Putikon asemakaavan päivitys

Transkriptio

1 Selvitystyö Ahola PUNKAHARJU 2013 PUNKAHARJU Putikon asemakaavan päivitys Kulttuuriympäristöselvitys Raportti FM Teija Ahola Selvitystyö Ahola Mikkeli Tilaaja: Punkaharjun kunta

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO KOHDEALUE MENETELMÄT INVENTOINTITILANNE KAAVAT JA SUOJELUTAVOITTEET PUTIKON HISTORIAA RAJASEUDUN VAIHEITA YKSINÄISTALOASUTUSTA HÖYRYVOIMALLA UUTEEN AIKAAN PUTIKKO RAKENTUU SAHAN JA ASEMAN KYLKEEN KEHITYS VIIME SOTIEN JÄLKEEN KARTTOJA PUTIKON KULTTUURIYMPÄRISTÖSTÄ ARVIOINTI HERKKYYSANALYYSI SUOSITUKSET SUUNNITTELULLE OSA-ALUEKUVAUKSET OSA-ALUE I: LIIKENNE-, TEOLLISUUS- JA RANTA-ALUEET RAUTATIEALUE SAHAN ALUE KARTUNRANTA (SIMPELEEN SATAMA) OSA-ALUE II: KYLÄKESKUSTA KYLÄRAITTI KYLÄSEPÄNTIE - LAAKSOTIE - KETOTIE OSA-ALUE III: YHTIÖN TILA YLÄTALON SEUTU TERVEYSTIEN TALOT OSA-ALUE IV: VANHAN MAANTIEN YMPÄRISTÖ VEIMAREEN (HARJOLA) MAISEMAKOHTA VANHATIEN OMAKOTIASUTUS KOULUMÄKI VANHATIEN TIENVARSIASUTUS LÄHTEET Kansikuva: Putikon asemarakennus, taustalla vanha kaupparakennus. 2

3 1 Johdanto Punkaharjun kunnan tilaama kulttuuriympäristöselvitys tehtiin Putikon kylän asemakaavan ajantasaistamisen tausta-aineistoksi. Kulttuuriympäristöselvitys on alueen tai kohteen historian, ominaisuuksien, toiminnan tai fyysisten muutosten kuvaamista ja selvittämistä maastokäynteihin, kirjallisuuteen ja arkistolähteisiin perustuen. Selvitys sisältää myös yhteenvetoja alueiden tai kohteiden arvosta. Raportin tulosten pohjalta voidaan arvioida suunnitelmien ja rakentamisen vaikutuksia Putikon kylän rakennettuun kulttuuriympäristöön, sen historiallisiin ja taajamakuvallisiin tunnuspiirteisiin ja arvoihin. Lisäksi voidaan arvioida yksittäisten rakennuskohteiden rakennushistoriallista ja maisemallista merkittävyyttä. Asemakaavasuunnittelussa selvityksen tulokset ovat sovellettavissa lähtötietona selostuksessa, kaavakartan sisällössä ja esitystavassa, kaavamääräyksissä, vaikutusten arvioinnissa ja vuoropuhelussa. Työn tilasi Punkaharjun kunta vuonna Selvityksen tutkimusosuudesta, kohteiden arvottamisesta, kaavoitukseen liittyvistä osuuksista ja karttatuotannosta vastasi FM Teija Ahola Selvitystyö Aholasta. Työ laadittiin Sulkavan Palvelut Oy:n alikonsulttina. Valmis raportti luovutettiin tammikuussa Kuva: Tarkastelualue on merkitty karttaan punaisella viivarajauksella. /Opas- ja osoitekartat Savonlinnaseutu 3

