Lausunto ehdotuksesta uudeksi energiatehokkuutta ja energiapalveluita koskevaksi direktiiviksi, KOM(2003) 739 lopullinen

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliitto r.y. Kauppa- ja teollisuusministeriö PL VALTIONEUVOSTO VIITE: Lausuntopyyntönne HAREnro KTM003:/2004 Lausunto ehdotuksesta uudeksi energiatehokkuutta ja energiapalveluita koskevaksi direktiiviksi, KOM(2003) 739 lopullinen Suomen luonnonsuojeluliitto tukee komission ehdotusta energiatehokkuusdirektiiviksi. Sen kautta on mahdollista toimeenpanna EU:n laajuisesti sellaisia energiansäästötoimia, joiden kansallinen toteuttaminen EU-maissa on ollut vaikeaa. Energian loppukulutus on EU:ssa 20 prosenttia suurempi kuin puhtaasti taloudellisista syistä olisi perusteltua. Suuri kulutus työllistää energiantuottajia mutta ympäristönsuojelullisesti ja kokonaistaloudellisesti väärällä tavalla. Tämä direktiivi ohjaa kehitystä monella tavalla tasapainoisempaan suuntaan. Vuonna 2001 valmistuneen ilmastostrategian tavoitteena on, että neljäsosa Suomen hiilidioksidipäästövähennystavoitteesta saadaan aikaan energian säästöllä ja energiatehokkuutta parantamalla. Kuitenkin energiankulutus Suomessa on kasvanut huomattavasti ennakoitua voimakkaammin ja ennakkotiedot vuoden 2003 tilanteesta kertovat kehityksen jatkuneen. Toistaiseksi toteutetuilla säästötoimilla ei ole saatu aikaan riittäviä vaikutuksia. Ne eivät myöskän ole täyttäneet eduskunnan ydinvoimapäätöksen yhteydessä asettamia lausumia, joissa eduskunta edellyttää, että hallitus nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman toteuttamista ja ohjaa

2 yhdyskunta- ja aluerakenteiden muotoutumista energian säästämiseksi, ryhtyy toimenpiteisiin säästöohjelmia tukevan energiansäästön yleislain säätämiseksi, ryhtyy toimenpiteisiin energian jakeluyhtiöitä koskevan palveluvelvoitteen säätämiseksi tiedottamisesta energiansäästötavoista ja uusista tekniikoista kuluttajille ja ryhtyy toimenpiteisiin energiaverotuksen kehittämiseksi energiansäästöä edistävällä tavalla. Koska kasvihuonekaasupäästöt ovat muissakin Euroopan maissa kasvaneet odotettua nopeammin, on Suomen edun mukaista vähentää niitä koko EU-aluetta koskevalla yhteisellä lainsäädännöllä. Direktiivin perusteluissa mainitaan 1 prosentin vuotuinen kumulatiivinen säästö realistiseksi minimiksi ja teknistä potentiaalia arvioidaan olevan noin 40 prosenttia. Siksi Luonnonsuojeluliiton mielestä Suomen tulisi vaatia direktiivin tavoitteeksi korkeampaa tasoa kuin komission ehdottama vuotuinen 1 prosentti. Koska prosentin lisäys toteutetaan direktiivin mukaan korkeintaan kuutena vuonna peräkkäin ja huomioon voidaan ottaa kaikkien 1990 jälkeen tehtyjen tehostamistoimien vaikutukset, kuuden prosentin lisäys toteutetaan käytännössä 21 vuoden aikana. Korkeampi säästötavoite olisi Suomen kannalta perusteltu myös sen takia, että direktiivin muotoilu suosii Suomea, joka voi laskea mukaan kaikkien 1990-luvun aikana tehtyjen tehostamisinvestointien vaikutukset. Direktiivi kattaa kuitenkin vain osan energiankäytön tehostamismahdollisuuksista Suomessa. Esimerkiksi energian käyttöä koskevan lainsäädännön kehittämistä pohtineen työryhmän ehdotuksista vain osa sopii direktiivin piirissä toteutettavaksi. On siis pidettävä huolta siitä, että suunnitellut lainsäädäntötoimet esimerkiksi asuntojen lämmitysenergiankulutuksen vähentämiseksi toteutetaan direktiivistä riippumatta. Esimerkiksi rakentamismääräyksiä pitäisi kehittää siten, että ne huomioisivat rakennuksen kokonaisenergiatehokkuuden. Direktiivin soveltamisala (Luku I, 2 artikla, 3.) Direktiivin soveltamisala on määritelty kapeahkosti koskemaan vain energian jakelijoiden ja energiapalveluyritysten tuottamia palveluja. Direktiiviä toimeenpantaessa pitää ottaa huomioon, ettei esimerkiksi energiankäytön sääntelyä pohtineen työryhmän ehdottamia

