POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN
|
|
- Ella Heino
- 4 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 Marja Anttila-Huhtinen ISSN
2 TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on käsitelty merialueen Pyhtää-Kotka-Hamina pohjaeläintarkkailun tulokset vuosilta ja verrattu tuloksia aikaisempiin vuosiin. Näytteet otettiin keväällä pehmeiltä liejupohjilta, vuonna näyteasemalta ja välivuosina 1 intensiiviasemalta. Tarkkailua toteuttaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry ja se kuuluu yhtenä osana Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen yhteistarkkailuun. Siirryttäessä sisälahdilta ulkosaaristoon tutkimusalueen luonne muuttuu, mikä selittää hyvin pohjaeläimistön alueellisen vaihtelun. Syvyyden kasvaessa muuttuvat myös suolaisuus-, lämpötila-, rehevyys- ja happiolot. Vuoden 217 laajassa pohjaeläintutkimuksessa muutamaa matalinta näyteasemaa lukuun ottamatta kaikilla asemilla oli ohuen (2-44 mm) hapellisen pintasedimentin alla enemmän tai vähemmän tummaa mustaa sulfidiliejua tai sulfidiraitoja. Erityisesti syvemmillä näyteasemilla lieju myös haisi lievästi rikkivedylle. Kaikilla pohjilla kuitenkin esiintyi makrofaunaa. Alueen pohjaeläinlajisto on jo luonnostaa köyhää, ja yhteisöissä dominoivat muutamat harvat valtalajit. Matalalla sisäsaariston alueella esiintyi runsaasti makean veden surviaissääsken toukkia ja harvasukasmatoja valtalajien ollessa alueen rehevyyttä ilmentävät Potamothrix/Tubifex-harvasukasmato ja Chironomussurviaissääski. Lajirunsaus oli suurinta Kymijoen jokisuistoissa. Aiemmasta poiketen nyt myös sisäsaaristossa yksilömäärältään runsain laji oli useimmilla näytepaikoilla Marenzelleria-monisukasmato, jonka juveniileja esiintyi erityisen runsaasti syvyysvyöhykkeellä 1 19 metriä. Ulkosaariston alueella lajin yksilötiheydet olivat huomattavasti edellistä pienempiä, mutta siellä Marenzelleriat olivatkin jo aikuisia matoja. Eri Marenzelleria-lajien toukat laskeutuvat pohjaan eri vuodenaikaan, joten sisä- ja ulkosaariston Marenzelleriat ovat mitä todennäköisemmin eri lajeja. Ulkosaariston syvillä pohjilla esiintyi valtalajin eli Marenzellerian lisäksi Naididae-harvasukasmatoja, raakkuäyriäisiä, valkokatkoja ja kilkkejä yksilömäärien jäädessä kuitenkin aika vähäisiksi. Niukinta pohjaeläimistö oli sisäsaariston erillisissä syvännealtaissa ja syvemmän merialueen reuna-alueilla. Suomenlahden rannikkoalueen luontaiset lajit liejusimpukka (Macoma baltica) ja valkokatka (Monoporeia affinis) voivat edelleen huonosti tutkimusalueella. Liejusimpukan kanta taantui vähitellen 198-luvulla, ja valkokatkan kanta romahti 199-luvun puolivälissä. Erityisesti valkokatkan häviäminen on yhteydessä syvien pohjien huonoon happitilanteeseen, joka heikkeni tuolloin oleellisesti eikä ole sen jälkeenkään merkittävästi kohentunut. Vuonna 217 valkokatkaa havaittiin seitsemällä näytepaikalla. Näistä kahdella valkokatkan yksilötiheydet olivat edellisiä vuosia runsaampia, mikä ilmentää pohjan happitilanteen kohenemista näillä alueilla. BBI-indeksin (Brachis water Benthic Index) mukaan tarkkailualueen vesimuodostumien pohjien ekologinen tila oli vuonna 217 enimmäkseen välttävä tyydyttävä. BBI-indeksin mukaan pohjan ekologinen tila on tarkkailualueella parantunut yleisesti 2-luvulla sekä laajojen tutkimusvuosien että intensiiviasemien tulosten perusteella.
3 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILUALUE Kuormitus Veden laatu 7 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 8 4 TULOKSET Vuoden 217 laaja tutkimus Pohja Pohjaeläimistö Kotkan ja Haminan intensiiviasemat vuosina ja kehitys viimeisen 1 vuoden aikana Pohja Pohjaeläimistö 16 5 TULOSTEN TARKASTELUA JA MUUTOKSET POHJAELÄINYHTEISÖISSÄ Pohjaeläimistön vertikaalijakauma Liejusimpukan ja valkokatkan esiintyminen Marenzelleria monisukasmadon esiintyminen BBI- indeksin mukainen ekologinen tila 27 6 YHTEENVETO 3 VIITTEET 33 LIITTEET 1-4 Liite 1 Laajan pohjaeläintarkkailun 217 näyteasematiedot Liite 2 Laajan pohjaeläintarkkailun 217 tulokset Liite 3 Intensiiviasemien pohjaeläintulokset ja 218 Liite 4 Intensiiviasemien pohjanlaatutiedot ja 218
4 JOHDANTO Kymijoen alaosan (Pyhäjärvi - meri) ja sen edustan merialueen kuormittajilla on Itä-Suomen vesioikeuden määräämä velvoite (Isveo 76/96/1, , Vyo ) tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Toteutettu tarkkailu perustuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymään tarkkailuohjelmaan (kirje nro 498Y85-13, ), joka kattaa sekä Kymijoen alaosan että merialueen Pyhtää- Kotka Hamina. Tämän jälkeen erityisesti merialueen pohjaeläintutkimuksen tarkkailuohjelmaan on tehty pieniä muutoksia Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymiskirjeillä nro 498Y (3.5.27), KASELY/545/7./21 ( ) ja KASELY/545/7./21 ( ). Ohjelman mukaan merialueen tarkkailu pitää kokonaisuudessaan sisällään veden fysikaaliskemiallisen tilan seurantaa, rehevöitymisseurantaa sekä haitallisten aineiden kertymisseurantaa/sedimenttitutkimusta. Tässä yhteenvedossa käsitellään merialueen Pyhtää-Kotka-Hamina rehevöitymisseurantaan kuuluvan pohjaeläintutkimuksen tulokset vuosilta Kymijoen alaosan pohjaeläintulokset on julkaistu omassa raportissaan (viimeisin Anttila-Huhtinen 218a). Tässä julkaisussa raportoituihin tarkkailuohjelman mukaisiin pohjaeläintutkimuksiin osallistuivat Kymijoen alaosan ja merialueen kuormittajat (Taulukko 1). Vuosina 212 ja 213 hyväksyttyjen tarkkailuohjelman muutosesitysten mukaan tutkimusalueella Pyhtää-Kotka-Hamina tehdään ns. laaja pohjaeläintutkimus 45 asemalla joka viides vuosi. Em. näyteasemista 1 on ns. intensiiviasemia, joilla pohjaeläimistöä seurataan joka vuosi. Tässä yhteenvedossa julkaistaan ja raportoidaan Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimuksen tulokset merialueen osalta vuosilta pitäen sisällä ns. laajan tutkimuksen tulokset vuodelta 217 sekä intensiiviasemien tulokset vuosilta ja vuodelta 218. Edelliset laajat pohjaeläintutkimukset Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella ovat vuosilta 212 (Anttila- Huhtinen 213), 27 (Anttila-Huhtinen 21), 22 (Anttila-Huhtinen 25) ja 1997 (Valkama & Anttila-Huhtinen 2). Em. yhteenvedoissa on esitetty myös vastaavien välivuosien tulokset intensiiviasemilta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 1
5 Taulukko 1. Merialueen Pyhtää Kotka Hamina yhteistarkkailun pohjaeläintutkimukseen osallistuvat Kymijoen alaosan ja Pyhtää Kotka Hamina-rannikkoalueen kuormittajat. Kymijoen alaosa UPM Kymmene Oyj, Kymi Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Kouvolan kaupunki Akanojan puhdistamo, lopettanut 12/214 Mäkikylän puhdistamo Kymen Vesi Oy Halkoniemen puhdistamo, lopettanut 8/21 1) Huhdanniemen puhdistamo, lopettanut 9/21 1) Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Anjalan paperitehdas Stora Enso Ingerois Oy Inkeroisten kartonkitehdas Kotkan Energia Oy Korkeakosken Hyötyvoimalaitos Sonoco-Alcore Oy Karhulan kartonkitehdas Merialue Kymen Vesi Oy Mussalon puhdistamo Kotkamills Oy Kotkan tehdas Stora Enso Oyj Sunilan tehdas, Sunilan Puhdistamo Oy Danisco Sweeteners Oy Kotkan tehdas Haminan kaupunki Nuutniemen puhdistamo, lopettanut 9/21 2) siirtoviemäri Mussaloon HaminaKotka Satama Oy Kotkan satama Haminan ja Kotkan satamien pienet toimijat 1) toiminnassa tulvatilanteissa 2) jatkaa ohitusvesikäsittelylaitoksena 3) ei enää mukana, aiemmin vapaaehtoisesti Haminan satama Baltic Tank Oy Basf Oy, Production Unit Hamina Hexion Oy Evonik Silica Finland Oy, Haminan tehdas 3) Kuusakoski Oy, Kotka Lukoil Lubricants Europe Oy Neste Oil Oyj North European Oil Trade Oyj Oil Tanking Finland Oy, Hamina Oil Tanking Finland Oy, Kotka Oil Tanking Finland Oy (Sonmarin) Oy Phoenix Collector Ltd Oy Teboil Ab Prefere Resins Finland Oy Stanoil Oy STR Tecoil Trinseo Suomi Oy 2 TARKKAILUALUE Tarkkailualue on osa itäistä Suomenlahtea. Ympäristöhallinnon vesimuodostumien tyyppijaon mukaan laajan tutkimuksen näyteasemista 3 on Suomenlahden sisäsaariston alueella ja 15 ulkosaariston alueella (Kuva 1). Yli puolet laajan tutkimuksen näyteasemista on syvyysvyöhykkeellä 1 25 metriä. Tutkimusalueen matalimmilla lahtialueilla on syvyyttä alle 5 metriä, kun taas ulkosaaristossa sijaitsevilla syvimmillä näyteasemilla on syvyyttä liki 5 metriä. Alueelle on tyypillistä suolaisuuden vaihtelu. Suolaisuus kasvaa itärajalta länteen 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
