Putikon asemakaavan päivitys

Transkriptio

1 Selvitystyö Ahola PUNKAHARJU 2013 PUNKAHARJU Putikon asemakaavan päivitys Kulttuuriympäristöselvitys Raportti FM Teija Ahola Selvitystyö Ahola Mikkeli Tilaaja: Punkaharjun kunta

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO KOHDEALUE MENETELMÄT INVENTOINTITILANNE KAAVAT JA SUOJELUTAVOITTEET PUTIKON HISTORIAA RAJASEUDUN VAIHEITA YKSINÄISTALOASUTUSTA HÖYRYVOIMALLA UUTEEN AIKAAN PUTIKKO RAKENTUU SAHAN JA ASEMAN KYLKEEN KEHITYS VIIME SOTIEN JÄLKEEN KARTTOJA PUTIKON KULTTUURIYMPÄRISTÖSTÄ ARVIOINTI HERKKYYSANALYYSI SUOSITUKSET SUUNNITTELULLE OSA-ALUEKUVAUKSET OSA-ALUE I: LIIKENNE-, TEOLLISUUS- JA RANTA-ALUEET RAUTATIEALUE SAHAN ALUE KARTUNRANTA (SIMPELEEN SATAMA) OSA-ALUE II: KYLÄKESKUSTA KYLÄRAITTI KYLÄSEPÄNTIE - LAAKSOTIE - KETOTIE OSA-ALUE III: YHTIÖN TILA YLÄTALON SEUTU TERVEYSTIEN TALOT OSA-ALUE IV: VANHAN MAANTIEN YMPÄRISTÖ VEIMAREEN (HARJOLA) MAISEMAKOHTA VANHATIEN OMAKOTIASUTUS KOULUMÄKI VANHATIEN TIENVARSIASUTUS LÄHTEET Kansikuva: Putikon asemarakennus, taustalla vanha kaupparakennus. 2

3 1 Johdanto Punkaharjun kunnan tilaama kulttuuriympäristöselvitys tehtiin Putikon kylän asemakaavan ajantasaistamisen tausta-aineistoksi. Kulttuuriympäristöselvitys on alueen tai kohteen historian, ominaisuuksien, toiminnan tai fyysisten muutosten kuvaamista ja selvittämistä maastokäynteihin, kirjallisuuteen ja arkistolähteisiin perustuen. Selvitys sisältää myös yhteenvetoja alueiden tai kohteiden arvosta. Raportin tulosten pohjalta voidaan arvioida suunnitelmien ja rakentamisen vaikutuksia Putikon kylän rakennettuun kulttuuriympäristöön, sen historiallisiin ja taajamakuvallisiin tunnuspiirteisiin ja arvoihin. Lisäksi voidaan arvioida yksittäisten rakennuskohteiden rakennushistoriallista ja maisemallista merkittävyyttä. Asemakaavasuunnittelussa selvityksen tulokset ovat sovellettavissa lähtötietona selostuksessa, kaavakartan sisällössä ja esitystavassa, kaavamääräyksissä, vaikutusten arvioinnissa ja vuoropuhelussa. Työn tilasi Punkaharjun kunta vuonna Selvityksen tutkimusosuudesta, kohteiden arvottamisesta, kaavoitukseen liittyvistä osuuksista ja karttatuotannosta vastasi FM Teija Ahola Selvitystyö Aholasta. Työ laadittiin Sulkavan Palvelut Oy:n alikonsulttina. Valmis raportti luovutettiin tammikuussa Kuva: Tarkastelualue on merkitty karttaan punaisella viivarajauksella. /Opas- ja osoitekartat Savonlinnaseutu 3

4 2 Kohdealue Itäsuomalainen tehdasyhdyskunta Putikko on pieni vientisahan vaikutuksesta muodostunut yhdyskunta Punkaharjulla, Etelä-Savon maakunnassa, Savon ja Karjalan rajamailla. Kuntaliitoksen myötä siitä tuli vuoden 1913 alussa osa Savonlinnan kaupunkia. Kylä sijaitsee Savonlinnasta Parikkalaan vievän valtatien 14 läheisyydessä, noin 42 km päässä Savonlinnasta ja 6 km päässä Punkaharjun kirkonkylästä. Kylä on Savonlinna-Parikkala radan varressa ja rataosuuden vanhoja asemapaikkoja, mutta henkilöliikennettä ei ole ollut vuoden 1991 jälkeen. Tarkastelualueena oleva Putikon kyläalue kuuluu Kauvonniemen maarekisterikylään (404), vain pohjoisin kulma Hieta-ahon kohdalla on Punkaniemen rekisterikylän (412) puolella. Alue rajautuu lännessä Saimaan Puruveden Utrasselkään sekä rannan ja kyläasutuksen välissä kulkevaan Parikkala-Savonlinna rataan. Pohjoisessa kylätaajama päättyy korkokuvaltaan vaihtelevaan, kallioiseen metsään, ja idässä ja etelässä on vastassa maantiet, joista vanhemman varrella on tiivistäkin asutusta ja viljelyksessä olevia maatalousmaita. Merkittävä sahateollisuus päättyi 1980-luvun loppuun mennessä. Parhaimmillaan Putikossa on ollut lähes tuhat asukasta, vuonna 1960 kylätaajamassa asui 448 henkeä, nykyään kyläkeskustan asukasmäärä on noin 250. Kesäisin vapaa-ajan asukkaat nostavat Putikon alueella asukasmäärää huomattavasti. Palvelutarjonta on teollisuustyöpaikkojen menettämisen ja kylän hiljenemisen myötä merkittävästi vähentynyt. Kulttuurihistoriallinen sahakylä Putikon kylän kulttuuriympäristöarvot on tunnustettu jo ensimmäisissä seudullisissa kulttuuriympäristöselvityksissä 1970-luvulla. Museoviraston uusimmassa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen päivitysinventoinnissa (RKY 2009) todetaan seuraavaa: Putikon sahayhdyskunta on edustavimpia maassamme. Erityisesti kyläraitin varrella olevat rakennukset muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Putikon sahayhdyskunta on kasvanut Saimaaseen kuuluvan Utrasselän rannalle. Sahan ympäristöön 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella kasvaneessa taajamassa on höyrysahan ja vanhemman vesisahan paikan lisäksi säilynyt asuinrakennuksia, rautatieasema, koulu ja seuraintaloja. Etelä-Savon maakuntakaavassa on koko Putikon tehdasyhdyskunnan alue osoitettu merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Tärkeinä kulttuuriympäristön osaalueina mainitaan asema-alue, saha ja vanha asuntoalue. Putikon nk. Kolikkoinmäen alue on ollut esimerkkikohteena Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tiivistä maaseutuasumista käsittelevässä tutkimuksessa (1997), jossa tavoitteena oli määritellä ja kuvata tiiviisti rakennetun maaseutuympäristön keskeisiä ominaisuuksia sekä fyysisen rakenteen että asumisviihtyvyyden kannalta, ja edistää tiiviin rakennustavan periaatteiden soveltamista myös täydennysrakentamisen suunnitteluun. Teollisuuden jälkeen Putikossa on panostettu matkailun kehittämiseen. Sahan tilan talouskeskuksen rakennuksissa toimii maatilamatkailuyritys, jolle on myönnetty Joutsenmerkki, Pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki. Sahan maatilan vanhoissa rakennuksissa on olut matkailu- ja näyttelytoimintaa jo noin 4

5 20 vuoden ajan. Putikko kuuluu eteläsavolaisen matkailureitin Vihreän kullan kulttuuritie käyntikohteisiin. Putikon kylää käsittelevä opastaulu on vanhan rautatieaseman piha-alueella. Rautatieaseman makasiinissa järjestetään kesänäyttelyitä. Lisäksi makasiinin "Rautatiemuseonurkkauksessa" on esillä rautateiden vanhaa esineistöä ja muuta tietoa, johon vierailijat voivat tutustua. Kylälle on tehty (1997) noin 1,2 km pituinen kävelyreitti, jonka varrella sijaitsevissa opastauluissa kerrotaan kylän vanhempaa ja uudempaa historiaa. Opasteet on tarkoitus kunnostaa kevääksi Putikon kylän sahanjälkeistä elämää väritti aktiivinen, jopa kansainvälinen yhdistystoiminta. Kylälle perustettiin kylätoimikunta vuonna Saman vuoden elokuussa Putikossa järjestettiin Euroopan arkkitehtiopiskelijoiden (E.A.S.A.) tapaaminen teemalla: "Arkkitehtuuri ja luonto". Kylässä vieraili viikon ajan yli 500 arkkitehtiopiskelijaa opettajineen 24 maasta. Vuonna 1989 perustettiin Gruppo Putikko ry. muun muassa Putikon kylän vanhan omaleimaisen ilmeen säilyttämiseksi. Yhdistyksen toiminta panosti kansainvälisyyteen ja se järjesti kahteen otteeseen 1990-luvun alkupuoliskolla kylälle kansainvälisen vapaaehtoisen työleirin. Vuonna 1992 Putikko valittiin valtakunnalliseksi vuoden kyläksi. Gruppo Putikko ry:n toiminta päättyi vuonna 1999, eikä kylätoimikuntakaan ole toiminut enää 2000-luvulla. Kylällä on kuitenkin jatkunut yhteistyö julkisten liikenneyhteyksien parantamisen puolesta, etenkin VR:n suuntaan liikennepaikan uudelleen avaamiseksi. 5

6 3 Menetelmät Tehtävänä oli laatia selvitys Putikon kyläkeskustan kulttuurihistoriallisista tunnuspiirteistä ja nykytilasta sekä osoittaa historiallisia, maisemallisia ja rakennushistoriallisia arvoja omaavat alueet ja kohteet. Asetettu tavoite edellytti alueen kehitysvaiheiden ja rakennetun kulttuuriympäristön nykytilan selvittämistä. Työmenetelminä käytettiin maastokäyntejä, valokuvadokumentointia, rakennusinventointia, karttahistoriallista ja kirjallisuusselvitystä sekä haastatteluja. Rakennettujen alueiden nykytilasta kerättiin havaintoaineistoa maastokäynnein. Tarkasteltiin rakennetussa ympäristössä näkyvien eri aikavaiheiden tunnistettavuutta (säilyneisyyttä), alueellista eheyttä ja erityisiä tunnusmerkkejä, kuten arkkitehtonisia, historiallisia ja ympäristöllisiä erityispiirteitä. Alueen kehitysvaiheita selvitettiin kirjallisuudesta ja vanhoilta kartoilta. Tarkasteltavina teemoina olivat: asutushistoria eli kantatalot, kaavoitushistoria, liikenne, teollisuus sekä yhdistystoiminta. Lähdeaineistona olivat mm. teollisuusja kuntahistoriat, jotka Punkaharjulla kattavat aikakauden Kerimäen osana, sekä vanhat kartat ja rakennusvalvonnan lupa-asiakirjat. Karttahistoriallisen selvityksen ja nykyistä maankäyttöä kuvaavien tietoaineistojen avulla tehtiin kuvallisia esityksiä kyläympäristön historiallisista piirteistä, muutoksista sekä nykytilasta. Kulttuuriympäristöselvityksen maastotyöt tehtiin syksyllä Tilattu työ ei sisältänyt rakennusinventointia, minkä vuoksi haastattelut eivät kattaneet systemaattisesti kaikkien kohdekiinteistöjen omistajia, eikä kohteista tehty erillisiä inventointilomakkeita. Alueen valtakunnallisen merkittävyyden vuoksi raporttiin kirjattiin kuitenkin ylös tavallista tarkemmin haastatteluissa saatuja tietoja rakennusten käyttö- ja korjaushistoriasta, sekä myös vanhoista asukkaista ja heidän ammateistaan taustoittamaan yhdyskunnan vanhaa elinkeinorakennetta sekä Putikon rakennetun ympäristön erityisluonnetta. Haastattelutietoja saatiin kyläinformanteilta sekä niiltä omistajilta, jotka tavattiin maastopäivinä tai joihin oltiin puhelimitse yhteydessä. Rakennuksia koskevia historiatietoja kerättiin myös kirjallisuudesta, vanhoilta kartoilta sekä aikaisemmin tehdyistä selvityksistä, joiden tietoja samalla myös päivitettiin. Arvokasta tietoa alueen rakennusten historiasta saatiin erityisesti Olli Auviselta, Esteri Ikäheimoselta, Marjatta Riikoselta, Raymond Sirkiältä ja Hannu Sairaselta. Raportti sisältää johtopäätökset siitä, mitä historiallisia ja ympäristöllisiä arvoja kulttuuriympäristöt sisältävät ja mikä on arvotekijöiden tämän hetkinen tila. Tilaajalle luovutettiin raportti, joka muodostuu tekstiosiosta, valokuvista ja karttakuvaliitteistä, ja kaikki aineistot ml. laaja valokuva-aineisto levykkeellä sähköisessä muodossa tallennettuna. 6

7 4 Inventointitilanne Museoviraston päivittämä inventointi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä (RKY) valmistui vuonna Punkaharjun Putikon kylä on inventoinnissa mukana aluekohteena: Putikon sahayhdyskunta (kattaa koko tarkastelualueen) Kuva: RKY-alueen rajaus / Kartta: Museoviraston RKY-sivusto ( ) 7

8 Punkaharjun kunnan rakennusperintöä inventoitiin seutukaavaa varten ja 80-luvuilla, tietoja tarkistettiin Etelä-Savon maakuntakaavaa (YM ) varten. Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmään on viety seuraavat rakennus- ja aluekohteet: Id Kohde karttanro Ylätalo Putikon saha Putikon rautatieasema Harjola Putikon sahan konttori Putikon suojatalo Putikontie 35 (Sininen talo) Putikon tila eli vanha koulu Toivola 9 Id Alue Putikon sahayhdyskunta Taipaleen tie (vanha Viipurintie - Vanhatie) Kuva: Vanhat rakennusinventointikohteet / Kartta: Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä ( ) Nro 3 eli asema sekä nro 8 Putikon tila merkitty väärään paikkaan (numerointi viety oikeaan paikkaan) 8

9 5 Kaavat ja suojelutavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvosto on maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 22 :ään perustuen päättänyt valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Päätös on tarkistettu ja se on tullut voimaan Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Näillä alueilla alueidenkäytön on sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä. Päätös perustui maisemaaluetyöryhmän mietintöön vuodelta 1992: Osa I Maisemanhoito ja Osa II Arvokkaat maisema-alueet (AM). Tarkastelualueella ei ole valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita. Museoviraston päivittämä valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen inventointi (Rakennettu kulttuuriympäristö RKY) on valtioneuvoston päätöksellä otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta alkaen. Tarkastelualueelta on mukana seuraava aluekokonaisuus: Putikon sahayhdyskunta Maakuntakaava Etelä-Savon maakuntakaava vahvistettiin ympäristöministeriössä Vahvistamatta jääneitä alueita ei sijaitse tarkastelualueella. Maakuntakaavassa Putikon kylätaajamaa hallitsevat alueen kulttuuriympäristöarvojen sekä kylän kautta kulkevien liikenneväylien merkinnät. Kaikki keskustasta aikaisemmin inventoidut rakennusperintökohteet sisältyvät aluekokonaisuuteen, joka on osoitettu maakuntakaavassa merkinnällä mav 552 eli kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittävä aluekokonaisuus: Putikon taajaman vanhat osat Aluevarauksen sisältä on mainittu yksittäisinä kulttuuriympäristökohteina: Putikon rautatieasema, Ylätalo, Putikon saha, Putikontie 35 (eli Lassila) ja Harjola sekä Taipaleentie ja sillat (eli nykynimeltään Vanha Viipurintie Vanhatie). Salpalinjan eli Salpa-aseman linnoitteisiin kuuluvat puolustusvarustukset on merkitty sinisin ruuduin. Kylän halki kulkee yhdysrata Huutokoski-Parikkala (yr ) ja valtatie 14 Juva-Parikkala (vt ) eli Punkaharjuntie. Lisäksi satamaan johtaa laivaväylä ja satama on osoitettu uiton toiminta- sekä raakapuun lastauspaikaksi (ls ). Vanhatien varressa on aluevaraukset päävesi- ja runkoviemärijohtojen yhteyslinjoille. Valtatie 14 on merkitty matkailutieksi (Vihreän kullan kulttuuritie). 9

10 Merkintää liittyy kehittämissuositus: Matkailutiehen kytkeytyviä matkailupalveluja kehitetään siten, että huomioidaan maakuntakaavan kohdeluettelossa yksilöidyt valtakunnallisesti ja/tai maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristön kohteet ja alueet sekä muinaisjäännökset. Kuva: Ote Etelä-Savon maakuntakaavasta (YM ) Etelä-Savon maakuntaliitto. Kuva: Karttaote kulttuuriperintökohdekartasta, joka on voimassa olevan Etelä- Savon maakuntakaavan asiakirjoja. Valtakunnallisesti merkittävän Putikon sahayhdyskunnan aluerajauksen pohjoisreunalta löytyvät siniset viivamerkinnät 10

11 osoittavat Salpalinjan varustusrakennelmia. Varustusten tilanteesta tarkempaa tietoa vuoden 2012 arkeologisesta inventoinnista (Mikroliitti Oy). / Karttaote Etelä-Savon maakuntaliitto, kuntakohtainen kulttuuriperintökartta ( ) Putikon tilaa koskeva merkintä on virheellinen, kohde on radan pohjoispuolella. Yleis- ja asemakaavat Putikon kyläalueella ei ole oikeusvaikutteisia yleiskaavoja. Ensimmäinen koko kylätaajamaa koskeva asemakaava (Putikon rakennuskaava) vahvistettiin , suunnittelijana Kouvolan maanmittaustoimiston maanmittausinsinööri Aaro Eerolainen. Asemakaava käsitti korttelit 1-22, 23-31, sekä erikoisalueita kuten liikennealueet (LR, LP). Kuva: Vuonna 1967 vahvistettu Putikon ensimmäinen asemakaava (pienennös). Ensimmäinen kaavamuutos koski sahalle vievän tien ja radan risteysaluetta korttelissa 24. Muutos vahvistettiin Seuraava Putikon rakennuskaavan muutos ja laajennus vahvistettiin (suunnittelijana Tuomas Kettunen). Vuonna 1993 tehty kaavamuutos koski kaavateiden nimimuutoksia. Kaavoissa varatut uudet teollisuusalueet ovat jääneet toteuttamatta, mutta kaikilla uusilla pientaloalueilla on tontteja otettu käyttöön, joskin yksikään lenkkikatu- tai kampakatukortteli ei ole kokonaan toteutunut. Kylän vanhimmat 11

12 asuntoalueet ovat suurelta osalta ennallaan. Eli kaava, jossa lähtökohtana ei ollut kylän ominaisluonteen vaaliminen, on tältä osin jäänyt suunnitelmaksi ja 80-lukujen omakotiasutuksen lisäksi ovat pienipiirteisen kylän luonnetta muuttaneet liikenneverkon uudistustyöt. Jo 1960-luvun kaavassa osoitettu varaus uudelle tielle sahan ja valtatien välille on rakennettu kylän eteläpuolelle rinnemetsikköön. Lisäksi vanha kyläraitti asemalle on levennetty 12-metriseksi ja asfaltoitiin kyläläisten vastustuksesta huolimatta 1990-luvun alussa. Kuva: Ote vuoden 1967 asemakaavasta. Suunnitelmassa vanhan rakennuskannan odotettiin väistyvän, ja esimerkiksi sahan konttori- ja kauppatalo on jäänyt etupihaksi merkitylle alueelle tiealueen ja uuden rakennusalan väliin. Teollisuuden raskasliikennettä varten tehty leveä tie tuli rakennetuksi kuvassa näkyviltä kohdin vanhan kapean ja mutkittelevan tieuran kohdille. Kaavan pohjakartalta voi paikantaa tien alta puretuksi tulleet kaksi sahan työväen asuinrakennusta. Sahalta asemalle vievää vanhaa kylätietä perusparannettiin, mutta ei aivan kaavassa varattuihin mittoihin. Vuoden 1986 asemakaavassa osoitettiin sr merkinnällä historiallisesti ja ympäristökuvan säilymisen kannalta tärkeiden rakennusten rakennusalat. Asemakaavamerkintä sisältää seuraavat määräykset: Rakennusalalla olevaa rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen historiallisesti arvokas ja ympäristökuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Korjaus- ja muutostöiden yhteydessä on pyrittävä korjaamaan mahdollisesti aikaisemmin suoritetut suojelutavoitteiden vastaiset toimenpiteet. Rakennuksen ullakolle saa sijoittaa kerrosluvun ja rakennusoikeuden estämättä rakennuksen käyttötarkoitukseen liittyviä tiloja. Kaavan aluemerkintä s osoittaa suojeltavan alueen. Kaavamerkinnän määräys on seuraavanlainen: Alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka muuttavat tai vaarantavat nykyisen ympäristön säilymistä. 12

13 Asemakaavoissa suojeltaviksi kohteiksi (20) ja alueiksi (2) on osoitettu: Nimi Rno Kaavamerkintä Vanhakartano 5:89 sr Ylätalo, päärakennus 5:72 sr Ylätalo, piharakennus 5:72 sr Ylätalo, karjarakennus 5:72 sr Ylätalo, ent. meijerirakennus 5:72 sr Metsäpelto, asuinrakennus 5:70 sr Terveystalo 5:24 sr Terveystie, asuintalo 5:54 sr Terveystie, asuintalo 5:80 sr Terveystie, asuintalo 5:79 sr Petäjikkö, asuinrakennus 5:55 sr Kauppapiha, päärakennus 5:88 sr Kauppapiha, asuinrakennus 5:88 sr Kauppapiha, ulkorakennus 5:88 sr Nasaret, asuinrakennus 6:136 sr Kiviharju, asuinrakennus 6:70 sr Brunola, aseman piha-alue 6:70 s Brunola, asemarakennus 6:149 sr Brunola, makasiini 6:149 sr Suoja 6:34 sr Harjola, pihapiiri 6:108 s Harjola, päärakennus 6:108 sr Vuonna 1994 valmistui Putikon kylälle toivottua rakennuskaavan muutosta varten YVA-selvitys eli ympäristövaikutusten arviointiselvitys, laatijoina arkkitehti Hannu Nieminen ja arkkitehti Frèdèric Bonnet. Kaavamuutosta olivat anoneet Putikon maanomistajat. Työn valvontaryhmään kuuluivat ylitarkastaja Liisa Tarjanne ympäristöministeriöstä, ylitarkastaja Marja-Liisa Kalliokoski ympäristöministeriöstä ja ylitarkastaja Leena Lusa Mikkelin lääninhallituksesta. Putikkoa koskeva YVA oli pilottityö, jolla oli tarkoitus selvittää tarvitaanko pienen kyläyhteisön kaavoituksessa ympäristövaikutusten arviointia, mitkä ovat tärkeimmät ympäristötekijät pienessä mittakaavassa, miten sosiaaliset, kulttuurija muut vaikutukset selvitetään ja miten ne voidaan kaavassa tai kaavamuutoksessa ottaa huomioon. YVA-selvitykseen sisältyvän analyysin kyläkeskustasta ja suunnitelmat Putikon kehittämiseksi laati ranskalainen arkkitehti Frèdèric Bonnet, joka oli tutustunut kylään 1980-luvun lopulla Putikossa järjestetyillä kansainvälisten arkkitehtiopiskelijoiden työleireillä. Vuonna 1992 valmistui hänen arkkitehtuurin diplomityönsä nimellä Putikko Pariisi. YVA-selvitykseen sisältyvät luonnokset kyläkeskustan tiivistämiseksi vanhan kylämiljöön ehdoilla antavat edelleen hyviä ideoita asemakaavalliseen tarkasteluun. 13

