Lihavuuden asema terveydenhuollossa kaikki vaihtoehdot käyttöön

Transkriptio

1 Pertti Mustajoki, Vesa Koivukangas, Helena Gylling, Antti Malmivaara, Tuija S. Ikonen ja Mikael Victorzon SAIRAALLOISEN LIHAVUUDEN LEIKKAUSHOITO Lihavuuden asema terveydenhuollossa kaikki vaihtoehdot käyttöön Lihavuus lisää kuolleisuutta ja aiheuttaa lukuisia sairauksia, joita voidaan ehkäistä ja hoitaa kohtalaisella laihduttamisella. Puuttuminen potilaan lihavuuteen vastaanotolla eli lyhyt interventio vaikuttaa vain osaan potilaista, mutta sillä voidaan tavoittaa suuria potilasmääriä. Lihavuuden perushoito eli ryhmäohjaus johtaa keskimäärin 3 5 kilon laihtumiseen vuoden parin aikana. Perushoitoa tulee tarjota potilaille, joiden sairauden hoito edellyttää laihtumista. Sairaalloisessa lihavuudessa perushoidolla saavutetaan harvoin riittävää tulosta. Näissä tapauksissa lihavuuden leikkaushoito parantaa merkittävästi sairauksia ja elämänlaatua. Leikkaushoitoa kannattaa Suomessa lisätä, mutta sillä voidaan kattaa vain murto-osa lihavuuden hoidon tarpeesta. Siksi potilaita tulee aktiivisesti kannustaa omatoimiseen painonhallintaan ja terveydenhuollon tarjota nykyistä enemmän lihavuuden perushoitoa. Tällä vuosikymmenellä terveydenhuolto ja koko yhteiskunta ovat myös Suomessa havahtuneet huomaamaan lihavuuden muuttuneen epidemiaksi. Samaan aikaan ilmestyneet laajat tutkimukset ovat vakuuttavasti osoittaneet, että lihavuuden aiheuttamat sairaudet uhkaavat kansojen terveyttä. Lihavuuteen on tarjolla eri hoitomuotoja, joiden teho, hyödyt ja haitat tunnetaan hyvin. Sen tiedon perusteella on mahdollista suunnitella lihavuuden hoidon kokonaisuus suomalaisessa terveydenhuollossa siten, että käytettävissä olevilla resursseilla saadaan mahdollisimman suuri hyöty. Lihavuuden esiintyvyys Kun tarkastellaan lihavuuden hoidon mahdollisuuksia, on tarpeen tietää, paljonko maassamme on eriasteisesti ylipainoisia. Tuoreimmat tiedot saadaan vuodelta 2007 Finriski-tutkimuksesta. Niiden mukaan vuotiaista aikuisista miehistä 70 % ja naisista 56 % on ylipainoisia (painoindeksi 25 kg/m 2 tai enemmän) (Vartiainen ym. 2008). Lihavuuden esiintyvyys kasvaa iän mukana, joten eniten lihavia on keski-ikäisten ja sitä vanhempien joukossa. Finriski-aineistossa vähintään vaikeasti lihavia oli 6,6 % ja sairaalloisesti lihavia 2,0 % (kuva 1). Sairaalloisen lihavia naisia on eri ikäryhmissä 2 5-kertainen määrä miehiin verrattuna. Esiintyvyyslukujen perusteella työikäisiä vaikeasti ja sairaalloisesti lihavia on Suomessa noin , joista sairaalloisen lihavia on noin henkeä. Lihavuus jakautuu yhteiskunnassa epätasaisesti. Suomalaisilla aikuisilla lihavuutta esiintyy pelkän peruskoulun käyneiden ryhmässä kaksi kertaa enemmän kuin korkeakoulutuksen saaneilla (Rissanen ym. 1991). Sama ilmiö esiintyy lapsilla: isän alhainen koulutustaso ja ammatin vähäinen arvostus ovat yhteydessä ylipainoon teini-iässä (Kautiainen ym. 2009). Vaikeasti lihava painoindeksi kg/m 2 Sairaalloisen lihava painoindeksi yli 40 kg/m Duodecim 2009;125:

