SUOMALAISEN TYÖIKÄISEN KESTÄVYYSKUNTO -RAPORTTI: Onko rapakuntoisten työikäisten määrä räjähtämässä?

Transkriptio

1 SUOMALAISEN TYÖIKÄISEN KESTÄVYYSKUNTO -RAPORTTI: Onko rapakuntoisten työikäisten määrä räjähtämässä? 4 Liikunta & tiede 48 4 / 2011

2 Teksti: JARMO HEISKANEN, OLLI-PEKKA KÄRKKÄINEN, HARTO HAKONEN, TUIJA TAMMELIN, EINO HAVAS Huonokuntoisten alle 40- vuotiaiden miesten osuus on nyt selvästi oletettua suurempi, kun tuoreita mitattuja tuloksia verrataan 20 vuoden takaisiin kestävyyskunnon viitearvoihin. Hyväkuntoisten yli 40- vuotiaiden miesten ja naisten osuudet ovat myös oletettua suuremmat. Tulokset sekä niiden perusteella laaditut ennusteet antavat aiheen huolestua erityisesti nuorten työikäisten miesten kestävyyskunnosta, työkyvystä ja terveydestä tulevaisuudessa. Kuva: KKI/JUHA SORRI Liikkumattomuus on terveydelle haitallista ja liikunnalla on oikein toteutettuna vähän terveyshaittoja. Liikunta on keskeinen tekijä useiden kansansairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, tarvittaessa yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin ja hoitoihin. Vähäinen fyysinen aktiivisuus johtaa terveysriskien ohella huonompaan toimintakuntoon ja heikompaan työkykyyn. Liikunnan avulla voidaan sairausriskien pienentämisen lisäksi ehkäistä ennenaikaista fyysisen ja henkisen toimintakyvyn heikkenemistä. Oikeat investoinnit ihmisten terveyteen ovat yhteiskunnan tasolla välttämättömiä hyvinvoinnin ylläpidossa ja edistämisessä, ja terveyden edistäminen liikkumalla on yksi näistä investoinneista. Vaikka kestävyyskunnon merkitys kokonaiskuolleisuuden ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden itsenäisenä riskitekijänä on vakuuttava, se jätetään usein vähälle huomiolle verrattuna muihin riskitekijöihin. Kestävyyskunto on muiden riskitekijöiden ohessa käyttökelpoinen indikaattori, jota voidaan hyödyntää arvioitaessa terveydentilaa ja pyrkimyksissä pitkän ja terveen elämän saavuttamiseksi. Hyvän kestävyyskunnon merkitys korostuu fyysisesti keskiraskaissa ja raskaissa töissä. Heikko kestävyyskunto saattaa fyysisesti raskaassa työssä rajoittaa työkykyä aikaisemmin kuin iän perusteella odotettaisiin. Mutua on ollut ja nyt on faktaakin Vaikka kestävyyskuntoa on mitattu Suomessa jo vuosikymmeniä, meillä ei ole julkaistu tuoretta, kaikkia aikuisväestön ikäluokkia kattavaa ja laajapohjaista mittaustietoa suomalaisten kestävyyskunnosta. Näitä mittauksia edeltäjänsä mukaan lukien noin 20 vuotta tehnyt AinoActive oy luovutti aineistonsa LIKES-tutkimuskeskuksen käyttöön. Aineisto on kerätty vuosina :ssa eri yrityksessä tehdyistä kuntotesteistä eikä se täten perustu väestöpohjaiseen otokseen. Raportin tarkoituksena on kuvata suomalaisten työikäisten (25 64-vuotiaat) kestävyyskunnon nykytilannetta sekä antaa ennusteita suomalaisten kestävyyskunnon kehittymisestä 10, 20 ja 25 vuoden perspektiivillä. Mittauksiin osallistui työssä käyvää vuotiasta suomalaista. Näistä oli miehiä 51 prosenttia ja naisia 49 prosenttia. Mittaukset toteutti AinoActive oy liikkuvalla testiasemallaan 210 suomalaisessa yrityksessä vuosina Mittauksiin osallistuminen oli vapaaehtoista ja ne sisältyivät yritysten työkykyä ylläpitävään toimintaan. Tutkimuksessa arvioitiin kestävyyskunto polkupyöräergometritestillä (maksimaalinen hapenottokyky) ja mitat tiin antropometria (pituus, paino, painoindeksi, vyötärön ympärys ja rasvaprosentti) ja verenpaine. Aineiston edustavuutta on vertailtu suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymistä selvittävään AVTK-kyselytutkimukseen vuosina vastanneiden vuotiaiden työssä käyvien tuloksiin. Tutkittavat olivat kummassakin aineistossa Liikunta & tiede 48 4 /

