SELOSTUS KORPPISJARVF ALUEELLA SUORITETUIST A MALMITUTKIMUKSIST.A

Transkriptio

1 M 19/3314/-78/1/1 0 Keitele, Korppisjärv i Jarmo Nikande r SELOSTUS KORPPISJARVF ALUEELLA SUORITETUIST A MALMITUTKIMUKSIST.A

2 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Korppisjärven alueen intensiiviset malmitutkimukse t aloitettiin geologi A. Laitakarin johdolla kesäll ä 1962, liite 1. Sysäyksen töiden aloittamiselle anto i Toivo Tossavaisen lokakuussa 1961 Korppisjärven j a Sulkavanjärven puolivälistä laskuojasta löytämä kompakt i sinkki-rikkimalmilohkare, K 3873, liitteet 2 ja 3. Lohkareesta saatiin analyysitulos Zn 17,05%, S 37.9%, Ag 4 g/tn. Vuosina varsinaisella Korpisjärven alueell a ja laajalti sen ympäristössä suoritettiin lohkareetsintää, kallioperäkartoitusta, geokemiallisia- j a geofysikaalisia tutkimuksia sekä moreenin suuntaus - laskuja. Lisäksi tutkimusalueella tehtiin syväkairausta, M 19/52/3312/62/R 3-6/Kei, M 19/52/3314/62/R 2/Plv, M 19/52/3312/64/R 7-25, 120,121/Kei, M 19/52/3312/64/R 11/Pds, M 19/52/3312/65/R 26/Kei, M 19/52/3312/67/R 27/Kei, M 19/52/3312/68/R12-14/Pds, M 19/52/3312/68/R28-32, 36-40/Kei, M 19/52/3314/68/R 33-35/Kei, M 19/52/3314/68/R /Plv, M 19/52/3312/69/R 41-52/Kei. Kangasjärven malmialueelle kairattiin 1977 kolme uutt a reikää, M 19/52/3312/77/R , ja seuraavana vuonn a yksi reikä M 19/52/3312/78/R 307. Kairauksissa ei kuitenkaan tavattu malmin mandollisia jatkeita. Lohkare-etsinnöissä löydettiin kymmeniä sinkkivälkepitoi - sia lohkaretta, M 17/Kei-69/1, liitteet 2 ja 3, mutta e i yhtään samantyyppistä kuin K J.Siivola on osoittanut helmikuussa 1969 ja maaliskuuss a 1973 suorittamillaan RTG-mikroanalysaattoritutkimuksillaan, ettei lohkaretta K 3873 ja paljastumaa MP-38-MH-64, Kangas - järven malmin puhkeama, voida erottaa toisistaan. Makroskooppisesti ja mikroskooppisestikin ne ovat identtisiä.

3 2 K 3873 :n 1ähtöpäikka saatiin siten selvitetyksi, mutt a muiden sinkkivälkepitoisten lohkareiden lähtökohta jä i selvittämättä. Lohkareiden luoteiseksi takarajaksi saatiin kuitenkin linja Alimmainen Lahnasjärvi - Miilukangas. Alimmainen Lahnasjärvi on soistunut järvikuivio. Kallioperäkartoituksen yhteydessä löydettiin yksi kvartsimaasälpägneissipaljastuma, P 135-JW-62, jossa on kapeit a sinkkivälkeraitoja hyvin harvakseltaan liuskeisuude n suunnassa, liite 2. Analyysin mukaan Zn-pitoisuus o n 1.91%, mutta tosiasiassa koko paljastuman Zn-pitoisuu s on mitätön. Muita kiisuuntuneita paljastumia ei Korppisjärven alueelta tavattu. K.Kauranteen ja A.Nurmen johdolla alueella tehtiin geokemiallista tutkimusta pintamoreenista. Sinkin tai kupari n osalta ei saatu esille anomalisia alueita, ainoastaa n joitakin yksittäisiä pisteitä. Geofysikaalisissa maastomittauksissa tehtiin Korppise n alueelta sähköinen, magneettinen ja gravimetrinen tutkimus. Merkittäviä anomalioita ei saatu esille. Sähkbisenä mittaustapana oli slingram-menetelmä 40 m kelavälillä. Täll ä ei ollut alueella riittävää syvyysulottuvuutta. Geofysikaalisten mittaustulosten perusteella Korppisjärven alueelle kairattiin vuonna 1962 yksi reikä, R 2 Kei, karttalehdelle A. Reikä lävisti biotiitti-sarvivälkegneissiä, jossa on ruhjeisissa osissa grafiittia. Vuonna 1968 kairattiin kolme reikää R Kei. R 33 Ke i on kairattu lähes kerroksellisuuden suuntaan, eikä s e selvitä sähköistä anomaliaa. R 34 ja 35 Kei on myöski n kairattu kerroksellisuuden kaateen suuntaan. Näiss ä rei'issä on valtakivilajina kvartsi-maasälpägneissi, jossa on satunnaisesti kohtalainen rikkikiisu-magneettikiisupirote.