4 2 Kohdealue Itäsuomalainen tehdasyhdyskunta Putikko on pieni vientisahan vaikutuksesta muodostunut yhdyskunta Punkaharjulla, Etelä-Savon maakunnassa, Savon ja Karjalan rajamailla. Kuntaliitoksen myötä siitä tuli vuoden 1913 alussa osa Savonlinnan kaupunkia. Kylä sijaitsee Savonlinnasta Parikkalaan vievän valtatien 14 läheisyydessä, noin 42 km päässä Savonlinnasta ja 6 km päässä Punkaharjun kirkonkylästä. Kylä on Savonlinna-Parikkala radan varressa ja rataosuuden vanhoja asemapaikkoja, mutta henkilöliikennettä ei ole ollut vuoden 1991 jälkeen. Tarkastelualueena oleva Putikon kyläalue kuuluu Kauvonniemen maarekisterikylään (404), vain pohjoisin kulma Hieta-ahon kohdalla on Punkaniemen rekisterikylän (412) puolella. Alue rajautuu lännessä Saimaan Puruveden Utrasselkään sekä rannan ja kyläasutuksen välissä kulkevaan Parikkala-Savonlinna rataan. Pohjoisessa kylätaajama päättyy korkokuvaltaan vaihtelevaan, kallioiseen metsään, ja idässä ja etelässä on vastassa maantiet, joista vanhemman varrella on tiivistäkin asutusta ja viljelyksessä olevia maatalousmaita. Merkittävä sahateollisuus päättyi 1980-luvun loppuun mennessä. Parhaimmillaan Putikossa on ollut lähes tuhat asukasta, vuonna 1960 kylätaajamassa asui 448 henkeä, nykyään kyläkeskustan asukasmäärä on noin 250. Kesäisin vapaa-ajan asukkaat nostavat Putikon alueella asukasmäärää huomattavasti. Palvelutarjonta on teollisuustyöpaikkojen menettämisen ja kylän hiljenemisen myötä merkittävästi vähentynyt. Kulttuurihistoriallinen sahakylä Putikon kylän kulttuuriympäristöarvot on tunnustettu jo ensimmäisissä seudullisissa kulttuuriympäristöselvityksissä 1970-luvulla. Museoviraston uusimmassa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen päivitysinventoinnissa (RKY 2009) todetaan seuraavaa: Putikon sahayhdyskunta on edustavimpia maassamme. Erityisesti kyläraitin varrella olevat rakennukset muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Putikon sahayhdyskunta on kasvanut Saimaaseen kuuluvan Utrasselän rannalle. Sahan ympäristöön 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella kasvaneessa taajamassa on höyrysahan ja vanhemman vesisahan paikan lisäksi säilynyt asuinrakennuksia, rautatieasema, koulu ja seuraintaloja. Etelä-Savon maakuntakaavassa on koko Putikon tehdasyhdyskunnan alue osoitettu merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Tärkeinä kulttuuriympäristön osaalueina mainitaan asema-alue, saha ja vanha asuntoalue. Putikon nk. Kolikkoinmäen alue on ollut esimerkkikohteena Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tiivistä maaseutuasumista käsittelevässä tutkimuksessa (1997), jossa tavoitteena oli määritellä ja kuvata tiiviisti rakennetun maaseutuympäristön keskeisiä ominaisuuksia sekä fyysisen rakenteen että asumisviihtyvyyden kannalta, ja edistää tiiviin rakennustavan periaatteiden soveltamista myös täydennysrakentamisen suunnitteluun. Teollisuuden jälkeen Putikossa on panostettu matkailun kehittämiseen. Sahan tilan talouskeskuksen rakennuksissa toimii maatilamatkailuyritys, jolle on myönnetty Joutsenmerkki, Pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki. Sahan maatilan vanhoissa rakennuksissa on olut matkailu- ja näyttelytoimintaa jo noin 4

5 20 vuoden ajan. Putikko kuuluu eteläsavolaisen matkailureitin Vihreän kullan kulttuuritie käyntikohteisiin. Putikon kylää käsittelevä opastaulu on vanhan rautatieaseman piha-alueella. Rautatieaseman makasiinissa järjestetään kesänäyttelyitä. Lisäksi makasiinin "Rautatiemuseonurkkauksessa" on esillä rautateiden vanhaa esineistöä ja muuta tietoa, johon vierailijat voivat tutustua. Kylälle on tehty (1997) noin 1,2 km pituinen kävelyreitti, jonka varrella sijaitsevissa opastauluissa kerrotaan kylän vanhempaa ja uudempaa historiaa. Opasteet on tarkoitus kunnostaa kevääksi Putikon kylän sahanjälkeistä elämää väritti aktiivinen, jopa kansainvälinen yhdistystoiminta. Kylälle perustettiin kylätoimikunta vuonna Saman vuoden elokuussa Putikossa järjestettiin Euroopan arkkitehtiopiskelijoiden (E.A.S.A.) tapaaminen teemalla: "Arkkitehtuuri ja luonto". Kylässä vieraili viikon ajan yli 500 arkkitehtiopiskelijaa opettajineen 24 maasta. Vuonna 1989 perustettiin Gruppo Putikko ry. muun muassa Putikon kylän vanhan omaleimaisen ilmeen säilyttämiseksi. Yhdistyksen toiminta panosti kansainvälisyyteen ja se järjesti kahteen otteeseen 1990-luvun alkupuoliskolla kylälle kansainvälisen vapaaehtoisen työleirin. Vuonna 1992 Putikko valittiin valtakunnalliseksi vuoden kyläksi. Gruppo Putikko ry:n toiminta päättyi vuonna 1999, eikä kylätoimikuntakaan ole toiminut enää 2000-luvulla. Kylällä on kuitenkin jatkunut yhteistyö julkisten liikenneyhteyksien parantamisen puolesta, etenkin VR:n suuntaan liikennepaikan uudelleen avaamiseksi. 5

