GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen malmitutkimusryhma KERTOMUS KESKI-LAPIN VIHREAKIVIVYOHYKKEEN

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen malmitutkimusryhma KERTOMUS KESKI-LAPIN VIHREAKIVIVYOHYKKEEN KULTAPROJEKTIN TOIMINNASTA VUONNA 1988

2 1 YLEISTA 1.1 Henkilöstö 1.2 Tukikohdat 1.3 Esitelmät ja matkat Esitelmät Matkat Julkaisut 1.4 Vieraiden opastukset 1.5 Kokoukset 2 TEHDYT TUTKIMUKSET 2.1 Yleistä 2.2 Eteläinen alue Pikku Mustavaara Soretiavuoma - Hirvilavamaa 2.3 Pohjoinen alue Kuotko Suurikuusikko 2.4 Muut kohteet Hirvasmaa Kuoksusvaara Suasjoki Palovaara Petajaselka Nunosvaara 3 SUORITTEET 4 GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET

3 1.1 Henkilöstö Projektin organisaatio pysyi edellisvuoden mallisena. Tutkimuksista vastasivat geologit: Ilkka Harkönen ja Veikko Keinanen seka geofyysikko Eija Hyvönen. Työnjohtajana toimi Reino Huilaja. Maastotöissä olleiden tutkimustyöntekijöiden määrä on vaihdellut yleensä kahdesta ne1 j aan. Kausiapulaisina ovat ollet: LuK Kimmo Salonen LuK Seppo Suoperä B.Sc Katy Wilkinson (USA) Tukikohdat Kenttatutkimuksissa käytettiin kahta tukikohtaa. 1. Kittilän tukikohta, joka on ympärivuotisesti malmiosaston käytössä. Osoite: Valtatie 27-29, Kittilä. 2. Kiistalan tukikohta, joka vuokrattiin Esko Kurulalta ajalle Osoite: Keskikurula, Kiistala. 1.3 Esitelmät ja matkat Esitelmät "Exploration of epigenetic and paleoplacer gold in the Central Lapland Greenstone belt, Finland". Posteresitys, Bicentennial Gold 88, Melbourne, Australia , (Harkönen). "Soretiavuoman W- ja Au-tutkimuksista": Turun yliopiston geologian laitoksen 30-vuotisjuhla, Turku , (Keinanen). "Geofysiikan käyttö kultatutkimuksissa Kittilässä", Geofysiikan osaston kenttämiesten päivät, Juva (Harkönen) Matkat Tutustuminen Geological Survey of Malaysian Sarawakin aluetoimistoon Osallistuminen Bicentennial Gold 88 kongressiin Melbournessa, Australiassa Tutustuminen Norseman-Wiluna vyöhykkeen kultamalmeihin Länsi-Australiassa (~arkönen): Tutustuminen Kuusamon kultatutkimuksiin (Harkönen). Tutustuminen Kanadan kultaesiintymiin Abitibi-vihreakivivyöhykkeellä Ontarion ja Quebecin alueilla, (Keinanen)

4 1.3.3 Julkaisut -2- Harkönen, 1.(1988): Exploration of epigenetic and paleoplacer gold in the Central Lapland Greenstone Belt, Finland. Bicentennial Gold 88, Extended Abstracts, Poster Programrne, Volume 2 (comp. by Goode, A.D.T., Smyth, E.L., Birch, W.D., and Bosma, L.I.). Geological Society of Australia Abstracts Series Number 23, Harkönen, I.(1988): Kullan taloudellisesta merkityksestä, Acta Lapponica Fenniae n:o 14, Acta Lapponica Fenniae n:o 14 (1988), Kultasymposiumi , Gold Symposium , Tankavaara, Finland. Toim. Ilkka Harkönen. Keinanen, V., Johansson, P., Lehmuspelto, P.(1988): Soretiavuoman volframi- ja kultatutkimuksista. Annales Univers. Turkuensis. Ser. C. osa - Tom. 67, Turun yliopisto, Vieraiden opastukset P. Nurmi, K. Kojonen, M. Damsten ja A. Hartikainen (Ilomantsin kultatutkijat) tutustuivat projektin tutkimuksiin (Harkönen & Keinanen) R. Hugg, E. Ilvonen ja R. Anttonen Lapin Malmista käynnillä Kuotkossa (Harkönen & Keinanen) P. Hautala Outokummusta ja Lapin Malmin tutkijoita Kuotkossa (Harkönen & Keinanen) GTK:n Väli-Suomen malmiryhmän kenttämiesten tutustumiskäynti Kuotkossa (Harkönen & Keinanen) Prof. Ted Bornhorst, Michigan Technological University, vieraili Kuotkossa (Harkönen) GTK:n Väli- ja Pohjois-Suomen geokemistit vierailivat Kuotkossa (Harkönen). Lisäksi kenttäkauden aikana kävivät Kuotkossa: ylijohtaja Kauranne 2.8., tutkimusjohtaja Hyvärinen 16.8., osastonjohtaja Talvitie 29.7., yksikön päällikkö Puustinen Kokoukset Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen kultatutkijoiden kokous Vuotsossa. Kukin osallistuja piti esitelmän omista tutkimuksistaan, minkä jälkeen keskusteltiin yhteistoimintamuodoista Matti Ketola Outokummusta sekä Lapin Malmin tutkijat yhteispalaverissa Keinäsen ja Härkösen kanssa Kittilässä. Keskusteltiin kultatutkimusten tilasta ja ongelmista 1ähinnä Lapissa sekä pohdittiin menetelmätutkimuksen ja -kehittelyn yhteistyömahdollisuuksista.

5 Kuva 1. Projektin tutkimuskohteet, ympyrä = vuoden 1988 varsinainen kohde, piste = muu kohde

6 2 TEHDYT TUTKIMUKSET 2.1 Yleistä Kulunut vuosi oli projektin kolmas toimintavuosi. Asettami skirjan ( ) runkosuunni telmassa kolmannen vuoden toiminnat määritettiin: - Kohteell iset geologiset, geofysi kaal i set ja geokemi all i - set tutkimukset - Kohteell i set tunnustel ukairaukset Tutkimukset ovat edenneet suunnitelman mukaan ja kertomusvuonna päästiin selkeään kohdetyöskentelyyn. Projektin tutkimuksissa on paikallistettu yli kymmenen eri11 istä kultamineralisaatiota, joista kahdeksassa (kuva 1) tehtiin kertomusvuonna tunnustelevia syväkairauksia, kaivinkonepaljastuksia ja geokemia11 ista näytteenottoa kevyill a iskuporakoneilla. Useissa kohteissa tehtiin myös järjestelmällisiä vaskauksia, joissa asiantuntija-apuaan ovat antaneet maaperäosaston malminetsintää palveleva ryhmä, geologeina K. Nenonen ja P. Huhta sekä Katy Wilkinson. 2.2 Eteläinen alue Tutkimukset keskittyivät Pikku Mustavaaraan ja Soretiavuomaan (Hirvilavanmaa, Soretiajärven ympäristö ja Soretialehto). Li saksi Pal ovaarassa tehtiin 51 näytteen Terri -ohje1 - ma Pikku Mustavaara (kl ) Pi kku Mustavaaran ja Haarakuusenmaan väl i se1 1 e suo1 1 e tehtiin 15 reian POKA-kairaus. Tulokset antoivat lisätukea käsitykselle alueen kivilajien vul kaanis-sedimenttisestä synnystä. Kul tamalmien muodostumisel le tärkeän 1 aajami ttai - sen hydrotermisen toiminnan aiheuttama mineraalien muuttuminen näyttää kuitenkin olevan vähäistä. Fe-ki isu ja kuparikiisupitoista kvartsi-albiitti-karbonaattijuonistoa kuitenkin esiintyy. Pikku Mustavaaraan vuonna 1987 kairattujen 4 reian (R ) tulokset kertovat mineral isoi tumi - sesta, mutta ovat kuitenkin vaatimattorni a 01 1 akseen ekonomisesti tärkeitä. Kesällä 1988 jatkettiin ja levennettiin vanhaa monttua M27 molemmista päistä ja lisäksi kaivettiin 9 uutta kaivantoa (montut 28-36). LuK Seppo Suoperä ja al askal ainen B. Sc. Katy Wi 1 kinson tekivät tarkan kartoi tuksen montuista. Työn tuloksena syntyi raportti "Geology and Gold Mineralization of Pikku Mustavaara, Central Lapland, Finland". Montusta 27 saatiin vuonna m:n matkalta 10.3 ppm:n Au-pitoisuus. Suurimmat pitoisuudet esiintyvät pyriittirikkaassa cherttirnäisessä kvartsiutumassa. Detaljikartoituksessa kesällä -88 havaittiin em. kvartsiutuman vieressä, sen pohjoispuolella grafiittipitoisessa kloriittil iuskeessa kvartsi-al biitti juonia, joissa esiintyy metallista kultaa. Vyöhyke on juuri edelliskesänä analysoidun levyinen. Suurimpia kultahippuja jopa valokuvattiin.

7 Kuva 2. Cu- ja Au-pitoisuudet Pikku Mustavaaran kaivannossa M 30 Montussa M30 on grafiittipitoisessa kloriittiliuskeessa 5 m leveä tiivis kvartsiutuma, joka on CUKI-pitoisten karbonaattijuonten breksioima. Kvartsiutuma on kulta-anomaalinen. Parhaasta metristä saatiin 11.8 ppm kultapitoisuus. Kul ta-anomaal inen horisontti on 9 m:n levyinen ul ottuen kvartsiutuman eteläpuolella grafi ittipi toiseen 1 iuskeeseen (kuva 2). Kultapitoinen horisontti sijaitsee 18 m leveän Cu-As-horisontin sisällä Soretiavuoma- Hirvilavanmaa (kl ja ) Hirvilavanmaan epamagneettiseen IP-anomaliaan kairattiin kevättalvella 21 syväkairausreikää, yhteensä 1761 m (kuva 3 ja taulukko 1). Tulosten perusteell a ki i suuntuma on etel a- päästään (kairausprofiilit 1, II ja 111) pystysuora noin 50 m:n levyinen (itä-länsisuunnassa) karbonaattirikas piippu. Profiilissa IV karbonaattiutuminen on hajanaista, kunnes taas V-profiilissa yhtenäistyy ja muodostaa maljamaisen ki i suuntuman. Mineral isaatiota ympäröivät kivet ovat ultramafisia vulkaniitteja (MgO n.20%) ja ovat mineraalikoostumukseltaan ta1 kki-kloriittil iuskeita. Nämä vai hettuvat kohti karbonaattikiveä ensin karbonaattisilmäkkeisiksi talkki-kloriittiliuskeiksi, sitten hernatiitti-pyriittipirotteisiksi karbonaattijuonten breksioimiksi kloriitti-talkkiliuskeiksi vaihettuen lopulta karbonaattikiviksi.

8 Kuva 3. Hirvilavanmaan syvakairausreiat polaroituvuus kartalla Karbonaattikivissä pyriitin ja kvartsiankeriittijuonten määrä vaihtelee. Juonten määrän ollessa suurimmillaan kivi on breksiarakenteista. Parhaimmat kultapitoisuudet esiintyvät kahdessa karbonaatti-albiittikivivariaatiossa. Ensimmäinen on tiivis pyriittipiroteraitoja sisältävä karbonaatti-albiittikivi, jossa esiintyy kapeita leikkaavia ankeriittijuonia. Kultaa esiintyy sekä pyriitissa sulkeumina että hippuina juonissa (R330). Toinen tyyppi on harmaa

9 massiivinen, jonkun verran ruhjeinen karbonaatti-albiittikivi, jossa on hyvin heikko pyriittipirote ja leikkaavia kvartsijuonia (R343) (kuva 4). Detaljimittakaavassa ainoastaan kvartsijuonten maaralla on kultapitoisuutta nostava vaikutus, ei niinkään pyriitin maaralla. Rikkikiisuissa esiintyvien sulkeumien perusteella molemmat malmityypit muistuttavat toisiaan. Sulkeumia ovat kulta, Au- ja Ag-Au-telluridit, tetraedriitti, lyijyhohde, monatsiitti sekä Y-fosfaatti. Kuva 4. Au-pitoisuudet syvakairausrei'issa R343 ja R344

10 1 1 Geofysiikan mittausalue. Pedogeokemian naytteenottoalue Kuva 5. Toimenpidekartta

11 Kuva 6. Uusia Au-anomalioita polaroituvuuskartalla tummennettu alue = > 40 ppb Au rapakallios

12 Rapalcallio-moreeninäytteenottoa tehtiin Soretiavuomalle kahteen kohteeseen, Soretiajärven ympäristöön ja Soretialehtoon (kuva 5). Soretiajärven ympäristössä ei kohonneilla kultapitoisuuksilla näytä olevan korrelaatiota muiden metallien kanssa. Anomaaliset kultapisteet esiintyvät magneettisten yksiköitten reunoilla ja samaoin Ni-anomaalisten vyöhykkeiden tuntumassa, pääasiassa niiden ulkopuolella. Parhaat Te- ja Au-pitoisuudet sijaitsevat niin ikään vierekkäin. IP-polaroituvuustuloksiin verrattuna Au-pisteet sijaitsevat polaroituvien vyöhykkeiden ulkopuolella kuvastaen ilmeisesti kiisuuntumien lähitienoilla esiintyviä juonirikastumia. Pohjoisempi ns. Soretialehdon alue on erilainen. Täällä Au näyttää liittyvän kahteen IP-anomaliaan. Kohonneilla kultapitoisuuksilla on positiivinen korrelaatio Co-, As- ja Ni-pitoisuuksien kanssa(1~uva 6). Soretiavuoman pohjoisosan tutkimuksista ilmestyi LuK Seppo Suoperän pro gradu-työ "Kittilän Soretiavuoman kultapitoisten karbonaattikivien mineralogia ja muuttumisilmiöt". Katy Wilkinson USA:sta vaskasi Soretiavuoman pohjoisosassa 11 moreeninäytettä, joista yhdestä löytyi kultaa. Hirvilavanmaasta ja sen ympäristöstä hän vaskasi 6 rapakallionäytettä. Niissä ei hippuja näkynyt.

13 Hirvilavanmaan syvakairaus vuonna 1988 ~52/2734/88/ No. x-lcoord. y-koord. suunta kaltev. pit. lopetus (1'02.0 m) Hirvilavanmaahan kairattiin yhteensä v m. Taulukko 1. Hirvilavanmaan syvakairausreiat

14

15 2.3 Pohjoinen alue Pohjoisen alueen tutkimukset ovat keskittyneet Kuotkon viiteen erilliseen mineralisaatioon ja Suurikuusikon mineralisaation jatkeisiin. Petajaselan tutkimukset, vaikka kuuluvatkin pohjoisosaan, kuvataan kappaleessa muut kohteet Kuotko (kl ) Kuotkon alueelle on tehty viisi valtausta (kuva 7), joiden alueilla olevat mineralisaatiot on käsittelyn ja keskustelun helpottamiseksi nimetty. Kuotko 1 = "Kati" Kaiv.RN:O 4281/1 30 ha Kuotko 2 = "Tiira" Kaiv.RN:o 4281/2 64 ha Kuotko 3 = "Retu" Kaiv.RN:o ha Kuotko 4 = "Nimetön" Kaiv.RN:o ha Kuotlco 5 = "Viitanen" Kaiv.RN:o ha yht. 250 ha Kuotkon kultamineralisatioden syntyä kontrolloivat selvästi havaittavat suuret piirteet. Synorogeeniset, n. 1.9 b.y. ikäiset granodioriitti-intruusiot (kuva 8) ovat epäilemättä samaa alkuperää kuin alueen lukuisat happamat porfyyrijuonet, - jotka - koostuvat albiitista, kvartsista ia serisiitista. Uusien teorioiden mukaan myös lampro yyri juonet edustavat samaa lähtömagmaa kuin granodioriitit ja porfyyrit. Kuotkon alueelta on tavattu ainakin kolme erillista lamprofyyrijuonta, jotka ovat shoshoniittisia minetteja. Tosin analyysit ovat toistaiseksi vajavaisia. Granodioriittiintruusioiden välissä sijaitsee suuri hiertovyöhyke, joka ulottuu kuoren läpi ja on ollut aktiivinen monessa eri vaiheessa, viimeksi jääkauden jälkeen. Tässä paähiertovyöhykkeessä samoin kuin myös siitä vinosti ulospäin suuntautuvissa pienemmissä hiertovyöhykkeissa on tapahtunut suhteellisen laaja-alaisesti läpikotaista karbonaattiutumista. Alueen paikallistetut kultamineralisaatiot sijaitsevat näissä muuttuneissa vyöhykkeissä päahierrossa ja sen ulkopuolella. Kultamineralisaatioita on kolmea tyyppiä: 1) Albitiitteja breksioivat kvartsi-karbonaatti-rikkikiisu-arseenikiisujuonet. 2) Albitiittien ympärillä "high strain" vyöhykkeessa sijaitsevat ohuista kvartsi-karbonaatti-kiisujuonista koostuvat juonistot. 3) Erilliset kvartsi-karbonaatti+-magneettikiisu+-rikkikiisu+-arseenikiisujuonet ja -juoniparvet, joissa kiisut esiintyvät usein kompakteina ja yksittäisten juonien paksuus voi olla useita metrejä.

16 . ' C GRANODIORITE. BOSS PERVASIVE CARBONATE-SERICITE ALTERATION GOLD'MINERALIZATION GREENSCHIST/AMPHIBOLITE FACIES METAMOHIC BOUNDARY Kuva 8. Kaavamainen esitys pohjoisen alueen kultamineralisaatioita kontrolloivista suurista piirteistä Kuotko 1 "Kati" "Katimalmi" on ollut alueen pääkohde ja sinne on suunnattu melko runsaasti erilaisia toimintoja. Laajat geofysikaaliset mittaukset osoittivat mineralisaation, joka paljastettiin kaivinkoneilla. Kaivua ja maanpoistoa tehtiin vuoden aikana useaan otteeseen: V. Siitonen tuntia traktorikaivuri II tuntia II K. Vaara tuntia Lokomo 22 t Lisäksi oli käytössä V. Siitosen paineilmapesuri seka vuokrattu lietelantasailiö vedenkantoon kuljettajineen. V. Siitonen kaivoi myös maaperäosaston teettämat montut ( kuvassa 9) heinäkuussa. Montut M4 - M6 kuvassa 9, ovat malmitutkimusryhrnän kaivattamia.

17 Kuva 9. "Katiin" tehdyt syvakairausreiat ja tutkimuskaivannot polaroituvuuskartalla

18 Maaperäosasto huuhtoi kaivannoistaan n. 20 kg:n näytteet "Gold houndu spiraalirikastimella. Kuvaan 9 on merkitty kunkin montun kohdalle löydettyjen kultahippujen lukumäärä. Kuvassa 10 on esitetty hipuista laskennallisesti saadut Au-pitoisuudet, jotka ovat minimiarvoja, koska huuhdonnassa käytettiin vain alle 2 mm:n seulafraktiota. Hippukultaa löytyi paikoin runsaasti, suurimpien hippujen ollessa noin 5 mm pitkiä. Kuva 10. "Katiin" maaperäosaston kaivamista montuista laskennallisesti saatuja Au-pitoisuuksia

19 No syv* (dm) maala j i MR MR MR 1 2 MR MR MR MR MR MR MR MR KA MR MR MR SR MR hipuista laskettu (PP~) Taulukko 2. Kuotkon alueelle maaperäosaston kaivamista montuista löydettyjen hippujen määrät sekä laskennallisesti ja analyyttisesti saadut Au-pitoisuudet < 64 mikrom. analysoitu Au (PPW

20 Kuva 11. M4 ja R306 "Katissa"

21 Taulukossa 2 on esitetty montuista saadut hiput ja pitoisuudet seka samoista naytteista tehdyt Au-analyysit. Kuvassa 11 on montun M4 profiili seka uranaytteiden Au-pitoisuudet. Mukana kuvassa on myös ensimmäinen analysoitu syväkairausreikä R306, jonka Au-tulokset on saatu dokimastisella menetelmällä. "Katimalmiin" kairattiin seitsemän syväkairausreikäa (kuva 9 ja taulukko 3), joiden analysointi on kesken. Kairauksilla lavistettiin alueen tyyppimineralisaatioita useissa kohdissa ja kultapitoisuuksiakin on löytynyt, mutta spekulointi "malmien" ekonomisuudesta on liian aikaista. I Kuotko 2 Tiira" i' "~iiramalrhin" kaivettiin traktorikaivurilla kolme monttua Ml - M3, jotka muodostavat yhtenäisen ojan (kuva 12). Tässä kohteessa ei tehty vaskauksia. Kuvassa 13 on esitetty montuista M2 ja M3 otettujen uranaytteiden Au-pitoisuudet. Kuvaan on merkitty myös vuoden 87 syväkairausreika R411, jossa on kaksi yhden metrin mineralisaatiolavistysta, molemmat n. 3.5 g/t. Monttujen kallio on niin rapautunutta, ettei juonista tai kivilajivaihteluista saa kuvaa. Saatujen tulosten perusteella kohde vaatii jatkotoimenpiteitä kuten syväkairausta. Kuvassa 12 on esitetty "Katin" ulkopuolelle Kuotkon alueella maaperäosaston kaivamat tutkimusmontut hipuista laskennallisesti saatuine pitoisuustietoineen. Taulukossa 2 ovat myös analyysitiedot samoista naytteista. Kuotko 3 "Retu" "Retuun" kaivetuista montuista(on vaskaustulokset esitetty kuvassa 12 ja taulukossa 2. Mielenkiintoinen nyanssi on hippujen löytyminen myös moreenipatjojen välisestä sorakerroksesta, joka on ilmeisesti linssi. Syvakairausreiat on esitetty kuvassa 14 ja taulukossa 3. Reiissa lavistettiin yli 20 m hyvin kiisurikkaita (suurelta osin kompakteja) kvartsi-karbonaattijuonia. Sulfidit ovat pääasiassa MAGK, SKII ja ASKI, myös hieman CUKI on nakyvissa. Analysointi on kesken. Kuotko 4 "Nimetön" Kohde löydettiin vahingossa IP-laitteistoa kokeiltaessa tienvarressa. Polaroituvuus oli huomiota herättävän hyva n. 20 m:n matkalla. Maaperaosaston käytössä ollut traktorikaivuri oli paikalla, niinpä kohde paljastettiin ja rapautumasta tehtiin koevaskaukset, kuvan 12 montut 515 ja 516. Tulos oli hyva (taulukko 2) ja jo kaivuvaiheessa näkyi kivissä Au-hippuja. Laajempi IP-mittaus osoitti polaroitu- Van alueen koon ja tällä perusteella kohteeseen kairattiin kaksi syvakairausreikaa profiiliin (kuva 15). Näiden analysointi on kesken.

22

23 Kuva 13. "Tiiran" kaivantoje M2 ja M3 Au-pitoisuudet uranaytteista Kuva 14. "Retuun" tehdyt syvakairausreiat R312 - R314, pohjana on korkeataajuus-slingrammittauksen reaalikomponentti ezj

24 Kuva 15. "Nimettömän" syvakairausreiat polaroituvuuskartalla Kuotko 5 "Viitanen" "Viitasen" ympäristöstä on löytynyt lukuisia pintalohkareita, joissa on silminnäkyviä kultahippuja, rikkaimmassa, noin nyrkin kokoisessa yli 30 kpl. Maaperäosaston ryhmä kaivoi valtausalueelle montut , joiden vaskaustulokset ovat kuvassa 12 ja analyysitulokset taulukossa 2. Jo vuonna 1987 kaivettiin "Viitaseen" (silloin nimellä Pikku-Kuotko) monttu, jossa tavattiin kultapitoinen albitiitti ja leikkaava noin 5 cm:n kvartsi-karbonaatti-kiisujuoni (6.5 g/t Au nyrkkinaytteessä).

25 Rakenteellinen kuva on vielä epäselvä, joten ennen syväkairauksia täytyy kohteessa tehdä lisää paljastuksia. Jatkotutkimukset ovat valttamattömia. Iskuporaus Paahiertovyöhykkeen poikki otettiin kevyellä iskuporalla pohjanaytteet kolmelta linjalta 20 m:n pistevalilla (kuva 16). Kuva 16. Kevyt iskuporausnaytteenotto päahiertovyöhykkeen poikki

26 2.3.2 Suurikuusikko (kl ) Suurikuusikon kultamineralisaatio sijaitsee tektonisessa hiertobreksiassa homogeenisen vulkaniitin ja grafiittirikkaan fylliitin tai tuffiitin kontaktivyöhykkeessa. Breksia on voimakkaasti kvartsiutunut ja kiisuuntunut. Murskaleet ovat vulkaniittia, fylliittia ja albiittikivea. Kiisut esiintyvät pirotteena ja ovat lähes yksinomaan SKII ja ASKI. Kultapitoisuus korreloi arseenin määrän kanssa, mutta sita ei ole havaittu hieissa. Mineralisaatio on tavoitettu useassa syvakairausreiassa ja sen jatkuvuudet ovat auki kaikkiin suuntiin. Kertomusvuonna otettiin mineralisaation ja sita kontrolloivan rakenteen jatkeiden selvittämiseksi ~ohianavtteet kevyellä iskuporallä kuvien 17, 18 ja 19 osoittaklta linjoilta. Analysointi on kesken. Jatkotutkimukset lisakairauksin ovat tarpeen sillä kontrolloivalla rakeenteella on matalalento- ja maastogeofysiikan mukaan jatkuvuutta. Kuva 17. Kuvien 18 ja 19 iskuporausten sijainti

27 ralisaation jatkeilla

28 Kuotko 1 "Kati" No. R305 R306 R307 R308 R309 R310 R311 Kuotko 3 "RetuM y-koord. suunta kaltev. pit. lopetus (proj 45O 74.0 m (52.3 m) 45O 99.7 m (70.5 m) 45O 69.5 m (49.1 m) 45O m (168.4 m) 45O m (108.1 m) 45O m? (121.2 m) 45O m? (106.1 m) yht m R O m (110.9 m) R O m (97.4 m) R O 45O m? (105.4 m) yht m Kuotko 4 "Nimetön" R O m (106.6 m) R O m (106.2 m) yht m Kuotkon alueella kairattu v yhteensä m Taulukko 3. Kuotkon alueen syväkairausreiat

29 2.4 Muut kohteet Hirvasmaan alue, Rykimälehto kl Syväkairausten analyysitulokset eivat osoittaneet merkittävien Au-mineralisaatioiden olemassaoloa. Korkeimmat pitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin pohjamoreeninaytteista saadut eli n. 0.2 g/t Au. Saatujen tulosten perusteella jatkotutkimukset eivat ole aiheellisia ainakaan tassa vaiheessa. Saarijängänlehdon ( ) iskuporanaytteissä tavattiin joitakin selvasti anomaalisia kultapitoisuuksia moreenista (max. 0.2 ppm). Kohdetta on syytä tarkastella perusteellisemmin, mutta ei tassa vaiheessa. Koskenmaan ( ) iskuporauksissa ei tavattu selvasti kohonneita Au-pitoisuuksia (max. 21 ppb). Naytteenotolla yritettiin seurata aikaisemmin havaittua anomaalisen lyijyn vyöhykettä, mutta kohonneita metallipitoisuuksia tavattiin vain yhdessä pisteessa ( Pb 4032 ppm, Zn 4565 ppm), johon ei liittynyt kohonnutta kultapitoisuutta. Jatkotutkimukset eivat ole kohteessa aiheellisia Kuoksusvaaran ( ) syvakairausten analysointi on kesken Suasjoen ( ) Syvakairausten analysointi on kesken Palovaara (kl ) Terri kalustolla otettiin 51 rnoreeninäytettä. Tulokset olivat laihoja, sillä paras Au-pitoisuus on 56 ppb ja Te-pitoisuus 81 ppb Petäjäselkä (372107) Selkä-Mantypaän kairanreiasta R302 tulleissa analyysituloksissa ei ollut kultaa eikä perusmetalleja. Alueelta saadut moreenitulokset vaikuttavat heikoilta. Yhdessä pisteessa esiintyvä heikko Au-anomalia (14ppb) näyttää liittyvän 20rn leveään As-anomaliaan Nunosvaara ( ) Syvakairausten analysointi on kesken.

30 3 SUORITTEET Kertomusvuoden aikana tehtiin kultaprojektin tutkimuksissa Syvakairausta 33~/ m Geofysikaalisia maastomittauksia - magneettinen 21.8 km2 - Slingram 17.0 km2 - IP 6.0 km2 Tutkimuskaivantoja 46 kpl Iskuporanaytteenottoa 1051 pist. Rovaniemi G?i&&.$?ui-&zrL Ilkka arkönen geologi

31 GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET JOHDANTO Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeen kultaprojektin geofysikaaliset mittaukset keskittyivät kahteen tukimuskohteeseen. Mittausten tarkoituksena oli selvittää tunnettujen kultakriittisten vyöhykkeiden jatkuvuutta. Mittaustulokset on esitetty sama-arvoja harmaasävykarttoina. Mittaustuloksia on tarkasteltu lähinnä kvalitatiivisesti. Geologisiin tulkintoihin ei ole puututtu, koska niistä on saatavissa parempi selvyys geologisissa raporteissa. NILIVAARAN MITTAUSALUE Magneettiset mittaukset Mittausalue sijoittuu karttalehdille ja Mittaus tehtiin itä-länsi-suunnassa 100 metrin linjavälein ja 20 metrin pistevälein. Mitattavan alueen kokonaispinta-alaksi tuli 4.8 km2. Mittauslaitteena käytettiin totaalikenttaä mittaavaa protonimagnetometriä. Magneettinen sama-arvokartta on esitetty kuvassa 1. Kartan itäpuolella näkyvä epämagneettinen vyöhyke on mustaliuskeen aiheuttama. Alueen länsipuolella on havaittavissa eri kivilajien aiheuttama kontaktivyöhyke. Kullanetsinnän kannalta mielenkiintoisia magneettisia minimeja löytyy myös alueelta. Vuonna 1986 alueelle oli tehty 0.5 km2 IP-mittaus, jota täydennettiin kesällä km2 mittauksella. Mittauksen tarkoituksena oli etsiä uusia johtavia ja polaroituvia kohteita kultakriittiselta alueelta. Mittauslaitteena oli Scintrex IPR10. Mittaus tehtiin dipoli-dipolijärjestelmälla, jossa dipolien pituutena oli 20 m ja välimatkana 60 m. Mittaustulokset on esitetty sama-arvokarttana kuvassa 2. Mustaliuskeen aiheuttamat anomaliat näkyvät myös polaroituvuuskartalla. Mustalla nuolella on merkitty tunnetut kiisupirotteen aiheuttamat polaroituvuusmaksimit. Alueen eteläosassa oleva lähes kilometrinmittainen polaroituvuusvyöhyke vaikuttaa epäilyttävästi mustaliuskeen aiheuttamalta. Uusia mielenkiintoisia polaroituvuusmaksimeita löytyi myös alueelta. Näiden kohteiden tarkistus tapahtunee ensi kesän kuluessa.