4 TUTKIMUKSET KARTTALENDILLÄ ja 0 3 Korppisjärven alueen lukuisat seivittämättömät sinkkivälkepitoiset lohkareet aiheuttivat tutkimusten uudelleen aloittamisen kesällä 1977 geologi E.Ekdahlin johdolla. Keväällä 1978 mukaan tuli geologi J.Nikander. Lohkareiden tarkastelu a Lohkareita on ryhmitelty ja korreloitu Korppisjärve n alueen kalliopaljastumiin normaalilla ohuthietutkimuksell a ja Kari Kinnusen tekemällä kvartsin deformaatiokuvatutkimuksella, M 19/3314/78/6/10. Kaikki Korppisjärven alueen sinkkivälkepitoiset lohkaree t ovat eriasteisesti ruhjoutuneita, uudelleen kiteytyneit ä ja graniittiutuneita happamia gneissejä, joista on käytett y nimityksiä kvartsi-maasälpäliuske, kvartsi-maasälpäkivi, arkosiitti ja pegmatiitti. Näiden muuttuneina variaattein a on tavattu serisiittikvartsiittia, sillimaniittigneissi ä ja kordieriitti-sillimaniittigneissiä. Tällä hetkell ä kiviä pidetään synnyltään vulkaanisina, liitteet 3 ja 8. Tyypillistä lohka :reille on, että malmimineraaleina ova t vain sinkkivälke ja rikkikiisu. Satunnaisesti niissä o n kuparikiisua, magneettikiisua, magnetiittia tai lyijy - hohdetta. Sinkkivälke esiintyy yhdessä rikkikiisun kanss a ruhjeraoissa raitoina ja ryppäinä. Kiisupitoisen osan levey s vaihtelee muutamasta millistä pariinkymmeneen senttiin. Lohkareiden sinkkipitoisuus vaihtelee analyysien mukaa n välillä 0-17%. Parhaidenkaan lohkareiden keskipitoisuu s tuskin kuitenkaan ylittää 4 Sinkkipitoisten lohkareide n kuparipitoisuus on mitätön. Kobolttia niissä ei ole, eik ä lyijyäkään kahta lohkaretta lukuunottamatta, joissa sit ä on vähän. Yhdessä lohkareessa on kultaa 6,6 g/tn j a hopeaa 13 g/tn.

5 4 Tutkimusten tuloksena voidaan todeta, että lohkareet L 31 - ja L 34-JV-62 eivät ole rinnastettavissa muihin aluee n lohkareisiin eikä kalliopaljastumiin. Lohkare K 3873 o n peräisin Kangasjärven malmista. Muut alueen sinkkivälkepitoiset happamat gneissilohkareet ovat korreloitaviss a paikallisiin kalliopaljastumiin. Kallioperäkartoitu s Vuosien ja 1977 kartoitusten perusteella tunnettiin alueen kivilajit pääpiirteissään ja tiedettiin, ett ä kalliopaljastumia on hyvin vähän. Kivilajien alkuperä n ja stratigrafisen järjestyksen selvittämiseksi kartoitus - töitä tehtiin kesällä 1978 karttalehdellä B., A, B, C ja D yhteensä noin 81 km 2 alueella, liite 1. Kartoituksen laajentamiseen pohjoiseen ja koillisee n karttalehdelle vaikutti myös se, että Kaijan - saaresta Väärälänniemen kautta etelään kulkevassa emäksisten vulkaniittien vyöhykkeessä on tavattu heikkoa kupari - pitoisuutta. Tätä kirjoitettaessa kartotusmateri.aalin käsittely o n vielä kesken. Kenttätyöt osoittivat, että Koivujärven alueella hyvin säilyneet vulkaniitit jatkuvat Väärälänniemen eteläpuolell e ja ulottuvat Lantereennevan kautta aina Korppisjärven alueelle, liite 4. Vulkaniittijakso rajoittuu karttalehden B eteläosassa lännessä ja lehden 03 A pohjoisosassa lännessä ja etelä - osassa pohjoisessa suonikkaan kiillegneissin reunustamaa n porf_yyrigraniittiin. Idässä vulkaniittijaksoa rajoitta a lehdellä 03 D granodioriitti ja lehdellä 03 C suonika s kiillegneissi. Karttalehdellä B jaksoa rajoitta a niin idässä kuin lännessäkin granodioriitti.