6 3 Menetelmät Tehtävänä oli laatia selvitys Putikon kyläkeskustan kulttuurihistoriallisista tunnuspiirteistä ja nykytilasta sekä osoittaa historiallisia, maisemallisia ja rakennushistoriallisia arvoja omaavat alueet ja kohteet. Asetettu tavoite edellytti alueen kehitysvaiheiden ja rakennetun kulttuuriympäristön nykytilan selvittämistä. Työmenetelminä käytettiin maastokäyntejä, valokuvadokumentointia, rakennusinventointia, karttahistoriallista ja kirjallisuusselvitystä sekä haastatteluja. Rakennettujen alueiden nykytilasta kerättiin havaintoaineistoa maastokäynnein. Tarkasteltiin rakennetussa ympäristössä näkyvien eri aikavaiheiden tunnistettavuutta (säilyneisyyttä), alueellista eheyttä ja erityisiä tunnusmerkkejä, kuten arkkitehtonisia, historiallisia ja ympäristöllisiä erityispiirteitä. Alueen kehitysvaiheita selvitettiin kirjallisuudesta ja vanhoilta kartoilta. Tarkasteltavina teemoina olivat: asutushistoria eli kantatalot, kaavoitushistoria, liikenne, teollisuus sekä yhdistystoiminta. Lähdeaineistona olivat mm. teollisuusja kuntahistoriat, jotka Punkaharjulla kattavat aikakauden Kerimäen osana, sekä vanhat kartat ja rakennusvalvonnan lupa-asiakirjat. Karttahistoriallisen selvityksen ja nykyistä maankäyttöä kuvaavien tietoaineistojen avulla tehtiin kuvallisia esityksiä kyläympäristön historiallisista piirteistä, muutoksista sekä nykytilasta. Kulttuuriympäristöselvityksen maastotyöt tehtiin syksyllä Tilattu työ ei sisältänyt rakennusinventointia, minkä vuoksi haastattelut eivät kattaneet systemaattisesti kaikkien kohdekiinteistöjen omistajia, eikä kohteista tehty erillisiä inventointilomakkeita. Alueen valtakunnallisen merkittävyyden vuoksi raporttiin kirjattiin kuitenkin ylös tavallista tarkemmin haastatteluissa saatuja tietoja rakennusten käyttö- ja korjaushistoriasta, sekä myös vanhoista asukkaista ja heidän ammateistaan taustoittamaan yhdyskunnan vanhaa elinkeinorakennetta sekä Putikon rakennetun ympäristön erityisluonnetta. Haastattelutietoja saatiin kyläinformanteilta sekä niiltä omistajilta, jotka tavattiin maastopäivinä tai joihin oltiin puhelimitse yhteydessä. Rakennuksia koskevia historiatietoja kerättiin myös kirjallisuudesta, vanhoilta kartoilta sekä aikaisemmin tehdyistä selvityksistä, joiden tietoja samalla myös päivitettiin. Arvokasta tietoa alueen rakennusten historiasta saatiin erityisesti Olli Auviselta, Esteri Ikäheimoselta, Marjatta Riikoselta, Raymond Sirkiältä ja Hannu Sairaselta. Raportti sisältää johtopäätökset siitä, mitä historiallisia ja ympäristöllisiä arvoja kulttuuriympäristöt sisältävät ja mikä on arvotekijöiden tämän hetkinen tila. Tilaajalle luovutettiin raportti, joka muodostuu tekstiosiosta, valokuvista ja karttakuvaliitteistä, ja kaikki aineistot ml. laaja valokuva-aineisto levykkeellä sähköisessä muodossa tallennettuna. 6

7 4 Inventointitilanne Museoviraston päivittämä inventointi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä (RKY) valmistui vuonna Punkaharjun Putikon kylä on inventoinnissa mukana aluekohteena: Putikon sahayhdyskunta (kattaa koko tarkastelualueen) Kuva: RKY-alueen rajaus / Kartta: Museoviraston RKY-sivusto ( ) 7

8 Punkaharjun kunnan rakennusperintöä inventoitiin seutukaavaa varten ja 80-luvuilla, tietoja tarkistettiin Etelä-Savon maakuntakaavaa (YM ) varten. Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmään on viety seuraavat rakennus- ja aluekohteet: Id Kohde karttanro Ylätalo Putikon saha Putikon rautatieasema Harjola Putikon sahan konttori Putikon suojatalo Putikontie 35 (Sininen talo) Putikon tila eli vanha koulu Toivola 9 Id Alue Putikon sahayhdyskunta Taipaleen tie (vanha Viipurintie - Vanhatie) Kuva: Vanhat rakennusinventointikohteet / Kartta: Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä ( ) Nro 3 eli asema sekä nro 8 Putikon tila merkitty väärään paikkaan (numerointi viety oikeaan paikkaan) 8

9 5 Kaavat ja suojelutavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvosto on maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 22 :ään perustuen päättänyt valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Päätös on tarkistettu ja se on tullut voimaan Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Näillä alueilla alueidenkäytön on sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä. Päätös perustui maisemaaluetyöryhmän mietintöön vuodelta 1992: Osa I Maisemanhoito ja Osa II Arvokkaat maisema-alueet (AM). Tarkastelualueella ei ole valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita. Museoviraston päivittämä valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen inventointi (Rakennettu kulttuuriympäristö RKY) on valtioneuvoston päätöksellä otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta alkaen. Tarkastelualueelta on mukana seuraava aluekokonaisuus: Putikon sahayhdyskunta Maakuntakaava Etelä-Savon maakuntakaava vahvistettiin ympäristöministeriössä Vahvistamatta jääneitä alueita ei sijaitse tarkastelualueella. Maakuntakaavassa Putikon kylätaajamaa hallitsevat alueen kulttuuriympäristöarvojen sekä kylän kautta kulkevien liikenneväylien merkinnät. Kaikki keskustasta aikaisemmin inventoidut rakennusperintökohteet sisältyvät aluekokonaisuuteen, joka on osoitettu maakuntakaavassa merkinnällä mav 552 eli kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittävä aluekokonaisuus: Putikon taajaman vanhat osat Aluevarauksen sisältä on mainittu yksittäisinä kulttuuriympäristökohteina: Putikon rautatieasema, Ylätalo, Putikon saha, Putikontie 35 (eli Lassila) ja Harjola sekä Taipaleentie ja sillat (eli nykynimeltään Vanha Viipurintie Vanhatie). Salpalinjan eli Salpa-aseman linnoitteisiin kuuluvat puolustusvarustukset on merkitty sinisin ruuduin. Kylän halki kulkee yhdysrata Huutokoski-Parikkala (yr ) ja valtatie 14 Juva-Parikkala (vt ) eli Punkaharjuntie. Lisäksi satamaan johtaa laivaväylä ja satama on osoitettu uiton toiminta- sekä raakapuun lastauspaikaksi (ls ). Vanhatien varressa on aluevaraukset päävesi- ja runkoviemärijohtojen yhteyslinjoille. Valtatie 14 on merkitty matkailutieksi (Vihreän kullan kulttuuritie). 9

10 Merkintää liittyy kehittämissuositus: Matkailutiehen kytkeytyviä matkailupalveluja kehitetään siten, että huomioidaan maakuntakaavan kohdeluettelossa yksilöidyt valtakunnallisesti ja/tai maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristön kohteet ja alueet sekä muinaisjäännökset. Kuva: Ote Etelä-Savon maakuntakaavasta (YM ) Etelä-Savon maakuntaliitto. Kuva: Karttaote kulttuuriperintökohdekartasta, joka on voimassa olevan Etelä- Savon maakuntakaavan asiakirjoja. Valtakunnallisesti merkittävän Putikon sahayhdyskunnan aluerajauksen pohjoisreunalta löytyvät siniset viivamerkinnät 10

11 osoittavat Salpalinjan varustusrakennelmia. Varustusten tilanteesta tarkempaa tietoa vuoden 2012 arkeologisesta inventoinnista (Mikroliitti Oy). / Karttaote Etelä-Savon maakuntaliitto, kuntakohtainen kulttuuriperintökartta ( ) Putikon tilaa koskeva merkintä on virheellinen, kohde on radan pohjoispuolella. Yleis- ja asemakaavat Putikon kyläalueella ei ole oikeusvaikutteisia yleiskaavoja. Ensimmäinen koko kylätaajamaa koskeva asemakaava (Putikon rakennuskaava) vahvistettiin , suunnittelijana Kouvolan maanmittaustoimiston maanmittausinsinööri Aaro Eerolainen. Asemakaava käsitti korttelit 1-22, 23-31, sekä erikoisalueita kuten liikennealueet (LR, LP). Kuva: Vuonna 1967 vahvistettu Putikon ensimmäinen asemakaava (pienennös). Ensimmäinen kaavamuutos koski sahalle vievän tien ja radan risteysaluetta korttelissa 24. Muutos vahvistettiin Seuraava Putikon rakennuskaavan muutos ja laajennus vahvistettiin (suunnittelijana Tuomas Kettunen). Vuonna 1993 tehty kaavamuutos koski kaavateiden nimimuutoksia. Kaavoissa varatut uudet teollisuusalueet ovat jääneet toteuttamatta, mutta kaikilla uusilla pientaloalueilla on tontteja otettu käyttöön, joskin yksikään lenkkikatu- tai kampakatukortteli ei ole kokonaan toteutunut. Kylän vanhimmat 11

