Käsillä oleva kirja perustuu kone- ja metallituoteteollisuuden alihankintayrityksiin

Transkriptio

1 1 KÄYTÄNNÖLLISET JA TEOREETTISET LAHTÖKOHDAT Kirjan tarkoitus Tutkimus tässä ajassa Käsillä oleva kirja perustuu kone- ja metallituoteteollisuuden alihankintayrityksiin kohdistuneeseen tutkimukseen, jossa oli tarkoitus selvittää yritysten kilpailuedun ja -kyvyn syntymistä. Hanke sai alkunsa pohdittaessa ns. kumppanuuskyvykkyyden merkitystä teollisten toimittajien menestykselle. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut lähteä tarkastelemaan kyseistä yrityksen osaamisen alalajia erityisesti, vaan osana alihankintaa harjoittavan yrityksen koko toimintamallia. Tällöin kumppanuuskyvykkyys liittyy osaksi yritystoimintaa ja sen merkitys suhteutuu muihin keskeisiin toiminnan osa-alueisiin. Suomalainen kone- ja metallituoteteollisuus elää tätä kirjoitettaessa keskellä globaalia talouskriisiä, jonka vaikutukset tulevat olemaan dramaattiset. Etenkin juuri tämän teollisuudenalan kokema muutos äärimmäisestä huippusuhdanteesta jopa täydelliseen kysynnän loppumiseen on ollut taloushistoriallisestikin merkittävä. Riskien toteutumisen vastaanottokyky on yrityksissä koetuksella. Testissä ovat myös kumppanuudet. Hyvinä aikoina tapahtuva hyvän jakaminen lienee helpompaa kuin huonoina aikoina eteen tuleva kurjuuden jakaminen. Pelastukoon ken voi -mentaliteetti ei anna sijaa hyväntahtoisuudelle. Tosin ne, jotka olettivat liiketoimintaan liittyvän kumppanuuden olevan hyväntekeväisyyttä, ymmärsivät asian jo lähtökohtaisesti väärin. Tämä tutkimus ei varsinaisesti liity kone- ja metallituoteteollisuuden lamansietokykyyn eikä myöskään siihen, miten yritykset reagoivat muutoksiin. Kysymys on siitä, minkälaisiin ominaisuuksiin liittyy alihankintaa harjoittavan yritysten kilpailukyky. Ominaisuus viittaa tässä mitä erilaisimpiin yrityksen sisäisiin tekijöihin alkaen fyysisistä resursseista ja päätyen yrityksen dynaamisiin kyvykkyyksiin. Väliin mahtuu erilaisia immateriaalisia resursseja, osaamista, tietoa, kompetensseja, kyvykkyyksiä ja strategisia kyvykkyyksiä. Tarkastelu- 9

2 näkökulma vaikuttaa monimutkaiselta. Sitä se todella onkin. Tavoitteena on kuitenkin selvitä kunnialla tästä tehtävästä jäsentämällä ja systematisoimalla lähestymistapaa eri tavoin. Tämän kirjan yhtenä tarkoituksena on soveltaa ns. resurssiteoriaa kone- ja metallituoteteollisuuden yrityksen analyysiin. Tietyt käsitteet liittyvät tähän työkaluina. Näiden omaksuminen on edellytys kirjan sisällön ja päättelyn logiikan seuraamiselle. Tarpeellinen käsiteanalyysi käsitejärjestelmän haltuun ottamiseksi on esitetty luvussa 2. Keskeiset käsitteet ovat tiivistettynä kirjan alussa. Suomalaista kone- ja metallituoteteollisuuden alihankintasektoria on tutkittu viime vuosina suhteellisen ahkerasti. Juuri ennen lamaa julkaistu Menestyvä alihankkija 2015 (Hernesniemi (toim.), 2007) nostaa esiin talouden megatrendeihin istutettuja realiteetteja ja kehittämisehdotuksia. Siihen on kerätty kattavasti olennaisimmat suomalaista kone- ja metallituoteteollisuutta ja etenkin sen alihankkijoita koskevat realiteetit. Kirjan esittämät strategiset linjaukset ovat kansainvälistyminen, koon kasvattaminen, työvoiman lisääminen ja koulutuksen kehittäminen sekä ympäristöteknologian mahdollisuuksien hyödyntäminen. Näistä etenkin kaksi ensin mainittua ja viimeinen koskevat yrityksiä strategisina valintoina. Kahteen ensimmäiseen liittyy myös ajatus muodostaa suomalaisista alihankkijoista superalihankkijaa, joiden koko olisi jopa 10-kertainen nykyisiin suurimpiin alihankkijoihin verrattuna. Nyt käsillä oleva tutkimus tavallaan jatkaa menestyvä alihankkija -teemaa pureutumalla syvemmälle menestyksen syntymekanismeihin. Siinä missä yleisellä tasolla voidaan perustellusti sanoa koon ja kansainvälistymisen olevan menestyksen ehtoja, suuntautuu tämä tutkimus tarkastelemaan menestystekijöitä näiden taustalla. Tutkimuksen tavoite Taustalla olevan tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisen alihankintaa harjoittavan teollisen toimittajan kilpailukykyä parantavat ja kilpailuetuun johtavat ominaisuudet. Tällöin termi ominaisuudet viittaa edellä sanotulla tavalla ja jatkossa tarkemmin määriteltynä monentasoisiin ja -tyyppisiin tekijöihin. Tutkimustehtävä on sekä teoreettinen että empiirinen. Teoreettisen osan tavoitteena on luoda ja esittää työkalut empiirisen analyysin toteuttamiseksi. Empiirisessä osassa niitä sovelletaan kenttätyössä. Käytännössä teoria ja empiria kuitenkin elivät rinnakkain prosessissa, jossa analyysin työkalut ja lähestymistavat kehittyivät prosessin edetessä. Toisin sanoen koke- 10

