Asiantuntijuus yliopistoopetuksen

Transkriptio

1 Asiantuntijuus yliopistoopetuksen tavoitteena? Anneli Eteläpelto Aikuiskasvatuksen professori Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteen laitos

2 (Aikuis)kasvatuksen asiantuntijuuden tarve: (Unesco,1976;OECD, 2003; EN, EU, Pohj.maat, Suomi) Taustalla yhteiskunnan ja työelämän muutokset tasa-arvon ja yhteiskunnan eheyden vahvistaminen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksenä aktiivinen kansalaisuus ~ hyvä yleissivistys kansainvälistyminen, globaalit markkinat hyvinvoinnin ja terveyden ylläpito: care or control syrjäytymisen ja sosiaalisen pahoinvoinnin ehkäisy Ihmiset elävät pidempään, yli 45-vuotiaat työelämässä pidempään, eläkeläiset aktiivisia

3 Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö (OPM 3:2002) > 2010 aikuiskoulutuksen kehittämispolitiikka Vapaa sivistystyö korostuu Yliopistollinen aikuiskoulutus ympäristöön suuntautumisen kannalta keskeinen Koulutuksen ja tutkimuksen kesu : Elinikäinen oppiminen ja aikuiskoulutus! >aikuisväestöllä tulee olla vuosittain mahdollisuus 1-2 vkon koulutusjaksoon >jokaiselle n. puolen vuoden koulutusjakso vuoden välein työvoimapoliittinen aikuiskoulutus laajaa (Noste) koulutus yksilöllistyy ja monimuotoistuu

4 Aikuiskoulutuksen tavoitteet: koulutuksellisen tasaarvon lisääminen, kansalaisten ammattitaidon kehittäminen & aktiivinen kansalaisuus Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä (2002): Yhä useampi suomalainen kehittää itseään määrätietoisesti ja työyhteisöt kehittyvät oppiviksi organisaatioiksi Aikuiskoulutus tuottaa nopeasti ja joustavasti työvoimaa kaikkiin ammatteihin Aikuiskoulutuksessa kehitetään erityisesti aikuisopiskeluun soveltuvia opetus- ja oppimismenetelmiä Aikuiskoulutus ylläpitää ja vahvistaa osallistuvaa demokratiaa, ehkäisee syrjäytymistä ja tukee aktiivista kansalaisuutta

5 Mikä ihmeen asiantuntijuus? eksperttiys huipputaituruutena > ei ole yksin yliopistokoulutuksessa mahdollista (10v.) ammatillinen asiantuntijuus ei ole huipputaituruutta, vaan normatiivista ja sosiokulttuurisesti määrittyvää käytäntöä ~ Socioculturally constituted emotional practice Asiantuntijuus tehtäväkeskeisesti määrittyvänä osaamisena (Eteläpelto, 1998) ei voi syntyä yksin koulutuksen kontekstissa

6 Akateeminen opetus: perustuu tieteelliseen tietoon, tähtää kriittiseen ajattel tuottaa välineitä tieteellisen tiedon hankintaan määrättyyn ammattiin (opettaja, lääkäri) valmistavat koulutusohjelmat vs. ammattikuvaltaan epäspesifit koulutusalat eri tavalla haasteellisia > opiskelijan epävarma työorientaatio kehittämällä opetusmuotoja tuotetaan työelämässä vaadittavaa osaamista, käytännön työvälineitä haasteena opetusresurssien niukkuus, esim. työelämälähtöinen projektiopetus, yhteisölliset työmuodot

7 Identiteetin sosiaalinen ekologia (Wenger) Identiteetti Samastuminen Neuvoteltavuus Läheiset ystävät, jotka Toiminnallinen Saa neuvoteltua ideansa toimii paljon yhdessä läpi Yhteenkuuluvuuden Mielikuvat Tarinoiden kautta tunne sanomalehteä lukiessa koettu mielikuva itsestä Uskollisuus jotain Kannattaminen, Suostuttelu tietyn aatetta kohtaan / sitoutuminen kokemuksen hankkimisen aatteen puolesta kautta

8 Agenttius, subjektius agenttius, subjektius ja minuuden harjoittaminen (exercise of self) on tärkeää erityisesti luovuutta vaativissa töissä ammatin vaihtaminen, oman osaamisen jatkuva vaaliminen ja itsensä johtaminen edellyttävät myös subjektiutta oman osaamisensa kehittäminen edellyttää mahdollisuutta kehittää omaa subjektiutta oppimis/työyhteisöissä

9 Figure 1. Synthesis of acquisition and participation approaches in analysing learning and development of professional expertise. (Eteläpelto & Collin, 2003)

10 Eteläpelto, A. (1998). The development of expertise in information systems design. [Asiantuntijuuden kehittyminen tietojärjestelmien suunnittelussa.] 132 p. (221 p.). Summary in Finnish, 12 p. (Diss.) Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 146. Jyväskylä: University of Jyväskylä pdf Eteläpelto, A. & Collin, K. (2004). From individual cognition to communities of practice Theoretical underpinnings in analysing professional learning and expertise. In H. P.A. Boshuizen, R.Bromme & H. Gruber (Eds), Professsional learning: Gaps and transitions on the way from novice to expert. The Netherlads: Kluver Academic Publishers,

11 Eteläpelto, A., Littleton, K. Lahti, J. & Wirtanen, S. (2005). Students experiences of participation in an intensive long-term learning community (Manuscript.) Eteläpelto, A. & Tynjälä, P. (toim.) (1999). Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Porvoo: WSOY. Lahti, J., Eteläpelto, A. &Siitari, S. (2004). Conflict as a challenge to productive learning during long-term collaboration. In K. Littleton. D. Miell & D. Faulkner (Eds.) Learning to collaborate: Collaborating to learn. New York: Nova Science Publishers, pp

12 Rasku-Puttonen, H., Eteläpelto, A., Lehtonen, O., Nummila, L., & Häkkinen, P. (2004). Developing teachers' professional expertise through collaboration in an innovative ICT-based learning environment. European Journal of Teacher Education, 27, 1, Usher, R., Bryant, I. & Johnston (1997). Adult education and the postmodern challenge.london: Routledge. Wenger, E. (1998). Communities of practice. Learning, meaning, and identity. Cambridge: Cambridge University Press.