32 KUOTKON MITTAUSALUE Magneettinen mittaus Mittausalue sijoittuu karttalehdille ja Mittaus tehtiin itä-länsi-suunnassa 50 metrin linjavälein ja 20 m pistevälein. Mittausalueen kokonaispinta-alaksi tuli 17 km2. Mittaukset tehtiin protonimagnetometrillä. Magneettinen harmaasävykartta on esitetty kuvassa 3. Slingrammittaus Edella käsitelty alue kartoitettiin myös korkeataajuusslingramilla (taajuus Hz, kelaväli 60 m). Korkea taajuus valittiin sen vuoksi, koska sähkömagneettisen matalalentokartan perusteella tiedettiin, ettei alueelta löytyisi hyvänlaatuisia johteita. Slingrammittausten reaalikomponenttikartta on esitetty kuvassa 4. Reaalikomponenttikartassa näkyy samoja geologisia rakenteita kuin magneettisessakin kartassa. Kayntivirheen aiheuttamat raidat häiritsevät kuvan ala- ja yläreunassa. Kultatukimusten kannalta mielenkiintoisin kohde sijoittuu alueen pohjoisosaan heikon johteen indikoimalle vyöhykkeelle. YHTEENVETO Edella käsitellyn alueen pohjoisosassa karttalehdellä mitattiin kaksi pientä IP-aluetta. Alueiden yhteispinta-alaksi tuli 1.7 km2. Mittauslaitteena oli Scintrex IPR10. Mittaus tehtiin dipoli-dipolijärjestelmällä (A= 20 m, n= 3). Polaroituvuuskartat on esitetty kuvissa 5 ja 6. Harmaasävykuvissa polaroituvuusvyöhykkeet tulevat hyvin esille. Viime vuoden jatkotutkimukset ovat keskittyneet lähinnä kuvan 6 alueelle. Kesän 1989 aikana on tarkoitus jatkaa IP-mittauksia siten, että näiden kahden mittauskohteen väliin jäävä alue saataisiin myös mitattua. Tällöin pystytään selvittämään tarkemmin miten löydetyt polaroituvuusvyöhykkeet jatkuvat. Mittausaineistoa on tarkasteltu lähinnä kvalitatiivisesti tulkintaohjelmien ja resurssien puutteen vuoksi. Mittauksia on käytetty geologisen näytteenoton ohjaamiseen ja siihen tarkoitukseen tulokset ovat osoittatuneet käyttökelpoisiksi.

33 Seuraavilta sivuilta löytyvät kuvat, joihin tekstissä on viitattu. Kuvien mittakaava on pienennysten vuoksi kutistunut epamäaräiseksi. Kussakin kuvassa on koordinaatisto, josta on mahdollisuus päästä selvyyteen mittakaavasta. Alkuperäiset profiili- ja sama-arvokartat löytyvät geofysiikan osastolta Rovaniemeltä. Harmaasävykarttojen alkuperäisversiot sen sijaan ovat malmiosaston hallussa.

34 Kuva 1. Nilivaaran magneettinen sama-arvokartta. Datan nollataso nt.

35 Kuva 2. Nilivaaran IP-kartta. Polaroituvuus. Nollataso 10 mv/v.

36 Kuva 3. Kuotkon alueen magneettinen harmaasävykartta.

37 Kuva 4. Kuotkon alueen slingramkartta harmaasavyesityksena. Reaalikomponentti.

38 Kuva 5. IP-kartta Kuotkon alueelta. Polaroituvuus.

39 Kuva 6. IP-kartta Kuotkon alueelta. Polaroituvuus.