Haasteena päihde- ja mielenterveyspotilaan hoito

Transkriptio

1 Haasteena päihde- ja mielenterveyspotilaan hoito Päihdelääketieteen päivät Kaarlo Simojoki, yl Espoon A-klinikkatoimi, A-klinikkasäätiö

2 Kaksoisdiagnoosipotilas runsasta ja monenlaista oireilua toimintakyvyn alenemista hoitokielteisyyttä vaikeuksia sitoutua/asettua hoitoon kognitiivisten taitojen alenemaa impulsiivista käyttäytymistä, aggressioita epäluuloisuutta ja sosiaalisuutta päihteiden runsasta sekakäyttöä akuutit oireet/hoidontarve vaihtelevat eri oireet peittyvät toistensa alle

3 Kaksoisdiagnoosipotilas (2) vaikea-asteisista mielenterveyden häiriöistä kärsivät tarvitsevat tyypillisesti monenlaisia asumisen tukitoimia palvelu- tai kuntoutuskodit tuettu asuminen arkielämään tukitoimia toimeentulo muut etuisuudet arkiaskareet samanaikainen akuutti päihdeongelma usein este näiden palveluiden käytölle kapea-alaisempaan oireiluun virittäytyneen hoitojärjestelmän on vaikea vastata potilaan tarpeisiin

4 Hoidon haasteet kohdataan eri tasoilla työntekijätasolla työryhmässä hoitoyksikössä alueellisesti

5 Työntekijätasolla Haasteena hoidon tarpeen arviointi monenlaista, päällekkäistä oireilua vaihtuvan hoidon tarpeen oikea-aikainen tunnistaminen luotettavan diagnostiikan vaikeus hoidon suunnittelu sopivan hoitomuodon valinta vaihtuvissa tilanteissa etenkin kun diagnostiikka epävarmaa hoidon toteutus potilaan sitouttaminen hoitosuunnitelmaan kognition, toimintakyvyn sekä sairaudentunteen aleneminen (lääke)hoidon turvallinen toteutus ja asianmukainen seuranta lääkkeiden ohjeenvastainen käyttö ja/tai käyttäminen jättäminen poissaolot yhteisvaikutukset lääkkeiden & päihteiden välillä krooninen ajanpuute tehokkuusajattelun seurauksena estää riittävän syvällisen paneutumisen potilaan problematiikkaan lisääntyvä ei-hoidollinen työ mm. todistukset, lausunnot, puollot väsyminen ja kyynisyys

6 Työryhmässä Haasteena kokonaiskuvaa potilaan tilanteesta ei synny aidon ja strukturoidun yhteistyön puuttuessa tavoitteellisen hoidon toteutuksen puuttuminen kunkin ammattiryhmän hoitaessa potilasta vain omasta näkökulmastaan työryhmän osaamispotentiaali jää hyödyntämättä yksittäisen työntekijän väsyminen hänen hoitaessaan yksin liian vaativaa potilasta hoitojärjestelmän ongelmat vievät voimavaroja itse hoitotyöstä

7 Työryhmässä (2) Toimintamalleina moniammatillinen tiimityöskentely työntekijöiden erityisosaamisalueiden huomioiminen hoidon tarpeen mukainen potilasryhmittely ja henkilöresursointi pysyvät hoitosuhteet nimetyt työntekijät jokaiselle potilaalle selkeä ja säännöllisesti päivitettävä hoitosuunnitelma riittävät toimintaedellytykset, eli mahdollisuus säännölliseen hoitokontaktiin ja riittävän pitkiin vastaanottoaikoihin mahdollisuus joustavasti käyttää hoidon tukena erityistyöntekijöitä (esim. toimintaterapia) konsultaatiopalveluita laitoshoitoa laajat yhteistyöverkostot