6 päin sekä siirryttäessä jokisuistoista merelle päin. Suomenlahden perukkaan laskevan Neva joen makeiden vesimassojen vaikutus tuntuu tutkimusalueen reuna-alueilla (Andrejev ym. 24). Uloimmilla näyteasemilla syvänteiden suolapitoisuus vaihtelee välillä 4-7 promillea. Lahtialueilla ja lähempänä rannikkoa näkyy itse tutkimusalueelle purkautuvien jokien vaikutus, ja makean veden vaikutus voi olla ajoittain hyvinkin suuri (Nakari & Muuri 218). Kymijoki laskee viitenä eri haarana Suomenlahteen. Kymijoen länsihaara laskee Pyhtään ja Ruotsinpyhtään edustalla mataliin ja saarten sulkemiin Ahvenkoskenlahteen ja Purolanlahteen. Näistä lahdista vedet purkautuvat kapeiden salmien kautta varsinaiselle merialueelle. Kymijoen itäinen päähaara laskee kolmena eri haarana Kotkan edustalle, joka on suhteellisen avointa merialuetta. Pyhtään ja Kotkan välillä olevaan Siltakylänlahteen purkautuu pieni Siltakylänjoki. Haminan Summanlahteen laskee Summanjoki ja Haminanlahteen Vehkajoki (Kuva 1). Erityispiirteenä Suomenlahdella on saariston ja pinnanalaisten pohjanmuotojen aiheuttama allastuneisuus, joka heikentää veden vaihtuvuutta sisä- ja ulkosaariston välillä. Suomenlahti on suorassa yhteydessä Itämeren pääaltaaseen, ja ajoittain Itämeren syvänteiden vähähappista vettä pääsee tunkeutumaan Suomenlahdelle. Tämä vesi on myös suolaista, joten voimistuva suolakerrostuneisuus vaikeuttaa pohjanläheisen veden uudistumista. Suomenlahdella syvien vesien happitilanne seuraa kerrostuneisuuden vaihteluja, ja happitilanne on sitä huonompi, mitä kerrostuneempaa vesi on. Kuva 1. Tutkimusalueen näyteasemat vuosina sekä alueen jätevesikuormittajat. Vuonna 217 näytteet otettiin kaikilta näyteasemilta (45 asemaa) ja vuosina ja 218 vain intensiiviasemilta ( 1 asemaa). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 3
7 Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen kuormitusta ja veden laatua käsitellään jokavuotisissa yhteistarkkailun yhteenvedoissa, joista viimeisimmät ovat vuosilta 216 (Muuri & Anttila- Huhtinen 217) ja 217 (Nakari & Muuri 218). Kymijoen edustan merialueen sedimenttien haitta-aineita on tutkittu yhteistarkkailussa viimeksi vuonna 217 (Anttila-Huhtinen 218b). Viimeisin pitkäaikaisraportti Kymijoen ja sen edustan merialueen tilasta on vuodelta 211 (Kymijoen vesi ja ympäristö 211). 2.1 KUORMITUS Suomen rannikkovesien ja avomeren tilaa heikentää eniten liiallinen ravinnekuormitus ja siitä aiheutuva rehevöityminen. Pistekuormitus on vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta hajakuormituksessa ei ole tapahtunut oleellista muutosta vesiensuojelutoimista huolimatta. Suomen eri merialueille määritetyt enimmäiskuormitusmäärät (ns. kuormituskatot) ylittyvät kaikilla Suomen merialueilla, mutta erityisesti Suomenlahdella ja Saaristomerellä (Korpinen ym. 218). Pyhtää-Kotka-Hamina rannikkoalueen keskeisiä kuormittajia ovat kunkin alueen oma pistekuormitus sekä alueelle purkautuvat joet, joista selvästi suurin on Kymijoki (Kuva 1). Pyhtään edusta Pyhtään edustaa kuormittaa Kymijoen läntinen haara ja alueen kalankasvatuslaitokset (Kuva 1). Pääosa (95 97%) Kymijoen läntisten haarojen vesistä purkautuu Ahvenkoskenlahdelle. Vain noin 2% Kymijoen kokonaisvirtaamasta ja samalla ainevirtaamista purkautuu Purolanlahteen. Taulukossa 2 on tarkasteltu Kymijoen Ahvenkoskenhaaran ainevirtaamia ja Pyhtään edustan merialueen kalankasvatuslaitosten kuormituskehitystä vuosina Kymijoen ainevirtaamat mereen ovat ennen kaikkea riippuvaisia virtaamista, ja ajanjakson suurimmat ainevirtaamat ajoittuivat suurten virtaamien vuosiin 24, 28 ja 212. Kalankasvatuslaitosten kuormitus on laskenut selvästi. Vuodesta 21 lähtien alueella on toiminut vain 2 laitosta, kun 199-luvun alussa laitoksia oli vielä 9. Kotkan edusta Kotkan merialuetta kuormittavat Kymijoen itäiset haarat ja alueen oma jätevesikuormitus (Kuva 1). Myös Koivu- ja Korkeakoskenhaarojen ainevirtaamat määräytyvät ensisijaisesti Kymijoen virtaamien mukaan, ja sateisina vuosina 24, 28 ja 212 virtaamat ja samalla ainevirtaamat olivat poikkeuksellisen suuria. Kotkan alueen jätevesien happea kuluttava biologinen orgaaninen kuormitus väheni aina vuoteen 29, mutta on sen jälkeen taas noussut. Typpi- ja fosforikuormituksessa on ollut vuosien välistä vaihtelua, mutta selvää muutossuuntaa ei ole havaittavissa 2-luvulla (taulukko 2). Kotkan merialueella ei ole ollut kalankasvatustoimintaa vuoden 1997 jälkeen. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
8 Taulukko 2. Kymijoen Ahvenkoskenhaaran ainevirtaamat ja Pyhtään edustan merialueen kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus vuosina Vuosi Ahvenkosken haaran ainevirtaamat Pyhtään edustan kalankasvatus kg/vrk Kok.P Kok.N COD Mn Kok.P /kasvukausi Kotkan edusta Kotkan merialuetta kuormittavat Kymijoen itäiset haarat ja alueen oma jätevesikuormitus (Kuva 1). Myös Koivu- ja Korkeakoskenhaarojen ainevirtaamat määräytyvät ensisijaisesti Kymijoen virtaamien mukaan, ja sateisina vuosina 24, 28 ja 212 virtaamat ja samalla ainevirtaamat olivat poikkeuksellisen suuria. Kotkan alueen jätevesien happea kuluttava biologinen orgaaninen kuormitus väheni aina vuoteen 29, mutta on sen jälkeen taas noussut. Typpi- ja fosforikuormituksessa on ollut vuosien välistä vaihtelua, mutta selvää muutossuuntaa ei ole havaittavissa 2-luvulla (Taulukko 3). Kotkan merialueella ei ole ollut kalankasvatustoimintaa vuoden 1997 jälkeen. Haminan edusta Suurimmat muutokset jätevesikuormituksessa 2-luvulla ovat tapahtuneet Haminan merialueella. Alueen suurin kuormittaja, Summan paperitehdas lopetti alkuvuodesta 28. Nuutniemen jätevedenpuhdistamo lopetti syyskuussa 21, jolloin jätevedet alettiin johtaa siirtoviemärissä Kotkan Mussalon puhdistamoon. Tämän jälkeen Nuutniemi on jatkanut ohitusvesikäsittelylaitoksena (Taulukko 4). Haminan merialuetta kuormittavat nykyään lähinnä alueelle laskevat Summanjoki ja Vehkajoki (Kuva 1). Kuivina aikoina jokien virtaamat ovat pieniä, mutta tulva-aikoina ne ovat merkittäviä ravinteiden ja kiintoaineen tuojia. Alueen muita kuormittajia ovat Haminan satama ja satama-alueen muut toimijat (hulevesikuormitus). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 5
9 Taulukko 3. Kotkan edustaa kuormittavan Kymijoen itähaaran (Koivu- + Korkeakoskenhaara) ainevirtaamat ja Kotkan alueen pistekuormituksen (yhdyskunnat + teollisuus) kuormitustiedot vuosilta Koivu ja Korkeakoskenhaaran Vuosi yhteinen ainevirtaama Kotkan alueen jätevesikuormitus kg/vrk Kok.P Kok.N COD Mn BOD 7 Kok.P Kok.N Haminan edusta Suurimmat muutokset jätevesikuormituksessa 2-luvulla ovat tapahtuneet Haminan merialueella. Alueen suurin kuormittaja, Summan paperitehdas lopetti alkuvuodesta 28. Nuutniemen jätevedenpuhdistamo lopetti syyskuussa 21, jolloin jätevedet alettiin johtaa siirtoviemärissä Kotkan Mussalon puhdistamoon. Tämän jälkeen Nuutniemi on jatkanut ohitusvesikäsittelylaitoksena (Taulukko 4). Haminan merialuetta kuormittavat nykyään lähinnä alueelle laskevat Summanjoki ja Vehkajoki (Kuva 1). Kuivina aikoina jokien virtaamat ovat pieniä, mutta tulva-aikoina ne ovat merkittäviä ravinteiden ja kiintoaineen tuojia. Alueen muita kuormittajia ovat Haminan satama ja satama-alueen muut toimijat (hulevesikuormitus). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
10 Taulukko 4. Stora Enson Summan paperitehtaan ja Haminan kaupungin Nuutniemen puhdistamon jätevesikuormitus vuosina Summan paperitehdas lopetti toimintansa tammikuussa 28. Nuutniemen puhdistamo lopetti syyskuussa 21, jolloin otettiin käyttöön siirtoviemäri Mussaloon; sen jälkeen Nuutniemen puhdistamo on jatkanut ohitusvesikäsittelylaitoksena. Vuosi Summan paperitehtaan kuormitus Nuutniemen puhdistamon kuormitus kg/vrk Kok.P Kok.N BOD 7 BOD 7 Kok.P Kok.N 2 5, , , , , , , , , , , , , ,1 6, , VEDEN LAATU Itäisen Suomenlahden suurin ongelma on liiallinen rehevyys ja rehevöityminen. Rehevöityminen on seurausta sekä Suomenlahden yleisestä tilasta että paikallisesta kuormituksesta. Itämeri on erityisen herkkä rehevöitymiselle, koska se on matala ja vedenvaihtuminen on rajoittunutta. Lisäksi siihen kohdistuu voimakkaasti ihmisten erilainen toiminta sen laajoilla valuma-alueilla ja rannoilla. Vesipuitedirektiivin mukaisen tilaluokituksen päivitys on juuri käynnissä, mutta edellisessä vuonna 213 julkistetussa tilaluokittelussa itäisen Suomenlahden rannikkoalue luokiteltiin ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi tai välttäväksi. Tilaa heikentävät alueen rehevyys ja sen seurannaisvaikutukset kuten leväkukinnat, veden sameus ja pohjan huono happitilanne. Ekologisen tavoitetalon saavuttamista on siirretty Pyhtää Kotka Hamina rannikkoalueella vuoteen 227. Viimeisimmän yhteistarkkailun vuosiyhteenvedon (Nakari & Muuri 218) mukaan Pyhtää- Kotka-Hamina merialueen vedenlaadussa ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia viime vuosien aikana. Erilaisesta kuormituspaineesta huolimatta rannikkoalueen keskimääräinen vedenlaatu ei poikennut suuresti eri tarkkailualueiden välillä. Kymijoen pistekuormituksen vähenemisen seurauksena Kymijoen mereen purkautuvan veden fosforipitoisuudet ovat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 7