6 5 Karttalehden B NE-osan, Väärälänniemen, stratigrafi a on 3. Nikanderin pro-gradu-työn mukaan seuraav a Emäksinen agglomeraatt i Emäksinen tuffiitti ja emäksinen laav a Hapan tuffiitt i Emäksinen tuffiitt i Kars i Leptiitt i Pohja Kiillegneiss i Etelään, kohti Korppisjärven aluetta, paljastumat loppuva t lähes kokonaan Lantereennevan laidassa, joten kivilajiyksikköjen jatkuva seuraaminen paljastumien puitteissa on mandotonta. Geofysikaalisten karttojen ja makroskooppisten paljastumahavaintojen perusteella Korppisjärven alueen hapa n tuffiitti on rinnastettavissa Väärälänniemen ylempää n happamaan tuffiittiin ja tämän yläpuolinen emäksinen tuffiitti on rinnastettavissa Korppisjärven alueen happama n tuffiitin itäpuoliseen emäksiseen tuffiittiin. Korppisjärve n alueella kivilajit ovat kuitenkin paikoin voimakkaastiki n tektonisoituneita ja osin graniittiutuneita. Korppisjärven alueen heikon paljastuneisuuden vuoksi kivilajirajojen määrittäminen on jäänyt paljolti geofysikaalisten karttojen varaan. Niiden ja ympäristön kartoitushavaintojen mukaan Alimmaisen Lahnasjärven itäpuolella on alue, jossa kohtaavat kulultaan NW-SE- ja NE-SW-suuntaiset kivilajivyöhykkeet. Tämän "risteysalueen" geologinen merkity s kaipaa vielä lisäselvityksiä. Kartoitustöissä ei löydetty uusia kiisuuntuneita paljastumia. Sensijaan löydettiin neljä uutta malmilohkaretta, liite 5. Karttalehdeltä A, noin 400 m Lutavuorelt a suuntaan NNW, löydettiin kaksi sinkkivälkepitoista kvartsimaasälpäkivilohkaretta, jotka ovat maki-oskooppisesti aivan

7 6 erityyppisiä kuin Korppisjärven alueen sinkkivälkepitoiset lohkareet. Karttalehdeltä D löydettiin kaks i kuparikiisupitoista emäksistä tuffiittilohkaretta, liite 5. Näiden lohkareiden lähtöpaikan selvittämistä tullaan jatkamaan ensi vuonna, Geofysikaaliset mittaukse t Keväällä ja alkukesästä 1978 mitattiin Korppisjärve n alueen sähköisiä ja magneettisia ominaisuuksia. Sähköiset mittaukset tehtiin slingram-menetelmällä taajuudella 3600 H Z ja 60 m kelavälillä. Magneettikentän mittau s tapahtui Jalander-magnetometrillä. Mittausalueen pinta - ala oli noin 10 km 2. Mittausten tuloksena saatiin esille joitakin heikkoj a ja pienialaisia sähköisiä anomalioita. Näistä mielenkiintoisin on magneettisen anomalian kohdalle sijoittuva anomaliarypäs Alimmaisella Lahnasjärvellä, sen kok o on noin 350 kertaa 650 metriä. Tämän lisäksi kartta - lehden A puolella on muutama heikko sähköine n anomalia, joita tullaan tarkistamaan pedogeokemiallisella tutkimuksella. Magneettiset anomaliat ovat niinikään heikkoja, mutt a mittaustulos on apuna määritettäessä kivilajien kulu n suuntaa. Koska alueen eri kivilajeissa on magnetiittipirotetta, niin kivilajirajat eivät tule magneettisell a kartalla luotettavasti esille. Kandesta Korppisjärven alueelle tyypillisestä sinkkivälkepitoisesta lohkareesta, L81- ja l_ 95-JW-62, määri - tettiin petrofysikaaliset vakiot Tulosten mukaan näyt - teiden edustamat kivilajit eivät aiheuta voimakkait a geofysikaalisia häiriöitä. Maastotöiden yhteydessäkää n alueelta ei ole tavattu paljastumissa tai lohkareiss a kivilajeja, jotka aiheuttaisivat voimakkaita geofysikaalisia häiriöitä.