14 Kuva: Kartta Putikon kehittämisen pääsuunnista ja pisteistä. Laatinut arkkitehti F. Bonnet. Putikon YVA-selvitys, 1992 Erityislait ja Rautatiesopimus 1998 Tarkastelualueella ei ole rakennussuojelulailla (1985/60) suojeltuja kohteita eikä rakennuksia, jotka olisi suojeltu lailla rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010). Alueella ei myöskään ole kirkkolain (1054/1993) nojalla suojeltavia kirkollisia rakennuksia. 14

15 Alueelta ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä (muinaisjäännösrekisteri ) esihistorialliselta ajalta, mutta sen sijaan kylän mäkialueilla on historiallisen ajan muinaisjäännöksiksi luokiteltuja toisen maailmansodan aikaisia Salpalinjaan kuuluvia varustuksia. Näistä arkeologisista kohteista on tehty oma selvityksensä vuoden 2012 lopulla (Mikroliitto Oy / Antti Bilund) Ympäristöministeriö, Museovirasto, Ratahallintokeskus, Valtion kiinteistölaitos, VR-yhtymä Oy ja Metsäntutkimuslaitos ovat tehneet sopimuksen menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Sopimus käsittää 115 kohdetta, joissa on 872 rakennusta 85 kunnassa. Punkaharjulta sopimukseen sisältyvät seuraavat kohteet: Id Nimi Rno Putikon rautatieasema Punkaharjun rautatieasema-alue Tuunaansalmen ratavartijan pihapiiri Putikon sopimuskohteeseen kuuluvat rakennukset: Asemarakennus Rautatiesopimus 1998 (Hyväksytty) Talousrakennus Rautatiesopimus 1998 (Hyväksytty) Tavaramakasiini Rautatiesopimus 1998 (Hyväksytty) Yleisökäymälä Rautatiesopimus 1998 (Ei määritelty) Kuva: Putikon rautatieaseman rakennukset / Kartta: Kulttuuriympäristö rekisteriportaali, Museovirasto 15

16 6 Putikon historiaa Seuraavaksi käydään läpi Putikon alueen asutuksen ja rakentamisen historiaa. Lähteinä on käytetty vanhoja karttoja, valokuvia, lähdekirjallisuutta ja rekisteritietoja. Ne kulttuuriympäristön elementit, joiden nykytilaa ja arvoa käsitellään tarkemmin luvuissa 9-12, on luetteloitu kunkin tarkastelujakson alkuun. Kohdealueena oleva Punkaharjun Putikon kylä kuuluu suurimmaksi osaksi Kauvonniemen rekisterikylään (404). Tarkastelualueen pohjoisin kulma Hietaahon kohdalla kuuluu Punkaniemen rekisterikylään (412). Punkaharjun seurakunta itsenäistyi Kerimäestä vuonna 1922 ja aloitti toimintansa Vuoden 2013 alussa Punkaharju liittyi Savonlinnan kaupunkiin. Utrasveden Putikonlahden pohjukassa sijaitseva kyläalue on kokenut kaksi merkittävää, edelleen todennettavissa olevaa muodonmuutosta. Ensimmäinen tapahtui 1890-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun höyrysahan ja Savonlinna- Elisenvaara radan asemapaikan perustaminen harvaan asuttuun maalaiskylään synnytti lyhyellä ajalla myös tiiviin kyläasutuksen palveluineen. Höyrysahaa edeltäneen vesisahan toiminta ei ollut muuttanut merkittävämmin alueen asutusrakennetta tai maisemia ja 1800-luvuilla. Toinen muodonmuutos on edelleen käynnissä luvun lopulla alkanut teollisuuden, työpaikkojen ja palvelujen häviäminen sekä asukasmäärän lasku näkyy kylän toiminnallisella puolella ja samalla kyläkuvassa. Muutokset fyysisessä ympäristössä ovat olleet lähinnä yleisilmeen heikentymistä, joka johtuu hiljentyneestä teollisuusalueesta, asutukseen liittyneiden puutarhojen ja viljelyspalstojen umpeenkasvusta sekä rakennusten käyttötarkoitusmuutoksista ja paikoin rakennuskannan ränsistymisestä. Ennen teollisuuden loppumista laaditut maankäyttösuunnitelmat uusista teollisuusalueista tai asuntoalueiden tehokkaammasta rakentamisesta eivät ole toteutuneet. Liikenneverkkomuutoksilla on ollut vaikutusta perinteiseen kyläkuvaan, mutta kaiken kaikkiaan kyläkeskusta on säilyttänyt hyvin alkuperäisen kylärakenteensa sekä eri osa-alueiden tunnusmerkit. Kylä jakautuu asemanseutuun ja asemalle vievään liike-elämää keskittäneeseen raittiin, sen ja sivuteiden varsilta löytyvään vanhaan kyläasutukseen, rannan teollisuusalueeseen, sahan yhtiön rakennustoiminnan leimaamiin kyläalueisiin sekä jälleenrakennuskauden nauhamaisesti teitä reunustaviin asumusryhmiin. Uudet omakotialueet jäävät ydinalueen reunamille metsänympäristöön. 6.1 Rajaseudun vaiheita Putikon vanha vesisahan paikka Vanha Savon ja Karjalan välinen maantie Asutuksen puolipysyvä luonne, uudisasutus ja sotien aiheuttama autioituminen luonnehtivat rajaseutuun kuuluvan Kauvonniemen varhaista asutushistoriaa. Utrasveden itärannalla sijaitseva kylä kuului alueeseen, joka Täyssinän rauhassa 1595 liitettiin Ruotsin valta-alueisiin. Rajamaa sai vähitellen uusia asukkaita savolaisista, jotka olivat jo pitkään riidelleet alueen eränautinnoista Käkisalmen karjalaisten kanssa; asutustoiminta oli turvallisuus- ja veropoliittinen toimi, jolla oli kruunun hyväksyntä luvulle ennen maantarkastusta kylällä oli kolme maakirjataloa, mutta vuosisadan loppupuolella kylä menetti kaikki entiset asukkaansa ja maat siirtyivät Moiniemessä säteriään pitävän everstiluutnantti von Burghausenin omistukseen; von Burghausenin lahjoitusmaakausi päättyi

17 Turun rauhassa 1743 Kauvonniemi muun kaakkoisen Suomen mukana, josta myöhemmin käytetään nimitystä Vanha Suomi, siirtyi venäläisille. Ruotsin menetettyä koko Suomen Venäjälle vuonna 1809 järjestettiin alueen hallinto autonomian pohjalle, ja vuonna 1812 yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan myös Vanha Suomi. Ensimmäinen vesisaha perustettiin 1770-luvulla Putikonjoen varteen ja luvulla sahan yhteyteen oli henkikirjattu 15 henkeä. Isossajaossa, 1800-luvun alkupuolella, Kauvonniemen silloinen maakirjatalo jaettiin neljäksi kantataloksi (mm. Ollila nro 4). Kylään liitettiin myös maita Pitkälästä ja Kulennoisesta, ja näille maille, jotka olivat olleet pääkyliensä takamaita, muodostettiin viisi kantataloa, mm. kohdealueella Putikossa sijaitsevat Putikko nro 5 ja Putkola nro 6. Kaiken kaikkiaan Kauvonniemi sai isossajaossa 10 kantataloa. Putikonlahti on sijainnut vanhojen Savon ja Karjalan välillä kulkeneiden reittien varrella. Vesistöt muodostivat pitkään ensisijaiset kulkuväylät valtakunnan itäisellä kulmalla. Talvisin käytettiin jääteitä, ja mm. yksi Savon ja Karjalan välinen reitti suuntautui etelästä Putikonlahden yli Punkaharjun kautta Savonlinnaan luvulla maareitit olivat kapeita kulku-uria, joita pitkin pystyi kulkemaan jalkaisin, ratsain tai purilailla. Esimerkiksi Savonlinnasta Punkaharjun kautta oli huono kulku-ura Käkisalmeen ja Viipuriin. Ensimmäinen yleinen maantie Olavinlinnan ja Viipurin linnan välillä kulki Puumalan ja Sulkavan kautta, tie toimi myös ensimmäisenä postireittinä. Savonlinnan seudun kuuluessa Viipurin lääniin, ja etenkin sen jälkeen kun alue jäi vuonna 1743 Venäjän puolelle, oli Kerimäen seudulla käytössä Karjalan kauppatie, joka mutkitteli Punkaharjun ja Kauvonniemen (Putikon) kautta ja kiersi sen jälkeen vielä Parikkalan Kirjavalan kautta Tyrjän kylälle, jossa tie yhtyi Käkisalmi-Sortavala -tiehen. Kuva: Punkaharjun seutu on kuulunut Viipurin lääniin luvun alkupuolelta peräisin olevassa kartassa näkyy vanha yleinen maantie, joka mutkitteli Savosta Karjalaan Kauvonniemen (Putikon) kautta. Näihin aikoihin tie on toiminut myös postireittinä. /Viipurin läänin kartta, 1800-luvun alkupuoli. Jyväskylän yliopisto Vanhat kartat sivusto. 17

18 Kasvava Pietarin kaupunki lisäsi 1700-luvulla taloudellista toimintaansa Venäjän puoleisella Saimaan alueella. Näihin aikoihin sahateollisuutta ei Venäjällä vielä tiukasti valvottu vaan pikemminkin toimialan annettiin kehittyä vapaasti ja sitä pyrittiin edistämään. Putikko oli yksi niistä kymmenistä sahalaitoksista, jotka perustettiin Vanhaan Suomeen kyseisenä vuosisatana. Perustamisajankohdasta ei ole varmaa tietoa, mutta joka tapauksessa saha oli olemassa vuonna 1779 (verotarkistuspöytäkirja). Putikon sahan toiminta keskeytyi, kun vuonna 1798 julkaistun määräyksen myötä kaikkien Vanhan Suomen sahojen oli lopetettava toimintansa. Ennen sahan uudelleen käynnistämistä ehti Venäjä vallata Ruotsilta koko Suomen. Näihin aikoihin oli Putikon tila sahoineen siirtynyt viipurilaisen kauppiaan G. J. Heijnon ja eversti von Myllerin omistukseen. Kauppias Heinjo oli silloisen Viipurin huomattavimpia liikemiehiä. Hän sai hakemuksesta Kuopion läänin maaherralta luvan Putikon sahan toiminnan uudelleenkäynnistämiseen vuonna Kuva: Putikonlahden kautta kulki talvitie. / Viipurin läänin kartta. Von Knorringin Vanha Suomi Yksinäistaloasutusta Putikon ja Putkolan kantatalojen paikat ja vanhat kotipellot Putkolan kantatalon ja lahden rannalla sijainneen torpan välinen tie (nykyään kylän pääraittina) Vesisahan toiminta ei vielä 1800-luvun alkupuolella merkittävästi vaikuttanut Kauvonniemen kylän asutusrakenteeseen. Alueella oli harvakseltaan maataloja ja asutus keskittyi vanhan maantien tuntumaan. Isojako, jolla pyrittiin yhdistämään talojen maat jälleen suuremmiksi kokonaisuuksiksi, toimitettiin Kauvonniemen kylässä ajalla Tarkastelualueelle on kolmen kantatalon maita. Kantatalon nro 4 maa-alue oli tarkastelualueen osalta asumaton isojaon aikaan. Vanha asutus (Ollila) sijaitsi pohjoisempana. Isossajaossa 1842 kantatalo halottiin 18

19 kolmeen osaan. Tuolloin perustetusta Läävämäen tilan maista erotettiin luvun alkupuolella monet Kolikkoinmäeksi kutsutun alueen palstoista. Vanhan jakotoimituksen vaikutus näkyy edelleen kylärakenteessa, sillä Kyläsepäntie on rakennettu yhdelle Ollilan osatalojen (4:2 ja 4:3 Läävä) rajalinjoista. Pitkälän kylästä Kauvonniemeen liitetty Pitkälä nro 2 sai isossajaossa maakirjanumeron 5 (Putikko). Isojakokartoissa talolla oli jo asuttu tonttimaa ja peltomaita nykyisen Vanhakartano -nimisen kiinteistön kohdalla sekä jo jakotoimituksen aikaan toimineen vesisahan ympäristössä (Ylätalon luoteispuolella) luvun aikana Putikon tilan ja sahan omistajina olivat sahankirjuri David Mölsä, savonlinnalainen kauppaneuvos Johan Kolis, viipurilainen puutavaraliike Rundgren & Söderman ja viipurilainen konsuli Pehr Gustaf Axel Hagman. Asutusta ja viljelymaata oli myös Pitkälä nro 1:n maista muodostetulla Kauvonniemi nro 6:n mailla (Putkola), sittemmin Harjolana tunnetun tilakeskuksen kohdalla. Tilalla oli myös torppia. Niistä yksi pienine peltotilkkuineen sijaitsi Putikonlahden rannalla, suunnilleen aseman ja osuuskaupan välillä. Torpan ja tilan välillä kulki tilustie, josta myöhemmin muodostui kylälle pääraitti luvun alkuvuosina alkoi pienten palstojen erottaminen teollisuustyöväestölle. Putkolan torppa Putkola (Harjola) Kuva: Kauvonniemi nro 6 (Putkola, myöh. Harjola) isojakokartta, , / Maanmittauslaitos 19

20 Vanha maantie Parikkalan Kirjavalan kautta Karjalaan, Käkisalmen- Sortavalan tielle. Vesisaha Putikko (vanha tilakeskus) ja vanha maantie Viipuriin. Kuva: Kauvonniemi nro 5 (Putikko) isojakokartta, , Karttaan on myöhemmin lisätty suunnitellun radan vaatima maa-alue. / Maanmittauslaitos Kuva: Kauvonniemi nro 4 isojakokartta, , / Kansallisarkisto. Talon itäreunalla kulkevan tien toisella puolen oli Punkaniemen kylän talon nro 2 maata, ja tarkastelualueelle jäävä Hieta-ahon paikka on asutettu nähtävästi 1900-luvun alussa. 20

21 Kuva: Vuoden 1850 pitäjänkarttaote koostuu eri-ikäisistä karttapaloista, mm avattu rata on lisätty karttaan jälkeenpäin. Karttaan on kuitenkin merkitty saha, maatalot ja pellot sekä vanhimpaan pohjaan myös torpat. Karttaote Pitäjänkartta 1:20 000, lehti , 1850 / Kansallisarkisto Kuva: Vuoden 1908 pitäjänkartta on vain pieniä muutoksia lukuun ottamatta yhdenmukainen vanhemman koostekartan kanssa. Rautatie valmistui samaisena vuonna, ja karttaa on merkitty tarkasti valtion rautateiden lunastamat alueet. Pitäjänkartta 1:20 000, lehti , 1908 [Kerimäki, Punkaharju] / Kansallisarkisto. 21

22 6.3 Höyryvoimalla uuteen aikaan Putikon saha ja sahan tilan pihapiiri meijerirakennuksineen Sahan tilan mailla sijaitsevat yhtiön rakennuttamat työväen asunnot sekä konttori- ja kaupparakennus Kylän eteläosien maankäytössä alkoi 1800-luvun lopulla näkyä Putikon tilalla harjoitettu sahateollisuus. Vesisahan omistaja kauppias Heijno kuoli vuonna 1842, minkä jälkeen tilan omistajat vaihtuivat tiuhaan aina vuoteen 1887, jolloin tilan ja siihen kuuluneen vesivoimalla käyvän sahalaitoksen osti savonlinnalainen liikeyritys And. Auvinen. Kiteellä vuonna 1843 syntynyt maanviljelijän poika Anders Auvinen oli perustanut vuonna 1873 vähittäiskaupan Savonlinnaan. Liike kasvoi nopeasti yhdeksi Savonlinnan huomattavimmista kauppaliikkeistä, jolla oli kohta maakaupan vapauduttua myös haaramyymälöitä, mm. Putikossa vuodesta 1887 lähtien. Auvinen jatkoi tilalla Putikonjoen koskeen 1700-luvun lopulla perustetun vesisahan toimintaa. Huonossa kunnossa ollut saha rakennettiin kokonaan uudelleen. Sen viereen joen alajuoksulle Auvinen rakensi kolmen kiviparin myllyn. Saha- ja myllylaitosta pyöritti vesiratas, joka oli sijoitettu padosta rataskammariin johtavan vesirännin suulle. Myöhemmin vesiratas korvattiin turbiinilla. Vuonna 1897 valmistui uusia vaatimuksia vastaava höyrysaha ja höyläämö Putikonjoen suulle. Koneet toimitti P. Sidorow, Suomalainen Kalustokauppa Osakeyhtiö. Uusi suurempi vesimylly rakennettiin puretun vesisahan paikalle. Kun poikkeuksellisen kuiva kesä heti myllyn rakentamista seuraavana vuonna keskeytti laitoksen toiminnan, rakennettiin höyrysahan viereen mylly, joka sai käyttövoimansa sahasta. Ostettuaan Putikon Auvisesta ei tullut vain sahan, vaan myös 740 ha:n maatilan omistaja. Hän perusti uuden tilakeskuksen lähemmäksi koskea ja sahaa. Kantatalon vanhan päärakennuksen hän antoi vuoden 1889 loppupuolelle perustetun Putikon ensimmäisen kansakoulun käyttöön. Yhtiön maatalouden harjoittaminen käsitti laajimmillaan 53 ha viljelymaata ja vajaa 40 lehmää sekä toistakymmentä hevosta. Maatilan hoidosta vastasi palkattu tilanhoitaja. Vuonna 1893 Auvinen rakennutti Putikkoon uunin, jossa puiden kannoista poltettiin tervaa laivanrakennuksen tarpeisiin ja myös myyntiin. Sivutuotteina saatiin tärpättiä ja puuhappoa. Tämä vähäinen tuotantokokeilu lopetettiin ennen vuosisadan päättymistä. Auvinen oli liiketoimintansa alusta lähtien harjoittanut myös voikauppaa. Vuonna 1894 hän perusti Putikon tilalleen Jokelan meijerin. Heikon kannattavuuden takia toiminta lopetettiin jo Auvisten ostaman maatilan huomattava koko mahdollisti sen, että tarvittavat toiminnot saatiin sijoitettua omalle maalle. Sahan lisäksi alueella oli yhtiön laivatelakka, höyrymylly ja tervanpolttimo sekä konttori, vähittäismyymälä, leipomo ja työntekijöiden asuntoja. Tilan rantamaisemia hallitsivat laajat lautatarhat. Sahanjauhot ajettiin joen vastarannalle suuriksi kasoiksi. Osa sahan puujätteestä poltettiin miiluissa puuhiiliksi tai ladottiin Putikonlahden rannoille lautatarhan pohjiksi. Suurin osa Putikon vesisahan tuotannosta meni vientiin. Tavarat kuljetettiin proomuilla tai rahtilaivoilla Putikonlahden rannasta alkavaa laivaväylää pitkin Lauritsalaan ja sieltä Saimaan kanavaa myöten Viipuriin, jossa tavara lastattiin merilaivoihin. And. Auvisen oli ryhtynyt vuonna 1894 itsenäiseksi laivanvarustajaksi. Ostettuaan ensimmäisen "Toimi" nimisen proomun aloitti And. Auvinen Putikossa laivojen rakennuksen. Kesäkuussa 1895 valmistui ensimmäinen puualus "Ahkera". Auvinen oli myös vuonna 1898 perustetun 22

23 Höyryvenhe Osakeyhtiö Kertun perustajajäseniä ja johtokunnan puheenjohtaja. Yhtiön kookkaat matkustajalaivat liikennöivät Saimaan vesistöalueen kaupunkien ja matkailupaikkojen välisillä reiteillä palvellen sekä turismia että alueen sisäistä matkustaja- ja rahtiliikennettä. 6.4 Putikko rakentuu sahan ja aseman kylkeen Putikon tehdasyhdyskunnan vanha keskusta kauppa- ja asuinrakennuksineen Suoja, entinen suojeluskuntatalo [työväentalo purettu] Putikon vanha asema-alue ja rautatieläisten asuinrakennukset Kuva: Karttaote pitäjänkartasta 1:20 000, / Kansallisarkisto Rautatie Elisenvaarasta Savonlinnaan rakennettiin vuosina Putikon sahakylä sai oman aseman. Kaikki rataosan rakennukset suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm. Rautatie merkitsi huomattavaa liikenneyhteyksien parantumista Savonlinnan kaupungin seudulla. Putikossa rakennettiin asemalta sahalle teollisuusraide. Rautatietä käytettiin alkuun vain hakkeen kuljetukseen varsinaisen vientitavaran liikkuessa edelleen laivoilla ja proomuilla. Toisen maailmansodan jälkeen Saimaan ja Suomenlahden vesiyhteyden katketessa radan olemassaolo varmisti sahan toiminnan jatkumisen Putikossa, jolla toisin kuin monilla muilla sahoilla oli mahdollisuus siirtyä nopeasti rautateitse tapahtuvaan vientitavaran kuljetuksiin. 23