2 SAIRAALLOISEN LIHAVUUDEN LEIKKAUSHOITO 2250 % Yli 35 kg/m 2 Yli 40 kg/m Ikäryhmä (v) Kuva 1. Työikäisten vaikean (painoindeksi yli 35 kg/ m 2 ) ja sairaalloisen (painoindeksi yli 40 kg/m 2 ) lihavuuden esiintyvyys Suomessa (Finriski 2007). Lihavuuteen liittyvä kuolleisuus ja sairastavuus Hyvän kuvan lihavuuteen liittyvästä kuolleisuudesta antaa äsken ilmestynyt 57 etenevän tutkimuksen perusteellinen analyysi (Prospect ive Studies Collaboration 2009). Sen aineistoissa kuolleisuus oli pienin painoindeksin välillä 22,5 25 kg/m 2. Siitä ylöspäin jokainen viiden painoindeksiyksikön lisäys suurensi kokonaiskuolleisuutta 30 %. Verisuonitautikuolleisuus suureni 40 % ja syöpäkuolleisuus 10 %. Välillä kg/m 2 eloonjäämisajan mediaani pieneni 2 4 vuotta ja välillä kg/m 2 vähenemä oli 8 10 vuotta. Lihavuus aiheuttaa runsaasti sairauksia, joista monet ovat yleisiä kansantauteja (taulukko 1). Eniten lisääntyy tyypin 2 diabeteksen riski: painoindeksin 35 kg/m 2 ylittyminen lisää keski-ikäisten naisten riskin 90-kertaiseksi pienimmän painoindeksin ryhmään verrattuna (Colditz ym. 1995). Onnistunut painonhallinta on tärkeää sairauksien ehkäisyssä. Diabetesta ja useimpia muita taulukon 1 sairauksista voidaan myös hoitaa laihduttamalla. Nämä lihavuussairaudet ovat ensisijainen peruste tarjottaessa terveydenhuollossa potilaille lihavuuden hoitoa. Lihavuuden muita seurauksia Huomattava lihavuus heikentää toimintakykyä (Ells ym. 2006). Lihavilla, joilla painoindeksi ylittää 35 kg/m 2, esiintyy normaalipainoisia Taulukko 1. Lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tähdellä merkittyjä voidaan hoitaa laihduttamalla. Tyypin 2 diabetes* Kohonnut verenpaine* Metabolinen oireyhtymä* Sepelvaltimotauti Aivoinfarkti ja -verenvuoto Obstruktiivinen uniapnea* Sappikivet Kihti* Virtsankarkailu* Rasvamaksa* Hedelmättömyys* Polven nivelrikko* Astma* Eräät syövät (mm. kohdunrungon syöpä, rinta-, paksusuoli-, munuaissyöpä) enemmän vaikeuksia esimerkiksi kiivastahtisessa työssä, kyykystä tai sohvalta nousemisessa, esineiden nostamisessa lattialta ja raskaiden esineiden kantamisessa (Larsson ja Mattsson 2001). Suomalaisen tutkimuksen mukaan lihavat joutuvat normaalipainoisia useammin työkyvyttömyyseläkkeelle (Rissanen ym. 1990). Suurentunut riski johtui sairauksista, joista tärkeimmät olivat verisuonisairaudet ja polven nivelrikko. Äskettäin ilmestyneen systemoidun katsauk sen tulokset viittaavat siihen, että lihavuus lisää masentuneisuutta (Atlantis ja Baker 2008). Yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessa kliinistä depressiota todettiin painoindeksin 30 kg/m 2 ylittävillä lähes kaksi kertaa enemmän kuin normaalipainoisilla ja painoindeksin 40 kg/m 2 ylittävillä viisi kertaa enemmän. Kun lihavuus vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn ja mielialaan, ei ole yllättävää, että elämänlaatu kärsii. Lihavuus heikentää terveyteen liittyvää elämänlaatua sitä enemmän, mitä suurempi ylipaino on (Kaukua 2004). Kuvassa 2 lihavuuden leikkaushoitoon tulevien potilaiden elämänlaatua on verrattu suomalaiseen Terveys 2000 aineiston väestöotokseen 15D-mittarilla (Victorzon, julkaisematon aineisto). Monilla mitatuilla alueilla elämänlaatu osoittautui tässä ryhmässä huomattavasti huonommaksi kuin väestön keskimääräinen elämänlaatu. P. Mustajoki ym.

