagman, Johanna Kuluttajatutkimukset-hanke Älykäs koti -tutkimusraportti. Julkaisematon. Heikkinen, Hannu L. T. Jyrkämä, Jyrki Mitä on toimintatutkimus. Teoksessa Heikkinen, Hannu L. T. Huttunen, Rauno Moilanen, Pentti (toim.) Siinä tutkija missä tekijä, toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. PS-viestintä Oy, Jyväskylä. Kuluttajatutkimukset-hanke Internet suomalaisten arjessa. Digitaalisen median raportti 3/99, Tekes, Helsinki. Malaska, Pentti Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuuteen tunkeutuminen. Teoksessa Vapaavuori, Matti (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Helsinki. Mäkelä, Klaus Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteita. Teoksessa Niskanen, Vesa A. (toim.) Tieteellisten menetelmien perusteita ihmistieteissä. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Helsinki, Pantzar, Mika Tulevaisuuden koti. Arjen tarpeita keksimässä. Otava, Helsinki. Pihlajamäki, Timo Peteri, Virve Meriläinen, Jutta Kuluttajatutkimukset-hanke. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Teknologiakatsaus 98/2000, Tekes, Helsinki. Työvoimatutkimus Tilastokeskus. Töttö, Pertti Tutkimusmenetelmätkin muuttuvat. Teoksessa Muutoksen sosiologia. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, Sanomalehti- ja verkkoaineisto StatFin-tilastopalvelu (2001). Tilastokeskuksen internetin välityksellä Suomea koskevaa tilastotietoa maksutta tarjoava palvelu. 14

22 II TILASTOAINEISTON ANALYYSI 2 Matkapuhelin: käyttö, palvelut ja merkitys Timo Karvinen 2.1 Johdanto Matkapuhelin on historiansa aikana käynyt läpi saman kaavan, jolla kaikki tekniset innovaatiot sosiaalisesti hyväksytään ja omaksutaan. Teknologiakeskustelun suomalaisessa versiossa matkapuhelin on muuttunut turhasta juppien lelusta jokaisen työkaluksi, eliitin laitteesta kaiken kansan käyttöesineeksi. Niin teknisten innovaatioiden kuin sosiaalisten vaikutustenkin alalla Suomea on sanottu mobiilielämäntavan koelaboratorioksi. Matkapuhelimen on katsottu mahdollistavan uudenlaisen elämäntavan ja muokkaavan ihmisten käsityksiä ajasta ja paikasta (mm. Kopomaa 2000). Suomalainen ja hänen matkapuhelimensa ovat tänään erottamattomia. Tässä tekstissä tehdään läpileikkaus tilanteeseen keväällä Kuinka haastatellut kuluttajat käyttävät matkapuhelintaan ja kuinka he siihen suhtautuvat? Pääpaino on kerätyssä havaintoaineistossa eli ihmisten aktuaalisessa tavassa käyttää matkapuhelimiaan. Matkapuhelimen peruskäyttöä eli puheluita ja yksityisten tekstiviestien lähettämistä ei tässä tekstissä käsitellä, vaan pääpaino on palveluissa. Luvussa 2.2 perehdytään matkapuhelimen omistamiseen liittyviin seikkoihin. Viimeisen parin vuoden aikana matkapuhelimet ovat levinneet myös vanhempiin ikäluokkiin, ja vaikka matkapuhelintiheys on lähellä 90 %, kasvun odotetaan edelleen jatkuvan. Seuraavassa luvussa 2.3 luodaan katsaus haastateltujen matkapuhelinpalveluiden käyttöön. Liiketaloudellisesta näkökulmasta markkinat joutuvat keskittymään entistä enemmän erilaisten lisäarvopalveluiden kehittämiseen, kun uusia matkapuhelimen hankkijoita ei edellisten vuosien malliin löydy. Matkapuhelinpalveluista osa on jo ottanut tulta alleen ja osa ainakin toistaiseksi jäänyt kuriositeeteiksi. Yritän aineistoon tukeutuen löytää vastauksia, tai ainakin hyviä kysymyksiä sille, miksi näin on käynyt. Mitä palveluja haastatellut ovat käyttäneet, mitä eivät ja miksi näin? Luvussa 2.4 keskitytään siihen, minkälaisia erilaisia merkityksiä kuluttajat antavat matkapuhelimelleen ja kuinka matkapuhelin liittyy heidän elämäänsä. Vaikka matkapuhelin on arkipäiväistynyt ja sen symboliarvo samalla laskenut, on se yksi tärkeimmistä teknisistä laitteista, mitä yksittäisellä kansalaisella on. Matkapuhelimen voi jopa sanoa olevan keskeinen osa kunkin identiteettiä ja elämäntyyliä. Yhteenvedossa käsitellään suomalaisen yhteiskunnan pitkälle menevää homogeenisuutta matkapuhelimien käytön suhteen. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että matkapuhelimeen liittyvät ilmiöt ovat miltei aina pääosin ikäpolvesta ja jossain määrin sukupuolesta riippuvia. Muut demografiset seikat, kuten esimerkiksi maantieteellinen sijainti, perheen tulot tai koulutus, tuottavat huomattavan vähän eroja. Haastateltujen käyttämien matkapuhelinpalvelujen käytön kautta pohditaan, mitkä seikat edistävät matkapuhelinpalveluiden käyttöönottoa. Lopuksi kysytään onko matkapuhelin ovi povattuun virtuaaliseen mobiilimaailmaan vai onko se vielä kenties yhä vain puhelin. 2.2 Matkapuhelimen omistaminen ja kulut Matkapuhelintiheys ja vanhusten tulo matkapuhelin kulttuuriin Vaikka matkapuhelinten myynti tällä hetkellä (lokakuu 2001) on Suomessa laskussa, on se jatkunut niin kotimaassa kuin maailmallakin kiivaana viime vuosina. Suomen matkapuhelintiheys on maailman huippuluokkaa ja matkapuhelimet syrjäyttivät lankapuhelimet määrässä jo vuonna Nykyään joka kolmas kotitalous käyttää pelkästään matkapuhelimia (Elkelä, Jakosuo, Nikali 2001). Tällä hetkellä noin yhdeksällä kymmenestä on matkapuhelin käytössään. 15

23 % kesä.00 touko.01 Kuvio 2.1. Matkapuhelintiheys Suomessa vuosina (Liikenneministeriön televiestintätilasto. Luku toukokuu 2001 on laskettu haastateltujen vastauksista kysymykseen Onko teillä henkilökohtaisessa käytössä matkapuhelin 1 ) % vuotta Kuvio 2.2. Kuinka monella prosentilla vastaajista on käytössä matkapuhelin iän mukaan. (n=1911) Miehet ovat perinteisesti olleet halukkaampia hankkimaan kaikkia teknisiä laitteita ja näin on asia myös matkapuhelinten osalta. Kaikista miehistä 90 %:lla on matkapuhelin henkilökohtaisessa käytössä, vastaava luku naisilla on 82 % (kaikki 86 %). Itä-Suomen läänissä on vähemmän (82 %) matkapuhelimia verrattuna muuhun maahan, mutta muutoin matkapuhelimet jakaantuvat tasaisesti koko maahan. Erot ovat ainoastaan muutaman prosentin luokkaa. Vähätuloisilla on vähemmän matkapuhelimia, mutta tämä selittyy pitkälti sillä, että he ovat vanhempia ja eläkeläisiä. Matkapuhelimen omistaminen on yhä vahvasti iästä riippuvainen, kuten kuvio 2.2 osoittaa. 1 Kultun luku on hieman erilainen laskennallisilta perusteiltaan. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat kysymykseen Onko teillä henkilökohtaisessa käytössä matkapuhelin. Siis matkapuhelimen omistajasta ei ole tietoa. Televiestintätilasto on laskettu jakamalla liittymien lukumäärä väestöllä. 16

24 Taulukko 2.1. Kuinka monella (%) vastanneista matkapuhelin käytössä vuosina 1999 ja 2001 iän ja sukupuolen mukaan. Ikä kymmenvuosittain Vuosi v v v v v. Yli 60 v. Yht. Nainen Kasvu Mies Kasvu (n=1911) (Vuoden 1999 luvut: Nurmela, Heinonen, Ollila, Virtanen. Vuoden 2001 luvut Kultun aineistosta toukokuulta 2001) Viimeisen parin vuoden aikana matkapuhelimet ovat levinneet rajusti myös vanhempien väestönosien käyttöön, kuten taulukko 2.1 paljastaa. Kasvu yli 60-vuotiailla naisilla on ollut jopa 200 % puolessatoista vuodessa. Osa ilmiöstä selittyy sillä, että tietty määrä matkapuhelimen käyttäjistä on vanhentunut ja siirtynyt vanhempaan ikäluokkaan tilastoissa. Huomionarvoista on se, että vanhempien kansalaisten matkapuhelimen hankkiminen on tapahtunut ilman heille erityisesti suunnattua laajempaa valtakunnallista markkinointikampanjaa. Yksi selitys ilmiölle on talouden elpyminen vuodesta 1998 lähtien. Vanhustaloudet ovat 1990-luvun lopulla alkaneet käyttää vanhoja säästöjään kulutukseen. (Ahlqvist, Pajunen 2000). Myöskin koko 1990-luvun lopun on tietoliikennealan maksujen osuus kasvanut talouksien kulutuksesta. Tämän tutkimuksen aineisto ei kuitenkaan tue käsitystä, että talouden varat olisivat merkitsevä tekijä matkapuhelimen hankinnassa tai käyttämisessä (ks. myös IDC 2001). Rahasta ei todennäköisesti ole kyse. Vanhemmat ikäluokat ovat hankkineet, tai heille on hankittu, matkapuhelimet turvallisuussyistä ja yhteydenpitoon sukulaisten kanssa. Voi vain arvata, miksi vanhusten tulo mukaan matkapuhelinviestintään tapahtuu vasta nyt. Teknisistä syistä se ei todennäköisesti johdu. Oleellisesti matkapuhelimen käyttö ei ole muuttunut helpommaksi viimeisen parin vuoden aikana. Matkapuhelimien perusmallit ovat toiminnaltaan ja käyttäjän näkökulmasta varsin samanlaisia kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Kuvassa 2.1 olevassa Nokian mallissa on vain kaksi nappia vähemmän kuin Ericssonin viisi vuotta vanhemmassa mallissa, mutta jos samalla napilla on useampia toimintoja, niin se aiheuttaa sekaannusta. Varsinkin tekstiviesteissä vaadittava saman napin käyttö useampana merkkinä on uusille käyttäjille ja vanhuksille aluksi vaikeaa. Lisääntyvät ominaisuudet teknisessä laitteessa, vaikka niitä ei käyttäisikään, pikemminkin vaikeuttavat kuin helpottavat käyttöä. Lisäominaisuudet tuovat mukanaan lisää hallittavaa, eli vaikeuttavat käyttöä. Kuva 2.1. Ericsson vuodelta 1996 ja Nokia vuodelta Yhteiskunta ei ole lähtenyt vetämään vanhempia kansalaisia mobiilikulttuuriin samalla lailla kuin atk- ja internetkulttuuriin. Matkapuhelinkursseja vanhuksille ei ole laajalti järjestetty. Yksittäisiä kursseja on kyllä pidetty. Erilaiset atk-pajat, nettinysset 2 ja atk-työllistämiskurssit taas ovat melkein kansalaisvelvollisuus, kaikille muille väestönosille ainakin. 3 Matkapuhelinten käyttöönotto noudattaa siinä mielessä samanlaista kaavaa kuin internetin käytön aloittaminen, että se leviää pääosin nuoremmilta vanhemmille. Tämän aineiston mukaan internetkäyttäjät eivät kuitenkaan ole juuri sen halukkaampia matkapuhelimen käyttämiseen kuin internetin ei-käyttäjät, paitsi yli 50-vuotiaiden ikäryhmässä, joista internetiä käyttäneillä oli hieman useammin matkapuhelin kuin internetin ei-käyttäjillä. Internetin ja matkapuhelimen käyttöönotto näyttävät noudattavan eri raiteita. Internetin käyttäjät ovat kyllä otollisempia matkapuhelinpalveluiden käyttäjiä, mutteivät vält- 17

25 tämättä hankkimaan laitetta tai sen peruskäyttöön. Ilmeisesti vanhusten kohdalla aika oli kypsä ja ylitettiin tietty kriittinen massa, joka tarvittiin matkapuhelimien leviämiselle myös heidän keskuuteensa Mallit, maksut ja maksajat Keskimäärin talouksissa on kaksi matkapuhelinta. Yksittäisen haastatellun matkapuhelin on yleensä hänen toinen kappaleensa. Miehillä on ollut hieman enemmän matkapuhelimia. Suurin osa matkapuhelimista on GSM-puhelimia (90 %). WAP-puhelimia on 8% ja kommunikaattoreita vain 2 %. WAP-puhelimen piti tuoda internetpalvelut matkapuhelimeen. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Kuluttajat eivät tunnu tarvitsevan WAP-palveluja ja palvelu on kärsinyt myös teknisistä ongelmista. Taulukko 2.2 on korutonta kertomaa WAPin suosiosta vastanneiden keskuudessa. Taulukko 2.2. Haastateltujen WAP-puhelimen ja -palveluiden käyttö. Omistaa WAP-puhelimen 8 Käyttänyt WAP-ominaisuutta 7 Aikoo ostaa WAP-puhelimen seuraavan 4 6kk aikana* Käyttää WAP-palvelua edes kerran viikossa 1 (n=1911) (*GPRS puhelinta, jossa on WAP, ei ollut markkinoilla, eikä sitä vielä markkinoitu aineistoa kerättäessä) Kaikki, joilla on WAP, eivät edes ole käyttäneet palveluja. WAPin käyttäjät ovat pääosin miehiä ja hieman varakkaampia. Ne harvat kommunikaattorit, jotka aineistossa ovat, kuuluvat varakkaammille keski-ikäisille, molemmille sukupuolille tasaisesti. % Tällä hetkellä odotetaan matkapuhelinten ns. kolmatta sukupolvea. Uusimmat puhelimet tarjoavat GPRS (general packet radio service) ominaisuuden. GPRS, joka sisältää WAP-mahdollisuuden, perustuu jo olemassa olevaan GSMtekniikkaan. Tiedonsiirrossa GPRS toimii pitkälti internetin tapaan. Käyttäjän ei tarvitse erikseen ottaa yhteyttä operaattoriin, sillä GPRS mahdollistaa matkapuhelimen jatkuvan yhteyden verkkoon ja palveluihin. Tekniikan käyttöönotto vaatii kuitenkin kuluttajan ostamaan uuden puhelimen voidakseen käyttää palveluja. GPRS nähdään silti vain välivaiheena ennen kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkoa, UMTS:ää (Universal Mobile Telecommunications System), jolloin matkapuhelimella voidaan vihdoin siirtää sujuvasti myös liikkuvaa kuvaa. WAPin kurja menestys on operaattoreilla ja sisällöntuottajilla takaraivossa. GPRS:n mahdollisuuksiin suhtaudutaan melko ristiriitaisesti, osin jopa varovaisesti. Tässä kuvaava esimerkki verkkolehti Digitodaystä: Kuopio ( ) GPRS:n mahdollistamat huikeat nopeudet langattomiin päälaitteisiin saattavat operaattorien penseydestä päätellen jäädä pitkälti teoriaksi. Suomessa tekninen valmius yli neljän kanavan nopeuteen on vain yhdellä GPRS-operaattorilla. Suomalaisissa GPRS-verkoissa ei näillä näkymin vastoin joidenkin operaattorien tuotetietoja huristellakaan juuri yli 50 kilobittiä sekunnissa ylittävillä nopeuksilla. Näin esimerkiksi paljon puhuttu elävän kuvan lataaminen puhelimiin saattaa jäädä hyvin teoreettiseksi mahdollisuudeksi. Emme lähde soitellen sotaan, kiteyttää tunnelmat Soneran verkkopuolen johtaja Anni Vepsäläinen. Ei ole näköpiirissä, että saisimme GPRS:n lisäinvestoinneille katetta, kommentoi Soneran matkapuhelinverkoista vastaava tekninen apulaisjohtaja Mika Matturi. 4 Tekniikkaa ei sinänsä epäillä, vaan sitä, onko GPRS-palveluille toisaalta tekijöitä sisällöntuotannon puolella ja toisaalta kuluttajien keskuudessa halua ja tarvetta. Tuottaako GPRS mitään suurempaa lisäarvoa eri osapuolille? Laitevalmistajat taas uskovat mahdollisuuksiinsa. Nokia olettaa vuoden lopulla uusimpien GPRS-malliensa lyövän läpi niin kotona kuin maailmallakin. Pahimmat kilpailijat kuten Motorola ja Ericsson ovat huomattavasti skeptisempiä. Matkapuhelintiheyden kasvaessa uusien käyttäjien löytäminen on vaikeampaa, joten valmistajien täytyykin pyrkiä siihen, että kuluttajat uusisivat mallinsa. Tämä pätee erityisesti Suomeen, jossa on korkea matkapuhelintiheys. GPRS:n läpilyönnin esteeksi tai hidasteeksi saattaa muodostua palvelujen latautumisen nopeus. Nokian elo syys- 2 Nettinysse on Tampereen kaupungin kansalaisia internetin käyttöön opastava linja-autoon sijoitettu tuki- ja opetuspiste. Netti tarkoittaa internetiä. Nysse tarkoittaa Tampereen murteella linja-autoa, nysse tulee, siis nyt se tulee yleiskielellä. Nettinysse on siis internet-linja-auto järjestettiin seniorien viestintäpäivä, jonka tavoitteena oli opettaa yli 55-vuotiaita ottamaan käyttöön tämän päivän viestintävälineitä. Useissa kirjastoissa opastettiin vanhuksia internetin ja matkapuhelimen käytössä. Viestintäpäivän järjestivät Suomen kirjastoseura ja kirjastot yhdessä opetusministeriön, Soneran ja muiden yhteistyökumppanien kanssa. 4 Aivan lokakuun lopulla 2001 julkaistiin entisen valtionyhtiön Soneran huono tulos ja uusi strategia, jossa Sonera ilmoitti satsaavansa vähemmän kolmannen sukupolven matkapuhelintekniikkaan. Tämä entisestään heikentää tai hidastaa GPRS:n mahdollisuuksia. ( 18

26 kuussa tekemien testien mukaan WAP-palvelun ensimmäisen grafiikkasivun saaminen GPRS-puhelimeen kestää ilman yhteysmuutoksia 8 18 sekuntia ( Internetin käytettävyysasiantuntija Jakob Nielsenin mukaan keskivertokäyttäjä jaksaa odottaa web-sivun lataantumista noin 10 sekuntia. Sen jälkeen keskittyminen häiriintyy (Nielsen 2001). Kuluttajan voi olettaa haluavan matkapuhelinpalvelut puhelimeensa vieläkin nopeammin. Mobiililaitetta käytettäessä saatetaan olla liikkeellä tai sopimattomassa paikassa, jolloin ei ole mahdollisuutta tai halua odotella. Tietokoneen ääressä sopii odottaa, niin turhauttavaa kuin se onkin. Palataksemme matkapuhelimen omistamiseen, keillä sitten ei ole matkapuhelimia? Heitä on kyselyyn vastanneista 14 % (268). Heistä kaksi kolmesta oli naisia ja vain 6 % alle kolmekymmentävuotiaita. Matkapuhelittomista joka toinen on eläkeläinen. Niistä vastaajista, joilla ei ole matkapuhelinta käytössä, vain 2 % aikoo hankkia matkapuhelimen seuraavan puolen vuoden aikana. Tämän aineiston perusteella matkapuhelintiheyden ei voi olettaa kasvavan entiseen malliin. Tosin kysely on tehty toukokuussa 2001, jolloin GPRS puhelimia ei vielä ollut myynnissä. GPRS:n vaikutus haluun ostaa ei siis näy aineistossa. Toisaalta ne, joilla ei ole matkapuhelimia, ovat vanhuksia ja vanhukset eivät käytä palveluja ja mikäli he matkapuhelimen hankkisivat, niin tuskin GPRS-ominaisuuksien takia. Sitä, ettei matkapuhelinta ei ole hankittu, tai ettei sitä aiotakaan hankkia, perustellaan miltei yksinomaan tarpeen puuttumisella. Kuten edellisessä jaksossa todettiin vanhusten yhteydessä, ei hinta ole ollut merkittävä hankinnan esteenä. Niitä, jotka eivät hanki matkapuhelimia periaatesyistä, on miltei yhtä paljon. Mitä nuo periaatteelliset syyt ovat, voi vain arvata. Asia ei tästä aineistosta selviä ja vaatisi ehkä laadullista tutkimusta. Ehkä matkapuhelimen ostamatta jättäminen periaatteesta on yleistä teknologiakammoa, ehkä joku haluaa olla rauhassa eikä halua kännykän mukanaan tuomaa elämänmuutosta. Perinteinen kritiikki uutta teknologiaa, ja varsinkin uutta digitaalista viestintäteknologiaa vastaan on ollut, että se pilaa ihmisen sosiaalisuuden ja korvaa sen epäaidolla stimulaatiolla. Matkapuhelimelle annetaan useita erilaisia merkityksiä sitten, kun se on hankittu, kuten luvussa 2.4 huomataan. Itse hankintaan vaikuttaa kuitenkin vain tarve, tai ainakin haastatellut ilmaisevat asian näin. Suomalaisessa, perinteisesti järkiperäisyyttä ostosperusteena korostavassa ostamiskulttuurissa on vaikeaa hankkia mitään leikin vuoksi (ks. Panzar 1996). Mobiiliretoriikassa puhutaan hyöty- ja viihdepalveluista. Kuluttaja ei itse päätä, mikä hänelle on hyötyä ja mikä viihdettä. Se määrittyy yhteiskunnallisesti. Leikki, koristelu ja vastaavat asiat eivät ikään kuin ole hyödyllisiä asioita, koska ne eivät ole välttämättömiä. Omasta puhelimesta puhumisessakin vältetään keikarointia. Tyylistä, hinnasta ja vastaavista asioista puhumista vältetään eikä ole sopivaa ottaa puhelin esille sopimattomalla tavalla (Peteri 2000, Mäenpää 2000). Puhelimen käyttöön ja varsinkin palvelujen käyttöön vaikuttaa pitkälti kuluttajan käyttöhistoria, kuten seuraavassa luvussa todetaan. Keskimäärin miehet ja parempituloiset olivat käyttäneet matkapuhelinta pidempään kuin naiset ja alempituloiset. Matkapuhelin ja suomalainen ovat erottamattomia, mutta puhelimen omistussuhteet eivät aina ole yksinkertaisia. Vaikka matkapuhelin on erittäin yksilöllinen, jopa intiimi laite, sen voi antaa käyttöön työnantaja tai vanhempi. Myöskin matkapuhelinlaskun maksaja voi olla joku muu Taulukko 2.3. Miksi vastaaja ei aio hankkia matkapuhelinta.* Taulukko 2.4. Kuinka kauan vuosina vastaaja on käyttänyt matkapuhelinta sukupuolen mukaan sekä kuukausitulojen mukaan. % K.arvo Mediaani Liian kallis 4 Käyttö on liian kallista 4 Ei ole tarvetta 74 Käyttö vaikeaa 2 Ei halua hankkia/käyttää periaatteesta 7 Ei kiinnosta 9 Yhteensä 100 n=247 * (ei omista m-puhelinta) Nainen 4,0 4,00 Mies 5,9 5,00 Alle mk/kk 4,2 3, mk/kk 4,7 3, mk/kk 4,9 3, mk/kk 5,7 4,0 Yli mk/kk 6,3 4,0 Ei halua sanoa 3,8 3,0 Kaikki 5,1 4,0 (n=1911) 19

27 kuin varsinainen käyttäjä. Matkapuhelin hämärtää entisestään työn ja vapaa-ajan rajaa, joten on luonnollista, että työantaja maksaa tai tarjoaa monelle työntekijälle laitteen, joka edesauttaa tätä kehityskulkua. Työntekijöille matkapuhelin saattaa nykyään olla jopa tärkein työväline. Työantaja maksaa matkapuhelinlaskun 20 prosentille miehistä. Naisilla vastaava luku on vain kuusi prosenttia. Matkapuhelinedun saajat ovat korkeammin koulutettuja ja korkeimmissa asemissa organisaatioissaan ja siten myös korkeatuloisempia. Matkapuhelinlaskuja työnantaja maksaa selvästi myös sen mukaan, mitä suuremmalla paikkakunnalla asukasmäärin mukaan mitattuna vastannut asuu. Pääkaupunkiseudulla työnantaja maksaa laskun yli 20 prosentille vastanneista, kun taas pikkukunnissa ja maalla alle vain 10 prosentille vastanneista. Tämä selittyy pitkälti sillä, että menestyneimmät ja varakkaimmat yritykset ovat pääosin suurimmissa kaupungeissa. Vanhemmat maksavat laskun 8 %:lla kaikista vastanneista vuotiaiden matkapuhelinlaskuista isä ja äiti saavat maksaa 66 % ja mutta enää 10 % vuotiaiden lastensa matkapuhelinlaskuista. Raju pudotus tapahtuu 19 ja 20 ikävuoden välillä. Ilmeisesti matkapuhelinlaskun itse maksaminen on yksi aikuistumisen merkeistä, jonkinlainen viesti vanhemmilta nuorimmilleen siitä, etteivät he enää ole lapsia. Tämä sattuu iällisesti samoihin aikoihin lukioiden ja vastaavien oppilaitoksen loppumisen kanssa. Osa nuorista lähtee maailmalle kännyköineen ja osa jää kotiin. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä ei tästä aineistosta selviä, joutuvatko 20-vuotiaat kotiin jäävät itse maksamaan laskunsa. Talouden yhteenlasketuilla tuloilla ei näytä olevan merkitystä siihen, maksavatko vanhemmat lastensa laskuja. Kännykkäkulut kuuluvat välttämättömiin talousmenoihin koko Suomessa, siinä missä asuminen tai ruokakin. Lasten ja nuorten on saatava matkapuhelimensa, mutta sen käyttöä voi rajoittaa erilaisin saldorajoituksin. Saldorajoitus on puhelimessaan 6 prosentilla vastanneista. He ovatkin nuorempia ihmisiä. Saldorajoitteisista 66 % on alle 25-vuotiaita ja puolet on ammatiltaan opiskelijoita. Rajoitusta käytetään eniten perheissä, joilla on vähiten tuloja. Niissä perheissä, joissa talouden yhteenlasketut tulot ovat kuukaudessa alle mk, saldorajoitus on vastanneista 6 prosentilla. Luku laskee tasaisesti ja yli mk luokassa se on enää 3 %. On myös luultavaa, että luokan ei halua sanoa, joita oli poikkeuksellisen paljon perheen tulot -kysymykseen vastanneista, vastanneet ovat myös vähempituloisia. Oikeat luvut alle mk/kk luokassa ovat siis varmaankin korkeampia. Myös joillakin parempituloisilla on tarve saldorajoituksiin. Heillä kyseessä saattaa olla pikemminkin oman matkapuhelimen käytön hallinta eikä niinkään nuorten käytön valvonta. Keskimäärin itse maksettu puhelinlasku on noin kaksi sataa markkaa. Miehillä lasku on selvästi naisia korkeampi. Yli kolmen sadan markan kuukausittaisia matkapuhelinlaskuja on miehistä 47 prosentilla kun naisista vain 38 prosentilla. Ikä vaikuttaa myös melkoisesti matkapuhelinkuluihin. Talouden tulot eivät juuri vaikuta matkapuhelinlaskuun vasta kuin kaikkein varakkaimpien luokassa. Koulutuksen mukaan arvioituna suurin lasku on ammattikorkeakoulutetuilla, heistä noin 37 %:lla matkapuhelinlasku on yli 300 mk/kk (kaikilla 21 %). Korkein puhelinlasku on johtavassa asemissa olevilla. Kaupungeissa asuvilla on myös hieman suuremmat laskut kuin muualla asuvilla. Taulukko 2.5. Kuinka monelle (%) nuorista vanhemmat maksavat matkapuhelinlaskun. Ikä vuosina Vanhemmat maksavat % (n=1643) Taulukko 2.6. Henkilökohtainen matkapuhelinlasku (markoissa) iän mukaan prosentteina niistä vastaajista, joilla on matkapuhelin v v v. Kaikki Alle 100 mk/kk mk/kk mk/kk mk tai enemmän /kk Yhteensä (n=1569) 20

28 2.3 Matkapuhelinpalvelut Matkapuhelinpalvelujen käyttö Seuraavaa isoa rahasampoa teleoperaattorit odottavat erilaisista matkapuhelimella tekstiviesteinä käytettävistä palveluista, joista jotkut ovat jo ottaneet tuulta purjeisiin ja jotkut eivät. Tässä luvussa keskitytään siihen, kuinka haastatellut ovat kyseiset palvelut omineet. Aluksi muutama sana termeistä sekaannuksen välttämiseksi. Matkapuhelinpalveluilla tarkoitetaan tästä lähtien kaikkia muita tekstiviestipalveluja kuin yksityisiä tekstiviestejä. Kaikista smspalveluista käytetään toisinaan nimitystä tekstiviestipalvelut. Yleisesti vakiintuneessa kielenkäytössä tekstiviestillä tarkoitetaan yksityistä tekstiviestiä ja matkapuhelinpalveluilla taas muita matkapuhelimella tekstiviesteinä käytettyjä palveluita. Tätä kuvaavampaa ja vakiintuneempaa termistöä käytetään siis tässäkin tekstissä. Suomen matkapuhelinverkoissa lähetettiin vuonna 2000 noin miljardi tekstiviestiä. Niiden markkina-arvo oli noin 840 miljoonaa markkaa, joista matkapuhelinpalvelujen arvo oli 100 miljoonaa markkaa. (Liikenneministeriön websivut 2001). Edellisestä vuodesta, 1999, kasvu oli 40 %:n luokkaa. Haastatelluista matkapuhelinpalveluja on käyttänyt 31 % 5 vastanneista, miehet (34 %) selvästi enemmän kuin naiset (27 %). Vanhemmissa ikäryhmissä palvelujen käyttö laskee jyrkästi. Maantieteellisesti erot ovat pieniä. Koulutuksen mukaan arvioituna korkeakoulutetut ovat käyttäneet vähiten palveluja (24 %). Innokkaampia taas ovat opiskelijat 60 prosentillaan sekä ammattikorkeakoulutetut 45 prosentillaan. Kiinnostavaa kyllä, perheen tulot vaikuttavat vain minimaalisesti. Paremmin tienaavat ovat käyttäneet palveluja vain hieman enemmän kuin muut. Ne vastanneista, joilla on vasta ensimmäinen matkapuhelin, ovat käyttäneet vähemmän (22 %) palveluja. Luku nousee tasaisesti sen mukaan, mitä useamman matkapuhelimen on omistanut. Heistä, joilla on jo neljäs matkapuhelin, on jo yli 50 % käyttänyt palveluja. Yksi mahdollinen selitys ilmiölle on se, että vanhuksilla on vasta ensimmäinen puhelin. Toinen mahdollinen selitys on se, että matkapuhelimeen pitää tottua. Ensin opetellaan soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä, ennen kuin sillä ruvetaan kikkailemaan. Tätä tulkintaa tukee myös se havainto, että matkapuhelinpalvelujen käyttö nousee ensimmäisen vuoden 24 prosentista toisena vuonna 36 prosenttiin. WAPin käyttäjiä tutkittaessa on todettu, että heidän aikaisempi internetin käyttökokemuksensa edistää WAP-palveluiden käyttöönottoa, sillä tapa hahmottaa WAP ja internet ovat hyvin samanlaisia (ks. Kiuru 2000) Sama suuntaus näkyy myös tästä aineistosta. Ne, jotka ovat käyttäneet internetiä, ovat myös käyttäneet enemmän matkapuhelinpalveluja. Ilmiö on vahvasti ikään liittyvä ja siten muuttujien kausaalista suhdetta on vaikea selvittää. Voidaan silti sanoa, että internetin käyttö edistää matkapuhelinpalveluiden käyttöä kaikissa ikäryhmissä. % Nainen Mies v v v v v v v. kaikki Kuvio 2.3. Matkapuhelinpalveluiden käyttö iän ja sukupuolen mukaan. (n=1643) 5 Kysymykseen Oletteko käyttänyt seuraavia matkapuhelinpalveluja saatiin 14 % puuttuvia vastauksia, mikä on poikkeuksellisen korkea luku. Ilmeisesti näille vastanneille ei ollut selvää, mikä on matkapuhelinpalvelu. Tämä saattaa johtua sanojen valinnasta tai siitä, että he eivät todella tienneet. Asia on ratkaistu niin, että kuluttajan oletetaan tietävän, jos hän on käyttänyt matkapuhelinpalvelua. Puuttuvat havainnot on laskettu ryhmään ei ole käyttänyt matkapuhelinpalveluja. 21

29 Sen merkitys kuitenkin laskee vanhemmissa ikäryhmissä. Niiden kohdalla, jotka ylipäätänsä ovat palveluja käyttäneet, se, ettei palveluista olisi tiedetty, ei todennäköisesti ole vaikuttanut siihen, onko palveluja käytetty. Kunkin palvelun kohdalla käyttöä kysyttäessä niitä, jotka eivät palvelua tunteneet, oli keskimäärin vain prosentti vastanneista Matkapuhelinpalvelujen tarkempi erittely Tässä luvussa tehdään tarkempi erittely kustakin palvelusta suosituimmuusjärjestyksessä. Suosituimpia matkapuhelinpalveluja ovat logot, soittoäänet, tiedonhakupalvelut (esim. numero- ja osoitetiedustelu) ja kuvaviestit, eli lähinnä nuorison suosikit. Muiden palveluiden käyttö on lähinnä marginaalista. Seuraavaksi tehdään tarkempi erittely kustakin palvelusta suosituimmuusjärjestyksessä. Logo eli matkapuhelimen näyttöön tuleva pikkukuva, on 23 prosentilla vastanneista. (naiset 21 %, miehet 24 %) vuotiaista nuorista 65 % on käyttänyt logoja ja luku laskee tasaisesti iän mukana. Yli 40-vuotiaista enää 13 % on logojen ystäviä ja yli 60-vuotiaista vain yksi henkilö. Pohjois-Suomessa (Oulun- ja Lapin lääni tästä lähtien) logot ovat erityisen suosittuja: 26 %. Soittoääniä puhelimessaan on käyttänyt 21 % vastanneista. Miehet ovat huomattavasti innokkaampia soittoäänien kuluttajia (23 % ) verrattuna naisiin (18 %). Samalla lailla kuin logoillakin, käyttö laskee iän mukaan arvioituna vuotiaista 57 prosenttia laittaa matkapuhelimeensa soittoäänen, kun vuotiailla luku on enää 12 %. Eniten soittoääniä käytetään Espoossa, Vantaalla ja muualla pk-seudulla (26 %) paitsi Helsingissä, jossa käytetään selvästi vähiten soittoääniä (17 %). Syitä soittoäänien alempaan suosioon tasavallan pääkaupungissa ei löydy tästä aineistosta. Koulutuksen mukaan arvioituna innokkaampia ovat ammattikorkeakoulun käyneet (31 %), kun taas vähiten innokkaita ovat korkeakoulutetut (12 %). Talouden tulojen kasvaessa palvelun käyttö lisääntyy. Lempimusiikkikappale lienee yleisin soittoääni. Sellaisen voi itse säveltää joillakin matkapuhelinmalleilla tai sitten sen voi tehdä tietokoneella ohjelmilla, joita saa web-sivuilta (esim. Itse kyhätyt sävelmät sekä webistä saatavat ilmaiset äänet tietysti syövät palveluntarjoajien tuloja. Tiedonhakupalveluja (esim. numero- ja osoitetiedusteluja) on käyttänyt 19 % vastanneista. Tiedonhakupalvelut olivat ensimmäisiä matkapuhelimille suunnattuja palveluja, ja osittain siksi ne ovat niin suosittuja. Niille on myös selvä mobiilitarve. Tiedonhakupalveluja tarvitaan liikkeellä ollessa. Ne ovat viestiltään lyhyitä ja sopivat siten mainiosti matkapuhelimeen. Suurin osa on todennäköisesti numerotiedusteluja. Miehet ovat käyttäneet myös tiedonhakupalveluja naisia enemmän. Taulukko 2.7. Matkapuhelinpalvelujen käyttö. Palvelu Kaikista vastaajista % m-puhelinpalveluja käyttäneistä % Logot Soittoäänet Tiedonhakupalvelut Kuvaviestit Muistutuspalvelut 6 20 Sääpalvelut 5 18 Uutispalvelut 5 17 Vitsit, horoskoopit, jne Raha- ja pankkiasioiden hoito 5 15 Mobiilisähköposti 2 8 Interaktiiviset pelit 2 5 Paikannuspalvelut 1 5 Chat 1 4 Rahapelit (esim. Veikkaus ) 1 3 Treffipalvelut 0 1 (n=1911) 22

30 Kuva 2.2. Erilaisia kuvaviestejä ( Kuvaviestien käytössä on sukupuoliero poikkeuksellisesti toisin päin. Naisista niitä on käyttänyt 12 %, kun miehistä vain 10 %. Niin nuoret naiset kuin miehetkin käyttävät palvelua, mutta naisilla käyttö säilyy vielä vanhemmissa ikäluokissa, kun taas vanhemmat miehet eivät kuvaviestejä juuri lähettele. Tätä voisi verrata postikorttien lähettelyyn, joka on myös enemmän naisten mieleen. Monet kuvaviestit ovatkin postikorttimaisia. Muistutuspalveluja, esimerkiksi tilattuja herätyksiä ja muistutuksia, on käyttänyt 6 % vastanneista. Vanhempia muistutuspalvelut eivät kiinnosta. Yli 50-vuotiaista vain prosentti on niitä käyttänyt. Pohjois-Suomessa on tilattu muistutuksia selvästi enemmän. Muistutusta kaipaavat ovat keskimäärin varakkaampia ja heillä on keskimääräistä useammin joko opisto- tai ammattikorkeakoulututkinto. Useissa matkapuhelinmalleissa on sisäänrakennettuna sekä herätys että muistutustoimintoja, joten tarvetta tilata muistutus ei tällaisen puhelimen omistajalla juuri ole. Samalla vaivalla kun tilaa palvelun, voi asettaa oman puhelimensa hoitamaan asian. Sääpalveluja on käyttänyt vain kuusi prosenttia vastanneista, joista nuoret, miehet ja varakkaammat hieman muita enemmän. Sääpalvelun saa puhelimeensa vaikka kunnan tarkkuudella, mutta palvelu kilpailee kovassa sarjassa lehdistön, radion ja television kanssa. Useimmat työskentelevät nyky-yhteiskunnassa sisätiloissa ja usein tietotekniikkaa käyttäen. Yhä harvemmalla on ammattinsa puolesta tarvetta säätietoihin. Näitä harvoja ryhmiä ovat maanviljelijät, jotka ovat käyttäneetkin palvelua ammattien mukaan mitattuna selkeästi eniten: 14 %. Muille käyttö saattaa olla pikemminkin vapaa-ajan ulkona tapahtuviin rientoihin liittyvää, kuten esimerkiksi urheiluharjoituksiin, veneilyyn, lasketteluun tai vastaavaan liittyvää. Uutispalveluiden käytössä on selkeä sukupuoliero. Miehistä 7 % on tilannut matkapuhelimeensa uutisia maailman menosta, kun naisista vain 3 %. Tämäkin on vahvasti nuorten palvelu vuotiaista sitä on käyttänyt 13 %, kun yli 40-vuotiaista vastanneista enää vain prosentti. Palvelu on selvästi varakkaampien suosiossa, sillä palvelua käyttäneistä 56 %:lla talouden tulot olivat yli mk kuukaudessa (saman tuloisia aineistossa 39 %). Uutispalvelut joutuvat myöskin ankaraan kilpailuun muiden medioiden kanssa. Televisio ja radio ovat uutisille huomattavasti luontevampi media kuin matkapuhelin. Ainoastaan WAPin ja GPRS:n siirtonopeus riittää edes jonkinlaisiin audio- ja/tai video-uutisiin. Uutiset pelkkinä 160 merkin otsikkoina eivät tunnu kuluttajista ilmeisesti kannattavalta sijoitukselta tai vaivan arvoiselta. Uutispalvelujen käyttäjät saattavat olla veikkaajia, urheilun ystäviä tai pörssitiedoista kiinnostuneita. Tämän tapaisissa uutisissa viestin pituus tai sisällöllinen syvyys ei ole olennaista. Muutamalla rivillä saa urheilutuloksen matkapuhelimeensa. Vitsejä, horoskooppeja tai vastaavia oli matkapuhelimeensa tilannut 5 % vastanneista. Tämä on puhtaasti nuoremman väen palvelu. Kukaan yli 49-vuotias aineistossamme ei ollut niitä kaivannut. Yksi selitys ainakin vitsien huonolle suosiolle on se, että vitsin jakaminen on kertojan kielellisen ja sosiaalisen taidon osoittamista. Hyvä vitsi ottaa myös paikan ja kontekstin huomioon. Mikäli vitsin tilaa, se ei ole enää sama asia. Raha- ja pankkiasioita matkapuhelimella hoitaa vain 5 % vastanneista. Eniten sitä käyttävät vuotiaat, joilla luku on 11 %. Syy palvelun alhaiseen suosioon on varmaankin se, että mikäli ei käydä perinteisesti konttoreissa jonottamassa, asia hoidetaan internetin kautta tai maksuautomaateilla. Laskujen maksu vaatii suuren määrän näppäilyä, johon pienet matkapuhelimet sopivat huonosti. Voi olla myös, että ilmassa kulkeva signaali ei tunnu yhtä tietoturvalliselta ja luotettavalta kuin maateitse kulkeva bittivirta. Asiakkaat myös tarvitsevat paperille tositteen, ainakin toistaiseksi. Ellei Suomessa ole mustaa valkoisella, asia ei ole hoidettu. Mobiilisähköpostia eli sähköpostia matkapuhelimessa oli käyttänyt vain 2 % vastanneista. Ilmeisesti tekstiviesti ajaa saman asian, eikä pitemmille viesteille matkapuhelimesta ole ollut tarvetta. Pidemmät asiat ja jutustelut näppäillään tietokoneelta internetin kautta tai sitten yksinkertaisesti soitetaan. Toisaalta palvelu on ollut vahvasti laitesidonnainen eli vaatinut WAP-puhelimen tai kommunikaattorin. Mobiilisähköposti saattaa ruveta kiinnostamaan kuluttajia, mikäli uudet GPRS-puhelimet lyövät itsensä läpi. Interaktiivisia pelejä, joita voi pelata tekstiviestien tai WAPin välityksellä, joko muiden pelaajien kanssa tai itsekseen, on käyttänyt vain 2 % matkapuhelinpalveluja käyttäneistä. Matkapuhelin laitteena ei sovellu verkkotyyppiseen pelaamiseen, jossa osanottajat olisivat reaaliaikaisessa yhteydessä. Useimmat pelit ovatkin vuoropohjaisia. Osanottajat lähettävät oman siirtonsa ja vastapelaaja sitten vastaa omalla ajallaan. 23

31 Paikannuspalvelua, jossa matkapuhelimen sijaintitieto yhdistetään haluttuun palveluun, on käyttänyt vain 1% vastanneista. Ilmeisesti paikannuspalvelun pitäisi pystyä tarjoamaan kunnollinen karttakuva alueesta, jossa ollaan, jotta siitä olisi merkittävästi hyötyä. Tähän ei tavallisessa GSM-puhelimessa pystytä. Tekstiviestillä tuleva numero tai tekstitieto tyyliin olet Mannerheimintie 66:n luona ja haluamasi ravintola on kaksi korttelia pohjoiseen on liian hankala. Matkapuhelimen kun tulisi helpottaa elämää, niin kuin mainosväki asian ilmaisee. Rahapelejä matkapuhelimella, esimerkiksi Veikkauksen vedonlyöntipelejä, oli kokeillut vastanneista vain prosentti, joista ainoastaan yksi oli nainen. Palvelu vaatii WAPpuhelimen ja toimii ainoastaan Radiolinjan ja Soneran liittymissä. Veikkaus on palvelun ainoa tarjoaja Suomessa ainakin toistaiseksi, mikä ei varmasti edesauta rahapelien leviämistä. Osasyy huonoon suosioon saattaa olla näppäilyn hankaluus. Jos haluaa esimerkiksi veikata matkapuhelimella jääkiekko-ottelun tuloksen, joutuu käymään läpi 12 valikkoa syöttäessään tarvittavat tiedot ( Toisaalta kioskilla veikkauskupongin täyttäminen saattaa olla hauskaa ja toimia vaikkapa iltalenkkinä. Tulevaisuuden palveluita arvioidessakaan eivät rahapelit yltäneet kovin korkealle innostavuudessaan vastaajien keskuudessa (ks. H. Sorosen luku 3.5.3). Treffipalvelujen suosio on miltei olematon. Aineistossamme sitä oli käyttänyt vain viisi ihmistä. Tämä on hieman yllättävää, sillä erilaiset treffi- ja tapaamispalvelut ovat huippusuosittuja niin internetissä kuin televisiossakin. Matkapuhelindeittaus maksaa jopa vähemmän (n. 2 mk) kuin matkapuhelinpalvelu keskimäärin (n. 4 mk). Internetistä palvelun saa ilmaiseksi. Ilmeisesti deitti-ilmoituksen kirjoittaminen myöskin vaatii enemmän aikaa ja pohdintaa kuin minkä matkapuhelin mahdollistaa. Kun lähettää viestin ihmiselle, jota ei edes tunne, on tärkeämpää valita sanansa tarkkaan. Sama pätee vastaamiseenkin. Matkapuhelin on myöskin henkilökohtainen ja intiimi väline, johon ei välttämättä haluta vieraita. Internetiin voi vaikkapa luoda pseudonyymin tunnuksen, jolla voi rauhassa deittailla. Uutena joukkoon liittyneenä palveluna ovat tulleet deittichatit televisioon toteuttamaan samaa tehtävää. Mutta sekin maksaa ja suurin piirtein yhtä paljon kuin vastaava palvelu matkapuhelimessa. Ryhmätekstiviestejä on käyttänyt 6 % vastanneista. Tämä on myöskin nuorten palvelu. Työantajan kustantamat matkapuhelimen käyttäjät ovat käyttäneet niitä myös selvästi useammin. Ammattiaseman mukaan he ovat johtavissa asemissa. Palvelua olivat käyttäneet selvästi enemmän sellaiset, joilla oli jo ollut useampia matkapuhelimia. Ilmeisesti ryhmäviestit kuuluvat niihin palveluihin, jotka otetaan käyttöön vasta, kun on käytetty pitempään matkapuhelinta ja totuttu sen käyttöön. Palvelu maksaa esimerkiksi Soneralla saman verran per vastaanottaja kuin yksi tavallinen tekstiviesti (n. 1 mk). Yksityishenkilölle se ei ilmeisesti ole vaivan ja hinnan arvoinen. Ammattiaseman mukaan arvioituna eniten ryhmätekstiviestejä lähettävät johtavissa asemissa olevat (10 %) ja yrittäjät (10 %). Tekstiviesti-chat televisiossa on jälleen yksi palvelu vain nuorten suosiossa vuotiaista palvelua on käyttänyt 14 %, kun yli 40-vuotiasta vain alle 2 prosenttia. Kaiken kaikkiaan sitä oli käyttänyt 4 % vastanneista. Tv:n yhteydessä tekstiviestejä on käyttänyt noin 12 prosenttia vastaajista. Tätä palvelua ovat käyttäneet myös vanhemmat ikäryhmät. Palvelun ahkerimmat käyttäjät ovat nuorempia aikuisia. Ilmeisesti he ottavat muita herkemmin kantaa erilaisiin kyselyihin ja äänestyksiin televisiossa. Heitä nuoremmat eivät ehkä ole kiinnostuneita. Vanhemmat taas eivät välttämättä osaa käyttää toimintoa. Tätä tulkintaa tukee se, että 16 % niistä, joilla on vähintään neljäs matkapuhelin käytössä, on käyttäneet palvelua. Palvelu on myös suositumpi maaseudulla ja pikkukaupungeissa. Näiden tv:n yhteydessä lähetettyjen tekstiviestien voisi olettaa olevan kohtalainen indikaattori sen suhteen, kuinka halukkaita kuluttajat ovat maksulliseen interaktiivisuuteen digi-tv:ssä sitten kun paluukanava saadaan. Äänestäminen tv:ssä on todennäköisesti hieman helpompaa. Ei tarvitse hakea matkapuhelinta, yhteys palveluntarjoajaan on jatkuva ja kaukosäätimellä voi näppäillä. Silti kuluttajat tämän aineiston perusteella eivät kuitenkaan tule olemaan kovin hanakoita maksamaan siitä, että saavat äänestää vaikkapa uuden Miss Suomen reaaliajassa. Lystin rahoittajan on löydyttävä muualta. 2.4 Matkapuhelimen merkitys Haastateltujen näkemyksiä matkapuhelimista Haastatelluille esitettiin erilaisia väitteitä koskien heidän näkemyksiään matkapuhelimen merkityksestä itselleen. He arvioivat väitteitä asteikolla 1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=jokseenkin samaa mieltä, 4=täysin samaa mieltä. Tässä luvussa keskitytään noihin kysymyksiin annettuihin vastauksiin. Kysymykset esitetään ensin koottuna taulukossa 2.8. Sen jälkeen kuhunkin kysymykseen annettuja vastauksia käsitellään erikseen. Vastaaja lasketaan myönteiseksi, mikäli hän on vastannut joko 3=jokseenkin samaa mieltä tai 4=täysin samaa mieltä. Mikäli toisin ei mainita, luvut tässä luvussa on laskettu edellä mainitulla tavalla. 6 6 Tilastollisesti menetelmä olettaa samansuuruiset jakaumat eri luokkiin, mikä ei välttämättä aina toteudu. Pienestä epävarmuudestaan huolimatta menetelmä on erinomainen tapa kuvata aineistoa ja siksi perusteltu. 24

32 Taulukko 2.8. Matkapuhelimen merkitys vastaajille. Väite Myönteisyys Kuinka monta (%) vastanneista jokseenkin samaa mieltä tai täysin samaa mieltä Käytän matkapuhelintani selvästi enemmän puhumiseen kuin 80 tekstiviesteihin On tärkeää, että matkapuhelin sopii muuhun tyyliin 72 (erit. vaatetukseen) On tärkeää puhua puhelimessa vapaa-aikana 69 On tärkeää olla tavoitettavissa aina ja kaikkialla 56 Tunnen oloni orvoksi ilman matkapuhelintani 40 Haluan käyttää uusimpia matkapuhelinmalleja 30 Haluan, että matkapuhelimessani on mahdollisimman paljon erilaisia 27 ominaisuuksia On tärkeää, että voin käyttää itse valitsemiani värikuoria, 24 soittoääniä, logoja, jne. Taulukko 2.9. Käytän matkapuhelinta selvästi enemmän puhumiseen kuin tekstiviesteihin iän mukaan v v v v v v v. Kaikki Myönteisiä % Haastatelluista 80 % oli sitä mieltä, että he käyttävät matkapuhelinta selvästi enemmän puhumiseen kuin tekstiviestien kirjoittamiseen. Miehet puhuvat enemmän (86 %) kuin naiset (73 %). Erityisesti tekstiviestit ovat kaupunkien nuorten naisten suosiossa. Naiset kirjoittavat enemmän tekstiviestejä ja myöskin tutkimusten mukaan pitempiä viestejä. (Keskinen 2000) Ainoastaan alle 20-vuotiaiden ikäryhmässä lähetetään yhtä paljon tekstiviestejä. Esikaupunkialueilla käytetään enemmän tekstiviestejä. Tämä saattaisi selittyä sillä, että lapsiperheet harvemmin asuvat keskusta-alueella. Tekstiviestit ovat halpoja ja tulojen kasvaessa niitten käyttö vähenee. 91 % niistä, joille työnantaja maksaa matkapuhelinlaskun on sitä mieltä, että he puhuvat enemmän. Tämä selittyy myöskin sillä, että he ovat vanhempia. On tärkeää, että matkapuhelin sopii muuhun tyyliin on kysymys, joka saa 72 % myönteisiä vastauksista. Tämä on huomionarvoisaa, sillä hankittaessa matkapuhelinta tyylikysymyksille ei juuri anneta arvoa (tai niitä ei myönnetä). Toisaalta tyyli saattaa vaikuttaa pikemminkin mallin valintaan kuin siihen hankitaanko yleensä puhelin. Matkapuhelimella on edelleen esteettisesti tärkeä merkitys, vaikkei sillä enää statusta osoitetakaan, paitsi ehkä nuorten keskuudessa. Yllättäen tyyli on tärkeämpi miehille (74 %) kuin naisille (70 %), vaikka perinteisesti koristautumista, vaatteita ja tyyliseikkoja pidetään pikemminkin enemmän naisia kiinnostavana asiana. Myös Alma Median nuorten kulutusta selvittäneen Yippee nuorisotutkimuksen pojat ovat tyttöjä merkkitietoisempia ja yleensäkin materialistisempia (Iltalehti Online 2001). Tyyliseikat ovat pikkukaupungeissa ja maalla hieman tärkeämpiä, mikä myöskään ei sovi ennakko-oletuksiin. Prameilu on perinteisesti katsottu kaupunkilaisten ominaispiirteeksi. Tällä kertaa ikä ei tuotakaan huomattavia eroja, mutta mitä useampia matkapuhelimia henkilö on omistanut, sitä tärkeämpää ulkonäölliset seikat ovat. Tällaisille henkilöille matkapuhelin on ollut osa tyyliä ja elämäntapaa jo vuosia. Pelkkä uutuudenviehätys ei riitä, vaan he uutta puhelinta ostaessaan osaavat tarkkaan sanoa, minkälaisen matkapuhelimen haluavat. Erityisen tärkeää tyyli on yrittäjille ja johtavassa asemassa oleville. Luonnollisesti heidän täytyy viestiä ulkonäöllään asemaa ja osaamista. Kännykän sopiminen tyyliin on heille ehkä pikemminkin elämäntapaesteettinen valinta kuin vain esteettinen valinta. On tärkeää puhua puhelimessa vapaa-aikana. Naisille (69 %) on tärkeämpää puhua puhelimessa vapaa-aikana kuin miehille (51 %). Ikä vaikuttaa puhumisen tärkeyteen niin, että nuorena puhuminen vapaa-ajalla on tärkeää, keski-iässä merkitys laskee taas noustakseen vanhuudessa. 25

33 Vastaukset ovat identtisiä vastausten kysymykseen On tärkeää olla tavoitettavissa aina ja kaikkialla kanssa. Työikäinen väestö ei ole niin kiinnostunut puhumaan vapaa-ajallaan eikä pidä sitä niin tärkeänä, että he ovat aina tavoitettavissa. Ehkä heidän viestintäkiintiönsä tulee päivän aikana täyteen. Tämä viittaa myös siihen, että kansalaiset osaavat suojautua tai ainakin haluaisivat osittain suojautua, informaatioähkyltä, eli liiallisen tiedon ja viestinnän tulvalta. On tärkeää olla tavoitettavissa aina ja kaikkialla Miehille tavoitettavuus on tärkeämpää (63 %) kuin naisille (50 %). Iän mukaan arvioiden tavoitettavuus on nuorille on tärkeää, kun taas keski-ikäisille vähemmän tärkeää ja sitten tärkeys nousee taas vanhuutta kohti. Eli työssä olevalle tai työikäiselle väestölle se ei ole niin tärkeää. Ehkä he eivät ole kiinnostuneita olemaan työajan ulkopuolella aina tavoitettavissa, vaan haluavat rentoutua rauhassa. Asia on sitä tärkeämpi, mitä alemmin koulutettu vastaaja on. Erityisen tärkeää on olla tavoitettavissa yrittäjille ja johtavassa asemassa oleville. Heidän työaikansa on tunnetusti liukuva ja keskimääräistä pitempi. Monilla on erikseen ns. työmatkapuhelin ja siviilimatkapuhelin. Olla tavoitettavissa aina ja kaikkialla on mobiilin maailman olemus. Luulisi matkapuhelimen omistajien, joita on noin yhdeksän kymmenestä olevan tämän väitteen takana yksiselitteisemmin. Ehkäpä käyttäjälle on yhtälailla tärkeää, että pystyy aina ja kaikkialta tavoittamaan kuin tulemaan tavoitetuksi. Itsensä orvoksi ilman matkapuhelintani tuntee 40 % vastanneista. Miehet ovat enemmän samaa mieltä kuin naiset. Eniten orpoutta tuntevat alle 20- ja yli 70-vuotiaat. Orpous tarkoittaa nuorille sitä, ettei ole mukana sosiaalisissa kuvioissa, eli on out ilman matkapuhelinta. Orpous ilmenee psyykkisen yhteyden puuttumisena. Vanhuksille kyseessä on ilmeisesti myöskin fyysinen turvattomuus ilman viestiyhteyttä. Ammattiryhmien mukaan eniten orvoksi itsensä tuntevat maanviljelijät, joista 29 % (17 % kaikilla) on täysin samaa mieltä. Maanviljelijät työskentelevät paljon yksinään pelloilla ja metsissä, joten heille matkapuhelin on arvokas turvaväline. Kun tulot kasvavat, orpous ilman matkapuhelinta vähenee. Raha tuo turvaa tässäkin yhteydessä. Kysymykseen Haluan käyttää uusimpia matkapuhelinmalleja 30 % haastatelluista vastaa myönteisesti. Miehet haluavat käyttää uusimpia matkapuhelinmalleja enemmän (33 %) kuin naiset (26 %) Iän mukana halu vähenee. Alle kolmekymmenvuotiaille naisille uudet puhelimet ovat miltei yhtä tärkeitä kuin miehille, mutta sitä vanhemmille naisille uudet puhelimet eivät ole niin olennaisia. Maantieteellisesti arvioiden Itä-Suomen läänissä luku on selvästi muuta maata alempi (24 %), kun taas kaupunkien keskustoissa korkeampi (35 %). Jälleen: mitä alempi koulutus vastaajalla on, sitä suurempi on hänen halunsa käyttää uusimpia malleja. Vastaukset kysymykseen Haluan, että matkapuhelimessani on mahdollisimman paljon erilaisia ominaisuuksia sekä kuinka ne jakaantuvat eri taustamuuttujien mukaan, ovat pitkälti identtisiä halun käyttää uusimpia malleja kanssa. 27 % vastaajista haluaa, että heidän puhelimessaan on mahdollisimman paljon ominaisuuksia. Myönteinen kiinnostus riippuu vahvasti vastaajan iästä, kuten kuvio 2.4. osoittaa. Miehille ominaisuudet ovat tärkeämpiä (30 %) kuin naisille (25 %). Asuinpaikka vaikuttaa myös. Kaupungin keskustassa luku on 33 %, kun taas maaseudulla ja haja-asutusalueella vain 23 %. Ammattiaseman mukaan mitattuna mukaan ominaisuudet ovat tärkeimpiä opiskelijoille 48 % % kaikki v v v v v v v. Kuvio 2.4. Haluan, että matkapuhelimessani on mahdollisimman paljon erilaisia ominaisuuksia. (iän mukaan) 26

34 ja johtavassa asemassa oleville 35 %. Kielteisimpiä ovat maanviljelijät 13 % ja eläkeläiset 12 %. On tärkeää, että voin käyttää itse valitsemiani värikuoria, soittoääniä, logoja, jne. (24 % myönteisiä) Värikuoret, soittoäänet ja logot ovat käytetyimpiä matkapuhelinpalveluja, mutta merkitykseltään ne eivät käyttäjien mielestä ole kovin tärkeitä. Matkapuhelin on pohjimmiltaan puhelin. Logot ja soittoäänet ovat kivoja, mutteivät välttämättömiä. Naisille (32 %) ne ovat selvästi tärkeämpiä kuin miehille (19 %). Esteettisestä näkökulmasta tämä on mielenkiintoista, sillä naisille kännykän koristelu ja muokkaaminen on tärkeämpää, mutta miehille taasen sopivuus muuhun tyyliin. Näyttäisi siltä, että miehille hyvä kännykkä on enemmän status-asia kuin naisille. Kännykkä on tekninen laite, kuten vaikkapa mopo ja sen malli ja ominaisuudet ovat tärkeitä. Värikuorien, soittoäänten, logojen merkitys riippuu taas kerran vahvasti iästä. Ehkä kuitenkin on pienoinen yllätys, että suosio on niinkin suuri vielä vanhemmissa ikäryhmissä. Yli 50-vuotiaista vielä 10 % pitää logoja ja soittoääniä tärkeinä. Faktorianalyysi paljastaa kolme faktoria sen mukaan, kuinka edellä käsiteltyihin kysymyksiin matkapuhelimen eri ominaisuuksista on vastattu. Nämä kolme faktoria ilmaisevat yleistä suuntautumista matkapuhelimeen. Nimeän ne seuraavasti: laitesuuntautunut, elämäntapasuuntautunut ja puhesuuntautunut. Taulukko ilmaisee tarkemmin mistä faktorit koostuvat. Vaikkakaan faktorit eivät suoraan kuvaa mitään demografista ryhmää, kuvaavat ne tietynlaisen tavan hahmottaa matkapuhelin. Nämä faktorit eivät myöskään ole toisensa poissulkevia, vaan osittain päällekkäisiä. Useimpien ihmisten näkemykset ovat jonkinlaisia sekoituksia niistä. Ne kuvaavat yleistä suuntautumista matkapuhelimeen. Laitesuuntautunut on vastannut selvästi yhteneväisesti kysymyksiin, jotka käsittelevät puhelimen ominaisuuksia laitteena, (siitä nimi laitesuuntautuneisuus ). Laitesuuntautuminen on selvästi tyypillistä nuoremmille ja vähän koulutetuilla. Ammateista eniten tällaista suhtautumista edustavat opiskelijat, vähiten taas maanviljelijät ja eläkeläiset. Laitesuuntautuneisuus kasvaa sen mukaan mitä useamman matkapuhelimen on omistanut, muttei sen mukaan kuinka pitkään on matkapuhelinta käyttänyt. Matkapuhelinten ja palveluiden myyjille laitesuuntautuneet ovat ihannekuluttajia. He sekä haluavat että ovat kiinnostuneita niin laitteista kuin palveluistakin. He etsivät puhelimestaan elämyksiä viestinnän lisäksi ja myöskin käyttävät internetiä enemmän kuin muut. Elämäntapasuuntautuneisuus poikkeaa laitesuuntautuneisuudesta siten, että tärkeää on pikemminkin matkapuhelin osana elämää kuin matkapuhelimen tekniset ominaisuudet. Elämäntapasuuntautuneille matkapuhelin on täysin integroitunut aikaan, paikkaan ja jopa tyyliin. Tämä suuntautuneisuus on yleisintä vuotiaiden joukossa aivan kuin laitesuuntautuneisuuskin. Suuntautuneisuus on tyypillistä alhaisesti koulutetuille, tosin ei yhtä vahvasti kuin laitesuuntautuneisuus. Korkeakoulutus laskee faktoria lievästi. Ammattiaseman mukaan arvioituna yrittäjät ovat vahvimmin elämäntapasuuntautuneita, samoin pitkään matkapuhelinta käyttäneet. Yrittäjät ja bisnesväki olivatkin ensimmäisiä Suomessa, jotka omasivat mobiilitarpeen. He ovat paljon liikkeessä ja yhteyksien jatkuva ylläpito on elintärkeää. Elämäntapasuuntautuneita löytyy kuitenkin sekä nuorista että vanhemmista. Elämäntapasuuntautuneet eivät ole juuri kiinnostuneita varsinaisten palvelujen käytöstä. Tämä on yleisin suuntautumistapa aineiston keskuudessa. Voisi sanoa, että suomalaiset ovat elämäntapasuuntautuneita suhteessa matkapuhelimeensa kun taasen mobiiliteollisuus ja nykyään osittain myös valtiovalta (ks. Juna 2001) toivoisi heidän olevan sekä laite- että elämäntapasuuntautuneita. Puhesuuntautuminen koostuu yhdestä vastauksesta, joka erottuu selvästi muista vastauksista. Käytän matkapuhe- Taulukko Suhtautuminen matkapuhelimen käyttöön. Suuntautumiseen nimi Laitesuuntautunut Elämäntapasuuntautunut Puhesuuntautunut Kysymykset, joista faktori rakentuu Haluan käyttää uusimpia matkapuhelinmalleja On tärkeää, että voin käyttää itse valitsemiani värikuoria, soittoääniä, logoja Haluan, että matkapuhelimessani on mahdollisimman paljon erilaisia ominaisuuksia On tärkeää olla tavoitettavissa aina ja kaikkialla On tärkeää, että matkapuhelin sopii muuhun tyyliin (erit. vaatetukseen) Tunnen oloni orvoksi ilman matkapuhelintani Käytän matkapuhelinta selvästi enemmän puhumiseen kuin tekstiviesteihin 27

35 linta selvästi enemmän puhumiseen kuin tekstiviesteihin. Tämä on selvästi enemmän miesten asenne kuin naisten. Nuoret miehetkin lähettävät vähemmän tekstiviestejä kuin naiset. Naisista vasta yli 35-vuotiaat puhuvat enemmän kuin lähettävät tekstiviestejä. Erityisen vahva tämä suuntautuminen on matkapuhelinta pitkään (yli viisi vuotta) käyttäneillä. Puhesuuntautuneet ovat jo nimensäkin mukaan kaikkein hankalimpia houkuteltavia matkapuhelinpalvelujen käyttäjiksi. He suhtautuvat niihin lievän kielteisesti. 2.5 Yhteenveto Vaikkakin matkapuhelimet ovat viime vuosina levinneet kaikkiin ikäluokkiin, voi iän silti sanoa olevan tärkein tekijä selitettäessä matkapuhelimen käyttöä ja merkitystä. Yhteiskunta on antropologi Margaret Meadin sanoin esifiguratiivinen (Mead 1978). Tämä tarkoittaa sitä, etteivät ainoastaan vanhemmat opeta lapsilleen asioita ja tapoja, kuinka maailmassa toimitaan, vaan myös lapset vanhemmilleen. Tämä pätee erityisesti teknologiaan ja vielä sitäkin paremmin uuteen viestintätekniikkaan. Vielä pitkälle 1900-luvulle vanhemmat tiesivät melkein mitä tahansa asioita lapsiaan paremmin. Nykyään lapset opettavat vanhemmilleen, kuinka surffataan ja käytetään matkapuhelinta. Sukupolviajattelu sopii viestintäteknologian käyttöönoton arviointiin erinomaisesti. Vanhempi sukupolvi, joka on vasta tullut mukaan mobiiliviestintään, aloittaa perusasioilla eli puhumalla ja käyttämällä puhelinta vanhaan tyyliin. Nuoremmille matkapuhelin on itsestään selvyytenä elämään kuuluva arkiesine, tosin rakas ja tärkeä, jonka hienoudet suvereenisti hallitaan. Matkapuhelinkulttuuriin tulo ei ole hieman vanhahtavan luokkaretoriikan mukaan luokkasidonnaista. Uusi teknologia ei leviä ensin ylempiin kerroksiin ja sieltä alas rahvaalle, vaan kaikkiin kansan kerroksiin samaan aikaan. Matkapuhelinkulttuurin leviäminen poikkeaa tässä suhteessa tietokone- ja internetkulttuurista, joka oli aluksi koulutetumman väestön omaksumaa (ks. Marttila 1999). Matkapuhelinviestinnän suhteen Suomi on myös maantieteellisesti varsin homogeeninen maa. Uusien viestintätapojen ja laitteiden käyttöerot ovat pikemminkin sukupolvi- kuin varallisuus- tai maantieteellisiä eroja. Kaupunkien ja maaseudun välillä ei ole merkittäviä eroja. Yksi trendi on huomattava. Itä-Suomen lääni on systemaattisesti hieman jäljessä muuta maata. Syitä tälle ei löydy tästä aineistosta. Osa selitystä on, ettei Itä-Suomessa ole suurempia kaupunkeja, jotka jonkin verran edistävät niin matkapuhelimen kuin palveluidenkin käyttöä. Tämän aineiston mukaan varallisuus ei kuitenkaan ole merkittävä tekijä matkapuhelimen hankinnassa tai palvelujen käyttämisessä. Varallisuuserot eivät tuota suuria eroja tai sellaisia eroja, jotka eivät selittyisi iällä. Ilmeisesti liiketaloudellisesta näkökulmasta hinnoittelupolitiikka on ollut onnistunutta. Matkapuhelinpalveluista käytetyimpiä ovat puhelimen esteettiseen muokkaamiseen käytetyt palvelut: logot ja soittoäänet sekä kuvaviestit. Nämä ominaisuudet olivat ensimmäisinä Nokian puhelimissa, joka varmasti vakiinnutti niiden suosion. Suomessa kun Nokia on ollut selvääkin selvempi markkinajohtaja. Yksinkertainen selitys logojen, soittoäänien ja kuvaviestien suosiolle on se, että ne ovat yksinomaan matkapuhelimeen tarkoitettuja palveluja. Niitä ei saa muualta, eivätkä ne kelpaa muuhun kuin matkapuhelimiin. Niin sanotuista hyötypalveluista tässä aineistossa ainoastaan tiedonhakupalvelut olivat lyöneet läpi, mikä jo edellä todettiin. Palveluita suunniteltaessa tunnutaan ajateltavan, että kaikkea, mitä yleensä jostain mediasta saa, kannattaa tarjota matkapuhelimiin. Ikään kuin ei olisi arvioitu, mitkä ovat matkapuhelimen vahvuudet ja heikkoudet. Tekninen determinismi hallitsee keskustelua, eikä myöskään olla tunnuttu arvioidun sitä, minkälaisessa kilpailusuhteessa matkapuhelin on muihin medioihin ja muihin päätelaitteisiin. Esimerkkinä tällaisesta palvelusta käyköön vaikkapa sääpalvelut, joita tulvii joka tuutista. Oletusarvoisesti kuluttajan tulisi kiinnostua aina uudesta. Kuluttaja ei ole oppinut käyttämään laitteita tai palveluja on fraasi, jonka kuulee valitettavan usein uusmedia-alan asiantuntijoiden suusta. Nyt on alkanut kuluttajien kova koulutus kohti UMTSia! ( Puhutaan tulevaisuusshokista tai teknologiaan liittyvistä peloista, kun parempi termi saattaisi olla muutos- tai tulevaisuusväsymys. Kuluttaja ei ehkä sittenkään pelkää, vaan ei ole yksinkertaisesti kiinnostunut puolen vuoden väliin opettelemaan uusia kirjainyhdistelmiä (GPRS, EDGE, UMTS jne.), noin vertauskuvallisesti ilmaistuna. Kuluttaja tuskin pitää ajatuksesta, että jos hän ei käytä jotain palvelua, hän on vanhanaikainen. Hieman kärjistäen kulttuuris-sosiaalinen näkemys ihmisten elämän kokonaisuudesta puuttuu palvelujen kehittäjiltä ja guruilta. Toinen ongelma palvelujen leviämiselle on näppäily. Matkapuhelimen valmistaja on pahan dilemman edessä. Puhelimen pitäisi tarjota erilaisia audiovisuaalisia palveluja ja jopa peliohjaimen ominaisuuksia, mutta toisaalta matkapuhelimen valtti on, että se on pieni ja kulkee näppärästi mukana. Palveluiden käyttäminen vaatii selvästi ensin tottu- Kuva 2.3. Nokian uusin malli

36 mista puhelimeen, ennen kuin sillä ruvetaan käyttämään palveluita. Ainakin vanhemmalle väelle näppäily on hankalaa ja aikaa vievää. Jopa kodin videonauhuri aiheuttaa tuskaa useimmille. Tekniikan tarkoitushan oli helpottaa elämää. Uudet mallit, kuten alla kuvassa 2.3 suunnitellaan mobiilille nuorisolle. Kyseisen kuvan mallia vanhus tuskin ilman kovaa koulutusta pystyisi käyttämäänkään. Loogista segmentoinnin kohdistaminen nuoriin on tietysti siinä mielessä, että heidän asiakkuutensa saattaa olla hyvinkin pitkäaikaista. Mutta väestön vanhetessa kaikkialla länsimaissa erilaisia vanhempien kansalaisten yksinkertaisimpia malleja kannattaisi ehkä valmistaa. Toisaalta, jos vanhemmat ikäryhmät taas halutaan matkapuhelinpalveluiden käyttäjiksi, heidän tulee ostaa uudemmat mallit, koska ilman niitä ei uusimpia palveluja voi käyttää. Otollisinta maaperää matkapuhelinpalveluille ovat siis nuoret, mutta palvelujen käytössä tulee useimmilla saldorajoitus vastaan. Ne, joilla oli saldorajoitus puhelimessaan, olivat käyttäneet huomattavasti enemmän palveluja kuin ne, joilla saldorajoitusta ei ollut. Palveluiden käyttö ei ole kovin eriytynyttä. Jos henkilö on käyttänyt jotain palvelua, on hän kokeillut yleensä kaikenlaisia palveluita samalla tavalla kuin muutkin käyttäjät. Mitään selviä kiinnostusprofiileja ei löydy. Erot selittyvät yleensä sukupuolella, ja varsinkin iällä, niin kuin on todettu. Kasvun matkapuhelintiheyden kasvattamisessa ei ole enää kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Mainonta ja markkinointi kuitenkin suunnataan pikemminkin edelleen nuorten edelläkävijöiden markkinasegmenttiin. Vanhukset eivät ole matkapuhelinpalveluja käyttäneet ja ei ole syytä olettaa, että he tulisivat niitä käyttämään aivan lähitulevaisuudessa. Vanhuksille matkapuhelin on puhelin, jolla voi soittaa vaikka matkalta. Osa selitystä sille, miksi vanhemmat ovat käyttäneet vähemmän matkapuhelinpalveluja, on tietysti myös se, että heillä on vähemmän matkapuhelimia käytössään. Kysyttäessä minkälaisia palveluja ja mistä päätelaitteista haastatellut haluaisivat tulevaisuudessa, jää matkapuhelin suosiossa selvästi pc:n ja (digi-)tv:n taakse (ks. H.Sorosen luku 3.2). Ainoastaan kaksi palvelua, lääkäripalvelut ja poliisipalvelut, saavat hyväksynnän ohitse pc:n ja tv:n. Hätäpalvelujen hälyttämiseen matkapuhelin onkin omiaan, mutta on kokonaan toinen juttu, voiko ambulanssin soittamista kutsua matkapuhelinpalvelun käyttämiseksi. Tekstiviestillä tai mobiiliviestillä tuskin tilataan poliisi tutkimaan murtoa. Mitkä seikat sitten edistävät matkapuhelinpalvelujen käyttöä? Ne on koottu tiivistäen ja vahvasti yksinkertaistaen taulukkoon Taulukko Seikat, jotka edistävät matkapuhelinpalvelujen käyttöä. Käyttäjään liittyvät seikat Käyttäjä on nuori Käyttäjä on mies Käyttäjä on opiskelija tai ammattikorkeakoulutettu Käyttäjä asuu pääkaupunkiseudulla (pois lukien Helsinki) Käyttäjä on omistanut monta matkapuhelinta Käyttäjä on omistanut matkapuhelimen pitkään Käyttäjä ei lue paljoa vapaa-aikanaan Käyttäjän talouden tulot ovat yli mk/kk Käyttäjä ei ole korkeakoulutettu Käyttäjä ei ole maanviljelijä lin0 Käyttäjä on laitesuuntautunut Käyttäjä on käyttänyt internetiä Käyttäjän matkapuhelinlaskun maksaa työnantaja Palveluun liittyvät seikat Palvelu on yksinkertainen konseptiltaan Palvelu ei joudu kilpailemaan muiden medioiden kanssa Palvelu ei vaadi paljoa näppäilyä Palvelua ei vaadi suurta keskittymistä Palvelu on nopea käyttää Palvelu ei vaadi isoa ruutua Palvelua tarvitaan oltaessa liikkeellä 29

37 Tuntuu, että tähän mennessä palvelun tarjoajat ovat lähteneet liikkeelle sillä mielellä, että tarjotaan kaikenlaista ja katsotaan, mikä lähtee myymään ja mikä ei. Toisaalta tavalliseen teolliseen tuotantoon verrattuna uuden matkapuhelinpalvelutuotteen suunnittelu, testaus ja jakelu on halvempaa verrattuna perinteiseen teollisuuteen, joten epäonnistumisetkaan eivät ole yhtä kohtalokkaita. Myöskin vaikuttaa siltä, että enemmän on mietitty kysymystä, kuka ostaisi kuin mitä ostaisi tai vielä paremminkin MIKSI ostaisi. Toisin sanoen, minkälainen on hyvä matkapuhelinpalvelu. Tärkeintä olisi, että palvelulle olisi tarve nimenomaan mobiilitarve toisin sanoen sitä tarvittaisiin liikkeellä oltaessa. Useilla ihmisillä on edelleen koti ja työpaikka, joissa monet palvelujen tarjoamat toiminnot voi suorittaa. Oletettua eri digitaalilaitteiden konvergenssia tai matkapuhelimen ja internetin konvergenssia saadaan myöskin odottaa edelleen. Konvergenssi on kuitenkin yksi näistä mobiilimaailman oletusarvoista, joiden perusteet ovat pikemminkin teknisiä mahdollisuuksia kuin sosiaalis-kulttuurisiin tarpeisiin perustuvia. Kuluttajien mielestä kullekin laitteelle näyttää löytyvän funktio omassa lokerossaan. Samalla laitteella ei tarvitse hoitaa kaikkea. Eniten matkapuhelimia on käytössä korkeasti koulutetuilla, mutta he eivät anna arvoa matkapuhelimille niin paljoa kuin alemmin koulutetut. Matkapuhelimen tärkeys ei riipu siitä, kuinka kauan on käyttänyt puhelinta, mutta on vahvasti riippuvainen siitä, kuinka mones puhelin käyttäjällään on. Niistä haastatelluista, joilla on vasta ensimmäinen matkapuhelin, pitää matkapuhelinta erittäin tärkeänä vain 4 prosenttia. Niistä, joilla on jo viides tai useampi puhelin jo 19 % pitää puhelinta erittäin tärkeänä. Keskivertokuluttajalle matkapuhelin on tärkeä elämänhallinnan väline, jota ilman hän ei enää tule toimeen. Esineenä sen koristelun tärkeys on silmiinpistävää. Harvaa esinettä muokataan esteettisesti yhtä intohimolla. Matkapuhelin on myös erittäin intiimi laite. Jossain määrin se on hybridi päiväkirjaa, puhelinmuistiota ja salaisimpia haaveita ja suunnitelmia yhteen sitova tekninen laite. Ehkei ole liioiteltua sanoa sen joillekin, lähinnä nuorille, olevan tosiaan osa identiteettiä. Värillinen kuori viestii kantajastaan samalla tavalla kuin värjätyt hiuksetkin. Mobiilius tarkoittaa yhteyttä kahteen suuntaan, minusta muihin ja muista minuun. Nuorille nämä molemmat suunnat ovat yhtä tärkeitä, kun taas vanhuksille matkapuhelin on ehkä enemmän keino saavuttaa muut ihmiset mahdollisen hädän hetkellä. Työikäiset joutuvat olemaan molemman suuntaisessa yhteydessä töissään eivätkä vapaa-ajalla ole niin halukkaita reaaliaikaiseen molempisuuntaiseen mobiiliin verkko-olemiseen. Mobiilialalla kaikki tapahtuu nopeasti, on tutkijoiden, matkapuhelinvalmistajien, markkinaväen, palvelujen tuottajien ja ylipäätänsä miltei kaikkien mukanaolijoiden näkemys alasta. Kaikki tapahtuu salaman nopeudella ja ala on erittäin suhdanneherkkää. Jospa niin ei olekaan? Jos yrittää saada laajemman perspektiivin teknologian omaksumiseen vertaamalla matkapuhelinkulttuuria internetiin huomataan seuraavaa: Internetin kehittyminen kesti kymmeniä vuosia ennen kuin se levisi laajemmalle yleisölle. Tämä tapahtui vasta graafisten web-selainten (Mosaic, Netscape) mukana noin vuodesta 1995 lähtien (Nerds ). Matkapuhelimia on nyt jo yhdeksällä kymmenestä suomalaisesta, mutta internetin matkapuhelimeen avautuminen vaatii suuremman WAP:pien, kommunikaattorien tai vastaavien edistyneempien laitteiden laitepenetraation. Yksi WAPmarkkinoinnin ongelmista on ollut, että sen on väitetty tuovan webbi matkapuhelimeen. Ilmeisesti koko konsepti joudutaan miettimään uudelleen. Sillä webbi elää mainiosti koti-pc:llä ja jotkut saattavat jopa työaikanaan käydä webissä ja lähetellä sähköposteja. Ei Roomaa, ei Webbiä, eikä myöskään mobiiliwebbiä rakenneta yhdessä yössä. Keskivertosuomalaiselle matkapuhelin on edelleen viestintäväline eikä ovi mobiiliin virtuaalimaailmaan. 30

