Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä?

Transkriptio

1 Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Tutkimuspäällikkö Anne Liljendahl, LUVY ry

2 Hiidenvedellä tehdyt ekologiset tutkimukset LUKE: Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 2016 HY: Hiidenveden ulapan kalasto elokuussa 2016 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella HY: Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus Hiidenvedellä vuosina 2016 ja 2017

3 Tulevat biologiset tutkimukset LUVY: 2018 laaja vuosi Hiidenveden yhteistarkkailussa: Kasviplankton Pohjaeläimet LUVY: Kalataloudellinen tarkkailu joka 3. vuosi, seuraavan kerran v LUVY: Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisten ja valkokatkojen runsaus Hiidenvedellä 2018

4 Kalasto ulappa-alueella Ulappa-alueella n yksilöä hehtaarilla, n. 58 kg/ha Pääosin kuoretta 96 %, kuhanpoikasia 3 % Kuoreen vuosiluokkavaihtelua, viileä kesä -> enemmän kuoretta Kuhanpoikasia runsaasti vuodesta toiseen ja ne kasvavat keskimääräistä nopeammin -> sulkasääsken toukka ravintona Kiihkelyksenselän ja Retlahden kalaston tila hyvä Suuri osa järven tuotannosta päätyy kuhantuotannoksi Kuva: Malinen, T. & Vinni, M., Hiidenveden ulapan kalasto elokuussa 2016 kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella. Helsingin yliopisto

5 Kalasto matalilla alueilla Verkkokoekalastukset toteutettiin kahdella eri pyyntialueella: Kiihkelyksenselkä ja Mustionselkä NORDIC-yleiskatsausverkko Ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön rakenteen perusteella Käytetyt kalayhteisömuuttujat: biomassa (g/verkko) lukumäärä (kpl/verkko) rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus indikaattorilajien esiintyminen

6 Ekologinen tila kalaston perusteella Kiihkelyksenselän ekologinen tila näytti v parantuneen hieman vuoden 2013 jälkeen -> tilaluokka kalaston perusteella edelleen hyvä Mustionselän ekologinen tila ei vuoden 2013 jälkeen muuttunut -> tilaluokka kalaston perusteella edelleen välttävä Mustionselällä rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus kasvanut järvityypin vertailuarvoihin nähden erittäin suureksi Kuva: Sairanen, S Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna Luonnonvarakeskus.

7 Hiidenveden ravintoverkon rakenne Petokalat Planktonsyöjäkalat Eläinplankton Saalistus Resurssit Kasviplankton Fosfori Typpi

8 Sulkasääsken toukka Petovesikirppu Ei kerrostuneisuutta Jäännemassiainen Petomaiset hankajalkaiset Kerrostuva alue

9 Syvyys (m) Väliveden happiminimi ja sameusmaksimi Lämpötila (C ), Sameus (NTU) Happipitoisuus (mg l -1 )

10 Samea + vähähappinen välivesi = sulkasääsken toukkien suojapaikka Hiidenveden syvänteellä

11 Sulkasääsken toukat Sulkasääskikannan koko vaihtelee voimakkaasti -> sää Useimpina vuosina toukkatiheys erittäin suuri, viileät kesät aiheuttavat kannan tilapäisen romahduksen seuraavana kesänä Parantuneen happipitoisuuden merkitys? Kuva: Malinen, T. & Vinni, M Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus Hiidenvedellä vuosina 2016 ja Helsingin yliopisto

12 Jäännemassiaiset Tiheys noussut yli viisinkertaiseksi vuosiin 2012 ja 2013 verrattuna Kesäkuinen esiintymisalue laajentunut: aiemmin vain yli 10 m syvillä alueilla viime vuosina myös 6-10 m syvällä alueella Lämpötila ja happipitoisuus vaikuttaa Kuva: Malinen, T. & Vinni, M Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus Hiidenvedellä vuosina 2016 ja Helsingin yliopisto

13 Valkokatka Valkokatka runsastunut voimakkaasti viime vuosina Esiintymisalue laajentunut syvemmille alueille kuin aikaisemmin -> alusveden happitilanteen paraneminen Myös okakatkaa esiintynyt näytteissä K. Könönen/SYKE Kuva: Malinen, T. & Vinni, M Sulkasääsken toukkien, jäännemassiaisen ja valkokatkan runsaus Hiidenvedellä vuosina 2016 ja Helsingin yliopisto

14 Alusveden ja harppauskerroksen happipitoisuus parantunut viime vuosina Sulkasääsken toukkia vähemmän Jäännemassiaisia enemmän Valkokatkoja enemmän, myös okakatkoja Kalaston tilanne ennallaan tai parantunut Kuhatuotanto vakaata Yhteenveto