3 15D-arvo 1,00 0,95 0,90 0,85 0,80 0,75 0,70 0,65 0,60 0,55 0,50 Liikuntakyky Kuva 2. Vaasan keskussairaalaan pantaleikkaukseen hakeutuneiden potilaiden (painoindeksi keskimäärin 47 kg/m 2 ) keskimääräinen terveyteen liittyvän elämänlaadun (15D-mittarilla) profiili verrattuna Terveys 2000 tutkimuksen ikä- ja sukupuolivakioituun väestöotokseen (Victorzon 2009, julkaisematon aineisto). Mitä pienempi luku, sitä huonompi elämänlaatu. Jo 0,03 yksikön ero on kliinisesti tärkeä. Lihavuuden yhteiskunnalliset seuraukset ovat pääasiassa taloudellisia. Yhdysvalloissa on arvioitu lihavuuden aiheuttavan 5 7 % terveydenhuollon kuluista (Finkelstein ym. 2005). Suomessa Pekurinen (2006) on laskenut lihavuuden suorien kokonaiskustannusten olevan 260 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 3 %:a terveydenhuollon ja 1,8 %:a sosiaalihuollon kokonaismenoista. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten lisäksi lihavuus aiheuttaa paljon ns. tuottavuuskustannuksia. Ne koostuvat lisääntyneistä sairauspoissaoloista, heikentyneestä toimintakyvystä ja työkyvyttömyyseläkkeistä (Trogdon ym. 2008). Lihavuuden hoidon neljä vaihtoehtoa Väestö Potilaat Kokonaistulos Väestö 0,935 Potilaat 0,844 Näkö Kuulo Hengitys Nukkuminen Syöminen Puhe Eritys Päiv. toiminnot Energisyys Kognit. toiminnot Vaivat ja oireet Masentuneisuus Ahdistuneisuus Sukupuolielämä Lihavuuden hoitoon on tarjolla neljä erilaista ratkaisua: lyhyt interventio, lihavuuden perushoito, lääkehoito yhdessä ohjauksen kanssa ja leikkaus. Niiden teho vähentyneinä kiloina mitattuna vaihtelee suuresti. Vastaavasti hoitojen hinta vaihtelee muutamasta eurosta tuhansiin euroihin. Terveydenhuollossa tulee käyttää kaikkia vaihtoehtoja. Hoitovaihtoehto valitaan lihavuuden asteen, lihavuuteen liittyvän sairauden, potilaan oman valinnan ja käytettävissä olevien resurssien perusteella. Seuraavassa esitetään lyhyesti kunkin vaihtoehdon pääpiirteet. Lyhyt interventio. Lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa (Aikuisten lihavuus: Käypä hoito suositus 2007) lyhyellä interventiolla tarkoitetaan lihavuuden ottamista puheeksi vastaanotolla (Mustajoki 2008) ja lyhyttä keskustelua hoitoperiaatteista. Usein potilas ohjataan etsimään lisätietoa painonhallinnasta. Tavoitteena on, että potilas itse aktivoituu tekemään jotain painolleen. Toiminta muistuttaa alkoholin suurkuluttajan lyhytneuvontaa. Lyhyen intervention vaikutuksista ei ole kunnollisia kontrolloituja tutkimuksia. Lyhyt interventio ei luonnollisesti tehoa läheskään kaikkiin potilaisiin, mutta menettelystä näyttää olevan hyötyä sen perusteella, miten verrokkien paino on kehittynyt lihavuuden hoitoa koskevissa tutkimuksissa. Esimerkiksi diabeteksen ehkäisytutkimuksessa verrokkien paino ei seitsemän vuoden seuranta-aikana noussut lainkaan (Lindström ym. 2006). Tulos on odottamaton, sillä epidemiologisissa 2251 Lihavuuden asema terveydenhuollossa kaikki vaihtoehdot käyttöön