12 asuntoalueet ovat suurelta osalta ennallaan. Eli kaava, jossa lähtökohtana ei ollut kylän ominaisluonteen vaaliminen, on tältä osin jäänyt suunnitelmaksi ja 80-lukujen omakotiasutuksen lisäksi ovat pienipiirteisen kylän luonnetta muuttaneet liikenneverkon uudistustyöt. Jo 1960-luvun kaavassa osoitettu varaus uudelle tielle sahan ja valtatien välille on rakennettu kylän eteläpuolelle rinnemetsikköön. Lisäksi vanha kyläraitti asemalle on levennetty 12-metriseksi ja asfaltoitiin kyläläisten vastustuksesta huolimatta 1990-luvun alussa. Kuva: Ote vuoden 1967 asemakaavasta. Suunnitelmassa vanhan rakennuskannan odotettiin väistyvän, ja esimerkiksi sahan konttori- ja kauppatalo on jäänyt etupihaksi merkitylle alueelle tiealueen ja uuden rakennusalan väliin. Teollisuuden raskasliikennettä varten tehty leveä tie tuli rakennetuksi kuvassa näkyviltä kohdin vanhan kapean ja mutkittelevan tieuran kohdille. Kaavan pohjakartalta voi paikantaa tien alta puretuksi tulleet kaksi sahan työväen asuinrakennusta. Sahalta asemalle vievää vanhaa kylätietä perusparannettiin, mutta ei aivan kaavassa varattuihin mittoihin. Vuoden 1986 asemakaavassa osoitettiin sr merkinnällä historiallisesti ja ympäristökuvan säilymisen kannalta tärkeiden rakennusten rakennusalat. Asemakaavamerkintä sisältää seuraavat määräykset: Rakennusalalla olevaa rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen historiallisesti arvokas ja ympäristökuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Korjaus- ja muutostöiden yhteydessä on pyrittävä korjaamaan mahdollisesti aikaisemmin suoritetut suojelutavoitteiden vastaiset toimenpiteet. Rakennuksen ullakolle saa sijoittaa kerrosluvun ja rakennusoikeuden estämättä rakennuksen käyttötarkoitukseen liittyviä tiloja. Kaavan aluemerkintä s osoittaa suojeltavan alueen. Kaavamerkinnän määräys on seuraavanlainen: Alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka muuttavat tai vaarantavat nykyisen ympäristön säilymistä. 12

13 Asemakaavoissa suojeltaviksi kohteiksi (20) ja alueiksi (2) on osoitettu: Nimi Rno Kaavamerkintä Vanhakartano 5:89 sr Ylätalo, päärakennus 5:72 sr Ylätalo, piharakennus 5:72 sr Ylätalo, karjarakennus 5:72 sr Ylätalo, ent. meijerirakennus 5:72 sr Metsäpelto, asuinrakennus 5:70 sr Terveystalo 5:24 sr Terveystie, asuintalo 5:54 sr Terveystie, asuintalo 5:80 sr Terveystie, asuintalo 5:79 sr Petäjikkö, asuinrakennus 5:55 sr Kauppapiha, päärakennus 5:88 sr Kauppapiha, asuinrakennus 5:88 sr Kauppapiha, ulkorakennus 5:88 sr Nasaret, asuinrakennus 6:136 sr Kiviharju, asuinrakennus 6:70 sr Brunola, aseman piha-alue 6:70 s Brunola, asemarakennus 6:149 sr Brunola, makasiini 6:149 sr Suoja 6:34 sr Harjola, pihapiiri 6:108 s Harjola, päärakennus 6:108 sr Vuonna 1994 valmistui Putikon kylälle toivottua rakennuskaavan muutosta varten YVA-selvitys eli ympäristövaikutusten arviointiselvitys, laatijoina arkkitehti Hannu Nieminen ja arkkitehti Frèdèric Bonnet. Kaavamuutosta olivat anoneet Putikon maanomistajat. Työn valvontaryhmään kuuluivat ylitarkastaja Liisa Tarjanne ympäristöministeriöstä, ylitarkastaja Marja-Liisa Kalliokoski ympäristöministeriöstä ja ylitarkastaja Leena Lusa Mikkelin lääninhallituksesta. Putikkoa koskeva YVA oli pilottityö, jolla oli tarkoitus selvittää tarvitaanko pienen kyläyhteisön kaavoituksessa ympäristövaikutusten arviointia, mitkä ovat tärkeimmät ympäristötekijät pienessä mittakaavassa, miten sosiaaliset, kulttuurija muut vaikutukset selvitetään ja miten ne voidaan kaavassa tai kaavamuutoksessa ottaa huomioon. YVA-selvitykseen sisältyvän analyysin kyläkeskustasta ja suunnitelmat Putikon kehittämiseksi laati ranskalainen arkkitehti Frèdèric Bonnet, joka oli tutustunut kylään 1980-luvun lopulla Putikossa järjestetyillä kansainvälisten arkkitehtiopiskelijoiden työleireillä. Vuonna 1992 valmistui hänen arkkitehtuurin diplomityönsä nimellä Putikko Pariisi. YVA-selvitykseen sisältyvät luonnokset kyläkeskustan tiivistämiseksi vanhan kylämiljöön ehdoilla antavat edelleen hyviä ideoita asemakaavalliseen tarkasteluun. 13