24 Vuonna 1910 Auvinen muutti liikkeensä osakeyhtiöksi. Putikon saha kasvoi keskisuurten sahojen joukkoon ja oli vuonna 1923 itsenäistyneen Punkaharjun kunnan suurin työnantaja. Auvisen yhtiön sahoilta, Putikosta ja myöhemmin Savolasta, puutavaraa myytiin ulkomaille arvostetun Putikko merkin alla. Putikon sahalla oli eri aikoina töissä noin työntekijää ja toimihenkilöä. Suurin osa heistä oli sahan lähiympäristössä syntyneitä, joissakin tapauksissa työsuhde periytyi toiseenkin sukupolveen. And. Auvisella oli työväkeä ja työnjohtoa varten asuinrakennuksia, mutta luvun alkupuolella alkoivat työntekijät rakentaa omia talojaan. Yhtiön työnjohtoa ja toimihenkilöitä asui tehtaan lähellä, mutta myöhemmin myös Ylätalon suunnalla, missä perinteisesti oli enemmän työväen asuntoja sekä maa- ja metsätaloudesta vastaavan johdon asuntoja. Alueen sosiaalinen rakenne ei kuitenkaan ollut tarkkarajainen, sillä sahan lähellä oli myös työtekijöiden asunnoiksi rakennettu taloja. Sahayhdyskunnan työläisten omatoimisesta asutuksesta merkittävä osa rakentui kuitenkin yhtiön taloista erilleen, kantatalon nro 4 osatalojen maille (Läävämäki). Vapaamuotoinen ja pienimittakaavainen asuntoalue nimettiin Kolikkoinmäeksi. Tontteja ostettiin myös Putkolan eli Harjolan talosta, joissakin tapauksissa yhtiö myi tonttimaata. Kaupalliset palvelut keskittyivät aseman lähelle kyläraitin varteen. Kylälle perustettiin sekä yksityisiä että osuustoiminnallisia kauppaliikkeitä. And. Auvisen vähittäistavarakauppa toimi vuodesta 1906 sahan ja aseman välisen tien varrelle rakennetussa konttori- ja liikerakennuksessa luvun ensimmäisestä vuosikymmenestä vuoteen 1933 toimi Putikon rautatieaseman läheisyydessä Auvisen perustama rinkelileipomo (purettu), jossa valmistettiin rinkeleitä tukku- ja vähittäismyyntiin. Sahayhdyskunta sai myös kyläasutuksen yhteisöllisyydestä ja aatemaailmasta kertovia tunnusmerkkejä. Kylälle perustettiin työväenyhdistys, ja oma toimitalo valmistui Jo vuonna 1897 oli käynnistynyt nuorisoseuratoiminta, ensimmäisenä Kerimäellä. Vuonna 1937 valmistui työväentalon lähelle suojeluskuntatalo. Auvisella oli kolmen vuosikymmenen ajan Putikossa kaksi myllyä, kunnes vesimylly purettiin 1920-luvulla. Auvisen mylly toimi sekä kauppa- että tullimyllynä. Vuonna 1931 hankittiin myllyyn valssikone vehnän jauhattamista varten. Yhtiö järjesti 1900-luvun alkupuolella myös sähkön tuottamisen sekä sahan että kyläympäristön valaisemiseksi. Ensimmäinen generaattori oli hankittu sahalle Auvisen telakka siirtyi vuonna 1919 Savonlinnan Konepaja OY:n omistukseen ja And. Auvinen Oy liittyi tämän yhtiön osakkaasi. Järjestelyn seurauksena Putikon "lotjavarvi" lopetettiin rakennettuaan tätä ennen lukuisia puualuksia sekä omaan että tilaajien käyttöön. Yhtiön laivat liikennöivät vilkkaasti Saimaalla ja Saimaan kanavan kautta Pietariin ja jopa Tukholmaan saakka. 24

25 6.5 Kehitys viime sotien jälkeen Sahan rakennuttamat tehdastalot Terveystalo Asutustoiminnan synnyttämä omakotiasutus Putikon sahalla pitkään suotuisana jatkuneen kehityksen katkaisi toinen maailmansota. Talvi- ja jatkosodan aikana aiemmat tuotantomäärät romahtivat muiden sahojen tapaan. Rauhan palattua vienti Länsi-Euroopan maihin kävi jälleen mahdolliseksi. Sotakorvaukset, joita suoritettiin myös sahatavaroina, sai And. Auvinen Oy:n nostamaan nopeasti tuotantoaan muun teollisuuden tapaan. Sotien jälkeisinä parin vuosikymmenenä, ja 60-luvuilla, And. Auvinen Oy:ssä tehtiin useita muutoksia, jotka näkyivät myös Putikossa. Kauppahuone keskittyi päätoimialaksi muodostuneen sahateollisuuden harjoittamiseen. Vuonna 1956 yhtiö sulki Savolan sahan ja keskitti koko tuotannon ja lisäinvestoinnit Putikkoon. Vuonna 1967 And. Auvinen Oy perusti viiden muun sahan kanssa oman agentuuriliikkeen Metsäntuottajat Oy:n. Tämän jälkeen vientiä oli kaikille mantereille. Kannattavuussyistä yhtiö lopetti harjoittamansa vähittäismyynnin, tukkuliikkeen, myllyteollisuuden ja pääosan laivanvarustuksesta. Putikossa yhtiön höyrymyllyn toiminta lopetettiin 1956, vähittäiskauppa sulki ovensa vanhassa konttori- ja liiketalossa vuonna 1964, samana vuonna yhtiö lopetti tukkukauppatoimintansa. Laivaliikenteen kannattavuutta heikensi yhteyden katkeaminen Suomenlahdelle. Vielä 1940-luvulla rahtilaivoja tarvittiin halkokuljetuksiin. Viimeinen rahtialus lopetti vuonna Viimeisenä vesiliikenteen muotona oli yhtiön sahalle välttämätön raakapuun hinaustoiminta. Jälleenrakennusaika oli Putikossa vireää toiminnallisuuden aikaa. Asutusta tuli lisää. Auvisen sahayhtiön omistamasta Putikon tilasta erotettiin maanhankintalain nojalla15 asunto- tai viljelystilaa sekä yhteislaidun. Tämän jälkeen yhtiö lopettikin maatalouden ja metsitti loput pellot. Harjolan tilasta erotettiin myös pitkälti toistakymmentä asunto- tai viljelystilaa. Kylälle rakennettiin puolitoistakerroksisia rintamamiestaloryhmiä. Yhtiö itsekin rakennutti vielä kolme työväen asuinrakennusta sekä avusti kylän terveystalon rakentamista. Sotien jälkeen tehty maantien perusparannus siirsi liikenteen hieman kauemmaksi kyläkeskustasta. Kyläkeskusta laajeni edelleen myös ja 70-luvuilla. Uudisrakentaminen keskittyi 1960-luvun lopulla vahvistetun asemakaavan mukaisille pientaloalueille. And. Auvinen Oy:n sahaustoiminta jatkui vuoteen 1984, jolloin tehtiin päätös kauppahuoneen realisoinnista. Kolmisen vuotta myöhemmin lopetti sahausta jatkanut O. Auvinen Oy. Sen jälkeen toiminnanharjoittajia on ollut kymmenkunta. Nykyään alueelta on teollisuus loppunut ja tiloja vuokrattu muuhun toimintaan. Sahan omistajana on 1990-luvun alkupuolelta lähtien ollut Nordautomation Oy Uudestakaupungista. Kylän hiljenemisen myötä palvelut ovat hävinneet ja perinteinen yhdistystoiminta hiipunut; 1980-luvulla joutui kookas työväentalo väistymään rivitalorakentamisen tieltä. Entisestä suojeluskuntatalosta tuli vuonna 1969 kunnan urheilutalo, nykyään talo on yksityisenä asunto-osaketalona. Uuden kaavan mukaisesti ja ennen Putikon sahan sulkemista rakennettiin nykyinen yhdystie maantieltä sahalle. VR teki muutoksia aseman edustalla, jossa radan linjausta suoristettiin. Tosin aina vuoteen 1975 junat koukkasivat aseman eteen vanhaa raidetta myöden. VR:n toiminta loppui Putikossa vuonna Henkilöliikennettä oli vielä vuonna

26 Kuva: Karttaote peruskartasta 1975 (1971) Maanmittaushallitus Kuva: Peruskarttarasteri 2012 Maanmittauslaitos. 26

27 6.6 Karttoja Putikon kulttuuriympäristöstä PUTIKON KANTATALOT: Kauvonniemi 4, 5 ja 6 sekä Punkaniemi 2. 27

28 PUTIKON LIIKENNEVERKKO

29 RAKENNUSKANNAN IKÄJAKAUMA 2012 Lähde: Rakennus- ja huoneistorekisteri, tietoja korjattu haastattelu- ja karttatietojen pohjalta. Edelleen aineistossa voi olla virheitä. Laajennetut rakennukset on luokiteltu pääsääntöisesti vanhan osan rakennusajan mukaan. 29

30 PUTIKON KYLÄN HISTORIALLISIA KERROSTUMIA

31 RAKENNUSTEN HARJAN SUUNNAT KYLÄKESKUSTASSA Suurin osa vanhasta kyläasutuksesta sijaitsee tasolla m mpy. Erityisesti kylän vanhimmilla asuntoalueilla rakennusten suuntavaihtelut luovat vaihtelevan muotoisia piha-alueita. Tavallisin kattomuoto on harjakatto. Yhtiön taloissa on käytetty ristipäätyjä. Vain viidessä talossa on mansardikatto, mutta niistä neljä sijaitsee aivan ydinkeskustassa, minkä vuoksi taitekattoisten talojen vaikutus kyläkuvassa on määräänsä suurempi. 31

32 7 Arviointi Selvityksen tarkoituksena oli valtakunnallisesti merkittävän Putikon sahayhdyskunnan rakennetun kulttuuriympäristön kulttuurihistoriallisen ominaisluonteen ja siinä ilmenevien paikallis-, rakennus- ja maisemahistoriallisten sekä visuaalisten arvojen määrittäminen asemakaavan ajantasaistamistyötä varten. Kulttuuriympäristöselvityksessä pyritään löytämään ja rajaamaan alueet, joilla rakennetun ympäristön alueelliset ominaispiirteet tulevat esiin ja joilla historiallisia kyläasutuksen rakenteita ja elementtejä on vielä havaittavissa sen laatuisina, että niiden vaaliminen on koko alueen kulttuurihistoriallisen merkittävyyden kannalta olennaista. Kulttuurihistoriallinen arvottaminen tarkoittaa työn tutkimusosion ja maastohavaintojen perusteella valittujen alueiden ja kohteiden arvon erittelyä ja analysointia perusteluksi sille, mitkä kohteet halutaan saada säilymään. Arvottaminen on siten kulttuuriympäristön vaalimisen perusta. Kohteen kulttuurihistoriallisen arvon suhde muihin tarpeisiin ja arvoihin punnitaan vasta varsinaisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Kohteet luokiteltiin arvotekijöidensä painoarvon perusteella käyttäen seuraavaa kolmijakoista arvoluokitusta. R H M Rakennushistoriallisesti ja arkkitehtonisesti arvokkaisiin Historiallisesti arvokkaisiin (asutus-, talous-, sivistys-, aateja/tai sosiaalihistoriallista painoarvoa) Maisemallisesti arvokkaisiin (kylä- ja maisemakuva) Kohteiden ja aluekokonaisuuksien arvoluokittelu ja perusteet esitetään luvuissa Aluekokonaisuuksien ja kohteiden valinnassa painotettiin seuraavia perusteita: harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus) historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys) aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus) alkuperäistä tai sitä vastaavan maankäytön, rakennuksen käyttötarkoituksen, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys, edustavuus) merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (avainkohde, historiallinen todistusvoimaisuus) näkyvissä olevat eri aikakausien maisematilat, rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät luontevasti maankäytön, rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus). Rakennusten arvoluokittelussa painotettiin niiden ulkoasun historiallista säilyneisyyttä sekä edustavuutta rakennustyyppinä ja alueen kehityksen kuvaajana. Rakennusten historialliseen arvoon vaikuttaa niiden säilyneisyys, joka ei viittaa rakennuksen tekniseen kuntoon. Hyvin tai lähes alkuperäisenä säilyneisiin rakennuksiin mahdollisesti tehdyt muutokset ovat sopusoinnussa alkuperäisen tyylin ja muodon kanssa eikä julkisivujen detaljien suhteita ole muutettu merkittävästi. Rakennusten historialliset arvot ovat näin ollen säilyneet hyvin. Lukuun ottamatta uusimpia omakotitaloja oli hyvin säilyneitä rakennuksia etenkin asemanseudulla ja sahan 32

33 rakennuttamissa rakennuksissa sekä hajanaisesti kylän vanhimmilla asuntoalueilla. Suurin osa muista rakennuksista on säilynyt kohtalaisen hyvin eli rakennukset ovat kokeneet muutoksia, mutta eivät ole täysin muuttuneet. On voitu tehdä laajennuksia tai detaljien, kuten ikkunoiden, muutoksia. Julkisivujen sommittelu tai suhdemaailma yleensä on muuttunut. On voitu käyttää alkuperäisistä huomattavasti poikkeavia materiaaleja. Alueen vanhoissa rakennuksissa on vähän täysin muuttuneita asuintaloja eli sellaisia taloja, joista rakentamisajankohtaa ei voi nykyisen ulkoasun tai hahmon perustella enää helposti päätellä. Kuva: Asemanseudun kyläidyllisiä vuonna Kuvassa vain vuotta aikaisemmin valmistunut yhtiön konttori-, liike- ja asuinrakennus. Kuva: Yhtiön talo kuvattuna hieman etäämmältä ja etelämpää kuin vanha kuva. Uusi leveämpi tie yhtyy vanhaan tiehen talon edustalla. Talo on esimerkki hyvin säilyneestä rakennuksesta, jossa laajennus on luontevasti sovitettu kokonaisuuteen. 33

34 7.1 Herkkyysanalyysi PUTIKON MUUTOKSILLE HERKÄT RAKENNETUT KULTTUURIYMPÄRISTÖT ja VIHERVYÖHYKKEET 34

35 Työn tutkimustiedon ja maastohavaintojen perusteella tehtiin myös karkea analyysi kylän rakennetun kulttuuriympäristön sietokyvystä eli herkkyydestä muutoksille. Putikon sahayhdyskunnalla on oma vahva identiteetti, joka jää hyvin mieleen ja erottuu muista paikoista. Kylämaisemassa on muutoksille herkkiä elementtejä, joista olennaisia ovat pieni- tai suuripiirteisyys, mittakaavaan, ajalliseen luonteeseen sekä maankäyttöön ja maisematiloihin liittyvät tekijät. Kartalle rajattiin kulttuuriympäristöarvojensa puolesta huonosti ympäristömuutoksia sietävät alueet, joissa tavoitteena on alueiden säilyminen nykyisellään tai kehittäminen vähäisin muutoksin. Osa-alueiden luonnehdinnat 1 Harjulan maatalousmaisema. Maisemassa korostuu maankäyttö, eheä ja avoin maisematila. Painoarvo viljelymaiseman historiallisella jatkuvuudella. Yksittäisinä maisemaelementteinä puukujanne ja tilan päärakennus 2 Sahan tilan ympäristö. Maaseutumaisen väljä aluerakenne. Ympäristössä korostuu teollisuuden rakennusperintö ja alueen historiallinen eheys. Painoarvo alueen teollisuushistoriaan liittyvillä elementeillä. Tilan päärakennus, meijeri ja maatalousrakennukset (edustavuus, harvinaisuus) Yhtiön työväenasuntoja eri aikakausilta (edustavuus, yhtenäisyys) Vanha tiestö [metsäympäristöä; alueella sijainneet peltolohkot metsitetty jo 1900-luvun keskivaiheen jälkeen] 3 Tehdasyhdyskunnan vanha kyläkeskusta. Ympäristössä korostuu kylän aluerakenteen monimuotoisuus ja pienipiirteisyys sekä mittakaavaltaan suuri teollisuus- ja satamarakenteita sisältävä rantamaisema. Painoarvo saha- ja asemakylän historiallisella kyläkuvalla. Vanha tiestö Asema-alue ja rautatieläisten rakennukset (alkuperäisyys) Kyläraitti sahan ja kaupan rakennuksin (monipuolisuus) Yhdistystalo (edustavuus) Kylän vanhat työläisten asuinalueet (harvinaisuus, kertovuus) Yksittäiskohteita. Ympäristössään vaikuttavia tunnusmerkkejä tai omaleimaisia tarverakennuksia. 4 Saharakennus, voimalaitos ja tiilipiippu (kylän avainkohde, maamerkki) Yhtiön saunarakennukset (harvinaisuus) 5 Kartunrannan uittopuiden kuormauslaitteet (teollisuushistoria) Kartunrannan puurunkoinen tornimuuntamo (harvinaisuus) 6 Puukoulu (tyypillisyys) Vanhan maantien maisemien historiallisia kerrostumia. Tiemaisemassa korostuu rakentamisen historiallinen kerroksisuus; Putikon kylän vaiheista kertovat asumusryhmät. 7 Vanhempaa työväen asutusta (tyypillisyys) 8 Rakennustavaltaan yhtenäinen jälleenrakennuskauden asumusryhmä puutarhatontteineen (yhtenäisyys) Kylän asumisvyöhykkeitä rajaavat viheralueet. Viheralueet ovat kylän sisäisten tilojen sekä maisemien ala- tai yläreunojen viheralueita. Kallioiset mäet Kyläraitin maisematilaa rajaavan mäen ylärinteet Vanhaan asutukseen rajautuvat alavat laaksot Vesistön suuntaan aukeava ranta-alue 35

36 7.2 Suositukset suunnittelulle Ympäristön arvot koskevat läheisesti jokaista kyläläistä ja alueiden säilyminen vaatii asukkaiden ja kiinteistön omistajien osallistumista ja panosta. Kulttuuriympäristöselvitys onkin tarkoitettu avoimen, alue- ja rakennussuojelua koskevan keskustelun pohjaksi. Tavoitteena on, että asiantuntijoiden, asukkaiden ja päättäjien yhteistyönä löydetään suuntaviivoja Putikon kylän kehittämiseksi vanhan sahayhdyskunnan kulttuurihistoriallinen ja kyläkuvallinen identiteetti säilyttäen ja sitä vahvistaen. Valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi arvotetulla alueella on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että rakennettaessa uutta, korjattaessa tai laajennettaessa rakennus sopii historiallisesti ja kyläkuvallisesti ympäristöönsä, kunnioittaa rakennetun ympäristönsä syntyaikaan liittyviä tyylipiirteitä sekä eheyttää ympäristöä. Tämä koskee sekä tonttien asuinrakennuksia, talousrakennuksia, aitoja ja muita rakennelmia että katujen, puistojen ja muiden yleisten alueiden ja yhdyskuntateknisten verkkojen rakentamista. On tärkeää ohjata rakentamisen tapaa eli massoittelua, mittasuhteita, julkisivumateriaalia ja tyyliä siten, että uudisrakennukset eivät nouse hallitseviksi kylän vanhoilla asuinalueilla miljöösuojelullisista syistä; olemassa olevalle rakennetulle ympäristölle jätetään riittävästi tilaa ja edellytykset säilyä ominaispiirteiltään eheänä kokonaisuutena. Kohde- ja alueluokat S Kohde on merkitty voimassa olevassa maakunta/yleis/asemakaavassa suojelukohteeksi. Kohteessa ei ole tapahtunut merkittävää kulttuurihistoriallisten arvojen heikentymistä. K 1 Kohde omaa erityisiä paikallishistoriallisia, rakennushistoriallisia ja/tai ympäristöllisiä arvoja, joiden vaaliminen tukee alueen valtakunnallisen merkittävyyden perusteiksi esitettyjen erityispiirteiden säilymistä (RKY: arvokas sahayhdyskunta, höyrysaha, vesisahan paikka, taajamassa säilynyt ja 1900-luvun alkupuolen asuntorakennuskanta, rautatieasema, koulu ja seurantalo, vanha maantie). K 2 Kohde sijaitsee alueella, jossa olemassa oleva rakennuskanta on kylän vanhojen alueiden historiallisen luonteen ja miljööarvojen kannalta tärkeä. A 1 A 2 Osa-alue omaa erityisiä paikallishistoriallisia, rakennushistoriallisia ja/tai maisemallisia arvoja, joiden vaaliminen tukee alueen valtakunnallisen merkittävyyden perusteiksi esitettyjen erityispiirteiden säilymistä (arvokas sahayhdyskunta, höyrysaha, vesisahan paikka, taajamassa säilynyt ja 1900-luvun alkupuolen asuntorakennuskanta, rautatieasema, koulu ja seurantalo, vanha maantie). A 3 Osa-alueella on selkeä oma luonne / yhtenäinen rakennuskanta, joka täydentää kylän vanhoja alueita tai muodostaa erillisen ympäristöltään eheän osa-alueen, joka osaltaan liittyy sahayhdyskunnan historiallisiin vaiheisiin (sahatyöläisten asuntoja tmv). 36

37 Suositukset Kohdetasot S ja K 1: Esitetään harkittavaksi kohdemerkintää ja määräystä siitä, että rakennusta ei saa purkaa eikä sen suojeluarvoja heikentää korjaus- ja muutostöissä (MRL 118 ). Kohdetasot K 2: Esitetään harkittavaksi astetta lievempää kohdemerkintää suojelumääräyksillä kuin tasolla K 1 ja/tai laajempaa aluetta koskevaa säilyttämis- tai suojelumerkintää täydennettynä rakentamisen paikallisista olosuhteista lähtevillä rakentamisen tehokkuutta, sijoittumista maastoon ja tapaa ohjaavilla asemakaavamääräyksillä. Aluetaso A 1: Esitetään harkittavaksi kaavamerkintää arvokkaana rakennettuna kulttuuriympäristönä tai suojeltavien rakennusten korttelialueena (vaihtoehtona rakennuskohtaisille suojelumerkinnöille). (MRL 118 ) Aluetaso A 2: Esitetään harkittavaksi kaavamerkintää kyläkuvallisesti arvokkaana alueena, jonka arvokkaat piirteet ja historiallinen tausta tulee ottaa huomioon rakennustoiminnassa. Rakennukset, joita ei ole merkitty kohteiksi A 1 tai A 2 -osa-alueilla, on pyrittävä ensisijaisesti säilyttämään, mutta rakennuksen korvaaminen ympäristön luonteeseen tarkoin sovitetulla uudisrakennuksella on mahdollista, mutta ennen purku- ja rakennusluvan myöntämistä on kuultava museoviranomaisia. Aluetaso A 3: Esitetään olemassa olevan rakennetun ympäristön luonteesta lähtevää rakentamisen ohjausta rakentamisen tehokkuutta, sijoittumista maastoon ja tapaa ohjaavilla asemakaavamääräyksillä. Sovellettavia suosituksia (kaavamääräyksiä) Kohteessa/alueella sallitaan toimenpiteet, jotka edistävät rakennuksen/rakennusten säilymistä ja käyttöä rakennushistoriallisia arvoja vaarantamatta. Toimenpiteet tulee sopeuttaa kohteen/alueen kulttuurihistoriallisten arvojen kannalta merkittäviin piirteisiin, kuten rakennusten tyyliin, mittakaavaan, julkisivumateriaaleihin ja väritykseen. Ulkoasun alkuperäistä suhdemaailmaa tai materiaaleja palauttavat korjaukset ovat sallittuja. Mikäli kaavassa suojelumerkinnöin osoitetulla alueella rakentamista koskevaa lupaa ratkaistaessa on tarve poiketa MRL:n tai alempiasteisen normin yksityiskohtaisesta määräyksestä (kuten energiamääräys), katsotaan suojelumääräysten perusteina olevien kulttuurihistoriallisten arvojen /ominaispiirteiden säilyminen poikkeamispäätöstä puoltavana tekijänä. Keskeisiä kulttuurihistoriallisia arvoja ovat rakennukselle ominainen suhdemaailma, julkisivujen materiaalit ja yksityiskohdat, esimerkkeinä ovien ja ikkunoiden aukot sekä näiden muodot ja jaot, kattomuoto ja erilaiset ulokkeet sekä rakennuksen julkisivuissa käytetty verhoustapa tyylillisin yksityiskohdin. Ympäristön arvokkaat piirteet ja historiallinen tausta tulee ottaa huomioon rakennustoiminnassa. Piha-alueiden istutusten tulee olla alueen ominaispiirteisiin soveltuvia. Luvanvaraisten toimenpiteiden osalta suositellaan aina alueen kulttuuriympäristöarvoihin mahdollisesti aiheutuvien vaikutusten arviointia. Rakennusten ja muun ympäristön korjaus- ja muutostöistä on pyydettävä Museoviraston lausunto ennen luvan myöntämistä. Purkulupia harkittaessa tulee huolellisesti tutkia myös tonteilla olevien talousrakennusten ja muiden pienempien 37