4 SAIRAALLOISEN LIHAVUUDEN LEIKKAUSHOITO 2252 YDINASIAT 88Sairaalloisen lihaville leikkaus on useimmiten ainoa tehokas hoito. 88Leikkauksella voidaan hoitaa vain murto-osa kaikista lihavuuden hoitoa tarvitsevista. 88Lihavuuden perushoitoa (ryhmäohjausta) tulee tarjota, jos sairauden hoito edellyttää laihtumista. 88Lihavia potilaita pitää ahkerasti kannustaa omatoimiseen painonhallintaan. seurantatutkimuksissa on todettu lihavien painon lisääntyvän keskimäärin noin puoli kiloa vuodessa. Diabetestutkimuksen alussa annetut neuvot, yhden sivun kirjallinen ohje ja vuosittaiset seurantakäynnit näyttävät ehkäisseen painon nousun. Lihavuuden perushoito tarkoittaa ohjausta elämäntapojen muuttamiseksi niin, että energiansaanti ravinnosta vähenee ja liikunnan energiankulutus lisääntyy. Ohjausta antaa lihavuuden hoitoon koulutettu ravitsemusterapeutti, sairaanhoitaja tai muu terveydenhuollon ammattilainen. Tehokkaaseen ohjaukseen kuuluu useita ohjauskertoja, yleensä vähintään kymmenen. Ryhmäohjaus on yhtä tehokasta kuin yksilöohjaus. Perushoidon yhteydessä voidaan käyttää erittäin niukkaenergiaista ruokavaliota, jos painoindeksi on vähintään 30 kg/m 2 (Aikuisten lihavuus: Käypä hoito -suositus 2007). Meta-analyysien mukaan satunnaistetuissa vertailevissa tutkimuksissa perushoidolla laihdutaan keskimäärin 3 5 kiloa enemmän kuin verrokkiryhmissä (Aikuisten lihavuus: Käypä hoito suositus 2007). Koska tutkimusten verrokit myös yleensä laihtuvat kilon pari, todellinen laihtumistulos on hieman suurempi. Hoitotutkimuksissa laihtumistulos on vaihdellut suuresti eri yksilöillä: osa ei ole laihtunut lainkaan, osa selvästi keskiarvotulosta enemmän. Meta-analyysien mukaan keskimääräinen painoindeksi on ollut kg/m 2, minkä vuoksi tuloksia ei voi suoraan soveltaa sairaalloiseen lihavuuteen. Lihavuuden hoitosuosituksessa on perushoidon laihdutustavoitteeksi asetettu 5 10 % pysyvä painonlasku. Tavoite perustuu siihen, että jo muutaman kilon laihtumisen on todettu vaikuttavan edullisesti sairauksiin ja niiden riskitekijöihin. Lihavuuden lääkehoito. Suomessa on myynnissä kaksi lihavuuden hoitoon tarkoitettua lääkettä, sibutramiini ja orlistaatti. Sibutramiini vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin serotoniiniin ja noradrenaliiniin, mikä vähentää ruokahalua. Orlistaatti on suoliston lipaasin estäjä, joka vähentää rasvan imeytymistä elimistöön. Keväällä 2009 myyntiin tuli orlistaatin itsehoitovalmiste Alli, jossa lääkeainetta on puolta vähemmän (60 mg) kuin reseptilääkkeessä. Kaikissa lääkehoitotutkimuksissa koehenkilöt ovat saaneet myös tehokasta ohjausta elintapojen muuttamiseksi (lihavuuden perushoitoa). Lääkkeiden käyttöohjeissa korostetaan samanaikaista ruokavalio- ja muuta ohjausta. Meta-analyysin mukaan koehenkilöt olivat vuoden käytön jälkeen laihtuneet orlistaatilla keskimäärin 2,9 kg enemmän ja sibutramiinilla 4,2 kg enemmän kuin lumevalmistetta käyttäneet (Rucker ym. 2007). Sibutramiinin haittavaikutuksia ovat lievä verenpaineen nousu, unettomuus, suun kuivuminen ja ummetus. Orlistaatin käyttäjille ilmaantuu rasvaripulia rasvaisen ruoan nauttimisen jälkeen. Tämä liittyy lääkkeen varsinaiseen vaikutukseen ja ilmaisee käyttäjälle, että aterian rasvapitoisuutta on syytä vähentää. Muitakin suolivaivoja voi ilmaantua rasvaisen aterian jälkeen. Suomessa lääkehoidon aiheena on terveillä henkilöillä painoindeksi vähintään 30 kg/ m 2 tai, jos potilaalla on laihdutusta edellyttävä sairaus, painoindeksi vähintään 28 kg/m 2. Lihavuuden leikkaushoito. Viime vuosina Aikakauskirja Duodecimissa on ilmestynyt kaksi katsausta lihavuuden leikkaushoidosta (Sane 2006, Koivukangas ym. 2008). Leikkausmenetelmät on kuvattu perusteellisesti Finohtan raportissa (Victorzon ym. 2009). Nykyään Suomessa käytetään kolmea laparo- P. Mustajoki ym.

5 A B C Kuva 3. Suomessa käytössä olevat lihavuuden leikkaushoidon menetelmät mahalaukun ohitus (A), mahalaukun kavennus (B) ja pantaleikkaus (C). skooppista leikkausmenetelmää, jotka kohdistuvat mahalaukkuun (kuva 3). Ne kaikki rajoittavat syömismääriä ja nopeutta. Mahalaukun ohitusleikkaukseen liittyy lisäksi lievä imeytymishäiriö, koska pohjukaissuoli ja ohutsuolen alkuosa ohitetaan. Leikkaukset laihduttavat siksi, että ravinnosta saatava energiamäärä pienenee. Mahalaukun ohitusleikkauksen merkittävänä vaikutusmekanismina pidetään muutoksia kylläisyyshormonien erittymisessä suolistosta (le Roux ym. 2007). Mahalaukun kavennus vaikuttaa mahan tilavuuteen, mutta sen parempi teho pantaleikkaukseen verrattuna voi johtua myös hormonaalisesta vaikutuksesta, sillä mahanpohjukan poistaminen aiheuttaa greliinihormonin ja ruokahalun vähenemisen (Karamanakos ym. 2008, Ukkola ym. 2009). Pantaleikkaus on vähiten kajoava. Pantaa tulee säätää tarkasti kullekin potilaalle sopivaan kireyteen. Panta on myös helposti poistettavissa. Pantaleikkauksen jälkeen hyvä tulos on pitkälti riippuvainen kattavasta ja riittävän tiheästä seurannasta, mitä voidaan pitää menetelmän heikkoutena. Leikkaus voidaan tehdä, jos painoindeksi on vähintään 35 kg/m 2 ja potilaalla on diabetes tai muita lihavuussairauksia. Ilman sai rauksia painoindeksin raja on 40 kg/m 2. Lisäksi tarvitaan muiden ehtojen täyttymistä, esimerkiksi laihdutusta on aikaisemmin yritetty asianmukaisen perushoidon avulla. Yleensä leikkauksia tehdään vuotiaille, mutta ne ovat mahdollisia myös vanhemmille (Koivukangas ym. 2008, Sane 2009). Suomessa ei vielä tehdä leikkauksia alle 20-vuotiaille, mutta teini-ikäisten leikkaushoidosta on useita tutkimuksia, joiden perusteella laihdutusleikkaus on turvallinen ja toimiva myös tässä ikäryhmässä (Pratt ym. 2009). Leikatun potilaan pitää kyetä kurinalaiseen syömiseen. Siksi vasta-aiheita ovat vaikea syömishäiriö, epävakaa psyykkinen häiriö ja alkoholismi. Lievä psyykkinen häiriö tai ahmimistaipumus ei ole ehdoton este, sillä näillä potilailla leikkaushoidon tulokset ovat hyvät. Leikkaushoitoon osallistuu erikoissairaanhoidon moniammatillinen tiimi, johon kirurgin lisäksi kuuluvat ainakin leikkauksiin perehtynyt sisätautilääkäri ja ravitsemusterapeutti. Ennen leikkausta potilaat laihduttavat yleensä erittäin niukkaenergiaisella ruokavaliolla 2 6 viikkoa, minkä ansiosta rasvamaksa pienenee ja tähystysleikkaus helpottuu. Lisäksi heitä neuvotaan muuttamaan syömistottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla (Sane 2009). Leikkauksen jälkeen potilaat tarvitsevat pysyvästi monivitamiinivalmistetta, B 12 -vitamiinia sisältävää B-vitamiinivalmistetta, kalsiumlisää ja D-vitamiinia. He käyvät aluksi erikoissairaanhoidon järjestämässä seuran Lihavuuden asema terveydenhuollossa kaikki vaihtoehdot käyttöön

6 SAIRAALLOISEN LIHAVUUDEN LEIKKAUSHOITO 2254 Suomen yli ylipainoista Lyhyt interventio nassa ja siirtyvät vuoden tai kahden kuluttua perusterveydenhoitoon. Leikattujen vointia ja ravitsemustilaa pitää seurata kerran vuodessa pysyvästi. Käyntien yhteydessä seurataan ravitsemustilaa, elimistön suolatasapainoa, maksan tilaa ja joidenkin vitamiinien pitoisuuksia plasmassa (Sane 2009). Eri hoitomuotojen asema lihavuuden hoidossa Lihavuuden perushoito (lääkehoito) Lihavuuden leikkaushoito Kuva 4. Skenaario siitä, millaista lihavuuden hoitoa terveydenhuolto voisi tarjota viiden vuoden kuluttua. Kuvassa 4 olemme hahmotelleet lihavien määrää Suomessa ja terveydenhuollon mahdollisuuksia lihavuuden hoitoon viiden vuoden aikavälillä. Leikkausten vuosittaiseksi määräksi olemme valinneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin arvion toimenpidettä vuonna 2013 (Kumpulainen ym. 2009). Asiantuntevalla perushoidolla hoidettujen määrää Suomen terveyskeskuksissa ja työterveydenhuollossa ei tiedetä, mutta kuvassa esitetty määrä vuodessa lienee selvästi suurempi kuin nykyinen. Lyhyt interventio on eräänlainen toive siitä, miten tulevaisuudessa aktivoidutaan kiinnittämään huomioita lihavuuteen ja painonhallintaan. Kuvan mittasuhteista ilmenee, että lihavuuden leikkaushoidon osuus tulee aina olemaan vain murto-osa lihavuusongelman hoidosta. Silti leikkaushoito on tärkeä, sillä useimmille sairaalloisen lihaville se on ainoa mahdollisuus merkittävään laihtumiseen ja sen avulla tervey den ja elämänlaadun paranemiseen. Lihavuuden perushoidon tarjoaminen :lle merkitsee kolmea tuhatta kymmenen hengen ohjattua painonhallintaryhmää eli yhtä 1 700:aa asukasta kohden. Tälläkin määrällä perushoitoa on mahdollisuus tarjota vain hyvin valikoiduille potilaille. Työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa tarvitaankin määrätietoista panostamista lihavuuden perushoitoon. Lyhyttä interventiota ei ehkä voida nimittää varsinaiseksi hoidoksi. Pikemminkin se on lääkärin tapa toimia ja tähtää lihavuusongelman kasvun ehkäisemiseen. Esitetty puoli miljoonaa potilasta tuntuu suurelta määrältä, mutta suomen 4 500:lle terveyskeskus- ja työterveyslääkärille se ei olisi ylivoimainen urakka. Tavoite saavutetaan, jos jokainen heistä vastaanotollaan ottaa lihavuuden puheeksi joka toinen päivä. Jokaisella hoitomuodolla on asemansa terveydenhuollossa, ja niitä kaikkia pitää aktiivisesti kehittää. Lyhyt interventio on mielekkäintä lievästi ja enintään kohtalaisen lihavien ryhmässä. Interventio on onnistunut, jos painon nousu pysähtyy sen avulla. Lihavuuden perushoitoon valitaan ne potilaat, joille laihduttaminen on tärkeä osa hoitoa sairauden vuoksi. Perushoidolla saavutettava keskimääräinen tulos ei kiloina ole kovin suuri, mutta sen merkitys terveydelle on huomattava. Perushoito ei kuitenkaan yleensä tuota riittäviä tuloksia sairaalloisen lihavilla ja osalla vaikeasti lihavista. Siksi heille pitää olla tarjolla lihavuuden leikkaushoitoa. Lopuksi Vaikka hyvin monia ylipainoisia voidaan auttaa terveydenhuollon toimenpiteillä, ne eivät riitä lihavuusepidemian torjumiseksi. Siinä tarvitaan yhteiskunnallisia ja poliittisia toimenpiteitä, joiden avulla ihmisiä, etenkin lapsia ja nuoria, voidaan suojella nykyisen lihottavan elinympäristömme vaikutuksilta (Mustajoki 2009, Sacks ym. 2009). P. Mustajoki ym.

7 KIRJALLISUUTTA Aikuisten lihavuus [verkkodokumentti]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2007 [päivitetty ]. Atlantis E, Baker M. Obesity effects on depression: systematic review of epidemiological studies. Int J Obes 2008;32: Colditz GA, Willett WC, Rotnitzky A, Manson JE. Weight gain as a risk factor for clinical diabetes mellitus in women. Ann Intern Med 1995;122: Ells LJ, Lang R, Shield JP, ym. Obesity and disability - a short review. Obes Rev 2006;7: Finkelstein EA, Ruhm CJ, Kosa KM. Economic causes and consequences of obesity. Annu Rev Public Health 2005;26: Karamanakos SN, Vagenas K, Kalfarentzos F, Alexandrides TK. Weight loss, appetite suppression, and changes in fasting and postprandial ghrelin and peptide-yy levels after Roux-en-Y gastric bypass and sleeve gastrectomy: a prospective, double blind study. Ann Surg 2008;247: Kaukua J. Health-related quality of life in clinical weight loss studies. Helsinki: Helsingin yliopisto; Kautiainen S, Koivisto AM, Koivusilta L, ym. Sociodemographic factors and secular trend of adolescent overweight in Finland. Int J Pediatr Obes 2009;23:1 11. Koivukangas V, Heikkinen T, Saarnio J, Savolainen M. Sairaalloisen lihavuuden kirurginen hoito. Duodecim 2008;124: Kumpulainen T, Anttila H, Mustajoki P, ym. Lihavuusleikkausten järjestäminen Suomessa. Kirjassa: Ikonen TS, Anttila H, Gylling H, Isojärvi J, Koivukangas V, Kumpulainen T, Mustajoki P, Mäklin S, Saarni Samuli, Saarni Suoma, Sintonen H, Victorzon M, Malmivaara A, toim. Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009: s Larsson UE, Mattsson E. Perceived disability and observed functional limitations in obese women. Int J Obes Relat Metab Disord 2001;25: Lindström J, Ilanne-Parikka P, Peltonen M, ym. Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: Follow-up of the Finnish diabetes prevention study. Lancet 2006;368: Mustajoki P. Mitä ajattelette painostanne? Suom Lääkäril 2008;63: Mustajoki P. Pitäisikö suomalaisten lihottamista tehostaa? Suom Lääkäril 2009;64: Prospective Studies Collaboration. Bodymass index and cause-specific mortality in adults: collaborative analysis of 57 prospective studies. Lancet 2009;373: Pekurinen M. Mitä lihavuus maksaa? Duodecim 2006;122: Pratt JS, Lenders CM, Dionne EA, ym. Best practice updates for pediatric/ adolescent weight loss surgery. Obesity 2009;17: Rissanen AM, Heliövaara M, Knekt P, Reunanen A, Aromaa A. Determinants of weight gain and overweight in adult Finns. Eur J Clin Nutr 1991;45: Rissanen A, Heliövaara M, Knekt P, Reunanen A, Aromaa A, Maatela J. Risk of disability and mortality due to overweight in a Finnish population. Brit Med J 1990;301: Rucker D, Padwal R, Li SK, Curioni C, Lau DC. Long term pharmacotherapy for obesity and overweight: updated meta-analysis. Brit Med J 2007;335: Sacks G, Swinburn B, Lawrence M. Obesity policy action framework and analysis grids for a comprehensive policy approach to reducing obesity. Obes Rev 2009;10: Sane T. Lihavuuden leikkaushoito. Duodecim 2006;122: Sane T. Lihavuuden leikkaushoito. Lääkärin käsikirja [verkkoversio]. [siteerattu ]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Trogdon JG, Finkelstein EA, Hylands T, Dellea PS, Kamal-Bahl SJ. Indirect costs of obesity: a review of the current literature. Obes Rev 2008;9: Ukkola O, Koivukangas V, Saarnio J, Savolainen M. Miksi diabetes paranee leikkauksen jälkeen? Duodecim 2009;125: Vartiainen E, Peltonen M, Laatikainen T, ym. FINRISKI-tutkimus: sekä miesten että naisten sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriski pieneni viime vuosina. Suomen Lääkäril 2008;63: Victorzon M, Koivukangas V, Gylling H, Kumpulainen T, Ikonen T. Kirurgisten hoitojen kuvaus ja nykykäytännöt. Kirjassa: Ikonen TS, Anttila H, Gylling H, Isojärvi J, Koivukangas V, Kumpulainen T, Mustajoki P, Mäklin S, Saarni Samuli, Saarni Suoma, Sintonen H, Victorzon M, Malmivaara A, toim. Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009: s PERTTI MUSTAJOKI, LKT, professori Kiskontie 23 B, Helsinki VESA KOIVUKANGAS, LT, dosentti, erikoislääkäri OYS, kirurgian klinikka HELENA GYLLING, professori, ylilääkäri Kuopion yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, kliinisen ravitsemustieteen yksikkö ja KYS, kliinisen ravitsemustieteen yksikkö ANTTI MALMIVAARA, dosentti ylilääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveys- ja hyvinvointitalouden yksikkö CHESS TUIJA S. IKONEN, dosentti, ylilääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, menetelmien arviointiyksikkö Finohta MIKAEL VICTORZON, LT, dosentti, ylilääkäri Vaasan keskussairaala Summary Where does obesity stand in health care every alternative into use Although intervention in obesity on a consultation visit, i.e. brief intervention, will only affect a portion of patients, it can reach large numbers of patients. Basic care of obesity, i.e. patient education in a group, leads to an average weight loss of 3 to 5 kg within one to two years. Basic care should be offered to patients having a condition that requires weight reduction during the treatment. In morbid obesity, surgical treatment should be promoted in Finland, although it can only be applied to a minor fraction of those requiring antiobesity treatment. Self-motivated weight control should thus be encouraged Lihavuuden asema terveydenhuollossa kaikki vaihtoehdot käyttöön

8 Sidonnaisuudet PERTTI MUSTAJOKI: on Kustannus Oy Duodecimin palkkalistoilla. VESA KOIVUKANGAS: Osallistunut Johnson&Johnsonin kustantamaan koulutusmatkaan (IFSO 2009) ja pitänyt kaksi luentoa Ely-Lillyn kustantamissa koulutustilaisuuksissa. HELENA GYLLING: Ei sidonnaisuuksia ANTTI MALMIVAARA: Ei sidonnaisuuksia TUIJA S. IKONEN: Suomen verisuonikirurgisen yhdistyksen puheenjohtaja, ei lihavuuskirurgiaan liittyviä sidonnaisuuksia. MIKAEL VICTORZON: Lihavuuden hoidon asiantuntijaryhmän (LHA) (Suomen Gastrokirurgit ry:n alajärjestö) puheenjohtaja, Suomen Gastrokirurgiyhdistys ry:n hallituksen jäsen. Osallistunut syksyllä 2008 ja syksyllä 2009 IFSO:n järjestämiin lihavuuskirurgian maailmankongresseihin Buenos Airesissa ja Pariisissa teollisuuden kustantamana. Pitänyt lihavuuskirurgiasta lukuisia luentoja, joista saanut toisinaan palkkion, ei kuitenkaan teollisuudelta.