3 lainsäädännöllisiä uudistuksia, jotka eivät tule tämän direktiivin piiriin, tule jättää toteuttamatta. Erityisesti lainsäädännön kehittäminen asuntojen lämmitystapavalintojen ohjaamiseksi lienee vaikea toteuttaa tämän direktiivin alaisuudessa. Tavoitteen asettelu (Luku II, 4 artikla, 2) Energiantuotannosta syntyy valtaosa Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöistä. Luonnonsuojeluliiton mielestä energiankäytön tehostamiseen tulisi asettaa korkeampi kuin yhden prosentin vuotuinen kumulatiivinen tavoite. Koska direktiiviehdotuksessa hyväksytään kaikki vuoden 1990 jälkeen tehdyistä investoinneista syntyvät päästövähennykset, korkeampi tavoite edistäisi ilmastonmuutoksen torjumisen kustannusten jakautumista tasaisemmin EU:n sisällä myös niille valtioille, jotka ovat toistaiseksi tehostaneet energiankäyttöään Suomea vähemmän. Tiukan energiatehokkuusdirektiivin seurauksena myös suomalaisten yritysten kannalta tärkeä päästöluvan hinta EU:n päästökaupassa laskisi, koska energian kokonaiskulutus ja sitä kautta siitä syntyvät hiilidioksidipäästöt EU:ssa pienenisivät. Energiatehokkuusinvestoinneissa kustannusten vertaaminen saavutettuihin etuihin antaa lisäsyyn investoinnin tekoon. Koko elinkaaren aikaisten kustannusten laskeminen on kuitenkin käytännössä joillekin energian loppukäyttöön liittyviä investointeja tekeville vierasta ja vaikeaa. Investoija kiinnittää usein huomiota vain ostohintaan. Tästä syystä kohdan 2. maininta toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamien kustannusten vertaamisesta aikaansaatavaan hyötyyn tulisi poistaa tai ainakin tarkentaa siten, että kustannuksilla tarkoitetaan koko elinkaaren aikaisia kustannuksia. Riippumattoman seurantaviranomaisen nimeäminen (Luku II, 4 artikla, 5) Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä riippumattoman viranomaisen nimeämistä seuraamaan energiatehokkuustoimien edistymistä. Suomessa sopiva taho voisi olla Suomen ympäristökeskus, jonka tehtäväkenttään direktiivin toimeenpanon seuraaminen sopisi. Lisäksi täytyy pitää huolta siitä, että myös tämän direktiivin ulkopuolisia esimerkiksi energiansäästöohjelmaa ja energiankäyttöä koskevaa lainsäädäntöä pohtineiden työryhmien tuloksia seurataan vastaavasti. Energian loppukäytön tehokkuuden huomioon ottaminen julkisen sektorin