8 7 Lokakuussa 1978 Alimmaisen Lahnasjärven maastossa tehtii n slingram-menetelmällä pienialainen korkeajaksomittaus. Käytetty jaksoluku oli H z ja kelaväli oli 60 m. Tulos vahvistaa ja tarkentaa "normaalia" slingrammittausta. Pedogeokemia1linen tutkimu s Sinkkivälkepitoisten lohkareiden luoteisen takarajan alueella, Alimmainen Lahnasjärvi-Miilukangas, tehtiin pedogeokemiallinen tutkimus syvämoreeninäytteenottona talvell a , liite 6. Suunnassa SW-NE näytteenottoalueen pituus on 2.8 km j a suunnassa NW-SE sen leveys on km. Näytteenottolinjat pyrittiin suuntaamaan kohtisuoraan kivilajien kulkua vastaan. Näytteenottoalueen SW-osassa linjavälinä ol i 100 m ja pisteväli oli 25 m. Alueen NE-osassa linjaväl i oli sama, mutta pisteväli oli 50 m. Näytteet otettiin kal - lion pinnasta pohjamoreenista. Moreenin lohkareisuude n vuoksi tässä ei aina onnistuttu ja näyte otettiin ylempää. Pisteväliltä otettiin näytteet koeluonteisesti 1 m syvyysvälein pinnasta lukien. Analyysituloksista huomaamme, että korkeimmat sinkkipitoisuudet ova t useimmiten pohjanäytteessä. Näytteet analysoitiin seulomatta. Näytteenottopisteitä kertyi 878 kpl. Näytteistä analysoitiin sinkki, kupari, koboltti, nikkeli ja lyijy. Näytteen - otto tapahtui Cobra-kalustolla. Tankojen paksuus oli 25 m m ja näytteenottimena oli läpivirtausterä. Muiden alkuaineiden kuin sinkin osalta ei muodostunu t anomalisia alueita. Kuparille saatiin Pitkämännikö n alueelle joitakin heikosti anomalisia pisteitä. Sinkki

9 muodostaa kaksi selvää anomalista aluetta, Alimmaine n Lahnasjärvi-Pitkämännikkö ja Alimmaisen Lahnasjärve n NE-puoleinen ns. Hirvikankaan alue, liite 6. Näide n lisäksi Pitkämänniköstä kulkee suuntaan SW ikäänkui n horisonttisidonnainen sinkkianomaliapisteiden vyöhyke. Korkein saatu sinkkipitoisuus oli 730 ppm ja seitsemässätoista pisteessä sinkkipitoisuus oli yli 200 ppm. Syksyllä 1978 aloitettiin Alimmaisen Lahnasjärven alu - eella näytteenotto tihennetyllä linja- ja pistevälillä, 50 m/10 m, liite 6. Yhtenäinen näytteenottoalue on 200 m kertaa 1000 m. Tämän ulkopuolelle on jatkettu 8 linjaa. Näytteenottopisteitä kertyy 581 kpl. Näytteenottoalu e kattaa sähköiset anomaliat, joiden NE-reunalle sijoittuvat aikaisemman moreeninäytteenoton perusteella sin - kin osalta anomaliset pisteet. Työn tarkoitus on selvit - tää sähköisten anomalioiden sinkkikriittisyys ja rajat a mandollinen sinkkipitoinen alue. Moreenitutkimu s Syyskuussa 1978 tehtiin moreenitutkimuksia traktorikaivurimontuista karttalehdillä B ja 03 A. Työstä on maaperägeologi M. Damsten laatinut raportin. Tutkimusmonttuja kaivettiin 25 kpl Pitkämännikköön j a sen W-, NW- ja N-puolisille alueille, liite 7. Tutkimuksilla pyrittiin selvittämään Korppisjärven aluee n sinkkivälkepitoisten lohkareiden kulkeutumista, syvämoreeninäytteenotossa saatuja anomalioita ja moreenistratigrafiaa sekä koetettiin saada lisähavaintoja aluee n kallioperästä. Tutkimuksissa pystyttiin erottamaan kaksi jäätikön er i virtausvaihetta edustavaa moreeniyksikköä. Vanhemman