38 rakennusten, rakennelmien ja rakenteiden suojelun tarve ottaen huomioon myös niiden vaikutus rakennettujen kortteleiden ja tonttien kulttuurihistorialliseen kokonaisarvoon. ISOMPI KARTTAKUVA KOHDELUETTELOINEEN ON LIITTEESSÄ 2. 38

39 8 Osa-aluekuvaukset I II III IV LIIKENNE-, TEOLLISUUS- JA RANTA-ALUEET KYLÄKESKUSTA YHTIÖN ALUE VANHAN MAANTIEN YMPÄRISTÖ 39

40 9 Osa-alue I: Liikenne-, teollisuus- ja ranta-alueet 9.1 RAUTATIEALUE Aluetyyppi Arvot Suositus Rautatieasema-alue Putikon asemapiha rakennuksineen on yksi vuonna 1908 liikenteelle avatun Savonlinna-Elisenvaara radan hyvin säilyneistä asemakokonaisuuksista, jossa on säilynyt sekä asema-alue että kolme vahtitupaa piharakennuksineen. (liikennehistoria, alkuperäisyys, alueellinen eheys, H. RH) Asema sijaitsee Putikon kylän liikenteellisessä solmukohdassa, raitin päätteenä. (kylän tunnusrakennuksia, M) Aseman rakennukset edustavat rautateiden tyyppipiirustuksilla (Bruno Granholm) toteutettua rakentamista. Putikon rautatieaseman yleisökäymälä on yksi harvoista säilyneistä tyyppinsä edustajista. (harvinaisuus, RH) Alueet: A 1 (Aseman seutu), A 2 (Päivärinne) Kohteet: K 1 Nimi Rno Arvot Asema (Brunola) ja ulkorakennukset 4 kpl 6:149 RH, M, H Itkola ja ulkorakennukset 2 kpl 15:00 RH, M Keidas ja ulkorakennus 12:00 RH Päivärinne ja ulkorakennus 11:00 RH, M Kuvaus Putikon rataprofiilipiirroksen mukaan asemalle rakennettiin seuraavat rakennukset: a asemarakennus, b tavaramakasiini, c ulkohuone (talousrakennus), i kellari, l makki eli ulkohuone, o pesu- ja leipomotupa, y dräsiina-vaja (resiina), d vesitorni, v1 pumppumiehen asuinkasarmi (yksinkertainen vahtitupa) ja pihapiiriin kuuluva c ulkohuone (talousrakennus) sekä f kaksoisvahtitupa ja sen pihapiiriin kuuluvat kaksi ulkohuonetta (talousrakennusta). Lisäksi Putikon kylän eteläpuolella, vanhan Putikon tilan päärakennuksen viereen rakennettiin yksinkertainen vahtitupa ja sen lähelle yksi rautatiesilta ja yksi kulvertti l. holvisilta korkean täytepengermän alle. Kuva: Savonlinna-Elisenvaara rautatien pituusprofiili. / Hyvinkään Rautatiemuseo. 40

41 Savonlinna-Elisenvaara rata määrättiin rakennettavaksi Rakennustyöt suoritettiin pääosin vuosina ja koko rataosa avattiin liikenteelle Rataosan asemien ja muun rakennuskannan rakentamisessa käytetyt tyyppipiirustukset on signeerannut valtion rautateiden arkkitehti Bruno Granholm. Piirustukset oli laadittu alun pitäen Helsinki-Karjaa rataa varten, mutta niitä käytettiin myös Savonlinna-Elisenvaara sekä Oulu-Tornio radoilla. Putikon asemarakennus otettiin käyttöön vuonna 1908 (rakennus valmistui mahdollisesti jo 1906). Vuonna 1959 oli VR:llä suunnitelmissa rakentaa postia varten lisätiloja, mutta lisäsiiven rakennushanketta ei toteutettu. Asemarakennuksen ulkoasussa ei ole tapahtunut suurempia muutoksia, ainoastaan yksi ulko-ovista on vaihdettu tyyliltään erilaiseen. Viimeisissä VR:n tekemissä sisäremonteissa 1970-luvulla purettiin lämmitysuunit, laskettiin sisäkattoja ja käytettiin sisäremonteissa uusia pintamateriaaleja, kuten lastulevyjä. Sisätiloihin oli myös jossakin vaiheessa rakennettu sauna, mutta ei WC-tiloja. Vuodesta 1986 asemarakennuksessa on ollut saviseppä Hannu Sairasen työpaja. Tavaramakasiinissa on keramiikan polttouunit (2) ja kesämyymälä/näyttelytilat. Kiinteistökaupat tehtiin vuonna 1997 Valtion kiinteistölaitoksen kanssa. Nykyisen omistajan aikana tehdyt korjaukset ovat olleet luonteeltaan entisöiviä tai palauttavia. Ulkomaalaukset ja vesikatteen vaihto betonitiilestä mustaan kolmiorimahuopaan tehtiin Museoviraston ohjeita noudattaen. Ulkorakennuksiin on tehty ylläpitokorjauksia. Tavaramakasiinin vesikate vaihdettiin asemaan tehdyn katemuutoksen jälkeen betonitiilestä mustaksi kolmiorimahuovaksi. Edellä mainituista ulkorakennuksista on jäljellä kaikki muut paitsi vesitorni, pesuja leipomotupa ja toinen aseman kellareista sekä resiinavaja. Lohkokivistä tehty holvisilta näkyy harvan mäntymetsän takaa Ylätalontielle. Uusi sauna on rakennettu 1980-luvun alussa, sen jälkeen kun vanha VR:n sauna oli purettu tietyömaan alta. Sauna on uudistettu 2002 remontin yhteydessä. Vanha tieyhteys asemalta pumppumiehen asuinrakennukselle (nykyinen Keidas) on entisellä paikallaan. Kaksoisvahtituvan (Itkola) ja aseman välinen alue on nykyään koivikkona. Asemapihalla on edelleen pienehkö nurmipintainen puistoalue sekä mukulakiveystä aseman, tavaramakasiinin ja makin edustalla. Vuoden 1959 puutarhasuunnitelman mukaista sommittelua ja istutuksia on havaittavissa, kuten pensasaidat, koivut lähimmälle vahtituvalle vievän tien varrella ja muutamat pihtakuuset. Lyhyt lehmusrivi on vanhan laiturin reunalla asemarakennuksen pohjoispuolella. Jäljellä oleva raide on sivuraide, vanha pääraide ja laiturirakenteet on purettu aseman edustalta. Nykyinen täytemaalle rakennettu suora raide ohittaa aseman noin 60 metrin päästä. Raidelinjan muutos tehtiin 1960-luvulla, mutta junat koukkasivat asemalle aina vuoteen 1975 saakka vanhaa sivuraidetta myöten. Junat eivät ole pysähtyneet Putikossa vuoden 1991 jälkeen, mutta kylän asukkaat ovat aktiivisesti esittäneet VR:lle Putikkoa yhdeksi kiskobussin pysäkkipaikaksi. Vanhan puretun radan pohja näkyy edelleen maastossa. Asemalta pohjoiseen se on käytössä epävirallisena polkuna. Vanhaa ratakäytävää on hyödynnetty myös kahdelle kiinteistölle vievän yksityistien pohjana (Kyläsepäntien loppupää). Suoran rataosuuden rakentamisen yhteydessä menetettiin aseman edustalla ollut hiekkaranta. Asemarakennuksen ja radan välille jäi leveähkö hiekkamaapohjainen alue, jossa kasvaa mäntyjä ja lehtipuita. Aseman edustalta männikköä on harvennettu ja säilytetty näin asemarakennuksen näkyvyys radalle päin. Vuonna 1987 asemalle valmistui puinen sadekatos, joka syntyi arkkitehtiopiskelijoiden kansainvälisenä yhteistyönä. Katos siirrettiin 2000-luvun alussa kylän urheilukentän reunalle; rakennus alkaa olla kunnoltaan rapistunut. 41

42 Aseman eteläpuolella sijaitseva Itkola on rakennettu kaksoisvahtituvaksi (suurempi tyyppi). Harjakattoisessa, hirsirunkoisessa vahtituparakennuksessa on yhtenäinen vaakapaneeliverhous ja lohkokivijalka. Kate on tiiliprofiilipeltiä. Katonkannattajiin ja ikkunoiden vuorilautoihin keskittyvä koristeellisuus sekä julkisivujen mittasuhteet ja aukotus antavat rakennukselle sen historiallisen luonteen. Rakennukseen ei ole tehty suurempia muutoksia. Poikkipäädyn ikkunakokoa on muutettu ja sisäänkäynti on suojattu lipalla; alun pitäen rakennuksessa ei ollut kuistia. Pihapiirissä olevat kaksi ulkorakennusta ovat alkuperäiset ja ulkoasultaan ennallaan. Puusto talon ympärillä on luonnonmukaista ja alkuvuosien istutuksista kasvanutta. Lähinnä asemaa sijaitseva yksinkertainen vahtitupa on nykyään Keidas-nimistä kiinteistöä. Nykyinen omistaja osti talon asuinkäyttöön junansuorittaja Urho Lajusen leskeltä Helvi Lajuselta vuonna Rakennuksessa oli aikoinaan toiminut jonkin aikaa Putikon aseman lipunmyynti. Talo on pitkälti vanhassa asussaan, mutta ikkunat on uusittu alkuperäisiä yksinkertaisemmalla ruutujaolla, samoin sisäänkäynnin katoksen tuenta poikkeaa alkuperäisestä. Taloa remontoitiin 1990-luvulla. Talousrakennus on alkuperäinen. Ulkoasussa näkyy pieniä muutoksia. Rakennuksen päätyyn on rakennettu pieni matala sauna ja taakse matala pulpettikattoinen kylkiäinen. Pihapiirissä on myös VR:n rakennuttama maakellari (näkyvä seinä punatiiltä). Päivärinne sijaitsee n. 1,5 km asemasta kaakkoon, Vanhaksi Viipurintieksi nimetyn soratien varrella. Rakennus on säilynyt ulkoasultaan, vain ulko-ovi on jossakin vaiheessa uusittu. Sisäremontti tehtiin 1990, mutta huonetilat kiinteine sisutuksineen säilyivät ennallaan. Talousrakennus on alkuperäinen ja hyvin säilynyt. Sen takaseinälle on rakennettu matala pulpettikattoinen autokatos. Hieman etäämpänä oleva saunarakennus on tehty myöhemmin. Kuvat: Itkola: Kaksoisvahtitupa, suurempi tyyppi. Sign. Bruno Granholm /Ratahallintokeskus, Kansallisarkisto. Kuva: Itkola, kaksoisvahtitupa Kuva: Itkolan ulkorakennukset 42

43 Kuva: Asemarakennuksen julkisivupiirustus. Rakennuksen ikkunat on suunniteltu T-ikkunoiksi, mutta sekä Parikkalassa että Putikossa ikkunat saivat heti nykyisenlaisen koristeellisemman jugendruudutuksen. Kuvat: Asemarakennus Kuva: Asema ja Keidas Kuva: Asema ja Lassila. 43

44 Kuva: Yleisökäymälä Kuva: Makasiini Kuva: Ulkorakennus Kuva: Kellari Kuva: Keidas ja vanhaa ratapohjaa Kuva: Keidas, vahtitupa Kuva: Päivärinne, vahtitupa Kuva: Päivärinteen ulkorakennus 44

45 9.2 SAHAN ALUE Aluetyyppi Arvot Teollisuusalus ja satama; sahan konttori ja asuntoalue Teollisuushistoriallisesti merkittävä saha Etelä-Savossa. (H) Tiilirunkoisten konehuoneiden ja lautaseinäisen sahalaitoksen muodostama rakennuskompleksi muodostaa ajallisesti kerroksellisen, mutta ulkoasullisesti, rakennusmateriaaleiltaan ja rakenneratkaisuiltaan edelleen perinteistä saharakentamista edustavan kokonaisuuden. (monipuolisuus, avainkohde, RH, M) Asemalta sahalle vievän kadun varrella on sekä yhtiön rakennuttamia että sen omistuksessa tai käytössä olleita ulkoasultaan hyvin säilyneitä rakennuksia pääasiassa 1900-luvun alkuvuosilta. (edustavuus, alkuperäisyys RH, alueellinen eheys M) Suositus Alue: A 1 Kohteet: S ja K 1 Nimi Rno Arvot Kauppapihan päärakennus 5:88 RH, M Kauppapihan ulkorakennus 5:88 RH Kauppapihan työväenasunto 5:88 RH, M Putikon saharakennuskompleksi 5:59 H, RH, M Putikon sahan piippu 5:59 RH, M Putikon sahan herrojen sauna 5:59 M, RH Putikon sahan työväen sauna 5:59 RH Putikontie 43 5:105 RH, M Kulumakummun asuinrakennus 5:75 M, RH Kuvaus Teollisuusalue Putikonjoen suulla toimi saha yhtäjaksoisesti vuodesta 1897 vuoteen 1987, ja sen jälkeen vaihtelevasti eri yrittäjien toimesta noin vuoteen Saha-alueen ja rakennukset on 1990-luvun alkupuolelta lähtien omistanut Nordautomation Oy (Oy Hansa Timber Ltd). Rakennuksissa on ollut vuokralla muun alan yrityksiä, kuten korjaamoja, nykyään varastokatoksia käytetään veneiden talvisäilytykseen. And. Auvinen Oy:n perustaman sahan rakennukset ja koneet on moneen kertaan uusittu. Tulipalossa tuhoutuneen ensimmäisen konehuoneen tilalle vuonna 1901 rakennettu tiilinen voimalaitos ja sen alkuun 30 metrinen, mutta myöhemmin n. 42 metrin korkuiseksi jatkettu tiilinen savupiippu ovat edelleen pystyssä (piipun kyljessä teksti A.A.1887 viittaa vuoteen, jolloin Anders Auvisen hankki Putikon tilan ja sahan omistukseensa). Kallioperustan saavuttamiseksi oli savupiippu rakennettu pienen matkan päähän sahasta ja yhdistetty siihen pitkähköllä tiilestä muuratulla savukanavalla (osittain säilynyt). Voimalaitoksen konehuonetta laajennettiin samantyylisellä tiilirakennuksella vuonna 1910 uutta makaavaan asentoon tulevaa voimakonetta varten. Nykyinen korkea lautaseinäinen saharakennus rakennettiin paikalta puretun pienemmän saharakennuksen tilalle. Vanhasta saharakennuksesta jäi jäljelle tiilirakennusta vasten oleva seinä ja siihen kiinnitetyt luonnonpuiset kattokannakkeet (juurakot). Uusissa tiloissa kehäsahat oli sijoitettu peräkkäin linjaksi. Rakennuksen jälkiosassa (pohjoispäässä) toimi poikittaissuuntainen tasaus- ja kuormausosasto. Uuden saharakennuksen myötä mekaanisesta voimansiirrosta siirryttiin sähköiseen. Generaattoria pyöritti aluksi vanha höyrykone, mutta vuonna 1961 valmistui vanhan voimalaitoksen perään tiiliseinäinen kattilahuone, johon tuli myös turbogeneraattori. Konehuoneen 45

46 viereen rakennettiin pulpettikattoinen, tiili- ja betonirakenteinen höyläämörakennus viime sotien jälkeen vanhan puisen höyläämön tilalle. Sen korvannut uusi höyläämörakennus otettiin käyttöön Vanhan höyläämön tiloissa toimi 1980-luvulla voima-asema, jossa Reposaaresta ostetulla höyryturbiinilla jauhettiin sähköä. Ranta-alueet molemmin puolin saharakennusta olivat aikaisemmin lautatarhana. Lautatavaraa varastoitiin 1930-luvulta 1950-luvulle myös sahan itäpuolella olevalla mäellä. Saha-alueen rantaviivaa on ylätarhan joenpuoleiselta reunalta ja alatarhan osalta muutettu täyttömaalla sekä paikoin jäterimatavaralla pengertämällä. Työväen saunan kohdilla rantaviiva ei ole suurestikaan muuttunut. Tarhojen väliin, sahan edustalle on satama-alue, jota myös matkustajalaivat käyttivät laivalaiturinaan. Kapearaiteisilla kiskovaunuilla tapahtuvaa valmiin tavaran kuljettamista varten rakennettu silta- ja raideverkosto purettiin 1950-luvun lopulla. Trukkien käyttöön siirtymisen myötä alueelle avattiin leveät tiet. Vuonna 1968 valmistui kuivan sahatavaran säilytystä ja paketointia varten ylätarhan aluetta edelleen hallitseva 115 m:n pituinen varastokatos rataoikaisun yhteydessä käytettäväksi saadun uuden teollisuusraiteen läheisyyteen. Neljä vuotta aikaisemmin oli rakennettu kuorimo entisen paikalle sahan taakse rantaan. Viimeisiä rakennushankkeita olivat suuret vihreät tuotanto- ja varastorakennukset: sahan vieressä sijaitseva kuivaamorakennus 1973 ja ylätarhan puolelle rimottamo Teollisuusalueella Saunalahden rantatöyrään alapuolella on tiilirakennus, jonka yhtiö rakennutti työväen sauna- ja pyykkirakennukseksi vuonna Piirustukset laati savonlinnalainen rakennusmestari Hoviniemi. Rakennuksessa oli myös yhden huoneen asunto saunan lämmittäjää varten. Pyykkitupa oli työväen käytössä vielä 1960-luvun puolella, mutta siihen mennessä saunan käyttö oli jo loppunut. Täystiilirunkoisen, puhtaaksimuuratun rakennuksen seinämuureissa on kaksi ilmarakoa. Lähes räystäätön harjakatto on katettu betonitiilillä. Vaatimaton korokemuuraus löytyy räystäiden alta. Sokkeli on näkyviltä osin betonia. Sisäänkäynnit on suojattu rautapeltisillä lipoilla. Ikkunat ovat kaksijakoisia tai kapeita jaottomia pystyikkunoita, jälkimmäisten yläpuolelle on pitkillä sivuilla avattu pienet neliönmuotoiset ikkunat. Sauna on peruskorjattu asuntokäyttöön, mutta ulkoasua muuttamatta. Rannassa on yhtiön rakennuttama iso lautaseinäinen venevaja. Muut ulkorakennukset liittyvät rakennuksen myöhempään käyttöön. Sahan alatarhan luona on sahan työnjohdon käyttämä rantasauna, nk. herrojen sauna luvun alkupuolella rakennetussa saunarakennuksessa on hirsirunko ja pystylaudoitus peiterimoituksella, betoniperustus ja jyrkähkö suoraprofiilipeltinen harjakatto. Sisäänkäynnin suojana on yksikertainen pulpettilippa. Vuorilaudattomien T-ikkunoiden yläruutu on jaettu kolmeen osaan. Saunan vieressä on lautaseinäinen harjakattoinen puuliiteri, jonka ovi on vinopaneloitu ja varustettu pieniruutuisella kamanaikkunalla. Rakennus on perustettu betonipilareille. Koivikon keskellä sijaitsevan saunan edustalla on luonnonhiekkaranta laitureineen ja matala venekatos. Lehtipuusto on vallannut toiminnan loppumisen jälkeen sahatarhojen reunamaita ja muodostaa metsikköjä. Putikonlahden puoleisella rannalla on näkyvissä uittolaitteita, mm. uittolauttojen kiinnityspaaluja. Vanhaa laivalaituria ei ole enää kertomassa sahan rannan entisestä käytöstä myös sisävesien matkustajalaivaliikenteen satamana. Saha-alueen kautta, rata-alueen reunaa kulkee ainoa tie Kartunrantaan. Sitä vanhempi tieoikeus Honkaniemen ja Putikon välillä on virallisesti lopetettu. Tämä 46

47 talvitiehen perustuva kylätie tuli salmen yli ja kulki teollisuusalueen halki. Ensimmäinen salmeen rakennettu silta oli kapea kävelysilta, joka myöhemmin korvattiin autolla ajettavalla sillalla. Vielä jäljellä oleva kapea puusilta on luvun puolivälistä. Kuva: Putikon saha-alue 1970-luvulla. Kuvan keskellä on 115 m:n pituinen sahatavarakatos. Järven puoleinen pitkä sivu laudoitettiin myöhemmin umpeen. Sen takana, kattilahuoneen edessä oleva vihreä rakennus on 1970-luvun kuivaamo. Edustalla on ylätarha ja sahan takana alatarha. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy sahan satama-aluetta. /Olli Auvisen valokuvakokoelma. Kuva: Sahan rakennuksia 1950-luvun alkupuolella. / Olli Auvisen valokuvakokoelma 47

48 Kuva: Sahan aluetta 1950-luvun alkupuolella. Valmiin tavaran kuljettamista varten rakennettu silta- ja raideverkosto on vielä paikallaan. / Olli Auvisen valokuvakokoelma Kuva: Putikon sahan rakennuksia kuvattuna kyläkeskustan suunnalta, entisen työväen asunnon pihalta. 48

49 Kuva: Putikon sahalaitoksen tiiliset osat on rakennettu eri vuosikymmeninä. Vanhinta teollisuusrakentamista edustaa voima-asema eli höyrykonehuonehuone, josta vanhin osa jää höyläämön taakse, mutta 1910 rakennettu jatko-osa näkyy kuvassa vasemmalla. uusi höyläämö satama, laivalaituri Sahan tasaus- ja kuormausosasto 1952 Sahalaitos 1952 Uusi kuorimo 1982 Piippu n (Toimisto AmerOmar Oy 1987) Kattilahuone 1961 Kuivaamo 1970-luku Höyläämö 1945 jälkeen Höyrykonehuone 1901, 1910 Kuva: Vuonna 2012 olemassa oleviin sahan rakennuksiin on merkitty niiden alkuperäinen käyttö, rakennusvuosi sekä laajennusvuosi. 49

50 Kuvat: Yhtiön työväen sauna- ja pyykkituvaksi rakennettu tiilirakennus. Kuva (vas.): Yhtiön työnjohdon saunarakennus Alatarhan rannassa. Kuva (oik.): Alatarhan rantaa kuvattuna radan ja rannan väliseltä tieltä, joka vie Kartunrantaan (Simpeleenranta). Kuvat: Alatarhan rantaa, jossa nykyään on uimaranta ja matalia pienvenekatoksia. 50

51 Sahan risteys And. Auvisen yhtiön rakennuttamat kauppa- ja konttorirakennus sekä muutamia asuntorakennuksia on säilynyt sahan kohdalla radan takana, Putikontien varrella. Liikenneväylien nykyinen maantiemäinen ilme leveine raviojineen on 1900-luvun loppupuolelta, jolloin kapea kylätie sahan ja aseman välillä levennettiin, korotettiin ja asfaltoitiin. Suhteessa Putikontie 43:een ja VR:n taloon tie nousi liian ylös. Talojen ja konttorirakennuksen välistä purettiin yksi työväen asuinrakennus. Jo tätä ennen, 1960-luvulla, oli nk. isotupa purettu rataoikaisun tieltä, sahalla menevän tien varrelta. Kauppapiha -nimisellä kiinteistöllä on Auvisen rakennuttama kauppa-, konttorija asuinrakennus, joka valmistui sahalta asemalle johtavan tien varteen vuonna 1906, suunnittelijana savonlinnalainen rakennusmestari L. H. Korhonen (1904). Rakennusta jatkettiin melko pian eteläpäätyyn rakennetulla liikehuoneistolla. Lisärakennus ei erotu ulkoasullisesti vanhemmasta osasta. Hirsirunkoisessa talossa on poikki- ja ristipäädyin varustettu saumapeltinen harjakatto. Perustus on lohkokiveä. Ulkovuoraus on tehty vyöhykkeisenä pysty- ja vaakalaudoituksena. Ulkoasu on kokonaisuutena säilynyt hyvin sekä tyylillisesti että alkuperäisestä liikekäytöstä kertovin tunnusmerkein (liiketilojen ikkunat). Rakennuksen puuarkkitehtuuri on yksityiskohdiltaan rikasta ja hahmo monimuotoinen samaan tapaan kuin sahan tilan päärakennuksena toimineessa Ylätalossa. Muutamin kohdin on yksittäisiä koristeita hävinnyt, mm. pieni poikkipääty tienpuoleisen avokuistin lappeelta sekä päätykolmioiden saksikoristeita puupiikkeineen. Pihapiirissä on kauppatalon lisäksi pitkä harjakattoinen lautavuorattu varastorakennus (kaupan makasiini, hevostallit, ulkohuoneet) ja pienempi lähinnä työnjohdon asuntona ollut hirsitalo. Yhtiön työväen asuntorakennukset rakennettiin mäen juurelle vuonna 1897 tapahtuneen höyrysahan perustamisen myötä; haastattelu- ja rekisteritietojen mukaan 1900-luvun alkuvuosina. Neljästä vanhimmasta asuintalosta on säilynyt kaksi. Toinen on Putikontie 43:ssa ja toinen Kauppapihan pihapiirissä. Ne ovat hieman erikokoisia, mutta yksityiskohdiltaan samanlaisia lautavuorattuja hirsitaloja, joissa on kapea runko, kiviperustus ja harjakatto. Ulkoseinissä on kerroslistojen erottamat pysty- ja vaakalaudoitusvyöhykkeet. Vesikate on saumapeltiä. Talojen ikkunoissa on käytetty samanlaista koristeellista otsikkolautaa kuin yhtiön tilan päärakennuksessa eli Ylätalossa. Putikontie 43:n asuinrakennus tunnettiin viimeksi pieniin asuinhuoneisiin jaettuna poikamiesten talona, mutta se on alkujaan ollut kahdenperheen talo. Kauppapihan pihapiiriin kuuluvassa talossa on asunut sahan työnjohtoa. Molemmat talot on kunnostettu ilman suurempia ulkoasullisia muutoksia yhdenperheen asunnoiksi. Putikontie 43:ssa ikkunat on uusittu ikkunat vanhaan malliin T-karmisina. Rakennuksen toisen päädyn ullakkoikkunan tilalla on nyt ovi ja sinne puiset ulkoportaat. Ulkoovissa tyyli on vaihtunut eri aikoina tehdyissä korjauksissa. Vanha piharakennus on purettu ja tilalle, hieman eri paikkaan, rakennettu uusi. Pihapiiriin kuuluu myös iso useamman perheen käytössä ollut betoniseinäinen maakellari, jonka päällä on harjakattoinen lautaseinäinen varastotila. Edellisiä hieman nuorempi työväen asuinrakennus, Kulumakumpu sijaitsee Sahatien eteläpuolella mäenkumpareella. Siinä on asunut sahan työnjohtoa (kuten konemestari Hukkanen). Yhdenperheen puutalo on tyylipiirteiltään klassistinen ja valmistunut rekisteritietojen mukaan vuonna Rakennusta on kivijalassa näkyvien erojen (lohkokivi valettu betoni) perusteella kerran laajennettu, mutta vanhaan tyyliin, tosin kattokaltevuuden osalta loivempana. Rakennus on tyylipiirteiltään (vanhan osan kattokaltevuus, räystäskotelot, verhoustapa, jyrkkäharjainen avokuisti, ikkunamalli ja vuorilautojen muotokieli) 51

52 samanlainen kuin lähempänä yhtiön tilakeskusta sijaitseva Metsäpelto niminen työväen asuinrakennus, mutta pienempi. Kuva: Sahatien ja Putikontien risteys. Ennen tie kulki alempaa punaisen työväen asuinrakennuksen edestä, nykyistä pihatietä pitkin. Vanhoissa kuvissa kaupparakennuksen etupiha oli tiestä hieman yläviistoon ja aidattu matalalla lauta-aidalla. Pystysäleaidat somistivat myös nk. poikamiestalon ja VR:n talojen pihoja. Kuvat: Kulumakumpu, entinen sahan työnjohtajan asunto, sijaitsee mäenkumpareella, josta avautuu näkymä radan yli saha-alueelle. Kuvat: Putikontie 43:n entinen sahan työnväen asunto. 52

53 Kuvat: Kookas hirsitalo on toiminut And. Auvisen kauppa-, konttori- ja asuinrakennuksena. Pienemmässä punaisessa asuinrakennuksessa on asunut mm. sahan työnjohtajia. Ikkunoiden ylävuorilaudan koristekuvio on uurrettu. Kuvat: Kauppapihan rakennusryhmä sijaitsee luvuilla peruskorjatun kylätien reunassa. Sahalta asemalle vievällä katuosuudella on saha- ja asemakylän kookkaimmat ja komeimmat puutalot. Kuva (vas.): Konttorirakennus vastavalmistuneena, hirsipinnalla. Kuva (oik.): 1950-luvun alussa valmistuneen sahan katto tuettiin tilaa vievien pilarien sijaan seinästä seinään ulottuvilla metallitangoilla. 53

54 9.3 KARTUNRANTA (Simpeleen satama) Aluetyyppi Arvot Tukinnostopaikka Uitettavan puutavaran kuormauslaite; lautaseinäinen rantavarasto sekä lautaseinäinen tornikoppimuuntamo. (harvinaisuus, RH) Suositus Kohteet: K 1 Nimi Rno Arvot Puinen tornikoppimuuntamo 4:13 RH Kuormauslaite 4:13 RH, M Kuvaus Kohteet: K 2 Nimi Rno Arvot Rantavarasto 4:13 M Kartunranta on UPM-Kymmene Oyj:n omistuksessa; aikaisempi omistaja Yhtyneet Paperitehtaat Oy (Simpeleen tehtaat). Paikkaa on ennen viime sotia käytetty kokonaisten tukkinippujen lastaukseen järvestä suoraan junaan. Noin viitisen vuotta kestäneestä toiminnasta on jäljellä betonirunkoinen nostoteline sekä mekaanisia laiteita. Nosturin kohdalla on myös pätkä raidetta sekä lautaseinäinen tornikoppimuuntamo. Rannassa on yksi lautarunkoinen, puolittain veden päälle rakennettu makasiini, jossa on ryppypellistä harjakatto, seinissä vaakapaneeli ja perustuksena betonipilarit. Rakennuksen päätyseinässä on metsäteollisuusyhtiö Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n logo (kuusipuu renkaassa). Nykyään ranta-alue on puoliavointa metsää, jossa puusto on mänty- ja koivupuuvaltaista. Venelaitureita on rakennettu molemmin puolin nosturia. Käyttäjät ovat pääasiassa Simpeleen paperitehtaan työntekijöitä. Nikitansaaren (Mikitansaari) maakannaksen perustuksena on Hieta-ahosta puretun navetan perustuskiviä. Jakokunnan omistamassa pyykkisaaressa on muutama pieni pulpettikattoinen ja lautaseinäinen vaja. Maakannaksen vieressä on venelaituri. Kartunrannasta mäelle nouseva kärrytieura päättyy pohjoisessa Läävänmäenlahdelle vievälle tielle. Mäellä on kiviaitoja, jotka saattavat olla luvun jälkipuolelta, jolloin Läävänmäellä oli jo asutusta. Kiviaitojen ja pohjoisessa kulkevan tien sisälle jää entistä peltomaata, josta pieni lohko lähellä rataa oli viljelyksessä vielä 1940-luvulla (pitäjänkartat 1908, 1946). Kuva: Muuntamo. Kuva: Rantamakasiini. 54

55 Kuvat (vas. ja oik.): Kuormauslaite (nosturi) Kuva: Kartunrantaa. Edustalla on mantereeseen yhdistetty saari vajoineen. 55

56 10 Osa-alue II: Kyläkeskusta 10.1 KYLÄRAITTI Aluetyyppi Kyläkeskusta; asemalle vievä tie Arvot Etelä-Savossa teollisuushistoriallisesti merkittävän vientisahan yhteyteen kasvanut kylä on edustavimpia sahayhdyskuntia maassamme luvun alun rakennusvaiheen synnyttämä tilallinen vaihtelevuus ja pienimittakaavaisuus antavat kylälle sen omaleimaisen luonteen. Putikontieksi nimetty vanha tie maantieltä asemalle ja sahalle saa kyläkuvallisen luonteensa raitin varrella säilyneistä puutaloista, joista ilmenee niiden vanha käyttö myös kauppa- ja liiketiloina. Asuntorakennuskannassa näkyvä ajallinen kerroksisuus kertoo tehdasyhdyskunnan historiasta. (historiallinen monimuotoisuus, edustavuus, harvinaisuus, RH, H, M) Suositus Alue: A 1 (Asemanseutu); A 2 (Putikontie), A 3 (Ketotie) Kohteet: S ja K 1 Nimi Rno Arvot Suoja 6:34 RH, H, M Nasaret 6:136 RH, M Kiviharju 6:70 RH, M Mäkelä 6:11 RH, M Lassila 6:32 M, RH Toivola 6:14 RH, M Kohteet: K 2 Nimi Rno Arvot Suojan ulkorakennus 6:34 M Lassilan ulkorakennus 6:32 RH Kulmala 6:36 M, RH Valtola 6:52 M, RH Muut alueella sijaitsevat vanhat puutalot Nimi Rno Arvot Heikkilä 6:38 M Koivu 6:51 M Kulmala 6:20 M Mäntylä 4:68 M Oksala II 4:67 M Kuvaus Vanhasta maantiestä (nyk. Vanhatie) asemalle haarautuva Putikontie pohjautuu vanhaan tilustiehen, joka yhdisti Putkolan kantatalon ja Putikonlahdella sijainneen torpan. Kun asema rakennettiin torpan kohdille, vanhan tilustien käyttö jatkui asematienä. Putkolan l. Harjolan talo antoi sahatyöläisten ja kauppiaiden perustaa rakennuksensa tien varteen ja myöhemmin myös lunastaa ne omaksi. Kaikki tiehen rajautuvat tontit sijaitsevat Putkolaan kuuluneella maalla, paitsi Mäntylä ja Oksala II, jotka ovat Läävämäkeen kuuluneella maalla. Asemalle ja sahalle vievän kyläraitin eri osien tilallinen ilme vaihtelee sen mukaan milloin rakennukset on rakennettu ja kuka on ollut rakentajana, yhtiö vai yksityiset. Kauppatalot sijaitsevat lähes tiessä kiinni, samoin muutamat vanhimmista asuinrakennuksista, mutta etenkin raitin pohjoispuolella pihapiirien vaihteleva muodostustapa luo mielenkiintoisia välitiloja ja katunäkymiä. Viime sotien jälkeen rakennetuilla osa-alueilla rakennukset sijoittuvat 56

57 yhdenmukaisemmin katuun nähden. Uusin kyläraitille näkyvä rakentaminen on keskittynyt metsämaana olleelle rinnemaalle, tien yläpuolella. Rakennusmassat muodostavat suoraviivaisia linjoja. Ydinkeskusta aseman luona Kylän solmukohtana on aseman edusta, jossa raitti tekee jyrkän mutkan ja jatkaa radan suunnassa entisen sahan suuntaan. Keskeisellä paikalla on vanhoja kauppataloja. Lassilan taitekattoinen, hirsirunkoinen ja lohkokiviperustainen vinkkelitalo on rakennettu tiettävästi 1920-luvulla kauppakiinteistöksi (Kauppayhtiö Kosonen). Talossa on toiminut Vuoriniemen Osuuskaupan myymälä, joka muuttui Itä-Savon Osuusliikkeeksi ja toimi rakennuksessa vuoteen Yläkerta on rakennettu Vuonna 1989 Eka-yhtymä myi kiinteistön yksityiselle asunnoksi ja ateljeeksi. Seuraavan vuosikymmenen lopulla uusittiin ikkunat, veranta ja ulkomaalaus (sininen väri). Viimeisin rakennusluvan edellyttänyt remontti on tehty 2000-luvun puolivälissä. Nykyään rakennuksen alakerran entisissä liiketiloissa toimii verhoomo. Lassilaa vastapäätä sijaitsevan Mäkelän rakensivat Kuopiosta Putikkoon muuttaneet laivakonemestari Gustav Röntynen ja vaimonsa Stiina vuonna Talonpoikaistyylisen rakennuksen päätyhuoneessa on toiminut Maaseudun Osuuskauppa, vuodesta 1963 Osuuskauppa Kaakonmaan myymälä, myymälänhoitajana Lauri Röntynen. Sen jälkeen siinä toimi myös joitakin vuosia K-kauppa sekä viimeksi tien toiselta puolen taloon muuttanut Itä-Savon osuusliike. Hirsitalon kauttaaltaan yhtenäinen vaakalaudoitus on 1960-luvulta. Perustus on luonnonkivistä. Talon sähköt on uusittu 1984 tehdyssä peruskorjauksessa. Kaupan näyteikkunat ja päätysisäänkäynti on säilytetty, mutta oven suojana ollut pieni avokuisti on purettu. Osa talon T-ikkunoista on peitetty puuritilöin. Kadunpuoleisen sivun betonipilareille perustettu avokuisti on uusittu vanhaan malliin. Pitkä ulkorakennusrivistö on purettu. Kiviharjun talonpoikaistyylinen asuinrakennus rajaa kylätietä. Talo oli kauppias Röntysen veljen, laivuri Väinö Röntysen asuntona 1950-luvun loppupuolelta lähtien. Sitä ennen oli talossa asunut Harjolan tytär, hammaslääkäri Karjalainen sekä häntä ennen Auvisen sahan metsätyönjohtaja tai teknikko Kosonen. Rakennus on peruskorjattu 1983 vanha tyyli säilyttäen. Pitkän hirsitalon lautaverhous on vyöhykkeinen. Harjakatossa on betonitiilikate. T-ikkunoissa vuorilaudat ovat suorat, koristuksena vain vesilaudan pienet kannatinkonsolit. Pääfasadissa lappeen keskellä on jyrkkäharjainen poikkipääty ja sen alapuolella pulpettikattoinen avokuisti. Pihanpuoleisella sivulla on kaksi harjakattoista umpikuistia. Talo jää tällä hetkellä hieman piiloon syreenien taakse. Pihan perällä on 1950-luvun ulkorakennus. Kiviharjun asuinrakennus samoin kuin seuraava huvilatyylinen puutalo Nasaret on rakennettu 1900-luvun alussa Harjolan tilan maille, rakennuttajana mahdollisesti maatilan silloinen omistaja Kalle Harlin (myöh. Harjola); rakennukset eroavat tyylillisesti Auvisen rakennuttamista puutaloista. Nasaretin talo siirtyi jo ennen viime sotia Auvisen omistukseen ja siinä asui yhtiön sahanhoitaja (Toivo Suikkari). Vuonna 1986 nykyinen omistaja osti kiinteistön Punkaharjun kunnalta asuntokäyttöön. Nasaretin talossa hyvin säilyneet tyylipiirteet heijastelevat 1900-luvun alkuvuosien jugendia. Ulkoverhous on samanlainen kuin Kiviharjun talossa, mutta ikkunatyypit, seinälistoitus sekä massoittelu ja pohjamuoto antavat arkkitehtuurille selkeän ja harkitun ilmeen. Tontilla on talon lisäksi pieni 1980-luvun hirsisauna. 57

58 Kuvat: Lassilan kiinteistön asuin- ja liikerakennus sekä taitekattoinen makasiini. Kuvat: Mäkelän kiinteistö. Liikehuoneisto sijaitsi talon päädyssä. Alun pitäen pitkänurkkainen hirsitalo oli vuoraamaton ja maalattu punaiseksi. Lautaseinäinen ullakkokerros oli maalattu keltaiseksi. Päädyssä oli pulpettikattoinen suojakatos. Kuvat: Kiviharjun kiinteistö. Kuvat: Nasaretin kiinteistö. 58

59 Päiväkujan kohta Putikontien ja Päiväkujan risteyksessä on kaksi taitekattoista puutaloa, Toivola ja Kulmala. Ennen viime sotia majatalona toimineen Toivolan (Putikontie 31) rakensi Paavo Valkeapää noin vuonna Hän ja vaimonsa Aino Valkeapää pitivät talossa majataloa. Valkeapää myös kyyditti hevosella matkalaisia, ja otti isäntien hevoset hoitoonsa päivämatkojen ajaksi. Hirsitalon toinen länsipääty ja tienpuoleinen sivu ovat ilman ulkovuorausta. Nurkat ovat pitkät ja koteloimattomat. Talon itäpäädyn seinässä on käytetty kahta erilevyistä vaakapaneelia ja nurkkalautoja (voi olla osittain lautarunkoinen). Pihanpuoleisella pystylaudoitetulla sivulla on pulpettikattoinen lasiveranta. Korkea yläkerta on tehty laudasta. Ikkunoissa ovat yhtä ullakkoikkunaa lukuun ottamatta T-karmi. Perustus on luonnonkivistä ja matala, ilmeisesti edelleen multapenkkiperustuksena. Talon yläkertaan oli n luvulla suunniteltu rakennettavaksi lisähuoneita, mutta työ jäi kesken. Ennen muutoksia talon katossa oli pieniä poikkipäätyjä ja niiden kohdalla ikkunat. Tontilla olleesta pitkästä ulkorakennusrivistä on säilynyt lautaseinäinen osa. Kulmalan hyvin kapea rankorakenteinen asuinrakennus on valmistunut vuonna Asuinrakennuksen kanssa samaan aikaan valmistui saunan ja puuvajan käsittävä ulkorakennus. Asukkaat kävivät sahalla töissä. Rakennuksessa on vaakapaneelivuoraus ja pienillä yläruuduilla varustetut T-ikkunat. Sisäänkäynnin suojana on harjakattoinen lippa. Viimeinen laajempi remontti on tehty vuonna Päiväkujan perällä on kaksi asuinkiinteistöä, Koivu ja Heikkilä. Heikkilän (rhr 1920) harjakattoinen, pystylaudoituksella ja verhouslevyillä vuorattu, rakennus T- ikkunoineen heijastelee edelleen talon rakennusaikaa, mutta Koivun talossa sekä ikkunamallin että ulkoverhousmateriaalin uudistuminen on hävittänyt alkuperäiset piirteet (rhr 1940 viitannee korjausaikaan). Muistitiedon mukaan talossa asui aikoinaan Harjolan tilan työmiehiä. Heikkilän talossa asui autoilija Laukkanen. Kuvat: Näkymä asemalta kyläraitille. 59

60 Kuvat: Toivola on kyläkuvan kannalta keskeisiä rakennuksia. Rakennuksen huopakate on uusittu jotakin vuosia sitten. Tietä on korotettu 1990-luvun alussa. Toivolaa vastapäätä on Kulmalan asuinrakennus. Kuva (vas.): Päiväkujan alkupään rakennuksia luonnehtii taitteinen kattomuoto. Kulmalan talo on oiva esimerkki siitä, miten mansardikatto oli aikanaan hyvä ja suosittu ratkaisu saada lisätilaa pohjaltaan pieniin työläisten asuintaloihin. Taustalla näkyy Koivun ulkoasultaan muuttunut pientalo. Kuva (oik.): Päiväkujan päässä on Heikkilä pientalo, jonka tontti rajautuu Laaksotien ja Kyläsepäntien välissä avoimena säilyneeseen laaksoon. Rinneosuus Laaksotien kohdalla Kyläraitin tunnusrakennuksia on rinteessä sijaitseva Suojatalo eli entinen suojeluskuntatalo. Hirsirunkoisessa rakennuksessa on saumapeltikatteinen aumakatto ja betonisokkeli sekä vaakapaneeliverhous nurkkalaudoin. Arkkitehtonisilta piirteiltään rakennus edustaa suojeluskuntataloissa suosittua klassismia. Suoja-talon rakennusvarojen hankinta ja varsinainen rakentaminen tehtiin talkootyönä vuosina Rakennushanketta varten perustettiin Valistustalo Suoja Oy (lopetti vuonna 1981). Tukijoina oli And. Auvinen Oy:n lisäksi monet itäsuomalaiset puunjalostustehtaat, Harjolaiset sekä Itä-Suomen Kutomo. Suojatalossa on järjestetty elokuvanäytäntöjä (Putikon Tähti-Bio lopetti 1983), ja rakennuksen päädyssä on sitä varten erillinen kiviseinäinen konehuone (2 hiilikonetta) ja siihen oma sisäänkäynti. Talon siirryttyä kunnan omistukseen, käytettiin talosta nimitystä Putikon Urheilutalo. Kunta myi talon 2000-luvulla yksityiselle, joka saneerasi sen asunto-osaketaloksi. Ulkoasulliset muutokset ovat olleet vähäisiä. Peltikatto tehtiin 1970-luvulla. Suojataloa vastapäätä, Laaksotien ja Putikontien risteyksessä, sijaitseva Valtolan talo on vähintäänkin 1900-luvun alusta. Rakennuksessa toimi vuodesta 1913 Adam Stavenin kauppa. Hannes Staven oli Larisuolla töissä elokuvien näyttäjänä. Talo oli välillä kunnan omistuksessa, mutta myyty nyt yksityiseen asuntokäyttöön. Ulkoasullisia muutoksia kokeneen rakennuksen vanha hahmo päädyn isoine 60

61 lasiverantoineen on säilynyt, kaupan sisäänkäynnin kohdalla ollut avokuisti on purettu. Luonnonkivijalasta päätellen rakennusta on jossakin vaiheessa laajennettu. Yläkerrassa on vanhoja ikkunoita, alakerrassa olleet T-ikkunat on 1980-luvulla muutettu jaottomiksi tai tuuletusikkunallisiksi. Rakennuksen seinissä on vaakapaneeliverhous nurkkalaudoin, päädyt on pystylaudoitettu. Valtolan pihapiirissä on vanhoja ulkorakennuksia, kuten pihasauna, pitkä kapearunkoinen ulkorakennus sekä vaja. Siimelän vuonna 1952 valmistuneessa puolitoistakerroksisessa puutalossa on toiminut Punkaharjun Osuuspankki (vuoteen 1961 Putikon Osuuskassa) ja Putikon Asuste. Vaakalaudoitettua, betonitiilikattoista tyyppitaloa on remontoitu eri otteeseen 1990-luvulla. Kulmalan kiinteistön harjakattoinen puutalo on 1900-luvun alkupuolen (n. 1929) rakennus raitin eteläpuolella. Talon ulkoasu on kokenut muutoksia tehdyissä korjauksissa. Talon korkeassa kivijalassa on toiminut yksityiskauppa ja parturiliike. Sen alapuoliselta, Punkaharjun kunnan omistamalta tilalta (6:142), on jokin aika sitten purettu kaksikerroksinen asuinrakennus Rötölä, joka oli Auvisen rakennuttamia työväen asuntoja 1940-luvulta. Rakennuksen runko oli tehty Terijoelta tuoduista hirsistä. Jäljellä on hirsi- ja lautarunkoinen sauna ja sitä nuorempi ulkorakennus. Tyhjän tontin perällä on jätepiste. Purettu talo sijaitsi kadun reunassa ja rajasi hyvin katutilaa. Rakentamaton tontti heikentää pääkadun raittimaisuutta. Oksala II ja Mäntylä ovat raitin vanhoja työväen asuinrakennuksia. Mäntylän tontilta, entisen osuuspankkitalon takaa on purettu Makkosten omistuksessa ollut vanha hirsitalo. Jäljellä olevassa punaisessa talossa oli ennen sotia kaksi asuinhuoneistoa, toisessa asui räätäli ja toisessa omistaja, leipuri Heikki Sihvonen, jolla piti myös rinkelileipomoa. Talo on hirsirunkoinen ja rakennettu n. vuonna Ulkoseinät on verhoiltu vaakalaudoituksella, harjakatossa on suoraprofiilipelti. Päädyn kuisti on tehty myöhemmin. Talossa on T-ikkunoiden lisäksi keskijakoisia ikkunoita. Länsisivulle on jälkeenpäin lisätty yksi ikkuna. Viereisellä tontilla sijaitsevaa Oksala II:n taloa (n. 1905) on peruskorjattu ja laajennettu 1970-luvulla. Pienen kuistin tilalla on lisäsiipi. Vaikka ulkoasu on uudistunut, on siinä säilytetty perushahmo ja pieniruutuiset ikkunat. Kate on profiilipeltiä ja sokkeli näkyviltä osin betonia. Takapihalla on lautaseinäinen sauna-puuvajarakennus. Tontin tienpuoleisella reunalla on kyläympäristöön sopiva pystysäleaita. Kylän puhelinkeskus on toiminut rakennuksessa ennen siirtymistä Ketotien varrella sijaitsevaan Karilan puutaloon. Kuva (vas.): Putikon vanhimmalla pientaloalueella tonttien muodon ja koon vaihtelu yhdessä pienipiirteisen rakennuskannan kanssa on monimuotoisen kyläkuvan perusta. Oksala II:n tontti on pitkä ja kapea. Kuva (oik.): Mäntylän talo. 61

62 Kuva: Mäntylän ja Oksala II:n puutalot asemalle johtavan pääkadun varrella. Ylärinne urheilunkentän luona Asemalle vievän tien varrelta löytyy myös 1950-luvun omakotiasutusta. Harjolasta erotetut asuntotontit Perttilä, Riikala ja Mäntykumpu ovat peräkkäin tien pohjoispuolella, pohjoiseen viettävässä rinteessä. Niiden takana Ketotien päässä sijaitseva Lähteelä kuuluu samaan aikakauteen. Perttilän kaksikerroksisessa, lautaverhoillussa puutalossa toimi kauppa (mm. Putikon Talouskauppa, om. Eino Kolari). Nykyiset omistajat ostivat kiinteistön vuonna 1987, minkä jälkeen rakennusta on hiljakseen kunnostettu asuinkäyttöön. Riikalan rakensi itselleen nuorin Mannerheim-ristin saaja, Eero Seppänen (remontoitu 1985). Tonttiryhmän pihapiirit puutaloineen ja pienine ulkorakennuksineen jatkavat pihapiirimuodostuksen sekä puurakentamisen osalta kylän vanhaa rakennustapaa. Kylän viimeinen kauppa oli K-Ruokakauppa Paakkunainen Putikontie 11:ssä. Vuonna 2002 yksityinen hoitokoti, Hoitokoti Anna ja Aatu Oy, aloitti toimintansa tontille rakennetussa uudisrakennuksessa sekä sen kiinteäksi osaksi saneeratussa 1990-luvun myymälärakennuksessa. Asemalle laskeutuvan raitin eteläpuolella on metsäinen mäkialue, jossa on pääasiassa 1900-luvun loppupuolen omakotiasutusta sekä Putikon postiksi rakennettu yksikerroksinen puutalo vuodelta Postin tiloissa on vuodesta 1992 toiminut parturi-kampaamo Marjatta Kosonen, joka on viimeisiä jäljellä olevia palvelualan yrityksiä Putikossa. Mäkialue tuli rakentamisen piiriin vuonna 1967 vahvistetun rakennuskaavan myötä. 62

63 Kuva: Kylän sisääntuloväylän alkupäässä on urheilukenttä ja sen alapuolella yksityinen hoitokoti. Taustalla näkyy Perttilän kiinteistön jälleenrakennuskaudelle tyypillinen kaksikerroksinen, harjakattoinen asuin- ja liikerakennus. Kuva (vas.): Mäntykummun tyyppitalo 1950-luvulta. Kuva (oik.): Erityyppisiä pienimittakaavaisia luvun ulkorakennuksia. 63

64 10.2 KYLÄSEPÄNTIE - LAAKSOTIE - KETOTIE Aluetyyppi Arvot Suositus Kylä; Työväen asuinalue; tienvarsiasutus Työläisten omatoimisen rakentamisen myötä syntynyt kyläasutus 1900-luvun alkuvuosikymmenille palautuvine asuin- ja ulkorakennuksineen on oleellinen osa Putikon sahayhdyskunnan omaleimaisuutta ja kulttuuriympäristöarvoja. Ilman koneellista apua tehty kapea Kyläsepäntie. Kiviaidat Pölläsenmäessä. (RH, M). Alueet: A 2 (Kolikkoinmäen aluekokonaisuus); A 3 (keskusta, Ketotie) Kohteet: K 1 Nimi Rno Arvot Nurkkala 4:46 RH, M Peltola 4:47 RH, M Harjula 4:23 RH, M Kiviharju 4:29 RH, M Päivärinne 4:21 M, RH Koivula 4:35 M, RH Kohteet: K 2 Nimi Rno Arvot Päivärinteen ulkorakennus 4:21 M Muut alueella sijaitsevat vanhat puutalot Nimi Rno Arvot Mäntylä piharakennuksineen (1 4:20 RH, M Käpylä 4:18 M Vuorentaus 4:52 M Mäkirinne 4:62 M Pöllönpesä 4:43 M Karila 4:58 M Kankaansyrjä 4:51 M 1) Mäntylän kohdalla otettiin huomioon suulliset tiedot vesikattovuotojen aiheuttamista vaurioista rakennuksen sisätiloissa. Rakennus on ulkoasultaan 1900-luvun alkupuolen asussaan. Kuvaus Kolikkoinmäen alue (Laaksotie Kyläsepäntie) Kolikkoinmäkenä tunnettu Kyläsepäntien aluekokonaisuus syntyi 1900-luvun alkupuolella kantatalon nro 4 maille, tontit erotettiin pääasiassa heti isonjaon jälkeen muodostetun Läävämäen tilasta tai muista osataloista. Talojen rakentajat olivat työväkeä. Luvussa esitellään Kyläsepäntien varrella olevat kahdeksan kiinteistöä sekä Nurkkala Laaksotieltä ja kolme kiinteistöä Ketotieltä. Sen sijaan Laaksotien pohjoispäässä sijaitsevat vanhat talot esitellään luvussa Alueen talot on rakennettu peltoina ja niittyinä käytettyjen hietamaiden yläpuolelle kohoaville hiekkamoreeni- ja kalliomaille. Tontit ovat erikokoisia ja muotoisia. Etenkin Kyläsepäntien varrella tontit ovat suhteellisen laajoja, joskin kapeita, pinta-alaltaan keskimäärin 3000 m 2, mutta alueella on myös monta alle 1000 m 2 :n suuruista tonttia, pienin on n. 500 m 2. Huolimatta tonttien koosta ja monimuotoisuudesta on alue yleisilmeeltään tiivis. Pienipiirteinen taajamakuva syntyy rakentamisen ja pihapiirien pienimittakaavaisuudesta, tilallisesta 64

65 vaihtelusta sekä maastoa myötäilevän rakentamisen keskittymisestä tontin tienpuoleiseen osaan. Väljintä on Ketotiellä. Kylätiet ovat kapeita ja mutkaisia, Kyläsepäntietä voi luonnehtia kinttupoluksi. Se pohjautuu asutuksen myötä syntyneeseen kärryuraan, josta miesvoimin lapiotyönä ja hevosten avulla tehtiin nykyisenlainen kylätie 1930-luvulla. Rakentajina olivat tienvarren asukkaat. Tie kulkee kantatalon ensimmäisessä halkomisessa syntyneiden tilanosien rajalinjalla. Kyläsepäntiellä tontit ovat metsän ympäröimiä, sillä siellä pitkien sarkamaisten tonttien takamaat kuin myös alueen pohjoispuolella sijainneet entiset pellot ovat jo pitkälti metsittyneitä. Vanhoissa kuvauksissa kerrotaan tonteilla olevan puutarhoja omenapuineen ja marjapensaineen sekä kasvimaita ja nurmikkoa. Laaksotien ja Kyläsepäntien välissä on maisema-arvoiltaan tärkeä avoin laaksomainen alue. Alueen pienistä asuinrakennuksista useimmat ovat hirsirunkoisia. Rakentaminen nykyiseen asuun on tapahtunut tavallisesti vaatimattoman lisärakentamisen myötä. Mittasuhteiltaan ja muodoltaan vaihtelevissa taloissa on samankaltaisuuttakin, kuten luonnonkivistä tehty kivijalka, lautavuoraus nurkkalaudoin, pystylaudoitetut päädyt, T-ikkunat kolmiruutuisella yläruudulla, harjakatto sekä katoksettomat tai lipalla suojatut sisäänkäynnit päätyseinillä. Muutamissa asuinrakennuksissa kivijalan ulkopintaan on valettu betonikuori. Ulkorakennukset ovat harjakattoisia pystylaudoitettuja puurakennuksia, joissa on pienet ikkunat ja pihanpuoleisella sivuseinällä useampi ovi, toisinaan kamanaikkunalla varustettuna. Suojeluskuntatalon vieressä sijaitsevan Nurkkalan rakennutti perimätiedon mukaan Heikki Makkonen maanviljelyspaikalleen noin vuonna 1906, rakennustyön teki Paavo Valkeapää. Taloa on omistanut myös Johan (Jussi) Tolonen ( ), joka oli Punkaharjun ensimmäinen kansanedustaja. Sahuri Veikko Ahokas osti paikan Leskisen perikunnalta asuntokäyttöön 1960-luvulla. Pitkähkö kapearunkoinen ja harjakattoinen asuintalo eroaa kooltaan Kolikkoinmäen rakennuksista. Ulkoasussa on luontevaa kerroksisuutta. Hirsirunkoista taloa laajennettiin pohjoispäädystä 1930-luvun puolivälin paikkeilla. Laajennusosa on tehty laudasta betoniperustukselle. Vanhan osan betonikuoren sisällä on vanhaa kiviperustusta. Talossa on useita sisäänkäyntejä. Harjakaton vesikate on suoraprofiilipellistä. Pihapiirissä on sauna, puuliiteri ja autokatos. Pieni karjasuoja on purettu. Kyläsepäntien ja Laaksotien risteyksessä sijaitsevan Peltola rakennettiin luvun alkuvuosina (n. 1902). Tontti erotettiin Läävämäestä vuonna Talolla on ollut useita omistajia, mm. Tynkkynen ja Hartikainen, Laamanen ja Kettunen. Talo peruskorjattiin viimeksi vuonna Jossakin vaiheessa rakennusta on mahdollisesti laajennettu, ehkä jo 1918 (rhr), myös ikkunamalli on vaihtunut alkuperäisestä. Kivijalka on näkyviltä osin betonia. Huopakatto. Piharakennus saunoineen on alueelle tyypillistä mallia. Harjula on Peltolan jälkeen seuraava talo Kyläsepäntiellä. Rakennukset ovat kallionyppylällä. Harjulassa on asunut suutari Olli Kosonen. Korkeimmalla kohdalla on 1920-luvun alun vinkkelirakennus, jossa on huopakatto ja pystylaudoitus peiterimoin. Varastorakennus ja lautahuoneisella yläosalla varustettu maakellari jäävät tien varteen. Talon takana alarinteessä on kiviseinäinen ulkorakennus, joka on kunnostettu kesäajan asuntokäyttöön. Peltomaan reunalla on hirsinen sauna. Harjulaa vastapäätä sijaitseva Kiviharju on ensimmäinen Kyläsepäntien pohjoispuolella sijaitsevasta kahdesta taloista luvun alkupuolella 65

66 valmistuneessa talossa on asunut Juho ja Jenny Kosonen; Jenny hoiti Suojan talossa ollutta kirjastoa. Tiessä kiinni olevan kapean ja pitkän asuinrakennuksen ulkoasu on säilynyt ulkoasultaan perinteikkäänä (vanhat pintamateriaalit ja ikkunatyyli). Pihan perällä on harmaa hirsirunkoinen saunarakennus. Harjulan ja Kiviharjun jälkeen tie laskeutuu alas kallioiden väliseen notkelmaan, jossa virtaa pieni luonnonpuro. Laakson pohjalla on Jokelan (4:22) kiinteistö. Pienen rinnetontin täyttävät rakennukset. Vanha asuinrakennus ja ulkorakennukset purettiin 2000-luvulla. Vanhan talon paikalla, aivan tien reunassa on tehdasvalmisteinen puutalo, joka hahmoltaan ja mittakaavaltaan on pyritty sovittamaan osaksi kujan pienipiirteistä ympäristöä. Alkuperäisen, hieman nykyistä pienemmän asuintalon oli rakentanut sahatyöläinen Emerik Kaksonen 1920-luvulla. Talon hirsirunko oli tehty Hieta-ahosta ostetusta hirsiaitasta. Harjulan ja Jokelan rajalla oleva kellari on edelleen talojen yhteiskäytössä. Asuinrakennuksen alapuolella on uudehko saunamökki. Puron toisella puolella, nousevassa rinteessä on Päivärinteen kiinteistö. Tontti on kapea ja jatkuu tieltä pitkälle lounaaseen. Harjakattoinen, lautarunkoinen (eristeenä käytetty hiilimurskaa) ja kiviperustainen asuintalo on kylätien reunassa. Talo valmistui vuonna 1926 (rakentajana ehkä Juho Valkeapää). Päädyssä on peltilipalla suojattu sisäänkäynti. Betonitiilikatto. Taloa vastapäätä on iso koristeellisin paneeliovin somistettu ulkorakennus (aitta, liiteri, sauna, varasto ja puucee). Muut rakennukset ovat maakellari ja kevytrakenteinen autotalli. Päivärinteessä on asunut poliisi Jortikka, ja häntä ennen ainakin Sirkiät sekä Mörskyn perhe, jälkimmäiset olivat mahdollisesti rautatieläisiä. Mörskyt perustivat tilavalle tontille puutarhan. Päivärinteestä seuraava kiinteistö samalla puolen tietä on sahalla töissä käyneen Eevert Kososen rakentama Mäntylä. Noin vuonna 1920 valmistunut hirsirunkoinen asuinrakennus sijaitsee mäelle nousevan tien alapuolella, notkelmassa. Rakennuksessa on korkea lautaseinäinen yläkerta ja kaksi lipalla suojattua sisäänkäyntiä. Betonitiilikatto. Ulkoasultaan perinteikäs talo on ollut jo pitkään tyhjillään, ja suullisen tiedon mukaan välilaipio on mahdollisesti paikoitellen romahtanut alas. Tontilla on hirsi- ja lautarunkoinen saunarakennus sekä talon yläpuolelle, mäen kupeelle rakennettu maakellari yläpuolisella varastohuoneella. Koivulan talo sijaitsee tien pohjoispuolella. Talon on mahdollisesti perustanut Staven (rautatieläisiä), mutta jo varhain se siirtyi Taavetti Kososelle ja hänen pojalleen Buuno Kososelle. Koivulaan kuului peltoa ja pihapiirissä on ollut navetta. Nykyään tontilla on vanhan talon lisäksi pari lautaseinäistä ulkorakennusta, peiterimalaudoitettu pihasauna, maakellari ja leikkimökki. Kapearunkoisen harjakattoisen asuintalon perustusta on korjattu. Nähtävästi on vaihdettu myös talon alimmaisia hirsiä ja korvattu tältä osin pystylaudoitus vaakalaudoilla. Taloon on jossakin vaiheessa tehty myös ulkopuolinen lisälämmöneristys sekä aikaisempaa leveämpi harjakattoinen umpikuisti, myös ikkunat on uusittu. Harjakatossa on poikkipääty ja huopakate. Kyläsepäntien puoleinen julkisivu katon pienine poikkipäätyineen on tasapainoinen. 66

67 Kuva: Nurkkalan asuinrakennus. Kuva: Nurkkalan rakennusten yhtenäinen puna-keltainen ulkoväritys. Kuva: Etualalla on 1950-luvun asuinrakennus, takana näkyy Ketotien alkupäässä sijainneen Putikon työväentalon paikalle rakennettu rivitalo 1980-luvulta. 67

68 Kuva: Tasapainoinen ja yksityiskohdiltaan rikas kylämaisema Kyläsepäntien ja Laaksotien rajaamalla alueella. Vasemmalla on Peltolan talo, puutarhan takana näkyy Nurkkala punaisine ulkorakennuksineen. Kuva: Kyläsepäntie. Vasemmalla on Kiviharjun talo, keskellä Peltola ja oikealla Harjula. Keltainen, okra ja punainen ovat olleet suosittuja talojen seinävärejä, valkoinen listavärinä. Piharakennuksissa on jatkunut punaisen käyttö valkoisin ja keltaisin tehostevärein. 68

69 Kuva: Kolikkoinmäellä eletään edelleen aikaa ennen autoliikennettä. Ilman koneellista apua rakennettu kylätie on kapea ja vailla reunaojia, aivan tien reunassa on särjettyjä kiviä ja kalliota. Painanteessa tietä on hieman nostettu alkuperäisestä. Luonnonpuron kohdalla on jykevistä särkykivistä tehty rumpu. Tie on aivan olennainen osa alueen kulttuurihistoriaa ja miljööarvoja. Kuva (vas.): Kiviharjun talon ulkoasussa on säilynyt käsityövaltaisen rakentamisen hienovireisyys. Kuva (oik.): Peltola on Kolikkoinmäen miljöön kannalta keskeisellä paikalla, teiden risteyksessä. 69

70 Kuva (vas.): Kapearunkoisiin asuintaloihin, kuten Nurkkalaan, on lisätilaa saatu korkealla lautaseinäisellä yläkerralla, jonne luonnonvaloa tulee poikkipäädyn ikkunasta, yleensä vain toiselle lappeelle toteutettuna. Kuva (oik.): Nurkkalan kiviseinäinen piharakennus. Kuva: Jokelan uusi pientalo. Kuva: Päivärinteen talo. Kuva: Päivärinteen yksityiskohdiltaan rikas ulkorakennus rajaa tiealuetta. Kuva: Koivulan kapearunkoinen, poikkipäädyllä varustettu asuinrakennus. Kuvat: Mäntylän talo tien alapuolella, notkelmassa. 70

71 Kuvat: Kyläsepäntien varrella on säilynyt eri-ikäisiä piharakennuksia, kuten kellari-liitereitä, ulkovarastoja ja pihasaunoja. Kuvat: Pieni luonnonpuro laskee alueen halki. Pölläsenkallion alue Tiiviin asutusrykelmän jälkeen Kyläsepäntie laskeutuu alas ja kaartaa radalle päin. Ennen tie jatkui radan yli rantaan. Pölläsenkallioksi kutsutun mäen rinteessä on kaksi käsin ladottua kiviaitaa, jotka ovat tielle näkyviä katseenvangitsijoita. Mäen rinteille on tullut asutusta 1920-luvulla. Käpylä on erotettu Läävänmäen tilasta. Tontin osti seppä Heikki Pöllänen. Hän ja myöhemmin poika Otto Pöllänen pitivät paikalla sepän pajaa. Vuonna 1924 valmistunutta taloa on äskettäin laajennettu ja peruskorjattu. Pihapiiri on uudistunut lisärakentamisen ja puutarhanlaiton myötä. Tienmutkassa olleen pajan paikalle on rakennettu autotalli. Sen vieressä on vanha hirsinen sauna sekä ulkoasultaan uudistunut maakellari. Kulku Käpylän talon sivuitse pohjoiseen mäen toisella puolella sijaitseville Vuorentauksen ja Mäkirinteen tonteille on siirretty vähän aikaa sitten vanhaan ratakäytävään. Talot sijaitsevat muusta asutuksesta erillään tien päässä peltomaiseman reunalla. Asukkaina on ollut rautatieläisiä, Mäkirinteessä veturinlämmittäjä ja Vuorentauksen talossa veturinkuljettaja Vilppunen. Jälkimmäinen talo rakennettiin 1930-luvulla, urakoitsijana tiettävästi Juho Punnonen, joka on rakentanut kylälle muitakin taloja. Molemmissa rakennuksissa on peltikatteinen harjakatto ja vaakalautavuoraus. Kuistit on uudistettu vähäisen lisärakentamisen yhteydessä. Talojen ulkoasuihin on tullut muutoksia myös ikkuna- tai julkisivuremonttien yhteydessä. Muistitiedon mukaan oli Vuorentauksen talossa alun pitäen aumakatto ja julkisivurappaus. 71