38 3 Tulevaisuuden sähköiset palvelut eri päätelaitteissa Hannu Soronen 3.1 Johdanto Tässä luvussa käsitellään Kultun touko-kesäkuussa 2001 Taloustutkimuksella teettämän kvantitatiivisen puhelinhaastatteluaineiston tuloksia keskittyen vuotiaiden kuluttajien kiinnostukseen ottaa vastaan sähköisiä palveluita eri päätelaitteiden kautta. Puhelinhaastattelulla arkiaskareiden parista keskeytettyjen ihmisten mielipiteitä voi pitää suuntaa antavina arvioina kiinnostuksesta lueteltuja palveluja kohtaan. Todellisen, toteutuvan käyttäytymisen ennustamiseen puhelinhaastatteluaineisto ei anna kaikenselittäviä eväitä. Tämän artikkelin pohdintoja voi pitää valistuneina arvauksina ja pohdintoina mahdollisista kehityskuluista. Erilaisia palveluita lueteltiin kaikkiaan 24 (taulukko 3.1). Osa palveluista valittiin kysyttäväksi kaupallisten toimijoiden palveluluettelosta, joista suuri osa on saatavilla jo tällä hetkellä ainakin internetissä ja useimmat myös matkapuhelimessa. Termiä kaupalliset palvelut käytetään tässä löyhästi yhteisenä nimittäjänä, vaikka aivan kaikkien palvelumuotojen kohdalla se ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa kaikkien päätelaitteiden osalta (esim. uutiset ja sää, tv:n ohjelmatiedot ja sähköposti voidaan mieltää julkisiksi tai ilmaisiksi television tai tietokoneen kautta, mutta matkapuhelimeen tilattuina niistä pitää maksaa palveluntuottajalle). Näillä yleisluonteisilla verkkopalveluilla on ikää jo kymmenisen vuotta ja sähköpostin tapaan monet niistä ovat juurtuneet vakituiseen jokapäiväiseen käyttöön internetissä. Julkishallinnon puolelta kysyttiin yleisen tason palveluja keskittyen sellaisiin laitoksiin, jotka ovat kuluttajille keskeisiä. Näilläkin laitoksilla on suurimmalla osalla ainakin tiedottavaa palvelutarjontaa internetissä, muttei juurikaan matkapuhelimen kautta. Laitevaihtoehdoiksi 7 määriteltiin: digitaalinen televisio matkapuhelin tietokone. Haastateltavia pyydettiin kuvittelemaan tilanne siten, että heillä olisi kaikki kyseiset laitteet kotonaan ja he osaisivat niitä käyttää. Heiltä kysyttiin, kuinka kiinnostavana he pitäisivät mainittujen palvelun saamista kyseisten päätelaitteiden kautta. Mielipiteensä he ilmaisivat asteikolla Jokaisesta palvelusta saatiin siten kolme eri vastausta, eli yhteensä kukin vastaaja ilmoitti kiinnostuksensa kaiken kaikkiaan 72 palveluun (3 laitetta x 24 palvelua). Digi-tv:stä oli pitkin kevättä 2001 ollut paljon julkista keskustelua, joten ajatus television kautta vastaanotettavista palveluista ei sinällään pitänyt olla kovin uusi. Mutta se, millaisia nuo palvelut olisivat sisällöiltään ja toteutukseltaan, on ollut mitä suurimmassa määrin puhtaiden arvailujen ja mielikuvien varassa. Matkapuhelimen osalta tilanne on vielä korostuneempi. Useimmilla vastaajilla ei varmastikaan ole ollut kovin jäsentynyttä käsitystä siitä, millaisia kännykkäpohjaiset palvelut olisivat. Tässä kohtaa on todennäköistä, että puhelinhaastattelutilanteeseen liittyvistä ennakoimattomista ja kysymysten muodosta johtuvista syistä haastateltavat ovat mieltäneet kysymykset hieman toisin kuin tutkimuksen suunnittelijat olivat tarkoittaneet. Nimittäin osa tuloksista antaa viitteitä siitä, että kuluttajat ovat mieltäneet matkapuhelimen kautta saatavat palvelut perinteisiksi puhelinpalveluiksi, joissa voi asioida toisen ihmisen kanssa puhumalla. Toki osa luetelluista palveluista viestii siitä, että niillä tarkoitetaan tekstipohjaista palvelua (esim. sähköposti matkapuhelimeen). Sekaannus kertoo yhdessä vähemmän mairittelevien matkapuhelintulosten kanssa siitä, että tavallisten kuluttajien on melko vaikea mieltää matkapuhelinta ainakin nykymuodossaan kovin monipuolisten palveluiden hankintakanavaksi. Osa luettelemistamme palveluista, varsinkin julkisella puolella, on hyvin yleisellä tasolla, esim. Kelan palvelut. Tarkemmat, yksityiskohtaiset selvitykset Kelan tarjoamista sähköisistä palveluista (lomakkeet, hakemusten käsittelytiedotukset, päätökset jne.) jäävät jatkotutkimusten aiheiksi. 3.2 Sähköisten palveluiden yleinen kiinnostavuus Taulukossa 3.1. on esitetty niiden vastaajien osuus prosentteina, jotka olivat melko kiinnostuneita tai erittäin kiinnos- 7 Television penetraatioluku suomalaisissa talouksissa tämän tutkimuksen mukaan on 97,6 %, matkapuhelimen 90,2 % ja tietokoneen 68,7 %. 8 1 =ei lainkaan kiinnostava, 2 =ei juurikaan kiinnostava, 3 =melko kiinnostava ja 4 =erittäin kiinnostava 31

39 tuneita saamaan kyseisen palvelun. Tämä luku ei kerro sitä kuinka voimakasta kiinnostusta tunnettiin (oliko vastaus kolme vai neljä), mutta se mahdollistaa yksinkertaisemman yleiskatsauksen ja vertailupohjan. Kokonaisuutena halukkuus palveluiden vastaanottamiseen oli melko vähäistä. 46 palvelu-laiteyhdistelmää 72:sta (64 %) jäi kiinnostavuudessaan alle 50 %:n. Seitsemässä palvelussa (10 %) kiinnostus jää alle 50 %:n kaikkien päätelaitteiden osalta. Useimmat palvelut halutaan pääsääntöisesti jonkin dominoivan päätelaitteen kautta, joka yleensä on tietokone. Tuloksia voisi luonnehtia yllätyksettömiksi ja sen pohjalta suomalaisia varsin konservatiivisiksi uuden median mahdollisuuksien suhteen. Kaikkein kiinnostavinta kuluttajien mielestä on nähdä uutiset ja sää tv:stä, tarkistaa illan ohjelmat digi-television ohjelmaoppaan avulla ja sen päälle hoitaa hieman pankkiasioitaan tietokoneen avulla, tarkistaa pc:llä sähköpostinsa ja hakea samalla vaivalla tietoa internetistä. Ainoana uutena toimintona siis viiden suosituimman sisällön joukossa olisi EPG:n 9 käyttö. Suurimman kiinnostavuusarvon tutkimusaineistossa keräsivät (tässä järjestyksessä): 1. uutiset ja sää television kautta 2. television ohjelmatiedot television kautta 3. pankkipalvelut tietokoneen kautta 4. sähköposti tietokoneen kautta 5. tiedonhakupalvelut tietokoneen kautta 6. alueelliset tiedotukset (esim. kaupungin, kunnan) television kautta Mielenkiintoisempia valintoja syntyy sen sijaan ei-suosittujen listalla. Vaikka tietokonemaailmaan, internetiin ja tulevaan digi-tv:n Subtv-kanavaan sisältöjohtaja Aalto-Setälän (2001) mukaan liitetään voimakkaasti pelaaminen, ei se näytä tämän aineiston valossa houkuttelevan suurinta osaa kansasta. Onko verkkopelaajien pieni alakulttuuri niin elinvoimainen ja maksukykyinen, että sen varaan kannattaa rakentaa suuria odotuksia matkapuhelimen tai digi-tv:n suhteen, jää nähtäväksi. Samanlainen tilanne on aineiston valossa myös verkkorupattelulla. Vaikka keskustelufooru- Taulukko 3.1. Palvelusta kiinnostuneiden osuus prosentteina koko väestöstä. TV Mobiili PC Sähköposti 50,6 55,6 74,8 Pankkipalvelut 42, ,2 Elintarvikkeiden ostaminen 11, ,4 Levyjen, kirjojen ostaminen 28,9 21,8 44,9 TV:n ohjelmatiedot 79,3 22,1 66 Tiedonhakupalvelut 50,9 29,4 70,1 Uutiset ja sää 90, Verkkopelaaminen toisten kanssa 12,8 7,3 22,1 IRC, Chat, keskustelu 10,9 9 19,9 Rahapelit 29,7 18,9 29,7 Elokuvien tilaus ja katselu 57,4 17,4 30,6 Sähköisen lehden/kirjan luku 30,2 8,3 37,1 Lippujen tilaaminen/varaaminen 42,1 54,1 61,2 Alueelliset tiedotukset 68,4 28,8 55,3 Taloyhtiön/asuinalueen tiedotuk. 43,8 25,7 43,2 Lääkäripalvelut 41,4 54,2 54,8 Kirjastopalvelut 33, ,7 Äänestysmahdollisuus 43 41,4 53,1 Opiskelu internetissä 48,4 17,8 62,5 Työvoimatoimiston palvelut 50,3 29,5 61,6 Poliisin palvelut 40,1 56,4 52,9 KELA:n palvelut 45,2 39,1 60,7 Postin palvelut 41,6 38,9 57,4 Veroviraston palvelut 41, ,2 9 Electronic Programming Guide Sähköinen ohjelmaopas, joka näkyy kuvaruudulla. EPG kertoo ohjelman nimen ja lähetysajan sekä lyhyesti lisätietoja itse ohjelmasta. Jo lähitulevaisuudessa sähköiset ohjelmaoppaat saavat lisää uusia ominaisuuksia, jotka muun muassa helpottavat ohjelmien nauhoituksia. ( 32

40 mit ja irkkailu 10 ovatkin saaneet jalansijaa internetissä, ei niiden siirtyminen matkapuhelimeen ja televisioon kiinnosta enemmistöä väestöstä. Toisaalta kuluneen vuoden aikana chat on onnistunut lyömään itsensä läpi televisiossa, vaikkakin vain ilmeisen marginaalisen käyttäjäryhmän voimin, ja on sen saaman lähetysajan perusteella taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kuluttajat eivät arvosta rupattelun kaltaisia palveluja tai eivät ainakaan halua sitä haastattelussa myöntää. Kaikkein vähiten kuluttajia kiinnostivat: 1. pelaaminen toisten käyttäjien kanssa matkapuhelimen tai television kautta 2. sähköisen lehden tai kirjan lukeminen matkapuhelimen kautta 3. IRC, chat tai keskusteluryhmät matkapuhelimen tai television kautta 4. elintarvikkeiden ostaminen television tai matkapuhelimen kautta Lehden tai e-kirjan lukeminen matkapuhelimesta ei houkuttele juuri ketään, eikä halukkuutta tilata elintarvikkeitakaan voi kehua kovin suureksi. Tämänkaltaiset varsin uudet palvelut (e-kirja) liitettynä ehkä yllättävään päätelaitteeseen saavat osakseen voimakasta torjuntaa. Palveluja ei pidetä tarpeellisina, järkevinä, tai niiden toteuttamista ei pidetä mahdollisena, onnistuneena kyseisessä yhdistelmässä. Aivan viime kädessä voi silti olla kyse siitä, että palvelu jota ei ole kertaakaan käyttänyt, tuntuu tarpeettomalta. Lisäksi vastauksiin vaikuttaa ihmisten tapa vastata rationaalisesti, vähätellen mielihyvää, tunnepohjaisia valintoja ja lapsenomaista leikittelynhalua. Vastauksissa korostuvat sen vuoksi järkevät, oikeat, hyväksytyt valinnat, vaikka itse käyttötilanteessa valinta saattaakin tapahtua aivan jonkin muun perusteen pohjalta, kuten tv-chatin suosiokin kertoo. Osin tästä syystä tutkimuskysymysten joukosta jätettiin pois eroottiset palvelut, vaikka hyvin tiedetäänkin niiden todellinen suosio ja taloudellinen menestys. Kaikki palvelukysymykset faktoroitiin 11, minkä tarkoituksena oli selvittää kuinka eri palvelut niputtuvat suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Alla olevasta luettelosta löytyvät näin syntyneet faktorit ja niiden sisällä olevat palvelut: tietokoneen kautta halutut palvelut: pankkipalvelut, tiedonhaku, lippujen tilaaminen, alueelliset tiedotukset, lääkäripalvelut, kirjastopalvelut, opiskelu, työvoima, poliisi, Kela, Posti, verovirasto tv:n kautta halutut palvelut: pankkipalvelut, lippujen tilaaminen, lääkäripalvelut, kirjasto, äänestysmahdollisuus, poliisi, Kela, Posti, verovirasto matkapuhelimen kautta halutut julkiset palvelut: lääkäripalvelut, työvoima, poliisi, Kela, Posti, verovirasto verkkopelaaminen ja keskustelu: kaikkien päätelaitteiden kautta verkon peruspalvelut: pankkiyhteys ja sähköposti kaikkien päätelaitteiden kautta kulttuuriharrastajat: elokuvien tilaaminen ja katselu, lippujen tilaaminen kaikkien päätelaitteiden kautta. Faktorianalyysin tuloksena voidaan tästä aineistosta todeta, että tietokoneen kautta saatavien palvelujen varaan rakentuu suurin osa odotuksista. Sen kautta halutaan hoitaa keskeisiä totuttuja verkkoasioinnin muotoja ja sen kautta halutaan suurin osa uusista yhteiskunnan tuottamista palveluista. Televisio mieltyy käyttäjien mielikuvissa niukempana mahdollisuuksiltaan, mutta silti monipuolisena palvelukanavana. Käyttäjät näkevät tulevan digi-tv:n vuorovaikutteiset palvelut suurena mahdollisuutena osin täydentää ja osin korvata tietokoneen kautta saatavat palvelut. Ne henkilöt, jotka haluavat nimenomaan käyttää matkapuhelinta palvelujen saamiseen painottavat julkishallinnollisia palveluita ja luonteeltaan sellaisia palveluita, joissa henkilökohtainen asiointi on tärkeällä sijalla. Verkkopelaaminen sekä kiinnostus irc-, chat- ja keskustelupalveluihin muodostavat oman kiinteän kokonaisuutensa. Pelaajille kiihkeätempoinen rupattelu on olennainen osa kyseistä kulttuuria. Verkon varsinaiset kansalaisen peruspalvelut, pankkiyhteydet ja sähköposti, ovat niin tärkeä osa jokapäiväistä elämää, että ne muodostavat kiinteän kokonaisuuden palvelukentässä riippumatta päätelaitteesta. Niiden käyttäjät kokevat olevansa valmiita vaihtamaan päätelaitteesta toiseen tarpeen tullen ja ovat valmiita monikäyttöönkin, matkapuhelimen käyttöön liikkuessaan, tietokoneen käyttöön tutuissa kuvioissa ja television käyttöön silloin kun tilanne sen mahdollistaa. Kulttuuriharrastajille elokuvan tilaaminen minkä tahansa päätelaitteen kautta tuntuu mielenkiintoiselta ainakin kokeilumielessä ja samalla he ovat myös halukkaita tilaamaan lippuja sähköisesti. Liput saattavat olla tässä tapauksessa mitä hyvänsä kulttuuri- ja urheilutapahtumiin myytäviä lippuja. Näiden yleisempien faktoreiden ohella syntyi joukko yksinkertaisia faktoreita, joissa latautuvat ainoastaan yksi ja sama palvelu kaikissa päätelaitteissa. Näin esimerkiksi rahapelaamiselle, taloyhtiön tai asuinalueen tiedotuspalveluille, elintarvikkeiden ostamiselle, levyjen ja kirjojen ostamiselle, sähköiselle äänestämiselle, sähköisen lehden tai kirjan lukemiselle ja tiedonhaulle muodostuu oma faktori, johon ei sisälly mitään muita palveluita. Näille palveluille on siis olemassa oma, muista palveluista irrallinen tarpeensa ja ehkä myös eriytynyt käyttäjäkuntansa. 10 Irc, internet relay chat Irc on Jarkko Oikarisen alunperin vuonna 1988 EARN/BITNET-verkon RELAY-palvelun innoittamana kehittämä hajautettu monen käyttäjän keskustelujärjestelmä. Se perustuu tekstiviestien lähettämiseen rivi kerralleen kaikille muille samalle kanavalle liittyneille käyttäjille. Keskustelu muistuttaa hieman reaaliajassa syntyvää näytelmäkäsikirjoitusta tai sanatarkkaa pöytäkirjaa, jonka voi myös tallentaa tiedostoon.( 11 Varimax-rotatoitu pääkomponenttianalyysi. 33

41 3.3 Palveluiden kiinnostavuus päätelaitteittain Yleistä % Seuraavaksi tarkastellaan palveluiden vastaanottamista yleisellä tasolla kunkin päätelaitteen kautta. Kuviossa 3.1 esitetään kullekin päätelaitteelle kiinnostuneiden osuus kaikissa 24 palvelussa Suosituimmaksi tulevaisuuden sähköisten palveluiden päätelaitteeksi paljastuu tietokone. Yli puolet kuluttajista on vähintäänkin melko kiinnostunut tietokoneen kautta saatavista palveluista, televisio häviää suosiossa jonkin verran ja matkapuhelin jo ratkaisevasti. Kännykkää pitää 69 % vastanneista ei juurikaan kiinnostavana tai ei lainkaan kiinnostavana päätelaitteena kyseisten palveluiden vastaanotossa TV Mobiili PC Kuvio 3.1. Palveluiden kiinnostavuus päätelaitteittain. % Pankkipalvelut Sähköposti Tiedonhakupalvelut TV:n ohjelmatiedot Opiskelu Internetissä Työvoimatoimiston palvelut Lippujen tilaaminen Veroviraston palvelut KELA Postin palvelut Alueelliset tiedotukset Lääkäripalvelut Äänestysmahdollisuudet Poliisin palvelut Uutiset ja Sää Kirjastopalvelut Levyt, kirjat Taloyhtiön/asuinalueen tiedot. E-lehden/kirjan luku Elokuvien tilaus ja katselu Raha elit Pelaaminen toisten kanssa IRC, Chat, keskustelu Elintarvikkeet N=1911 Kuvio 3.2. Palveluiden kiinnostavuus tietokoneen kautta. 34

42 Kuviossa 3.2 on esitetty kuluttajien kiinnostus saada kukin palvelu tietokoneen kautta. Sähköisten palveluiden suhteen suomalaiset ovat varovaisia ja konservatiivisia. Tietokoneen käyttö on kuluttajille tuttua ja turvallista, sen arkipäiväinen käyttö osataan ja hallitaan. PC on vahvoilla sen perinteisissä sovellutuksissa sähköpostissa, pankkiasioiden hoitamisessa, ja tiedonhakupalveluissa. Jos kuluttaja haluaisi ostaa verkon kautta kirjoja, levyjä tai elintarvikkeita, hän tekisi sen mieluiten juuri tietokoneen avulla. Jo tarjolla olevista uudemmista palveluista sähköisen kirjan tai lehden lukeminen olisi kuluttajien mielestä luontevinta tietokoneen kautta. Lippujen tilaamisessa ja varaamisessa kaikki kysytyt mediat saivat hyväksynnän, silti tietokoneeseen luotetaan eniten. Vielä suunnittelupöydällä olevien tulevaisuuden julkisten palvelujen osalta tietokone tyhjentää pajatson: kaikissa esittämissämme palveluissa tietokone on joko yksistään tai yhdessä jonkin toisen median kanssa se päätelaite, jonka kautta palvelu kotiin haluttaisiin. Kuviossa 3.3 on esitetty kuluttajien kiinnostus saada kukin palvelu television kautta. Tulevaisuuden televisio sai kuluttajilta melko suopean vastaanoton. Television kautta halutaan tulevaisuudessakin pääsääntöisesti tuttua sisältöä: uutisia, säätiedotuksia ja elokuvia. Digi-television kautta ihmiset olisivat myös varsin valmiita tilaamaan yksittäisen elokuvan (pay-per-view) ja katselemaan sen. Toiseksi korkeimman kiinnostavuusarvon nappaa television ohjelmatietojen selailu television kautta. Tämä lupaa lähes varmaa onnistumista digi-tv:n ohjelmaoppaalle, mikäli se toimii nopeasti, luotettavasti ja on riittävän helppokäyttöinen. Oftelin (2001) raportissa on todettu brittikäyttäjien arvostavan digi-televisiosta odotetusti ensisijaisesti lisääntynyttä kanavavalikoimaa, mutta sen lisäksi ylistystä saa juuri sähköinen ohjelmaopas. Samaa havaintoa tukevat myös Kultun aiemmat tutkimukset (Leppänen ja Marttila 2000). Uusista palveluista television kohdalla voidaan puhua myös alueellisten tiedostusten, sähköpostin, tiedonhakupalveluiden ja pankkipalveluiden kohdalla. Tietokoneen lisäksi näitä palveluita ollaan jonkin verran valmiita ottamaan vastaan myös television kautta. Tällöinhän siirrytään jo perinteisen tv:n alueelta todellisen interaktiivisen television puolelle. Myös julkisia palveluja ollaan jonkin verran valmiita ottamaan vastaan television kautta: niin poliisin, veroviraston, kuin postin ja työvoimatoimiston palveluille löytyy vastaanottajia television ääreltä, vaikka mistään innostuksesta on turha puhua. Kuitenkin maaperä on selvästi otollinen kyseisten palvelujen huolelliselle lanseeraamiselle. Konkreettisten toimivien palveluesimerkkien myötä kyseisten alojen toiminta tulee kokemaan suuria muutoksia. % Uutiset ja Sää TV:n ohjelmatiedot Alueelliset tiedotukset Elokuvien tilaus ja katselu Tiedonhakupalvelut Sähköposti Työvoimatoimiston palvelut Opiskelu internetissä KELA Taloyhtiön/asuinalueen tiedot. Äänestysmahdollisuudet Pankkipalvelut Lippujen tilaaminen/varaaminen Postin palvelut Veroviraston palvelut Lääkäripalvelut Poliisin palvelut Kirjastopalvelut Sähköisen lehden/kirjan luku Rahapelit Levyt, kirjat Pelaaminen toisten kanssa Elintarvikkeet IRC, Chat, keskustelu N=1911 Kuvio 3.3. Palveluiden kiinnostavuus television kautta. 35

43 % Poliisin palvelut Sähköposti Lääkäripalvelut Lippujen tilaaminen Pankkipalvelut Äänestysmahdollisuudet KELA Postin palvelut Uutiset ja Sää Veroviraston palvelut Työvoimatoimiston palvelut Tiedonhakupalvelut Alueelliset tiedotukset Kirjastopalvelut Taloyhtiön/asuinalueen tiedot. TV:n ohjelmatiedot Levyt, kirjat Rahapelit Opiskelu internetissä Elokuvien tilaus ja katselu Elintarvikkeet IRC, Chat, keskustelu Sähköisen lehden/kirjan luku Pelaaminen toisten kanssa N=1911 Kuvio 3.4. Palveluiden kiinnostavuus matkapuhelimen kautta. Suurimmalle osalle kuluttajista televisio oli siis vielä tätä kyselyä tehtäessä se töllötin, josta vuosikymmenet on totuttu katsomaan puoli yhdeksän uutiset ja huomisen sää (vrt. luku 6). Se, mitä he kaipaavat televisioltaan tulevaisuudessa on tätä samaa höystettynä tilauselokuvalla silloin tällöin. Lisäksi he haluavat toimivan ohjelmaoppaan jokapäiväiseen käyttöön ja laajennetun teksti-tv:n, jonkinlaisen esivalitun suppean internetin, josta voi hakea paikallisinfoa ja viimeisimpiä uutisia. Osalle television katselijoita televisio voi kuitenkin tulevaisuudessa yhä enemmän muistuttaa toiminnoiltaan tietokonetta. He ovat valmiita siirtämään ainakin osan sähköpostista ja web-palveluista tv-selaimeen. Sähköpostin voi nopeasti tarkistaa televisiosta ilman, että tarvitsee käynnistää tietokonetta, ottaa modeemiyhteyttä palvelimeen ja odottaa viestien latautumista. Kelan ja verottajan lomakkeet löytyvät verkkosivuilta, ne voi täydentää sähköisesti ja palauttaa ilman bensaa kuluttavaa kaupunkikierrosta tai lähimmän postilaatikon aikaa vievää etsimistä. Koska tietokone internet-päätteenä kuitenkin yhä tarjoaa kiistämättömiä etuja televisioon nähden, kuuluvat tähän joukkoon etupäässä ne, joilla ei syystä tai toisesta ole tietokonetta. He pelkäävät, etteivät osaa tai opi tietokonetta käyttämään, tai laitteen hankintakustannukset koetaan liian suuriksi. Televisio on kuitenkin joka kodissa, ja sen kautta uskaltautunevat internet-selailijoiksi kaikki halukkaat. Britanniassa (Oftel 2001) todettiin vanhusten olleen erittäin innostuneita siitä, että digi-tv:n myötä he kykenivät liittymään verkkoon. Televisio tarjosi heille käyttäjäystävällisemmän päätelaitteen ja luotettavamman palveluntarjoajan kuin jokin tuntematon internet-operaattori, jonka kanssa joutuisi tekemisiin tietokoneyhteyksien myötä. Kuviossa 3.4 on esitetty kuluttajien kiinnostus saada kukin palvelu matkapuhelimen kautta. Matkapuhelin ei suuren yleisön silmissä näyttäydy kovin puoleensavetävänä uusien palvelujen toiminta-alustana. Vaihtoehdoistamme ainoastaan lääkärin ja poliisin palvelut, lippujen tilaus ja varaaminen sekä sähköposti saivat selkeän myönteisen vastaanoton. Jossain määrin kiinnostusta löytyy pankkipalveluihin, uutisten vastaanottoon, alueellisiin tiedotuksiin, äänestyksiin ja joidenkin julkisten laitosten (Kela, Posti, verovirasto) palveluihin. Matkapuhelinkysymysten osalla on todennäköisesti käynyt niin, että vastoin tutkimuksen alkuperäistä tarkoitusta kuluttajat ovat mieltäneet matkapuhelinpalvelut puhepohjaisiksi, eli siten, että lääkäripalvelussa lääkäri vastaa puhelimeen ja lipputilauksen yhteydessä voi neuvotella virkailijan kanssa puhumalla. Tekstiviesti- tai wap-pohjaisen palvelun kiinnostavuuden arvioon tämä aineisto ei ehkä siten anna aiva n tarkkaa tietoa. Kuitenkin yleisenä asenteena huomio on tärkeä: ihmiset eivät ole vielä tässä vaiheessa suurin joukoin valmiita siirtymään palveltavaksi mobiiliin ympäristöön kuin erityispalvelujen osalta. 36

44 3.3.2 Päätelaitteen määrittyminen Mikä määrittää kunkin päätelaitteen soveltuvuutta palvelujen vastaanottamiseen? Kultun aiempien tutkimusten mukaan, sekä myöhemmin luvussa 6 käytävän analyysin ja käsillä olevan kvantitatiivisen aineiston perusteella voisi ajatella ainakin seuraavia tekijöitä: Käytettävyysaspektit (visuaalisuus, käyttöjärjestelmä, jatkokäsittelymahdollisuus eli tulostus, tallennus ja tiedostonsiirto) Käyttötilanne (tunnetila, sosiaalinen/intiimi käyttö, fyysinen sijainti, käytön vaivattomuus) Tietoturva (todellinen tai kuviteltu) Käytön hinta. Käytettävyyden vaikutus laitteiden kiinnostavuuteen tunnetaan jo melko tarkkaan. Tiedetään, että nykyisten matkapuhelinten karu pieni näyttö ei riitä useimpien tässäkään tutkimuksessa selviteltyjen palveluiden järjestämiseen. Televisio ja tietokoneruutu ovat siihen nähden ylivertaisessa asemassa. Tiedetään, että ihmiset mielellään näppäilisivät tekstiä kuin kirjoituskoneella tai näppäimistöltä sen sijaan että käyttäisivät kännyköiden tekstinsyöttötekniikkaa tai kaukosäätimen nuolinäppäimiä. Mikäli puheentunnistusjärjestelmät antavat jossain vaiheessa mahdollisuuden, useimmissa palveluissa voitaisiin siirtyä puheohjaukseen. Uusien palvelumuotojen osalta, varsinkin virallisten asioimispalvelujen kohdalla, tulee tärkeäksi voida tallentaa asiointidokumentit, tulostaa ne paperille ja kenties muokata niitä myöhempää käyttöä varten. Television ja matkapuhelimen kohdalla tämä tarkoittaa vielä edessä olevaa kehitysprosessia. Ennen kuin tällaiset itse päätelaitteeseen, sen toimintoihin ja käytettävyyteen liittyvät näkökohdat on ratkaistu, ohjautuvat palvelut tai ainakin niitä käyttämään suostuvat ihmiset luonnollisesti toimivimpien ratkaisujen eli käytännössä tietokoneen äärelle. Näin on käynyt Britanniassa (Oftel 2001). Käyttötilanteen merkityksen huomioiminen on jäänyt tuotekehittelyssä huomattavasti vähemmälle. Kuluttajalle käyttötilanne on kuitenkin ratkaisevan tärkeää siinä, haluaako hän ylipäätään hankkia kyseistä ehkä moitteettomasti toimivaa ja käyttäjäystävällistä laitetta kotiinsa ja lisäksi se vaikuttaa aina siihen, miten laite sijoitetaan, milloin ja ketkä sitä käyttävät ja mihin sitä näillä edellytyksillä käytetään. Digi-televisioita (set-top-boxeja) tullaan aluksi hankkimaan kotiin yksittäin, mikä tarkoittaa, että kyseinen laite sijoitetaan todennäköisimmin olohuoneeseen näkyvälle ja kaikkien huomion keräävälle paikalle. Tällöin sen käyttö tulee samalla määriteltyä yhteiseksi (katsellaan yhdessä), avoimeksi (muutkin näkevät mitä tehdään), ei-niin-aktiiviseksi (loikoillaan, syödään ja katsellaan) ja pääasiassa viihtymiseksi (rentoudutaan, nautitaan). Tällainen käyttötilanne tekee monet vuorovaikutteiset palvelut televisioon huonosti yhteensopivaksi, ainakin toistaiseksi. Ehkä vuoden kuluttua digi-televisioita on talouksissa useampia eri huoneissa, ja asukkaat voivat hakea halutessaan samankaltaista omaa työskentely- tai intimiteettirauhaa kuin nykyään on mahdollista tietokoneen kanssa. Siihen asti television kautta tarjottavien palveluiden pitää ottaa käyttötilannetekijät tarkasti huomioon. Britanniassa (Oftel 2001) on jo käytännössä todettu kuluttajien hermostuvan suuresti sellaisista palveluista, jotka varaavat koko tv-ruudun itselleen estäen muilta kesken olevan ohjelman seuraamisen. (Ks. käyttötilanteesta myös luku 6.) Tietoturvan suhteen päätelaitteet ovat teknisessä mielessä samalla viivalla. Internetin dataliikenne rakentuu pääosin lankapuhelin- ja kaapeliverkkojen varaan, matkapuhelimen gsm/gprs-verkon varaan ja digi-television paluukanavaa on kaavailtu rakennettavan kaikkien näiden/jonkin näistä varaan. Tietoturva saattaakin tavallisille teknisistä ratkaisuista vähän ymmärtäville kansalaisille olla mielikuvienvarainen asia. Tiedotusvälineissä on säännöllisesti uutisia verkkomurroista ja tietojen joutumisesta ulkopuolisten käsiin. Epäluulo omien tietojen verkkoon luovuttamista kohtaan on olemassa. Mutta mikä näistä laitteista olisi turvallisin? Tietokoneella tehdään töitä ja se koetaan kiinnostavimmaksi päätelaitteeksi useimpiin palveluihin. Silti sen maine tietoturvallisuuden osalta on ryvettynein. Matkapuhelinten salakuuntelemisesta ei käydä suurta keskustelua eikä television osalta asia ole tullut edes esille. Televisiohan on virallisen Suomen tiedotuskanava. Mielletäänkö se tästä syystä asemansa vuoksi turvallisemmaksi? Vaikea sanoa tämän tutkimuksen tulosten perusteella, koska määräävämpää television kannalta lienee kuitenkin em. käyttötilanne. Taulukko 3.2. Päätelaitteiden yleinen profiiliperusta palveluiden vastaanottoon. Televisio Matkapuhelin Tietokone + viihdyttävä, rentouttava ajankulu + info, koulutus + passiivinen, ei suunniteltu käyttö + yhteinen, sosiaalinen + julkinen + aina mukana, liikkuva + henkilökohtainen, intiimi asiointi + satunnaiset, yllättävät, kiireelliset tilanteet + työ, tekeminen (myös viihde ja ajankulu) + aktiivinen, suunnitelmallinen, tietoinen käyttö + henkilökohtainen, yksityinen + salassa pidettävä 37

45 3.3.3 Julkiset ja kaupalliset palvelut päätelaitteittain kiinnostava 4 N=1800 Kaupallinen Julkinen Kansalaiset olivat erityisen kiinnostuneita julkishallinnollisten palvelujen saamisesta verkon kautta tulevaisuudessa: 41 % ilmoitti olevansa vähintäänkin melko kiinnostunut, kun vastaava luku kaupallisten palveluiden osalta jäi 27 %:iin. Tällä hetkellä julkisista palveluista käytetään eniten kunnallisia www-sivuja. Kunnat ovat tuoneet nettisivuilleen mm. paikallisuutisia sekä toteuttaneet kaavoituspelejä ja aloitekanavia (Seppänen 2001). Julkiset, yleisluontoiset verkkopalvelut kiinnostavat kuluttajia enemmän kuin esitellyt uudemmat kaupalliset palvelut, joihin liittyy yleensä ostamista, palvelusta maksamista. Ero olisi vieläkin suurempi, jos kaupallisista palveluista poistettaisiin verkon peruspalveluihin kuuluvat sähköposti ja tiedonhaku, jotka olivat myös suosituimpien palveluiden joukossa. Tulokset tarkoittavat ytimekkyydessään, että kuluttajat arvostavat julkisten palveluiden siirtämistä verkkoon, koska kokevat niiden täydentävän nykyisiä palvelumuotoja. Sen sijaan kuluttajat ovat varsin varautuneita varsinaisten kulutustottumustensa siirtämisestä verkkoon, ostaakseen tavaroita verkon kautta. He suhtautuvat myös selkeän torjuvasti moniin kaupallisten palveluiden joukossa oleviin viihdepalveluihin (rahapelit, verkkopelaaminen, rupattelu). Matkapuhelimen ja tietokoneen kohdalla näkyy, että kuluttajat ovat kiinnostuneempia saamaan niiden kautta julkisia kuin kaupallisia palveluita (kuvio 3.5). Television osalta tällaista ero palveluiden kiinnostavuudessa ei näy. Silti digi-television suuntaan asetetaan julkishallinnon osalta odotuksia: Julkinen sektori voi toimia aktiivisena palveluntarjoajana digitaalisessa televisiossa. Perinteisen televisio-ohjelmiston rinnalle syntyy myös internet- ja mobiiliperusteista interaktiivista palvelutuotantoa siten, että siitä tulee rakenteellinen osa digitaalisen television tarjontaa. Tällaisia ovat esimerkiksi pankki-, posti- ja julkisen hallinnon palvelut. Näiden ns. non-broadcastereiden tuloa digitaalisen television toimijoiksi tulee edistää varaamalla riittävästi taajuuskapasiteettia näiden käyttöön. (Laukkanen 2001). Tv:n luonteeseen kuuluu nykyään kaupallisuus ja se hyväksytään. Matkapuhelimella ja tietokoneella halutaan hoitaa enemmän virallisia, tärkeitä henkilökohtaisia asioita, televisioon sopii viihteen ja hyödyn sekoitus. Tulokset näyttävät siis tietyssä määrin vihreää valoa digi-tv:n vuorovaikutteisten kaupallisten palveluiden suuntaan, muistaen kuitenkin, että tietokone sopii silti kaupallisten palveluiden päätelaitteeksi aivan yhtä hyvin ei kiinnostava TV Mobiili PC Kuvio 3.5. Kaupallisten ja julkisten palveluiden kiinnostavuus päätelaitteittain mielipidekeskiarvoina. 12 Kaupallisista ja julkisista palveluista kiinnostuneet Palveluista laskettiin summamuuttuja erikseen julkisille ja kaupallisille palveluille. Näin saadun muuttujan suhteen katsottiin ylin neljännes eli ne, jotka olivat eniten kiinnostuneita kyseisistä palveluista. Keitä tuohon joukkoon kuuluu? Kaupallisista palveluista kiinnostuneista 53 % on miehiä, kun julkisten palveluiden osalta asetelma kääntyy: naisten osuus on 53 %. Myös ikäjakauma on palveluilla erilainen: kaupallisista palveluista eniten kiinnostuneista 64 % on alle 40-vuotiaita, kun vastaava luku julkisten palveluiden osalta on 46 %. Asuinpaikan (lääni, paikkakunta, kaupunki vs. maaseutu) suhteen ei palveluista kiinnostuneiden välillä ollut eroa. Kaupallisista palveluista kiinnostuneissa kotitalouksissa löytyy enemmän kommunikaatioteknologiaa (GSM 95,5 %, pöytämallinen tietokone 72,1 %, internetyhteys 57,4 %) sen sijaan uusimman viihdeteknologian (kaapeli/satelliittitelevisio, dvd) suhteen ei ollut eroja. Tv:n katselu ja kännyköiden käyttö puhumiseen on molemmille ryhmille yhtä tärkeä osa arkea. Sen sijaan suhtautumisessa eri medioiden käyttöön vapaa-aikana tulevat sähköisten palvelujen käyttäjät ovat selvästi erilaiset: julkisista palveluista kiinnostuneet arvostavat enemmän sanomalehtien ja kirjojen lukemista ja toisaalta pitävät vähemmän tärkeinä tietokone- tai pelikonsolipelaamista, tietokoneen käyttöä muuhun kuin pelaamiseen, videoiden tai dvd:n katselua ja internetin käyttöä. Heikompina mutta linjan kanssa samansuuntaisina erot näkyvät myös stereoiden kuuntelemisessa ja aikakauslehtien lukemisessa. Kaupallisista palveluista eniten kiinnostuneet suhtautuvat siis odotetusti myönteisemmin median viihteellisyyteen ja julkisista palveluista kiinnostuneet arvostavat enemmän perinteistä painettua sanaa ja huolella toimitettua informaatiota =ei lainkaan kiinnostava, 2 =ei juurikaan kiinnostava, 3 =melko kiinnostava ja 4 =erittäin kiinnostava 38

46 Tulotasoltaan nämä kaksi ryhmää eivät suuresti eroa toisistaan. Kaupallisten palveluiden potentiaaliset käyttäjistä pienimpiin tuloluokkiin (alla mk/kk) kuuluvia on jonkin verran vähemmän kuin julkisista palveluista kiinnostuneissa. Sen sijaan julkisista palveluista kiinnostuneiden kotitalouksissa oli vähemmän jäseniä, erot syntyvät sinkkutalouksien ja kahden asukkaan talouksien suuremman määrän, sekä vähintään nelijäsenisten talouksien vähäisyyden myötä. 66 % julkisten e-palvelujen haluajista asuu korkeintaan kolmihenkisiä talouksissa. Ammattiaseman suhteen ryhmät ovat melko yhteneväiset. Ainoastaan opiskelijat ja eläkeläiset ovat yliedustettuina: opiskelijat suosivat kaupallisia palveluita ja eläkeläiset julkisia. Samoin ammatillisen koulutuksen suhteen ryhmät ovat melko yhtenevät. Täysin vailla ammatillista koulutusta olevien osuus kaupallisista palveluista kiinnostuneiden ryhmässä on selvästi suurempi ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus julkisten palveluiden puolella puolestaan jonkin verran suurempi. Ei-kiinnostuneet Lisäksi tarkistettiin vielä samojen muuttujien suhteen kaikkein alin neljännes, eli ne joita palvelut ovat kiinnostaneet kaikkein vähiten. Ei-kiinnostuneet ovat varmasti heterogeeninen joukko, josta osa voi olla hyvinkin periaatteellisesti teknologiavastaisia (aktiivinen vastustus), osa tekniikkaan pelokkaasti suhtautuvia ja osa hyvinkin passiivisesti, suorastaan välinpitämättömästi suhtautuvia (ks. tarkemmin luku 6). Tässä analyysissa ei lähdetä erottelemaan näitä ryhmiä, vaan käsitellään heitä suurena ei-kiinnostuneiden ryhmänä ottamatta kantaa aktiivisuuteen, passiivisuuteen tai asenteen voimakkuuteen. Ei-kiinnostuneiden osalta sukupuoliero syntyy ainoastaan kaupallisten palveluiden suhteen: naisten osuus nousee 54,4 %:iin. Yhteenvetona voinee siis esittää, että tulevaisuuden palvelujen käyttökulttuurin pitäisi puhutella myös naiskuluttajia, esim. tarjoamalla julkisen sektorin palveluita. Ikä on erittäin merkittävä tekijä ei-kiinnostuksen syntymisessä. Kaupallisista palveluista kiinnostumattomista 68 % on 50 vuotta täyttäneitä, julkisten palvelujen osalta painotus on myös vanhempiin ikäluokkiin, muttei yhtä dramaattisesti. Jälleen asuinpaikan suhteen ei ryhmien välillä ole eroa, eikä hieman yllättäen myöskään verrattaessa torjujia kiinnostuneisiin. Palvelujen vastaanottamishalukkuus ei siis ole kiinni asuinpaikasta missään muodossa. Ei-kiinnostuneilla on selvästi vähemmän GSM-puhelimia käytössään verrattuna palveluista kiinnostuneisiin. Kännykättömiä heistä on 19 %, kun luku kiinnostuneilla oli 6 %. Kaupallisten palveluiden osalta kännykättömyys on jopa aavistuksen voimakkaampaa kuin julkisista palveluista kiinnostumattomilla. Sama kuvio toistuu myös pöytämallisen tietokoneen omistamisessa: kaupallisia palveluita torjuvilla 55 %:lla ei ole sellaista. Kiinnostuneistahan sellainen löytyy 72 %:lla. Myös internetiin palveluista kiinnostumattomat suhtautuvat torjuvasti. Yleispiirteenä siis on lisäksi se, että kaupallisista palveluista kiinnostumattomat ovat hankkineet kotiinsa selvästi muita vähemmän tekniikkaa erityisesti tietotekniikkaa myös verrattuna niihin, jotka torjuvat julkisia palveluita. On mahdollista ajatella, että taustalla vaikuttaa erityinen asenne, joka rakentuu taustatekijöiden kautta (naiset, ikääntyvät ja vanhukset) ja kohdistuu nimenomaan teknisesti rakennettuihin (teknopelko) kaupallisiin palveluihin (hömppää josta joutuu vielä maksamaan). Suhtautumisessaan mediaan, molemmat palvelujen torjujat eroavat kiinnostuneista, mutteivät olennaisilta osilta toisistaan. Tämä on hieman yllättävää, koska julkisten ja kaupallisten palveluiden kannattajat erosivat selkeästi suhtautumisessaan viihteeseen sekä sanomalehtiin ja kirjallisuuteen. Ei-kiinnostuneiden välillä eroa syntyy oikeastaan vain suhtautumisessa tietokone/pelikonsolipelaamiseen, tietokoneen käytössä muuhun kuin pelaamiseen ja internetin käyttöön. Niissä kaikissa kaupallisista palveluista kiinnostumattomat olivat kielteisempiä kuin julkisten palveluiden torjujat. Jopa niinkin hyväksyttyyn instituutioon kuin televisioon, sähköisistä palveluista ei-kiinnostuneet suhtautuvat melko kielteisesti: peräti 38 % kaupallisten palveluiden torjujista pitää television katsomista vapaa-aikana vähemmän tärkeänä harrasteena. Teksti-tv:n käyttöä yli puolet (52,4 %) ei pidä lainkaan tärkeänä. Sen sijaan sanomalehdet ovat Taulukko 3.3. Tekniikka kiinnostuneissa ja ei-kiinnostuneissa talouksissa. Kiinnostunut kaupallisista palveluista Ei kiinnostunut kaupallisista palveluista Kiinnostunut julkisista palveluista Ei kiinnostunut julkisista palveluista GSM 95,5 79, ,8 Tietokone 72,1 44,9 76,9 52 Internet-yhteys 57,4 32,3 53,2 38,8 Satelliitti/kaapelitv 41,3 35,8 45,7 37,7 39

47 Taulukko 3.4. Suhtautuminen sanomalehtiin ja puhelimessa puhumiseen kiinnostuneissa ja ei-kiinnostuneissa talouksissa. Erittäin tärkeää Kiinnostunut kaupallisista palveluista Ei kiinnostunut kaupallisista palveluista Kiinnostunut julkisista palveluista Ei kiinnostunut julkisista palveluista Sanomalehtien lukeminen Puhelimessa puhuminen 44,9 50,4 54,4 46,9 34,9 21,5 33,1 22,5 Taulukko 3.5. Tietokoneen käytön pitäminen ei lainkaan tärkeänä kiinnostuneissa ja ei-kiinnostuneissa talouksissa. Ei lainkaan tärkeää Kiinnostunut kaupallisista palveluista Ei kiinnostunut kaupallisista palveluista Kiinnostunut julkisista palveluista Ei kiinnostunut julkisista palveluista Tietokonepelaaminen 51,9 85, ,4 Tietokoneen käyttö muuhun kuin pelaamiseen 20 60,8 28,5 50,7 Internetin käyttö 29,4 68, ,7 Taulukko 3.6. Yhteenveto tulevaisuuden palveluista kiinnostuneista ja ei-kiinnostuneista. Kiinnostunut kaupallisista palveluista Ei kiinnostunut kaupallisista palveluista Kiinnostunut julkisista palveluista Ei kiinnostunut julkisista palveluista miehet naiset naiset Yli 50-v. alle 40-v. yli 50-v. alle 50-v. kännyköitä vähiten, puhuminen puhelimessa ei tärkeää tietotekniikkaa vähän suhtautuu kielteisesti viihdeteknologiaan, sanomalehdet tärkeitä kommunikaatioteknologiaa tietokoneen käyttö pelit, internet tärkeää viihde tärkeää kommunikaatioteknologiaa sanomalehdet ja kirjat tärkeitä kännyköitä vähemmän, puhuminen puhelimessa ei tärkeää tietotekniikkaa vähän kotitaloudet suurempia pienet kotitaloudet pienet kotitaloudet suurimmat tulot pienimmät tulot tasaisesti eri pienempituloisia tuloluokissa opiskelijat eläkeläiset, maaseutu maaseutu erittäin tärkeitä vapaa-ajan sisältöjä: 50,4 % kaupallisista palveluista ei-kiinnostuneista pitää sanomalehtiä erittäin tärkeinä, kun vastaava luku koko tutkimusaineistossamme on 49,6 % Sähköisten palvelujen torjujat pitävät siis tiukasti kiinni perinteisistä medioista. Kirjojen lukemista puolet heistä pitää vähintäänkin jossain määrin tärkeänä vapaa-aikana. Videoiden ja dvd:n katselemiseen palveluista ei-kiinnostuneet suhtautuvat kiinnostuneita negatiivisemmin. Myös puhelimessa puhumiseen vapaa-aikana ei-kiinnostuneet suhtautuvat melko nihkeästi. Viihteellisimmän teknologian, pelaamisen suhteen he ovat tyrmääviä: yli 80 % ei pidä tietokonepelaamista lainkaan tärkeänä, kun vastaava luku esim. kaupallisista palveluista kiinnostuneilla on 52 %. Myös tietokoneen käyttö muuhun kuin pelaamiseen, saa heiltä selkeän tuomion. Tietokonetta ei näissä talouksissa arvosteta missään muodossa, sillä torjutuksi tulee myös internet. 40

48 Tulotasoltaan ei-kiinnostuneet eivät keskenään eroa. Sen sijaan suhteessa sähköisistä palveluista kiinnostuneisiin, tuloerot ovat varsin selvät. Ei-kiinnostuneista noin joka kolmas sijoittuu alimpaan tuloluokkaan alle mk kuukaudessa ja kiinnostuneet taas ovat yliedustettuina ylimmissä yli mk:n kuukausituloluokissa. Torjujista selkeästi suurempi osa (n.10 %) ei ole halunnut kertoa tulojaan puhelinhaastattelussa. Ei-kiinnostuneet asuvat jonkin verran useammin maaseutualueella kuin palveluista innostuneet. Kaupallisten palveluiden torjujat asuvat hieman pienemmissä talouksissa kuin julkisten palveluiden torjujat. Ei-kiinnostuneiden kotitaloudet ovat merkittävästi pienempiä kooltaan kuin palveluista kiinnostuneiden taloudet: yli puolessa torjujatalouksista asukkaita on korkeintaan kaksi, kun se kiinnostuneiden talouksissa on yksi asukas enemmän. Kaupallisista palveluista kiinnostumattomista 39 % on eläkeläisiä ja opiskelijoiden osuus torjuvasti kaupallisiin palveluihin suhtautuvista on 4 %, kun se kiinnostuneiden kohdalla oli 23 %. Ei-kiinnostuneiden peruskoulutuksessa on merkittävä ero suhteessa palveluista kiinnostuneisiin: heillä on selvästi suurin ryhmä (43 %) luokassa Kansakoulu tai vastaava, kun tuon luokan osuus kiinnostuneilla on n. 15 %. Ylioppilaita ei-kiinnostuneissa on vähemmän. Sen sijaan ammatillisen koulutuksen suhteen ryhmät eivät eroa juuri mitenkään. Torjujissa on jonkin verran enemmän ammattikoulun käyneitä ja puolestaan vähemmän opistotason tai uuden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Korkeakoulun käyneitä on saman verran kuin palveluista kiinnostuneissa. 3.4 Palvelut lähitarkastelussa Kaupalliset palvelut Sähköposti TV Mobiili PC 50,6 % 55,6 % 74,8 % Sähköposti kuuluu kaikkein kiinnostavimpien palvelujen joukkoon aineistossamme. Sähköpostia on tottunut käyttämään jo noin joka kolmas vuotias suomalainen. Miehistä 31 %:lla ja naisista 27 %:lla oli ainakin yksi sähköpostiosoite vuonna 1999 ja noin 75 % on käyttänyt sähköpostia joskus (Nurmela et al. 2000). Netin käyttäjistä 86 % pitää sähköpostia jokseenkin tai erittäin merkittävänä internetpalveluna. Mobiilisähköpostia on käyttänyt 2,3 % aineistomme kuluttajista. Tekstiviestien ohella sähköposti on uhkaamassa vakavasti perinteistä paperista postia kirjeiden ja postikorttien osalta. Paperiseen postiin liitetään toki Suomessakin erityisiä merkityksiä (ks. tarkemmin luvussa 5), joiden kanssa sähköinen posti ei voi kilpailla. Silti sähköisen postin edut: nopeus, edullisuus ja vaivattomuus ovat valloittaneet suomalaiset. Tietokone mielletään sähköpostin kirjoittamisen ja vastaanottamisen kannalta tärkeimmäksi päätelaitteeksi, mutta hyväksynnän saavat myös matkapuhelin ja televisio. Puhelimessa sähköposti on looginen jatke tekstiviestille, joka mahdollistaa ytimekkään viestinnän, muttei useinkaan riitä mielekkääseen keskusteluun. Matkapuhelimen avulla sähköpostin saa vietyä mukanaan, eikä käyttäjän tarvitse olla tietokonepäätteeseensä sidottu. Television kautta ollaan myös valmiita ottamaan vastaan sähköpostia. Tässä valossa palveluntuottajien visiot eivät ole täysin tuulesta temmattuja. Starvision toimitusjohtaja Tapio Vartiainen uskoo sähköpostin ja asiointipalvelujen lähtevän Englannin mallin mukaisesti heti hyvään kasvuun. Hän arvioi kuluttajan olevan valmis käyttämään kuukaudessa n. 300 mk digi-tv-palveluihin. (Kärkiverkosto 2001b) Jäitä digi-intoilijoiden hattuun heittää brittiselvitys (Oftel 2001), jonka mukaan sähköpostin käyttö digi-tv:n kautta on ollut todella vähäistä. Tähän voi kuitenkin liittyä kommunikaatiotapojen kulttuurisia eroja, jotka ovat ilmeisiä vertailtaessa Suomea ja Britanniaa. Näin eri päätelaitteiden kautta tapahtuvalle sähköpostiviestinnälle muodostuu erilaiset profiilit: tietokone henkilökohtaiseen viestintään, puhelin tiiviiseen ja intiimiin viestintään, jossa nopea tavoitettavuus on etusijalla, ja televisio kaikille kansalaisille mahdolliseen yleiseen, ei-intiimiin tiedotukseen, ostoksiin ja mainontaan. Eri päätelaitteisiin sopivan sähköisen postin osuutta käsitellään tarkemmin luvussa 6. Pankkipalvelut TV Mobiili PC 42,1 % 46 % 76,2 % Kuten sähköposti, myös pankkipalvelut ovat jo pitkään olleet tärkeitä internetin käyttäjille. Nurmelan ja hänen tutkimuskumppaneittensa mukaan (2001) internetpankkiyhteyksien käyttö oli yli kaksinkertaistunut vuodesta 1996 vuoteen 1999, jolloin n. 25 % käytti pankkiyhteyttä päivittäin tai usein. Sammossa verkkoasiakkaiden yhteydeksi ilmoitettiin kuluvan vuoden alussa n. 35 %. Merita-Nordeassa keskimäärin 70 %:lla, eräillä alueilla liki 80 %:lla, pankin aktiivisista henkilöasiakkaista on verkkokäyttöön oikeuttava Solo-sopimus. Yhteensä tällaisia asiakkaita on Meritassa tällä hetkellä n. 1,1 miljoonaa. Vuoden 1999 lopussa pankeilla oli yhteensä 1,9 miljoonaa verkkopankkiasiakasta (Pankkiyhdistys 2000). Pelkästään Leonian verkkopankissa hoidettiin vuonna 2000 lähes 12 miljoonaa pankkitapahtumaa, mikä oli 75 % enemmän kuin edellisenä vuonna (Sampo vuosikertomus 2000). Konttoreista tuu- 41

49 likaappeihin siirrettyjen pankkipalvelujen kotiutuminen internetiin on ollut nopea, mikä kertoo toisaalta koti- ja työpaikkakäytön houkuttelevuudesta, mutta on toisaalta selkeä kannanotto huonojen pankkikonttoripalvelujen suuntaan. Omalta päätteeltä raha-asioiden hoito on, kuten sähköpostikin, nopeaa ja vaivatonta. Ei tarvitse jonottaa pahimpiin ruuhka-aikoihin lounastauoilla kaupungin keskustan konttorisalissa. Edullista se on vain siinä tapauksessa, että internet-yhteyksien ylläpito ei nouse konttoriin tai maksuautomaatille matkustamisesta aiheutuneiden kulujen (esim. bensat matkalla automarkettiin) yli. Haittapuolena pankkipalvelun sähköistymisessä ovat henkilökohtaisen palvelun puuttuminen, epävarmuus tietoturvallisuudesta ja esim. maksutapahtuman onnistumisesta, sekä inhimillisten virheiden mahdollisuus näppäilyn yhteydessä. Rutiinitoimiin, kuten laskujen maksamiseen, tilisiirtoihin ja saldon tarkistamiseen internet-pankki on tullut jäädäkseen. Tietokone mielletään kiinnostavimmaksi pankkiasioiden hoitamisväyläksi, vaikkakin sekä matkapuhelin että televisio nousevat jo varsin hyvin esille. Tietokone jyrää tässä lähinnä tuttuutensa ansiosta, sen kautta on jo opittu toimimaan ja tarvetta näiden tapojen muuttamiseen ei ole. Perinteisen näppäilypohjaisen puhelinpankin käyttäjäkin on yhä, joten matkapuhelinpankkipalvelujen kiinnostavuus ei suoranaisesti yllätä. Etuna tietokonepohjaiseen laskunmaksamiseen on jälleen joustavuus paikan suhteen. Kun puhelin on aina mukana, myös äkilliset matkalla esiin nousseet tarpeet voi toteuttaa viiveettä. Matkapuhelinpalvelun heikkona puolena voidaan pitää maksutapahtuman visuaalisen hahmottamisen hankaluutta. Television kautta tapahtuvia interaktiivisia palveluita ei vielä haastattelua tehtäessä ollut tarjolla, mutta ilmeisesti kuluttajien on ollut vaivatonta ajatella tietokoneesta tai maksuautomaatilta tuttujen palvelujen toimivuus myös tv-ruudulla. Tietoturvakysymykset ovat olennaisia silloin, kun puhutaan rahan liikuttamisesta. Koska digi-television paluukanava on ainakin tässä vaiheessa ajateltu rakentuvan puhelinmodeemin varaan (joko gsm- tai lankaliittymän kautta), eivät tietoturvatekijät eroa mainittujen kolmen päätelaitteen osalta. Siinä valossa on mielenkiintoista todeta, että Kultun laadullisin menetelmin tehdyssä case-tutkimuksessa (Maksu-tv:stä digitaaliseen televisioon? 2001) maksullisten tv-kanavien katsojat, siis kokeneet television kuluttajat, pitivät television kautta tapahtuvaa tuotteiden ostamista ja maksamista jopa luotettavampana kuin tietokoneen kautta. Televisio edustaa virallista, valvottua, siis luotettavaa tahoa, kun taas tietokoneen internet uutisista tuttua epävarmaa, viruksia ja rikollisia pursuavaa pelottavaa ulkomaailmaa. Nykyisistä netinkäyttäjistä 69 % pitää laskujen maksamista ja 29 % muiden raha-asioiden hoitoa jokseenkin tai erittäin merkittävänä internetpalveluna. Muiden raha-asioiden hoitoon sisältyy mm. informaatio laina- ja vakuutusasioissa, sijoituspalvelut ja rahalaitosten lomakkeiden käsittely. Pankkien luottohakemuksista n. 16 % tehtiin verkon kautta (Pankkiyhdistys 2000). Raha-asioiden sähköiselle hoitamiselle voi kaiken kaikkiaan luvata tulosten valossa hyvää. Koko aineistosta (N=1911) 44,8 % pitää laskujen maksamista jokseenkin tai erittäin merkittävänä käyttämänään internet-palveluna. Laskunmaksuautomaatteihin totutetut kansalaiset saattavat hyvinkin vaivattomasti ottaa vastaan digi-television mahdollistaman joka kodin verkkopankin. Sen käytön myötä vanhentuva puhelinpankki numerosarjojen näppäilyineen jäänee piankin historiaan. Matkapuhelinpankki kasvattanee myöskin suosiotaan, erityisesti kiireisen ja liikkuvan kansanosan parissa. Tietokonepankki saattaa tässä valossa jopa menettää hieman asemiaan, mutta sen puolesta puhuvat edelleen tapahtumatietojen arkistoimisen vaivattomuus, mahdollisuus tulostaa kuitit paperille sekä mahdollisuus asioimistapahtuman intiimiyteen omassa rauhassa. Levyt, kirjat TV Mobiili PC 28,9 % 21,8 % 44,9 % Sähköisen kaupan kolme menestyneintä myyntiartikkelia ovat Suomessa yhä: äänitteet, kirjat ja tietokoneet (Järvelä ja Tinnilä 2001). Verkkokaupan osuus mainittujen tuotteiden kokonaiskaupasta on kuitenkin vieläkin vähäinen. Suomen Gallup Webin mukaan (2001) suosittujen tuotteiden joukkoon ovat viime aikoina kiilanneet myös vaatteet ja rahapelit. Kirjojen ja cd-levyjen tilaaminen sähköisesti on luontevaa, koska tuote tiedetään etukäteen ja se on vakio riippumatta hankintapaikasta tai reitistä (ks. ostamisesta tarkemmin luvusta 4). Uusin listahittilevy on sama, vaikka sen ostaa lähikaupasta, tilaa postimyynnistä tai internetistä. Kirjojen ja levyjen tilaamisessa tuotteen hyväily ja käsissä pitäminen ei myöskään ole niin tärkeää kuin jossain muussa tuotteessa, esim. hansikkaassa. Aineistossamme lähes puolet (44,9 %) oli kiinnostunut tilaamaan haluamansa levyn tai kirjan tietokoneen kautta. Lukua voidaan pitää melko korkeana, kun ylipäätään vain 1,3 % piti verkko-ostamista internet-palveluissa erittäin merkittävänä ja 8,8 % jokseenkin merkittävänä, yhteensä siis vain joka kymmenes pitää ostamista netin käytössä tärkeänä. 68 % kuluttajista pitää verkko-ostamista täysin merkityksettömänä. Toisin sanoen ostaa kyllä voidaan, silloin kun todella hyvä tuote (kirja, levy) tulee vastaan tai tarve sellaisen hankkimiseen muuten syntyy, mutta se voidaan aivan hyvin hankkia muualtakin. Se, että hankitaanko levy/kirja juuri sähköisen median kautta, on yhdentekevää suurelta osin, ellei hinta tai esim. hankintamatkat puolla sitä. 90 %:lle netin käyttäjistä verkko ei edelleenkään ole kauppapaikka. 42

50 Tietokone on kuluttajien mielestä kuitenkin kirja- ja levyostosten tekemiseen houkuttelevin medialaite. Www-selaimet mahdollistavat haun tuotevalikoimasta, yksityiskohtaiset tuotekuvailut, kuvatiedot ja samanaikaisen mahdollisuuden vertailla toisen kaupan hintoja. Sekä matkapuhelin, että kuviteltava palvelu digi-televisiossa häviää vertailussa näiden ominaisuuksien suhteen. Vaikka ero tietokoneeseen nähden on selvä, saavat televisio ja kännykkäkin kuitenkin yllättävän korkean kiinnostuksen osakseen. Televisiolla lienee tekniset mahdollisuudet päästä toimivuudessa jopa samalle viivalle tietokoneen kanssa lähitulevaisuudessa. TV:n ohjelmatiedot TV Mobiili PC 79,3 % 22,1 % 66 % Television ohjelmatietoihin tutustumisessa tärkein väylä on tähän saakka ollut aikakaus- ja sanomalehdet, mitä teksti-tv on jossain määrin täydentänyt. Muutaman kanavan seuraamiseen lehtien selailu ja haluttujen ohjelmien kynällä merkitseminen katsomista varten ovatkin riittävät menetelmät. Mutta kun kanavia on 13, kuten alkujaan piti olla Suomen digi-tv:ssä, ohjelmakokonaisuuden hahmottaminen ja kiinnostavien ohjelmien perkaaminen alkaa olla paitsi aikaa, myös hermoja vievää työtä. Lehtitiedoista ei voi tehdä ohjelmahakuja eivätkä ne voi huomioida viimehetken muutoksia ohjelmatiedoissa. Siksi eri väyliä pitkin hyödynnettävät sähköiset sovellutuksen ovat tarpeellisia ja tervetulleita sohvaperunan apureita. Tavallisten kuluttajien mielestä luontevin ohjelmatietojen lähde olisi televisio itse. Jo pelkästään se voisi riittää, että teksti-tv:n silmää rasittava kuva ja tiedonhaun hitaus saadaan päivitettyä supertekstitelevisioksi. Kun vielä luvattu sähköinen ohjelmaopas (EPG) antaa mahdollisuuden joustaviin ohjelmahakuihin ja käytännössä oman katseluprofiilin rakentamiseen, on katselijoiden toiveet täytetty. Tulos on linjassa Kultun aiempien tulosten kanssa (Leppänen, Marttila, Pihlajamäki 2000). Myös tietokone mielletään sopivaksi ohjelmatietojen etsimiseen. Ilmeisesti moni onkin jo tottunut käyttämään kanavien omia kotisivuja ohjelmatietojen etsimiseen, varsinkin jos tietokone on jatkuvassa yhteydessä eikä sitä tarvitse erikseen hakua varten käynnistää ja yhdistää verkkoon. Mikäli digi-tv:n ohjelmaopas toimii nopeasti ja luotettavasti, jäänee tietokoneelle vain sitä täydentävän hakupaikan rooli. Matkapuhelimen kautta ohjelmatietoja voisi ottaa vastaan joka viides kuluttaja. Luontevia käyttötarkoituksia tälle palvelulle voisi olla tietojen tarkistaminen matkoilla, tai yllättävässä tilanteessa esim. ostoksilla oltaessa. Olennaista matkapuhelinpalvelussa olisi liikkuvien käyttäjien palveleminen täydentämällä muita tietolähteitä. Tiedonhakupalvelut Tiedonhaku on alusta saakka ollut internetin halutuimpia ja käytetyimpiä ominaisuuksia, jota viihde on viime vuosina alkanut uhata. Tiedonhaku kattaa toki tässä mielessä minkä tahansa informaation hakemista hakupalvelimilla, oli tuo tieto sitten vaikka hoitokeinoja syöpään, suosikkijääkiekkoilijan lempiväri tai uusimman kännykän soittoäänen esikuuntelu ennen sen tilaamista. Usein, ainakin retoriikan tasolla, kotitietokoneen ja internet-yhteyden hankintaa perustellaan perheenjäsenten tiedontarpeella (Marttila 1999). Tietokone edustaa kuluttajille kiinnostavinta tiedonhaun kanavaa. Sen hakupalvelinvalikoimat ovat monipuoliset ja kaikenkattavat verrattuna matkapuhelimen vielä toistaiseksi hyvin suppeisiin palveluihin. Kuluttajat eivät ilmeisestikään vielä usko, että digi-tv kykenisi tarjoamaan koko www:n mahdollistamia palveluita. Television kautta on jatkossa mahdollista hakea lisäinfoa ainakin meneillään olevista ohjelmista, mainostettavista tuotteista ja tämän lisäksi ehkä jonkinlainen valikoitu, toimitettu otos wwwavaruudesta. Monien tarpeisiin tämäkin saattaa olla aivan riittävä taso. Matkapuhelimen kautta tehtäviä tiedonhakupalveluja on tällä hetkellä tarjolla monenlaista ja niille yhteistä vaikuttaisi olevan tiedon tiiviys, suppeus. Tarvitaan yhteystietoja, puhelinnumeroa, osoitetta, sijaintia tai tarkasti määriteltävää lyhyesti ilmaistavaa eksaktia informaatiota. Pidempien tekstien, äänitiedostojen tai kuvien vastaanottoalustana matkapuhelin on yhä liian kömpelö. Uutiset ja sää TV Mobiili PC 50,9 % 29,4 % 70,1 % TV Mobiili PC 90,4 % 38 % 52 % Uutisensa säätiedotusten kera suomalaiset haluavat lähes liikuttavan yksimielisesti yhä saada ensin televisiosta ja vasta toissijaisesti jostain muualta. Tässä tutkimuksessa ei kysytty suhdetta sanomalehtiin ja radioon, mutta olettaa sopii niiden yltävän samoihin kannatuslukuihin television kanssa. Vaikka tietokone ja matkapuhelinkin saavat selvää kannatusta uutisten alustana, jäävät ne vain täydentävään asemaan kannatuslukujen valossa. Television kautta lähetettävät uutiset, niin puhuvien päiden muodossa, kuin (super)tekstitv:n kautta välitettävänä tekstinä, edustaa virallista, luotettavaa, puolueetonta totuutta, jota statusta tietokoneella tai matkapuhelimella ei ole eikä tule olemaan. Tämä suhde rakentuu suurelta osin irrationaalisesti, tottumuksiin ja tunteisiin pohjautuen. Saattaahan eri välineiden kautta välitettyjen uutisten takana olla 43

51 täysin sama tietolähde. Kotimaiset televisiokanavat ovat reagoineet satelliitti- ja kaapelikanavien tarjoaman uutisvyöryn aiheuttamaan kilpailuun ja onnistuneet tyydyttämään reaaliaikaisesti uutistennälkää. Tilannetta parantaa vielä olennaisesti digi-television Yle24-uutiskanava, joka mahdollistaa jatkuvan uutispäivityksen ympärivuorokautisella toimituksellaan. Osa tietokoneen kautta uutisia seuraamaan tottuneista on varmasti hakenut juuri kansainvälisten uutisten nopeampaa saamista. World Trade Centerin katastrofistakin ensimmäiset kattavat raportit tulivat Suomeenkin CNN:n ja BBC:n (www-sivuilta seurattavissa olevien) televisiolähetysten kautta, eivät Ylen uutisten muodossa. Myös tietty kansainvälisyys, ammattitaito ja laajempi perspektiivi voi olla osalle tietokoneen käyttäjiä tärkeä peruste hankkia uutisensa internetin välityksellä. Internet mahdollistaa myös televisiota paremmin aidon vuorovaikutteisuuden eli sivuilta löytyy usein silminnäkijöiden kertomuksia, vierailijoiden kommentteja ja kysymyksiä vastauksineen. Tietokoneen kautta hankittavat uutiset ovat siten todennäköisesti hardcore -kuluttajien käytön piiriin kuuluvia. Useimmille kansalaisille riittää television, radion ja sanomalehden pettämätön yhdistelmä. Mikäli digi-tv onnistuu yhdistämään tähän lisäksi vielä internetin parhaat puolet, uutisiin liittyvät hyvät ajankohtaiset linkit ja vuorovaikutteisen dialogin niihin liittyen, pystyy se lyömään tietokoneen sinällään synnyttämän vakavan kilpailuhaasteen. Joka kolmas on valmis ottamaan tietoja uutisista ja säästä matkapuhelimen kautta. Kaikista matkapuhelinpalveluista se on siis varsin hyvä kannatusluku ja passiivisista, pelkkään vastaanottoon liittyvistä palveluista parhaimpia. Liikkuvalle, ehkä ulkomailla olevalle henkilölle kotimaan asioista tiedottaminen voi olla tärkeää. Kotimaassa reaaliaikaisten erityisuutisten tarjonnalle voi olla paljonkin kysyntää niin pörssikauppaan, paikallisiin säätietoihin kuin urheilutuloksiinkin liittyen. Jälleen olennaista matkapuhelinpalvelun luonteelle on, että se kykenee vastaamaan reaaliaikaisesti tarpeisiin, ja sen on tärkeää tavoittaa henkilö aina ja joka paikassa, kunhan vain käyttäjä on antanut tavoittamiseen luvan. Elokuvien tilaus ja katselu TV Mobiili PC 57,4 % 17,4 % 30,6 % Kysyimme myös kuinka kiinnostavana pidettäisiin elokuvien tilausta ja katselua kunkin päätelaitteen kautta. Television ylivalta ei ole mikään yllätys. Elokuvan toinen koti on nykyään televisio ja ainakin YLE:n iltauutisissa haastatellun kodinkonekauppiaan kitkerän kommentin mukaan elokuvateollisuus ja televisiolaitteiden valmistajat ovat hyvin läheisissä kytköksissä toisiinsa, mistä osoituksena on meneillään oleva elokuvaformaattia paremmin tukevan televisiokoon pakkosyöttäminen kuluttajille. Elokuvien tarjonta kotimaisilla kanavilla on huikeasti lisääntynyt parissa kymmenessä vuodessa. Kaupallisten kanavien elokuvatarjonta on ollut urheilun kera se peruskivi, jonka varassa on kyetty tarjoamaan muitakin sisältöjä katsojille. Jo käynnistyneessä digi-tv:ssä elokuvakanava(t) tulee näyttelemään vastaavaa, tärkeää roolia koko uudistuksen hyväksymisessä kotitalouksissa (Kohti yksilöllistä mediamaisemaa 2001, Maksu-tv:stä digitaaliseen televisioon 2001). Kun paluukanavaratkaisut on sovittu ja kuluttajille saatu toimitettua tilausvideon mahdollistavat päätelaitteet, voi elokuvien tilauspalvelulle ennustaa hyvää vastaanottoa. Yli puolet kansalaisista olisi valmis tai halukas tilaamaan elokuvan joko yksittäisellä valinnalla tai ehkä pidempiaikaisella pakettihinnalla televisioonsa. Maantieteellisesti laajalle mutta harvaan levittäytyneenä kansana osaa kuluttajista hankaloittaa nykyisessä video- ja dvd-vuokraamiseen perustuvassa järjestelmässä hakemiseen ja palauttamiseen liittyvät vaivat ja myös suoranaiset matkakustannukset ehkä pitkienkin matkojen päästä. Puhelinlankoja pitkin tapahtuva elokuvan tilaaminen ja lataaminen saa maksaakin ja saattaa silti tulla jopa edullisemmaksi katselijalle. Tietokoneen kautta tekninen mahdollisuus elokuvan imurointiin ja katseluun on jo nyt olemassa. Pelkillä modeemiyhteyksillä varustetulla tietokoneella se ei vain käytännössä ole kovin kannattavaa lataamisen hitauden vuoksi. Laajakaistayhteyksien mahdollistumisen myötä tietokone voi toimia aivan samalla periaatteella kuin televisiokin. Tietokoneella elokuvaa katsottaessa toki joutuu hyväksymään nautintoa haittaavia tekijöitä, kuten koneen hurina, pienempi ja vanhassa kuvasuhteessa rakennettu monitori, sekä usein työtarkoituksiin järjestelty katselupaikka tuoleineen ja pöytineen. Mikäli digi-television tilausvideopalvelu ja elokuvakanavatarjonta ovat ensiluokkaisia, jäänee tietokoneen kautta elokuvia katselevien määrä vähäiseksi. Se saattaa jossain määrin lähestyä mobiilia käyttöä, jolloin kannettava tietokone tai kehittynyt kämmenmikro sijaisnäytöllä ja kuulokkeilla toimii matkalla olevan katselijan hetkittäisenä elokuvateatterina. Matkapuhelimen kautta elokuvia tilaamaan ja katselemaan halukkaiden prosentuaalinen osuus 17,4 % hämmästyttää hieman, vaikka heistä kaksi kolmasosaa olikin vain jokseenkin kiinnostunut palvelusta. Kun samaan aikaa kulttuurissa on vahva virtaus elokuvateatterimaisempaan katselutilanteeseen laajakuvatelevisioineen ja kotiteatteriäänentoistoineen, on katseluhalukkuus matkapuhelimen näytöltä ristiriidassa tämän kehityksen kanssa. Ehkä osa vastaajista on ajatellut, että elokuvan voi tilata kännykällä televisioonsa, eikä heillä ole varsinaisesti ollut tarkoitus käyttää mobiililaitetta itse katseluun. Kännykän kautta elokuvia haluavista 82 % on niitä, jotka haluaisivat katsoa elokuvia kaikista päätelaitteista ja kaiken kaikkiaan 96 % heistä haluaa elokuvat television kautta. Matkapuhelimen kautta elokuvia katselevat ovat siis varsin aktiivisia elokuvan katselijoita, jotka olisivat kenties halukkaita kokeilemaan, miltä filmin katselu uudella tekniikalla pieneltäkin 44

52 ruudulta näyttäisi, kuinka se toimisi teknisesti jne. Sen sijaan se, olisivatko he halukkaita maksamaan palvelusta paljoakaan ja kokeilun jälkeen enää käyttämään sitä, jää puhtaiden arvailujen varaan. Epäilyn pilvi leijuu kyllä sellaisen yhdistelmän yllä, missä yhdistetään vaativa alan aktiivinen harrastaja ja pieni kuva teknisin epävarmuuksin maustettuna. On mahdollista, että palvelu voisi toimia trailereiden läpiajona, varsinaisen elokuvan esimaisteluna ja teatteriin houkuttelijana, myös näiden aktiivien osalta. On toki mahdollista pidemmällä tähtäimellä, että nykyistä suurempien ja tarkempien värinäyttöjen yleistyminen kännyköissä mahdollistaakin liikkuvan elokuvaharrastajan satunnaisen ajantapon junamatkan ajan kännykkäleffalla puuduttavan matopelin sijaan. Sähköisen lehden/kirjan luku TV Mobiili PC 30,2 % 8,3 % 37,1 % Online-lehtien lukeminen on vakiintunut internetin käyttömuoto. Tutkimusten mukaan noin joka neljäs lukee säännöllisesti verkkolehtiä (Nikulainen 2001). Internetin kaupallisen kehityksen alkuvaiheissa uumoiltiin lehtien ja kirjojen siirtyvän pääosin verkkoon, mutta käytännössä kuluttajat eivät ole olleet valmiita luopumaan lehtien paperisesta versiosta ja e-bookinkin lanseeraaminen on kokenut melkoisia vastoinkäymisiä. Kädessä pideltävällä, mukaan otettavalla ja mukaviin lukuhetkiin sopivalla paperijulkaisulla on vankka asema lukijoiden arvomaailmassa. Verkkojulkaisuille onkin muodostunut hieman toisenlainen profiili: se toimii lehden käyntikorttina, rajoitettuna tutustumisareenana, päivittäisten pääuutisten selailupaikkana ja ulkomailla asuvien/matkoilla olevien ihmisten yhteyslinkkinä kotimaahan. Verkkojulkaisujen voi ajatella olevan enemmänkin paperisen peruslehden jatkeita ja mahdollisen jatkokeskustelun vuorovaikutteisena foorumina. Tämän on myöntänyt jo Iltalehti Onlinekin, joka lyhyen osittain maksullisen periodin jälkeen siirtyi jälleen täysin ilmaiseksi palveluksi. Kaupallisena toimintana verkkojulkaisut eivät ilmeisesti kykene kilpailemaan tilausmaksuissa tai mainosmarkoissa paperisten isoveljiensä kanssa. Joka kolmas on periaatteessa kiinnostunut verkkolehtien tai sähköisen kirjan lukemisesta. Tämä kiinnostus kanavoituu tietokoneeseen ja televisioon. Molempien visuaalinen suorituskyky riittää kuluttajien mielestä ainakin tyydyttävän lukunautinnon mahdollistamiseen. Tietokoneen osalta miehet ovat jonkin verran kiinnostuneempia kuin naiset. Tietokoneen osalta voisi ajatella, että kuluttajien kiinnostus on lähinnä periaatteellista ja johtaa nykyisen kaltaisen käytön jatkuvan ja ehkä hieman lisääntyvän hitaasti kasvavan internetkäytön myötä. Television osalta 30 prosentin kiinnostus kertoo kuitenkin melkoisesta markkinapotentiaalista. Kun digi-televisio siirtymävaiheen jälkeen tulee olemaan joka kodin laite, on verkkojulkaisujen lukijakunta helposti moninkertainen nykyiseen verrattuna. Supertekstitelevision kautta tarjolla olevat suorat linkkimahdollisuudet lukijoita eniten kiinnostaviin lehtiin tai kirjoihin mahdollistavat markkinaraon, jonka toimivuutta palveluiden tuottajat varmaankin mielellään kokeilevat. Tietokone yhdistyy usein mielikuvissa työtarkoituksiin, vaikkakin pelit ja internet suurelta osin ovat viihde- ja rentoutumiskäyttöä. Kuluttajat haluavat ainakin kertoa tietokoneen olevan kotona hyötykäytössä (Turpeinen 1999). Televisio taas on ihmisille paitsi tärkeä uutislähde, myös erityisen painokkaasti rentoutumisen, viihtymisen ja elämysten tuottaja. Niinpä tuntuisi varsin loogiselta, että juuri television eikä tietokoneen kautta ihmiset olisivat valmiita ottamaan verkkolehdet oikeasti käyttöönsä. Silti suurelle osalle kuluttajista paperiseen lehteen liittyy niin voimakkaita myönteisiä tunnelatauksia, etteivät verkkoversiot lähitulevaisuudessakaan tule niitä uhkaamaan. Matkapuhelimen kautta kuluttajat eivät ole halukkaita lukemaan mitään pidempää tekstiä, vaikka puhelin/kämmenmikro-yhdistelmä mahdollistaisikin julkaisun mukaan ottamisen junaan tai sen lataamisen matkan aikana. E-book-laitteiden huono vastaanotto Yhdysvalloissa kertoo samasta: tekstin tihrustaminen pienistä ruuduista, mitä parhaidenkin kämmenmikrojen ja kommunikaattoreiden näytöt vielä ovat, ei ole mukavaa. Sitä voidaan tehdä kun ei muuta vaihtoehtoa ole, mutta rentouttavaan lukemiseen se ei käy. Lippujen tilaaminen/varaaminen TV Mobiili PC 42,1 % 54,1 % 61,2 % Lippujen tilaaminen internetin kautta ja matkapuhelinpalveluiden avulla on jo pitkään ollut mahdollista ja niille on selkeä kysyntä käytetystä päätelaitteesta riippumatta. Jo yli 40 % vastaajista on valmis tilaamaan lippuja television kauttakin, vaikka palvelua ei vielä ole edes olemassa. Lippujen tilaamisessa on kyse yksinkertaisesta, konkreettisesta palvelusta, jolla vältetään epämiellyttävä jonottaminen kenties jo loppuunmyytyyn tapahtumaan ja matkustamiset lippumyymälään. Suurin kynnys on saada kuluttaja käyttämään palvelua ensimmäisen kerran, jotta toiminnot tulevat tutuiksi. Tämän jälkeen hän on takuuvarmasti maksava käyttäjä jatkossakin. Sähköinen lippujen myynti on palvelu, jonka osuus kasvaa, ja joka toimii kunkin päätelaitteen kautta tavoittaen eri asiakkaita. Televisio tullee ottamaan aikanaan merkittävän osan sähköisestä lipunmyynnistä. 45