3 mukset opettivat kysymään oikeampia kysymyksiä ja tekemään hyödyllisempiä jäsennyksiä. Tutkimuksen toiseksi tavoitteeksi nostetaankin systemaattisen kyvykkyysanalyysin kehittäminen. Tämä tavoite juontaa juurensa siitä, että liikkeenjohtoa käsittelevässä kirjallisuudessa suosituksi noussut ns. resurssiteoria (resource-based view) eri ala-lajeineen on luonteeltaan suhteellisen abstrakti. Tästä syystä sen hyödynnettävyys käytännön liikkeenjohdossa ja yritysten kehittämisessä on ollut melko rajoittunutta. Käsitejärjestelmän selkeämpi haltuunotto ja analyysin systematisointi saattaisivat parantaa teorian käytännön hyödynnettävyyttä. Nämä kaksi tavoitetta nivoutuvat yhteen prosessissa, jossa teollisen toimittajan kilpailukyvyn kannalta tärkeitä ominaisuuksia analysoidaan ja kuvataan systemaattisen ky - vykkyysanalyysin perusteella. Tutkimuksen tuloksena syntyy kuvauksia suomalaisten teollisten toimittajien kilpailutekijöistä. Kuvaukset ja niiden taustalla olevat arvioinnit on saatu sekä yrityksiltä itseltään että niiden asiakkailta. Asiakkaiden näkökulma edustaa tässä markkinoiden ääntä siitä, minkälaiset alihankkijan ominaisuudet niiden näkökulmasta ovat suotuisat. Yrityksen oma näkökulma taas kuvastaa sitä, mitä yritys itse haluaa olla ollakseen kilpailukykyinen. Markkinanäkökulman tiedonkeruu toteutettiin asiakasyritysten hankinta-, tuotanto- ja t&k-asiantuntijoille suunnatulla kyselyllä. Kyselyyn vastasi yhteensä 164 asiakasyritysten edustajaa. Yritysnäkökulman tiedonkeruu toteutettiin kuuden yritysesimerkin kautta. Menetelmänä haastaminen ja sipulin kuorinta Strateginen kyvykkyys on ilmiönä monikerroksinen. Yrityksen kilpailuetu voi perustua periaatteessa yhteen erikoiskoneeseen tai yrityksen hallitsemaan erikoisteknologiaan. Toisaalta se voi perustua myös esimerkiksi kykyyn toimia kannattavasti järjestelmätoimittajana. Nämä esimerkit kuvaavat kahta aivan eritasoista kilpailukyvyn lähdettä. Kumpikin voi periaatteessa olla todellinen kilpailuetua tuottava ominaisuus, eikä eri tasoja voi siten sulkea pois. Olennaisempaa on eri tasojen hallinta analyysissä niin, etteivät ainekset sekoitu haitallisesti keskenään. Tästä juuri on kyse systemaattisessa kyvykkyysanalyysissä. Analyysiä voi verrata sipulin kuorintaan, jossa kuoren alta löytyy aina seuraava kerros. Tässä tutkimuksessa sipulin pinta muodostuu helposti todettavista suorituskykytekijöistä, kuten laadusta, toimitusvarmuudesta ja kustannustehokkuudesta (hinta). Toisin sanoen teollisten toimittajien sipulikorista on helppo poimia voittajat, joita 11