14 Kuva: Kartta Putikon kehittämisen pääsuunnista ja pisteistä. Laatinut arkkitehti F. Bonnet. Putikon YVA-selvitys, 1992 Erityislait ja Rautatiesopimus 1998 Tarkastelualueella ei ole rakennussuojelulailla (1985/60) suojeltuja kohteita eikä rakennuksia, jotka olisi suojeltu lailla rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010). Alueella ei myöskään ole kirkkolain (1054/1993) nojalla suojeltavia kirkollisia rakennuksia. 14

15 Alueelta ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä (muinaisjäännösrekisteri ) esihistorialliselta ajalta, mutta sen sijaan kylän mäkialueilla on historiallisen ajan muinaisjäännöksiksi luokiteltuja toisen maailmansodan aikaisia Salpalinjaan kuuluvia varustuksia. Näistä arkeologisista kohteista on tehty oma selvityksensä vuoden 2012 lopulla (Mikroliitto Oy / Antti Bilund) Ympäristöministeriö, Museovirasto, Ratahallintokeskus, Valtion kiinteistölaitos, VR-yhtymä Oy ja Metsäntutkimuslaitos ovat tehneet sopimuksen menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Sopimus käsittää 115 kohdetta, joissa on 872 rakennusta 85 kunnassa. Punkaharjulta sopimukseen sisältyvät seuraavat kohteet: Id Nimi Rno Putikon rautatieasema Punkaharjun rautatieasema-alue Tuunaansalmen ratavartijan pihapiiri Putikon sopimuskohteeseen kuuluvat rakennukset: Asemarakennus Rautatiesopimus 1998 (Hyväksytty) Talousrakennus Rautatiesopimus 1998 (Hyväksytty) Tavaramakasiini Rautatiesopimus 1998 (Hyväksytty) Yleisökäymälä Rautatiesopimus 1998 (Ei määritelty) Kuva: Putikon rautatieaseman rakennukset / Kartta: Kulttuuriympäristö rekisteriportaali, Museovirasto 15

16 6 Putikon historiaa Seuraavaksi käydään läpi Putikon alueen asutuksen ja rakentamisen historiaa. Lähteinä on käytetty vanhoja karttoja, valokuvia, lähdekirjallisuutta ja rekisteritietoja. Ne kulttuuriympäristön elementit, joiden nykytilaa ja arvoa käsitellään tarkemmin luvuissa 9-12, on luetteloitu kunkin tarkastelujakson alkuun. Kohdealueena oleva Punkaharjun Putikon kylä kuuluu suurimmaksi osaksi Kauvonniemen rekisterikylään (404). Tarkastelualueen pohjoisin kulma Hietaahon kohdalla kuuluu Punkaniemen rekisterikylään (412). Punkaharjun seurakunta itsenäistyi Kerimäestä vuonna 1922 ja aloitti toimintansa Vuoden 2013 alussa Punkaharju liittyi Savonlinnan kaupunkiin. Utrasveden Putikonlahden pohjukassa sijaitseva kyläalue on kokenut kaksi merkittävää, edelleen todennettavissa olevaa muodonmuutosta. Ensimmäinen tapahtui 1890-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun höyrysahan ja Savonlinna- Elisenvaara radan asemapaikan perustaminen harvaan asuttuun maalaiskylään synnytti lyhyellä ajalla myös tiiviin kyläasutuksen palveluineen. Höyrysahaa edeltäneen vesisahan toiminta ei ollut muuttanut merkittävämmin alueen asutusrakennetta tai maisemia ja 1800-luvuilla. Toinen muodonmuutos on edelleen käynnissä luvun lopulla alkanut teollisuuden, työpaikkojen ja palvelujen häviäminen sekä asukasmäärän lasku näkyy kylän toiminnallisella puolella ja samalla kyläkuvassa. Muutokset fyysisessä ympäristössä ovat olleet lähinnä yleisilmeen heikentymistä, joka johtuu hiljentyneestä teollisuusalueesta, asutukseen liittyneiden puutarhojen ja viljelyspalstojen umpeenkasvusta sekä rakennusten käyttötarkoitusmuutoksista ja paikoin rakennuskannan ränsistymisestä. Ennen teollisuuden loppumista laaditut maankäyttösuunnitelmat uusista teollisuusalueista tai asuntoalueiden tehokkaammasta rakentamisesta eivät ole toteutuneet. Liikenneverkkomuutoksilla on ollut vaikutusta perinteiseen kyläkuvaan, mutta kaiken kaikkiaan kyläkeskusta on säilyttänyt hyvin alkuperäisen kylärakenteensa sekä eri osa-alueiden tunnusmerkit. Kylä jakautuu asemanseutuun ja asemalle vievään liike-elämää keskittäneeseen raittiin, sen ja sivuteiden varsilta löytyvään vanhaan kyläasutukseen, rannan teollisuusalueeseen, sahan yhtiön rakennustoiminnan leimaamiin kyläalueisiin sekä jälleenrakennuskauden nauhamaisesti teitä reunustaviin asumusryhmiin. Uudet omakotialueet jäävät ydinalueen reunamille metsänympäristöön. 6.1 Rajaseudun vaiheita Putikon vanha vesisahan paikka Vanha Savon ja Karjalan välinen maantie Asutuksen puolipysyvä luonne, uudisasutus ja sotien aiheuttama autioituminen luonnehtivat rajaseutuun kuuluvan Kauvonniemen varhaista asutushistoriaa. Utrasveden itärannalla sijaitseva kylä kuului alueeseen, joka Täyssinän rauhassa 1595 liitettiin Ruotsin valta-alueisiin. Rajamaa sai vähitellen uusia asukkaita savolaisista, jotka olivat jo pitkään riidelleet alueen eränautinnoista Käkisalmen karjalaisten kanssa; asutustoiminta oli turvallisuus- ja veropoliittinen toimi, jolla oli kruunun hyväksyntä luvulle ennen maantarkastusta kylällä oli kolme maakirjataloa, mutta vuosisadan loppupuolella kylä menetti kaikki entiset asukkaansa ja maat siirtyivät Moiniemessä säteriään pitävän everstiluutnantti von Burghausenin omistukseen; von Burghausenin lahjoitusmaakausi päättyi