53 3.4.2 Julkiset palvelut Julkisten palveluiden kohdalla havaittiin ryhmä yhteisiä tekijöitä, jotka oletettavasti vaikuttivat niiden kiinnostavuuteen kunkin päätelaitteen kautta. Tietokone mielletään pääasialliseksi julkisten palveluiden alustaksi. Omia henkilökohtaisia asioita, liittyivät ne sitten verotietoihin, henkilötiedoilla täytetyn lomakkeen lähettämiseen, äänestämiseen, asiointiin poliisin tai lääkärin kanssa, ei haluta välittää digi-television kautta läheskään siinä määrin kuin kiinnostusta oli kaupallisten palveluiden osalta. Itse asiassa julkisten palveluiden vastaanotossa mobiililaite pääsee varsin lähelle television kannatuslukuja. Televisio mielletään julkiseksi ja tietokone intimiteetin mahdollistavaksi. Näinhän ei suinkaan tarvitse teknisesti olla, koska samat käyttäjätietojen salausmenetelmät ovat mahdolliset molemmissa laitteissa. Edellä mainittu käyttötilanne vaikuttaa siis ratkaisevasti julkishallinnollisten palveluiden päätelaitteen valintaan. Kenties ajan myötä digi-television tullessa konkreettisesti tutuksi kodinkoneeksi tämäkin ero häviää. Toinen tekijä julkisten palveluiden päätelaitteen valinnassa on käsiteltyjen tietojen jälleenkäsittelyn tärkeys. Viralliset dokumentit tulee voida tallentaa ja tulostaa myöhempää tarvetta varten. Vielä tässä vaiheessa ihmisten on vaikea mieltää, että jo lähitulevaisuudessa myös televisiossa tai jopa mobiililaitteessa voi olla tällaiset ominaisuudet. Sen myötä ainakin tv:n merkitys julkishallinnon käyttöpäätteenä voi kasvaa lähelle tietokonetta. Monen julkisen mobiilipalvelun vähäisen suosion taustalla voi olla hinta. Julkinen palvelu ei saisi kuluttajan mielestä enää maksaa, koska se on jo verovaroin maksettu, joten matkapuhelimen kautta kerättynä tuo tieto tulisi monen mielestä liian hintavaksi. Vastakommentin mukaan myös virastossa käyminen aiheuttaa asiakkaalle kustannuksia ja koko idean takana on tarjota veronmaksajille vaihtoehtoja, joista valita kulloisenkin tarpeen ja tilanteen mukaan. Alueelliset ja asuinalueen tiedotukset TV Mobiili PC Alueelliset tiedotukset 68,4 % 28,8 % 55,3 % Taloyhtiön/asuinalueen tiedot 43,8 % 25,7 % 43,2 % Alueellisilla tiedotuksilla tarkoitetaan asuinalueen esim. kaupunginosan kaavoitukseen, rakentamiseen, alueen kunnossapitoon liittyviä asioita ja taloyhtiön/asuinalueen tiedotuksella puolestaan asukkaiden lähipiiriin kuuluvien asioiden, kuten asuntojen kunnossapitoon, pihojen hoitoon ja yhteisiin kokouksiin liittyviä asioita. Tällä hetkellä suurin osa näistä tiedotuksista tapahtuu paperiteitse kunkin vastuuyksikön hallinnoiman piirin sisällä: kaupunki tiedottaa sanomalehdissä ja ilmoitustauluilla, osakeyhtiöt omille osakkailleen, isännöitsijät vuokralaisille jne. Pieni osa virallisesta alueellisesta tiedottamisesta löytyy verkosta www-sivuina. Julkishallinnon pitkän tähtäimen tavoitteena (Kuntaliitto 2001) on lisätä hallinnon läpinäkyvyyttä ja asukkaiden osallistumista alueellisten asioiden päätöksenteossa tuomalla tiedottaminen ja päätökset tietoverkon kautta helposti kaikkien ulottuville. Vaara-Karjalan kansalaisverkon käyttäjistä (Taloustutkimus 2001) suurin osa halusi tutkia julkisia asiakirjoja, seuraavaksi eniten kiinnostivat yhteystiedot päättäjiin, mielipidetiedustelut ja keskustelufoorumit. Kansanäänestyksiäkin piti kiinnostavana vielä 55 % kyseiseen kyselyyn vastanneista. Myös taloyhtiöissä ja asukasyhteisöissä on tiedostettu ajan tasalla olevan vuorovaikutteisen tiedottamisen tärkeys ja tarve. Tutkimustulosten valossa kuluttajat, asukkaat ja kansalaiset, näyttävät vihreää valoa makrotason alueellisten asioiden verkottamiselle, mutta ovat selvästi varovaisempia lähipiirinsä, taloyhtiön, pihayhteisöjen tai kotien tietojen verkottamisen suhteen. Ihmiset haluavat siis itseään koskevaa kunnallisen tason tietoa, mutteivät ole kovin halukkaita antamaan itsestään tietoja muille. Liian aktiiviseen osallistumiseen velvoittaminen, mikä kieltämättä on kirjoitettu näihin verkottumistavoitteisiin rivien väliin, ei tunnu kovin houkuttelevalta suomalaisista. He haluavat olla kotonaan niin kuin itse määrittelevät ja parhaakseen näkevät. Virallisten tahojen tai edes naapureiden ja yhtiön muiden osakkaiden ei pidä pyrkiä liian voimallisesti kodin rajojen sisälle. Kaikki eivät halua osallistua taloyhtiön hallinnointiin, eivätkä kaipaa pihayhteisön keskustelufoorumia nettiin (Älykäs koti, 2001). Julkishallinnolliselle tiedottamiselle tulevaisuuden televisio koetaan selkeästi kiinnostavimmaksi päätelaitteeksi, mitä tietokone hyvin täydentää. Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia saamaan aluetiedotuksia tietokoneen kautta, tosin ero syntyy siitä, että naiset ovat erittäin kiinnostuneita, kun miehet taas melko kiinnostuneita. Ero on siis vain kuvitellussa intensiteetissä. Matkapuhelimenkin kautta olisi joka neljäs kansalainen kiinnostunut saamaan tietoja, mutta ehkä nämä tiedotukset kuitenkin mielletään pääosin laajoja tekstikokonaisuuksia ja hieman kuvitusta (esim. karttoja) sisältäviksi, joten matkapuhelimen kautta niitä olisi hankalaa hahmottaa. Jossain määrin kyse on varmasti myös palvelujen kustannuksista. Televisio mielletään myös luotettavaksi julkisen totuuden kanavaksi, joten on ymmärrettävää, että alueelliset palvelut kiinnostavat juuri sen kautta. Sen sijaan taloyhtiön ja asuinalueen vähemmän kiinnostava tiedottaminen jakautuisi kuluttajien mielestä tasaisesti television ja tietokoneen kautta. Lääkäripalvelut TV Mobiili PC 41,4 % 54,2 % 54,8 % Osa lääkäripalveluista ja terveydenhuollon palveluista (ajanvaraukset, tiedottaminen, neuvonta) on aivan helposti ajateltavissa siirrettäväksi verkkoon, osassa siirto on peri- 46

54 aatteessa mahdollista mutta sisältää riskejä (tutkimustulosten raportointi, hoidon tulosten kontrollointi) ja iso osa on käytännössäkin mahdotonta tai hyvin riskialtista (diagnosointi, hoitotoimenpiteet, e-reseptit) 13. Vaikka Euroopan ensimmäinen viranomaisten valvoma virtuaalisairaala Atuline ( onkin jo avannut sivustonsa, eletään vielä suurelta osin toimintojen kehittämis- ja kokeiluvaihetta, jolloin varsin villejäkin visioita on julkisuudessa esillä. Tekesin iwell-ohjelmassa tutkitaan myös sitä, kuinka sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan tuottaa ja käyttää digi-televisiossa. Professori Seppo Kalli Tampereen teknillisen korkeakoulun Digitaalisen median instituutista visioi, että Kauniiden ja Rohkeiden aikana ruutuun voisi tulla kysymys: Oletko muistanut ottaa verenpainelääkkeesi? Ohjelman katselua voisi jatkaa vasta sitten, kun kysymys on kuitattu kaukosäätimellä. (Kärkiverkosto 2001d). Kuluttajat suhtautuvat hyvin kiinnostuneesti sähköisiin lääkäripalveluihin. Lääkäripalvelut ovat yleensä kansalaisten arvoasteikossa korkeimmilla sijoilla, eikä siten ole ihme, että palveluiden siirtyminen uuteen aikakauteen kiinnostaa. Yli puolet on kiinnostunut saamaan palvelun joko tietokoneen tai matkapuhelimen kautta. Matkapuhelinpalveluiden kohdalla vastanneet ovat mitä luultavimmin kuitenkin ajatelleet saavansa puhelimella perinteistä henkilökohtaista palvelua puhumalla, eikä esim. wap-valikoiden avulla. Mutta matkapuhelinpalvelun saama suuri kannatus kertoo kyllä henkilökohtaisen palvelun saamisen tärkeydestä. Verkkoklinikan (Verkkoklinikka 2001) tapaiset verkkosivustot ovat jos siirtymässä mobiiliin aikakauteen tätä silmällä pitäen. Puhelinpalveluun liittyy kuluttajan mielikuvissa enemmän luottamuksellisuutta intiimien tietojen käsittelyssä. Myös apua hakevan tarve tulla kuulluksi, saada osakseen myötätuntoa, kanavoi käyttämään sellaisia palveluita, joissa palvelun tarjoaa oikea ihminen. Silti enemmistö suomalaisista on kiinnostunut saamaan lääkäripalveluja tulevaisuudessa tietokoneen avulla internetistä. Terveydenhuoltofoorumit ja keskustelupalstat (esim. ovat suosittuja. Niistä haetaan lääkärikirjojen tapaan viimeisintä tietoa omasta sairaudesta, ja tämän lisäksi kontakteja kohtalotovereiden kanssa. Julkisuudessa on jopa esitetty, että osa potilaiden tiedonjanosta tulisikin kanavoida tällaisille potilasyhdistysten ja kohtalotoverien keskustelufoorumeille, joilta löytyy kuitenkin kokeneiden potilaiden taholta vastaukset yleisimpiin kysymyksiin. Näin lääkärin vastaanotolta vapautuisi resursseja enemmän sellaisiin sisältöihin, joihin ainoastaan lääkäri kykenee. Tässä vaiheessa tulevaisuuden lääkäripalveluiden otollisin maasto on www-sivuilla, joita voi selata tietokoneen avulla, tekstiviestein toimitetuissa tutkimustuloksissa, sekä puhelinpalveluna, jossa on mahdollisuus asioida ihmisen kanssa. Kirjastopalvelut TV Mobiili PC 33,4 % 27 % 49,7 % Kirjastokäyntien ja lainausten määrät ovat Suomessa maailman huippuluokkaa. Kunnallisia julkisia kirjastoja käyttää lainaukseen säännöllisesti 47 % (2,4 milj) suomalaista ja he tekivät yhteensä 102 miljoonaa lainausta vuonna 2000, josta kirjalainojen osuus oli 76 %. Asukkaita kohden lainauksia tehdään 19,9 vuodessa. Kirjastokäyntejä oli vuonna 2000 kaikkiaan 64 miljoonaa eli käyntejä tuli keskimääräiselle käyttäjälle n. 12 kertaa vuoden aikana (Kirjakaapeli 2001). 936 kunnallisesta kirjastostamme noin puolet tarjoaa verkkopalveluja. Ne sisältävät tällä hetkellä aineistotietokannan selailun, varausten tekemisen ja lainan uusimisen, sekä yhteystietoja ja kirjastoaiheisia haku- ja linkkipalveluita. Tulevaisuudessa tähän on mahdollista sisältyä lisäksi varsinainen aineiston lataaminen ja lukeminen kotipäätteen avulla. Puolet kansalaisista, sama määrä kuin on aktiivisia lainaajiakin, oli kiinnostunut kirjastopalvelujen saamisesta tietokoneen avulla. Aineistosta ei selviä kuinka aktiivisia vastaajat ovat jo tällä hetkellä kirjastojen verkkopalveluiden käyttäjinä, mutta luvut tuskin käyvät yksi yhteen. Silti verkkopalvelujen käytön voi lukujen valossa povata vakiintuvan ja helpottavan suurelta osin kirjastotyön resurssoimista varausten ja uusintojen vastaanottamiseen liittyvän työn osalta. Kuluttajille aineiston selailu- ja löytyneen materiaalin varausmahdollisuus kirjaston sijainnista riippumatta on todella hyödyllinen ominaisuus, joka osaltaan lisää lainausten määrää ja laskee kirjaston käyttökynnystä entisestään. Myös television ja matkapuhelimen kautta saatavat kirjastopalvelut sopisivat joka kolmannelle vastaajista. Naisia matkapuhelimen kautta saatavat kirjastopalvelut kiinnostavat enemmän kuin miehiä. Palvelu sopisi luonteeltaan varsin hyvin digi-television vuorovaikutteisiin toimintoihin, onhan kyse julkisesta palvelusta, jossa ei käsitellä henkilökohtaista tietoa ja lisäksi hakutoiminto soveltuu hyvin televisioruutuun. Matkapuhelimeen voisi saada tekstiviestin lainan erääntymisestä ja siihen vastaamalla voisi uusia lainansa. Myös aineiston selailu ja haku valikkopohjaisesti voisi olla sellainen palvelu, josta kuluttajat olisivat kiinnostuneita. Näin matkapuhelin vastaisi sille ominaiseen etuun: äkilliseen tavoitettavuuteen paikasta riippumatta. 13 Tarkempiin konkreettisiin yksityiskohtiin voi tutustua Satakunnan Makropilotin raporteissa ( 47

55 Äänestysmahdollisuudet TV Mobiili PC 43 % 41,4 % 53,1 % Varsinaisia virallisia vaaleja ei ole vielä Suomessa järjestetty verkon kautta toteutettuna. Äänestysoikeuden ja henkilöllisyyden sekä äänestysinformaation salattavuuden varmentaminen ovat olleet keskeisiä esteitä verkkovaalien toteuttamiselle. Paperisen äänestyslapun kiistaton asema dokumenttina, niiden kuljettamisen ja käsittelyn silmin havaittava seurantamahdollisuus ja henkilökohtaisen äänestystapahtuman mahdollistama henkilötietojen tarkistaminen takaavat äänestäjien luottamuksen. Verkossa kuluttaja ei voi olla vakuuttunut siitä, että hänen äänensä todella meni sinne minne piti. Riskit tietojen näkymättömään sabotoimiseen ja väärentämiseen ovat olennaisesti suuremmat. Pelko omien äänestystietojen vuotamisesta ulkopuolisille on perusteltu. Kuitenkin julkisessa keskustelussa on ollut jo useitakin esityksiä sähköisen äänestämisen puolesta: Sähköinen äänestäminen on nykypäivää. Nyt on vain löydettävä uskallusta hyödyntää sitä myös valtakunnan tasolla. esittää Espoon nuorisovaltuuston varapuheenjohtaja Ilkka-Antti Räisänen ja kertoo, että syksyn 2001 nuorisovaltuustovaaleissa on mahdollista äänestää paitsi postitse myös internetin ja matkapuhelimen avulla. Matkapuhelimella äänestäminen voi olla totta jo europarlamentin vaaleissa vuonna 2004, sillä sähköinen henkilökortti ja siihen liitettävä henkilökohtainen tunnusluku takaavat äänestyssalaisuuden. (Kärkiverkosto 2001c) Tästä asetelmasta huolimatta, ja vaikka äänestysoikeuteen/velvollisuuteen suhtaudutaan vielä hyvinkin emotionaalisesti, puolet suomalaisista on kiinnostunut äänestysmahdollisuudesta oikeastaan minkä tahansa päätelaitteen kautta, mutta erityisesti tietokoneen avulla. Joko kansalaisten luottamus em. teknisluonteisten ongelmien selvittämiseksi on suuri, tai sitten äänestysoikeuden suhteen on tapahtumassa inflaatio: sitä ei enää pidetäkään niin pyhänä tapahtumana, ehkä jopa epäillään vaalien merkitystäkin yhä yleisemmälle ja etäämmälle tasolle EU-prosessin myötä siirtyneiden yhteiskunnallisten asioiden hoidossa. Viime vaalien jälkeen pohdittiin yleisesti kansalaisten, varsinkin nuorten, vieraantumista politiikasta ja äänestysprosentin murheellista kehityssuuntaa. Ehkä tällaisessa ilmapiirissä sen pakollisen äänensä voisi hyvinkin antaa vaikka internetin kautta, jolloin siitä olisi mahdollisimman vähän vaivaa. Tietokone nousee kuitenkin hieman muiden päätelaitteiden yläpuolelle. Sen kautta osa on ehkä jo tottunut osallistumaan erilaisiin kaupallisiin äänestyksiin ja mielipiteiden ilmaisuun, joten mielikuvien tasolla siirtyminen virallisiin vaaleihin ei PC:n osalta olisi niin suuri. Varmasti äänestyksen osalta kyse on myös jo edellä puhutusta intimiteetistä, jonka tietokoneen oletetaan muita paremmin mahdollistavan. Matkapuhelimen kautta äänestystapahtumasta tulee pakostakin maksullinen sen vaativan yhteyden vuoksi. Halutaanko äänestyksestä maksaa, kun se ei maksuttomanakaan tunnu houkuttelevan riittävästi? Epäilyyn on aihetta. Opiskelu internetissä, verkkokurssit TV Mobiili PC 48,4 % 17,8 % 62,5 % Helsingin keskustaan luodaan oppimiskeskuksia, joista opiskelijoille lainataan päätelaitteita paikan päällä tapahtuvaan opiskeluun. Myös opettajat ovat käyttäneet WAP-puhelinta tukena työnsä kehittämisessä sekä hyödyntäneet internetiä ja ryhmätyöohjelmistoja. Verkon palveluja voidaan käyttää mm. wap-puhelimella, kommunikaattorilla tai kannettavalla tietokoneella. (Kärkiverkosto 2001a) Koska internetin alkujuuret ovat pitkälti yliopistomaailmassa, on myös verkko-opiskelulla ja -kursseilla jo pitkä historia. Osa opetuksesta, kurssimateriaalista ja tehtävistä voidaan monesti toteuttaa jaettavan tekstin avulla ja sähköposti mahdollistaa lähes ajantasaisen keskustelun osallistujien kesken. Kehittyneimmillään verkkokurssi voi kuitenkin rakentua reaaliaikaisesta videokuvayhteydestä ja sen yhteyteen rakennetusta keskustelualueesta, jolla päästään jo käsiksi sellaisiinkin oppiaiheisiin, joihin pelkkä teksti ja kuva ei riitä. Tietokone on suomalaisten mielestä se päätelaite, jonka kautta verkko-opiskelu on houkuttelevinta. Tietokoneen imagoon tämä sopii hyvin: vaikka sillä voi myös huvitella pelien muodossa, assosioituu se kuitenkin hyöty- ja työkäyttöön. Tietokone mahdollistaa myös intiimin keskittymiseen sopivan työskentelytilan, toisin kuin televisio joka usein sijaitsee kotitalouksien yhteisissä tiloissa. Tietokoneessa on riittävä valikoima muita käyttöohjelmia, joita opiskelun yhteydessä tarvitaan tekstinkäsittelyohjelmista alkaen, sekä tehokkaaseen työkäyttöön suunniteltu käyttöliittymä hiirineen ja näppäimistöineen. Silti television visuaaliset edut ovat kiistattomat. Vaikka Sanoma-WSOY perääntyikin koulukanavan perustamisesta digi-tv:n lanseeraamisen loppumetreillä, on aivan mahdollista että jonkinlaiselle yleiselle, kaikkia ikäryhmiä kiinnostavalle opiskelu- ja kurssikanavalle olisi kysyntää. Tässä voitaisiin optimaalisesti yhdistää perinteisen television havainnollisuuden ja internetin vuorovaikutteisuuden mahdollisuuksia. Pakostakin verkkokurssi olisi digi-tv-palveluna luonteeltaan passiivisempi kuin tietokoneen kautta järjestettynä, mutta samalla se voisi palvella paremmin suurempien opiskelijaryhmien tarpeita. Matkapuhelimen kautta verkkokursseja olisi halukas ottamaan vastaan noin joka kuudes. Tekstiviestipohjaisen opiskelun voi ajatella sisältävän lähinnä lyhyitä tiedo- 48

56 tuksia, tehtäviä, vastausten ja tulosten jakamista. Matkapuhelin toimii ehkä kuitenkin parhaiten kurssin sisäisenä yhteydenpitovälineenä ja muistuttajana eikä niinkään varsinaisena opiskeluvälineenä. Naiset ovat jossain määrin kiinnostuneempia opiskelemaan sähköisesti minkä tahansa päätelaitteen kautta kuin miehet, mikä kuvastanee naisten myönteisempää ja aktiivisempaa suhtautumista opiskeluun ylipäätään. Työvoimatoimiston palvelut Työvoimahallinnon sivuilta ( saa monenlaisia työnhakijoita hyödyttäviä verkkopalveluita mm. tulostettavat lomakkeet, avoimien työpaikkojen haku, hakuilmoitusten jättäminen sekä tietopaketit koulutuksista, ammateista ja työelämästä. Julkisena, suoraan henkilökohtaisiin elämäntilanteisiin vaikuttavana palvelulaitoksena Työvoimatoimiston verkkopalveluihin suhtaudutaan hyvin kiinnostuneesti. Sekä tietokoneen että television kautta saatavia verkkopalveluita pidetään kiinnostavina, eikä matkapuhelintakaan syrjitä. Työvoimahallinnon verkkopalvelut ovat suurelta osin perinteistä yksisuuntaista www-tiedotusta ja siksi ne soveltuvat varsin hyvin juuri tietokoneen ja tv:n kaltaisiin visuaalisiin selainalustoihin. Edelleen pieni pesäero tietokoneen hyväksi syntyy osin siitä, että tietokone mahdollistaa tulostamisen, näppäimistön käytön, muiden ohjelmien samanaikaisen käytön esim. CV:n kirjoittamista varten. Miehiä tietokoneen kautta saatavat työvoimapalvelut kiinnostavat jossain määrin enemmän kuin naisia. Tähän voi olla syynä nettipalveluiden tottuneempi käyttö miesvaltaisilla teknisillä aloilla. Matkapuhelimen kautta saatavan palvelun etuna voisi olla nopea tavoitettavuus. Esim. käyttäjän antamilla hakukriteereillä varustettu palvelin voisi lähettää tekstiviestin heti, kun kriteerien mukainen työpaikka ilmestyy avoimeksi. Sama palvelu toimisi toki myös sähköpostin välityksellä, mutta matkapuhelin on yleisempi ja se kulkee yleensä aina mukana. Poliisin palvelut TV Mobiili PC 50,3 % 29,5 % 61,6 % TV Mobiili PC 40,1 % 56,4 % 52,9 % Poliisin verkkopalvelut ( tarjoavat tällä hetkellä pääasiassa informaatiota (esim. yhteystietoja, tietoa lupamenettelyistä, hätänumeroista, ohjeita kuinka toimia jouduttuaan rikoksen uhriksi jne.) sekä joitain tulostettavia lomakkeita. Mitä poliisin sähköiset palvelut voisivat tulevaisuudessa vielä lisäksi sisältää onkin problemaattisempi pähkinä: käsiteltävien hakemusten ja ilmoitusten (esim. rikosilmoitusten) oikeellisuuden toteaminen vaatii kuitenkin varmaa henkilötietojen tarkistamista ja henkilökohtaista haastattelua, mihin sähköinen asiointi ei kovin hyvin sovellu. Ehkä se tarkoittaisi esim. aktiivista mobiilitiedotusta liikenneruuhkista ja hälytys- tai kriisitilanteissa sekä tiedotusta käsiteltävän asian prosessin vaiheista. Tästä huolimatta kuluttajat pitävät ajatusta poliisin palveluista varsin kiinnostavana. Erityisesti mobiili päätelaite olisi heidän mielestään mielekäs toiminta-alusta näille palveluille, tällöinhän kaikki tarvittava informaatio ja apu olisi paikalla myös yllättävissä tilanteissa matkan päällä. Oletettavasti kuluttajille olisi näissä tilanteissa kuitenkin tärkeää päästä asioimaan puhuen poliisiviranomaisen kanssa, eli he käyttäisivät matkapuhelinta perinteisesti. Myös tietokoneen kautta poliisiasioiden hoito kiinnostaisi kansalaisia, ero televisioon on selvä. Intiimejä, poliisin toimialueelle kuuluvia asioita ei osata mieltää television kautta käsiteltäviksi. Kelan palvelut TV Mobiili PC 45,2 % 39,1 % 60,7 % KELA:n kotisivuilta ( saa jo tänään monipuolisesti informaatiota, tulostettavia lomakkeita ja paljon käytettyjä esitteitä sähköisessä muodossa. Etuuksista ja korvauksista huolehtivana laitoksena Kelan palvelut ovat kansalaisten mielessä keskeiset julkisten palveluiden puolella. Niinpä lähes kaikkien kysyttyjen päätelaitteiden kautta löytyi kiinnostusta saada näitä palveluita. Jälleen tietokone on suosituin pääte. Koska Kelan palveluissa eräs keskeinen elementti on tiedostojen tulostaminen, on selvää, että tietokoneeseen liitetyllä tulostimella ne saadaan kätevimmin käyttöön. Mobiilipalveluissa vastaajat ovat oletettavasti toivoneet henkilökohtaisempaa palvelua ja mahdollisuutta keskustella viranomaisen kanssa. Junahankkeessa 14 on kaavailtu mobiilipalveluiden tarjoavan jatkossa mahdollisuuden tarkistaa viranomaisilta oman käsittelynsä etenemistä ja saada tiedoteita prosessin eri vaiheissa. Kelan toimintaan mobiilipalvelut voisivat istua varsin hyvin. 14 Juna-hanke on verkkoasioinnin kehittämisen koordinointi- ja tukihanke, joka vastaa osaltaan julkisen hallinnon siirtymisestä verkkoasiointiin, verkkopalveluihin ja verkkokulttuuriin. Sen toimialana on koko julkinen hallinto valtio, kunnat ja välillinen valtionhallinto. Juna on osa hallituksen hankesalkkua. Hankkeen toimikausi päättyy vuoden 2002 lopussa. ( 49

57 Postin palvelut TV Mobiili PC 41,6 % 38,9 % 57,4 % Postin ( monipuolisia sähköisiä palveluita ovat tällä hetkellä mm. muuttoilmoituksen teko, postinumeroiden haku, korusähkeiden lähettäminen sekä mobiilipalveluista sähköinen saapumisilmoitus, EasyPick-tilauspalvelu, Postit-yhteystietopalvelu, lähetysten seurantapalvelu sekä aivan uutena alueena internetin Netposti-palvelu, jossa mm. osan saamastaan paperisesta postista voi muuttaa tulemaan pelkästään sähköisenä. Näiden palveluiden suhteen kuluttajilla on kiinnostusta ja melko samansuuntaisesti kuin Kelan ja Veroviraston osaltakin: palveluja voidaan periaatteessa ottaa vastaa minkä tahansa laitteen kautta, mutta mieluiten tietokoneella. Postin sähköiset palvelut ovat olennaisesti erilaiset luonteeltaan verrattuna Kelan palveluihin: ne ovat vuorovaikutteisia, käyttäjän omaa aktiivisuutta edellyttäviä maksullisia palveluita, kun taas Kela luottaa enemmän perinteiseen tiedottamiseen, jossa sähköisyys poistaa ainoastaan esitteen fyysisen hakemisen vaivan. Ilmeisesti julkishallinnon hyvinkin erilaiset palvelut jäsentyvät kuluttajien mielissä yhdeksi hahmoltaan vielä kovin selkiintymättömäksi asioimistavaksi, eikä niinkään kunkin laitoksen omien omaleimaisten palveluiden kautta. Ehkä käyttäjämäärät ovat vielä sen verran pieniä, että todellista kuvaa olemassa olevista palveluista ei ole ja siksi niitä kohdellaan yhtenä massana. Esim. Postin palvelujen luonteeseen jo nyt hyvin istuvat mobiilipalvelut eivät kiinnosta käyttäjiä yhtään enempää kuin veroviraston toimintaan vielä vaikeasti kuviteltavat tulevaisuuden mobiilit palvelut. Toisaalta on myös mahdollista, että julkisten palvelujen kohdalla nähdään tällaisiin kysymyksiin vastaamisen ja kysymisen hankaluus. Moni on saattanut vastata kysymyksiin tyyliin: olisihan se ihan kiva saada tuollaistakin, miksipä ei vaikka todellista käyttövalmiutta tai -kiinnostusta ei juurikaan ole. Joka tapauksessa Postin palveluiden osalta kiinnostus lukujen valossa on melko selvää: palveluiden tunnettavuuden kasvaessa tämä periaatteellinen kiinnostus muuttunee myös käyttövalmiudeksi. Digi-television aikanaan suomissa mahdollisuuksissa on paljon pelissä. Julkisten sähköisten palveluiden kehittämisessä Posti on edelläkävijä. Postin muuttumista sähköiseksi tarkastellaan tarkemmin luvuissa 5 ja 6. Veroviraston palvelut TV Mobiili PC 41,5 % 36 % 61,2 % Verohallinnon sähköisissä palveluissa ( on mm. erilaisia verotukseen liittyviä ohjeita ja oppaita, verokortin muutoshakemus, veroilmoituksessa tarvittavat lomakkeet sekä yritysten sähköinen veroilmoitusjärjestelmä. Verohallinnon palveluihin pätee pitkälti se, mitä edellä on jo todettu julkisten palveluiden kiinnostavuudesta ylipäätään. Niistä ollaan yleisesti kiinnostuneita, ja erityisesti tietokoneen avulla saatuna. Tietokone mahdollistaa kotitalouden omaisuuteen ja veroihin liittyvien tietojen luottamuksellisen ja turvallisen tiedonvaihdon, mihin ei ole totuttu käyttämään kaikkien yhteistä televisiota Vähemmän kiinnostavat palvelut Luetelluissa palveluissa oli muutamia, jotka eivät kiinnostaneet kuluttajia juuri lainkaan, pääosin ei minkään päätelaitteen kautta. Sekä rahapelejä, verkkopelaamista, rupattelumahdollisuutta ja osin myös elintarvikkeiden verkkotilaamista on kuitenkin käytetty julkisuudessa esimerkkinä niistä palveluista, joita kansalaiset haluavat ja joita digi-tv:stä aikanaan saa. Ristiriita palveluntuottajien kaavailujen ja kuluttajien kiinnostuksen välillä on erittäin suuri ja voidaan oikeutetusti puhua hypettämisestä ainakin digi-tv:n kohdalla. Näistä palveluista ei siis ole koko kansan suosikeiksi, mutta silti on ilmiselvää, että joitain kuluttajasegmenttejä nekin kiinnostavat. Onko palvelun toteuttaminen näille pienemmille kuluttajaryhmille taloudellisesti kannattavaa, jää muille arvioitavaksi. Seuraavaksi käydään näitä palveluita tarkemmin läpi. Pelaaminen toisten kanssa sekä irc, chat ja keskustelu TV Mobiili PC Pelaaminen toisten kanssa 12,8 % 7,3 % 22,1 % Irc, chat, keskustelu 10,9 % 9 % 19,9 % Verkkopelaamisesta sekä rupattelupalveluista kiinnostuneiden todettiin olevan koostumukseltaan lähes identtiset. Siksi tätä ryhmää käsitellään jatkossa yhdessä. Verkkopelaaminen ja rupattelu kiinnosti 12,7 % vuotiaista suomalaisista. Verrattuna muihin vastanneisiin, he olivat useammin miehiä (71 %), nuorempia (puolet alle 35-vuotiaita) ja siitä johtuen myös useammin opiskelijoita tai vailla ammattia. Sukupuoliero on tilastollisesti merkitsevä television ja tietokoneen, muttei matkapuhelimen osalta. Heidän kotitalouksissaan oli enemmän ihmisiä, mikä selittyy iän perusteella: kyseessä on kotona asuvia nuoria tai lapsiperheiden vanhempia. Verkkopelaamisesta ja rupattelusta kiinnostuneilla oli useammin kodin kommunikaatio- ja viihde-elektroniikkaa (matkapuhelin, laajakuvatelevisio, kotiteatterilaitteisto, pelikonsoli) kuin ei-kiinnostuneilla. Pelaajavastaajien kotiin oltiin myös hankkimassa puolen vuoden sisällä selvästi useammin dvd-soitin, tietokone, televisio ja gsm-puhelin. Matkapuhelimen käytöstä he eroavat muista interaktiivisten pelien käyttökokemuksessaan, tekstiviestien lähettämisessä tv-chattiin, soittoäänten ja logojen, viihdepalvelujen ja wapin käytössä, joita kaikkia he ovat käyttänet muita enemmän. Myös internetiä he käyttävät useammin kuin muut kuluttajat. Tietokoneen käytössä 50

58 he eroavat muista ainoastaan runsaamman pelaamisen osalta, muuten sen käyttö on samanlaista kuin muillakin. Pelaamisesta kiinnostuneille sanomalehtien ja kirjojen luku on vähemmän tärkeää kuin muille, mutta aikakauslehtiä he lukevat yhtä mielellään kuin muutkin. Tärkeänä he pitävät videoiden ja dvd:n katselua, puhelimessa puhumista, internetin käyttöä (ja tietenkin pelaamista). Heidän puhelinlaskunsa on korkeampi kuin muilla ja heillä on muita useammin käytössään saldorajoitus. Varsin aktiivinen viihdekäyttäytyminen ei kuitenkaan yllättäen johda verkko-ostosten tekemiseen yhtään sen useammin kuin muillakaan. Näissä nuorten miesten kotitalouksissa audiovisuaalisella viihdekulttuurilla on siis erittäin tärkeä sija. Pelaaminen kulkee käsi kädessä populäärikulttuurin keskiön: elokuvat tv-sarjat internet musiikki kanssa. Verkkopelaajien (tai siitä kiinnostuneiden) kotiin hankitaan paljon uusinta viihde-elektroniikkaa, vaikka talouden bruttotulot eivät olekaan sen suuremmat verrattuna muihin talouksiin. Siksi tämä ryhmä takuulla kiinnostaa palvelun tuottajia. Nyt suunnitteilla olevat pelit tulisi siis suunnata tälle joukolle, ja mikäli halutaan houkutella myös naisia, yli 35-vuotiaita ja vähemmän viihde-elektroniikkaan satsaavia ihmisiä, pitäisi nykyisen pelituotannon muuttaa tuotteitaan ratkaisevasti. Elintarvikkeiden ostaminen TV Mobiili PC 11,1 % 13 % 18,4 % Elintarvikkeiden sähköisessä ostamisessa suosituin päätelaite oli tietokone. Matkapuhelin ja televisio saivat tyytyä hieman pienempiin kannatuslukuihin. Elintarvikkeita ei siis olla juurikaan kiinnostuneita tilaamaan, kun ottaa huomioon että kyseiset luvut kertovat tietokoneenkin osalta vasta periaatteellisesta asenteesta eivätkä varsinaisesta tilaamisvalmiudesta. Tietokoneella ostamaan halukkaiden taustamuuttujista nousevat esiin ikä, asuinpaikka ja koulutus. Tutkimusasetelmaa suunniteltaessa ajateltiin, että elintarvikeostamisesta olisivat olleet kiinnostuneet haja-asutuksen tai maaseudun vanhempi väestö, joilla on matkaa monipuolisten elintarvikepalveluiden äärelle. Vastoin ennakko-oletuksia nuoret henkilöt ovat innokkaampia ostamaan elintarvikkeita sähköisesti. Ostamiseen on erityisesti kiinnostusta Etelä- ja Länsi-Suomen läänien suurten kaupunkien, erityisesti pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun alueella. Alle asukkaan kaupungeissa ja maaseudulla halukkuus on vain 15 %:n luokkaa, kun se Helsingissä ja Tampereella nousee 26 %:iin. Ostohalukkaissa talouksissa on hieman useammin uutta kommunikaatioteknologiaa (matkapuhelin, tietokone) ja niiden käyttöön menee jonkin verran enemmän rahaa. Viihdeteknologian kulutuksessa ryhmät eivät olleet erilaisia. Internetin käyttö on ostohalukkaille ennestään tutumpaa kuin muulle joukolle. Niinpä elintarvikkeiden kotiinkuljetuksesta ovatkin loppujen lopuksi eniten kiinnostuneita suurimpien kaupunkien kiireiset nuoret lapsiperheet. Vanhempi väestö suhtautuu elintarvikkeiden hankkimiseen verkon kautta yksiselitteisen kielteisesti. Koulutus selittää merkittävästi ostohalukkuutta: pelkän kansakoulun tai vastaavan käyneet erottuivat sekä keskitai peruskoulun että lukion käyneistä selvästi: heillä kiinnostus jäi puoleen (10 %) muista. Myös ammatillisella koulutuksella ja ammattiasemalla on vaikutusta ostohalukkuuteen: korkeampi koulutus ja asema lisäävät kiinnostusta. Talouden koko on erittäin merkitsevä selittäjä ostohalukkuudessa: isomman talouden myötä mielenkiintoa elintarvikkeiden sähköiseen ostamiseen löytyy: kun sinkuista vain reilu 12 % on halukas sähköisiin ruokaostoksiin, on osuus kolmihenkisissä talouksissa 20 % ja viisihenkisissä jo 25,9 %. Talouden yhteenlasketut bruttotulot selittävät myös lähes lineaarisesti mielenkiinnon kasvua: alimmassa tuloluokassa (alle mk/kk) vain reilut 12 % on kiinnostunut, mutta kun rahaa on käytössä mk enemmän, nousee halukkuus jo 23 %:iin. Yllättäen se, että on ostanut netistä, ei liitykään halukkuuteen ostaa elintarvikkeita sähköisesti. Kappalemääriltään ostetuimmat tuotteet netissä lienevät yhä cd-levyt ja kirjat, joita tilatessaan tietää suurella varmuudella mitä saa, ja tuotteet ovat tasalaatuisia. Elintarvikkeiden kohdalla epävarmuus kotiin tulevan tuotteen laadun suhteen on paljon suurempi. Voi olla, että kokeneet e-ostajat tiedostavat tämän eivätkä halua ottaa riskiä. On myös todennäköistä, että päivittäistavaroiden ostaminen on erilaista kuin shoppailu cd-levyjen tai vaatteiden nettikatalookien maailmassa. Päivittäisten vaippojen, maitopurkkien ja alennuskahvien ostamiseen ei liity mukavaa ostoshuumaa, miellyttävän sävyistä olotilaa, jossa on kiva klikkailla vielä lisää ostettavaa. Ne ostetaan nopeasti ja tehokkaasti, jotta säästetään joko rahaa tai aikaa ja hermoja megamarketissa jonottamisen sijaan. Päivittäistavaroiden ostamisen edistämisessä järki ja rationaaliset syyt menestyvät, nautinto ja viihdetuotteiden e-myynnin edistämiseen voivat sopia paremmin rentoutumis- ja hauskanpitoassosiaatiot. Suuri osa tietokoneen kautta tapahtuvan ostamisen taustatekijöistä osoittautuu matkapuhelimen kohdalla pätemättömiksi. Sen sijaan matkapuhelimen kohdalla määräävään asemaan ostokiinnostuksen muodostumisessa näyttäisi tulevan aiempi kokemus sähköisestä ostamisesta: sekä internet-shoppailu (kiinnostus nousee 16,4 %:iin) että matkapuhelimen kautta tapahtunut ostoksen maksaminen (kokemus kaksinkertaistaa elintarvikeostosten halukkuuden 12 %:sta 23 %:iin). Television kautta tapahtuvassa elintarvikkeiden ostamisessa ikä nousee jälleen selittäväksi tekijäksi, vanhemmat ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita tilaamaan tv:n kautta. 51

59 Asuinpaikka selittää myös halukkuutta televisio-ostoksiin aivan vastaavasti kuin tietokoneen kohdalla jo mainittiin. Kannettava tietokone ja pelikonsoli korreloivat kiinnostukseen aavistuksen verran. Internetin käyttökokemus lisää heti ostohalukkuutta (13 %). Peruskoulutus, talouden koko tai tulot eivät enää selitä ostoskiinnostuksen syntymistä. Netistä joskus jotain tilanneista 16 % voisi olla kiinnostunut elintarvikeostoksista television kautta ja samoin 21 % kännykällä ostoksensa maksaneista. Rahapelit TV Mobiili PC 29,7 % 18,9 % 29,7 % Jossain määrin yllättävää oli rahapelien saama vaisu vastaanotto loton ja veikkaamisen luvatussa maassa. Veikkauksen kotisivujen mukaan 84 % suomalaisista pelaa jotain Veikkauksen rahapeliä ja 75 % lottoaa (Veikkaus 2001). Aineistossamme sekä television että tietokoneen kautta tapahtuvasta rahapelaamisesta ilmoitti olevansa vähintäänkin melko kiinnostunut 29,7 % vastanneista, kun matkapuhelimen osalta luku jäi 18,9 %:iin. Tietokoneen kautta rahapelien pelaaminen on ollut mahdollista jo useita vuosia. Tietokoneen kautta pelaavista on tehty kartoituksia, joten tässä aineistossa heitä käytetään lähinnä vertailupohjana. Miehistä 33 % ja naisista 22 % on kiinnostunut rahapeleistä tietokoneen kautta. Peräti 63 % kiinnostuneista on miehiä. Ikä vaikuttaa kiinnostukseen selvästi: noin joka kolmas on kiinnostunut aina ikävuoteen 45 saakka, minkä jälkeen kiinnostus laskee 12 %:iin yli 60-vuotiailla. Tietokoneiden määrä taloudessa vaikuttaa myös: kiinnostuneista 76 %:llä oli ainakin yksi tietokone, kun se muussa ryhmässä oli 60 %. Rahapelaamisesta tietokoneen kautta kiinnostuneilla on muita useammin matkapuhelin, video, kotiteatteri ja pelikonsoli ja heille television katselu vapaa-ajalla on tärkeää. Ammattiasemalla on merkitystä kiinnostuksen muodostumisessa: eniten kiinnostuneita ovat alemmat toimihenkilöt, työntekijät, kotiäidit ja -isät, yrittäjät sekä opiskelijat. Suuremmissa talouksissa kiinnostusta on myös enemmän: 4 6-henkisissä talouksissa kiinnostus nousee 37 %:iin. Samoihin kiinnostuneisuuslukuihin päästään myös tuloluokkien yläpäässä ( mk/kk). Miehet ovat selvästi kiinnostuneempia rahapelaamisesta television kautta (35,5 %) kuin naiset (23,9 %). Myös ikä vaikuttaa palvelusta kiinnostumiseen: vanhemmissa ikäluokissa kiinnostus putoaa alle kahdenkymmenen prosentin kun se vuotiaiden ryhmässä on 40,4 % ja muissakin alle 45-vuotiaiden ikäryhmissä vähintään 35 %. Korkeimmalle televisiorahapelien kiinnostavuus nousee vuotiaiden miesten ryhmässä, joista lähes puolet on valmis ainakin kokeilemaan palvelua. Veikkauksen tietojen mukaan yli 50-vuotiaista suomalaisista kuitenkin 81 % pelaa lottoa. Ilmeisesti vanhempi väestö haluaa edelleen täyttää lottokuponkinsa kynällä ja palauttaa sen lähikioskiin tai Veikkauksen palvelupisteeseen. Nuoremmille ikäluokille sähköinen pelaaminen vaikuttaa luontevalta ja pitänee sisällään ajatuksen vaivattomuudesta ja tarjoaa viimehetken kertoimien muutosten huomioon ottamisen ja tietyn reaaliaikaisuuden. Asuinpaikalla ei ole verkkorahapelaamisen kannalta merkitystä. Tietokoneiden määrä tai internet-yhteys eivät myöskään selitä kiinnostusta, sen sijaan viihde-elektroniikan omistaminen (laajakuvatelevision, videoiden, matkapuhelimen, pelikonsolin ja kotiteatterilaitteiston) kertoo suuremmasta rahapelikiinnostuksesta. Television kautta rahapelaamisesta kiinnostuneet arvostavat television katselua vapaa-ajalla selvästi muita enemmän (75 % pitää television katselua vapaa-ajalla tärkeänä). Heidän kännykkälaskunsa on muita suurempi ja he ovat useammin käyttäneet tekstiviestipalveluita. 73,1 % rahapelaamisesta kiinnostuneista on käyttänyt internetiä, kun luku muilla jää 62 %:iin. Peruskoulutus selittää kiinnostusta hieman: kansakoulu tai vastaava-koulutuspohjalta ei juurikaan ole kiinnostusta pelaamiseen, ylioppilaiden parissa jo 29 % on kiinnostunut ja keskikoulu tai peruskoulupohjalta halukkuutta on eniten (35 %). Ammatillisen koulutuksen osalta asetelma kääntyy toisin päin: korkeampiasteisen koulutuksen myötä kiinnostus rahapelaamista kohtaan vähenee: ammattikoulu- tai -kurssipohjalta kiinnostus on 33 %, yliopistosta valmistuneilla 20 %. Ammattiasema vaikutti kiinnostukseen myös: suosituinta rahapelaaminen oli työttömien/lomautettujen, opiskelijoiden, työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden ryhmissä, vähiten eläkeläisten, maanviljelijöiden ja johtavassa asemassa olevien ryhmissä. Talouden koon kasvaessa kiinnostus rahapeliin myös kasvaa. Talouden bruttotuloissa on selvä positiivinen korrelaatio pelihalukkuuden suhteen: kiinnostus nousee tulojen kasvaessa ( mk/kk ansaitsevissa talouksissa kiinnostus on 36 %). Matkapuhelimen kautta tapahtuvan rahapelaamisen osalta sukupuoli tulee merkitseväksi tekijäksi: miehistä 21,9 % on kiinnostunut matkapuhelinrahapeleistä ja kaikista kiinnostuneista 58 % on miehiä. Vanhempia ikäluokkia rahapelit puhelimen kautta eivät kiinnosta. Suurimmillaan kiinnostus on vuotiaiden ryhmässä (31 %). 52

60 3.5 Pohdintaa Tutkimustulosten valossa piirtyy kuva varsin konservatiivisista ja suurelta osin samanmielisistä kuluttajista. Useimpia lueteltuja palveluita oltiin periaatteessa kiinnostuneita ottamaan vastaan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suosituimmat palvelut koostuivat kuitenkin tutuista internetin peruspalveluista kuten uutisista, pankkiyhteyksistä, sähköpostista ja tiedonhausta. Julkisten palvelujen siirtäminen verkkoon kiinnosti veronmaksajia selvästi ja ne saivat suopeamman vastaanoton kuin monet kaupalliset palvelut. Uusista palveluista kuluttajia kiinnostavat television ohjelmatietojen ja alueellisten tiedotusten saaminen tv:n kautta. Miesten ja naisten välille ei syntynyt suuria eroja. Nuorille miehille ominainen pelikulttuuri ja siihen läheisesti liittyvä sähköinen rupattelu (irc, chat, keskustelu) tuotti merkitsevän eron sukupuolten välille television ja tietokoneen kautta saatuina peli- ja keskustelupalveluina. Lisäksi selkeä ero syntyi miesten suuremman rahapeli-innostuksen osalta ja valmiudesta lukea sähköistä lehteä tietokoneen kautta. Naiset puolestaan suhtautuivat tilastollisesti merkitsevästi kiinnostuneemmin kirjastopalveluihin matkapuhelimen kautta, alueellisiin tiedotuksiin tietokoneen avulla ja lievästi enemmän verkko-opiskeluun kaikkien päätelaitteiden kautta. Sen sijaan ikä on erittäin keskeinen kiinnostusta selittävä tekijä. Kaikissa palveluissa minkä tahansa päätelaitteen kautta hankittuna nuoremmat ikäluokat (kaksikymmentä täyttäneet) olivat kiinnostuneimpia. Kaikki erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä. Kaupallisten palveluiden osalta rajaikä, jossa kiinnostus kääntyy torjunnaksi, oli usein 40 vuoden tuntumassa. Julkishallinnollisten palvelujen osalta tämä rajaikä siirtyi noin kymmenellä vuodelle eteenpäin, viiden kympin pintaan. Näin tapahtui erityisen selkeästi tietokoneen kautta ajateltujen palveluiden kohdalla. Osaltaan löydös selittyy luonnollisesti vanhemman väestön vähäisellä tietokoneenkäyttökokemuksella, mutta kertoo se omaa karua kieltään myös siitä, millä alueella tietoyhteiskunnan rakentamisprojektissa täytyy terästäytyä: myöhäiskeski-ikäisten, ikääntyvien ja vanhusten tarpeet on huomioitava syrjäytymisen estämiseksi. Vastaajien asuinpaikalla oli jonkin verran vaikutusta palvelujen kiinnostavuuteen. Käytännössä tilastollisesti merkitsevä löydös tarkoitti sitä, että ruuhka-suomen (Etelä- ja Länsi-Suomen läänit) väki suhtautui kiinnostuneemmin kyseiseen palveluun kuin itä- tai pohjoissuomalaiset. Selkeimmät erot tulivat veroviraston, kirjaston ja lippujentilaamispalveluiden suhteen, joita kaikkia halutaan ruuhka-suomessa enemmän päätelaitteesta riippumatta. Tämän lisäksi erityisesti alueellista tiedotusta ja joitain muitakin palveluja nimenomaan matkapuhelimen kautta haluttiin enemmän Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä. Rahapeleihin, sähköiseen äänestämiseen, elokuvien tilaamiseen ja katsomiseen, tv-ohjelmatietoihin, verkko-opiskeluun sekä Kelan ja työvoiman palveluihin suhtauduttiin aivan samalla tavalla kaikkialla Suomessa. Maaseutu kaupunki-vastakkainasettelu tuottaa tilastollisesti merkitseviä eroja, vaikka tietokoneita, matkapuhelimia ja internet-yhteyksiä on molemmilla asuinpaikoilla suhteessa yhtä paljon. Kaupungeissa kiinnostus sähköisiä palveluja kohtaan on suurempaa. Maaseudun vähäinen kiinnostus palveluja kohtaan on paikoin jopa hämmentävää, kun ottaa huomioon etäisyydet, liikkumisen vaivan ja fyysisten palvelupisteiden (esim. pankki tai kirjasto) vähäisyyden maaseudulla. Silti maaseudulla on paljon vähemmän kiinnostusta seuraaviin tulevaisuuden palveluihin: sähköpostiin minkä tahansa päätelaitteen kautta, elintarvikkeiden tilaamiseen erityisesti tietokoneella, tiedonhakuun ja kirjastopalveluihin tietokoneella, elokuvien tilaamiseen ja verkko-opiskeluun erityisesti matkapuhelimen avulla, lippujen tilaaminen tietokoneen avulla sekä työvoimatoimiston ja veroviraston palvelut tietokoneella tai matkapuhelimella. Käytännössä ongelmaksi muodostuu siis se, että siellä missä sähköisistä palveluista voisi ajatella olevan eniten hyötyä, niistä ei olla kiinnostuneita. Päätelaitteeksi valittiin useimmin tietokone, koska se on tuttu ja käytännöllinen laite, jonka kautta on jo totuttu hoitamaan omia asioita verkossa. Tietokone tulee säilymään vielä pitkään tärkeimpänä verkkopäätelaitteena monipuolisuutensa vuoksi. Sillä voidaan jälleenkäsitellä verkosta saatua dataa, se voidaan tulostaa, tallentaa. Tietokoneen käyttö mahdollistaa intiimin työskentelyn omassa rauhassa ja siihen mielletään suurempi tietoturva kuin muihin laitteisiin, vaikka niiden todellinen tietoturva olisikin samantasoinen. Vaikka myös digi-televisio kykenisi suorittamaan samoja tehtäviä, suhtaudutaan siihen selkeästi varauksellisemmin kuin tietokoneeseen. Silti lukujen valossa ei voi välttyä siltä tulkinnalta, että televisiota kohtaan tunnetaan suurta potentiaalia kiinnostusta, joka todentuu ja muuttuu konkreettiseksi käyttöhalukkuudeksi vasta, kun digi-bokseja pääsee kokeilemaan kaupan hyllyltä tai naapurin olohuoneessa. Television kohdalla vain harva mainittu palvelu sai äärimmäisiä kannanottoja, kun taas matkapuhelimen osalta oli useampi palvelu, jota kansalaiset eivät missään tapauksessa haluaisi. Televisioon suhtaudutaan siis odottavan rauhallisesti. Voidaan siis edelleen yhtyä Kultun aiempiin tuloksiin, joiden mukaan näyttäisi siltä, että kuluttajat mielellään siirtyisivät alkuvaiheessa ensisijaisesti käyttämään digitaalisen television kautta muista medioista entuudestaan tuttuja ja hyviksi havaittuja palveluita (Leppänen ja Marttila 2000). 53

61 Myöskin nämä havainnot ovat yhdensuuntaisia Kultun aiempien tulosten kanssa, joiden mukaan ihmiset ovat periaatteessa kiinnostuneita digi-tv:stä, mutta toistaiseksi heillä ei ole minkäänlaisia aikomuksia hankkia set-top-boksia. (Maksu-tv:stä digitaaliseen televisioon 2001). Digi-tv:n käynnistysvaiheen ongelmien keskellä nyt käsillä olevan tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin kokonaisuudessaan melko rauhoittavia. Vuorovaikutteisen television puolestapuhujat eivät ole puhuneet pehmoisia, koska uusienkin palveluiden osalta kiinnostusta löytyi aineistossa %:n verran. Aikaperspektiiviä osallistuvan verkkoyhteisön syntymiseen television varaan täytyy kuitenkin venyttää. Kun kaavailujen mukaan vasta n päästään ensimmäisten paluukanavan sisältävien päätelaitteiden pariin, on mahdollista ajatella että vasta vuoteen 2010 mennessä nyt havaittu kiinnostus kantaa hedelmää ja ihmiset käyttävät televisiota palvelujen hankkimiseen. Silti on todennäköisempää, että digi-tv:n peittävyysluvut tulevat suurimman hankintarysäyksenkin jälkeen olemaan lähempänä 50 %:a kuin 90 %:a. Matkapuhelimen osalta ei tämän aineiston valossa voi yhtyä niihin kaupallisten toimijoiden spektaakkelinomaisiin visioihin, joita mobiilin asioinnin osalta on ilmaan heitetty. On puhuttu rikassisältöisten mobiililaitteiden mahdollistaman internetin olevan Se seuraava iso hyökyaalto (Strömberg 2001), joka vie koko alaa eteenpäin. Tavalliset kuluttajat eivät näytä suurissa määrin kaipaavan mobiilia henkilökohtaista elämänhallintalaitetta, vaan heille riittäisivät tällä hetkellä kännykkään saatavat uutiset sekä tiivis haettava informaatio, sähköposti ja pankkiyhteydet. Kun suomalaisista 85 % oli samaa mieltä väitteestä Hoidan asiani mieluummin puhelimella kuin kirjeillä tai tietokoneyhteyksillä, tuntuu ihmeelliseltä, miksi uusien palvelujen suunnittelijat väen väkisin yrittävät muuttaa kaikki palvelut näppäilyn kautta käytettäviksi. Toivottavasti myös aiemmat tavat hoitaa asioita puhumalla puhelimessa tai palvelutiskillä säilyvät tietotekniikan etenemisestä huolimatta. (Tilastokeskus 2000). Kuluttajat eivät kykene vielä irrottautumaan mielikuvastaan nykyisistä matkapuhelimista pienine näyttöineen ja hankaline tekstinsyöttömenetelmineen. Lähivuodet ovat yhä leimallisesti paikkaan sidottujen päätelaitteiden, tietokoneen ja nousevan digi-television aikaa. Teknohuuman yhä jatkuessa ICT-sektorin painoarvo on jopa noussut ja ensimmäistä kertaa historiassa siltä odotetaan ratkaisevaa asemaa maailmantalouden suunnan määrittäjänä (Strömberg 2001). Tässä tilanteessa on vaarassa unohtua, että suuri osa kansalaisista ei vieläkään ole kiinnostunut mistään uusista teknisistä innovaatioista tai niiden mahdollistamista vuorovaikutteisista palveluista, vaikka ne toimisivat sataprosenttisen varmasti ja helposti. Kun varsinkin julkishallinnollisia palveluita suunnitellaan siirrettäväksi sähköiseen muotoon, on tämä syrjäytyvien, torjuvien tai ei-kiinnostuneiden joukko otettava huomioon niin, että sähköiset palvelut ylipäätään ovat vain vaihtoehto kasvotusten käytäville palveluille. Niiden käytön tulee olla vapaaehtoista (ks. myös luku 6). Samoin tulee ottaa huomioon se, että kutakin palvelua saatetaan toivoa mahdolliseksi useamman päätelaitteen kautta. Varsin monen palvelun kohdalla voitiin todeta, että tietokoneen lisäksi vastaanottohalukkuutta tuli myös television ja hieman myös matkapuhelimen kautta. Käyttötilanne saattaa määritellä päätelaitevalinnan niin, ettei jotakin palvelua käytetäkään minkään yhden ainoan laitteen kautta. Faktorianalyysi toi johdonmukaisesti esiin erilliset faktorit kullekin päätelaitteelle niin kaupallisten kuin julkishallinnollistenkin palveluiden osalta. Osa henkilöistä siis suuntautuu laiteuskollisesti aina tietokoneen puoleen ja osa saman palvelun saadakseen television tai matkapuhelimen puoleen. Luvussa 6 mainitaan esim. postin osalta, että suurin osa haastatelluista piti mielekkäänä postin vastaanottamista useiden päätelaitteiden kautta riippuen postin tyypistä ja vastaanottotilanteesta. Kaupallisissa palveluissa päätelaiteuskollinen tyyli ei ollut niin määräävä kuin julkisten palvelujen puolella. Kaupallisia verkkopalveluita ollaan siis jossain määrin joustavammin valmiita ottamaan useammankin päätelaitteen kautta. Lisäksi laiteuskollisuuden alle sijoittui vain osa luetelluista palveluista, lähinnä sähköposti, pankkipalvelut ja tiedonhaku. Julkishallinnon sähköisten palveluiden kehittämisessä eletään kiivasta valmistelun aikaa. Tällöin täytyy ottaa huomioon toisaalta kuluttajien, kansalaisten ja veronmaksajien, tarve hoitaa virallisia asioitaan joustavammin ajan ja paikan suhteen, yleiset kustannussäästöaspektit asioinnin prosessin tehostuessa ja automatisoituessa, sekä toisaalta korostunut luottamuksellisuuden ja tietoturvallisuuden vaatimus. Julkisen hallinnon näkökulmasta palvelujen järjestämisessä on erityispiirteensä kaupallisiin toimijoihin nähden. Niiden kehittäminen ja toteuttaminen on tehtävä hallinnon eri sektorien yhteistyönä, palveluiden tulisi olla joko ilmaisia tai vähintään kohtuuhintaisia ja niitä olisi rakennettava tasapuolisesti kaikille (Juna-hanke). Julkisessa keskustelussa on usein tiukkaan sävyyn vaadittu sähköisen asioinnin kehittämistä. Kehityksen juna on näiltä osin lähtenyt liikkeelle hyvin hitaasti, ehkä onneksi, sillä on yhä suuri riski heittää rahoja turhuuteen, liian suuriin taloudellisiin panostuksiin sellaisten palveluiden osalta, joita kuitenkin tulisi käyttämään vain pieni osa kuntalaisista/kansalaisista. Keskustelua hankaloittaa vielä se, että suhtautuminen on käytännön syistä aivan erilaista pienissä kunnissa ja suurissa kaupungeissa tai valtion laitoksissa. Näin asiasta 54

62 puhuu Virolahden kunnansihteeri Antti Taavila (Raski 2001): Pienessä kunnassa eikä monessa suuremmassakaan ole mitään mieltä rakentaa kallista järjestelmää, jossa kuntalainen voi täyttää päivähoitoanomuksen tai lähettää rakennuslupa-anomuksen viranomaiselle sähköisesti omalta koneeltaan. Varsinainen kuntien sähköinen asiointi jää pakosta hyvin marginaaliseksi. Pitääkö joku liikuntapaikka tai sählyvuoro voida varata verkosta? Onko järkevää investoida järjestelmään, jota käyttää ehkä viisi prosenttia sählyn pelaajista? Ei kaikkeen uuteen kannata mennä mukaan, vaikka se olisi kuinka teknisesti mahdollista ja kuinka ajan hengen mukaista. Kunnallisten palveluiden osalta voikin yhtyä Taavilan käsitykseen verkkopalveluiden perinteisiä palveluita täydentävästä roolista, jossa etusijalla on ajantasainen tiedottaminen ja paikallisten palveluiden pariin ohjaaminen portaaleilla, ja taka-alalla osallistuva keskustelu tai verkkoasioiminen. Aarre Heino ruotii kolumnissaan (Heino 2001) kansalaisyhteiskunnan verkottamiseen liittyvää hypeä: Vaikka laitteita jaettaisiin ilmaiseksi joka talouteen ja kaikille tarvitseville annettaisiin ilmainen käyttökoulutus, kaikki eivät sittenkään olisi tästä toiminnasta kiinnostuneita. Tilastokeskuksen mukaan 1,5 miljoonalta suomalaiselta puuttuvat tietoyhteiskunnan edellyttämät perustaidot ja mahdollisuudet välttämättömien välineiden käyttöön. Edessä on melkoinen koulutuksellinen haaste. Suuri osa kansalaisista halunnee jatkossakin asioida lomake-, raha- tai sairausasioissaan oikean ja empaattisen ihmisen kanssa päätelaitteiden sijaan. Sähköiset palvelut täydentävät tätä ja ehkä vuosikymmenten saatossa nousevat joidenkin palveluiden osalta pääasialliseksi kanavaksi sitä mukaa kun, jo lapsesta saakka päätelaitteita käyttämään tottuneet ottavat vuorostaan vetovastuun. Tietoyhteiskunnan etenemisestä ja varsinkin uusien palvelujen kehittämisestä Petteri Järvisellä oli Helsingin Säätytalolla pidetyssä pisteliästä sanottavaa. Samaan aikaan, kun tuhannet pätevät ihmiset suunnittelevat toinen toistaan kunnianhimoisempia ja hyödyllisempiä mobiileja palveluita ihmisille arkea helpottamaan, kansalaiset rentoutuvat tv-chatin ihmeellisen maailman parissa. Kuilu ylevien ideoiden ja käytännön tarpeiden välillä on huimaava. Järvisen mukaan ne, joille nyt suunniteltavia kansalaisyhteiskunnan palveluja pyritään tarjoamaan eivät ikävä kyllä ole niistä tippaakaan kiinnostuneita. Ne, jotka ovat kiinnostuneita, ovat jo yhteydet hankkineet. Tästä syystä verkottumisen ja tietoyhteiskunnan demokratisoitumisen eteneminen on jatkossa perin hidasta, eikä Järvinen nähnyt digi-televisionkaan kykenevän toimimaan sen veturina (Järvinen 2001). Hintikka (1998) suhtautuu kriittisesti tietoverkkojen teknisesti mahdollistamaan interaktioon ihmisten välillä. Vielä vähemmän tietoyhteiskunta yhdistää koko maailmaa maailmankyläksi. Yhtä hyvin sähköiset yhteydet mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman heimohenkisen kylittymisen. Tekniikka ei vielä synnytä aiempaa suurempaa halua tai kykyä ymmärtää toisia arvomaailmoja. Lisääntyikö lennättimen myötä Paddingtonin ja Sloughin ihmisten halu ymmärtää toisiaan ratkaisevasti? Vuorovaikutuksen filosofia on monimutkaisempaa kuin maalailuissa. Inhimillinen vuorovaikutus ja tekninen interaktio ovat eri asioita. Kun digi-televisio lähivuosina tulee sisältämään vuorovaikutteiset palvelut ja mahdollisuuden osallistua keskusteluihin, kuuluu kysymys: entä sitten? Kiinnostaako se todella ihmisiä työpaikoillaan, kotona sohvalla tai baaritiskillä? Jos tekniikka on olemassa ja palvelumuotokin rakennettu, onko ihmisillä siihen mitään tarvetta. Kaikkein kriittisimpien kantojen mukaan ei ole. Ihmiset eivät halua juurikaan kommunikoida tuntemattomien kanssa. Vapaa-aikanaan he haluavat rentoutua, pitää hauskaa muiden kanssa, nollata ajatuksiaan, ottaa etäisyyttä toisiin. Pelkkä tekniikka ei ole riittävä edellytys aktiivisen verkkoyhteiskunnan syntymiseen. Heinon (2001) teesit: Kaikkien ei ole hallittava kaikkea informaatiota Kaikki informaatio ei ole koskaan kaikkien ulottuvilla Kaikki saatavilla oleva informaatio ei kiinnosta kaikkia Kaikkien ei ole aina oltava kaikkien tavoitettavissa. Kaikki eivät voi koskaan kommunikoida kaikkien kanssa. Kommunikaatio ei yksin lisää viisautta Kaikki eivät koskaan pääse internetin ulottuville. Niistä jotka pääsevät, kaikki eivät halua sitä käyttää Ne jotka haluavat käyttää, eivät halua käyttää vain sitä Laitteet eivät koskaan toimi täydellisesti. Jos otetaan näin skeptinen alkuasenne tulevaisuuden verkkopalveluihin, sopii miettiä mitä kuluttajille tarjotaan juhlapuheissa esitetyn verkkokommunikaation tilalle. Mitä ihmiset sitten kaipaisivat, eivät ehkä vielä tiedä kaipaavansa, mutta kerran palvelua kokeiltuaan eivät voisi elää ilman? Sallittakoon rohkea veikkaus käsillä olevien tulosten valossa: lisää viihdettä (elokuvia ja tv:n ohjelmatiedot television kautta), ostamista (lippujen tilaaminen tietokoneen kautta) sekä mahdollisuus hoitaa tärkeitä (päivittäis)asioitaan ajasta ja paikasta riippumatta (sähköposti kaikkien laitteiden kautta sekä pankkiyhteydet tietokoneen kautta). 55

63 4 Sähköisen kaupan asiakkaat Johanna Hagman 4.2 Sähköisen ostotavan yleistyminen 4.1 Johdanto Markkinoilla yritetään löytää jatkuvasti uusia ylivoimaisia keinoja houkutella ja miellyttää kuluttajia. Kuluttajat alkavat vähitellen tottua jatkuvaan uusien palveluiden ja tuotteiden tarjontaan ja osaavat alkaa odottaa ja vaatia näitä. Uusien innovaatioiden kokeilemisesta tulee monelle kuluttajalle itseisarvo sinänsä. Esimerkiksi ostaminen ja asioiden hoitaminen ei ole kuluttajalle pelkästään välttämättömien asioiden hoitamista vaan niiden myötä tavoitellaan miellyttävyyttä, viihdettä ja elämyksiä. Asiakas haluaa kokeilla monia uusia vaihtoehtoja, mutta yrityksille ei kuitenkaan riitä pelkkä lyhyen tähtäimen toiminta, jossa houkutellaan yhä uusia ihmisiä kokeilemaan uusia innovaatioita. Yritysten tulisi pystyä tuottamaan kuluttajille todellisen lisäarvon kokemuksia tuotteiden ja palveluiden käytöstä ja kuluttajat tulisi saada sitoutumaan, käyttämään palvelua ja palaamaan sen käyttöön. Asiakassuhteessa tulee voida nähdä molemminpuolinen hyöty ja tämän mahdollistamiseksi tulee palveluntarjoajan voida olla tietoinen kuluttajien mieltymyksistä. Sähköinen kaupankäynti on yrityksille yksi tapa toisaalta miellyttää kuluttajien vaihteluntarvetta, tuoda lisää vaihtoehtoja ostamiseen ja asioiden hoitoon ja lisätä lisäarvoa asiakassuhteeseen. Lisäksi e-kaupalla on potentiaalia tuoda tehokkuutta ja kannattavuutta yritysten liiketoimintaan, mahdollistaa kuluttajien laajempi ja tehokkaampi tavoitettavuus, markkinointitoimenpiteiden tarkempi kohdennettavuus sekä pienentää logistiikan ja muiden resurssien aiheuttamia kustannuksia. Sähköinen kauppa onkin herättänyt sekä yritysten että kuluttajien mielenkiinnon ja sen suosio lisääntyy huimaa vauhtia. Kyseessä on kuitenkin melko suuri muutos perinteiseen ostamiseen verrattuna ja näin ollen uuden ostotavan omaksuminen vaatii aikaa ja oikeanlaista toimintaa. Tässä luvussa tarkastellaan sähköistä ostamista innovaationa, joka on ollut jo jonkin aikaa kuluttajien käytettävissä ja pohditaan toisaalta tämän uuden ostotavan omaksumiseen vaikuttavia tekijöitä että niitä mielikuvia ja kokemuksia, joita kuluttajilla on sähköisen kaupan asiakkaina. Tämän luvun tutkimustulokset perustuvat Kuluttajatutkimukset hankkeen keväällä 2001 keräämään kvantitatiiviseen aineistoon Elektronisen kaupan kehitysvaiheita Kalakota ja Robinson (2000) kuvaavat elektronisen kaupankäynnin historiallisia kehitysvaiheita seuraavasti. Sähköisen kaupankäynnin ensimmäisessä vaiheessa (vuosina ) kyse oli siitä, että jokaisella yrityksellä tuli olla internetsivut ikään kuin markkinointimielessä, riippumatta kuluttajien tai yritysten todellisista intresseistä. Seuraava vaihe (vuosina ) nosti tärkeäksi sähköisen kaupankäynnin avulla saatavat tuotot ja sähköisesti tapahtuvien transaktioiden määrän maksimoinnin. Tässä vaiheessa ei varsinaisesti pyritty hyödyntämään sähköisten ostokanavien tarjoamia erityismahdollisuuksia vaan yksinkertaisesti siirryttiin hoitamaan soveltuvin osin internetin kautta sellaisia asioita, joita aikaisemmin oli hoidettu perinteisin tavoin. (Kalakota & Robinson 2000, 4-5.) Vuoden 2000 jälkeen jotkut yritykset ovat alkaneet suhtautua elektroniseen kauppaan asiana, jonka täytyy olla kannattava osa liiketoimintaa. Kannattavuudella ei tällöin tarkoiteta tuottojen maksimointia lyhyellä tähtäimellä vaan koko yritystoiminnan prosessien uudistamista teknologian avulla siten, että uudistus tähtää asiakkuuden parempaan hallintaan. Asiakkaan ja palveluntarjoajan välistä suhdetta voidaan kuvata transaktioon, yhteisiin projekteihin, yhteisiin prosesseihin tai yhteiseen tulevaisuuteen perustuvaksi. Tällainen jaottelu kuvaa sitä, kuinka siirryttäessä transaktioihin perustuvasta asiakassuhteesta yhteiseen tulevaisuuteen tähtäävään asiakassuhteeseen asiakkaan kokeman asiakassuhteesta saadun hyödyn määrä lisääntyy ja sitoutumisen aste vahvistuu. (Ks. Kalakota & Robinson 2000, 4-7.) Yrityksen arvioidessa asiakassuhteen kannattavuutta oleellista olisi ottaa huomioon koko asiakassuhteen elinkaaren aikaiset kustannukset ja tuotot. Yritys joutuu sijoittamaan resurssejaan esimerkiksi asiakkaiden hankintaan ja markkinointiin. Asiakkaiden sitoutuminen palveluntarjoajaan mahdollistaa kuitenkin myös pitkän tähtäimen tuotot asiakkaalta yritykselle ja on edellytyksenä kannattavalle liiketoiminnalle. Sähköisessä kaupankäynnissä jotkut yritykset saattavat innostua mahdollisuudesta saada kustannukset todella alhaisiksi tavoitettavuuden ja kohdennettavuuden helpottuessa ja unohtavat pitkän tähtäimen toimintasuunnitelmat ja asiakassuhteen rakentamisen lyhyen tähtäimen tuottojen tavoittelun kustannuksella. Tehokkaasti kohden- 57

64 III vaihe 2000-? Tavoitteena kokonaiskannattavuus II vaihe Tavoitteena transaktioiden maksimointi Yhteiseen tulevaisuuteen perustuva asiakassuhde Yhteisiin prosesseihin perustuva asiakassuhde Yhteisiin projekteihin perustuva asiakassuhde Asenteet ja arvot Psykografiset tekijät I vaihe Tavoitteena näkyvyys Sähköisen kaupankäynnin kehitysvaihe Transaktioihin perustuva asiakassuhde Kiinnostuksen herääminen Asiakassuhteen perusta Demografiset tekijät Kuluttajatutkimuksen kiinnostuksen kohde Kuvio 4.1. Elektronisen kaupan kehitys (Mukaillen Kalakota & Robinson 2000). netun yksisuuntaisen markkinoinnin sijaan yritykselle voisi olla kannattavaa miettiä sellaisia toimintatapoja kuin asiakkaan sitouttamista tuottamaan palveluita yhdessä palveluntarjoajan kanssa. Asiakas voi esimerkiksi osallistua yrityksen tuotekehitykseen tai markkinointiin. Olennaista kannattavan asiakassuhteen luomisessa on se, että asiakassuhteen tulee tuottaa molemmille osapuolille lisäarvoa pitkällä tähtäimellä ja maksimoida asiakassuhteen hyödyt koko asiakkuuden elinkaaren ajalta. (Blundon & Bonde 1998, 5-6.) Kuviossa 4.1 on esitetty elektronisen kaupan historialliset vaiheet sekä se, kuinka kuluttajien sidosten palveluntarjoajaan voidaan olettaa muuttuvan vaiheiden kehityksen mukana. Kyseessä on toki idealistinen malli ja näkökulma on pääasiassa yritysten, mutta samalla kuvio havainnollistaa suhtautumista kuluttajaan eri vaiheissa ja sähköisen ostotavan omaksumista kuluttajan näkökulmasta. Suhtautuminen kuluttajaan on vaihdellut sähköisen kaupankäynnin eri vaiheissa. Elektronisen kaupankäynnin alkuvaiheessa oltiin kiinnostuneita selvittämään, minkälaiset demografiset ominaisuudet parhaiten kuvaavat tyypillisiä internetostajia, tätä aikaisiksi omaksujiksi ja trendien luojiksi kutsuttua pientä vähemmistöä. Demografiset piirteet eivät kuitenkaan tarjonneet riittävästi selitysvoimaa ja myöhemmin oltiin kiinnostuneita luokittelemaan internetostajia psykografisin perustein: heitä kuvailtiin mm. futuristisiksi, muutosorientoituneiksi, hyvän riskinsietokyvyn omaaviksi ihmisiksi, joilla on myönteinen suhtautuminen elämään ja tulevaisuuteen. Kuitenkin viimeaikoina on huomattu, etteivät demografiset tai psykografiset tekijät ole riittävän informatiivisia seikkoja kuvamaan tyypillistä tai potentiaalista internetostajaa. Ratkaisevaan aseman on tällöin nostettu yksittäisen henkilön asenteet ja arvostukset. (Goldsmith 2001, ) Kuviossa 4.1 on esitetty myös suhtautuminen kuluttajaan elektronisen kaupankäynnin eri vaiheissa Elektroninen asiakkuus Asiakkaan kannalta ostamiseen sisältyy kustannuksia ja haittatekijöitä, jotka kuluttajan täytyy voida arvioida saamaansa hyötyä vähäisemmiksi, jotta mielenkiinto kaupankäyntiin voisi syntyä. Tavallisesti kuluttaja arvioi tiedon etsimiseen, palveluiden ja tuotteiden vertailuun, sopimuksen tekemiseen, ja varsinaisesta palvelusta ja tuotteesta maksamiseen kuluvia ajallisia ja rahallisia resursseja. (Lee & Cunningham 2001, ) Kaupankäynnin siirtyminen tietoverkkoihin mahdollistaa näiden kuluttajan transaktiokustannusten oleellisen pienentämisen ja sähköisen ostamisen kannattavuutta onkin helppo perustella kuluttajalle järjellisin perustein: se voi olla nopeaa ja vaivatonta. Ratkaiseva kysymys sähköisen ostotavan omaksumisessa onkin se, näkevätkö kuluttajat uusissa elektronisissa ostoskanavissa todellisen hyödyn muihin ostotapoihin verrattuna. Usein kuluttajat haluavat nähdä toiminnassaan ja tekemissään valinnoissa järjellisin perustein osoitettavissa olevan tarkoitusperän. Ostamisella ja ostoksilla käymisellä on kuluttajille kuitenkin useita muitakin funktioita kuin pelkästään tarpeellisen tuotteen löytäminen mahdollisimman vähän resursseja käyttäen. Usein ostaminen liitetään vapaa-aikaan ja viihtymiseen, sen kautta voidaan etsiä sosiaalisia kontakteja tai vaikka itsensä toteuttamista ja identiteetin vahvistamista ostettavien tuotteiden ja palveluiden kautta (Lehtonen 1999, 77-84; Preston 2000.) Kuluttajien motiivit ostamiseen vaihtelevat henkilöstä toiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet kuluttajien kokemien transaktiokustannusten suuruuden pienenevän huomattavasti mikäli kuluttaja uskoo palveluntarjoajan tuntevan ja tietävän hänen yksilölliset tarpeensa. (Lee & Cunningham 2001, ) 58

65 Frankin (1994, 50-62) mukaan kuluttaja voi motivoitua innovaatioiden ostamisesta neljästä eri lähtökohdasta käsin. Emotionaalisesti motivoitunutta kuluttajaa kiehtovat teknologian uudet mahdollisuudet ja hän on innostunut innovaatiosta sen uutuuden viehätyksen tähden. Mikäli innovaatio ei vastaa emotionaalisesti motivoituneen kuluttajan odotuksia, hän pettyy ja kyllästyy nopeasti innovaation käyttöön. Intellektuaalisesti motivoitunut kuluttaja puolestaan haluaa saada järjellisiä perusteita uuden tuotteen tai palvelun käyttöön ja nähdä siinä selvästi ylivoimaisia ominaisuuksia aikaisempiin ja muihin tuotteisiin verrattuna. Sosiaaliset motiivit puolestaan tekevät innovaation ostamisesta mielekkään, mikäli muut ihmiset arvostavat innovaatiota, mikäli innovaatio on muodikas ja sen omistaminen tuo sosiaalista arvostusta. (Frank 1994, ) Utilitaristisesti motivoituneet kuluttajat arvostavat innovaatiossa sellaisia ominaisuuksia, jotka selvästi parantavat tuotteen tai palvelun toimintaa tai laatua aikaisempaan verrattuna. Utilitaristisesti motivoituneet kuluttajat eivät ole niin kokeilunhaluisia kuin muihin motivaatioluokkiin kuuluvat vaan haluavat nähdä merkittäviä hyötyjä uusissa toimintatavoissa ennen kuin siirtyvät niitä käyttämään. Muulla tavoin innovaatioiden ostosta motivoituneisiin kuluttajiin verrattuna hyötyä tavoittelevat kuluttajat eivät tavallisesti kyllästy tai pety yhtä helposti uuden tuotteen tai palvelun käyttöön. Kerran hyväksi havaittu tuote tai palvelu vakiintuu helposti tämän tapaisen kuluttajan jatkuvaan käyttöön. (Frank 1994, ) Innovaation tullessa markkinoille kuluttajaa houkuttelee kokeilemaan joko erilaisten etujen tavoittelu uuden tuotteen tai palvelun käyttämisen välityksellä tai sitten uusien innovaatioiden keräily pelkästään sen vuoksi, että uutuuden ominaisuudet itsessään ovat kiehtovia. Innovaation oltua markkinoilla jonkin aikaa ja innovaattoreiden kokeiltua sitä, alkaa alkuinnostus innovaation ympäriltä pikkuhiljaa hiipua. Alkuinnostuksen hiipuminen saattaa johtua siitä, että kuluttajat suuntaavat huomionsa muihin uudempiin tuotteisiin tai sitten kuluttajat kokevat pettymyksen innovaation käytöstä. Uudet innovaatiot lanseerataan markkinoille usein voimakkaan markkinoinnin tuella ja kuluttajien odotukset tuotetta tai palvelua kohtaan nousevat väistämättä korkeiksi. Ylimitoitettuja odotuksia ei pystytä täyttämään ja näin ollen kuluttajat kokevat pettymyksen ja menettävät kiinnostuksensa innovaatiota kohtaan. (Patterson & Johnson 1997, 4-18; Frank 1994, ) Teknologisten innovaatioiden markkinointia, kuluttajien ylimitoitettuja odotuksia ja siitä johtuvaa nopeaa pettymistä uuteen innovaatioon on käsitelty myös Kuluttajatutkimukset hankeen aikaisemmissa julkaisuissa (Katso Peteri 2000; Hagman 2000). Innovaatioita kokeilevat kuluttajat tottuvat nopeasti uusiin innovaatioihin eivätkä uudet sovellukset ja versiot tuotteesta tai palvelusta enää tunnu kiehtovilta ja houkuttelevilta. Innovaattoreille tyypillistä on etsiä jatkuvasti uusia tuote- ja palveluryhmiä. Innovaatioiden vanhennuttua niitä aletaan yleensä markkinoida sellaisilla ominaisuuksilla, kuten käytön helppous tai edullisuus, jotka eivät enää vetoa innovaattoreihin. On huomattava, että samat kuluttajat voivat toimia esimerkiksi innovaattoreina, aikaisina tai myöhäisinä omaksujina vaihtelevasti ajan tai tuotteen tai palvelun mukaan. Kuluttaja saattaa kyllästyä innovaatioiden ostamiseen esimerkiksi huomattuaan, ettei aikaisimpien versioiden ostaminen ole kannattavaa: tuotteita kehitetään jatkuvasti ja yleensä merkittävimmät parannukset tulevat tuotteisiin vasta myöhemmissä vaiheissa. Toisaalta innovaatioiden ostaminen on kuluttajalle usein ajallisia ja rahallisia resursseja vievää innovaatioiden ollessa kalliita ja niiden käytön opettelu vaikeaa. Hyvin tavallista on, että entisistä innovaattoreista ja aikaisista omaksujista tulee myöhemmin hyvin kriittisiä ja asiantuntevia ostajia, jotka haluavat välttää innovaatioiden käytön aiheuttamia pettymyksiä ja resurssien tuhlausta. (Lowrey 1991, ; Frank 1994, ) 4.3 Internetostamisen suosio Internetistä ostaneiden osuus Tämän tutkimuksen perusteella internetistä ostaneiden suomalaisten osuus on jo melko suuri, 36 %. Kuluttajatutkimukset-hankkeen vuonna 1999 tekemän internetin käyttöä koskevan tutkimuksen mukaan elektronisesta kaupasta ostaneiden vuotiaiden suomalaisten määrä oli tuolloin 14 % (Kuuva 1999, 88-95). Internetostajien lukumäärä on näin ollen kolmen vuoden aikana yli kaksinkertaistunut. Kuviossa 4.2 on esitetty vuosien 1999 ja 2001 internetistä ostaneiden lukumäärät Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin myös sitä, kuinka moni vastaajista on maksanut tuotteita tai palveluita matkapuhelimen tai muun mobiililaitteen kautta. Luku ei ollut kovinkaan suuri, ainoastaan 92 haastateltua (4,8% vastanneista) oli käyttänyt matkapuhelinta tai muuta mobiililaitetta ostosten maksamiseen. Matkapuhelinten tai muiden mobiililaitteiden kautta tarjottavat ostomahdollisuudet ovat vielä kohtalaisen uusia ja niiden yleistyminen on tapahtunut melko hitaasti. Suomen Gallup Web Oy:n lokakuussa 2000 tekemän tutkimuksen mukaan 4% suomalaisista oli tuolloin käyttänyt wap-pohjaisia sähköisen kaupankäynnin palveluja matkapuhelimellaan (Suomen Gallup Web ). Kuluttajatutkimukset-hankkeen saamat tutkimustulokset kuvaavat yleistä suuntausta sähköisessä ostamisessa: internetistä ostajien määrä lisääntyy vuosi vuodelta huimaa vauhtia. Global E-Commerce Report 2001:n mukaan viimeisen vuoden aikana sähköisesti ostaneiden ihmisten lukumäärä on kasvanut 50 %:lla, vuoden % osuudesta vuoden % elektronisten ostajien osuuteen. Suomalaiset ovat maailmanlaajuisesti tarkasteltuna melko innokkaita sähköisten ostomahdollisuuksien hyödyntämi- 59