4 ovat kustannustehokkaasti (=halvalla), hyvää laatua tekevät toimittajat, jotka kaiken lisäksi vielä ovat aikataulujen suhteen varmoja toimittajia. Seuraava kerros kuoren alla sisältää erilaisia resursseja ja osaamisia sekä yrityksen kannalta hyödyllisiä tietoja esimerkiksi asiakkaiden preferensseistä. Näiden löytämiseksi on kuorikerros poistettava. Resurssikerroksen alta löytyy toimintoja ja toimintaprosesseja sisältävä yrityksen ominaisuuksien kerros. Tämän löytämiseksi on päästävä irti resurssien ja yksittäisten osaamisten analyysistä ja nähtävä, minkälaisilla toimintatavoilla, periaatteilla ja prosesseilla resurssit saadaan liikkeelle. Resurssien ja prosessien yhteisvaikutuksesta syntyy kyvykkyyksiä, jotka saadaan näkyviin seuraavassa sipulin kerroksessa. Näin edetään ydinkyvykkyyksien ja aina ns. dynaamisten kyvykkyyksien löytämiseen kerros kerrokselta (ks. luku 2). Käytännön liikkeenjohdon kannalta kysymys on siitä, miten syvälle omaan sipuliin nähdään. Taloudelliset tunnusluvut tiedetään, keskeisistä muista suorituskykytekijöistä kuten laadusta ja toimitusvarmuudesta ollaan tietoisia ja konekannan vahvuudet ja heikkoudet tunnetaan. Sen sijaan osaamisen ja prosessien analysointi ja niiden tilan tuntemus ovat vaikeampia eivätkä niin selvästi pinnalla olevia asioita. Kokonaisten toimintamallien tai kyvykkyyksien tunnistaminen jää vielä useammin pimentoon, saati strategisten kyvykkyyksien tai ydinkyvykkyyksien hahmottelu. Kyseessä ei ole ainoastaan liikkeenjohtoslangi, vaan ajattelutapa, joka pyrkii katsomaan yritystä systeemisenä kokonaisuutena. Samalla tavalla asiakkaiden eli markkinoiden on vaikea nähdä sipulin sisään. Tosin markkinamekanismiin ei edes kuulu syvällinen toimittajien analyysi, koska pelkästään hinta ratkaisee. Markkinat eivät siis ole vähääkään kiinnostuneet siitä, miten toimittajat toimivat, kunhan hinta on riittävän alhainen. Teolliset markkinat eivät kuitenkaan kaikilta osin toimi puhtaan markkinan hengessä, vaan asiakkailla on intressejä siihen, millä tavoin niiden toimittajat toimivat. Osa asiakkaista pyrkii jopa kehittämään toimittajiaan. Toimittaja-auditoinnit ovat yleistyvä tapa kuoria sipulia ja katsoa syvemmälle toimittajan pinnan alle. Käsillä olevassa tutkimuksessa siis yritettiin katsoa yritysten kuorikerroksen alle. Tämä tapahtui perehtymällä yrityksiin vaiheittaisen ja vuorovaikutteisen keskusteluprosessin avulla, jossa tutkijan tehtävänä oli herättää keskustelua, jäsentää sen tuloksia ja haastaa yrityksiä niiden esittämissä kilpailukykyominaisuuksissa. Haastaminen tarkoitti sitä, että esimerkiksi termille asiakaslähtöisyys piti löytää todisteet. Lähtökohta oli se, että asiakaslähtöisyyttä tai mitään muutakaan ominaisuutta ei ole, ellei sitä pystytä konkretisoimaan. Yri- 12

