Trialogisen oppimisen suunnitteluperiaatteet

Transkriptio

1 Trialogisen oppimisen suunnitteluperiaatteet Tekijät: Hanni Muukkonen, Minna Lakkala, Liisa Ilomäki ja Sami Paavola, Helsingin yliopisto 1

2 Suunnitteluperiaatteet trialogisen oppimisen pedagogiikalle 1. Toiminnan organisoiminen yhteisesti kehitettävien kohteiden (esim. suunnitelmat, raportit, mallit) ympärille 2. Henkilökohtaisen ja sosiaalisen tason yhdistäminen sekä aktiivinen toimijuus 3. Eri tiedon muotojen yhdistäminen ja reflektointi asioiden kehittämisessä 4. Pitkäjänteiset työskentelyprosessit 5. Tietokäytäntöjen ristipölytys eri kontekstien ja yhteisöjen välillä 6. Joustavien digitaalisten työvälineiden käyttö (Paavola & Hakkarainen, 2009; Paavola ym., 2011, Paavola, 2012) 2

3 Design principles for the trialogical pedagogy (Paavola & Hakkarainen, 2009; Paavola ym., 2011; Paavola, 2012) 1. Toiminnan organisoiminen yhteisesti kehitettävien kohteiden ympärille 2. Henkilökohtaisen ja sosiaalisen tason yhdistäminen sekä aktiivinen toimijuus 3. Eri tiedon muotojen yhdistäminen ja reflektointi asioiden kehittämisessä 4. Pitkäjänteiset työskentelyprosessit 5. Tietokäytäntöjen ristipölytys eri kontekstien ja yhteisöjen välillä 6. Joustavien digitaalisten työvälineiden käyttö 3

4 1. Toiminnan organisoiminen yhteisesti kehitettävien kohteiden ympärille Opiskelijoiden toiminta kursseilla ja tehtäväsuorituksissa kohdistetaan konkreettiseen yhteisesti jaettujen kohteiden työstämiseen ja parantamiseen. Yhteisiä kohteita voivat olla esimerkiksi jokin työsuunnitelma, työtehtävä, lopputyö, työn tai tuotteen kuvaus, raportti, tuote, palvelu tai verkkosivut. Yhteisen kohteen kehittäminen tapahtuu vaiheittain ja pitkäkestoisesti. Tyypillisesti tuotoksista työstetään useita versioita, niitä kommentoidaan ja arvioidaan sekä suunnitellaan prosessin etenemistä ja pohditaan yhteisiä toimintatapoja. 4

5 2. Henkilökohtaisen ja sosiaalisen tason yhdistäminen sekä aktiivinen toimijuus Organisoidaan opiskelijoiden työskentely niin, että kaikki ottavat vastuuta sekä omasta oppimisestaan että yhteisestä työskentelystä ja oppimisesta. Korostetaan yksilön ja yhteisön käytäntöjen yhteensovittamista ja aktiivista toimijuutta. Parhaimmillaan yhteisesti kehitettävät kohteet ovat sellaisia, joiden työstäminen yhdistää osallistujien henkilökohtaiset tavoitteet yhteisiin tavoitteisiin. 5

6 3. Eri tiedon muotojen yhdistäminen ja reflektointi asioiden kehittämisessä Edistetään avoimien ja autenttisten ongelmien työstämistä tukevia käytäntöjä Ideat, kysymykset sekä käytännöllinen ja hiljainen tieto yhdistyvät asioiden käsitteellistämiseen, reflektointiin ja dokumentointiin Tarkastellaan käsiteltäviä ilmiöitä käyttämällä eri tiedon muotoja, kuten käytännön esimerkkejä, prosessikuvauksia, teoreettisia malleja ja ongelmanratkaisua. Työstetään yhteisiä kohteita eri tavoin, esimerkiksi tuottamalla sanallisen tuotoksen ohella kuvioita ja kuvia, videoita, kaavioita ja käsitekarttoja. 6

7 4. Pitkäjänteiset työskentelyprosessit Hyödynnetään aikaisempia saavutuksia, tuotoksia ja käytäntöjä. Tehdään tuotoksista useita versioita ja kehitetään niitä iteratiivisesti. Kehitetään tuotoksia ja käytäntöjä, joista on hyötyä yksittäisten kurssien ja tilanteiden jälkeenkin. Kehitettävillä kohteilla on aitoa, mielekästä jatkokäyttöä. 7

8 5. Tietokäytäntöjen ristipölytys eri kontekstien ja yhteisöjen välillä Tuodaan opiskeluun mukaan mahdollisimman paljon oikean elämän kysymyksiä, menetelmiä ja asiantuntijakäytäntöjä. Opiskelijat tekevät yhteistyötä työelämän asiantuntijoiden kanssa. Taustaltaan erilaiset, eri aloja edustavat opiskelijat ja opettajat suorittavat tehtäviä ja ratkovat ongelmia yhdessä. Opiskelijoille mallinnetaan asiantuntijakäytäntöjä toimintamallien, työskentelyrunkojen ja työvälineiden avulla. Asiantuntijat, opettajat ja opiskelijat jakavat ja arvioivat käytäntöjä yhdessä; miten ja miksi asioita tehdään 8

9 6. Joustavien digitaalisten työvälineiden Käytetään välineitä, jotka käyttö tukevat yhteistyön organisointia ja koordinointia, tukevat oppimisyhteisön muodostumista ja vuorovaikutusta, tukevat jaettujen kohteiden ja käytäntöjen yhteiskehittämistä, versiointia, muokkaamista ja yhdistelyä sekä mahdollistavat yhteisten käytäntöjen tarkastelun ja arvioinnin. Tarkoitus on käyttää teknologiaa, joka tarjoaa erityistä tukea trialogisille tietokäytännöille eli muiden periaatteiden mukaiselle työskentelylle. 9

10 Lähteet Lakkala, M., Ilomäki, L., Paavola, S., Kosonen, K., & Muukkonen, H. (2012). Using trialogical design principles to assess pedagogical practices in two higher education courses. In A. Moen, A. Mørch & S. Paavola (Eds.), Collaborative Knowledge Creation: Practices, Tools, Concepts ( ). Sense Publishers. Muukkonen, H. & Bauters, M. (2011). Tiedonluominen ja sosiaalinen media korkeakoulutuksessa Suorittamisesta yhdessä luomiseen ja arviointiin. Teoksessa T. Aaltonen-Ogbeide, P. Saastamoinen, H. Rainio & T. Vartiainen (toim.), Silmät auki sosiaaliseen mediaan (s ). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2011. Helsinki: Eduskunta. Saatavilla: Paavola, S. (2012) Trialoginen oppiminen. Teoksessa Ilomäki, L. (toim). Laatua e- oppimateriaaleihin. E-oppimateriaalit opetuksessa ja oppimisessa (s ). Oppaat ja käsikirjat 2012:5. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla: Paavola, S. & Hakkarainen, K. (2009). From meaning making to joint construction of knowledge practices and artefacts A trialogical approach to CSCL. In C. O'Malley, D. Suthers, P. Reimann, & A. Dimitracopoulou (Eds.), Computer supported collaborative learning Practices: CSCL2009 conference Proceedings (pp ). Rhodes, Creek: International Society of the Learning Sciences (ISLS). Paavola, S., Lakkala, M., Muukkonen, H., Kosonen, K., & Kalgren, K. (2011). The roles and uses of design principles in a project on trialogical learning. Research in Learning Technology, 19(3),