3 KUVIO 1. Kuntoluokkien jakaumat miehillä ikäryhmittäin. Ylimmäinen palkki kuvaa vertailuarvona Shvartzin ja Reiboldin (1990) normaalijakaumia ja kuntoluokkia, jotka ovat Suomessa yleisesti käytössä tällä hetkellä. KUVIO 2. Kuntoluokkien jakaumat naisilla ikäryhmittäin. hyvin samankaltaisia sukupuoli- ja ikäjakauman, painoindeksin, vapaa-ajan liikunnan, työmatkaliikunnan, sairauksien, tupakoinnin ja alkoholinkäytön suhteen. AinoActiven aineistossa tutkittavien osuus painottuu toimistotyötä tekeviin (73 %). Raportti antaa ajantasaisen ja objektiivisen kuvan suomalaisen työikäisen (25 64-vuotiaat) väestön kestävyyskunnosta sekä arvioi tilanteen kehittymistä jatkossa. Raportti antaa perusteet tilannearviolle sekä täydentää ja vahvistaa UKK-instituutin tekemän tuoreen katsauksen (Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010) viestiä suomalaisten liikkumisen kehittymisestä ja polarisoitumisesta. Aiempia väestötason tutkimuksia kestävyyskunnosta ovat olleet FINRISKI 2002 (Borodulin 2006), Pohjois-Suomen 31-vuotiaiden syntymäkohorttitutkimus (Tammelin 2004) sekä Reserviläistutkimus (Vaara ym. 2009) eivätkä tämän raportin tulokset poikkea merkittävästi aiemmin julkaistuista. Kestävyyskunto on polarisoitunut Kaikkia ikäryhmiä kokonaisuutena tarkasteltaessa suomalaisten kestävyyskunto on hyvä esimerkiksi kuntoluokkien (Shvartz & Reibold, 1990) jakaumien perusteella tai eri ikäryhmien keskimääräisten MET-keskiarvojen perusteella. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa kuntoluokkien jakaumissa on havaittavissa selkeää polarisoitumista sekä miehissä että naisissa (kuviot 1 ja 2). Keskivertoa heikommassa kestävyyskunnossa (kuntoluokat 1 3) oli vuotiaista miehistä 40, vuotiaista 42 ja vuotiaista 41 prosenttia (odotusarvo 33 %). Keskivertoa paremmassa kestävyyskunnossa (kuntoluokat 5 7) oli vuotiasta miehistä 41, vuotiaista 44, vuotiaista 53, vuotiaista 54 ja vuotiaista 56 prosenttia (odotusarvo 33 %). Heikossa kestävyyskunnossa (kuntoluokat 1 2) oli vuotiaista naisista 15, vuotiaista 16 ja vuotiaista 22 prosenttia, kun odotusarvo on 11 prosenttia. Nuorimmissa naisissa heikkokuntoisten osuus on siis huomattava. Keskivertoa paremmassa kestävyyskunnossa (kuntoluokat 5 7) oli vuotiasta naisista 46, vuotiaista 47, vuotiaista 52, vuotiaista 52 ja vuotiaista 67 prosenttia (odotusarvo 33 %). Ennuste tämän hetken tilanteen perusteella Nykytilanteen toteaminen ei herätä tekemään riittäviä toimenpiteitä väestötasolla ja siksi on rohkeasti katsottava kauemmas tulevaisuuteen, koska suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen vähentää työssä käyvän väestön osuutta. Väestön ikärakenteen muutos vaikuttaa nopeasti työtä tekevän väestönosan suhteelliseen osuuteen koko väestöstä (= taloudelliseen huoltosuhteeseen) ja samanaikaisesti terveydenhuollon kustannuksiin. Tästä seuraa paineita tuottavassa työssä käyvien määrän lisäämiseen ja työurien pidentämiseen. Tämän hetken tilanteen sekä Tilastokeskuksen 6 Liikunta & tiede 48 4 / 2011