8 Hoitoyksikössä Haasteena riittävän monipuolisten, mutta samalla kustannustehokkaiden hoitopalveluiden tarjonta kaikille kaikkea, mutta kenellekään ei sopivaa? hoitopalvelut kohdentuvat väärin hoidetaan liikaa, liian vähän tai väärin potilaiden tasa-arvoinen kohtelu yksikön kasvaessa riski moniongelmaisten potilaiden syrjimiseen kasvaa sisäisten prosessien toimimattomuus hoitotulosten heikkeneminen ammattitaitoisen henkilökunnan rekrytointi onko optimaalisesti mahdollista yhdistetyssä päihde- ja mielenterveysyksikössä? hallinnon paisuminen mm. kasvava talousseuranta & raportointi

9 Hoitoyksikössä (2) Toimintamalleina hyväksyttävä moniongelmaiset potilaat osana oman yksikön toimintaa yhteiset eettiset toimintaperiaatteet yhtenäiset hoito- ja lääkelinjaukset strukturoidut hoito-ohjelmat uusien hoitomenetelmien/-tapojen käyttöönotto sisäisten prosessien suunnittelu ja jatkuva kehittäminen esim. työnjako päivystys-/ ajanvarausvastaanotto/osasto hoidon ja hoitotulosten seuranta sekä arviointi auttaa kehittämään hoidon tarpeen arviointia => kohdentaminen hoidon tarve ja tuloksellisuuden tulisi määrittää tarjottavat hoitopalvelut, ei talousajattelu yksilö- vs. ryhmähoito

10 Alueellisesti Haasteena todellista hoidon tarvetta ei pystytä tai haluta tunnistaa potilaat jäävät ilman asianmukaista hoitoa potilaita pomputellaan paikasta toiseen hoidon aloituksen viivästyminen yhteiset toimintamallit ja hoitoketjut puuttuvat potilaita hoidetaan väärässä paikassa resurssien väärää kohdentamista osaoptimointi eri organisaatioiden/ yksiköiden välillä myös julkinen vs yksityinen sektori (erityisesti TTH) pirstaleisesta hallintojärjestelmästä johtuen potilaan asioista päättävät lukuisat toimijat omasta näkökulmastaan eri perustein sama hoidontarve johtaa erilaiseen lopputulokseen eri potilailla kuntalaisten yhdenvertaisuus kenellä on hoitovastuu?

11 Alueellisesti (2) Toimintamallina hoitovastuun selkiyttäminen 1. varmennettu diagnoosi määrittää hoitovastuun erityisesti psykiatria/ päihdelääketiede hoitovastuun myötä velvollisuus asianmukaiseen ja monipuoliseen diagnosointiin hoitosuunnitelman laatimiseen yhteistyön koordinointiin kaikkea ei voi tarjota yhden organisaation/yksikön toimesta vain potilas siirtyy organisaatiosta/yksiköstä toiseen, ei hoitovastuu luotava laajat yhteistyöverkostot hoidon porrastus selkeät hoitoketjut joustavat konsultaatiopalvelut hyväksyttävä korkeatkin hoitokustannukset hyvä avohoitokin maksaa

12 Pohdintaa Tavoitteena on tällä hetkellä päihde- ja mielenterveyspalveluiden 1. integraatio 2. palveluiden painopisteen siirto perusterveydenhuoltoon 3. avohoitopainotteisuus 4. vahvempi koordinaatio kuntien toimesta 5. yhden oven periaate

13 Pohdintaa (2) Riskinä kuitenkin on, että 1. syvä integraatio johtaa hoitokulttuurien sekä sosiaalinäkökulman kaventumiseen 2. ylikuormittuneessa perusterveydenhuollossa liian suuri osa hoidon tarpeesta jää tunnistamasta 3. tarpeelliseenkaan laitoshoitoon ei pääse ja ongelmat kasautuvat avohoidossa niin pitkään, että hoitojen vaikuttavuus heikkenee 4. vahvempi koordinaatio tarkoittaa lähinnä kunnallisen budjetin vaalimista ja hallinnon paisumista 5. potilas ei löydä sitä yhtäkään ovea

14 Pohdintaa (3) Tämän takia on varmistettava lainsäädännöllisesti päihde- ja mielenterveyspotilaille riittävä ja subjektiivinen oikeus terveys- ja sosiaalipalveluihin ennen hoitojärjestelmän mittavia muutoksia