66 % Ei ostanut Ostanut sessä Suomen ollessa 36:n tutkitun maan joukosta 12:sta internetostajien määrässä. Tällöin Suomen internetostajien osuus (17 %) on hiukan keskiarvon (15 %) yläpuolella. (Global E-Commerce Report 2001.) Tässä tutkimuksessa haastatelluista suomalaisista internetostajien osuus (36%) on kuitenkin huomattavasti näitä lukuja suurempi. Eri tutkimuksissa esiintyneet internetistä ostaneiden kuluttajien määrät saattavat vaihdella huomattavasti esimerkiksi sen mukaan, minkälaiset ostoprosessiin liittyvät asiat katsotaan kuuluvaksi sähköiseen ostamiseen. Tässä tutkimuksessa luokiteltiin sähköisesti ostaneiksi sellaiset henkilöt, jotka ovat tilanneet tai maksaneet tuotteita tai palveluita internetin kautta Kuka ostaa internetistä? Minkälaiset ihmiset tämän tutkimuksen mukaan olivat tyypillisimpiä internetostajia? Tutkijat ja markkinoijat ovat kiinnostuneita identifioimaan potentiaaliset uusien innovaatioiden kokeilijat ja tarkastelemaan heidän mieltymyksiään sekä tapaansa ottaa vastaan ja käyttää uusia sovelluksia, koska näiden innovaattoreiksi kutsuttujen kuluttajien reaktiot vaikuttavat voimakkaasti siihen, kuinka tehokkaasti innovaatiot ajan myötä leviävät muidenkin kuluttajien keskuuteen. Kuten alussa todettiin, eivät demografiset tekijät enää nykyisen ajattelun mukaan ole riittävän informatiivisia kuvaamaan tämän päivän internetostajaa. (Goldsmith 2001, ) Kuitenkin tässäkin tutkimuksessa voidaan selvästi erottaa muutamia demografisia ja psykografisia ominaisuuksia, jotka ovat tyypillisiä internetostajalle. Näin voidaan muodostaa demografisten ja psykografisten tekijöiden perusteella todennäköinen internetostajien ryhmä. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että tämän ryhmän sisällä on lukuisia pienempiä ryhmiä, ehkäpä jopa yhden yksilön muodostamia segmenttejä, jotka eroavat toisistaan asenteiden ja arvostusten suhteen Kuvio 4.2. Internetistä ostaneiden osuudet vuosina 1999 ja Internetistä ostaneiden jakautuminen iän mukaan on esitetty kuviossa 4.3. Eniten internetistä ovat ostaneet vuotiaat suomalaiset. Huomattavaa on, että myös vuotiaiden osuus on hyvin suuri, 15,2%. Tässä tutkimuksessa haastatelluista 80:stä internetiä käyttäneestä vuotiaasta lapsesta 19 % oli ostanut sähköisesti. Lasten ja nuorten määrä sähköisen kaupan mahdollisuuksien hyödyntäjänä on hyvin huomattava ja on hyvin todennäköistä, että iän ja nuorten itsenäisyyden lisääntyessä he kokeilevat yhä enemmän uusia toimintamalleja, kuten sähköistä ostamista. Kuluttajatutkimukset hankkeen vuonna 1999 tekemään tutkimukseen verrattuna internetostajien ikäjakauma on pysynyt pitkälti samanlaisena suurimman ostajaryhmän ollessa molemmissa vuotiaat. Kolmen vuoden aikana voi kuitenkin huomata internetostamisen alkaneen levitä myös vanhempien, yli 50-vuotiaiden sekä nuorten alle 20-vuotiaidenkin keskuuteen aikaisempaa enemmän ja ikäluokkakohtaisten erojen siten madaltuneen. Iän lisäksi sukupuoli on toinen sellainen tekijä, jonka informatiivisuus tyypillisen internetostajan kuvaajana on ajan myötä heikentynyt ja miesten ja naisten väliset erot internetostamisessa ovat kaventuneet. Vuonna 1999 tehdyssä tutkimuksessa 65 % internetostajista oli miehiä ja tänä vuonna 2001 tehdyssä tutkimuksessa miesten osuus kaikista internetostajista oli 57 %. Suomen Gallub Web Oy uutisoi lehdistötiedotteessaan naisten osuuden kaikista suomalaisista verkko-ostajista nousseen huomattavasti viimeisen vuoden aikana siten, että lokakuussa 2000 naisten osuus oli 46 % kaikista internetostajista (Suomen Gallup Web ). Tässä tutkimuksessahan naisten osuus oli hyvin lähellä tätä lukua, 43 % kaikista internetostajista ollessa naisia. Internetostajien jakautumista peruskoulutustaustan mukaan on havainnollistettu kuviossa 4.4. Tavallisin peruskoulutus internetostajilla oli ylioppilastutkinto. Ammatillinen koulutus ei erotellut internetostajia yhtä selvästi, mutta suurimmalla osalla sähköisen kaupan asiakkaista oli kuitenkin opistotasoinen tutkinto ja pienin ostajaryhmä oli ammattikorkeakoulun käyneet (kuvio 4.5). % ,2 25,1 30,2 19,5 8,2 2, Vuotta Kuvio 4.3. Internetistä ostaneiden jakautuminen iän mukaan. 60

67 Ylioppilas Keskikoulu tai peruskoulu Kansakoulu tai vastaava Joku muu 0,8 3,3 45,3 50,6 Koulutustaustaa informatiivisemmaksi tyypillisen internetostajan kuvaajaksi osoittautui ammatillinen asema. Ammatillinen asema todennäköisesti peilaa koulutustaustaa paremmin henkilön mielenkiinnonkohteita, arvostuksia sekä toimintatapoja. Opiskelijoiden ja ylempien toimihenkilöiden keskuudessa internetostaminen oli hyvin suosittua kun taas eläkeläiset ja työntekijät muodostivat vähiten sähköisiä ostoskanavia suosivien ryhmät. Kuvio 4.6 havainnollistaa internetostamisen suosiota eri ammattiryhmissä % Kuvio 4.4. Internetostajien peruskoulutus. Opistotasoinen koulutus Ei ammatillista koulutusta Korkeakoulu Ammattikoulu tai -kurssi Psykografisten tekijöiden osalta tarkastellaan tyypillisesti internetostamisen ja yleisen teknologiaan suuntautuneen kiinnostuksen välistä yhteyttä. Yleisen teknologiasuuntautuneisuuden ajatellaan vaikuttavan myönteisesti yksilön mielenkiintoon sähköistä ostamista kohtaan (Goldsmith 2001, ). Tämän tutkimuksen perusteella käy ilmi, että tyypillinen sähköisiä ostomahdollisuuksia hyödyntävä kuluttaja käyttää myös keskimääräistä aktiivisemmin internetiä ja sen muita palveluja. Esimerkiksi sellaiset inter- Ammattikorkeakoulu 6,2 17,7 20,2 25,7 30, % Kuvio 4.5. Internetostajien ammatillinen koulutus. Tarkasteltaessa internetostamisen suosiota eri tuloluokkiin kuuluvien keskuudessa nousi esiin, että eniten elektronista ostamista suosivat alhaisiin tuloluokkiin ja toisaalta korkeisiin tuloluokkiin kuuluvat henkilöt. Suosituinta internetostaminen oli sellaisissa talouksissa, joiden kuukausitulot ovat markkaa tai enemmän sekä sellaisissa talouksissa, joissa kuukausitulot ovat markkaa. Tämä tulos toisaalta sopii hyvin yhteen sen kanssa, että internetostamisesta eniten kiinnostuneet ammattiryhmät olivat tavallisesti pienituloiset opiskelijat ja suurituloiset ylemmät toimihenkilöt. Näin ollen voidaan olettaa, että henkilön tuloilla ei sinällään varsinaisesti ole merkitystä siihen, onko henkilö kiinnostunut ostamaan sähköisesti vai ei. Opiskelija Ylempi toimihenkilö Johtavassa asemassa Yrittäjä työtön/lomautettu Maanviljelijä Kotiäiti tai -isä Alempi toimihenkilö Työntekijä Eläkeläinen % On ostanut Ei ole ostanut Kuvio 4.6. Internetostajien ammatillinen asema. 61

68 netin käyttöön liittyvät toiminnot kuten musiikin kuuntelu, verkkopelaaminen, tiedostojen imuroiminen internetistä sekä keskustelu- ja uutisryhmiin osallistuminen ovat selvästi yhteydessä mielenkiintoon hyödyntää myös sähköisiä ostomahdollisuuksia. Todennäköisesti edellä mainittuja palveluita käyttävä henkilö on myös muita tietoisempi erilaisista internetin tarjoamista mahdollisuuksista ja tottuneempi niiden hyödyntämisessä. Kuitenkaan muiden medioiden käytöllä, kuten tv:n katselulla ja kirjojen lukemisella ja sillä, oliko henkilö ostanut sähköisesti vai ei, ei tulosten perusteella ollut yhteyttä. Yhteenvetona internetostajan demografisten piirteiden tarkastelusta voidaan todeta, että tyypillinen sähköisiä ostoskanavia käyttävä henkilö tällä hetkellä Suomessa on vuotias mies. Hän voi olla ylioppilas ja jatkaa edelleen opiskelujaan ja ansaita noin markkaa kuukaudessa. Tai sitten hän on suorittanut opistotasoisen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon ja työskentelee tällä hetkellä ylempänä toimihenkilönä ansaiten yli markkaa kuukaudessa. % 80,00 60,00 40,00 20,00 0,00 42,8 57,2 Kaikki verkko-ostajat Nainen 35,9 64,1 Mobiililaitteen kautta ostajat Mies Kuvio 4.7. Kaikkien verkko-ostajien ja mobiililaitteen kautta ostajien sukupuolijakaumat. Tähän tutkimukseen osallistui myös pieni sellaisten henkilöiden ryhmä (92 henkilöä), jotka ovat käyttäneet matkapuhelinta tai muuta mobiililaitetta ostosten maksamiseen. Kuten edellä on todettu, alkaa elektronisessa kaupankäynnissä internetin kautta ostaminen levitä aikaisilta omaksujilta muillekin kuluttajaryhmille ja näin ollen demografisten tekijöiden informatiivisuus internetostajien kuvaajana heikkenee. Mobiililaitteen kautta tapahtuva ostaminen ja maksaminen on kuitenkin vielä sen verran harvinaista, että tämän pienen ryhmän demografisten piirteiden selvittäminen voi tarjota mielenkiintoisia vihjeitä siitä, minkälainen ryhmä tällä hetkellä toimii edelläkävijänä sähköisen kaupan uusien sovellusten omaksumisessa. Mielenkiintoista on, että mobiililaitteen kautta ostaneiden ryhmän demografisissa tunnuspiirteissä osittain korostuivat sellaiset ominaisuudet, jotka sähköisen kaupankäynnin alkuaikoina yhdistettiin tämän uuden ostotavan aikaisiin omaksujiin. Esimerkiksi mobiililaitteen kautta ostoksia tehneistä miesten osuus oli suurempi (64 %) kuin kaikista verkko-ostajista (57% miehiä). Lisäksi matkapuhelimen tai muun mobiililaitteen kautta ostoksia tehneissä nousi suurimpana ryhmänä selkeästi esiin nuorten aikuisten, vuotiaiden osuus. Tämä tulos osaltaan kertoo siitä, että tällaiset demografiset tunnuspiirteet ovat yhä relevantteja aikaisten omaksujien kuvaajia. Kuvioissa on esitetty kaikkien verkko-ostajien ja mobiililaitteen kautta ostoksia tehneiden eroja iän ja sukupuolen osalta. Matkapuhelimen tai muun mobiililaitten kautta ostaneista 40 % asui taloudessa, jonka yhteen lasketut kuukausitulot ovat markkaa kuukaudessa tai enemmän kun taas kaikista verkko-ostajista yli tai enemmän kuukaudessa ansaitsi 29 %. Mielenkiintoista on, että matkapuhelimen tai muun mobiililaitteen kautta ostaneissa oli kaikkiin verkko-ostajiin verrattuna enemmän vanhempien ikäluokkien, vuotiaiden, edustajia. Mobiililaitteen kautta ostaminen tuntui olevan hyvätuloisten, työssäkäyvien suosiossa. Kotiäitien- ja -isien osuus mobiililaitteen kautta os- % ,2 9,8 25,1 32,6 30,2 30,4 19,5 14, Vuotta Kaikki verkko-ostajat 8,2 9,8 Mobiililaitteen kautta ostajat 2,0 3,3 Kuvio 4.8. Kaikkien verkko-ostajien ja mobiililaitteen kautta ostajien ikäjakaumat. 62

69 tajina oli kyseiseen ryhmään kuuluneiden haastateltujen lukumäärään suhteutettuna kaikkein suurin eri ammattiryhmiä vertailtaessa. Haastatelluista kotiäideistä ja -isistä 12 % oli maksanut tuotteita matkapuhelimen tai muun mobiililaitteen kautta. Nämä tulokset voivat kertoa siitä, että uusi teknologia alkaa olla kuluttajille niin luonnollinen osa arkipäivää, ettei sen käyttö ole enää pelkästään aikaisten omaksujien viihteellistä ja leikkimielistä kokeilua vaan sitä hyödynnetään täysin järkiperusteisesti sellaisissa ihmisryhmissä, jotka todella sitä tarvitsevat. Esimerkiksi mobiililaite voi tarjota hyödyllisen ajasta ja paikasta riippumattoman ostoskanavan kiireisille hyvätuloisille työssäkäyville sekä kotona lapsia hoitaville äideille tai isille Sähköisen kaupan tuotteet ja palvelut Kuluttajat yhdistävät eri päätelaitteiden käytön eri tilanteisiin ja erilaisten sisältöjen vastaanottamiseen ja käsittelemiseen. Esimerkiksi televisio yhdistetään vahvasti vapaa-aikaan ja viihtymiseen, matkapuhelin on hyvin henkilökohtainen viestintäväline, joka sopii henkilökohtaisten asioiden hoidon lisäksi kiiretilanteissa viestimiseen, tietokone puolestaan yhdistetään työhön ja hyötykäyttöön (Ks. myös lisää aiheesta luvut 3 ja 6). Vastaavalla tavalla kuluttajien pohtiessa eri päätelaitteiden sopivuutta sähköisen ostamisen kanaviksi luokittelevat he laitteita sen mukaan, minkälaisissa tilanteissa ja minkälaisten tuotteiden tai palveluiden ostamiseen he haluavat päätelaitetta käyttää. Esimerkiksi tietokoneen kautta ollaan valmiita ostamaan tuotteita, joista on helppo etsiä tietoa internetistä, joita ei tarvitse sovittaa ja jotka voi kätevästi tilata sähköisessä muodossa internetin kautta. Matkapuhelin puolestaan sopii liikkeellä oltaessa sellaisten pienten ostosten kuten parkkimaksut, autonpesut, elokuva- tai konserttiliput maksamiseen. Matkapuhelin sopii tilanteisiin, jolloin ollaan liikkeellä ja se voi ikään kuin korvata lompakossa olevan käteisen rahan siten, että matkapuhelimen kautta voidaan maksaa pieniä, kertaluontoisia ostoksia tai palvelumaksuja, ei niinkään konkreettisia ja hintavampia tuotteita. (Hagman 2000, ) Kuluttajat suhtautuvat melko varovaisesti ja konservatiivisesti erilaisten tuoteryhmien sopivuuteen eri päätelaitteiden kautta ostettaviksi. Asioita halutaan hoitaa sillä tavalla ja niiden päätelaitteiden kautta, mihin ollaan totuttu ja mihin tuotteet luonnostaan tuntuvat sopivan. Esimerkiksi pankkipalvelut halutaan hoitaa internetin kautta, levyt ja kirjat halutaan ostaa internetin kautta, elokuvat halutaan tilata ja katsella television välityksellä ja lääkäripalveluiden ajanvaraukset ja neuvonnat hoitaa matkapuhelimen kautta. Tapojen ja tottumusten muuttaminen vaatii aikansa. Uudet toimintatavat voidaan mieltää toimiviksi vasta kun niitä on kokeiltu ja saatu kokeilusta hyviä kokemuksia. Kuviossa 4.9 on havainnollistettu kuluttajien käsityksiä eri päätelaitteiden sopivuudesta erilaisten tuotteiden ja palveluiden ostamiseen ja vastaanottamiseen. Kaikista päätelaitteista tietokone miellettiin sopivimmaksi sähköisen kaupankäynnin kanavaksi useimman eri tuoteryhmän ja palvelun kohdalla. Matkapuhelin koettiin sopivaksi lääkäripalvelun ajanvarauksen ja neuvonnan saamisen lisäksi lippujen tilaamiseen ja varaamiseen sekä myös- Pankkipalvelut Lippujen tilaaminen / varaaminen Lääkäripalvelut Postin palvelut Opiskelu Kirjastopalvelut Elokuvien tilaus / katselu Levyjen / kirjojen ostaminen Lehden / kirjan lukeminen Elintarvikkeiden ostaminen Eri mieltä Samaa mieltä Televisio Matkapuhelin Tietokone Kuvio 4.9. Eri päätelaitteiden sopivuus sähköiseen kaupankäyntiin. 63

70 kin pankkipalveluiden hoitamiseen. Televisio nähtiin sopivaksi elokuvien tilauksen ja katselun lisäksi opiskeluun ja verkkokurssien suorittamiseen sekä postin palveluihin. Merkittävimpiä internetistä ostaneiden ja ei-ostaneiden mielipiteitä tässä tutkimuksessa erottelevista tekijöistä näyttäisi olevan konkreettisten elementtien merkitys elektronisessa ostamisessa. Sellaisista kuluttajista, jotka eivät ole ostaneet internetistä on 41% täysin samaa mieltä, että on häiritsevää, ettei ostettaviin tuotteisiin voi tutustua konkreettisesti. Vastaavasti ainoastaan 21 % internetistä ostaneista kuluttajista oli täysin samaa mieltä tämän väitteen kanssa. Konkreettisten elementtien puuttuminen sähköisessä kaupankäynnissä todennäköisesti lisää kuluttajien kokemaa epävarmuuden ja turvattomuuden tunnetta ja nostaa siten kynnystä kokeilla sähköistä ostamista. Erilaiset konkreettiset elementit kuten havainnollistavat kuvat, mahdollisuus testata tuotetta, muiden käyttäjien kommentit tuotteen tai palvelun käytöstä, kuitit, kirjalliset vahvistukset yms. voisivat vähentää kuluttajien kokemaa sähköisen kaupankäynnin abstraktiudesta johtuvaa epävarmuuden tunnetta. Kaikkein negatiivisimpia reaktioita tässä tutkimuksessa vastaajissa herätti väite, että sähköiset ostoskanavat sopivat myös suuria investointeja vaativien tuotteiden ostamiseen. Ainoastaan 5 % internetistä ostaneista oli täysin samaa mieltä tämän väitteen kanssa ja sellaisista kuluttajista, jotka eivät ole ostaneet internetin kautta ainoastaan 3%. Sähköiset ostoskanavat mielletään kuitenkin vielä turvattomiksi sekä tietoturvan että ilmeisesti myös informaationsaannin riittämättömyyden takia. Vaikka internetistä kuluttaja voi saada kaikki tekniset tiedot haluamastaan tuotteesta, jää kuitenkin puuttumaan mahdollisuus kokeilla ja testata tuotetta sekä saada myyjältä tukea ja vahvistusta ostopäätökselle. Erityisesti suurta investointia vaativien sekä sellaisten tuotteiden, joiden kohdalla kuluttajilla on hyvin vähän asiantuntemusta, kokevat kuluttajat erittäin tärkeäksi saada henkilökohtaista opastusta ja tukea tuotteen tai palvelun käyttöön sekä vahvistusta siitä, että ostopäätös oli kannattava. (de Chernatony & McDonald 1998, ) Kotona Työpaikalla Koulussa / opiskelupaikalla Ystävien/ kavereiden / sukulaisten luona Kirjastossa Mobiililaitteen kautta 1,4 1,2 0,4 6,4 27,9 Huomattavaa on, että tässä tutkimuksessa suurin osa (65 % internetostajista ja 78 % ei-ostajista) kuluttajista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä sen kanssa, että ostettavien tuotteiden katseleminen internetissä on miellyttävää ajanvietettä. Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että uuden hyödykkeen synnyn ja yleistymisen taustalla on useimmiten enemmän puhdas uteliaisuus, kokeilunhalu ja leikkimielinen innostuneisuus kuin rationaalinen harkinta ja päätöksenteko. Uuden teknologian omaksuminen voidaan nähdä leikinomaisena, huvia tuottavana, mutta hyödyttömänä puuhasteluna, joka motivoi itse itseään. Leikin myötä uutuustuotteesta voi tulla välttämättömäksi koettu osa arjen rutiineja. (Pantzar 1996, ) Sähköisen ostotavan omaksumista ajatellen voidaan olettaa, että kuluttajilla tulisi olla mahdollisuus itseisarvoiseen shoppailuun, leikinomaiseen uuteen ostotapaan tutustumiseen, jotta palveluiden käyttäminen voisi synnyttää todellisen käyttötarpeen ja sähköisestä ostamisesta voisi tulla osa kuluttajien arkea. (Hagman 2000, ) Kuviossa 4.10 on havainnollistettu sitä, missä paikassa tai tilanteessa internetostajat pääasiallisesti käyttävät internetiä. Internetostajien enemmistö, 63 % vastaajista, käytti internetiä pääasiassa kotona. Internetin kotikäytön lisääntymisen on todettu lisäävän voimakkaasti internetostamisen määrää. (Suomen Gallup Web 2000.) 4.4 Kuluttajien mielikuvia sähköisestä kaupankäynnistä 62, % Kuvio I nternetostajien pääasiallisin internetin käyttöpaikka. Tämän luvun johdannossa esitettiin Goldsmithin (2001, ) ajatuksia ja huomioita internetostajista. Monet tutkimukset ovat pyrkineet hahmottamaan internetostajan tyypillisen demografisen tai psykografisen profiilin. Tällaiset profiilit eivät kuitenkaan anna kovinkaan tarkkaa kuvaa internetostajista varsinkaan uuden innovaation yleistyttyä ja levittyä myös muihin kuin innovaattoreiden ja aikaisten omaksujien ryhmiin. Koitettaessa selvittää ja kuvata internetostajien asenteita ja arvoja on tyypillisesti nostettu esiin teknologiasuuntautuneisuus, jonka on ajateltu olevan yksi keskeisimmistä positiivisista vaikuttimista yksilön mielenkiintoon kokeilla sähköisiä ostosmahdollisuuksia. (Goldsmith 2001, ) Tässä tutkimuksessa kaikkein myönteisimmin sähköiseen kaupankäyntiin suhtautuivat sellaiset kuluttajat, joilla oli kokemusta sähköisestä ostamisesta. Internetiä käyttäneiden kuluttajien mielipiteet sähköisestä kaupankäynnistä internetiä käyttämättömiin verrattuna olivat hiukan positiivisempia. Toisaalta siis teknologiasuuntautuneisuus saat- 64

71 taa vaikuttaa kuluttajien suhtautumiseen, mutta erittäin tärkeä tekijä ovat myös ostamisesta saadut kokemukset. Tämä tulos kertoo myös siitä, että todennäköisesti tarjolla on kuluttajien odotuksia vastaavia sähköisen kaupan palveluita. Kartoitettaessa kuluttajien mielipiteitä sähköisestä kaupankäynnistä heitä pyydettiin arvioimaan seuraavia väittämiä asteikolla : Ostosten maksaminen internetin kautta on turvallista. Tuotteiden perille tuloon voi luottaa. Tuotteiden toimitus on vaivatonta. Tuotteet ovat edullisempia kuin perinteisessä kaupassa. Tarjolla on laaja valikoima erilaisia tuotteita. Verkosta voi ostaa laadukkaita tuotteita. Sähköiset ostoskanavat sopivat myös suurta investointia vaativien tuotteiden ostoon. Tuotteiden vertailu ja niihin tutustuminen on helppoa sähköisessä kaupankäynnissä. Tuotteisiin tutustuminen verkossa on miellyttävää ajanvietettä. Kuviossa 4.11 on havainnollistettu internetistä ostaneiden ja ei-ostaneiden vastaajien mielipiteitä näiden väittämien osalta. Kuten kuviosta 4.11 voi havaita, on internetistä ostaneiden käsitykset sähköisestä kaupankäynnistä lähes jokaisen väitteen kohdalla myönteisempiä kuin internetistä ostamattomilla vastaajilla. Sähköistä ostamista kokeilleet olivat huomattavan myönteisiä ei-ostajiin verrattuna sellaisten väitteiden kohdalla, kuten tuotteiden toimitus on vaivatonta, tuotteiden perille tuloon voi luottaa, maksaminen internetin kautta on turvallista ja vertailu ja ostettaviin tuotteisiin tutustuminen on helppoa. Sähköisen ostamisen tietoturva sekä toimitusvarmuus ovat asioita, joiden usein mainitaan merkittävimmin epäilyttävän kuluttajia ja tämän epäluulon jyrkimmin hidastavan sähköisten ostoskanavien suosion yleistymistä. (Global E-Commerce Report 2001; Suomen Gallup Web 2000.) Näyttäisi siltä, että nämä osoittautuivat tässäkin tutkimuksessa tekijöiksi, jotka selkeimmin erottelevat verkko-ostajia ja ei-ostajia. Kyseessä voi olla joko erot kuluttajien asenteissa: toiset suhtautuvat jo valmiiksi uteliaasti, luottavaisesti ja huolettomasti uusiin teknologisiin innovaatioihin ja toiset ovat varovaisempia. Kyseessä voi olla myös uuden ostotavan kokeilusta saatujen myönteisten kokemusten vaikutus kuluttajien mielipiteisiin. Mielenkiintoista on, että sellaiset vastaajat, jotka eivät ole ostaneet internetistä antoivat huomattavasti verkko-ostajia positiivisempia arvioita sellaisen väitteen kohdalla kuin Tuotteiden toimitus vaivatonta Verkossa laaja valikoima tuotteita Tuotteiden perilletuloon voi luottaa Verkosta laadukkaita tuotteita Maksaminen turvallista verkossa Vertailu ja tutustuminen tuotteisiin helppoa Tuotteet edullisempia kuin kaupoissa Tuotteisiin tutustuminen miellyttävää Sopii suuriin investointeihin Eri mieltä Samaa mieltä Ei-ostajat Verkko-ostajat Kuvio Internetostajien ja ei-ostajien mielipiteitä sähköisestä kaupankäynnistä. 15 Arvosteluasteikon ollessa seuraava: 1=Täysin eri mieltä, 2=Jokseenkin eri mieltä, 3=Jokseenkin samaa mieltä ja 4=Täysin samaa mieltä. 65

72 verkosta voi ostaa laadukkaita tuotteita. Internetostajista 42 % oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä tämän väittämän kanssa kun taas ei-ostajista 56 % oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä kyseisen väitteen kanssa. Tulos saattaa kertoa internetostajien tyytymättömyydestä nykyistä elektronista tuote- ja palvelutarjontaa kohtaan tai sitten jotkut verkko-ostajat ovat voineet joutua pettymään ostoksiensa suhteen: palveluntarjoajan internetsivut eivät ole pystyneet välittämään riittävästi informaatiota, jotta kuluttaja olisi etukäteen tiennyt mitä tuotteen ostaessaan saa. Toisaalta tulos kertoo myös ei-ostajien kiinnostuksesta sähköistä ostomahdollisuutta kohtaan: tarjolla olisi laadukkaita tuotteita, mutta tuotteisiin tutustumisen ei uskota olevan helppoa tai miellyttävää ja sähköisen ostamisen tietoturva epäilyttää. Edellä kuvattiin Frankin (1994, 50-62) ajatuksia innovaattoreiden ostokäyttäytymisestä sekä sen taustalla vaikuttavista motiiveista. Frank kuvasi sitä, kuinka entisistä innovaattoreista ajan myötä usein tulee erityisen kriittisiä ja asiantuntevia ostajia. Tämän tutkimuksen tulokset osaltaan sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa. Sähköistä ostamista kokeilleet kuluttajat ovat joutuneet törmäämään myös uuden ostotavan ei niin toimiviin puoliin, etsimään tietoa ja opettelemaan sähköisen kaupan toimintaperiaatteita sekä ostamaan tuotteita, joiden hinta on vielä pienen kysynnän vuoksi korkealla. Näin ollen heidän palvelun käyttöön uhraamansa resurssien määrä on varsin suuri ja palvelun käytöstä saadut kokemukset eivät ole aina pelkästään positiivisia. Näiden kuluttajien kriittisyys sähköisten ostoskanavien palvelutarjontaa kohtaan on kasvanut. (Ks. Frank 1994, ) Ajatusta kokemuksen ja ajan tuomasta kriittisyydestä uutta innovaatiota kohtaan voisi osaltaan tukea myös Kuluttajatutkimukset hankkeen vuosina 1999 ja tänä vuonna 2001 tehtyjen internetostamista koskevien tutkimusten vertailu. Vuonna 1999 kuluttajien mielipiteet sähköisestä ostamisesta olivat keskimäärin hieman positiivisempia kuin vuonna Ainoastaan internetostamisen tietoturva on asia, johon kuluttajat ovat ajan kuluessa alkaneet suhtautua myönteisemmin. Todennäköisesti myönteiset kokemukset sähköisestä ostamisesta ovat lisänneet kuluttajien luottamusta tietoturvaan. Kuviossa 4.12 on esitetty vertailu kuluttajien mielipiteistä sähköisestä kaupankäynnistä kolmen vuoden väliajalla. Kuviossa 4.13 on esitetty internetistä ostaneiden kuluttajien mielipiteet sähköisestä kaupankäynnistä. Kuten kuviosta voi nähdä, verkkokaupan vahvuuksiksi nousevat tuotteiden vaivaton ja luotettava toimitus, tuotteiden laaja valikoima ja melko yllättäen myös maksamisen turvallisuus. Myös tuotteisiin tutustuminen ja niiden vertailu arvioidaan helpoksi. Nämä tulokset kertovat siitä, että kuluttajat pitävät sähköisiä ostoskanavia logistiikaltaan potentiaalisina ostosfoorumeina. Kuitenkaan sähköisten ostoskanavien ei arvioida sopivan suurta investointia vaativien tuotteiden tai palveluiden ostamisen. Ilmeisesti tällaisten tuotteiden kohdalla halutaan voida paikan päällä tutustua ostettavaan tuotteeseen, eikä internetiä katsota riittävän informatiiviseksi ja luotettavaksi ostoskanavaksi. Tuotteiden ei arvioida olevan edullisempia kuin perinteisessä kaupassa eikä niiden myöskään arvioida olevan laadukkaita. Tuotteisiin tutustuminen ei vastaajien mielestä ole kovinkaan miellyttävää ajanvietettä. Vaikka internet tarjoaisi kuluttajien mielestä logistiikaltaan potentiaalisen ja luotettavan ostoskanavan, eivät yritykset vielä tarjoa siihen täysin kuluttajien odotuksia vastaavia sisältöjä. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin myös lasten internetostamista ja heidän käsityksiään sähköisestä kaupankäynnistä. Tässä tutkimuksessa 80:stä internetiä käyttäneestä vuotiaasta lapsesta 19 % eli 15 lasta oli ostanut tai tilannut tuotteita tai palveluita internetistä. Saman perheen lasten ja aikuisten sähköistä kaupankäyntiä koskevien mielipiteiden välillä ei näyttänyt olevan tämän tutkimuksen perusteella yhteyttä. Myöskään se, olivatko vanhemmat ostaneet internetistä ei tulosten mukaan vaikuttanut lasten ostaneisuu- Tuotteiden perilletuloon voi luottaa Verkossa laaja valikoima tuotteita Verkosta laadukkaita tuotteita Maksaminen turvallista verkossa Tuotteet edullisempia kuin kaupoissa Eri mieltä Samaa mieltä Kuvio Kuluttajien mielipiteitä sähköisestä kaupankäynnistä vuosina 1999 ja

73 Tuotteiden toimitus vaivatonta Verkossa laaja valikoima tuotteita Vertailu ja tutustuminen tuotteisiin helppoa Tuotteisiin tutustuminen miellyttävää Sopii suuriin investointeihin % Jokseenkin eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin eri mieltä Täysin samaa mieltä Kuvio Internetostajien mielipiteitä sähköisestä kaupankäynnistä. Verkossa laaja valikoima tuotteita Tuotteiden perilletuloon voi luottaa Tuotteiden toimitus vaivatonta Verkosta laadukkaita tuotteita Vertailu ja tutustuminen tuotteisiin helppoa Tuotteisiin tutustuminen miellyttävää Maksaminen turvallista verkossa Tuotteet edullisempia kuin kaupoissa Sopii suuriin investointeihin Eri mieltä Samaa mieltä Lapset Aikuiset Kuvio Internetistä ostaneiden lasten ja aikuisten mielipiteitä sähköisestä kaupankäynnistä. teen. Kuviossa 4.14 on esitetty kaikkien internetistä ostaneiden lasten ja aikuisten mielipiteitä sähköiseen kaupankäyntiin liittyen. Lasten mielipiteet sähköisestä kaupankäynnistä olivat keskimäärin hiukan positiivisempia kuin aikuisten. Erityisesti sellaiset väittämät kuten tuotteisiin tutustuminen on miellyttävää ajanvietettä, tuotteisiin tutustuminen ja niiden vertailu on helppoa sekä verkosta voi ostaa laadukkaita tuotteita saivat lapsilta huomattavasti aikuisia myönteisempiä arvioita. Suurella osalla lapsista (77 %) internetin käyttö tapahtuu kotona. Voisi kuvitella, että lapsille internetin käyttö on enemmän miellyttävä ajanvietettä, viihdykettä ja vapaa-aikaan liittyvää toimintaa kuin heidän vanhemmilleen, mikä tässä saattaa heijastua lasten vastauksiin. 67

74 4.5 Johtopäätökset Sähköisen kaupankäynnin konseptien suunnittelijat lähtevät usein liikkeelle siitä ajatuksesta, että tämän päivän kuluttaja etsii yhä nopeampia, tehokkaampia ja edullisempia ratkaisuja tehdä ostoksia. Kalakota ja Robinson (2000, 12-13) esittävät asiakkaiden palveluihin kohdistamien pääasiallisten odotusten olevan seuraavanlaiset: Palvelun nopeus. Tärkeää on minimoida tuotetiedon etsintään, tuotteen tilaamiseen ja toimitukseen menevä aika. Vaivattomuus. Kuluttajat haluavat ostaa mahdollisimman monet tarvitsemansa tuotteet ja palvelut samasta paikasta mahdollisimman vaivattomasti. Räätälöinti. Kuluttajat arvostavat mahdollisuutta voida itse personoida palvelun tai tuotteen sisältöä ja osia omia yksilöllisiä tarpeitaan vastaaviksi. Hyvä hintalaatu-suhde. Sähköinen kauppa voi kuitenkin kompastua menestyksen tiellä omaan yritykseensä mikäli tehokkuus ja nopeus eivät olekaan niitä arvoja, joita kuluttajat arvostavat. Osalle kuluttajista todennäköisesti ostamisen vaivattomuus ja helppous on ensisijaisen tärkeä asia monessakin tilanteessa. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että tyypilliset mobiileja sähköisiä ostomahdollisuuksia hyödyntäneet olivat keskimäärin hyvätuloisia, työssäkäyviä tai perheellisiä, lapsia kotona hoitavia äitejä ja isiä. Näille kuluttajille ostamisen vaivattomuus ja ajasta ja paikasta riippumattomuus ovat todennäköisesti olleet merkittäviä etuja. Ostoksilla käyminen on sellainen toiminto, jonka useimmat kuluttajat yhdistävät vahvasti viihtymiseen ja vapaa-aikaan. (Lehtonen 1999.) Sähköisen kaupankäynnin etuja kuluttajalle on helppo perustella järkiperusteisesti: elektroninen ostaminen on nopeaa, tarjontaa ja hintoja on helppo ja vaivaton vertailla, kotiin toimitus on vaivatonta jne. Tällaiset tekijät ovat todennäköisesti hyvinkin houkuttelevia asioita arkisia ostoksia tekeville kuluttajille. Ovatko tällaiset rationaaliseen ostokäyttäytymiseen vetoavat perusteet kuitenkaan niitä, jotka todella houkuttelevat kuluttajia sähköisten ostoskanavien asiakkaiksi? Entäs hintavampien tuotteiden ostaminen tai elämyshakuinen shoppailu vapaa-ajalla? Yhä enenevässä määrin ollaan sitä mieltä, että kuluttajien mielenkiinnon lisääntymiseksi sähköisten ostoskanavien käyttöä kohtaan tulee sähköisen ostamisen viihteellisyyden lisääntyä ja e-kaupan asiakkaille tulee voida tarjota monipuolisesti aisti-informaatiota ikään kuin korvaamaan perinteisen kaupankäynnin konkreettisia elementtejä. (Pantzar 2000; Markham 1998, 14, 139.) Konkreettisten elementtien puuttuminen sähköisessä kaupassa tuntuu olevan yksi suurimmista kuluttajien epävarmuuden tunnetta lisäävistä asioista. Tässä tutkimuksessa kuluttajat tuntuivat arvioivan hyvinkin myönteisesti sähköisen ostamisen tietoturvaa ja toimitusvarmuutta, mutta etenkin sellaiset kuluttajat, jotka eivät vielä olleet kokeilleet sähköistä ostamista olivat sitä mieltä, että on hyvin häiritsevää, ettei ostettaviin tuotteisiin voi sähköisessä kaupassa tutustua konkreettisesti. Sähköisen kaupankäynnin persoonattomuus ja abstraktius todennäköisesti lisää turvattomuuden tunnetta monen kuluttajan kohdalla ja on siksi este sähköisen ostamisen kokeilulle. Erityisesti hintavampien ja asiantuntemusta vaativien tuotteiden ja palveluiden kohdalla kuluttajat kaipaavat henkistä tukea sekä ostopäätöksen aikana että sen jälkeen. Kuluttajat olivatkin tässä tutkimuksessa vahvasti sitä mieltä, että sähköiset ostoskanavat eivät sovi suurta investointia vaativien tuotteiden ja palveluiden ostoon. Kuluttajat näkevät sähköiset ostoskanavat logistiikaltaan potentiaalisina ostoskanavina. Heidän mielestään sähköisten ostoskanavien tietoturvaan voi luottaa, tuotteiden toimitus kotiin on vaivatonta ja helppoa. Kuitenkaan kuluttajat eivät välttämättä koe tuotteisiin tutustumista miellyttävänä ajanvietteenä tai koe, että internetistä voisi ostaa omasta mielestä laadukkaita tuotteita. Internetiä ei myöskään koeta sopivaksi kanavaksi hintavampien tuotteiden ostamiseen. Tällaiset asiat kertovat siitä, kuinka kuluttajat eivät näe sähköisessä kaupassa riittävän suuria etuja perinteiseen ostamisen verrattuna. Kuluttajille ei aina riitä pelkkä käytön helppous ja nopeus, sillä ostaminen merkitsee monelle myös muunlaisia asioita, esimerkiksi miellyttävää ajanvietettä ja sosiaalisia kontakteja. Osa sähköistä ostamista kokeilleista vastaajista kritisoi juuri sähköisen kaupan palvelusisältöä, tuotteiden laatua ja niihin tutustumisen miellyttävyyttä ja helppoutta. Mielenkiintoista on, että sellaiset kuluttajat, jotka eivät olleet kokeilleet sähköistä ostamista olivat muita huomattavasti myönteisempiä sen osalta, että verkosta voi ostaa laadukkaita tuotteita. Osittain tällainen innovaattoreiden ja aikaisten omaksujien kriittisyys uutta toimintatapaa, sähköistä ostamista, kohtaan saattaa olla luonnollinen seuraus vielä kehitysvaiheessa olevan innovaation kokeilemisesta. Odotukset uuden innovaation mahdollisuuksia kohtaan ovat korkealla, mutta palvelun toteutus ei vielä vastaa voimakkaasti markkinoituja etuja. Kuitenkin kuluttaja joutuu uhraamaan paljon aikaa, vaivaa ja myös taloudellisia resursseja uuden innovaation käyttöön ja tästä syntyy kierre, jonka seurauksena entisestä innovattorista tulee erityisen kriittinen ja varovainen kuluttaja. 68

75 Toisaalta yksi innovaattoreiden keskeisimpiä ominaisuuksia on muutoksen hakeminen ja siirtyminen jatkuvasti eteenpäin vanhan toimintatavan käytyä jo tutuksi. Voitaisiin ajatella, että markkinat osaltaan opettavat kuluttajille tällaista toimintamallia tarjotessaan jatkuvasti uusia sovelluksia ja versioita tuotteista ja palveluista. Innovaatioiden täyteiset markkinat vaativat kaikilta osapuolilta jatkuvaa uudistumista, kehittymistä ja sopeutumista jatkuvaan muutokseen. Tässä tutkimuksessa noin 10% vastaajista mainitsi sähköisen ostamisen muodostavan heille jokseenkin merkittävän tai erittäin merkittävän osan heidän internetin käytöstään. Selvästi kuluttajat ovat kiinnostuneita sähköisistä ostomahdollisuuksista ja tämänkin tutkimuksen perusteella voidaan nähdä sähköisen ostotavan jo yleistyneen koskemaan laajasti demografisilta tunnuspiirteiltään erilaisia kuluttajia. Demografiset piirteet eivät yksinään todennäköisesti ole kovinkaan informatiivinen tyypillisen internetostajan kuvaaja. Sähköisesti ostaneilla kuluttajilla oli kauttaaltaan myönteisempiä arvioita sähköistä ostamista kokeilemattomiin kuluttajiin verrattuna. Hyvät palvelun kokeilemisesta saadut kokemukset ovat yksi merkittävimpiä asenteita positiiviseksi muokkaavia tekijöitä. Ensimmäisen kokeilun lähtökohtana on usein uteliaisuus, uutuuden viehätys tai sosiaalisen arvostuksen hakeminen. Sellaiset kuluttajat, jotka kokeilevat uutta palvelua innovaation ollessa jo kypsempi, kuten sähköinen ostaminen, arvostavat todennäköisesti enemmän selkeitä järkiperusteisia hyötyjä, kuten ostamisen vaivattomuutta ja helppoutta. Kuluttajien enemmistöllä on usein hyvin perinteiset ja hieman konservatiiviset näkemykset toimintatapojen muuttamisesta ja esimerkiksi uusien ostotapojen omaksumisesta. Tämä näkyi selvästi mietittäessä esimerkiksi erilaisten päätelaitteiden sopivuutta erilaisten tuotteiden ja palveluiden ostamiseen: tietokone nähdään sopivimpana päätelaitteina useimpien konkreettisten ja standardien tuotteiden ostoon, television kautta halutaan katsoa ja tilata elokuvia ja matkapuhelimella tehdä pieniä ostoksia liikkeellä oltaessa. Vaikka uudet innovaatiot kiinnostavat kuluttajia, niiden omaksuminen osaksi arkea vaatii oman aikansa. 69

76 LÄHTEET Kirjallisuus Alpert, Frank Innovator Buying Behavior Over Time: The Innovator Buying Cycle and the Cumulative Effects of Innovations. Journal of Product & Brand Management, Vol. 3, (2), Blundon, Bill Bonde, Allen Beyond the Transaction. Information Week, Vol. 11, (709), 5-6. de Chernatony, Leslie McDonald, Malcolm Creating Powerfull Brands in Consumer, Service and industrial Markets. Butterworth-Heinemann. Oxford. Elkelä, Kari Jakosuo, Katri Nikali, Heikki Kotitalouksien viestinvälitystarpeet. Julkaisematon. Goldsmith, Ronald E Using the Domain Specific Innovativeness Scale to Identify Innovative Internet Consumers. Internet Research: Electronic networking Applications and policy, Vol. 11, (2), Hagman, Johanna Sähköinen kaupankäynti. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 98/2000. Tekes, Helsinki. Hintikka, Kari A Puheenvuorojen kirjasto. Keskustelua suomalaisesta tietoyhteiskunnasta. Sitra 163, Helsinki. IDC Finland Oy Tekstiviestimarkkinat. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 20/2001. Helsinki Internet suomalaisten arjessa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Digitaalisen median raportti 3/99. Tekes, Helsinki. Järvelä, Pirjo Sähköisten palvelujen kehitys. Teoksessa Järvelä, Pirjo Lankinen, Markus Seppänen, Irina Tinnilä, Markku Sähköisten palveluiden skenaariot -loppuraportti. ESR-julkaisut 87/01. Työministeriö, Helsinki. Järvelä, Pirjo Lankinen, Markus Seppänen, Irina Tinnilä, Markku Sähköisten palveluiden skenaariot -loppuraportti. ESR-julkaisut 87/01. Työministeriö, Helsinki. Järvelä, Pirjo Lähteenmäki, Mirella Raijas, Anu Mobiilipalvelujen kaupallisen kehityksen haasteet ja mahdollisuudet LTT-Tutkimus Oy, Elektronisen kaupan instituutti. Kalakota, Ravi Robinson, Marcia E-Business 2.0: Roadmap for Success. Addison-Wesley. Kiuru, Jussi WAP-palvelujen käyttäminen ja kokeminen. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 98/ Tekes, Helsinki. Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimuksethanke. Teknologiakatsaus 98/2000. Tekes, Helsinki. Kuuva, Soile Verkkopalveluiden merkitys. Teoksessa Internet suomalaisten arjessa. Digitaalisen median raportti 3/1999. Tekes, Helsinki. Lee, Moonkyu Cunningham, Lawrence A Cost/ Benefit approach to Understanding Service Loyalty. Journal of Services Marketing. Vol. 15, (2), Lehtonen, Turo-Kimmo Rahan vallassa. Ostoksilla käyminen ja markkinatalouden arki. Tutkijaliitto, Helsinki. Leppänen, Sanna Marttila, Mikko Uuden television lupaukset ja haasteet. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 98/2000. Tekes, Helsinki. Leppänen, Sanna Marttila, Mikko Pihlajamäki, Timo. Tulevaisuuden kanavat ja palvelut. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimuksethanke. Teknologiakatsaus 98/2000. Tekes, Helsinki. Liikenneministeriö Mistäpäin tuulee mobiilimaailmassa? Move@ raportti yrityshaastatteluista. Julkisen verkkoasioinnin valtuuskunta, Helsinki. Lowrey, Tina M The Use of Diffusion Theory in Marketing: A Qualitative Approach to Innovative Consume Behavior. Advances in Consumer Research. Vol. 18, Maksu-tv:stä digitaaliseen televisioon? Kuluttajatutkimukset-hankkeen case-raportti. Julkaisematon. Markham, Julian E The Future of Shopping. Macmillan Press Ltd. London. Marttila, Mikko Tietokoneen ja internetin hankkiminen kotiin. Teoksessa Internet suomalaisten arjessa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Digitaalisen median raportti 3/99. Tekes, Helsinki. Mead, Margaret Culture and Commitment: The New Relations Between the Generations in the 1970s. Columbia University Press, New York. Mäenpää, Pasi Digitaalisen arjen ituja. Kännykkä ja urbaani elämäntapa. Teoksessa Hoikkala T, Roos J. P. (toim.) Sosiologisia teorioita vuosisadan vaihteesta. Gaudeamus, Helsinki Nurmela, Juha Heinonen, Risto Ollila, Pauli Virtanen, Vesa Matkapuhelin ja tietokone suomalaisen arjessa. Suomalaiset ja tuleva tietoyhteiskunta-tutkimushanke, vaihe II raportti I. Katsauksia 2000/2. Tilastokeskus, Helsinki. Pantzar, Mika 1996 Kuinka teknologia kesytetään. Kulutuksen tieteestä kulutuksen taiteeseen. Tammi, Helsinki. Pantzar, Mika 2000 Consuption as Work, play, and Art: Presentation of the Consumer in Future Scenarios. Design Issues, Autumn 2000, Vol. 16, (3), Patterson, Paul G. Johnson, Lester W Modeling the Determinants of Customer Satisfaction for Businessto-Business Professional Services. Journal of the Academy of Marketing Science, Winter 1997, Vol. 25, (1),

77 Peteri, Virve Matkapuhelimen hankinta ja käyttö: tapaus WAP. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 98/2000. Tekes, Helsinki. Preston, Christopher The Problem with Micromarketing. Journal of Advertising Research. Jul/Aug. 2000, Vol. 40, (4), Tapscot, Don Forewords in: E-Business 2.0: Roadmap for Success. Writers: Kalakota, Ravi Robinson, Marcia. Addison-Wesley Turpeinen, Päivi. Internetin käyttömotiivit. Teoksessa Internet suomalaisten arjessa. Kuluttajatutkimuksethanke. Digitaalisen median raportti 3/99. Tekes, Helsinki. Älykäs koti Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimus-raportti. Julkaisematon. Sanomalehti- ja verkkoaineisto sekä puheenvuorot Aalto-Setälä, Pauli. Puheenvuoro. ivision konferenssi. Cisco Systems. Messukeskus, Helsinki Digitoday Nyt alkoi kuluttajien koulutus kohti UMTS:ia. ( ) digi98fi.nsf/wframe/tele Digitoday Nokia haluaa nopeasti toimivaa gprs-palvelua. te _kni_ ( ) Global E-Commerce Report The Taylor Nelson Sofres Interactive. Heino, Aarre Mä verkot vetehen Tampereen kirkkosanomat 9/2001. Iltalehti-Online Helsinki Median Nuorisotutkimus Yippee ( ) Juna-hanke Julkisen verkkoasioinnin kehittämishanke JUNA. ( ) Järvinen, Petteri Mobiilimaailman kehittymisen vapaamuotoista tarkastelua. Julkishallinnon mobiilit mahdollisuudet, Säätytalolla. Keskinen, Vesa Helsingin nuoret kännykän käyttäjinä. Helsingin Kaupungin tietokeskus. tietokeskus/kvartti/2000/4/keskinen.html ( ) Kirjakaapeli Opetusministeriön Viestintäkulttuuriyksikön virallisia perustilastoja: Suomen yleiset kirjastot kirjastotilastot1999/ ( ) Kuntaliitto Tietoyhteiskunta strategia ja foorumi. Suomen Kuntaliitto. ( ) Kärkiverkosto 2001a. UniWap-hankkeessa tuotteistetaan langatonta opiskelua. (Kauppalehti, , Extra s. 39) Tietoyhteiskunnan uutisseuranta, Oppiminenuutiset. Kai Tarkka. ( ). Kärkiverkosto 2001b. Kaapeliverkkoja kaksisuuntaistetaan digi-tv:n vuoksi ympäri maata (ITViikko, , s. 8) Tietoyhteiskunnan uutisseuranta, Sisältötuotantouutiset, Paikallisuus-uutiset. Kai Tarkka. ( ) Kärkiverkosto 2001c. Matkapuhelimella äänestäminen olisi mahdollista. (Uutispäivä Demari, , s. 8-9) Tietoyhteiskunnan uutisseuranta, Asiointiuutiset. Kai Tarkka. ( ) Kärkiverkosto 2001d. Digi-televisiosta myös terveyspalveluja? (Mediuutiset, , s. 10) Tietoyhteiskunnan uutisseuranta, Sisältötuotantouutiset, Hoitoketju-uutiset. Kai Tarkka. ( ) Laukkanen, Markku Digitaalinen televisio osaksi tietoyhteiskunnan kehitystyötä. Edisty Online. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n tiedotuslehti DUID/831FCCA3C52F9C83C2256A1C0047B3A8? OpenDocument ( ) Liikenneministeriö Televiestintätilasto. fig33.htm ( ) Liikenneministeriö Tekstiviestimarkkinat kasvavat vielä tänä vuonna. dokumentit/tiedote/viestinta/tekstivi_tiedote.htm ( ) Nerds A human face. Wiring the world. Nielsen Jakob 2001: Jacob Nielsen s interview ( ) Nikulainen, Kalevi. Taloustutkimus: Joka neljäs lukee lehtiä webissä digi98fi.nsf/pub/md _kni_ ( ) Oftel Digital Television consumer s use and perceptions. A report on a research study. Aug /digtv0901.pdf ( ) Pankkiyhdistys Tilastotietoja pankkien maksujärjestelmistä Suomessa ( ) Raski, Kalle Järki mukaan kuntien verkkopalveluihin. Polemiikki-lehti 1/ pages/polemiikki/01_2001_art2.html ( ) Räisänen, Ilkka-Antti Sähköinen äänestys kätevää nykyaikaa. Helsingin Sanomat. Mielipide Sampo Vuosikertomus leipikset/taloustieto/2000/vsk2000fin.pdf ( ) Seppänen Susanna. Kuntien verkkopalvelut ahkerassa käytössä. Edisty Online. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n tiedotuslehti online/artikkelit.nsf/duid/8b10c9a3abbe6a96 C2256A1D003319A3?OpenDocument ( ) 71

78 Sonera Kolmas sukupolvi. tiedotteet/finsonera2001/porssi2001/38.html ( ) Strömberg, Juhani Tietotekniikkamarkkinoiden seuraava kehitysaalto. Hitec-messut 2001, asiantuntijaseminaarin puheenvuoro Suomen Gallup Web lehdistötiedote Naisten osuus verkko-ostajista jo 46 % Yli uutta verkko-ostajaa vuoden aikana. ( ) Suomen Gallup Web lehdistötiedote Yli uutta web-ostajaa vuodessa. ( ) Suomen Gallup Web lehdistötiedote Amazon edelleen tunnetuin dot.com Suomessa. Perinteiset postimyyntiliikkeet tunnetuimpia verkkokauppoja Suomessa. ( ) Suomen Gallup Web Ostetuimmat tuoteryhmät. tutkimustuloksia/?mother=7&group= &level=2&mag_nr=5 Taloustutkimus (2001) Vaara-Karjalan kansalaisverkon käyttäjätutkimus. Maaliskuu ovkkayttajatutkimus.pdf ( ) Tilastokeskus. Mieluisin asiointiväline sukupuolen ja iän mukaan prosentteina v ja ( ) Veikkaus (2001) ( ) Veikkaus WAP-taitopelit. wap/taitopelit.html ( ) Verkkoklinikka. Liikkuva verkkoklinikka. ( ) 72

79 III PAPERINEN JA SÄHKÖINEN POSTI NYT JA TULEVAISUUDESSA 5 Postin elinkaari historiasta nykypäivään, kynnysmatolta kansioon Marika Jokinen Tässä sitä taas ollaan muutama minuutti aikaa ennen kuin postinkantaja saapuu. Niin, siitä kirjeestä, jota pidät niin kovin hyvänä (Henry Miller) Mikä ilo saada sinulta pitkä kirje pitkän odotuksen jälkeen ja juuri tänä ajankohtana. (Lawrence Durrell) 5.1 Johdanto (Wickes 1963) 1 Kaikki saavat postia. Postitorvi on jokaiselle suomalaiselle tuttu viestinvälityksen symboli. Suomen Posti on 363:ssa vuodessa kehittynyt kansallista sivistystoimintaa harjoittaneesta instituutiosta kansainvälisesti kilpailukykyiseksi liikelaitokseksi. Se sai alkunsa vuonna 1638 legendaarisella lausahduksella postireitti on joltisessakin kunnossa (Autio 1998). Hallitukselta tulleessa ilmoituksessa, joka toimitettiin silloiselle kenraalikuvernööri Per Brahelle oli selkeä viesti: Suomen Posti oli perustettu. Ruotsinvallanajoista on kulunut useampi sata vuotta ja moni asia on muuttunut, niin Suomen valtapoliittinen asema kuin myös perinteinen viestintäkulttuuri ja postilaitoskin. Tässä luvussa tarkastellaan ensinnäkin Suomen Postia historiallisella jatkumolla. Kurkistus Ruotsin vallanajan postitalonpoikajärjestelmään valottaa mielenkiintoisella tavalla sitä verkkaista viestinvälityksen historiaa, josta Suomen Posti sai alkunsa. Tarkastelu jatkuu autonomian ajan postia leimanneisiin tunnuspiirteisiin, laajentuvaan postiverkkoon, monipuolistuvaan postinkuljetukseen sekä yksityisen postikulttuurin heräämiseen. Itsenäisen Suomen vakiintuvan postikonttorijärjestelmän tarkastelun kautta päädytään lopulta valtion omistaman postikonsernin aikaan digitalisoituvan viestintäkulttuurin yhteiskunnassa. Tarkoituksena on siis historiallisten virstanpylväiden avulla kertoa postin ja yleisemmin viestinvälityksen tarinaa. Historiaa peilataan myös nykypäivään sopivissa kohdin. Toisekseen tavoitteena on tutkia tavallisen kuluttajan näkökulmasta postikulttuuria. Tarkastelunäkökulma muuttuu makrotasolta mikrotasolle, toisin sanoen instituutiotasolta kotitalouksien tasolle. Ajallisesti pysytellään kuitenkin tässä päivässä. Etsitään vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: mitä merkityksiä posti saa ihmisten arkisissa ja rutinoituneissa käytännöissä, toisin sanoen miten postia arvotetaan ja prosessoidaan sosiaalisissa merkitysrakenteissa (luku 5.3); miten postia käsitellään ja miten posti toisaalta jäsentää ja rakenteistaa ihmisten ajattelua ja toimintaa (luku 5.4). Yksinkertaisuudessaan kyse on postin elinkaaren (ks. lisää luku 5.4) hahmottamisesta sekä historiallisella jatkumolla että kotitalouksien yksittäisen postilähetyksen tasolla. Historiaa luotaavan osion (luku 5.2) on tarkoitus olla ennemminkin lyhyt kuvaus (story) Suomen Postista ja viestinvälityksen kehityksestä kuin perusteellinen historiikki (history). Se nojaa pääasiassa kahteen lähteeseen, Jukka-Pekka Pietiäisen kirjoittamaan historiikkiin Postia kaikille Suomen Postin tarina sekä Raimo Aution (1998) kokoaman Suomen Postin 360 vaiherikasta vuotta -artikkeliin. Kotitalouksien postikulttuuria tarkastelevassa osiossa puolestaan pureudutaan hieman syvällisemmin siihen, millaisia tarinoita posti kertoo kotiympäristössä ja mitä nämä tarinat viestivät ympäröivästä, jatkuvassa muutospaineessa olevasta viestintäkulttuurista. 5.2 Viestinvälityksen historiaa kruunun ajoista konserniaikaan Postiljoonit kruunun palveluksessa Nykyaikaiseen moderniin ja nopeaan viestinvälitykseen verrattuna Postin perustamisaikoihin postitoiminta oli Suomessa perin vaatimatonta ja vähäistä. Postireittejä oli 1 Otteet George Wickesin toimittamasta kirjasta Yksityinen kirjeenvaihto, joka sisältää Henry Millerin ja Lawrence Durrellin toisilleen kirjoittamia kirjeitä vuosina

80 nahkainen postilaukku, postivaakuna kuvaamaan ammatillista asemaa, postitorvi antamaan äänimerkkejä postin saapumisesta sekä ase petojen ja rosvojen hyökkäyksiä varten. Postitoiminnan kehittymättömyyden ohella toimintaa leimasi hyvin pitkälle epävarmuus. Matkan varrella vaanivat monet vaarat. Talonpoikien viitseliäisyyden ja muistin varassa toimiva viestinvälitys sekä tuon ajan poikkeuksellisen ankarat sääolosuhteet teiden huonosta kunnosta puhumattakaan viivästyttivät postin perillemenoa ja tekivät koko viestinvälityksestä hyvin epävarman ja epäluotettavan. Kuva 5.1. Vincent Van Gogh (1888) The Postman Joseph Roulin. aluksi vain aivan muutamia, välimatkat olivat pitkiä ja kuljetus kesti useita päiviä, joskus viikkokausia. Posti matkasi 1650-luvulla esimerkiksi Tukholmasta Helsinkiin parhaimmillaan yli kaksi viikkoa. Käytännössä postipalveluja käyttivät ainoastaan viranomaiset lähettäessään virkakirjeitä, sekä maansisäisiä että ulkomaille lähteviä. Tavallinen rahvas oli tuohon aikaan vielä suurelta osin luku- ja kirjoitustaidotonta 2, mikä ehkäisi yksityispostin yleistymistä ja yleensä postipalvelujen ja -toiminnan kehittymistä. Historiankirjojen mukaan kirjeitä lähetettiin Tukholmasta Suomeen vain joitakin tuhansia 1600-luvun lopulla. Ruotsinvallan alkuaikoina postitoiminta perustui siis pääasiassa kruunun virallisten kirjelähetysten toimittamiselle määränpäähänsä. Kuka postinkuljetuksesta sitten vastasi? 1600-luvulla asetuksella määrättiin, että tietyin välimatkoin tuli asettaa valantehnyt talonpoika, jonka toivottiin olevan mieluiten luku- ja kirjoitustaitoinen, vastaamaan osasta postireittiä. Postia kuljetettiin aluksi kuin viestikapulaa: kahden, kolmen peninkulman välein veto vaihtui ja matka taittui uusin voimin eteenpäin. Tämä vastuullinen, mutta järin raskas toimi toi talonpojille nimellisen korvauksen, perin vaatimattoman verohelpotuksen. Aluksi posti toimitettiin perille jalkaisin mutta 1600-luvun puolenvälin jälkeen jo yhä useammin ratsain. Postiljoonin virallisiin varusteisiin kuuluivat Postitalonpoikajärjestelmä oli valtiovallalle lähes ilmainen mutta hyvin hidas ja epäkohdille altis. Maata omistavat talonpojat eivät useinkaan itse ottaneet huolehtiakseen postista, vaan laittoivat joko poikansa tai renkinsä kuljettamaan postin perille. Tästä on vedettävä johtopäätös, että talonpoikien vastuunpakoilu heikensi entisestään postin perillemenon todennäköisyyttä. Postireittien lisäämiseen tai toiminnan tehostamiseen ei valtiovallalla ollut tuohon aikaan intressejä. Syynä tähän lienee ollut ensisijaisesti se, että valtiovalta ei nähnyt toiminnalla olevan kovinkaan merkittävää taloudellista hyötyä: yksityisten ihmisten maksullisia postilähetyksiä oli virallisiin, maksuttomiin lähetyksiin verrattuna varsin vähän, tärkeät asiat kun kulkivat suullisesti kylältä kylälle. Postikonttoreita perustettiin luvuilla harvakseltaan. Postilinjan varrella olleisiin kaupunkeihin saattoi hyvämaineinen kaupunkilainen, tavallisesti kaupungin virka- tai luottamustehtäviä hoitava henkilö, avata postikonttorin. Nämä konttorit sijaitsivat pääasiassa heidän asunnoissaan tai virkapaikalla. Esimerkiksi 1600-luvulla konttoreita perustettiin ainoastaan 22, eikä niitä 1800-luvun alkupuolelle mentäessäkään ollut kuin 33. Merkillepantavaa on, että postireittejä ei noihin aikoihin perustettu sisämaahan lainkaan, mikä luonnollisesti hidasti postiverkon leviämistä ja vähensi tarvetta perustaa uusia konttoreita. Vasta 1700-luvun loppupuolella niin sanottuna kustavilaisena aikana elinkeinoelämää ja hallintoa kehitettiin voimallisemmin, mikä heijastui myös postitoimintaan postilinjojen reippaana kasvuna. Huomionarvoista Ruotsinvallan ajan postitoiminnalle oli se, että postia kehitettiin ainoastaan valtion omien etujen mukaisesti, erityisintressinä valtion kassan kasvattaminen. Yksityisen asiakkaan merkitys oli olematon. Postia ei nähty yksityisen asiakkaan tarpeisiin vastaavana, palveluja tuottavana tahona, vaan ennen kaikkea vallanpitäjien keinona pitää yllä valtakunnan sekä sisäistä että ulkoista viestinvälitystä ja huolehtia mahdollisimman moitteettomasti virallisessa asemassa olevien henkilöiden tiedonvälityksestä. Rahvaalla ei nähty edes olevan tarvetta käyttää järjestelmää. Tämä näkyi myös siinä, että tavallisesti uutiset eivät edes kantautu- 2 Länsi-Euroopassa luku- ja kirjoitustaito olivat 1700-luvun loppupuolelle tultaessa levinneet jo laajalle. Suomessa puolestaan vielä 1880-luvulla luku- ja kirjoitustaitoisia oli ainoastaan vajaat 13 prosenttia. Joskin 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana valtaosa kansasta oppi lukemaan ja kirjoittamaan. (Pietiäinen 1998). 74

81 neet tavallisen kansan keskuuteen, vaan jäivät ainoastaan herraskaisen kansan tietoisuuteen. Posti oli olemassa tärkeiden valtakunnallisten asioiden hoitamista varten. Postin lähettäminen oli varsin hankalaa ja monimutkaista. Kirjekuoria ei ollut aluksi ollenkaan sen paremmin kuin postimerkkejä tai kirjelaatikoitakaan. Lähetys itsessään oli kallista ja edellytti henkilökohtaista käyntiä postikonttorissa. Kuvaus sopinee hämmästyttävän osuvasti myös tähän, kolme neljä sataa vuotta myöhempään aikaan, jolloin kaikki perinteisessä viestinvälityksessä tarvittavat välineet ovat jokaisen ulottuvilla. Paperisen kirjepostin lähettämisen katsotaan olevan silti perin vaivalloista ja aikaa vievää sähköistyvän viestinvälityksen aikana. Reaaliaikainen sähköposti hoitaa viestit perille nopeasti ja vaivattomasti ja useimmiten vieläpä ilmaiseksi. Vain harvoilla on enää nykyään pöytälaatikossaan setti kirjepaperia ja -kuoria postimerkeistä puhumattakaan. Lähetä -painike on korvannut huomaamattomasti postimerkit. Posti kulki säännöllisesti kerran viikossa 1700-luvun puoliväliin asti. Erityisen tärkeiksi katsottavien asioiden perille saattamiseksi saatettiin ottaa ylimääräinen vuoro käyttöön. Vasta vuosisadan loppupuolelle tultaessa toisesta viikkovuorosta tuli vakiintunut käytäntö. Tuon ajan yhteiskunnassa postimestarin virka oli arvostettu toimi: ammatillinen asema oli keino määritellä oma paikka yhteiskunnassa. Vaikka aseman myötä seurasikin sosiaalista arvostusta, muuttui viranhoito ennen pitkää rasitteeksi, koska taloudellinen hyöty jäi varsin vähäiseksi verrattuna vastuuseen ja velvoitteisiin luvun puolivälissä otettiin käyttöön postilaitoksen ensimmäinen virkapuku, jonka haluttiin viestivän kruunun mahtiasemaa. Sillä oli symboliarvoa erityisesti Venäjän suuntaan. Vuosisadan loppua lähestyttäessä postiljoonien ratsaat vaihtuivat kärryihin. Turussa postia alettiin kuljettaa erityisillä postinkuljetukseen tarkoitetuilla kärryillä kuitenkin vasta 1860-luvulla. Tämä luonnollisesti nopeutti matkantekoa ja mahdollisti entistä suurempien postimäärien kuljettamisen samanaikaisesti. Hieman myöhemmin kärryihin kiinnitettiin lisäksi erillinen kirjelaatikko, johon voitiin poimia kirjeitä matkanvarrelta. Tämä helpotti merkittävästi kirjeiden lähettämistä, jos sattui asumaan tai liikkumaan kärryjen kulkeman reitin varrella, sillä enää ei tarvinnut henkilökohtaisesti viedä kirjettä postikonttoriin, joka saattoi sijaita hyvinkin kaukana kotipiiristä Autonomian aika: rautahepoja ja postineitejä Venäjän suuriruhtinaskunnan aikana Suomen postitoiminta kehittyi ja monipuolistui huomattavasti. Ensimmäinen merkittävä askel postin institutionalisoitumisen tiellä sitten postin perustamisen otettiin vuonna 1811, kun Suomeen perustettiin keskusvirasto, jota kutsuttiin ensin postijohtokunnaksi ja sittemmin postihallitukseksi. Helsingistä tuli vuosi myöhemmin maan pääkaupunki, johon hallintoelimet luontevasti sijoitettiin, joskin korkein päätösvalta säilyi Suomen itsenäistymiseen vuoteen 1917 saakka Pietarissa. Autonomian ajan alkuajoille oli leimallista se, että postikonttori oli kaupunkilaisten etuoikeus: jako kaupunkilaisiin ja maalaisiin tuli selvästi esille. Maaseudulla asuvat saivat postinsa postireittien varrella olevilta postinkuljettajilta tai kestikievareista, joita alkoi esiintyä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kuilu maaseudulla asuvien ja kaupunkilaisten välillä on nähtävissä myös 2000-luvun Suomessa. Eritoten 1990-luvulta lähtien tilanne on jatkuvasti voimistuneen muuttoliikkeen ja maaseudun autioitumisen vuoksi heikentynyt merkittävästi haja-asutusalueilla ja maaseudulla, kun postipalveluja on karsittu ja postikonttoreita korvattu asiamiesposteilla. Vaikka epävarmuudet ja hidas talonpoikaisjärjestelmä rasittivat vielä pitkään postin kehitystä, siirtyminen kestikievareita käyttävään postiljoonijärjestelmään antoi kaivatun sysäyksen valtiovallan harjoittamalle muutoin niin passiiviselle postinkuljetuksen kehittämispolitiikalle. Uusi järjestelmä mahdollisti täsmällisten aikataulujen käyttöönoton sekä postiverkon tihentämisen ja laajentamisen ulottuen yhä enenevässä määrin syrjäseuduille. Kauppa ja teollisuus alkoivat niin ikään hiljalleen tarvita yhä enemmän postin palveluja. Tämä näkyi erityisesti Venäjän varaan rakentuvan kulutustavarateollisuuden lisääntyvinä postin kuljetukseen kohdistuvina tarpeina. Maan hallinnon ja elinkeinoelämän kehittäminen vauhdittui, mikä edesauttoi myös postin kehitystä: posti ja postinkuljetus sidottiin yhä tiiviimmin osaksi yhteiskunnan muuta kehityskulkua luvun puolessavälissä posti alkoi saada tunnuspiirteikseen elementtejä, jotka tänä päivänä edustavat sitä perinteistä, jokaiselle tuttua kirjepostitoimintaa. Käyttöön tulivat kirjekuoret, postimerkit ja postikortit. Kirjekuoren käyttö vakiinnutti asemansa samoihin aikoihin, kun Suomessa otettiin ensimmäisten maiden joukossa käyttöön yhtenäistaksa matkan pituuteen perustuvan hinnoittelun sijaan. Aluksi käytössä olivat arvoleimaiset kuoret mutta vuodesta 1856 lähtien kuoret korvautuivat hiljalleen nyttemmin jo perinteisiksi muodostuneilla postimerkeillä. Postikortit mullistivat niin ikään postin lähettämiseen liittyneitä vakiintuneita käytäntöjä. Kortti oli uutuus, jonka käyttöön ihmiset piti opettaa ohjeilla: korttiin tulee liimata postimerkki; kortin saa ilmaiseksi; etusivulle merkitään ainoastaan osoite, takasivulle kirjalliset tiedotukset; lähettäjä ei ole velvollinen ilmoittamaan nimeään vastaanottajalle. 75

82 suurempi tiedonjano ja päinvastoin. Kaupunkien koon kasvaessa ja väestön lisääntyessä myös postilaitos alkoi saada verkkaisesti niitä tunnuspiirteitä, jotka olivat sille ominaisia 1900-luvulla. Myös lehdistön vaikutus oli kiistaton. Vaikka lehdistöllä oli aluksi omakin lehmä ojassa tavoitteena oli alentaa postimaksuja ajoi se yleisesti koko kansan etua peräänkuuluttaessaan Postia hoitamaan yhä vankemmin sivistyksellistä ja kansallista tehtäväänsä. Demokraattisista aspekteista ei postin piirissä juuri puhuttu. On ymmärrettävää, ettei postia tasapuolisesti kaikille -ajatusta ollut helppo kylvää maassa, jossa sivistyneistö ja yläluokka puhuivat ruotsia, hallinto toimi venäjäksi ja rahvas jutteli suomeksi. On selvää, että postimäärien kasvaminen edellytti porvarillisen julkisuuden kantautumista suomenkielisen kansan tietoisuuteen asti, mikä olikin nähtävissä vuosisadan loppupuolella. Sitä ennen postinkuljetus muuttui ennennäkemättömällä tavalla, kun postia alettiin kuljettaa ensin teollisen ja teknisen vallankumouksen myötä vesillä höyrylaivojen kyydissä ja pari vuosikymmentä myöhemmin 1860-luvulla rautateillä. Rautahepo nopeutti kuljetukseen käytettyä aikaa merkittävästi ja säännönmukaisti postin kuljetuksen käytäntöjä. Postin palveluja tarvitsevat saivat yhä nopeammin postinsa perille ja toisaalta tihentynyt postikonttoriverkosto toi postin jokaisen kansalaisen ulottuville toisella tavalla kuin aiemmin. Kuva 5.2. Postikortti 1900-luvun alkupuolelta. Vastaavanlaisia ohjeita ei nykypäivän ihminen enää paperipostia lähettääkseen tarvitse: taito lienee kaikilla tallella, vaikka sitä harvoin nykyään enää harjoitetaankaan. Alkuaikoina postikorttien merkitys näyttää olleen hieman toisenlainen kuin nykyään. Postikortin katsottiin reilu sata vuotta sitten olevan ensisijaisesti oiva keino välittää tärkeää tietoa lyhyessä muodossa nopeasti eteenpäin, kun taas nykyään postikorttien lähetys rajoittuu enimmäkseen lomamatkoilta lähetettyihin tervehdyksiin tai satunnaisiin syntymäpäiväonnitteluihin. Tosin ensimmäisiä kuvakortteja alkoi esiintyä Suomessa jo 1800-luvun loppupuolella, mikä viestii myös korttien viihteellisestä merkityksestä. Nykyajan postikortin ensisijainen merkitys ei siis ole enää niinkään informaation välittäminen, vaan kortti näyttää olevan jo itsessään merkityksellinen, kun taas sisältö selvästi toissijainen erityisesti siitä syystä, että kortti on nykyisin harvinainen löydös postikasassa. Anekdoottina mainittakoon, että samantyyppinen ilmiö oli nähtävissä myös sata vuotta sitten, kun puhelin uutena viestintämuotona otettiin käyttöön: kirjepostin määrä väheni samaan aikaan kun puhelin yleistyi lukuun ottamatta postikorttien määrää, joka puolestaan lisääntyi. Postin merkityksen kasvu autonomian aikana oli suoraan verrannollinen kansan sivistystasoon, lähinnä luku- ja kirjoitustaidon yleisyyteen. Mitä sivistyneempi kansa sitä Muitakin uudistuksia toteutettiin luvun puoleen väliin asti posti piti noutaa henkilökohtaisesti postikonttorista mutta vuodesta 1858 lähtien kotiinkuljetuksesta tuli vakiintunut käytäntö. Nykyisin kotiin kannettava posti on niin itsestään selvää, ettei sitä tule edes ajatelleeksi, eikä ainakaan sitä, että aikoinaan palvelusta maksettiin lisämaksua, kotiinkantomaksua. Tiheä, koko maan kattava postiverkko takaa tänä päivänä kuitenkin sen, että posti toimitetaan ilmaiseksi oikeaan osoitteeseen oikealle vastaanottajalle ja vieläpä ennalta sovitussa määräajassa. Postista on tullut ajan mittaan automaatio, jota tuskin huomaa. Kuriositeettina mainittakoon, että ennen vuotta 1881 kaupungin sisällä ei kannettu postia lainkaan. Postilähetyksen saattoi samalla vaivalla viedä saman tien perille saakka, kun se kerran täytyi viedä konttoriin kuitenkin. Kuva 5.3. Tampereen postikonttorin postiauto vuodelta 1927 (Tampereen Postin tiedotus, kuva-arkisto). 76

83 Postitoimistot olivat ensimmäisiä valtion laitoksia, joihin palkattiin naisia töihin. Palkka oli vaatimaton mutta työpaikka varma. Vuodesta 1864 lähtien naiset valtasivat postin tarjoamia työpaikkoja, olihan lisätyövoimantarve suuri postitoiminnan yhä laajentuessa ja monipuolistuessa. Postineidistä tulikin pian käsite, joka symboloi postia palvelutalona aina viime vuosisadan loppupuolelle saakka Postitoiminnan modernisoituminen Suomen itsenäistyminen ei merkittävästi parantanut postin toimintaedellytyksiä. Vuosisadan ensimmäisten vuosikymmenien sotainen aika taloudellisine vaikeuksineen, epävarmuuksineen ja puutteineen leimasi myös postitoimintaa. Investointien sijaan rationalisoitiin ja tavoitteeksi asetettiin yhä voimallisemmin valtion kassamenojen hillitseminen ja tulojen kasvattaminen, jotta sotien jälkeisestä lamasta kyettiin nousemaan. Kansainvälinen postiyhteistyö sai kuitenkin alkunsa vuonna 1918, kun Suomi liittyi Maailman postiliittoon ja neljä vuotta myöhemmin Pohjoismaiseen postiliittoon. Tämä käynnisti varovaisesti riippumattoman ja itsenäisen maan kytkeytymisen osaksi kansainvälistä viestinnällistä toimijajoukkoa luvun alkuvuosikymmenille oli tyypillistä postinkuljetuksen kehittyminen ja modernisoituminen. Autot otettiin käyttöön 1920-luvulla. Aluksi palkattiin yksityisten ihmisten käytössä olleita autoja postinkuljetustehtäviin kunnes postilaitos hankki lisää omia autoja hoitamaan kuljetuksia. Myös linja-autoliikenne, lähinnä Pohjois-Suomessa, aloitettiin samoihin aikoihin sekä ensimmäiset lentokuljetukset luvulla tapahtui merkittävää postikulttuurin demokratisoitumista: palvelujen saatavuus parani, maksut alenivat ja syrjäisillä seuduilla asuville tarjottiin entistä paremmat mahdollisuudet kirjepostin lähettämiseen. Postikonttoreita perustettiin vilkkaasti ja siihen nähden, miten harvaan asuttu maa Suomi oli, oli konttoriverkosto varsin tiheä. Polkupyörä keksittiin ottaa postinkuljetuksessa käyttöön vasta sotien jälkeen 1950-luvulle tultaessa. Se oli oivallinen kulkuväline etenkin maaseudulla, jossa etäisyydet olivat pitkiä ja matkanteko hidasta. Kaupungin keskusta-alueillahan posti on jaettu pääasiassa aina jalan, laukku olalla. Perinteiset postilaukut saivat kuitenkin siirtyä hiljalleen syrjään 1970-luvun alkupuolelta lähtien, kun jakelukärryt otettiin käyttöön, ensin taajamissa mutta myöhemmin laajemminkin. Joskin kaupunkien keskusta-alueilla saatetaan postia jakaa edelleen laukku olalla. Kiinteiden postitoimipaikkojen lisäksi Posti otti 1960-luvulla käyttöön liikkuvia autopostitoimistoja, jotka kiersivät ennalta määrättyjä reittejä ja jättivät postia kymmeniin paikkoihin pitkin maata. Konkreettinen postinjakelua edistävä muutos tehtiin vuonna 1971, kun postinumerojärjestelmä otettiin käyttöön. Postinumerot helpottivat lajittelua ja nopeuttivat lähetysten käsittelyvaiheita. Posti saatiin entistä nopeammin vastaanottajalle luvun loppupuolella käyttöön otettu yrityskohtainen postinumerojärjestelmä selkeytti niin ikään postinumerokäytäntöä erottaen suurimmat Postin yritysasiakkaat muista ja yksityisistä asiakkaista. Modernisoituminen näkyi palvelujen kehittymisen ohella myös Postin tarjoamissa tuotteissa luvulla markkinoille lanseerattiin esimerkiksi äänikirje, joka sisälsi kymmenen minuutin mittaisen C-kasetin, jolle saattoi nauhoittaa omaa puhetta kirjoitetun kirjeen sijaan. Samoihin aikoihin kehitettiin myös ekirje, joka oli ensimmäisiä perinteiselle paperiselle postille rinnasteisia sähköistyvän viestinnän muotoja. ekirjeen oli tarkoitus yhdistää paperisen kirjeen ja uuden tietotekniikan vahvuudet: kirje lähetettiin omalta mikrolta tietoverkkoon, josta se tulostettiin mahdollisimman lähellä vastaanottajaa ja toimitettiin perinteisellä tavalla perille. Erikoispikaliikenne alkoi niin ikään 1980-luvulla. Sillä oli mahdollista erotella erityistä kiireellisyyttä vaativat lähetykset normaalista postista. Palveluiden tarvepohjainen eriyttäminen sekä tuotteiden monipuolistuminen olivat selviä osoituksia siitä, että viestinnän merkitys oli kasvamassa, tiedonvaihto oli lisääntynyt sekä kotimaan sisäisessä että ulkomaille menevässä viestinnässä. Postista oli tulossa yhä tärkeämpi viestinnällinen instituutio, jonka palveluja käytettiin ahkeraan ja jonka tehtäväksi jäi huolehtia yhä huolellisemmin siitä, että se pystyi ottamaan huomioon asiakkaiden erilaisia ja alati muuttuvia tarpeita Postin monet kasvot Postilla on monta ulottuvuutta. Historiallisesti tarkasteltuna posti mieltyy helposti fyysisesti olemassa olevaksi, kotiin kannettavaksi paperiseksi postiksi. Aikoinaan se muistuttikin esimerkiksi virkavallasta tiedonantojen muodossa. Nyttemmin paperinen posti muistuttaa pääasiassa maksettavista laskuista, aikakauslehtitilauksesta tai vaikkapa ulkomailla asuvasta ystävästä. Tämän lisäksi posti on olemassa tiedonvälitykseen erikoistuneena instituutiona Postina (nykyisin Suomen Posti Oy:nä 3 ), jonka historiaa on yllä tarkasteltu. Se on ensisijaisesti huolehtinut viestinvälityksestä, toisin sanoen kirjeiden, korttien ja pakettien perillemenosta miljoonille suomalaisille kautta maan. Uuden vuosituhannen alkaessa keskeisimpiin Postin liiketoimintaryhmiin sisältyy kuitenkin varsin monipuolisesti tehtäviä 3 Suomen Posti perustettiin vuonna luvulta lähtien Postin liikelaitostamispyrkimykset värittivät toiminnan kehittämistä ja leimasivat aina koko 1990-luvun postitoiminnan kehitystä. Organisatoristen muutosten ja omistussuhteissa tapahtuneiden muutosten jälkeen Postista tehtiin ensin osakeyhtiömuotoinen Posti-Tele vuonna 1994 ja neljä vuotta myöhemmin itsenäinen valtion omistama konserni Suomen Posti Oy. (Pietiäinen 1998, 77