11 pienentyneet; vielä 199-luvun alussa jokihaarojen keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat tasoa 2 3 μg/l, kun nykyisin keskimääräiset pitoisuudet ovat tasoa 1 2 μg/l (Åkerberg & Raunio 218). Syksystä 216 lähtien Suomenlahdelle on kulkeutunut Itämeren pääaltaalta vanhaa voimakassuolaista, vähähappista ja fosforipitoista syvävettä, joka lähti liikkeelle vuosina Itämereen tulleiden suolapulssien seurauksena. Tämä ilmiö oli erityisen voimakasta loppuvuodesta 216, jolloin sitä voimistivat varsinaisen Itämeren syväveden korkea suolapitoisuus, Suomenlahden alhainen vedenkorkeus ja pitkä voimakkaiden idänpuoleisten tuulten jakso (SYKE 218). Loppuvuodesta 216 suolainen, makeaa vettä tiheämpi vesimassa paikallistettiin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n kaikuluotauksissa Haapasaaren eteläpuolella n. 5 metrin syvänteeseen. Itämeren pääaltaan syväveden vaikutukset näkyvät alueen ravinnepitoisuuksien kasvuna ja syvillä alueilla kerrostuneisuuden voimistumisena ja pohjan happitilanteen heikentymisenä (SYKE 218). Suolapulssi ei kuitenkaan levinnyt ihan Suomenlahden itäisimpään päähän. Lisäksi rannikon läheisyydessä jokivesillä on suuri vaikutus veden laatuun, joten suolapulssin vaikutukset jäänevät tässä tarkastelulla alueella melko vähäisiksi. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Tässä yhteenvedossa julkaistaan ja raportoidaan Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimuksen tulokset merialueen osalta vuosilta Ns. laaja tutkimus toteutettiin vuonna 217, jolloin mukana oli 45 näyteasemaa. Vuosina ja vuonna 218 pohjaeläinnäytteet otettiin 1 intensiiviasemalta (Kuva 1 kartta, Liite 1 koordinaatit). Pohjaeläinnäytteet otettiin keväällä (Taulukko 5). Taulukko 5. Merialueen Pyhtää-Kotka-Hamina pohjaeläinnäyteasemien näytteenotto vuosina Intensiivivuosina näyteasemia oli Kotkan edustalla 6 ja Haminan edustalla 4. PYHTÄÄ KOTKA HAMINA Intensiiviasemat Intensiiviasemat Intensiiviasemat Laaja tutkimus , 11 asemaa , 2 asemaa , 14 asemaa Intensiiviasemat Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989, Kantola ym 21). Näytteet on otettu Ekman-pohjanoutimella (p-ala 231 cm 2 ) ja seulottu,5 mm:n seulalla. Laajassa tutkimuksessa vuonna 217 kaikilta asemilta otettiin yksi näyte, joka koostui viidestä erikseen käsitellystä nostosta. Välivuosina intensiiviasemilta otettiin kolme rinnakkaisnostoa. Näytteet poimittiin tuoreeltaan 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
12 laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 7 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin,1 mg:n tarkkuudella. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Pohjaeläinnäytteet määritti Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuilla listattua kirjallisuutta (Meissner 212). Nostokohtaiset tulokset on viety ympäristöhallinnon (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Liitteissä on esitetty vuoden 217 laajan pohjaeläintutkimuksen keskimääräiset neliömetritulokset (Liite 2) ja intensiiviasemien keskimääräiset neliömetritulokset vuosilta ja vuodelta 218 (Liite 3). Aineistoista laskettiin BBI indeksi (Brachis water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen ekologista tilaa (Aroviita ym. 212, Vuori ym. 29, Perus ym. 27). Varsinaisen ekologisen tilaluokan laskennassa ja tulosten graafisessa esittämisessä käytettiin hyväksi ympäristöhallinnon sisällä laadittua Excel-pohjaista makrotyökalua (Perus & Österberg 212). 4 TULOKSET Tuloksissa ja tulosten tarkastelussa käsitellään aluksi vuoden 217 laajaa tutkimusta (45 näyteasemaa). Sen jälkeen käsitellään erikseen intensiiviasemien (1 asemaa) tulokset vuosilta Intensiiviasemilta on kertynyt vuotuista aineistoa jo vuodesta 1992 lähtien. Vuoden 217 laajan tutkimuksen tuloksia on verrattu lähinnä pohjaeläintutkimuksiin vuosilta 1997 (Valkama & Anttila-Huhtinen 2), 22 (Anttila-Huhtinen 25), 27 (Anttila-Huhtinen 21) ja 212 (Anttila-Huhtinen 213). 4.1 VUODEN 217 LAAJA TUTKIMUS Pohja Näytteenotto keskitettiin liejupohjille (Liite 1), joten näyteasemien tulokset ovat pohjan laadun suhteen vertailukelpoisia. Yli puolella näyteasemista esiintyi pintaliejun alla myös savea ja joillain (6 asemaa) vähäisessä määrin myös soraa/hiekkaa. Vain kolmella matalimmalla näyteasemalla koko näyte oli vaaleaa, hapellista liejua. Muilla näyteasemilla hapellisen, vaalean pintasedimentin paksuus vaihteli 2 mm:stä 3-4 cm:iin. Näillä asemilla vaalean, hapellisen pintaliejun alla oli enemmän tai vähemmän tummaa - mustaa sulfidiliejua tai liejussa esiintyi syvemmällä sulfidiraitoja. Hapellinen pintasedimentti oli erityisen ohut syvillä ulkosaariston asemilla ja vastaavasti paksumpi matalalla rannikkoalueella. Yhteensä 23 näyteasemalla pohjan hapeton tila tuli esille näytteenotossa myös rikkivedyn hajuna. Näistä useimmilla haju oli kuitenkin hyvin lievää lievää (Liite 1, Kuva 2). Rikkivedyn hajua esiintyi kaikilla näyteasemilla, joiden syvyys oli yli 2 metriä, mutta matalimmillaan jo 12 metrissä pohjalieju haisi hyvin lievästi rikkivedylle (as P21). Sellukuitua havaittiin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 9
13 näytteenoton yhteydessä vähäisessä määrin kahdella asemalla Kymijoen suuhaarojen edustalla (P2 ja K6). Kuva 2. Näyteasemien syvyys (m) ja rikkivedyn esiintyminen näytteenoton yhteydessä. Ihan matalimpia asemia lukuun ottamatta lähes kaikilla näyteasemilla hapellisen pintaliejun alla oli tummaa mustaa sulfidiliejua tai alempana esiintyi sulfidiraitoja. 22 näyteasemalla rikkivedyn haju oli hyvin lievää lievää ja vain yhdellä näyteasemalla lievää selvää Pohjaeläimistö Tutkimusalueen kaikilla pehmeillä pohjilla esiintyi makroskooppista pohjaeläimistöä. Pohjaeläimistön runsaus vaihteli suuresti tarkkailualueen sisällä. Yksilötiheys vaihteli välillä yks/m2, biomassa,1 34 g/m2 (WW) ja taksoniluku 1 26 (Kuva 3, Liite 2). Sekä suurimmat yksilömäärät että kokonaisbiomassat esiintyivät rehevällä sisäsaariston alueella (syvyys alle 2 m). Tällä alueella erityisesti suurikokoiset Chironomus-toukat nostivat biomassaa. Makroskooppisessa pohjaeläimistössä ja sen esiintymisessä oli havaittavissa selvä muutos siirryttäessä rannikon matalilta lahtialueilta syvemmille merialueille ulkosaaristoon (Kuvat 4 ja 5). 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
14 Kuva 3. Pohjaeläinten kokonaisyksilömäärä (yks/m 2 ) ja -biomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla vuoden 217 tutkimuksessa. Yksilömäärissä korostui erityisesti sisäsaaristossa Marenzelleria monisukasmadot, joiden juveniileja esiintyi runsaasti alle 2 metrin syvyydessä. Sisäsaaristossa biomassa muodostui lähinnä surviaissääskentoukista ja harvasukasmadoista ja ulkosaaristossa Marenzelleria-madoista. Molemmilla alueilla biomassaa nostivat joillain näytepaikoilla näytteissä satunnaisesti esiintyvät muut lajit (liejusimpukka, valkokatka ja kilkki). Matalalla sisäsaariston alueella (syvyys alle 2 m) pohjaeläimistö oli sekä yksilömääriltään että biomassoiltaan runsasta (Kuva 4). Näillä rehevillä, matalilla pohjilla yksilötiheydet olivat yleisesti tasoa 1 5 yks/m 2 ja suurimmillaan yli 1 yks/m 2. Yksilömääriä nostivat merkittävästi Marenzelleria juveniilit, joita esiintyi erityisesti syvyysvyöhykkeellä 1-2 metriä; em. syvyysvyöhykkeellä Marenzelleria juveniilejä oli yleisesti 2 5 yks/m 2, enimmillään jopa 89 yks/m 2 (asema K17). Marenzelleria monisukasmadon esiintymistä käsitellään myöhemmin omassa luvussaan. Ilman Marenzelleria juveniilejä pohjaeläinten kokonaisyksilömäärät jäivät kaikilla asemilla alle 3 yks/m 2. Alueen tyyppilajeja olivat rehevälle pohjalle tyypilliset makeanveden lajit Potamothrix/Tubifex harvasukasmadot sekä Chironomus suvun surviaissääsken toukat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 11
15 Kuva 4. Eri pohjaeläinryhmien yksilötiheys (yks/m2) ja yleisimpien pohjaeläinryhmien biomassa (g WW/m2) tutkimusalueella vuonna 217. Kaikilla näyteasemilla esiintyi pohjaeläimiä, mutta pohjaeläimistön runsaus ja koostumus muuttui suuresti siirryttäessä matalasta sisäsaaristosta syvemmille alueille ulkosaaristoon. Rannikkoalueella vallitsivat Marenzelleria-monisukasmadon juveniilit ja makean veden rehevän pohjan lajit, Potamothrix harvasukasmadot ja Chironomus surviaissääskentoukat. Ulkosaaristossa pohjaeläimistö oli niukempaa valtalajin ollessa Marenzelleria monisukasmadon. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
16 Sisäsaariston alueella asemakohtainen lajimäärä oli yleisesti tasoa 5 1 (Kuva 5). Lajimäärät olivat em. suurempia Kymijoen lähivaikutusalueella, jossa lajimäärää nostivat makeanveden surviaissääskilajit. Eniten lajeja tavattiin Ahvenkoskenlahden perukassa (as P2); näytepaikan 26 lajista 15 oli makeanveden surviaissääskilajeja. Vähiten lajeja oli Parlahden erillisessä syvänteessä (P21, 3 lajia). Kuva 5. Lajimäärä (taksoniluku) näyteasemilla vuonna 217. Lajimäärä väheni siirryttäessä sisäsaaristosta ulkosaaristoon. Eniten lajeja oli Ahvenkosken perukassa, Kymijoen lähivaikutusalueella, jossa lajimäärää nosti makeanveden surviaissääskilajisto. Sisäsaariston syvimmillä asemilla (K12 ja 13X) pohjaeläimistö ja lajisto olivat niukempia kuin sisäsaariston matalammilla alueilla (Kuva 5). Näin oli erityisesti Harvajanselän erillisessä syvännealtaassa (as 13X), jonka viidessä (5) Ekman-nostossa oli yhteensä vain 1 Marenzelleria juveniili (Kuvat 4 ja 5). Ulkosaaristoon siirryttäessä sekä yksilömäärät että biomassat kuten myös lajimäärät pienenivät (Kuvat 4 ja 5). Selvä valtalaji oli Marenzelleria monisukasmato; sen yksilömäärät olivat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin sisäsaariston alueella, jossa esiintyi erityisen runsaasti Marenzelleria juveniileja (Kuva 4). Aseman 13X tapaan aseman U12 näytteissä oli ainoastaan vain muutamia Marenzelleria-monisukasmatoja. Muutoin tarkkailualueen uloimmilla näyteasemilla lajimäärä vaihteli välillä 2 5 (Kuva 5). Marenzelleria valtalajin lisäksi syvien pohjien lajistoon kuului rakkuäyriäisiä (Ostracoda) ja varsinaisia murtovesilajeja kuten Nais elinguis ja Paranais harvasukasmadot, kilkki Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 13
17 (Saduria entomon), liejusimpukka (Macoma balthica) ja valkokatka (Monoporeia affinis). Em. lajien yksilömäärät olivat kuitenkin yleensä vähäisiä. Valkokatkaa (Monoporeia affinis) tavattiin yhteensä seitsemällä näyteasemalla, joiden näytteissä esiintyi yleensä yksittäisiä valkokatkoja. Kuitenkin kahdella syvällä näytepaikalla yksilötiheys oli n. 1 yks/m2 (Kuva 6). Yksittäisiä liejusimpukoita (Macoma balthica) esiintyi 13 näyteasemalla lähinnä sisäsaaristossa (Kuva 6). Kuva 6. Valkokatkan (Monoporeia affinis) ja liejusimpukan (Macoma balthica) esiintyminen ja yksilötiheydet (yks/m2) näyteasemilla vuonna 217. Valkokatkaa tavattiin lähinnä ulkosaariston syvillä näytepaikoilla, muutamalla näytepaikalla vähän runsaammassakin määrin. Yksittäisiä liejusimpukoita esiintyi lähinnä matalammalla alueella sisäsaaristossa. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
18 4.2 KOTKAN JA HAMINAN INTENSIIVIASEMAT VUOSINA JA KEHITYS VIIMEISEN 1 VUODEN AIKANA Pohjaeläin intensiivilinjat sijaitsevat Kotkan ja Haminan edustalla (Kuva 1). Vuodesta 213 lähtien intensiiviasemia on ollut Kotkan edustalla 6 ja Haminan edustalla 4. Intensiiviasemien tulokset vuosilta ja vuodelta 218 eli lajisto sekä yksilömäärät ja biomassat neliömetriä kohti on esitetty liitteessä (Liite 3) kuten myös näytteenoton yhteydessä tehdyt pohjanlaatuhavainnot (Liite 4). Koska vuosittain tutkittavien intensiiviasemien ensisijainen tarkoitus on antaa tietoa vuosien välisistä muutoksista alueella, niin intensiiviasemien tulokset esitetään viimeisen 1 vuoden osalta Pohja Kaikki näyteasemat olivat liejupohjia (Liitteet 1 ja 4), mutta erityisesti matalammilla näyteasemilla oli liejun seassa myös savea. Uloimmilla asemilla lieju oli yleisesti tummaa/mustaa sulfidiliejua ja rikkivedyn haju oli lievää. Pohjasedimentin päällä oleva hapellinen pintakerros oheni siirryttäessä syvemmälle ulkosaaristoon. Laajan tutkimuksen vuosina 212 ja 217 hapellisen pintakerroksen paksuus oli useimmilla näytepaikoilla hyvin samaa tasoa (Kuva 7). Tuoreimpien eli vuoden 218 tulosten mukaan sedimentin happitilanne oli useilla, erityisesti syvillä asemilla, edellistä vuotta heikompi (Kuva 7). H21 34 m H2 17 m H12 14 m H15 1 m U4 U6 K18 39 m m m K17 K14 K m 15 m m Hapellisen pintakerroksen paksuus mm Kuva 7. Sedimentin hapellisen pintakerroksen paksuus (mm) intensiiviasemilla vuosina Hapellisen pintakerroksen paksuus ohenee siirryttäessä syvemmälle ulkosaaristoon. Hapellisen pintakerroksen paksuus oli useimmilla näytepaikoilla laajan tutkimuksen vuosina 212 ja 217 jokseenkin samaa tasoa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 15
19 4.2.2 Pohjaeläimistö Pohjaeläinyhteisö muuttuu intensiivilinjoilla samaan tapaan kuin muutoinkin Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella siirryttäessä rannikon lähiasemilta syvemmälle ulkosaaristoon. Matalalla rannikkoalueella vallitsee yksilömäärältään runsas, makean veden lajistosta koostuva pohjaeläinyhteisö, jossa valtalajeina ovat rehevien pohjien lajit Potamothrix ja Chironomus. Lisäksi viimeisen 1 vuoden aikana myös matalalla sisäsaariston rannikkoalueella on esiintynyt hyvin vaihtelevassa määrin Marenzelleria-monisukasmatoa. Em. lajin määrät ovat olleet sisäsaariston alueella ajoittain hyvinkin suuria johtuen pienten Marenzelleria juveniilien runsaudesta. Syvillä ulkosaariston näytepaikoilla pohjaeläinyhteisö on koostunut lähinnä Marenzelleria monisukasmadoista. Intensiiviasemien tulosten tarkastelussa keskitytään ensisijaisesti vuosien välisiin ja ajanjakson sisällä tapahtuneisiin mahdollisiin muutoksiin pohjaeläimistössä (Kuvat 8-1). Viimeisen 1 vuoden aikana Kotkan rannikon läheisillä näyteasemilla (K13, K14 ja K17) on eniten vaihdellut Marenzelleria-monisukasmatojen esiintymisrunsaus (Kuva 8). Laajan tutkimuksen vuonna 217 Marenzelleria-monisukasmatojen yksilötiheydet olivat erityisen suuria. Potamothrix-harvasukasmadot ovat runsastuneet näyteasemalla K14 viimeisen 6 vuoden aikana. Näyteasemien lajimäärien kehityksessä ei ole havaittavissa mitään selvää kehityssuuntaa (Kuva 8). Myös Haminan rannikon läheisillä näyteasemilla (H15, H12 ja H2) Marenzelleriamonisukasmatojen yksilötiheyksissä on ollut vaihtelua viimeisen 1 vuoden aikana (Kuva 9). Muutoin alueen tyyppilajeina ovat pysyneet Chironomus surviaissääsken toukat ja erityisesti Potamothrix harvasukasmadot. Asemalla H15 on esiintynyt viimeisen 5 vuoden aikana raakkuäyriäisiä (Ostracoda) (ryhmässä Muut). Asemalla H2 lajimäärä oli suurimmillaan vuosina , ja on taas sen jälkeen laskenut (Kuva 9). Intensiivilinjojen syvillä näyteasemilla (K18, U6, U4 ja H21) pohjaeläimistö oli ennen vuotta 28 erittäin niukkaa tai se puuttui täysin. Vuodesta 28 eteenpäin alueen selkeä valtalaji on ollut Marenzelleria-monisukasmato. Marenzelleria-monisukasmadon yksilömäärissä on ollut merkittävää vuosien välistä vaihtelua; viime vuosina yksilötiheydet eivät ole olleet huippuvuosien tasoa (Kuva 1). Lisäksi näillä tarkkailualueen uloimmilla näyteasemilla on esiintynyt varsinaisia murtovesilajeja kuten Nais- ja Paranais harvasukasmatoja. Valkokatkaa (Monoporeia affinis) on esiintynyt viime vuosina lähinnä uloimmilla näyteasemilla U6 ja U4 yksilömäärien jäädessä kuitenkin aika vähäisiksi (Kuva 1). 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
20 yks/m2 yks/m ASEMA K -13, 13 m ASEMA K-14, 15 m lajimmärä lajimmärä 11 2 yks/m ASEMA K-17, 18 m lajimmärä Chironomus Procladius Muut chirot Potamothrix Limnodrilus Muut oligot Marenzelleria Macoma Monoporeia Muut lajimäärä Kuva 8. Pohjaeläinten kokonaisyksilömäärä, pohjaeläimistön koostumus ja lajimäärä Kotkan edustan intensiiviasemilla K13, K14 ja K17 ajanjaksolla Näyteasemien tyyppilajeja ovat olleet Chironomus ja Potamathrix/Tubifex sekä Marenzelleria- monisukasmadot. Huom. alimman kuvaajan Y1-akselin asteikko poikkeaa muista kuvaajista. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 17
21 yks/m ASEMA H-15, 1 m lajimmärä yks/m ASEMA H-12, 14 m lajimmärä yks/m ASEMA H-2, 17 m lajimmärä Chironomus Procladius Muut chirot Potamothrix Limnodrilus Muut oligot Marenzelleria Macoma Monoporeia Muut lajimäärä Kuva 9. Pohjaeläinten kokonaisyksilömäärä, pohjaeläimistön koostumus ja lajimäärä Haminan edustan intensiiviasemilla H15, H12 ja H2 ajanjaksolla Valtalajeina ovat olleet Chironomus ja Potamothrix/Tubifex. Ajoittain myös Marenzelleria-monisukasmadot ovat olleet runsaita. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
22 yks/m2 yks/m2 yks/m2 yks/m ASEMA K-18, 22 m ASEMA U-6, 42 m ASEMA U-4, 39 m ASEMA H-21, 35 m Chironomus Procladius Muut chirot Potamothrix Limnodrilus Muut oligot Marenzelleria Macoma Monoporeia Muut lajimäärä lajimmärä lajimmärä lajimmärä lajimmärä Kuva 1. Pohjaeläinten kokonaisyksilömäärä ja pohjaeläimistön koostumus Kotkan ja Haminan edustan ulommilla intensiiviasemilla (K18, U-6, U-4 ja H21) ajanjaksolla Näillä syvillä näyteasemilla pohjaeläimistö oli hyvin niukkaa tai puuttui täysin aina vuoteen 27, mutta sen jälkeen Marenzelleria-monisukasmato valloitti nämä alueet. Viime vuosina sen yksilötiheydet eivät kuitenkaan ole olleet huippuvuosien tasoa. Huom. ylimmän kuvaajan Y1-asteikko poikkeaa muista kuvaajista. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 19
23 5 TULOSTEN TARKASTELUA JA MUUTOKSET POHJAELÄINYHTEISÖISSÄ 5.1 POHJAELÄIMISTÖN VERTIKAALIJAKAUMA Pohjaeläimistön vaihtelu tutkimusalueen sisällä selittyy ennen kaikkea sillä, että tutkimusalueen luonne muuttuu siirryttäessä sisälahdilta ulkosaaristoon; kun syvyys ja etäisyys rannikosta kasvavat, muuttuvat myös suolaisuus-, lämpötila-, rehevyys- ja happiolosuhteet. Seuraavassa tarkastellaan muutoksia pohjaeläimistössä koko tutkimusalueen sisällä laajan tutkimuksen vuosina Vuosina tutkimusalue oli suppeampi kuin myöhempinä vuosina (Taulukko 6). Vuodelta 1981 on vähiten näytteitä, koska tuolloin Haminan alue ei ollut vielä mukana tutkimuksessa. Ulkosaariston näyteasemat otettiin mukaan tutkimusohjelmaan vasta vuonna 1992, eli yli 3 metrin syvyysvyöhykkeeltä on tuloksia vasta vuodesta 1992 eteenpäin. Vuonna 212 asemaverkosto supistui hieman johtuen tarkkailuohjelmaan tehdyistä muutoksista. Taulukko 6. Kunkin syvyysvyöhykkeen näytteiden määrä eri tutkimusvuosina koko tarkkailualueella Pyhtää Kotka Hamina. Tutkimusalue Koko tutkimusalue Tutkimusvuosi m m 16 2 m 21-3 m yli 3 m Kahdella matalimmalla syvyysvyöhykkeellä näkyy selkeästi se, että kokonaisyksilömäärät ovat olleet suurimmillaan vuonna 1992 johtuen erityisesti harvasukasmatojen runsaasta esiintymisestä (Kuva 11). Rannikon läheisillä matalimmilla syvyysvyöhykkeillä (-1m ja 11-15m) tärkeimmät pohjaeläinryhmät ovat olleet koko ajan selkeästi makean veden surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot. Selkeät valtalajit ovat koko ajan olleet Chironomus plumosus tyypin ja Procladius sp. surviaissääsken toukat ja Potamothrix/Tubifex harvasukasmadot, jotka on todettu muissakin Suomenlahden tutkimuksissa sisäsaariston rehevän liejupohjan tyyppilajeiksi (Anttila-Huhtinen & Raunio 218, Kymijoen vesi ja ympäristö ry 218). Vuoden 217 laajassa tutkimuksessa tuli uutena ilmiönä esille Marenzelleria juveniilien runsas esiintyminen sisäsaariston alueella. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
24 yks/m m yks/m m yks/m m yks/m m yks/m yli 3 m EI TULOKSIA 25 yks 25 yks/m Chironomidae Oligochaeta Marenzelleria Muut Kuva 11. Pohjaeläinten keskimääräiset tiheydet (yks/m 2 ) tarkkailualueen eri syvyysvyöhykkeillä laajan tutkimuksen vuosina ajanjaksolla Ryhmän Muut tärkeimmät lajit ovat olleet liejusimpukka (Macoma balthica) ja valkokatka (Monoporeia affinis): lajien esiintyminen romahti selkeästi vuoden 1992 jälkeen tämä näkyi erityisesti syvyysvyöhykkeellä 21-3 metriä. Marenzelleria-tiheydet alkoivat olla merkittäviä vuonna 27: lajin suurimmat massaesiintymät syvillä pohjilla ajoittuvat vuoteen 212. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 21
25 Syvyysvyöhykkeellä 16 2 metriä oli vielä vuosina 1981 ja 1984 merkittävissä määrin muitakin pohjaeläimiä kuin surviaissääsken toukkia ja harvasukasmatoja; tämän Muut pohjaeläimet ryhmän selvästi tärkeimmät lajit ovat tällä alueella olleet valkokatka ja liejusimpukka. Näiden kahden lajin esiintymistä pidemmällä aikavälillä käsitellään tarkemmin myöhemmin tekstissä. Vuoden 1984 jälkeen em. lajien esiintyminen taantui syvyysvyöhykkeellä 16 2 metriä: Sen jälkeen myös tällä syvyysvyöhykkeellä on esiintynyt lähes ainoastaan surviaissääsken toukkia ja harvasukasmatoja sekä erityisesti vuonna 217 runsaasti Marenzelleria-monisukasmadon juveniileja (Kuva 11). Syvyysvyöhykkeellä 21 3 metriä ennen kaikkea valkokatkan (ryhmässä Muut ) esiintyminen romahti selkeästi vuoden 1992 jälkeen, ja samalla romahtivat myös pohjaeläinten kokonaisyksilömäärät tällä syvyysvyöhykkeellä. Vuodesta 27 eteenpäin kokonaisyksilömääriä ovat taas kasvattaneet Marenzelleria -madot, murtovesiharvasukasmadot ja myös surviaissääskitoukat (Kuva 11). Yli 3 metrin syvännealueet tulivat mukaan tarkkailuun vasta vuonna 1992; tuolloin alueella eli vielä suhteellisen runsas valkokatka-yhteisö. Vuosina näillä syvännealueilla ei tavattu lainkaan makrofaunaa tai pohjaeläimistö oli todella niukkaa ja köyhää, kunnes vuonna 212 näillä syvännealueilla todettiin runsas Marenzelleria-pohjaeläinyhteisö. Vuonna 217 Marenzelleria-tiheydet olivat jo huomattavasti edellistä kertaa pienempiä. Lisäksi syvännealueen näytteissä esiintyi vuonna 217 pienessä määrin valkokatkoja (ryhmässä Muut). Itämerellä pohjaeläinyhteisöjen runsaus ja myös alueellinen jakautuminen ovat voimakkaasti yhteydessä veden suolaisuuden ja happiolosuhteiden vaihteluihin. Itämerelle ei saapunut yhtään suureksi luokiteltua suolavesipulssia vuosina Tämän ja runsaiden sateiden seurauksena kerrostuneisuus Suomenlahdella heikkeni ja vähähappisen syvän veden alueet supistuivat. Talven suolapulssin seurauksena Suomenlahden vesi kerrostui kuitenkin uudestaan (Jaale & Norkko 28). Tämän seurauksena Merentutkimuslaitoksen seurannoissakin todettiin 199-luvun alun runsaiden pohjaeläinyhteisöjen taantuneen pahasti vuoteen 1997 mennessä Suomenlahden syvännealueilla. Syksystä 216 lähtien Suomenlahdelle on kulkeutunut Itämeren pääaltaan vanhaa voimakassuolaista, vähähappista ja fosforipitoista syvävettä johtuen vuosina Itämereen tulleista suolavesipulsseista. Suomen ympäristökeskuksen loppukesän 217 seurannoissa (SYKE 217) pohjanläheisen veden todettiin olevan syvillä havaintopaikoilla huomattavasti suolaisempaa kuin elokuussa 215. Suomenlahden ulkosaaristossa pohjanläheisen veden ja merenpohjan happitilanne oli Itämeren pääaltaan vaikutuksen alaisilla syvimmillä havaintopaikoilla kehno. Muutos huonompaan suuntaan oli kuitenkin odotettua vähäisempi; pohjaeläimiä esiintyi keskimäärin yhtä monella havaintopaikalla kuin kesällä 215 ja samalla huomattavasti useammalla havaintopaikalla kuin huonoimmillaan 2-luvun alkuvuosina (SYKE 217). Syyskuussa 218 Arandan seurantamatkalla koko 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
26 Suomenlahden vesi todettiin edelleen voimakkaasti kerrostuneeksi (SYKE 218). Suolaisuuden ja lämpötilan harppauskerrokset sijaitsivat 2 3 metrin syvyydessä. 5.2 LIEJUSIMPUKAN JA VALKOKATKAN ESIINTYMINEN Sekä liejusimpukka (Macoma balthica) että valkokatka (Monoporeia affinis) ovat varsinaisista murtovesilajeista tärkeimpiä Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella. Kuvassa 12 on tarkasteltu näiden kahden pohjaeläinlajin esiintymistä koko tutkimusalueella eri syvyysvyöhykkeillä laajan tutkimuksen vuosina ajanjaksolla Taulukossa 6 esitetyt eri syvyysvyöhykkeiden näytemäärät pätevät myös tähän aineistoon. Liejusimpukka on Itämeren pehmeiden pohjien valtalaji (Vahtera ym. 216, Westberg & Lax 23); suurikokoisena sen osuus voi olla hyvinkin merkittävä rannikkoalueidemme pohjaeläinten kokonaisbiomassoissa. Merialueella Pyhtää-Kotka-Hamina liejusimpukan esiintyminen on ollut aina aika niukkaa johtuen ilmeisesti alhaisesta suolapitoisuudesta; sama on todettu läheisen Loviisan merialueen tutkimuksissa (Anttila-Huhtinen & Raunio 218). Ajanjaksolla tarkasteltuna liejusimpukan pääesiintymisvyöhykettä tutkimusalueella Pyhtää-Kotka-Hamina ovat olleet matalammat syvyysvyöhykkeet aina 2 metrin syvyyteen asti (Kuva 12). Alueen liejusimpukkakanta on selvästi taantunut ajanjaksolla (Kuva 12). Kun tiheydet olivat optimisyvyysvyöhykkeellä 198-luvun alussa 1 2 yks/m 2, niin 2- luvulla liejusimpukan esiintyminen on ollut hyvin satunnaista ja keskimääräiset yksilömäärät hyvin alhaisia, 1 yksilöä neliömetrillä. Taantuminen lienee yhteydessä pohjan tilan ja happiolosuhteiden yleiseen heikkenemiseen. Maximov (23) on todennut samankaltaisen ilmiön vielä idempänä itäisellä Suomenlahdella. Hänen tutkimustensa mukaan liejusimpukka hävisi lähes täysin itäisiltä matalilta merialueilta 199-luvun alkupuolella, jo ennen happitilanteen heikkenemistä. Tämä kato saattoi selittyä sillä, että suolapitoisuus laski tuolloin itäisellä Suomenlahdella. Sen jälkeenkään lajin kannassa ei ole todettu mitään selvää elpymistä, vaikka alueen suolapitoisuus nousikin vuonna 1996 (Maximov 23). Valkokatka on yleensä rannikkoaluetta syvempien merialueidemme valtalaji. Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella valkokatkan pääesiintymisvyöhykettä ovat olleet syvyysvyöhykkeet 21 3 metriä ja syvyysvyöhyke yli 3 metriä (Kuva 12). Ulompi merialue yli 3 metrin syvyysvyöhykkeineen tuli mukaan tarkkailuohjelmaan vasta vuonna 1992, joten tutkimusalueelta ei ole syvien alueiden tuloksia vuosilta Käytössä olevien tulosten perusteella on kuitenkin hyvin selvää, että tutkimusalueen valkokatka-kanta romahti tai edelleen heikkeni vuoden 1992 jälkeen; 198-luvun alkupuolella valkokatkojen yksilötiheys oli syvyysvyöhykkeellä 21 3 metriä 3 5 yks/m 2. Yli 3 metrin syvyysvyöhykkeellä määrät saattoivat olla tuolloin ehkä vieläkin suurempia. Vuodesta 1997 eteenpäin useimmilla asemilla ei ole tavattu lajia lainkaan tai koko näytteessä on ollut vain yksittäisiä valkokatkoja. Vielä idempänä itäisellä Suomenlahdella (Maximov 23) on saatu hyvin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 23
27 samankaltaisia tuloksia. Vuonna 217 valkokatkoja oli muutamalla syvällä näytepaikalla noin 1 yks/m 2, mikä nosti ko. syvyysvyöhykkeen keskimääräisiä yksilötiheyksiä (Kuva 12) m m 15 Macoma Monoporeia 15 Macoma Monoporeia yks/m2 1 yks/m m m 2 Macoma Monoporeia 7 6 Macoma Monoporeia yks/m yks/m /4 / 5/ / 1 17 / 5 / 2 / 8 1 / yli 3 m Macoma Monoporeia 2 yks/m / 28 EI TULOKSIA /8 1/8 / 2/ Kuva 12. Liejusimpukan (Macoma balthica) ja valkokatkan (Monoporeia affinis) esiintyminen (yks/m 2 ) eri syvyysvyöhykkeillä (keskiarvo + keskivirhe). Molempien lajien kanta on romahtanut 198-luvulta ja 199-luvun alkuvuosista. Liejusimpukan esiintyminen taantui vähitellen 198-luvulla, kun taas valkokatkan kanta romahti vuoden 1992 jälkeen. Vuodesta 1997 eteenpäin valkokatkan tiheydet ovat olleet tarkkailualueen syvillä vyöhykkeillä keskimäärin 8 yks/m 2 lukuun ottamatta vuotta 217, jolloin yli 3 metrin syvyysvyöhykkeellä keskimääräinen yksilötiheys oli 28 yks/m Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
28 5.3 MARENZELLERIA MONISUKASMADON ESIINTYMINEN Marenzelleria-monisukasmato eli liejuputkimato on 199-luvulla Itämerelle levinnyt vieraslaji. Marenzelleria-suku pitää Itämerellä sisällään kolme lajia, joiden morfologinen erottaminen toisistaan on vaikeaa: Marenzelleria viridis, M. neglecta ja M. arctia (Bastrop & Blank 26, Blank ym. 28). Kaikki em. lajit esiintyvät Suomen rannikolla (Kauppi 218), mutta yleensä lajeja käsitellään lajiryhmänä. Marenzelleria havaittiin ensimmäisen kerran Suomessa Tvärminnessä vuonna 199 (Norkko ym. 1993). Ensimmäisten havaintojen jälkeen Marenzelleria-monisukasmadot levittäytyivät hyvin nopeasti koko Itämerelle, ja niiden on todettu esiintyvän laajojen alueiden pehmeillä pohjilla hyvinkin runsaina (Ljungberg ym. 211). Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella Marenzelleria a tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1993, jolloin Kotkan edustan intensiiviaseman (U-6, 44 m) näytteessä esiintyi yksi Marenzelleria monisukasmato (Valkama & Anttila-Huhtinen 2). Vuosien myötä laji yleistyi, mutta yksilötiheydet pysyivät kuitenkin suhteellisen pieninä aina vuoteen 27 (Kuva 13). Vuoden 27 laajassa pohjaeläintutkimuksessa Marenzelleria monisukasmatoa esiintyi 71 %:ssa näyteasemista ja näillä asemilla oli keskimäärin 8 yksilöä neliömetrillä. Vuoden 28 intensiiviasemien tutkimuksessa lajia tavattiin jo kaikilta näyteasemilta ja keskimääräinen yksilötiheys oli esiintymisasemilla 46 yks/m 2. Suurimmillaan keskimääräiset yksilötiheydet ovat olleet vuosina 29 (IN-asemat), 214 (IN-asemat) ja laajassa tutkimuksessa vuonna 217. Vuodesta 214 lähtien on esitetty erikseen Marenzelleria juveniilien (pituus 1,5 4 mm) ja aikuisten (pituus yli 5 mm) keskimääräiset yksilötiheydet (Kuva 13). Näiden tulosten perusteella näyttää suuret yksilötiheydet näyttävät olleen seurausta erityisesti nuorten, pienten Marenzelleria-monisukasmatojen runsaasta esiintymisestä näytteenottoaikaan. Lajiryhmän planktiset toukat leviävät tehokkaasti uimalla, keijumalla ja kulkeutumalla merivirtojen mukana. Toukat laskeutuvat pohjaan lajista riippuen joko maalis-toukokuussa, heinä-elokuussa tai loppusyksyllä (Kauppi 218). Pyhtää Kotka Hamina merialueen yhteistarkkailun pohjaeläinnäytteet otetaan keväällä, pääsääntöisesti toukokuun aikana (Taulukko 5). Pienten Marenzelleri-matojen runsauteen näytteissä vaikuttanee näytteenoton ajoittuminen mutta nähtävästi myös esim. veden lämpötilan kehitys ko. keväänä. Marenzelleria-matojen suurimmat yksilötiheydet esiintyivät vuoden 217 laajassa tutkimuksessa matalalla rannikkovyöhykkeellä (syvyys 1 19 metriä), jossa yksilöt olivat lähes yksinomaan pieniä matoja. Ulommilla näyteasemilla Marenzelleriat olivat jo aikuisia matoja, ja niiden yksilötiheydet olivat huomattavasti pienempiä kuin pienten matojen matalalla rannikkoalueella (Kuva 14). Sama ilmiö oli havaittavissa jo vuoden 212 laajassa tutkimuksessa (Anttila-Huhtinen 213). Kaupin tutkimusten (218) perusteella voidaan olettaa, että myös Pyhtää Kotka Hamina merialueella syvien alueiden aikuiset madot ovat lajia Marenzelleria arctia, jonka toukat laskeutuvat loppukesästä. Vastaavasti matalilla alueilla runsaana esiintyneet pienet Marenzelleria-madot ovat joko lajia M. neglecta tai M. viridis (Kauppi 218). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218 25
29 22 1 Keskim. yks/m Esiintymis % IN-93 IN-94 IN-95 IN IN-98 IN-99 IN- IN-1-2 IN-3 IN-4 IN-5 IN-6-7 IN-8 IN-9 IN-1 IN IN-13 IN-14 IN-15 IN IN-18 Tutkimusvuodet keskim. yks/m2 juv keskim. yks/m2 adult keskim. yks/m2 esiintymis % Kuva 13. Marenzelleria monisukasmadon esiintymis-% (= niiden asemien prosenttiosuus, joilla lajia esiintyi) sekä keskimääräinen yksilötiheys näillä asemilla ajanjaksolla Kaaviossa on esitetty tulokset sekä laajan tarkkailun vuosilta että välivuosilta (vain intensiiviasemat). Lajia tavattiin tarkkailualueella ensimmäisen kerran vuonna 1993 ja yksilömäärät alkoivat kasvaa rajusti vuosina 28 ja 29. Vuoteen 213 asti on esitetty Marenzelleria-matojen kokonaistiheys (yks/m 2 ), mutta vuodesta 214 lähtien on esitetty erikseen Marenzelleria juveniilien (pituus 1,5 4 mm) ja aikuisten (pituus yli 5 mm) keskimääräiset yksilötiheydet. Kuva 14. Marenzelleria juveniilien (pituus mm) ja aikuisten matojen (pituus yli 5 mm) yksilötiheydet (yks/m2) tutkimusalueella vuonna 217. Suurimmat yksilötiheydet olivat ihan rannikon näyteasemilla, joilla esiintyi runsaasti pieniä, nuoria matoja. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 279/218
POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN
POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA 21-213 JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 231/213 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ
LisätiedotPOHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN
POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA 2006-2009 JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on käsitelty merialueen
LisätiedotPOHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN
POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA -5 JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 33/5 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 58-86 TIIVISTELMÄ Tässä
LisätiedotPYHTÄÄN MERIALUEEN KALANKASVATUS- LAITOSTEN POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2006
PYHTÄÄN MERIALUEEN KALANKASVATUS- LAITOSTEN POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2006 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 164/2008 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on
LisätiedotKruunuvuorenselän pohjaeläinselvitys vuonna 2011 Laajasalon raideliikenteen ympäristövaikutusten arviointiohjelma
Kruunuvuorenselän pohjaeläinselvitys vuonna 2011 Laajasalon raideliikenteen ympäristövaikutusten arviointiohjelma Jari-Pekka Pääkkönen 24.11.2011 Sisältö 1. Taustaa... 3 2. Havaintopaikat... 3 3. Määritykset...
LisätiedotRAUMAN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2013
RAUMAN MERIALUEEN VUONNA 213 Hanna Turkki 16.1.215 Nro 116-15-14 2 (36) RAUMAN MERIALUEEN (213) RAUMAN MERIALUEEN (213) 3 (36) Sisällys 1. JOHDANTO... 5 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 5 3. TULOKSET JA NIIDEN
LisätiedotPYHTÄÄN MERIALUEEN KALANKASVATUS- LAITOSTEN POHJAELÄINTUTKIMUKSET VUO- SINA JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TUTKIMUKSIIN
PYHTÄÄN MERIALUEEN KALANKASVATUS- LAITOSTEN POHJAELÄINTUTKIMUKSET VUO- SINA 2002-2003 JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TUTKIMUKSIIN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 145/2006 Marja Anttila-Huhtinen
LisätiedotHAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA
HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA 1993-23 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 Erkki Jaala ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Hamina-Kotka-Pyhtää merialueella veden laatua tarkkaillaan
LisätiedotJAALAN KIMOLANLAHDEN (14.121) POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2004
JAALAN KIMOLANLAHDEN (14.121) POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2004 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 72/2006 Marja Anttila-Huhtinen TIIVISTELMÄ Kimolankanavan tukinuitto päättyi elokuussa 2002.
LisätiedotKYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTUTKIMUKSET VUOSINA
KYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTUTKIMUKSET VUOSINA 2-24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 123/25 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on käsitelty Kymijoen alaosan
LisätiedotPintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa. TPO-aluetilaisuus Itä-Uusimaa Porvoo
Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa TPO-aluetilaisuus Itä-Uusimaa Porvoo 30.10.2013 UUDELY / YT-yksikkö / 03.10.2013 1 Vesien luokittelujärjestelmä Pintavedet luokiteltiin ekologisen
LisätiedotMuutoksia pohjaeläimistössä. Förändringar hos bottendjuren
Muutoksia pohjaeläimistössä Förändringar hos bottendjuren biologi Reetta Räisänen Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Sydvästra Finlands vattenskyddsförening r.f. Pohjaeläimistä Pohjaeläimiä on sekä
LisätiedotKOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSU KVVY OJELUYHDISTYS
KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry KVVY Pantone 00 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE... 1. AINEISTO JA MENETELMÄT... 4. TULOKSET JA TARKASTELU... 4.1 Taksoniluku ja lajisto... 4.2 Yksilömäärä
LisätiedotPERNAJAN LOVIISAN MERIALUEEN KALANKASVATUSLAITOSTEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2008
PERNAJAN LOVIISAN MERIALUEEN KALANKASVATUSLAITOSTEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2008 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 181/2009 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa
LisätiedotUUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2015
UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2015 Hanna Turkki 20.12.2016 Nro 117-16-8250 2 (39) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS (2015) Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy
LisätiedotKokkolan merialueen yhteistarkkailu
Kokkolan merialueen yhteistarkkailu Marjut Mykrä, Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Ympäristönsuojeluviranhaltijat ry:n kesäpäivät 15.6.218 Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailu Alueelle johdettu
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2012
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu nro 229/2013 Viivi Mänttäri ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Pyhtää-Kotka-Hamina
LisätiedotCombine 3/2012 ( ) Maiju Lehtiniemi ja Pekka Kotilainen SYKE Merikeskus
Combine 3/2012 (6-26.08.2012) Maiju Lehtiniemi ja Pekka Kotilainen SYKE Merikeskus -SYKEn Merikeskuksen HELCOM -seurantamatka Itämerellä -perustuu rantavaltioiden ja HELCOMin väliseen Itämeren suojelusopimukseen
LisätiedotKOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSU KVVY OJELUYHDISTYS
KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry KVVY Pantone 00 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE... 1. AINEISTO JA MENETELMÄT... 4. TULOKSET JA TARKASTELU... 4.1 Taksoniluku ja lajisto... 4.2 Yksilömäärä
LisätiedotMissä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily Luonnonvarakeskus
Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily 7.-8.2. 2018 Esityksen sisältö Kuhan vuosiluokkavaihtelun taustalla kesän lämpötilat Kuhakannan kehitys 1980 alkaen
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 246/2015 Viivi Mänttäri ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen
LisätiedotKROTTILANLAHDEN POHJAELÄINTUTKIMUS 2006
KROTTILANLAHDEN POHJAELÄINTUTKIMUS 006 Natura-kohde / Natura site: Ruissalon lehdot FI000057 Lounais-Suomen urbaanit Natura 000 -alueet Life Luonto -hanke 00 006 Management of Urban Natura 000 Areas in
LisätiedotTalvivaaran kaivoksen alapuolisten vesistöjen tila keväällä vuonna Kimmo Virtanen Kainuun ELY-keskus
Talvivaaran kaivoksen alapuolisten vesistöjen tila keväällä vuonna 2014 Kimmo Virtanen Kainuun ELY-keskus 2 Kolmisoppi ekologinen tila välttävä Kasviplankton (2008, 2010, 2012) erinomainen (2013) Lajistomuutoksia
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2010
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2010 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 214/2012 Hanna Mäntynen & Anne Åkerberg ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Pyhtää-Kotka-Hamina
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2013
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 238/2014 Viivi Mänttäri ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen
LisätiedotKYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2010
KYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2010 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 225/2013 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen
LisätiedotJAALAN KIMOLANLAHDEN (14.121) POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2006
JAALAN KIMOLANLAHDEN (14.121) POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 84/27 Marja Anttila-Huhtinen TIIVISTELMÄ Kimolankanavan tukinuitto päättyi elokuussa 22. Samalla
LisätiedotKatsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan
Katsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan o Itämeri pähkinänkuoressa o Vedenlaadun kehitys Ulkoinen kuormitus Lämpötila ja suolapitoisuus Mitä on sisäinen kuormitus? Ravinteet
LisätiedotPYHTÄÄ KOTKA HAMINA-MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2018
PYHTÄÄ KOTKA HAMINA-MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2018 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 284/2019 Henna Nakari ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Pyhtää Kotka Hamina-merialueelle
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2016
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2016 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 267/2017 Liisa Muuri & Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ
LisätiedotHAJAKUORMITUKSEN VAIKUTUKSET PINTAVESIEN TILAAN
Maa- ja metsätalouden vesistövaikutukset seminaari MaaMet-seurannan tuloksista, 9.5.2014 Helsinki HAJAKUORMITUKSEN VAIKUTUKSET PINTAVESIEN TILAAN Jukka Aroviita SYKE, Vesikeskus Tapio Heikkilä Ympäristöhallinnon
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012 Viivi Mänttäri ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen
LisätiedotPYHTÄÄ KOTKA HAMINA-MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2017
PYHTÄÄ KOTKA HAMINA-MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2017 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 276/2018 Henna Nakari & Liisa Muuri ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Pyhtää Kotka
LisätiedotTeollisuuden ja yhdyskuntien ravinnekuormitus vesiin: FOSFORI (Kymenlaakso)
VUOSI 2010 TEOLLISUUS Teollisuuden ja yhdyskuntien ravinnekuormitus vesiin: FOSFORI (Kymenlaakso) Klikkaamalla graafin palkkeja näet ko. vuoden päästöt oikealla, jossa myös linkit puhdistamokohtaisiin
LisätiedotHollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut
Hollolan pienjärvien tila ja seuranta Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Pienjärvien seuranta Pienjärvien vedenlaadun seuranta Hollolassa
LisätiedotKONNIVEDEN (14.131) POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2005: SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS JA LYHYT YHTEENVETO VUODEN 2005 TULOKSISTA
KONNIVEDEN (4.3) POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2005: SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS JA LYHYT YHTEENVETO VUODEN 2005 TULOKSISTA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 Marja Anttila-Huhtinen
LisätiedotKuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet.
Kuva 1-8-8. Kuerjoen (FS4, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (, ) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-9. Kuerjoki. 189 1.8.4.3 Kuerjoki ja Kivivuopionoja Kuerjoen vedenlaatua on tarkasteltu kahdesta tarkkailupisteestä
LisätiedotKYMIJOEN ALAOSAN JA MERIALUEEN PYHTÄÄ KOTKA HAMINA TILA VUOSINA 2000-2009
KYMIJOEN ALAOSAN JA MERIALUEEN PYHTÄÄ KOTKA HAMINA TILA VUOSINA 2-29 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/211 Kymijoen vesi ja ympäristö ry ISSN 1458-864 Kirjoittajat Marja Anttila Huhtinen (toim.)
LisätiedotAlajärven ja Takajärven vedenlaatu
Alajärven ja Takajärven vedenlaatu 1966-16 Alajärvi Alajärven vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvänä. Veden ph on keskimäärin 7,3 (Jutila 1). Yleisellä tasolla alusvesi on lievästi rehevää
LisätiedotSanginjoen ekologinen tila
Sanginjoen ekologinen tila Tuomas Saarinen, Kati Martinmäki, Heikki Mykrä, Jermi Tertsunen Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus Esityksen sisältö 1. Johdanto 2. Yleistä
LisätiedotPYHTÄÄN MERIALUEEN KALANKASVATUSLAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2010 JA POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2009
PYHTÄÄN MERIALUEEN KALANKASVATUSLAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2010 JA POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2009 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 211/2011 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ
LisätiedotKONNIVEDEN (14.131) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2009
KONNIVEDEN (14.131) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2009 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 205/2011 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty
LisätiedotKYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2008
KYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2008 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 204/2010 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen
LisätiedotKONNIVEDEN (14.131) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2013
KONNIVEDEN (.) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 8-86 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Heinolan alapuolisen
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2009
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2009 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 201/2010 Hanna Mäntynen & Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ
LisätiedotHiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä?
Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Tutkimuspäällikkö Anne Liljendahl, LUVY ry Hiidenvedellä tehdyt ekologiset tutkimukset 2016-2017
LisätiedotMaa- ja metsätalouden vaikutukset rannikkovesissä. Antti Räike, SYKE,
Maa- ja metsätalouden vaikutukset rannikkovesissä Antti Räike, SYKE, 9.5.2014 Rannikon MaaMet-seurantapaikat Pääosin suljettuja merenlahtia, joissa vedenvaihtuvuus rajatumpaa Kuormitus rannikolla on cocktail.
LisätiedotKYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2006: PEHMEIDEN POHJIEN POHJAELÄINTUTKIMUS JA YHTEENVETO VUODEN 2006 TULOKSISTA
KYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2006: PEHMEIDEN POHJIEN POHJAELÄINTUTKIMUS JA YHTEENVETO VUODEN 2006 TULOKSISTA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 161/2007 Marja Anttila-Huhtinen ISSN
LisätiedotTURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2011
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2011 Reetta Räisänen 18.3.2013 Nro 153-13-1207 2 (44) TURUN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS (2011) SISÄLLYS 1. YLEISTÄ... 5 2. AINEISTO JA MENETELMÄT...
LisätiedotKOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSU KVVY OJELUYHDISTYS
KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry KVVY Pantone 00 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE... 1. AINEISTO JA MENETELMÄT... 1 4. TULOKSET JA TARKASTELU... 4.1 Taksoniluku ja lajisto... 4.2
LisätiedotKONNIVEDEN (14.131) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2017
KONNIVEDEN (14.11) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 217 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 148-864 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Heinolan
LisätiedotKYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2016
KYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2016 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen
LisätiedotKeliberin kaivoshankkeen perustilaselvitys
Keliberin kaivoshankkeen perustilaselvitys Piileväselvitys kesällä 2014 Selvityksessä tutkittiin suunnittelualueen vesien nykytila piileväanalyysien avulla viidellä havaintopaikalla. Piileväanalyysit Näytteenotossa,
LisätiedotSuomen pintavesien seuranta ja luokittelu 2. vesienhoitokaudella. Kansallinen seurantaohjelma ja päivitetty ekologisen tilan luokittelu
Suomen pintavesien seuranta ja luokittelu 2. vesienhoitokaudella Kansallinen seurantaohjelma ja päivitetty ekologisen tilan luokittelu 1 Seurannan laatutekijät Biologia: Levästö, Vesikasvit, kalat, Pohjaeläimistö
LisätiedotSurviaissääskien kotelonahkamenetelmä (CPET) Tulokset ja johtopäätökset
Surviaissääskien kotelonahkamenetelmä (CPET) Tulokset ja johtopäätökset Janne Raunio, FT, Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Mika Nieminen, FM, SYKE / Jyväskylän yliopisto BioTar-loppuseminaari 14.5.2014,
LisätiedotHAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2003
HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2003 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 125/2005 Erkki Jaala & Jukka Mankki ISSN 1458-8064 SISÄLLYS Tiivistelmä 1 Johdanto 1
LisätiedotSALMONFARM AB OY:N GRANHOLMIN KALANKASVATUSLAITOKSEN VELVOITETARKKAILU VUOSINA Raportti nr , v. 2
SALMONFARM AB OY:N GRANHOLMIN KALANKASVATUSLAITOKSEN VELVOITETARKKAILU VUOSINA 2011 2017 Raportti nr 131-18-225, v. 2 1. YLEISTÄ Kemiönsaaren kunnassa Stora ja Lilla Granholmen välissä sijaitseva kalankasvatuslaitos
LisätiedotTURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU
TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 14/211 Anne Åkerberg SISÄLLYSLUETTELO sivu 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILU
LisätiedotGALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010
FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniaisten kaupunki GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010 21.1.2011 FCG Finnish Consulting Group Oy PRT I SISÄLLYSLUETTELO 1 Tutkimuksen peruste ja vesistökuvaus...
LisätiedotHAITALLISET AINEET KYMIJOEN EDUSTAN MERIALUEEN SEDIMENTEISSÄ VUONNA 2017
HAITALLISET AINEET KYMIJOEN EDUSTAN MERIALUEEN SEDIMENTEISSÄ VUONNA 217 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/218 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Pyhtää Kotka Hamina merialueen
LisätiedotItämeri-tietopaketti Mitat ominaispiirteet alueet
Itämeri-tietopaketti Mitat ominaispiirteet alueet 25/6/2014 Eija Rantajärvi Vivi Fleming-Lehtinen Itämeri tietopaketti 1. Tietopaketin yleisesittely ja käsitteitä 2. Havainnoinnin yleisesittely 3. Havainnointikoulutus:
LisätiedotGALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011
FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniasten kaupunki GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011 -P11644 FCG Finnish Consulting Group Oy Kasviplankton v. 2011 I SISÄLLYSLUETTELO 1 Tiivistelmä... 1 2
LisätiedotPYHTÄÄN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2015
PYHTÄÄN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 215 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 331/216 Viivi Mänttäri ja Marja Anttila-Huhtinen SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 SÄÄOLOT JA JOKIEN
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2005
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2005 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 137/2006 Anne Åkerberg ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa käsitellään Kymijoen
Lisätiedot1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA. Ilppo Kettunen
1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA Ilppo Kettunen L K E N M 0 N I S T E S A R J 1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA I Kettunen n ves Kouvola 1980 irin vesitoimisto S I S Ä L L Y S L U E T T E L 0
LisätiedotAurajoen vedenlaatu ja kuormitus
Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus Aurajoen virtaa seminaari Aurajoen nykyisyydestä ja tulevasta Lieto 28.11.213 Sari Koivunen biologi www.lsvsy.fi Sisältö: Aurajoen ja Aurajoen vesistöalueen yleiskuvaus
LisätiedotSaaristomeren ja Selkämeren tila. Merialuesuunnitteluseminaari Meremme tähden, Rauma Janne Suomela, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Saaristomeren ja Selkämeren tila Merialuesuunnitteluseminaari Meremme tähden, Rauma 29.5.2018 Janne Suomela, Varsinais-Suomen ELY-keskus Merenhoito Taustalla EU:n meristrategiapuitedirektiivi, joka tuli
LisätiedotHAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2004
HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2004 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 134/2005 Erkki Jaala & Jukka Mankki ISSN 1458-8064 SISÄLLYS Tiivistelmä 1 Johdanto 1
LisätiedotEspoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1
Ympäristölautakunta 13.03.2014 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 32 Espoon vesistötutkimus vuonna 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Ilppo Kajaste, puh. 043 826 5220 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Va.
LisätiedotKYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2012
KYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 242/2014 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen
LisätiedotPYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2006
PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2006 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007 Anne Åkerberg ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa käsitellään
LisätiedotHangon merialueen ja Bengtsårin vesien pohjaeläimistön tila vuosina 2007-2010
Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien pohjaeläimistön tila vuosina 2007-2010 Anu Suonpää Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 224/2011 LÄNSI-UUDENMAAN VESI
LisätiedotHuntsman Pigments and Additives Oy, Pori PORIN EDUSTAN MERIALUEEN POHJAELÄIMISTÖ VUONNA Jussi Iso-Tuisku Julkaisunumero 755 ISSN
Huntsman Pigments and Additives Oy, Pori PORIN EDUSTAN MERIALUEEN POHJAELÄIMISTÖ VUONNA 215 Jussi Iso-Tuisku 216 ISSN 781-8645 Julkaisunumero 755 2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TARKKAILUALUE... 1 3. KUORMITUS
LisätiedotVesijärven jäänalaisen lämpötilan ja happipitoisuuden muuttuminen hapetussekoituksen seurauksena
Vesijärven jäänalaisen lämpötilan ja happipitoisuuden muuttuminen hapetussekoituksen seurauksena Pauliina Salmi ja Kalevi Salonen 2nd Winter Limnology Symposium, Liebenberg, Saksa, 31.5.21 Mukailtu suomeksi
LisätiedotJäteveden ja purkuvesistön mikrobitutkimukset kesällä 2016
Tutkimusraportti 121 / 2017 Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy Nenäinniemen puhdistamo Jäteveden ja purkuvesistön mikrobitutkimukset kesällä 2016 Nab Labs Oy Arja Palomäki Sisällys 1 TUTKIMUKSEN TAUSTA...
LisätiedotVedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n
Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n toimitusjohtaja ja limnologi Pena Saukkonen Ympäristön,
LisätiedotIlmastonmuutos ja Itämeri Vaikutukset ekosysteemille?
Ilmastonmuutos ja Itämeri Vaikutukset ekosysteemille? Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskus Ympäristövaliokunnan avoin kokous 12.5.2016 M. Viitasalo M. Westerbom Esityksen sisältö Ilmastonmuutoksen vaikutukset
LisätiedotVARESJÄRVI KOEKALASTUS
Varsinais-Suomen Kalavesien Hoito Oy Puutarhakatu 19 A 20100 TURKU www.silakka.info VARESJÄRVI KOEKALASTUS 2012 Chris Karppinen Varsinais-suomen kalavesien Hoito Oy 1. Johdanto Maataloustuottajain säätiö
LisätiedotPintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa
Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa TPO-aluetilaisuus Keski-Uusimaa Helsinki 18.11.2013 UUDELY / Ympäristön tila -yksikkö 1 Vesien luokittelujärjestelmä Pintavedet luokiteltiin
LisätiedotVarsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela
Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio 1.12.211 Janne Suomela Varsinais-Suomen päävesistöalueet Kiskonjoki Perniönjoki 147 km 2 Uskelanjoki 566 km 2 Halikonjoki
LisätiedotHEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015
HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015 Kymijoen vesi ja ympäristö ry Janne Raunio SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUSALUE 1 3 AINEISTO JA METELMÄT 1 4 TULOKSET 4
LisätiedotHaukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015
1 / 3 Stora Enso Oyj LAUSUNTO A 1741.6 Varkauden tehdas 14.10.2013 Varkauden kaupunki Tekninen virasto Carelian Caviar Oy Tiedoksi: Pohjois-Savon ely-keskus Keski-Savon ympäristölautakunta Rantasalmen
LisätiedotPUULAN LÄNSIOSAN PALEOLIMNOLOGINEN TUTKIMUS
PUULAN LÄNSIOSAN PALEOLIMNOLOGINEN TUTKIMUS Juhani Hynynen Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus 18.02.2014 ESITELMÄN RUNKO Johdanto Mitä on paleolimnologia Menetelmät Missä & miten? Tulokset
LisätiedotIlmastonmuutos ja Itämeri Vaikutukset ekosysteemille?
Ilmastonmuutos ja Itämeri Vaikutukset ekosysteemille? Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskus Ympäristövaliokunnan avoin kokous 12.5.2016 M. Viitasalo M. Westerbom Esityksen sisältö Ilmastonmuutoksen vaikutukset
LisätiedotRENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014
Vesistöosasto/MM 25.9.2013 Kirjenumero 766/13 Renkajärven suojeluyhdistys ry RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 1. YLEISTÄ Renkajärvi on Tammelan ylänköalueella, Hattulan ja Hämeenlinnan kunnissa sijaitseva,
LisätiedotHeinijärven vedenlaatuselvitys 2014
Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston
LisätiedotWiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014
Lausunto 8.5.2014 Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Tausta: Kalastajat olivat 6.4.2014 tehneet havainnon, että jäällä oli tummaa lietettä lähellä Viitasaaren
LisätiedotSuomen Luontotieto Oy. välille suunnitellun kiinteän yhteyden linjauksen ja lähialueen pohjaeläinselvitys 2009
Oulunsalon-Hailuodon välille suunnitellun kiinteän yhteyden linjauksen ja lähialueen pohjaeläinselvitys 2009 Suomen Luontotieto Oy 35/2009 Jyrki Oja, Satu Oja Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät...
LisätiedotKYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014
KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 248/2015 Anne Åkerberg ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien
LisätiedotTAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO
1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO 18.1.2010 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.
LisätiedotPORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2013
PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 237/2014 Kymijoen vesi ja ympäristö ry ISSN 1458-8064 Kirjoittajat Viivi Mänttäri Taustatiedot,
LisätiedotNo 296b/18 VAPO OY:N KAAKKOIS-SUOMEN ELY- KESKUSALUEELLA SIJAITSEVIEN TURVETUOTANTOALUEIDEN BIOLOGINEN TARKKAILUOHJELMA 2018-
No 296b/18 VAPO OY:N KAAKKOIS-SUOMEN ELY- KESKUSALUEELLA SIJAITSEVIEN TURVETUOTANTOALUEIDEN BIOLOGINEN TARKKAILUOHJELMA - Lappeenrannassa 3. päivänä toukokuuta Niina Hätinen tutkija SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun
LisätiedotKuva: Jukka Nurmien, Abyss Art Oy YHTEINEN ITÄMEREMME. Miina Mäki John Nurmisen Säätiö Puhdas Itämeri -hanke
Kuva: Jukka Nurmien, Abyss Art Oy YHTEINEN ITÄMEREMME Miina Mäki John Nurmisen Säätiö Puhdas Itämeri -hanke 16.5.2009 John Nurmisen Säätiö Säätiö perustettiin 1992. John Nurmisen Säätiön tarkoituksena
LisätiedotPintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa
Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa TPO-aluetilaisuus Länsi-Uusimaa Lohja 4.11.2013 UUDELY / Ympäristön tila -yksikkö 1 Vesien luokittelujärjestelmä Pintavedet luokiteltiin ekologisen
Lisätiedot40% Suomenlahden tila paranee vaikkakin hitaasti. Suomenlahden. alueella tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet ovat. Suomenlahteen tuleva fosforikuormitus
tila paranee vaikkakin hitaasti Suomenlahteen tuleva fosforikuormitus kuormitus (tonnia/vuosi) 10 000 Suomenlahteen tuleva fosfori- fosforipitoisuus on kuormitus on vähentynyt 4 merkittävästi, typpikuormituksen
LisätiedotÄhtärinjärven tila ja kuormitus
Ähtärinjärven tila ja kuormitus Ähtäri 24.11.2016 Anssi Teppo/Etelä-Pohjanmaa ELY-keskus Pertti Sevola/ Ähtärinjärvi Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Närings-, trafik- och miljöcentralen
LisätiedotKaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017
1.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan Luoteisosassa sijaitsevan Kaitalammin vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017
LisätiedotKYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN KALASTUSTIEDUSTELU VUONNA 2012
KYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN KALASTUSTIEDUSTELU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 234/2013 Markku Kuisma ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tämä julkaisu
LisätiedotLOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN POHJAELÄIN- JA POHJANLAATUTUTKIMUKSET VUOSINA 2011 JA 2012
LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN POHJAELÄIN- JA POHJANLAATUTUTKIMUKSET VUOSINA 2011 JA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014 Marja Anttila-Huhtinen TIIVISTELMÄ Tässä raportissa
LisätiedotVoiko EU vaikuttaa ympäristön tilaan ja miten? Ympäristön tila ja toimet Suomen puolella
Voiko EU vaikuttaa ympäristön tilaan ja miten? Ympäristön tila ja toimet Suomen puolella Perämeriseminaari Luulaja 16.-17.10.2007 Sisältö EU:n hallinnolliset keinot vähentää rannikkovesien rehevöitymistä
Lisätiedot