17 Turun rauhassa 1743 Kauvonniemi muun kaakkoisen Suomen mukana, josta myöhemmin käytetään nimitystä Vanha Suomi, siirtyi venäläisille. Ruotsin menetettyä koko Suomen Venäjälle vuonna 1809 järjestettiin alueen hallinto autonomian pohjalle, ja vuonna 1812 yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan myös Vanha Suomi. Ensimmäinen vesisaha perustettiin 1770-luvulla Putikonjoen varteen ja luvulla sahan yhteyteen oli henkikirjattu 15 henkeä. Isossajaossa, 1800-luvun alkupuolella, Kauvonniemen silloinen maakirjatalo jaettiin neljäksi kantataloksi (mm. Ollila nro 4). Kylään liitettiin myös maita Pitkälästä ja Kulennoisesta, ja näille maille, jotka olivat olleet pääkyliensä takamaita, muodostettiin viisi kantataloa, mm. kohdealueella Putikossa sijaitsevat Putikko nro 5 ja Putkola nro 6. Kaiken kaikkiaan Kauvonniemi sai isossajaossa 10 kantataloa. Putikonlahti on sijainnut vanhojen Savon ja Karjalan välillä kulkeneiden reittien varrella. Vesistöt muodostivat pitkään ensisijaiset kulkuväylät valtakunnan itäisellä kulmalla. Talvisin käytettiin jääteitä, ja mm. yksi Savon ja Karjalan välinen reitti suuntautui etelästä Putikonlahden yli Punkaharjun kautta Savonlinnaan luvulla maareitit olivat kapeita kulku-uria, joita pitkin pystyi kulkemaan jalkaisin, ratsain tai purilailla. Esimerkiksi Savonlinnasta Punkaharjun kautta oli huono kulku-ura Käkisalmeen ja Viipuriin. Ensimmäinen yleinen maantie Olavinlinnan ja Viipurin linnan välillä kulki Puumalan ja Sulkavan kautta, tie toimi myös ensimmäisenä postireittinä. Savonlinnan seudun kuuluessa Viipurin lääniin, ja etenkin sen jälkeen kun alue jäi vuonna 1743 Venäjän puolelle, oli Kerimäen seudulla käytössä Karjalan kauppatie, joka mutkitteli Punkaharjun ja Kauvonniemen (Putikon) kautta ja kiersi sen jälkeen vielä Parikkalan Kirjavalan kautta Tyrjän kylälle, jossa tie yhtyi Käkisalmi-Sortavala -tiehen. Kuva: Punkaharjun seutu on kuulunut Viipurin lääniin luvun alkupuolelta peräisin olevassa kartassa näkyy vanha yleinen maantie, joka mutkitteli Savosta Karjalaan Kauvonniemen (Putikon) kautta. Näihin aikoihin tie on toiminut myös postireittinä. /Viipurin läänin kartta, 1800-luvun alkupuoli. Jyväskylän yliopisto Vanhat kartat sivusto. 17

