2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA Taustaa

Transkriptio

1

2 2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA Taustaa Torsa on toinen keskusjärvi Hiitolanjoen vesistössä Simpelejärven ohella. Torsan pinta-ala on 1375 ha, järven suurin syvyys on 53 m ja keskisyvyys yli 20 m. Järvi on ravinnepitoisuuksiltaan karu, väriltään vesi on lievästi humusaineiden tummentamaa. Torsan pohjoisosaan laskee kaksi jokea, joihin johdetaan vesiä turvetuotantoalueilta. Maataloutta ei Torsan ympärillä juuri ole ja hajakuormitus on muutoinkin vähäistä. Koeverkkokalastuksella toteutettu kalastotarkkailu on osa Vapo Oy:n velvoitetarkkailua. Ensimmäinen koeverkkokalastus tehtiin vuonna 2009 (No 3226/09). 2. Koekalastuksen toteutus Koekalastukset tehtiin Nordic-koeverkoilla eurooppalaisen standardin SFS-EN mukaisesti. Yhdessä koeverkossa on 12 eri silmäkokoa välillä 5 55 mm satunnaistetussa järjestyksessä 2,5 metrin pituisina kaistaleina. Verkon pituus on 30 m ja korkeus 1,5 metriä. Periaatteessa verkko pyytää siis kaikenkokoisia kaloja aivan suurimpia lukuun ottamatta, mutta käytännössä kaksi pienintä silmäkokoa eivät pyydä kalaa niin hyvin suhteessa kalojen esiintymiseen mm. limoittumisen takia. Verkot laskettiin illalla ja nostettiin aamulla niin, että pyyntiaikaa verkoille tuli noin 14 tuntia. Verkkojen pyyntipaikat ja laskusuunnat arvottiin satunnaisesti. Pohjaverkkoja laskettiin kolmelle eri syvyysvyöhykkeelle: yhdeksän verkkoa syvyydelle 0 6 m, 12 verkkoa syvyydelle 6 12 m ja yhdeksän verkkoa syvyydelle m. Kaikkiaan 30 verkkoa. Vaikka järvi on syvä eikä voimakasta happivajetta ole havaittu, yli 20 metriin pohjaverkkoja ei laskettu, sillä useimpien kalojen viihtyminen niin syvällä on jo vähäisempää. Lisäksi laskettiin kuusi pinta- ja välivesiverkkoa metrin syvyysvyöhykkeille, kaikkiaan 12 verkkoa. Koeverkkokalastuksen ajankohdat olivat , , ja Verkoista saaduista kaloista mitattiin niiden pituus 1 cm:n tarkkuudella ja kokonaispaino lajeittain. Lisäksi mitattiin verkkokohtainen saalis (Liite 1). Raportoinnissa käytettiin seuraavia suureita: lajimäärä, yksikkösaalis eli saalisbiomassa/verkko, ahvenkalojen (ahven, kiiski, kuha) biomassaosuus, särkikalojen (särki, lahna, salakka) biomassaosuus, lohikalojen (muikku, kuore, siika) biomassaosuus ja petokalojen biomassaosuus. Petokaloiksi laskettiin kuhat ja vähintään 15 cm:n pituiset ahvenet. Lisäksi arvioitiin verkkojen limoittumista. 3. Koekalastuksen tulokset Pinta- ja välivesiverkot Pintaverkkojen yksikkösaalis oli 197,2 g (Taulukko 1). Saalisbiomassasta merkittävin oli ahven, sitten salakka, lahna, kuore ja muikku (Kuva 1). Petokalojen osuus biomassasta oli 6,4 %. Välivesiverkkojen yksikkösaalis oli 99,7 g. Saalisbiomassasta merkittävin oli ahven, sitten salakka, särki ja kuore (Kuva 2). Lukumäärältään kuoreita oli pintaverkoissa enemmän kuin salakoita. Petokalojen osuus biomassasta oli 31,1 %.

3 3(11) Taulukko 1. Torsan koekalastuksen tuloksia pinta-, välivesi- ja pohjaverkoista vuonna Suure Yksikkö Pintaverkot Välivesiverkot Pohjaverkot Lajimäärä kpl Yksikkösaalis g/verkko 197,2 99,7 211,1 Ahvenkalojen osuus saaliista % 54,9 55,2 71,8 Särkikalojen osuus saaliista % 30,6 39,5 11,0 Lohikalojen osuus saaliista % 14,5 5,4 8,6 Petojen osuus saaliista % 6,4 31,1 27,6 Kuva 1. Torsan pintaverkkojen yksikkösaalis verkkoa kohden vuonna Kuva 2. Torsan välivesiverkkojen yksikkösaalis verkkoa kohden vuonna 2014.

4 4(11) Pohjaverkot Pohjaverkkojen verkkokohtainen saalis vaihteli välillä g. Pohjaverkkojen yksikkösaalis oli 211,1 g (Taulukko 1). Viisi pohjaverkkoa oli täysin tyhjiä, kaksi syvyydellä 6 12 m ja kolme syvyydellä m. Syvyysvyöhykkeittäin yksikkösaaliit olivat seuraavat: 0 6 m 409,7 g, 6 12 m 157,7g ja m 83,9 g (Kuva 3). Kuva 3. Torsan yksikkösaaliit syvyysvyöhykkeittäin vuonna PI = pintaverkko, VV = välivesiverkko ja PO = pohjaverkko. Torsasta saatiin pohjaverkoilla saaliiksi yhdeksän kalalajia: ahven, kiiski, kuha, särki, lahna, kuore, made, salakka ja siika (Kuva 4). Kappalemäärältään ja biomassaltaan yleisin kala oli ahven, jonka yksikkösaalis oli 144,6 g/verkko. Toiseksi suurin biomassaosuus oli mateella ja kolmanneksi suurin lahnalla. Petokalojen osuus kokonaisbiomassasta oli 27,6 %. Kuva 4. Torsan pohjaverkkojen yksikkösaalis verkkoa kohden vuonna 2014.

5 5(11) Ahven Ahven on Suomen yleisin kala. Monissa vesissä ahvenet muodostavat usein ylitiheitä pienikokoisia kantoja ja petoahveneksi ( 15 cm) kasvaa vain harva yksilö. Pienet ahvenet syövät eläinplanktonia, hieman suuremmat pohjaeläimiä ja koon edelleen kasvaessa ne muuttuvat petomaisiksi syöden pieniä kaloja. Petoahvenilla on tärkeä rooli pikkukalakantojen kurissa pitäjänä. Ahvenien osuus pohjaverkkosaalista oli 68,5 % ja yksikkösaalis 144,6 g/verkko. Torsan ahvenet olivat keskipituudeltaan varsin pieniä (Kuva 5). Yleisin pituusluokka oli 11 cm ja sitten 10 cm. Pieniä ahvenia saatiin 169 ja petoahvenia 25 kpl. Petoahvenien osuus ahvenbiomassasta oli 40 %. Suurin ahven (23 cm) painoi 146 grammaa. Ahvenia saatiin vain 0 6 ja 6 12 metrin syvyysvyöhykkeiltä. Kuva 5. Ahvenien pituusjakauma Torsan pohjaverkkosaalissa vuonna Ahvenia oli myös neljässä pinta- ja kuudessa välivesiverkossa. Ahvenien osuus pintaverkkosaaliista oli 54,9 % ja väliverkkosaaliista 55,2 %. Petoahvenien osuus ahvenbiomassasta oli pintaverkoissa 11,7 % ja väliverkoissa 56,4 %. Kiiski Ahvenkaloihin kuuluvat kiisket liikkuvat iltahämärissä järven pohjakerroksissa ja syövät pääasiassa surviaissääskien toukkia. Kiiskien on todettu hyötyvän lievästä rehevöitymisestä, joskaan niiden osuus kalakannasta ei ole juuri koskaan merkittävä. Kiiskien osuus pohjaverkkosaaliista oli 3,1 % ja yksikkösaalis 6,6 g/verkko. Kiiskien pituudet vaihtelivat välillä 5 12 cm (Kuva 6). Yleisin pituus oli 6 cm, joka kattoi 33 % kiiskien lukumäärästä. Kiiskiä ei saatu pinta- ja välivesiverkoilla.

6 6(11) Kuva 6. Kiiskien pituusjakauma Torsan pohjaverkkosaaliissa vuonna Kuha Kuha on ahvenen sukuinen petokala, joka on yleistynyt istutusten ja ilmaston lämpenemisen johdosta. Kuha on ruokakalana erittäin arvostettu. Kuha hyötyy sameasta vedestä ja rehevöitymisestä, joskin sitä esiintyy paikoin myös suurissa karuissa järvissä. Kuhan osuus pohjaverkkosaaliista oli 0,2 % ja yksikkösaalis oli 0,4 g/verkko. Koeverkoissa oli kaikkiaan yksi kuha 0 6 m syvyysluokan pohjaverkossa (11 cm, 12 g). Särki Särki on rehevissä vesissä usein ahventakin yleisempi kala. Karuissa vesissä ahven on taas selvästi yleisempi. Pienikokoiset särjet syövät eläinplanktonia, joka taas käyttää ravinnokseen kasviplanktonia eli planktonleviä. Yli 10 cm:n särjet syövät pääasiassa pohjaeläimiä ja niitä syödessään ne pöllyttävät pohjaa liuottaen ravinteita veteen. Särjillä voi siis olla rehevöittävä vaikutus silloin kun ne ovat runsaslukuisia. Särkien osuus pohjaverkkosaaliista oli 3,5 % yksikkösaalis oli 7,3 g/verkko. Särkiä oli pohjaverkoissa 0 6 m syvyysluokassa yhteensä kolme kappaletta (11, 19 ja 22 cm) ja välivesiverkoissa m syvyysluokassa yksi kappale (19 cm). Särjen osuus väliverkkosaaliista oli 11,7 % ja yksikkösaalis oli 11,7 g/verkko. Lahna Lahna on yleinen kala aivan pienimpiä ja happamoituneita vesiä lukuun ottamatta. Lahna syö torvimaisella suullaan lähes pelkästään pohjaeläimiä ja sekoittaa samalla pohjasedimenttiä tehokkaasti vapauttaen ravinteita veteen. Lahna hyötyy rehevöitymisestä jonkin verran. Lahnojen osuus pohjaverkkosaaliista oli 6,3 % ja yksikkösaalis 13,4 g/verkko. Lahnoja saatiin yhdellä pohjaverkolla 0 6 m syvyysvyöhykkeellä yhteensä kuusi kappaletta (17 22 cm) ja yhdellä

7 7(11) pintaverkolla m syvyysvyöhykkeellä yksi kappale (23 cm). Lahnojen osuus pintaverkkosaaliista oli 10,7 % ja yksikkösaalis 21,0 g/verkko. Salakka Salakka on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä särkikala, jota esiintyy miltei koko maassa Lapin pohjoisosaa ja Kuusamon aluetta lukuun ottamatta. Salakka liikkuu parvissa lähellä pintaa, josta se syö eläinplanktonia ja veden pinnalla olevia hyönteisiä. Salakka ei ole kovin vaativainen veden laadun suhteen ja se sietää rehevöitymistä. Salakoiden osuus pohjaverkkosaaliista oli 1,2 % ja yksikkösaalis 2,5 g/verkko. Pohjaverkoissa salakoita oli vain 0 6 m syvyysalueella. Lisäksi salakoita saatiin m syvyysalueen pintaverkoista ja m syvyysalueen väliverkoista. Pintaverkoissa salakoiden osuus oli 19,9 % ja yksikkösaalis 39,3 g/verkko ja väliverkoissa 27,8 % ja 27,7 g/verkko. Salakoiden pituus vaihteli välillä 6 17 cm ja yleisin pituus oli 13 cm (Kuva 8). Kuva 8. Salakoiden pituusjakauma Torsan pohja-, pinta- ja välivesiverkkosaaliissa vuonna Muikku Muikku on lohensukuinen melko pienikokoiseksi kasvava arvostettu ruokakala. Muikun tyypillinen elinympäristö on iso tai keskikokoinen, usein karu tai korkeintaan lievästi rehevä järvi. Muikku elää parvissa, jotka liikkuvat päivällä syvänteissä ja illalla pinnassa. Muikku syö eläinplanktonia eli vesikirppuja ja hankajalkaisia. Planktonia syödessään muikku liikkuu lähinnä välivesi- ja pintakerroksessa. Suuretkin kannanvaihtelut ovat ominaisia muikulle. Muikkuja ei saatu pohjaverkoilla. Muikkuja saatiin kahdella pintaverkolla m syvyysvyöhykkeellä neljä kappaletta (14-16 cm). Muikkujen osuus pintaverkkosaaliista oli 7,1 % ja yksikkösaalis 14,0 g/verkko.

8 8(11) Kuore Kuore on lohensukuinen järvissä usein hyvin pienikokoiseksi kasvava parvikala. Veden laatuun nähden kuore ei ole niin vaativa kuin muikku, mutta se vaatii muikun tapaan viileää vettä ja riittävää syvyyttä. Järvikuoreet syövät muikun tapaan eläinplanktonia, isommat yksilöt myös katkoja ja äyriäisiä. Torsasta kuoreita saatiin 6 12 ja m syvyysvyöhykkeiden pohjaverkoista. Kuoreiden osuus pohjaverkkosaaliista oli 4,3 % ja yksikkösaalis oli 9,1 g/verkko. Kuoreiden pituus vaihteli välillä 9 14 cm ja yleisin pituus oli 9 cm (Kuva 9). Kuva 9. Kuoreiden pituusjakauma Torsan pohjaverkkosaaliissa vuonna Kuoreita oli kahdessa m syvyysluokan pintavesiverkossa yhteensä 17 kappaletta (9 10 cm) ja niiden osuus oli 7,4 %. Lisäksi kuoreita oli kolmessa välivesiverkossa yhteensä kuusi kappaletta (9 10 cm) ja niiden osuus oli 5,4 %. Siika Siika on lohikaloihin kuuluva erittäin monimuotoinen kala, josta voi samassakin järvessä elää morfologisesti, ravinnonkäytöltään, kasvunopeudeltaan ja kutukäyttäytymiseltään hyvin erilaisia muotoja ja populaatioita. Siian monimuotoisuus on auttanut lajia sopeutumaan erilaisiin vesiin ja olosuhteisiin. Torsanjärvestä siikaa saatiin pohjaverkoilla 0 12 m syvyysvyöhykkeiltä kaksi kappaletta (24 ja 27 cm, 120 ja 152 g). Siikojen osuus pohjaverkkosaaliista oli 4,3 % ja yksikkösaalis 9,1 g/verkko. Made Made on turskan sukuinen kylmien vesien pohjakala, joka lisääntyy talvella. Madetta esiintyy sisävesissä koko maassa ja se on tavallinen myös murtovesissä. Kesäisin made vetäytyy syvään viileään veteen ja se saalistaa hämärän aikaan lähinnä pohjaeläimiä. Made kärsii rehevöitymisestä. Kookkaammat mateet syövät pieniä kaloja pohjaeläinten lisäksi.

9 9(11) Koeverkkokalastuksessa saatiin yksi made m syvyysalueella pohjaverkolla. Mateen pituus oli 42 cm ja paino 546 g. Mateen osuus pohjaverkkojen kokonaissaaliista 8,6 % ja yksikkösaalis 18,2 g/verkko. Koeverkkojen limoittuminen Ensimmäisellä koekalastuskerralla ei tapahtunut pahaa koeverkkojen limoittumista. Seuraavalla kahdella koekalastuskerralla ja limoittumisesta ei ollut. Viimeisellä koekalastuskerralla verkkojen limoittuminen oli erittäin vähäistä. 3. Koeverkkokalastuksen tulosten tarkastelu Torsan koeverkkosaalis oli vähäinen ja kaikkiaan 5 verkkoa 42 koeverkosta oli tyhjiä. Pohjaverkoilla kalasaaliit olivat runsaammat kuin pinta- ja välivesiverkoilla. Pohjaverkkojen yksikkösaalis oli 211,1 g, mikä on hyvin pieni saalis Nordic-koeverkoilla. Eniten kalaa tuli 0 6 m syvyysvyöhykkeeltä ja vähiten m syvyysvyöhykkeeltä. Torsan pinta-alasta suuressa osassa on syvempää kuin 12 m ja keskisyvyyskin on yli 20 m. Veden ollessa hapekasta, on perusteltua laskea koeverkkoja myös kohtuullisen syvälle vaikka kalojen liikkuminen on siellä matalampia vyöhykkeitä vähäisempää. Koeverkkosaalis, 10 lajia (ahven, kiiski, kuha, särki, lahna, salakka, muikku, kuore, siika ja made), on melko monipuolinen. Ahven on Torsan merkittävin kala. Ahvenen kokojakauma oli suureksi karuksi järveksi yllättävän heikko painottuen pienikokoisiin ahveniin, mutta isohkoja ahvenia saatiin myös jonkin verran kaikilla verkkotyypeillä. Ainoastaan pohjaverkkojen syvyysvyöhykkeen m verkoilla ei saatu ahvenia. Petoahvenien osuus oli merkittävä pohja- ja välivesiverkoissa. Koeverkkokalastuksella saatiin vain yksi kuha. Torsan särkikanta on heikko. Särjen ja särkikalojen hyvin pieni osuus kokonaissaaliista kuvaa hyvin Torsan karuutta. Särkikalojen osuus oli suurempi pinta- ja välivesiverkkojen kokonaissaaliissa, mutta tämä johtui lähinnä salakka- ja lahnasaaliista. Salakat esiintyivät erityisesti pinta- ja välivesissä suurempina määrinä. Nordic-koeverkko ei ole erityisen hyvä pyytämään suurikokoisia lahnoja, koska siitä puuttuvat suuret normaalisti lahnojen pyyntiin tarkoitetut silmäkoot. Torsan kaltaisissa karuissa ja suurissa järvissä yksittäisten lahnojen kasvu voi olla nopeaa, vaikka kannan koko itsessään olisi hyvin pieni. Torsan muikkukantaa voidaan koeverkkokalastuksen mukaan pitää kohtalaisena. Muikkuja saatiin vain pintaverkoilla. Nordic-koeverkkokalastus usein aliarvioi pinta- ja välivesikerroksessa enimmälti liikkuvien kalojen määrää. Pienikokoisia kuoreita saatiin huomattavasti enemmän. Lisäksi saatiin jonkin verran siikaa pohjaverkoilla. Petojen osuus saaliista koostui lähinnä petoahvenista. Muita petokaloja saatiin vain yksi pieni kuha. Verkkojen lievää limoittumista havaittiin viimeisellä kalastuskerralla. Muutoin verkot olivat hyvin puhtaat.

10 10(11) 4. Vertailu vuoden 2009 tuloksiin Kokonaislajimäärä oli suurempi vuoden 2014 koeverkkokalastuksessa ja lajisto oli samankaltainen kuin vuonna 2009 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vuonna 2009 Torsasta saatiin istutettuja nieriöitä, mitä ei saatu enää 2014 koeverkkokalastuksessa. Vuonna 2014 uusina lajeina saatiin salakkaa ja siikaa. Salakoita esiintyi runsaasti erityisesti pinta- ja välivedessä. Pohjaverkkojen yksikkösaalis oli entistä pienempi vuoden 2014 koeverkkokalastuksessa (Taulukko 2). Ahvenkalojen osuus oli hiukan noussut huolimatta siitä, että kuhia saatiin vähemmän. Myös särkikalojen osuus oli hiukan suurempi, mutta lohikalojen ja petojen osuus oli huomattavasti pienempi koska nieriöitä ei saatu vuonna Taulukko 2. Torsan koekalastustuloksia vuodelta 2014 ja Suure Yksikkö Kokonaislajimäärä kpl 10 9 Pohjaverkkojen yksikkösaalis g/verkko Ahvenkalojen osuus saaliista % 71,8 68,6 Särkikalojen osuus saaliista % 11,0 9,0 Lohikalojen osuus saaliista % 8,6 18,1 Petojen osuus saaliista % 27,6 38,6 5. Yhteenveto Torsajärvellä tehtiin koeverkkokalastus toista kertaa Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n toimesta välisellä ajankohdalla. Alueelle laskettiin yhdeksän pohjaverkkoa syvyysvyöhykkeille 0 6 m ja m, 12 pohjaverkkoa syvyysvyöhykkeelle 6 12 m sekä kuusi pinta- ja välivesiverkkoa metrin syvyysvyöhykkeille. Yhteensä 42 verkkoa. Torsan 2014 koeverkkokalastuksessa saatiin saaliiksi 10 kalalajia: ahven, kiiski, kuha, särki, lahna, salakka, muikku, kuore, siika ja made. Saalismäärät ja lajisto ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samankaltaiset vuoden 2009 koeverkkokalastukseen. Vuonna 2009 Torsasta saatiin istutettuja nieriöitä, mutta niitä ei saatu enää 2014 koeverkkokalastuksessa. Koeverkkokalastuksen 2014 uusia lajeja olivat salakka ja siika. Salakoita esiintyi runsaasti erityisesti pinta- ja välivedessä. Pintaverkkojen yksikkösaalis oli 197,2 g ja välivesiverkkojen 99,7 g. Pintaveden saalisbiomassasta merkittävin oli ahven, sitten salakka, lahna, kuore ja muikku. Muikkuja saatiin vain pintaverkoilla. Lukumäärältään kuoreita oli pintaverkoissa enemmän kuin salakoita. Väliveden saalisbiomassasta merkittävin oli ahven, sitten salakka, särki ja kuore. Pohjaverkkojen verkkokohtainen saalis vaihteli välillä g ja niiden keskimääräinen yksikkösaalis oli 211,1 g, mikä on pieni saalis Nordic-koeverkoilla. Pohjaverkkojen runsaimmat saaliit saatiin syvyysvyöhykkeellä 0 6 m. Ahven on Torsan merkittävin kala lähes kaikilla syvyysvyöhykkeillä. Ahvenen kokojakauma keskittyy enimmäkseen pienikokoisiin yksilöihin (10 12 cm), mutta myös petoahvenia ( 15 cm) saatiin kaikilla verkkotyypeillä. Petoahvenien osuus oli merkittävä erityisesti pohja- ja välivesiverkoissa.

11 11(11) Torsan särkikanta on heikko. Särkikalojen osuus oli suurempi pinta- ja välivesiverkkojen kokonaissaaliissa, mutta tämä johtui lähinnä salakka- ja lahnasaaliista. Torsan muikkukantaa voidaan koeverkkokalastuksen mukaan pitää kohtalaisena. Petokalojen osuus saaliista koostui lähinnä petoahvenista. Torsan koeverkkokalastuksessa havaittiin kalavedelle sekä hyviä että huonoja tunnusmerkkejä. Hyviä olivat särkikalojen vähyys ja verkkojen puhtaus. Huonoja puolia olivat hyvin pieni yksikkösaalis ja ahvenkannan kokorakenne. TIEDOKSI Kaakkois-Suomen ELY-keskus Imatran seudun ympäristötoimi Rautjärven Torsansalon osakaskunta Pohja-Lankilan osakaskunta Ruokolahden Torsansalon osakaskunta LIITTEET koekalastustulokset Torsan koekalastusalue

12