5 tyksillä oli siis todistetaakka perustella esittämänsä tämän tason ominaisuudet. Tähän kehittyi osana systemaattista kyvykkyysanalyysiä erityinen R-O-T-S-periaate, jonka mukaan ominaisuudet voidaan jakaa resursseiksi, osaamisiksi, toimintatavoiksi ja suorituskykytekijöiksi. Periaatteen avulla voidaan myös pitää erillään erimerkkiset ja eritasoiset ominaisuudet. Kirjan teema tavoitteena strateginen kyvykkyys viittaa juuri tähän yrityksen ominaisuuksien monikerroksisuuden hallintaan. Kysymys ei ole siitä, että yrityksen resurssit olisivat merkityksettömiä sen kilpailukyvyn kannalta vaan siitä, että kokonaisuuden kannalta olisi pystyttävä hallitsemaan toiminnan eri tasot, suhteuttamaan ominaisuuksia toisiinsa ja erottamaan olennaiset asiat epäolennaisista. Taustalla on myös ajatus, että yrityksen strategia on sosiaalisesti rakentunutta. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen avainhenkilöiden keskuudessa muodostuu keskustelun kautta yhdistyvä näkemys toiminnan tavoitteista ja keinoista niiden saavuttamiseksi siis strategia. Tässä keskustelussa on käytettävissä erilaisia työkaluja ja analyysivälineitä. Systemaattinen kyvykkyysanalyysi on yksi tällainen. Sisältö ja käsittelyn eteneminen Ensimmäisessä luvussa nostetaan tehtäväkuvauksen lisäksi esiin kaksi asiaa. Ensimmäiseksi tarkastellaan muutamia yrityksen menestyksen selittämiseen ja ymmärtämiseen liittyviä teoreettisia näkökulmia, joista yksi eli resurssinäkökulma valittiin varsinaiseksi teoreettiseksi näkökulmaksi. Tässä esille nostetut muut näkökulmat kuitenkin joko liittyvät tai sivuavat valittua tarkastelutapaa, joten ne on syytä lyhyesti esitellä. Toinen lähtökohdaksi esille nostettu asia liittyy suomalaisen teollisen toimittajan strategisiin valintoihin. Mitkä ovat valittavana olevat suuret strategiset kehittämissuunnat ajateltaessa koko alaa? Oli valinta mikä hyvänsä, kaikkiin niihin liittyy haaste kehittää yrityksen strateginen kyvykkyys sellaiseksi, että valitussa toimintamallissa ollaan kilpailukykyisiä. Kysymys on ns. ensimmäisen ja sitä seuraavan toisen valinnan problematiikasta. Esimerkiksi jos ensimmäinen valinta on järjestelmätoimittaja, tulee toisen vaiheen kysymyksenä esiin se, minkälaisena ollaan kilpailukykyinen järjestelmätoimittaja. Kirjan toinen luku rakentaa ja esittelee kyvykkyysanalyysin käsitejärjestelmää. Luvussa lähdetään liikkeelle lyhyestä resurssiteoreettisesta katsauksesta, ja tarkastellaan kahta kyvykkyysanalyysia avaavaa käsitejärjestelmää. Toinen niistä on tiukasti kyvykkyyskirjal- 13

6 lisuuteen ja -tutkimukseen perustuva. Toinen on puolestaan hieman konkreettisemmin termein erityisesti teollisen yrityksen tilanteeseen sovitettu malli. Kumpikin malli taustoittaa ja avaa kyvykkyysajattelun hierarkkista ja kerroksista luonnetta. Lukijan on hyvä perehtyä tähän lukuun, jotta tekstin lukemista ei haittaisi käytettyjen käsitteiden runsaus. Tarkoituksena on ollut, että käsitteiden määrästä huolimatta niillä kullakin on oma selkeä merkityksensä. Kolmas luku tuo esiin markkinoiden eli asiakkaiden näkökulman teollisten toimittajien kilpailukykyyn. Luvussa tarkastellaan kyselytutkimukseen nojautuen markkinoiden (asiakkaiden) tarpeita, kysynnän suuntautumista ja toimittajilta toivottavia ominaisuuksia. Näistä odotuksista on olemassa paljon yleisiä käsityksiä ja viimeaikainen keskustelu alan piireissä nostaa esiin tiettyjä merkittäviä toimittajiin kohdistuvia odotuksia. Kyselyssä pyrittiin kuitenkin tarkentamaan näitä odotuksia yksityiskohtaisemmiksi ja samalla selvittämään ovatko tarpeet ja odotukset yleisiä vai poikkeavatko ne asiakastyypeittäin, teollisuussektoreittain tai yritysten sisällä. Neljännessä luvussa kuvataan ja analysoidaan kuuden alihankintaa harjoittavan yrityksen strateginen kyvykkyys. Esimerkkiyrityksissä pyrittiin vuoropuheluun tutkijan ja yrityksen johdon kanssa. Tarkoituksena oli vaiheittain pureutua syvemmälle yrityksen kyvykkyyksiin. Menetelmänä oli toimintatutkimus, jossa tutkija jäsensi käytyjä keskusteluja ja ehdotti erilaisia tulkintoja yrityksen kyvykkyyksien hahmottamiseksi. Samalla kehitettiin systemaattista tapaa analysoida yrityksen strategista kyvykkyyttä. Kahden esimerkkiyrityksen kohdalla analyysi vietiin muita pidemmälle systemaattista kyvykkyysanalyysiä noudattaen. Viidennessä luvussa jatketaan systemaattisen kyvykkyysanalyysin kehittelyä. Lisäksi sen avulla mallinnetaan muutamia yleisiä alihankinnan liiketoimintamalleja tarkoituksena osoittaa erilaisten yritysten erilaiset kilpailukyvyn taustat. Tämän pohdinnan perusteella on mahdollista ottaa kantaa suomalaisten alihankintayritysten kilpailukykyyn asettamalla vastakkain skaalaetuja tavoitteleva superalihankkija ja muut mahdolliset yleiset liiketoimintamallit. Yksi keskeisimmistä strategisista päätöksistä yksittäisten yritysten kohdalla on omistajastrategiaan liittyvä päätös pysyä itsenäisenä tai liittoutua eriasteisesti muiden alan yritysten kanssa. 14