10 9 yksikön tulosuunnaksi saatiin Nuoremma n yksikön tulosuunnaksi saatiin , Suunnat sijoittuvat tämän yksikön ala- ja keskiosiin. Juur i tässä osassa, syvyydellä dm, on Pitkämännikön alueelle runsaasti sinkkivälkepitoisia lohkareita, jotk a ovat halkaisijaltaan lähes poikkeuksetta alle 10 cm. Näistä analysoitiin 33 kpl, liite 8. Drumlinisoituneen vyöhykkeen yleissuuntaus on maasto n muotojen perusteella Montutuksella saatiin esille sinkkivälkepitoisten lohkareiden peitteinen viuhka, jonka suunta on noin Näyttää siis erittäin todennäköiseltä, että Pitkämännikän lohkareiden tulosuunta on noin 310. Kanden sinkin osalta anomalisen syvämoreenipistee n kohdalla saatiin esille kallio, M 2 ja M 4. Kummassa - kin tapauksessa kivilaji oli emäksinen tuffiitti. Kummassakaan ei ollut makroskooppisesti havaittaviss a muita malmimineraaleja kuin vähän rikkikiisua. Toisesta, M 2, tehdyn analyysin, Ra 3841/78, mukaan kivessä e i ole anomalista sinkkipitoisuutta. Lisäksi päästiin kallioon viidessä montussa. Näist ä neljän, M 7, 8, 10 ja 14 kivilaji oli emäksinen tuf - fiitti ja yksi, M 20, oli pegmatiittinen graniitti. Näissä ei öllut havaittavissa malmimineraaleja. Montuista analysoitiin moreeninäytteet 5 dm syvyys - välein. Analysoitu näyte oli seulottu hienofrakti o ja analysoidut alkuaineet olivat Zn, Cu, Pb, Ni j a Co. Ainoastaan sinkin osalta on havaittavissa vähäist ä anomaiisuutta sinkkivälkepitoisia lohkareita sisältäväss ä kerroksessa. Korkein sinkkipitoisuus oli 175 ppm.

11 Yhteenvet o Korppisjärven alueen sinkkivälkepitoisten lohkareide n tarkat lähtöpaikat ovat vielä selvittämättä. Kari Kinnusen kvartsin deformaatiokuva-tutkimuste n mukaan ne eivät ole ainakaan Kangasjärven malmii n liittyviä, vaan niiden lähtöpaikkaa on haettava paljastuman P 135-JW-62 kivilajin edustamasta kivilaji - seurueesta. Tämä vahvistaa kivilajien makroskooppisi a ja mikroskooppisia tutkimuksia. Tehtyjen pedogeokemiallisten ja moreenitutkimusten, sekä " lohkareviuhkojen" mukaan sinkkivälkepitoiste n lohkareiden tulosuunta on noin Geofysikaalisten, pedogeokemiallisten ja moreenitutkimusten mukaan Pitkämännikön sinkkivälkepitoisten lohkareiden lähtöpaikkaa on haettava ensisijaisesti Alimmaisen Lahnasjärven järvikuivion alueelta. Koska samantyyppisiä sinkkivälkepitoisia lohkareita o n löytynyt runsaasti myös Korppisjärven N-rannalta j a täältä n. 1 km suuntaan NNW, Kevala talon ympäristöstä, niin on ilmeistä, että Alimmaisen Lahnasjärven E-puolella on pitkä, NE-SW-suuntainen, sinkkivälkepitoine n kivilajivyöhyke. Alimmaisella Lahnasjärvellä on käynnissä pedogeokemiallinen tutkimus tihennetyllä linja- ja pistevälillä. Uusia tutkimisen arvoisia lohkareita ovat Lutavuore n NNW-puoleiset sinkkivälkepitoiset lohkareet ja kartta - lehden D SW-nurkan kuparikiisupitoiset lohkareet. Kuopio Geologi Jarmo Nikander

12 LIITTEET 1. Korppisjärven alueen sijaint i 2. Lohkarekartt a 3. Luettelo vanhoista lohkareist a 4. Kallioperäkartt a 5. Luettelo uusista lohkareist a 6. Pedogeokemiallinen kartta/sinkk i 7. Traktorikaivurimontu t 8. Luettelo monttulohkareist a 9. Käytettyjen nimirnerkkien selvennys

13 Seuraavina lueteltavia liitteitä säilytetää n Geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa. GEOFYSIKAALISET KARTA T Gravimetriset kartat 1 : M 21.1/ B Gravimetriset kartat 1 : M 21.1/ A 08, 11, 12, 13, 14, 16, 17, 18, C 23, 2 4 Magneettiset kartat 1 : M 22/ B 03 A, B, C Slingram-karta t imaginäärikomponentti 1 : M 24.11/ B 03 A, B, C, D M / B 03 A, B, D M / B reaalikomponentti 1 : M 24.11/ B 03 A, B, C, D M / B 03 A, B, D M / B

14

15

16

17

18

19

20

21

22 Liite 9 KÄYTETTYJEN NIMIMERKKIEN SELVENNYS ME Matti Huuskone n HK Heikki Karvonen JKN.... Jarmo Nikande r RCS.... Bengt Sjöblom MS Martti Saastamoinen JW Jussi Willman