72 Ketotie 1900-luvun alkupuolen hirsirunkoiset pientalot Kankaansyrjän, Karilan ja Pöllönpesän tonteilla muodostavat pienen hajanaisen rykelmän pääkatua tiiviisti reunustavan asutuksen taakse. Ketotien alku- ja loppupäässä on jälleenrakennuskauden puolitoistakerroksinen puutalo. Ketotien ja Laaksotien risteyksessä sijaitsevat Asunto Oy Putikonrinteen rivitalot rakennettiin 1980-luvun lopulla Putikon Työväenyhdistykseltä ostetulle tontille. Rakentamisen tieltä purettiin vanha työväentalo. Karilassa toimi Putikon puhelinkeskus. Kankaansyrjän hirsitalossa (n. 1941) asui pitoemäntänä toiminut koulun keittäjä, Elsa Juuti. Pienten puutalojen ympäristö on muuttunut pihapuuston lisääntymisen ja tien pohjoispuolella sijainneiden peltomaiden umpeutumisen myötä. Molempia taloja on laajennettu ja niihin on tehty ulkoasumuutoksia, kuten vaihdettu ikkunat ja kuistit uudentyyppisiin. Kankaansyrjässä laajennus muutti myös harjakaton kaltevuutta. Pihoilla on säilynyt jonkin verran vanhoja ulkorakennuksia. Pieni Pöllönpesän talo (1933) sai Minerit-verhouksen 1960-luvun korjauksissa. Talon ensimmäinen asukas oli Amerikasta paluumuuttanut (Heikki Sihvonen). Kuvia Pölläsenkallion alueelta Kuva (vas.): Käpylän täydellisesti peruskorjattu talo uudisrakennetussa pihapiirissä. Kuva (oik.): Käpylässä säilynyt hirsisauna uuden värisenä. Taustalla näkyy vanhaa kiviaitaa. Kuva (vas.): Mäkirinteen (hirsi)talo peruskorjatussa asussaan. Päätyyn on rakennettu jälkeenpäin kuistin sisältävä lisäosa. Pihapiirissä on uudehko saunamökki sekä ulkorakennuksia. Kuva (oik.): Vuorentauksen pihapiirissä on asuinrakennuksen lisäksi vanha lautaseinäinen ulkorakennus sekä näitä uudempi sauna. 72

73 Kuvia Ketotieltä Kuva: Karila ja Kankaansyrjä. Kuva: Pöllönpesä. 11 Osa-alue III: Yhtiön tila 11.1 YLÄTALON SEUTU Aluetyyppi Arvot Maa- ja metsätalous; Teollisuus Yhtiön tilan talouskeskus lukujen vaihteesta sekä sahan ja tilan työväen ja työnjohdon asuinrakennuksia eri aikakausilta, tyylillisesti eheinä rakennusryhminä. (yhtenäisyys, edustavuus, RH, M) Putikon kantatalon vanha pihapiiri 1800-luvulle, mahdollisesti päärakennuksen osalta jopa 1700-luvun lopulle palautuvin hirsirakennuksin, jotka ovat säilyttäneet ulkoasun historialliset arvot (ikä; alkuperäisyys, eheys, RH) Suositus Alue: A 2 Kohteet: S ja K 1 Nimi Rno Arvot Patolammen (Ylätalo) päärakennus, aitta, varasto, navetta, meijeri ja Hernemäen asuinrakennus 5:72 H, RH, M Vanhakartano 5:89 H, RH, M Petäjikkö 5:55 RH, M Metsäpelto 5:70 RH, M Valkeemäki 5:74 RH, M Kuvaus Putikon eli entisen sahan tilan talouskeskus sijaitsee Putikonjoen eli Myllyjoen varrella, koskipaikan yläpuolella. Tila, jonka päärakennus tunnettiin nimellä Ylätalo, oli Auvisen perheyhtiön omistuksessa lähes 100 vuotta. Putikon sahan lopettamisen jälkeen kunta osti kyläkeskustaan rajautuvat maat rakennuksineen. Suurin osa metsämaista myytiin Yhtyneet Oy:lle. Ylätalo (12 ha) siirtyi Retretti Oy:n omistukseen 1980-luvun puolivälissä. Päärakennuksessa asui yhtiön työntekijöitä ja 1990-lukujen vaihteessa Retretin omistama tila siirtyi virtasalmelaisen liikkeenyrittäjä Lauri Ruoholan omistukseen. Hän perusti Ylätaloon matkailuyrityksen (Putikon Kartano Oy) ja aloitti näyttelytoiminnan sitä 73

74 varten kunnostamassaan karjarakennuksessa. Matkailuyritys sekä Patolammen tila on sittemmin myyty venäläisille yrittäjille ja toimii Putikon Hovi nimellä. And. Auvisen ostaessa Putikon ja siellä sijaitsevan sahan vuonna 1887 tilaan kuului maata noin 740 ha. Vuonna 1932 tila oli kooltaan 952 ha, siitä peltoa oli n. 37 ha. Auvisten aikana Putikon peltoja laajennettiin tuntuvasti luvulla tilan muutamat torpat itsenäistyivät. Toisen maailmansodan jälkeen erotettiin tilasta maanhankintalain perusteella toistakymmentä asunto- tai viljelystilaa sekä yhteislaidunalue. Koska tila menetti suurimman osan viljelyksistään, lopetti yhtiö maatalouden harjoittamisen ja istutti jäljellä jääneet pellot metsäksi. Ylätalon länsi- ja eteläpuolella olleet pellot ja niityt ovat olleet siten jo vuosikymmenet metsätalousmaana. Vanhaksi Viipurintieksi kutsutun tien varrella sijaitsevat vanhat Putikon kantatalon rintapellot ovat edelleen käytössä maatalousmaana. Kantatalon alkuperäinen asuntotontti rakennuksineen on nykyään Vanhakartano -nimistä kiinteistöä. Päärakennus saattaa olla rakennettu jo 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alkupuolella. Hyvin pian tilan siirryttyä Auvisen kauppahuoneelle vanha päärakennus muutettiin kouluksi; ensimmäinen opettaja palkattiin marraskuussa Koulu toimi rakennuksessa vuoteen Sen jälkeen talo oli yhtiön työläisten asuntona. Nykyään pihapiiri rakennuksineen on yksityisomistuksessa. Perinteikkäässä asussa säilyneen päärakennuksen lisäksi on vanhasta maatalon pihapiiristä säilynyt kivi- ja hirsirunkoinen talousrakennus ja luhtiaitta. Navettaa vastapäätä sijainnut pienempi asuinrakennus on purettu. Auvinen perusti uuden talouskeskuksen lähemmäksi koskea, joenrantapeltojen yläreunaan. Päärakennus eli Ylätalo toimi alusta lähtien tilan työntekijöiden asuntona, ja myös liike- ja konttorirakennuksena siihen asti, kunnes aseman lähelle valmistui Alatalona tunnettu yhtiön toimitalo. Ylätalossa asuivat tilanhoitajat, metsätyönjohtajien esimies sekä tilan karja- ja maatyöntekijöitä, välillä myös alan harjoittelijoita tilan ollessa maatalouden harjoittelutilana. Ylätalon tarkka rakennusaika ei ole tiedossa, mutta vanhojen haastattelutietojen (Pekka Sairanen synt ja Pekka Kantonen) mukaan paikalla oli jo 1880 parituparakennus, jonka eteistilaan perustettiin vuonna 1887 Auvisen kauppa ja toiseen tupaan siirrettiin sahan konttori Hernemäessä sijainneesta mökistä (jokirannasta). Isonjaon aikaan talon rakennuspaikka oli peltoa tai sen vierusmaata (isojakokartta, mittaukset ). Monimuotoinen kokonaishahmo ja pohjakaava tukevat perimätietoja hirsirunkoisen rakennuksen osien eriaikaisuudesta. Nykyisessä koossaan rakennus on ollut 1900-luvun alusta lähtien. Talon eteläisen vinkkelin pohjoisseinällä oleva matala lisäosa ja pohjoispäädyn kaksikerroksinen poikittainen siipi (tai sen korotus) rakennettiin vuonna 1900 laadittujen piirustusten mukaan (päivätty 10. huhtikuuta 1900, allekirjoituksena K Lnen). Talon länsisivun pitkää avoverantaan on jatkettu myöhemmin alkuperäistä pidemmäksi. Yrittäjä Lauri Ruohola saneerasi Ylätalon yksityisasunto- ja matkailukäyttöön luvuilla. Rakennus palautettiin vanhoista valokuvista löytyvään asuun; joskin pieniä poikkipäätyjä tehtiin alkuperäistä enemmän, esim. pulpettikattoisiin kuisteihin. Tiilikate on vaihdettu profiloituun peltiin (muovipinnoitettu, tiilijäljitelmä). Ruoholan aikana kunnostettiin myös talouskeskuksen muut rakennukset ja rakennettiin valokuvissa löytyneen mallin mukainen, joskin alkuperäistä hieman koristeellisempi puuaita puutarhan ympärille. Kookkaan uunilla varustetun kivikellarin, nyt näyttelytiloina, päällä olevan kellotornin rakentaminen vuonna 1999 ei ollut vanhan palauttamista, vaan Ruoholan oma idea. Myöskään koskeen rakennettu vesiratas ei ole tarkka konstruktio vanhasta Putikon vesisahaa ja myllyä pyörittäneestä vesirattaasta. Kosken rannassa on nykyään myös pyöröhirsinen savusauna. 74

75 Rakennusten ja joen välistä ympäristöä on avarrettu poistamalla lehtipuustoa. Kulkuväylät ovat hiekkapintaisia, mutta muulta osin alue on nurmikkoa tai niittyä. Päärakennuksen lähellä on lankku- ja hirsiseinäiset huoneet käsittävä aittarakennus sekä lautaseinäinen liiteri. Auvisten rakennuttama kookas navetan, tallin ja sikalan käsittänyt karjarakennus on entisöity näyttelytiloiksi. Vuoden 1932 maatilakirjassa mainitaan karjarakennuksen rakennusvuodeksi Nähtävästi viimeistään tuolloin rakennus on valmistunut nykyiseen kokoonsa, mutta mahdollisesti sen ensimmäiset osat rakennettiin jo Tiilet hankittiin Juvolan tiilitehtaalta. Rakennuksessa on voimakas, nykyään tiilijäljitelmäpellillä katettu mansardikatto, punatiili- ja lautaseinät sekä rinteessä sijaitsevan siiven osalta korkea lohkokivijalka. Karjarakennuksen vieressä on pitkä lautaseinäinen varastorakennus. Näiden taakse jää pienempi ulkorakennus ja maakellari sekä ennen Hernemäkenä tunnettu työväen asuinrakennus, jossa on hirsirunko, luonnonkivijalka, vuoraus rimalaudoitusta ja harjakatto betonitiiltä. Talon sivulla on pulpettikattoinen kylkiäislaajennus ja nurkalla majoitustoimintaa varten rakennettu isohko avoveranta. Rakennuksen ikkunat vuorilautoineen ovat samanlaiset kuin Valkeemäen työväen asuinrakennuksessa. Tällä kohdin, Hernemäessä, poltettiin 1800-luvulla huonosta puutavarasta hiiliä. Majoituskäyttöön on kunnostettu myös voimeijeriksi vuonna 1894 rakennettu pitkänurkkainen, luonnonkiviperustainen hirsirakennus Patolammen rannassa. Käyttövoima separaattoreihin saatiin koskesta. Jokelan meijerin toiminta lopetettiin jo Rakennuksen alkuperäisestä teollisesta käyttötarkoituksesta kertovat suuret pieniruutuiset ikkunat, joiden kautta saatiin valoa työtiloihin. Rakennus on hirsipinnalla, vesikate on tiilijäljitelmäpeltiä. Nykyään lahden sisäänkäynnin suojana ovat harjakattoiset avokuistit, joissa kattoa kannattelevat puuleikkauksin koristellut puupylväät. Lammen rannalla on myös hirsirunkoinen saunarakennus (perustus betonia) ja sen edustalla lohkokivinen pato, joka on muuriin kaiverretun signeerauksen mukaan vuodelta 1904 (kaiverrus AA 1904 JS [Anders Auvinen, sahanhoitaja Janne Sihvonen]). Paikalla toimineista sahoista ja myllyistä saattaa olla edelleen jäljellä kivijalkoja, sivu-uoma ja uittolaitteiden jäännöksiä, joista mainitaan vuonna 1994 tehdyssä sahainventoinnissa. Kuva: Ylätalo. 75

76 Kuva: Ylätalon päärakennus. Kuva: Kellari ja myöhempi kellotorni. Kuva: Navetta ja meijeri. Kuva: Hernemäen työväen asunto. Kuva: Kivipato. Kuva: Sauna ja meijeri. Kuva: Ylätalon aitta ja varastorakennus. Kuva: Vanhan tammikujan jäänteitä. 76

77 Kuvat: Putikon tilan vanha päärakennus (Vanhakartano). Kuva: Hirsirunkoinen parviaitta. Kuva: Kivi- ja puurunkoinen navetta. Työväen asunnot Matkailuyrityksen lähiympäristössä on jäljellä And. Auvisen rakennuttamia työväenasuntoja. Alue on korkokuvaltaan hyvin vaihtelevaa. Vanhimmat työväenasunnot on rakennettu rinne- tai kumparetonteille Ylätalon maiden halki kulkeneiden vanhojen yhdysteiden varsille. Kyläkeskustan eteläpuolelle sahan raskasta liikennettä varten rakennettu uusi yhdystie valmistui 1980-luvun alkupuolella työväen asuntojen yläpuolelle rinteeseen. Ajan tapaan tiestä tuli geometrialtaan suoraviivainen ja tasaiseksi pengerretty. Tien korkeusasema ja maantien mittasuhteet vanhaan asutukseen nähden ovat epäsuhtaiset. Lähinnä tietä sijaitsevassa Metsäpellon kookkaassa talossa on asunut yhtiön metsäpuolen työnjohtoa. Tiettävästi siinä oli välillä neljätkin vuokralaiset yhtä aikaa. Talo on valmistunut lähdetietojen mukaan vuonna Se on nykyään yksityisasuntona. Viimeisin peruskorjaus tehtiin Ulkoasu on säilynyt ennallaan. Jyrkällä harjakatolla varustetussa rakennuksessa on betonitiilikate, hirsirunko ja jykevistä lohkokivistä tehty kivijalka. Vuoraus on tasakertaan saakka vaakapaneelia, päätykolmiot on pystylaudoitettu. Julkisivujen sommittelu on symmetristä. Yhdeksänruutuisten ikkunoiden vuorilautojen päät kulkevat ristiin ikkunoiden ylänurkissa. Pihanpuoleisella sivulla on kaksi avokuistia jyrkällä harjakatolla. Pihapiirissä on yhtiön ajoilta pari lautaseinäistä ulkorakennusta. Tyylillisesti aivan samanlainen asuintalo, mutta pienempi työnjohdolle rakennettu yhdenperheentalo, on sahan lähellä, Kulumakumpu-nimisellä kiinteistöllä. Nikkarinmäkenä tunnetun Petäjikön yksikerroksisessa hirsitalossa on asunut sekä Putikon maatilan että sahan työntekijöitä; Nikkarinmäki nimitys juontaa asukkaana olleesta puusepästä. Koivikon keskellä sijaitseva pihapiiri liittyy maisemallisesti Vanhatien ja Terveystien tienvarsiasutukseen. Tontti jää Putikontien alapuolelle, tienristeyksen lähelle. Kapearunkoinen, harjakattoinen hirsitalo on oletettavasti rakennettu ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla. 77

78 Yksityisasuntona olevan talon ulkoseinien vaakapaneeli on uusittu entiseen tapaan 1980-luvun keskivaiheilla rakennuksen lisälämmöneristyksen sekä saunasiiven rakentamisen yhteydessä. Talon matala sokkeli on korjausten jälkeen hieman seinälinjasta ulkoneva ja näkyvältä osin betonia. Vesikatto on peltiä ja tehty ennen 1980-lukua. Pihapiirissä on yhtiön ajoilta säilynyt harjakattoinen lautaseinäinen ulkorakennus (liiteri, ulkohuoneet). Vanhoihin työväen asuinrakennuksiin lukeutuu myös Metsäpellon alapuolella sijaitseva Valkeemäki. Asuinrakennus ja ulkorakennus sijaitsevat rinnakkain entiseltä yhtiön tilalta sahalle johtavan soratien reunalla. Ympäristö on mäntypuuvaltaista metsää. Maasto viettää jyrkähkösti joelle ja radalle päin. Valkeemäen ja Ylätalon välillä joki kulkee korkean ratapenkereen ali. Tunnelin suuaukko on holvattu lohkokivistä. Sen kohdilla hieman ylempää rinteestä on hävinnyt vanha myllytupa. Valkeemäen talo on perustyypiltään kahdenperheen asuintalo. Perimätiedon mukaan talon olisi rakentanut paikkakunnalle muuttanut Paavo Valkeapää, ja että nykyään kivipilareilla seisova hirsitalo olisi 1800-luvulta ja alun pitäen ollut perustettu multapenkille. Rakennuksessa on vaakapaneelivuoraus nurkka- ja pystylistoin. Kahden vanhan sisäänkäynnin eteen on 1980-luvun lopulla rakennettu nykyinen pitkä pulpettikattoinen avoveranta. Samassa remontissa vanhat kuusiruutuiset T-ikkunat kunnostettiin. Betonitiilikate on vaihdettu tiilijäljitelmäpeltiin, jonka alle jätettiin päreet. Pihapiirissä ei ole vanhoja ulkorakennuksia. Jokirannassa radan lähellä on vielä kaksi muuta yhtiön rakennuttamaa asuinrakennusta. Molemmat talot ovat metsän keskellä. Radan pohjoispuolella sijaitseva Mäntylä oli sahan toimintaa pari vuosikymmentä johtaneen Pekka Auvisen asuntona. Harjakattoinen puutalo rakennettiin 1940-luvulla ruotsalaisista puuelementeistä, mutta se on uudistettu rakennuksessa syttyneen tulipalon jälkeen perusteellisesti. Pihapiirissä on talon lisäksi maakellari, leikkimökki ja lautaseinäinen ulkorakennus, jossa on 2 aittahuonetta ja autotalli. Radan takana sijaitseva Jokirinne oli pitkään metsätyönjohtaja Ahti Kososen asuntona. Yksikerroksinen, harjakattoinen puutalo on seudun ensimmäisiä aravarahoitteisia asuintaloja ja rakennettu n Talo on remontoitu Kuva: Yhtiön rakennuttamat talot ovat metsähakkuiden jälkeen tulleet esille ja näkyvät 1900-luvun jälkipuolella rakennetulle Putikontielle. Maasto on 78

79 voimakkaasti poimuileva. Valkeemäki näkyy kuvan vasemmassa ja Mäntylä oikeassa reunassa. Kuvat: Valkeemäki, yhtiön työväen asunto. Yksityisasuntona. Kuvat: Metsäpelto, yhtiön työväen asunto. Yksityisasuntona. Kuvat: Petäjikkö, yhtiön työväen asunto. Yksityisasuntona. 79

80 11.2 TERVEYSTIEN TALOT Aluetyyppi Arvot Asuntoalue (yhtiön asuntoalue; varhainen elementtirakentaminen) Terveystie on saanut nimensä Auvisen sahan tuella rakennetusta kunnallisesta terveystalosta, joka yhdessä 1940-luuvlla rakennettujen työväen asuinrakennusten kanssa muodostaa ajallisesti ja tyylillisesti tasapainoisen sekä hyvin jälleenrakennusvaiheen puutalorakentamista edustavan rakennusryhmän. Työväen asuinrakennukset on rakennettu puurunkoisista pienelementeistä. (edustavuus, yhtenäisyys, RH, M) Suositus Alue: A 1 Kohteet: S Nimi Rno Arvot Terveystalo 5:24 H, M, RH Mäntykangas 5:54 RH, M Käpälämäki 5:80 RH, M Rajala 5:79 RH, M Kuvaus Kohteet: K 2 Nimi Rno Arvot Mäntykankaan ja Käpälämäen ulkorakennukset 5:54, 5:80 M Terveystien taloryhmä sijaitsee vanhalta maantieltä erkanevan soratien varrella, samalla puolen tietä. Sahan tilan maista erotetut tontit rajautuvat puoliavoimeen metsään, entinen terveystalo on näkyvimmällä paikalla tienristeyksessä. Lähiympäristössä on myös vanhoja And. Auvisen rakennuttamia työväenasuntoja sekä Harjolan tilasta erotetuille tonteille perustettuja jälleenrakennuskauden pientaloja. Punkaharjun kunnan rakennuttama ja ilmeisesti kunnan rakennusmestarin A. Kokkosen suunnittelema Terveystalo on valmistunut noin vuonna And. Auvinen Oy lahjoitti julkisivuissa ja sisäpinnoissa tarvittavan sahatavaran. Rakennuspiirustusten mukaan talon kellaritiloissa oli sauna-, pesu- ja varastotilat, 1. kerroksessa tutkimus- ja odotustilat sekä vahtimestarin asunto ja 2. kerroksessa terveyssisaren ja kodinhoitajan asunnot. Talossa on rankorakenne, yhtenäinen vaakapaneeliverhous, betonitiilikatteinen harjakatto ja betoniperustus. Rakennuksen ulkoasuun ei ole tehty muutoksia. Ikkunat ovat pienehköt ja keskijakoiset, porrashuoneen ikkunoissa on käytetty pieniruutuisia ikkunoita. Terveystalon perässä olevat entiset Auvisen sahan asuntotalot, uudet talot, ovat suorassa rivissä samalla etäisyydellä tien reunasta. Samankokoiset harjakattoiset, betonipilareille perustetut puutalot ovat ruotsalaisia puuelementtitaloja (ehkä vain alakerros), jotka pystytettiin yhtiön toimesta 1940-luvulla. Kussakin oli alun perin kolme huoneistoa, kaksi alhaalla ja yksi toisessa kerroksessa. Esimerkkinä Mäntykankaan talo, joka on lähdetiedon mukaan vuodelta 1949, remontoitu Rakennusten julkisivumateriaalina on peittomaalattu peiterimalaudoitus, katemateriaalina suoraprofiilipelti. Harjakattoiset avokuistit ovat pihan puoleisella sivulla. Kookkaat lautaseinäiset ulkorakennukset ovat asuinrakennusten kanssa samoilta ajoilta. Tien varressa on myös talojen yhteinen maakellari. 80