4 hankintamenettelyissä (Luku II, 5 artikla) Vaikka julkinen sektori vastaakin vain noin 10 prosentista energiankäytöstä, on sen rooli esimerkin näyttäjänä kuitenkin tärkeä. Rahastot ja rahoitusmekanismit (Luku III, 11 artikla) Uusittu energiansäästöohjelma vuosille toteaa, että valtiontuen kasvumahdollisuudet ovat rajalliset. Tämän takia Suomen tulee varmistaa, että direktiivin rahoitusmekanismeja koskeva artikla mahdollistaa esimerkiksi rahoituksen keräämisen energiamarkkinoilta ns. "ilmastopennin" muodossa. Myös ns. "valkoisten todistusten käyttöä energiatehokkuuden edistämisessä tulisi edistää. Energiankulutuksen mittaaminen ja riittävästi tietoja sisältävä laskutus (Luku III, 13 artikla) Direktiiviehdotuksessa ei selvästi sanota, ettei pelkkä energian kulutuksen mittaaminen riitä, vaan myös laskutuksen täytyy aina perustua toteutuneeseen kulutukseen. Kaikki energiakustannukset eli sähkö, lämpö ja lämmin vesi on perittävä loppukäyttäjältä mittaukseen perustuvan todellisen käytön perusteella. Direktiiviehdotuksessa eipuhuta mitään lämpimästä käyttövedestä. Luonnonsuojeluliiton mielestä sen mittaaminen ja laskuttaminen käytön mukaan tulisi lisätä direktiiviehdotukseen. Nykyistä laajemman tiedon tarjoaminen kuluttajille laskun liitetietona kuten komissio on ehdottanut, on tärkeää. Vertailutiedon tarjoaminen esimerkiksi internetin välityksellä vähentäisi merkittävästi sen käyttöä ja heikentäisi kansalaisten mahdollisuuksia energiankulutuksensa seuraamiseen. Direktiiviehdotuksessa puhutaan verkossa jaeltavasta energiasta kokonaisuudessaan. Kaukolämmön mittaaminen on toistaiseksi olemassa olevilla menetelmillä vaikeaa. Säädöksen täytäntöönpanovaiheessa on siis huolehdittava siitä, että se voidaan käytännössä toteuttaa, jotta laista ei tule kuollutta kirjainta. Toimitetun ja käyttöön myydyn energian ympäristövaikutusten tulisi sisältää hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muita ympäristövaikutuksia kuten tuotetun ydinjätteen määrä (kohta 3 d). Ydinjätteet ovat mukana myös laissa sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta (HE 95/2003 vp). Alat, joilla energiatehokkuustoimia voidaan toteuttaa (Liite III)

5 Direktiiviehdotuksen liitteessä on lueteltu alat, joilla energiatehokkuusohjelmia voidaan toteuttaa. Yksittäisinä aloina ne kuitenkin antavat rajoittuneen kuvan niistä mahdollisuuksista, joita erityisesti rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa on. Esimerkiksi Suomessa keskustelussa ollut rakennusten kokonaisenergiatehokkuuden määrittely ja normitus, jolloin huomioon otetaan sekä lämmitystapavalinta että esimerkiksi eristys ja ilmanvaihto, voisi tuoda energiatehokkuuden kannalta parempia tuloksia kuin yksittäisiin kohtiin puuttuminen. Lisäksi Suomen tilanteessa, jossa tehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon laajentamismahdollisuuksia rajoittaa rajallinen lämpökuorma, kaukolämpöverkon laajentamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia kokonaisenergiatehokkuuteen. Luonnonsuojeluliitto haluaa siksi muistuttaa, että kaukolämpöverkkoon liittymispakko joko kaavoituksen tai muiden säädösten kautta kaukolämpöverkon piirissä olevilla taajamaalueilla on tärkeä energiankäytön tehostamiskeino. Täytyy siis varmistaa, että direktiivi mahdollistaa myös tämäntyyppiset tehostamishankkeet. Helsingissä Suomen luonnonsuojeluliitto r.y. Heikki Simola puheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja