Pikkalanlahden pohjaeläin- ja kasviplanktontutkimus

Transkriptio

1 Pikkalanlahden pohjaeläin- ja kasviplanktontutkimus vuonna 2007 Aki Mettinen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 203/2010

2

3 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 203/2010 PIKKALANLAHDEN POHJAELÄIN- JA KASVI- PLANKTONTUTKIMUS VUONNA 2007 Pistekuormittajien yhteistarkkailututkimus Aki Mettinen Lohja 2010 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

4 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 203/2010 Valokuva: Aki Mettinen, Leväkotilo (Theodoxus fluviatilis) Julkaisu on saatavana myös internetistä: Lohjan Painotuote Oy, Lohja 2010 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

5 Sisältö 1 JOHDANTO TAUSTAtiEDOT YLEISKUVAUS TARKKAILUALUEESTA JÄTEVESIKUORMITTAJAT SÄÄTILA VUONNA PIKKALANLAHTEEN KOHDISTUVA KUORMITUS VUONNA Pikkalanjoki ja jätevesikuormitus TUTKIMUSMENETELMät POHJAELÄIMET Näytteenotto Poiminta, määritys, punnitus ja muu esikäsittely Pohjan laatuhavainnot (sedimentti) Pohjaeläintaksonit ja taksonien kokonaismäärä Lajistotarkastelu, pohjaeläinyhteisöt ja merenpohjan tilan luokitus Liejusimpukoisen (Macoma baltica) kokoluokat ja kuoren kunto KASVIPLANKTON Näytteenotto ja menetelmät TULOKSET POHJAELÄIMET Pohjan ja pohjasedimentin laatu tutkimuslinjoilla Pohjaeläimistö koko tarkkailualueella Pohjaeläimistö tutkimuslinjoilla Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamon merialue, linja Pe1 Klobben Nordic Aluminium Oyj:n ja Prysmian Cables and Systems Oy:n edustan merialue, linja Pe2 Båtviken Pikkalanlahden vertailulinja Pe3 Bergholmen Suomen Sokeri Oy:n puhdistamon edustan merialue, Pe4 Kantvik Kirkkonummen Strömsbyn suljettu jätevedenpuhdistamo, linja Pe5 Strömsby Pikkalanselän vertailulinja, Pe6 Vårdö Pohjaeläinbiomassat Liejusimpukoiden (Macoma baltica) kokoluokat ja kunto Pohjaeläimistön tilaluokitus Pikkalanlahden tutkimuslinjoilla Pohjaeläinindikaattoreiden esiintyminen Pohjan tilaluokitus - pohjan tilan muuttuminen KASVIPLANKTON Kasviplanktontutkimus Muutokset kasviplanktonissa Kasviplankton ja klorofylli-a TULOSTEN tarkastelua TARKKAilUN JATKUMINEN JA SUOSitUKSET tiivistelmä...46 KIRJAlliSUUSläHTEET...48

6 LIITTEET...51 Liite 1. Pikkalanlahden tarkkailualue Liite 2. Pikkalanlahden kasviplanktontutkimus Liite 3. Pohjaeläinten yksilömäärät linjojen havaintopaikoilla, yhteenvetotaulukko Liite 4. Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 5. Pohjaeläinten märkäbiomassat näytteissä Liite 6. Pohja-aines ja pohjakasvillisuus pohjaeläinlinjojen havaintopaikoilla Liite 7. Poiminta ja seuloksen laatu pohjaeläinlinjojen havaintopaikoilla Liite 8. Liejusimpukoiden (Macoma baltica) kokomittaukset ja populaation kunto Liite 9. BBI-indeksien arvot linjojen havaintopaikoilta vuosina 2003 ja kuvailulehti...90

7 1 JOHDANto Pikkalanlahden vesistön yhteistarkkailua toteutetaan alueen suurimpien jätevesikuormittajien ympäristölupavelvoitteena. Yhteistarkkailu sisältää jokavuotisen perustarkkailun ja neljän vuoden välein toistuvan laajemman tarkkailun, joka sisältää myös biologisia tutkimuksia. Vesistön yhteistarkkailuohjelma uudistettiin viimeksi vuonna 2007 ja tällöin mukaan liitettiin aikaisemmin Pikkalanlahden kalataloudelliseen yhteistarkkailuun sisältynyt pohjaeläintutkimus. Tämä käsillä oleva vuoden 2007 tarkkailutulosten yhteenvetoraportti sisältää vesistön yhteistarkkailun biologiset tutkimustulokset eli pohjaeläintutkimuksen ja kasviplanktontutkimusten tulokset. Pikkalanlahden vesistötarkkailu- ja kalataloudellinen tarkkailuohjelma ovat Pikkalanlahden yhteistarkkailutyöryhmän tulosta ja ovat velvoitetarkkailijoiden Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ltä tilaamia ohjelmia (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2007a ja b). Alueen tarkkailuvelvolliset eli jätevesikuormittajat ja niiden lupavelvoitteet esitetään taulukossa 1. Kirkkonummen kunta (Strömsbyn jätevedenpuhdistamo) on ollut mukana yhteistarkkailussa alusta lähtien. Puhdistamon sulkemisen jälkeen vuonna 2005 Kirkkonummi on ollut mukana enää jälkitarkkailijana, kuten vuoden 2007 yhteistarkkailussa. Taulukko 1. Pikkalanlahden yhteistarkkailun pistekuormittajat ja niiden lupapäätökset. Pistekuormittaja Lupapäätös *Kirkkonummen kunta (Strömsbyn puhdistamo) LSYLV 23/2005/1, Nordic Aluminium Oyj ja Prysmian Cables and Systems Oy Dnro UUS-2003-Y , 0195Y0164, No YS 1152 Dnro UUS-2003-Y ,0195Y No YS 1151 ja 1152 lainvoimainen 1/2009 Puolustushallinnon rakennuslaitos, Kirkkonummen paikallistoimisto (Upinniemen varuskunta) UUS dnro 0196Y No YS Siuntion kunta, Pikkalan keskuspuhdistamo Dnro ES AVI/98/04.08/2010 No 7/2010/ LSY Nro 122/2005/3, Dnro LSY-2005-Y Suomen Sokeri Oy, Kantvikin puhdistamo Dnro UUS-2003-Y , 0195Y , 0199Y No YS 489 * Kirkkonummen kunta jälkitarkkailijana, jätevedet maaliskuusta 2005 Espoon Suomenojan puhdistamoon. Yhteistarkkailujen tavoitteena on selvittää jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistöön ja kalastoon sekä alueen virkistyskäyttöön sekä haittojen vähentämiseksi tehtyjen toimenpiteiden riittävyyttä. Yhteistarkkailut mahdollistavat kaikkia alueen lupavelvollisia ja haitankärsijöitä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010 5

8 hyödyntävän havaintopaikkaverkoston luomisen, keskitetyn näytteenoton ja tulosten tarkastelun. Tarkkailuohjelmien uudistuksessa vuonna 2007 pyrittiin huomioimaan todettu jätevesikuormituksen vähentyminen, vähentyneet vaikutukset vesistössä ja kalastossa sekä toisaalta vesipuitedirektiivien kansallisten asetusten vaatimukset vesistön tilan seurannalle. EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää vesien luokittelua ja tilan seurantaa ekologisin parametrein, jossa pohjaeläimistö-, kasviplankton- ja kalastotutkimuksilla on monissa velvoitetarkkailuissa ja muissa seurannoissa merkittävä rooli. Vuoden 2007 fysikaaliskemiallisista tarkkailutuloksista on valmistunut erillinen vuosiyhteenvetoraportti omana julkaisunaan (Mettinen 2008). Pikkalanlahden kalataloudellisesta yhteistarkkailusta on valmistunut raportti vuodelta 2007 (Valjus 2008). Tässä raportissa pohjaeläintutkimuksen tuloksia vuodelta 2007 verrataan lähinnä edelliseen pohjaeläinnäytteenoton tuloksiin, jotka on raportoitu Pikkalanlahden kalataloudellisessa yhteistarkkailuraportissa vuodelta 2003 (Saarikari 2004, teoksessa: Wickström ja Kamppi 2004). Kasviplanktontarkkailun tuloksia verrataan lähinnä edellisen laajan seurannan tuloksiin vuodelta 2002 (Mettinen 2003a). Suppeita kasviplanktonseurantoja on ollut myös välivuosina (Mettinen 2004, 2005, 2007, Holmberg ja Mettinen 2006). Tarkkailun vastuuhenkilönä on vesistötutkija Aki Mettinen. Pohjaeläin- ja kasviplanktonnäytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat kenttämestarit Arto Muttilainen ja Seppo Sundström sekä apulaistutkija Jorma Valjus. 2 TAUSTAtiEDOT 2.1 Yleiskuvaus tarkkailualueesta Jätevesikuormituksen ja tarkkailun kohteena oleva Pikkalanlahti on Siuntion ja Kirkkonummen kuntien alueella sijaitsevan suurehkon lounaaseen avautuvan merenlahden pohjoisosa. Pikkalanlahti rajoittuu lännessä Kopparnäsiin ja idässä Upinniemeen (Obbnäsiin). Pikkalanlahdesta etelään avautuu Pikkalanselkä (Pikkalafjärden), joka myös kuuluu tarkkailualueeseen (kartta, liite 1). Pikkalanlahden sisimpään osaan pohjoisessa purkautuu makeaa vettä Pikkalanjoesta (Siuntionjoen vesistöalueelta), jonka valuma-alue jokisuussa on 487,07 km 2. Pikkalanjoen keskivirtaama alajuoksulla on noin 5-6 m 3 /s ja virtaamavaihtelu on noin 0,2 m 3 /s - 40 m 3 /s. Vedenoton takia meriveden nousu jokeen on estetty jokisuun padolla. Lisäksi Pikkalanlahden lähivaluma-alue käsittää noin 22 km 2 ranta-alueita, joista lahteen virtaa vettä keskimäärin 0,23 m 3 /s. Pikkalanlahden sisäosan syvyys on Svinön saaren pohjoispuolella laajalla alueella 5-7 metriä ja paikoin yli 10 metriä. Suomen Sokerin Kantvikin satamaan johtaa 9,2 metrin syvyinen laivaväylä. 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

9 Svinön saaren eteläpuolella syvyys on aluksi metriä syveten hieman ulompana metriin. Lahden syvin alue sijaitsee Pikkalanselällä Upinniemen kärjen länsipuolella, missä syvyys on 30 metriä. Lahden pohjaprofiili viettää useimmilla paikoilla varsin tasaisesti ulkomerta kohden, eikä merkittäviä kynnyksiä tai jyrkkäreunaisia syvänteitä esiinny. Pikkalanlahden sisäosiin johtavan syvänteen ansiosta veden vaihtuminen lahden sisäosien ja ulomman merialueen välillä on ajoittain erittäin tehokasta. Pikkalanlahden ranta-alue on valtaosaltaan kivikkoa tai sorapohjaista aluetta, jossa pehmeämpää pohjaa esiintyy vain laikuittain. Pehmeämpää pohjaa tavataan lähinnä Pikkalanjoen edustalla, Båtvikenissä ja Fiskarvikenissä. Syvänteissä pohjamateriaalina on tummanharmaa lieju. Tarkkailualueen matalammassa pohjoisosassa kaksi lähekkäistä saariryhmää vesialueineen on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Tarkkailualueeseen ei sisälly Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. Lähin Natura-alue, Kirkkonummen saaristo, sijaitsee Upinniemen etelä- ja itäpuolella sisältäen vesialueita, saaria, luotoja ja rannikkoa. Pikkalanlahden länsi-osassa Störsvikissä on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistama ranta- ja merialue, joka yhdessä Inkoossa sijaitsevan Kopparnäsin virkistysalueen kanssa muodostaa lähes 800 hehtaarin yhtenäisen virkistysalueen. 2.2 Jätevesikuormittajat Pikkalanlahtea kuormittavat pistemäisesti Siuntion kunta, Suomen Sokeri Oy, Puolustusministeriö (Upinniemen varuskunta), Prysmian Cables and Systems Oy ja Nordic Aluminium Oyj. Kirkkonummen jätevedenpuhdistamo suljettiin lopullisesti , minkä jälkeen Kirkkonummen kunta on johtanut jätevetensä Espoon kaupungin Suomenojan puhdistamoon. Pistekuormittajat ja jätevesien purkupaikat näkyvät kartassa liitteessä 1. Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamolta yhdyskuntajätevedet ohjataan Pikkalanlahden keskelle, Dyvikeniin. Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamo aloitti toimintansa vuonna 1996, millä Siuntion kunta korvasi Siuntionjoen varrella olleen puhdistamonsa. Myös Siuntion kunta on sopinut Espoon kaupungin kanssa jätevesien johtamisesta Espoon kaupungin, Espoon Veden Suomenojan puhdistamoon. Jätevesisiirtoviemäri on suunniteltu rakennettavaksi Pikkalanlahden sisäosan kautta Kirkkonummelle. Hanke odottaa osittaista rahoituspäätöstä valtiolta. Suomen Sokerin Kantvikin puhdistamolta jätevedet ohjataan satama-alueelle. Jätevesi koostuu pääasiassa tehtaan omista prosessivesistä ja sosiaalijätevesistä. Puhdistamossa käsitellään myös Mildola Oy:n öljynpuristamon sosiaalijätevedet ja Kantvikin asuntoalueiden noin 1200 asukkaan yhdyskuntajätevedet. Jäähdytysvedet ja vesilaitoksen häviö johdetaan käsittelemättöminä mereen. Nordic Aluminiumin prosessijätevedet käsitellään omassa puhdistamossaan. Nordic Aluminiumin ja Prysmianin tehtaiden sosiaalitilojen ja asuntoalueen sekä liikerakennuksen jätevedet puhdistetaan erikseen aktiivilietelaitoksessa ja johdetaan lopulta Nordic Aluminiumin prosessi- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010 7

10 jätevesien kanssa samassa purkuviemärissä mereen Båtvikenin lahteen. Tehdasalueen hule- ja jäähdytysvedet ohjataan osin öljynerottimien läpi kahden viemärin kautta muuten käsittelemättöminä mereen Fiskarvikenin lahteen. Kaikkien pistekuormittajien puhdistamojen jätevesitarkkailut suoritetaan erillisten jätevesitarkkailuohjelmien mukaan. 2.3 Säätila vuonna 2007 Tarkkailuvuosi 2007 oli harvinaisen lämmin, mutta sademäärät olivat varsin tavanomaisia. Talvi oli lyhyt ja helmikuuta lukuun ottamatta leuto ja maa lumeton tammikuun puoliväliin asti. Kevät alkoi varhain jo maaliskuun alussa ja jatkui lämpimänä kesäkuun alkuun. Edellisvuoden 2006 ennätyksellisen kuiva ja lämmin kesä ei toistunut, ja vaikka kesä oli vähintään keskimääräisen lämmin, sää oli epävakainen ja sateita saatiin runsaastikin monin paikoin. Elokuu oli ennätyslämmin ja vuosi huipentui myös ennätyslauhaan, lumettomaan joulukuuhun (kuva 1, Ilmatieteen laitos 2007). Sademäärät, Helsinki-Kaisaniemi mm I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII kuukausi Lämpötila, Helsinki-Kaisaniemi oc I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII kuukausi Kuva 1. Kuukausikeskilämpötilat sekä -sademäärät Helsinki-Kaisaniemen säähavaintoasemalla vuonna 2007 (Ilmatieteen laitos 2007). 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

11 2.4 Pikkalanlahteen kohdistuva kuormitus vuonna Pikkalanjoki ja jätevesikuormitus Pikkalanlahtea kuormittaa voimakkaasti Pikkalanjoki (Siuntionjoki) ja jonkin verran myös lahden omalta valuma-alueelta vesistöön valuvat vedet. Vuositasolla ylivoimaisesti suurin ravinne- ja orgaanisen aineen kuormitus tulee Pikkalanlahteen Pikkalanjoen kautta. Pikkalanlahteen tuleva vuosikuorma heilahtelee siten ennen kaikkea Pikkalanjoen kuormitusvaihteluiden mukana. Pikkalanlahteen kohdistuva kuormitus on suurimmaksi osaksi maa- ja metsätalouden aiheuttamaa hajakuormitusta. Pikkalanlahteen kohdistuva jätevesikuormitus väheni huomattavasti Kirkkonummen johdettua suurimmaksi osaksi jätevetensä Espoon Suomenojaan vuonna Pikkalanjoen osuus Pikkalanlahteen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta on ollut vuodesta 2005 lähtien samaa luokkaa eli %. Vuonna 2006 Suomen Sokerin tehtailla sattunut prosessihäiriö näkyy Pikkalanjoen kuormitusosuuden vähentymisenä, mutta häiriön hallinnan jälkeen vuoden 2007 osalta Pikkalanjoen osuus biologisestakin kuormituksesta on palautunut samalle tasolle ravinnekuormituksen kanssa (kuva 2, taulukko 2). Pikkalanjoen kuormitusosuus Pikkalanlahdella vuosina % Fosfori Typpi BOD ,1 77,8 91, ,1 77,2 86, ,0 79,6 76, ,6 42,7 76, ,4 80,3 80, ,7 95,4 97, ,0 94,3 76, ,3 94,8 97,5 Kuva 2. Pikkalanjoen osuus Pikkalanlahteen kohdistuvasta fosfori-, typpi- ja biologisen hapenkulutuksen kuormituksesta vuosina (Mettinen 2008). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010 9

12 Taulukko 2. Pikkalanlahden fosfori-, typpi- ja BOD7-kuormituksen %-jakautuminen vuonna 2007 (Mettinen 2008). Pikkalanlahteen kohdistuva kuormitus 2007 kg/d Fosfori % Typpi % BOD7 % Pikkalanjoki 33,77 97, , ,45 Kirkkonummen kunta 0,00 0,00 0,00 Suomen Sokeri Oy 0,18 0,53 4,0 0,53 10,6 1,72 Siuntion kunta 0,17 0,50 24,0 3,20 5,1 0,83 Upinniemen varuskunta 0,12 0,35 9,5 1,27 1,4 0,23 Prysmian ja N. Aluminium, saniteettijv 0,48 1,41 5,0 0,67 0,66 0,11 Prysmian ja N. Alum., pros.+ jäähd/sadev. 0,004 0,01 1,63 0,22 0,00 Jätevesikuormitus (ilman Pikkalanjokea) 1,0 2,8 44,1 5,9 17,8 2,88 Yhteensä 34, , ,8 100 Vuonna 2007 Nordic Aluminiumin ja Prysmianin osuus yhteistarkkailun pistekuormittajien kokonaisfosforikuormituksesta oli suurin. Typpikuormittajana suurin oli Siuntion kunta ja biologisesta kuormituksesta vastasi eniten Suomen Sokeri Oy. Pikkalanlahteen tulevaa jätevesikuormitusta voidaan ilmaista asukasvastinelukuna, mikä tarkoittaa yhden ihmisen puhdistamattomien jätevesien aiheuttamaa kuormitusta vuorokaudessa. Laskennassa on käytetty fosforin osalta lukua 2,5 g/as/vrk, typen osalta 12 g/as/vrk ja biologisen hapenkulutuksen (BOD 7 ) osalta 70 g/ as/vrk. Jätevesikuormituksen laskennalliset asukasvastineluvut kertovat samasta kehityksestä edelliseen vuoteen verrattuna (taulukko 3). Taulukko 3. Pikkalanlahteen kohdistuva jätevesikuormitus 2007 (suluissa vuonna 2006) asukasvastineluvulla ilmaistuna (Mettinen 2008). Kuormittaja Asukasvastineluku (avl) Fosfori Typpi BOD7 Suomen Sokeri Oy 72(236) 333 (542) 151 (1983) Siuntion kunta 68 (56 ) 2000 (1750) 73 (60) Upinniemen varuskunta 48 (56 ) 792 (817) 20 (14) Nordic Aluminium ja Prysmian C.S. 194 (66 ) 553 (467) 9 (9) Yhteensä 382 (412) 3678 (3576) 254 (2065) Pikkalanjoen merkitys sekä ravinnekuormituksen että orgaanisen aineksen ja biologisen kuormituksen lähteenä on siten keskeisessä asemassa. Uudenmaan ympäristökeskuksen seurantaraportin mukaan Pikkalanjokeen kohdistuvasta kokonaistyppikuormituksesta vesistöalueen pistekuormituksen osuus oli 1990-luvun lopulla 14,4 %. Sen sijaan kokonaisfosforikuormituksesta pistekuormitusta olisi Pikkalanjoessa vain 0,7 % (Enckell ym. 2002). Suurin yksittäinen pistekuormittaja Siuntionjoen vesistöalueella on Nummelan jätevedenpuhdistamo, joka laskee jätevetensä Siuntionjoen latvavesiin. Tutkimusten mukaan Nummelan 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

13 puhdistamon osuus Pikkalanlahteen kohdistuvasta kokonaistyppikuormituksesta oli noin 10 % vuosina 2001 ja Nummelan puhdistamon fosforikuormitus Pikkalanlahteen oli selvästi vähäisempää pidättyen lähes kokonaan (0,1 % kokonaiskuormituksesta) Siuntionjoen vesistöalueelle. Suurin osa on maatalouden aiheuttamaa kuormitusta (Mattila ja Sivén 2004). 3 TUTKIMUSMENETELMät Pohjaeläintutkimuksella selvitetään pohjaeläinten lajistoa, määrää ja kuntoa, sekä niihin perustuen pohjan tilaa ja alueellisia eroja tarkkailualueella. Pohjaeläintutkimuksessa arviointia voidaan tehdä erityisesti pohjan (sedimentin) oloista, mm. happipitoisuudesta, ravinteisuudesta, ekologisista eli eliöiden välisistä suhteista, fysikaalisesta tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Pohjaeläimistötutkimusta vesistön tilan arvioinnissa tukee kasviplanktontutkimus. Näiden biologisten tutkimustietojen avulla ja muut tausta-aineistot huomioiden pyritään arvioimaan Pikkalanlahden ekologista tilaa kokonaisuutena ja pistekuormituksen osuutta siinä vuonna Arvioinnin apuna on perinteisten lajisto- ja pohjaeläinyhteisökuvausten lisäksi käytetty rannikoiden pohjaeläinten lukumääriin ja lajistoon perustuvaa uutta BBI-indeksiä (Brackish water Benthic Index) jota mm. ympäristöhallinto käyttää rannikkovesien biologisessa luokittelussa (Vuori ym. 2010, Perus ym. 2007). 3.1 Pohjaeläimet Näytteenotto Pohjaeläinnäytteet otettiin syyskuun lopulla ( ). Näytteenottimena oli kvantitatiivinen Ekman-tyyppinen pohja-kauha, jonka rajoittama pohjan pinta-ala on 250 cm 2. Näytteenottolinjoja oli kuusi, joista neljä (Pe1 Klobben ja Pe2 Båtviken sekä Pe4 Kantvik ja Pe5 Strömsby) sijaitsee lähellä tarkkailtavien pistekuormittajien jätevesien purkualuetta. Näiden lisäksi yksi pohjaeläinlinja (Pe3 Bergholmen) sijaitsee Pikkalanlahden itäosan keskivaiheilla ja yksi linja uloimpana tarkkailualueen reunamilla Pikkalanselällä (Pe6). Kahta viimeksi mainittua pohjaeläinlinjaa voidaan pitää vertailulinjoina lähempänä jätevesien purkuvettä sijaitseville muille pohjaeläinlinjoille. Jokainen linja sijaitsi alueellaan suurin piirtein kohtisuorassa rantaviivaan nähden, jolloin linjalta otettiin viisi näytettä eri syvyysvyöhykkeiltä käsittäen rantavyöhykkeen, välisyvyyden ja paikallisen syvänteen. Näytteet käsiteltiin erillisinä näytteinä. Näytteenoton yhteydessä määriteltiin pohjan laatu ja tehtiin havaintoja näyteympäristöstä. Maastohavaintojen kirjaamisen apuna käytettiin ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan pohjaeläintietojärjestelmän (POHJE) maastolomakepohjaa, missä oli kohdat näytteenottoon vaadittavia pakollisia merkintöjä ja lisätietoja varten. Pohjaeläinlinjojen tunnukset sekä niillä sijaitsevat havaintopaikat (syvyydet) esitetään taulukossa 4. Linjojen sijainti esitetään karttaliitteessä 1. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

14 Taulukko 4. Pohjaeläinlinjat ja havaintopaikat. *Tähdellä merkityt pohjaeläinlinjat ovat vertailulinjoja, joissa suuremman etäisyyden perusteella jätevesikuormitusvaikutus on vähäisempää kuin pistekuormittajaa lähempänä olevalla pohjaeläinlinjalla Nimi Selite Havaintopaikat eli syvyydet Pe 1 Klobben, Siuntion jvp 2,0 m 5,0 m 6,0 m - Pe 2 Båtviken, Prysmian & N, Aluminium jvp 2,0 m 5,0 m Pe 3* Bergholmen, vertailu 2,0 m 5,0 m - 10,0 m - Pe 4 Kantvik, Suomen Sokerin jvp 2,0 m 5,0 m - 10,0 m - Pe 5 Strömsby, Kirkkonummi 2,0 m 5,0 m - 10,0 m 13,0 m Pe 6* Vårdö, Pikkalanselkä, vertailu 2,0 m 5,0 m - 10,0 m 13,0 m Poiminta, määritys, punnitus ja muu esikäsittely Eläimet poimittiin laboratorioissa valkoiselta alustalta kohdevalossa ilman suurentavia linssejä. Poiminnan aikana käytettiin vain osan aikaa kunkin näytteen lopputarkastelun yhteydessä standardin SFS 5076 mukaisia suurentavia linssejä. Näytepurkkien sisältämän seuloksen määrä ja laatu kirjattiin muistiin. Poiminnan yhteydessä eläimet jaettiin tunnistettaviin ryhmiin. Määrityksessä käytettiin stereomikroskooppia (8-80 x suurentava). Määritys varmistettiin erityisesti harvasukamatojen (Oligochaeta), monisukamatojen (Polychaeta) ja surviaissääskien toukkien (Chironomidae) osalta tekemällä preparaatteja, jolloin tunnistamisessa käytettiin tutkimusmikroskooppia ( x suurentava). Pohjaeläimet määritettiin suurimmaksi osaksi lajitasolle, mutta joidenkin hankalien ja erityistä tarkkuutta vaativien pohjaeläinryhmien osalta tyydyttiin karkeampaan määritystasoon. Tällaisia olivat eräät harvasukamadot (Tubificidae eli torvimadot ja ketjukaismadot eli Naididae) ja surviaissääskistä Orthocladiinae heimon yksilöt. Kääpiösiirat (Jaera suku) määritettiin vain sukutasolle. Eläinten määritys pohjautui lähinnä seuraaviin määritysoppaisiin: Pohjaeläinryhmä Määrityskirja Polychaeta Panelius 1972 Marenzelleria spp. Bick ja Burkhardt 1989 Hirudinae Panelius 1972 Crustacea Panelius 1973 Oligochaeta Brinkhurst 1971 Mollusca Hubendick 1949 Trichoptera Lepneva 1970 ja 1971, Edington ja Hildrew 1995,Wallace1981 Chironomidae Wiederholm (toim.) 1983, Suku Chironomus (tyypit), Lindeberg ja Wiederholm 1979 Heimo Orthocladiinae (Cranston 1982) Määrityksen aikana eläimet ryhmiteltiin punnitusta varten. Punnitus tehtiin elektronisella analyysivaa alla (Mettler AT 250) 0,1 mg tarkkuudella. Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä noudatettiin pääosin pohjaeläinstandardin SFS 5076 ohjeita (Suomen standardisoimisliitto SFS 1989). Punnitus tehtiin ohjeista poiketen hetken imupaperikuivatuksen jälkeen ilman, että eläi- 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

15 miä olisi liuotettu vedessä. Kalkkikuoriset eläimet punnittiin kuorineen, mutta kuoret avattiin suuremmista yksilöistä nesteen poistoa varten ennen punnitusta. Näytteissä esiintyvien liejusimpukoiden (Macoma baltica L.) kuoren pituus mitattiin 3 mm kokoluokkia varten. Kokoluokkien perusteella liejusimpukat jaettiin eri ikäryhmiin ja niiden perusteella arvioitiin liejusimpukkapopulaation kuntoa ja elinkelpoisuutta (soveltaen Häkkilän 1978 mukaan). Pohjaeläinten ulkonäössä, kuten morfologiassa ja värissä havaitut poikkeavuudet kirjattiin ylös. Loiseliöitten esiintymiseen pohjaeläimissä kiinnitettiin myös huomiota. Kaikki pohjaeläintutkimuksen merkittävät havainnot ja tulokset näytteenotosta määritykseen asti kirjattiin ympäristöhallinnon Hertan pohjaeläintietokantaan (Suomen ympäristökeskus, POHJE). Eläinten tieteellisinä niminä käytettiin pääasiassa POHJE järjestelmän mukaisia nimiä. Ympäristöhallinnon POHJE -järjestelmään kirjataan kaikki ympäristöhallinnon pohjaeläintutkimustiedot ja niiden lisäksi runsaasti mm. velvoitetarkkailujen pohjaeläintuloksia Pohjan laatuhavainnot (sedimentti) Pohjaeläimistötutkimuksen yhteydessä on hyvin tärkeätä tehdä havaintoja pohjamateriaalin laadusta. Matalalla lähellä rantaa ja erityisesti kasvillisuuspohjalla ominainen habitaattien monimuotoisuus mahdollistaa syvempää pohjaa monimuotoisemman pohjaeläinyhteisön muodostumisen. Havaintopaikan etäisyys esim. tiheästä, yhteneväisestä kasvillisuusvyöhykkeestä ja rantaviivasta on tärkeä tieto, jolla on merkitystä pohjaeläimistön kuvauksessa ja tulosten johtopäätöksissä. Elävä kasviaines ja monipuolisesti erilaisessa hajoamistilassa oleva kasvi- tai eläinperäinen karike tai pidemmälle hajonnut ns. detritus tarjoaa ravintovaroja monipuoliselle pohjaeläimistölle. Puhdas minerogeeninen pohja on pohjaeläimistöltään köyhempi, vaikka se sisältääkin juuri sille ominaisia pohjaeläinlajeja. Monipuolinen ravinnonlähde yhdessä pohjan elinympäristöä muulla tavoin monipuolistavien tekijöiden kanssa (pohjan muoto, fyysiset rakennetekijät, suojapaikat, muu eliöyhteisö mukaan lukien kilpailijat ja pedot) synnyttävät yleensä monimuotoisimman ja runsaimman pohjaeläimistön. Syvemmällä korostuu sinne muualta kulkeutuvan sedimentin merkitys ja pohja muuttuu samalla luonnostaan yhteneväisemmäksi ja yksitoikkoisemmaksi. Pohjaeläimistön lajirunsaus vähenee ja pohjaa suosivat monet kaikkiruokaiset pehmeää sedimenttipohjaa hyödyntävät ja siihen uppoutuvat lajit. Tällöin esim. sedimentin ulkonäkö, tuoksu ja sedimentin käsin tunnustelu antaa lisäinformaatiota pohjan oloista sekä sopivuudesta mm. tietyntyyppisen pohjaeläimistön elinympäristönä Pohjaeläintaksonit ja taksonien kokonaismäärä Ympäristötekijöiden muutokset näkyvät pohjaeläimistön laji- ja lukumääräsuhteissa. Pohja- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

16 eläintaksonien (= yksittäinen laji, sitä ylemmän tason ryhmät) lukumäärävaihtelut ilmentävät jo usein sellaisenaan kohtalaisen hyvin pohjan tilassa tapahtuvia muutoksia ja alueellisia eroja. Yleisesti voidaan todeta, että mitä enemmän taksoneita näytteessä on, sitä parempi on yleensä pohjan tila. Lisäkuormitus voi kuitenkin alkuvaiheessa johtaa taksonien lukumäärän kasvuun varsinkin karuilla vesistönosilla, mutta kuormituksen edelleen lisääntyessä taksoniluku putoaa voimakkaasti vain rehevöityneitä ja vähähappisia oloja suosivien taksonien menestyessä. On kuitenkin huomattava, että harvalukuiset ja kasautumina elävät taksonit saattavat puuttua näytteistä, vaikka niitä olisikin pohjalla. Tämän vuoksi 1-2 taksonin muutos näyteasemilla vuosien välillä ei suoraan kerro kehityksen suunnasta ilman tarkempaa laji- ja menetelmätarkastelua. Raakkuäyriäisiä (Ostracoda), hankajalkaisia (Copepoda) ja levärupea (Mempranipora crustulenta) ei ole huomioitu taksonien lukumääriä laskettaessa, koska niiden pieni koko tai esiintymistapa ei ole sallinut niiden kvantitatiivista tutkimista käytetyillä menetelmillä Lajistotarkastelu, pohjaeläinyhteisöt ja merenpohjan tilan luokitus Lajikohtainen tarkastelu on keskeinen ja tärkeä osa pohjaeläimistötutkimusta. Pohjaeläimistöstä laskettavat indeksit ja muut tunnusluvut ovat hyödyllisiä ja informatiivisia tulosten esittämisen kannalta, mutta niitä käytettäessä häviää paljon lajitason informaatiota (Mölsä 1984, Paasivirta 1989). Kullakin lajilla on sille tyypilliset vaatimukset elinympäristönsä suhteen, minkä perusteella saadaan myös yksityiskohtaisen tarkkaa tietoa mahdollisista ympäristömuutoksista. Koska tutkittavana on osittain vesistöalue, jossa kohtaavat makea vesi ja suolainen vesi, tuo se oman erikoisen lisän lajistotarkasteluun. Tutkimuksessa käytettiin yhtenä keskeisenä arviointikriteerinä Leppäkosken jo klassiseksi muodostunutta rannikkomeren likaantuneisuusluokitusta (1975) ja sen pohjalta luotua hieman muunneltua luokitusta. Taulukossa 5 esitetään lajit, jotka Leppäkosken mukaan hyötyvät tai sietävät lähinnä orgaanista likaantumista ja lajit, jotka toisaalta karttavat likaantumista. Leppäkoski on huomioinut muutokset mm. makeanveden ja mereistä alkuperää olevien lajien lukumääräsuhteissa likaantumisen edistyessä. Harvasukasmadot esitetään tässä yhtenä luokkana (Oligochaeta); alkuperäiseen luokitteluun kuului niiden joukkoon myös lajeja, jotka karttavat likaantumista. Taulukko 5. Likaantumista sietävät tai siitä hyötyvät (progressiiviset) taksonit ja likaantumista karttavat (regressiiviset) taksonit (Leppäkoski 1975). Likaantumista/orgaanista kuormitusta ilmentävät: Oligochaeta (harvasukamadot) Hediste (Nereis) diversicolor, merisukasjalk. Polydora redeki, Manayunkia aesturiana Chironomidae (surviaissääsket), erit.suku Chironomus Macoma baltica, liejusimpukka Hydrobia spp., sukkulakotilo Potamopyrgus antipodarum, (ent. jenkinsi ), vaeltajakotilo Likaantumista/orgaanista kuormitusta karttavat: Halicryptus spinulosus, makkara-mato Harmothoe sarsi, liejusukasjalkainen Monoporeia (Pontoporeia) affinis, valkokatka Prostoma obscurum (nauhamato) Mesidotea (Saduria) entomon, kilkki Gammarus spp., katkat Corophium volutator, liejukatka Cerastoderma glaucum, idänsydänsimpukka 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

17 Likaantumista sietävät tai siitä hyötyvät (progressiiviset) taksonit ja likaantumista karttavat (regressiiviset) taksonit on kehitelty lähinnä Saaristomeren pohjaeläimistön oloissa (Leppäkoski 1975). Tämän indeksin jälkeen aikaa on kulunut ja muutama tulokaslajikin on pysyväisluonteisesti asettunut rannikkovesillemme. Tässä tutkimuksessa käytetään Leppäkosken (1975) havaintoihin pohjautuvien ja alan muusta kirjallisuudesta kerättyjen havaintojen perusteella laadittua merenpohjan tilan luokitusta, jolla pohjaeläinyhteisötarkastelulla kuvataan pohjan tilassa tapahtuneen mahdollisen muutoksen voimakkuutta Suomenlahden länsilounaisella rannikkovesialueella (taulukko 6). Taulukko 6. Merenpohjan tilan muutoksen luokitus Suomenlahden länsilounaisella rannikkovesialueella makroskooppisen pohjaeläimistön mukaan. Numerot (1-5) nimitysten edessä kertovat lisäkuormituksen vaikutuksen suuruudesta. 1 = lähtötilanne, 5 = voimakkain muutos. Luokka 4 (ks. Mettinen 1999, Saarikari ja Mettinen 2009) on jaettu tässä luokkiin 4 ja 5. Pohjana Leppäkosken (1975) luokitus ja havainnot. 1. Monimuotoinen pohja - vaihtelee syvyyden ja rantavaikutuksen (näytealueen pohjan habitaatin ja rannan etäisyyden) mukaan Matalilla pohjilla lähellä rantaa (tai kasvillisuusrannoilla) alle 10 metrissä pohjaeläimistö koostuu useimmiten runsaslukuisista, nuorista simpukoista (idänsydänsimpukka (Cerastoderma glaucum), liejusimpukka (Macoma baltica), hietasimpukoista(mya arenaria), sukkulakotiloista (suku Hydrobiidae) ja erityisesti kasvillisuuspohjilla runsaslukuisista ja monilajisista äyriäisistä (kuten katkoista (Bathyporeia pilosa, Gammarus spp., Corophium volutator), siiroista (Jaera spp. ja Idotea spp,) sekä leväkotiloista (Theodoxus fluviatilis). Lisäksi tavataan useita monisukamatoja (Polychaeta), harvasukasmatoja (Oligochaeta: erityisesti Clitellio arenarius) ja surviaissääskien (Chironomidae) toukkia, jotka ovat pääasiassa likaantumista karttavia lajeja (esim. Orthocladiinae heimosta ja Tanytarsini-ryhmästä). Rakkolevä- tai muunlainen kasvillisuus monipuolistaa pohjaeläimistöä. Syvemmillä pohjilla (10-20 m tai yli) valkokatkat (Monoporeia affinis) voivat olla erittäin runsaslukuisia lieju- ja savipohjilla; niiden yksilötiheyksissä esiintyy kuitenkin suuria, jaksottaisia vaihteluita. Valtalajina on usein liejusimpukka (Macoma baltica), minkä lisäksi tavataan hyvin yleisesti merisukajalkaista (Nereis diversicolor), amerikansukajalkaista (Marenzelleria spp.) harvasukamatoja (Oligochaeta; erityisesti Tubifex costatus), halkoisjalkaäyriäisiä (Mysis relicta, Neomysis integer), kilkkiä (Saduria entomon) ja makkaramatoa (Halicryptus spinulosus). Avointen rantojen kivikkopohjilla tavataan erittäin runsaana alustaan kiinnittyviä sinisimpukoita (Mytilus trossulus). Liejusukasjalkaista (Harmothoe sarsii) esiintyy tavallisesti yli 6,0 suolapitoisuudessa. 2. Lievästi muuttunut pohja Makeanveden lajien suhteellinen osuus pohjaeläimistössä lisääntyy. Lajilukumäärä on usein runsaimmillaan kuormituksen tässä vaiheessa. Valtalajeina ovat liejusimpukat (Maco- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

18 ma baltica), rehevyyttä suosivat monisukamadot (mm. Marenzelleria, Hediste diversicolor ja Manayunkia sekä harvasukamadot (Oligochaeta), mutta myös äyriäisiä, kuten valkokatkoja (Monoporeia affinis) ja kilkkejä (Saduria entomon) esiintyy vielä suhteellisen runsaasti. Surviaissääskissä keskiravinteisuutta (mesotrofiaa) indikoivien lajien lukumäärä ja yksilötiheydet kasvavat. 3. Voimakkaasti muuttunut pohja Tyypillistä on mereistä alkuperää olevien lajien väheneminen ja jäljelle jäävien lajien selvästi vähentyneet yksilömäärät. Myös makeanveden herkemmät lajit kaikkoavat, vaikka makeanveden lajit vahvistavat muuten osuuttaan pohjaeläimistössä. Kokonaislajimäärä on alentunut. Tyypillistä on erityisesti Chironomus-suvun surviaissääskentoukkien esiintyminen tällöin jo runsaslukuisina (yleensä vielä alle 15 m syvyydessä koko rannikkoalueellamme). Harvasukamadoista makeanveden lajit Potamothrix hammoniensis, Limnodrilus spp. esiintyvät rinnan murtovesilajien Tubifex spp. rinnalla tai jopa syrjäyttävät ne. Monisukamadoista Polydora ciliate ja katkoista Leptocheirus pilosus runsastuvat matalilla vesialueilla. Harmothoe sarsii häviää syvänteistä. Liejusimpukkapopulaatio (Macoma baltica) alkaa harventua ja muuttua ikärakenteeltaan tasapainottomaan suuntaan; voimakkaimmin häiriintyneemmillä pohjilla esiintyy vain joitakin suurikokoisia yksilöitä tai pienikokoisia nuoria yksilöitä, jotka helposti voivat ajautua matalilta lisääntymisrannoiltaan virtausten mukana syvänteisiin. Valkokatkaa (Monoporeia affinis) tavataan vain satunnaisesti (usein myös ajautuneena) tai se puuttuu kokonaan. Valkokatkalla on havaittu kuitenkin myös toistaiseksi selittämättömiä kannanvaihteluita liittyen mahdollisesti kilpailuun elintilasta muiden lajien kanssa. 4. Hyvin voimakkaasti muuttunut pohja Ominaista erittäin vähäinen lajimäärä, koostuen pääasiassa vain muutamasta taksonista. Myös kokonaisyksilömäärä on jo usein selvästi laskenut. Pohjasedimentissä voi olla jo merkkejä hapettomuudesta, mustia raitoja ja lievää rikkivedyn tuoksua. Matalimmilla alueilla pohjaeläimistössä tavataan lähinnä vain erittäin rehevien pohjien spesialistilajeja koostuen makean veden Tubificidae -heimon harvasukamadoista ja Chironomus- spp. (yleisemmin alle 15 m syvyydessä ) surviaissääsken toukista. Syvemmällä (yli m) suolaisimmilla alueilla ja avomeriolosuhteissa voi esiintyä harvalukuisena suurikokoisia ja kuoreltaan jo selvästi kuluneita ja osittain mustuneita liejusimpukoita (Macoma baltica) harvalukuisena esim. kestävien putkimatolajien (Tubificidae) kanssa. 5. Kuollut pohja Ei makroskooppisia pohjaeläimiä tai vain parin kestävimmän taksonin yksittäisiä edustajia. Mahdolliset harvat liejusimpukat (Macoma baltica) ovat voimakkaasti kuluneita. Sijainnista (lähellä rantavyöhykettä) riippuen muualta on saattanut ajautua alueelle pohjaeläinyksilöitä. Pohja on usein väriltään mustaa, rikkivedyltä (H 2 S) ja metaanilta (CH 4 ) haisevaa sulfidipohjaa hapettomuudesta johtuen. Tämä pohjan tila esiintyy yleisemmin rannikkomerien syvemmillä 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

19 vesialueilla ulko- tai välisaaristossa, mutta myös sisäsaaristossa sekä muilla matalammillakin vesialueilla, missä happikato on vallitseva pohjaeläimistöä muokkaava ympäristötekijä. Happikatoon voi johtaa paikalliset olot sisäisen kuormituksen synnyttämän riskin vuoksi tai ulkoapäin tulleiden suolaisen veden tai hapettoman alusveden virtausten myötä. Rannikkomerialueella, yleensä vasta yli m syvyydessä, kuollut pohjan tila voi olla syntynyt myös luonnollisesti Itämeren melko pysyvän suola- ja lämpökerrostuneisuuden seurauksena. Rannikon pehmeiden pohjien pohjan tilaa kuvaamaan on kehitelty uusi ekologinen luokitteluindeksi BBI (Brackish water Benthic Index, Perus ym. 2007), joka pohjautuu rannikkovesien makroskooppiseen pohjaeläimistöön. Indeksin laskennassa käytetään lajien lukumäärää, abundanssitietoja sekä pistearvoja eri eläinlajien ja ryhmien ympäristöstressien sietokyvystä. Indeksin laskennassa on huomioitava, mihin rannikkotyyppiin tutkittava alue kuuluu ja näytteiden syvyystieto. Suomen rannikkovedet on tyypitelty 11 eri tyyppiin, joille kullekin on määritelty omat luokkarajat. Pikkalanlahti kuuluu Lounaiseen sisäsaaristoon (Ls). Tutkittava aineisto jaetaan indeksiä laskettaessa lisäksi näytesyvyyden perusteella kahteen syvyysvyöhykkeeseen 0-10 m ja yli 10 metrin näytteisiin. Portaatonta BBI-indeksiä voidaan käyttää apuna ekologisen tilan ja muutosten arvioinnissa muiden tulosten ohella. Muutosten toteamista vaikeuttaa se, että rannikkovesissä ei ole indeksin tekijöiden mukaan enää löydettävissä varsinaisia vertailupaikkoja (Vuori, K-M ym. 2010, Perus ym. 2007) Liejusimpukoiden (Macoma baltica) kokoluokat ja kuoren kunto Pohjaeläinyhteisötason tarkastelun lisäksi voidaan kiinnittää huomiota yhden lajin populaatiotason muutoksiin ympäristömuutosten selvittämiseksi. Liejusimpukka (Macoma baltica) on aikuisena hyvin paikallaan pysyvä, pitkäikäinen ja lukumääräisesti sekä biomassaltaan Itämeren ehkä merkittävin pohjaeläin. Sillä on myös kohtuullisen hyviä indikaattoriominaisuuksia veden laadun suhteen. Leppäkosken (1975) mukaan liejusimpukka on 2. asteen progressiivinen laji eli sietää melko voimakastakin kuormitusta mutta taantuu lopulta oloiltaan aivan heikoimmilla pohjilla. Kun verrataan liejusimpukoiden eri kokoluokkiin kuuluvien yksilöiden lukumääriä ja lukumääräsuhteita, saadaan tietoa lajin menestymisestä, mm. sen uusiutumiskyvystä. Pienten yksilöiden puuttuminen on usein merkkinä heikentyneestä uusiutumiskyvystä ts. häiriöistä simpukan elinympäristössä. Käytetyllä seulakoolla on merkitystä siihen, kuinka suurikokoisia yksilöitä saadaan näytteisiin. Seulalla, jonka verkon silmäkoko on 0,5 mm, saadaan ilman häviötä talteen kaikki noin 1,0 mm pituiset ja sitä isommat yksilöt (vrt. Segerstråle 1960). Tämä vastaa suurimmaksi osaksi toisen ikäluokan ja kokonaan kolmannen ikäluokan yksilöitä, mutta ei ensimmäisen ikäluokan yksilöitä, jotka ovat Lassigin (1965) mukaan pituudeltaan 0,25-0,30 mm. Tässä tutkimuksessa käytetään soveltaen pienin muutoksin Häkkilän ym. (1978) esittämiä luokituksia liejusimpukkapopulaation kokoluokkarakenteesta. Ns. uusiutuvan populaation Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

20 nuorempien kokoluokkien prosenttiosuudeksi on asetettu 75 % (50 % asemesta), koska tässä tutkimuksessa seulakoko on 0,5 mm, millä saadaan nuorempia yksilöitä suhteessa enemmän näytteeseen edellä esitetyn mukaisesti verrattuna Häkkilän ym. (1978) käyttämään 1,0 mm seulakokoon. Myös kokoluokkarajoja on hieman muutettu vastaamaan tässä tutkimuksessa käytettyjä kokoluokkia. Liejusimpukkayksilöiden kokoluokat tutkittiin koko aineistosta 3 mm ryhmissä (1-3 mm, 4-6 mm jne.). Menetelmät ovat samat kuin Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien yhteistarkkailun pohjaeläintutkimuksessa (Mettinen 1999, Saarikari ja Mettinen 2009) (taulukko 7). Taulukko 7. Liejusimpukkapopulaation (Macoma baltica) elinkelpoisuusluokittelu perustuu kokoluokkien sisältämien yksilöiden lukumääriin. Luokittelu pohjautuu suurimmaksi osaksi Häkkilän ym. (1978) luokitukseen. Kokoluokkia ja prosenttiosuuksia on hieman muutettu alkuperäisestä vastaamaan tiheämpää seulaa (0,5 mm). 1) Uusiutuvassa liejusimpukkapopulaatiossa yksilöistä yli 75 % on korkeintaan 6 mm pitkiä kuoren halkaisijaltaan pituussuunnassa mitattuna. Populaatio on lisäksi tasapainoinen, jos näitä suurempia kokoluokkia (3 mm välein ryhmissä 7-9, 10-12, mm jne.) on keskenään suhteellisen tasaisia määriä. 2) Liejusimpukkapopulaatio voi olla ns. välimuotoinen, jos pienempien kokoluokkien (< 6 mm) yksilöitä on % kaikista yksilöistä ja populaation painopiste on siirtymässä lähinnä näitä suurempiin, keskikokoisiin (7-9, ja 13-15) kokoluokkiin. Se on kuitenkin vielä uusiutuva, mutta sen tasapaino on järkkymässä, koska populaation säilymiselle välttämättömät kokoluokat ovat vähenemässä tai pieniä. Tämä populaatiorakenne on usein kuitenkin lajia säilyttävä ja ominainen suuremmissa syvyyksissä, missä ankarammat olosuhteet estävät lisääntymisen onnistumista. 3) Liejusimpukkapopulaatio on vähenevä, jos kahden pienimmän kokoluokan (1-3 ja 4-6 mm) osuudeksi jää alle 25 % kaikista yksilöistä ja painopiste on siten tätä suuremmissa kokoluokissa. Samalla populaatio on jo tasapainottomassa tilassa, mikä voi johtaa nopeasti koko populaation häviämiseen. Populaatio voi elpyä ympäristötekijöiden parantuessa. Tämä voi tapahtua oman uusiutumisen tai ulkoisen invaasion toimesta. 4) Liejusimpukkapopulaatiosta suurikokoiset yksilöt (yli 15 mm) puuttuvat. Se voi olla seurausta äkillisesti tuhoutuneesta populaatiosta lyhytaikaisen myrkyllisen jäteveden vaikutuksesta tai lisääntymisen estymisestä useampien peräkkäisten sukupolvien aikana. Aivan matalilla vesialueilla liejusimpukoiden ikä on luonnostaan lyhyempi ja siten myös koko pienempi (predaatio ja kilpailu), vaikka kasvu sinänsä on matalassa vedessä nopeampaa kuin syvänteissä. Liejusimpukoiden kokoluokkajakauman lisäksi kiinnitettiin huomioita simpukoiden kuoren kuluneisuuteen. Kuoren kuluneisuus liitetään usein happamien vesien vaikutusten seurantaan. Kuluneisuus arvioitiin Häkkilän ym. (1978) ohjeiden mukaan: Kuoren kuluneisuus: 1. aste: Kuoren pinta ei ole rikkoutunut tai rikkoutuma on vähäinen. 2. aste: Kuoren pinta selvästi rikki vanhimmasta osasta tai muualtakin. 3. aste: Kuori on syöpynyt usean neliömillimetrin alueelta, usein lähes puhki. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

21 3.2 Kasviplankton Näytteenotto ja menetelmät Kasviplanktontutkimus tarjoaa mahdollisuuksia arvioida nopeampia ja hetkellisempiä muutoksia ja niiden syitä mm. veden ravinne- ja valaistusoloissa sekä muissa ekosysteemin biologisten ja fysikaalisten tekijöiden suhteista verrattuna esim. pohjaeläintutkimukseen. Toisaalta luotettavia tuloksia varten pidemmältä aikaväliltä tarvitaan melko tiheitä näytteenottoja ja myös tarkempia tietoja näytteenottohetkellä vallitsevista ympäristötekijöistä. Rannikkovesien ekologiseen luokitukseen kasviplanktontutkimukset eivät toistaiseksi sisälly. Rannikkovesien luokituksessa on mukana kasviplanktonin a-klorofyllimittaustulokset, joista on olemassa luokituksen pohjaksi enemmän tuloksia kuin varsinaisista kasviplanktontutkimuksista. Kasviplanktontutkimus sisältää lajimäärityksen ja biomassa-laskennan. Kasviplanktontutkimus tehdään Pikkalanlahdella joka neljäs vuosi, kuten pohjaeläintutkimuskin. Kasviplanktonnäytteet otettiin putkinoutimella 0-2 m:n profiilinäytteinä kolmasti kesäkuun lopussa, heinäkuussa ja elokuussa fysikaalis-kemialliseen näytteenottoon liittyvien trofianäytteenottojen yhteydessä. Havaintopaikkoja oli yhteensä kahdeksan (hp 1, 2, 4, 7, 8, 9, ja 13, liite 1). Näytteet säilöttiin kentällä happamaan lugolin liuokseen. Lajimääritykset ja ns. suppea raportointi teetettiin Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksessa FK tutkija Arja Palomäellä. Kasviplanktontutkimuksen keskeisiä tuloksia vuosilta esitellään kappaleessa 4.2. Vuoden 2007 raportti (Palomäki 2008) esitetään kokonaisuudessaan laskentatulosliitteineen liitteessä 2. 4 TULOKSET 4.1 Pohjaeläimet Pohjaeläintutkimuksen alkuperäiset tulokset näytteenotosta, yksilömääristä, biomassoista, taksonien lukumääristä, pohjan, sedimentin ja seuloksen laadusta sekä liejusimpukoiden kokomittauksista ja populaatioiden kunnosta esitetään liitteissä Pohjan ja pohjasedimentin laatu tutkimuslinjoilla Pohjamateriaali oli useimpien pohjaeläinlinjojen matalimmilla havaintopaikoilla 2,0 metrin syvyydessä minerogeenista joko hiekkaa tai soraa, jonka seassa oli pikkukiviä ja karkeaa tai hienojakoista eloperäistä ainesta eli detritusta. Kasvillisuus oli matalimmilla havaintopaikoilla melko niukkaa, eikä näytteiden mukana juurikaan tullut osia elävistä kasveista. Syvyyden kasvaessa pohja muuttui pehmeämmäksi, usein vihertävänruskeaksi saviliejuksi, jossa eloperäinen aines (liejussa) oli jo hyvin pitkälle hajonnutta, paljain silmin tunnistamatonta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

22 Tarkkailualueen linjojen pohjan laadussa oli havaittavissa kuitenkin myös selviä eroja. Lähimpänä Pikkalanjoen suuta ja Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamon purkuputkea pohjaeläinlinjalla (Pe1 Klobben) pohja oli jo 5,0-6,0 m syvyydellä hyvin pehmeää savista liejua. Tämä vastaa myös alueen suurinta syvyyttä ja Pikkalanlahden sisäosa onkin tarkkailualueen yhtenäisin suhteellisen matalan pehmeän sedimenttipohjan alue. Pohjan pinta sedimentti on lähes kokonaan lähtöisin Pikkalanjoen virtauksen mukanaan tuomasta aineksesta. Linjan Pe1 Klobben 5,0 m havaintopaikan sedimentin pintakerroksen väri muuttui 6,0 m syvyydellä vaaleammasta tummempaan, mikä viittaa heikompaan happitilanteeseen syvemmällä alueella. Sedimentin pintakerros oli kuitenkin molemmilla havaintopaikoilla suhteellisen vaaleahkoa ja siten ilmeisen hapekasta. Pikkalanlahden suualueesta pohjoisrannalla sijaitsevan Marseuddenin niemen erottamalla linjalla Pe2 Båtviken Prysmianin ja Nordic Aluminiumin edustan merialueella pohja oli samanlaatuista vastaavilla syvyyksillä kuin linjalla Pe1 Klobben. Båtvikenin pohjaeläinlinjan eteläpuolella Bergholmen saaren lounaisrannalla sijaitsee Pikkalanlahden sisäosan vertailulinja Pe3 Bergholm. Siellä pohjamateriaalina oli rannan lähellä karkeampaa soraa muuttuen syvemmällä hieman savisemmaksi ja kiinteämmäksi kuin edellisillä linjoilla. Syvimmällä 10,0 m havaintopaikalla pehmeä lieju oli jo vallitseva pohjamateriaali, joskin kerrostuma lienee ohuempi kuin edellisten linjojen syvimmillä 5,0-6,0 m havaintopaikoilla. Suomen Sokeri Oy:n Kantvikin satama-alueen lähettyvillä ja puhdistamon purkualueella sijaitsee pohjaeläinlinja Pe 4 Kantvik. Sen matalimmalla havaintopaikalla 2,0 metrissä vallitsevana oli hiekkapohja, jossa oli seassa detritusta. Pohja syveni melko jyrkästi ollen 5,0 metrissä edelleen kaltevaa ja kivikkoista, mikä hankaloitti näytteiden saantia. Kivikkopohjalta 5,0 metrin syvyydeltä saadut näytteet olivat määrältään vajaita, ja näytteiden edustavuus on hieman kyseenalainen. Näytteet kuitenkin otettiin ja eläimistö määritettiin. Ulompana 10,0 metrin syvyydellä pohjalle oli akkumuloitunut ranta-alueelta ja muusta ympäristöstä jo pehmeää saviliejua, josta saatiin edustavat näytteet. Lieju oli harmaata, ja siinä esiintyi tummia raitoja. Kirkkonummen kunnan Strömsbyn jätevedenpuhdistamon purkupaikan edustalla pohjaeläinlinjan (Pe5 Strömsby) matalammilla havaintopaikoilla pohja oli myös hyvin kivikkoista ja kallioista. Erityisesti useimmat kallioiselta, vain vähänlaisesti pikkukiviä ja hiekkaa sisältävältä pohjalta 2,0 metrin syvyydestä otetut näytteet olivat niukkoja ja siksi niiden edustavuuskin on kyseenalainen. Viiden metrin ja 10,0 metrin syvyydessä pohja jatkui kovana kallioperusteisena, mutta hiekka- ja pikkukivien määrä oli suurempi ja pohjalta saatiin jo kuitenkin pohjanlaatua paremmin edustavat näytteet. Syvimmällä havaintopaikalla (13,0 m) pohjalla vallitsi tyypillinen hienodetrituspitoinen ruskea savilieju. Saviliejussa ei havaittu rikkivedyn tuoksua ja se oli siten hapekasta. Pikkalanselän vertailulinja Pe6 Vårdö sijaitsee jätevesikuormituksen vaikutusalueen ulkopuolella Pikkalanselän länsiosassa, missä luodot ja saaret erottavat sen osittain varsinaisesta Pikkalanselästä. Linjan Pe 6 Vårdön pohja oli kallioisen rannan lähellä 2,0 metrin syvyydellä kovaa hiekka- ja pikkukivipohjaa, joka syvyyden jyrkästi kasvaessa muuttui savisemmaksi ja pehmeni 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

23 lopulta syvimmällä havaintopaikalla 13,0 metrissä tummaksi sulfidipohjaksi, jossa oli mustia raitoja. Sedimentti haisi rikkivedylle, mikä kertoo sedimentin hapettomuudesta. Myös välisyvyydessä (10,0 m) oli havaittavissa lievää rikkivedyn tuoksua tummanharmaassa sedimentissä. Veden sekoittuminen Pikkalanselän vertailualueella ei ole ilmeisestikään yhtä tehokasta kuin varsinaisella Pikkalanselällä. Vertailualueen syvänne on vesimäärältään suhteellisen pieni, mutta kuitenkin suhteellisen syvä. Syvännealue on erillään varsinaisesta Pikkalanselän laajasta syvännealueesta ja sitä ympäröi lukuiset saaret, matalikot ja manner. Vertailulinjalla vesimassan kerrostuneisuus on ilmeisesti pysyvämpi ja riski happiongelmien luontaiselle syntymiselle paljon suurempi kuin useimmilla muilla linjoilla Pohjaeläimistö koko tarkkailualueella Pikkalanlahden tarkkailualueelta tavattiin vuonna 2007 yhteensä 44 pohjaeläintaksonia. Pohjaeläintaksonien määrää voidaan pitää odotetun suuruisena huomioiden näytemäärät, näytesyvyydet ja pohjamateriaali. Edellisenä tutkimusvuonna 2003 taksoneita tavattiin vain 27 eli selvästi vähemmän (Saarikari 2004, teoksessa Wickström ja Kamppi 2004). Taksonien lisääntyminen aineistossa johtui osaksi määritystarkkuuden lisääntymisestä edelliskerrasta ja osaksi siitä, että edelliskerralla useita näytteitä jäi saamatta monien linjojen matalimmilta havaintopaikoilta kovan pohjamateriaalin vuoksi. Vuonna 2007 pohja oli kovaa muutamilla paikoilla, mutta näytteenotin sulkeutui hyvin paria nostoa lukuun ottamatta (jolloin näyte uusittiin) ja siksi näytteet tutkittiin kaikista näytteistä. Vuoden 2007 pohjaeläinaineistossa yleisempiä taksoneita olivat Itämeren tyyppilaji Itämeren simpukka eli liejusimpukka Macoma baltica, monisukamatoihin kuuluva merisukajalkainen Hediste diversicolor (ent. Nereis diversicolor), harvasukamadot Oligochaeta (sisältäen useita lajeja) ja vaeltajakotilo Potamopyrgus antipodarum (ent. P. jenkinsi). Yli puolella kaikista havaintopaikoista tavattiin näiden lisäksi viherlimamatoja Prostoma obscurum, amerikanmonisukamatoa Marenzelleria spp., idänsydänsimpukkaa Cerastoderma glaucum ja sukkulakotiloita Hydrobia spp. Kaikkein runsaslukuisin laji oli putkikatka Leptocheirus pilosus, jonka esiintyminen rajoittui lähinnä Pikkalanlahden sisäosien matalille hiekkapohjille. Vuoden 2007 taksonistosta löytyi muutamia mielenkiintoisia lajeja, kuten suhteellisen harvinainen polyyppikatka Corophium lacustre ja kotilo Bithynia leachi. Polyyppikatkaa Corophium lacustre tavattiin vain Pikkalanlahden vertailulinjan Pe 3 Bergholmen 5,0 metrin havaintopaikalta. Pohja oli siellä saven ja soran sekaista hiekkaa. Polyyppikatka rakentaa ohuen putken pohjalla esiintyvien polyyppien, kivien tai vesikasvien pintaan. Polyyppikatka sietää lähes makeaa vettä ja sitä tavataan yleisemmin mm. mereen laskevilla jokisuistoilla ja suiston edustan merialueilla Itämerenkin rannikoilla. On mielenkiintoista jatkossa nähdä, esiintyykö polyyppikatka Pikkalanlahdella tulevina vuosina. Aineistosta ei tavattu valkokatkaa (Monoporeia affinis), jota olisi odottanut esiintyvän ainakin Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

24 Pikkalanselän syvännenäytteissä. Sinisimpukka Mytilus trossulus ja hietasimpukka Mya arenaria, olivat hyvin harvinaisia. Nämä lajit taantuvat kuormituksen ja rehevöitymisen lisääntymisen myötä. Sinisimpukoiden laikuttainen esiintyminen pääasiassa kovilla pohjilla, joista myös luotettavien näytteiden saaminen on vaikeampaa, aliarvioi helposti tämän lajin esiintymistä alueella. Pohjaeläintaksoneita tavattiin eniten pohjaeläinlinjojen matalimmalta havaintopaikalta, jossa pohjahabitaatti oli monimuotoisempaa kuin syvemmällä. Taksoneiden määrät vähenivät matalammalta syvemmälle mentäessä. Tämä ilmiö on luonnollinen ja ollut vallitsevana aikaisempinakin tutkimusvuosina, joskin vaihtelua on ollut enemmän 1990-luvulla (kuva 3). Pe1 Klobben, taksoneita Pe2 Båtviken, taksoneita m 5 m 2 m m 2 m (3 m) Pe3 Bergholmen, taksoneita Pe4 Kantvik, taksoneita m 5 m 2 m m 5 m 2 m Pe5 Strömsby, taksoneita Pe6 Vårdö, taksoneita m 10 m 5 m 2 m m 10 m 5 m 2 m Kuva 3. Pohjaeläintaksonien lukumäärät pohjaeläinlinjoilla syksyllä vuosina Taksoneita oli matalimmalla 2,0 metrin havaintopaikalla suurin piirtein saman verran kaikilla linjoilla (18-20 taksonia) ja niiden määrä laski välisyvyydessä usein lähes puoleen (12-18 taksonia). Matalilla alueille lähempänä rantaa pohjalla esiintyi usein kasvillisuutta ja erilaisessa hajoamisvaiheessa olevaa kasvi- sekä eläinperäistä ainesta. Linjojen syvimmällä havaintopaikalla, missä pohja oli usein tasalaatuista pehmeää saviliejua, taksoneita oli enää Kirkkonummen puhdistamon edustan jyrkähkösti viettävällä ja suurelta osin kovapohjaisella kallio-kivikkopohjalla linjalla Pe5 Strömsby näytteiden saanti kahdelta matalimmalta paikalta oli vaikeaa, mikä vähensi havaittujen taksonien määrää linjalla. Matalimmalla paikalla 2,0 metrissä taksoneita määritettiin 12 (näyte eniten vajaa). Kirkkonummen linjan syvimmällä saviliejupohjaisella paikalla 13,0 metrissä tavattiin taksoneita enää viisi. 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

25 Vuonna 2007 pohjaeläinaineiston 95 näytteestä määritettiin yhteensä 5051 yksilöä. Yksilömäärät muuttuivat taksonien määrää vastaavasti eli linjojen matalimmalla havaintopaikalla lähempänä rantaa yksilöitä oli yleensä eniten ja syvimmällä vähiten. Toisaalta yksilömäärävaihtelu eri linjojen välillä oli suurinta juuri näillä matalimmilla havaintopaikoilla johtuen eroista erityisesti orgaanisperäisen pohjamateriaalin (hienodetritus ja karkeampi eloperäinen karike) ja kasvillisuuden määrässä. Suurimmat yksilötiheydet on havaittu yleensä kahden viimeisimmän tutkimusvuoden (2003 ja 2007) aineistoissa (kuva 4). Pe1 Klobben, yksilöitä/m2 Pe2 Båtviken, yksilöitä/m m 5 m 2 m m 2 m (3 m) Pe3 Bergholmen, yksilöitä/m Pe4 Kantvik, yksilöitä/m m 5 m 2 m m 5 m 2 m Pe5 Strömsby, yksilöitä/m Pe6 Vårdö, yksilöitä/m m 10 m 5 m 2 m m 10 m 5 m 2 m Kuva 4. Pohjaeläinten kokonaisyksilötiheydet neliömetrillä pohjaeläinlinjoilla syksyllä Suurta yksilömäärien vaihtelua esiintyi myös samalla linjalla erityisesti matalimman 2,0 metrin havaintopaikan eri näytteissä (Ekman-nostoissa) pohjan laadusta riippuen. Vuonna 2007 yleisenä esiintyvistä taksoneista runsaslukuisimpia olivat orgaanista kuormitusta ilmentävät harvasukamadot (Oligochaeta). Yksittäisistä lajeista harvasukamatojakin runsaslukuisempi oli hieman lievempää orgaanista kuormitusta/rehevyyttä ilmentävä putkikatka (Leptocheirus pilosus). Sen esiintymisen painopistealue oli Båtvikenin pohjaeläinlinjan Pe2 matalimmalla 2,0 metrin havaintopaikalla. Amerikkalaisen tulokaslajin amerikanmonisukamadon Marenzelleria spp. saapumisesta Suomen rannikoille on kulunut kohta kaksikymmentä vuotta. Näyttäisi siltä, että Itämeren alkuperäinen merisukajalkainen Hediste (ent. Nereis) diversicolor on hyvin säilyttänyt asemansa Pikkalanlahdella pelättyyn amerikkalaisperäiseen kilpailijaansa nähden. Merisukajalkaista tavattiin Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

26 kaikilla linjoilla ja lähes kaikilla syvyyksillä ja se oli amerikanmonisukamatoa selvästi yleisempi ja runsaslukuisempi. Suurikokoisia punaisia surviaissääsken toukkia Chironomus plumosus plumosus ja C. plumosus semireductus -tyypistä esiintyi yleisenä ja suhteellisen runsaslukuisena linjojen syvimmällä havaintopaikalla pehmeällä saviliejupohjalla. Kyseinen surviaissääskisuku ilmentää esiintymisellään orgaanista kuormitusta ja pohjan suurta ravinteisuutta. (kuva 5). 800,0 Yleisimpien taksonien yksilömäärät näytteissä ,0 600,0 500,0 400,0 300,0 % yks/näytt. 200,0 100,0 0,0 Kuva 5. Yleisimpien pohjaeläintaksoneiden yksilömäärät näytteissä vuonna Pohjaeläimistö tutkimuslinjoilla Siuntion Pikkalan keskuspuhdistamon merialue, linja Pe1 Klobben Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamo sijaitsee Störsvikenin lahden rannalla, josta jätevedet ohjataan viemäriputkella Pikkalanlahden sisimpään lahteen. Tämän kuormitusvaikutusta mitattiin Pe1 Klobben pohjaeläinlinjalla. Linja suuntautuu Klobben nimisen saaren pohjoisrannasta kohti pohjoista. Pohjaeläinlinja sijaitsee lähimpänä Pikkalanjokea ja on eniten sen vaikutuksen piirissä. Pe1 Klobben linjan 2,0 m havaintopaikalla pohjalla oli lähinnä karkeahkoa hiekkaa, jonka joukossa esiintyi soraa, pikkukiveä ja savea. Pohjalla tavattiin myös jonkin verran pohjalehtiskasvillisuutta ja rakkolevää (Fucus vesiculosus), jotka monipuolistavat pohjaa elinympäristönä. Syvemmät havaintopaikat 5,0 m ja 6,0 m sijaitsevat jo selvästi ulompana rannasta ja niiden pohjaa peitti ruskeahko savilieju. Näistä rannanläheisemmän havaintopaikan pohjalla 5,0 metrissä oli savea ja detritusta enemmän kuin ulommaisella ja syvimmällä 6,0 metrin havaintopaikalla, jossa sedimentti oli väriltään myös hieman tummempaa. Merkit mustista raidoista syvemmällä sedimentissä viittasivat ajoittaiseen hapettomuuteen. Pohjan laatu oli vastaava kuin vuoden 2003 tutkimuksessa. Näytteenotto onnistui hyvin myös alimmalta kovemmalta pohjalta, eikä uusintanostoja tarvittu ollenkaan (kuten vuonna 2003). 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

27 Pohjaeläimistö oli monipuolinen hiekkapohjalla 2,0 metrissä. Hiekkapohjan runsaslukuisin laji oli putkikatka (Leptocheirus pilosus) ja sen lisäksi runsaslukuisia olivat monisukamatoihin kuuluvat merisukajalkainen (Hediste diversicolor) ja amerikanmonisukamato (Marenzelleria spp.) sekä myös Aasiasta alun perin lähtöisin oleva vaeltajakotilo (Potamopyrgus antipodarum). Amerikanmonisukamato oli runsaslukuisimmillaan täällä lähimpänä Pikkalanjoen suualuetta. Laji suosii merenrannikon vähäsuolaisia makeanveden ja suolaisen veden suistoalueita. Amerikanmonisukamadon tiheydet laskivat samalla kun Itämeren oman lajin merisukajalkaisen tiheydet kasvoivat siirryttäessä kohti Pikkalanselkää. Ulompana pehmenevällä pohjalla tavattiin yksilömäärältään melko vähän pohjaeläimiä, ja taksoneita alle puolet (7 ja 10) rannan taksonimäärästä. Runsaimpana esiintyi välisyvyydessä 5,0 metrissä Itämeren pehmeiden pohjien tyyppilajia liejusimpukkaa (itämerensimpukkaa, Macoma baltica), jonka tiheydet laskivat selvästi syvimmällä havaintopaikalla 6,0 metrissä. Täällä syvänteessä menestyivät kaikkein kestävimmät sedimentinsyöjiin lukeutuvat pohjaeläintaksonit harvasukamatoihin kuuluvat putkimadot (Tubificidae) ja toisaalta isokokoiset punaiset surviaissääsket Chironomus plumosus ja Chironomus plumosus semireductus -tyypin toukat. Valta-asemallaan ne ilmensivät voimakasta orgaanista kuormitusta ja pohjan rehevyyttä sekä mahdollisesti ajoittain esiintyviä hapettomia oloja sedimentissä. Näytteenoton yhteydessä hapettomuuteen viittaavaa rikkivedyn tuoksua ei havaittu, vaikka sedimentissä oli pintakerroksen alapuolella mustia raitoja merkkinä ajoittaisesta hapettomuudesta. Pikkalanjoen kautta tuleva kuormitus on suurin pohjan oloja määräävä tekijä. Siuntion kunnan puhdistamon vaikutusta pohjaeläintuloksissa ei ole erikseen erotettavissa Nordic Aluminium Oyj:n ja Prysmian Cables and Systems Oy:n edustan merialue, linja Pe 2 Båtviken Nordic Aluminium Oyj:n ja Prysmian Cables and Systems Oy:n yhteispuhdistamon edustalla sijaitsevan pohjaeläinlinja Pe2 Båtvikenin matalimmalla (2,0 m) havaintopaikalla pohja koostui pääasiassa sorasta (2-16 mm), jonka seassa oli savea, hiekkaa ja detritusta. Paikalla tavattiin myös pohjalehtiskasvillisuutta harvakseltaan. Linjan toisella 5,0 metrin havaintopaikalla pohja oli jo pehmeää vaalean ruskeaa tai hieman tummempaa saviliejua, jonka seassa oli eniten savea ja sen lisäksi hienoa sekä karkeaa detritusta. Pohjan laatu oli vastaava vuonna Pe2 Båtvikenin linjan rannan läheisimmän havaintopaikan 2,0 metrin pohjaeläimistöä voidaan pitää monipuolisena. Pohjaeläimiä oli täällä myös kaikkein eniten (8336 yksilöä/m 2 ). Putkikatka (Leptocheirus pilosus) oli pohjaeläimistön valtalaji käsittäen noin puolet kaikista näyteyksilöistä. Myös liejukatkaa (Corophium volutator) tavattiin runsaasti. Monisukamadoista merisukajalkainen oli runsaslukuisin ja sen jälkeen toiseksi runsaslukuisin oli Polydora ciliate (redeki) ja kolmanneksi amerikanmonisukamato (Marenzelleria spp.). Syvemmällä pehmeällä saviliejupohjalla 5,0 metrissä pohjaeläimistö muistutti paljon Pe1 Klobbenin linjan pohjaeläimistöä ilmentäen suurehkojen Chironomus surviaissääski- ja Oligochaeta harvasukamatotiheyksien perusteella orgaanista kuormitusta ja rehevää pohjaa. Harvasukamatoja oli havaittavissa mahdollisesti kolmesta eri lajista, joita ei tarkemmin määritetty. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

28 Pikkalanlahden vertailulinja Pe3 Bergholmen Bergholmein saaren rannasta kaakkoon suuntautuva Pe3 Bergholmen linja toimii Pikkalanlahden sisälahden vertailulinjana puhdistamoiden lähettyvillä sijaitseville pohjaeläinlinjoille Pe1- Pe2 ja Pe4. Se on myös Pikkalanjoen kuormituksen vaikutukselle alttiina, kuten muutkin Pikkalanlahden sisäosan linjat Pe1-Pe4. Pe3 Bergholmen linjalla pohja muistutti lähellä rantaa 2,0 metrissä edellistä Pe2 Båtvikenin linjan pohjaa, mutta oli tätä kovempi ja soraisempi. Pohjakasvillisuutta ei näytteenoton yhteydessä havaittu. Hiekkapohja ulottui vielä 5,0 metriin, mikä poikkesi edellisten 5,0 metrin linjojen jo pehmeästä saviliejupohjasta. Vasta syvimmällä 10 metrin havaintopaikalla pohja oli ruskeaa pehmeää saviliejua, jossa oli harmaita raitoja. Kaikilta havaintopaikoilta saatiin vertailukelpoiset näytteet vuonna 2007, mutta 2,0 metrissä jouduttiin pari näytettä uusimaan näytteenottimen leukojen väliin jäävien pikkukivien vuoksi. Vuonna 2003 edustavia näytteitä ei saatu 2,0 metristä ollenkaan ja 5,0 metrissä viiteen onnistuneeseen näytteeseen tarvittiin kovan pohjan vuoksi peräti 53 nostoa (Saarikari 2004: teoksessa Wickström ja Kamppi 2004). Pe3 Bergholmen vertailulinjan pohjaeläimistö oli 2,0 metrissä monipuolisin koko tarkkailualueella. Taksoneita tavattiin 22, mikä oli eniten yhdeltä havaintopaikalta. Pohjaeläintaksoneiden joukossa oli sekä rehevyyden suosioita että keskiravinteisuutta suosivia taksoneita. Pohjaeläimistöä monipuolistivat 2,0 metrissä monet surviaissääsken toukat, jotka ilmentävät lähinnä keskirehevää pohjaa (Glyptotendipes sp., Microtendipes sp. ja Polypedilum nubeculosum). Nämä olivat kuitenkin melko harvalukuisia, johtuen jo hieman syvemmästä näytesyvyydestä. Merkillepantavaa oli toisaalta, että melko hyvää ja pikemminkin karuhkoa vedenlaatua ilmentävää kääpiösiiraa (Jaera spp.) tavattiin täällä kaikkein eniten, joskin sen yksilömäärät olivat aika vaatimattomia. Valtalajeina olivat muillakin rannan läheisillä havaintopaikoilla yleiset taksonit eli harvasukamadot (Oligochaeta), merisukajalkainen (Hediste diversicolor), putkikatka (Leptocheirus pilosus) ja monisukamato Polydora ciliata (ent. redeki). Kotiloista hoikkasarvikotilo (Bithynia tentaculata) ja leväkotilo (Thoedoxus fluviatilis) sekä simpukoista liejusimpukka (Macoma baltica) ja idänsydänsimpukka (Cerastoderma glaucum) olivat hyvin edustettuina. Syvemmällä (5,0 m) sora-hiekkapohjalla ja myös etäisyyden kasvaessa rannasta, lajisto köyhtyi, mutta oli vielä keskimääräisen monipuolinen. Putkikatkan jälkeen runsaslukuisin taksoni oli polyyppikatka (Corophium lacustre), jota tavattiin vain tältä havaintopaikalta. Polyyppikatkan levinneisyydestä rannikkovesillämme on niukasti tietoa ja tunnistuksessa se saatetaankin sekoittaa myös sitä yleisempään liejukatkaan (Corophium volutator). Syvimmällä 10,0 metrin havaintopaikalla, pehmeän saviliejupohjan pintakerroksessa, viihtyivät kuormitusta ilmentävät Chironomus -suvun surviaissääsken toukat, missä pohjan olosuhteet olivat rehevät ja toisaalta aika ankarat. Taksoneita oli kaiken kaikkiaan kahdeksan, muita kuin Chironomus -yksilöitä oli niukasti. Chironomuksella havaittiin esikotelovaiheessa olevia toukkia kahdessa näytteessä kertoen kuoriutumisen olevan lähellä. Kuoriutuminen voi lajilla ajoittua myös tulevaan kevääseen. 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

29 Suomen Sokeri Oy:n puhdistamon edustan merialue, Pe4 Kantvik Suomen Sokeri Oy:n pohjaeläinlinja sijaitsee Kantvikin satamalaiturin edustalla, niemen kärjessä. Näytteenotto oli vaativaa pohjan jyrkkyyden ja pohjan sisältämien kivien vuoksi 5,0 metristä. Matalammalta 2,0 metristä edustavat näytteet saatiin helpommin hienoa detritusta ja myös pohjalehtiskasvillisuutta sisältävältä hiekkapohjalta. Noudin täyttyi leukoja myöten 2,0 metrissä, mitä voidaan pitää riittävänä näytteenä. Sen sijaan 5,0 metrin näytteet olivat vajaita ja niiden edustavuus on kyseenalainen. Vuonna 2003 ei saatu tältä syvyydeltä yhtään onnistunutta nostoa. Syvänteessä 10 metrissä pohja koostui runsaasti hienoa detritusta sisältävästä saviliejussa, jossa lisäksi esiintyi tummia raitoja merkkinä ajoittaisesta hapettomuudesta. Runsas detrituksen määrä hidasti näytteiden seulontaa. Suomen Sokerin Kantvikin sataman ranta-alueella 2,0 metrissä pohjaeläimistö oli myös monipuolinen (19 taksonia) useiden surviaissääskitaksonien esiintymisen ansiosta. Surviaissääskilajisto koostui lähinnä keskirehevän tai rehevän pohjan ja kasvillisuuden seassa esiintyvistä lajeista (Endochironomus albipennis, Glyptotendipes sp, Microchironomus tener). Joukossa oli myös taksoneita makean veden surviaissääskistä, joiden ympäristövaatimukset voivat vaihdella, mutta enimmäkseen ilmentävät hieman karumpaa elinympäristöä (Tanytarsus spp. ja Orthocladiinae). Valtalajeina olivat monin paikoin muuallakin runsaslukuiset merisukajalkainen, Polydora ciliata -monisukamato ja putkikatka. Stylaria lacustris harvasukamatoa, joka on aito makeanveden laji, esiintyi täällä runsaslukuisimmillaan. Kovahko pohja johti pienempään näytemäärään ja vähensi myös osaltaan yksilömääriä. Välisyvyydessä 5,0 metrissä kova pohja verotti yksilömääriä lisää, mutta pohjaeläimistö oli kuitenkin edelleen monipuolinen muutamien harvalukuisten taksonien ansiosta (14 taksonia). Putkikatka käsitti yksistään yli kolmasosan yksilöistä ja sen rinnalla myös Polydora ciliata (redeki) monisukamatoja, joka hyötyy rehevöitymisestä, oli huomattavasti paljon enemmän kuin muita lajeja. Pehmeällä saviliejupohjalla 10,0 metrissä Chironomus plumosus semireductus tyypin toukat käsittivät noin 90 % kaikista yksilöistä ilmentäen pohjan olevan voimakkaan orgaanisen kuormituksen kohteena. Chironomus -toukkia oli myös lukumääräisesti eniten kaikista linjoista Pe4 Kantvikin eli Suomen Sokerin edustalla. Havaintojen mukaan sedimentissä oli karkeahkoa orgaanisperäistä kariketta, jonka seulominen kesti huomattavasti pidempään kuin muilla sedimenttipohjilla. Suurin osa kuormituksesta on todennäköisesti Pikkalanjoen kuormitusta, mutta pohjasedimentin orgaanisen aineksen karkea rakenne viittaa myös paikalliseen kuormitukseen. On mahdollista, huomioiden myös sedimentissä havaitut tummat raidat, että pohjasedimentin pintakerros voi ajoittain muuttua hapettomaksi kuormituksesta ja merialueen veden sekoittumisoloista riippuen. Pohjaeläinlinja sijaitsee aivan Kantvikin satama-alueen tuntumassa, jossa laivaliikenne potkurivirtauksineen sekoittaa pohjasedimenttiä ja näin ravinteiden ja orgaanisen aineen pöllytyksen kautta kiihdyttää rehevöitymistä alueella. Toisaalta pohjaeläinlinja sijaitsee Kantvikin satama-alueen ja Kirkkonummen venelaiturin todennäköisesti luonnostaankin jo jonkin verran rehevämmän Strömsbyvikenin suulla. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

30 Kirkkonummen Strömsbyn suljettu jätevedenpuhdistamo, linja Pe5 Strömsby Kirkkonummen kunnan vuoden 2005 maaliskuussa suljetun Strömsbyn jätevedenpuhdistamon lähettyvillä sijaitsevalla pohjaeläinlinjalla alimpien havaintopaikkojen 2,0 m ja 5,0 m pohja oli pääasiassa kalliota, jonka päällä oli paikoitellen kivikkoa, soraa ja hiekkaa. Kalliopinta laski hyvin jyrkästi ja vielä 10,0 metrin syvyydellä pohja oli kovaa, hiekan, soran ja kallion muodostamaa. Vasta 13,0 metrin syvyydessä pohja oli pehmeää, väriltään ruskeaa saviliejua. Täällä syvänteessä savea oli liejun seassa keskimääräistä enemmän. Syvänteen liejupohjalla ei ollut havaittavissa rikkivedyn tuoksua eikä värimuutoksia tai raitoja merkkinä hapettomuudesta. Linja sijaitsee suhteellisen avoimella paikalla ja veden sekoittumista aallokon ja virtausten vaikutuksesta tehostaa jyrkästi viettävä kalliopohja. Rannan jyrkkyydestä johtuen matalimman havaintopakan 2,0 m etäisyys oli vain noin 10 metriä rannasta. Pohjalla 2,0 metrissä esiintyi makroleviä ja muuta pohjakasvillisuutta, mutta syvemmällä ei enää saatu havaintoja kasvillisuudesta. Näytteenotto oli Pe5 Strösbyn linjalla hankalaa pohjan kovuuden ja jyrkkyyden vuoksi 2,0 m, 5,0 m ja 10,0 m syvyydeltä. Näytteitä saatiin, mutta niihin jäänyt materiaali oli määrältään vajaampaa ja vaihtelu suurempaa kuin vastaavilla syvyyksillä muilla linjoilla. Matalimman 2,0 metrin näyte on käytännössä vertailukelvoton muihin nähden. Muiden syvyyksien näytteiden osalta vertailua voidaan tehdä lähinnä vain 5,0 metrin näytteen osalta linjojen Pe3 Bergholmen ja Pe6 vastaaviin näytteisiin. Näytteet eivät vuotaneet näytteenottimesta nostovaiheessa ja niihin kertyi kuitenkin pohja-ainesta, minkä vuoksi näytteet tutkittiin. Vuonna 2003 ei näiltä samoilta havaintopaikoilta saatu yhtään onnistunutta näytettä. Syvänteen näyte (13,0 m) oli vertailukelpoinen pehmeän sedimenttipohjan näytteisiin sekä Pikkalanlahdella (10,0 m) että Pikkalanselällä (13,0 m). Kovan pohjan ja vajaiden näytteiden vuoksi myös pohjaeläimistöä oli näytteissä niukasti rannan havaintopaikoilta aina 10, 0 metrin havaintopaikalle asti (11-15 taksonia ja yksilöä/ m 2 ). Kuitenkin hiekkapohjilla viihtyviä sukkulakotiloita (Hydrobia ulvae ja Hydrobia ventrosa) oli täällä runsaasti ja niiden lisäksi myös muitakin kovien hiekka-sora-kivipintojen levää laiduntavia kotiloita esiintyi (leväkotiloa Theodoxus fluviatilis, hoikkasarvikotiloa Bithynia tentaculata ja vaeltajakotiloa Potamopyrgus antipodarum). Näytekivien pinnoille oli kiinnittynyt melko runsaasti yhdyskuntaeläimistä merirokkoa (Balanus imbrovisus) ja levärupea (Electra crustulenta), kuten muuallakin sora-pikkukivikkopohjilla. Näytteissä oli paljon rehevyyttä ilmentäviä Polydora ciliate (ent. redeci) yksilöitä ja paljon niiden jäljiltä tyhjiä suojaputkia. Mahdollisesti joitakin putkia, joissa eläin on ollut piiloutuneena, on voinut myös jäädä poimimatta näytteistä. Syvänteessä 13,0 metrissä pohjaeläimistö oli kaikkein köyhin koko tarkkailualueella. Taksoneita tavattiin vielä viisi, mutta kokonaisyksilömäärä jäi erittäin alhaiseksi (120 y. /m 2 ). Yhdessä näytteessä pohjaeläimiä ei esiintynyt. Elinolosuhteet ovat täällä varsin ankarat. Hapettomasta sedimentistä ei ollut merkkejä näytteenoton yhteydessä. Pehmeä pohja huomioiden olisi odottanut syvänteessä esiintyvän Chironomus -suvun surviaissääsken toukkia, mutta laji puuttui tämän linjan syvänteestä, kuten vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

31 Toukkien puuttuminen voi johtua myös osittain siitä, että 13,0 m syvänteet eivät ole optimisyvyyksiä tälle lajille, jonka suurimmat tiheydet tavataan 10 metrissä tai sitä matalammilla alueilla, usein vielä melko lähellä rantaa. Chironomus -surviaissääsket, kuten monet muutkin hyönteislajit, ovat alun perin sopeutuneet makeaan veteen ja niiden suolaisen veden sietokyky on rajoittunut. Chironomus -toukkien tiedetään esiintyvän vielä 10 suolapitoisuudessa, mutta syvyyden, suolapitoisuuden ja happipitoisuuden äärirajoilla eläminen voi olla niillekin aika mahdotonta Pikkalanselän vertailulinja, Pe6 Vårdö Pikkalanselällä uloimpana sijaitseva toinen vertailulinja Pe6 Vårdö edustaa aluetta, johon sekä Pikkalanjoki ja puhdistamoiden jätevesien vaikutus on etäisyyden ja sijainnin perusteella vähäisintä. Linjan matalin havaintopaikka 2,0 m sijaitsi vain 15 m etäisyydellä rannasta, jossa oli kalliota ja korkeata ilmaversoiskasvillisuutta. Pohja koostui hiekasta, jonka joukossa oli detritusta ja pohjalehtiskasvillisuutta, mm. Pilatella littoralis ruskolevää. Pohjaeläimistö oli havaintopaikalla yhtä monipuolinen kuin useimmilla muillakin linjoilla (taksoneita oli 19). Surviaissääskilajeja oli kuusi eli eniten kaikista havaintopaikoista ja toisaalta surviaissääskilajeista kolme kuului Orthocladiinae heimoon, joka ilmentää yleensä korkeintaan keskiravinteisuutta. Yhtä heimon lajia Corynoneuraa voidaan pitää jo melko karunkin ranta-alueen pohjaeläinlajina. Liejusimpukoita (Macoma baltica) oli täällä myös eniten. Idänsydänsimpukoiden (Cerastoderma glaucum) suhteellisen suuri lukumäärä ilmentää pohjan olevan lähinnä lievästi rehevää. Ranta syveni nopeasti ja pohja oli vielä eroosiovyöhykkeellä 5,0 metrissä, jossa päämateriaalina olivat pikkukivet ja sen lisäksi oli hiekkaa, soraa ja savea. Näytteenoton kannalta pohja oli melko hankalaa ja näytemäärät jäivät pohjan kovuuden vuoksi hieman vajaiksi. Seuloksen määrä oli samansuuruinen kuin muilla linjoilla vastaavalla syvyydellä. Pohjaeläimistö säilyi 5,0 metrissä melko monipuolisena ja samantapaisena (15 taksonia) kuin lähempänä rantaa. Täältä tavattiin tarkkailun ainoat murtovesipolyypit (Laomedia loveni) ja Pygospio elegans monisukamadot. Pohjan karun kivinen rakenne näkyi ennen kaikkea siinä, että yksilömäärä putosi kymmenenteen osaan matalamman 2,0 metrin syvyyden yksilömääristä. Syvyyden kasvaessa 10,0 metriin pohja muuttui liejuiseksi, jossa oli joukossa savea ja detritusta. Savi teki pohjasta myös kovahkon, eikä noudin täyttynyt aivan yhtä paljon kuin muiden linjojen vastaavilla syvyyksillä. Näytteet haisivat hieman, mikä on merkki ajoittaisesta hapettomuudesta. Näytteistä löydettiin vain viisi pohjaeläintaksonia ja yksilöitä oli erittäin vähän. Yhdessä näytteessä ei pohjaeläimiä ollut ollenkaan. Pohjaeläimistö muistutti niukkuudessaan eniten Kirkkonummen Strömsbyn Pe5 linjan 13,0 metrin syvänteen pohjaeläimistöä. Vertailulinjan Pe6 syvimmällä 13,0 metrin havaintopaikalla pohja oli muuttunut jo väriltään tummanharmaaksi liejuksi, jossa oli lisäksi mustia raitoja kertoen hapettomuudesta. Liejussa ei ollut savea mukana ja se oli hyvin orgaanispitoista. Pohjan hapettomuuteen viittasi näytteen voimakas haju. Pohjaeläintaksoneita oli kaikista tutkituista havaintopaikoista vähiten, vain neljä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

32 taksonia. Yksilöitä oli enemmän kuin 10,0 metrissä, mutta yksilöt koostuivat lähes yksinomaan hapettomien pohjien spesialisteista, Chironomus toukista, joita oli täällä suhteellisesti eniten kaikista pohjaeläinlinjoista (kuva 6). Chironomus -toukista suurin osa kuului Chironomus plumosus plumosus lajiin, joka ilmentää suvun lajeista voimakkaimmin pohjan heikkoja happioloja ja suurta ravinteisuutta. Chironomus-lajien yksilömäärät % syvänteissä % Pe1, 6m Pe2, 5m Pe3, 10m Pe4, 10m Pe5, 13m Pe6, 13m Kuva 6. Chironomus -surviaissääskitoukkien prosentuaalinen osuus kokonaisyksilömääristä Pikkalanlahden pohjaeläinlinjojen syvimmillä havaintopaikoilla vuonna Chironomus -toukat puuttuivat Pe5 Strömsbyn 13 m havaintopaikalta Pohjaeläinbiomassat Simpukat ja kotilot käsittävät yleensä merkittävän osan rannikkoalueemme pohjaeläimistön kokonaisbiomassasta näiden taksonien kalkkikuorta sisältävän rakenteen ja isokokoisuuden vuoksi. Toisaalta näillä samoilla pohjaeläinryhmillä yksilömäärien pienetkin luonnolliset tai näytteenottoteknisiin epävarmuustekijöihin liittyvät vaihtelut aiheuttavat suuria eroja pohjaeläimistön kokonaisbiomassaan, mikä vaikeuttaa linjojen pohjaeläimistöjen luotettavien biomassavertailujen tekemistä. Siksi vertailua kannattaa tehdä yleensä kokonaisbiomassoista, missä simpukoiden, kotiloiden ja merirokkojen biomassat on vähennetty. Tällöin jäljellä olevan biomassan määrä ja vaihtelu kertoo luotettavammin eroista tarkkailualueen biomassojen välillä sekä myös biomassaeroista eri vuosina. Biomassat ovat suurempia siellä, missä biologinen aktiviteetti on muutenkin voimakkainta, kuten esimerkiksi rehevillä kasvillisuusrannoilla. Syvillä vesillä biomassan lisääntyminen osoittaa pohjan suurta ravinteisuutta, kunnes rehevyyden ääritilanteissa kokonaan hapettomilla pohjilla myös pohjaeläimistön biomassa yleensä romahtaa. Pikkalanlahdella rehevintä on lähellä rantaa 2,0 metrissä, jossa pohjaeläimistön biomassa koostuu useista taksoneista. Toisaalta biomas- 30 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

33 sa voi lisääntyä myös syvänteissä, joissa rehevyyttä ilmentävät isokokoiset Chironomus -suvun toukat esiintyvät valtalajeina. Välisyvyydessä vallitsee rehevillä pohjilla usein biomassan minimi. Vuonna 2007 pohjaeläinbiomassa ja rehevyys olivat linjojen useimmilla havaintopaikoilla suurempia kuin vuonna Vuoden 2003 havaintopaikat, josta ei saatu näytteitä, erottuvat kuvassa tyhjinä pylväinä ja taulukkosoluina (kuva 7). Märkäbiomassat g/m ja ilman simpukoita, kotiloita, merirokkoa g/m Pe1, 2 m Pe1, 5 m Pe1, 6 m Pe2, 2 m Pe2, 5 m Pe3, 2 m Pe3, 5 m Pe3, 10 m ,62 0,83 6,95 2,73 9,66 1,74 16,9 2,37 6,21 0,41 1,73 2,04 0,81 0, ,18 0,44 10,4 9,54 3,42 14,1 9,19 7,44 1,82 1, ,8 0,21 0,32 0,02 1,5 0,04 0,09 5,2 Pe4, 2 m Pe4, 5 m Pe4, 10 m Pe5, 2 m Pe5, 5 m Pe5, 10 m Pe5, 13 m Pe6, 2 m Pe6, 5 m Pe6, 10 m Pe6, 13 m Kuva 7. Pikkalanlahden pohjaeläimistön märkäbiomassat vuonna 2003 ja Kokonaisbiomassoista on tässä vähennetty (myös vuoden 2003 aineistosta) kalkkikuoristen taksonien elsimpukoiden, kotiloiden ja merirokon biomassat Liejusimpukoiden (Macoma baltica) kokoluokat ja kunto Liejusimpukoiden kokoluokkien vertailu osoitti, että liejusimpukkapopulaatiot olivat Pikkalanlahdella keskimääräisesti ottaen elinkykyisyydeltään välimuotoisia, mikä tarkoittaa sitä, että 0-6 mm pituisten eli nuorimpien ikäluokkien yksilöitä oli kohtalaisen paljon eli noin 68 % kaikista yksilöistä. Liejusimpukkapopulaatiot olivat vielä keskimäärin uusiutuvia, mutta niiden tasapaino on häilymässä, koska pienempien kokoluokkien määrä oli alle 75 % kaikista yksilöistä. Linjakohtaisia eroja tavattiin siten, että Pe2 Båtvikenin linjalla liejusimpukkapopulaatio oli vähenevä pienten yksilöiden osuuden olleessa vain 17,5 % kaikista yksilöistä, kun muilla Pikkalanlahden linjoilla pienikokoisia liejusimpukoita oli runsaasti (yli 75 %) ja populaatiot olivat uusiutuvia. Pikkalanlahden sisäosan vertailulinjalla liejusimpukkapopulaatio oli välimuotoinen (40,0 %) ja Pikkalanselän vertailulinjalla uusiutuva (94,2 %). Liejusimpukkapopulaatioissa ei esiintynyt merkittäviä alueellisia eroja ja populaatiot olivat enimmäkseen uusiutuvia ja ikäjakaumaltaan tasapainoisia koostuen suurimmaksi osaksi nuorten ikäluokan yksilöistä (liite 7) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

34 Tuloksiin aiheuttaa epävarmuutta ja vaihtelua suhteellisen pieni näyte- ja yksilömäärä ja erot rannan jyrkkyydessä. Liejusimpukat menestyvät parhaiten suhteellisen matalilla rannoilla, vaikka siellä niihin kohdistuva predaatio onkin suurempaa kuin syvemmällä. Syvänteissä mahdollinen happikato tai muu ympäristötekijä on aina riski eliöille, myös liejusimpukalle, vaikka se on yksi kestävimmistä syvännepohjien lajeista. Vertailulinja Pe6 Vårdö on esimerkkinä syvänteestä, josta isokokoiset ja siten vanhimmat liejusimpukkayksilöt puuttuvat ilmeisesti toistuvien happikatojen vuoksi. Huomionarvoinen seikka oli myös se, että kuoressa normaalioloissa esiintyy yleensä ruosteisuutta eli ruskeata rautapitoista ainesta sakkautuneena kuoren alkaliseen pintaan. Hyvin alhaisissa happipitoisuuksissa (esim. alle 0,5 mg O2/l) tämä sakkautuminen estyy tai ainakin vaikeutuu huomattavasti. Kuorten rautasaostumien ts. ruosteisuuden määrä ei juuri riipu simpukan iästä, vaan nuoretkin simpukat voivat saada suhteellisen nopeasti ruostepeitteen, jos vedessä on riittävästi rautaa (Saarikari 1992). Mikäli jätevedenpuhdistamoilla käytetään rautapitoisia saostuskemikaaleja esim. ferrosulfaatteja, voidaan silloin olettaa liejusimpukoiden olevan keskimääräistä ruosteisempia jäteveden ja sen vaikutuksen alaisen pohjan sisältämän ylimääräisen raudan vuoksi. Edellä mainitut seikat huomioiden voidaankin todeta, että vuonna 2007 liejusimpukkapopulaatioissa ei esiintynyt merkittäviä alueellisia eroja ja populaatiot olivat enimmäkseen uusiutuvia ja ikäjakaumaltaan suhteellisen tasapainoisia koostuen suurimmaksi osaksi nuorten ikäluokan yksilöistä. Vuonna 2003 liejusimpukoiden (Macoma baltica) populaatiorakenne oli useimmilla havaintopaikoilla tasapainoinen ja uudistuva tai välimuotoinen mutta uudistuva. Väheneviä liejusimpukkapopulaatiota ei tällöin havaittu ollenkaan. Populaatiorakenne ei vuonna 2003 poikennut merkittävästi aikaisemmista tutkimusvuosista, jolloin tarkkailussa on ollut vain Pe1 Klobben linja (Saarikari 2004) Pohjaeläimistön tilaluokitus Pikkalanlahden tutkimuslinjoilla Pohjaeläinindikaattoreiden esiintyminen Pohjaeläintaksoneiden yleisyyttä mitattiin niiden suhteellisen esiintymisen perusteella siten, että mitä useammilla havaintopaikoilla kutakin taksonia esiintyi (yksikin yksilö riitti tähän) sitä yleisempi se on. Jos lajia tavattiin kaikilla havaintopaikoilla, oli sen yleisyys 100 %. Näin suuruusjärjestykseen järjestettynä yli 10 % yleisyyden saavuttaneista 17 taksonista suurin osa eli 10 taksonia oli sellaisia, jotka hyötyvät orgaanisesta kuormituksesta. Orgaanisesta kuormituksesta hyötyvistä neljä olivat myös kaikkein yleisimpiä taksoneita (78,9-100 % esiintymisprosentti). Taksoneita, jotka taantuvat orgaanisen kuormituksen lisääntyessä oli vain neljä (Prostoma obscurum, Cerastoderma glaucum, Gammarus ja Jaera). Muita luokittelemattomia taksoneita oli lisäksi kolme. Tämä tulos kertoo jo karkeasti sen, että Pikkalanlahti on varsin voimakkaan kuormituksen kohteena (kuva 8). 32 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

35 100,0 Yleisimmät pohjaeläintaksonit, esiintymisfrekvenssit (%) Pikkalanlahden havaintopaikoilla (19 kpl) ,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 Kuva 8. Yleisimmät pohjaeläintaksonit Pikkalanlahdella vuonna 2007 esiintymisfrekvenssin (% havaintopaikoista) mukaan. Vaaleanpunaisella on osoitettu kuormituksesta hyötyvät taksonit ja sinisellä taantuvat taksonit (Leppäkosken 1975) mukaan, Marenzelleria (Fritzsche ja Oertzen1995) mukaan. Indifferentit taksonit näkyvät vihreinä. Taksonin puuttuminen voi olla myös merkkinä ympäristöolojen muuttumisesta. Moni likaantumista karttava laji on harvinaistunut viime vuosina tai jotkut jo vuosikymmenien aikana koko eteläisellä rannikkoalueellamme. Likaantumista karttavien lajien puuttuminen Pikkalanlahdelta selittyy kuitenkin osaksi myös sillä, että tarkkailualue käsittää lähinnä vain suhteellisen suppean ja matalan Pikkalanlahden sisäosan, jossa varsinaisissa ulappavesien syvänteissä esiintyviä lajeja (makkaramato Halicryptus spinulosus, liejusukasjalkainen Bylgides (Harmothoe) sarsii ja osittain myös kilkki (Saduria entomon) ei luontaisestikaan esiinny niin runsaana kuin uloimmilla merialueilla. Toisaalta lajien puuttuminen tai esiintyminen on suhteellisen karkea mittari, mutta täydentää edellä esitettyä taksonien yleisyydestä näytettyä kuvaa. Suurin osa orgaanista kuormitusta sietävistä lajeista esiintyi Pikkalanlahdella, mutta likaantumista karttavia lajeja oli huomattavasti vähemmän (taulukko 8). Leppäkosken listasta puuttuu 1990 luvulla rannikollemme levittäytynyt ja nykyään hyvin yleinen ja runsaslukuinen amerikanmonisukamato Marenzelleria spp. Amerikanmonisukamadon tiedetään sietävän hyvin vesistön rehevöitymistä ja sedimentin sekoittumista (esim. satama-alueilla) ja hapen vajausta (Stigzelius ym. 1997, Fritzsche ja Oetzen 1995). Hietasimpukka Mya arenaria on pohjaan kaivautuva, melko yleinen kuormituksesta taantuva laji. Nämä kaksi lajia on lisätty alkuperäiseen leppäkosken lajilistaan taulukkoon 8. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

36 Taulukko 8. Likaantumisesta hyötyvien (vaaleanpunainen taustaväri) ja likaantumista karttavien lajien (sininen taustaväri) esiintyminen (K= kyllä, E= Ei) Pikkalanlahden pohjaeläinlinjoilla vuonna 2007 (Leppävaaran 1975 lajiluettelon mukaan). Alkuperäiseen lajilistaan on lisätty tässä amerikanmonisukamato (Marenzelleria spp.), (Fritzsche ja Oertzen1995) ja hietasimpukka (Mya arenaria). Likaantumisesta hyötyvät lajit, K/E = 44/10 Pe1 Pe2 Pe3 Pe4 Pe5 Pe6 Oligochaeta - harvasukamadot K K K K K K Hediste (Nereis) diversicolor - merisukajalkainen K K K K K K Polydora (Boccardia) redeki - monisukamato E K K K E E Manayunkia aesturiana - monisukamato E E E E E E Chironomidae, erit. Chironomus -surviaissääski K K K K E K Macoma baltica - liejusimpukka K K K K K K Hydobia spp. - sukkulakotilot K K K K K K Potamopyrgus antipodarum - vaeltajakotilo K K K K K K * Marenzelleria spp. - amerikanmonisukamato K K K K K K Likaantumista karttavat lajit, K/E = 19/35 Pe1 Pe2 Pe3 Pe4 Pe5 Pe6 Halicryptus spinulosus - makkaramato E E E E E E Harmothoe sarsi - liejusukasjalkainen E E E E E E Monoporeia (Pontoporeia) affinis - valkokatka E E E E E E Prostoma obscurum - viherlimamato K K K K K K Mesidotea (Saduria) entomon - kilkki E E E E E E Gammarus spp. - katkat K E K E K E Corophium volutator/*lacustre - lieju ja polyypikatka K K K K E E Cerastoderma glaucum - idänsydänsimpukka K K K K K K *Mya arenaria - hietasimpukka E E E E E E Pohjan tilaluokitus pohjan tilan muuttuminen Pikkalanlahden pohjan tilaa tarkastellaan seuraavassa kappaleessa esitettyjen tilaluokitusten ja aikaisempien tutkimustietojen pohjalta. Tilaluokituksessa ja vertailussa on käytössä ensimmäistä kertaa rannikon pehmeiden pohjien pohjaeläimistön tilaa kuvaava BBI-indeksi ja sen antama luokitustulos. Tarkastelu käsittää vuodet 2003 ja 2007 ja osaksi myös aineistoa vuodesta 2000 lähtien. Leppäkosken 1975 likaantuneisuusluokituksen mukaan (soveltaen, Saarikari 2004) vuonna 2003 pohjan tila Pikkalanlahdella linjoilla Pe1-Pe4 oli useimmilla paikoilla puolilikaantunut tai likaantunut. Pohjan tila oli vuonna 2003 monilla linjoilla paremmassa kunnossa kuin edellisenä tutkimusvuonna Ulompana Pikkalanselällä vuonna 2003 vertailulinjalla Pe6 Vårdö pohja oli kaikilla paikoilla rannasta syvänteeseen asti puoliterve, mikä on luokituksen toiseksi paras luokka (Saarikari 2004). Vuoden 2007 pohjan tilaluokituksessa käytettiin tässä tutkimuksessa esitettyä viiden asteen (1-5) luokituksen mukaista tilaluokitusta, joka perustuu myös pääosin Leppäkosken (1975) luokitukseen. Saarikarin vuonna 2003 käyttämän ja tässä vuoden 2007 aineistossa käytettävän luokitusasteiden nimitykset (esim. 3 luokka: puolilikaantunut pohja = voimakkaasti muuttunut pohja) eroavat toisistaan. Vuoden 2007 tulosten vertailu vuoden 2003 tuloksiin on kuitenkin mahdollista näiden menetelmien samankaltaisuuksien vuoksi. Vuonna 2007 näyttäisi siltä, että pohjaeläimistö ja siten merenpohjan tila oli rantavyöhykkeellä ja välisyvyydessä (2,0 m ja 5,0 m) pysynyt samanlaisena. Varsinkin ranta-alueen matalammilla paikoilla 2,0 m merenpohja oli pysynyt lähes kaikilla linjoilla lievästi muuttuneena (luokitusarvo 2) vastaten vuoden 2003 puo- 34 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

37 litervettä pohjaa. Linjojen syvimmillä havaintopaikoilla merenpohjan tila oli enimmäkseen voimakkaasti muuttuneessa tilassa (luokitusarvo 3-4). Heikoin pohjan tila oli linjojen Pe4 Kantvik ja vertailulinjan Pe6 Vårdö syvänteissä, missä pohja oli hyvin voimakkaasti muuttuneessa tilassa (luokitusarvo 4). On huomionarvoista, että Pikkalanselän vertailulinjalla Pe6 Vårdö merenpohjan tila oli syvänteessä heikompi kuin useimpien muiden linjojen syvänteissä. Tämän vertailulinjan syvänne oli myös muuttunut pohjan tilaltaan selvästi heikommaksi vuoteen 2003 verrattuna. Pe6 Vårdön vertailulinjan syvänteen pohjan heikko tila ja mahdollisesti myös pohjan tilan muutos huonompaan suuntaan vuonna 2007 näyttäisi selittyvän rehevän alueen eristyneisyydestä, pysyvämmän veden kerrostuneisuuden syntymisen suuresta riskistä ja näihin liittyvistä happiongelmista alusvedessä vuonna Yhtä suurta muutosta heikompaan ei muilla linjoilla ollut havaittavissa. Pe5 Strösmsbyn linjalla syvänteen tila oli vuonna 2007 jonkin verran heikompi kuin vuonna Uusi BBI-indeksi luokitteli matalien ranta-alueiden 2,0 metrin havaintopaikat tilaltaan erinomaiseksi (E) ja siten paremmaksi kuin edellä esitetyt täydennetyt Leppäkosken (1975) luokittelut. Muuten BBI-pohjainen luokitus antoi melko samankaltaisia luokittelutuloksia kuin muut luokitukset (taulukko 9). BBI-indeksien arvot linjojen havaintopaikoilta vuosina 2003 ja 2008 esitetään liitteessä 9. Pohjan tilassa ei ole nähtävissä selkeitä eroja vertailulinjojen ja muiden linjojen vastaavien syvyyksien ja pohjatyyppien välillä. Selvää näyttöä myöskään jätevesikuormituksen vaikutuksesta pohjaeläimistöön ei ollut havaittavissa. Pohjasedimentin laadussa oli havaittavissa hapettomuudesta johtuvaa rikkivedyn tuoksua tai mustia raitoja eniten Pe6 Vårdön syvänteessä 13,0 metrissä ja Pe4 Kantvikin syvänteessä 10,0 metrissä. Pe4 Kantvik linjan sedimentissä paikalliseen kuormitukseen viittasi muita syvännepohjasedimenttejä karkeampi orgaaninen sedimenttiaines. Pikkalanlahden pohjaeläimistöön ja pohjan tilaan vaikuttaa pääasiassa Pikkalanjoen vesi. Edellisenä laajana pohjaeläintutkimusvuotena 2003, Pikkalanjoen virtaamat Pikkalanlahteen ja samalla sen kuormitus oli historiallisen vähäistä. Tällöin myös jätevesikuormituksen osuus Pikkalanlahden kokonaiskuormituksessa oli suhteessa suurempi. Jätevesikuormituksen vaikutusta ei voitu kuitenkaan erikseen erottaa pohjaeläimistössä (Saarikari 2004). Pohjaeläimistön tila oli vuonna 2003 keskimäärin parantunut aikaisempiin tutkimusvuosiin verrattuna. Vuonna 2003 pohjaeläinten lajien lukumäärät ja yksilömäärät olivat useilla havaintopaikoilla suurempia kuin aikaisempina vuosina. Selittäviä tekijöitä parantuneeseen pohjan tilaan saattoi olla alueen veden vaihtumista mahdollisesti suosineet sääolot, mahdolliset lajien väliseen kilpailuun ja saalistukseen liittyvät muutokset ja Pikkalanjoen poikkeuksellisen pieni mereen tuoma kuormitus vuonna 2003 (Saarikari 2004). Merkittäviä, normaalista poikkeavia esim. meriveden voimakkaaseen kumpuamiseen viittaavia muutoksia ei havaittu vuoden 2003 aikana (Mettinen 2004), joten Pikkalanlahden vähentynyt kuormitus voi hyvinkin olla syynä pohjaeläimistön ja pohjan kunnon paranemiseen vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

38 Taulukko 9. Merenpohjan tilan luokitus Pikkalanlahdella vuosina 2003 ja Pohjaeläinlinjat, havaintopaikat Pe1 Klobben Pe2 Båtviken Pe4 Kantvik Pe5 Strömsby Merenpohjan laatu, sanalliset kuvaukset 2003 (Saarikari 2004) Merenpohjan laatu 2003 (Saarikari 2004) Merenpohjan tila 2007 (1-5) BBI-indeksi 2003 BBI-indeksi 2007 Muutos 2003->2007 ranta 2 m/5 m Suotuinen kehitys vuodesta 2000, selvää rehevyyden ja kuormituksen vaikutusta), puolilikaantunut. (3) 3 2/3 E/H E/H ei muutosta syvänne 6 m Selvää rehevyyden ja kuormituksen vaikutusta, likaantunut. (4) T T ei muutosta ranta 2 m Parempi kuin 2000, puolilikaantunut. (3) 3 3 E E ei muutosta syvänne 5 m Likaantunut.(4) T T ei muutosta ranta 2m/5m Pohja suht. hyväkuntoinen, puoliterve.(2) 2 2/3 E/ ei näytt. E/H ei muutosta syvänne 10 m Huonokuntoinen, mutta parempi kuin 2000,likaantunut.(4) 4 4 Hu Hu ei muutosta ranta 2m/5 m/10 m (ei näytteitä) - 2/3/3 (ei näytteitä) H/E/E (ei vertailua) syvänne 13 m Melko hyvä pohjan tila, puoliterve. (2) H H heikentynyt Vertailulinjat, havaintopaikat Pohjan tilaluokitus 2003 (Saarikari 2004) Merenpohjan tila 2007 BQI-indeksi 2003 BQI-indeksi 2007 Muutos 2003->2007 Pe3 Bergholmen ranta 2m/5 m 5m; lajeja, jotka hyötyvät lievästä kuormituksesta, puolilikaantunut.(3) 3 2/3 ei näytt./e E/H ei muutosta syvänne 10 m Valtalajit viittasivat orgaaniseen kuormitukseen ja rehevöitymiseen v.2003, likaantunut.(4) V V ei muutosta Pe6 Vårdö ranta 2m/5 m Hyväkuntoinen pohjaeläimistö, puoliterve.(2) 2 2/3 E/E E/E ei muutosta syvänne 10 m/13 m Lajirunsaus hyvä, puoliterve.(2) 2 3/4 E/E H/Hu huomattavasti heikentynyt Merenpohjan laatu, sanalliset kuvaukset 2003: Saarikari Merenpohjan laatu 2003: Saarikari 2004 Leppäkosken luokitusta (1975) soveltaen: terve-puoliterve-puolilikaantunut-likaantunut-erittäin likaantunut. (numeroitu tässä taulukossa 1-5). Merenpohjan tila 2007: Leppäkosken (1975) luokitusta täydentäen. 1. monimuotoinen pohja (lähtötilanne), 2. lievästi muuttunut, 3. voim. muuttunut, 4. hyvin voim. muuttunut merenpohja, 5. kuollut pohja BBI-indeksi 2007: (laskettu Perus ym ohjeiden mukaan): E: erinomainen, H:hyvä, T: tyydyttävä, V: välttävä ja Hu: huono 36 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

39 Vuonna 2007 sekä Pikkalanjoen kuormitus että jätevesikuormitus puhdistamoilta oli keskimääräistä tasoa. Edellisvuonna 2006 Jätevesien biologinen hapenkulutus (BOD7) oli hyvin suuri Suomen Sokerilla sattuneista prosessihäiriöistä johtuen, mutta tilanne palautui normaaliksi vuoden loppuun mennessä. Meriveden kumpuamista ei ollut havaittavissa vuoden 2007 aikana. Pikkalanlahden sisäosassa vesimassa oli lämpötilahavaintojen perusteella hyvin tasalämpöistä ja tuuli saattoi siten hyvin helposti sekoittaa koko vesimassan ja myös aiheuttaa veden samentumista Pikkalanjoen samean veden lisäksi. Pikkalanselällä lämpötila- ja suolakerrostuneisuus näytti olevan pysyvämpää (Mettinen 2007). Syvänteet ovat eniten alttiina kuormitukselle ja hapenvajaukselle niihin kertyvän orgaanisen aineksen vuoksi. Myös ulkomereltä tulevien suolaisen, kerrostuneen ja mahdollisesti myös vähähappisen veden virtaukset vaikuttavat ensimmäisenä ja vakavammin syvänteissä, missä kerrostuneisuuden purkautuminen on myös vaikeampaa kuin matalammilla alueilla. Vuonna 2006 koko eteläisellä rannikkoalueellamme todettu poikkeuksellinen pohjaeläinkato voi vaikutukseltaan heijastua vielä vuoden 2007 pohjaeläimistöön, mikä voisi selittää osaltaan Pikkalanselän ulompien tutkimuslinjan Pe5 Bergholmen ja vertailulinjan Pe6 Vårdö syvänteiden pohjan tilan heikomman kunnon verrattuna vuoteen Vertailulinjan alueella vesimassan kerrostuneisuus on ilmeisesti pysyvämpi ja pohjan kunto voi myös siksi olla huonompi kuin muilla alueilla. 4.2 Kasviplankton Kasviplanktontutkimus 2007 Laaja kasviplanktontutkimus käsitti vuonna 2007 ohjelman mukaisesti seitsemän kasviplanktonhavaintopaikkaa. Näytteitä otettiin yhteensä kolme kertaa, kesä-, heinä- ja elokuussa. Edellisenä laajana tutkimusvuotena 2002 näytteitä oli otettu yhteensä viisi kertaa toukokuun ja syyskuun alun välisenä aikana. Havaintopaikat esitetään liitteessä 1. Alkuperäinen tutkimusraportti kokonaisuudessaan liitteineen (Palomäki 2008) on esitetty liitteessä 2. Biomassa oli suuri ensimmäisellä näytteenottokerralla kesäkuussa lähes kaikilla havaintoasemilla, ja vaihteli noin mg/m 3. Ainoastaan asemalla 4 biomassa oli pienehkö, noin 500 mg/m 3. Biomassa koostui koko havaintoalueella pääasiassa Heterocapsa triquetra -panssarilevästä (Dinophyceae) (kuvat 1 ja 2). Havaintoasemilla 1, 2, 4, 7 ja 8 oli melko runsaasti pienikokoisia nieluleviä (Cryptophyceae), mutta niiden kokonaisbiomassa jäi melko pieneksi. Uloimmilla havaintoasemilla 9 ja 13 havaittiin jonkin verran myös sinileviä, pääasiassa Aphanizomenon -lajeja. Heinäkuussa havaintoasemilla 1, 2, 9 ja 13 oli biomassan minimi, ja myös asemilla 7 ja 8 biomassa oli pienentynyt selvästi kesäkuun näytteenottokertaan verrattuna. Havaintoasemalla 4 biomassa oli hieman suurempi kuin kesäkuussa. Heinäkuussa asemilla 1, 2 ja 4 vallitsivat lähinnä piilevät (Diatomophyceae). Asemilla 7 ja 8 runsaimpia olivat panssarilevät (Heterocapsa rotundata ja H. triquetra) ja silmälevät (Euglenophyceae; Eutreptiella gymnastica). Muilla ha- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

40 vaintoasemilla biomassa oli tasaisemmin jakaantunut eri leväryhmien kesken. Elokuussa biomassa kasvoi jälleen huomattavasti asemilla 1, 2 ja 13, joilla sinilevät runsastuivat voimakkaasti. Asemilla 1 ja 2 Aphanizomenon -lajit olivat runsaimpia sinileviä, kun taas asemalla 13 valtaosa sinileväbiomassasta oli Nodularia spumigenaa. Muilla havaintoasemilla biomassa oli heinäkuun tasolla tai selvästi pienempi (asema 7). Sinileviä oli näilläkin asemilla runsaammin kuin aiemmin kesällä, mutta biomassa oli kuitenkin kohtalaisen pieni. Keskimääräinen biomassa vaihteli vuonna 2007 noin mg/m 3 lukuun ottamatta asemaa 4, jonka keskimääräinen biomassa oli 600 mg/m 3. Rehevyysluokitusta on vaikea tehdä biomassan vaihdellessa voimakkaasti näytteenottokerrasta toiseen. Keskimääräinen biomassa ilmensi asemalla 4 lievää rehevyyttä, ja muiden havaintoasemien biomassa oli selvästi rehevän vesialueen tasolla, (kuva 9). Kuva 9. Pikkalanlahden havaintopaikkojen kasvukauden 2007 keskmääräinen kasviplanktonbiomassa (Palomäki 2008) Muutokset kasviplanktonissa Edellisen kerran laaja kasviplanktontutkimus toteutettiin vuonna Näytteitä otettiin tällöin viisi kertaa kasvukaudella touko-syyskuun aikana. Näiden välisinä vuosina seurattiin vastaavasti kahden intensiivihavaintopaikan 8 (Pikkalanlahti) ja 13 (Pikkalanselkä, kartta, liite 1) kasviplanktonistoa. Kasviplanktontutkimukset ja niihin liittyvä suppea raportti on teetetty Jyväskylän yliopiston tutkimuskeskuksessa FK Arja Palomäellä. Tulokset vuodelta 2002 on esitetty vuosiyhteenvetoraportissa (Mettinen 2003a) ja vuosien kasviplanktontutkimustulokset tarkkailuvuosien yhteenvetoraporteissa (Mettinen 2003, 2004, 2005, 2007 ja 2008, sekä Holmberg ja Mettinen 2006). Kasviplanktonpaikoilta on seurattu samanaikaisesti myös kasvu- 38 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

41 kauden aikana veden rehevyyttä ravinneanalyysein ja a-klorofyllimittauksin. Kasviplanktonbiomassa on ollut havaintopaikoilla kohtalaisen suuri tai suuri kaikkina vuosina jo ensimmäisellä näytteenottokerralla touko-kesäkuussa. Kasvukauden alkupuolella valtaryhmät ovat olleet keväälle tyypilliseen tapaan piilevät, Pikkalanlahdella varsinkin lajit Skeletonema costatum ja Thalassiosira spp. Keskikesällä heinä-elokuussa on vallinnut usein sinilevien maksimi, jonka voimakkuus on kuitenkin vaihdellut eri vuosina ja hieman eri aikaan. Tyypillisiä sinilevälajeja ovat olleet Aphanizomenon lajit (A. gracile ja A.flos-aquae), Nodularia spumigena ja Anabaena lemmermannii. Nodulariaa spumigena lajia tavattiin lähinnä uloimmalla havaintopaikalla 13. Nämä kaikki voivat muodostaa myrkyllisiä yhdisteitä. Loppukesällä piilevät ovat yleensä runsastuneet uudestaan (tavallisimpia hyvin pienet Centrales-lajit, joiden määrittäminen käänteismikroskoopilla on ollut mahdotonta). Näiden ryhmien lisäksi melko säännöllisesti ovat esiintyneet panssarilevät, niistä runsaimpana Heterocapsa triquetra. Eräinä vuosina on tavattu Mesodinium rubrum -alkueläintä, joka ei ole kasviplankton, mutta elää symbioosissa levien kanssa ja on autotrofinen. Lajisto on ollut samankaltaista tai hyvin samankaltaista kahdella havaintopaikalla intensiivivuosina ja myös kaikilla seitsemällä havaintopaikalla laajoina vuosina 2002 ja Lajien runsaussuhteissa on ollut eroja eri vuosina. Sinilevien esiintyminen on ollut säännöllistä, joskin niidenkin määrät ovat vaihdelleet esim. peräkkäisinä vuosina. Laajana vuonna 2002 keskimääräinen biomassa vaihteli havaintopaikoilla 1-9 välillä mg/m 3 ja ilmensi kohtalaista rehevyyttä. Pikkalanselän havaintopaikalla 13 biomassa oli selvästi pienempi, 870 mg/m 3 ja biomassa ilmensi lähinnä lievää rehevyyttä. Lähimpänä Pikkalanjokea sijaitsevilla havaintopaikoilla 1 ja 2 oli ainakin vuonna 2002 jonkin verran sisävesille tyypillisiä lajeja, joten makean veden vaikutus lienee selvin näillä havaintopaikoilla (kuva 10). Kuva 10. Pikkalanlahden havaintopaikkojen kasvukauden 2002 keskmääräinen kasviplanktonbiomassa (Palomäki 2003). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

42 Tarkasteltaessa intensiivipaikkojen kasviplanktonbiomassoja, voidaan havaita, että laajoina kasviplanktontutkimusvuosina 2002 ja 2007 keskimääräinen biomassa oli näillä havaintopaikoilla selvästi alhaisempi kuin välivuosina (kuva 11). Myös kasviplanktonin kokonaisbiomassa koko Pikkalanlahden tarkkailualueella on todennäköisesti ollut välivuosina suurempi kuin laajoina tarkkailuvuosina, sillä intensiivipaikkojen biomassa on ollut suhteellisen lähellä keskimääräistä biomassaa Kasviplanktonbiomassa, Pikkalanlahti mg/m Hp8 Hp13 Keskiarvo Hp 1-13 Kuva 11. Kasvukauden keskimääräinen kasviplanktonbiomassa Pikkalanlahden intensiivipaikoilla Hp8 (Pikkalanlahti) ja Hp 13 (Pikkalansekä) vuosina sekä keskimääräinen biomassa Pikkalanlahdela vuosina 2002 ja Kasviplankton ja klorofylli-a Vuoden 2007 yhteistarkkailun vuosiyhteenvedossa todettiin, että rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavien typen ja fosforin keskipitoisuudet olivat hieman muita alueita suurempia Suomen Sokeri Oy:n sekä Nordic Aluminium Oyj:n ja Prysmian Cables and Systems Oy:n puhdistamoiden edustalla, jotka alueina ovat myös muita alueita herkempiä rehevöitymään. Lisäksi todettiin, että levätuotantoa mittaava a-klorofyllipitoisuus oli suurinta samoilla alueilla. Pikkalanselällä loppukesästä a-klorofyllipitoisuudet olivat korkeita. Nämä alueet olivat kasvukauden a-klorofyllipitoisuuden perusteella reheviä ja muut alueet lievästi reheviä. On varsin todennäköistä, että ainakin Pikkalanselällä ajoittain melko korkeat klorofyllipitoisuudet johtuvat pääasiassa rannikkovesiemme yleisesti korkeasta levätuotannosta eikä Pikkalanlahteen kohdistuvista paikallisista pistekuormituslähteistä. Vuonna 2007 tutkimusalueen keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli edellisvuotta maltillisempi ja jakson pienimpiä. Levätuotanto oli aiheuttanut hapen ylikyllästystä suureen osaan vesimassaa loppukesästä koko tarkkailualueella (Mettinen 2008). 40 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

43 5 TULOSTEN tarkastelua Pohjaeläintaksonistosta ja sopeutumisesta Suomenlahden avainlajeja ovat liejusimpukka (Macoma baltica), valkokatka (Monoporeia affinis), kilkki (Mesidotea entomon) ja liejusukasjalkainen (Bylgides sarsii). Näistä ainoastaan kestävää liejusimpukkaa tavattiin Pikkalanlahdella, mikä osoittaa lahden kuormittuneisuutta. Toisaalta tarkkailualue rajoittuu matalahkolle jokisuun ja sisälahden alueelle, mikä näkyy pohjaeläimistössä pehmeää sedimenttipohjaa suosivana lajistona. Tällöin tyypillisten ulkosaariston tai ulkomeren lajien esiintyminen on tarkkailualueella luonnollisesti harvinaisempaa. Toisaalta koviin pohjiin erikoistuneita lajeja kuten sinisimpukkaa (Mytilus trossulus), merirokkoa (Balanus imbrovisus) ja levärupea (Electra crustulenta) voidaan olettaa esiintyvän Pikkalanlahdella yleisempänä ja runsaslukuisempana kuin mitä tulokset osoittavat. Sinisimpukoiden tarkkaan kartoitukseen sovelias menetelmä voisi olla sukeltaminen. Monisukamatoihin kuuluvaa Manauynkia aesturiana lajin yksilöitä ei vuonna 2007 havaittu tarkkailualueen havaintopaikalta. Lajin puuttuminen johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että suojaputkia, joissa lajin yksilöt usein esiintyvät, ei järjestelmällisesti avattu eikä poimittu. Toisaalta yhtään vapaata yksilöä ei näytteistä tavattu. Tällaisia asuttuja suojaputkia, jotka ovat hyvin pienikokoisia, saattoi silti olla näytteissä runsaastikin. Lajin puuttuminen Pikkalanlahdelta kokonaan tuntuu melko epätodennäköiseltä, kun ottaa huomioon, että laji oli paikoitellen yksi runsaslukuisimmista vuonna 2003 esiintyen mm. kaikilla tutkimuslinjojen 2,0 metrin havaintopaikoilla. Myös edellisissä tutkimuksissa laji on voinut jäädä havaitsematta monin paikoin mahdollisen poimintavirheen vuoksi (vuonna 2000 lajia ei myöskään havaittu). Leppäkosken (1975) mukaan Manauynkia aesturiana suosii lievästi orgaanista kuormitusta. Uusimpien molekyylibiologisten tutkimusten mukaan Itämerellä voimakkaasti levittäytynyt tulokas amerikanmonisukamato Marenzelleria spp. käsittää ainakin kolme eri lajia (Marenzelleria viridis, Marenzelleria neglecta ja Marenzelleria arctica). Esiintymisen alkuvaiheessa tulokas määritettiin yhdeksi lajiksi (Marenzelleria viridis). Amerikanmonisukamato kykenee kaivautumaan pintasedimenttiin jopa 20 cm syvyyteen, jossa se syö kuollutta orgaanista ainesta. Amerikanmonisukamato pärjää myös erittäin vähähappisissa pohjan oloissa ja sitä tavataan esim. itäisellä Suomenlahdella, missä yli 20 metriä syvät pohjat ovat monin paikoin muuten ilman pohjaeläimiä. Raakkuäyriäisiä (Ostracoda), jotka luokitellaan puhtaan veden pohjaeläimiksi (Leppäkoski 1975) havaittiin vuonna 2003 mutta ei vuonna Merkittävä osa raakkuäyriäisistä on erittäin pienikokoisia ja saattavat siis helposti huuhtoutua seulonnan yhteydessä takaisin mereen. Tässä mielessä havainnot niiden runsaudesta ja esiintymisestä eivät ole kovin luotettavia. Liejusimpukan (Macoma baltica) katsotaan hyötyvän alkuvaiheessa likaantumisesta, lähinnä orgaanisesta kuormituksesta mutta taantuvan lopulta kuormituksen voimistuessa. Kun pohjalla Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

44 ilmenee jo hapenvajausta ja voimakasta liettymistä, liejusimpukkakin taantuu. Jokisuualueilla liejusimpukoita saattaa esiintyä muita alueita runsaammin koska, siellä niillä on käytettävissään enemmän orgaanista ainesta ihmistoiminnasta johtuvan veden rehevöitymisen tai luonnollisen orgaanisen aineen kuormituksen vuoksi. Liejusimpukka vaatii vähintään 2-3 promillen suolapitoisuuden. Liejusimpukka lisääntymiskiertoon kuuluu eräänlainen toukkavaihe, jonka avulla eläin myös leviää ja ajelehtii virtausten mukana. Matalat rannat ovat sen luontaista lisääntymisaluetta, missä pienikokoisia liejusimpukan yksilöitä tapaa suhteessa eniten. Syvemmällä vanhempien yksilöiden osuus kasvaa. Kuitenkin odotetaan, että yksilöitä olisi monista eri kokoluokista ja että pienten kokoluokkien yksilöitä olisi suhteellisen paljon kaikista yksilöistä, jolloin populaatio sekä tasapainoinen että elinkykyinen. Erityisesti matalilla alueilla erilaisten petojen aiheuttama saalistus verottaa runsaasti liejusimpukoiden kuten kaikkien muidenkin eläinten nuoruusvaiheita ja pienikokoisia yksilöitä, mikä kuuluu osana litoraalin elämän luonnolliseen kehitykseen. Vaihtelu voi olla suurta eri alueiden välillä eikä esim. pienikokoisten yksilöiden tai ikäluokan puuttuminen ole yksiselitteisesti aina esim. kuormituksen aiheuttama, vaikka kuormituksen olisikin havaittu lisääntyneen samanaikaisesti. Moni pohjaeläinlaji karttaa vähähappisia ja hapettomia oloja. Hapettomuuden seurauksena pohjan rehevöityminen lisääntyy ja pohjaeläimistöä karsiutuu sitä mukaan selvästi. Moni laji häviää pohjilta pitkiksi ajoiksi. Pohjaeläinyhteisössä havaitaan myös toiminnallisia muutoksia alentuneissa happipitoisuuksissa, jotka eivät vielä aiheuta kuolleisuutta. Itämeren pehmeiden pohjien liejusimpukallakin on havaittu käyttäytymisen muutoksia jo lievähkökin hapen vajauksen (30-40 %) vallitessa (Leppäkoski ym. 1999). Vuosina 2003 ja 2007 liejusimpukka oli yleisin ja monin paikoin myös runsaslukuisin pohjaeläintaksoni. Pikkalanselän eräillä syvänteillä liejusimpukan tiheydet olivat erittäin alhaisia ilmeisesti hapen vähyydestä johtuen ja siten lajin käyttäytymisen muutokset ovat siellä mahdollisia. Käyttäytymisten muutosten ilmeneminen kuormituksen lisääntymisen seurauksena kertoo pohjaeläimistöstä sen inhimillisen puolen, johon ei käytännössä ole mahdollista kiinnittää huomioita. Aktiivisilla, liikkumaan kykenevillä lajeilla, mm. saalistuskäyttäytyminen tai piiloutuminen voi muuttua. Muutoksia voi tapahtua myös elinkierrossa, sen nopeudessa tai rytmiikassa. Toisena hyvänä esimerkkinä on amerikanmonisukamato, joka Pohjois-Amerikassa rannikkovesien jokisuistoissa lisääntyi loppuvuodesta mutta Itämeren oloissa lisääntyminen näyttää ajoittuvan talveen ja kevääseen. Tieto käyttäytymismuutoksien mahdollisuudesta on arvokas, koska käyttäytymisen muutokset voivat ilmetä erilaisina selviytymisstrategioina vaikuttaen mm. lisääntymistulokseen ja siten lajin menestymiseen uusissa oloissa. Bioottiset ja abioottiset ympäristötekijät muokkaavat ja ohjaavat kaikkien lajien kehittymistä, minkä lisäksi sattumatekijät aiheuttavat vaihtelua lajien perintötekijöissä. On tärkeä muistaa, että taksonimäärien ja yksilömäärien erot eri vuosina ovat luonnostaankin melko suuria ja syyt moninaisia. Mahdollisten meriveden kumpuamisen ja sen aiheuttamien veden lämpötilan ja suolapitoisuuksien vaihteluiden sekä yleisemmin merivirtausten vaikutukset näkyvät mereisten lajien osuuden lisääntymisenä pohjaeläimistössä. Meriveden virtaukset kuljettavat monien pohjaeläinten nuoruusvaiheita ja pienikokoisia nuoria yksilöitä kauaksikin syntymäsijoiltaan. Hyönteisillä, jotka ovat peräisin pääasiassa makeista vesistä, sukukypsät siivelliset aikuisyksilöt toimivat itse aktiivisesti tehokkaina leviäminä. 42 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

45 Laivaliikenteen aiheuttamat häiriöt pohjasedimentissä ja vaikutukset pohjaeläimistöön ovat ilmeisiä matalilla meriväylien alueilla. Suurikokoisten, syvällä uivien laivojen liikkeet ja potkurivirtaukset aiheuttavat pohjasedimentin pintakerroksen sekoittumista veteen. Tällainen epäsäännöllisesti mutta suhteellisen usein toistuva ympäristömuutos on ennustamaton häiriötekijä pohjaeliöstölle, mikä todennäköisesti köyhdyttää pohjaeläimistöä. On vaikea kuvitella, että huuhtoutuessaan vapaaseen veteen ja joutuessaan alttiiksi petokalojen saalistukselle, nämä eläimet voisivat jotenkin hyötyä sedimentin pöyhinnästä. Kaikki pohjaeläimet eivät ole syvälle sedimenttiin kaivautuvia lajeja, mutta tietyillä alueilla laivaliikenteen aiheuttamat virtaukset voivat häiritä herkimpiä pohjaeläimiä siten, että ne toisaalta peittyvät laskeutuvan liejun alle ja toisaalta ajautuvat pyörteiden mukana veteen. Pohjalla jo kerran sedimentoitunut aines on myös ravinnevara, jota levätuotanto pystyy käyttämään tehokkaasti hyväkseen sen joutuessa virtausten mukana uudelleen valoisaan pintakerrokseen. Siten laivaliikenne myös lisää rehevöitymistä matalilla merialueilla. Pohjaeläimistöä siirtyy häiriintyneille alueille heti, kun olot muuttuvat sopiviksi oli sitten kyse rehevyyden aiheuttamasta hapettomasta pohjasta tai laivaliikenteen aiheuttamasta häiriöstä(mettinen 2003b). Ympäristöolojen muutokset Pikkalanlahdella kuten muuallakin rannikkoalueemme pohjaeläimistössä on nähtävissä luotettavimmin syvimmillä tutkimuspaikoilla, missä pohja on pehmeämpää. Luotettavuus lisääntyy erityisesti siitä syystä, että pohjan laatu on syvänteissä tasaisempaa kuin rannassa ja samalla näytteenoton virhetekijät vähenevät. Rannalla muutokset pohjaeläimistössä voivat olla yhtä suuria tai jopa suurempiakin kuin syvemmällä, mutta muutosten luotettava havaitseminen on haasteellisempaa. Yhtenä tutkimusmenetelmänä muutosten seuraamiseen on viime aikoina käytetty sukellusta ja robottikameraa, johon on yhdistettyvalokuvausta ja videointia sekä näytteiden keruuta. Rannikkovesiemme tilasta Suomenlahden rannikkovesillä pohjaeläinyhteisöjen tilaan vaikuttaa merkittävästi jokisuistojen alueille ja sisälahtiin sekä sisäsaaristoon kohdistuva kuormitus, joka on pääasiassa omien jokiemme valuma-alueiden hajakuormitusta. Ulompana saaristossa ja ulkomerellä pohjaeläinyhteisöjen tilaan vaikuttaa pääasiassa aina Pohjanmereltä asti eteläisen Itämeren kautta Suomenlahteen kohdistuvat suolaisen meriveden virtaukset, jotka syrjäyttävät edelleen Itämeren keskiosan melko pysyvästi hapettomia alusvesiä työntäen niitä kohti rannikkoalueitamme. Suolaisen merivesipulssin voimakkuudesta riippuen nämä suolaisemmat ja mahdollisesti myös hapettomat vedet korvaavat rannikkoalueemme pohjanläheisen vähemmän suolaisemmat alusvesiä ja vahvistavat samalla veden suolakerrostuneisuutta ja pysyvyyttä. Tilanne on jatkunut tämän kaltaisena jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Vuosi 2006 oli ennätyksellisen huono silloin vallitsevien heikkojen alusveden ja pohjan happiolojen vuoksi. Jaalen ja Norkon (2008) mukaan vielä vuonna 2007 varsinaista elpymistä ei ollut Suomenlahden pohjaeläimistössä tapahtunut paremmasta happitilanteesta huolimatta. Pohjaeläimet puuttuivat syvemmiltä alueilta joko kokonaan tai niiden määrä oli hyvin pieni. Luontaisestikin pohjaeläinyhteisöt ovat halokliinin eli suolaisuuden jyrkän syvyysvyöhykkeen alapuolella suhteellisesti vähemmän monimuotoisia kuin matalamman veden yhteisöt (Jaale ja Norkko 2008). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

46 Vuonna 2006 kesällä ympäristöhallinnon ja Itä-Suomen yliopiston tutkimusalus Muikun tutkimusmatkan tuloksena Suomenlahden rannikkovesien tila osoittautui huonommaksi kuin koskaan aiemmin niiden kahdeksan vuoden aikana, joina tutkimusalus Muikku on kartoittanut Suomen rannikkovesien tilaa. Hapettomien pohjien määrä oli kasvanut ja monilajisten pohjaeläinyhteisöjen määrä oli supistunut. Elokuun lopulla arviolta jopa kolmannes Suomenlahden pohjasta oli hapetonta. Vuonna 2007 happitilanteen selvästä paranemisesta huolimatta Suomenlahden pohjasedimenttien tila oli miltei yhtä heikko kuin kesällä Paranemista oli nähtävissä vain Suomenlahden läntisimmässä ulkosaaristossa Hankoniemen edustalla. Runsas ja monilajinen pohjaeläinyhteisö löytyi vain kuudesta Suomenlahden yhteensä 54 havaintopaikasta. Täysin vailla pohjaeläimistöä oli 31 paikkaa. Tutkimusmatkan yhtenä tuloksena pääteltiin, että pohjasedimenttiin kertyneen hajoavan eloperäisen aineksen aiheuttama hapenkulutus oli niin suurta, että pohja pysyi hapettomana, vaikka yläpuolisessa vedessä olisikin runsaasti happea. Hapettomilta pohjilta vapautuu sisäisenä kuormituksena sinileväkukintoja ruokkivaa fosforia ( Makroskooppinen pohjaeläimistö esiintyy pääasiassa aivan pohjasedimentin pintakerroksessa, joka voi siis olla melko pitkään hapeton, vaikka alusveden tila olisi muuttunut paremmaksi. Näin happikadon esiintymistä Pe5 Strömsbyn 13,0 m syvänteen pohjasedimentissä pohjaeläimistön niukkuuden selittäjänä ei voida kokonaan sulkea pois, vaikka merkkejä hapettomuudessa sedimentissä ei vuoden 2007 syksyn näytteenoton yhteydessä eikä vesinäytteissä huhti- ja elokuussa havaittu. Pe 5 Strömsbyn linja on yhteydessä Pikkalanselän laajaan syvänteeseen, jonka syvyys kasvaa ensin melko hitaasti metriin ja sitten laajalla alueella ulkomerta kohden metriin asti ilman merkittäviä kynnyksiä tai matalikkoja. Mahdollinen pahin kuormitusvaikutus ja happiongelma ilmenevät yleensä syvimmällä pohjalla ulompana alueen eteläisimmässä syvänteessä, minne orgaanista happea kuluttavaa ainesta kerääntyy enemmän. Yksi mahdollinen syy Pe5 Strömsbyn 13,0 m niukkaan pohjaeläimistöön on alueen avonainen ja jyrkkäreunainen ranta, joka voimistaa virtauksia ja saattaa kuljettaa ravintopartikkeleita tätä paikkaa ulommas syvemmälle pohjalle. Linjan syvin paikka sijaitsee laivojen syväväylän kohdalla, jossa laivaliikenne potkurivirtauksineen voi saattaa liikkeelle sedimentin pintakerrokseen kertynyttä tuoretta sedimenttiä, joka on parasta ravintoa pohjaeläimistölle. Se voisi myös osaltaan selittää sitä, miksi Chironomus -toukat ja muut pehmeän ravinteikkaan sedimentin lajit puuttuvat täältä lähes kokonaan. Toisaalta Chironomus suvun lajit, kuten monet muutkin makean veden lajit, menestyvät hieman matalammilla pohjilla. Havaitusta erittäin niukasta pohjaeläimistöstä esim. pienikokoiset merikotilot ovat voineet ajautua ranta-alueelta voimakkaiden tuulten aiheuttamien virtausten mukana, sillä pehmeä, syvä pohja ei ole näille lajeille luontaista elinympäristöä. Tässä tutkimuksessa kokeiltiin uusinta rannikkovesiemme pohjaeläimistöön kehiteltyä BBI-indeksiä (Brackish water Benthic Index, Perus 2007 ym.) pohjan tilan arvioimisessa. BBI-indeksin tulokset luokittelivat pehmeät syvännepohjat lähinnä samankuntoiseksi kuin Leppäkosken (1975) pohjautuvien luokitteluiden ja lajitason tarkastelun perusteellakin oli päätelty. Lähimpä- 44 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

47 nä rantaa sijaitsevat matalimmat havaintopaikat (2,0 m) BBI-indeksi luokitteli kuitenkin parempikuntoisemmaksi kuin tutkimuksessa esitetään. BBI-indeksiä, kuten pohjaeläimistöä yleensäkään, ei ole tarkoitettu yksinään käytettäväksi vesimuodostumien ekologisen luokitustilan arviointiin, vaan se on yhtenä osana luokitusta arvioitaessa. 6 TARKKAilUN JATKUMINEN JA SUOSitUKSEt Veden sekoittuminen Pikkalanselän länsipuolella sijaitsevalla vertailualueella ei ole yhtä tehokasta kuin monella muulla paikalla. Pikkalanselän vertailulinjalla Pe6 Vårdö suojaisen ja muita alueita selvästi pienialaisemman syvänteen vesimassan kerrostuneisuus on pysyvämpää ja riski happiongelmien luontaisellekin syntymiselle tätä kautta on paljon suurempi kuin useimmille muilla linjoilla. Tästä syystä johtuen ei tämän vertailulinjan sijaintia voida pitää tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla edustavana. Pohjaeläinlinjan pitämistä nykyisellä paikallaan puoltaa toisaalta siitä kertynyt pitkänajanjakson aineisto. Suosituksena esitetään, että vertailulinja Pe6 Vårdö vaihdetaan uuteen paikkaan, mikä olisi selvemmin yhteydessä itse Pikkalanselkään. Tärkeää olisi löytää alue, jossa veden vaihtumisolot ja pohjamateriaali ovat vastaavia muiden linjojen kanssa. Uuden pohjaeläinlinjan paikka voidaan etsiä seuraavan pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä. Merikarttojen alustavan tarkastelun perusteella tällaista linjan paikkaa kannattaisi etsiä nykyistä vertailulinjaa hieman etelämpää Stora Träskö tai Lilla Träskön saarien koillisrannasta, josta on yhteys Pikkalanselän laajaan syvännealueeseen. Pikkalanlahden sisäosassa ongelmallinen näytteenottolinja on Suomen Sokerin edustalla oleva Pe4 Kantvik, jossa pohja on ollut jyrkästi viettävä ja kivikkoinen 5,0 m syvyydessä. Enemmänkin kalteva pohja kuin pohjan kovuus on hankaloittanut näytteiden saamista. Jatkossa voitaisiin yrittää löytää lähialueelta hieman tasaisempi pohja-alue. Lähinnä vastaavaa pohjatyyppi esiintyy Pikkalanlahden vertailulinjalla Pe3 Bergholmen. Pikkalanlahdella vertailulinja Pe3 Bergholmen näyttäisikin kohtuullisen hyvin mittaavan läheisten jätevedenpuhdistamojen mahdollista kaukovaikutusta ja toisaalta Pikkalanjoen vaikutusta itse Pikkalanlahdella. Vuonna 2011 vuorossa on laaja tarkkailuvuosi, joka sisältää fysikaalis-kemiallisten mittausten lisäksi pohjaeläin- ja kasviplanktontutkimukset. Vuodesta 2011 lähtien pohjaeläinlinja Pe 5 voidaan ohjelman mukaisesti jättää pois tarkkailusta Kirkkonummen jätevesipäästöjen loppumisen vuoksi vuonna Kasviplanktonin havaintopaikat vuonna 2011 supistuvat ohjelman mukaisesti neljään paikkaan (2, 7, 8 ja 13). Ohjelmaan voidaan tehdä muutoksia, jos tulokset tai seurantaohjeet vesipuitedirektiiviin liittyen biologisista tarkkailumenetelmistä ja luokituksista merialueella niin edellyttävät. Pikkalanlahden vesistön yhteistarkkailun ohella vuonna 2011 on vuorossa kalataloudellisen yhteistarkkailun laaja vuosi käsittäen saaliskirjanpitokalastuksen tulokset ja kalastustiedustelun. Saaliskirjanpitovuosien tulokset ja kalastustiedustelun tulokset vuodelta 2011 julkaistaan yhteenvetoraportissa vuoden 2012 aikana. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

48 7 tiivistelmä Siuntion ja Kirkkonummen rannikolla sijaitsevan Pikkalanlahden merialueen tilaa seurataan alueen suurimpien jätevesikuormittajien toimesta. Tarkkailu tapahtuu yhteistarkkailuna ja se perustuu ympäristölupavelvoitteisiin. Yhteistarkkailu toteutetaan yhteisesti laaditun ja viranomaisten hyväksymän ohjelman mukaan ja siihen sisältyy merialueen sekä fysikaalis-kemiallista että biologista seurantaa. Tämä raportti sisältää yhteistarkkailuun kuuluvan biologisen seurannan, pohjaeläintutkimuksen ja kasviplanktontutkimusten tulokset vuodelta Yhteistarkkailussa olivat mukana Siuntion kunta, Suomen Sokeri Oy, Puolustushallinto (Upinniemen varuskunta), Prysmian Cables and Systems Oy ja Nordic Aluminium Oyj ja Kirkkonummen kunta. Tarkkailun suoritti jätevesikuormittajien toimeksiannosta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Pikkalanlahteen laskee pohjoisesta Pikkalanjoki, johon vedet kerääntyvät pääasiassa maa- ja metsätalousvaltaiselta Siuntionjoen vesistöalueelta. Yhteistarkkailutulosten mukaan suurin osa Pikkalanlahteen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta on Pikkalanjoen mukanaan tuomaa hajakuormitusta, joka säätelee pääasiallisesti veden laatua tarkkailualueella. Pikkalanlahden rannoilla yhteistarkkailua suorittavien velvoitetarkkailijoiden jätevesien kuormitusvaikutukset ovat olleet paikallisia tai niitä ei ole pystytty erottamaan Pikkalanjoen kuormituksesta. Pohjaeläimet ilmentävät lajistomuutosten ja lukumäärämuutosten kautta elinympäristönsä pohjan tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia. Vesistöjen kuten rannikkovesien tilaa arvioidaan biologisin mittarein, joista keskeisimpiä ovat pohjaeläimet. Pohjaeläimistötutkimusta vesistön tilan arvioinnissa tukee kasviplanktontutkimus. Näiden biologisten tutkimustietojen avulla ja muut tausta-aineistot huomioiden arvioitiin Pikkalanlahden ekologista tilaa ja pistekuormituksen osuutta siinä vuonna Pikkalanlahden pohjaeläintutkimukseen sisältyi kuusi tutkimuslinjaa ja 95 näytettä, joista määritettiin yhteensä 5051 yksilöä ja 44 pohjaeläintaksonia (lajia tai muuta määritystason mukaista eläinryhmää). Vuoden 2007 pohjaeläinaineistossa yleisempiä ja usein runsaslukuisimpia taksoneita olivat Itämeren avainlajeihin kuuluvat liejusimpukka Macoma baltica, merisukajalkainen Hediste diversicolor, harvasukamadot Oligochaeta (sisältäen useita lajeja), putkikatka (Leptocheirus pilosus) ja vaeltajakotilo Potamopyrgus antipodarum. Yhdellä tutkimuslinjalla esiintyi suhteellisen harvinaisena rannikoiltamme tavattavaa polyyppikatkaa Corophium lacustrea. Pohjaeläintaksoneita tavattiin enemmän kuin edellisenä tutkimusvuotena 2003, mutta ero selittyy lähinnä sillä, että näytteitä oli vuonna 2007 hieman enemmän kuin vuonna Pohjaeläimistö koostui vuonna 2007 valtaosaltaan orgaanista kuormitusta ilmentävistä taksoneista. Tutkimuslinjojen matalammilla, kasvillisuutta harvakseltaan esiintyvillä hiekka-sorapohjilla pohjaeläimistö oli suhteellisen monipuolista ja ilmensi monin paikoin hyvää, lievästi kuormituksesta muuttunutta pohjan tilaa. Syvemmällä pohjalla pohjaeläimistö yksipuolistui ja tutkimuslinjojen syvimmillä paikoilla pohjaeläimistö oli köyhintä ilmentäen usein vain vält- 46 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

49 tävää, paikoin jopa huonoa pohjan tilaa. Syvänteiden voimakkaimmin kuormitetuille pohjille oli usein ominaista pohjan ajoittaisesta hapettomuudesta kertovat sedimentin tummunut väri, mustat raidat tai rikkivedyn tuoksu sekä näille pohjille erikoistuneiden suurikokoisten punaisten Chironomus -suvun surviaissääskitoukkien hallitsevuus muutenkin köyhtyneessä pohjaeläimistössä. Pienehkön liejusimpukka-aineiston perusteella luotettavien päätelmien tekeminen liejusimpukkapopulaatioiden kunnosta oli hiukan vaikeaa. Näyttäisi kuitenkin siitä, että liejusimpukkapopulaatioissa ei esiintynyt merkittäviä alueellisia eroja ja populaatiot olivat enimmäkseen uusiutuvia ja ikäjakaumaltaan suhteellisen tasapainoisia koostuen suurimmaksi osaksi nuorten ikäluokan yksilöistä. Pikkalanlahden pohjaeläimistöön ja pohjan tilaan vaikuttaa pääasiassa Pikkalanjoen vesi. Pohjan tilassa ei vuonna 2007 ollut nähtävissä selkeitä eroja tutkimuslinjojen toisiaan vastaavien syvyyksien ja pohjatyyppien välillä. Tällä perusteella selvää näyttöä myöskään jätevesikuormituksen vaikutuksesta pohjaeläimistöön ei ollut havaittavissa. Myöskään vuonna 2003 pohjaeläimistön perusteella jätevesikuormitusvaikutusta ei pystytty erottamaan Pikkalanjoen kuormituksesta. Kuitenkin pohjan laatu oli hieman heikentynyt vuodesta 2003 kahden ulommaisen tutkimuslinjan syvänteissä Pikkalanselällä. Vuonna 2003 Pikkalanjoen virtaama oli poikkeuksellisen vähäistä vuoden alun ja erittäin kuivan edellisen vuoden 2002 vuoksi huomattavasti keskimääräistä pienempi. Laivaliikenteellä voi olla merkitystä pohjan tilaan lähellä syväväylää sijaitsevilla syvännepaikoilla. Vuonna 2006 havaittu eteläisellä rannikkovesillämme laajalla alueella esiintynyt pohjaeläinkato on voinut vielä vaikuttaa ulompien näytelinjojen syvännepohjaeläimistöön. Vuoden 2007 kasviplanktontutkimuksen ja aikaisempien tutkimusten perusteella kasviplanktonlajisto on ollut samankaltaista tai hyvin samankaltaista kahdella havaintopaikalla intensiivivuosina ja myös kaikilla seitsemällä havaintopaikalla laajoina vuosina 2002 ja Lajien runsaussuhteissa on ollut eroja eri vuosina. Kasvukauden alkupuolella valtaryhmät ovat olleet keväälle tyypilliseen tapaan piilevät, Pikkalanlahdella varsinkin lajit Skeletonema costatum ja Thalassiosira spp. Sinilevien esiintyminen on ajoittunut keskikesään ja ollut säännöllistä, joskin niidenkin määrät ovat vaihdelleet esim. peräkkäisinä vuosina. Tyypillisiä sinilevälajeja ovat olleet Aphanizomenon lajit (A. gracile ja A.flos-aquae), Nodularia spumigena ja Anabaena lemmermannii. Vuonna 2007 keskimääräinen kasviplanktonin biomassa vaihteli noin mg/m 3. Havaintopaikalla 4 Prysmianin ja Nordic Aluminiumin edustan merialueella keskimääräinen biomassa oli muita alempi, 600 mg/m 3. Rehevyysluokitusta oli vuonna 2007 vaikea tehdä biomassan vaihdellessa voimakkaasti näytteenottokerrasta toiseen. Keskimääräinen biomassa ilmensi havaintopaikalla 4 lievää rehevyyttä ja muiden havaintopaikkojen biomassa oli selvästi rehevän vesialueen tasolla. Kasviplanktonbiomassa on ollut havaintopaikoilla kohtalaisen suuri tai suuri kaikkina vuosina jo ensimmäisellä näytteenottokerralla touko-kesäkuussa. Keskikesällä on usein ollut sinilevien maksimi. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

50 Kirjallisuuslähteet Brinkhurst, R. O. 1971: A guide for the identification of British aquatic oligochaeta. Freshwater biological association. Scientific publication 22. Bick, A. ja Burckhardt, R. 1989: Erstnachweis von Marenzelleria viridis (Polychaeta, Spionidae) für den Ostseeraum, mit einem Betimmungsshlüssel der Spioniden der Ostsee. Mitt. Zool. Mus. Berl. 65: Cranston, P.S. 1982: A key to the larvae of the British Orthocladiinae (Chironomiidae). Freshwater biological associaton. Scientific Publication No. 45. Enckell, E. Airola, H., Tornivaara-Ruikka, R. Villa, L. ja Salasto, R. (toim.)2002: Ympäristön tila muuttuu. Uudenmaan ympäristökeskuksen seurantaraportti. Alueelliset ympäristöjulkaisut s. Edington, J. M. ja Hildrew, A. G. 1995: Caseless caddis larvae of the British Isles (with notes on their ecology). Freshwa ter biological association. Scientific Publication No. 53. Fritzsche, D. ja Oertzen, J.-A. 1995: Metabolic responses to changing environmental conditions in the brackish water polychaetes Marenzelleria viridis and Hediste diversicolor. Mar. Biol. 121: Holmberg, R. ja Mettinen, A, 2006: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu 163. Hubendick, B. 1949: Våra snäckor. Bonniers, Stockholm. 100 s. Häkkilä, K., Hiltunen, P. ja Mölsä, H. 1978: Vuorikemian titaanioksiditehtaiden jätevesien vaikutuksista Porin edustan merialueen pohjaeläimistöön. Vesihallitus. Tiedotus s + liitteet. Jaale, M. ja Norkko, A. 2008: Pohjaeläimet, s Artikkeli teoksessa: Raateoja, M. (toim.): Itämeri Merentutkimuslaitoksen Itämeriseurannan vuosiraportti. Lassig, J. 1965: The distribution of marine and brackishwater lamellibranchs on the northen Baltic area. Comm. Biol. Soc. Scient. Fenn. 28:5, Ilmatieteenlaitos2007: Ilmastokatsaus, tammi-joulukuun numerot Jokinen,O.2008: Siuntion kunta. Pikkalan keskuspuhdistamon velvoitetarkkailu. Vuosiyhteenveto Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. 19 s + liitteet. Lepneva, S.G. 1970: Larvae and pupae of Annulipalpia. Fauna of the U.S.S.R. Trichoptera. ol. II nr 1.Jerusalem. Lepneva, S. G. 1971: Larvae and pupae of integripalpia. Fauna of the USSR. Trichoptera 2: Jerusalem. Leppäkoski, E. 1975: Assesment of degree of pollution on the basis of macrozoobenthos in marine and brackishwater environments. Acta Acad. Aboensis, Ser. B. 35(2): Leppäkoski, E., Helminen, J. ja Tallqvist, M. 1999: Aquatic biodiversity under anthropogenic stress: an insight from Archipelago Sea (SW Finland). Biodiv. Conser. 8: Lindeberg, B. ja Wiederholm, T. 1979: Notes on the taxonomy of European species of Chironomus (Diptera: Chironomidae). Ent. scand.suppl.10: Lommi,P.2007: Prysmian Cables and Systems Oy. Saniteettijäteveden puhdistamon tarkkailu vuonna Ramboll Finland Oy Moniste, 4 s. Länsi-Uudenmaanvesi ja ympäristö ry2007a: Pikkalanlahden yhteistarkkailuohjelma vuodesta 2007 lähtien. Osa A. Vesistötarkkailu. 13 s. + liitteet 1-2. Osa B. Pikkalanlahden kalataloudellinen tarkkailu. 13 s. + liite 1. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2007b: Sopimus Pikkalanlahden vesistön ja kalataloudellisen yhteistarkkailun toteuttamisesta vuosina (Optiona tarkkailun jatkuminen vuosina ). Moniste 4 s. + liitteet 1-2. Mattila,H. ja Sivén,H.2004: Nummelan jätevedenpuhdistamon typpikuormitus Siuntionjoen vesistöalueella tarkasteluvuosina 2001 ja Ohjattu tutkimus. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos/limnologia. Tammikuu Moniste, 22 s. + liitesivu. Mettinen, A. 1999: Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien yhteistarkkailun pohjaeläintutkimus vuodelta Julkaisu 85. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. 48 s. + liitteet 5 kpl. Mettinen, A. 2003a: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Julkaisu s. + liitteitä 3 kpl. Mettinen, A. 2003b: Inkoon Fagervikenin yhteistarkkailun pohjaeläintutkimus vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry s, liitteitä 4 (liitesivuja 12). Liitteenä 6 teoksessa: Holmberg, Mettinen ja Ranta 2003: Inkoon Fagervikenin yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Julkaisu 134. Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry s. + liitteitä 7. Mettinen,A.2004: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s.+ liitteitä 3 kpl. 48 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

51 Mettinen,A.2005: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s.+ liitteitä 5 kpl. Mettinen,A.2007: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s.+ liitesivut 2 kpl. Mettinen,A.2007: Nordic Aluminium Oyj:n anodisointilaitoksen tulipalo Vesistönäytteenoton tulokset Pikkalanlahdelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Moniste, 2 s + liitesivu. Mettinen,A.2008: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu liitesivut 14 kpl. Mettinen,A.2009: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu Munne, P. Muurinen, J. Pääkkönen, J-P. ja Räsänen, M. 2008: Helsingin ja Espoon merialueen tila vuonna Jätevesien vaikutusten velvoitetarkkailu. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/ s. + liitteitä 3 kpl. Mölsä, H. 1984: Tarvitaanko biologisia indikaattoreita? Luonnon Tutkija 88: Paasivirta, L. 1989: Pohjaeläintutkimuksen liittäminen järvisyvännealueiden seurantaan. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 164. Palomäki, Arja 2003: Pikkalanlahden kasviplanktonanalyysit vuonna Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. Moniste. Liite 3 teoksessa: Mettinen, A. 2003: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Julkaisu s. + liitteitä 3 kpl. Palomäki, Arja 2004: Pikkalanlahden kasviplanktonanalyysit vuonna Liite 3 teoksessa: Mettinen, A. 2004: Pikkalanlahden yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s.+ liitteitä 3 kpl. Palomäki, Arja 2008: Pikkalanlahden kasviplanktonanalyysit vuonna (Liite 1 tässä teoksessa). Panelius, S. 1972: Finlands makroskopiska evertebratar (excusive Arthropodder). 2 upplagan Helsingfors. Panelius, S. 1973: Finlands kräftdjur. 2. painos. Helsinki. Perus, J. Bonsdorff, E., Bäck, S. Lax, H-G., Villnäs, A. and Westberg, V. 2007: Zoobenthos as Indicators of Ecological Status in Coastal Brackish Waters: A Comparative Study from the Baltic Sea. AMBIO: A Journal of the Human Environment. Article: ss Saarikari, V. 1992: Porin edustan merialueen pohjaeläimistö vuosina 1989 ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu 253 A. 26 s. + liitteet Saarikari, V. 2004: Pikkalanlahden pohjaeläintutkimus (2003), Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Kappale 8 (s liitteitä 5 kpl) teoksessa: Wickström, M. ja Kamppi, K. 2004: Pikkalanlahden kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna Suunnittelukeskus. Raportti. 421-C s. + liitteet. Saarikari, V. ja Mettinen, A Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien pohjaeläimistön tila vuosina Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s.+ 73 liitesivua. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Segerstråle, S.G. 1960: Investigation of Baltic populations of the bivalve Macoma baltica (L.) I. Comm. Biol. Soc. scient.fenn. 23:2, Suomen Standardisoimisliitto 1989: Standardi SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteen otto Ekmannoutimella pehmeiltä pohjilta Suomen standardisoimisliitto. Vahvistettu s. Stigzelius, J., Laine, A., Rissanen, J. Andersin, A-B. ja Ilus, E. 1997: The introduction of Marenzelleria viridis (Polychaeta, Spionidae) into the Gulf of Finland and the Gulf of Bothnia (northern Baltic Sea). Ann. Zool.Fennici 34: Valjus, J. 2008: Pikkalanlahden kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna Kirkkonummen kunta, Siuntion kunta. Nordic Aluminium Oyj, Prysmian Cables and Systems Oy, Suomen Sokeri Oy. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Julkaisu s. + liitteet 10 kpl. Vuori, K-M, Mitikka, S. ja Vuoristo H (toim.) 2010: Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen. Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. Wallace, I.D. 1981: A key to the larvae of the family Leptoceridae (Trichoptera) in Great Britain and Ireland. Freshwater Biology 11: Wiederholm, T. (toim.) 1983: Chironomidae of the holarctic region - keys and diagnoses. Part 1. larvae. Ent. scand. suppl. 19. Wickström, M. ja Kamppi, K. 2004: Pikkalanlahden kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna Suunnittelukeskus. Raportti. 421-C s. + liitteet. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

52 50 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

53 LIITTEET Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

54 Liiteluettelo Pikkalanlahden yhteistarkkailun pohjaeläimet 2007 Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Liite 7. Liite 8. Liite 9. Pikkalanlahden tarkkailualue. (Kartassa Kirkkonummen kunnan Strömsbyn jätevedenpuhdistamo, joka suljettiin vuonna 2005). Pikkalanlahden kasviplanktontutkimus 2007 (Arja Palomäki 2008, Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskus). Pohjaeläinten yksilömäärät linjojen havaintopaikoilla, yhteenvetotaulukko. Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä, yksilöiden suhteelliset osuudet, keskiarvo/m 2 ja keskihajonta/m 2. Pohjaeläinten märkäbiomassat näytteissä, märkäbiomassojen suhteelliset osuudet, keskiarvo/ m 2 ja keskihajonta/m 2. Pohja-aines ja pohjakasvillisuus pohjaeläinlinjojen havaintopaikoilla. Poiminta ja seuloksen laatu pohjaeläinlinjojen havaintopaikoilla. Liejusimpukoiden (Macoma baltica) kokomittaukset ja populaation kunto. BBI-indeksien (Brackish water Benthic Index, Perus ym. 2007) arvot linjojen havaintopaikoilta vuosina 2003 ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

55 Pikkalanlahden tarkkailualue Liite 1. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

56 Liite 2. (1/4) Pikkalanlahden kasviplanktontutkimus Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

57 Pikkalanlahden kasviplanktontutkimus 2007 Liite 2. (2/4) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

58 Liite 2. (3/4) Pikkalanlahden kasviplanktontutkimus Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

59 Pikkalanlahden kasviplanktontutkimus 2007 Liite 2. (4/4) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

60 Liite 3. Pohjaeläinten yksilömäärät linjojen havaintopaikoilla, yhteenvetotaulukko Pikkalanlahti Yhteensä % Pohjaeläinlinja Pe 1 Pe 1 Pe 1 Pe 2 Pe 2 Pe 3 Pe 3 Pe 3 Pe 4 Pe 4 Pe 4 Pe 5 Pe 5 Pe 5 Pe 5 Pe 6 Pe 6 Pe 6 Pe 6 Pe1-Pe6 Pe1-Pe6 Taxa/Havaintopaikkasyvyys 2m 5m 6m 2m 5m 2m 5m 10m 2m 5m 10m 2m 5m 10m 13m 2m 5m 10m 13m 2m-13 m 2m-23 m Balanus improvisus ,2 % Bithynia leachi 1 1 0,0 % Bithynia tentaculata ,2 % Cerastoderma glaucum ,0 % Chironomus plumosus plumosus ,2 % Chironomus plumosus semireductus t ,1 % Chironomus thummi-t 8 8 0,2 % Corophium lacustre ,0 % Corophium volutator ,5 % Corynoneura sp ,0 % Ecnomus tenellus 4 4 0,1 % Electra crustulenta ,1 % Endochironomus albipenis ,3 % Gammarus (salinus) ,1 % Glyptotendipes spp ,2 % Hediste diversicolor ,6 % Hydrobia ulvae ,7 % Hydrobia ventrosa ,8 % Indet ,1 % Jaera ,3 % Laomedia loveni 1 1 0,0 % Leptocheirus pilosus ,7 % Limapontia 1 1 0,0 % Macoma baltica ,9 % Marenzelleria spp ,7 % Microchironomus tener 1 1 0,0 % Microtendipes sp ,0 % Mya arenaria 0 0,0 % Mytilus edulis 0 0,0 % Naididae 0 0,0 % Nematoda ,1 % Neomysis integer ,1 % Oligochaeta (indet.) 0 0,0 % Orthocladiinae (orthocladius) ,1 % Piscicola geometra ,1 % Polydora ciliate (redeki) ,3 % Polypedilum nubeculosum 1 1 0,0 % Potamopyrgus antipodarum ,5 % Prostoma obscurum ,2 % Psectrocladius spp ,2 % Pygospio elegans 1 1 0,0 % Stictochironomus sp ,0 % Stylaria lacustris ,6 % Tanytarsini (Tanytarsus) ,2 % Theodoxus fluviatilis ,7 % Tubifex costatus ,9 % Tubificidae ,0 % Yhteensä, yksilöitä (5 ekman-näytettä) ,0 % Yhteensä, yksilöitä/m Yhteensä, märkäbiomassa/m 2 23,752 14,568 13,64 101,936 8,686 53, ,986 20,68 10,28 11,006 11,992 13,816 18,6 14,552 23,993 11,72 6,467 7,688 5,208 Taksoneita Yhtenäiskoordinaatisto, pohjoinen ykp Yhtenäiskoordinaatisto, etelä yki Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

61 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (1/19) Pikkalanlahti Pe1, 2m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäsaaristo litoraali ei tietoa kasvillisuudesta hiekka pohja :50 Kvantitatiivinen 2,0-2,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA4 N2/NA55 N3/NA11 N4/NA81 N5/NA23 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura , ,45 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,95 Marenzelleria , ,05 OLIGOCHAETA Tubificidae , ,85 Tubifex costatus , ,73 Stylaria lacustris , ,18 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis , ,81 Bithynia tentaculata 1 1 0,2 8 17,89 Hydrobia ventrosa , ,99 Hydrobia ulvae , ,55 Potamopyrgus antipodarum , ,29 Limapontia capitata BIVALVIA Cerastoderma glaucum , ,85 Macoma baltica , ,78 BRYOZOA Electra crustulenta 1 1 0,2 8 17,89 ARTHROPODA CRUSTACEA Cercopagis pengoi Balanus improvisus 1 1 0,2 8 17,89 Neomysis integer Jaera 4 4 0, ,55 Gammarus 1 1 0,2 8 17,89 Leptocheirus pilosus , ,21 Corophium lacustre 1 1 0,2 8 17,89 INSECTA DIPTERA Chironomidae Psectrocladius 2 2 0, ,78 Chironomus plumosus-t. Chironomus semireductus-t. Summa ,91 Lajiluku 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

62 Liite 4. (2/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe1, 5m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäsaaristo litoraali ei tietoa kasvillisuudesta pehmeä pohja :30 Kvantitatiivinen 5,0-5,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA27 N2/NA11 N3/NA11 N4/NA62 N5/NA80 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura , ,91 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,78 Marenzelleria , ,91 OLIGOCHAETA Tubificidae , ,97 Tubifex costatus Stylaria lacustris MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis Bithynia tentaculata Hydrobia ventrosa 1 1 1,1 8 17,89 Hydrobia ulvae Potamopyrgus antipodarum , ,61 Limapontia capitata 1 1 1,1 8 17,89 BIVALVIA Cerastoderma glaucum Macoma baltica , BRYOZOA Electra crustulenta ARTHROPODA CRUSTACEA Cercopagis pengoi , ,91 Balanus improvisus Neomysis integer 1 1 1,1 8 17,89 Jaera Gammarus Leptocheirus pilosus Corophium lacustre INSECTA DIPTERA Chironomidae Psectrocladius Chironomus plumosus-t. Chironomus semireductus-t. Summa ,67 Lajiluku Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

63 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (3/19) Pikkalanlahti Pe1, 6m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäs litoraali ei tietoa kasvillisuudesta pehmeä pohja :00 Kvantitatiivinen 6,0-6,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA16 0 N2/NA15 7 N3/NA14 3 N4/NA14 4 N5/NA14 2 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura , ,78 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,91 Marenzelleria OLIGOCHAETA Tubificidae , ,09 Tubifex costatus 1 1 0,8 8 17,89 Stylaria lacustris MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis Bithynia tentaculata Hydrobia ventrosa Hydrobia ulvae Potamopyrgus antipodarum Limapontia capitata BIVALVIA Cerastoderma glaucum Macoma baltica , BRYOZOA Electra crustulenta ARTHROPODA CRUSTACEA Cercopagis pengoi Balanus improvisus Neomysis integer Jaera Gammarus Leptocheirus pilosus Corophium lacustre INSECTA DIPTERA Chironomidae Psectrocladius Chironomus plumosus-t ,98 Chironomus semireductus-t , ,71 Summa ,99 Lajiluku 7 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

64 Liite 4. (4/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe2, 2m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs litoraali ei tietoa kasvillisuudesta pehmeä pohja :30 Kvantitatiivinen 2,0-2,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA95 N2/NA15 N3/NA12 N4/NA20 N5/NA10 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura 1 1 0,1 8 17,89 NEMATODA NEMATODA ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,61 Boccardia redeki , ,62 Marenzelleria Marenzelleria viridis , ,33 OLIGOCHAETA Tubificidae , ,15 Tubifex costatus , ,42 HIRUDINEA Piscicola geometra 1 1 0,1 8 17,89 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis 1 1 0,1 8 17,89 Hydrobia ventrosa , ,72 Hydrobia ulvae , ,82 Potamopyrgus antipodarum , ,05 BIVALVIA Cerastoderma glaucum , ,91 Macoma baltica , ,91 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus 1 1 0,1 8 17,89 Neomysis integer Jaera 1 1 0,1 8 17,89 Leptocheirus pilosus , ,06 Corophium lacustre , ,12 INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomus plumosus-t. Chironomus semireductus-t. Endochironomus albipennis 2 2 0, ,78 Summa ,66 Lajiluku 18 lisätietoja Tubificidae sisältää todennäköisesti 3 eri taksonia. 62 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

65 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (5/19) Pikkalanlahti Pe2, 5m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja :55 Kvantitatiivinen 5,0-5,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA65 N2/NA59 N3/NA54 N4/NA58 N5/NA56 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura , ,57 NEMATODA NEMATODA , ,91 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor 1 1 0,4 8 17,89 Boccardia redeki 1 1 0,4 8 17,89 Marenzelleria Marenzelleria viridis OLIGOCHAETA Tubificidae , ,66 Tubifex costatus HIRUDINEA Piscicola geometra MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis Hydrobia ventrosa Hydrobia ulvae Potamopyrgus antipodarum , ,91 BIVALVIA Cerastoderma glaucum Macoma baltica , ,66 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus Neomysis integer Jaera Leptocheirus pilosus 1 1 0,4 8 17,89 Corophium lacustre INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomus plumosus-t , ,33 Chironomus semireductus-t. Endochironomus albipennis Summa ,45 Lajiluku 9 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

66 Liite 4. (6/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe3, 2m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäs litoraali ei tietoa kasvillisuudesta kova pohja :10 Kvantitatiivinen 2,0-2,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA20 N2/NA15 N3/NA13 N4/NA13 N5/NA50 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura 2 2 0, ,78 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,13 Boccardia redeki ,11 Marenzelleria ,97 Terebellides stroemii 1 1 0,1 8 17,89 OLIGOCHAETA Tubificidae , ,56 Tubifex costatus , ,76 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis , ,98 Bithynia tentaculata , ,33 Hydrobia ventrosa , ,24 Hydrobia ulvae , Potamopyrgus antipodarum , ,29 BIVALVIA Cerastoderma glaucum , ,26 Macoma baltica , ,95 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus , ,72 Neomysis integer Jaera ,98 Gammarus salinus , ,91 Leptocheirus pilosus , ,12 Corophium lacustre INSECTA TRICHOPTERA Ecnomus tenellus , ,15 DIPTERA Chironomidae Chironomus plumosus-t. Chironomus semireductus-t. Glyptotendipes , ,15 Microtendipes 1 1 0,1 8 17,89 Polypedilum nubeculosum 1 1 0,1 8 17,89 Summa ,47 Lajiluku Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

67 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (7/19) Pikkalanlahti Pe3, 5m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta kova pohja :30 Kvantitatiivinen 5,0-5,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA53 N2/NA29 N3/NA38 N4/NA35 N5/NA36 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,81 Boccardia redeki , ,02 Marenzelleria , ,66 Terebellides stroemii OLIGOCHAETA Tubificidae , ,73 Tubifex costatus , ,78 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis Bithynia tentaculata Hydrobia ventrosa Hydrobia ulvae 1 1 0,2 8 17,89 Potamopyrgus antipodarum , ,91 BIVALVIA Cerastoderma glaucum ,47 Macoma baltica , ,33 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus 8 8 1, ,11 Neomysis integer Jaera Gammarus salinus Leptocheirus pilosus , ,21 Corophium lacustre , ,47 INSECTA TRICHOPTERA Ecnomus tenellus DIPTERA Chironomidae Chironomus plumosus-t. Chironomus semireductus-t. Glyptotendipes Microtendipes Polypedilum nubeculosum Summa ,39 Lajiluku 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

68 Liite 4. (8/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe3, 10m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja :00 Kvantitatiivinen 10,0-10,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA16 N2/NA70 N3/NA15 N4/NA12 N5/NA11 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura 1 1 1,2 8 17,89 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor Boccardia redeki Marenzelleria 1 1 1,2 8 17,89 Terebellides stroemii OLIGOCHAETA Tubificidae , ,66 Tubifex costatus MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis Bithynia tentaculata Hydrobia ventrosa Hydrobia ulvae Potamopyrgus antipodarum 1 1 1,2 8 17,89 BIVALVIA Cerastoderma glaucum Macoma baltica 3 3 3, ,67 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus Neomysis integer 1 1 1,2 8 17,89 Jaera Gammarus salinus Leptocheirus pilosus Corophium lacustre INSECTA TRICHOPTERA Ecnomus tenellus DIPTERA Chironomidae Chironomus plumosus-t , ,43 Chironomus semireductus-t , ,66 Glyptotendipes Microtendipes Polypedilum nubeculosum Summa ,02 Lajiluku 8 lisätietoja: Näytteissä 3 ja 4 Chironomus semireductus prepupa 1 kpl, sisältyy C. semireductus-t kokonaisyksilömäärään. 66 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

69 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (9/19) Pikkalanlahti Pe4, 2m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs litoraali muuta kasvillisuutta kova pohja :30 Kvantitatiivinen 2,0-2,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA94 N2/NA10 N3/NA10 N4/NA98 N5/NA39 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura , ,94 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,74 Boccardia redeki , ,21 Marenzelleria , ,73 Marenzelleria viridis OLIGOCHAETA Tubifex costatus ,82 Stylaria lacustris , ,51 HIRUDINEA Piscicola geometra MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis , ,91 Hydrobia ventrosa , Hydrobia ulvae , ,99 Potamopyrgus antipodarum , BIVALVIA Mytilus trossulus Cerastoderma glaucum , ,91 Macoma baltica , ,55 BRYOZOA Electra crustulenta 1 1 0,2 8 17,89 ARTHROPODA CRUSTACEA Cercopagis pengoi Balanus improvisus , ,72 Neomysis integer Jaera Leptocheirus pilosus , ,01 Corophium volutator INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomus semireductus-t. Endochironomus albipennis , ,89 Glyptotendipes 6 6 1, ,33 Microchironomus tener 1 1 0,2 8 17,89 Tanytarsus 6 6 1, ,33 Summa ,25 Lajiluku 19 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

70 Liite 4. (10/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe4, 5m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta kova pohja :00 Kvantitatiivinen 5,0-5,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/K26 N2/T62 N3/T60 N4/T59 N5/T58 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,91 Boccardia redeki , ,1 Marenzelleria Marenzelleria viridis OLIGOCHAETA Tubifex costatus Stylaria lacustris HIRUDINEA Piscicola geometra 1 1 0,3 8 17,89 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis 2 2 0, ,78 Hydrobia ventrosa , ,84 Hydrobia ulvae 1 1 0,3 8 17,89 Potamopyrgus antipodarum BIVALVIA Mytilus trossulus 2 2 0, ,78 Cerastoderma glaucum 1 1 0,3 8 17,89 Macoma baltica , ,91 BRYOZOA Electra crustulenta ARTHROPODA CRUSTACEA Cercopagis pengoi 1 1 0,3 8 17,89 Balanus improvisus , ,91 Neomysis integer Jaera 1 1 0,3 8 17,89 Leptocheirus pilosus , ,35 Corophium volutator 1 1 0,3 8 17,89 INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomus semireductus-t. Endochironomus albipennis Glyptotendipes Microchironomus tener Tanytarsus Summa ,02 Lajiluku 14 lisätietoja: Näytteessä 1 kivi (120 x 20 x 35 mm) jossa merirokkoa pinnalla ja sivuilla yli 100 yksilöä. 68 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

71 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (11/19) Pikkalanlahti Pe4, 10m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja :35 Kvantitatiivinen 10,0-10,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/NA20 N2/NA97 N3/NA86 N4/NA67 N5/NA99 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,91 Boccardia redeki Marenzelleria Marenzelleria viridis , ,91 OLIGOCHAETA Tubifex costatus Stylaria lacustris HIRUDINEA Piscicola geometra MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis Hydrobia ventrosa Hydrobia ulvae Potamopyrgus antipodarum BIVALVIA Mytilus trossulus Cerastoderma glaucum Macoma baltica , ,47 BRYOZOA Electra crustulenta ARTHROPODA CRUSTACEA Cercopagis pengoi Balanus improvisus Neomysis integer 1 1 0,8 8 17,89 Jaera Leptocheirus pilosus Corophium volutator INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomus semireductus-t , ,87 Endochironomus albipennis Glyptotendipes Microchironomus tener Tanytarsus Summa ,29 Lajiluku 5 lisätietoja: Näytteessä 2 2 nuorvaihetta "likomatoja" Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

72 Liite 4. (12/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe5, 2m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs litoraali muuta kasvillisuutta kova pohja :35 Kvantitatiivinen 2,0-2,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/T93 N2/T94 N3/T75 N4/T56 N5/T22 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura ,78 NEMATODA NEMATODA ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,47 Boccardia redeki Marenzelleria Marenzelleria viridis OLIGOCHAETA Tubificidae Tubifex costatus Stylaria lacustris , ,72 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus , ,98 Bithynia leachi 1 1 0,5 8 17,89 Hydrobia ventrosa , ,4 Hydrobia ulvae , ,95 Potamopyrgus antipodarum ,91 BIVALVIA Mytilus trossulus Mya arenaria 1 1 0,5 8 17,89 Cerastoderma glaucum , ,89 Macoma baltica , ,66 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus Gammarus salinus 3 3 1, ,67 Summa ,87 Lajiluku 12 lisätietoja: Electra crustulenta näytteissä 4 ja 5. Cladophora glomerata näytteessä 4. Makrolevää (Zannichellia sp.) näytteessä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

73 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (13/19) Pikkalanlahti Pe5, 5m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta kova pohja Kvantitatiivinen 5,0-5,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/T100 N2/T99 N3/T43 N4/T38 N5/T95 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura , ,91 NEMATODA NEMATODA ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,33 Boccardia redeki , ,67 Marenzelleria , ,47 Marenzelleria viridis OLIGOCHAETA Tubificidae 1 1 0,9 8 17,89 Tubifex costatus Stylaria lacustris MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus Bithynia leachi Hydrobia ventrosa , ,69 Hydrobia ulvae ,88 Potamopyrgus antipodarum , ,31 BIVALVIA Mytilus trossulus Mya arenaria Cerastoderma glaucum , ,97 Macoma baltica , ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus , ,95 Gammarus salinus Summa ,14 Lajiluku 11 lisätietoja: Näytteissä 2,3 ja 5 Macoman kuoria. Näytteessä 2 Mytilus kuori. Mahdollisesti jäänyt poimimatta Boccardia Redeciä. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

74 Liite 4. (14/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe5, 10m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta kova pohja :10 Kvantitatiivinen 10,0-11,5 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/K5 N2/K23 N3/K8 N4/K27 N5/K17 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura , ,91 NEMATODA NEMATODA ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,78 Boccardia redeki , ,91 Marenzelleria Marenzelleria viridis , ,81 OLIGOCHAETA Tubificidae 1 1 1,1 8 17,89 Tubifex costatus , ,78 Stylaria lacustris MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus Bithynia leachi Hydrobia ventrosa , ,82 Hydrobia ulvae , ,99 Potamopyrgus antipodarum , ,22 BIVALVIA Mytilus trossulus 1 1 1,1 8 17,89 Mya arenaria Cerastoderma glaucum , ,31 Macoma baltica , ,2 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus , ,31 Gammarus salinus Summa ,52 Lajiluku 13 lisätietoja: Näytteessä 1 Macoman kuori Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

75 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (15/19) Pikkalanlahti Pe5, 13m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kirkkonummi meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja :40 Kvantitatiivinen 13,0-13,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/K9 N2/K30 N3/K25 N4/K21 N5/K10 yks yks/m² yks/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura , ,91 NEMATODA NEMATODA 1 1 6,7 8 17,89 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor Boccardia redeki Marenzelleria Marenzelleria viridis OLIGOCHAETA Tubificidae , ,91 Tubifex costatus Stylaria lacustris MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus Bithynia leachi Hydrobia ventrosa Hydrobia ulvae Potamopyrgus antipodarum 1 1 6,7 8 17,89 BIVALVIA Mytilus trossulus Mya arenaria Cerastoderma glaucum Macoma baltica ,73 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus Gammarus salinus Summa ,44 Lajiluku 5 lisätietoja: Näytteessä 1 Macoman kuoria. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

76 Liite 4. (16/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe6, 2m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäs litoraali muuta kasvillisuutta kova pohja :45 Kvantitatiivinen 2,0-2,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/T74 N2/T21 N3/T57 N4/T87 N5/T81 yks yks/m² yks/m² CNIDARIA Laomedea loveni NEMERTEA Cyanophthalma obscura 4 4 1, ,55 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor , ,67 Marenzelleria viridis 1 1 0,3 8 17,89 Pygospio elegans OLIGOCHAETA Tubificidae 1 1 0,3 8 17,89 Tubifex costatus 1 1 0,3 8 17,89 Stylaria lacustris , ,28 HIRUDINEA Piscicola geometra 2 2 0, ,78 MOLLUSCA GASTROPODA Hydrobia ventrosa , ,44 Hydrobia ulvae , ,88 Potamopyrgus antipodarum , ,27 BIVALVIA Mya arenaria Cerastoderma glaucum , ,73 Macoma baltica , ,7 BRYOZOA Electra crustulenta ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus 2 2 0, ,78 INSECTA DIPTERA Chironomidae Orthocladiinae , ,72 Corynoneura 2 2 0, ,78 Psectrocladius ,89 Chironomus plumosus-t. Chironomus thummi-t. Endochironomus albipennis , ,35 Stictochironomus 1 1 0,3 8 17,89 Tanytarsus 6 6 1, ,33 Summa ,9 Lajiluku 19 lisätietoja: Ärviää (Myriophyllum) näytteessä 1, levärupea näytteessä 2. N1: Endochironomus albipennis pupa 1 kpl, Orthocladiinae pupa 1 kpl, sisältyvät kokonaisyksilömääriin. 74 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

77 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (17/19) Pikkalanlahti Pe6, 5m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta kova pohja :10 Kvantitatiivinen 5,0-5,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/M9 N2/S44 N3/M65 N4/S17 N5/M8 yks yks/m² yks/m² CNIDARIA Laomedea loveni 1 1 3,1 8 17,89 NEMERTEA Cyanophthalma obscura 1 1 3,1 8 17,89 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor 2 2 6, ,78 Marenzelleria viridis , ,91 Pygospio elegans 1 1 3,1 8 17,89 OLIGOCHAETA Tubificidae 1 1 3,1 8 17,89 Tubifex costatus Stylaria lacustris 1 1 3,1 8 17,89 HIRUDINEA Piscicola geometra MOLLUSCA GASTROPODA Hydrobia ventrosa 1 1 3,1 8 17,89 Hydrobia ulvae , ,91 Potamopyrgus antipodarum , ,15 BIVALVIA Mya arenaria , ,91 Cerastoderma glaucum , ,28 Macoma baltica , ,78 BRYOZOA Electra crustulenta 1 1 3,1 8 17,89 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus , ,78 INSECTA DIPTERA Chironomidae Orthocladiinae Corynoneura Psectrocladius Chironomus plumosus-t. Chironomus thummi-t. Endochironomus albipennis Stictochironomus Tanytarsus Summa ,61 Lajiluku 15 lisätietoja: N5: Cerastoderma glaucum kuori 31 mm, N4: Macoman kuoria. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

78 Liite 4. (18/19) Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Pikkalanlahti Pe6, 10m Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja :35 Kvantitatiivinen 10,0-10,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/S61 N2/S8 N3/M97 N4/M52 N5/M60 yks yks/m² yks/m² CNIDARIA Laomedea loveni NEMERTEA Cyanophthalma obscura ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor 1 1 5,6 8 17,89 Marenzelleria viridis 1 1 5,6 8 17,89 Pygospio elegans OLIGOCHAETA Tubificidae Tubifex costatus Stylaria lacustris HIRUDINEA Piscicola geometra MOLLUSCA GASTROPODA Hydrobia ventrosa Hydrobia ulvae , ,91 Potamopyrgus antipodarum 1 1 5,6 8 17,89 BIVALVIA Mya arenaria Cerastoderma glaucum Macoma baltica , ,95 BRYOZOA Electra crustulenta ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus INSECTA DIPTERA Chironomidae Orthocladiinae Corynoneura Psectrocladius Chironomus plumosus-t. Chironomus thummi-t. Endochironomus albipennis Stictochironomus Tanytarsus Summa ,98 Lajiluku 5 lisätietoja: Näytteissä 3,4,5 Macoman kuoria, näytteessä 5 rakkolevää. 76 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

79 Pohjaeläinten yksilömäärät näytteissä Liite 4. (19/19) Pikkalanlahti Pe6, 13m Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Siuntio meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja :00 Kvantitatiivinen 13,0-13,0 Ekman 250 0,5 5 Yksilömäärä Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji N1/M64 N2/K11 N3/K29 N4/K20 N5/K7 yks yks/m² yks/m² CNIDARIA Laomedea loveni NEMERTEA Cyanophthalma obscura ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor 1 1 1,6 8 17,89 Marenzelleria viridis Pygospio elegans OLIGOCHAETA Tubificidae Tubifex costatus Stylaria lacustris HIRUDINEA Piscicola geometra MOLLUSCA GASTROPODA Hydrobia ventrosa Hydrobia ulvae Potamopyrgus antipodarum BIVALVIA Mya arenaria Cerastoderma glaucum Macoma baltica , ,91 BRYOZOA Electra crustulenta ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus INSECTA DIPTERA Chironomidae Orthocladiinae Corynoneura Psectrocladius Chironomus plumosus-t , ,73 Chironomus thummi-t , ,95 Endochironomus albipennis Stictochironomus Tanytarsus Summa ,82 Lajiluku 4 lisätietoja: Macoman kuoria näytteissä 1 ja 3. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

80 Liite 5. (1/6) Pohjaeläinten märkäbiomassat näytteissä Pikkalanlahti Pe1 Märkäbiomassat/m 2 Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Pikkalanlahti Pe1, 2m Siuntio meri sisäs litoraali ei tietoa kasvillisuudesta hiekka pohja :50 Kvantitatiivinen 2,0-2,0 5,0-5,0 Ekman Ekman ,5 0,5 5 5 Pikkalanlahti Pe1, 5m Siuntio meri sisäs litoraali ei tietoa kasvillisuudesta pehmeä pohja :30 Kvantitatiivinen Pikkalanlahti Pe1, 6m Siuntio meri sisäs litoraali ei tietoa kasvillisuudesta pehmeä pohja :00 Kvantitatiivinen 6,0-6,0 Ekman 250 0,5 5 Märkäpaino Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Ryhmä ja laji g WW g WW/m² g WW g WW/m² g WW g WW/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura 0,01 0,3 0,08 0,004 0,2 0,032 0,001 0,1 0,008 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor 0,08 2,7 0,64 0,023 1,3 0,184 0,024 1,4 0,192 Marenzelleria viridis 0,06 2 0,48 0,021 1,2 0,168 OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 0,019 0,6 0,152 Tubificidae 0,005 0,3 0,04 0,015 0,9 0,12 MOLLUSCA GASTROPODA GASTROPODA 0,318 10,7 2,544 Hydrobiidae 0,271 9,1 2,168 0, ,288 BIVALVIA Cerastoderma glaucum 1,946 65,5 15,568 Macoma baltica 0,098 3,3 0,784 1, ,84 0,405 23,8 3,24 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus 0,028 0,9 0,224 Neomysis integer 0,002 0,1 0,016 Jaera 0, ,008 Gammarus salinus 0,002 0,1 0,016 Leptocheirus pilosus 0,134 4,5 1,072 Corophium lacustre 0, ,008 INSECTA DIPTERA Chironomidae Psectrocladius 0, ,008 Chironomus 1,26 73,9 10,08 Summa 2, ,752 1, ,568 1, ,64 Lajiluku Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

81 Pohjaeläinten märkäbiomassat näytteissä Liite 5. (2/6) Pikkalanlahti Pe2 Märkäbiomassat/m 2 Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Pikkalanlahti Pe2, 2m Pikkalanlahti Pe2, 5m Kirkkonummi Kirkkonummi meri sisäs meri sisäs litoraali profundaali ei tietoa kasvillisuudesta ei kasvillisuutta pehmeä pohja pehmeä pohja : :55 Kvantitatiivinen Kvantitatiivinen 2,0-2,0 5,0-5,0 Ekman Ekman ,5 0,5 5 5 Märkäpaino Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Ryhmä ja laji g WW g WW/m² g WW g WW/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura 0, ,008 0,004 0,4 0,032 NEMATODA NEMATODA 0 0 0,001 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor 0,583 4,6 4,664 0,082 7,6 0,656 Boccardia redeki 0,06 0,5 0,48 0, ,004 Marenzelleria viridis 0,083 0,7 0,664 OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 0,02 0,2 0,16 Tubificidae 0,027 2,5 0,216 HIRUDINEA Piscicola geometra 0, ,016 MOLLUSCA GASTROPODA Hydrobiidae 0,138 1,1 1,104 Potamopyrgus antipodarum 0,007 0,6 0,056 BIVALVIA Cerastoderma glaucum 1,799 14,1 14,392 Macoma baltica 9, ,48 0, ,208 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus 0,052 0,4 0,416 Leptocheirus pilosus 0, , ,002 Corophium lacustre 0,06 0,5 0,48 INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomidae 0, ,008 Chironomus plumosus-t. 0,314 28,9 2,512 Summa 12, ,936 1, ,686 Lajiluku 13 9 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

82 Liite 5. (3/6) Pohjaeläinten märkäbiomassat näytteissä Pikkalanlahti Pe3 Märkäbiomassat/m 2 Paikan nimi Pikkalanlahti Pe3, 2m Pikkalanlahti Pe3, 5m Kunta Siuntio Siuntio Vesistöalue Ympäristötyyppi meri sisäs meri sisäs Paikan tyyppi litoraali profundaali Kasvillisuustyyppi ei tietoa kasvillisuudesta ei kasvillisuutta Pohjatyyppi kova pohja kova pohja Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys :10 Kvantitatiivinen :30 Kvantitatiivinen Näytteenoton syvyysväli [m] 2,0-2,0 5,0-5,0 Näytteenotin Ekman Ekman Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] 0,5 0,5 Näytteiden lukumäärä 5 5 Pikkalanlahti Pe3, 10m Siuntio meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja :00 Kvantitatiivinen 10,0-10,0 Ekman 250 0,5 5 Märkäpaino Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Ryhmä ja laji g WW g WW/m² g WW g WW/m² g WW g WW/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura 0,004 0,1 0,032 0, ,008 ANNELIDA POLYCHAETA POLYCHAETA 0,209 3,2 1,672 Hediste 0,876 13,2 7,008 Hediste diversicolor 0,492 3,1 3,936 Boccardia redeki 0,045 0,3 0,36 Marenzelleria 0,01 0,1 0,08 0,003 0,1 0,024 OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 0,141 2,1 1,128 Tubificidae 0, ,008 0,003 0,1 0,024 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis 0,407 6,1 3,256 Bithynia 0,095 1,4 0,76 Hydrobiidae 0,62 9,3 4,96 0,025 0,2 0,2 Potamopyrgus antipodarum 0,007 0,3 0,056 BIVALVIA Cerastoderma glaucum 3,27 49,3 26,16 2,884 18,2 23,072 Macoma 0,766 11,5 6,128 Macoma baltica 10, ,32 1,648 63,8 13,184 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus 0,212 3,2 1,696 Balanus improvisus 1,025 6,5 8,2 Neomysis integer 0,003 0,1 0,024 Jaera 0, ,008 Gammaridae 0,03 0,5 0,24 Leptocheirus pilosus 0,57 3,6 4,56 Corophium lacustre 0,031 0,2 0,25 INSECTA TRICHOPTERA TRICHOPTERA 0, ,008 DIPTERA Chironomidae Chironomidae 0, ,008 Chironomus 0,92 35,6 7,36 Summa 6, ,064 15, ,986 2, ,68 Lajiluku Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

83 Pohjaeläinten märkäbiomassat näytteissä Liite 5. (4/6) Pikkalanlahti Pe4 Märkäbiomassat/m 2 Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Pikkalanlahti Pe4, 2m Pikkalanlahti Pe4, 5m Kirkkonummi Kirkkonummi meri sisäs meri sisäs litoraali profundaali muuta kasvillisuutta ei kasvillisuutta kova pohja kova pohja : :00 Kvantitatiivinen Kvantitatiivinen 2,0-2,0 5,0-5,0 Ekman Ekman ,5 0,5 5 5 Pikkalanlahti Pe4, 10m Kirkkonummi meri sisäs profundaali ei kasvillisuutta pehmeä pohja :35 Kvantitatiivinen 10,0-10,0 Ekman 250 0,5 5 Märkäpaino Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Ryhmä ja laji g WW g WW/m² g WW g WW/m² g WW g WW/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura 0, ,104 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor 0,109 8,5 0,872 0,003 0,2 0,024 0,018 1,2 0,144 Boccardia redeki 0,004 0,3 0,032 0,003 0,2 0,027 Marenzelleria 0,033 2,6 0,264 Marenzelleria viridis 0,026 1,7 0,208 OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 0,049 3,8 0,392 HIRUDINEA Piscicola geometra 0,001 0,1 0,008 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus fluviatilis 0,008 0,6 0,064 Hydrobiidae 0,204 15,9 1,632 0,005 0,4 0,04 BIVALVIA Mytilus trossulus 1,062 77,2 8,496 Cerastoderma glaucum 0,065 5,1 0,52 Macoma baltica 0,318 24,7 2,544 0,005 0,4 0,04 0,005 0,3 0,04 ARTHROPODA CRUSTACEA Cercopagis pengoi 0 0 0,002 Balanus improvisus 0, ,704 0,159 11,6 1,272 Neomysis integer 0,005 0,3 0,04 Leptocheirus pilosus 0,007 0,5 0,056 0, ,096 Corophium volutator 0 0 0,001 INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomidae 0,012 0,9 0,096 Chironomus plumosus-t. 1,445 96,4 11,56 Summa 1, ,28 1, ,006 1, ,992 Lajiluku Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

84 Liite 5. (5/6) Pohjaeläinten märkäbiomassat näytteissä Pikkalanlahti Pe5 Märkäbiomassat/m 2 Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Pikkalanlahti Pe5, 2m Pikkalanlahti Pe5, 5m Kirkkonummi Kirkkonummi meri sisäs meri sisäs litoraali profundaali muuta kasvillisuutta ei kasvillisuutta kova pohja kova pohja : Kvantitatiivinen Kvantitatiivinen 2,0-2,0 5,0-5,0 Ekman Ekman ,5 0,5 5 5 Pikkalanlahti Pe5, 10m Pikkalanlahti Pe5, 13m Kirkkonummi Kirkkonummi meri sisäs meri sisäs profundaali profundaali ei kasvillisuutta ei kasvillisuutta kova pohja pehmeä pohja : :40 Kvantitatiivinen Kvantitatiivinen 10,0-11,5 13,0-13,0 Ekman Ekman ,5 0,5 5 5 Märkäpaino Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Ryhmä ja laji g WW g WW/m² g WW g WW/m² g WW g WW/m² g WW g WW/m² NEMERTEA Prostoma 0,001 0,1 0,008 Cyanophthalma obscura 0, ,008 0,001 0,1 0,008 0, ,008 NEMATODA NEMATODA 0 0 0,001 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste 0,002 0,1 0,016 Hediste diversicolor 0,007 0,3 0,056 0,012 0,7 0,096 Boccardia redeki 0,012 0,5 0,096 Marenzelleria 0,006 0,3 0,048 Marenzelleria viridis 0,024 1,3 0,192 OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 0,002 0,1 0,016 0,003 0,2 0,024 0, ,008 MOLLUSCA GASTROPODA Theodoxus 0,213 12,3 1,704 Hydrobiidae 0,14 6 1,12 0,092 5,1 0,736 0,002 0,1 0,016 Hydrobia 0,694 40,2 5,552 BIVALVIA Mytilus trossulus 0, ,184 Mya 0,001 0,1 0,008 Cerastoderma glaucum 0,719 41,6 5,752 1,796 77,2 14,368 0,221 12,1 1,768 Macoma 0,089 5,2 0,712 Macoma baltica 0,019 0,8 0,152 0,44 24,2 3,52 2,995 99,9 23,96 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus 0,344 14,8 2,752 0,753 41,4 6,024 Gammaridae 0,006 0,3 0,048 Summa 1, ,816 2, ,6 1, ,552 2, ,993 Lajiluku Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

85 Pohjaeläinten märkäbiomassat näytteissä Liite 5. (6/6) Pikkalanlahti Pe6 Märkäbiomassat/m 2 Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Pikkalanlahti Pe6, 2m Pikkalanlahti Pe6, 5m Siuntio Siuntio meri sisäs meri sisäs litoraali profundaali muuta kasvillisuutta ei kasvillisuutta kova pohja kova pohja : :10 Kvantitatiivinen Kvantitatiivinen 2,0-2,0 5,0-5,0 Ekman Ekman ,5 0,5 5 5 Pikkalanlahti Pe6, 10m Pikkalanlahti Pe6, 13m Siuntio Siuntio meri sisäs meri sisäs profundaali profundaali ei kasvillisuutta ei kasvillisuutta pehmeä pohja pehmeä pohja : :00 Kvantitatiivinen Kvantitatiivinen 10,0-10,0 13,0-13,0 Ekman Ekman ,5 0,5 5 5 Märkäpaino Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Summa %-osuus Keskiarvo Ryhmä ja laji g WW g WW/m² g WW g WW/m² g WW g WW/m² g WW g WW/m² NEMERTEA Cyanophthalma obscura 0,004 0,3 0,032 ANNELIDA POLYCHAETA Hediste diversicolor 0,108 7,4 0,864 0,004 0,4 0,032 0,003 0,5 0,024 Marenzelleria 0,007 0,7 0,056 Marenzelleria viridis 0,005 0,3 0,04 0,005 0,6 0,04 OLIGOCHAETA OLIGOCHAETA 0,007 0,5 0, ,003 MOLLUSCA GASTROPODA Hydrobiidae 0,548 37,4 4,384 0,078 9,6 0,624 0,022 2,3 0,176 BIVALVIA Mya arenaria 0,004 0,5 0,032 Cerastoderma glaucum 0,356 24,3 2,848 0,58 71,7 4,64 Macoma baltica 0,317 21,6 2,536 0,035 4,3 0,28 0,928 96,6 7,424 0,001 0,2 0,008 ARTHROPODA CRUSTACEA Balanus improvisus 0,057 3,9 0,456 0,106 13,1 0,848 INSECTA DIPTERA Chironomidae Chironomidae 0,063 4,3 0,504 Chironomus 0,647 99,4 5,176 Summa 1, ,72 0, ,467 0, ,688 0, ,208 Lajiluku Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

86 Liite 6. Pohja-aines ja pohjakasvillisuus pohjaeläinlinjojen havaintopaikoilla Pohja-aines ja pohjakasvillisuus Paikan nimi Näytteenottoaika Pohja-ainestyyppi Pohja-aineksen runsaus Muita pohjan laatutietoja Pikkalanlahti Pe1, 2m :50 Pikkalanlahti Pe1, 5m :30 Pikkalanlahti Pe1, 6m :00 Pikkalanlahti Pe2, 2m :30 Pikkalanlahti Pe2, 5m :55 Pikkalanlahti Pe3, 2m :10 Pikkalanlahti Pe3, 5m Pikkalanlahti Pe3, 10m Pikkalanlahti Pe4, 5m : :00 Pikkalanlahti Pe4, 2m :30 Pohjakasvillisuustyyppi ja runsaus Näytteenoton Pohjakasvillisuud lisätietoja, noutimen en runsaus täyteisyys Hiekka (0,06-2 mm) 3 Pohjalehtiset 1 3 m kaislikosta Hieno detritus 1 Rakkolevä 1 rantaan 50 m Karkea detritus 1 leuat täyteen Pienet kivet (16-64 mm) 1 Savi 1 Sora (2-16 mm) 1 Hieno detritus 1 Ruskea savilieju akselin alapintaan Lieju/Muta 3 Savi 3 Lieju/Muta 3 Ruskea (savi)lieju, tummia akselin yläpintaan Savi 1 raitoja Hiekka (0,06-2 mm) 1 Saviliejua, savea ja soraa Uposlehtiset 1 5 m kaislikosta Hieno detritus 1 rantaan 100 m Karkea detritus 1 leuat täyteen Savi 2 Sora (2-16 mm) 3 Hieno detritus 1 Vaaleanruskea savilieju, akselin yläpintaan Karkea detritus 1 vähän tummaa Lieju/Muta 1 Savi 2 Hiekka (0,06-2 mm) 1 Kova sorapohja, vaatii 2 m kaislikosta Hieno detritus 1 raskaan, tehokaan rantaan 50 m Karkea detritus 1 noutimen leuat täyteen Savi 1 Sora (2-16 mm) 3 Hiekka (0,06-2 mm) 1 Vaalea savi, soraa jäi akselin alapintaan Savi 2 ikävästi Ekmanin leukojen Sora (2-16 mm) 2 väliin Karkea detritus 1 Ruskea savilieju, harmaita akselin yläpintaan Lieju/Muta 3 raitoja Savi 2 Hiekka (0,06-2 mm) 2 Pohjalehtiset 1 leuat täyteen Hieno detritus 2 Savi :00 Isot kivet ( mm) 3 Kova, jyrkkä pohja, kiviä, hankala paikka, ei edustava näytteenotto! noudin kaltevalla pohjalla Hieno detritus 2 Harmaa lieju, tummia akselin yläpintaan Pikkalanlahti Pe4, 10m :35 Lieju/Muta 3 raitoja, hienoa detritusta Savi 1 joka tukki seulan, ei haise Hiekka (0,06-2 mm) 1 Kova, hankala pohja, Muut makrolevät 1 rantaan 10 m: Isot kivet ( mm) 1 Ei edustava näytteenotto! Uposlehtiset 1 kallio, lohkare Pikkalanlahti Pe5, 2m :35 Kallio (> 4 m) 3 havupuut Lohkareet ( mm) 1 vähän näytettä Pienet kivet (16-64 mm) 1 Hiekka (0,06-2 mm) 2 Kova pohja vähän näytettä Pikkalanlahti Pe5, 5m Kallio (> 4 m) 3 Sora (2-16 mm) 1 Hiekka (0,06-2 mm) 3 Kova pohja vähän ainesta Pikkalanlahti Pe5, 10m :10 Kallio (> 4 m) 2 joka nostolla Pienet kivet (16-64 mm) 1 Sora (2-16 mm) 1 Hieno detritus 1 Ruskea savilieju, ei haise akselin alapintaan Pikkalanlahti Pe5, 13m :40 Lieju/Muta 2 Savi 3 Hiekka (0,06-2 mm) 3 Pohjalehtiset 1 rantaan 15 m: Pikkalanlahti Pe6, 2m :45 Hieno detritus 1 kaislikkoa, kalliota Karkea detritus 1 leuat täyteen Hiekka (0,06-2 mm) 1 Kova pohja, syvenee Pikkalanlahti Pe6, 5m :10 Pienet kivet (16-64 mm) 2 nopeasti, hankala paikka Savi 1 Sora (2-16 mm) 1 Hieno detritus 1 Tummanharmaa (savi)lieju leuat täyteen Pikkalanlahti Pe6, 10m :35 Lieju/Muta 3 Haisee hieman? Savi 1 Pikkalanlahti Pe6, 13m :00 Lieju/Muta 3 Tummanharmaa lieju, akselin yläpintaan mustia raitoja, haisee 84 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

87 Poiminta ja seuloksen laatu pohjaeläinlinjojen havaintopaikoilla Liite 7. (1/2) Poimintatiedot ja seuloksen laatu Paikan nimi, syvyys Näytteenottoaika Näytteen tunnus Poimija Poimintapäivä Seuloksen laatu Seuloksen tilavuus Ei pohjaeläimiä N1/NA4 H.K Hiekkaa, järviruo'on paloja, paljon merirokkoa. 1 dl N2/NA55 H.K Hiekkaa, muutama järviruo'on pala 1,5 dl Pikkalanlahti Pe1, 2m :50 N3/NA11 H.K kariketta ja hiekkaa, lisäksi rakkolevää, merirokkoa. 1 dl N4/NA81 H.K Hiekkaa, pikkukiviä 1 dl N5/NA23 H.K Hiekkaa, kariketta, kaislan paloja 2 dl N1/NA27 H.K Savi, lieju 0,5 dl N2/NA119 H.K savi, lieju 1 dl Pikkalanlahti Pe1, 5m :30 N3/NA114 H.K Savi, lieju 1 dl N4/NA62 H.K Savi, lieju <1,0 dl N5/NA80 H.K Savi, lieju, vähän kariketta <1,0 dl N1/NA160 H.K Lieju, savi 1 dl N2/NA157 H.K Liejua, vähän savea 1,5 dl Pikkalanlahti Pe1, 6m :00 N3/NA143 H.K lieju, savi 1 dl N4/NA144 H.K lieju, savi 1 dl N5/NA142 H.K lieju, savi 1,5 dl N1/NA95 H.K Hiekkaa, soraa, vähän savea. 3,0 dl N2/NA15 H.K Hiekkaa, soraa, savea 3,0 dl Pikkalanlahti Pe2, 2m :30 N3/NA123 H.K Hiekkaa, soraa, savea 2,5 dl N4/NA205 H.K Hiekkaa, savea 2,0 dl N5/NA100 H.K Hiekkaa, savea, vähän kariketta. 2,5 dl N1/NA65 H.K Savi, lieju, vähän kariketta 0,5 dl N2/NA59 H.K savi, lieju 1 dl Pikkalanlahti Pe2, 5m :55 N3/NA54 H.K Savi, lieju 1 dl N4/NA58 H.K Savi, lieju 1 dl N5/NA56 H.K savi, lieju 1 dl N1/NA200 H.K Soraa 2,0 dl N2/NA152 H.K Soraa, vähän savea Purkki lähes täynnä Pikkalanlahti Pe3, 2m :10 N3/NA137 H.K Soraa, vähän savea ja hiekkaa >3,0 dl N4/NA130 H.K Soraa, vähän hiekkaa, savea, kariketta ja merirokkoa. Purkki lähes täynnä N5/NA50 H.K Soraa, vähän kariketta >2,0 dl N1/NA53 H.K Hiekkaa, savea 2,5 dl N2/NA29 H.K Hiekkaa, savea 3,0 dl Pikkalanlahti Pe3, 5m :30 N3/NA38 H.K Savi, hiekka 3,0 dl N4/NA35 H.K Hiekkaa, savea Purkki puolillaan N5/NA36 H.K Savi, hiekka Purkki puolillaan N1/NA162 H.K Savi, lieju 1 dl N2/NA70 H.K savi, lieju 1 dl Pikkalanlahti Pe3, 10m :00 N3/NA159 H.K savi, lieju 1 dl N4/NA127 H.K Savi, lieju, vähän kariketta 1 dl N5/NA116 H.K savi, lieju 1 dl N1/NA94 H.K Hiekkaa, kariketta 1 dl N2/NA103 H.K Hiekkaa, kariketta 1 dl Pikkalanlahti Pe4, 2m :30 N3/NA104 H.K Hiekkaa, kariketta 1 dl N4/NA98 H.K Hiekkaa, kariketta, pieniä puun paloja. <0,5 dl N5/NA39 H.K Hiekkaa, kariketta, vesikasveja, joiden pinnalla merirokkoa 1,5 dl N1/K26 H.K Kivi, hiukan hiekkaa, merirokon kuoria tieto puuttuu N2/T62 H.K Muutama hiekanjyvä, pari merirokon kuorta tieto puuttuu Pikkalanlahti Pe4, 5m :00 N3/T60 H.K Muutama hiekanjyvä, pari merirokon kuorta tieto puuttuu N4/T59 H.K Muutama hiekanjyvä, pari merirokon kuorta tieto puuttuu N5/T58 H.K Muutama hiekanjyvä, merirokon kuorta tieto puuttuu N1/NA20 M.M Kariketta, saviliejua 2,5 dl N2/NA97 M.M Kariketta, savea 2,5 dl Pikkalanlahti Pe4, 10m :35 N3/NA86 M.M Kariketta, savea 2,5 dl N4/NA67 M.M Kariketta, savea 2,0 dl N5/NA99 M.M Kariketta, savea 2,0 dl Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/ /

88 Liite 7. (2/2) Poiminta ja seuloksen laatu pohjaeläinlinjojen havaintopaikoilla Paikan nimi, syvyys Näytteenottoaika Näytteen tunnus Poimija Poimintapäivä Seuloksen laatu Seuloksen tilavuus Ei pohjaeläimiä Pikkalanlahti Pe5, 2m :35 Pikkalanlahti Pe5, 5m Pikkalanlahti Pe5, 10m :10 Pikkalanlahti Pe5, 13m :40 Pikkalanlahti Pe6, 2m :45 Pikkalanlahti Pe6, 5m :10 Pikkalanlahti Pe6, 10m :35 Pikkalanlahti Pe6, 13m :00 N1/T93 M.M Levämöykky, hiekkaa, muutama pikkukivi 0,25 dl N2/T94 M.M Levämöykky, hiekkaa, muutama pikkukivi 0,25 dl N3/T75 M.M Hiekkaa, pari pikkukiveä 0,3 dl N4/T56 M.M merirokko, pikkukiviä, hiekkaa, iso levämöykky, myriophyllumia vähän 3,0 dl N5/T22 M.M Hiekkaa, pikkukiviä, vesikasvi, 1 merirokko 3,0 dl N1/T100 M.M Hiekkaa, pikkukiviä 2,0 dl N2/T99 M.M Hiekkaa, pikkukiviä 2,0 dl N3/T43 M.M Hiekkaa, pikkukiviä 0,5 dl N4/T38 M.M Hiekkaa, pikkukiviä, vähän merirokkoa 1 dl N5/T95 M.M Hiekkaa, pikkukiviä, pari merirokkoa 2,0 dl N1/K5 M.M Hiekkaa, pikkukiviä 1 dl N2/K23 M.M Hiekkaa, pikkukiviä, vähän savea, oksan pätkä 2,0 dl N3/K8 M.M Hiekkaa, pikkukiviä, jonkin verran savea 2,0 dl N4/K27 M.M Hiekkaa, pikkukiviä, vähän savea, oksan pätkä 2 dl N5/K17 M.M Hiekkaa, pikkukiviä, paljon merirokkoja ja simpukoita, kotiloita 2 dl N1/K9 H.K savi, lieju 1,5 dl N2/K30 H.K savi, lieju 2,0 dl N3/K25 H.K savi, lieju 1 dl N4/K21 H.K Savea, vähän liejua ja kariketta 1,5 dl X N5/K10 H.K Savea ja liejua, vähän kiviä >2,0 dl N1/T74 M.M Myriophyllum, hiekkaa, rihmalevää, levärupea, merirokkoa 3 dl N2/T21 M.M Myriophyllu, paljon kariketta ja simpukoita 2,0 dl N3/T57 M.M Hiekkaa, pätkä myriophia 2,0 dl N4/T87 M.M Hiekkaa, vähän myriophyllumia, levärupea 2,0 dl N5/T81 M.M Hiekkaa, myriophyllumia, levärupea 3,0 dl N1/M9 M.M Pikkukiviä, vähän kariketta 1 dl N2/S44 M.M Pikkukiviä, vähän kariketta 1 dl N3/M65 M.M Muutama pikkukivi, 2 merirokkoa, kasvinäyte: Pilatella -ruskolevä 0,5 dl N4/S17 M.M Pikkukiviä, pikkupätkä jotain kaislaa 1 dl N5/M8 M.M Iso simpukka, pikkukiviä 1 dl N1/S61 M.M Liejua (savi), vähän kariketta 2,0 dl N2/S8 M.M Liejua (savi), vähän kariketta 2,0 dl N3/M97 M.M Liejua (savi), vähän kariketta, kasvinäyte, levärupea 1 dl N4/M52 M.M Liejua (savi), vähän kariketta 2,0 dl X N5/M60 M.M Liejua (savi), vähän kariketta 2,0 dl N1/M64 M.M Liejua, puun lehti, vähän hiekkaa 0,5 dl N2/K11 M.M Liejua, iso kivi 1 dl N3/K29 M.M Liejua 2,0 dl N4/K20 M.M Liejua 2,0 dl N5/K7 M.M Liejua 1 dl 86 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

89 Liejusimpukoiden (Macoma baltica) kokomittaukset ja populaation kunto Liite 8. Liejusimpukan (Macoma baltica) kokoluokkajakaumat Pikkalanlahden pohjaeläinlinjoilla Pe1, Pe2, Pe4 ja Pe Pituus 1,0-3,0 mm 4,0-6,0 mm 7,0-9,0 mm 10,0-12,0 mm 13,0-15,0 mm 16,0-18,0 mm 19,0-21,0 mm 22,0-24,0 mm 25,0-27,0 mm 28,0-30,0 mm YHTEENSÄ alle 6,0 mm kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl % kaikista Linjan koko populaation tila Havaintoja Pe1 2 m Pe1 5 m Pe1 6 m ,7 uusiutuva Pe2 2 m Pienet ok, 13-> 2-3 asteen kulumat Pe2 5 m ,5 vähenevä Pe4 2 m Pe4 5 m 2 2 Pe4 10m ,8 uusiutuva Pe5 2 m Hyväkuntoisia kuoreltaan! Pe5 5 m Mac kuoria, Mytiluksen kuori Pe5 10m kokoluokan 2 asteen kuoria, Mac kuoria (16-18mm) + Pe5 13m ,0 uusiutuva Hyväkuntoisia kuoreltaan (ei suuria kulumia) Ei rautasasostumia. YHTEENSÄ ,2 välimuotoinen (uusiutuva, tasapaino "järkkymässä) % 31,8 12,4 2,1 5,4 8,3 5,0 0,0 0,0 0,0 0,0 64,9 Liejusimpukan (Macoma baltica) kokoluokkajakaumat Pikkalanlahden vertailulinjoilla Pe3 ja Pe ,0-3,0 mm 4,0-6,0 mm 7,0-9,0 mm 10,0-12,0 mm 13,0-15,0 mm 16,0-18,0 mm 19,0-21,0 mm 22,0-24,0 mm 25,0-27,0 mm 28,0-30,0 mm YHTEENSÄ alle 6,0 mm Linjan koko populaation tila Havaintoja Pituus mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm YHTEENSÄ alle 6,0 mm tila Havaintoja kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl % kaikista Pe3 2 m ok Pe3 5 m Pienet ok, 13-> 2-3 asteen kulumat Pe3 10 m ,0 välimuotoinen uusiutuva, tasapainoileva, tällä syvyydellä normaalijakauma Pe6 2 m Pe6 5 m Pe6 10 m Hyväkuntoisia kuoreltaan, Mac kuoria kolmessa näytteessä Pe6 13m 3 3 Mac kuoria kahdessa näytteessä YHTEENSÄ ,2 uusiutuva % 80,6 13,6 3,9 1,0 0,0 0,0 1,0 0,0 0,0 0,0 100,0 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

90 Liite 9. (1/2) BBI-indeksien arvot linjojen havaintopaikoilta vuosina 2003 ja 2008 VUOSI 2003, Pikkalanlahti, BBI-indeksit Tyyppi:Ls Pe1 Pe2 Pe3 Pe4 Syvyysväli 0-10 m 2m 5m 6m 2m 5m 2m 5m 10m 2m 5m 10m Pvm YKP YKI AB_tot S H' 2, , , , , , , , , H'_max 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 BQI_max 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 BQI 8, , , , , , , , , BBI Vertailuarvo 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 BBI 0,89 0,38 0,28 0,81 0,24 0,72 0,15 0,80 0,05 BBI-ELS 1,37 0,58 0,43 1,25 0,37 1,11 0,23 1,23 0,08 BBI Luokka E H T E T E V E Hu BBI-ELS Luokka E H T E T E V E Hu Tyyppi:Ls Pe5 Pe6 Tyyppi:Ls Syvyysväli 0-10 m 2m 5m 10m 2m 5m 10m Syvyysväli 10+ m Pe5, 13 m Pe6, 13 m Pvm Pvm YKP YKP YKI YKI AB_tot AB_tot S S 7 6 H' 2, , , H' 2, , H'_max 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 H'_max 2,92 2,92 BQI_max 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 BQI_max 11,49 11,49 BQI 7, , , BQI 5, , BBI Vertailuarvo 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 BBI Vertailuarvo 0,59 0,59 BBI 0,80 0,70 0,58 BBI 0,55 0,56 BBI-ELS 1,23 1,08 0,89 BBI-ELS 0,93 0,95 BBI Luokka E E E BBI Luokka H E BBI-ELS Luokka E E E BBI-ELS Luokka H E E Erinomainen H Hyvä T Tyydyttävä V Välttävä Hu Huono 88 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

91 BBI-indeksien arvot linjojen havaintopaikoilta vuosina 2003 ja 2008 Liite 9. (2/2) VUOSI 2007, Pikkalanlahti, BBI-indeksit Tyyppi: Ls Pe1 Pe2 Pe3 Pe4 Syvyysväli 0-10 m 2m 5m 6m 2m 5m 2m 5m 10m 2m 5m 10 m Pvm YKP YKI S H' 2, , , , , , , , , , , H'_max 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 BQI_max 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 BQI 6, , , , , , , , , , , BBI Vertailuarvo 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 BBI 0,79 0,55 0,28 0,67 0,28 0,72 0,56 0,21 0,70 0,43 0,11 BBI-ELS 1,22 0,85 0,43 1,03 0,43 1,11 0,86 0,32 1,08 0,66 0,17 BBI Luokka E H T E T E H V E H Hu BBI-ELS Luokka E H T E T E H V E H Hu Tyyppi: Ls Pe5 Pe6 Tyyppi: Ls Pe5 Pe6 Syvyysväli 0-10 m 2m 5m 10m 2m 5m 10m Syvyysväli m 13m Pvm Pvm YKP YKP YKI YKI AB_tot S S 4 3 H' 1, , , , , , H' 1, , H'_max 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 2,86 H'_max 2,92 2,92 BQI_max 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 10,02 BQI_max 11,49 11,49 BQI 6, , , , , , BQI 3, , BBI Vertailuarvo 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 0,65 BBI Vertailuarvo 0,59 0,59 BBI 0,55 0,67 0,74 0,76 0,90 0,55 BBI 0,35 0,08 BBI-ELS 0,85 1,03 1,14 1,17 1,38 0,85 BBI-ELS 0,59 0,14 BBI Luokka H E E E E H BBI Luokka H Hu BBI-ELS Luokka H E E E E H BBI-ELS Luokka H Hu E Erinomainen H Hyvä T Tyydyttävä V Välttävä Hu Huono Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/

92 Kuvailulehti Julkaisija Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisuaika 7/2010 Tekijä(t) Aki Mettinen Julkaisun nimi Pikkalanlahden pohjaeläin- ja kasviplanktontutkimus vuonna 2007 Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaistut osat / muut saman projektin tuot- tamat julkaisut Tiivistelmä Julkaisu 203/2010 Julkaisu on saatavana myös Internetissä: Tämä raportti sisältää Pikkalanlahden yhteistarkkailuun kuuluvan biologisen seurannan, pohjaeläintutki- muksen ja kasviplanktontutkimusten tulokset vuodelta Yhteistarkkailussa olivat mukana Siuntion kunta, Suomen Sokeri Oy, Puolustushallinto (Upinniemen varuskunta), Prysmian Cables and Systems Oy ja Nordic Aluminium Oyj ja Kirkkonummen kunta. Tarkkailun suoritti jätevesikuormittajien toimeksiannosta Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Pikkalanlahden pohjaeläintutkimukseen sisältyi 6 tutkimuslinjaa ja 95 näytettä, joista määritettiin yhteensä 5051 yksilöä ja 44 pohjaeläintaksonia. Vuoden 2007 pohjaeläinaineistossa yleisempiä ja usein runsaslukui- simpia taksoneita olivat Itämeren avainlajeihin kuuluvat liejusimpukka (Macoma baltica), merisukajalkai- nen (Hediste diversicolor), harvasukamadot Oligochaeta (sisältäen useita lajeja), putkikatka (Leptocheirus pilosus) ja vaeltajakotilo (Potamopyrgus antipodarum). Yhdellä tutkimuslinjalla esiintyi suhteellisen harvi- naisena rannikoiltamme tavattavaa polyyppikatkaa (Corophium lacustrea). Pohjaeläintaksoneita tavattiin enemmän kuin edellisenä tutkimusvuotena Pohjan tilassa ei vuonna 2007 ollut nähtävissä selkeitä eroja tutkimuslinjojen toisiaan vastaavien syvyyksien ja pohjatyyppien välillä eikä selvää näyttöä myöskään jätevesikuormituksen vaikutuksesta pohjaeläimis- töön ollut havaittavissa. Pikkalanlahden pohjaeläimistöön ja pohjan tilaan vaikuttaa pääasiassa Pikkalanjo- en voimakkaasti hajakuormitettu vesi. Pohjan laatu oli heikentynyt vuodesta 2003 kahden ulommaisen tutkimuslinjan syvänteissä Pikkalanselällä, mikä voi liittyä edellisvuonna 2006 havaittuun laajaan pohja- eläinkatoon eteläisellä rannikkovesillämme. Tutkimuslinjojen pehmeillä syvännepohjilla mm. Chironomus - suvun surviaissääsken toukat ilmensivät usein vain välttävää tai huonoa, voimakkaasti muuttunutta pohjan tilaa. Rantavyöhykkeellä pohjaeläimistö oli suhteellisen monipuolista ja vain lievästi muuttuneessa tilassa. Liejusimpukkapopulaatioissa ei esiintynyt merkittäviä alueellisia eroja ja populaatiot olivat enimmäkseen uusiutuvia ja ikäjakaumaltaan tasapainoisia koostuen suurimmaksi osaksi nuorten ikäluokan yksilöistä. Asiasanat Toimeksiantaja Vuoden 2007 kasviplanktontutkimuksen ja aikaisempien tutkimusten perusteella kasviplanktonlajisto on ollut samankaltaista kahdella havaintopaikalla intensiivivuosina ja myös kaikilla 7 havaintopai- kalla laajoina vuosina 2002 ja Lajien runsaussuhteissa on ollut eroja eri vuosina. Vuonna 2007 rehe- vyysluokitusta oli vaikea tehdä biomassan vaihdellessa voimakkaasti näytteenottokerrasta toiseen. Arvion mukaan keskimääräinen kasviplanktonbiomassa ilmensi useimmilla havaintopaikoilla selvästi rehevää vettä. Kasvukauden alkupuolella valtaryhmät ovat olleet keväälle tyypilliseen tapaan piilevät, Pikkalanlah- della varsinkin lajit Skeletonema costatum ja Thalassiosira spp. Sinilevien esiintyminen on ajoittunut keski- kesään ja ollut säännöllistä, joskin niidenkin määrät ovat vaihdelleet esim. peräkkäisinä vuosina. Tyypillisiä sinilevälajeja ovat olleet Aphanizomenon lajit (A. gracile ja A.flos- aquae), Nodularia spumigena ja Anabae- na lemmermannii. Pohjaeläimet, kasviplankton, indikaattori, BBI- indeksi, rannikkovesien ekologinen luokittelu, taksoni, pohjan laatu, sedimentti, kasviplankton, rehevä, biomassa, hapeton yhteistarkkailutyöryhmä Julkaisun myynti/ jakaja/kustantaja ISBN (nid.) Sivuja 90 ISBN (PDF) Kieli Suomi ISSN- L Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry., PL 51, Lohja Puh. (019) Sähköposti: vesi.ymparisto@vesiensuojelu.fi Painopaikka ja - aika Lohjan Painotuote Oy, Lohja 2010 ISSN (painettu) Luottamuksellisuus Julkinen ISSN (verkkojulkaisu) 90 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 203/2010

93

94 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Västra Nylands vatten och miljö r.f. PL 51, Lohja Puh. (019) ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)