84 viestinnän kentältä, mikä kuvastaa sen monikasvoisuutta: viestinvälityspalvelut (57 %), sähköiset viestinvälityspalvelut (6 %), logistiikkapalvelut (15 %) ja pakettipalvelut sekä palvelukanavat (15 %) ( Viestinvälityspalvelut, toisin sanoen perinteinen postinkuljetus ja -jakelu on merkittävä palveluita tuottava liiketoimintaryhmä. Sähköistyvä viestintä on haastanut paperiselle postille kasvaneen postikulttuurin. Toinen, jatkuvasti kasvava liiketoiminta-alue liittyykin sähköiseen viestintään. Tarjolla on sähköisiä viestintäratkaisuja sekä hybridipalveluja, jotka yhdistävät perinteisen ja sähköisen viestinvälityksen. Kolmas toimintaryhmä tarjoaa puolestaan monipuolisia logistiikkapalveluja asiakasyrityksille. Pakettipalvelut ja palvelukanavat vastaavat kotimaan pakettiliikenteestä, postitoimipaikoista, puhelinpalveluista sekä kuluttajille suunnatusta sähköisestä palvelukanavasta. Suomessa postipalvelujen vapaa kilpailu aloitettiin vuonna Sähköistyvän viestinvälityksen ohella vapaa kilpailu on monipuolistanut Postin liiketoimintalohkoja. Postin monopoliasema on säilynyt osoitteellisen kirjepostin jakelussa laajan ja koko maan kattavan verkoston ansiosta. Esimerkiksi kotimaisia kirjelähetyksiä, joihin sisältyy joukkolähetykset, lähetettiin vuonna 1999 vajaa miljoonaa kappaletta (Suomen tilastollinen vuosikirja 2000). Yksinomaan kirjeitä ja kortteja lähetetään vuosittain niin ikään huikeat 850 miljoonaa kappaletta (Posti 2001). Joku siis edelleen kirjoittaa ja lähettää kirjeitä, vaikka sähköpostista onkin tullut varteenotettava kilpailija paperiselle postille. Joskin kirjepostista 80 % on yritysten lähettämää, 10 % valtion tai kuntien lähettämää ja loput laiskojen suomalaisten kirjoittamaa kirje- ja korttipostia, kuten Postin entinen pääjohtaja Pekka Vennamo totesi virkavuosinaan. (Pietiäinen 1998). Kotitalouksille postista suuntautuu yli 60 %. Valitettavan usein (40 %) kirjekuoren sisältä löytyy kuitenkin lasku, tiliote tai kuitti, mikä ei välttämättä vastaa niitä kirjepostiin kohdistuvia odotuksia, joista aineistomme kertoo ja johon palataan tässä luvussa tuonnempana. Edellä on tarkasteltu lyhyesti Postin institutionaalista historiaa: viestinvälityksen kehittymistä postitalonpoikajärjestelmästä aina valtion omistaman itsenäisen Suomen Posti Oy:n konserniaikaan saakka. 363 vuotta pitävät sisällään mielenkiintoisia, vaikeita ja värikkäitäkin vaiheita. Tässä on tarkoituksella käsitelty pääasiassa sellaisia asioita, jotka kuvaavat postikulttuurin kehittymistä, sitä, miten postin merkitys on kasvanut ja miten postista on tullut ajan mittaan koko kansan asia ja eräänlainen kulttuurinen automaatio. Esiin nostetut historialliset kiintopisteet ja virstanpylväät ovat ainoastaan välähdyksenomaisia muistikuvia menneestä, jotka selittävät tätä päivää ja joiden on myös tarkoitus toimia eräänlaisena johdantona seuraavaan osioon, jossa tarkastellaan postikulttuuria kotitalouksien tasolla. Se on niin ikään osa sitä monikasvoisuutta, joka on leimallista sekä Postille että postille. Historia peilautuu nykyisyyteen ja tekee sen ymmärrettäväksi. Näkökulma vaihtuu makrotasolta mikrotasolle. Mitä posti merkitsee Postin asiakkaille, sille kohderyhmälle, jota Posti palvelee ja joiden tarpeita se pyrkii tyydyttämään? Millaisia reittejä posti jättää kotitalouksien seinien sisälle? Millaisen elinkaaren yksittäinen postilähetys piirtää kodin arkeen? Seuraavaksi etsitään vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin. 5.3 Postia kaikille Posti arjen mieluisa rutiini Ihmiset saavat monenlaista postia. Vaikka posteljooni ei päivittäin kävisikään oman oven takana, ovat ihmiset jotakuinkin tottuneita siihen, että useamman kerran viikossa töistä tai koulusta kotiin tultaessa eteisen lattialla tai rivitalossa tai omakotitalossa asuvilla pihamaan reunuksella nököttävässä postilaatikossa odottaa kirjava pinkka kirjekuoria, lehtiä ja mainoksia. Se on eräänlainen oman olemassaolon vahvistus, kun löytää eteisen matolta tai postilaatikosta omalla nimellä tullutta postia. Minulle on postia, olen siis olemassa. Eräs haastateltava ilmaisee asian näin: Tulee vähän outo olo jos ei kolmeen päivään tule mitään postia, alkaisin soittaa jonnekin, että missä vika. Kuva 5.4. Rivitalon postilaatikoita (Tampereen Postin tiedotus, kuva-arkisto). Ei ole samantekevää, mitä lattialta tai laatikosta löytyy tai mitä sieltä ei löydy. Postiin liittyy tunteita. Laskuja auki repiessä hiki saattaa nousta pintaan kun taas käsinkirjoitettu kirjekuori sisällään kirje hyvältä ystävältä tai kaukaiselta sukulaiselta kohottaa sitä vastoin melkein poikkeuksetta mieltä ja saa vastaanottajan hyvälle tuulelle. Mainosten tulva voi puolestaan ärsyttää tai saada uteliaaksi. Kiinteästi arkeen liittyvänä tunteita nostattavana asiana posti jäsentää ihmisten jokapäiväisen elämän kulkua ja rakenteistaa ihmisten ajankäyttöä. Se on keino pysyä ajassa kiinni ja saada henkilökohtainen ote informaatiotulvasta. Mitä tahansa postia ei tarvitse kuitenkaan sallia ja toisaalta sen, minkä kokee mielekkääksi ja tärkeäksi, voi saada kotiinsa luettavaksi. Postin avulla ihmiset ovat yhteydessä 78

85 kodin ulkopuolelle, esimerkiksi useisiin sellaisiin tahoihin, joiden avulla arki saa sujuvuutta ja jatkuvuutta. Kolmen kuukauden välein sähkölaitokselta Postin kotiin kantama sähkölasku on oivallinen esimerkki arkeen katkeamattomuutta tuovasta rutiinista. Sähköä piisaa, kun laskut saapuvat ajoissa ja tulevat maksetuiksi. Reagointia edellyttävät postit tavoittavat vastaanottajan hänen omassa elinympäristössään. Haastatteluaineiston yhdeksästätoista kotitaloudesta kaikkiin muihin paitsi yhteen talouteen kannetaan kaikenlaista postia 4. Erästä haastateltavaa lainaten kaiken saa lyödä sisään. Tyypillisimmillään postikasa koostuu niin sanotusta virallisesta postista eli valkoisista kirjeistä, jotka sisältävät pääasiassa laskuja, tiedotteita ja viranomaispäätöksiä. Postin joukosta löytyy aika ajoin myös tilattuja aikakauslehtiä, ilmaisjakeluna kannettavia lehtiä sekä erilaisia kuvastoja. Henkilökohtaisia kirjeitä ja kortteja postikasa sisältää nykyisin enää harvoin mutta lukuisia erilaisia mainoksia sitäkin enemmän. Vaikka esimerkiksi laskuja voi nykyisin maksaa tietokoneella ja kännykälläkin, tapahtuu tiedoksianto maksettavista laskuista melkein aina kuitenkin paperisessa muodossa postin välityksellä. Viranomaisposti kannetaan niin ikään paperisena kotiin Perinteisen paperisen postin erityisyys Haastateltavien puheesta on selvästi aistittavissa mieltymys paperiseen postiin. Paperiselle postille annetaan erityisiä merkityksiä, jotka viestivät sen ainutlaatuisuudesta. Se on turvallinen, kuten kirjallinen dokumentti (virallinen asiakirja, todiste), joka saattaa olla asianosaisen ainoa turva. Paperisessa muodossa saapunut viesti on myös hyvin konkreettinen: siihen voi palata tarvittaessa uudelleen ja merkitä muistiin asioita, siitä voi vaivattomasti tarkistaa tietoja tai sen voi ottaa mukaan tai vaikkapa kopioida ja liittää hakemuksiin. Paperi säilyy ja siinä oleva tieto säilyttää autenttisuutensa. Allekirjoitus on esimerkiksi oivallinen autenttisuuden ja luotettavuuden tae. Ainutlaatuisen paperista tekee myös se, että sitä voi kosketella. Kosketeltavuus liittyy kiinteästi luotettavuuteen ja turvallisuuteen. Jokin on todella olemassa, kun sitä voi omin käsin koskea. Paperilla on myös tunnearvoa. Haastatteluissa tulee useasti esille seikka, joka kertoo tästä: käsinkirjoitetut kirjeet saavat erityisaseman haastateltavien puheessa. Ne ovat erityisen arvokkaita. Perinteisten kirjeiden ylivoimaisuus selittyy osittain sillä, että ajatuksella kirjoitettu kirje koetaan hyvin henkilökohtaiseksi, kuten seuraavassa katkelmassa eräs nainen kertoo: kirje tai kortti niin se on, mitenköhän sen nyt aattelis, se on silleen, se on niin kun uniikimpi, ainutlaatusempi ja henkilökohtasempi, ja sillon niin kun ihmiset yleensä kirjottaa niitä enemmän rauhassa ja tavallaan silleen fiiliksiään Kirjeiden eteen on nähty vaivaa, ja se tekee niistä ainutlaatuisia. Lähettäjä on enemmän läsnä vastaanottajalle ja jotenkin todellisempi. Tästä kertoo jo itse kirjoittamis- ja lukutilanteetkin: tavallisesti kirje syntyy parhaiten sellaisessa paikassa, jossa ei ole muita ihmisiä läsnä ja jossa voi kiireettömästi keskittyä omiin ajatuksiin. Toisaalta kirjettä myös luetaan mieluiten hiljaisuudessa, yksin vailla tarvetta keskittyä muihin asioihin samanaikaisesti. Lukutilanteessa halutaan eräällä tavalla kuunnella lähettäjän ääntä. Näin ollen sekä lähettäjä että vastaanottaja ovat todella symbolisesti enemmän läsnä toisilleen. Paperi myös säilyy yli ajan. Kellariin pahvilaatikkoon varastoidut kirjeet kätkevät sisäänsä muistoja menneiltä ajoilta. Niihin on mukava palata yhä uudelleen ja uudelleen. Kirjeiden tunnearvo on osa niiden muistoarvoa. Ennen kaikkea naiset puolustavat perinteisiä kirjeitä vain muutamaa henkilöä lukuun ottamatta. Useimmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että aitoa kirjettä ei korvaa mikään. Tämä selittynee osittain sillä, että naisilla on usein nuoruudessaan ollut kirjeystäviä, joiden myötä kirjeiden kirjoittamiskulttuuri on tullut tutuksi ja tärkeäksi. Aineiston mieshaastateltavilla ei sen sijaan ole löydettävissä vastaavanlaista tunnelatausta kirjeitä kohtaan tai ainakaan he eivät siitä ääneen kertoneet. Käsin kirjoitettuja kirjeitä löytää postikasasta kuitenkin ani harvoin. Niiden arvostus on pysynyt ennallaan, vaikka niitä kirjoitetaankin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kortteja lähetetään sitä vastoin kirjeitä hieman useammin. Haastateltavien puheesta käy usein ilmi, ettei kirjeitä (eikä usein enää edes korttejakaan) nykyisin tohdi enää edes odottaa, koska ne vaativat lähettäjältä niin paljon vaivaa ja aikaa. Sähköistyvä ja viestintätraditioita murtava kehitys ei kuitenkaan kaikkia miellytä: Mä vastustan tätä koko sähköistä viestintää, mulla ei oo kännykkää enkä aio koskaan hankkia, jos vaan mahdollista, enkä missään tapauksessa näitä tietokonejuttuja, koska mun mielestä se vääristää ihmisen tajun todellisuudesta ja ajankulusta, et kirjeposti ja postin kautta tuleva informaatio niin se on jotenkin suhteessa siihen rytmiin, missä ihminen elää kohtuullisesti oikein. Yllä olevan lainauksen työssäkäyvä keski-ikäinen nainen näkee viestintäteknologian eräänlaisena uhkana. Hänen puheestaan välittyy pelko, jossa on aineksia Suomisen (1999) esittämistä, tietoteknistyvää yhteiskuntaa kuvaavien uhkakuvien tulkinnoista, erityisesti dehumanisaation 4 Tässä postilla tarkoitetaan kaikkea muuta kotiin kannettavaa paperista postia paitsi aamulla jaettavaa sanomalehteä, toisin sanoen kyse on yksinomaan päiväpostista. Sanomalehteä tarkastellaan tässä luvussa ainoastaan postin elinkaarta käsittelevässä kohdassa, kun vertaillaan aikakauslehtien ja sanomalehtien elinkaaria taulukoiden avulla. Sanomalehdistä katso lisää luku 6. 79

86 uhkakuvasta. Dehumanisaatiolla ( epäinhimillistyminen ) tarkoitetaan pelkoa yhteiskunnan ja yleisemmin maailman dehumanisoitumisesta, toisin sanoen pelkoa teknologian tylsistyttävästä vaikutuksesta ja ihmisten korvautumisesta tekniikalla (koneilla) 5. Näin on ollut aina. Yhteiskunnan ja sosiaalisen elämän koneistuminen ja teknistyminen pelottavat, koska se näyttää muuttavan tai ainakin sen pelätään muuttavan jotakin sellaista, joka on inhimilliselle olemukselle perustavanlaatuista ja syvällä olevaa (ks. esim. Pantzar 1996). Pahinta tässä kehityksessä on kenties se, että ne, jotka eivät siihen halua osallistua, kokevat sen vääjäämättömänä ja peruuttamattomana. Yllä oleva lainaus viestii myös toisenlaisista asioista. Se on oiva osoitus siitä, että sosiaalinen vuorovaikutus voidaan mieltää sähköistä, teknistä kommunikointia moniulotteisemmaksi: se on kokonaisuus, johon liittyy sisällöllisten merkitysrakenteiden lisäksi saumattomasti sekä muoto että tapa, jotka kantavat niin ikään merkityksiä. Sama ajatus löytyy myös strukturalistisen semiotiikan 6 perusopeista: viesteistä luetaan ei ainoastaan sisältöjä vaan myös esittäjän/lähettäjän pyrkimyksiä (McLuhan 1968; Fiske 1992; Kunelius 1998). Toisin sanoen, sillä on merkitystä, millä tavalla tai mitä kanavaa pitkin esimerkiksi viesti ystävältä tai sukulaiselta saapuu, vaikka viime kädessä tärkeintä onkin viestin sisältö ja tarkoitus. Yllä olevan lainauksen nainen korostaa lisäksi, että perinteinen paperinen posti palvelee ihmisen todellista rytmiä, kun taas sähköinen viestintä vieraannuttaa ihmisen tästä luonnollisesta rytmistä, luo illuusion jostakin epätodellisesta ja epäaidosta Posti yhteinen ja yksityinen asia Englannissa tehdyn postin lajittelua ja käsittelyä koskevan tutkimuksen (Harper 2000) mukaan perheen äiti on päävastuussa kaikesta kotiin kannettavasta postista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äiti sekä noutaa postin, lajittelee ja avaa että lukee sen riippumatta siitä, kenelle posti on osoitettu. Kyse on eräänlaisesta esiluennasta, sosiaalisesta valvonnasta ja kontrollista (gatekeeper), jota äiti harjoittaa perheen sisällä. Ero englantilaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välillä on tässä suhteessa merkittävä. Roolijako perustuu Englannissa eritoten äitien konkreettiseen fyysiseen läsnäoloon, joka mahdollistaa postin kontrolloimisen: äidit tekevät usein puolipäivätyötä ja ovat enemmän kotona ja ovat näin ollen kykeneväisiä vahtimaan postia paremmin kuin esimerkiksi perheen isät, jotka tekevät päivät töitä. Suomalaisessa yhteiskunnassa sen sijaan naisten ansiotyöhön osallistuminen on laajamittaista ja hyvin yleistä. Roolijako ei vastaa englantilaista tarkasteltaessa postin käsittelyä. Aineiston perusteella perheenäitien tai ylipäätään naisten vastuu postista ei korostu millään tavalla. Miesten harteille sitä vastoin saattaa jäädä esimerkiksi laskuista huolehtiminen, etenkin jos ne maksetaan kotoa tietokoneella, mutta ei aina. Tässä ei ole välttämättä kuitenkaan kyse vakiintuneista, ahtaista roolimalleista, vaan rutinoituneista tavoista, joita huomaamatta toistetaan. Suomessa posti näyttää olevan varsin henkilökohtaista. Omat postit on aina omia posteja, niitä pidetään sillain, toteaa eräs naishaastateltava. Samaa ajatusta kannattaa toinenkin nainen: Mun mielestä se on ihan silleen tavallaan kivaa tai kohteliasta antaa sitten avata omat postinsa. Toisen posteihin ei kosketa, se on eräänlainen kirjoittamaton sääntö, jota useimmat, sekä naiset että miehet, kertovat noudattavansa. Muun kuin henkilökohtaisen, nimellä tulleen postin saa avata vain poikkeustapauksissa. Jotain mä saatan vaikk on niin kun, niin tällasta joskus, joskus mä vastailin joihinkin näihin kilpailuihin ihan huvikseen niiss, niitt tuli vaimon nimellä kauheesti niitt semmosia, voita sata tonnia juttuja ja hän ei niitt jaksa avata niin mä availin niitä, muuten mä kyllä avaan vaan omani. Arpajaisposti ja kanta-asiakasposti osoittautuvat joissakin talouksissa juuri sellaisiksi postityypeiksi, joita kuka tahansa saattaa avata riippumatta siitä, kenelle ne on osoitettu. Joillekin haastateltaville kyse on ehdottomasta säännöstä, toisille pikemminkin periaatteesta, josta voi joskus poiketa, kun taas niille harvoille, joille sillä ei ollut juurikaan merkitystä, saattaa kuka tahansa avata postin riippumatta siitä kenelle se on osoitettu, lukuun ottamatta ystäviltä tul- Kuva 5.5. Postimerkki vuodelta 1989 (Tampereen Postin tiedotus, kuva-arkisto). 5 Ks. lisää tästä aiheesta ja erityisesti älykotiin liittyvistä muistakin teemoista luku 7. 6 Strukturalistisen teorian yksi keskeisimmistä teeseistä on, että ei ole olemassa yhtä lopullista tai ehdotonta totuutta maailmasta. Tarkoituksena on pikemminkin totuuden sijasta selvittää, miten ihmiset tekevät maailman itselleen ymmärrettäväksi: millaisia kielellisiä merkitysrakenteita kulttuurisissa prosesseissa tuotetaan ja miten tämä rakenteistaminen tekee maailmasta ymmärrettävän. (Fiske 1992). 80

87 leita henkilökohtaisia kirjeitä. Laskut voi avata ja maksaa kumpi tahansa, kuten eräs haastateltava toteaa. Sekä virallinen että epävirallinen, sosiaalisiin, yhteisesti sovittuihin normeihin nojaava kirjesalaisuus on voimassa niin kauan kunnes kirjeen vastaanottaja on avannut kirjeen ja tullut tietoiseksi sen sisällöstä. Tämä osoittaa selvästi, että kirjepostiin liittyy myös yleistä kunnioitusta. Vaikka haastateltavat kertovat kirjepostia kohtaan tuntemansa kunnioituksen kohdistuvan ennen kaikkea toiselle henkilölle osoitettua postia kohtaan (eivät siis katso olevansa oikeutettuja avaamaan toisen posteja), uskallan väittää, että kunnioitus kohdistuu tietyllä tavalla myös omaan postiin. Omalla nimellä kotiin saapunut kirjeposti on merkki jostakin hyvin henkilökohtaisesta. Suljettu, valkoinen kuori on jo itsessään kunnioitusta herättävä. Se on eräänlainen ulkopuolisilta katseilta suojattu ja suojattava, yksityistä koskematonta aluetta koskeva salaisuus, jonka sisällöstä vain vastaanottajalla itsellään on ensi kädessä lupa tulla tietoiseksi. Harperin (2000) postinkäsittelyä koskevassa tutkimuksessa kaikkein eniten postin vastaanottajaa ärsytti sellainen posti, josta ei kirjekuoren ulkoisten tunnusmerkkien selvinnyt lähettäjä sen paremmin kuin sisältökään. Erityisesti närkästyttiin tämän tyyppisestä mainospostista. Vastaanottaja toivoi toisin sanoen saavansa riittävästi informaatiota joko lähettäjästä ja/tai kirjeen sisällöstä jo pelkän ulkokuoren perusteella, jotta oli kykeneväinen lajittelemaan postia ensi hetkestä lähtien. Tässä, käsillä olevassa tutkimuksessa lähettäjän merkitys ei aineiston perusteella niinkään korostu, joskin postin ulkonäön perusteella tehtävät lajittelua ohjaavat luokittelut vaikuttavat väistämättä siihen, mikä posti alkaa kiinnostaa ja mikä ei. Räiskyvien mainoslauseiden värittämä kirjekuori, joka pitää sisällään ohittamattoman lehtitilaustarjouksen, on hyvä esimerkki postityypistä, joka nostattaa melkein poikkeuksetta voimakasta ärtymystä. Mutta sellainen kirjeposti, jonka lähettäjästä vastaanottajalla ei ole varmuutta tai jonka sisältöä ei voi päätellä lähettäjänkään perusteella tai jonka vastaavasti tietää sisältävän tärkeää, henkilökohtaiseen elämään suoraan vaikuttavaa tietoa, voi olla myös kunnioitusta herättävä. Se on eräänlainen mysteeri niin kauan kunnes kirjeen on avannut. Tästä hyvä esimerkki lienee pelkistetty, ruskea kirjekuori, johon on käsin kirjoitettu vastaanottajan nimija osoitetiedot. Epätietoisuus voi siis ärtymyksen sijaan herättää uteliaisuutta. Ikkunallisiin, virallista kirjepostia muistuttaviin kirjekuoriin kätketyt viestit paljastavat hyvin usein lähettäjän mutta saattavat pitää vastaanottajan sisältönsä puolesta niin ikään viimeiseen asti jännityksessä. Vastaanottajan tunteet saattavat vaihdella laidasta laitaan, pelonsekaisesta kunnioituksesta ylitsepursuavaan iloon ja onneen. 5.4 Postin elinkaari kynnysmatolta kansioon Silmäys elinkaariajatteluun Elinkaaridiskurssia näkee nykyisin sovellettavan löyhästi lukuisiin erilaisiin konteksteihin. Alun perin ympäristöpoliittisesta retoriikasta tuttu elinkaarikäsite on otettu nyttemmin varsin universaalisti käyttöön selittämään moninaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden, asioiden ja tuotteiden kulkemaa elinkaarta, prosessia kehdosta hautaan (cradle-tograve) (Weidema 1997) 7. Näyttää siltä, että elinkaari on näkökulmasta ja kontekstista riippumatta käyttökelpoinen käsitteellinen työkalu tekemään ymmärrettäväksi ja tulkitsemaan ympärillä tapahtuvia niin moniulotteisia ja kompleksisia sosio-kulttuurisia ja yhteiskunnallis-taloudellisia ilmiöitä kuin arjen yksinkertaisuuksiakin. Ympäristöä kuormittavien tuotteiden elinkaarilaskelmien lisäksi tuotteen elinkaarta voidaan tarkastella esimerkiksi markkinoiden näkökulmasta, jolloin painopiste on vahvasti kaupallisella puolella. Steinbockin (1998) mukaan uuden tuotteen omaksumisprosessia voidaan kuvata nelivaiheisena prosessina: 1) alkuvaihe, 2) nousuvaihe, 3) kypsyminen ja 4) kyllääntyminen. Esimerkiksi matkapuhelimen voi sanoa jo saavuttaneen kypsymisvaiheen, sillä innovaatio on vallannut massamarkkinat, kun taas internet on käyttöjärjestelmien osalta niin ikään jo kypsymisvaiheessa mutta tekniikoiden osalta vasta nousuvaiheessa. Elinkaariajattelua voi soveltaa myös kulutuksen problematiikkaan. Tästä hyvä esimerkki on Mika Pantzarin (1996) teknologisten innovaatioiden juurtumista yhteiskuntaan ja osaksi kuluttajien arkea kuvaava kesyyntymisen jatkumo. Hän puhuu teknologian kesyttämisestä, joka kuvaa oivallisella tavalla ihmisen ja teknologian suhteen kehittymistä. Uutuustuote ja eritoten tuotteeseen liitettävät mielikuvat, intressit ja tarpeet muuttuvat ja kehittyvät sitä mukaa, kun tuote juurtuu arkipäivän käyttökonteksteihin. Alkuajan innostus ja spontaanisuus muuttuvat ajan mittaan hallituiksi rutiineiksi ja tottumuksiksi ja lopulta kriittisyydeksi tuotteelle aletaan asettaa vaatimuksia, mikä ohjaa kulutuskäyttäytymistä edelleen. Huomionarvoista traditionaalisessa elinkaariajattelussa on ennen kaikkea se, että jokainen vaihe elinkaaren jatkumolla on merkityksellinen ja vaikuttaa kokonaisuuteen. Se on nähtävissä myös kotitalouksien eri postityyppien elinkaaria hahmoteltaessa: ei ole aivan sama minne avatun laskun seuraavaksi kädestään laskee, sillä se täytyy löytyä myöhemminkin eritoten laskunmaksutapahtumaa varten. Tässä yhteydessä on syytä tehdä sisällöllinen ero myös Postin käyttämään elinkaari-käsitteeseen: elinkaaresta puhuttaes- 7 Ks. myös Pesonen (1998), joka tarkastelee tuotteen elinkaarianalyysiä taloustieteellisestä näkökulmasta. Tuotteen elinkaarella (life cycle assessment, LCA) tarkoitetaan tuotteen tuotannosta, käytöstä ja käytöstä poistamisesta muodostuvaa kokonaisuutta, jolla on välittömiä tai välillisiä ympäristövaikutuksia. 81

88 sa viitataan eri jakelutuotteiden (esim. kirje, lehti) lähetystapoihin ja erityisesti siihen, milloin ne on otettu käyttöön ja milloin poistettu käytöstä. Tässä luvussa sen sijaan elinkaariajattelua tarkastellaan sekä perinteisestä että Postin omaksumasta tavasta poikkeavalla tavalla. Kosketus perinteiseen elinkaarianalyysiin on siis hyvin löyhä, pikemminkin viittauksenomainen ja sitä tulkitaan tässä varsin toisenlaisessa kontekstissa. Siitä huolimatta elinkaari osoittautuu mielekkääksi käsitteelliseksi työkaluksi liikuttaessa kotitalouskontekstissa ja tutkittaessa arkeen kiinteästi liittyviä ilmiöitä. Kotitalouksien tasolla tarkasteltuna kotiin kannettavalla postilla on reitti, jonka kuljettuaan se on läpikäynyt elinkaaren (vrt. engl. domestic life of mail). Postin elinkaari alkaa postiluukun tai -laatikon kannen kolahduksesta ja päättyy siihen, kun posti säilötään tai heitetään pois. Prosessiin sisältyy lukuisia eri vaiheita riippuen postityypistä sekä tasoja, jotka jäsentävät postin käsittelyä ja jotka tekevät eri postityyppien kulkemat reitit merkityksellisiksi. (Ks. Harper 2000, 10). Huomattakoon, että kyse ei ole universaalista postin kulkeutumista kuvaavan elinkaarimallin esittämisestä, vaan ennen kaikkea erilaisten, ihmisten yksilöllisiin tottumuksiin ja elämäntapoihin perustuvien elinkaarien löytämisestä ja tunnistamisesta Koti postin tilallisena reitittäjänä Posti liikkuu hyvin yksityisessä ja tarkoin varjellussa maisemassa, kodissa, jossa toistuvat sosiaalista todellisuutta ja arkea ylläpitävät rutiinit ja käytännöt. Koti sanan tavanomaisessa merkityksessä on lämpöä, turvaa, suojaa ja läheisyyttä tarkoittava, eräänlainen pesä, joka noudattaa kodin normia 8 : koti muodostaa oman, ulkopuolisilta erotetun sfäärin, johon voi palata toteuttamaan omaa itseään ja olemassaoloaan. Koti on paikka, jossa minä täydellistyy koherentiksi persoonaksi (Peteri 2000). Dovey (1985) on teoretisoinut kodin (home) ja talon (house) käsitteet ja pyrkinyt tekemään niiden välille sisällöllistä eroa. Hänen mukaansa kodin ja kodissa asuvan välille syntyy suhde, joka mahdollistaa kokemusten syntymisen. Näin ollen on luontevaa, että kodin seinien sisälle syntyy omanlainen elämiskulttuuri rutiineineen ja käytäntöineen. Talo sen sijaan on kykenemätön ilman kotia tarjoamaan vastaavanlaista tilallista lintukotoa. Myös Vilkko (1997, 1998) 9 puhuu kokemuksellisuudesta: hänen mukaansa koti tuottaa ja suodattaa sosiaalisena ja emotionaalisena tilana kokemuksia. Kodin tuntu syntyy näistä kokemuksista. Kodin tuntuun liittyy puolestaan elementtejä, tekijöitä, jotka yhtäaikaisesti ylläpitävät tätä sosiaalis-emotionaalista rakennetta: tutuksi tunnistaminen ja mieleen palauttaminen (esineympäristö), emotionaalinen turva (fyysisten puitteiden hyväksyminen, ihmissuhteet, yksinolo) ja toiminnallinen vapaus (kodin ylläpito, aloitteellinen toiminta) (Vilkko 2000). Entä miten posti asettuu tähän kodin uniikkiin maisemaan? Posti jätetään sinne, mistä sen jokainen voi helposti löytää. Postia luetaan siellä, missä sille tarjoutuu otollisin paikka keskittymiseen tai rentoutumiseen, riippuen postityypistä. Posti säilötään sinne, missä se pysyy varmassa tallessa ja mistä sen voi tarvittaessa noutaa. Nämä esimerkit kertovat siitä, että kodin tilalliset ja sosiaaliset merkitykset suodattuvat myös postikulttuuriin, postin käsittelyä koskeviin traditioihin ja postin kulkeutumiseen. Koti tarjoaa toisin sanoen tilalliset puitteet sekä postitraditioita uusintavalle että uusia käytäntöjä luovalle sosiaaliselle toiminnalle. Kodin käsiteanalyysin ohella on olennaista tarkastella lyhyesti myös sitä, mitä konkreettisia, kotitalouksien postinkäsittelyn ja postin elinkaaren kannalta oleellisia tiloja koti käsittää. Aineiston 10 perusteella kotitaloudet on jaettavissa yksinasuviin, pariskuntiin ja perheisiin. Perheenjäsenestä puhuttaessa voidaan siis yhtä hyvin tarkoittaa lasta, äitiä, isää tai avo- tai aviopuolisoa. Kodin olosuhteet vaihtelevat luonnollisesti sen mukaan, kuinka monta perheenjäsentä kotitalouteen kuuluu. Sinkkutalouksille tyypillinen asumismuoto yksiö rajaa postinkäsittelyn tapahtuvaksi yhden ainoan huoneen sisällä. Pariskunnilla tilaa on sitä vastoin enemmän, usein useampia huoneita. Lapsiperheillä huoneiden lukumäärä kipuaa sen sijaan vieläkin korkeammalle, koska tilantarve on suuri. Vaikka kaikilla haastateltavilla ei esimerkiksi varsinaista olohuonetta tai edes keittiötä olekaan, tarkoitetaan olohuoneesta tai keittiöstä puhuttaessa sitä sosiaalista tilaa, joka vastaa funktioiltaan perinteistä olohuonetta tai keittiötä. Olohuone siis saattaa jossakin kotitaloudessa tarkoittaa nojatuolia, kun taas jossakin toisaalla se on avara tila, jossa oleskellaan koko perheen voimin. Tässä on toisin sanoen lähtökohtana se, että riippumatta huoneiston koosta, koti pitää aina sisällään perustarpeiden, kuten syömisen ja nukkumisen, tyydyttämiseen tarpeelliset sosiaalis-toiminnalliset tilat Postin kulkeutuminen Posti kulkee kodissa huoneesta ja paikasta toiseen risteillen tarpeen mukaan lukijalta toiselle. Useat haastateltavat kuvailevat postinkäsittelyn etenevän johdonmukaisesti ja loogisesti postityypeittäin, kun taas jotkut ovat omaksuneet epäsäännöllisen ja epäjärjestelmällisen tavan käsitellä ja kuljetella postia. Kyse lienee ensinnäkin erilaisista luonteenpiirteistä jotkut ovat hyvin järjestelmällisiä ja tarkkoja kun taas toiset löytävät sekamelskankin keskeltä kaiken 8 Normi viittaa johonkin yleisesti vallitsevaan, tuttuun ja totuttuun. Se kuvaa jotakin sellaista, joka on ennustettavissa ja odotettavissa olevaa. (Fiske 1992). Kodin normiin sisältyy siten konventioita, tapoja, jotka uusintavat ja ylläpitävät tätä normia. 9 Ks. myös Rybczynski (1988), joka tarkastelee kotoisuutta historiallisesta perspektiivistä. 10 Ks. Haastateltavien demografisista piirteistä enemmän Pihlajamäki tässä julkaisussa. 82

89 tarvitsemansa - tai sitten eivät: Minulta häviää kaikki, toteaa eräs nainen, vaikka elääkin yhdessä arkistointikuninkaan kanssa. Mies kertoo arkistoivansa postit perisaksalaisella hartaudella. Eräs perheen äiti kertoo puolestaan olevansa eräänlainen siivoushullu ja irtotavaroiden vihaaja, minkä vuoksi kaikille posteille on valikoitunut kotona oma täsmällinen paikkansa. Ongelmia voi syntyä siitäkin huolimatta, että tärkeät postit on arkistoitu siististi mappeihin, kuten eräs perheenisä ironisesti kertoo seuraavassa katkelmassa: Harvemmin pääsee hukkumaan mitään, toki joskus aina joku, alkaa oleen niit kansioitkin niin paljon, et välillä on vähän silleen, et joutuu miettiin, et oisko se tuolla, et se voi olla tuolla tai tuolla, et on niin kun kilpailevia kansioita niin joskus silleen saa etsiä jotakin, mutta tota, useimmiten kyllä toimii ihan sillain. Toiseksi, kyse on myös erilaisista olosuhteista, joissa ihmiset elävät ja asuvat. Kuten aiemmin oli puhetta, joillakin on enemmän tilaa kuin toisilla, ja se näkyy postin kulkeutumisessa: Siinä se on, tilanahtaus on tietysti se, että ei voi olla määritelty, ett tää huone on isukin tota niin lehdenlukuhuone vaan se on siä missä, missä on rauhallista sillä hetkellä. Kolmanneksi, kyse on postille annettavista merkityksistä: postin tärkeys näkyy siinä, miten sitä käsitellään ja mihin se lopulta päätyy ja millaisella viiveellä. Joissakin tapauksissa säilyttämisen ideologia selittyy tosin sillä, että keräilijäluonteella ei mitään voi heittää pois. Eri postityyppien kulkeutumista havainnollistetaan seuraavilla sivuilla olevien taulukoiden avulla. Lähtökohtaisesti kiintopisteeksi on valittu eteinen, josta jokaisen postityypin kirje, aikakauslehti, sanomalehti, mainos 11 katsotaan aloittavan kulkunsa kodin sisällä. Elinkaarta pyritään valottamaan toisaalta toiminnallisten ulottuvuuksien vastaanotto, avaaminen, lukeminen, välivarastointi, säilytys sekä toisaalta huonekohtaisen eteinen, keittiö, olohuone, makuuhuone/työhuone erittelyn avulla. Taulukoissa on merkillepantavaa kuitenkin se, että kullekin postityypille piirtyvät elinkaaret ovat yleisimmin aineistossa esiintyviä ja ne ilmentävät yleisimpiä haastateltavien omaksumia postinkäsittelyrutiineja ja -tapoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aineistossa olisi löydettävissä myös näistä poikkeavia elinkaaria. Näitä käsitellään varsinaisesti itse tekstissä. Ensimmäinen paikka, johon posti lasketaan sen jälkeen kun se on nostettu kynnysmatolta tai noudettu postilaatikosta ulkoa, on eteinen, useimmiten eteisen pöytä. Kiireisimmät, joskin vain harvat, selailevat postin jo eteisessä. Kuoret saatetaan jopa repiä hätäisesti auki, jotta nähdään, onko pinkassa jotakin tärkeää. Eteinen osoittautuu kuitenkin eräänlaiseksi postikasan laskeutumispaikaksi, josta se viedään eteenpäin keittiöön. Keittiö on kotitalouksissa yksi tärkeimmistä sosiaalisen vuorovaikutuksen kiintopisteistä. Se on tila, jossa perheenjäsenet kohtaavat luontevasti toisensa työ- ja koulupäivän jälkeen, vaihtavat kuulumisia ja keskustelevat päivän tärkeistä asioista. Tärkeisiin asioihin kuuluu hyvin usein myös päivän posti. Puolisot kertovat toisilleen omalla nimellään tulleista tärkeistä posteista, jotka koskettavat molempia, kuten viranomaispäätöksistä. Lapset puolestaan näyttävät omalla nimellään tulleita, esimerkiksi harrastustoimintaa koskevia posteja vanhemmilleen, jotta vanhemmat tietävät, mitä milloinkin tapahtuu ja missä. Keittiö on siis alkanut muuttua yleiseksi kollektiiviseksi oleskelutilaksi 12, mikä heijastuu myös postinkäsittelykulttuuriin: keittiö on tila, jossa posti on jokaisen perheenjäsenen nähtävillä ja helposti poimittavissa (ks. myös tulevaisuuden kotiin liittyvistä teemoista luku 7). Se on useimmissa kotitalouksissa muodostunut eräänlaiseksi julkilausumattomaksi käytännöksi, jonka olemassaolosta jokainen vain sattuu olemaan tietoinen. Myös yksinasuville keittiöllä on hyvin samantyyppinen merkitys: se on tila, jossa käydään vuoropuhelua tärkeiden postien kanssa. Keittiö on lisäksi tila, jossa tuotetaan aktiivisesti merkityksiä prosessoimalla postia 13. Erityisesti keskittymistä edellyttävä posti on postityyppinä sellainen, että vastaanottaja tuottaa jo itse lukuprosessin aikana merkityksiä ja tekee tulkintoja lukemastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että elinkaarinäkökulmasta keittiö muodostuu paikaksi, jossa postia ikään kuin esikäsitellään. Esikäsittelyn jälkeen kuhunkin postin lajityyppiin sisällytetään alustava elinkaarihahmo, toisin sanoen kun postin sisällöstä tullaan tietoiseksi, tullaan tietoiseksi tavallisesti myös siitä, mihin posti seuraavaksi laitetaan edellyttäen tietenkin, että postinkäsittelylle on muodostunut vakiintuneita tapoja ja reittejä ja että niitä noudatetaan. Näin ei kuitenkaan aina ole. Aineistossa on mukana myös sellaisia kotitalouksia, joissa posti kulkee pikemminkin sattumanvaraisia reittejä kuin aina säännönmukaisesti ja hallitusti tietyllä tavalla. Sitten tää kirje ja muu [laskut ym. virallinen posti] posti niin kyll mä siihen keskityn sit enemmän eli katon tarkemmin täällä keittiössä useimmiten. 11 Tässä on sanomalehti poikkeuksellisesti mukana tarkastelussa, koska se antaa oivan vertailukohdan aikakauslehdelle ja sen ajalliselta kestoltaan erilaiselle elinkaarelle. Muilta osin sanomalehden elinkaarta ei tässä yhteydessä tarkastella. 12 Peteri (2001) on pohtinut Kultun Älykäs koti -tutkimuksessa kotoisuutta ja kotoisuuden elementtejä sekä mm. kodin muuttuneita tilaratkaisuja viime vuosisadan loppupuolelle tultaessa ja yksilöllisyyden tarpeen näkymistä näissä ratkaisuissa. 13 Postinlukutilanne voidaan nähdä pragmatistisen semiotiikan käsittein sosiaalisena toimintana, joka on itsessään prosessi, jossa tuotetaan tulkintoja (ks. kieliteoreettisesta keskustelusta Kunelius 1998, ). Vastaanottaja tekee tulkintoja siitä, mitä hänelle halutaan sanoa. 83

90 Mutt ehkä ennemmin tässä keittiön pöydän ääressä kun on jotain virallista tai pitää kirjottaa joku samalla kun on pöydän pinta käytössä. Posti viihtyy keittiössä, joskin usein vain tietyntyyppinen posti ja usein vieläpä vain tietyn ajan. Erityisesti keskittymistä edellyttävään ja reagointia vaativaan postiin tutustutaan rauhassa keittiön pöydän ääressä. Keittiössä on tavallisesti kirjoitusvälineet käden ulottuvilla sekä seinäkalenteri, josta voi vaivattomasti tarkistaa tärkeitä päivämääriä, kuten laskujen eräpäiviä. Vaikka keittiö on nykyään vilkas sosiaalisen elämän areena, tarjoaa se siitä huolimatta käytännöllisen ja hyväksi koetun tilan postin kokoamiselle, järjestämiselle ja tarkemmalle prosessoinnille. Oivallisen lukupaikan keittiöstä tekee myöskin se, että siellä syödään. Haastateltavat mainitsevat melkein poikkeuksetta joko juovansa kahvia tai syövänsä lukiessaan postia keittiössä. Postinluku on näin ollen rinnakkaistoiminto syömiselle, jonka voidaan katsoa olevan ensisijaista, kuten erään perheen vanhemmat kuvailevat: Aku Ankat luetaan varmasti täs keittiön pöydäs suurimmaks osaks niin maitopurkkia vasten niin kun, näin on tehty iät ja ajat. Lukutilanteet ja -tavat voivat olla hyvin rutinoituneita ja vakiintuneita. Akut on aina luettu pöydän ääressä keittiössä ja niin sen kuuluu olla vastedeskin. Jos vanhemmat päättäisivät yhtäkkiä kieltää Akujen lukemisen ruokailun yhteydessä, olisi se pettymys perheen lapsille. Rentouttavaksi ja kenties mikä tärkeämpää omaksi rauhalliseksi hetkeksi koettu perinne särkyisi. Tämä on hyvä esimerkki postiin liittyvästä lukutottumuksesta ja ennen kaikkea itse lukutilannetta jäsentävästä traditiosta, joka tekee jostakin tietystä postista erityisen merkityksellisen ja tärkeän. Keittiön ohella olohuone on keskeinen arkielämän sosiaalinen tila. Se eroaa keittiöstä kuitenkin siinä, että keittiö mieltyy ennen kaikkea toiminnalliseksi ja aktiiviseksi tilaksi, kun taas olohuoneen funktiona on pikemminkin tarjota perheenjäsenille yhteinen tila kiireettömiä hetkiä ja oleskelua varten. Tämä heijastuu selvästi myös postin lukutottumuksiin. Keittiön ohella postia luetaan olohuoneessa sohvalla tai nojatuolissa mukavasti istuen: töistä kotiin tultaessa on rentouttavaa istahtaa hetkeksi pehmeään upottavaan tuoliin ja lukaista posti rauhassa läpi. Pienessä yksiössä asuvilla sinkkuihmisillä houkuttelevaksi postinlukupaikaksi osoittautuu puolestaan sänky, johon on mukava heittäytyä hetkeksi tuoreen postin kera. Haastateltavien joukossa on myös niitä, jotka syövät olohuoneeseen sijoitetun ruokailupöydän tai sohvapöydän ääressä samalla kun lukevat postejaan. Olohuoneessa luetaan kaikenlaista postia, joskin useimmiten viralliset postit on jo aiemmin poimittu pinkasta keittiössä. Tilatut maksulliset aikakauslehdet ovat tyypillinen esimerkki postityypistä, joka viedään useimmiten olohuoneeseen, olohuoneen pöydälle, odottamaan rauhallista ja rentouttavaa lukuhetkeä. Sinkkutalouksissa ei aina välttämättä ole tilaa sohvalle, joten sohvan sijaan sänky mainitaan edelleen ylivetopaikaksi uunituoreiden aikakauslehtien ahmimiseen. Aikakauslehtiä halutaan lukea ajan kanssa keskittyneesti ja nautiskellen ovathan ne pääasiassa omien kiinnostuksenkohteiden ja intressien mukaan valittuja ja siksi tärkeitä. Lukutilanteesta tekee entistäkin arvokkaamman se, että ne ovat harvinaisia: tavallisesti aikakauslehdet ilmestyvät verrattain harvoin, kerran tai kaksi kertaa kuu- Taulukko 5.1. Kirjeen elinkaaren toiminnalliset ja tilalliset ulottuvuudet. Vastaanotto Avaaminen Lukeminen Välivarastointi Säilytys Eteinen x x Keittiö x x x Oh x x x x Mh/Th x x (Oh = olohuone, Mh = makuuhuone, Th = työhuone) Taulukko 5.2. Aikakauslehden elinkaaren toiminnalliset ja tilalliset ulottuvuudet. Vastaanotto Avaaminen Lukeminen Välivarastointi Säilytys Eteinen x Keittiö Oh x x x x Mh/Th x x x x 84

91 Taulukko 5.3. Sanomalehden elinkaaren toiminnalliset ja tilalliset ulottuvuudet. Huomioi aikakauslehden ja sanomalehden erilaiset elinkaaret. Vastaanotto Avaaminen Lukeminen Välivarastointi Säilytys Eteinen x Keittiö x x Oh x Mh/Th (x) x Taulukko 5.4. Mainoksen elinkaaren toiminnalliset ja tilalliset ulottuvuudet. Vastaanotto Avaaminen Lukeminen Välivarastointi Säilytys Eteinen x Keittiö x x x Oh x x x Mh/Th Taulukko 5.5. Yhteenveto postin huonekohtaisesta käsittelystä. Avaaminen Lukeminen Välivarastointi Säilöminen Eteinen x x x Keittiö x x x Olohuone x x x x Makuuhuone/Työhuone x x x Parveke/Patio x kaudessa. Tästä antaa hyvän esimerkin eräs perheenäiti: hän kertoo piiloutuvansa perheeltään makuuhuoneeseen ja ottavansa aikakauslehdet mukaansa. Ylhäisessä yksinäisyydessä aikakauslehtien lukeminen on hänelle nautinto, josta ei suostuisi luopumaan. Myös mainoksia selaillaan olohuoneessa. Ne eivät vaadi paneutumista tai keskittymistä tai edes välttämättä kiinnostuneisuutta. Riittää, että on jotain, mitä silmäillä: Useesti luen kyllä telkkaria kattoessani esimerkiks tätä lehtee uudestaan, taikka muutenkin katon sitä ilmaisjakelupostia samanaikaisesti kun seuraan vaikka uutisia. Syömisen ohella olohuoneessa katsellaan usein televisiota samaan aikaan, kun perataan posteja. Rentoutumisen funktion lisäksi tyypillistä tai ominaista olohuoneessa tapahtuvalle luennalle on se, että posti on rinnakkaistoiminto jollekin muulle toiminnolle, kuten usein keittiössäkin. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että haastateltavien joukossa on muutama mies, joka mainitsee postinluvun olevan hetki, jona ei tehdä muita asioita, vaan joko keskitytään hetki kunnolla postiin tai vain vilkaistaan se nopeasti läpi, kun taas useimmat naiset sen sijaan kertovat lukevansa posteja usein alisteisena muille toiminnoille, kuten kotitöille, television katselulle ja syömiselle. Posteja luetaan toki muuallakin, käytännössä kaikkialla kodissa. En mä tiedä, onks semmosta paikka missä ei lukis mä luen joka paikassa, myös saunassa, kuten asian ilmaisee eräs perheenäiti. Tilanteesta riippuen posteja kannetaan huoneesta toiseen ja niitä luetaan monissa eri paikoissa: Se ei oo sillain niin kun jäsentynyt et se olis täs keittiön pöydäl tai näin, mikä vois olla yhtälailla aivan loogista. Tämä ei kuitenkaan estä näkemästä tietynlaista säännönmukaisuutta siinä, mitä posteja luetaan missäkin ja mistä syystä. Kaikkia posteja ei lueta kaikkialla kodissa, vaan vain tietyt postityypit vaeltavat satunnaisesti huoneesta toiseen, kun taas toiset kulkeutuvat välittömästi 85

92 omaan paikkaansa odottamaan reagointia tai arkistointia. Keittiön ja olohuoneen ohella haastateltavat kertovat lukevansa postia joskus myös työhuoneessa, joskin ainoastaan sellaista postia, joka arkistoidaan esimerkiksi työhuoneeseen laatikkoon tai kaappiin. Lasku on hyvä esimerkki postista, joka halutaan useimmiten viedä heti lajittelun jälkeen omalle paikalleen odottamaan reagointia eli maksutapahtumaa: se olkoon joko tietokoneen näppäimistön päällä, kalenterin välissä tai laskunmaksutaskussa, näkyvillä, tavalla tai toisella kuitenkin muistuttamassa eräpäivästä. Kauniilla säällä posteja selaillaan myös parvekkeella ja takapihalla patiolla, mitkä muistuttavat lukutilanteina hyvin paljon olohuoneessa tapahtuvaa lukemista. Pääasiassa kyse on leppoisasta ajankulusta. Lopulta paperinkeräykseen päätyvällä mainoksella ei ole niin väliä, vaikka se jäisi takapihan nurmikolle lojumaan sateeseen tai parvekkeen pöydälle paahtumaan auringonpaisteeseen. Jotkut haastateltavat mainitsevat vievänsä mainospostia myös vessaan. Häpeilemättömästi se mainitaan paikkana, jossa tyypillisesti luetaan aina jotakin ja toisaalta myös paikkana, joka saattaa joskus olla ainoa rauhallinen paikka koko talossa Postin priorisointiprosessi Ihmiset ovat uteliaita. Posti herättää ihmisissä mielenkiintoa. Siitä on tullut vahvasti arkea jäsentävä tekijä, johon on totuttu ja josta on aikaa myöten tullut mieluinen arjen automaatio. Postia odotetaan ja sitä toivotaan saatavan ja jos töistä kotiin tultaessa kynnysmatolla ei lojukaan mitään, on pettymys hienoinen. No se on se kun töistä tulee niin kyll mä yleensä hyökkään sen postin kimppuun, toteaa eräs mieshaastateltava. Toinen jännityselementti liittyy siihen, että usein vastaanottaja ei tiedä, mitä postia milloinkin saa. Ett sit nää mitkä on niin kun vieraan näkösiä niin ne on ensimmäisiä yleensä, mitkä avaa tai mistä sisällöstä ei ole varma. Mikä tahansa posti ei kuitenkaan saa haastateltavia uteliaiksi: postin ulkonäön perusteella suoritetaan välitön silmämääräisesti tapahtuva esikarsinta tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Epäsuorasti kyse on myös aikaperspektiivistä: tärkeyden ohella vastaanottaja tekee lajittelua sen mukaan, avataanko posti heti, myöhemmin vai meneekö posti suoraan lehtikeräykseen. Tämä on nähtävissä myös Harperin (2000) Englannissa tekemässä postin jaottelua koskevassa tutkimuksessa, mutta vasta lajittelun toisessa vaiheessa. Hänen mukaansa ensimmäinen vaihe käsittää pääpiirteissään lähettäjän mukaan tapahtuvan jaottelun, mikä ei niinkään käy ilmi omassa aineistossamme, mutta jota seuraa toinen vaihe, joka on ajatuksellisesti jatkoa ensimmäiselle ja joka perustuu edellä kuvatunkaltaiselle heti-myöhemmin-roskiin -jaottelulle. Katse kiinnittyy ensimmäiseksi postikasasta pilkottaviin kirjeisiin, etenkin nimellä tulleisiin kirjeisiin. Kyllä me kirjeet, mä melkein varmaan sit joka avaan ehkä kirjeet niin, kyllä ne vedetään samantien auki ja katotaan mitä niis on ja laskut mä laitan sitten omaan nippuunsa, maksamista odottaan. Postia luokitellaan ensihetkestä lähtien (Harper 2000). Esimerkiksi valkoinen kirjekuori, jossa on usein ikkuna, symboloi tärkeyttä ja virallisuutta. Siihen kohdistuu myös kunnioitusta, josta oli paperisen postin erityispiirteiden yhteydessä puhetta. Pelkästään kuoren väri ja tyyli viestivät vastaanottajalle tiettyjä asioita. Kyse on mielivaltaisesta kytkennästä mutta kun se on sosiaalisesti sovittu ja universaalisti omaksuttu, on se toimiva (Kunelius 1998, 138). Kaikkein tärkeimmiksi posteiksi mainitaan sekä niin sanottu virallinen kirjeposti eli laskut, pankkiposti, vakuutusposti ja kaikenlainen viranomaisposti että henkilökohtainen posti toisin sanoen henkilökohtaiset kirjeet ja kortit. Kirjeposti avataan siis ensimmäiseksi, koska sen katsotaan olevan joko reagointia edellyttävää kiireellistä postia tai yksinkertaisesti sisältönsä puolesta tärkeäksi katsottavaa postia. Vähemmän tärkeiksi posteiksi kategorisoidaan puolestaan ilmaisjakeluna kotiin kannettavat paikallislehdet, kuvastot sekä nimellä että nimettömänä tulleet mainokset. Ne avataan yleensä myöhemmin, koska niiden ei katsota olevan kiireellisiä Mainokset elinkaarijatkumolla Vähän niinkun liiankin kanssa tulee mainoksia, sen takiahan monet laittaakin laatikkoihin ettei mainospostia kiitos, mutta ei me, ei se nyt niin paljoo oo häirinnyt, ett olis semmosta harkinnut, en mä ainakaan oo harkinnu että. Tässä sitaatissa perheen isä perustelee mainosten tuloa sillä, että myös mainospostilla on selkeä, merkityksellinen viesti mukanaan, minkä on tarkoitettu tavoittavan vastaanottajan, eikä sitä näin ollen voi luokitella suoraan turhaksi tai ylimääräiseksi. Hän jatkaa: kuitenkin haluaa niin kun tavallaan itte kattoo, mitä maailmassa halutaan mulle kertoa. Kyse on jälleen postin hallinnasta. Vastaanottaja haluaa itsenäisesti ratkaista, mikä on sisällöllisesti kiinnostavaa ja lukemisen arvoista. Nieminen (1999) tarkastelee arjen hallintaa medioitumisen näkökulmasta, mikä liittyy ohuesti postin hallinta-diskurssiin. Tiivistetysti ilmaistuna medioitumisella tarkoitetaan medioiden avulla ajassa kiinnipysymistä sekä sitä prosessia, joka tekee medioista arjen välttämättömyyksiä ajassa kiinnipysymiseksi. Molemmissa on kyse periaatteessa samasta asiasta: halutaan varmistua siitä, ettei mikään merkityksellinen viesti mene ohi omien korvien tai silmien. Mainosten tuloa perustellaan myös seuraavasti: Joskus on käynyt mielessä kieltää mainospostin tulo, kun tulee niin kun aivan mahdoton nippu niitä, mutt tota kyll kuitenkin, on niiss hyödyllistäkin, joo kyll nyt katotaan ett vaikka osa siitt menee ihan koskematta ohi kierrätykseen, niin tota, ett jos, tulee semmonen fiilinki, että jos tonne laittaa että ei mainoksia kiitos, niin ei sitä tiedä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. 86

93 Molemmat yllä olevat lainaukset ovat oivallisia esimerkkejä siitä, että mainosten funktio näyttää olevan oleellisesti moniulotteisempi kuin voisi olettaa. Kyse ei siis ole ainoastaan viihteestä tai rentoutumiseen liittyvästä ajankulusta, vaan myöskin eräällä tavalla ohittamattomaksi luokiteltavasta informaatiosta, jota tietynlainen mainosposti kantaa sisällään. Toisin sanoen halutaan tulla tietoiseksi siitä, mitä minulle halutaan kertoa. Olennaista on myös tyyli ja muoto. Tähän sisältyy ajatus tarpeesta ja tarpeen luomisen välttämättömyydestä. Kuluttajat pitää siis saada ensin vakuuttuneiksi siitä, että he todella tarvitsevat markkinoilla tarjolla olevia tuotteita, jotta olisivat valmiita tekemään ostopäätöksiä (vrt. Bauman 1997, 248). Mutta ei välttämättä. Mainostajien ensisijaisena tavoitteena on kylläkin luoda tarve ja merkitys kuluttamiselle mutta sen lisäksi kuluttajat pitää saada haluamaan tai kokeilemaan myös sellaisia tuotteita, joita eivät suoranaisesti tarvitse. Merkitysten tuottaminen ja kokeilunhalun herättäminen kulkevat siis käsi kädessä, kun taas tarve saattaa syntyä vasta käytön myötä. Kuuluisa tarina ensyklopedisti Dennis Diderotista luvulta kertoo, että mies hankki työhuoneeseensa uudet huonekalut, koska lahjaksi saamansa uutuuttaan kiiltävä työasu ei sopinut yhteen vanhojen ränsistyneiden huonekalujen kanssa. Kyse on kulutuksen ketjureaktiota kuvaavasta Diderot-efektistä, jossa esineet alkavat ikään kuin esittää vaatimuksia toinen toisilleen. (Pantzar 1996). Toisin sanoen vaatimukset syntyvät kokonaisuuden epätäydellisyydestä, mikä aiheuttaa kulutusketjun. Tämä perustuu harvemmin aidolle tarpeelle, pikemminkin kyse on hallitsemattomasta tilanteesta, jossa yksi valinta laukaisee useista valinnoista koostuvan ketjun. Mainoksia kohtaan tuntemaansa kiinnostusta haastateltavat perustelevat kuitenkin hyvin usein tarpeella. Käytännöllisestä merkityksestä voidaan puhua tarpeen ohella myös silloin, kun mainoksista etsitään tietoa tai vihjeitä uusien hankintojen tekemiseksi. Uusia urheiluvarusteita hankkivalle urheiluvälineitä mainostavien liikkeiden postista saattaa olla suurtakin hyötyä mutta esimerkiksi ruokakauppojen tarjouskupongit tuskin jaksaisivat kiinnostaa samaista henkilöä. Ajankohtaisuus on tärkeä kriteeri. Sen lisäksi mainoksiin tartutaan puhtaasti henkilökohtaisten mieltymysten ja kiinnostuksenkohteiden perusteella: Joo se tulee luettua aika tarkkaankin sitten, mitkä kiinnostaa siihen menee tietysti kyllä aika paljon aikaa. Joku mainoslehtinen kiinnostaa yhtä ja toinen toista. Se, mihin lopulta tartutaan ja mikä lentää suoraan keräykseen, on hyvin sattumanvaraista ja ennustamatonta: tilanne vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mitä mainoksia vilkaistaan ja mitä ei. Jos on runsaasti aikaa, saatetaan silmäillä kaikki mainokset läpi. Jos taas on vähän aikaa, saattavat kaikki mainokset mennä avaamattomina keräykseen. Ammatillisesta kiinnostuksesta ja uteliaisuudesta puolestaan saatetaan tarttua kaikenlaisiin mainoksiin, silmään osuvat vähintäänkin kilpailijoiden mainokset: Toi on niin kun ammatinkin puolesta toivoo kun itekin tekee mainoksia ja pyrkii hyötyyn niistä niin sillai suhtautuu postiviisesti mainoksiin kuitenkin, et toivoo et ihmiset lukisi koska mekin jaetaan niitä. Dikotominen jaottelu tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin posteihin jättää huomioimatta erään postityypin, jota äskettäin hieman sivuttiin. Nimittäin suoraan roskiin menevät postit. Vaikka aineistomme yhdeksästätoista kotitaloudesta vain yksi on kieltänyt mainospostin tulemisen, käy haastatteluissa ilmi, että siitä huolimatta useissa kotitalouksissa osa postista menee avaamattomana suoraan lehtikeräykseen. Yksiselitteisesti ei-kiinnostavaksi mainospostiksi haastateltavat kuvailevat seuraavanlaisia mainoksia: M: Sitt on just sen tyyppinen, jostain syystä mä inhoon semmosta, että vastaa ja voita -tyyppistä postia, se lähtee suoraan pois. (N: Niin mä en jaksa kun siell on sitten kun avaa kuoren, niin siell on tuhat lippulappua ja siihen pitäis syventyä oikeen, niin siihenhän menee aikaakin hirveesti, ja sitten kun ne on niin kun ett olet lähestulkoon jo käytännössä melkein mahdollisesti voittanut ett siis tyylikin on sellasta ärsyttävää, että ei kyllä kiinnosta.) Hyökkäävä ja väkinäinen tyyli ärsyttää ja siksi sellaiset mainokset usein heitetään, protestinomaisesti, avaamattomina pois. Paljon aikaa vievä ja vastaanottajalta omaa aktiivisuutta edellyttävä mainos saa niin ikään hienoista ärtymystä aikaan, kuten eräs haastateltava seuraavassa katkelmassa hauskasti kuvailee: Sekin on noissa kirjeen olosissa mainoksissa niiss on yleensä niin paljon sälää sisällä, ett siell on semmost pikku tilpehööriä, rapsuta tästä, avaa, rullaa, tee sitä, tee tätä, niin sitt niitt pyörii joka paikassa, niin se on paljon kätevämpää heittää saman tien pois, kompakti paketti. Haastateltavien joukossa on kuitenkin niitäkin, jotka kertovat avaavansa suurin piirtein kaiken kotiin kannettavan postin, puhtaasta uteliaisuudesta esimerkiksi, kuten seuraavan katkelman nainen: Kyllä mä kaikki yleensä avaan kyllä mä kaiken katon, varsinkin jos on nimellä varustettu, että voi olla ett se jää siihen, että avaa ja kattoo, että onpa täällä sälää ett paperinkeräykseen, mutt että ei oo varmastikaan montaa kirjettä elämän aikana menny ohi. Mainospostiin ei siis yleensä perehdytä: ne avataan, lukaistaan läpi ja heitetään tavallisesti pois. Oleellista onkin se, että nämä kyseiset haastateltavat eivät mitä ilmeisimmin tohdi hävittää mitään täysin koskemattomana, vaan haluavat aina ensin varmistua siitä, että sisältö ei ole itseä kiinnostava ja että ei jää mistään tärkeästä paitsi. 87

94 5.4.6 Posti elää vanhaksi Postia on monenikäistä. Elinkaari vaihtelee päivästä jopa vuosiin riippuen siitä, mistä postityypistä on kyse. Joskus postin elinkaari jää lyhyeksi, lyhimmillään kenties vilkaisun mittaiseksi, kun taas toisinaan posti jää elämään arjen sosiaalisiin rakenteisiin valtaamalla tilaa hyllyistä, laatikoista ja kaapeista. Lyhytkestoiseksi jäävä posti ei kerro tarinaa, sen merkitys on vähäinen mutta pitkäkestoinen posti sen sijaan muuttuu ajan mittaan historialliseksi, eräänlaiseksi menneen ajan ikoniksi sisältäen tarinoita ihmisistä ja tietoa tapahtumista. Miten postia sitten säilötään? Mitkä postit jäävät kertomaan tarinaa? Kansioissa ja mapeissako ihmisten arki saa jatkuvuutta? Virallinen, valkoisessa kirjekuoressa kotiin kannettava posti jää melkein poikkeuksetta elämään henkilökohtaisten kirjeiden ja korttien lisäksi. Tärkeäksi luokiteltava virallinen posti katsotaan tarpeelliseksi säilyttää myöhempää käyttöä, esimerkiksi asioihin palaamista tai asioiden todistamista varten. Henkilökohtaisiin kirjeposteihin liittyy puolestaan tunteita ja muistoja, kuten eräs haastateltava suhdettaan kirjeisiin kuvailee: No siis sinänsä mä säilytän kyllä kaikki nää henkilökohtaset kirjeet ja tällaiset ja varsinkin ku niissä ny on niin kun pitkiä kirjeitä niin ne varmaan tuun säilyttämään elinikäni. Kirjeitä ei voi tunnesyistä hävittää. Vaikka haastateltavat hyvin usein mainitsevat, että saavat henkilökohtaisia kirjeitä nykyään enää harvoin, pitävät he niitä hyvin arvokkaina. Vaatehuoneesta tai vintiltä löytyy aina sen verran tilaa, että vanhoja kirjeitä tai kortteja ei tarvitse alkaa hävittää. Joskin joskus sekin voi olla paikallaan, kuten seuraava katkelma osoittaa: No säilytän kyllä aika pitkään just, että en kauheen usein kyllä niitä heitä pois, vinttiin vien mutta kun sitten on esimerkiks kyllästynyt johonkin ihmiseen, niin mä saatan hävittää hänen lähettämänsä postit. Niin just sellasta on pari kertaa sattunut. Jokin tapahtuma tai pettymys saattaa siis pahimmassa tapauksessa viedä pohjan menneeltä ja saada aikaan halun hävittää se menneisyys, historia, joka on kätkeytyneenä paperiseen postiin, kirjeisiin. Tämä lienee ääriesimerkki mutta on merkittävä siinä mielessä, että se paljastaa henkilökohtaiseen kirjepostiin liittyvän ambivalenttisen suhteen: menneisyyttä vaalitaan niin kauan kun nykyisyys on kunnossa mutta kun nykyisyydessä tapahtuu ikäviä asioita, halutaan vaikutusten kantautuvan myös menneisyyteen. Kaikkein tyypillisin tapa säilöä virallista postia on tallettaa se kansioon tai mappiin, kuten valtaosa haastateltavista kertoo tekevänsä. Tavallisimmin laskut, pankki- ja vakuutusposti sekä muu tärkeä posti kansioidaan ja säilytetään esimerkiksi laatikossa tai mapitetaan työhuoneen tai olohuoneen kirjahyllyyn tai säilötään vaatehuoneeseen. Laskuille ja tämmösille tärkeille papereille, mitkä vaatii jotain lisätoimenpiteitä, niin niille on oma paikkansa sitten on myöskin oma paikkansa sellasille posteille tai muille papereille, jotka mä haluan säilyttää mä kansioin kaikkii tällaisii henkilökohtasia posteja kuten pankin kirjeitä ja muita kansioin jopa laskuja. Tämä on erään naisen puheesta poimittu katkelma. Vaikka hän kertoo edelleen arkistoivansa laskuja, mainitsee hän aikoneensa luopua tästä tavasta, koska katsoo sen tarpeettomaksi. Hyvin usein haastateltavat mainitsevatkin, että eihän näitä tarvitsisi enää säilyttää mutta kun ei uskalla heti heittää poiskaan. Ihmisillä näyttää olevan kansalaisvelvollisuutta lähentelevä suhtautuminen virallisen postin säilyttämiseen, ikään kuin säilyttäminen olisi velvollisuus, josta laistaminen saa aikaan huonon omantunnon tai epävarman olon, kuten seuraava katkelman mies kuvailee: Ett jos on ollu semmosia asioita, mihin on täytyny palata ja siinä vaiheessa kun sen paperin, laskun tai minkä tahansa verottajan ynnä muun ilmotuksen on löytänyt sieltä omista arkistoistaan, niin se on melkosesti paljon, paljon niinku tota turvallisempi tunne. Jos vaikka joskus tarvii -ajatus on vahvana taustalla myös seuraavassa katkelmassa: Mulla ainakin säilyy kaikki postit kauheen pitkään, en arvaa mitään laittaa pois, että noi Kelat ja pankkiasiat yrittäisin aina kansioon sitten laittaa jonnekin. Säilyttämisvelvollisuudessa saattaa olla kyse myös luottamuksen puutteesta. Ihmisen on vaikea luottaa asioiden järjestymiseen tai yksinkertaisesti siihen, että asiat ovat tietyllä tavalla, ellei hänellä ole näyttää kirjallista dokumenttia asioiden tilasta. Erityisesti silloin, kun on vaikea ja epävarma elämäntilanne, kuten poikkeuksellisen korkea riippuvuus yhteiskunnan tarjoamista sosiaalisista palveluista tai taloudellisista tukimuodoista, nousee paperisten dokumenttien arvo arvoon arvaamattomaan. Yllä olevan katkelman nainen kertoo säästävänsä muun muassa Kansaneläkelaitoksen päätökset huolellisesti, ettei vaan tule mitään. Kaapeista, ullakolta ja kellarista tuntuu löytyvän aina sen verran ylimääräistä tilaa, että mitään tärkeää ei tarvitse tilanpuutteen vuoksi hävittää. Paperista dokumenttia pidetään eräällä tavalla oman oikeusturvan kiteytymänä, eikä siitä olla kovin valmiita luopumaan. Toinen tyypillinen tapa säilyttää tärkeitä posteja on muodostaa pinoja ja kasoja. Tämä osoittautuu haastateltavien parissa niin ikään suosituksi säilytystavaksi, mutta se toimii vain väliaikaisena ratkaisuna. Pinoja syntyy tavallisesti joko keittiöön, pöydälle tai tuolille, tai esimerkiksi makuuhuoneeseen, kuten erään pariskunnan tapauksessa: 88

95 Meill on tuoll meiän makuuhuoneessa työpöydällä molemmille semmonen oma pinonsa, ett miss voi pitää tällasta käsittelyssä olevaa tavaraa. Pariskunnan nainen kertoo olevansa hyvin pedanttinen luonne, mikä näkyy myös postien säilömisessä kaikille tärkeille posteille on oma paikkansa. Lisäksi hänen pinonsa on hallitumpi kuin miehen, jonka pinossa voi olla ihan mitä vaan tavaraa. Kotitalouden sisällä voidaan ylläpitää rinnakkaisia, toisistaan poikkeavia postin säilyttämisjärjestelmiä. Ongelmia ei synny, kun kukin uusintaa omaa järjestelmäänsä toisesta riippumatta ja niin kauan, kun yhteisestä postista huolehditaan tavalla tai toisella. Pinoja syntyy myös opiskelijakotitaloudessa, joskin rinnakkaisena mapittamiselle: No ne on tässä pinossa, pöydän päällä laskut ja muut laitan sitt kirjotuspöydän laatikkoon. Mull on erillinen mappi, mihin mä laitan sitt laskut ja tiliotteet ja tommoset. Pinoon hakeutuvat hyvin usein joko kaikki postit, joiden lajitteluun palataan ajan ja ajatuksen kanssa myöhemmin tai vain sellaiset postit, joihin tartutaan joka tapauksessa vasta myöhemmin, kuten aikakauslehdet Välivarastointi elinkaariseisokki Säilyttämisproblematiikkaan näyttää kiinteästi liittyvän tarve välivarastoida postia. Tämä tarkoittaa sitä, että postia prosessoidaan välivarastossa tietty aika, jonka jälkeen posti heitetään lopulta joko kokonaan pois tai säilötään. Aineistossa on useita esimerkkejä siitä, miten postia välivarastoidaan kotona tiettyihin paikkoihin, joista se jonkin ajan kuluttua viedään joko lehtikeräykseen tai säilötään esimerkiksi mappiin tai kirjahyllyn laatikkoon. Postin sulattamiseen tarvitaan aikaa: tarvitaan aikaa siihen, että posti vanhenee, jotta se uskalletaan heittää pois mutta myös siihen, että reagointia edellyttävään postiin on ehditty reagoida. Seuraavassa lainauksessa eräs nainen kuvailee postin välivarastointia hyvin konkreettisesti: Mull on yks semmonen, mitä nää on pahviset lehtijuttuja, mitä saa kirjahyllyyn, tämmösii mapin näkösii selustaltaan niin semmosiin mä pudottelen just jotain, että siitä sitten tiedän, että sieltä löytyy maksettavat ja maksetut laskut ja sitt jossain vaiheessa kun tulee hetki niin siirrän mappiin. Posti laitetaan odottamaan välivarastoon jatkotoimenpiteitä: useimmiten posti ei vaadi saapuessaan välitöntä reagointia, minkä vuoksi sen voi huoletta laittaa joksikin aikaa välivarastoon. Laskuja heitetään heti maksamisen jälkeen pois yllättävän harvoin. Haastateltavat kertovat säilyttävänsä niitä varsin pitkään mutta joukossa on myös joitakin kotitalouksia, joissa maksetut laskut päätyvät välivarastoon joksikin aikaa kunnes ne rohjetaan heittää kokonaan pois, kuten seuraavassa siteerauksessa mies kertoo: No joo, ei me nyt hirveesti laskuja säilytellä, sitt kun ne on maksettu niin, no kyll me nyt niitä ollaan kerätty tohon yhteen koriin, ett tota jos niihin tarvii joskus palata, mutta ett kylläpä ne yleensä menee kierrätykseen nekin. Välivarastoon voi päätyä muunlaistakin postia, johon halutaan joko palata uudestaan hieman myöhemmin, kenties useampiakin kertoja tai johon on tarkoitus palata myöhemmin, vaikkei niin usein lopulta tapahdukaan: Just tämmönen asiakkuuslehdet nää Radiolinjat, Teliat sun muut niin ne menee lehtilaatikkoon lueskelun jälkeen, mutta tuolla pidetään jonkun aikaa niin kun välivarastona joitakin, jos haluaa niin kun kattoo vähän tarkemmin menee tonne niin kun odotustilaan. Tämän katkelman mies kertoo heittävänsä esimerkiksi laskut maksamisen jälkeen suurin piirtein heti pois ja suosivansa välivarastointia sen sijaan erilaisten lehtien ja asiakastiedotteiden väliaikaiseksi säilyttämiseksi. Välivarastoon kerätään postia tavallisesti hieman pidemmältä, jopa parin viikon ajalta. Vaikka välivarastointia perustellaan yleisesti sillä, että postiin halutaan palata vielä myöhemmin, näyttää se joillekin olevan myös keino siirtää lehtilaatikon tyhjentämistä tuonnemmaksi, kyse on toisin sanoen laiskuudesta. Jotkut haastateltavat kuvailevat postin siirtymisen kohti ulko-ovea olevan useampivaiheinen prosessi, jota naureskellaan ja ihmetellään. Vaiva ei ole lopulta suuri mutta siitä tekee mieli laistaa silloin tällöin. Kyse on myös keinosta siirtää viimeistä plarausta tuonnemmaksi: Keittiön pöytä on monta kertaa semmonen, että mihin sitten jää semmonen kauhee keko, että siten siinä vaiheessa kun jollain on intoo ja aikaa plaraa sen sitten vielä kerran läpi ja pistää tohon paperinkeräyslaatikkoon, ja sitten kun toi paperinkeräyslaatikko on täynnä, niin sitt se on aina ongelma, ett saa aikaseks että se tulee vietyä sitten tonne paperinkeräykseen. Niin ikään siivouksen yhteydessä moni kertoo tilaisuuden olevan otollinen välivaraston, useimmiten käytännössä juuri lehtilaatikon tyhjennykselle tai viimeistään siinä vaiheessa, kun tilanahtaus käy ylivoimaiseksi: Kaikki muut lehdet [aikakauslehdet] mä yritän säästää sitten että mulla on tuolla vaatehuoneessa sitten, niin siel on hyllyllinen tavaraa, ett sitten vanhemmasta päästä mä niitä sitten välillä raakaan pois. Erilaiset ja epämääräiset postikasat näyttävät kuitenkin kuuluvan kiinteästi kotitalouksien arkipäiväiseen elämänmenoon. Yksinkertaistaen voi sanoa, että posti vaeltaa ko- 89

96 tona huoneesta toiseen ja etsii paikkaansa koko elinkaaren ajan, kynnysmatolta kansioon. Posti muodostaa kasoja olohuoneen pöydälle tai pöydän alatasolle, toisiaan taas kirjahyllyyn tai keittiön johonkin nurkkaukseen, jopa yksinkertaisesti lattialle. Näin ne pysyvät tallessa, ainakin hetken aikaa. 5.5 Pohdintaa Ellen kirjoita sinulle tällä hetkellä, en kirjoita koskaan. Olen lykännyt tätä viikosta toiseen, sillä kerrottavaa on paljon, kerrottavaa ja vastattavaa. Kirjeesi ovat upeita, muita kunnon viestejä minä en saakaan. (Miller) Älä Herran tähden luule, että sinun on vastattava pitkällä kirjeellä. Minä vain isken sinulle tarinaa asioista, jotka kenties kiinnostavat sinua ja kirjoitan milloin mieli tekee. Ja vaikka vastausta ei kuuluisikaan, minulla on tunne, että olet aina lähellä. (Durrell) Otteet Millerin ja Durrellin toisilleen kirjoittamista kirjeistä kertovat osuvasti siitä, mistä tässäkin luvussa on ollut kyse: perinteisen paperisen (kirje)postin suuresta arvostuksesta. Käsin kirjoitettu kirje on ainutkertaisella tavalla henkilökohtainen ja koskettava se on viesti ihmiseltä ihmiselle. Vaikka kirjeitä ei tänä päivänä enää kirjoitetakaan samassa määrin kuin esimerkiksi vielä 5 10 vuotta sitten, on niiden arvostus pysynyt ennallaan ellei peräti noussut. Tässä luvussa on kuitenkin ollut kyse paljon muustakin. Tarkoituksena on ollut toisaalta kuvata postilaitoksen historiaa ja viestinvälityksen kehittymistä sekä toisaalta purkaa postiin liittyviä traditioita ja paljastaa tarinoita, joita posti kodin sisällä kertoo. Tarinoista olen käyttänyt nimitystä elinkaari, koska se kuvaa osuvalla tavalla sitä historiallista jatkumoa kynnysmatolta kansioon, minkä olen halunnut esittää. Postikulttuuria on pyritty luotaamaan monipuolisesti peilaten sen muotoutumista sekä menneisyyteen että nykyisyyteen. Ajat muuttuvat ja käsitykset sen mukana. Perinteisen paperisen postin ja sähköistyvän viestinvälityksen murroksessa tapahtuu paljon. Se, millaiseksi viestinvälitys muodostuu lähitulevaisuudessa, on vielä arvoitus. Koivumäki pureutuu seuraavassa luvussa (luku 6) postin tulevaisuuteen liittyviin teemoihin, joista yksi kiinnostavimmista on muun muassa se, miten ihmiset suhtautuvat sähköistyvään viestinvälitykseen. Voi kysyä, kuinka suuresta muutoksesta on kyse silloin, kun puhutaan paperisen postin korvautumisesta bittijonoilla? Tähän liittyy kiinteästi myös kysymys siitä, miten eri postityyppeihin liittyvät merkitykset suodattuvat niihin ennakkokäsityksiin, joita haastateltavien puheesta on löydettävissä heidän kuvaillessaan mielikuviaan tulevaisuuden postin vastaanotosta. Posti on suomalaisille muodostunut kuitenkin vahvaksi arjen automaatioksi. Kynnysmatolla lojuva tai postilaatikon pohjalle kätkeytyvä postikasa tuo mieluista jatkuvuutta ihmisten arkipäivän elämään ja rytmittää huomaamattomasti arkista ajattelua ja toimintaa. Perinteisen paperisen postin merkitys on syvälle sosiaalisiin rakenteisiin uponneena. Postiin liittyvät arkiset rutiinit ylläpitävät näitä rakenteita ja muodostavat lopulta traditioita, jotka perustuvat toistolle (vrt. Giddens ). Postia käsitellään usein rituaalinomaisesti, mikä on niin ikään omaksuttujen käytäntöjen toistamista ja totuttujen käyttäytymiskaavojen uusintamista. Jos jonain päivänä postia ei tulekaan, on pettymys hienoinen. Ei ole myöskään sama, milloin postiin tartutaan tai minne posti ensimmäiseksi kädestä lasketaan tai missä laskuja säilytetään. Ihmisillä näyttää olevan hyvin henkilökohtainen ja kiinteä suhde postiin. Henkilökohtaiseksi suhteen tekee ennen kaikkea se, että nimellä tullut posti katsotaan jokaisen omaksi. Useat haastateltavat kertovat kunnioittavansa kirjoittamatonta sääntöä olla avaamatta kumppanin tai muiden perheenjäsenten posteja lukuun ottamatta joitakin poikkeustilanteita, jolloin luvan kysyminen kuuluu väistämättä hyviin tapoihin. Laskut sen sijaan katsotaan useissa kotitalouksissa sen verran yhteisiksi, että niiden avaamiseksi ei tarvitse kysyä toisen lupaa, vaikka ne eivät aina omalla nimellä tulisikaan. Haastateltaville näyttää siis olevan tärkeää, että henkilökohtainen posti on lähtökohtaisesti yksityistä, vaikka se myöhemmin näytettäisiinkin muille. Henkilökohtaisuutta ilmentää jollakin tavalla myös se, että postiin liittyy eräänlainen jännityselementti: koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä postia kotona odottaa. Eritoten vieraannäköinen, ulkoisten merkkien perusteella tunnistamaton posti osoittautuu useiden haastateltavien kohdalla toivotuksi ja sen kerrotaan herättävän uteliaisuutta tavanomaista postia todennäköisemmin. Tämä on mielenkiintoinen havainto. Vaikka nykypäivän postikasa on periaatteessa entistä yllätyksettömämpää, toisin sanoen se sisältää yhä vähemmän henkilökohtaisia kirjeitä ja kortteja ja yhä enemmän tai vähintäänkin samassa määrin kuin aiemmin virallisluonteisia kirjeitä ja mainoksia, siihen näyttää latautuvan siitä huolimatta hienoisia, osin tiedostamattomiakin odotuksia. Kotiin töistä tultaessa on ensimmäiseksi saatava tietää, kuka minua on tänään lähestynyt, millä tavalla ja millaisella viestillä. Postiin suhtaudutaan myös viileän käytännöllisesti. Käytännöllisen postisuhteesta tekee yksilöllisesti ja/tai kollektiivisesti omaksutut tavat ja tottumukset, toisin sanoen rutiinit, joilla postia käsitellään ja joita toistamalla posti sido- 14 Giddens (1995) tarkastelee jäkkitraditionaalista yhteiskuntaa käsittelevissä teoreettisissa pohdinnoissa mm. rutiineja ja rituaaleja traditioita ylläpitävinä käytäntöinä sekä laajemmin traditioiden purkautumista ja uudelleenrakentumista. 90

97 taan luonnollisella tavalla arkipäivän elämään. Postin lajittelu on oiva esimerkki käytännöllisyyttä ilmentävästä tilanteesta: tavallisesti posti lajitellaan siten, että jokainen voi lajittelun jälkeen vaivattomasti noutaa oman kasansa muiden postien seasta ja selata esimerkiksi samalla mainospostikasa läpi poimiakseen sieltä itseään kiinnostavia mainoksia. Kun postia järjestetään ja lajitellaan, pyritään sitä myös hallitsemaan. Posti herättää myös tunteita. Jo siinä vaiheessa, kun haastateltavat kertovat odottavansa postia ja olevansa hivenen pettyneitä, jos mitään ei tulekaan, on kyse tunteista. Tunteet voivat vaihdella ihastuksesta ärsytykseen, joskin postipinkasta löytyy varmuudella aika ajoin myös sellaisia posteja, jotka sivuutetaan olankohautuksella. Posti kulkeutuu kodissa huoneesta toiseen ja perheenjäseneltä toiselle jättäen jälkeensä reittejä, jotka kuvastavat aina kyseisen kotitalouden postille antamia merkityksiä ja postin käsittelyyn liittyviä käytäntöjä. Posti avataan ja luetaan esimerkiksi useimmiten keittiössä tai olohuoneessa, koska moninaisten oheistoimintojen, kuten syöminen, ruoan valmistaminen tai television katselu, liittäminen osaksi postinlukua on tällöin luontevaa ja helppoa. Vaikka postin elinkaarissa on nähtävissä eroja, ovat samankaltaisuudet vähintäänkin yhtä merkittäviä ja ilmeisiä. Yhdenkaltaisiksi erilaiset elinkaaret muuttuvat vääjäämättä viimeistään silloin, kun posti saavuttaa elinkaarensa päätepisteen, useimmiten joko säilytyskansion olohuoneen hyllyllä tai paperinkeräyslaatikon talon takapihalla. Varsinaisissa säilytystavoissa on sen sijaan nähtävissä variaatiota, vaikka yhtäläisyyksiäkin voi havaita useissa kohdin: tärkeä, virallisluonteinen posti kulkeutuu melkein poikkeuksetta säilöön kansioihin ja mappeihin. Se, mikä lopulta mielletään tärkeäksi säilytettäväksi postiksi, voi sen sijaan hieman vaihdella: joku kertoo säilyttävänsä ainoastaan tuiki tärkeät viranomaiskirjeet kun taas joku toinen kertoo mapittavansa tunnollisesti kaiken laskuista ilmoitusluonteisiin kirjelmiin. Joukkoon mahtuu aina niitäkin, joilla hukkuu kaikki. Mainokset kuuluvat melkein poikkeuksetta siihen postilajiin, jonka elinkaari jää varsin lyhyeksi: ilmaisjakeluna kotiin kannettavat mainokset ja lehdet päättävät tarinansa useimmiten päädyttyään paperinkeräykseen. Sosiologisesti mielenkiintoisin postin elinkaareen kuuluva prosessointivaihe on kuitenkin välivarastointi. Välivarastointi osoittautuu aineiston perusteella varsin merkittäväksi, postia jäsentäväksi välivaiheeksi, jolla ikään kuin keinotekoisesti jatketaan postin elinkaarta. Haastateltavat kertovat keräävänsä postia lehtilaatikkoon ajatuksenaan palata niihin vielä myöhemmin paremmalla ajalla. Välivarastoon sujautetaan pois käsistä myös sellaista postia, joka ei vaadi välittömästi reagointia tai johon on jo reagoitu mutta jonka välitön poisheittäminen tuntuu liian uhkarohkealta. Kansalaisvelvollisuutta vai laiskuutta? Kenties molempia. Välivarasto on joka tapauksessa eräänlainen hautomo tai odotustila, jonne posti viedään ikääntymään, toisin sanoen odottamaan kypsempää aikaa, jolloin postin poisheittämisestä tai säilömisestä on tullut itsestäänselvyys. 91

98 6 Sähköistyvä posti vastaanottajan näkökulmasta Marika Koivumäki 6.1 Johdanto Tässä luvussa tarkastellaan kuluttajien suhtautumista tulevaisuuden postin vastaanottoon. Ensinnäkin pohditaan heidän mielipiteitään postin vastaanoton sähköistymisestä, jolloin käsiteltäviä asioita ovat muun muassa haastateltavien ajatukset sen suhteen, mitä postityyppejä he olisivat valmiita vastaanottamaan sähköisessä muodossa ja toisaalta mitkä postityypit he haluavat edelleen säilyttää paperisena. Näiden asioiden käsittely pitää sisällään myös keskustelun sähköisen viestintämuodon erityisominaisuuksista postin vastaanoton kannalta. Toiseksi, tässä luvussa tarkastellaan myös haastateltavien näkemyksiä postin vastaanottoon soveltuvista päätelaitteista. Tässä yhteydessä pohditaan myös eri päätelaitteisiin liitettyjä merkityseroja eli sitä, minkälaisia mielikuvia eri päätelaitteisiin liitetään ja minkälaisiin käyttötarkoituksiin ne parhaiten ihmisten mielestä soveltuvat. Tarkasteltaessa haastateltavien tulevaisuutta koskevia näkemyksiä voidaan havaita mielipiteiden moninaisuus ja tulevaisuuden näkymiin liittyvä hämmennys. Toisin sanoen haastatteluin kerätystä aineistosta on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa erilaisten asennoitumistapojen suhteen. Etenkin päätelaitteita koskevien kysymysten kohdalla ei ole selkeästi erotettavissa sellaisia taustatekijöitä, joiden perusteella suhtautumistavat voitaisiin systemaattisesti jakaa erilaisiin alaluokkiin. Tämä siitä huolimatta, vaikka suhtautumistapoja tarkasteltaisiinkin esimerkiksi suhteessa haastateltavien mediahistoriaan 15. Voidaan siis todeta, että tulevaisuuden viestinnän pohdiskelussa on meneillään jonkinlainen murrosvaihe. Toisaalta uudet postin vastaanottomuodot nähdään oman jokapäiväisen elämän kannalta suhteellisen tärkeinä, koska niistä jaksettiin haastatteluissa puhua pitkään ja paikoin innostuneestikin. Toisaalta taas juuri mitään varmaa ei uskalleta sanoa, vaan monet vastaukset sisälsivät sanan ehkä. Tämä kielii tulevaisuuteen ja sen mukanaan mahdollisesti tuomiin muutoksiin liittyvästä pelosta, joka ei rajoitu ainoastaan niihin kuluttajiin, joiden kokemus sähköisestä viestinnästä on vähäinen. Myös pitkän ja monipuolisen mediahistorian omaavat henkilöt kokevat tulevaisuuteen liittyvät muutokset hämmentävinä. Kiivaiden jokapäiväisen elämän kulkuun vaikuttavien muutosten haitallisia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille pohdittiin jo 1970-luvulla, jolloin Alvin Toffler kirjoitti aihetta monipuolisesti lähestyvän teoksensa Future Shock (ks. Toffler 1972; vrt. Karvonen 2001). Hän totesi, että suuret elämänmuutokset saavat aikaan ahdistusta ja johtavat niin sanottuun tulevaisuusshokkiin, koska ihminen joutuu jatkuvasti oppimaan uusia asioita ympäristöstään. Arkipäivän rutiineilla on sen sijaan päinvastainen vaikutus: ne auttavat ihmistä säästämään energiaa, koska rutiinit suoritetaan ikään kuin automaattiohjauksella. (Toffler 1972; Karvonen 2001.) Ei siis ole lainkaan yllättävää, että haastateltavien mielipiteet tulevaisuuden postin vastaanotosta eivät ole kaikilta osin vielä muotoutuneet ja sisältävät siten ehkä joitakin ristiriitaisuuksiakin: pyydettiinhän heitä ottamaan kantaa siihen, ovatko he valmiita siirtymään nykyisistä postin vastaanottoon liittyvistä rutiineista uusiin toimintatapoihin, joista kaikkia heillä ei ole ollut käytännössä vielä edes mahdollisuutta kokeilla (esim. digi-tv). Jotkut haastateltavat olivat myös itse tietoisia siitä, että heidän mielipiteensä kysytyistä asioista todennäköisesti muuttuvat teknologian kehityksen ja erilaisten laitteiden käytön yleistymisen myötä. Näin ollen on ilmeistä, että tulevaisuutta koskevien tarkkojen ennustusten tekeminen ihmisten mielipiteiden suhteen on äärimmäisen haasteellista. Tähän liittyen esimerkiksi Eero Pantzar (2000, 2) on todennut informaatioyhteiskunnan yleisen sekä siihen sisällytettävien ilmiöiden kehityksen ennakoimisesta, että muutoksen kiihtyvän tahdin tiedetään yleisesti vaikeuttavan tulevaisuuden ennustamista ja lyhentävän ennustamisen aikaperspektiiviä. Koska tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta, lähestymme käsillä olevaa aineistoa pääasiassa nykyhetken näkökulmasta. Siten seuraavissa alaluvuissa käsiteltävien mielipiteiden pohjalta pyritään luomaan kuvaa haastateltavien suhtautumisesta kysyttyihin asioihin nimenomaan aineistonkeruuhetkellä - muutama kuukausi ennen digitaalisten televisiolähetysten alkamista. Tämän yleiskuvan pohjalta voidaan tarkentaa käsitystä paperisen ja sähköisen viestinnän merkityksestä etenkin kotioloissa, 15 Mediahistoria-käsitteellä viitataan siihen kokemukseen, joka yksilöllä (tai ryhmällä) on erilaisten medialaitteiden ja -palveluiden käytöstä. Tästä kokemuksesta puhuttaessa tarkastelun kohteena voivat olla niin nykyhetken käyttöuseus kuin se, kuinka pitkään henkilö on kutakin laitetta/palvelua käyttänyt. Lisäksi myös esimerkiksi erilaisten käyttötarkoitusten sekä käytöstä saatujen kokemuksien (negatiiviset/positiiviset) tarkastelu kuuluu mediahistoria-käsitteen piiriin. 93

99 mutta myös kodin ulkopuolella eli arkielämässä yleensäkin. 16 Tätä asiaahan käsiteltiin myös edellisessä luvussa, mutta hieman erilaisesta näkökulmasta, pääpainon ollessa paperisessa postissa. Nyt siirrymme sen sijaan pohtimaan sähköistä viestintää ja sen roolia jokapäiväisessä elämässä. Näkökulmana on nimenomaan postin vastaanotto, ei siis niinkään sen lähettäminen. Tämä on syytä pitää mielessä haastateltavien mielipiteitä tarkasteltaessa, sillä ajatukset toisaalta postin vastaanoton ja toisaalta sen lähettämisen suhteen poikkeavat toisistaan merkittävästi. Esimerkiksi postin lähettämisen kohdalla haastateltavat pohtivat sitä, kuinka paljon vaivaa kirjeen lähettämisen eteen on nähtävä: se edellyttää kirjekuoren ja postimerkin hankkimista sekä kirjeen toimittamista postilaatikkoon. Vaivannäön lisäksi tämä kysyy myös sekä aikaa että rahaa, joten suhteessa nopeaan ja edulliseen/ilmaiseen 17 sähköpostin tai matkapuhelimesta lähetettävän tekstiviestin lähettämiseen paperisen kirjeen matkaan saattaminen on melkoinen urakka. Siten ei olekaan yllättävää, että Postin teettämien tutkimusten tulokset kertovat lähetettävien kirjeiden määrän jo vähenneen ja vähenevän edelleen lähivuosina (Digitoday ). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paperisen postin vastaanotosta ajateltaisiin samalla tavalla kuin sen lähettämisestä, sillä vastaanotetulla postilla on kuluttajien elämässä varsin toisenlaisia merkityksiä kuin lähetetyllä postilla. Vastaanotettava posti, toisin kuin lähetettävä, edellyttää usein sen käsittelyä tai taltioimista. Lisäksi tunnetasolla esimerkiksi paperisella postikortilla on erityisen positiivinen merkitys. (Ks. tarkemmin luku 5; Digitoday ) Postin vastaanotto on ihmisten arkeen olennaisesti kuuluva tapahtuma, johon liittyvät ja jota seuraavat monet varsin rutinoituneet toiminnot. Kuten edellisessä luvussa (luku 5) tuli esille, postin vastaanottoa seuraavat postityypistä riippuen esimerkiksi sen lukeminen ja lajittelu tai pois heittäminen. Näiden rutinoituneiden merkitysrakenteiden tarkastelun jälkeen on mielenkiintoista kysyä, miten kuluttajat kokevat kyseisten toimintojen sähköistymisen. Aiheen tarkastelun pohjalta on tarkoitus löytää vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä etuja ja haittoja on sähköisessä viestinnässä, kun sitä tarkastellaan postin vastaanottajan näkökulmasta? Minkälaisia erilaisia suhtautumistapoja ihmisillä on koskien sähköistä postin vastaanottoa? Minkälaiset tekijät ovat kuluttajille tärkeitä, kun heille tarjotaan uusia postin vastaanottoon käytettäviä viestintälaitteita ja palveluita sekä näiden mukanaan tuomia toimintamalleja? Miten eri päätelaitteisiin liitetyt mielikuvat vaikuttavat siihen, minkä tyyppistä viestintää niiden välityksellä ollaan valmiita vastaanottamaan? Keskeisten käsitteiden käytöstä mainittakoon sen verran, että käsitteillä sähköposti ja sähköinen posti on tässä työssä hieman toisistaan poikkeavat vaikkakin osittain päällekkäiset merkitykset. Sähköpostilla viitataan siihen sähköisen viestinnän muotoon, jota käydään perinteisten sähköpostiohjelmien välityksellä. Useimmiten päätelaitteena tällöin on tietokone, mutta se voi olla myös esimerkiksi kommunikaattori. Tämä siis vastaa arkikielessä esiintyvää sähköpostin merkitystä. Sähköinen posti sen sijaan pitää sisällään edellä mainitun sähköpostin lisäksi myös muun digitaalisessa muodossa tapahtuvan viestinnän. Toisin sanoen sähköisen postin kohdalla voidaan siis puhua kaikista niistä kotitalouteen saapuvista postityypeistä, joille tällä hetkellä on paperinen vastine. Näitä postityyppejä ovat muun muassa laskut, mainokset, verkkolehdet, kortit ja kirjeet. Eri postityyppien laajan kirjon ohella sähköinen posti pitää sisällään myös ajatuksen postin vastaanotosta eri päätelaitteiden (tietokone, mobiililaite, digi-tv) kautta. Siten myös mobiililaitteeseen lähetettävät kuva- ja tekstiviestit kuuluvat sähköiseen postiin. 6.2 Sähköisen postin vastaanotto Tässä luvussa tarkastellaan ensiksi (luku 6.2.1) kuluttajien mielipiteitä sen suhteen, mitä posteja he tulevaisuudessa haluavat vastaanottaa perinteisessä paperisessa muodossa sekä toisaalta sitä, mitä postityyppejä he olisivat valmiita vastaanottamaan sähköisessä muodossa. Myös syitä näihin mielipiteisiin pyritään valottamaan aineiston avulla. Lisäksi pohditaan muun muassa sitä, minkälaisia erilaisia suhtautumistapoja ihmisillä on koskien postin sähköistä vastaanottoa. Tämän jälkeen (luku 6.2.2) tarkastellaan hieman paperisten sanoma- ja aikakauslehtien erityistä asemaa kuluttajien arjessa sekä tämän aseman heijastumista heidän verkkolehtiä kohtaan suuntaamiinsa ajatuksiin. Lopuksi (luku 6.2.3) luodaan katse postin sähköistyvään tulevaisuuteen ja peilataan käynnissä olevaa muutosprosessia kuluttajien mielipiteisiin. Tätä lukua lukiessa on hyvä pitää mielessä, että haastattelurungon osassa, joka käsitteli siirtymistä sähköiseen postiin, ei vielä puhuttu eri päätelaitteista. Siten on todennäköistä, että monet haastateltavista ovat ajatelleen postin vastaanoton tapahtuvan tietokoneen välityksellä. Tämä luonnollisestikin vaikuttaa siihen, miten kysyttyihin asioihin on suhtauduttu. 16 Muuttuva Posti -tutkimuksessa aihetta lähestyttiin kotitalouden näkökulmasta. Kuitenkin aineisto kertoo postin vastaanottoon liittyvistä tekijöistä myös laajemmin (esim. työpaikoilla). 17 Esimerkiksi työpaikalla henkilökohtaisen sähköpostin lähettäminen on työntekijän näkökulmasta ilmaista ja kotoa lähetettäessäkin yksittäisen sähköpostin hintaa voitaneen pitää hyvin edullisena. 94

100 6.2.1 Suhtautuminen postin vastaanoton sähköistymiseen On selvää, että paperiseen postiin liitetyt mielipiteet ja tunteet 18 (ks. tarkemmin luku 5) vaikuttavat myös siihen minkälaisia postityyppejä kuluttajat haluavat tulevaisuudessa säilyttää paperisena sekä siihen, missä määrin ollaan valmiita siirtymään postin sähköiseen vastaanottoon. Taulukossa 6.1. on lueteltu niitä postityyppejä, joita haastateltavat toivoivat tulevaisuudessa voivansa vastaanottaa paperisena. Osa haastateltavista oli hyvin ehdottomia mielipiteidensä suhteen. He suorastaan vaativat, että tiettyjen postityyppien tulee edelleen saapua paperisessa muodossa. Sen sijaan suurin osa haastateltavista oli avoin uudenlaisille vaihtoehdoille myös nimeämiensä postityyppien kohdalla. He tosin toivoivat saavansa tietyt postityypit paperisena mutta arvelivat, että heidän mielipiteensä saattaa muuttua, jos esimerkiksi päätelaitteet kehittyvät luettavuutta edistävään suuntaan. Tarkasteltaessa näitä havaintoja suhteessa haastateltavien taustatekijöihin, voidaan todeta että niin sanottuja ehdottomia mielipiteitä omaavia kuluttajia ei voida erottaa muista haastatelluista mediahistorian tai muiden vastaavien taustatekijöiden perusteella. Sen sijaan ehdottomia mielipiteitä postin tulevaisuuden suhteen esitettiin silloin, kun oma mielipide pystyttiin selkeästi perustelemaan. Tällainen ehdoton ja perusteltu mielipide tulee ilmi esimerkiksi seuraavasta haastatteluotteesta: Onks sit jotain postia, mikä pitäis ehdottomasti pysyä paperisena? Nää täysin viralliset ja hyvin tärkeät tällaset niin kun, niin kun nyt esimerkiks vakuutuskirjat talolle, ja tota tälle muulle porukalle ja kaikki tämmöset, millä on todistusmahdollisuus, eli se et sä joudut näyttämään niitä jossain, et mul oli tämä näin, niin sellasta on pakko olla niin kun, ett pystyy pitämään sen kansiossa. Suurimmalla osalla haastatelluista kuluttajista ei kuitenkaan ollut näin loppuun asti pohdittuja mielipiteitä, vaan heidän vastauksensa olivat epävarmempia ja perustelut usein puuttuivat. Näiden haastateltavien kohdalla ehdottomia mielipiteitä postin säilymisestä paperisena ei esiintynyt, vaikka toivomuksia sen suhteen saattoikin olla. Yksittäisten postityyppien tarkastelu osoittaa, että lehdet niin sanoma- kuin aikakauslehdetkin ovat jonkinlaisessa Taulukko 6.1. Postityypit, jotka halutaan säilyttää paperisena. Postityyppi Lehdet (sis. sanomalehdet sekä aikakaus- ja sarjakuvalehdet) Viralliset kirjeet (sis. Kelan yms.viranomaistahojen kirjeet) Pankin kirjeet (sis. laskut, laskumuistutukset, tiliotteet jne.) Henkilökohtaiset kirjeet ja kortit Mainokset ja postimyyntiluettelot Perustelu tavan vuoksi mukaan otettavissa rentouttava miellyttävä helppolukuinen arkistoitava turvallinen virallinen arkistoitava helppo tutkiskella paperilla on todistusarvo palvelee konkreettisena muistutuksena esim. laskun maksamista varten turvallinen henkilökohtainen viestintä mukava saada paperisena voidaan säilyttää muistoesineenä visuaalisesti miellyttävä helppo lajitella miellyttävä ei haluta tukkia sähköpostilaatikkoa 18 Puhuttaessa paperiseen viestintään liittyvistä tunteista on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että myös sähköinen viestintä saa ihmiset käymään läpi laajan tunteiden kirjon ihastumisesta vihastumiseen (ks. esim. Bellamy & Hanewicz 1999). Tässä aineistossa tunteiden merkitys kuitenkin korostui nimenomaan suhteessa paperiseen postiin. Näyttääkin siltä, että paperisen postin kohdalla tunteet ovat keskeisemmällä sijalla kuin sähköisessä viestinnässä. 95

101 erityisasemassa (ks. tarkemmin luku 6.2.2). Niitä ei kovinkaan moni ollut halukas vastaanottamaan ainoastaan sähköisessä muodossa. Sen sijaan muiden postityyppien kohdalla haastatteluun osallistuneiden mielipiteissä oli enemmän hajontaa. Vaikuttaakin siltä, että tulevaisuuden postia koskevia mielipiteitä ei olla loppuun asti vielä pohdittu vaan niitä pohdittiin ehkä vasta ensimmäistä kertaa haastattelutilanteessa. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että jotkut haastateltavat esittivät kysytyistä asioista keskenään ristiriitaisiakin mielipiteitä ja että he yleensä ottaen olivat melko epävarmoja vastatessaan tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin. Seuraavassa aineistoesimerkissä tämä mielipiteiden epävarmuus on selvästi havaittavissa erään haastateltavan pohtiessa omaa halukkuuttaan vastaanottaa postikortit tulevaisuudessa sähköisessä muodossa. Sähköinen postikortti? Joo, se on ihan, on ihan ok ja ihan kiva saada. (Kortin sijaan?) Ää, tavallisen kortin sijaan? (Niin) Ää, en mä ny ihan, mä en, mä en osaa oikein kyllä sanoo siihen että, ett sähköiset postikortit on ihan kivoja ja sitten kun toi paperiposti tai kortit rupee oleen harvinaisempia niin se on ihan kiva sillon tällön saada niitä. Ett mä en oikein osaa sanoo että. Haastateltavien epävarmuudesta huolimatta aineiston pohjalta on mahdollista koota lista tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että jotkut postityypit halutaan edelleen vastaanottaa paperisena. Toisin sanoen voidaan todeta, että haastatellut kuluttajat halusivat vastaanottaa paperisena postityyppejä, joiden kohdalla toteutui yksi tai useampi seuraavista tekijöistä: 1. Halutaan viettää kauan aikaa ja/tai rentoutua postin parissa 2. Posti halutaan säilyttää tärkeiden papereiden arkistointi/muistoesine 3. Paperin ominaisuudet ovat keskeisiä postille esim. siihen halutaan tehdä merkintöjä tai sen halutaan toimivankonkreettisena muistutuksena 4. Visuaalisuus on keskeistä postille 5. Emotionaaliset tekijät paperisen version vastaanottaminen herättää positiivisia tunteita. Se, millä tavalla edellä mainitut tekijät ovat suhteessa eri postityyppeihin, vaihtelee kuluttajien henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Joillekin haastateltavista esimerkiksi mainosposti on rentouttavaa eli se halutaan edelleen vastaanottaa paperisena. Toiset taas eivät ole lainkaan kiinnostuneita mainoksista, jolloin ne todennäköisemmin ollaan valmiita vastaanottamaan sähköisenä. Monet haastateltavat kokivat kuitenkin, että sähköisessä muodossa vastaanotettuja mainoksia tulisi luettua vähemmän kuin paperisia mainoksia. Tämä siksi, että sähköiset mainokset on helpompi poistaa ja lisäksi tietokoneen ruudulta lukemista ei muutenkaan pidetty miellyttävänä. Mainostajien siis kannattaa tulevaisuudessa olla varuillaan antaessaan kuluttajille mahdollisuuden valita paperisen ja sähköisen postin välillä. Sähköinen vastaanottotapa saattaa joillekin olla keino suojautua liian suureksi kasvaneelta paperiselta postimäärältä, jolloin osa posteista mahdollisesti ohjataan sähköpostilaatikkoon helpottamaan postin käsittelyä ja johtaa ehkä tiettyjen postien lukematta jättämiseen. (Ks. lisää mainoksista luku 5.) Haastateltavien joukossa oli muutamia, jotka haluaisivat tulevaisuudessa edelleen vastaanottaa kaikki tai lähes kaikki postit paperisessa muodossa. Näiden kuluttajien yhteisenä nimittäjänä oli vähäinen tai olematon sähköisen viestinnän tuntemus sekä lyhyt sähköpostin käyttökokemus. Eräs heistä keski-ikäinen työssäkäyvä nainen ei käyttänyt sähköpostia lainkaan ja toivoi ettei hänen tulevaisuudessakaan tarvitsisi ryhtyä sähköpostin käyttäjäksi. Muutamista erityisen kielteisistä mielipiteistä huolimatta haastateltavat toivat kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin monipuolisesti esille sekä sähköpostin hyviä että huonoja puolia. Hyvien puolien nimeäminen on ollut Kuluttajatutkimukset-hankkeen aikaisempien tutkimusten yhteydessä haastatelluille kuluttajille yleensä ottaen helppoa. Sähköisen postin negatiivisten ominaisuuksien eritteleminen sen sijaan on ollut vaikeampaa. Esimerkiksi vuonna 1998 tehtyyn tutkimukseen osallistuneet informantit eivät vielä juurikaan osanneet keskustella sähköpostin varjopuolista (Liikkuvan käyttäjän kuvallinen viestintä Wireless imaging, 1998). Eräs kyseiseen tutkimukseen osallistunut haastateltava luonnehti tuolloin suhtautumistaan sähköpostiin seuraavalla tavalla: sähköposti on näppärä yhteydenpitoväline. On erittäin nopea ja kätevä, ja se on halpa siihen nähden, kuinka paljon sillä saa informaatiota kulkemaan. Tosi nopeesti. Liitetiedostona voi pistää pitkiäkin tekstejä ja kuvia, isoja kuvia. (Emt.) Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja sähköpostin vakiintuneen käytön myötä myös kyseisen viestintätavan ei-toivotut ominaisuudet ovat tulleet monille kuluttajille etenkin sähköpostin aktiivikäyttäjille valitettavan tutuiksi. Esimerkiksi pelko kasvokkain tapahtuvien (face-to-face) kommunikointitilanteiden vähenemisestä on sähköpostin haittapuoli. Tämä siksi, että sähköinen viestintä tuntuu vähentävän ihmisten tapaamista, koska niin moni asia voidaan hoitaa nopeammin lähettämällä sähköposti tai esimerkiksi tekstiviesti. Sähköpostin ei kuitenkaan koeta ajavan samaa asiaa kuin ihmisten kohtaaminen kasvotusten, sillä tietokoneen välityksellä käytävä kommunikaatio on haastateltavien mielestä persoonatonta, vaikkakin juuri tämä persoonattomuus joissakin tilanteissa myös helpottaa kommunikointia esimerkiksi vieraiden ihmisten kanssa. Postin vastaanottoa ajatellen haastateltavat pitivät sähköpostin etuna sitä, että sen avulla vastaanottaja voidaan tavoittaa jopa helpommin ja nopeammin kuin puhelimella. Ylipäätään sähköpostin koettiin lisänneen ja helpottaneen yhteydenpitoa niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. 96

102 Kuitenkin on huomattava, että sähköpostin hyödyt keskittyivät nimenomaan henkilökohtaiseen joko viralliseen (esim. työasiat) tai epäviralliseen viestintään. Siten muiden postityyppien kohdalla haastateltujen kuluttajien näkemykset poikkesivat edellä mainituista positiivisista mielipiteistä. Esimerkiksi mainospostit ja erilaisilta sähköpostilistoilta tulevat viestit koettiin suuren postitulvan keskellä joskus turhauttaviksi ja kiireen keskellä ne jäivät ensimmäisenä lukematta. Mitä puolestaan tulee tärkeisiin virallisiin posteihin, kuten esimerkiksi raha-, vakuutus- ja veroasioihin liittyviin posteihin, niiden vastaanottamisesta sähköisessä muodossa haastatelluilla ei vielä ollut kokemusta. Ajatus tärkeiden postien muuttumisesta sähköiseen muotoon sai kuitenkin hyvin varautuneen vastaanoton, koska sähköisen postin kohdalla tietoturvasta huolehtimisen koettiin olevan vaikeampaa kuin perinteisen paperisen postin kohdalla. Näin tästä aiheesta puhuu eräs haastateltava, jolle sähköinen viestintä oli erittäin tuttua ja keskeinen osa jokapäiväistä elämää:...siis niin paljon nää vie bitti-taivaaseen tavaraa, vaikka mitä tekisit niin siell menee ykköset ja nollat sekasin niin sitten on kusessa ja voi olla ihan mitä vaan tai. Ne ei oo mitenkään idioottivarmoi noikaan pankkien jutut. Tietotekniikan sisältämät epävarmuustekijät johtivatkin monien kohdalla siihen, että vaikka normaaliin sähköpostiliikenteeseen nykyisellään hyvin pitkälti luotettiinkin, ajatus entistä tärkeämpien postien siirtymisestä sähköiseen muotoon ei kuitenkaan houkutellut. Toisin sanoen tärkeistä, virallisista postityypeistä puhuttaessa tuli esille, että kuluttajat pitävät paperista postia luotettavampana kuin sähköistä postia. Tietoteknisten epävarmuustekijöiden, kuten tietoturva-asioiden ja viestin perille menon varmuuden ohella sähköisen postin luotettavuutta vähensi se, että sähköinen viestintä ei ole samalla tavalla virallista ja dokumenttiluonteista 19 kuin paperinen posti. (Ks. lisää paperisen viestinnän turvallisuudesta luku 5.) Tässä kohtaa onkin pidettävä mielessä, että riippuen postityypistä sähköiseen viestintään liitettiin erilaisia mielikuvia. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, minkälaisia postityyppejä kuluttajat ovat tulevaisuudessa kiinnostuneita vastaanottamaan sähköisessä muodossa. Taulukossa 6.2. on lueteltu ne postityypit, joita haastateltavat ajattelevat tulevaisuudessa olevansa valmiita vastaanottamaan sähköisessä muodossa. Lisäksi taulukkoon on kirjattu haastatteluissa esiin nousseita perusteluita näille mielipiteille sekä joitakin tarkennuksia esille tuotuihin seikkoihin. Tarkennuksilla tässä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että jotkut haastateltavat ovat asettaneet tiettyjä ehtoja sille, minkä tyyppiset postit voisivat tulla sähköisenä (esim. viralliset kirjeet, mutta ainoastaan lyhyet sellaiset). Tarkennuksia lukiessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikki haastateltavat eivät välttämättä ole asiasta samaa mieltä vaan näitä tarkennuksia on esittänyt vain osa heistä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että helppous ja nopeus olivat keskeisiä asennoitumiseen vaikuttavia tekijöitä. Pääosin juuri sähköisen viestinnän helppouden ja nopeuden vuoksi jotkut postityypit oltiin valmiita vastaanottamaan sähköisesti. Näin ollen näiden tekijöiden voidaan nähdä olevan tärkeimmät hyötynäkökohdat kuluttajan kannalta sähköisen postin vastaanotossa. Sen sijaan esimerkiksi edellä mainitut tietoturvaongelmat vaikuttivat jonkin verran siihen, että tiettyjen postien sähköiseen vastaanottoon suhtauduttiin epäröiden. Tarkasteltaessa edellä mainittuja mielipiteitä tulevaisuuden sähköisen postin osalta voidaan havaita, että kuluttajien suhtautumista voidaan lähestyä käsiteparin aktiivinen passiivinen kautta. Toisin sanoen osa haastateltavista oli innostuneempia (l. aktiivisemmin suhtautuvia) postin vastaanottoon liittyvien uudistusten suhteen kuin toiset, joiden suhtautumista teknologian kehitykseen voidaan luonnehtia passiiviseksi. Passiivisesti suhtautuvilla viittaan tässä sellaisiin kuluttajiin, jotka ovat valmiita mukautumaan esimerkiksi uusiin laitteisiin, kun ne tulevat osaksi heidän arkeaan, mutta he eivät mitenkään innokkaasti odota tai toivo saavansa kyseisiä laitteita esimerkiksi koteihinsa. Tarkasteltaessa lähemmin näitä kahta ryhmää aktiivisesti sekä passiivisesti (muttei kuitenkaan kielteisesti) muutokseen suhtautuvia voidaan tuoda esille seuraavanlaisia seikkoja: postin vastaanotossa tapahtuviin muutoksiin passiivisen myönteisesti suhtautuvat henkilöt olivat todennäköisemmin tietotekniikkakokemuksen suhteen vielä noviiseja. Toisin sanoen heillä oli kokemusta sähköpostin ja internetin käytöstä melko lyhyeltä ajalta ja/tai näiden tietoteknisten sovellutusten käyttöuseus oli heidän kohdallaan melko harvaa tai keskinkertaista. Lisäksi heidän kohdallaan tuli useimmin esille erityinen mieltymys perinteiseen paperiseen viestintämuotoon. Innostuneesti postin vastaanoton sähköistymiseen suhtautuvat haastateltavat omasivat sen sijaan todennäköisemmin pitkän tai kohtalaisen pitkän tietotekniikan käyttökokemuksen. 20 Monet heistä käyttivät sekä internetiä että sähköpostia usein, jopa päivittäin tai useita kertoja päivässä. Näiden haastateltavien ajatuksissa esiintyi innovatiivinen suhtautuminen teknologian kehitykseen ja sähköisen viestinnän uskottiin voivan tuoda helpotusta joidenkin postien lukemiseen tai käsittelyyn. Toisaalta heidän näkemyksensä sähköisestä viestinnästä oli myös kriittinen he erittelivät tarkasti tietotekniikan hyötyjä ja haittoja. Passiivisen myönteisesti suhtautuvia henkilöitä oli aineistossa innos- 19 Dokumentti = asiakirja, asiapaperi, todistuskappale, todiste (ks. lähteet: Nykysuomen sivistyssanakirja 1994). 20 Kuluttajatutkimukset-hankkeen aikaisemmassa kvantitatiivisessa (N=1647) tutkimuksessa (ks. Pihlajamäki 1999, 109) on tullut esille, että ylipäätään tietotekniikkaan kohdistuva positiivinen suhtautuminen voidaan selittää pitkälti kokemuksen määrällä. 97

103 Taulukko 6.2. Postityypit, jotka ollaan valmiita vastaanottamaan sähköisenä. Postityyppi Perustelu Tarkennus Mainokset ja postimyyntiluettelot Viralliset kirjeet (sis. Kelan yms. viranomaistahojen kirjeet) Pankin kirjeet (sis. laskut, tiliotteet) Työpostit Henkilökohtaiset kirjeet ja kortit Lehdet (sis. sanomalehdet, yritysten jäsenlehdet) helpompi poistaa paperijätteen määrä vähenee helpompilukuinen näkövammaisille (voidaan suurentaa) edullisempi lähettäjälle helpottaa laskujen maksamista internetissä helpompi säilyttää nopea työpaikalla on mahdollisuus lukea sähköpostia halpa kätevä nopea halutaan sähköisenä, koska itsekin lähetetään sähköisessä muodossa ainoastaan itse valittu mainonta ainoastaan lyhyet kirjeet ne, joita ei tarvitse arkistoida jos tietoturvasta on huolehdittu - - kortit ainoastaan silloin, jos paperinen versio ei olisi millään tavalla erityisen näköinen - jos lukemiseen ei käytetä paljon aikaa sanomalehti ainoastaan siinä tapauksessa, että sitä varten kehiteltäisiin siirrettävä lukulaite Uutiskirjeet - ainoastaan lyhyet tuneesti suhtautuviin nähden enemmistö. Näin ollen passiivinen, mutta kuitenkin muutoksiin sopeutumisvalmis mielipide edustaa tutkimuksessa valtavirran näkemystä. Taulukko 6.3. Suhtautuminen postin sähköiseen vastaanottoon. Edellä esitellyn kahden suhtautumistavan ohella aineistossa esiintyi pieni joukko erityisen negatiivisesti sekä toisaalta välinpitämättömästi postin vastaanoton sähköistymistä koskevaan kysymykseen suhtautuvia. Nämä neljä suhtautumistapaa voidaan kuvata alla olevalla nelikentällä (ks. taulukko 6.3) seuraavanlaisten tarkennusten kera: Myönteiset Kielteiset Aktiiviset Innostuneet Vastustajat Passiiviset Mukautujat Ei-kiinnostuneet Aktiivinen suhtautumistapa postin sähköiseen vastaanottoon Innostuneet näkevät postin vastaanoton sähköistymisessä monia hyötynäkökohtia, vaikka he osaavatkin suhtautua myös kriittisesti tietoteknisiin uudistuksiin. He ovat tietotekniikan aktiivisia käyttäjiä ja tutustuvat uusiin laitteisiin mielellään. Vastustajien suhtautuminen postin sähköistymiseen on negatiivinen. He ovat valmiita toimimaan aktiivisesti säilyttääkseen kaiken tai lähes kaiken postin paperisessa muodossa esimerkiksi kieltäytyen kokonaan käyttämästä uusia viestintämuotoja. Tietotekniikan käyttötaidot ovat heillä heikot tai olemattomat. Passiivinen suhtautumistapa postin sähköiseen vastaanottoon Mukautujat ovat valmiita mukautumaan postin vastaanotossa tapahtuviin muutoksiin, vaikka he eivät niitä aktiivisesti toivo tai odota. Tietotekniikan käyttökokemus on kuitenkin heidän kohdallaan kohtalaista tai heikohkoa. Ei-kiinnostuneet suhtautuvat postin sähköistymiseen negatiivisesti, kuten vastustajatkin, mutta he eivät ole kiinnostuneet henkilökohtaisesti ottamaan kantaa asian puolesta vaan mieluummin jäävät keskustelussa taka-alalle. Myös heidän kohdallaan tietotekniikan käyttötaidot ovat heikot tai olemattomat. 98

104 Kun pohditaan tarkemmin vastustajien ja ei-kiinnostuneiden asemaa tämän päivän viestintäkulttuurissa, voidaan todeta sen olevan melko ongelmallinen. Vaikuttaa siltä, että näin suhtautuvat kuluttajat eivät ole päässeet juuri lainkaan mukaan uuteen viestintäkulttuuriin, mikä on asettanut heidät marginaaliseen asemaan suhteessa valtaväestöön, joka ainakin jossakin määrin on opetellut uusien viestintälaitteiden ja palveluiden (esim. matkapuhelin, sähköposti) käyttöä. Marginalisoitunut ryhmä sen sijaan on jäänyt uusien viestinnällisten taitojen omaksumisessa jälkeen valtaväestöstä huomaten kuitenkin samalla, että kehityksen ratas on vääjäämättä pyörähtänyt eteenpäin. Ei siis liene lainkaan yllättävää, että yrittäessään selvitä arkisista kommunikaatiotilanteista lähes pelkästään perinteisiä viestintätapoja hyödyntäen vastustajat saattavat kokea stressiä ja ärtymystä sekä ei-kiinnostuneet haluavat vetäytyä kokonaan syrjään aihetta koskevasta keskustelusta. Nämä tuntemukset ovat tyypillisiä tulevaisuusshokille, josta jo luvun alussa puhuttiin. Päivittäisten rutiinien nopeat muutokset jotka tulevaisuusshokkia aiheuttavat pitävät sisällään myös postin vastaanottoon ja lajitteluun liittyvät päivittäin toistuvat, tutut käytännöt, joita edellä on käsitelty (ks. luku 5). Näiden rutiinien muuttuminen aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia kuin jos joutuisi vieraaseen ympäristöön, vieraiden tapojen ja perinteiden pariin. Siten myös tulevaisuusshokki ilmiönä voidaan rinnastaan kulttuurishokkiin (ks. Toffler 1972, 20-21; Karvonen 2001). Miten vastustajia ja ei-kiinnostuneita sitten voidaan auttaa tulemaan sinuiksi koko ajan kehittyvän, uuden viestinnällisen todellisuuden kanssa? Tämä kysymys on laaja ja monia osa-alueita kattava yhteiskuntapoliittinen asiakokonaisuus. Ensinnäkin on hyvä pitää mielessä, että vaikka ihmisille tarjottaisiinkin nykyistä paremmat mahdollisuudet esimerkiksi internetin käyttöön, kaikki eivät tästä huolimatta ole kiinnostuneita ryhtymään internetin käyttäjiksi. Toisin sanoen kuluttajilla on tulevaisuudessakin oltava vapaus valita, käyttävätkö he tietokonetta vai eivät (Helsingin Sanomat 2001). Siten kaikkia palveluita ei voida siirtää verkkoon, eikä kaikkien ihmisten voida olettaa haluavan opetella tietotekniikkataitoja, vaan kansalaisten tasavertaisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa palveluja tulee saada yhtälailla niin tietokoneen välityksellä kuin sitä ilmankin (emt., vrt. Viherä 2001). Näiden palveluiden takaamisella voidaan kenties edistää joidenkin erityisen negatiivisesti tai välinpitämättömästi tietoteknisiin muutoksiin suhtautuvien ihmisten turvallisuuden tunnetta ja luottamusta siihen, että myös tulevaisuudessa he voivat halutessaan pitäytyä hyviksi kokemissaan perinteisissä viestintämuodoissa ilman, että se johtaa yhteiskunnasta syrjäytymiseen. Toisaalta taas osa tällä hetkellä negatiivisesti sähköisen postin vastaanottoon suhtautuvista olisi todennäköisesti kiinnostuneita kartuttamaan tietoteknistä osaamistaan ja lisäämään niiden käyttöuseutta, jos heillä olisi siihen nykyistä paremmat mahdollisuudet. Tällöin olisi todennäköistä, että myös heidän suhtautumistapansa pikku hiljaa kehittyisi myönteisempään suuntaan (vrt. Pihlajamäki 1999, 109). Tarvittavat laitteet ja palvelut eivät kuitenkaan vielä ole tasapuolisesti kaikkien saatavilla etenkään vapaa-ajalla, koska monilla on edelleen mahdollisuus internetin käyttöön ainoastaan työ- tai opiskelupaikalla. 21 Lisäksi kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää kyseisiä palveluja lainkaan ja monilta myös puuttuvat tarvittavat tietotekniikan perustaidot. Keskisuomalaisessa julkaistun artikkelin mukaan arviolta 1,5 miljoonalta suomalaiselta puuttuvat sekä tietotekniikan perustaidot että mahdollisuus välttämättömien välineiden käyttöön (Keskisuomalainen 2001). Tässä kohtaa on myös pidettävä mielessä tietynlainen marginalisoitumisen kasaantuminen. Tällä tarkoitan sitä, että tietotekniikan käyttömahdollisuuksista osattomaksi jääneet saattavat olla myös jollakin muulla tavalla yhteiskunnallisesti marginalisoituneita. Kuluttajatutkimukset-hankkeet raportissa Internet suomalaisten arjessa Pihlajamäki (1999, 106) esittää, miten esimerkiksi työttömyys oli kvantitatiivisen aineiston (n=1647) mukaan erityisen yleistä internetin (sis. sähköpostin ja www-sivujen käytön) ei-käyttäjien kohdalla. Näin ollen tietotekniseen marginalisoitumiseen pureutuminen näyttäytyy entistä tärkeämpänä haasteena, koska sen kautta päästään lähestymään myös muita keskeisiä yhteiskunnallisia ongelmia Paperiset sanoma- ja aikakauslehdet suhteessa verkkolehtiin Kuten edellä on tullut esille, paperisilla sanoma- ja aikakauslehdillä oli haastatelluille erityinen merkitys, koska hyvin harva oli kiinnostunut vastaanottamaan lehdet ainoastaan sähköisessä muodossa. Toisin sanoen paperisen version koettiin olevan selkeästi ylivoimainen verrattuna sähköiseen lehteen. Tämä oli vallitseva mielipide sekä niiden kuluttajien keskuudessa, joilla oli jo kokemusta sähköisistä lehdistä että niiden kohdalla, jotka eivät olleet niitä koskaan lukeneet. Verkkolehtiin liitetyistä suhteellisen negatiivisista mielipiteistä huolimatta jotkut haastatelluista olivat kiinnostuneita ajatuksesta, että he paperisen lehden luvun lisäksi lukisivat lehtiä myös internetistä. Lisäksi jotkut haastateltavista toivat esille, että he voisivat lukea niin sanottua toissijaista sanomalehteä verkosta ja ensisijaista sanomalehteä puolestaan paperisena versiona. Muutama heistä toimikin jo edellä mainitulla tavalla. He olivat yhden sanomalehden tilaajia ja lukivat toista sanomalehteä internetistä. Siten tulevaisuuden lehden luku saattaa hyvinkin koostua molempien lehtien sekä paperisen että sähköisen lukemisesta, koska kumpikaan ei ole korvattavissa toisella. Toisin sanoen molemmilla lehtityypeillä nähdään ole- 21 Kuluttajatutkimukset-hankkeen kvantitatiivisen aineiston (2001) mukaan 31 % (n=1911) suomalaisista kotitalouksista ei omista lainkaan tietokonetta ja internet-yhteys on ainoastaan 51 % kotitalouksista. 99

105 van oma käyttötarkoituksensa sekä omat hyvät ja huonot puolensa. Kuluttajat kokivat paperisten lehtien keskeisimmiksi eduiksi helpomman selattavuuden, mukaan otettavuuden, kosketeltavuuden, ekologisuuden (ts. paperin säästymisen) ja sen, että siihen oltiin totuttu. Sähköisten lehtien merkittävimmiksi hyötynäkökohdiksi puolestaan koettiin muun muassa niiden nopea päivittyvyys, nopealukuisuus, edullisuus (ts. verkkolehdet ovat usein ilmaisia) sekä arkistoitavuus. Esille tulleet sekä sähköisten että paperisten lehtien edut olivat pitkälti samoja kuin Kuluttajatutkimuksethankkeen aikaisemmassa verkkomediaa käsittelevässä tutkimuksessa (Verkkomedia ihmisten arjessa 1999). Siten näitä tekijöitä voidaankin hyvällä syyllä pitää toisaalta verkkolehtien ja toisaalta perinteisten paperisten lehtien vahvimpina ominaisuuksina. Paperisten lehtien hyvien ominaisuuksien ohella niiden erityinen asema perustuu kuitenkin lehtien vakiintuneisiin merkityksiin kuluttajien arjessa. Toisin sanoen paperiset lehdet liitettiin useimmiten rentoutumiseen ja miellyttäviin vapaa-ajan hetkiin kun taas sähköisen version lukeminen assosioitiin helposti työhön liittyväksi aktiviteetiksi, koska haastateltavat olivat tottuneet käyttämään tietokonetta ja internetiä päivittäin työpaikalla. Tähän kytkeytyvät myös eri päätelaitteisiin liitetyt mielikuvat, joita käsitellään tarkemmin tämän luvun loppupuolella. Puhuttaessa lehtiin liitetyistä merkityksistä on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että merkitykset eivät yksinomaan ohjaile ihmisten lehden lukua. Sen sijaan erityisesti paperisen lehden lukeminen on arkipäivään liittyvä rutiini, jonka laajemmat merkitykset tulevat esille ainoastaan niitä pohdittaessa. Siten lehteen tartutaan päivittäin sen kummemmin asiaa problematisoimatta tai taustalla olevia merkityksiä aktiivisesti pohtimatta. Verkkolehdet eivät ole vielä samalla tavalla löytäneet paikkaansa kuluttajien arjessa kuin paperinen lehti. Haastateltaviemme kohdalla tämä näkyi yksinkertaisesti siinä, että he eivät olleet aktiivisia sähköisen lehden lukijoita. Suurin osa haastateltavista ei lukenut verkkolehtiä lainkaan tai he lukivat niitä ainoastaan satunnaisesti. Muutamilla tutkimukseen osallistuneista oli sen sijaan tapana lukea joitain tiettyjä lehtiä useimmiten iltapäivälehtiä tai Helsingin Sanomia päivittäin esimerkiksi työpaikalla. Haastateltujen lukutottumukset edustavat siten tyypillistä sähköisten lehtien käyttöä. Taloustutkimuksen hiljattain tekemä verkkolehtitutkimus raportoi, että vuotiaista suomalaisista ainoastaan noin joka neljäs (24 %) on lukenut sähköisiä lehtiä viimeisen kuukauden aikana (ks. esim. Digitoday ). Nuorten keskuudessa verkkolehdet tosin olivat suositumpia kuin vanhempien kuluttajien keskuudessa: vuotiaista 39 prosenttia, mutta vuotiaista vain 11 prosenttia oli lukenut verkkolehtiä viimeisen kuukauden aikana. (Emt.) Sähköisen ja paperisen lehden yhteiselo kuluttajien arjessa edellyttää kuitenkin sitä, että myös sähköisen lehden lukemisesta kehittyy vastaavanlainen rutiininomainen toiminto kuin minkälaiseksi paperisen lehden lukeminen on vuosikymmenien saatossa muotoutunut. Tämä siksi, että vanhojen rutiinien hitaan muuttumisen on havaittu olevan yksi uusien laitteiden ja palveluiden käyttöä vähentävä tekijä (esim. Turpeinen 1998, 57). Rutiinin kehittyminen verkkolehden kohdalla puolestaan edellyttää sähköisen lehden suosion kasvua: uusi lukurutiini voi syntyä ainoastaan silloin, jos sähköinen lehti otetaan satunnaiskäytöstä päivittäiseen (tai lähes päivittäiseen) käyttöön Pohdintaa: paperia vai bittejä? Pohdittaessa haastateltavien halukkuutta vastaanottaa tulevaisuudessa posti sähköisessä muodossa näyttää siltä, että suurin osa haastateltavista oli kiinnostuneempia vastaanottamaan sähköisenä sellaisia posteja, joiden parissa he eivät vietä paljoa aikaa. Se, mitä posteja nämä olivat, vaihtelee henkilökohtaisten mieltymysten ja tapojen mukaan, kuten edellä jo on tullut esille. Siten yksittäisiä posteja ei voida tämän tutkimuksen perusteella osoittaa joko säilytettäväksi paperisena tai muutettavaksi sähköiseen muotoon. Tämä tulee jo ilmi siitäkin, miten taulukoissa 6.1 ja 6.2 luetellut postit ovat keskenään päällekkäisiä. Kuitenkin on huomioitava, että edellä mainituissa taulukoissa esitetyt perustelut ovat pitkälti toisistaan poikkeavia. Toisin sanoen kuluttajat perustelevat postin säilyttämistä paperisena sekä sen muuttamista sähköiseen muotoon toisistaan poikkeavilla tekijöillä eli perinteisen paperisen postin ja sähköisen postin kohdalla sekä edut että haitat ovat pääosin erilaisia. Tiivistetysti tämän eron voisi ilmaista sanomalla, että kuluttajien mielestä paperinen posti on mukavaa, rentouttavaa sekä (tieto)turvallista, kun taas sähköinen posti on nopeaa ja käytännöllistä. Koska paperisen ja sähköisen postin vastaanotto poikkeavat ominaisuuksiltaan niinkin selvästi kuin edellä on tullut esille, voidaan todeta, että kumpikaan viestintämuoto ei varmasti pysty täysin korvaamaan toista. Siten paperisen ja sähköisen postin kombinaatio voi hyvinkin tulevaisuudessa olla se vaihtoehto, jonka avulla kuluttajia voidaan parhaiten miellyttää. Toisin sanoen haastatteluissa esiin tulleet seikat viittaavat siihen suuntaan, että kuluttajia tulevaisuudessa todennäköisesti puhuttelee sellainen vaihtoehto, jossa he voisivat valita ja yhdistellä itselleen sopivalla tavalla sekä perinteisiä paperisia että sähköisiä versioita saapuvista posteista. Näin he voisivat kokea voivansa säilyttää paperin hyväksi havaitut ominaisuudet edelleen osana arkeaan. Uutena tekijänä jokapäiväiseen elämään tarjottaisiin niitä hyviä ominaisuuksia, joita sähköinen posti voi tuoda tullessaan. Uudistus tulisi toteuttaa kuitenkin sillä tavalla, että kuluttajilla olisi mahdollisuus minimoida ne tekijät, jotka he kokevat sähköisessä postissa kielteisiksi. Paperisen ja sähköisen postin yhdistäminen ei ole mikään uusi ajatus. Siitä on puhuttu ja kirjoitettu aiemminkin ja paperin sekä bittien osittainen yhdistäminen on nykyään jo arkipäivää, vaikkakin toistaiseksi vielä melko harvinaista. Käytännössä paperisen ja sähköisen postin vastaanotto 100

106 voidaan toteuttaa joko niin, että eri postit ovat eri muotoisia toiset paperisia, toiset sähköisiä tai sitten sama posti voi elinkaarensa aikana muuttua sähköisestä paperiseen tai päinvastoin. Ensinnä mainittu yhdistämistapa on jo Suomessa laajasti käytössä, vaikka suurin osa kotitalouksien posteista edelleen saapuukin paperisessa muodossa. Tätä nykyä kuitenkin erityisesti työpaikoilla ollaan siirrytty viestintäkäytäntöihin, joissa paperia ei enää aina käytetä. Etenkin monissa yrityksissä tärkeitäkin asioita hoidetaan joskus ainoastaan sähköpostin välityksellä, jolloin erilaisten tapahtumakulkujen arkistoiminen voi jäädä kokonaan hoitamatta. Jälkimmäinen sähköisen ja paperisen postin yhdistämistapa, niin sanottu hybridiposti puolestaan ei ole vielä kovin suosittu, vaikka kokeiluja senkin tiimoilta on jo käynnistetty (vrt. esim. epostikortti ja ekirje, 22 ks. www. posti.fi). Esimerkiksi Nikali (1998, 161) esittää, että postit voisivat etsiä uusia hybridiajatusta hyödyntäviä ratkaisuja kirjeenvälitystoiminnalle. Eräs tällainen ratkaisu voisi hänen mukaansa olla sähköpostiosoitteen tarjoaminen kaikille kuluttajille. Tällöin kaikki ne, joilla olisi sähköpostin vastaanottoon tarvittavat laitteet ja palvelut käytössään, voisivat vastaanottaa myös postin toimittamia kirjeitä (esim. laskuja) sähköisesti. Toisaalta niille, joilla näitä laitteita ja palveluita ei olisi käytössään, tarjottaisiin Nikalin ehdotuksen mukaan mahdollisuus käyttää postitoimistoon tätä tarkoitusta varten hankittuja tietoteknisiä varusteita ja esimerkiksi tulostaa sähköisesti vastaanotettu posti paperille. Nikalin ajatus onkin saanut postissa tuulta siipiensä alle, sillä päivätty uutinen postin kotisivuilla (ks. kertoo, että Posti alkaa tarjota kuluttajille sähköpostipalvelua. (ks. myös Digitoday ). Toisin sanoen Postilta voivat nyt todellakin kaikki suomalaiset saada itselleen sähköpostiosoitteen, jonka avulla asiakas voi vastaanottaa sähköisesti muun muassa tiettyjen yritysten ja yhteisöjen hänelle osoittamaa henkilökohtaista postia, kuten esimerkiksi laskuja, asiakaskirjeitä ja palkkatositteita. Tämä sähköpostipalvelu on osa internetissä toimivaa palvelukanavaa Netpostia jonka kautta voi myös lähettää epostikortteja ja ekirjeitä, jotka kuluttaja kirjoittaa omalla päätteellään ja lähettää Postille, joka puolestaan toimittaa ne paperisena vastaanottajan postiosoitteeseen. Edellä esitetyn kaltaiset hybridikirjeet ja -kortit sekä kuluttajien mahdollisuus tärkeän postin sähköiseen vastaanottoon ovat ajatuksena mielenkiintoisia ja voivat tämän tutkimuksen perusteella palvella varsin hyvin kuluttajien tulevaisuuteen liittyviä toiveita, kunhan vain valinta niiden käyttöönotosta säilytetään heillä itsellään. Tässä kohtaa on myös oleellista huomioida tietoturvaan liittyvät seikat, jotka kuten edellä on tullut esille huolettavat kuluttajia tärkeiden postien sähköisen vastaanoton kohdalla. Posti onkin uudesta palvelustaan tiedottaessaan korostanut juuri sen tietoturvallisuutta. Tämän luulisi edistävän palvelun käyttöönottoa, koska kuluttajat voivat kokea, että heidän tarpeensa on huomioitu. Edellisten seikkojen ohella hybridipalvelujen toteutuksessa olisi otettava tarkasti huomioon erilaiset marginaaliryhmät, joilla ei välttämättä ole taloudellisia mahdollisuuksia omien laitteiden hankintaan ja toisaalta kulkeminen postitoimistolle palvelujen luokse voisi muodostua esteeksi niiden käytölle. Lisäksi on edelleen pidettävä mielessä jo aikaisemmin esille tuotu kuluttajaryhmä, joka ei ole kiinnostunut ryhtymään lainkaan tietotekniikan käyttäjäksi. Tästä syystä onkin hyvä, että Postin Netposti-palvelu näyttää ainakin alkuvaiheessaan perustuvan vapaaehtoisuuteen, eikä siten vähennä muita perinteisiä postipalveluja. Toisaalta uudistuksen yhteydessä ei vielä ole puhuttu esimerkiksi tietokoneiden osoittamisesta postitoimistoissa niiden käyttöön, joilla ei muuten ole mahdollisuutta hyödyntää internetpohjaisia palveluita. Siten kuluttajat on asetettu eriarvoiseen asemaan postipalvelujen suhteen, mutta toivottavasti uudistusten edetessä myös tämä epäkohta tullaan korjaamaan. Kaiken kaikkiaan uusien palvelumallien muotoileminen kotitalouksien postin vastaanoton kohdalla on todellinen haaste, koska kyseessä on ihmisten jokapäiväiseen elämään keskeisesti liittyvä ja sen kulkuun vaikuttava tekijä, joka myös jakaa kuluttajien mielipiteet. Tästä huolimatta nyt käynnistetyt uudistukset kirjeenvälitystoiminnassa ovat välttämättömiä ottaen huomioon viestinnän sähköistymisen vaikutukset esimerkiksi lähetettävien kirjeiden määrään. On nimittäin arvioitu, että välitettävien paperisten kirjeiden määrää putoaa 2000-luvun loppuun mennessä samalle tasolle kuin mitä se oli 1900-luvun puolivälissä (Nikali 1998; ks. myös Digitoday ). Näin ollen sähköistyminen tulee tavalla tai toisella lisääntymään myös kotitalouksien postin vastaanoton kohdalla. 6.3 Postin vastaanotto eri päätelaitteiden kautta Edellä on tarkasteltu kuluttajien mielipiteitä koskien postin sähköistä vastaanottoa sekä suhteessa eri postityyppeihin että laajemmin postin sähköiseen vastaanottoon ylipäätään. Näiden asenteiden ja ajattelutapojen tarkastelu luo pohjaa tässä luvussa käsiteltäville asioille, jotka koskevat sähköisen postin vastaanotossa käytettäviä päätelaitteita 23. Päähuomion kohteena ovat digitaalinen televisio, tietokone ja mobiililaite. Viimeisessä luvussa (luku 6.4) esitän joitakin kokoavia huomioita sekä pohdintaa päätelaitteiden edellytyksistä erilaisissa arkielämän konteksteissa (työ- vs. vapaa-aika) sekä ajatuksia päätelaitteiden ja eri medioiden käytöstä tulevaisuudessa. 22 Ekirje ei ole enää mikään uusi keksintö. Se tuotiin Suomessa markkinoille jo 1980-luvulla. Ks. lisää aiheesta tämän julkaisun luvussa Päätelaitteilla tässä tarkoitetaan televerkon liittymään kytkettävää laitetta tai sen osaa (ks. esim. Volotinen 1991, 37). 101

107 6.3.1 Yksi vai useampi päätelaite? Olisko hyvä, että postia tulis niin kun nimenomaan eri laitteiden kautta vai pitäiskö ne keskittää johonkin näistä? [tietokone, mobiililaite, digi-tv] No mun mielestä se on ihan hyvä, ett tavallaan sama systeemihän se on niin kun kaikissa niissä, että mä pystyn miltä tietokoneelta tahansa kattoon sähköpostin, ett mä pystyisin tavallaan minkä apparaatin kautta tahansa sen kattoon niin se ois tietysti paras. Haastatteluissa kysyttiin muun muassa sitä, minkä päätelaitteen kautta tutkimukseen osallistuneet tulevaisuudessa haluaisivat vastaanottaa postia, jos kaikki postit saapuisivat sähköisessä muodossa. Suurin osa haastatelluista oli sitä mieltä, että postin vastaanotossa olisi tällöin parempi käyttää useampaa kuin vain yhtä päätelaitetta, jolloin kaikki postit voitaisiin vastaanottaa minkä tahansa päätelaitteen kautta. Toisaalta useat heistä myös ajattelivat, että yksi päätelaite tulevaisuudessa riittäisi. Useimmiten he pitivät televisiota tai tietokonetta parhaana vaihtoehtona postin vastaanotolle, jolloin mobiililaite osoittautui vähiten suosituksi laitteeksi kyseiseen tarkoitukseen. Edellisten näkemysten lisäksi pieni joukko haastateltavista ajatteli, että paras ratkaisu tulevaisuuden postin vastaanottoon olisi eri postityyppien ohjaaminen eri päätelaitteisiin. Näin tämän asian ilmaisi hyvin oivaltavasti eräs haastateltavista: Kyll se näin on ett, ett eihän noi kaikki, eihän kaikki tulevakaan posti oo saman näköistä vaan se on eri muotoista. Ja jotenkin niin kun ei ne sillon voi istuu samaan päätelaiteformaattiinkaan ihan välttämättä. Muutama tutkimukseen osallistuneista kuluttajista oli päätelaitekysymyksen suhteen melko välinpitämätön. Eräs heistä esimerkiksi koki, että olkoon tulevaisuuden päätelaite mikä tahansa, hän varmasti ajallaan tottuisi siihen. Tämän ohella muutama haastateltavista toi esille, että kaikki tarjotut päätelaitevaihtoehdot kuulostivat kamalilta ja he kieltäytyivät vastaamasta koko kysymykseen. Nämä henkilöt toivoivat tulevaisuudessa edelleen voivansa vastaanottaa kaiken tai ainakin suurimman osan postista perinteisessä paperisessa muodossa. Kuluttajatutkimukset-hankkeen kvantitatiivisen aineiston (2001) mukaan 50,6 % vuotiaista suomalaisista olisi ylipäätään kiinnostuneita vastaanottamaan sähköpostia television kautta (n=1911). Mobiililaitteen kautta tapahtuvasta sähköisen postin vastaanotosta kiinnostuneita puolestaan oli 55,6 % ja tietokoneen kautta peräti 74,8 % suomalaisista kuluttajista. Huomionarvoista näitä prosenttilukuja tarkasteltaessa on kuitenkin se, että kysymys sähköpostista ei kvantitatiivisessa aineistossa koskenut eri postityyppejä, vaan se kartoitti ainoastaan yleisellä tasolla ihmisten asenteita postin sähköiseen vastaanottamiseen eri päätelaitteiden kautta. Voidaankin olettaa, että tutkimukseen osallistuneet mielsivät kysymyksen tarkoittavan pääasiassa henkilökohtaista kirjeenvaihtoa. On kuitenkin todennäköistä, että prosenttiluvut olisivat vaihdelleet hyvinkin paljon, jos kyselyssä olisi tiedusteltu päätelaitteiden kiinnostavuutta suhteessa erilaisiin postityyppeihin, etenkin sellaisiin, jotka nykyisellään edelleen saapuvat perinteisessä paperisessa muodossa. Tämä siksi, että kysyttäessä käsillä olevan tutkimuksen haastateltavilta kiinnostusta eri päätelaitteiden kautta tapahtuvaan postin vastaanottoon, vastaukset vaihtelivat hyvinkin paljon sen suhteen, minkä tyyppisestä postista oli kyse. Yllä mainitut prosenttiluvut kertovat kuitenkin siitä, että tietokone on kuluttajien mielestä kaikista helpoimmin miellettävissä postin vastaanottoon sopivaksi, mutta myös television ja mobiililaitteen koetaan tulevaisuudessa soveltuvan melko hyvin tähän tarkoitukseen. Tietokoneen ylivoimainen suosio postin vastaanottoa ajatellen puolestaan on ymmärrettävissä muun muassa käytön vakiintuneisuuden kautta. Siten on mahdollista, että ihmisten mielipiteet muuttuvat sen myötä, kun sähköpostin lähettäminen ja vastaanottaminen myös muiden laitteiden kautta muodostuu vastaavanlaiseksi arkiseksi rutiiniksi kuin mitä se tietokoneen kohdalla nykypäivänä monien kohdalla jo on Eri päätelaitteiden soveltuvuus eri postityyppien vastaanottoon Erilaisia viestintälaitteita ja siten myös niihin yhteydessä olevia päätelaitteita on totuttu käyttämään erilaisiin tarkoituksiin (vrt. esim. Nieminen 1999a). Siten on selvää, että eri päätelaitteisiin liitetään hyvin erilaisia mielikuvia. Tästä johtuen myös postin vastaanoton kohdalla tutkimukseen osallistuneet kuluttajat olivat valmiita erittelemään eri päätelaitteiden soveltuvuutta erilaisten postityyppien vastaanottamiseen ja toisistaan poikkeaviin postinlukutilanteisiin. Yleisellä tasolla kuluttajat toivat esille seuraavanlaisia päätelaitteita koskevia erontekoja: tulevaisuuden television digi-tv:n nähtiin liittyvän rentoutumiseen ja hauskanpitoon eli postityypeistä siihen sopivat parhaiten viihteelliset postit; tietokone puolestaan soveltuu parhaiten työasioiden tyyppisille posteille sekä muille tärkeille asioille (esim. raha-asioille) ja henkilökohtaiseen kommunikointiin; mobiililaitteen taas koettiin soveltuvan parhaiten nimenomaan henkilökohtaiseen kommunikointiin. Edellisten seikkojen lisäksi haastatteluissa tuli esille, että televisiosta nähdään puuttuvan joitakin postin vastaanotossa hyödynnettäviä keskeisiä ominaisuuksia, joita tietokone puolestaan omaa. Postin vastaanotto nimittäin ei rajoitu pelkästään passiiviseen postin lukemiseen, vaan myös muiden toimintojen suorittaminen on oleellista mietittäessä sopivaa päätelaitetta. Siten tietokoneen mahdollistamat tiedostojen säilytys-, arkistointi-, järjestely- ja jopa tulostusominaisuudet olivat toimintoja, joita osa haastateltavista toivoi voivansa käyttää postin vastaanoton yhteydessä. Tästä syystä haastateltavat eivät olleet kiinnostuneita vastaanottamaan digi-tv:n kautta sellaisia posteja, joita he halusivat säilyttää. Tämän havainto tuo oivallisella tavalla esille sen vaikeuden, joka sisältyy tulevaisuuden laitteista 102

108 keskustelemiseen. Pohtiessaan tietokoneen sisältämiä erityisominaisuuksia haastateltavien oli nimittäin vaikeata mieltää, että tulevaisuudessa myös mobiililaite ja digi-tv saattavat sisältää vastaavanlaisia säilytys-, arkistointi-, järjestely- ja tulostusominaisuuksia, mikä puolestaan voi vaikuttaa siihen, minkälaisia postityyppejä eri laitteiden kautta ollaan tällöin valmiita vastaanottamaan. Seuraavissa kappaleissa käydään päätelaitekohtaisesti läpi haastateltavien näkemyksiä postin vastaanoton tulevaisuudesta. Taulukkomuotoon on kerätty tiivistäen heidän vastauksensa perusteluineen päätelaitteiden soveltuvuudesta eri postityyppien vastaanottoon. Digitaalinen televisio Digitaalisen television harteille on julkisessa keskustelussa sälytetty monenlaisia toiveita. Digi-tv:n toivotaan muun muassa edistävän tiettyjen arvojen kehittymistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Näistä arvoista ehkä keskeisimpiä tai ainakin ylevimpiä - ovat kansalaisten lisääntyvien osallistumismahdollisuuksien kautta saavutettavat hyveet, kuten esimerkiksi demokratian edistäminen. On kuitenkin kokonaan toinen juttu, ovatko kuluttajat kiinnostuneita valjastamaan rentoutumisvälineenä pitämänsä television näin merkittävien tavoitteiden saavuttamiseen. (Ks. esim. Roininen 2000.) Tämän aineiston valossa näyttää vahvasti siltä, että televisiolta odotetaan nimenomaan rentouttavia hetkiä, eikä sen parissa olla valmiita näkemään ylimääräistä vaivaa, kun kyseessä on postin vastaanotto ja käsittely. Myös aikaisemmat Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimukset näyttävät tukevan tätä näkemystä (Leppänen & Marttila 2000, 28; Maksu-tv:stä digitaaliseen televisioon? 2001). Siten ei olekaan yllättävää, että aktiivisuutta edellyttävä interaktiivisuus ei television välityksellä näytä juurikaan kuluttajia kiinnostavan (ks. esim. Näränen 2001). Näiden käyttötilanteeseen liittyvien huomioiden lisäksi digi-tv:n viihteellinen luonne tulee korostumaan todennäköisesti myös sen hankintaprosessissa. Tähän viittaa Kuluttajatutkimukset-hankkeen aikaisempi tutkimus (ks. Turpeinen 1998), jossa haastateltavilta tiedusteltiin internettelevision hankinnan perusteita. Turpeinen raportoi kyseisen tutkimuksen tuloksia seuraavalla tavalla: Näyttäisi [ ] siltä, että internettelevision hankintaperusteet eroavat tietokoneen ja sen kautta käytettävän internet-yhteyden hankintaperusteista. Internettelevisiosta puhuttaessa korostuvat nimittäin hyödyn ja kehityksen seuraamisen sijasta pikemminkin huvi ja viihtyminen, ja ajan tasalla pysymistä ei tuoda juuri lainkaan esille. (Emt, 53.) Edellä kuvatut television ominaispiirteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että mitään postia ei oltaisi valmiita vastaanottamaan television kautta vaan lähinnä vaikuttaa siihen, mitkä postityypit olisivat tervetulleita juuri tähän päätelaitteeseen. Taulukossa 6.4 on lueteltu postityyppejä, joita haastateltavat olivat kiinnostuneita tulevaisuudessa vastaanottamaan television kautta. Myös aineistossa esiintyneet perustelut haastateltavien mielipiteille on kirjattu taulukkoon. Kaiken kaikkiaan television etuna postin vastaanottoa ajatellen nähtiin suuri näyttö, jonka ajateltiin tekevän ruudulta lukeminen miellyttävämmäksi kuin mitä se on esimerkiksi tietokoneen kohdalla. Tästä syystä digi-tv:hen oltiin tulevaisuudessa valmiita ohjaamaan myös sellaisia posteja, jotka sisältävät suuriakin tekstimääriä (esim. lehdet). Kuluttajatutkimukset-hankkeen kvantitatiivisen aineiston (2001) mukaan noin 30 % vuotiaista suomalaisista olisi esimerkiksi kiinnostunut lukemaan sähköistä lehteä tai kirjaa nimenomaan television kautta. Lisäksi eräs käsillä olevaan tutkimukseen osallistuneista pohti, että myös kuvalliset ja esimerkiksi animaatiota sisältävät postit sopisivat hyvin digi-tv:hen juuri sen suuren näytön vuoksi. Näin ollen esimerkiksi tietokoneen haasteeksi jääkin tulevaisuudessa näytön koon suurentaminen ja/tai luettavuuden parantaminen jollain vaihtoehtoisella tavalla, jos sen halutaan olevan näiden ominaisuuksien osalta kilpailukykyinen digitaalisen television kanssa. Myös uusia päätelaitteita suunnitel- Taulukko 6.4. Digi-tv eri postityyppien vastaanotossa. Postityyppi Lehdet (sis. sanoma- ja aikakauslehdet) Mainokset ja postimyyntiluettelot (sis. kohdennettu mainonta) Henkilökohtaiset kirjeet ja kortit Perustelu iso näyttö miellyttävä helppo mainoksia on totuttu katselemaan televisiosta digi-tv:n vuorovaikutteisista mainoksista saisi helposti lisätietoa tuotteista viihteellinen 103

109 taessa on tähän seikkaan luonnollisestikin aiheellista kiinnittää huomiota. Toisaalta television suuri näyttö ei kaikilla haastateltavilla johtanut siihen, että sen kautta oltaisiin oltu valmiita vastaanottamaan pitkiä tekstejä. Erityisesti henkilökohtaisista kirjeistä puhuttaessa haastateltavat mainitsivat, että television kautta oltaisiin halukkaita lukemaan ainoastaan lyhyet viestit ja pitemmät viestit voitaisiin sen sijaan ohjata tietokoneeseen. Lisäksi muutamat haastatellut kuluttajat toivat osuvasti esille television näytön kokoon liittyvän ristiriidan todeten, että vaikka sen näyttö onkin suuri, ei siihen tästä huolimatta mahdu paljoa tekstiä. Tätä he selittivät sillä, että esimerkiksi teksti-tv:ssäkin teksti on suurempaa kuin tietokoneen näytöllä, koska televisiota katsellaan yleensä kauempaa kuin tietokonetta. Yleensä ottaen television kautta ei oltu kiinnostuneita vastaanottamaan tärkeäksi koettuja posteja (esim. pankki- ja vakuutuspostit), eikä myöskään sellaisia posteja, jotka edellyttävät vastaanottajalta nopeaa reagointia. Tämän mielipiteen taustalla on nähtävissä juuri television ominaisluonne rentoutumisvälineenä: televisio ei ole perinteisesti edellyttänyt kuluttajilta toiminnallisuutta ja monet haastateltavat toivovat tilanteen pysyvän samanlaisena jatkossakin. Toisaalta tärkeäksi koettujen postien pitämien poissa televisiosta saattaa johtua siitäkin, että tärkeitä posteja ei ylipäätään olla totuttu vastaanottamaan sähköisesti, minkä vuoksi niiden vastaanottaminen muussa kuin paperimuodossa herättää ajatuksia tietoturvaongelmista. Tässä aineistossa tulikin esille erityisesti television kohdalla, että postin vastaanotto sen kautta ei välttämättä olisi turvallista. (Ks. myös luku 3.) Mainosposti oli haastateltujen kuluttajien mielestä sen kaltainen postityyppi, joka kaikkein parhaiten soveltuisi televisioon. Tämä havainto on yhdenmukainen sen seikan kanssa, että mainosten lukeminen liitetään nimenomaan rentoutumiseen ja viihtymiseen. Toisin sanoen mainosten selailun ja television katselun funktiot kuluttajien arjessa ovat hyvin samankaltaiset: molempia saatettaan käyttää ylimääräisen luppoajan täytteenä silloinkin, kun tavoitteena ei ole informaation hankkiminen jostakin tietystä asiasta tai esimerkiksi myytävästä tuotteesta. Samankaltaisten käyttötarkoitusten ohella mainokset ja television katselu ovat kotien jokapäiväisessä elämässä myös konkreettisella tasolla yhteydessä toisiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä voidaan lukea/katsella samassa tilanteessa. Mainosten lukemisen ja television katselun yhtäaikaisuus korostaakin entisestään sitä, että niiden koetaan monella tavalla palvelevan yhtä ja samaa tarkoitusta. Tarkasteltaessa edelleen mainospostien, mutta toisaalta myös sanoma- ja aikakauslehtien mahdollista vastaanottamista digi-tv:n kautta voidaan havaita vielä yksi käytännönläheinen syy, miksi juuri televisio soveltuisi hyvin näiden postityyppien vastaanottoon. Näitä posteja ei nimittäin useinkaan olla totuttu säilyttämään ainakaan kovin pitkiä aikoja. Näin ollen tietokoneen sisältämiä säilytys- ja arkistointiominaisuuksia ei näiden postityyppien kohdalla tultaisi edes kaipaamaan, mikä on haastattelutilanteessa voinut johtaa siihen, että kuluttajat ovat mieltäneet television näiden postien vastaanottoon sopivaksi päätelaitteeksi. Television viihteellistä käyttötarkoitusta mainospostien ohella korostivat myös lyhyet henkilökohtaiset kirjeet, joita haastateltavat olisivat valmiita vastaanottamaan digi-tv:n kautta. Perusteluna tähän valintaan oli nimenomaan se, että näiden kirjeiden lukeminen muun television katselun lomassa voisi tuntua hauskalta. Painotus näissä puheenvuoroissa oli kuitenkin juuri kirjeiden vähäisessä tekstimäärässä: pitkän kirjeen lukeminenhan vaatisi jo aivan erilaista keskittymistä ja häiriötekijöiden minimoimista kuin lyhyen kirjeen tai tervehdyksen vilkaiseminen. Tästä syystä johtuen pitkiä kirjeitä oltaisiin valmiita vastaanottamaan mieluiten tietokoneen välityksellä, joka ominaisuuksiensa ja totuttujen käyttötapojensa vuoksi on saanut kuluttajien elämässä varsin toisenlaisia merkityksiä kuin televisio. Digi-television kautta sen sijaan kuluttajilla olisi kiinnostusta vastaanottaa lähinnä tekstiviestien- ja kenties kuvaviestien sekä logojen kaltaisia lyhyitä postityyppejä. Tietokone Olkoon tietokone sijoitettu sitten työpaikalle tai kotiin, sen käyttötarkoitus on kuitenkin edelleen pitkälti työnomaista. Tietokoneen äärellä on totuttu istumaan keskittyneesti ja häiriötekijät on pyritty sulkemaan tilanteen ulkopuolelle (Järvinen 1999, 123). Tietokoneen käyttötilanteen ohella myös sen hankintaperusteiden on havaittu olevan pitkälti hyötyajattelun motivoimaa. Aikaisemmassa Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimusraportissa Uusmedia kuluttajan silmin, esitetään että kotitietokoneen hankintaa perustellaan usein työhön tai opiskeluun liittyvien tarpeiden avulla, vaikka tietokonetta hyötytarkoitusten lisäksi käytetäänkin paljon myös huvitteluun (ks. Turpeinen 1998). Joka tapauksessa on selvää, että tietokoneen käyttötilanne poikkeaa esimerkiksi television katselutilanteesta. Siinä missä televisiota on totuttu silmäilemään muiden arkipäivän toimintojen lomassa, on tietokone edelleen laite, joka tuntuu vaativan kaiken huomion sen äärellä istuttaessa. (Järvinen 1999.) Tietokone on myös luonteeltaan yksityisempi kuin televisio, jonka parissa koko perhe voi yhdessä viihtyä iltaisin. Tietokonetta sen sijaan käytetään useimmiten yksin, vaikka myös yhteiskäyttöä sekä työpaikoilla että kotona esiintyy jonkin verran. Nämä huomiot vaikuttivat voimakkaasti siihen, miten haastateltavamme suhtautuivat postin vastaanottoon tietokoneen kautta. Taulukkoon 6.5 on kerätty ne postityypit, jotka haastateltavat olivat valmiita tulevaisuudessa vastaanottamaan tietokoneen kautta. Selkeänä erona muihin päätelaitteisiin oli se, että tietokoneen kautta oltiin kiinnostuneita vastaanottamaan myös sellaisia posteja, jotka edellyttävät vastaanottajalta nopeaa tai suhteellisen nopeaa reagointia (esim. laskut). Tämä selittyy muun muassa juuri sillä, että tietokone 104

110 Taulukko 6.5. Tietokone eri postityyppien vastaanotossa. Postityyppi Lehdet (sis. sanoma- ja aikakauslehdet) Laskut Henkilökohtaiset kirjeet ja kortit Viralliset kirjeet Mainokset ja postimyyntiluettelot (sis. kohdennettu mainonta) Perustelu verkkolehti on jo tullut tutuksi helpottaa laskujen maksamista mahdollistaa yksityisyyden postin vastaanottotilanteessa mahdollistaa yksityisyyden postin vastaanottotilanteessa helppo selailla helppo poistaa mahdollistaa lisätietojen etsimisen ja tilausten tekemisen mielletään työvälineeksi, jonka avulla voidaan hoitaa myös keskittymistä vaativia tehtäviä. Lisäksi tietokoneen avulla voi hoitaa tarvittavat säilytys-, arkistointi-/järjestely- ja tulostustehtävät, jotka muun muassa laskujen kohdalla ovat keskeisiä. Tärkeiden postien (esim. viralliset kirjeet) koettiin ylipäätään soveltuvan parhaiten tietokoneen kautta vastaanotettavaksi. Säilytys- arkistointi-/järjestely- ja tulostusominaisuudet lienevät pitkälti syynä myös siihen, että henkilökohtaisia kirjeitä haluttiin kaikista mieluiten vastaanottaa juuri tietokoneen kautta. Tähän liittyy myös tietokoneen mahdollistama yksityisyys, jota käsitellään tarkemmin käyttökontekstista puhuttaessa. Kaiken kaikkiaan tietokone koettiin kaikista tutuimmaksi ja käytännöllisimmäksi päätelaitteeksi postin vastaanottoa ajatellen. Jotkut haastateltavista olivat halukkaita tulevaisuudessakin vastaanottamaan kaikki ne postit, jotka he nykyisellään saivat sähköisenä, tietokoneen kautta. Toisin sanoen he olivat tyytyväisiä nykytilanteeseen eivätkä halunneet sen muuksi muuttuvan. Tämän ohella muutamat haastateltavat sanoivat, että vaikka kaikki posti tulevaisuudessa tulisikin sähköisessä muodossa, he haluaisivat käyttää sen vastaanotossa kuitenkin ainoana päätelaitteena tietokonetta. Nämä haastateltavat olivat siis valmiita ohjaamaan myös kaikki nykyisin paperisena saamansa postit tietokoneeseen, mikäli postin vastaanotto muuttuisi kokonaan sähköiseksi. Tätä mielipidettä he perustelivat nimenomaan sillä, että postia on jo totuttu vastaanottamaan tietokoneen kautta. Tuttuus vaikutti myös siihen, että jotkut haastateltavista olivat kiinnostuneita vastaanottamaan sanoma- ja aikakauslehtiä tietokoneen kautta. Samoin kuin televisioon, myös tietokoneeseen oltiin valmiita vastaanottamaan suuria tekstimääriä sisältäviä posteja, kuten juuri sanoma- ja aikakauslehtiä. Tässä kohtaa muutamat haastateltavat kuitenkin asettivat ehdoksi sen, että tietokoneen näyttö tulevaisuudessa olisi nykyistä suurempi. Myös itse valittuja mainoksia ja postimyyntiluetteloita oltiin valmiita vastaanottamaan tietokoneeseen, koska niiden selattavuus kyseisen päätelaitteen kautta koettiin helpoksi. Lisäksi haastateltavat kokivat, että internetin kautta tuotteista on tarvittaessa helppo etsiä lisätietoja. Muutamat haastateltavista olivatkin jo tutustuneet internetin kautta erilaisiin postimyyntiluetteloihin ja tilanneet sekä ostaneetkin niistä joitakin tuotteita (ks. myös luku 4). Tarkasteltaessa kuluttajien puhetta koskien mainosten ja postimyyntiluetteloiden selailua tietokoneen välityksellä, on kuitenkin pantava merkille, että heidän suhtautumistaan ohjasivat nimenomaan käytännölliset tekijät. Toisin sanoen, syynä tietokoneen valintaan päätelaitteeksi mainosten ja postimyyntiluetteloiden kohdalla ei ollut viihtyminen ja rentoutuminen kuten television kohdalla vaan tulevaisuuden toimintatapaa perusteltiin ainoastaan sillä, että tietokone olisi toimiva ratkaisu kyseiseen tarkoitukseen. Mobiililaite...no se olis vaan kiva, että reissun päällä niin sais saman, yhtälailla tietää asiat, ett sen verta niin kun jotain kännykkään, sehän olis parasta, ett ne pystyis kattoon mistä vaan....must on kiva, ett niin kun tavallaan se, mikä tarvii reaaliajassa tietää, ett se tulee puhelimeen. Kuten edellisistä aineistoesimerkeistäkin käy ilmi haastateltavat näkivät mobiililaitteen etuna tulevaisuuden postin vastaanotossa nimenomaan mobiliteetin sekä nopean informaation kulun. Matkapuhelimessa (tai muussa mobiililaitteessa) tarpeellinen informaatio olisi aina mukana ja siihen pystyttäisiin tarvittaessa myös reagoimaan nopeasti. Edellä mainitusta hyötynäkökohdasta huolimatta erilaisia postityyppejä (ks. taulukko 6.6) oltiin valmiita ohjaamaan mobiililaitteeseen kuitenkin lähes ainoastaan oltaessa matkoilla tai muiden päätelaitteiden ulottumattomissa. Toisin sanoen matkapuhelinta ei pidetty parhaana laitteena postin vastaanottoa varten useimpien postityyppien kohdalla, vaan sitä oltiin valmiita käyttämään tähän tarkoitukseen 105

111 Taulukko 6.6. Mobiililaite eri postityyppien vastaanotossa. Postityyppi Henkilökohtaiset kirjeet ja kortit Viralliset kirjeet SMS-tyyliset tervehdykset Uutisotsikot Laskumuistutus Perustelu nopea nopea käytännöllinen mukava käytännöllinen kätevä silloin kuin muiden päätelaitteiden käyttö ei ollut mahdollista. Siten muut päätelaitteet puoltavat asemaansa medialaitteiden kentässä, vaikka mobiliteetilla kieltämättä voitaisiinkin saavuttaa joitakin kiistattomia etuja. Esimerkiksi Nieminen (1999b, 16) onkin todennut, että matkapuhelimen käytön yleisyydestä on kuitenkin pitkä matka siihen, että se omaksuttaisiin jonkinlaiseksi yleisviestintävälineeksi. Myös Oksman (1998) raportoi mobiiliviestintää käsittelevän tutkimuksensa tuloksia toteamalla, että lähitulevaisuudessa mobiililaitteella on todennäköisesti muita medioita täydentävä rooli. Toisin sanoen Oksmanin laadullisin menetelmin toteutetussa tutkimuksessa haastateltavat samoin kuin tässäkin tutkimuksessa uskoivat mobiililaitetta käytettävän lähinnä silloin, kun muita tiedotusvälineitä (lehdet, televisio, internet) ei ole saatavilla (emt.). Pelkästään hyvin lyhyet viestit olisivat haastateltavien kohdalla tervetulleita mobiililaitteeseen oltaessa muiden päätelaitteiden lähettyvillä. Näitä olivat nykyiset tekstiviestityyliset tervehdykset, laskumuistutukset ja uutisotsikot. Uutisotsikoiden kohdalla haastateltavat kuitenkin kokivat, että niiden tulisi olla esivalittuja eli niitä lähetettäisiin matkapuhelimeen vain sellaisten uutisaiheiden osalta, jotka olivat vastaanottajan mielestä erityisen kiinnostavia (ks. myös Kiuru 2000, 98-99). Lyhyiden viestien suosimista perusteltiin sillä, että (ainakin nykyisin) mobiililaitteiden näytöt ovat niin pieniä, että niiden kautta olisi hankala lukea pitkiä posteja. Toisaalta myös matkapuhelimen luonne ja totuttu käyttötarkoitus vaikutti siihen, mitä postityyppejä ja missä määrin mobiililaitteen kautta oltiin halukkaita vastaanottamaan. Yleinen mielipide haastateltavien joukossa nimittäin oli se, että matkapuhelin on henkilökohtaisen viestinnän väline (ks. myös Oksman 1998). Tästä syystä johtuen sen kautta ei oltu kiinnostuneita vastaanottamaan liian paljon eri tahoilta tulevia viestejä eikä myöskään liian usein tapahtuvia yhteydenottoja. Puhelin haluttiin siis ikään kuin pitää vapaana siltä varalta, että joku läheinen ja tärkeä ihminen yrittää saada yhteyden. Kännykän luonteeseen yksityisenä viestintälaitteena liittyy siten myös se, että siitä voi tulla tietyllä tavalla riippuvaiseksi. Falk (2001) tuo esille, että kännykän käyttö voi synnyttää eräänlaista kontaktiriippuvuutta, joka ilmenee sellaisissa tilanteissa, kun yhteyttä toiseen ihmiseen ei jostakin syystä saada. Tällainen tilanne herättää kontaktiriippuvaisessa ihmisessä Falkin mukaan helposti ärtymystä, sillä verkottuvassa maailmassa kehittynyt on-line-mentaliteetti edellyttää, että kommunikaatiosuhteen toinen osapuoli on jatkuvasti käytettävissä kontaktin ottamista varten, olkoon tuon kontaktin sisältö sitten mikä tahansa. Huomionarvoista tässä on kuitenkin se, että matkapuhelimen synnyttämä riippuvuus ei johda haluun vastaanottaa kaikkea mahdollista viestintää juuri mobiililaitteen kautta, vaan pääasiassa henkilökohtaiset viestit olivat tervetulleita matkapuhelimeen. Tämä siksi, että haastateltavat arvelivat matkapuhelimeen tulevan liian tiheään toistuvan viestinnän olevan stressaavaa. Tämä puolestaan johtui siitä, että matkapuhelimeen tulevat viestit vaativat vastaanottajan koko huomion, kun taas tietokoneen ja television kohdalla koettiin, että vastaanottaja voi helpommin esimerkiksi viestien otsikoiden perusteella valita, lukeeko jonkun tietyn viestin nyt vai myöhemmin vai jättääkö sen kokonaan lukematta Visioita uudenlaisista päätelaitteista Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistuneet kuluttajat olivat hyvin optimistisia teknologisen kehityksen suhteen. Niin mobiililaitteiden kuin tietokoneidenkin uskottiin kehittyvän ajan mittaan. Eräs haastateltava totesikin, että varmaan tietokoneetkin ois siinä vaiheessa vähän kehittyneempiä ettei ne ois niin hitaita. Monet haastateltavista olivat myös hyvin tietoisia siitä, että heidän omat näkemyksensä postin vastaanotosta ovat pitkälti riippuvaisia juuri päätelaitteiden kehityksestä. Puhuttaessa tulevaisuudessa postin vastaanottoon käytettävistä päätelaitteista eräs haastateltavista ryhtyi maalailemaan scifi-tyylistä visiota, jonka mukaan posti vastaanotettaisiin suoraan aivoihin asennetun sirun kautta. Realistisemmat visionäärit sen sijaan näkivät mobiililaitteen käytännöllisenä välittäjälaitteena postin vastaanotossa: matkapuhelin voitaisiin esimerkiksi kytkeä printteriin, jolloin postit voitaisiin vastaanottaa missä tahansa missä on tulostin. Vaihtoehtoisesti matkapuhelin nähtiin postin välittäjälaitteena siten, että se voitaisiin kytkeä mihin tahansa muuhun päätelaitteeseen (tietokone, tv), mikä mahdollis- 106

112 taisi postin vastaanoton minkä tietokoneen tai television kautta tahansa. Siten tulevaisuutta ajateltaessa monet haastateltavista näkivät mobiililaitteen olevan keskeisellä sijalla postin vastaanotossa, vaikka nykyisellään muiden päätelaitteiden koettiin soveltuvan tähän tarkoitukseen paremmin. Tämä havainto on yhdensuuntainen sen tosiseikan kanssa, että tulevaisuudessa päätelaitteiden mobiilius ylipäätään tulee lisääntymään, minkä vuoksi ei olisi yllättävää vaikka mobiililaitteiden suosio myös postin vastaanottoa ajatellen olisi tulevaisuudessa suurempi kuin tämän aineiston keräämisajankohtana. Postityypeistä erityisesti sähköisten lehtien luettavuuden parantaminen herätti haastateltavissa ajatuksia nykyisten laitteiden parantamisesta sekä uusien päätelaitteiden kehittämisestä. Esimerkiksi isommat tietokoneiden näytöt tulivat tässä kohtaa usein esille seikkana, joka parantaisi internetissä olevien tekstien luettavuutta. Lisäksi kosketettava tietokoneen näyttö tuli esille lehtien luettavuuteen liittyvänä parannusehdotuksena. Nykyisten päätelaitteiden parannusehdotusten ohella muutama kuluttaja pohti myös aivan uudenlaisien laitteiden mahdollisuuksia parantaa sähköisten lehtien luettavuutta. Heidän mielestään sähköisten lehtien lukemistilanne tulisi miellyttävämmäksi, jos niille kehitettäisiin oma lukulaite, jonka voisi sijoittaa esimerkiksi keittiön pöydälle. Tämän lukulaitteen tulisi näiden haastateltavien mielestä olla myös helposti siirrettävissä paikasta toiseen. Tosiasiassa tällaisia lukulaitteita (vrt. E-book) on jo olemassa, mutta kuluttajien keskuudessa niistä ei ole tullut suosittuja ja todennäköisesti siksi niiden markkinointi Suomessa on edelleen vähäistä. Vaikuttaakin siltä, että ajatuksen tasolla kyseinen lukulaite saattaa joidenkin kuluttajien mielestä tuntua mielekkäältä vaihtoehdolta perinteiselle paperiselle lehdelle. Käytännössä kovin moni ei välttämättä kuitenkaan olisi valmis luopumaan tutusta lehdenlukuhetkestä, jonka tunnelmaan kuuluu paperin rapina ja painomusteen tuoksu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kyseisen kaltainen lukulaite saattaisi edistää verkkolehtien suosiota joidenkin kuluttajaryhmien keskuudessa. Näitä ryhmiä voisivat olla esimerkiksi tietotekniikkaan jo tottuneet nuoret tai sellaiset ihmiset, joiden lukutottumuksissa paperinen lehti ei näyttele kovin suurta roolia Käyttökontekstin vaikutus päätelaitteen valintaan Kaikesta huolimatta valinta eri päätelaitteiden välillä ei perustu ainoastaan eri laitteiden konkreettisiin (esim. teknisiin) ominaisuuksiin. Sen sijaan konkreettisten ominaisuuksien ohella kuluttajat pohtivat laajemmin myös sitä tilannetta, missä laitetta käytettiin. Aineistossa tuli selvästi esiin kaksi käyttökontekstiin liittyvää tekijää, jotka vaikuttivat haastateltavien mielipiteeseen koskien postin vastaanottoa eri päätelaitteiden kautta. Näitä tekijöitä olivat: 1. mukavuus 2. sosiaalinen tilanne. Eräs haastateltavista esimerkiksi pohti seuraavalla tavalla mahdollisuutta vastaanottaa postia television kautta: Niin et, jos tohonkin pläjäyttäis nyt sitten jonkun näppiksen ja kaikki muut että, et miten, miten sen niin kun hoitaa. Ensinnäkin tulee tämmönen ihan ergonomiajuttu mieleen että, että et sä voi niin kun. No kyllähän ne nörtit tietysti makoilee sohvalla ja mahan päällä on näppis (naurahtaa) ja sie, siinä kirjottelee mutta tota, ei en mä en mä koe kyllä että se olis. Aineistoesimerkissä tulee esiin postin vastaanottoon keskeisesti liittyvät mukavuusnäkökohdat. Tietokoneen näppäimistön sijoittamisen ohella haastateltavat pohtivat myös tietokonetuolin epämukavuutta. Monet toivoivatkin, että tavalliset toimistotuolin tyyppiset tietokoneiden eteen usein sijoitettavat tuolit voitaisiin jatkossa korvata mukavammilla, enemmän sohvatuoleja muistuttavilla istuimilla. Päätelaitekysymykseen vastattaessa tämä mukavuusnäkökohta vaikutti joskus siten, että televisio koettiin tulevaisuudessa paremmaksi laitteeksi postin vastaanottoa ajatellen....ja telkkarissa on just se, että yleensä sä aukaset telkkarin ja meet katot sieltä jotain ja niin, se on koko ajan auki. Mutta siis yleensä ihmiset kattoo sitten, niin sitten jos toinen tulis kesken katteleen sähköpostia, vois helposti tulla riitaa, että toinen haluaisi katsoa telkkaria. Edellisessä aineistoesimerkissä tulee esille toinen käyttökontekstiin liittyvä tekijä. Haastateltavat kokivat sosiaalisten tilanteiden olevan potentiaalinen haittatekijä etenkin, jos postin vastaanotossa käytettävä päätelaite olisi digi-tv. He ounastelivat, että monihenkisessä kotitaloudessa postin vastaanotto television kautta voisi olla ongelmallista, koska muut perheenjäsenet saattaisivat häiritä postin lukua tai kuten yllä tuli esille television käytöstä saattaisi syntyä kiistoja. (Ks. myös Leppänen & Marttila 2000, 27.) Tähän yhteyteen liittyy myös kysymys digi-tv:n vaikutuksesta perheen dynamiikkaan, sillä päätelaitteen ympärillä käydyt kiistat käyttövuoroista ja mahdollisuudesta yksityisyyteen saattavat myös johtaa lisääntyviin valtakonflikteihin perheenjäsenten välillä. Yksin asuvilla näitä ongelmia ei tietenkään samassa määrin ilmenisi. Näin ollen voidaan pohtia olisiko digi-tv sopivampi postin vastaanotossa käytettävä päätelaite nimenomaan sinkkutalouksille kuin monihenkisille kotitalouksille. Edellisten käyttötilanteeseen liittyvien tekijöiden ohella käyttökontekstin vaikutus kuluttajien mielipiteisiin tuli esille erityisen kiinnostavalla tavalla keskusteltaessa verkkolehtien lukemisesta. Jotkut haastateltavista nimittäin kokivat verkkolehtien olevan paikkaan sidonnaisia ja näkivät tämän niiden etuna, vaikka monien haastateltujen kuluttajien mielestä se, että sähköisiä lehtiä ei voitu siirtää paikasta toiseen, oli myös häiritsevä tekijä. Etuna paikkaan sidonnaisuudessa nähtiin kuitenkin olevan se, että 107

113 sähköistä lehteä voidaan lukea aina samassa paikassa: tietyn pöydän ja tietokoneen ääressä. Tämä ominaisuus voi joillekin kuluttajille ehkä olla mieleen esimerkiksi sen vuoksi, että se edistää tuttuuden tunnetta uusien viestinten asettuessa osaksi vanhojen ja totuttujen rutiinien kyllästämää arkea. Tästä huolimatta paikkaan sidonnaisuuden kokeminen sähköisten lehtien eduksi on jossain mielessä eriskummallista: voihan paperistakin lehteä lukea aina samassa paikassa. Tästä huolimatta paikkaan sidonnaisuus ei kuitenkaan tullut esille paperisesta lehdestä puhuttaessa vaan pikemminkin liikuteltavuus nähtiin keskeiseksi paperisen lehden eduksi. Tätä hieman hämmentävää kuluttajien sähköiseen lehteen liittämää näkemystä voidaan kenties selventää käsittelemällä paikkaan sidonnaisuutta hieman laajemmasta näkökulmasta. Toisin sanoen kyseinen ominaisuus voidaan ymmärtää lukutilanteen kontekstuaalisena määrittelynä: verkkolehden luku koostuu tietyistä tilallisista järjestelyistä, kuten esimerkiksi lukemiseen tarvittavasta päätelaitteesta sekä tilasta, jossa kyseisen laitteen käyttäminen on sekä teknisessä että ergonomisessa mielessä mahdollista. Nämä tilalliset järjestelyt ovat ehtona sähköisten lehtien lukemiselle ja erottavat siten niiden parissa syntyvän lukutilanteen paperisen lehden lukemisen muodostamasta tilanteesta. Näin ollen paikkaan sidonnaisuus ei sulje pois sitä ajatusta, että verkkolehden luku voisi tapahtua eri paikoissa ja olisi siten fyysisessä mielessä paikasta riippumatonta. 6.4 Pohdintaa Päätelaitteiden haasteet työssä ja vapaa-ajalla Suurimmalla osalla haastateltavista oli valmiuksia siirtyä osittaiseen sähköiseen postin vastaanottamiseen, mutta hyvin harva oli valmis kokonaan luopumaan paperisesta postista. Ainoastaan muutama halusi tulevaisuudessakin vastaanottaa kaiken postinsa edelleen paperisena. Syynä vähäiseen sähköistyvän viestinnän vastustukseen lienee se, että sähköisellä postilla nähtiin olevan paperisesta poikkeavia etuja: sähköinen posti on nopeaa ja käytännöllistä. Vastustuksen vähäisyydestä huolimatta kuluttajat ovat hämmentyneitä ja peloissaankin liian nopeasta tietoteknisestä kehityksestä. On ilmeistä, että muutosten nopea tahti vaatii paljon tavallisilta ihmisiltä, jotka eivät ole tietotekniikan edelläkävijöitä, eivätkä siten koe uusien laitteiden käytön opettelua useinkaan mukavaksi harrastukseksi vaan pikemminkin rasittavaksi uusien asioiden opetteluksi. Edellä esitetyistä negatiivisista kommenteista huolimatta haastateltavat olivat kuitenkin melko kiinnostuneita pohtimaan postin vastaanottoa eri päätelaitteiden kautta, vaikka juuri mitään varmaa ei aiheesta vielä uskalletakaan sanoa. Tämä kielii siitä, että epäröinnistä huolimatta viestinnällisen muutoksen uskotaan tuovan mukanaan myös jotakin hyvää tavalliselle kuluttajalle. Mietittäessä eri päätelaitteiden soveltuvuutta postin vastaanottoon on hyvä pitää mielessä kuluttajien arjessa vaikuttavat mielikuvat kullekin päätelaitteelle sopivista käyttötarkoituksista. Tulevaisuuden muutosprosesseihin liittyvät hämmennyksen ja pelon tunteet sekä niistä kenties kumpuava uudistusten vastustus voidaan mahdollisesti helpommin ohittaa otettaessa uudistuksien suunnittelussa huomioon nämä jo olemassa olevat mielikuvat ja niihin kytkeytyvät arjen rutiinit. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseiset mielikuvat ja rutiinit olisivat täysin staattisia: sen sijaan ne todennäköisesti muuttuvat sitä mukaa, kun päätelaiteet kehittyvät ja markkinoille tulee kokonaan uusia postin vastaanottoon soveltuvia päätelaitteita. Kaiken kaikkiaan päätelaitteilta vaaditaan paljon, jos niiden välityksellä halutaan vastaanottaa postia. Pelkkä erilaisten postityyppien sujuva vastaanotto ja helppo luettavuus eivät tällöin riitä, vaan laitteen pitää pystyä vastaamaan myös säilytystä, järjestelyä ja tulostamista koskeviin tarpeisiin. Lisäksi käyttökonteksti luo omat haasteensa päätelaitteiden suunnittelulle ja sijoittamiselle erilaisiin koti- ja työympäristöihin. Seuraavaksi pohdinkin hieman yksityiskohtaisemmin erilaisten käyttökontekstien päätelaitteille asettamia vaatimuksia sekä eri laitteiden soveltuvuutta näihin käyttötilanteisiin. Tarkoituksena on siten koota yhteen joitakin edellisissä luvuissa käsiteltyjä keskeisiä seikkoja sekä tuoda esille muutamia huomioita koskien kodin ulkopuolella tapahtuvaa viestien vastaanottoa. Sähköisen postin vastaanotto kotona palvelee monia tarkoituksia. Vastaanotettava posti voi olla viihteellistä, kuten esimerkiksi mainokset tai tervehdykset ystäviltä. Toisaalta kotiin tuleviin posteihin liittyy myös monien tärkeiden, arkisten asioiden hoitaminen. Tällaisia posteja ovat muun muassa laskut sekä vakuutustoimistojen ja veroviraston kirjeet, jotka usein edellyttävät vastaanottajaltaan jonkinlaista reagointia tai kyseisen postin taltioimista. Siten myös viestien vastaanotossa käytettävältä päätelaitteelta edellytetään toisaalta rentoutumismahdollisuutta ja toisaalta taas mahdollisuutta tärkeiden asioiden käsittelyyn ja taltioimiseen. Toisin sanoen, kun päätelaite on viihdekäytössä, kuluttajalle tärkeitä ovat sellaiset tekijät kuten laitteen helppokäyttöisyys, näytön ja siltä luettavan tekstin riittävän suuri koko sekä mahdollisuus vaikuttaa vastaanotetun viestinnän sisältöön (esim. esivalitut uutisotsikot). Tämän lisäksi myös itse laitteen sekä istuimen ergonomisuus ovat merkittäviä rentoutumiseen vaikuttavia tekijöitä, jotka kuluttaja huomioi tehdessään valintaa toisaalta eri päätelaitteiden ja toisaalta eri medioiden (paperinen vs. sähköinen) välillä. Vaikuttaa siltä, että kuluttajat uskovat digi-television mahdollisesti muodostuvan rentoutumista ja viihteellisyyttä edistäväksi postin vastaanottolaitteeksi, mutta myös tietokone voi säilyttää asemansa tässä käyttötarkoituksessa, jos digi-tv:n sisältämiin epäkohtiin (esim. yksityisyyden puute) ei löydetä ratkaisua. Kotona tapahtuva laskujen maksu ja veropapereiden sekä muiden tärkeiden asioiden hoito puolestaan asettaa pääte- 108

114 laitteelle samankaltaisia vaatimuksia kuin, mitä siltä odotetaan työympäristössä. Tällöin päätelaiteen avulla pitäisi pystyä muun muassa maksamaan laskuja, kirjoittamaan viestejä, tarkastelemaan suuria tekstikokonaisuuksia, tallentamaan sekä lajittelemaan tiedostoja ja tulostamaan joitakin posteja paperille. Myös tietoturvasta huolehtiminen on tällöin erityisen tärkeää. Kuitenkin myös laitteen käyttömukavuus sekä istuimen ergonomisuus merkitsevät kuluttajille paljon, koska kotona hoidettavat paperiasiat eivät sittenkään saa muistuttaa liiaksi työpaikan ilmapiiristä vaan kotona edellytetään postin käsittelyltäkin käytännöllisyyden lisäksi myös mukavuutta. Päätelaitevaihtoehdoista tietokonetta tullaan jatkossakin varmasti pitämään ensisijaisena tärkeiden postien vastaanotossa käytettävänä laitteena kotioloissa. Mobiililaite sen sijaan ei kotona helposti houkuttele muiden kuin hyvin lyhyiden viestin vastaanottoon, sillä onhan tuon laitteen alkuperäinen tarkoituskin ollut nimenomaan mahdollisuus viestiä liikkeessä oltaessa (vrt. termi: matkaviestin), mikä on kotona olon vastakohta. Laitteeseen sekä istuimeen liittyvien seikkojen ohella myös mahdollisuus yksityisyyteen postin vastaanottotilanteessa on tärkeää. Perheen vanhemmat haluavat todennäköisesti hoitaa raha-asiat rauhallisessa ympäristössä, jossa niihin on mahdollisuus keskittyä. Tämän ohella myös henkilökohtaiset viestit halutaan usein vastaanottaa omassa rauhassa, muiden katseiden ulottumattomissa. Yksityisyyden mahdollisuus näyttää toteutuvan parhaiten tietokoneen kohdalla, mikäli se on kotona sijoitettu sellaiseen paikkaan, joka mahdollistaa vetäytymisen omiin oloihin. Digi-tv:n kohdalla yksityisyyden puutteesta muodostuu helposti ongelma, mikä saattaa johtaa siihen, että muuten postin vastaanottoon soveltuva päätelaite ei tässä käyttötarkoituksessa löydä paikkaansa kuluttajien arjessa. Mietittäväksi jääkin, kuinka yksityisyyttä voitaisiin lisätä digi-tv:n käyttötilanteessa. Yhtenä ratkaisuna olisi se, että kotitaloudet hankkisivat useamman kuin yhden digi-televisiolaitteen ja sijoittaisivat jonkun niistä rauhalliseen ympäristöön. Tämän ratkaisun ei kuitenkaan voida olettaa materialisoituvan Suomessa kovinkaan pian, koska tällä hetkellä kuluttajat pohtivat vasta ensimmäisen digi-sovittimen hankkimista. Kuten jo edellä mainittiinkin, postin vastaanotto työympäristössä edellyttää pitkälti samoja asioita kuin tärkeiden postien vastaanotto kotona. Huomionarvoista tässä kohtaa on kuitenkin se, että jos kyse on työstä, ihmiset ovat ehkä valmiita sietämään pientä epämukavuutta. Toisin sanoen, kun kyseessä on työpaikka, mukavuusnäkökohta ei saa kuluttajan mielipiteissä yhtä suurta painotusta kuin puhuttaessa kotiin liittyvistä asioista, vaikka ergonomialla onkin työpaikalla keskeinen merkitys muun muassa työssä jaksamisen kannalta. Päätelaitteista erityisesti tietokone näytellee jatkossakin pääosaa työaikana vastaanotetussa viestinnässä, sillä siihen ollaan totuttu ja sen katsotaan (yhdessä lanka- ja matkapuhelimen kanssa) vastaavan varsin hyvin työaikana esiintyviin viestinnällisiin tarpeisiin. Tämän ohella myös digi-televisiolla voisi kuitenkin tulevaisuudessa olla jonkinlainen rooli työpaikalla, sillä onhan tietokonekin löytänyt tiensä työpaikoilta koteihin. Miksei vastaavasti digi-tv tulevaisuudessa saisi jonkinlaisen roolin työssä käytettävien päätelaitteiden joukossa? Kaiken kaikkiaan mobiililaite näyttää löytävän oman paikkansa kuluttajien arjessa kaikkein helpoimmin, kun sitä tarkastellaan kodin ulkopuolella vietettävän vapaa-ajan kontekstissa. Liikuttaessa erilaisissa harrastuksissa ja ystävien parissa matkapuhelin tai muu mobiililaite helpottaa sekä viihteellisten että tärkeiden viestien perille pääsyä. Monien postityyppien kohdalla (esim. paljon tekstiä sisältävät postit) mobiililaite ei kuitenkaan vielä vastaa niitä viestintätarpeita, joita matkoilla tai vaikkapa mökillä oltaessa saattaa syntyä. Siten ei voidakaan olettaa, että matkapuhelinta alettaisiin käyttää mihin tahansa viestintätarkoitukseen ennen kuin olemassa oleviin epäkohtiin on puututtu. Vapaa-ajan viestintätarpeita mietittäessä on myös aiheellista muistaa, että ihmisillä on edelleen tarve olla toisinaan kaiken ulkomaailmasta tulevan viestinnän tavoittamattomissa (esim. Peteri 2001). Harva esimerkiksi haluaa olla tavattavissa 24-tuntia vuorokaudessa; ainakin metsäpolulla kävellessä on mukava irrottautua ympäröivän maailman hälystä, jota myös pirisevät puhelimet ja sähköpostin saapumisilmoitukset aikaansaavat. Siten päätelaitteiden toimintojen suunnittelussa olisi hyvä muistaa, että myös näillä laitteilla voisi olla oma roolinsa vapaa-ajan rauhoittamisessa. Eri päätelaitteet voisivat esimerkiksi sisältää toimintoja, jotka järjestelisivät vastaanotetut viestit tärkeysjärjestykseen helpottaen niiden käsittelyä, kun rentouttava mediaton vapaa-aika on ohitse. Näin ollen viestintämahdollisuuksien kehittäminen ei tarkoita ainoastaan mahdollisuutta entistä tiheämmin toistuvaan viestintään vaan se pitää sisällään myös ajatuksen mediavapaasta ajasta ja paikasta. (Ks. myös luku 7.) Monimediaalinen tulevaisuus? Muun muassa Oksman ja Turtiainen (2001) ovat panneet merkille, että nuoret osaavat hyödyntää monipuolisesti eri medioiden tarjontaa. He kertovat, että teini-ikäiset rakentavat oman mediauniversuminsa valikoimalla mieleisensä televisiosarjat, elokuvat, musiikin, www- ja chatsivut sekä tietokonepelit useiden medioiden tarjoamasta valikoimasta. Siten nuoret muodostavat erilaisista elementeistä omaan elämäänsä parhaiten sopivan medioiden ja erilaisten teknologioiden yhdistelmän. Myös matkapuhelin on osa edellä kuvattua nuorten mediauniversumia. Sitä käytetään sekä kommunikointiin että informaation etsintään, mutta sen käyttö voidaan myös tilanteesta riippuen korvata muilla medioilla. Kaiken kaikkiaan valinta eri medioiden välillä perustuu median soveltuvuuteen kulloiseenkin tarpeeseen ja tilanteeseen. Toisaalta valintaan vaikuttaa median luonne: esimerkiksi paperista sanomalehteä voidaan käyttää luotettavan informaation etsintään, kun taas sähköisestä 109

115 mediasta etsitään yksittäisiä informaation palasia sekä asioiden vertailun helpottamiseksi toisistaan poikkeavia näkemyksiä samasta asiasta. Toisaalta myös käyttötilanne, kuten esimerkiksi tarve yksityisyyteen kyseisessä viestintätilanteessa, vaikuttaa siihen minkä median nuoret kulloinkin valitsevat. (Emt.) Edellä esitetyn kaltaisen useiden medioiden vuorottelevan käytön lisääntyessä ja levitessä nuorison piiristä aikuisväestöön, myös erilaisten media- ja viestintäpalvelujen tarjoajat voisivat tarkemmin miettiä, miten he voisivat hyödyntää muita medioita omalla toimialallaan. Esimerkiksi paperisissa lehdissä voisi olla viittauksia kyseisen lehden sähköiseen versioon ja päinvastoin tai paperinen versio voisi olla jollakin muulla tavalla kytköksissä muihin medioihin, kuten (digi-)tv:hen, jolloin eri medioiden sisällöt voisivat käydä vuoropuhelua keskenään. Eri medioiden vuorottelevan käytön lisäksi voidaan todeta, että nykyistä viestintäkulttuuria luonnehtii myös useiden medioiden yhtäaikainen hyödyntäminen. Esimerkiksi paperisten lehtien sekä muiden postien luku on usein rinnakkaistoiminto muille tekemisille, kuten esimerkiksi television katselulle ja radion kuuntelulle. Siten on pantava merkille, että eri mediat ovat usein yhtä aikaa läsnä kuluttajien arkisissa median käyttö- ja viestintätilanteissa. Näin ollen eri medioiden yhteistyö ja nykyistä tiiviimpikin kytkentä toisiinsa ei näyttäisi haastateltavien arkielämän kannalta vieraalta asialta. Sen sijaan tämä monien medioiden yhtäaikainen käyttö, monimediaalisuus, voi tulevaisuudessa muodostua nykyistä suositummaksi tavaksi hyödyntää yhä monipuolistuvaa mediatarjontaa. Monimediaalinen käyttötilanne poikkeaa monella tavalla pelkästään yhteen mediaan keskittyvästä tilanteesta. Se edellyttää kuluttajalta kykyä keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa sekä toisaalta taitoa poimia itseä kiinnostavat informaatio- tai viihde palaset mediasisältöjen virrasta. Toisaalta kuluttajilla on myös oltava tietoa eri medioiden ja päätelaitteiden soveltuvuudesta erilaisiin käyttötilanteisiin. Mitä tämä sitten merkitsee jokapäiväisten rutiinien ja arkielämän kulttuurin kannalta? Kuluttajien oppiessa uusia medialaitteiden käyttötapoja myös jotkut totutut viestintätavat tulevat varmasti muuttumaan. Näitä muutoksia voivat olla esimerkiksi visuaalisuuden merkityksen lisääntyminen digitaalisessa viestinnässä, kun kuvan siirtomahdollisuudet muun muassa mobiililaitteen kohdalla paranevat. Toisaalta ei kuitenkaan ole aiheellista liioitella meneillään olevia viestinnällisiä muutoksia, sillä monimediaalisuus pitää sisällään monia perinteisiä viestintätapoja, vaikkakin hieman uudenlaisessa ilmiasussa (vrt. Fornäs 1998). Esimerkiksi kykyä keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa vaaditaan jo silloin, kun televisiota katsellaan yhdessä vaikkapa perheenjäsenten tai ystävien kanssa ja ohjelman seuraamisen lomassa keskustellaan päivän tapahtumista. Siten tämänkaltainen viestintä- ja mediankäyttötilanne ei poikkea sisällöltään juurikaan sellaisesta tilanteesta, jossa television katselun lomassa lähetettäisiin esimerkiksi sähköpostia. Tämä samankaltaisuus verrattuna perinteisiin viestintätapoihin saattaa hyvinkin olla juuri se tekijä, minkä ansiosta monien medioiden yhteiskäyttö on hyvinkin luontevasti asettumassa osaksi jokapäiväisiä arkirutiineja (vrt. emt.), vaikka on kuitenkin muistettava, että myös huomiokyvyn jakamisella on rajansa. 110

116 LÄHTEET Kirjallisuus Bauman, Zygmunt Sosiologinen ajattelu. Vastapaino, Juva. Bellamy, Al Hanewicz, Cheryl Social Psychological Dimensions of Electronic Communication. Electronic Journal of Sociology. content/vol /bellamy.html ( ) Dovey, Kimberly Home and Homeless. Teoksessa Altman, Irwin Werner, Carol M. (eds.) Home Environments. Human Behaviour and Environment. Plenum Press, New York. Falk, Pasi Mieli ja moraali verkottuvassa maailmassa. Tiede & edistys 1/2001, Förnäs, Johan Digital Borderlands: Identity and Interactivity in Culture, Media and Communications. Nordicom Review, 19:1, Myös internetissä: ( ) Giddens, Anthony Elämää jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa. Teoksessa Beck, Ulrich Giddens, Anthony Lash, Scott Nykyajan jäljillä. Vastapaino, Tampere. Hannula, Ilkka Linturi, Risto Sata ilmiötä Virtuaali-Helsinki ja kybermyyrä. Yritysmikrot Oy, Helsinki. Harper, Richard The Affordances of Paper Mail. Final report. Heinonen, Visa Ihminen arkielämän rakenteisiin uponneena Fernand Braudel kulutuksen tutkijana. Kuluttajatutkimuskeskus, Keskustelunaloitteita 13. Helsinki. Järvinen, Aki Tietoverkon teksteistä ja merkityksistä. Teoksessa Uusi media ja arkielämä. Turun yliopisto. Kallio, Kirsi Työyhteisö viestintäteknologian käyttäjänä. Teoksessa Nieminen, Hannu - Saarikoski, Petri - Suominen, Jaakko (toim.) Uusi media ja arkielämä. Turun yliopisto, Turku. Karvonen, Erkki Teknologinen determinismi. Tiedotustutkimus 4/1999, Kiuru, Jussi WAP-palvelujen käyttäminen ja kokeminen. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 98/ Tekes, Helsinki. Leppänen, Sanna Marttila, Mikko Digi-tv:n omaksuminen. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 98/2000. Tekes, Helsinki. Kunelius, Risto Viestinnän vallassa. WSOY, Juva. Liikkuvan käyttäjän kuvallinen viestintä I Wireless imaging Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimusraportti. Julkaisematon. Maksu-tv:stä digitaaliseen televisioon? Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimusraportti. Julkaisematon. McLuhan, Marshall Ihmisen uudet ulottuvuudet. WSOY, Porvoo. Nieminen, Hannu Medioituminen ja suomalaisen viestintämaiseman muutos. Teoksessa Uusi media ja arkielämä. Turun yliopisto. Nieminen, Hannu Lupaus median konvergenssista: Raportti vuosituhannen vaihteen tilanteesta. Tiedotustutkimus 4/1999, Nieminen, Hannu Uuden median kulttuurihistoria. Teoksessa Nieminen, Hannu Saarikoski, Petri - Suominen, Jaakko (toim.) Uusi media ja arkielämä. Turun yliopisto, Turku. Nikali, Heikki The Substitution of letter mail in targeted communication. Oy Edita Ab, Helsinki. Nykysuomen sivistyssanakirja Nykysuomen laitos. WSOY, Juva. Näränen, Pertti Länsinaapurista ei paljon uutta: Digi-tv etenee Ruotsissa satelliittivetoisesti. Tiedotustutkimus 2/2001, Näränen, Pertti Interaktiivisuus mediautopiana ja televisionjournalismin mahdollisuutena. Tiedotustutkimus 4/1999, Oksman, Virpi Turtiainen, Jussi Mobile Phone and New Communication Cultures of Teenagers A Case Study of Finnish Youth. Seminaariesitelmä Teknologian yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tutkimuksen verkoston tutkimusseminaarissa , Kuluttajatutkimuskeskus, Helsinki. Julkaisematon. Paananen, Sinikka Perhe kuin joukkuepeli. Otava, Keuruu. Pantzar, Eero Laajeneva mediakenttä ja digitaaliajan televisiotoiminnan resurssit. Tampereen yliopiston Tietoyhteiskunnan tutkimuskeskuksen työraportteja 10/2000. Pantzar, Mika Kuinka teknologia kesytetään. Hanki ja jää. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksia. Karisto, Hämeenlinna. Pesonen, Hanna-Leena Scenarios in LCA Research. Working Paper no 190. Jyväskylän yliopiston taloustieteellinen osasto, Jyväskylä. Peteri, Virve Mistä syntyy kotoisuus? Teoksessa Älykäs koti. Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimusraportti, huhtikuu Julkaisematon. Pietiäinen, Jukka-Pekka Postia kaikille. Suomen Postin tarina Edita, Helsinki. Pihlajamäki, Timo Tietokoneen ja internetin käyttäjät muotokuvassa. Teoksessa Internet suomalaisten arjessa. Digitaalisen median raportti 3/99. Tekes, Helsinki. 111

117 Rimpiläinen, Markku Kohti langatonta arkipäivää. Matkaviesti 3, Roininen, Annukka Vuorovaikutus digitaalitelevisiossa. Teoksessa Kalle Virtapohja (toim.) Opiskelijoiden näkökulmia median uusiin ulottuvuuksiin. Jyväskylän yliopiston Mediainstituutin katsauksia 1/2000. Rybczynski, Witold Hemmet. Boende och trivsel sett i historiens ljus. Bonnier, Tukholma. Saegert, Susan The Role of Housing in the Experience of Dwelling. Teoksessa Altman, Irwin Werner, Carol M. (eds.) Home Environments. Human Behaviour and Environment. Plenum Press, New York. Saile, David G The Ritual Establishment of Home. Teoksessa Altman, Irwin Werner, Carol M. (eds.) Home Environments. Human Behaviour and Environment. Plenum Press, New York. Suomen tilastollinen vuosikirja Suominen, Jaakko Teknologinen déjà-vu? Historiallisten rinnastusten ongelma teknokohun käsittelyssä. Tiedotustutkimus 4/1999, Talja, Sanna Living closer to the machine: researchers experiences and interpretations of the impacts and implications of ICT s on personal life, working life, and societal life. Esitelmä ESA-konferenssissa Visions and Divisions , Helsinki, Finland. Toffler, Alvin Hätkähdyttävä tulevaisuus. (Englanninkielinen alkuteos Future Shock.) Otava, Helsinki. Turpeinen, Päivi Tarpeet ja motiivit. Teoksessa Uusmedia kuluttajan silmin. Digitaalisen median raportti 2/98. Tekes, Helsinki. Waltari, Mika Aiotko kirjailijaksi? WSOY, Helsinki. Vasara, Jaakko Jallinoja, Marja Jallinoja, Kari Sanomalehti ja ympäristö. Sanomalehtien liitto, Uusimaa. Weidema, B.P Environmental Assessment of Products. A Textbook on Life Cycle Assessment. The Finnish Association of Graduate Engineers TEK. Vantaa. Verkkomedia ihmisten arjessa Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimusraportti. Julkaisematon. Wickes, George (toim.) Miller, Henry & Durrell, Lawrence Yksityinen kirjeenvaihto. Suom. Rossi, Matti. Gummerus, Jyväskylä. Viherä, Marja-Liisa Paikallinen viestintä vastaa globalisaation haasteseen. Kuntapuntari 1/2001, Vilkko, Anni Ikääntyminen, muistot ja koti. Teoksessa Karisto, Antti (toim.) Vanhuus kaupungissa. Miina Sillanpään syntymän 130-vuotisjuhlakirja. WSOY, Juva. Vilkko, Anni Kodiksi kutsuttu paikka. Tapausanalyysi naisen ja miehen omaelämäkerroista. Teoksessa Hyvärinen, Matti Peltonen, Eeva Vilkko, Anni (toim.) Liikkuvat erot. Sukupuoli elämäkertatutkimuksessa. Vastapaino, Tampere. Vilkko, Anni Riittävästi koti. Janus 3, Volotinen, Vesa Tietoliikenne: Verkot ja päätelaitteet. WSOY, Porvoo. Sanomalehti- ja verkkoaineisto Digitoday Taloustutkimus: Joka neljäs lukee lehtiä webissä. pub/md _kni_ ( ) Digitoday Posti tutki: Tekstiviestit ja sähköposti korvaamassa kirjeet. ( ) Digitoday Postilta sähköpostiosoite kaikille suomalaisille. te _kni_ ( ) Helsingin Sanomat Kaikkia ei pakoteta tietokoneen käyttäjiksi. Timo Siukonen. Helsingin Sanomat (sivu A12). Karvonen, Erkki Muutosten vyörystä tulevaisuusshokki. Aamulehti. Torstaivieras Keskisuomalainen Opetusministeriö rohkaisee kansalaisia tietoyhteiskuntaan. Tuula Savolaisen haastateltavana Anna Kanerva. Keskisuomalainen (sivu 9). Oksman, Virpi Toisen polven mobiiliviestintä ja sanomalehdet. report.htm ( ) Peltonen, Matti Kirjat ja maailma. ~sukkula/juhlakirja/peltonen.html ( ) Postin kotisivut ( ) Postia Sinulle - Postin 360 vuotta. Suomen Posti Oy:n asiakaslehti 8 / Postimies. 11 / Postiliitto ry. Postitorvi. 2 / Postivirkamiesliitto ry. 112

118 IV ÄLYKÄS KOTI 7 Kodistako älykäs? Sanna Leppänen 7.1 Johdanto Tässä artikkelissa käsitellään kuluttajien näkemyksiä älykkäästä kodista. Teksti perustuu pääosin Kuluttajatutkimukset-hankkeen talvella 2001 tekemään Älykäs koti -tutkimukseen, jonka tilaajana toimi Elisa Communications. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään ihmisten suhtautumista tulevaisuuden (älykkääseen) kotiin: Millaisia merkityksiä ihmiset antavat kodille nyt, ja mitä kodilta halutaan tulevaisuudessa. Millaiset palvelut ovat osoittautuneet tärkeiksi kodin arjessa, ja mitä mahdollisesti haluttaisiin lisää. Miten informaatiotekniikka voisi olla avuksi ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Voiko teknologia lisätä kasvokkaisia tapaamisia vai käykö päinvastoin. Lähtökohtana oli tarkastella kotitalouksien rutiineja, ja niistä käsin hahmotella, mitä älykäs koti voisi asukkailleen tarjota. Haastateltavien annettiin myös itse ideoida älykodin palveluja. Metodina käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui 20 kotitaloutta pääkaupunkiseudulta, kaikkiaan 36 aikuista ja 15 lasta. Kotitalouksista 13 oli lapsiperheitä, neljä lapsetonta pariskuntaa ja kolme sinkkutalouksia. Varsinaisen haastattelun lisäksi haastatellut olivat viikon ajan täyttäneet seurantapäiväkirjaa päivittäisistä rutiineistaan. Haastateltaville annettiin luettavaksi myös neljä tulevaisuuden kotia koskevaa skenaariota, joihin heiltä pyydettiin reaktioita. Skenaariotarinoiden oli tarkoitus herättää haastateltavissa mielipiteitä älykodin puolesta ja älykotia vastaan. Reaktiot olivatkin hyvin tunnepitoisia, ja skenaariot toimivat hyvin mielikuvituksen siivittäjinä. Älykoti-tutkimuksen tekemiseen osallistuivat lisäkseni seuraavat tutkijat: YTM Timo Pihlajamäki (Rutiinit), PsM Virve Peteri (Kodin merkitys), YTM Marika Koivumäki (Perheen vuorovaikutus), KTM Johanna Hagman ja KTM Jutta Meriläinen. Tämän luvun teksti on paitsi yhteenvetoa tutkimuksen keskeisistä tuloksista myös pohdintaa älykodin mahdollisuuksista tavallisen suomalaisen perheen kodissa. Erityisesti pohdin älykotiteemaa yhteisöllisyysaspektista: millaista yhdessä olemista ja vuorovaikutusta älykkään kodin ratkaisuilla voitaisiin kannattaa. Artikkeli pohjaa vahvasti haastateltujemme ajatuksiin ja ideoihin ja niistä vedettävissä oleviin johtopäätöksiin. Huomattava on, että älykkään kodin ratkaisuista puhuttaessa ei ole niinkään kiinnitetty huomiota siihen, mikä on teknisesti mahdollista, vaan tarkoituksena on ollut ideoida tulevaisuuden kotia fiilispohjalta. Tekstissä viitataan Elisa Communicationsille tehtyyn Älykäs koti -raporttiin tutkijan nimellä ja vuosiluvulla. Raporttia ei kuitenkaan ole julkaistu vaan se on alkuperäisessä muodossaan ainoastaan Kuluttajatutkimukset-hankkeen yhteistyöyritysten luettavissa. Jo 1980-luvulta asti rakennusyritykset ja puhelinyhtiöt ovat kehittäneet erilaisia älykkään kodin ratkaisuja. Älykäs koti on lainattu suoraan englanninkielisestä termistä smart house. Älykäs koti -termi ei suinkaan ole sujuvin mahdollinen. Äly-liite antaa viitteitä siitä, miten koti on asukastaan fiksumpi. Älykodista puhuminen tuo herkästi mieleen myös sci-fi-elokuvista ja -kirjoista tutut puhuvat laitteet ja tietokoneet, jotka ovat ihmistä taitavampia. Toisaalta älykoti ei välttämättä kerro kuulijalleen yhtään mitään. Monen haastateltavan oli itse asiassa vaikea mieltää, mikä älykoti on. Älykodin ideaa pidettiin usein kliinisenä ja kylmänä kukaan ei halua elää tekniikan määräiltävänä omassa kodissaan. Näiden kahden sanan Älykäs koti kun kuulostaa harkitulta, tekniseltä ja täsmälliseltä, vaikka koti on paikka, johon useimmiten liitetään hyvin myönteisiä mielikuvia ja tuntemuksia, rentoutumista, viihtymistä ja välittämistä. Älykodin tilalle on pyritty keksimään uusia termejä kuten tietokoneavusteinen koti tai tietoyhteiskunnan koti (Lehto et al. 1993). Tai kuten Virve Peteri (2001) ehdottaa, voitaisiin puhua vaikka mediakodista, joka antaisi mielikuvia viihteellisemmästä asumisesta. Älykäs koti -termi voi monelle olla liian uhkaava silloin kun puhutaan niin tärkeästä paikasta kuin koti. Tässä tulevaisuuden kotia koskevassa tutkimuksessa käytettiin alusta asti työnimenä Älykotia ja haastateltavien kanssa puhuimme älykkäästä kodista. Käytän siis tässäkin artikkelissa termiä älykoti, vaikka se voi antaa tulevaisuuden asumisesta liian yksioikoisen mielikuvan. 113

119 Tutkimuksemme tehtiin pitkälti potentiaalisen käyttäjän ehdoilla eli haastateltavien annettiin kertoa, mikä heidän mielestään on koti, millaisessa kodissa he haluavat asua nyt ja tulevaisuudessa. Tätä lähdettiin kartoittamaan kotitalouksien rutiineista käsin. Haluttiin saada selville, millaisia rutiineita kodeissa on: mistä kodin tehtävistä ei olla valmiita luopumaan, ja mihin taas haluttaisiin saada helpotusta. Halusimme myös tietää, mikä haastateltavien mielestä tekee kodista Kodin? Onko koti esineitä, ihmisiä, olotiloja vai niiden yhdistelmiä? Mitä ilman koti ei olisi enää koti? Haastatteluissa pureuduttiin myös kodin konkreettiseen puoleen. Miten arki saadaan monihenkisissä talouksissa järjestymään, mitä kodeissa tehdään mihinkin aikaan päivästä, mitkä laitteet toimivat arkiaskareissa apuna, ja niin edelleen. Lopuksi päästettiin mielikuvitus valloilleen, ja mietittiin, miltä koti voisi näyttää tulevaisuudessa. Vastaako älykäs koti viimeinkin teknologian ikuiseen haasteeseen: helpottaa ihmisten arkea ja lisää vapaa-aikaa. Entä onko tulevaisuuden koti viihtyisä, kotoinen koti? Tulevaisuuden tekniikka nähtiin epäilevin, huvittunein ja jopa pelokkain silmin. Haastateltavien mielikuvitusta siivitettiin antamalla heille luettavaksi neljä erilaista skenaariota tulevaisuuden kodista. Ne oli luotu eri elämäntilanteissa eläville ihmisille, ja niissä ihmisten elämä oli kuvattu tietoisen provosoivasti varsin tekniikkapitoiseksi. Liiallista teknisten laitteiden invaasioita pelättiin, varsinkin, jos tekniikka olisi tavallisen ihmisen hallitsemattomissa. Tulevaisuuden tekniikkaa kohtaan tunnettu epävarmuus ja pelko ei ole mikään uutinen, vaan niin on ollut aina. Pelossa ja epävarmuudessa saattaa kuitenkin olla totuuden siemen: miksi ihmisen pitäisi muuttua viihdetaivaassa surffaavaksi sohvaperunaksi ja jättää kaikki arkea ylläpitävät askareet koneille? Haastateltavien yhteinen mielipide oli, että vaikka vempaimia tulisi kuinka, ihminen on herra ja teknologia on renki joskin usein tottelematon sellainen. 7.2 Rutiinit määrittävät kodin arjen Arjen rutiinit ja älykoti Kuva 7.1. Kotityöt ovat kodin keskeisiä rutiineja. Hampaiden pesu, aamukahvin keitto, koiran ulkoilutus, lasten vaatetus, silitys, imurointi, ruuanlaitto, television katselu, mattojen tamppaus ja lasten kuljettaminen harrastusten pariin. Nämä ovat esimerkkejä arkirutiineista, jotka toistuvat samanlaisina päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen usein jopa ihan huomaamatta. Jotkut rutiineista ovat mieluisia, toiset eivät. Yksi tykkää tiskaamisesta, mutta inhoaa imuroimista, toinen taas kokkailee mielellään, mutta vihaa vaatteiden silittämistä. Joskus olisi mukavampaa, kun arkirutiinit hoitaisi joku muu, jotta jäisi aikaa itselle ja harrastuksille tai kenties enemmän yhteistä aikaa perheelle. Tähän erilaiset kodinkoneet ovat tietysti, varsinkin mielikuvatasolla, pyrkineet jo vuosikausia. Jo 1950-luvulla mainostettiin mm. pesukoneita laitteina, jotka nostavat taakan perheenäidin harteilta (Pantzar 2000, 43). Nyky-yhteiskunnan kiristyneen työ- ja elämäntahdin myötä taakka ei kuitenkaan ole vähentynyt, kodinkoneista huolimatta. Rutiineilla ikävilläkin on kuitenkin merkitystä kodin ja kotoisuuden luojana ja ylläpitäjänä. Ilman perinteisiä kodin askareita perheen sosiaalinen pysyvyys ja yhteisyyden tunne olisi entistäkin vähäisempää. Nykyään julkisuudessa puidaan paljon perheiden ja erityisesti lasten ja nuorten ongelmia. Perheen sanotaan olevan kriisissä, ja lasten kasvatuksessa tuntuvat epäonnistuvan niin vanhemmat kuin koulukin. Yhdeksi ongelmatekijäksi on nimetty uusmedia ja sen välittämät vääristyneet käyttäytymismallit, joita mm. tietokonepelit ja väkivaltaiset elokuvat ruokkivat. Vanhempia on myös moitittu siitä, että he kasvattavat lapsiaan kännyköillä. Tiivistahtiset työpäivät ja lapsille kasatut lukuisat harrastukset eivät mahdollista perheelle yhdessäoloaikaa, ja suhteita hoidetaan usein vieläpä puhelimitse. Haastatteluissa tulikin ilmi, että matkapuhelin on varsin yleinen väline lasten ja vanhempien välillä. Puhelin on usein ostettu lapsille siksi, että vanhemmat voisivat tarkkailla lastensa tekemisiä, ja tietenkin hädän sattuessa lapset voivat soittaa vanhemmilleen. Haastatellut sanoivat useaan otteeseen, että on erittäin tärkeää viettää perheen yhteistä aikaa, tai ylipäätään varata aikaa sosiaalisille suhteille ja kasvokkaisille kohtaamisille. Miten tämä näkyy sitten käytännössä? Matkapuhelin on haastateltujen mukaan mahdollistanut aikaisempaa enemmän kanssakäymistä perheenjäsenten välillä päivän mittaan. Asioita on helpompi sopia, kun toiset tavoittaa lähes aina. (Ks. myös Kopomaa 2000, 54.) Käytännössä rutiinit ovat huomaamattomia arjen toimintoja, ja ne vaihtelevat kotitaloudesta toiseen. Vaikka kullakin perheellä on omat yksilölliset rutiininsa, noudattelevat ne valtaosin samaa kaavaa. On toimia, jotka yksinkertaisesti on tehtävä riippumatta talouden koosta tai perheenjäsenistä. Kaikkien rutiineihin sisältyy ruuan ostamista, siivoamista, aamu- ja iltatoimia, syömistä, juomista ja nukkumista. Vaikka rutiinit ovatkin ihmisillä pitkälti samoja, 114

120 ovat rutiinien toteuttamistavat yksilölliset. Seuraavaksi käyn lyhyesti läpi, mitä haastateltavat kertoivat kotiensa rutiineista. Aamut Ihmiset suorittavat aamutoimensa eri rytmeillä. Toiset heräävät aikaisin ja hoitavat aamutoimet verkkaisesti, lueskelevat sanomalehteä kahvikupin ääressä, käyvät suihkussa ja ylipäätään nauttivat kiireettömyydestä. Huomattavasti yleisempää kuitenkin on, että aamut ovat kiireisiä. Eri talouksissa kiire kuitenkin rakentuu ja sitä rakennetaan eri tavalla (Pihlajamäki 2000). Lapsiperheissä lasten varustaminen päivää varten vie ison osan vanhempien aamusta. Kiire on lähes väistämätön, kun omatkin askareet tulisi saada hoidettua. Myös lapsettomissa talouksissa kiire on olemassa. Kiire on kuitenkin kummassakin tapauksessa itse aiheutettua: aikaisemminkin voisi nousta tai sitten aamua voisi valmistella jo edellisenä iltana. Aamut ovat useimmiten kuitenkin aikaa, jolloin askareet hoidetaan nopeasti ja rutiinilla. No aamupala ja kaikki aamupesut ja suihkut, et aika samoja ne on aamusta toiseen. Vaikka en nyt tiedä teenkö ne aina samas järjestykses. No tietenkin jos illalla olis vähän aktiivisempi, et tekis asiat valmiiks ja meilläkin on ajastimet, millä joskus ollaan laitettu kahvi valmiiksi jo illalla, mut se on jotenkin liian monimutkasta. Aamu on myös aikaa, jolloin käytetään paljon erilaisia kodinkoneita. Ahkerimmassa käytössä ovat jääkaappi, kahvin- ja vedenkeitin ja leivänpaahdin. Lisäksi käytössä ovat henkilökohtaiseen hygieniaan ja kauneudenhoitoon ja vaatteiden huoltoon liittyviä välineitä kuten sähköhammasharja, hiustenkuivaaja, partakone ja silitysrauta. Lisäksi haastatellut käyttävät aamuisin myös medioita. yleensä mä laitan tv:n viel äänettömälle, mut se on silleen et varsinkin joskus aamulla kun nousee, mä en jaksa pistää valoja päälle niin telkkari valasee tarpeeks. Et en mä oikeestaan muuhun sitä aamulla avaa. Mulle riittää Hesari, enkä mä sitäkään ehi lukee kokonaan. Yleisin uutislähde aamuisin on sanomalehti, jonka yksinasuvien talouksissa on korvannut internet. Yksinasuvat käyttävät muita enemmän tietokonetta aamuisin, mm. sähköpostien ja uutisotsikoiden tarkistamiseen. Muissa talouksissa tärkeimmät mediat ovat sanomalehti ja aamu-tv. Televisio on tosin usein taustahälynä tehtäessä muita askareita, ja lapsiperheissä se toimii hyvänä lasten herättäjänä. Ihmiset keksivätkin kodeissaan teknologialle uusia käyttötarkoituksia, joita laitteiden valmistajat eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksikaan. Käyttäähän yllä olevan aineistolainauksen sanoja televisiota aamuisin lamppuna! Käyttötarkoitukset muokkautuvat sitä mukaa kun laitteet hyväksytään osaksi kodin arkea (ks. Williams et al. 2000, domestikaatio; Pantzar 1996, kesyyntyminen). Matkapuhelin on ottanut sijansa myös ihmisten aamuissa. Erityisesti yksinasuvat ja lapset olivat vaihtaneet perinteisen herätyskellon kännykän herätystoimintoon. Lapset ja nuoret lähettelevät aamuisin tekstiviestejä, mutta aikuiset reagoivat kännykkään yleensä vasta sitten, kun muut aamutoimet ovat ohi. Kommunikaattoria käyttävät olivat ottaneet tavaksi tarkistaa kalenterinsa heti aamusta. Haastateltujen oli vaikea nähdä, miten aamuja voisi helpottaa älykkään kodin ratkaisuilla. Automaatiotekniikka voisi kuitenkin tehdä aamuista miellyttävämpiä. Herätessä voisi vaikkapa soida lempimusiikki ja kahvi olisi valmiina keittiössä. Aamu kun on monelle varsin herkkää aikaa, joten pehmeä herääminen toisi päivään erilaista tuntua. Pehmeän herätyksen lisäksi digi-tv voisi olla älykodin aamujen hitti. Aamurutiinit ovat monilla hyvin vakiintuneita, mutta pitkällä aikavälillä ihmiset voisivat tottua siihen, että eri mediat ovat yhdistettyinä toisiinsa. Interaktiivisen digi-tv:n kautta voisi aamuisin katsoa aamu-tv:tä, selailla lehtiä, tarkastaa sähköpostinsa ja kuunnella musiikkia. Samalla voisi nauttia aamiaista. Kiire ja sählääminen helpottuisivat, kun kaikki olisi saatavilla samasta lähteestä. Lapsiperheissä tällainen ihanteellinen tv-tuokio ei välttämättä kuitenkaan sujuisi kaikessa rauhassa, kun jokaisella perheenjäsenellä olisi omat intressinsä. Kotien aamut ovat siis kaikesta päätellen jo varsin laitteistettuja, joten lisää laitteita tuskin kaivataan. Toiminto, joka voisi olla monen mieleen, on laitteiden verkottaminen niin, että kodinkoneet voisi ajastaa toimimaan automaattisesti. Näin ollen esim. kahvi ja leipä voisivat olla aamuisin herätessä tuoreita ja valmiina. Tällainen toiminta on tietysti mahdollista jo nyt erillisillä ajastimilla. Aamua helpottavia automaattisia ratkaisuja voisivat olla myös liiketunnistimilla toimivat valot ja muu taloautomaatio (oikea lämmitys, ilmankosteus ja tuuletus). Erityisesti monet haastateltavat innostuivat mahdollisuudesta saada kotiinsa automaattinen hellavahti eli toiminto, joka pitäisi huolta siitä, että mikään kodinkone ei jää päälle kodista ulos lähdettäessä. On kuitenkin huomattava, että liiallinen automaatio arveluttaa ihmisiä. Aina on olemassa mahdollisuus, että järjestelmä pettää. Verkon toimivuuden joka-aamuisesta tarkastamisesta voisi tulla uusi stressaava toiminto hellan ja kahvinkeittimen tarkastamisen sijaan. Automaatioon ja teknologiaan liittyvistä peloista kirjoitan myöhemmin tässä luvussa. Arki-illat Arki-iltojen toiminnot vaihtelevat hyvinkin paljon perheestä ja yksilöstä toiseen, joten on vaikea sanoa, mitkä rutiinit iltoja kuljettavat. Haastatteluista tuli kuitenkin ilmi, että lähes poikkeuksetta ihmisiä vaivaavat pakolliset asiat kuten siivous, pyykinpesu ja kaupassa käynti. Näihin ikä- 115

121 viin rutiineihin kiinnitettiin huomiota lähes kaikissa haastatteluissa. Vitsikkäästi muutamat ilmoittivatkin, että kaipaavat älykodilta eniten siivousrobottia, erityisesti tiskaukseen, imurointiin ja ikkunanpesuun, jotka useimmiten koettiin ikävimmiksi kotitöiksi. Siivoaminen nähdään pakkopullana, työnä, joka estää rentoutumista. Siivous on kuitenkin toiminto, joka on edellytys muille kodin toiminnoille. Se voi olla joko moraalinen tai käytännöllinen velvollisuus. Monotonisimpiin kotiaskareisiin haluttaisiin vaihtelua, ja niihin käytettävä aika haluttaisiin käyttää muuhun. Haastateltavien oli kuitenkin hyvin vaikea nähdä, miten teknologia voisi olla avuksi siivouksessa. Robotti-ideoille naureskeltiin, koska ne tuntuvat niin absurdeilta. Jos keksittäisiin älykoti, jossa varsinkin ikävimmät, useita kertoja viikossa toistuvat kotityöt pystyttäisiin hoitamaan ikään kuin itsestään, olisi suosio varmasti taattu. Ruokaostosten teko on - erityisesti lapsiperheissä, joissa kulutus on suurta - toiminto, joka vaivalloisuudellaan harmittaa. Viikonloppuisin ostosreissut koetaan useimmiten ihan miellyttäviksi, kun aikaa on enemmän ja kaupassa käynti kuuluu asiaan. Arkena ostosten tekoon kuitenkin toivotaan helpotusta. Illat ovat työssäkäyville kiireisiä, joten kotona olisi mukava ehtiä tekemään muutakin kuin kotitöitä. Yhtenä ratkaisuna ehdotettiin ns. älyjääkaappia: tuun töistä kuuden pintaan suunnilleen, vähän ennen tai jälkeen, ja käyn kaupassa jossain matkalla. Et sellanen mistä oon välillä unelmoinut ois, että koti tietäis mitä sieltä puuttuu. Ett ois semmonen järjestelmä, joka ilmaisis että maito on loppu Ihmisten tarpeet kuitenkin riippuvat yksilöllisistä elämäntyyleistä ja rytmeistä. Aineistossa eräs nainen, jonka työpäivä loppuu jo kahden aikaan päivällä, kertoo, miten kaupankäynti on hänelle huvi, josta ei halua luopua: mites sitten kun alkaa tilaamaan ton [internetin] kautta ruokia niin sitten ei pääse kuule lenkille ollenkaan ( ) kyll mä mieluummin menen kauppaan ja kattelen mitä haluun ostaa. Joo, ja sit kun mä tykkään kaupassa juosta että. Internet ja digitaalinen televisio mahdollistaisivat tietenkin myös ruokaostosten teon verkon kautta, jolloin tavarat toimitettaisiin kotiin. Aineistossa oli yksi perhe, joka käytti palvelua säännöllisesti ja oli siihen tyytyväinen. Toistaiseksi ruokaostosten tekeminen internetin kautta on edelleen vähäistä. Ihmiset haluavat nähdä ja koskea tuotteita ennen ostamista, ja toisaalta luottamus internetin tietoturvaan ei ole vielä järin suurta (vrt. Hagman, luku 4). Lisäksi rutiineista on hankala luopua, vaikka ne vaivalloisia olisivatkin. Painavia ja isoja tuotteita, sekä tuttuja ja turvallisia nimikkeitä internetin kautta voitaisiin tilata, mutta palvelu pitäisi tehdä kuluttajille tarpeeksi tutuksi ja helpoksi käyttää. Verkko-ostamisen suosio on Suomessa kasvussa, ja verkko-ostamiseen uskalletaan jo käyttää kohtuullisen suuriakin summia ( mk). Suosituimpia ostokohteita ovat kuitenkin erilaiset matka- ja pääsyliput sekä entiseen tapaan levyt ja kirjat. Suomalaiset suosivat verkko-ostamisessa muualtakin tuttuja kauppoja kuten Anttilaa, Hobbyhallia ja Ellosta. (Gallup Web 2001; vrt. myös luku tässä julkaisussa). Kodeissa niin iltojen kuin aamujenkin rutiineista suuri osa keskittyy keittiöön. Kuten Marika Jokinen luvussa 5 kirjoittaa, on keittiö monissa arjen toiminnoissa kodin sydän. Keittiössä myös sijaitsee suuri osa kodissa käytettävistä laitteista, mistä syystä laitteiden verkottuminen koskisi etupäässä keittiötä. Siellä sijaitsevat myös laitteet, joista kannetaan eniten huolta, ja jotka voivat olla vaarallisia pikkulapsille. Muuten arki-iltoja leimaa värikkyys. Kukin perheenjäsen tekee omiaan, ja harrastukset voivat sijoittua joko kotiin tai kodin ulkopuolelle. Arkisin tyypillisiä iltoja ei juuri olekaan. Meillä ei ehkä ihan tyypillistä iltaa ookkaa, et välillä töissä, välillä kavereitten kanssa, välillä urheilemassa, sit jos on kotona yrittää olla lasten kanssa tai kattoa enemmän televisioo, et se vähän vaihtelee et mikä tuntuu hyvältä niin tekee sitä. Medioista tavallisin on edelleen vanha tuttu televisio, jota voidaan pitää päällä jopa koko illan. Tosin monille, erityisesti naisille ja nuorille televisio toimii taustahälynä samalla kun tehdään jotain muuta (laitetaan ruokaa, luetaan lehtiä). Tietokoneen käyttö on aikuisten parissa arkisin melko vähäistä, enimmäkseen sitä käytetään hyötytarkoituksiin kuten tiedonhakuun ja laskujenmaksuun. Lapset käyttävät medioita monipuolisimmin ja usein yhtä aikaa esimerkiksi internetiä ja televisiota. Nukkumaan mentäessä rutiinit ovat kaikilla samanlaisia. Syödään iltapalaa, suoritetaan iltapesu, katsellaan vielä vähän televisiota ja luetaan kirjaa tai lehtiä sängyssä. Jonkin verran käytetään myös matkapuhelimia, yleensä herätyksen asettamiseen, mutta nuoret ja lapset myös tekstiviesteihin. Ongelmat nukkumaan menon yhteydessä liittyvät lähinnä nukkumiseen: voi olla unettomuutta, itkeviä lapsia tai meluavia naapureita. Ilta-askareet ja aamun valmistelu voivat aiheuttaa myös kiirettä, jolloin nukkumaan meno viivästyy. Lapsia taas harmittaa liian aikainen nukkumaan meno. Iltoihin älykoti voisi tarjota paitsi siivousapua, myös kontrollin välineitä. Perheenjäsenet voisivat esimerkiksi asettaa mediarajoituksia itselleen ja muille. Kotiin tulevan informaation ja viestinnän määrä voisi rajoittaa, jotta vältyttäisiin informaatioähkyn oireilta ja lasten liialliselta teknologian käytöltä. Rajoitukset olisivat ikään kuin heikon tahdon lujittajia ja auttaisivat ihmisiä mediatulvan hallitsemisessa. Lisäksi arki-iltaisin älykäs koti voisi olla apuna jär- 116

122 jestettäessä seuraavaa päivää, jotta iltojen ja aamujen kiireeltä vältyttäisiin. Kotiautomaatio muun muassa voisi olla väline tähän. Aikaa voisi säästää myös erilaisilla kaukosäätötoiminnoilla. Esimerkiksi saunan voisi kytkeä päälle jo työmatkan varrella mobiililaitteen avulla. Tästä asiasta kirjoitan myöhemmin luvussa 7.3. Viikonloput Viikonloput halutaan, ainakin periaatteessa, omistaa perheen yhdessäololle. Lapsettomat pariskunnat ja sinkut tapaavat ystäviään ja rentoutuvat. Viikonloppuna pyritään järjestämään myös aikaa itselle, mitä arkena kaivataan. Viikonloppuisin kotityötkin saavat erilaisen sävyn kuin arkena. Ostoksille lähteminen ei välttämättä ole pakkopulla vaan ajanvietettä, shoppailua, jolloin ostetaan muutakin kuin kaikkein välttämättömin. Viikonloppuna askareisiin käytetään enemmän aikaa, joten ne saavat kiireettömyyden leiman. Lauantaisin käydään tapahtumissa ja kaupungilla kiertelemässä, ja sunnuntait ovat yleensä rentoutumista varten tai vähintäänkin työvapaata aikaa. Tärkeää viikonloppuna on se, että saa nukkua pitkään. No viikonloppuisin nukutaan pitempään ja tietysti lauantaina käydään kaupassa ja yleensä asioiden hoito jää viikonloppuun ja tota viikonloppuisin on sitten se, että on varmasti ruoka-ajat sovittuja. Sitten isommat ostokset tehdään niin aina viikonloppuna. Keittiö on viikonloppuisinkin kodin keskiö, koska perheenjäsenet yleensä syövät yhdessä, ja ruuanlaitto on keskeisessä asemassa. Olohuone on hyvänä kakkosena, sillä viikonloppuisin televisiota katsotaan vieläkin enemmän kuin arkena. Videoita katsellaan niin ikään enemmän kuin arkena, ja tietokoneen käyttö on viihdepainotteisempaa. Sen perusteella mitä haastateltavat kertoivat rutiineistaan, voisi sanoa, että ihmiset eivät kiinnitä arkisiin toimiin juurikaan huomiota, kaikki sujuu rutiinilla niin kauan kunnes tulee joitakin esteitä tai ongelmia (Pihlajamäki 2001). Haastateltavat itse halusivat älykkään kodin ratkaisujen vaikuttavan nimenomaan kiireeseen kodin sisällä. Olisi hienoa, jos osa rutiineista hoituisi automaattisesti, jotta aikaa jäisi itselle ja perheelle. Varsinkin monihenkisissä perheissä rauhoittumisen mahdollisuutta kaivattiin toistuvasti. Rauhallisuuden ja tunnelmallisuuden teemaan kiinnitettiin huomiota myös aamuissa ja illoissa. Heräämisen ja nukkumaanmenon ajat ovat niin tunneherkkiä tilanteita, että niihin ei haluttaisi välitöntä kiirettä. Kiireen tunne voisi poistua, jos näistä hetkistä tehtäisiin mahdollisimman miellyttäviä. Kiire kodissa on usein seurausta myös perheenjäsenten erilaisista aikatauluista, epäjärjestelmällisyydestä tai epätasaisesti jakautuvista kotitöistä. Älykkään kodin ratkaisut voisivat olla mukana luomassa perheen yhteisiä hetkiä ja osallisena vuorovaikutustilanteissa. Kahdessa seuraavassa luvussa pohditaan näitä mahdollisuuksia tarkemmin Perhe Yksilöllinen yhteisö Lapsiperheissä lasten tekemiset, ikä ja lukumäärä määrittävät pitkälle vanhempien tekemisiä. Monihenkisissä perheissä arki-iltojen puutteena nähtiinkin se, ettei ole tarpeeksi omaa aikaa. Tästä huolimatta perheenjäsenet mainitsivat, että yhteistä aikaa on vaikea löytää, koska perheenjäsenten menot ovat niin yksilöllisiä ja tapahtuvat eri aikoihin. Menojen erilaisuudesta johtuen yhteiset ruokailuhetket keskittyvät lähinnä viikonloppuihin. Ihannetilanteessa älykäs koti aktivoisi perheenjäsenet johonkin yhteiseen toimintaan eli mahdollistaisi enemmän aikaa olla yhdessä. Tulevaisuuden tekniikkaa ja esim. juuri älykodin ratkaisuja suunniteltaessa tulisi muistaa myös moraalinen vastuu. Ihmisiä ei saa vieroittaa toisistaan, vaan teknologian edun tulee olla siinä, että se saattaa ihmiset yhteen ja antaa mahdollisesti aikaa yhdessä olemiseen luvun jälkipuolisko tunnetaan ajankohtana jolloin yksilöllisyydestä tuli ihanne. Oma elämä halutaan ymmärtää valintoihin perustuvana projektina. Valinnat koskevat mm. kulutusta. Omien valintojen tekeminen merkitsee tietysti myös omaa vastuuta. Perinteiset elämäntavat ja yhteisöllisyys ovat lakanneet olemasta ja kollektiivinen identiteetti on hiipunut. (Saastamoinen 2000, ) Postmoderneissa teorioissa on pyritty herättelemään ajatusta uudenlaisesta kollektiivisuudesta, jossa ihmiset edelleen muodostavat yhteisöjä, mutta niiden yhdessäolotapa on muuttunut. Kollektiivisuutta etsitään postmodernin ajan ilmiöistä, kuten ostoskeskuksista, kahviloista ja internetistä. Ihmiset ovat yhdessä mutta erikseen. Yhteisöllisyyden tarve ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. (Ks. Maffesoli 1996.) Elämäntavan muutos on saanut kuitenkin aikaan hälyttäviä ongelmia, kun ihmisillä ei ole enää yhtä tiivistä yhteisön tarjoamaa suojaverkkoa kuin ennen. Perheen kriisiin on ollut myötävaikuttamassa työelämä, joka on kiivastahtisuudessaan minimoinut perheen yhteisen ajan. Perhe-elämä on ollut pakko aikatauluttaa. Tommy Hellstenin sanoin: yhteisöllisyyttä ja myönteistä riippuvuutta ei osata enää arvostaa (HS ). Yhteisö voisi tarjota yksilöille turvaverkon, mutta yksilöllisyyden ihannetta tukeva aikakausi korostaa oman elämän hallintaa ja myös siihen liittyviä valintoja ja vastuuta. Yhteisön edut vetoavat yksilöihin, ovathan ihmiset sosiaalisia eläimiä, mutta mikä on se kontaktipinta, jota yksilön ja yhteisön välillä on 2000-luvulla? (kuvio 7.1) 2000-luvulla perinteinenkin yhteisöllisyys saattaa tehdä uuden tulemisen. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa on jo pyritty, ainakin teoreettisella tasolla, herättämään henkiin perinteistä yhteisöllisyyttä (Saastamoinen 2000, 162). Myös Suomessa on keskusteltu paljon tarpeesta nostaa perheet keskiöön ja saattaa ihmiset jälleen yhteen, jotta kaikille luotaisiin edellytykset turvallisuuden tunteeseen. Yhteisö, perhe ja koti herättävät tunteita. Tunteet (emootiot) ovat 117

123 oma elämä valinnat vastuu YKSILÖ YHTEISÖ? turvaverkko Kuvio 7.1. Mitä yhteisö merkitsee (postmodernille) yksilölle? merkityksellisiä rakenteita sosiaalisissa suhteissa, koska ihminen reflektoi itseään suhteessa maailmaan, hänellä on tunteita muita ihmisiä ja asioita kohtaan. Postmoderneissa teorioissa puhutaan siitä, miten yhteisöllisyyttä tuotetaan nykyään pikemminkin symboleilla kuin vuorovaikutuksella. Toistaiseksi vuorovaikutuksen katoamisesta ei ole kuitenkaan saatu empiirisiä todisteita, vuorovaikutuksen luonne on sen sijaan muuttunut, tullut pinnallisemmaksi ja kevyemmäksi. Puhutaan heikon sitoutumisen kulttuurista, jossa elämykset ovat vesittyneitä (Hoikkala & Roos 2000, 26). Tämän tyyppiseen kokemusmaailmaan viittaavat matkapuhelin ja internet, joiden avulla ihmiset osittain hoitavat kanssakäymistään. Erityisesti tämä koskee nuorta sukupolvea. Radikaalimpien ajattelijoiden (esim. Jean Baudrillard 1995, 123) mukaan postmodernin ajan ihminen ei ole muista riippumaton yksilö vaan pikemminkin sen irvikuva, sillä ihmiset lainaavat itsensä teknologialle hyväksikäyttäen itse itseään. Kun stressi ja ajankäytön maksimointi määrittävät ihmisten arkea, uhraa ihminen itsensä teknologialle. Samantyyppisiä aavistuksia oli myös haastateltavilla, jotka toistuvasti muistuttivat, että ihmisten arvojen tulisi olla muualla kuin tehokkuudessa ja uutuusteknologiassa varsinkin kun on kyse kodista ja läheisistä ihmisistä. Älykäs asuminen voisi olla portti uudenlaisiin kollektiivisuuden muotoihin. Itsenäisen tekemisen ja yksilön korostamisen sijaan siirryttäisiin yhteisöllisyyttä tukeviin ratkaisuihin. Yhteisöllisyys voisi olla joko perheen sisäistä yhteisöllisyyttä, mutta ihannetapauksessa vielä laajemmalle ulottuvaa yhteisöllisyyttä. Internetin mahdollisuuksia kansalaisyhteiskunnan ja demokratian edistäjänä voitaisiin lisätä tuomalla tarvittavat laitteet kotitalouksiin. Älykodin laitteet voisivat niin ikään mahdollistaa reaaliaikaisen kommunikoinnin kaukana asuviin sukulaisiin ja tuttaviin, jopa kuvapuhelujen muodossa. Älykoti voisi vähentää ajankäyttöä muiden askareiden parissa, jotta aikaa säästyisi yhdessäoloon. Tekniikka voisi mahdollistaa esimerkiksi perheen yhteisen kalenterin. Erilaiset muistilaput ja viestit muille perheenjäsenille ovat suosittuja viestintätapoja perheissä. Yhteinen digitaalinen kalenteri keittiön pöydällä tarjoaisi perheelle mahdollisuuden helposti jäsentää aikaa ja järjestää menot toisiinsa sopiviksi. Digitaalisen kalenterin idea olisi siinä, että se uutuutena innostaisi perheenjäsenet täyttämään kalenteria, ja tarpeeksi vaivattomana saisi käytön myös jatkumaan. Kalenteri voisi aamuisin muistuttaa perhettä kunkin menoista, ja ilmoittaa esimerkiksi, jos jonain päivänä pitää ottaa jotain erityistä mukaan. Kalenteri kuitenkin vaatisi sen, että jokainen muistaisi täyttää sinne menonsa. Haastateltumme kritisoivat kyseistä kalenteria siitä, että se jäsentäisi arkista toimintaa vähän liikaakin. Ei kukaan halua suunnitella elämäänsä tunti tunnilta järjestelmällisesti. En usko, että ihmiset on kauheen kiinnostuneita ajattelemaan valmiiks asioita ja automatisoimaan elämää, että tässä on niin kun semmosia asioita, että enemmän tuntuu niin kun että tekniikkaa tekniikan takia kuin sen, että se todella hyödyttää elämää. Kalenteri voisi aiheuttaa käyttäjälleen ylimääräistä stressiä. Se voisi siis astua liian vahvasti rutiinien varpaille. Vuorovaikutuksen helpottajana jonkinlainen kotityöohjelma voisi olla käyttökelpoinen apuri. Sen avulla perhe voisi suunnitella kotitöiden tekemistä joustavasti niin, että työt jakautuisivat oikeudenmukaisesti perheenjäsenten välillä. Tietokonepohjaisen ohjelman avulla voitaisiin myös hallita perheen taloutta ja ajankäyttöä. Teknologia olisi siis kodeissa edelleen väline eikä itsetarkoitus. Se ei toimisi inhimillisen vuorovaikutuksen korvaajana tai ainoana vapaa-ajan toimintona, vaan se olisi keino tehdä jokapäiväisestä elämästä mielekkäämpää (Äly)kodin vuorovaikutus Kodeissa tapahtuvat vuorovaikutustilanteet ovat usein ns. perheneuvotteluja (Koivumäki 2001). Perheen kesken keskustellaan esim. kotitöiden jakamisesta ja uusista hankinnoista. Näissä perheneuvotteluissa on usein mukana koko perhe, ja luonnollisesti tilanne vaatii kasvokkaista kanssakäymistä. Perheneuvotteluita syntyy usein ongelmatilanteissa, joissa esimerkiksi kiistellään tiskivuoroista tai lasten nukkumaanmeno- tai kotiintuloajoista. Tällaiset tilanteet ovat rutinoituneita ja ne rakentavat kodin jokapäiväistä sosiaalista todellisuutta. Keskeistä perheissä on edelleen kysymykset kotitöiden tekemisestä. Kotitöiden jakaminen saattaa viestiä paljosta muustakin kuin vain siitä, kuka te- 118