81 Kuva: Terveystie Kuvat: Auvisen uudet talot 1940-luvulta. Kuva: Terveystalo ja asuintalot kuvattuna vanhalta maantieltä. 81

82 12 Osa-alue IV: Vanhan maantien ympäristö 12.1 VEIMAREEN (HARJOLA) MAISEMAKOHTA Aluetyyppi Arvot Suositus Yksinäistalon maatalousmaisema Harjolan talo kytkeytyy sekä maisemallisesti että päärakennuksen kievarihistorian myötä osaksi vanhan Savosta Karjalaan vieneen maantien kulttuuriympäristöä ja seudun liikennehistoriaa. (H, M) Harjolan talo on asutushistoriallisia arvoja omaava isossajaossa muodostettu kantatalo, jonka tilakeskus peltoalueineen ja puukujineen edustaa erillistaloasutuksesta syntyvää maisematyyppiä. (todistusvoima, M) Klassistishenkinen päärakennus 1800-luvulta. (edustavuus, ikä, luonteva ajallinen kerroksisuus, RH) Alue: A 1 (aluerakenne: peltomaisema, tilakeskuksen paikka ja puukujanne) Kohde: S Nimi Rno Arvot Veimareen päärakennus 6:108 H, RH, M Kuvaus Veimare sijaitsee loivasti kumpuilevien peltojen keskellä, vanhan ja uuden maantien välissä. Vanhalta maantieltä entiseen Putkolan kantatalon talouskeskukseen johtavaa kujaa reunustavat eri-ikäiset lehti- ja havupuut, maisemallisesti näyttävämpinä korkeat pihdat. Rakennukset jäävät pihaa reunustavan kasvillisuuden sisään. Pihan ja idässä laskevan ojan välinen alue on umpeutunut ja osin istutusmetsikköä. Luoteessa, vanhan maantien toisella puolella sijainneella peltolohkolla viljely loppui jo 1960-luvulla, ja alue on nykyään pientaloaluetta ja istutusmetsikköä. Tilakokonaisuus eli Putkolan tila oli 1870-luvulla siirtynyt Harlinin suvulle (suomensivat nimensä Harjolaksi). Tilakaupat teki savonlinnalainen kauppias August Samuel Harlin ja hänen vaimonsa Olga Brunou Rantasalmelta. Ainakin vuonna 1890 August Harlin osti huutokaupasta Putikon ja Kauvonniemen kestikievarin ja kyyditysvelvollisuuden viideksi vuodeksi. Nimismies puolsi Harlinia, koska hänen talonsa oli lähellä Putikon laivasiltaa. Vielä 1930-luvun alussa tilan pinta-ala oli 239 ha. Siitä oli erotettu vain 3, 5 h:a kuuden palstatilan tarpeisiin. Harjolan suvun jälkeen tilan pellot ja talouskeskus ovat päätyneet eri omistajille. Vanha talouskeskus on erotettu sitä ympäröivistä peltomaista Veimare-nimiseksi asuntotontiksi. Kantatalon päärakennus on osittain kaksikerroksinen, klassistishenkinen hirsitalo. Rakennus on vanhimmilta osin vuodelta 1872, uusittu Rakennuksen eteläpäätyyn on jälkeenpäin tehty ristipääty. Pihapiiriä on muuttanut talous- ja varastorakennusten heikentynyt kunto sekä pihan käyttö tavaranvarastointiin. 82

83 Kuva: Kuvassa Harjolan talon päärakennus ja ulkorakennuksia 1930-luvun alussa. Kuvassa näkyvistä on säilynyt päärakennus, sen vasemmalla puolen sijaitseva aittarakennus sekä ilmeisesti jossakin muodossa taaimmaisena sijaitseva navetta. / Suomen maatilat, IV osa, Kuva: Veimareen Päärakennus. Kuva: Puukuja. 83

84 12.2 VANHATIEN OMAKOTIASUTUS Aluetyyppi Asuntoalue (jälleenrakennuskauden asutustoiminta) Arvot Tyylillisesti kohtuullisen eheänä säilynyt puolitoistakerroksisten puutalojen asuntoalue, joka on muodostunut viime sotien jälkeisessä asutustoiminnassa. (tyypillisyys, alueellinen eheys, M) Nuoremman asutuksen lomassa sijaitsee Koivulan hirsitalo, joka nykyisessä taitekattoisessa asussaan edustaa 1900-luvun alussa suosittua lisärakennustapaa ja rakennustyyliä. (tyypillisyys, RH) Suositus Alue: A 2 Kohde: K 2 Nimi Rno Arvot Koivula 6:10 RH, M Kuvaus Vanha Savosta Karjalaan vienyt maantie saapuu kaakosta Putikon kylälle kahden kantatalon, Putikon ja Putkolan (Harjola) rajalinjaa seuraten. Tien pohjoispuolella sijaitsevat pientalotontit (6:59, 60, 61, 67, 68 sekä 6:79) on lohkottu viime sotien jälkeen Harjolan tilasta. Tontit ovat erikokoisia, m 2 suuruisia, yhdessä on maata noin 7000 m 2. Asuinrakennukset sijaitsevat vaihtelevalla etäisyydellä tiestä, mutta yleensä tontin tien puoleisella osalla ja pääty tielle päin. Piha-alueet avautuvat maantielle, muutamien tonttien raja-aitoina on leikkaamalla hoidettuja matalia pensasaitoja. Kapearunkoiset, harjakattoiset ja lautavuoratut ulkorakennukset löytyvät tontin perältä. Nauhamaista tonttiryhmää vastapäätä on loivapiirteinen männikkörinne. Tienvarren taloista viisi on valmistunut 1950-luvulla ja yksi 60-luvun alussa. Hieman erillään muista on 1940-luvulla rakennettu Mäki-Matti. Rakentajina olleet rintamamiehet ja sotainvalidit olivat pääsääntöisesti töissä Putikon sahalla luvun talot ovat korkeaa noppamaista tyyppiä, 1960-luvun talo on hieman matalampi ja loivaharjaisempi. Ryhmän pohjoisosassa sijaitsevat Pihlaja ja Koivulahti ovat rintamamiestaloja vanhempaa asutusta luvun taloja yhdistää perusmuodon lisäksi julkisivujen verhoustapa eli vaakapanelointi ilman jakolistoja, suoraprofiiliset peltikatot, maalatut betonisokkelit ja rungon ulkopuolinen harja- tai pulpettikattoinen kuisti. Taloihin on tehty ikkuna- ja kuistimuutoksia, mutta on myös säilynyt alkuperäisiä 1-, 2- ja sivujakoisia ikkunoita sekä pienehköjä umpikuisteja. Vanhan maantien ja Putikontien risteyksen tuntumassa on pari sahakylän vanhempaan pientalokantaan lukeutuvaa puutaloa. Niistä toinen on Harjolasta erotetulla Koivulan tilalla. Taitekattoinen lautavuorattu hirsitalo rakennettiin nykyiseen asuunsa 1920-luvulla vanhaa, paikalla ollutta 1800-luvun lopun asuinrakennusta laajentamalla. Entisiä asukkaita ovat Albin ja Maria Kososen, jälkimmäisellä oli talossa ompelimo. Asuintaloa vastapäätä on pitkä hirsikehikkorunkoinen ja lautaseinäinen talousrakennusrivi, ja sen perässä hirsirunkoinen pihasauna. Koivulahden naapurissa sijaitsevan Pihlajan (6:58) pientä 1900-luvun alun hirsitaloa on laajennettu entisestä, samalla talon ulkoasu on uudistunut. Talon 1950-luvun lopulla ostaneet Rikhard ja Hilja Keinänen olivat tekstiilialan yrittäjiä, Rikhard vaatturimestari ja Hilja ompelija. 84

85 Kuva: Jälleenrakennuskauden tyyppitalojen ryhmä sijaitsee vanhan maantien varrella. Taka-alalla näkyy Savosta Kirjalavan ja Kurkijoen kautta Käkisalmen Karjalaan kulkenut tie, ja etualalla toinen vanha Viipurin suuntaan johtanut maantie. Kuvat: Koivulan asuinrakennus on rakennettu nykyiseen asuunsa 1920-luvulla. Kuva: Rintamamiestalojen lähellä, Vanhan Viipurintien varressa on Parikkalan Valo Oy:n rakennuttama matala loivaharjainen puutalo 1970-luvun alusta. Talossa oli asuinhuoneiston lisäksi yhtiön sähkötarvikevarasto. 85

86 12.3 KOULUMÄKI Kohde Arvot Opetus 1920-luvun maalaiskansakoulutalo (edustavuus, RH), joka sijaitsee mäellä vanhan maantien varrella (kylän tunnusmerkkejä, M). Suositus Kohde: K 1 Nimi Rno Arvot Hieta-aho (kansakoulu) 6:174 RH, M, H Kuvaus Putikon entinen kansakoulutalo sijaitsee vanhan maantien varrella, selvästi ympäristöään korkeammalla mäellä. Lähietäisyydeltä, maantien varrelta löytyy tiivistä tienvarsiasutusta eri vuosikymmeninä rakennetuin rakennuksin. Koulu lakkautettiin keväällä Rakennukset on myyty yksityiselle. Tontin rakennukset ovat koulun aikaisia. Puukoulua vastapäätä on pitkä harjakattoinen, rimalaudoitettu ulkorakennus sekä sen päädyssä erillinen pienempi rakennus. Pihan reunalla on sotien jälkeen, ehkä 1960-luvulla rakennettu lisärakennus, jossa oli opettajan ja talonmiehen asunnot sekä jumppasali ja veistoluokka. Rakennus on yksikerroksinen, massaltaan ja pohjamuodoltaan porrastettu, loivaharjakattoinen ja julkisivuiltaan vaakapaneloitu puutalo, jonka päädyssä on alkuperäinen sadekatos. Putikon koulupiirin kansakoulutalo on rakennettu 1920-luvun lopulla (rhr 1927), vuonna 1921 säädetyn oppivelvollisuuslain jälkeen. Aikaisempi koulu oli toiminut puolitoista kilometriä etelämpänä, Putikon tilan vanhassa päärakennuksessa. Keskemmälle kylää siirrettäväksi tulleen koulun tontin lahjoitti kauppias ja maanviljelijä August Harlin. Koulutalo edustaa rakentamisajankohdalle tyypillisiä tyyliltään klassistisia maalaiskansakouluja. Kaksikerroksisessa, pohjamuodoltaan vinkkelin muotoisessa hirsirakennuksessa on saumapeltikatteinen harjakatto, vaakapaneloidut seinät nurkkalaudoin ja lohkokiviperustus. Klassismin vaikutusta on julkisivujen symmetrisyys, pieniruutuiset ikkunat ja niiden leveät sivuvuorilaudat sekä pystylaudoitettuja ullakkopäätyjä koristavat lunetti-ikkunat. Rakennuksen ikkunoita on uusittu. Kuvat: Putikon vanha kansakoulutalo. 86

87 Kuva: Koulun lisärakennus. Kuva: Koulumäki VANHATIEN TIENVARSIASUTUS Aluetyyppi Arvot Suositus Erillistaloasutus; tilattomien tienvarsiasutus Sahayhdyskuntaan liittyvää 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun pienipiirteistä tienvarsiasutusta, jossa on säilynyt myös rakennushistoriallisia arvoja edelleen omaavaa rakennuskantaa. (historiallinen tyypillisyys ja edustavuus, RH) Maisema-arvoja omaava entinen pientilakeskus peltomaineen. (M) Alue: A 2 (Laaksotie); A 3 (Vanha Hieta-ahon kohta) Kohteet: K 2 Nimi Rno Arvot Vanha Hieta-aho 2:182 M, RH Valomäki (vanha talo) 4:37 RH, M Kalliola 4:27 M, RH Mäntymäki 4:28 M, RH Muut alueella sijaitsevat vanhat puutalot Nimi Rno Arvot Aulisto 4:120 M Rauhala 4:61 M Kuvaus Vanha Hieta-ahon talouskeskus sijaitsee vanhaan maantiehen rajautuvan rinnepellon yläpuolella. Muut taloon kuuluneet peltomaat pihatiestä pohjoiseen ovat nykyään koivikkona. Hieta-aho kuuluu Punkaniemen kylään, kantatalona Ristola nro 2, josta tila erotettiin vuonna Pekka Silvennoinen rakensi nykyisen hirsirunkoinen päärakennuksen vuonna Vanhempi asuinrakennus sijaitsi maantien reunassa. Rakennuksessa on harjakatto poikkipäädyllä, betonisokkeli, alkuperäiset kuusiruutuiset risti-ikkunat, vaakapaneelista ulkovuoraus (uusittu lämpöremontin yhteydessä 1980-luvun alussa) ja suoraprofiilipellistä vesikate (entinen oli betonitiilistä). Alkuperäinen avoveranta on laudoitettu jälkeenpäin umpikuistiksi. Rakennuksen alkuperäiset tyylipiirteet ovat säilyneet korjauksissa. Asuinrakennuksen vieressä on kookas ulkorakennus (mm. aitat, halkoliiteri, ratasvaja). Navetta on purettu alempaa rinteestä. Talon takana on sauna, joka hirret ovat perimätiedon mukaan rautatierakennuksesta. Vanhan maantien länsi- ja eteläsyrjällä olevat kiinteistöt kuuluvat Kauvonniemen kylään. Valomäki ja Aurinkorinne -nimisiin taloihin kuuluneet peltomaat on sittemmin istutettu koivulle. Rauhalan, Auliston, Mäntymäen ja Kalliolan talot ovat 87

88 olleet käsityöläisten ja sahalla töissä käyvien asuntoina. Niiden lomaan rakennetut omakotitalot ovat ja 90-luvuilta. Rauhalan kapea hirsirunkoinen korotettu asuinrakennus on 1930-luvulta. Talossa toimi aikoinaan nahkuri Tynkkysen verstas. Asuintilat olivat päädyssä sekä vuokrahuoneet yläkerroksessa; taloa on laajennettu ainakin kerran. Pihamökki on rakennettu 1980-luvulla. Aulisto(ntaka) on lautavuorattu hirsirakennus 1900-luvun alkupuolelta, laajennusosa on tehty 1930-luvulla. Talosta käytiin sahalla töissä. Rakennus oli välillä vapaa-ajanasuntona, mutta on nyt kunnostettu vakinaiseksi asunnoksi. Pihapiirissä on pieniä ulkorakennuksia. Edellä mainittujen väliin jää entinen Juseliuksen rapattu asuinrakennus, jonka on uudistettu nykyasuun vanhasta hirsitalosta. Mäntymäen hirsitalo on rakennettu lähdetietojen mukaan 1910-luvulla. Talon omisti ja siinä asui Ulla Silvennoinen, joka piti talossa tilausompelimoa. Rakennuksen hirsirunkoinen osa on kapearunkoinen, vuoraamaton ja perustettu luonnonkivijalalle. Siinä on vuoliaiskatto. Perinteisellä hirsirakennustekniikalla rakennetun talon ulkoasua ovat muuttaneet n luvulla tehdyt korjaukset, joissa ikkuna- ja kuistityyppi sekä ulkoväritys on uudistettu. Nykyinen vesikate on ryppypeltiä. Pihapiirissä on pieni pihasauna ja uudempi piharakennus. Kalliolan pienen vinkkelinmuotoisen hirsitalon rakensi sahatyöläinen Einari Silvennoinen. Huoneen ja keittiön suuruinen talo valmistui 1925 edellisenä vuonna Läävämäen isännältä Viljam Makkoselta ostetulle maapalalle. Kalliolle rakennetun talon kivijalka on näkyvältä osin betonia ja kiveä (takaa sortunut). Rakennuksen vaakapaneeli on uusi, samoin ikkunat, jotka on uusittu alueelle tyypilliseen tyyliin (T-ikkunat kolmeen jaetulla vaakaruudulla). Vesikate on tehty suoraprofiilipellistä. Vanhat peruskunnostetut piharakennukset, sauna ja puuvaja, ovat 1920-luvulta. Navetta on purettu ja tilalla on pieni varastohuone. Tontti on pääosin kalliomaata, alava alue on ollut heinä- ja perunapeltona. Valomäen kiinteistöllä on kaksi hirsirunkoista asuinrakennusta, joista vanhempi on rakennettu vuonna 1929 ja uudempi vuonna Vanhemman talon perusti Taavetti Valo (ent. Valkeapää), joka oli Amerikan paluumuuttajia. Rankorakenteinen sahanpuruilla eristetty asuinrakennus poikkesi tilavan avokuistin osalta kylän muista taloista. Talon kellarikerroksessa oli sauna, ja myös kaivo oli perustuksen sisäpuolella (pumppuvesi kaivosta keittiöön ei toteutunut). Sirkiät ostivat paikan vuonna Rakennusta jatkettiin n ja entisen pikkukuistin paikalle rakennettiin nykyinen ullakkoportaat sisältävä umpikuisti. Päädyn avokuisti laudoitettiin ja lasitettiin. Rakennus on pitkähkö ja kapearunkoinen. Harjakaton päädyt on viistetty, kate on huopaa. Katonlape laskeutuu lähelle T-ikkunoita. Ikkunoiden alapuoliset koristeleikatut laudat sekä päätyverannan ikkunoiden valeristikot on lisätty myöhemmin. Rakennus on nykyään varastokäytössä. Talon takana säilynyt saunarakennus on 1940-luvulta. Liiterirakennus on tehty vanhan kanala-liiteri rakennuksen paikalle. Toisella puolen tietä sijainneesta talousrakennuksesta on jäljellä navettana ja heinälatona olleet tilat. 88

89 Kuva: Kalliolan asuinrakennus. Kuva: Valomäen vanha asuinrakennus. Kuva (vas.): Mäntymäen asuinrakennus jyrkässä rinteessä vanhan maantien reunassa. Kuva (oik.): Kalliolan ja Valomäen asuin- ja piharakennukset ryhmittyvät rinteeseen kinttupolkumainen tieuran reunaan. Kuva: Hieta-ahon päärakennus. Kuva: Rauhalan asuinrakennus ja sauna. 89

90 Kuva: Auliston vinkkelitalo kuvattuna Vanha Hieta-ahon talon suunnalta. Kuvassa oikealla näkyy Ottolan 1990-luvulla rakennettu omakotitalo. Rakennusten editse kulkee vanha Savosta Karjalaan johtanut maantie. 90

91 13 Lähteet ARKISTOT Maanmittauslaitoksen arkisto Peruskartta 1:20 000, lehti , kartoitus 1971, julkaistu Kansallisarkisto Isojakokartat, 1855 (P. A. Gahmberg ), Kauvonniemi nro:t 4, 5 ja 6. Pitäjänkartta 1:20 000, lehti , 1850 [Kerimäki]. Pitäjänkartta 1:20 000, lehti , 1908 [Kerimäki, Punkaharju] Pitäjänkartta 1:20 000, lehti , [Punkaharju] Senaatin kartasto 1:84 000, lehti Arkistoyksikkö: XX-XXII [Sääminki], Punkaharjun kunnan arkisto Kaavat Kunnan kiinteistöt: Terveystalon piirustukset Putikon YVA raportin lähdemateriaali. Rakennuskaavan lähtöaineistoksi kootut kyselylomakkeet. Haastattelumuistiinpanot: Pekka Sairanen ja Pekka Kantonen. Olli Auvisen kotiarkisto And.Auvinen Oy:n piirustusarkisto, valokuvakokoelma. REKISTERIT Kiinteistörekisteri: Punkaharjun kunta Rakennus- ja huoneistorekisteri (rhr): Punkaharjun kunta KIRJALLISUUS Aarrevaara ym., Liian tiivis asuttavaksi? Tutkimus tiiviisti rakennettujen perinteisten kylien rakenteesta ja asukkaiden kokemuksista. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja. 1997/41. Auvinen, Juhani, And. Auvinen Osakeyhtiö Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä- Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli Historiallisen ajan puolustusvarustuksia Etelä-Savossa Mikkeli: Mikkelin läänin liitto. Huttunen T Punkaharju. Maaperäkartta 1 : , Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelisto vastaan v Suomen historiallinen seura. Todistuskappaleita Suomen historiaan sarja

92 Kantonen, Timo, Satakunta sahaa Suomessa. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja -ympäristöjä. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18, Mielonen, Asko, Vanhan Kerimäen historia 1:1. Kerimäen kunta. Mäkinen, H. L. Itä-Savon osuusliike r. l., v:een 1923 Savonlinnan osuusliike r. l S. n., 1947 Nieminen, Hannu ja Bonnet, Frèdèric, Putikko YVA. Nykänen, Osmo Punkaharju. Kallioperäkartta 1: , Pohjannoro, Lauri, Vanhan Kerimäen historia 2. Kerimäen kunta, Punkaharjun kunta. Saarenheimo, Eero. Punkaharjun kunnan perustaminen ja ensimmäinen viisivuotiskausi , S.n., 1947 Sopimus valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta (YM, päätös diarionro 2/562/96). Suomen maatilat, IV osa Suomen omakotiasutus. Kymen lääni. Mikkelin lääni. Turun kustannusliike oy Suomen teiden historia I Tutkimus tiiviisti rakennettujen perinteisten kylien rakenteesta ja asukkaiden kokemuksista. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja 41/1997. Valanto, Sirkka, Suomen rautatieasemat vuosina Museovirasto, rakennushistorian osasto. Julkaisu 11/1982. WWW-sivut Etelä-Savon kulttuuriympäristörekisteri. KIOSKI. Rakennusinventointilomakkeet ( ) Hormia, Yrjö. Talonpoikaistuneita säätyläissukuja Säämingissä. GENOS 23(1952) s Suomen sukututkimusseuran aikakauskirja. Korjausrakentamisen viranomaisohjaus. Museoviraston RKY-sivusto: ( ) Museoviraston Muinaisjäännösrekisteri: fault.aspx ( ) Vanhat kartat Jyväskylän yliopiston www-sivusto. 92

93 ( ) Viipurin lääni. Lääninkartta Lakanneiden Suomalaisten yritysten tietokanta 9e3417a8e4d238487a118b9676b52020.html ( ) Savonlinnan seudun vapaat toimitilat ja tontit Savonmaa artikkeli. Historioitsija nousi perheyrityksen toimitusjohtajaksi. Sakari Auvinen, catid=123&itemid=109 ( ) Haastattelut: Ahokas, Veikko Auvinen, Olli Ikäheimonen, Esteri Kero, Kalevi Mustonen, Marja Rautiainen, Vilho Riikonen, Marjatta Röntynen, Ulla-Maija Sairanen, Hannu Sirkiä, Raymond Silvennoinen, Merja Silventoinen, Reino Sobeczko, Mirja Tiiri, Kari Liitteet: 1. Kartta: Suojelun lähtökohdat 2. Kartta: Luokitus 93