4 Miehet vuotta: ennuste kuntoluokkien jakaumasta (kestävyyskunnon lasku 1 % vuodessa) Naiset vuotta: ennuste kuntoluokkien jakaumasta (kestävyyskunnon lasku 1 % vuodessa) 0 %2 0 %4 0 %6 0 %8 0 % 100 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % % 1651% 464% 2314% 2662% 1541% 1259% % 1255% 694% 2428% 1908% 1639% 1858% 192% 1644% 670% 2299% 2581% 1576% 1038% 193% 1173% 647% 2299% 1992% 1686% 2010% % 938% 2116% 2435% 2371% 1302% 612% % 1228% 649% 2258% 1960% 1758% 1894% % 956% 2251% 2583% 2332% 1125% 488% % 1215% 700% 2301% 2045% 1688% 1814% KUVIO vuotiaiden miesten ja naisten jakautuminen eri kuntoluokkiin (Shvartz ja Reibold 1990) vuonna 2010 sekä ennuste 10, 20 ja 25 vuoden kuluttua, jos kestävyyskunto heikkenee yhden prosentin vuodessa. Miehet vuotta: ennuste kuntoluokkien jakaumasta (kestävyyskunnon lasku 1,5 % vuodessa) Naiset vuotta: ennuste kuntoluokkien jakaumasta (kestävyyskunnon lasku 1,5 % vuodessa) 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 110% % 464% 2314% 2662% 1541% 1259% 219% % 694% 2428% 1908% 1639% 1858% 301% 914% 2175% 2521% 2348% 1144% 598% 320% 1531% 840% 2557% 1913% 1438% 1401% % 1813% 2873% 2402% 471% 1699% 168% % 1187% 1844% 2688% 1791% 1112% 831% % 2231% 3183% 2227% 268% 1268% 92% % 1368% 2069% 2750% 1647% 946% 557% KUVIO vuotiaiden miesten ja naisten jakautuminen eri kuntoluokkiin (Shvartz ja Reibold 1990) vuonna 2010 sekä ennuste 10, 20 ja 25 vuoden kuluttua, jos kestävyyskunto heikkenee puolitoista vuodessa. Liikunta & tiede 48 4 /

5 KUVIO 5. Huonokuntoisten (miehet < 8 MET ja naiset < 6 MET) vuotiaiden osuus samanikäisestä väestöstä ja lukumäärät vuonna 2010 sekä ennuste 10, 20 ja 25 vuoden kuluttua, jos kestävyyskunto heikkenee prosentin vuodessa. KUVIO 6. Huonokuntoisten (miehet < 8 MET ja naiset < 6 MET) vuotiaiden osuus samanikäisestä väestöstä ja lukumäärät vuonna 2010 sekä ennuste 10, 20 ja 25 vuoden kuluttua, jos kestävyyskunto heikkenee puolitoista prosenttia vuodessa. (2009) julkaisemien väestön ikäjakaumien kehitystä koskevien ennustetietojen avulla voidaan laskea, arvi oida ja ennustaa: Kuinka vuotiaat miehet ja naiset sijoittuvat Shvartzin ja Reiboldin viitearvojen mukaisiin kuntoluokkiin vuonna 2010 sekä 10, 20 ja 25 vuoden kuluttua. Kuinka suuri osa vuotiaasta väestöstä on terveytensä kannalta liian huonossa kestävyyskunnossa ikäryhmään nähden ja lukumääräisesti vuonna 2010 sekä 10, 20 ja 25 vuoden kuluttua (miehet < 8 MET ja naiset < 6 MET). Kuvioissa 3 ja 4 on ennustettu vuotiaiden miesten ja naisten kuntoluokkien jakaumat, jos kestävyyskunto laskee eri lähteissä olevien arvioiden mukaisesti yhden tai puolitoista prosenttia vuodessa. Kuvioissa 5 ja 6 on ennustettu huonokuntoisten vuotiaiden miesten ja naisten prosentuaaliset osuudet sekä lukumäärät saman ikäisestä väestöstä, jos kestävyyskunto laskee yhden tai puolitoista prosenttia vuodessa. Mielenkiintoinen havainto aineistoa käsitellessä on ollut myös se, että esimerkiksi palvelukseen astuneiden varusmiesten 12 minuutin juoksutestin keskiarvotuloksilla vuosilta , kuntoluokkien jakaumilla ikäryhmittäin sekä nyt esitetyillä ennusteilla on selkeästi havaittava yhteys. Harjoittelu auttaa katse tulevaisuuteen! Kestävyyskuntoa voi parantaa vain fyysisellä kuormituksella. Kestävyyskunnon taustalla oleviin kehon ja elimistön rakenteellisiin muutoksiin vaikuttami- 8 Liikunta & tiede 48 4 / 2011

6 nen vaatii enemmän fyysistä aktiivisuutta pitkällä aikavälillä. Kestävyyskunnon parantamisella olisi mahdollista saada aikaan huomattavia väestötason muutoksia. Jos suomalaiset vuotiaat miehet ja erityisesti heistä huonokuntoisimmat nyt parantaisivat kestävyyskuntoaan 10 prosenttia, olisi kokonaisvaikutus ennusteisiin dramaattinen. Alla olevassa esimerkissä on laskettu tämän ikäkohortin terveysriskien kannalta kriittiseen alle 8 MET:in luokkaan kuuluvien miesten prosentuaaliset osuudet ja kokonaismäärät ikäkohortista kahdella eri oletuksella. Taulukossa 1 seurataan siis samaa ikääntyvää väestöryhmää ennustaen tulevaisuuden tilannetta, kun arvioidaan kestävyyskunnon heikkenevän prosentin tai puolitoista vuosittain. Kustannukset huonosta kestävyyskunnosta (ja sen mukana seuraavista sairauspoissaoloista, huonommasta tuottavuudesta ja muista suorista ja epäsuorista kustannuksista) lankeavat valtiolle, kunnille ja työnantajille. Näillä kaikilla on taloudelliset perusteet rahoittaa hankkeita, joissa tilannetta parannetaan. Elimistön kuormittaminen liikkumalla ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen ei välttämättä maksa mitään. Kyse on henkilökohtaisesta valinnasta eikä tuloksia voida olettaa saavutettavan pakolla. Passiiviseen elämäntapaan ja liian vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen kytkeytyviä henkilökohtaisia syitä on selvitettävä tarkemmin ja löydettävä keinoja tilanteen parantamiseksi. Suomalaisella yhteiskunnalla on monia terveysuhkia. Näistä yksi keskeisimpiä on yhteiskunnan monien muutosten myötä tapahtunut ihmisen terveyden kannalta välttämättömän fyysisen aktiivisuuden vähen tyminen ja sen myötä jo tapahtunut ja tapahtuva kansalaisten fyysisen kunnon heikkeneminen. Sekä yksilöillä että yhteiskunnallamme on nyt näytön paikka osoittaa, haluammeko vai emme olla rapistuva kansakunta. Kullakin yksilöllä on myös oma vastuunsa ja se vaatii ryhtiliikettä nyt nähtävissä olevan suunnan muuttamiseksi. Yhteiskunnan tuki on silti tärkeä ja sen tulee toimillaan ja päätöksillään osoittaa, että kestävyyskunnon vaaliminen on osa kansallista pääomaa, jota ei haluta hukata. Yhteiskunta vaatii työurien pidentämistä. Vaatimusten lisäksi se on myös velvollinen tarjoamaan erilaisin toimenpitein ihmisille mahdollisuuksia toteuttaa itselleen mielekästä liikuntaa. Tarvitaan kannustimia esimerkiksi verohelpotuksia niille, jotka pitävät fyysisestä kunnostaan ja terveydestään huolta liikkumalla. Jo käynnissä olevien toimenpiteiden lisäksi tarvitaan kohdistettuja toimenpiteitä erityisesti nuoriin työikäisiin, ja tämä tarve on akuutti. Hyvin menestyvä Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin terveitä, hyväkuntoisia ja toimintakykyisiä kansalaisia. Tämän tavoitteen saavuttamiseen voidaan vaikuttaa, siihen kannattaa vaikuttaa ja siihen pitää vaikuttaa myös lisäämällä fyysistä aktiivisuutta ja parantamalla sitä kautta kansalaisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoa. TAULUKKO 1. Alle 8 MET -luokkaan kuuluvien vuotiaiden miesten osuus ja määrä vuonna 2010, ennuste tämän ihmisryhmän tilanteesta 10, 20 ja 25 vuoden kuluttua kestävyyskunnon laskun kahdella eri ennusteella sekä kestävyyskunnon kymmenen prosentin parantamisen vaikutukset lukemiin. JARMO HEISKANEN, LitM testauspäällikkö Sähköposti: jarmo.heiskanen@likes.fi OLLI-PEKKA KÄRKKÄINEN, LitM suunnittelija Sähköposti: olli-pekka.karkkainen@likes.fi HARTO HAKONEN, FM tilastoasiantuntija Sähköposti: harto.hakonen@likes.fi TUIJA TAMMELIN, FT, LitM tutkimusjohtaja Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi EINO HAVAS, LitK johtaja Sähköposti: eino.havas@likes.fi Artikkeli perustuu kesäkuussa 2011 julkaistuun raporttiin: Jarmo Heiskanen, Olli-Pekka Kärkkäinen, Harto Hakonen, Harri Lindholm, Jyrki Eklund, Tuija Tammelin, Eino Havas. Suomalaisen työikäisen kestävyyskunto Nykyhetken tilanne ja ennusteita. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 247 ( 1. painos. Kopijyvä oy, Jyväskylä, Kirjallisuus ja kuvioiden tarkemmat tutkimuslähteet löytyvät raportista. Liikunta & tiede 48 4 /