124 kee työt milloinkin. Parisuhteessa kotitöiden jako on yksi keskeisimmistä taistelukentistä (Tolkki-Nikkonen 1990, 43-46). Lasten kanssa keskustelua kotitöiden tekemisestä käydään avoimesti, mutta parisuhteessa se saattaa olla sanatonta taistelua. Lapset otetaan mukaan myös muista kodin asioista puhuttaessa. Lapsilla on vaikutusvaltaa esim. siinä, mitä teknologiaa kotiin hankitaan, vaikka lopullisen päätöksen tekevät tietenkin vanhemmat. Lapset saattavat esimerkiksi herättää ajatuksen laitteen hankkimisesta. Lisäksi he ovat mukana vaikuttamassa mielipiteisiin. Lopulta lapset ovat myös teknologian suurkäyttäjiä. Tämä seikka olisi syytä huomioida, kun älykotia lähdetään markkinoimaan koteihin. Älykkään kodin teknologia voisi tarjota perheille yhteistä tekemistä yhteisen muistin (kalenteri) (ajan, tilan) hallinnan välineitä joustavuutta tehtävien suorittamiseen Edellä luetellut seikat nousevat esiin haastateltujen mainitsemien ristiriitatilanteiden ja puutteiden perusteella. Perheen yhteistä aikaa arvostetaan, mutta käytännössä sitä on aika vähän, kun kaikilla on omat menonsa. Esimerkiksi viihdeteknologia voisi tässä tulla perheitä vastaan tarjoamalla yhteistä tekemistä. Interaktiiviset ohjelmat digi-televisiossa tai vanhempia ja lapsia yhdistävät tietokonepelit ovat esimerkkejä siitä, miten perheet voitaisiin saada tekemään enemmän asioita yhdessä. Lapset ovat nykyään usein vanhempiaan taitavampia käyttämään tietotekniikkaa, joten vuorovaikutustilanteista voisi tulla uudenlaisia. Tällaisen yhteisöllisyyden kannattaminen voi kuitenkin olla älykodille liian iso haaste. Voisivathan perheet jo nykyiselläänkin tehdä asioita enemmän yhdessä, jos siihen todella olisi motivaatiota. Yhteisen tekemisen mahdollisuuksia on olemassa vaikka miten paljon. Käytännössä yhdessäolo aika kuitenkin rajoittuu, koska perheenjäsenillä on omat yksilölliset mielenkiinnon kohteensa ja harrastuksensa. Yksi syy sille, että töitä ei mielellään tuotaisi kotiympäristöön on nimenomaan se, että silloin yhdessäolon aika kutistuisi entisestään. Etätyötä tekevä ihminen on läsnä fyysisesti mutta ei henkisesti, ja toisaalta kodin ja työn raja voisi hämärtyä niin, että töitä tulisi tehtyä myös silloin, kun normaalisti vietetään aikaa yhdessä. Työstä voisi tällöin muodostua myös kodin sisäinen pakopaikka. Haastateltavat sanoivat, että matkapuhelin on tullut osaksi perheen keskeistä viestintää. Ei ole enää lainkaan tavatonta, että vanhemmat ja lapset pitävät toisiinsa yhteyttä tekstiviesteillä. Matkapuhelin tarjoaa perheenjäsenille turvaa toiset ovat aina tavoitettavissa. Toisaalta matkapuhelin antaa myös mahdollisuuden kontrolliin. Vanhemmat voivat esim. soittaa lapsilleen ja käskeä heitä tulemaan kotiin tekemään läksyjä. Ns. kännykkävanhemmuutta on toki julkisuudessa myös paheksuttu, koska sen katsotaan vähentävän vanhempien fyysistä läsnäoloa lastensa elämässä. Matkapuhelin on joka tapauksessa tehnyt perheenjäsenten välistä viestintää sujuvammaksi. Haastatteluissa kävi ilmi, että perheiden yhteinen aika keskittyy pääasiassa viikonloppuihin. Yhteiset ateriat eivät ole viikolla perhettä yhdistävä tekijä, mutta viikonloppuisin kyllä. Perheissä, joissa on pieniä lapsia, yhdessäoloaika on suurempi kuin muissa perheissä. Haastateltavat sanoivat pyrkivänsä edes viikonloppuisin yhteisiin aterioihin ja yhteisiin harrastuksiin, koska viikolla niiden järjestäminen on vaikeaa. Haastateltavat kuitenkin sanoivat, että perheen yhteinen aika on arvokasta ja sitä pitäisi olla enemmän. Viestintää tukeva tekniikka (matkapuhelimet) toimii silloin kun ei olla kotona, mutta miten älykoti voisi tukea kodin sisäistä vuorovaikutusta? Kaiken kaikkiaan kotielämä on sen verran rutinoitunutta, että on vaikea keksiä, miten älykkään kodin tekniikka voisi tuoda mitään uutta perheen keskinäisiin viestintätilanteisiin. Sen sijaan ulospäin suuntautuvaan viestintään älykoti voisi vaikuttaa. Useat haastatellut mainitsivat, että kuvapuhelut ja muut kaukoviestinnän keinot olisivat hyviä olla olemassa varsinkin kun kommunikoidaan kaukana asuvien sukulaisten ja tuttavien kanssa. Haastatellut kuitenkin arvostivat varsin vahvasti kasvokkaisia viestintätilanteita, joten tekniikan välityksellä tapahtuvaan viestintään suhtauduttiin varauksella. Tekniikan katsottiin olevan hyvä väline silloin, kun muuta keinoa kommunikointiin ei ole olemassa. Haastatellut eivät missään vaiheessa maininneet, uhkakuvista ja peloista huolimatta, että teknologia olisi jotenkin eristänyt perheenjäseniä toisistaan. Matkapuhelimia käytettiin päivän mittaan käytännön asioiden järjestämiseen ja kuulumisten vaihtoon. Ne siis edistävät ja helpottavat haastateltavien mukaan perheen sisäistä kommunikaatiota. Matkapuhelinten ansioista toiset ovat tavoitettavissa, mikä on perheessä tärkeää. On kuitenkin huomionarvoista, että haastattelutilanteessa ihmiset yleensä kaunistelevat puheitaan ja sanovat mielellään asioita, jotka ovat yleisesti yhteiskunnassa hyväksyttyjä ja arvostettuja. Vuonna 1993 ilmestyneessä VTT:n raportissa (Lehto et al. 1993, 9) määritellään älykoti seuraavasti: Älykäs rakennus tarkoittaa kehittyneillä tietoteknisillä automaatio- ja tietoliikennejärjestelmillä varustettua rakennusta, jonka tarkoituksena on palvella mahdollisimman hyvin rakennuksessa tapahtuvia toimintoja. Samaisessa raportissa todetaan, että ihmisten erilaiset tarpeet määrittävät sen, miten tekniikkaa käytetään. Tästä syystä älykodin tulisi tarjota ratkaisuja, jotka sopivat erilaisiin käyttäjäprofiileihin. Alla oleva tekniikka voi olla kaikille samaa, mutta esim. käyttöliittymien suunnittelussa on otettava huomioon erilaiset käyttäjät. (Lehto et al. 1993, 9-10.) Älykäs koti ei pyri olemaan asukastaan älykkäämpi, vaan sen on tarkoitus olla ihmisen apuri, rutiinien ylläpitäjä ja erityisesti säästöä (paitsi yksittäiselle taloudelle myös 119

125 esim. luonnolle) tuottava järjestelmä. Älykodin suunnittelun ja lanseerauksen kannalta olennaista on, että teknologia, jota kotiin tuodaan, soveltuu kodin muuhun elämään. Vanhojen ja uusien viestintätapojen on voitava kukoistaa rinnakkain. Perheissä käytetään edelleen, kännyköistä huolimatta, vanhoja hyväksi katsottuja viestintätapoja: No, äitillä on tapana aina kun se lähtee aamusin töihin niin se kirjottaa mun pikkuveljelle aina lapun, ett se muistaa kaikki kun se lähtee kouluun, muistaa ottaa kaikki liput ja sitten välipalan kouluun ja kaikkee tällästä. Sitte ett jos esimerkiks, niin kun mullakin on jotain asiaa ollu äitille ja se on sitten juuri mennu nukkuun niin, kyll mä aina jätän lapun pöydälle, sitt tietää aamulla. Rutiinit eivät muutu hetkessä, eikä niitä välttämättä muuteta/haluta muuttaa lainkaan. Uusia tapoja tehdä asioita voidaan omaksua, jos niihin löytyy motiiveja. Yksi keskeinen motiivi voisi olla hankalien ja/tai ärsyttävien kotiaskareiden helpottaminen ja kotoisten ristiriitatilanteiden vähentäminen. Älykodin tulee joka tapauksessa kannattaa niitä käyttäytymistapoja ja arvoja, jotka ihmisille ovat tärkeitä. Se ei voi muuttaa hetkessä monen vuoden aikana muokkautuneita tapoja. Uuden teknologian hyväksyminen osaksi kotia lienee helpottunut viime vuosina, kun koteihin on alettu ostaa tietotekniikkaa, ja kun laitteiden suhteellisen tiiviiseen vaihtotahtiin on totuttu. Tietokone ja erityisesti internet-yhteydet ovat kuitenkin vasta tekemässä tietään kodin käyttö- ja tarve-esineeksi. Teknologia nostattaa ihmisissä pelkoja edelleen, joten siihen tutustumisen on tapahduttava käyttäjän omilla ehdoilla. Edut on tuotava esiin käyttäjän lähtökohdista käsin. 7.3 Elämykset ja elämäntapa Koti rauhoittumispaikkana Informaatioyhteiskuntaa on alettu kutsua yhä useammin elämysyhteiskunnaksi. Ihmiset eivät etsi enää niinkään informaatiota vaan elämyksiä ja kokemuksia. Viihteeseen ja interaktiivisuuteen panostetaan niin tietokone- kuin televisioympäristöissä. Teknisillä laitteilla vastaanotettavat palvelut eivät kuitenkaan vetoa kaikkiin eivätkä ainakaan teknologiaskeptikkoihin ja -pelkoisiin. Tulevaisuuden kodin teknologiaratkaisuja tulisi markkinoida samoin kuin mitä tahansa tekniikkaa aiemminkin painottaen sen hyviä ja hyödyllisiä puolia kuten rahan säästämistä ja turvallisuutta. Elämysten merkityksen kasvettua, on tutkimuspuolellakin alkanut kiinnostaa se, miten tunteet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Sosiaalitieteiden yhden haaran muodostaa sosiaalinen konstruktionismi, jossa ihmisten käyttäytymistä tulkitaan ympäröivien rakenteiden kuten kielen ja kulttuurin muokkaamana. Yksi tällainen rakenne on emootio. Yhteiskunnallisten muutosten johdosta ns. emootiotutkimus on saanut yhä enemmän jalansijaa sosiologien ja psykologien keskuudessa. Löyhästi määritellen voitaisiin sanoa, että emootioissa on kyse tunteista ihmisiä tai asioita kohtaan. Ne tapahtuvat aina suhteessa johonkin. Yksilö reflektoi nykymaailmassa omia tunteitaan enemmän kuin ennen, mikä liittyy toisaalta siihen, että kieli ja puhetavat ovat rikastuneet, mutta myös toisaalta siihen, että tunteidenilmaisuvälineitä on enemmän. Yksilön kokemukset määräytyvät sosiaalisen maailman kautta. Tapa, jolla emootioista puhutaan, on kulttuurin ja kasvatuksen tuotosta. Sosiaalisen vuorovaikutuksen kenttä on informaatiotekniikan myötä laajentunut huomattavasti, kun ihmiset voivat kommunikoida nopeasti ja vaivattomasti huomattavan monien ihmisten kanssa. Tarkkailemalla myös tätä kenttää voimme ymmärtää ihmisten käyttäytymistä ja emotionaalista puhetta. (Peltola 2000, ) Koti jos mikä on tunteilla ladattu sana. Kodin voi ymmärtää monella tavalla ja koti käsitteenä määritellään eri tavalla eri kulttuureissa (ks. Benjamin, 1998). Koti on osa ihmisen identiteettiä; se on samaistumista paikkaan, jolloin omaa itseä reflektoidaan asumisen kautta (Peteri 2001; Rajanti 1996, 338). Koti muodostuu kaikesta siitä, mitä siellä asuvat ihmiset tekevät, yhdessä ja erikseen. Kotoisan tunteet luovat ihmiset sekä tutut asiat ja esineet. (ks. myös luku 5.3.) Mistä se kodikkuus sitten syntyy? N: Ihmiset sen tekee kuitenkin. M: Kyl se kuitenkin äiti on se, joka sen kodin luo et se on ihan, se on paljon hänestä kiinni. Mikä sitten tekee kodista kodin? Että se on ittensä näkönen, että tota siellä on semmosia tavaroita, mistä tykkää, mitkä näyttää niin kun omasta mielestä kauniilta, semmonen kotosa olo. Millaiset esineet sulle on tärkeitä kodissa? Sohva, telkkari on hyvin tärkee, verhot, matto. Kuten jo edellisessä luvussa todettiin, kotia ylläpitävät rutiinit. Haastatellut perheemme korostivat äitiä kodin keskeisenä hahmona, hengettärenä. Nainen on useimmiten se, joka päättää kodin sisäisistä asioita kuten sisustamisesta ja äiti on usein edelleen se joka eniten hoitaa lapsia. Haastatteluaineistomme perusteella näyttää siltä, että naisilla on keskeinen rooli, kun kotiin hankitaan uutta tekniikkaa. Ilman naisia koti voisi olla täynnä jos jonkinlaista tekniikkaa. Nainen skeptisempänä osapuolena yleensä toimii teknologiahankintojen jarruna. Naisen näkökulmasta älykäs koti ei suinkaan ole härveleitä täynnä oleva järjestelmä, joka aktivoi ihmistä toimimaan jokaisena valveillaolohetkenä. Naiselle älykoti on ratkaisu, joka antaa asukkailleen aikaa ja äidille hengähdyshetken. Lisäksi tekniikka on näkymätöntä tai ainakin esteettisesti kotiin sopivaa. (Peteri 2001.) 120

126 Hengähdyshetken kaipaaminen ei suinkaan koske vain naisia. Yhä enenevässä määrin julkisuudessakin puhutaan informaatio- ja kommunikaatioähkyn vaaroista. Teknologia työpaikalla, taskuissa, autossa ja kotona aiheuttaa stressiä, koska se vaatii ihmistä olemaan ajan tasalla ja läsnä lähes kaiken aikaa. Matkapuhelin ja sähköposti ovat nopeasti muokanneet kommunikaatiokulttuuria kärsimättömäksi: viiveitä vuorovaikutuksessa ei kestetä, ja tavoitettavuudesta on tullut arvo ylitse muiden. Uutispalveluita on saatavilla laitteen kuin laitteen kautta jatkuvasti päivitettyinä. Kaikki tämä on periaatteessa, urbaanin elämäntyylin ja nykyisen työkulttuurin huomioiden, hienoa, mutta osaavatko ihmiset rauhoittua silloin kuin pitäisi? Osaavatko ihmiset säädellä alati kasvavaa informaatio- ja kommunikaatiotulvaa? Tämä kysymys on nostettu jo muutama vuosi sitten ilmaan, mutta käytännön toimia infoähkyn välttämiseksi on tehty vähän. Nykyihmiselle ei ole soveliasta jättäytyä tulvan ulkopuolelle, vaikka siihen selkeästi olisi tarvetta. Jatkuva puhelimen pirinä ja piipitys (paitsi oman myös muiden) yhdistettynä sähköpostin saapumisilmoitusten kilkkeeseen ei voi olla vaikuttamatta työtehokkuuteen ja tuntemuksiin työn mielekkyydestä. Kun tätä samaa jatkuu kotona yhdistettynä vielä moniin muihin laitteisiin, ei ihminen voi olla rauhassa missään, ja lopulta voi käydä niin, että ihminen ei edes osaa rauhoittua. Kultun tutkimuksissa on useaan otteeseen käynyt ilmi, että ihmiset ovat riippuvaisia sähköposti-, puhelu- ja tekstiviestivirrasta. Vaikka harva sanookaan ääneen kaipaavansa lomaa viestintävälineistä, on ns. mediahiljaisuuden tarve olemassa (ks. myös luku 6). Työelämän tehokkuuden vaatimukset ja nykyinen teknologian ihannointi eivät oikein salli sitä, että joku sanoisi kyllästyneensä täysin jatkuvaan viestintä- ja informaatiotulvaan. Älykäs koti voisi olla apuväline edellä mainitun tulvan hillitsemiseen. Tehokkuuden ja suorittamisen arvoista voitaisiin ainakin kotioloissa siirtyä kiireettömyyteen ja läsnäoloon (kuva 7.2). Haastatellut näkivät usein kodin tärkeimpinä elementteinä sohvan ja television, jotka mahdollistavat rentoutumisen ja aivojen nollaamisen. Älykodin teknologia ei siis saisi olla vaikeakäyttöistä ja paljon ajattelua vaativaa vaan nimenomaan automaattista ja piilossa olevaa. Haastatellut pitivät yleensä tärkeänä sitä, että lasten internetin ja pelikoneiden käyttöä valvotaan ja rajoitetaan. Samalla tavoin kaiken teknologian käyttöä voitaisiin rajoittaa. Älykoti voisi muistuttaa ajankulusta, jolloin asukkaat ymmärtäisivät itse lopettaa jonkin laitteen käytön. Tai sitten käyttäjät voisivat asettaa itse itselleen rajoituksia esim. niin, että kello yhdeksän jälkeen ei saa enää käyttää tietokonetta. Rajoitteet tulisi voida asettaa myös ulkopuolelta tulevaan viestintään, vaikkapa niin, että kello yhdeksän jälkeen vain läheisten ihmisten puhelut yhdistyvät Mobiililaite kodin kaukosäätimenä Älykästä kotia ei kannata nähdä pelkästään yhteen paikkaan, taloon tai asuntoon rajattuna, vaan elämäntapana. Tuttuna laitteena matkapuhelin voisi olla väline, jonka kautta älykodin palveluita aletaan tuoda ihmisten arkeen. Paikka on menettänyt merkitystään kun kännyköitä on nykyään lähes kaikilla kaikkialla. Mobiililaite mahdollistaa kommunikoinnin lähes mistä tahansa. Tämä on monella tapaa elämää helpottavaa, kun ei aina tarvitse suunnitella aikataulujaan tiukasti ja olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan vain vastaanottaakseen puheluja. Erilaiset mobiililaitteet ovat tuoneet paljon uusia mahdollisuuksia ja tehokkuutta myös työelämään. Monissa ammateissa työ tehdään pääasiassa tietokoneella ja puhelimella. Työn luonteen ja vuorovaikutustapojen muuttuminen mahdollistaa uudelleen nomadimaisen elämäntavan. Kun aikoinaan paimentolaisten oli pakko siirtyä ruuan perässä uusiin maisemiin, nyt se tehdään vapaaehtoisesti. Eikä elämä silti muutu sanottavasti, kun kaikki velvollisuudet voi hoitaa olematta fyysisesti paikan päällä. Jotkut ihmiset menevät jopa niin pitkälle, että asuvat tien päällä. Heillä ei ole olemassakaan varsinaista fyysistä kotia, vaan koti on siellä missä kännykkä on ( Home is where the phone is, Garreau 2000). Kiire Vastaanottaminen Läsnäolo Kiireettömyys Työ Nopeus Perhe, ystävät Rentoutuminen Kuva 7.2. Mediahiljaisuuden tarve kasvaa koko ajan. 121

127 Matkapuhelin ei kuulu enää mihinkään tiettyyn elämäntapaan, koska 86 % suomalaisista käyttää kännykkää. Erilaisilla kännykkämalleilla ja kännykän somistamisella jonkinasteista erottautumista saa aikaan, mutta statusväline matkapuhelin ei enää ole. Älykäs asuminen edellyttää mobiililaitteiden mukaan ottamista. Haastateltaville oli itsestään selvää, että kännykkä on se väline, jolla monia toimintoja kodissa ja kodin ulkopuolella voisi säädellä. Se on helppo ottaa mukaan ja se on tuttu kaikille. Matkapuhelinta pidetään myös yksityisenä ja henkilökohtaisena, mistä syystä se tarjoaa myös turvallisuuden tunnetta. Postmodernilla aikakaudella ihmisten elämäntapaan ja elämänpolitiikkaan kuuluu mm. elämän sirpaloituminen ja vapauden kaipuu sekä henkilökohtaisen elämänstrategian luominen (Hoikkala & Roos 2000, 22). Sosiaalitieteissä puhutaan elämänpolitiikasta, jolla tarkoitetaan yksilön valintoja, niitä periaatteita joiden perusteella arki ja rutiinit muodostuvat (Giddens 1991, 215). Ihminen punnitsee arvonsa ja miettii, miten haluaa elämänsä elää. Elämänpolitiikka tarkoittaa mm. ihmisen eettisiä arvoja. Kotitalouden ja oman arkielämän ollessa kyseessä nousi haastatteluissa useimmiten esiin kontrolli. Ihmiset eivät halua olla kenenkään käskettävissä, eivätkä he halua itseään tarkkailtavan ulkopuolelta. Nykyään valinnanmahdollisuudet ovat lähes rajattomat, ja siten myöskin virheiden mahdollisuudet ovat kasvaneet. Tästä syystä ihmisillä on selvästi myös jäsentämisen tarve, halutaan, että joku tai jokin jäsentäisi elämysavaruutta. Haastateltaville tärkeää olikin, että tekniikka tarjoaisi välineen hallita ympärillä olevaa tiedon ja elämysten määrää niin, että niistä ei lopulta koidu haittaa ihmiselle. Ihmiset liittävät elämänpolitiikkaansa mm. hyvinvoinnin ja elämäntavan. Elämäntapa määrittää pitkälti sitä, millaisia laitteita (ja millä ehdoilla) halutaan kotiin. Esimerkiksi jatkuvasti tietotekniikan kanssa tekemisissä oleva osaa olla skeptinen, mutta joku toinen saattaa suhtautua huomattavasti avoimemmin ja haluta mitä tahansa. Tietotekniikasta kiinnostuneelle on yleistä se, että hän haluaa hallita koneita - tietää mitä niiden takana on. Monet muut luottavat sokeastikin tietoteknisiin vempaimiin. Haastatteluissa näkyi selkeästi se, että omaa perhettä pidetään ja halutaan pitää ainutlaatuisena. Kullakin on perheessä omat tarpeensa, mutta perhe haluaa erottua muista perheistä omalla erityisyydellään. Perheessä päätökset tehdään melko pitkälle yhdessä, joten on tärkeää, että tekniikka vastaa kaikkien tarpeisiin. Älykotiratkaisusta toivotaan tästä syystä yksilöllistä, ja räätälöitävää pakettia, joka vastaa joustavasti kaikkien tarpeisiin pitkin päivää. Käytännössä tällaisen joka tavalla joustavan älykotipaketin tekeminen on kuitenkin hankalaa. Palveluntarjoajien tulisikin pyrkiä luomaan kuluttajasegmenttejä, jotta tuotteistaminen helpottuu ja jotta tarjolla on jokaiselle jotakin. Kopomaa (2000) puhuu siitä, miten matkapuhelin mahdollistaa jatkuvasti liikkeellä olevan elämäntavan, jossa tärkeää on tavoitettavuus, toimeliaisuus ja kiireyden mielikuva. Nykyihmiselle on tärkeää ilmentää käytöksessään näitä piirteitä. Lisäksi matkapuhelin tarjoaa joustavat mahdollisuudet työelämän ja perhe-elämän ylläpitämiseen myös tien päällä. Se mahdollistaa kodinomaisen oleskelun myös kodin ulkopuolella kännykkä sopii hyvin harrastuksenomaiseen oleskeluun, erityisesti kaupunkien ostoskeskuksissa, ravintoloissa ja kahviloissa. Matkapuhelin tai muu mobiililaite voisi lisäksi toimia eräänlaisena kodin kaukosäätimenä. Vaikka ajatus ehkä kuulostaa hullunkuriselta, se voi olla tulevaisuutta. Onhan matkapuhelin laite, joka on nopeasti levinnyt lähes kaikkien suomalaisten käyttöön. Se on laitteena tuttu, joten siihen on helppo omaksua uusia toimintoja. Haastateltujen puheessa mobiililaitteet nousivat usein esiin paitsi siksi, että matkapuhelin on tuttu ja turvallinen laite, myös siksi, että langattomia laitteita pidettiin tulevaisuuden näkymänä. Mobiililaitteiden palvelumahdollisuuksia pidettiin lähes rajattomina. en mä oikein enää jaksa uskoo kauheen paljon langallisiin versioihin ( ) kyl se mobiiliwebbi on niin kun se, mikä on seuraava tulevaisuuden sana, ja siihen niin kun mun mielestä niin kun pitäs satsata tosi paljon, ett siell on kännykän varass on paljon palveluja Ja itse mä oon aidosti kiinnostunu siitä, että mä voisin tiettyjä palveluja hoitaa kännykällä. Matkapuhelimissa on olemassa jos jonkinlaisia palveluita aina logoista, soittoäänistä ja kuvaviesteistä verkkopalveluihin. Matkapuhelimen tilalla käytetäänkin jo useimmiten sanaa mobiililaite tai kännykkä, koska laitteella voi tehdä niin paljon muutakin kuin vain puhua. Palveluntarjoajien sivuilta selviää nopeasti, että mobiililaitteella voi pyrkiä helpottamaan tupakanpolton lopettamista, tilata uutisotsikoita, tiedustella kalorimääriä ja treeniohjeita, tutustua uusiin ihmisiin lista on pitkä ja alati kasvamassa. Kohta ei varmaankaan ole palvelua, jota kännykkä ei mahdollistaisi. Ja sitä ihmiset tuntuvat myös haluavan. Tosin kuluttajahintojen on muututtava edullisemmiksi. Toistaiseksi ihmiset ovat olleet valmiit maksamaan puheluista ja tekstiviesteistä lähes absurdeja hintoja, mutta mitä enemmän palveluja siirtyy mobiilille puolelle, sitä akuutimpaa on kulujen säätely. Esimerkiksi tekstiviestejä pidetään nykyään halpoina, mutta niistäkin hintaa kertyy yllättävän nopeasti. Puhumattakaan sitten palveluista, jotka ovat tekstiviestejä moninkertaisesti kalliimpia. 7.4 Ei sci-fiä kotiin Tuleeko ihmisestä hyödytön? Jo vuosikymmeniä teknologian kyllästämä tulevaisuus on nähty uhkaavana siihen on aina liitetty kauhukuvia, mutta se on nähty siitä huolimatta kiinnostavana ja olevan täynnä mahdollisuuksia. Teknologisen kehityksen nopeutta ja teknologisia innovaatioita on myös liioiteltu. Ihmisten 122

128 on uskottu omaksuvan mitä hulluimpia ratkaisuja aina pillerin kokoon puristetuista aterioista monitoimirobotteihin, jotka pystyvät lähes samaan kuin ihmiset. Visioiden mukaan ihmiset siirtävät työnteon (ja ajattelun) kokonaan koneille. Koneiden uskotaan tarjoavan ratkaisut terveyskysymyksiin, vuorovaikutukseen, turvallisuuteen ja ties mihin. Koneet ovat ihmiselle elämänhallinnan välineitä. Teknologian avulla pyritään etsimään vastauksia lähes kysymykseen kuin kysymykseen. (Pantzar 2000, 192.) Kyse on useimmiten kuitenkin tieteen ja teknologian visioista, joilla ei ole paljon tekemistä ihmisten kulutuskäyttäytymisen kanssa. Pääosin kuluttajat kuitenkin suhtautuvat teknologiaan rationaalisesti ja korostavat (ehkä varauksellisesti hieman ylikorostavat) ihmisen ylivoimaisuutta teknologiaan nähden. Haastateltavat kertoivat seuraavansa teknologian kehitystä uteliaana ja mielenkiinnolla. Tekniikan mahdollisuuksia pidetään lähes rajattomina, joten on kiinnostavaa nähdä, mihin kaikkeen pystytään. Toisaalta kiinnostuksella on myös kääntöpuolensa: epävarmuus ja jopa pelko. Muutos on iso mörkö, joka tulee tutun ja turvallisen arjen keskelle. Tulevaisuutta koskevissa spekulaatioissa ja ideoinneissa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään muutoksen pelosta. Jotkut pelot voivat olla aiheellisia ja tosia. Tulevaisuusskenaarioista keskusteltaessa haastateltavat käyttivät hyvinkin vahvaa kieltä kuvaamaan tuntemuksiaan. Tulevaisuuden näkymä ihmisestä, joka on riippuvainen teknologiasta hirvitti. Teknologian tulisi olla renki eikä herra. Sen tulisi olla apuväline, joka lisää vapaa-aikaa, mihin tehtävään teknologian on arjessa tarkoitus tähdätäkin. Joskin rengin ja herran raja on alkanut hiipua, mikä näkyi haastateltavien puheissa esim. koneet alkavat elää omaa elämäänsä tokaisuina. Kaipa ne on kohta vaa at yhdistetty sillä tavalla tietokoneeseen, kun menet vaakaan niin se laskee se kone heti sun painoindeksiä ja kaloritarpeen seuraavalle päivälle tai kuukaudelle, että minkä mukaan pitäs niin kun vähän elää. yks semmonen tekninen vempele, jota mie kaipaan oikeesti, semmonen ett joka ikiseen esineeseen voidaan liimata jonkunlainen pieni niin kun mitään maksamaton näkymätön teipinpala ja sitt kun se esine katoaa niin sitt mie voin johonkin näppäillä, että missä teekuppi niin, sitt se rupee piipittään, piippiippiip N: No nää siivousrobotit olis aika hyviä, että. Automaattinen ikkunanpesu koko ajan ja tarpeen mukaan ja M: Sit on näitt hauskoi kotitöitä mihin ei todellakaan tuu mitään robottia. N: Joo ruuanlaittoon ei. M: Siihen ei puututa. Tekniikkaa ei kuitenkaan sana varsinaisessa merkityksessä pelätä, koska sen kehitystä seurataan mielenkiinnolla mitäs ne seuraavaksi keksii -uteliaisuudella. Tekniikan käytössä halutaan löytää kultainen keskitie. Älykkään kodin palveluita ideoitaessa annoimme haastateltaville luettavaksi mielikuvitusrikkaita skenaarioita tulevaisuuden kodista. Skenaarioissa oli käytetty sekä sellaisia laitteita, jotka olisi mahdollista hankkia jo nyt, että sellaisia laitteita, jotka ovat (tai eivät ole) tulevaisuutta. Yhteistä skenaarioiden talouksille oli se, että kaikki taloudet oli kytketty verkkoon, ja asukkaat hoitivat suuren osan päivittäisistä palveluntarpeistaan sen kautta. Skenaarioissa oli myös ns. ylilyöntejä. Esim. yhdessä tarinassa isovanhemmat voivat pitää yhteyttää lapsenlapsiinsa silittämällä heitä pitkänkin etäisyyden päästä virtuaalihanskalla. Toisessa tarinassa taas perheen äiti herätti lapsensa korvassa värisevällä napilla. Tarinoissa kerrottiin kyllä myös peruspalveluista kuten lämmönsäätelystä ja tuuletuksesta sekä erinäisistä turvapalveluista. Ihmiset suhtautuivat skenaarioihin erittäin värikkäästi. Selvästi oli huomattavissa, että ihmiset suhtautuvat kotiin ja perheeseen niin tunteella, että jos jokin uhkaa perinteistä käsitystä niistä, reagointi on vahvaa. Keskeisin huomio on kuitenkin se, että ihmiset pyrkivät suhtautumaan teknologiaa koskeviin päätöksiin laskelmoivasti ja rationaalisesti. Kotiin halutaan vain sitä mikä on tarpeellista. Teknologiahuumasta huolimatta ihmiset pitävät kodinlaitteita eräänlaisina ylellisyystuotteina. Taustalla elää vahvana ajatus siitä, että laitteet tekevät elämisen liian helpoksi, ja liian helposta elämästä koetaan huonoa omaatuntoa. Älykkään kodin laitteista kiinnostavimmiksi osoittautuvat energiansäästöön ja turvallisuuteen liittyvät ratkaisut, mikä sekin kertoo hyveellisestä tuhlailemattomasta ihmiskuvasta. Jos palvelu maksaa itsensä takaisin ja jos se vielä tuottaa pitkällä aikavälillä säästöä, sen hankkimista harkitaan. M: Voi jäädä koukkuun. T: Niin, heh, niin ja sitten kaikki, että yhtäkkii menee johonkin epäkuntoon ja, ja sitten niin kun yhtäkkii yöllä silleen vaik just joku hella menee päälle ja tälleen M: Sitä on uusavuton sen jälkeen, kun N: Joo, sitä on niin kun uudelleen elettävä taas T: Tai sitt yhtäkkii, jos kännykkäkin jotenkin just sekin tyyliin, että kännykäll saa avattuu oven niin, sitt kännykkä menee epäkuntoon ja ovi aukee yöllä, niin ois se kyll vähän aika silleen ois siin vaaroja aika paljon. Yllä oleva esimerkkikeskustelu kuvaa melko hyvin haastateltavien ensimmäisiä reaktioita, kun mietittiin, mitä ongelmia tulevaisuuden kotiin saattaisi liittyä. Tekniikka nähtiin usein ihmisen ulottumattomissa olevana entiteettinä, vaikka ihminen onkin laitteiden ja palveluiden suunnittelijan ja toteuttajan roolissa. Suurin pelko, joka tulevaisuuden tekniikkaan edelleen liittyy, on se, että ihminen menettää elämänsä hallinnan koneille. Että ihmisestä tulee hyödytön. Monet korostivat sitä, että kotiin ja perhe-elämään kotiaskareet kuuluvat olennaisena osana, eikä niitä haluta jättää laitteiden tehtäväksi. Samaan hengenvetoon 123

129 Ihmisestä ei saa tulla laiskaa! Laitteille ei saa antaa liikaa valtaa! Protestanttinen etiikka Ihmisestä ei saa tulla hyödytön Kuva 7.3. Ihmisten epävarmuus suhteessa teknologiaan ei muutu. kuitenkin mainittiin, että olisihan se mukavaa, jos ikävät kotityöt hoituisivat helpommin. Varovaisesta suhtautumisesta huolimatta ihmiset olivat kiinnostuneita myös muunlaisista älykotiratkaisuista. Kodin ulkopuolella hoidettavat juoksevat asiat olisi hyvä saada hoidettua kiinteän verkkoyhteyden kautta nopeasti, jotta aikaa jäisi muulle tekemiselle. Muu tekeminen voisi ihannetilanteessa olla vaikkapa perheen yhdessäoloa. Perhe-elämä ja koti on muuttunut huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ideaalinen kuva kodista, joka on täysin yksityinen turvasatama ja naisen paikka, on hälventynyt. Naiset käyvät työssä ja perheenjäsenet elävät omina aikoinaan vain harvoin perheet kokoontuvat esim. yhteisille aterioille. Lisäksi perheen lapset saavat olla mukana vaikuttamassa perheen hankintoihin, ja lapsille on annettu omaa yksityisyyttä. Lasten omat huoneet ovat tuoneet mukanaan sen, että esim. erilaista viihdetekniikkaa ostetaan talouksiin useita kappaleita (tv, stereot, videot, tietokone, jne.) (Chapman 1999, 47.) Koti halutaan pitää yksityisenä ja useimmiten vapaa-ajan linnakkeena, jossa voi rentoutua. Vaikka työn ja vapaa-ajan väliset raja-aidat pääasiassa teknologian mahdollisuuksien myötätuulessa horjuvat, ihmiset ovat sitä mieltä, että työpaikka on työtä ja koti on vapaa-aikaa varten. Koti on yksityinen paikka, jonka sisälle tulevasta materiasta halutaan päättää itse. Teknologia, varsinkin jos sen pelätään olevan ihmisen hallitsemattomissa, voidaan nähdä tunkeilijana. Huvittavan esimerkin tarjoaa jo 1800-luvulla markkinoidut ompelukoneet. Ihmiset eivät halunneet ostaa ompelukoneita koteihin, koska ne loivat mielikuvan tehdasmiljööstä ja työnteosta. Pesukoneiden kohdalla taas vedottiin ihmisten hygieniatietoisuuteen ja siihen, miten paljon aikaa säästyy, kun pyykit ja astiat voi pestä koneilla. Markkinoijien oli esitettävä koneet kotiin sijoitettuna niin, että niiden hyödyllisyys nimenomaan kotiympäristössä tuli todistettua. (Emt., 47.) Samoin on pitänyt tehdä muidenkin kodin laitteiden kanssa aina jääkaapeista tietokoneisiin. Ihmiset on vakuutettava laitteiden hyötyaspekteista Virtuaalielämää? Informaatioteknologian aikakaudella ihmiset viestivät laittein, työpaikalla joskus jopa samassa huoneessa istuvan ihmisen kanssa. Viestintäteknologiasta on tullut tärkeä osa työkulttuuria ja se on vilkkaassa käytössä myös henkilökohtaisessa viestinnässä. Visioita 2000-luvun kodista on ironisoiden esitetty mm. sellaisina, että ihmiset eivät enää osaa kommunikoida muuten kuin laitteiden välityksellä. Sananparresta Oma koti kullan kallis voitaisiin siirtyä sananparteen Oma kotisivu kullan kallis (Holeton 1998, 148). On totta, että erityisesti nuoret ikäpolvet ovat ottaneet verkon omakseen, ja että heidän käsityksensä maailmasta ja omasta identiteetistä muokkautuu eri tavalla kuin vanhempien ikäluokkien. Siinä missä vanhemmat ihmiset näkevät tietokoneet selkeästi apuvälineinä, työvälineinä, nuoremmille tietokone on yhtä kuin internet, joka kytkee heidät muuhun maailmaan, globaaliin kylään. Internet tarjoaa ihmisille mahdollisuuden ilmaista omia ajatuksiaan ja fantasioitaan sekä saada uusia ajatuksia ja ideoita. Tämän lisäksi on mahdollista elää virtuaalimaailmassa, keksiä ja löytää uusia identiteettejä ja uusia kommunikaation keinoja. Tämä ajattelu ei tarkoita pelkästään vaikkapa chattaajia ja verkkopelaajia, jotka ottavat itselleen keksittyjä identiteettejä. Mukaan kuuluvat myös kaikki ne, jotka käyttävät internetiä tiedonhakuun ja sähköpostin kirjoittamiseen. (Turkle 1998, 5-6.) Internet tarjoaa mahdollisuuden monenlaisiin verkkoyhteisöihin, joiden on joissain uhkaskenaarioissa ennustettu jopa tulevan korvaamaan ystävyyssuhteita, perhettä ja muita reaalimaailman yhteisöjä. Äärimmäisenä esimerkkinä voisi antaa vaikkapa muistokirjoitukset, joita omaiset 124

130 verkossa kirjoittavat kuolleille läheisilleen. Verkko voi toimia siis eräänlaisena päiväkirjana, mutta ennen kaikkea sieltä voi löytää ihmisiä, joille on käynyt samoin tai jotka ovat samanhenkisiä (Konrad, 2000). Tuntemattomalle ihmiselle, jota ei välttämättä koskaan tarvitse nähdä fyysisesti, on paljon helpompi puhua. Julkisuudessa onkin aika ajoin keskusteltu siitä, tekeekö verkko meistä reaalimaailmassa kyvyttömiä kommunikoimaan. Vähenevätkö kasvokkaiset kontaktit, ja tapahtuvatko merkitykselliset suhteet vain virtuaalitilassa? Lienee selvää, että em. puhe on liioiteltua. Vain poikkeustapauksissa internet voi korvata ihmissuhteita ja erakoittaa ihmisen, pääasiassa internet-riippuvaisuus on vielä vähäistä. Ihmiset itse ainakin sanovat, että internet ei vähennä reaalista kanssakäymistä, vaan pikemminkin lisää kontakteja muihin ihmisiin (CNN.com 2000). Samaa ovat sanoneet myös Kultun haastatellut useissa eri case-tutkimuksissa. Internet, muiden viestintälaitteiden ohella aiheuttaa kuitenkin toisen ongelman, josta myös on paljon keskusteltu julkisuudessa, nimittäin informaatio- (tai kommunikaatio-) ähkyn. Ihmisillä on enemmän kuin koskaan informaatiota ympärillään ja mahdollisuudet kommunikoida reaaliajassa ympäri maailmaa. Vanhat informaatiolähteet kuten televisio, sanomalehti ja radio eivät ole väistyneet internetin tieltä, vaan kaikki välineet ovat rinta rinnan. Infomeren keskeltä on vaikea löytää itselle olennaista tietoa ja kommunikaatiotakin on vaikea rajoittaa. Ihmiset eivät selvästikään vielä tiedosta (elämmehän edelleen teknologiahuuman aikaa) kaikesta informaatiosta ja ajan hermolla olosta johtuvaa stressiä, sillä sen oireet näkynevät vasta pitkällä tähtäimellä (CNN.com 2000; Delio 2000). Haastateltavat suhtautuivat virtuaalimahdollisuuksiin skeptisesti. Kasvokkaisen inhimillisen kontaktin katoamista pidettiin hirveänä visiona. Kun annoimme haastateltavien luettavaksi skenaarioita, ihmiskontaktien vähyys sai monet takajaloilleen, vaikka skenaarioissa olisi ollut muita kiinnostavia ratkaisuja. Näin sanoo eräs haastateltava skenaariosta, jossa sinkkunainen soitti virtuaalipianolla äänittäen omia cd-levyjä ja kokkasi ruokaa videoyhteydessä ystäviinsä: Onhan tässäkin aika tämmösii virtuaalijuttuja ehkä jotkut nuoret saattaa niistä nauttiakin, ett se on hauskaa ja sitt tää, että ei edes kavereitakaan tavata vaan niin kun telkkariruudun kautta niin kun, kas täss nyt teen ruokaa, mitä teille kuuluu hei. Ei, ei se on liian yksinäistä. Eniten huomiota herätti kuitenkin älykkäässä palvelutalossa asuva vanhus, jonka elintoimintoja ja kulkureittejä tarkkailtiin erilaisilla laitteilla ja monitoreilla. Hoitaja oli pyritty korvaamaan teknisin välinein, ja lapsenlapset olivat isoisäänsä yhteydessä verkon välityksellä. Siis tässä ihmiskontaktit korvataan koneella. Elikä kunta haluu säästää, vanhus raukka on yksinään, kyllä se lohduttaa kun tabletit tippuu automaattisesti koneesta, tosi kivaa. Sen ei tartte olla ees vanhus, kuvittele ihan ite, jos niin kun ei koskaan näkis ketään missään milloinkaan, ett niin päin pois, huhhuh. Älykodin tehtäväksi nähtiin kasvokkaisten kontaktien edistäminen, ei vähentäminen. Älykoti voisi olla apuväline vuorovaikutukseen silloin, kun ihmisten ei ole mahdollista tavata toisiaan. Esimerkiksi ulkomailla asuviin ystäviin olisi hienoa olla kuvapuhelinyhteydessä. Internetin mahdollisuuksia edistettiin nimenomaan sen suhteen, että se mahdollistaa rajojen ylittämisen nopeasti ja suhteellisen edullisesti. Erilaiset virtuaalilaitteet herättivät haastateltavissa pelkoa tai huvitusta, niitä ei oikein otettu vakavissaan. Miksi tehdä jotain virtuaalisesti kun sen voi tehdä oikeasti? Virtuaalimahdollisuudet voidaan ottaa käyttöön sitten, jos oikeaan tekemiseen ei ole mahdollisuutta. Teknologian ei pitäisi lietsoa ihmisissä laiskuutta ja haluttomuutta poistua neljän seinän sisältä Älykodin tehtävät Haastateltavamme suhtautuivat älykkään kodin mahdollisuuksiin hyvin rationaalisesti. Vaikka teknologian mahdollisuuksia ja uutuuksia seurataankin mielenkiinnolla ja innostuneesti, omaan kotiin tuotavaan tekniikkaan halutaan panostaa. Mitä tahansa härveleitä ei helposti oteta kodin ilmapiiriä pilaamaan, vaan laitteiden tulee sopia kodin tunnelmaan. Suomalaiset ovat Jaakko Suomisen (1999, 22) mukaan teknokohun uhreja: teknologian tulevaisuudelta odotetaan toisaalta paljon sellaista, joka helpottaa arkea ja sallii laiskottelun, mutta toisaalta tulevaa pelätään. Ihmiset jostain syystä uskovat, että onni ja täydellisyys löytyvät välineiden avulla. Tästä on osoituksia jo parilta vuosisadalta, kuten on osoituksia myös siitä, että ihmiset liittävät tulevaisuuden teknologiaan hupaisalta tuntuvia odotuksia ja painajaismaisia uhkakuvia. Tämän lisäksi myös sukupolviretoriikka on tuttua jo vuosikymmenten takaa. Aina uskotaan siihen, että seuraavassa tuotesukupolvessa tekniikka omaksutaan helpommin ja että siihen mennessä tekniikka on luotettavaa ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia. Silti esim. tietokonejärjestelmistä ei ole saatu idioottivarmoja, vaan ne kaatuilevat ja niihin pystyvät murrosikäiset hakkeripojat murtautumaan. Ihmiset kaipaavat lisää vapaa-aikaa, ja sitä on teknologian avulla pyritty luomaan kautta aikain. Käytännössä on kuitenkin käynyt lähes päinvastoin. Ihmiset kuluttavat ennätysmääriä ajastaan teknologian parissa vapaa-ajalla viihde- ja työajalla viestintäteknologian parissa. Viestintävälineiden on useissa yhteyksissä todettu aiheuttavan stressiä ja ns. informaatioähkyä (Koski 1998). Monilla työpaikoilla ihmisistä on tullut sähköpostin orjia (Irishjob.ie 2000), 125

131 mitä vastaan on Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa pyritty hyökkäämään mm. sähköpostin käytön kieltämisellä työpaikoilla, joko yhtenä päivänä viikossa tai jopa kokonaan (Verkkouutiset 5/2000). Älykoti terminä luo mielikuvaa kodista, joka on ihmistä älykkäämpi (Peteri 2000), jossa tavallinen pulliainen ei voisi asua, koska koti olisi omistajaansa fiksumpi. Ehkä tästäkin syystä älykoti herättää paitsi ärtyneitä, myös huvittuneita reaktioita. Koti kun on (ihannetapauksessa) ihmiselle turvapaikka, paikka jossa voi rentoutua ja olla oma itsensä. Kotona ei tarvitse pingottaa eikä pelätä. Kotiin sanana liitetään ajatuksia pullantuoksuisesta äidistä, sohvasta ja televisiosta. Äly-liite pilaa kodin merkityksen. Siksi verkotetulle tulevaisuuden kodille pitäisi keksiä joku toinen, korrektimpi termi. Tulevaisuuden kodista puhuttaessa mielikuvat liikkuvat varsin vahvasti elokuva- ja televisioviihteen tulevaisuusskenaarioissa. Neil Scott (1998) kuvaa älykodin tehtävät seuraavasti: What is a Smart House? It uses computers to help its inhabitants live a healthy, happy and safe life It performs many tasks automatically to relieve the stress of managing the house It integrates home, work, learning and leisure activities It hides all the bizarre details of how it actually works Lista tiivistää hyvin sen, mitä meidänkin tutkimuksestamme selvisi. Halutuimpia palveluita kotona olivat selvästi energiansäästöön ja turvallisuuteen liittyvät laitteet. Haastatellut ilmaisivat haluavansa esim. hellavahdin kotiin, joka ilmoittaisi, jos jokin laite on jäänyt päälle, tai sammuttaisi laitteen automaattisesti, kun kukaan ei ole kotona. Lisäksi kuluttajat toivovat laitteita, joilla on mahdollisuus säädellä energian kulutusta ja siten säästää rahaa. Erilaiset taloon asennettavat kosteuden-, lämmön- ja valojen säätämiskeinot osoittautuivat kiinnostaviksi palveluiksi. Lisäksi mainittiin, että vanhusten kohdalla älykäs koti olisi erityisen tarpeellinen, mutta ongelmana on, että ainakaan nykyiset vanhukset tuskin osaisivat vaikeita laitteita käyttää. Vanhuksille erilaiset terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät palvelut olisivat oivallisia, mutta sillä ehdolla, että heiltä ei samalla riistettäisi ihmiskontakteja. Yksinäisille vanhuksille kun kotona käyvät avustajat ja hoitajat voivat olla päivän ainoita yhteydenpitomahdollisuuksia ulkomaailmaan. Samoin haastatteluista kävi ilmi, että ihmiset toivovat helpotusta sellaisiin arjen askareisiin, joita ei jaksa aina tehdä, tai jotka ärsyttävät. Kuten aiemmin mainittiin, siinä missä yksi vihaa tiskaamista, toinen pitää sitä rentouttavana. Tästä syystä älykodin palveluiden tulisi olla kunkin talouden yksilöllisiin tarpeisiin sopivia. Ja yhden talouden sisälläkin toiveet voivat vaihdella paljon. Joka tapauksessa automaatio tiettyyn pisteeseen asti on hyvä asia. Kolmannesta kohdasta haastatellut eivät olleet samaa mieltä. Toisaalta etätyö houkuttelee, mutta käytännössä se harvoin toimii. Ihminen tarvitsee selkeää rajaa työn ja kodin välille. Työpaikan kiirettä ei mielellään tuoda kotiin, vaikka joskus on käytännössä pakko. Tässäkin pätee se, että ihmiset ovat yksilöitä. Mahdollisuus kotona oppimiseen ja työskentelyyn on hyvä olla olemassa, vaikka sitä ei aktiivisesti käytettäisikään. Koti mielletään kuitenkin edelleen enimmäkseen rentoutumispaikaksi, jossa työpäivän pölyt voi karistaa harteilta. Yhden varteenotettavan näkökulman aiheeseen antoi myös eräs pienen pojan isä. Kotona tehtävää etätyötähän suositellaan nimenomaan pienten lasten vanhemmille. Vanhemmilla olisi tällöin enemmän aikaa olla lastensa kanssa, ja lastenhoitokustannukset pienenisivät. Mutta miten tehdä töitä silloin, kun lapset pyörivät ympärillä tai kun lapsi on sairas? Etätyöhön liittyvissä suunnitelmissa usein unohdetaan kodissa vallitseva todellisuus, realiteetit. Etätyön negatiivinen puoli on myös välittömän työyhteisön puute. Etätyö sopineekin parhaiten väliaikaisratkaisuksi. Etätyön sopivuus ihmiselle riippuu tietenkin myös työn luonteesta ja omista tarpeista. Viimeinen kohta tuli myös ilmi haastatteluista. Koti koetaan esteettisesti kauniina paikkana. Merkityksiä voivat saada esineet, taulut ja huonekalut, sekä kaikki mahdollinen mihin liittyy muistoja. Tästä syystä olisi syytä ottaa huomioon myös teknologian esteettisyys. Johtovyyhdeistä huoneiden nurkissa halutaan päästä eroon ja tekniikan tulisi olla huomaamattomissa. Sen tulisi toisin sanoen istua sisustukseen ja olla tarvittaessa poissa silmistä. Tekniikka ei saa kuitenkaan olla liian piilossa, koska silloin asukkaille tulee helposti sellainen tunne, että tekniikka toimii salaa selän takana. Tekniikka liian näkyvänä osana kodissa voi myös pelottaa. Kyse on siitä, kenellä on valta talossa, koneella vai ihmisellä. Vuosikymmenten aikana varsinainen pelko tekniikkaa kohtaan on hälvennyt, mutta epävarmuutta ja hämmennystä suhteessa tekniikkaan esiintyy edelleen, varsinkin ihmisissä, jotka eivät ole tekniikan kanssa jatkuvassa suhteessa. Jälleen kerran: tässäkin suhteessa ihmiset ovat yksilöllisiä. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle; maut ja kokemukset eroavat toisistaan. Kuvio 7.2 listaa esimerkkejä älykkään kodin palveluista tyypeittäin. Palvelut ovat haastateltavien spontaanisti mainitsemia. Alustalla olevat palvelut ovat peruspalveluita, jotka ovat saatavilla jo nyt. Palvelut ovat turvallisuuteen ja arjen sujuvaan kulkuun liittyviä peruspalveluita, joita älykoti voisi tarjota. Alimman tason hankintoja perustellaan järkisyillä ja ihmisen perustarpeista lähtevinä. Halutaan säilyttää turvallisuus ja myös säästää kuluissa ja energian käytössä ja automaatio pitää huolta viihtyvyydestä. Alimman tason palveluista kiinnostuneet eivät ole kiinnostuneita teknistämään kotiansa liikaa, eivätkä he näe kotiaan myöskään viihteen alttarina. Seuraavalla tasolla olevat palvelut ovat asteen verran vaativampia. Turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huolta. Paloja varashälyttimet sekä ns. hellavahti pitävät huolta kodista silloin kun siellä ei olla. Internetin peruspalveluilla taas voi hieman vähentää arjen stressiä, kun esim. ruuat voi tilata 126

132 Leikkiminen, kokeilu Mukavuudenhalu Hyöty Pölynimurirobotti Puhuva jääkaappi Henkilökohtainen agentti Automaattinen ikkunanpesu Mediaviihdekeskus Kännykkä talon kaukosäätimenä Kiinteä internet-yhteys Oma energialähde Internetin peruskäyttö (ruokatilaukset, pankkiasiat jne.) Turvallisuus (palo- ja varashälytys, hellavahti) AUTOMAATIO (lämmitys, kosteus, tuuletus, valot) K od i n l a it e m ää r ä Kuvio 7.2. Älykodin palveluiden tarvehierarkia. kotiin ja laskut voi maksaa silloin kun itselle sopii, oman olohuoneen nurkasta. Kolmannella tasolla ei pelata enää pelkästään järkisyillä, vaan mukana ovat viihtyminen ja laitteilla kikkailu. Tällä tasolla on vaikuttimena jossain määrin myös statustietoisuus. Kodista halutaan rakentaa moderni ja toimiva kokonaisuus, jossa on pieniä ja vaikuttavia teknisiä yksityiskohtia. Älykkään kodin ratkaisut ulottuvat myös asunnon ulkopuoliseen maailmaan. Joitakin kodin toimintoja voi esimerkiksi kaukosäätää mobiililaitteen avulla. Lisäksi mahdollisessa pihassa ja piharakennuksissa on hyödynnetty älykotiteknologiaa. Korkeimmalla tasolla on kyse tekniikan hankkimisesta sen uutuuden ja erikoisuuden vuoksi. Tärkeää ei ole niinkään ajatella teknisten laitteiden todellista hyötyä tai korkeaa hintaa vaan pikemminkin halutaan kokeilla ja leikkiä uusilla härveleillä. Hierarkiassa on kyse paitsi tarpeista ja halukkuudesta hankkia älykodin tekniikkaa, myös elämäntyyleistä ja varallisuudesta. Lisäksi on huomattava, että kun puhutaan älykodin tasoisista teknisistä ratkaisuista, ei puhuta ihmisen todellisista tarpeista vaan tarpeista joita teknologia itse luo käyttäjälleen (vrt. Pantzarin Tulevaisuuden koti -kirjan kekseliäs alaotsikko arjen tarpeita keksimässä ). Kolmio ei myöskään implikoi, että tietyt kuluttajaryhmät olisivat tietyllä tasolla. Tarkoituksena on osoittaa, että mitä erikoisempiin palveluihin mennään, sitä vähemmän niitä halutaan ja sitä vähemmän niillä on todellista tarvetta. Turvallisuus- ja hyötynäkökulmat ovat ihmisten arvotuksissa korkealla, ja siksi niihin liittyviä palveluita oltaisiin valmiimpia hankkimaan. Kun luodaan ihmisen ja tekniikan välistä vuorovaikutusta, on otettava huomioon käyttökonteksti. Älykodista puhuttaessa koti mieltyy moniulotteisemmaksi, kotiin liittyy varsinaisen asuintalon lisäksi oleellisena osana myös mahdollinen pihapiiri. Laitteiden käyttöympäristönä kotiin saattaa liittyä hyvinkin henkilökohtaisia merkityksiä, mikä tukee entistä enemmän sitä, että älykodin pitää pystyä vastaamaan kunkin ihmisen/perheen erityisiin tarpeisiin. Kontekstin määritelmään voidaan liittää ainakin seuraavat elementit: sijainti, identiteetti, toiminnot ja aika (Dey & Abowd 1997, 22). Nämä pitäisi ottaa myös älykodin suunnittelussa huomioon. Sijainti, vaikka älykodista onkin kyse, voi olla jokin muu kuin koti. Haastatteluissamme korostui mobiiliuden ja kauko-ohjauksen merkitys. Asukkaiden identiteetit taas vaikuttavat henkilökohtaisten tietojen ja mieltymysten muodossa siihen, millainen älykodin tulee olla. Älykodin tulee sallia erilaiset tarpeet ja käyttötarkoitukset, sen tulee olla joustava, sillä yhdenkin talouden sisällä käyttötavat, tarpeet ja mieltymykset vaihtelevat paljon. Yksinkertaisinta älykoti olisi tehdä yksin asuvalle, mutta yhdenkin ihmisen mieltymykset ja tarpeet vaihtelevat päivästä toiseen. Haastateltavat odottavat, että älykoti vastaa juuri heidän toiveitaan, on yksilöllinen ja tarjoaa valinnanvapauden. Jos älykodilla ei ole näitä ominaisuuksia, sitä ei kaivata. Tällainen vaatimus toistuu haastateltavien toiveissa jatkuvasti. Toiveella pyritään todennäköisesti osoittamaan oman kontrollin tarvetta, mutta yksilöllisyyden vaatimus voi vihjata myös mielikuvista, joita media mielellään ruokkii uuden teknologian saralla. Käytännössä älykkään kodin ratkaisuista saataneen tehtyä muutamiin profiileihin sopivia paketteja, ei niinkään jokaiselle perheelle erikseen tehtäviä mittatilaustöitä. 127

133 Ihmisten rutiinit muuttuvat hitaasti. Uuden teknologian omaksuminen vie oman aikansa, ja edelläkävijöitä on lopulta vähän. Tavalliset ihmiset eivät katso edistyksellistä teknologiaa tarvitsevansa, kun arki sujuu nykyiselläänkin ihan hyvin. Teknologian kehittäjät ovat yleensä niin huumautuneita teknologian mahdollisuuksista, että he eivät näe tavallisten ihmisten arkea. Ihmiset eivät ole koneita, jotka suunnittelisivat arkeaan pilkun tarkasti tai haluaisivat maksimoida tehokkuutensa kotioloissa. Ihmisten tarpeita ohjaavat enemmän tunteet ja elämän pienistä iloista nauttiminen. (Pantzar 2000, 20.) Pantzarin (emt., 202) mukaan älykkäiden tuotteiden suunnittelu on siirtynyt aineelliselta 1900-luvulta immateriaaliselle 2000-luvulle. Objektiivisen maailman hallinnan sijaan on alkanut korostua subjektiivisen maailman hallinta. Kiinnostus itsetarkkailuun ja luonnonhallintaan on sama, mutta keinot ovat erilaiset. Kotiautomatiikan suunnittelusta on siirrytty virtuaalisten ratkaisujen (älyvaatteet, virtuaaliyhteisöt yms.) suunnitteluun. Kuten yleensäkin, kuluttajat laahaavat hitaasti visionäärien perässä. Kuluttajia kiinnostaa vasta orastavasti kodin valvontatekniikka ja automaatio, virtuaaliset ratkaisut ovat vielä hyvin pienen edelläkävijäjoukon mielessä. Aineistossa oli huomattavissa erilaisia suhtautumistapoja kotiin tulevaa tekniikkaa kohtaan. Ensimmäiseksi erottui ryhmä, jossa oltiin valmiita ottamaan vastaan lähes mitä tahansa tekniikkaa, kunhan se on viihdyttävää ja uutta. Heille tekniikalla on selvästi viihteeseen perustuva ja ehkä hieman statushakuinenkin funktio. Toinen ryhmä taas halusi selkeään taloudelliseen hyötyyn perustuvia ja elämän laatua kohottavia laitteita. Kolmantena ryhmänä oli huomattavissa ns. ammattilaiset, jotka ovat IT-alalla tai muuten työkseen jatkuvasti läheisessä kosketuksessa tietotekniikan kanssa. He halusivat laitteiltaan etupäässä laatua. Heidän mielestään tärkeintä on, että tietoturva-asiat on mahdollisimman hyvin hoidettu. He voisivat hoitaa mahdollisimman monet palvelut päätteeltä käsin, mutta eivät toistaiseksi uskalla, koska tietävät tietosuojan vähäiseksi. Tärkeää on tässä yhteydessä muistaa, että aineistossa ei ollut lainkaan teknologian vastustajia tai ns. syrjäytyneitä, jotka eivät ole tietoisia tekniikan mahdollisuuksista, eivät osaa sitä käyttää, tai ovat sitä vastaan johonkin periaatteeseen vedoten. Yllä oleva kuvaus kertoo vain sellaisista kuluttajista, joilla on teknologian vastaanottamiseen positiivinen pohjavire eli jotka ovat uutta teknologiaa jo jonkin verran hankkineet ja jotka tietävät siitä jotakin entuudestaan. Aineistossa haastatellut kuluttajat olivat ISDN- tai ADSL-internet-liittymän omistajia, joten heitä voidaan pitää teknologiaorientoituneina ihmisinä. Liian usein kodin teknologiaan liittyvissä keskusteluissa unohdetaan ihmiset, jotka tarvitsisivat teknologiaa ihan jokapäiväisissä askareissa, ja joille tekniikan käyttämisestä olisi selkeästi hyötyä. Teknologia voisi ihannetilanteessa olla tasa-arvottavaa, kun kaikki kansanosat pääsisivät sen eduista osallisiksi. Valitettavasti vain juuri ne, jotka kipeimmin tarvitsisivat teknologiaa avuksi, suhtautuvat siihen penseästi. Esimerkiksi syrjäseuduilla asuvat ja vanhukset, joille teknologia voisi tuoda konkreettista etua (mm. asioiden hoito ja ostokset internetin välityksellä) jokapäiväiseen arkeen, eivät ole kovin kiinnostuneita palveluiden siirtämisestä verkkoon (ks. luku 3.3.). Älykkään kodin ideaa on toki kehitetty ja sovellettu monivammaisten ja vanhuksien avuksi, joiden kohdalla mielekkäämpi elämänlaatu voitaisiin konkreettisesti saavuttaa teknologian avulla. Nuorien ja terveiden ihmisten kohdalla älykotiteknologian edut eivät ole läheskään yhtä selkeät. 7.5 Lopuksi Älykoti on ihmisille vielä tulevaisuutta, ja tulevaisuus on epävarmaa. Toisaalta teknisiin uutuuksiin suhtaudutaan positiivisesti ja innostuneesti, toisaalta niitä pelätään. Tämä on ollut ihmisen suhde tekniikkaan jo vuosikymmeniä. Vuosien ajalta ihmiset ovat kuitenkin huomanneet, että uutta tekniikkaa tulee halutaan tai ei. Pikku hiljaa aluksi kummallisiltakin tuntuvat keksinnöt saavat jalansijan arjessa. Mielenkiintoista on, että tekniikkaan suhtaudutaan hyvin äärimmäisin tuntein. Se aiheuttaa ärsytystä, pelkoa ja hengästystä, mutta myös innostusta, mielenkiintoa ja aktiivisuutta. Suomalaiset ovat vähitellen ottaneet elämäänsä kodin viihdelaitteiden (tv, videot, stereot) ohella uusmedialaitteita kuten matkapuhelimen ja tietokoneen. Tällä hetkellä (syksy 2001) vähintään jonkinlaisen tietokoneen omistaa 69 % suomalaisista ja internet-yhteys on 51 % suomalaisista kodeista (Kultun aineisto). Tietoliikenneyhteydet ovat ehdoton edellytys sellaisille älykodeille, joita parhaillaan suunnitellaan. Kuten kaikki edistykselliset ratkaisut, myös älykoti on aluksi ns. edelläkävijöiden tuotepaketti. Älykäs koti vaatii hankkijaltaan ainakin seuraavaa: uudehko asunto internet-yhteys rahaa käyttötaidot. Toiminnot, joita älykodilta eniten toivotaan, ovat tuttuja jo noin kymmenen vuoden takaa. Älykotiratkaisun pohjana on aina pidetty automaatiota, jolla pystytään säätelemään esim. ilmankosteutta, lämpötilaa ja valoja. Toisena haluttuna ratkaisuna pidetään turvajärjestelmää, jolla pyritään estämään tulipalot ja varkaudet. Älykkäässä kodissa tulisi näiden itsestään selvien toimintojen ohella keskittyä kommunikaation edistämiseen ja siihen, miten perheellä olisi mahdollisuus tehdä asioita yhdessä teknologian välityksellä tai avustuksella. Yhdessäoloon älykoti voisi vaikuttaa mm. säästämällä asukkaidensa aikaa hoitamalla jokapäiväisiä rutiineja. Älykäs koti 128

134 voisi myös edistää oppimista tai yhdistää asukkaat viihteen keinoin. Tässä roolissa tullee digi-tv tarjoamaan lukuisia mahdollisuuksia. Kodin tärkeimmiksi rentoutusta edistäviksi elementeiksi mainittiin useimmiten sohva ja televisio. Perinteisen välineen kautta uusia palveluita voi olla helpompaa omaksua. Television perinteisyys ja keskeisyys suomalaisessa olohuoneessa osoittaa, että digi-tv älykkään kodin (viihde)ratkaisujen lähtökohtana voisi toimia. (ks. Leppänen & Marttila 2000, 23.) Tosin digi-tv on tietokone, ja tietokonetta ei nähdä yhtä rentouttavana välineenä kuin televisiota, vaan pikemminkin stressaavana ja työnomaisena. Tietokone on edelleen ihmisille laite, jolla tehdään välttämättömiä asioita kuten laskunmaksua ja tiedonhakua (vrt. luvut 3 ja 6). Pelaaminen ja muu viihdekäyttö kuuluu yleensä perheen viikonloppuihin, arkena se on enemmän lasten ja nuorten puuhaa. Täysin verkotetussa ja laitteistetussa älykkäässä kodissa asumiseen liittyy useita ristiriitoja. Älykodissa pitäisi olla mahdollisuus yksityisyyteen mutta samalla linkittymiseen niin globaalisti kuin lokaalisti. Kodin pitäisi olla niin yksityinen pesä kuin julkinen areena. Vaarana on myös isoveli valvoo skenaario, jossa asukkaita voitaisiin järjestelmän avulla valvoa. Esimerkiksi digi-tv:n kautta käytettävät palvelut rekisteröityisivät aina kun niitä käytetään. Älykoti voisi siis olla eräänlainen postmoderni versio Foucaultin tutusta Panopticon-mallista, koska kontrollin tarve - ja toisaalta uhka korostuu niin kodin sisä- kuin ulkopuolella (Allon 2001). Älykodin pitäisi kontrolloida kodin toimintoja, jotta asukkaat voisivat elää rauhallisin mielin sillä välin kun kodin järjestelmä huolehtii kodin automaatiosta ja kuluista. Tämäkään ei ole yksiselitteistä, koska ihmiset eivät uskaltaisi luottaa koneisiin, vaan he haluavat itse säilyttää kontrollin tunteen. Ristiriitaisuutta voi löytää myös siitä, että kommunikaatioteknologia pyrkii luomaan ja ylläpitämään ihmisten välisiä suhteita, mutta käytännössä voi käydä niin, että teknologisvälitteinen kontakti jää ainoaksi. Toki teknologia myös edistää ihmisten välistä kanssakäymistä, mutta samalla se voi etäännyttää ihmisiä toisistaan - teknologia mahdollistaa katseen välttämisen. Kalifornian yliopiston tutkimuksen mukaan internetistä olisi tulossa kodin uusi sydän eli päinvastoin kuin on luultu internet toisikin ystävät ja perheenjäsenet yhteen eikä erkaannuttaisi ihmisiä toisistaan (Christian Science Monitor 2000). Suomalaisissa (mm. Kultun) tutkimuksissa ihmiset kuitenkin toistuvasti mainitsevat, että tietokoneen ja internetin käyttö on henkilökohtaista ja vain erityistapauksissa sitä käytetään yhdessä muiden kanssa. Yksilölliset intressit nostavat tässäkin päätään. Kultun aikaisemmissa tutkimuksissa, niin kuin tässä Älykoti-tutkimuksessakin ihmiset korostavat, että koti on jo nykyisellään liian täynnä laitteita, joista osa on kaiken lisäksi aivan turhia (mainittiin esim. leipä- ja jäätelökone, sauvasekoitin, yms.). Koteihin ei siis mielellään enää otettaisi lisää teknologiaa vaan pikemmin niiden halutaan vähentyvän. Tai ainakin tulevan ympäristöönsä paremmin sopiviksi. Älykotiratkaisuja hankkiessaan kuluttajat kiinnittävät varmasti huomiota myös siihen, kuinka näkyvän osan se kotona saa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että koti on aina koti. Se on pesä, jossa ulkomaailman voi halutessaan sulkea pois. Koti on paikka jossa rauhoitutaan eikä paikka, jossa tehdään työtä. Älykäs koti voi tarjota valmiudet tehdä etätyötä, koska elämässä voi olla tilanteita, jolloin haluaa tilapäisesti työskennellä kotona. Pääasiassa kotona työskentelyyn suhtaudutaan kuitenkin nihkeästi, koska kodin luonne on toisenlainen kuin työpaikan. Tässäkin kohtaa on hyvä muistaa, että ihmiset ovat erilaisia ja työtehtävät ovat erilaisia. Yhdelle kotona työskentely voi olla elämänlaatua parantava ratkaisu, toiselle taas kauhistus. Haastateltavillemme koti kuitenkin poikkeuksetta merkitsi jotain hyvää ja kaunista, jota ei haluttaisi pilata liialla kontrollilla tai aktiivisuuden vaatimuksilla. (Peteri 2001). Älykodin pitäisi vastata myös tietoturvan ja tietosuojan haasteeseen. Erityisesti IT-alan ihmiset suhtautuvat skeptisesti verkkopalveluiden turvallisuuteen. Omia tietoja ei haluta antaa ulkopuolisille. Pelottavinta on, jos joku pystyisi seuraamaan kotitalouksia ja niissä tehtäviä toimintoja. Valtaa ei haluta antaa ulkopuoliselle, varsinkaan kun on kyse omasta kodista, johon yhdistetään yksityisyys ja turvallisuus. Ihmiset ovat siis valmiita ottamaan kotiinsa hyödyllisiä palveluita, jotka helpottavat kodinhoitoa ja vähentävät turhaa työtä. Liiallista automaatiota ei kuitenkaan tahdota, koska pelätään sitä, että ihmisestä tulee viraton koneiden orja. Kodissa tärkeintä on viihtyvyys ja turvallisuus, ja näihin älykoti voisi pyrkiä vaikuttamaan. Kuluttajan tulee voida valita itselleen sopiva älykotiratkaisu, sillä perheiden ja yksilöiden tarpeissa on eroa. Tätä omaehtoisten valintojen tekemisen tärkeyttä käyttäjäkunnan huolellista segmentointia ei voi liiaksi korostaa laitteiden suunnittelijoille ja myyjille. 129

135 LÄHTEET Kirjallisuus Baudrillard, Jean Lopun illuusio. Gaudeamus, Tampere. Benjamin, David N. (ed.) The Home: Words, Interpretations, meanings and environments. Biddles Limited, Great Britain. Bäcklund, Pia Korhonen, Heli Paikallisyhteisön käsite ja asumisen arki. Juurtumisen, asukasaktiivisuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Keskustelualoitteita 1998:1. Helsingin kaupungin tietokeskus. Chapman, Tony Stage Sets for Ideal Lives. Images of Home in Contemporary Show Homes. Teoksessa Chapman, Tony Hockey, Jenny (ed.) Ideal Homes? Social Change and Domestic Life. Routledge, London. Hoikkala, Tommi Roos, J. P Onko 2000-luku elämänpolitiikan vuosituhat? Teoksessa Hoikkala & Roos (toim.) 2000-luvun elämä. Sosiologisia teorioita vuosituhannen vaihteesta. Gaudeamus, Tampere. Holeton, Richard Virtual Community: Forward Thinking. Teoksessa Holeton, Richard (ed.) Composing Cyberspace: Identity, Community, and Knowledge in the Electronic Age. The McGraw-Hill Companies, Inc., USA. Kopomaa, Timo Kännykkäyhteiskunnan synty. Gaudeamus, Helsinki. Lehto, Mervi Talonpoika, Raine Huovila, Pekka Älykäs asunto tietoyhteiskunnan koti. VTT tiedotteita 1457, Espoo. Leppänen, Sanna Marttila, Mikko Digi-tv:n omaksuminen. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 98/2000. Tekes, Helsinki. Maffesoli, Michel The Time of the Tribes. The Decline of Individualism in Mass Society. Translated by Don Smith. Sage, London. Mäenpää Digitaalisen arjen ituja. Kännykkä ja urbaani elämäntapa. Teoksessa Hoikkala & Roos (toim.) 2000-luvun elämä. Sosiologisia teorioita vuosituhannen vaihteesta. Gaudeamus, Tampere. Pantzar, Mika Kuinka teknologia kesytetään. Kulutuksen tieteestä kulutuksen taiteeseen. Tammi, Helsinki. Pantzar, Mika Tulevaisuuden koti. Arjen tarpeita keksimässä. Otava, Helsinki. Peltola, Jari Emootiot ja virtuaaliyhteisöllisyys. Teoksessa Pekka Kuusela, Mikko Saastamoinen (toim.) Ruumis, minä ja yhteisö. Kuopion yliopiston selvityksiä Peteri, Virve, Mistä syntyy kotoisuus? Teoksessa Älykäs koti. Kuluttajatutkimukset-hankkeen tutkimusraportti, huhtikuu Julkaisematon. Peteri, Virve Matkapuhelimen hankinta ja käyttö: tapaus WAP. Teoksessa Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. Kuluttajatutkimukset-hanke. Teknologiakatsaus 98/2000. Tekes, Helsinki. Rajanti, Taina Kaupunki on ihmisen koti. Tiede ja edistys 4, Saastamoinen, Mikko Elämäntapayhteisöt ja yhteisöllistämisen teknologiat identiteetti, ekspressiivisyys ja hallinnointi. Teoksessa Pekka Kuusela & Mikko Saastamoinen (toim.) Ruumis, minä ja yhteisö. Kuopion yliopiston selvityksiä Suominen, Jaakko Teknologinen déjà-vu? Historiallisten rinnastusten ongelma teknokohun käsittelyssä. Tiedotustutkimus 4/1999, Tolkki-Nikkonen, Mirja Parisuhde, perhesuhde, olosuhde: Mikä pitää avioliiton koossa 15 vuoden jälkeen. Gaudeamus, Helsinki. Turkle, Sherry Identity in the Age of the Internet. Teoksessa Holeton, Richard (ed.) Composing Cyberspace: Identity, Community and Knowledge in the Electronic Age. McGraw-Hill Companies, Inc., USA. Sanomalehti- ja verkkoaineisto Allon, Fiona An Ontology og Everyday Control: Space and Time in the Smart House. Spacing and Timing: Rethinking Globalization & Standardization. Palermo, Italy, 1st 3rd November papers/allon.pdf Christian Science Monitor Internet Becomes the New Family Heart /10/26/p2s1.htm CNN.com UCLA study: Internet Doesn t Isolate Most People. CNN, Oct. 29, /TECH/computing/10/25/internet.study.ap/ index.html ( ) Delio, Michelle Cubicle Blues Blamed on IT. Wired, Oct. 11, ( ) Dey, Anind K. Abowd, Gregory D Towards a Better Understanding of Context and Context-Awareness. Proceedings of the CHI 2000 Workshop on The What, Who, Where, When, and How of Context-Awareness, The Hague, Netherlands, April 1-6, tp://ftp.cc.gatech.edu/pub/gvu/tr/1999/99-22.pdf ( ) Gallup Web Digitodayn uutiskatsaus: Gallup tutki: Verkko-ostosten koko kasvanut. ( ) Garreau, Joel Home is where the phone is. Roaming Legion of High-Tech Nomads Takes Happily to Ancient Path. Washington Post, October 17,

136 Helsingin sanomat Professori Riitta Jallinoja: työelämän kilpailuhenki vallannut kaikki elämänalueet. Kotimaa Irishjobs.ie Following on from Dress-down Fridays, a New Casual Office Phenomenon has Emerged the Free Friday. FreeFriday.html ( ) Konrad, Rachel An Electronic Medium to reach the Dearly Departed. CNET News.com, Oct. 30, ( ) Scott, Neil Smart Houses for the 21st Century. Archimedes Project. University of Stanford. stanford.edu/smarthouse/sld001.htm ( ) Williams, Robin Slack, Roger Stewart, James Social Learning in Multimedia. Final Report of EC Targeted Socio-Economic Research

137 Tekesin teknologiakatsauksia 118/2001 Digitalisoituvan viestinnän monet kasvot. 131 s. Kuluttajatutkimukset-hanke (Kultu) 117/2001 Ympäristömittausten automatisointi- ja kehittämistarpeet Suomessa. 118 s. Lauri Hietaniemi, Ari Lehto 116/2001 From Periphery to Center: Emerging Research Topics on Knowledge Society. Ilkka Tuomi 115/2001 Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kansainvälinen kaupallistaminen. 23 s. Kari Salminen 114/2001 Global Networking in Wireless Teletechnology Business. Lasse Baldauf, Michael Lovejoy, Jarmo Karesto, Laura Paija 113/2001 Critical Success Factors in Biopharmaceutical Business: A Comparison Between Finnish and Californian Businesses. 23 p. Tanja Rautiainen 112/2001 Finnish Pharma Cluster Vision /2001 Uuden tietotekniikan vaikutukset liiketoimintaan. 60 s. Jyrki Ali-Yrkkö, Kim Jansson, Iris Karvonen, Veli-Pekka Mattila, Juha Nurmilaakso, Martin Ollus, Iiro Salkari, Pekka Ylä-Anttila 110/2001 Digitaalinen verkostotalous Tietotekniikan mahdollisuudet liiketoiminnan kehittämisessä. 86 s. Juha Luomala, Juha Heikkinen, Karri Virkajärvi, Jukka Heikkilä, Anne Karjalainen, Anri Kivimäki, Timo Käkölä, Outi Uusitalo, Hannu Lähdevaara 109/2001 Ohjelmistoalan tutkimustoiminta Yhdysvalloissa. Veikko Seppänen, Timo Käkölä, Olli Pitkänen, Reijo Sulonen, Markku Sääksjärvi 108/2001 Software Business Models, A Framework for Analyzing Software Industry. Risto Rajala, Matti Rossi, Virpi Kristiina Tuunainen and Santeri Korri 107/2001 State of Mathematical Modelling and Simulation in the Finnish Process Industry, Universities and Research Centres. 95 s. Kimmo Klemola, Ilkka Turunen 106/2001 Research and technology programme activities in Finland. 54 s. Ellen Tuomaala, Satu Rask, Erkki Kaukonen, Jyrki Laaksonen, Mika Nieminen, Pekka Berg 105/2001 Tutkimus- ja teknologiaohjelmatoiminta Suomessa. 50 s. Ellen Tuomaala, Satu Raak, Erkki Kaukonen, Jyrki Laaksonen, Mika Nieminen, Pekka Berg 104/2001 Matemaattiset menetelmät suomalaisten yritysten t&k-toiminnassa. Heikki Haario, Matti Heiliö, Jari Järvinen, Pekka Neittaanmäki 103/2001 Hyvinvointi- ja terveysalan teknologia- ja palvelutuotteet. 64 s. Niilo Saranummi 102/2001 Jätehuollon ja materiaalikierrätyksen teknologiat ja niiden kehittämistarpeet. 44 s. Juhani Anhava, Esa Ekholm, Erkki Ikäheimo, Karri Koskela, Mikko Kurvi, Marko Walavaara 101/2000 Infrarakentamisen ja -palveluiden kehitysnäkymät. INFRA-teknologiaohjelman tarveselvitys. 38 s. Laura Apilo 100/2000 Kartoitus pienhiukkastutkimuksesta Suomessa. 43 s. Jorma Jokiniemi, Mikael Ohlström, Markku Kulmala, Kaarle Hämeri 99/2000 Evaluation of the Dutch and Finnish Situation of Energy Recovery from Biomass and Waste. Ronald de Vries, Ronald Meijer, Lassi Hietanen, Elina Lohiniva, Kai Sipilä 98/2000 Kohti yksilöllistä mediamaisemaa. 120 s. Kuluttajatutkimukset-hanke (Kultu) 97/2000 Content Generation in the Wireless Space with a Focus on Southern California. 64 p. Tuomas Pollari, Veikko Valli Julkaisujen tilaukset Tekesistä: 132