18 Kasvava Pietarin kaupunki lisäsi 1700-luvulla taloudellista toimintaansa Venäjän puoleisella Saimaan alueella. Näihin aikoihin sahateollisuutta ei Venäjällä vielä tiukasti valvottu vaan pikemminkin toimialan annettiin kehittyä vapaasti ja sitä pyrittiin edistämään. Putikko oli yksi niistä kymmenistä sahalaitoksista, jotka perustettiin Vanhaan Suomeen kyseisenä vuosisatana. Perustamisajankohdasta ei ole varmaa tietoa, mutta joka tapauksessa saha oli olemassa vuonna 1779 (verotarkistuspöytäkirja). Putikon sahan toiminta keskeytyi, kun vuonna 1798 julkaistun määräyksen myötä kaikkien Vanhan Suomen sahojen oli lopetettava toimintansa. Ennen sahan uudelleen käynnistämistä ehti Venäjä vallata Ruotsilta koko Suomen. Näihin aikoihin oli Putikon tila sahoineen siirtynyt viipurilaisen kauppiaan G. J. Heijnon ja eversti von Myllerin omistukseen. Kauppias Heinjo oli silloisen Viipurin huomattavimpia liikemiehiä. Hän sai hakemuksesta Kuopion läänin maaherralta luvan Putikon sahan toiminnan uudelleenkäynnistämiseen vuonna Kuva: Putikonlahden kautta kulki talvitie. / Viipurin läänin kartta. Von Knorringin Vanha Suomi Yksinäistaloasutusta Putikon ja Putkolan kantatalojen paikat ja vanhat kotipellot Putkolan kantatalon ja lahden rannalla sijainneen torpan välinen tie (nykyään kylän pääraittina) Vesisahan toiminta ei vielä 1800-luvun alkupuolella merkittävästi vaikuttanut Kauvonniemen kylän asutusrakenteeseen. Alueella oli harvakseltaan maataloja ja asutus keskittyi vanhan maantien tuntumaan. Isojako, jolla pyrittiin yhdistämään talojen maat jälleen suuremmiksi kokonaisuuksiksi, toimitettiin Kauvonniemen kylässä ajalla Tarkastelualueelle on kolmen kantatalon maita. Kantatalon nro 4 maa-alue oli tarkastelualueen osalta asumaton isojaon aikaan. Vanha asutus (Ollila) sijaitsi pohjoisempana. Isossajaossa 1842 kantatalo halottiin 18

19 kolmeen osaan. Tuolloin perustetusta Läävämäen tilan maista erotettiin luvun alkupuolella monet Kolikkoinmäeksi kutsutun alueen palstoista. Vanhan jakotoimituksen vaikutus näkyy edelleen kylärakenteessa, sillä Kyläsepäntie on rakennettu yhdelle Ollilan osatalojen (4:2 ja 4:3 Läävä) rajalinjoista. Pitkälän kylästä Kauvonniemeen liitetty Pitkälä nro 2 sai isossajaossa maakirjanumeron 5 (Putikko). Isojakokartoissa talolla oli jo asuttu tonttimaa ja peltomaita nykyisen Vanhakartano -nimisen kiinteistön kohdalla sekä jo jakotoimituksen aikaan toimineen vesisahan ympäristössä (Ylätalon luoteispuolella) luvun aikana Putikon tilan ja sahan omistajina olivat sahankirjuri David Mölsä, savonlinnalainen kauppaneuvos Johan Kolis, viipurilainen puutavaraliike Rundgren & Söderman ja viipurilainen konsuli Pehr Gustaf Axel Hagman. Asutusta ja viljelymaata oli myös Pitkälä nro 1:n maista muodostetulla Kauvonniemi nro 6:n mailla (Putkola), sittemmin Harjolana tunnetun tilakeskuksen kohdalla. Tilalla oli myös torppia. Niistä yksi pienine peltotilkkuineen sijaitsi Putikonlahden rannalla, suunnilleen aseman ja osuuskaupan välillä. Torpan ja tilan välillä kulki tilustie, josta myöhemmin muodostui kylälle pääraitti luvun alkuvuosina alkoi pienten palstojen erottaminen teollisuustyöväestölle. Putkolan torppa Putkola (Harjola) Kuva: Kauvonniemi nro 6 (Putkola, myöh. Harjola) isojakokartta, , / Maanmittauslaitos 19

20 Vanha maantie Parikkalan Kirjavalan kautta Karjalaan, Käkisalmen- Sortavalan tielle. Vesisaha Putikko (vanha tilakeskus) ja vanha maantie Viipuriin. Kuva: Kauvonniemi nro 5 (Putikko) isojakokartta, , Karttaan on myöhemmin lisätty suunnitellun radan vaatima maa-alue. / Maanmittauslaitos Kuva: Kauvonniemi nro 4 isojakokartta, , / Kansallisarkisto. Talon itäreunalla kulkevan tien toisella puolen oli Punkaniemen kylän talon nro 2 maata, ja tarkastelualueelle jäävä Hieta-ahon paikka on asutettu nähtävästi 1900-luvun alussa. 20